Sisällissodan muistamisen kulttuurille luotiin pohja hyvin nopeasti taisteluiden laannuttua. Muistaminen oli hyvin monitahoista ja -tasoista: sotaa käytiin läpi virallisilla ja yksityisillä tahoilla sekä asianosaisten ja sivustaseuraajien näkökulmista. Yhteistä kuitenkin oli, että kokijoina olivat taustasta riippumatta ihmiset; miehet, naiset ja lapset. Jokaisella oli tapahtumista oma käsityksensä, joka oli sekoitus omia kokemuksia, lehdistä luettuja kirjoituksia, huhuja, oman lähipiirin kertomia tarinoita sekä niin kutsuttua virallista totuutta, jota voittajat ryhtyivät kanonisoimaan nopeasti sodan jälkeen. Kaikki nämä monitahoiset ja keskenään ristiriitaisetkin tiedonlähteet olivat vaikuttamassa aikalaisten käsityksiin siitä, mitä sisällissodan aikana tapahtui ja miksi. Seuraavina vuosikymmeninä historiatulkintojen määrä jatkoi kasvuaan lukuisten aikalaiskuvausten ja sotahistoriallisten teosten muodossa. Myös akateemiset historiantutkijat osallistuivat aktiivisesti historiatulkintojen tuottamiseen. Mutta kaikista voimakkaimmin suomalaisten käsityksiin sisällissodan luonteesta on vaikuttanut Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -romaanitrilogian toinen, vuonna 1960 ilmestynyt osa. Kirja aloitti julkisen keskustelun sisällissodan syistä ja seurauksista ja arkistoihin tulvi tuhansia sivuja aikalaisten kirjoittamia muistoja kokemuksistaan. Kirjoittajilla oli valtaisa tarve tuoda julki kokemuksensa sekä vakuuttaa lukijat niiden aitoudesta, ja siksi samakaan ihminen ei kirjoittanut kokemuksistaan samoilla tavoin Työväen tai Kansan Arkistolle kuin hän kirjoitti Suomalaisen Kirjallisuuden silloisille arkistoille. Tulkintojen kirjosta ja moninaisuudesta johtuu, että samakaan ihminen ei koe, muista eikä arvota asioita samoin vuosina 1918, 1968 tai 2018.

Millaista oli opiskelu Tammisaaren yliopistossa? Miksi Finlaysonin työläiset kuvasivat itseään vuoroin sivistyneinä, vuoroin sivistymättöminä? Olivatko työväenopistot vallankumouskouluja? Millaista ammatinvalinnanohjausta työväen jälkikasvulle tarjottiin sotienjälkeisinä vuosikymmeninä, ja onko sosiaalisen liikkuvuuden lupaus toteutunut? Ja kuka oikeastaan oli Algot Untola? Sivistyksen historia on ollut sekä kasvun, vapautumisen ja mahdollisuuksien että hierarkioiden, ihmisten muovaamisen ja valtataistelun historiaa. Muuttuva käsite on kytkeytynyt muun muassa koulutukseen, osaamiseen, kasvatukseen, kulttuuriin, yhteiskunnalliseen arvostukseen ja itsensä kehittämiseen. Siksi työväenhistoria on keskeisesti ollut sivistyksen historiaa. Tämä historia on käsillä olevan artikkelikokoelman aihe.

Kirjoituksia suomalaisista kulttuuritulkinnoista Mikä oli huudon merkitys 1970-luvun opiskelijaliikkeessä? Miten kollektiivisuus ja rituaalinen käyttäytyminen liittyvät toisiinsa? Mikä on taiteen arvo ja suhde roskaan? Millaisia ovat mielikuvat naisten ammateista? Miten hyvän maun paradoksi ilmenee? Kirjan artikkeleissa pohditaan myyttien ja symbolien merkitystä yhteiskunnassa. Kirjoittajat tarkastelevat kulttuurisia ilmiöitä, joista syntyneet myytit ja symbolit hallitsevat ajattelutapojamme.

Teoksessa tarkastellaan työväentutkimuksen nykytilaa ja tulevaisuuden haasteita. Perinteisten työväentutkimuksen näkökulmien ohella käännetään katsetta työväenliikettä edeltäviin sivistysseuroihin, kansakoulunopettajiin ja eläkehistoriaan. Yhteistä useille kirjan artikkeleille on perusteellinen tutkimuslähtökohtien pohdinta, olipa tarkastelussa kansatieteellinen tutkimus, köyhyyden kulttuuri, kirjailijat tai hyvinvointivaltion historia. Kirjassa myös kysytään, miksi yhteiskuntaluokista arkaillaan puhua nykytutkimuksessa. Puolueiden ohella työmarkkinajärjestöillä on ollut keskeinen rooli suomalaisessa yhteiskunnassa. Hyvinvointivaltion rakentamista ei kuitenkaan luonnehdi kansallinen yksituumaisuus, vaan jopa puolueet ovat jakaantuneet kiisteltäessä politiikan suunnasta. Tutkimuksen yhdeksi haasteeksi nostetaan kehityksen pitkän kaaren tavoittamisen lisäksi globalisoituvassa Suomessa ja maailmassa varjoon jääneiden historian tutkiminen.

Verkostoista puhutun nykyään vilkkaasti useilla tieteenaloilla. Mitä annettavaa verkosto näkökulmalla on työväestön historiaa käsittelevään tutkimukseen? Teoksen kirjoittajat keskittyvät artikkeleissaan ihmisten välisiin sosiaalisiin suhteisiin ja niissä muodostuneisiin verkostoihin. Minkälainen henkilösuhteiden verkosto löytyy nuortaistolaisen liikkeen nousun taustalla 1960-luvun lopulla? Missä määrin kommunistien maanalainen toiminta perustui ihmisten väliseen luottamukseen ja miksi joku aina petti? Verkostonäkökulman avulla havaitaan uusia ja mielenkiintoisia seikkoja työväestön arkisen selviytymisen historiasta. Perhe- ja sukuverkostojen avulla toteutui toimeentulon kannalta tärkeää maaseudun ja kaupungin välistä vaihtoa. Kun Lapista lähdettiin 1960- ja 1970-luvulla työnhakuun Ruotsiin, vastassa oli usein oman kylän asukkaista rakentunut verkosto, joka auttoi tulijaa oudossa ympäristössä. Kirjassa paneudutaan myös yhteiskunnan marginaalissa syntyneisiin verkostoihin, laittomaan talouteen, etnisiin vähemmistöihin ja kerjäläisyyteen.