Imeväisikäisten ruokinta- ja hoivakäytännöt maaseudulla eteläisessä Beninissä

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201606092349
Title: Imeväisikäisten ruokinta- ja hoivakäytännöt maaseudulla eteläisessä Beninissä
Author: Ali-Kovero, Kirsi
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Agriculture and Forestry, Department of Food and Environmental Sciences
Publisher: Helsingfors universitet
Date: 2016
Language: fin
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201606092349
http://hdl.handle.net/10138/163685
Thesis level: master's thesis
Discipline: Näringslära
Nutrition
Ravitsemustiede
Abstract: Kroonisesta aliravitsemuksesta ja siitä johtuvasta lyhytkasvuisuudesta kärsii arviolta noin kolmannes maailman alle 5-vuotiaista. Aliravitsemuksen vaikutukset kasvuun ja kehitykseen saattavat olla elinikäisiä, lisäksi se lisää kuoleman riskiä. Aliravitsemus on tavallisinta noin 6–24 kuukauden iässä, jolloin lapsen ravintoaineiden ja energian tarve ei täyty pelkällä äidinmaidolla, vaan lapsi alkaa tarvita lisäruokaa rintamaidon ohella. Kehittyvissä maissa lisäruoat ovat usein ravintosisällöltään huonolaatuisia tai lapsi ei saa niitä tarpeeksi. Lisäruokintaan liittyy myös paljon muita tekijöitä, jotka vaikuttavat lapsen syömiseen. Hoivaajan ja lapsen välinen vuorovaikutus on tärkeä osa ruokailutilanteiden sujuvuutta ja sillä voi olla vaikutusta lapsen ravitsemustilaan. Hoivaajan kyky tulkita lapsen tarpeita ja niihin vastaaminen responsiivisesti vaikuttavat lapsen syömiseen. Hoivaajan käyttäytymistä ruokailun aikana voidaan kuvata kontrolloivaksi, välinpitämättömäksi tai responsiiviseksi. Aliravitsemuksen on useissa tutkimuksissa osoitettu olevan yleisempää yhteisöissä, joissa tapa ruokkia lasta on välinpitämätön. Lapsen riittävä rohkaisu on tärkeää erityisesti sairauksien aikana, jolloin lapsen ruokahalu on usein heikentynyt. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tutkia lisäruokinta- ja hoivakäytäntöjä Etelä-Beninin maaseudulla, jossa 45 % alle 5-vuotiaista lapsista on kroonisesti aliravittuja. Työssä keskitytään erityisesti käyttäytymiseen liittyviin tekijöihin lisäruokinnan ja imetyksen aikana sekä hoivaajan ja lapsen väliseen vuorovaikutukseen. Tutkimus toteutettiin kahdessa maalaiskylässä Monon maakunnassa, joista tutkimukseen satunnaisesti valituista kotitalouksista osallistui 30 äiti-lapsiparia. Harkinnanvaraista otantaa käytettiin, jotta mukaan saatiin saman verran lapsia kolmesta ikäryhmästä; 6–8 kk, 9–11 kk ja 12–23 kk. Aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla yksilöhaastatteluilla (n=30) ja lasten ruokintatilanteita havainnoimalla (n=20). Aineisto käsiteltiin koodaamalla ja analysoitiin sisällönanalyysiä ja teemoittelua käyttäen. Tutkimuksen luotettavuutta vahvistaa menetelmä-, aineisto- ja tutkijatriangulaation käyttö. Lastenruokinta ei ollut havaintojemme mukaan Etelä-Beninin maaseudulla Maailman terveysjärjestön suositusten mukaista. Kuuden kuukauden täysimetys ei toteutunut kylissä, sillä valtaosa lapsista sai perinteistä yrttilääkettä tai vettä heti syntymän jälkeen. Imetystä kuitenkin jatkettiin muiden nesteiden ja ruokien antamisen ohella yli kahden vuoden ikään asti. Lisäruokien aloitusikä oli keskimäärin 4,7 kk [0–12 kk]. Lasten ruokavalio oli yksipuolinen ja koostui lähinnä maissivellistä tai -puurosta, jota tavallisesti syötiin vihreistä lehdistä tehdyn kastikkeen kanssa. Eläinkunnan tuotteita lapset saivat harvoin. Äidit kertoivat haastattelussa useita tapoja, joita he voivat käyttää rohkaistakseen lasta syömään. Havainnoitujen ruokintatilanteiden aikana äidit eivät kuitenkaan juuri rohkaisseet lapsia ja vain muutama puhui lapselle ruokailun aikana. Kontrolloivasta syöttötavasta oli viitteitä, eikä itsenäiseen syömiseen juuri rohkaistu. Tämän tutkimuksen perusteella ei voida luokitella hoivaajien syöttötapoja responsiiviseksi, passiiviseksi tai kontrolloivaksi, mutta syöttötavoissa esiintyi piirteitä kaikista tyyleistä. Sairauksien aikana imetystä, nesteiden