E-books / FSLH
Browse by
Recent Submissions
-
(Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2022)Klasskamp på svenska Aktörer, idéer och erfarenheter i 1900-talets finlandssvenska arbetarrörelse. Matias Kaihovirta & Christoffer Holm (red.). Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura. Helsinki 2022.Det svenska Finlands historia har ofta presenterats och uppfattats som endimensionellt borgerlig. Men samtidigt som den finlandssvenska identiteten utmejslades under 1900-talet, verkade en livskraftig finlandssvensk arbetarrörelse, som tidvis mobiliserade tusentals svenskspråkiga kring rörelsens mål att skapa ett socialistiskt Finland. Vilka var de finlandssvenskar som verkade i arbetarrörelsen? Kring vilka frågor bedrev finlandssvenska socialister det som kan kallas för klasskamp på svenska? Hur har klasskampen bedrivits och skildrats på svenska i Finland? I Klasskamp på svenska: aktörer, idéer och erfarenheter i 1900-talets finlandssvenska arbetarrörelse analyserar forskare i historia, filosofi och litteraturvetenskap sex olika finlandssvenska socialistiska livsöden. Fokus ligger på individuella erfarenheter, drivkrafter och synpunkter i anslutning till arbetarrörelsens idéer och verksamhetsfält.
-
(Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2021)9.Socialist movements sprang up throughout Europe during the long nineteenth century, but the largest socialist party emerged in the Grand Duchy of Finland. Shades of Red reconstructs the most powerful political language of its era by reading manually and computationally handwritten and printed newspapers. The main research questions focus on the evolutionary characteristics of socialism: how did it change over time, what were the ideological similarities and differences between the top and the bottom of the labour movement, and how did socialism relate to other political languages of Finnish modernity? The book extends the scope of the history of ideas qualitatively from the elite thinkers to the common people, who did not think of politics for a living, and quantitatively to datasets so vast that they elude mere human cognition. Risto Turunen is a Postdoctoral Researcher specialising in data-intensive approaches to modern political languages. He was awarded his doctorate in History at Tampere University in 2021.
-
(Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2021)Suunnitteletko muistitietohaastattelujen tekemistä perhehistorian tallentamiseksi, sukututkimuksen tarpeisiin, historiikin kirjoittamisen tueksi tai opinnäytettä tai muuta tutkimusta varten? Tämä opas antaa runsaasti konkreettisia vinkkejä ja koeteltuja neuvoja, joiden huomioiminen edesauttaa haastattelujen sujumista ja laadukasta tallentamista. Opas on suunnattu erityisesti muistitiedosta kiinnostuneille, mutta siitä on apua myös tutkimushaastattelujen suunnittelemiselle ja toteuttamiselle. Oppaassa käydään läpi haastattelun eri vaiheet haastattelun suunnittelusta sen toteuttamiseen, unohtamatta arkistointia, jonka ansiosta haastattelusta voi tulla arkistointikelpoinen historiallinen dokumentti.
-
(Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2021)This dissertation examines the racial thinking of Finnish radicals in the early twentieth century United States. It studies how and why Finnish radical immigrants used racial ideas to describe and explain human difference. It also examines how and why Finnish thinking on race changed during this time. The study focuses on the time period between 1900 and the late 1930s. During these years, Finns formed one of the largest immigrant groups in the Socialist Party, the IWW and the Communist Party. Yet, the ex tensive research on the U.S. Left’s troubled relationship with race has largely ignored these immigrant radicals. Studies on Euro pean immigrants’ racial thought, on the other hand, have often not paid due attention to radical immigrants’ ideas on race. The main sources for this study are six Finnish-language labor news papers that were published in the early 1900s in the United States. The present work also makes use of non-fiction books, memoirs, pamphlets and other printed material that was written by both Finnish and American radicals in the United States. This study is premised on the notion that race is a product of history, not of nature. It is a historically constructed set of be liefs about the humankind’s division into groups with inherent and intrinsic mental characteristics. The study maps how ideas about race were expressed, debated, questioned and contested in the Finnish immigrant press. Racial ideas are analyzed as pro-444 445 ducts of interactive and political processes, not as closed ideolo gical constructs. The cross-border character of these processes is emphasized. The study contributes to Finnish-American historiography, migration history and studies of race and ethnicity. First, this stu dy challenges the well-worn idea that Finnish immigrants were a particularly “clannish” immigrant group. The study will illustrate that their political concerns and activities went well beyond their ethnic community and that their thinking drew on varied intel lectual influences. Second, this dissertation asserts that European immigrants were active agents in the construction of racial kno wledge. They were not simple conformers to American racism. Finally, the study illustrates that Finnish-American racial thin king drew on a variety of intellectual sources, including Marxist notions of historical development, Darwinism, media’s lynching coverage and the Communist Party’s antiracism. This has broa der implications for studies of race and ethnicity. It challenges the notion that race and racism have a single source or origin (for example, racial science or colonial encounters). This study contends that race has a more complex intellectual history, which also goes to explain its continuing pervasiveness and mutability.
