Testamentti ja sijaantulo

Show simple item record

dc.contributor Helsingin yliopisto, Oikeustieteellinen tiedekunta fi
dc.contributor University of Helsinki, Faculty of Law en
dc.contributor Helsingfors universitet, Juridiska fakulteten sv
dc.contributor.author Hakkarainen, Laura
dc.date.issued 2016
dc.identifier.uri URN:NBN:fi:hulib-201606202493
dc.identifier.uri http://hdl.handle.net/10138/164884
dc.description.abstract Kun perinnönjättäjä nimeää testamentissaan edunsaajan, on oletuksena, että edunsaaja elää testamentin tekijää kauemmin ja on halukas ottamaan testamentissa määrätyn omaisuuden vastaan. Vain harvoin testamentin tekijät uskovat siihen mahdollisuuteen, että joku testamentilla muistetuista perillisistä kuolisi ennen heitä. Joskus näin kuitenkin käy. Siitä huolimatta testamentit jätetään usein korjaamatta olosuhteiden muuttumisen jälkeen. Lisäksi väestön eläessä ja ehtiessä kartuttaa varallisuuttaan aiempaa pidempään herättää myös perintöihin kohdistuvat verosuunnittelumahdollisuudet entistä enemmän mielenkiintoa. Osa testamentin saajista haluaa luopua oikeudestaan lastensa hyväksi. Kuinka siis toimitaan silloin, kun testamentin saaja on esimerkiksi menehtynyt ennen testamentin tekijää tai kieltäytyy vastaanottamasta testamenttisaantoa, eikä testamentissa ole määräystä sijaantulijasta? Tutkielmassani tarkastelen testamenttioikeudelliseen sijaantuloon liittyvää problematiikkaa. Kun testamentin edunsaajaksi määrätty henkilö kuolee ennen testamentin tekijää tai ei muusta syystä voi ottaa testamentissa määrättyä omaisuutta vastaan, ei testamenttia ole enää mahdollista panna sellaisenaan täytäntöön. Jos testaattorin tarkoitus ei ole PK 11:1 mukaisella tulkinnalla selvitettävissä, joudutaan turvautumaan perintökaaren 11 luvun 6 § mukaiseen sijaantulo-olettamaan, jonka mukaan jos testamentin saaja kuolee ennen kuin hänen testamenttiin perustuva oikeutensa on tullut voimaan tai jos testamenttia ei muutoin voida hänen kohdaltaan panna täytäntöön, tulevat hänen jälkeläisensä hänen sijaansa, mikäli heillä olisi ollut oikeus periä testamentin tekijä. Tutkimustehtävänäni on selvittää, kuka voi saada testamentilla määrätyn omaisuuden perintökaaren 11 luvun 6 ja 7 pykälien mukaisesti testamentin saajan sijaan, millä edellytyksillä ja miten sijaantulosäännöksiä voidaan soveltaa sekä millaisen oikeusaseman sijaantulija voi säännösten perusteella saavuttaa. Työn runko rakentuu kolmesta pääluvusta, joissa kussakin käsittelen yhden aiheeseen liittyvän osakysymyksen. Työn ensimmäisessä pääluvussa selvitän, millä keinoilla PK 11:1:n mukainen testamentin tekijän tarkoitus voidaan saada selville. Kartoitan ensimmäiseksi, millaisilla säännöillä testamentin tulkintaa ohjataan ja mitä tulkinta-aineistoa voidaan hyödyntää selvitettäessä testamentin tekijän tarkoitusta. Selvitän oikeuskäytäntöä tutkimalla sitä, millainen suhde testamentin tekijän tahdolla ja lain sijaantulo-olettamalla on. Selvitän myös sijaantulosäännösten taustalla vaikuttavaa ajatusta: millaisia oletuksia testamentin tekijän tarkoituksesta lainsäätäjä on tehnyt ja ovatko ne vielä nykyään perusteltuja. Lopuksi pohdin, millä tavalla testamentin laatimisessa avustavan lakimiehen tulisi selvittää testaattorin tahtoa, jotta testamentin sijaantulotilanteet voitaisiin ensisijaisesti ratkaista testamentin tulkinnalla. Toiseksi selvitän kysymystä siitä, kuka voi olla testamenttioikeudellinen sijaantulija. Vastauksen ytimenä on PK 11:6 sanamuodon asettamat vaatimukset sijaantulijalle ja aiheen kannalta kiinnostavina erityiskysymyksinä käsittelen ottolapsen sijaantulo-oikeutta sekä mahdollisuutta poiketa edellytyksistä muun muassa toissijaisen testamentin saajan perillisten osalta. Tutkielman kannalta mielenkiintoisimmassa pääluvussa käsittelen kysymystä siitä, minkä edellytysten täyttyessä perintökaaren sijaantulosäännöksen soveltuvat ja kuinka niitä sovelletaan. Tutkimukseni kannalta olennaista on selvittää, milloin testamentin saajan PK 11:6 mukainen testamenttiin perustuva oikeus on tullut voimaan ja mitä tarkoitetaan lainkohdan tilanteilla, joissa testamenttia ”ei muutoin voida” testamentin saajan osalta panna täytäntöön. Soveltuuko PK 11:6 tilanteissa, joissa testamentin saaja on ehtinyt elää hetken testamentin tekijän jälkeen? Entä silloin, kun testamentin saaja haluaa luopua testamenttiin perustuvasta oikeudestaan? Lisäksi tutkin sitä, millainen vaikutus testamentin eri muodoilla on sijaantulosäännöksen soveltamiseen sekä millaisen oikeusaseman sijaantulija säännöksen perusteella saavuttaa. fi
dc.language.iso fin
dc.publisher Helsingfors universitet sv
dc.publisher University of Helsinki en
dc.publisher Helsingin yliopisto fi
dc.title Testamentti ja sijaantulo fi
dc.type.ontasot pro gradu -tutkielmat fi
dc.type.ontasot master's thesis en
dc.type.ontasot pro gradu-avhandlingar sv
dc.subject.discipline Perhe- ja jäämistöoikeus fi
dc.subject.discipline Family and inheritance law en
dc.subject.discipline Familje- och kvarlåtenskapsrätt sv
dct.identifier.urn URN:NBN:fi:hulib-201606202493

Files in this item

Files Size Format View
Hakkarainen Testamentti ja sijaantulo.pdf 888.4Kb application/pdf View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show simple item record