Sosiaali- ja terveysturvan raportteja

 

Recent Submissions

  • Vuori, M; Tuulio-Henriksson, A; Sandelin, I; Nissinen, H; Autti-Rämö, I (Kela, 2016)
    Tutkimuksessa kuvataan monimuotoiseen perhekuntoutukseen ohjattujen lasten ja huoltajien taustatietoja sekä perheenjäsenten kuntoutukselle kohdistamia toiveita. Kelassa kehitetty perhekuntoutusohjelma (LAKU) on tarkoitettu perheille, joiden (5–12-vuotiaalla) lapsella on todettu neuropsykiatrinen häiriö ja mahdollisesti samanaikaisia tunne-elämän tai käyttäytymisen ongelmia. Tutkimusanalyysit perustuvat marraskuun 2013 ja syyskuun 2014 välisenä aikana tehtyihin seurantatutkimuksen aloituskyselyihin. Tutkimukseen osallistui 124 perhettä. Neljä perhettä ehti keskeyttää kuntoutuksen ennen aloituskyselyä, ja 26 kuntoutukseen osallistuvaa perhettä (16,8 %) kieltäytyi tutkimuksesta. Tutkimukseen osallistui perheenjäseniä seuraavasti: lapsia 121 (vastausprosentti oli 78,6), äitejä 117 (76,0 %) ja isiä 86 (55,8 %). Valtaosa perhekuntoutukseen ohjatuista lapsista oli poikia (83,9 %), ja 75,8 % lapsista oli 7–11 vuoden ikäisiä. Yleisimmät diagnoosiryhmät olivat lapsen ADHD (53,2 %) ja lapsen ADHD yhdistettynä käytösoireiluun (22,6 %). Vastaajien käsitykset perhekuntoutukseen ohjautumisesta samoin kuin kuntoutuksen aloitusvaiheesta olivat enimmäkseen myönteisiä. Vajaa kolmannes lapsista ei kaivannut suuremmin apua nykytilanteeseensa. Noin neljäsosa lapsista toivoi saavansa laaja-alaisesti tukea kasvunsa ja kehityksensä tueksi. Myös joidenkin huoltajien kuntoutustoiveet olivat tarkemmin rajattuja. Enemmistö huoltajista ilmaisi laaja-alaisesti lapsen kehitykseen, vanhemmuuteen ja perhe-elämään liittyviä kuntoutustoiveita. Erityisesti lapsen tunne-elämää ja haastavaa käyttäytymistä koskevat kuntoutustoiveet liittyivät samanaikaisiin vanhemmuutta ja perhe-elämää koskeviin tuen tarpeisiin. Tutkimus tuottaa kuvailevaa tietoa perheterapiaan perustuvaan kuntoutukseen ohjatuista lapsista ja heidän huoltajistaan. Jatkoanalyyseissa on tärkeää pyrkiä täsmentämään perhekuntoutuksen toteutuksen vahvuuksia ja haasteita kohderyhmän heterogeenisyyden takia.
  • Turunen E; Tillman, P; Maunula, N (Kela, 2016)
    Kela maksaa sairausvakuutuslain perusteella yöpymisrahaa (enintään 20,18 euroa/yö) esimerkiksi silloin, kun potilaan on hoitoon tai kuntoutukseen ehtiäkseen tultava hoito- tai kuntoutuspaikkakunnalle jo edeltävänä päivänä tai vanhemmat yöpyvät lähellä sairaalassa hoidettavaa lastaan. Sairausvakuutuksesta on viime vuosina maksettu yöpymisraha noin 50 000 yöpymisestä vuodessa. Puolet yöpymiskorvauksista kohdentuu alle 25-vuotiaille, ja eniten niitä on maksettu vastasyntyneiden ja pikkulasten hoitoon liittyen. Yöpymiset liittyvät useimmiten yliopistosairaalassa annettuun sairaanhoitoon, etenkin lastentauteihin ja syöpätauteihin. Myös Kelan kuntoutuskursseihin liittyvien yöpymisten osuus on melko suuri. Yöpymiskorvauksia käytetään asukasmäärään suhteutettuna eniten Lapissa. Usein Kela-korvaus maksetaan yöpymisestä potilashotellissa. Tutkimuksessa kartoitettiin ensimmäistä kertaa Suomessa toimivat potilashotellit, joita oli 18. Ne ovat hyvin erikokoisia, usein tavallisia kerrostaloasuntoja, ja palveluja on niukalti. Niitä ylläpitävät järjestöt, etenkin (lapsi)syöpäjärjestöt, ja sairaalat, viime aikoina on perustettu myös yksityisiä potilashotelleja. Potilashotelli toimii usein tiiviissä yhteistyössä läheisen sairaalan tai sen tietyn osaston kanssa. Potilailta peritään useimmiten täsmälleen Kelan yöpymiskorvauksen suuruinen tai vain hieman sitä suurempi hinta. Eniten yövytään potilashotelleissa Helsingissä ja Oulussa. Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa potilashotellia käytetään paitsi pitkän matkan takia yöpyville myös osana sairaalahoitoa tavallista vuodeosastoa edullisempana hoitopaikkana. Keskeinen käyttäjäryhmä on vasta synnyttäneet äidit, mutta käyttöä on monen erikoisalan potilailla. Potilashotelleihin liittyvän kirjallisuuskatsauksen mukaan suuri osa tutkimuksista liittyi nimenomaan synnytyksen jälkeiseen hoitoon. Myös itse järjestetyistä yöpymisistä maksetaan korvauksia.