-
(Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2021)Tarkastelen väitöskirjassani vuonna 1902 Suomessa käytyä Työmiehen Illanvieton ja vuosina 1903–1904 Pohjois-Amerikassa käytyä Amerikan Suomalaisen Työmiehen linjakeskustelua. Molemmat linjakeskustelut kytkeytyivät 1900-luvun vaihteessa huomiota herättäneeseen teosofian oppiin. Keskustelujen analyysin tarkoitus on muodostaa realismiin vetoavan puheen ja siihen kytkeytyvien käsitysten tarkasteluun soveltuvaa aatehistoriallista käsitteistöä. Samalla tuotan tietoa myös varhaisessa suomalaisen ja amerikansuomalaisessa työväenliikkeessä vallinneista oikeaoppista työväenaatetta koskevista käsityksistä, tarkasteltavina olevista julkaisuista sekä niiden ja täten myös yleisemmin suomalaisen ja amerikansuomalaisen työväenliikkeen yhteyksistä. Teoreettisia lähtökohtia keskustelujen analyysissa ovat Johan Asplundin käsite tankefigur (1979), jonka käännän ajattelutavaksi, sekä kyseisen käsitteen pohjana toimiva aatehistoriallinen malli, Inga Sannerin käsite moralisk utopi (1995), jonka käännän moraaliseksi utopismiksi sekä Pertti Alasuutarin ja Petri Ruuskan kansakunta- ja kansapuheen käsitteisin pohjautuen muodostamani realismipuheen käsite. Analysoin ja tarkennan työssäni Asplundin mallia, ja hahmottelen tämän analyysin pohjalta uuden aatehistoriallisen mallin, jota käytän linjakeskustelujen analyysin pohjana. Linjakeskustelujen tarkastelun kautta määrittelen mainittujen käsitteiden rinnalle moraalipuheen ja rationaalisen determinismin käsitteet. Tutkimukseni teoreettiset tulokset muodostuvat siis seuraavista osatekijöistä: A. ajattelutapojen ja puhetapojen kattokäsitteistä, B. kahdesta spesifistä ajattelutavasta – moraalisesta utopismista ja rationaalisesta determinismistä –, C. kahdesta spesifistä puhetavasta – realismi- ja moraalipuheesta – sekä D. kyseisen käsitteistön pohjana toimivasta aatehistoriallisesta mallista. Lisäksi työni tarkentaa tarkasteltavana olevia julkaisuja, niiden linjaa koskevaa keskustelua ja niiden yhteyksiä sekä erityisesti varhaista amerikansuomalaiselle työväelle suunnattua julkaisutoimintaa koskevaa tietämystä. Työni lopuksi tarkastelen käsitteistöni yleisempää hyödynnettävyyttä käyttäen esimerkkinä ajankohtaista ilmastonmuutosta koskevaa keskustelua, ja nostan esiin käsityksiäni aatehistoriallisen käsitteistön ja sillä tuotetun tiedon hyödyntämisestä ajankohtaisten keskustelujen analyysissa ja niihin osallistumisessa. Summary Ways of thinking and speaking as concepts in intellectual history Debates on the ideological direction of Työmiehen Illanvietto and Amerikan Suomalainen Työmies in the beginning of the 20th century In my doctoral dissertation I examine the debates concerning the ideological direction of the Finnish working-class weekly Työmiehen Illanvietto (1902) and the Finnish-American newspaper Amerikan Suomalainen Työmies (1903–1904). Both debates were connected to theosophy, a religious-philosophical movement, which drew wide attention at the turn of the century. The aim of the examination is to form concepts suited to analyse forms of argumentation that appeal to realism and conceptions