Keskustelua väkivallasta : Feministinen etnografia yläkoulussa

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201606092213
Title: Keskustelua väkivallasta : Feministinen etnografia yläkoulussa
Author: Raunio, Sonja
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Behavioural Sciences, Institute of Behavioural Sciences
Publisher: Helsingfors universitet
Date: 2016
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201606092213
http://hdl.handle.net/10138/163603
Thesis level: master's thesis
Abstract: In my research I examined violence in secondary school from the point of view of the students. I asked, how the students themselves defined violence. I focused on who was considered to be someone who has information on the phenomenon or power to define it. In previous research it has been reported that mundane, everyday violence has been studied less than extreme acts of violence. In my research, I drew attention to the mundane aspects of the phenomenon and what it is at its limits. I tried to determine why some things were named violence, when others were not. In my research I regarded violence as gendered, since I wanted to study the phenomenon as a structure rather than as attached to specific individuals. In my understanding, violence and power are inseparably linked. Therefore I chose to approach the phenomenon from the perspective of a feminist theory. Key concepts in my research were violence, gender, school and agency. I used feminist ethnography as a method to both produce and analyze the data. In feminist ethnography it is essential to interact as respectfully as as possible with the people who are being studied as well as to maintain a critical attitude toward knowing and the hierarchies related to knowledge. The ethnographer tries to understand the world of the people she studies by participating in it. In feminist ethnography attention is drawn to power relations as well as in the intertwining differences. The data consist of field notes and interviews. For two weeks I observed the school days of the students of one seventh grade in one school located in the Helsinki metropolitan area. My observation covered classes, breaks and meal times, but I did not follow the students if they left the school grounds unless the classes were held there. I interviewed 17 of the 18 students in the class, in pairs or individually. Half of the interviews were done individually and the other half in pairs. There were 12 interviews in total. According to my research, the student's status in the social hierarchy, their position regarding the norms in the society and the discourses related to violence or bullying in society were some of the factors that influenced the way the students defined violence or were affected by it. Violence in school appeared to be so normal that often it was not even noticed or regarded as such. An atmosphere was maintained actively where the possibility of violence was always present. The teachers used the threat of violence as a resource to emphasize their message. Gendered structures were also entwined with the normalization of violence. Violence or the threat of it was linked in particular with the correct representations of masculinity. In addition to gender other differences affected how it was possible to be present in school and how violence could be defined or used as a resource. According to my research, racism, homophobia and gendered structures limit the students' agency. The students seemed to be struggling to understand situations from other person's points of view and to understand the consequences of their actions. On the other hand, the teachers did not seem to understand the students' perspective. I too shared the difficulties with identifying and naming violence. My conclusion is that even though no one is able to distinctly define violence, it is not to be accepted. Based on my research, violence should always be intervened, despite the difficulties of defining it.Tutkimuksessani tarkastelin väkivaltaa yläkoulussa oppilaiden näkökulmasta. Kysyin, miten yläkouluikäiset itse määrittelivät väkivallan. Kiinnitin huomiota siihen, kenellä katsottiin olevan tietoa ilmiöstä tai valtaa määritellä sitä. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että arkipäivästä väkivaltaa on tutkittu vähemmän kuin äärimmäisiä väkivallantekoja. Tässä tutkimuksessa kiinnitin huomiota arkipäiväiseen väkivaltaan ja väkivallan rajoihin. Pyrin selvittämään, miksi jotkut asiat nimetään väkivallaksi mutta toisia ei. Määrittelin väkivallan sukupuolittuneeksi, koska halusin tarkastella ilmiötä rakenteena enkä kiinnittyneenä yksilöihin. Koska väkivalta ja valta liittyvät ymmärrykseni mukaan erottamattomasti toisiinsa, lähestyin ilmiötä feministisen teorian avulla. Keskeisiä käsitteitä tutkimukseni kannalta olivat väkivalta, sukupuoli, koulu ja toimijuus. Aineiston tuottamiseen ja analysoimiseen käytin menetelmänä feminististä etnografiaa, jossa keskeistä on pyrkimys kohdata tutkittavat mahdollisimman kunnioittavasti sekä kriittinen suhtautuminen tietämiseen ja siihen liittyviin hierarkioihin. Etnografi yrittää ymmärtää tutkittavien maailmaa osallistumalla siihen. Feministisessä etnografiassa kiinnitetään huomiota valtasuhteisiin sekä erilaisiin erontekoihin ja niiden yhteen kietoutumiseen. Aineisto koostui havainnointimuistiinpanoista sekä haastatteluista. Havainnoin yhden seitsemännen luokan oppilaiden koulupäiviä pääkaupunkiseudulla sijaitsevassa koulussa kahden viikon aikana. Havainnoin oppitunneilla, välitunneilla ja ruokailussa mutta en poistunut oppilaiden perässä koulun alueelta, ellei virallista opetusta järjestetty koulun alueen ulkopuolella. Luokan kahdeksastatoista oppilaasta haastattelin seitsemäätoista yksin tai yhdessä. Puolet haastatteluista oli yksilöhaastatteluja ja puolet parihaastatteluja. Yhteensä haastatteluja oli kaksitoista. Tutkimukseni mukaan siihen, miten väkivaltaa oli mahdollista määritellä tai miten siihen pystyi suhtautumaan, vaikuttivat esimerkiksi oppilaan asema koulun sosiaalisissa järjestyksissä, oppilaan positio suhteessa yhteiskunnassa vallitseviin normeihin sekä yhteiskunnassa vallalla olevat puhetavat, kuten tapa puhua kiusaamisesta viitatessa koulussa esiintyvään väkivaltaan. Väkivalta koulussa vaikutti olevan niin normaalia, että sitä ei aina huomattu, ja väkivallan ilmapiiriä myös ylläpidettiin aktiivisesti. Myös opettajat käyttivät väkivallalla uhkaamista tehokeinona. Väkivallan normalisointiin kietoutuivat myös sukupuolittuneet rakenteet. Erityisesti maskuliinisuuden oikeanlaiseen esittämiseen kuului väkivalta tai sillä uhkailu. Sukupuolen lisäksi myös muut eronteot vaikuttavat siihen, miten koulussa oli mahdollista olla ja miten väkivaltaan oli mahdollista määritellä tai käyttää resurssina. Tutkimukseni mukaan esimerkiksi rasismi, homofobia ja sukupuolittuneet rakenteet rajoittavat oppilaiden toimijuutta. Oppilailla vaikutti olevan vaikeuksia asettua toisen asemaan ja näin ymmärtää tekojensa seurauksia. Toisaalta opettajat eivät tuntuneet ymmärtävän oppilaiden näkökulmaa. Myös minä jaoin oppilaiden sekä opettajien kanssa vaikeuden tunnistaa ja nimetä väkivaltaa. Johtopäätökseni onkin, että vaikka kukaan ei pysty yksiselitteisesti määrittelemään väkivaltaa, kenenkään ei silti pidä hyväksyä sitä. Tutkimukseni perusteella väkivaltaan kannattaisi aina puuttua, siitä huolimatta, että väkivalta on hankala määritellä kattavasti.
Subject: violence
school
gender
agency
ethnography
väkivalta
koulu
sukupuoli
toimijuus
etnografia
Discipline: Education
Kasvatustiede
Pedagogik


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
Sonja_Raunio_pg_2016.pdf 780.0Kb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record