Rypsin, härkäpavun ja Spirulina platensis -mikrolevän vaikutukset lypsylehmien valkuaisen hyväksikäyttöön

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201606092298
Title: Rypsin, härkäpavun ja Spirulina platensis -mikrolevän vaikutukset lypsylehmien valkuaisen hyväksikäyttöön
Author: Tarsia, Essi
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Agriculture and Forestry, Department of Agricultural Sciences
Publisher: Helsingfors universitet
Date: 2016
Language: fin
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201606092298
http://hdl.handle.net/10138/163686
Thesis level: master's thesis
Discipline: Husdjursvetenskap
Animal Science
Kotieläintiede
Abstract: Eurooppaan tuodaan runsaasti valkuaisrehuja muista maanosista, ja Suomessakin käytetyistä valkuaisrehuista viime vuosina korkeintaan vain 25 % on ollut kotimaassa tuotettuja. Tuontivalkuaiselle on etsitty vaihtoehtoja kotimaisista palkoviljoista sekä yksisoluvalkuaisesta. Tämän maisterintutkielman tavoitteena oli tutkia härkäpapua (Vicia faba) ja Spirulina-mikrolevää (Spirulina platensis) lypsylehmien valkuaisenlähteenä seosrehuruokinnassa. Tutkimus oli kaksinkertainen 4 x 4 latinalainen neliö, jossa oli neljä ruokintaa ja neljä kolmen viikon jaksoa. Koeasetelma oli 2 x 2 faktoriaalinen, eli kokeessa verrattiin valkuaisen lähteenä rypsirouhetta jauhettuun härkäpavun siemeneen sekä rypsin ja härkäpavun valkuaisen osittaista korvaamista (puolet) Spirulina-levän valkuaisella. Kaikki valkuaisrehuruokinnat olivat isonitrogeenisiä. Tutkimuksessa tarkasteltiin ruokintojen vaikutusta kuiva-aineen syöntiin, maitotuotokseen ja maidon koostumukseen, pötsin mikrobivalkuaisen tuotantoon, plasman aminohappoihin ja maitorauhasen aminohappojen ottoon sekä typen hyväksikäyttöön. Tutkimus tehtiin Viikin opetus- ja tutkimustilalla 21.2.–15.5.2015. Kokeessa oli mukana kahdeksan useamman kerran poikinutta ayrshire-lehmää, joiden poikimisesta oli keskimäärin 113 päivää kokeen alkaessa. Lehmät jaettiin kahteen neliöön, joista toisen neliön lehmillä oli pötsifisteli. Seosrehuruokinnat sisälsivät hyvälaatuista nurmisäilörehua (55 % kuiva-aineesta (ka)), ohraa, melassileikettä, kivennäistä sekä joko rypsirehua (9,9 %), härkäpapua (12,2 %), rypsin ja levän seosta tai härkäpavun ja levän seosta niin, että seoksissa levä korvasi puolet rypsin tai härkäpavun raakavalkuaisesta. Lehmät saivat seosrehua vapaasti. Rypsin ja härkäpavun korvaaminen Spirulina-levällä vähensi seosrehun syöntiä 0,6 kg kuiva-ainetta/pv. Härkäpapuruokinnoissa maitotuotos oli keskimäärin 1,4 kg pienempi rypsiruokintoihin verrattuna. Myös rasva-, valkuais- ja laktoosituotokset olivat pienemmät härkäpapuruokinnoissa kuin rypsiruokinnoissa. Spirulina-levän lisäys härkäpapuruokintaan lisäsi maito-, valkuais- ja laktoosituotosta verrattuna puhtaaseen härkäpapuruokintaan, mutta lisättynä rypsiruokintaan se vähensi niitä. Maidon ureapitoisuus sekä pötsin ammoniakkipitoisuus olivat suuremmat härkäpapuruokinnoissa kuin rypsiruokinnoissa. Lisäksi härkäpapuruokinnoissa useiden välttämättömien aminohappojen pitoisuudet plasmassa sekä maitorauhasen metioniinin ja histidiinin otto olivat pienemmät kuin rypsiruokinnoissa. Härkäpavun valkuaisen osittainen korvaaminen Spirulinalla suurensi välttämättömien aminohappojen AV-erotusta sekä maitorauhasen välttämättömien aminohappojen ottoprosenttia plasmasta. Typpitaseet olivat positiivisia kaikissa koeruokinnoissa, eikä typen saannissa ollut eroja eri koeruokintojen välillä. Härkäpapuruokinnoissa typpeä eritettiin vähemmän maitoon ja sontaan kuin rypsiruokinnoissa. Rypsin ja härkäpavun valkuaisen osittainen korvaaminen Spirulina-levällä lisäsi virtsaan erittyvän typen osuutta sekä pienensi typpitasetta. Tämän tutkimuksen