linked to such argumentation. The study also produces knowledge of the conceptions concerning orthodox socialism in the early Finnish and Finnish-American working-class movements, the publications under scrutiny, and their connections. Thus, my work also sheds light on the transatlantic connections of the early Finnish and Finnish-American working-class movements. The theoretical starting points of my work are Johan Asplund’s concept tankefigur (1979), which I translate into the term ”way of thinking”, and his model for the study of intellectual history, which the concept is based on, Inga Sanner’s concept moralisk utopi (1995), which she has translated into ”moral utopianism”, and the concept of ”realismspeak”, which I base on Pertti Alasuutari’s concept ”nationspeak” and Petri Ruuska’s interpretation of it. In my work I put Asplund’s model under scrutiny, and, as a result, present a new model, which I use as the basis of my analysis of the two debates. I also define the concepts moralspeak and rational determinism based on the analysis. Thus, the theoretical results of my study consist of the definitions of: A. the umbrella concepts of ways of speaking and thinking, B. two specific ways of thinking – moral utopianism and rational determinism –, C. two specific ways of speaking – realismspeak and moralspeak – and D. the model for the study of intellectual history that works as the basis for the aforementioned concepts. In addition, my work enhances the understanding of the publications under scrutiny, the debates on their ideological direction and the connections between the debates, and also the early publication activity directed at Finnish-American workers. As a conclusion, I consider the general usability of my concepts using the debate on climate change as an example, and also highlight my conceptions of the utilisation of concepts of intellectual history – and knowledge attained through their use – in the analysis of, and participation in, topical debates.
-
(Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura ja Tutkimusyhdistys Suoni, 2020)Työväen taide ja kulttuuri muutosvoimana tarkastelee työväen taidetta ja kulttuuritoimintaa Suomessa 1800-luvulta 2000-luvulle. Taiteen ja kulttuuritoiminnan merkitystä työväestölle pohditaan niin huvina ja virkistyksenä kuin yhteiskunnallisena keskusteluna ja poliittisena liikehdintänä. Artikkelikokoelmassa käsitellään muun muassa musiikkia, eatteria, kirjallisuutta ja kuvataidetta; iltamia, käsityökulttuuria, lyhytelokuvia, laulujuhlia ja arkkiveisuja. Näkökulmat vaihtelevat affektien politiikasta naisliikkeeseen ja taistolaisuudesta prekaariin 2000-lukuun. Kokoelma tuo esiin, miten kaikkine ristiriitaisuuksineenkin työväen taide on luonut muutosvoimaista ajattelua, tunteiden ilmaisua, yhteisöllisyyttä, utopioita ja joukkovoimaa. Mutta se on ollut myös agitaation, väkivallan ja trauman alue. Työväen taiteella on kiistelty historiasta ja rakennettu tulevaisuutta, mutta mikä on työväen taiteen ja kulttuurin ja sen tutkimuksen merkitys nykypäivänä? Tähän eri alojen kirjoittajat vastaavat kirjan artikkeleissa moninaisin tavoin.
