Ulosottovelallisen tietojenantovelvollisuus itsekriminointisuojan kannalta

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201606202508
Title: Ulosottovelallisen tietojenantovelvollisuus itsekriminointisuojan kannalta
Author: Sihvo, Tiina
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Law
Publisher: Helsingfors universitet
Date: 2016
Language: fin
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201606202508
http://hdl.handle.net/10138/164915
Thesis level: master's thesis
Discipline: Prosessi- ja insolvenssioikeus
Procedural and insolvency law
Process- och insolvensrätt
Abstract: Ulosottovelalliselle on ulosottokaaressa säädetty laaja tietojenantovelvollisuus. Velallisen on annettava ulosottomiehelle tämän pyytämät täytäntöönpanon kannalta tarpeelliset tiedot totuudenmukaisina. Jotta velallinen toteuttaisi tietojenantovelvollisuutensa, sen tehosteeksi on säädetty rangaistusuhka, ja velallinen voidaan velvoittaa tietojen antamiseen myös sakon uhalla. Itsekriminointisuojan mukaan jokaisella on oikeus tutkittaessa rikossyytettä häntä vastaan täysin takein yhdenvertaisena olla tulematta pakotetuksi todistamaan itseään vastaan tai tunnustamaan syyllisyytensä. Periaatteen ydinsisältö on se, että kukaan ei ole velvollinen myötävaikuttamaan oman syyllisyytensä selvittämiseen rikosasiassa. Itsekriminointisuoja sisältää sekä vaitiolo-oikeuden, oikeuden olla myötävaikuttamatta oman syyllisyyden selvittämiseen ja jopa niin sanotun ”valehteluoikeuden”. Tietojenantovelvollisuuden ja itsekriminointisuojan välinen ristiriita syntyy siitä, kun ulosottovelallinen velvoitetaan rangaistuksen uhalla tai pakkokeinoin antamaan totuudenmukaiset tiedot varallisuusasemastaan ja siihen vaikuttaneista seikoista. Antaessaan tietoja esimerkiksi omaan varallisuusasemaansa vaikuttavista oikeustoimista velallinen saattaa joutua ilmaisemaan myös sellaisia seikkoja, jotka paljastavat hänen syyllistymisensä rikolliseen menettelyyn. Mikäli näitä tietoja myöhemmin käytetään näyttönä velallista vastaan rikosprosessissa, joudutaan itsekriminointisuojan kannalta ongelmalliseen tilanteeseen. Oikeuskäytännössä velallisen oikeuteen vedota itsekriminointisuojaan ulosottomenettelyssä on suhtauduttu vaihtelevasti. Viimeisimmässä KKO:n asiaa koskevassa ratkaisussa on vahvistettu, ettei velallisella ole ulosottomenettelyssä vaitiolo-oikeutta, vaan velallisen oikeus olla myötävaikuttamatta oman syyllisyytensä selvittämiseen taataan jälkikäteen ulosottokaareen palomuurisääntelyn kautta. Tässä tutkimuksessa tarkastelen velallisen tietojenantovelvollisuuden ja itsekriminointisuojan välistä ristiriitaa ja sitä, miten velallisen oikeuteen vedota itsekriminointisuojaan ulosottomenettelyssä tietojenantovelvollisuutensa rajoituksena on oikeuskäytännössä aikojen saatossa suhtauduttu. Lisäksi tarkastelen, takaako ulosottokaaren palomuurisäännösten antama ns. jälkikäteinen suoja velallisen oikeusturvan toteutumisen riittävästi, ja millainen ratkaisu tähän ristiriitaan takaisi parhaiten sekä itsekriminointisuojan että ulosottomenettelyn tarkoituksen toteutumista ja olisi samalla yhdenmukainen niin kansallisten kuin kansainvälistenkin itsekriminointisuojaa koskevien säännösten kanssa.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
Pro gradu -tutkielma, Tiina Sihvo.pdf 1.031Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record