perusteella rypsin korvaaminen täysin härkäpavulla vähentää maito- ja valkuaistuotosta viljaan ja nurmisäilörehuun pohjautuvassa ruokinnassa. Spirulina-levä yhdessä härkäpavun kanssa lisäsi maito- ja valkuaistuotosta verrattuna pelkkään härkäpapuun, mutta vähensi tuotoksia yhdessä rypsin kanssa. Härkäpavun valkuainen ja Spirulinan valkuainen luultavasti täydensivät toisiaan. Mikrolevistä tarvitaan kuitenkin lisätutkimusta valkuaisrehuna suurilla annostasoilla, jolloin voidaan tutkia niiden vaikutusta syöntiin ja maitotuotokseen. Lisäksi mikrolevien valkuaisen pötsihajoavuutta ei tunneta.Lots of protein feeds are imported to Europe. In Finland at most 25 % of all protein feeds used are home-grown. Legumes and single-cell protein are of interest to replace imported protein feeds. The aim of this study was to explore faba bean (Vicia faba) and Spirulina-algae (Spirulina platensis) as protein source for dairy cows. The study design was replicated 4 x 4 Latin square with four diets and four periods of three weeks. The experiment was 2 x 2 factorial. Rapeseed meal and rolled faba bean were compared as protein sources. The partial replacement (half) of rapeseed meal and faba bean protein with Spirulina-algae was also investigated. All the protein supplements were isonitrogenous. In this study, effects of protein supplements on dry matter intake, milk yield and milk composition, production of microbial protein in the rumen, plasma amino acids and mammary uptake of amino acids and nitrogen partitioning were examined. This study was made at the research farm of the University of Helsinki in 21.2.–15.5.2015. There were eight multiparous Finnish ayrshire dairy cows at mid-lactation. The cows were divided in two blocks the other block having rumen fistulated animals. All the total mixed ratios contained grass silage of good quality, barley, sugar pulp and minerals supplemented with different protein sources. Cows were offered total mixed ratios ad libitum. Replacing rapeseed meal and faba bean with Spirulina-algae reduced dry matter intake. The milk yield was 1,4 kg/d greater on rapeseed meal diets compared with faba bean diets. Mixing Spirulina-algae with faba bean increased milk, protein and lactose yields, but when mixed with rapeseed meal decreased them. Both milk urea and rumen ammonia concentrations were higher in faba bean diets than in rapeseed meal diets. The concentration of several essential amino acids in plasma and mammary uptake of histidine and methionine were lower in faba bean diets than in rapeseed meal diets. Replacing faba bean partially with Spirulina increased AV-difference of essential amino acids. Nitrogen balances were positive in all experimental diets. There were no differences in nitrogen intake. Feeding faba beans reduced nitrogen secretion in milk and faeces compared to rapeseed meal diets. Replacing rapeseed meal and faba bean partially with Spirulina increased the proportion of nitrogen secreted in urine and lowered nitrogen balance. According to this study replacing rapeseed meal completely with faba bean seeds reduce milk and protein yields on diets based on grass silage and cereals. Mixing Spirulina with faba bean increased milk, protein and lactose yields, but decreased them when mixed with rapeseed meal. Protein of faba bean and Spirulina probably completed each others. More research is needed with high levels of micro algae on dry matter intake, animal performance and degradability of microalgal protein in rumen.
Subject: rypsirouhe
härkäpapu
mikrolevä
valkuaisrehu
lypsylehmä
typpi


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
Maisterintutkielma_TarsiaEssi_2016.pdf 1.053Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record