Hankintasopimuksen irtisanominen ja sopimuksen sitovuus julkisissa hankinnoissa

Näytä kaikki kuvailutiedot



Pysyväisosoite

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201606222552
Julkaisun nimi: Hankintasopimuksen irtisanominen ja sopimuksen sitovuus julkisissa hankinnoissa
Tekijä: Nevalainen, Suvi-Leena
Muu tekijä: Helsingin yliopisto, Oikeustieteellinen tiedekunta
Julkaisija: Helsingfors universitet
Päiväys: 2016
Kieli: fin
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201606222552
http://hdl.handle.net/10138/164914
Opinnäytteen taso: pro gradu -tutkielmat
Tiivistelmä: Tutkielman aiheena on EU:n vuoden 2014 ja 17.4.2016 sovellettavaksi tulleen yleisen hankintadirektiivin (2014/24/EU) artiklan 73 määräykset hankintasopimuksen ennen aikaisesta irtisanomisesta sopimuksen sitovuuden periaatteen näkökulmasta, ja erityisesti artiklassa 72 määriteltyjen merkittävien sopimusmuutosten perusteella. Hankintasopimukset ovat Suomessa yksityisoikeudellisia sopimuksia. Lähtökohta on perinteisesti ollut se, että hankintalain on katsottu soveltuvan vain hankintamenettelyyn. Hankintasopimuksen tultua voimaan sopimuksiin on sovellettu sopimusoikeudellisia sääntöjä, ja voimassa oleviin hankintasopimuksiin ei ole hankintalailla puututtu. Hankintalainsäädäntöön on viime aikoina kuitenkin tullut piirteitä, jotka kyseenalaistavat tuon lähtökohdan ja so-pimuksen sitovuuden periaatteen, vieden hankintalakia kohti sopimuskauden kontrollointia. Vaikka hankintasopi-mus on pohjimmiltaan, kuten muutkin varallisuusoikeudelliset sopimukset, hankintalaki asettaa hankintayksikölle velvoitteita, jotka kaventavat sopimusvapautta, ja joiden vuoksi hankintasopimus poikkeaa yksityisten välisestä sopimuksesta. Tutkielman tavoitteena on ensinnäkin selvittää hankintasopimuksen ennen aikaisen irtisanomisen mahdollistavan hankintadirektiivin 73 artiklan sisältöä. Artiklan tarkoitus on eri kuin hankintalainsäädännön oikeussuojakeinojen; markkinaoikeuden määräämien, ensisijaisesti kolmannen suojaavien oikeuskeinojen sijaan hankintasopimuksen päättämisellä pyritään palauttamaan jäsenvaltion EU-oikeuden mukainen toiminta. Tutkielmassa käsitellään toisena tutkimuskysymyksenä sitä, miten hankintalain asema erityislakina, mutta ainoastaan hankintamenettelyyn soveltu-vana vaikuttaa sopimussuhteeseen, ja onko hankintalailla sopimusoikeudellista relevanssia niin, että sen määräyk-sillä voidaan murentaa sopimusoikeudellinen sopimuksen sitovuuden periaate (pacta sund servanda). Kolmantena kysymyksenä on se, miten artiklan määräys hankintasopimuksen irtisanomisesta näyttäytyy kansallisten, sopimus-oikeudellisten oppien ja sääntöjen valossa. Tässä kysymystä lähestytään osittain lege ferenda -tyyppisesti ja kan-taaottavasti, sillä kansallista uutta hankintalakia valmistellaan parhaillaan, ja artiklan määräysten implementoimis-tavassa kansalliseen lakiin on nähdäkseni ongelmallinen. Tutkielmalla on vahva EU-oikeudellinen ulottuvuus, sillä hankintalainsäädäntö on harmonisoitu jäsenmaissa. Har-monisoimaton sopimusoikeus taas määräytyy sopimusvapauden lähtökohdista, joten on selvää, ettei siinä voida huomioida hankintalain erityispiirteitä, eikä myöskään välttyä oikeusnormien ristiriidoilta. Sopimusmuutoksia ja sopimuksen irtisanomista on kotimaan lisäksi käsitelty myös eurooppalaisessa oikeuskirjallisuudessa, eri jäsenmai-den konteksteissa. Tutkielmassa onkin hyödynnetty tätä keskustelua kotimaisen oikeuskirjallisuuden ja lähdemate-riaalin lisäksi. Keskeistä on myös EU:n tuomioistuimen oikeuskäytäntö kotimaisen oikeuskäytännön ohella. Erityi-sesti asia C503/04, Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Saksan liittotasavalta, jonka seurauksena sopimuksen sitovuuden periaatetta katsottiin loukatun, kun ratkaisun mukaan sopimuksen sitovuus ei suojaa sopimusta, jos toiminta on vakavasti EU-oikeuden vastaista. Sopimusmuutosten osalta tärkeä oli asia C-454/06 Pressetext, jossa linjattiin sallitut ja kielletyt sopimusmuutokset.


Tiedostot

Tiedosto(t) Koko Formaatti Näytä

Tähän julkaisuun ei ole liitetty tiedostoja

Viite kuuluu kokoelmiin:

Näytä kaikki kuvailutiedot