-
(Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2020)37Työväenliikkeen aatehistoria on kirjoitettu Suomessa lähes yksinomaan miesten näkökulmasta. Naissosialistien toimintaa on tutkittu Sosialidemokraattisen naisliikkeen sekä perhe- ja sosiaalipolitiikan kontekstissa, mutta heidän määritelmänsä sosialismin sisällöstä ja työväenliikkeen poliittisista tavoitteista ovat jääneet historiantutkimuksessa liikkeen miesjohtajien näkemysten varjoon. Väitöstutkimuksessaan Mikko Kemppainen nostaa esille kolme 1900-luvun alun työväenliikkeessä näkyvästi poliittiseen keskusteluun osallistunutta sosialistista naiskirjailijaa ja avaa heidän kauttaan ajan vasemmistoideologian monimuotoisuutta uudella tavalla. Hilja Pärssisen (1876–1935), Hilda Tihlän (1870–1944) ja Elvira Willmanin (1875–1925) teksteihin ja elämäkerrallisiin lähteisiin pohjaava analyysi luo monin paikoin aikaisemmasta tutkimuksesta poikkeavan kuvan työväenliikkeen aatehistoriasta ja tuo esille naisten suuren merkityksen sosialistisen ideologian rakentajana. Naisten avulla tutkimus myös osoittaa uskonnolla olleen huomattavasti merkittävämpi asema vuosisadan alun työväenliikkeen aatekentässä kuin aikaisemmassa tutkimuksessa on esitetty.
-
(Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2020)36Jokaisen sukupolven on kohdattava kysymys, miten väkivaltaiseen menneeseen tulee suhtautua. ”Historiallisen vastuun” käsite korostaa näkemystä, jonka mukaan jokaisen riippumatta siitä, ovatko he väkivallan harjoittajien tai uhrien perillisiä vai eivät, on säilytettävä muisto sodan ja sorron seurauksista. Kirjan artikkelit käsittelevät eettisesti kipeän menneisyyden ja sen seurausten yleismaailmallisuutta sekä kirjallisuuden ja muistitiedon merkityksiä kulttuurisen muistin alustoina. Kirjan mottona toimii filosofi Hannah Arendtin ajatus: ”Meillä ei ole varaa ottaa menneisyydestä vain hyviä puolia (…) ja hylätä paha pitämällä sitä vain painolastina, joka aikaa myöten unohtuu itsestään”, sillä barbaria ja unohdus voivat kulkea käsi kädessä. Ulla-Maija Peltonen on folkloristiikan dosentti ja tietokirjailija. Hän toimi Suomalaisen Kirjallisuuden Seurassa tutkijana ja arkistonjohtajana vuosina 2001–2016. Hänen aiempia aiheeseen liittyviä teoksiaan ovat Muistin paikat (SKS 2003) ja Punakapinan muistot (SKS 1996).
-
(Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2019)Valdemar Liljeströmin tie kulki pietarilaisen kodin löytölapsesta SAK:n vaikutusvaltaisen Metallityöväen Liiton puheenjohtajaksi, kansanedustajaksi ja ministeriksi. Hänen värikäs persoonansa loi tarinat legendaarisesta ammattiyhdistysjohtajasta. Sotavuosien jälkeen Metalliliitto oli etulinjassa puolustamassa kansanvallan pohjoismaista linjaa kommunistien haastaessa liiton johtoa. Liljeström tuli tunnetuksi suorista ja hyvistä suhteista teollisuuden vuorineuvoksiin eikä kaihtanut vastatuuleen kulkemista ja riskinottoa. Hän oli intohimoinen ja jyrkkä kotimaisen teollisuuden puolustaja. Sittemmin hän sitoi ammattiyhdistysliikettä tukemaan ulkomaankaupan vapauttamista. Tutkimus tuo uutta tietoa muun muassa SDP:n ja SAK:n hajaannuksen vuosista. Liljeström ajoi itsenäisen ammattiyhdistyspolitiikan linjaa ja päätyi sosialidemokraattisen puolueen oppositioon. Hänestä tuli omaa tietään kulkeva sovintomies.
