Kunnia rikosoikeudellisen suojan kohteena

Näytä kaikki kuvailutiedot



Pysyväisosoite

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201606202489
Julkaisun nimi: Kunnia rikosoikeudellisen suojan kohteena
Tekijä: Uotila, Oskari
Muu tekijä: Helsingin yliopisto, Oikeustieteellinen tiedekunta
Julkaisija: Helsingfors universitet
Päiväys: 2016
Kieli: fin
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201606202489
http://hdl.handle.net/10138/164885
Opinnäytteen taso: pro gradu -tutkielmat
Oppiaine: Oikeushistoria
Legal history
Rättshistoria
Tiivistelmä: Tutkielma käsittelee kunnianloukkausrikoksia sääntelyn tarkoituksen ja suojan kohteen näkökulmasta. Tarkastelu pyrkii historiallisuuteen, eli tavoitteena on kuvata ja selittää tapahtuneita muutoksia, ja toisaalta pyrkiä ymmärtämään nykyistä oikeustilaa. Sääty-yhteiskunnassa kunnia oli erittäin keskeinen, pakottava sekä konkreettinen arvo, ja kunnianloukkaussääntely täten merkittävä osa ajan rikosoikeudellista järjestelmää. Sääty-yhteiskunnan murentuessa 1800- ja 1900-lukujen taitteessa myös kunnianloukkaus rikoksena alkoi menettää merkitystään. Työssä tarkastellaan annettujen tuomioiden määrän radikaalia laskua 1900-luvulla, sekä pyritään tuomaan esille seikkoja, jotka ohjasivat tätä kehityskulkua. Vuosittaisten tuomioiden määrä kuitenkin nousi jälleen 1970-luvulla. 2000-luvulle tultaessa kunnianloukkausrikokset nousivat uudelleen kiinnostuksen kohteeksi viestintäoikeudellisessa ympäristössä. Suomen liittyminen Euroopan ihmisoikeussopimukseen sekä perusoikeusuudistus korostivat sananvapauden merkitystä. Tässä kontekstissa kunnianloukkausnormien soveltaminen on muuttunut rikosoikeudelliselle sääntelylle epätyypilliseksi intressipunninnaksi. Vuoden 1889 rikoslain mukainen sääntely uudistettiin vasta vuonna 2000. Uusitut normit sekä kotimainen oikeuskäytäntö antoivat kunnian suojalle laajan sisällön, mistä seurasi useampi EIT:n langettava tuomio sananvapauden loukkaamisesta lehdistön toimintaa koskevissa jutuissa. Vuoden 2014 lainuudistuksessa sananvapauden asemaa pyrittiin vahvistamaan suhteessa kunniaan. Perinteiset, sananvapausasetelman ulkopuolelle jäävät kunnianloukkaukset ovat herättäneet vähemmän tutkimuksellista kiinnostusta. Kunnianloukkausrikoksista tehdyt ilmoitukset ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti 2000-luvulla, vaikka tuomioiden määrä on pysynyt melko vakiona. Tämä on johtanut epäyhtenäiseen soveltamiskäytäntöön ja laintulkintaratkaisujen tekeminen on siirtynyt esitutkintatasolle. Sosiaalisen median kasvu on lisännyt internetissä tapahtuvia kunnianloukkauksia. Verkkoympäristössä ihmisten sosiaalinen kanssakäyminen on kirjallista ja julkisempaa kuin normaalielämässä, ja toisaalta väärien tietojen levittäminen sekä maineen menettäminen helppoa. Viimeisenä tarkastellaan solvaustyyppisiä kunnianloukkauksia, joissa on kyse valheellisten väitteiden sijaan ennemmin kohteliaisuussäännöistä. Tämäntyyppisen sääntelyn olemassaoloa ei ole kyseenalaistettu viimeisimpien lainmuutosten yhteydessä, vaikka kriminalisointiperiaatteellisesta lähtökohdasta teoriassa äärimmäisen laaja soveltamisala näyttääkin kyseenalaiselta.


Tiedostot

Tiedosto(t) Koko Formaatti Näytä

Tähän julkaisuun ei ole liitetty tiedostoja

Viite kuuluu kokoelmiin:

Näytä kaikki kuvailutiedot