Tämä ei ole luontoa! : Hybridi, ympäristön luovuus ja urbaani monimuotoisuus : Kaupunkiluonnon esteettiset ulottuvuudet Helsingin keskustan kaupunkitilassa

Abstract

This study concentrates on urban nature and its significance in terms of the quality of urban environments. Even though the main focus of the study is on the downtown areas of the city of Helsinki, the main arguments about the essential characteristics of urban nature are more generally applicable. This study broadens the scope of aesthetic research to an area that has so far been studied only superficially.

The main point of departure in this study is the claim that if one attempts to examine urban nature on its own terms then one has to accept that urban nature is a hybrid. This means that urban nature is both conceptually and in its concrete forms of manifestation a hybrid between human made and natural , a combination or a constantly changing state of intermingling of these concepts. Thus approaches to the concept of urban nature based on, for example, naturalness and authenticity are misleading if the aim is to examine urban nature as urban nature. The concept of hybrid is a way out of this dilemma.

The first two chapters of the study discuss the following topics: Western concepts of nature, notions of naturalness and artefact , the concept of hybrid, and urban nature as hybrid.

Starting from Chapter 3, an alternative approach to the aesthetic understanding of urban nature is developed. The main starting point is our everyday lived experience as the basic horizon of encountering urban nature. From the point of view of the experiencing human being, different aspects of perception and experiencing urban environments are examined. Also affectivity as a fundamental aspect through which we are responsive and sensitive in relation to our environment is underlined. Chapter 4 concentrates on the main registers through which urban nature affects us as experiencing human beings: otherness , place and atmosphere .

The final chapter focuses more concretely on how urban nature affects the quality of urban environments. The matter is approached through the case study of Töölönlahti Bay in Helsinki and especially the southern part of the area. Through the case study, also the questions of planning and managing urban nature as well as the potentialities of urban nature in terms of the quality of urban environments are discussed.

Tutkimukseni tarkastelee kaupunkiluonnon merkitystä laadukkaan kaupunkiympäristön yhtenä osatekijänä. Konkreettinen tarkastelualueeni on Helsingin kantakaupunki, mutta keskeiset väitteeni kaupunkiluonnon ominaispiirteistä pätevät yleisemminkin. Tutkimukseni laajentaa esteettisen tutkimuksen kenttää aiemmin vain pintapuolisesti tutkitulle alueelle.

Tutkimukseni lähtökohta on, että mikäli kaupunkiluontoa pyritään tarkastelemaan sen itsensä ehdoilla, on hyväksyttävä väite, että kaupunkiluonto on hybridi. Tämä tarkoittaa sitä, että kaupunkiluonto on sekä käsitteellisesti että konkreettisten ilmenemismuotojensa osalta ihmisen luoman ja luonnollisen yhdistelmä ja jatkuvasti muuttuva sekoittuneisuuden tila. Siten esimerkiksi luonnollisuuden ja alkuperäisyyden kaltaiset käsitteet ja niihin perustuvat tarkastelutavat ovat harhaanjohtavia kaupunkiluonnon tarkastelussa. Hybridi-lähtökohta vapauttaa kaupunkiluonnon tarkastelun perinteisistä ja ennalta-asetetuista tulkintakehikoista, joita erityisesti luontokäsitysten kautta heijastuu myös kaupunkiluonnon tarkasteluun. Tutkimukseni alkuosassa (luvut 1 ja 2) tarkastelen kriittisesti näitä teemoja: länsimaista luontokäsitystä, luonnollisuuden ja keinotekoisuuden käsitteitä, sekä selkiytän kaupunkiluonnon käsitteellistä määrittelyä hybridi-lähtökohtaan perustuen.

Luvusta 3 lähtien hahmottelen omaa lähestymistapaani kaupunkiluonnon esteettiseen tarkasteluun. Painotan arkipäiväistä, elettyä kaupunkitilakokemusta kaupunkiluonnon kohtaamisen perustavana horisonttina. Tarkastelen aluksi kokijan näkökulmasta esteettisen kokemisen perusedellytyksiä havaitsemisen eri osa-alueiden kautta. Korostan erityisesti havaitsemisen affektiivisuutta keskeisenä ulottuvuutena, jonka kautta olemme alttiita suhteessa kokemaamme maailmaan. Luvussa 4 analysoin vastaavasti niitä keskeisiä rekistereitä, joiden kautta kaupunkiluonnon vaikuttavuus suhteessa meihin kokijoina todellistuu. Nämä rekisterit ovat toiseus, paikka ja tunnelma.

Viimeisessä luvussa tarkastelen konkreettisesti kaupunkiluontoa suhteessa kaupunkiympäristön laatuun. Keskityn myös kaupunkiluonnon suunnittelun ja hallinnan kysymyksiin, sekä kaupunkiluonnon potentiaaleihin osana kaupunkiympäristöä. Keskeinen konkretisoiva esimerkkikohteeni on Töölönlahti Helsingissä, jonka eteläosan suunnitteluhistoriaa ja tulevaisuutta analysoin yksityiskohtaisesti.