Viinapullo Pietarille? Hauta-antimia uuden ajan Suomessa

Näytä kaikki kuvailutiedot

Permalink

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201606011901
Julkaisun nimi: Viinapullo Pietarille? Hauta-antimia uuden ajan Suomessa
Tekijä: Ritari-Kallio, Sanna
Muu tekijä: Helsingin yliopisto, Humanistinen tiedekunta, Filosofian, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos
Opinnäytteen taso: pro gradu -tutkielmat
Tiivistelmä: Tässä työssä tutkitaan arkeologisia hautalöytöjä kirkkojen sisältä, kirkkomaasta ja hautausmaasta sekä verrataan niitä perinneaineiston tuntemiin hauta-antimiin. Ajallinen rajaus on luterilaisessa ajassa, pääasiassa kuitenkin 1700- ja 1800-luvuilla. Alueellinen rajaus kattaa Suomen alueen Ahvenanmaata, Lappia ja luovutettua Karjalaa lukuun ottamatta. Työssä selvitetään, millaisia hauta-antimia Suomesta on löydetty arkeologisista konteksteista ja mitä sellaisista tiedetään perinneaineiston perusteella. Tämän lisäksi selvitetään, kuinka aineistot vastaavat toisiaan ja millaista tietoa hauta-antimista voi eri aineistojen perusteella saavuttaa. Hauta-antimia ei Suomessa ole tutkittu systemaattisesti, vaan niitä on esitelty usein yksittäisinä löytöryhminä, kuten kuolinpuvut, vainajan pääkoristeet tai helmet. Sekä arkeologian että kansatieteen puolella hauta-antimista on olemassa käsityksiä, jotka eivät pohjaudu kovinkaan laajaan analyysiin. Esimerkiksi silmälaseja pidetään arkeologisessa tutkimuksessa hyvin usein hauta-antimina, vaikka yhtäkään varmennettua tapausta ei ole löydetty, eikä perinneaineistokaan tunne tapaa laajasti. Uuden ajan hautauksia tutkittaessa on keskitytty kirkkohautojen tutkimukseen kirkkomaiden ja hautausmaiden jäädessä vähemmälle huomiolle. Työn aineistona on käytetty eri perinneaineistoja sekä arkeologisista tutkimuksista tehtyjä tutkimusraportteja. Suurimman osan perinneaineistoa muodostavat Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkiston aineistot sekä kirkollisen kansanperinteen yleiskysely. Aineistoja on myös muun muassa Museoviraston kyselystä 20 ja Museoviraston Kansatieteellisestä käsikirjoitusarkistosta. Perinneaineistojen mainintoja eri hauta-antimista on 588 kappaletta, varmoja arkeologisesti todennettuja hauta-anteja puolestaan 29 kappaletta (17:ltä eri vainajalta). Kirkkoihin, kirkkomaihin ja hautausmaihin kohdistuneita tutkimuksia on tutkimusalueella tehty lähes kolmesataa. Vainajille on annettu hauta-antimia lähinnä kolmesta osittain rinnakkaisesta syystä: 1. Vainajan on uskottu tarvitsevan käyttöönsä erilaisia hauta-antimia kuolemansa jälkeen. Tällaiset tarpeet olivat samankaltaisia kuin hänen eläessään. 2. Vainajan paluu kotiin pyrittiin estämään kaikin tavoin, mistä syystä yritettiin varmistaa, ettei vainajan tarvinnut palata hakemaan mitään puuttuvaa. 3. Kuolleelta toivottiin apua tai siunausta ja samalla estettiin häntä viemästä onnea ja terveyttä eläviltä. Sellaisista hauta-antimista, joista on varmaa arkeologista näyttöä, ei välttämättä löydy useita mainintoja perinneaineistosta. Tällaisia ovat esimerkiksi tupakointiin liittyvät löydöt. Toisaalta perinneaineiston perusteella yleinen tapa antaa vainajalle viinapullo mukaan ei taas näy arkeologisessa aineistossa. Orgaanisen materiaalin maatuvuus ja hautojen vuosisatojen aikana eri muodoissa kokema häirintä vaikeuttaa tutkimusta. Hauta-antien merkityssisältö on myös usein muuttunut 1900-luvulle tultaessa. Historiallista analogiaa hyväksikäyttämällä voidaan kuitenkin todeta, että hauta-antien laittaminen vainajan mukaan saattaa olla yleisempää, kuin arkeologinen aineisto antaa yksistään ymmärtää.
URI: URN:NBN:fi:hulib-201606011901
http://hdl.handle.net/10138/163306
Päiväys: 2016
Avainsanat: hauta-anti
hauta-esine
hautaus
hautauskulttuuri
perinneaineisto
analogia
Oppiaine: arkeologi
Archaeology
arkeologia


Tiedostot

Latausmäärä yhteensä: Ladataan...

Tiedosto(t) Koko Formaatti Näytä
RitariKallio_Sanna_Progradu_2016.pdf 1.022MB PDF Avaa tiedosto

Viite kuuluu kokoelmiin:

Näytä kaikki kuvailutiedot