ja ruokien antamista vähennettiin ja vain noin viidesosa kertoi lisäävänsä syöttämistä sairauksien jälkeisessä toipumisvaiheessa. Hygieniakäytännöissä oli parantamisen varaa, sillä vain muutama äiti pesi omat tai lapsen kädet ennen ruokailua. Hyvänä esimerkkinä oli kuitenkin joidenkin lasten kylvettäminen ennen ruokailua.Chronic undernutrition, or stunting, reduces the growth and development of about one third of the world’s children less than five years of age. The consequences of chronic undernutrition may be long-lasting and irreversible and it increases the risk of death. Undernutrition is the most prevalent at the age of 6–24 months when breast milk no longer meets the energy and nutrient needs of the growing child. Complementary foods in low- and middle income countries are often inadequate nutritionally or in amounts. There are also a wide variety of behavioural aspects critical for child nutrition and well-being. Style of complementary feeding may be an important determinant of dietary intake and nutritional status. The caregiver-infant interaction can influence infant’s nutritional status. Interpreting child’s ques responsively can enhance the acceptance of food. Caregiver feeding styles can be classified as controlling, laissez-faire or responsive. Laissez-faire feeding style is common in societies where children are stunted. Encouraging the child is especially important during illness when appetite is often diminished. The aim of this study is to investigate the feeding and caring practices of children in rural area of Southern Benin where 45% of children under five are chronically undernourished. The behavioural aspects of breast feeding and complementary feeding and the caregiver-infant interaction are discussed. The research was conducted in two rural villages in the Mono region where 30 households were randomly selected. Of the households 30 mothers of children aged 6–23 mo were selected to participate in a semi-structured interview. Purposeful sampling was used to get the same amount of children in three age groups; 6–8 mo, 9–11 mo and 12–23 mo. Mother-child pairs (n=20) and the feeding situations were observed after the interviews. Data was coded and analysed using content and thematic analysis. Methodological, data and researcher triangulation improves the validity of the study. Children in the rural area of Southern Benin were not fed according to WHO recommendations. Children were not exclusively breastfed for 6 mo as the majority of children were given traditional medicine or water after birth. However, children were breastfed beyond the age of two in addition to getting other liquids and foods. The average starting age of complementary foods was 4.7 mo [0–12 mo]. The diet typically consisted of maize gruel or porridge that was usually eaten with green leafy vegetables. Children rarely got animal-source foods. Mothers reported ways to encourage children if they refuse to eat. However, children were seldom encouraged to eat during the ob-served feeding situations and only a few mothers spoke to their child when feeding. There were signs of controlling feeding style in the villages. Not many children were encouraged in self-feeding. Many caregivers showed behaviours of all the feeding styles and thus it could not be categorized as strictly responsive, laissez-faire or controlling. During illnesses breastfeeding was reduced as well as giving liquids and other foods. After illnesses only about a fifth of the mothers reported increasing complementary feeding. Hygienic practices could be improved as few mothers washed their own or child’s hands before eating. A good example of some mother’s hygienic practices was, however, washing the child before the meal.
Subject: lisäruokinta
imeväisten ruokinta
imetys
ruokintatapa
hoivatapa
Benin
laadullinen


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
Kirsi_Ali-Kovero_pro_gradu_2016.pdf 1.787Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record