EU:n päästökauppa: päästöoikeuksien jakomenetelmä ja teollisuudenalojen saamat päästöoikeudet Suomessa

Show simple item record

dc.contributor University of Helsinki, Faculty of Social Sciences, Department of Social Policy en
dc.contributor Helsingin yliopisto, Valtiotieteellinen tiedekunta, Yhteiskuntapolitiikan laitos fi
dc.contributor Helsingfors universitet, Statsvetenskapliga fakulteten, Samhällspolitiska institutionen sv
dc.contributor.author Malkki, Antti
dc.date.accessioned 2010-05-04T13:26:21Z
dc.date.available 2010-05-04T13:26:21Z
dc.date.issued 2009-05-08
dc.identifier.other valttiivi:2009-129 en
dc.identifier.uri http://hdl.handle.net/10138/16453
dc.description Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. sv
dc.description Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. en
dc.description Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. fi
dc.description.abstract Tutkin pro gradussani, millä jakomenetelmällä päästökaupan osapuolet haluavat päästöoikeudet jaettavan EU:n päästökaupassa. Päästökaupan osapuolilla tarkoitetaan EU:ssa toimivia yrityksiä, valtion organisaatioita sekä kansalais-, etu-, ja ammattijärjestöjä. Lisäksi vertailen, eroavatko suomalaisten ja muiden EU-maiden osapuolien käsitykset jakomenetelmästä toisistaan. Toiseksi tutkin, millä tavoin päästökaupan suomalaiset osapuolet suhtautuivat toteutuneeseen päästöoikeuksien määrään toisella päästökauppakaudella. Tutkimukseni kuuluu evaluointitutkimuksen perinteeseen, jolloin arvioin, täyttyvätkö oikeudenmukaisuuden ja hyväksyttävyyden periaatteet päästöoikeuksien alkujaossa. Tutkimukseni lähdeaineiston muodostavat päästökaupan osapuolien päästökaupasta antamat lausunnot, joita työ- ja elinkeinoministeriö (entinen kauppa- ja teollisuusministeriö) keräsi ensimmäisen päästökauppakauden aikana. Lisäksi käytän lähteinäni EU:n päästökauppaa käsittelevää aineistoa. Analyysimenetelmänä käytän aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Selvitän tutkimuksessani, kokevatko EU:n päästökaupan osapuolet hyväksytyimmäksi päästöoikeuksien jakomenetelmäksi perintömenettelyn, huutokaupan vai benchmarking-menetelmän. Suomessa päästöoikeudet halutaan jaettavan perintömenettelyn avulla, mutta muissa EU-maissa suosituimpana jakomenetelmänä pidetään yleisesti benchmarking-menetelmää. Benchmarking-menetelmän kannatus muissa EU-maissa on myös suhteellisen korkeaa kaikkien päästökaupan osapuolien keskuudessa. Eniten sitä kannattavat kansalaisjärjestöt. Myös Suomessa benchmarking-menetelmää kannattaa kansalaisjärjestö, Suomen luonnonsuojeluliitto. Lisäksi päästökaupan osapuolet EU-maissa toivovat, että benchmarking-menetelmää käytettäessä päästöoikeudet jaettaisiin EU:ssa keskitetysti maittaisen alkujaon sijaan. Suomessa perintömenettelyä jakomenetelmänä suosittavat päästökaupan valmistelun keskeiset organisaatiot eli ympäristö- ja valtiovarainministeriö. Päästöoikeudet jaettiin Suomessa ilmaiseksi molemmilla päästökauppakausilla, mihin kyseisten ministeriöiden kannalla oli todennäköisesti vaikutuksensa. Suomessa huutokauppaa päästöoikeuksien jakomenetelmänä kannattavat kansalaisjärjestöt, Suomen luonnonsuojeluliitto ja WWF. Muissa EU-maissa huutokauppaamisen kannatus on myös suurinta kansalaisjärjestöjen keskuudessa, ja suhteellisen korkeaa huutokaupan kannatus on markkinoilla toimivien välittäjien ja hallintoelimien keskuudessa. Kielteisimmin huutokaupan järjestämiseen suhtautuvat yritykset ja teollisuuden etujärjestöt. Prosessiteollisuudessa pidetään sen saamaa päästöoikeuksien toisella päästökauppakaudella määrää hyväksyttävänä. Myös energiasektorilla kaukolämmön sekä yhdistetyn sähkön ja kaukolämmön tuotannon yrityksissä ollaan tyytyväisiä päästöoikeuksien määrään. Kyseisille tuotannonaloille jaettiinkin reilusti päästöoikeuksia toisella päästökauppakaudella. Lauhdetuotannon edustajat kokevat sen sijaan tulleensa kaltoin kohdelluiksi toisen päästökauppakauden päästöoikeuksia jaettaessa. Lauhdetuotannolle jaettiinkin huomattavasti vähemmän päästöoikeuksia kuin muille teollisuudenaloille toisella päästökauppakaudella. Tarkasteltaessa päästökauppaan kuuluvien tuotannonalojen saamaa päästöoikeuksien määrää oikeudenmukaisen ympäristöpolitiikan ja saastuttaja maksaa -periaatteen näkökulmasta voidaan päästöoikeuksien jakamista toisella kaudella pitää onnistuneena, koska lauhdetuotannosta syntyy eniten päästöjä tuotettua energiamäärää kohden. Tällöin on perusteltua, että lauhdetuotanto saa vähiten päästöoikeuksia ja joutuu siten vastaamaan saastuttamisen kustannuksista muita tuotannonaloja enemmän. en
dc.language.iso fi
dc.title EU:n päästökauppa: päästöoikeuksien jakomenetelmä ja teollisuudenalojen saamat päästöoikeudet Suomessa fi
dc.identifier.laitoskoodi 705
dc.type.ontasot master's thesis en
dc.type.ontasot pro gradu -tutkielmat fi
dc.type.ontasot pro gradu-avhandlingar sv
dc.type.dcmitype Text
dc.format.content abstractOnly

Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
abstract.html 7.637Kb HTML View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show simple item record