-
(Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2019)Raumalaiset laivanrakentajat tuntevat voimakasta ylpeyttä ammattitaidostaan ja rakentamistaan laivoista, joita pitävät yhteisinä saavutuksinaan. Se lujittaa heidän voimakasta yhteenkuuluvuuden tunnettaan. Tärkeä yhteisön rakentaja on myös heidän omintakeinen huumorinsa. Laivanrakentajien ammattiylpeys rakentuu heidän jaetulle historialleen. Siihen kuuluvat niin sotakorvaukset, kaupungin kahden telakan, Hollmingin ja Rauma-Repolan, perinteet kuin huipputekniikan kansainväliseksi edelläkävijäksi nouseminenkin. Laivanrakentajat ovat myös tietoisia oman historiansa niveltymisestä Rauman ja Suomen historian, sekä koko maailmanhistorian, kehityskulkuihin. Tutkimuksen aineistona ovat vuosina 2009–2017 tehdyt muistitietohaastattelut, jotka laivanrakentajat ovat tuottaneet pääosin itse, yhteistyössä Rauman merimuseon kanssa.
-
(Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2019)33Vietnamin sota, Tšekkoslovakian miehitys, Meksikon opiskelijamielenosoitusten verilöyly, Pariisin laajat mielenosoitukset ja Martin Luther Kingin sekä Robert F. Kennedyn murha… Vuosi 1968 on nimetty ”hulluksi vuodeksi” monien maailmaa kuohuttaneiden tapahtumien vuoksi. Mielenosoituksissa ympäri maailmaa erilaiset ryhmittymät pyrkivät tuomaan äänensä kuuluviin. Tunnepitoinen liikehdintä äityi vuoden aikana ajoittain väkivaltaiseksi ympäri maailmaa, mutta toivo pilkahteli sen lomista ylirajaisen solidaarisuuden herättelemänä. Vuotta on pidetty merkittävänä maailmaa muuttaneena käännekohtana. Toivon ja raivon vuosi 1968 -kirja tarjoaa kokoelman tekstejä kulttuurihistorialle ominaisella monipuolisella otteella. Tarkastelun kohteena on yhteiskunnallinen liikehdintä Suomessa, Euroopassa ja Yhdysvalloissa, mutta myös populaarikulttuuri. Musiikki ja elokuvat ilmentävät aikakauttaan ja tarkentavat yllätyksellisestikin 60-luvun lopun kokemukselliseen taustaan. Kirjan kirjoittajat ovat historian, kulttuurin ja yhteiskunnan tutkijoita.
-
(Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2019)32Sjömännens och hamnarbetarnas international eller ISH grundades i Hamburg hösten 1930. ISH presenterade sig själv att vara sjötransportarbetarnas kampinternational med ambitionen att framstå som en radikal motpol till den Internationella transportarbetarfederationen ITF. Organisationen kontrollerades av kommunisterna och var en avdelning inom Röda fackföreningsinternationalen. ISH eftersträvade en global räckvidd men skulle verka på ett lokalt och nationellt plan. I de skandinaviska länderna utgjorde sjötransportarbetarnas röda fackföreningsopposition internationalens nationella sektioner vilka ansvarade för genomförandet av nationella och internationella aktioner, såsom strejker, blockader av fartyg och aktioner mot transport av krigsmaterial. Lika ökänd var fackföreningsoppositionen för sitt agerande inom de etablerade sjötransportarbetarförbunden när de försökte att utmanövrera den sittande förbundsledningen. Samtida socialdemokratiska observatörer svartmålade organisationen som en ”kristidsföreteelse” som byggdes på en ”dynghög”, vilket vittnar om den djupa klyfta som gick tvärs igenom arbetarklassen under 1920- och 1930-talet. Boken är den första studien om ISH och dess verksamhet i Nordeuropa, en global historia som utspelade sig i marginalen och utkanten av det politiska och fackliga etablissemanget.
-
(Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2018)31Työelämäkeskustelussa yrityksen näkökulma on vahvistunut julkisen ja kollektiivisen sääntelyn näkökulman kustannuksella. Myös historiallisessa työelämän tutkimuksessa kysymyksenasettelut ovat muuttuneet. Teollisuusyritysten paternalismi on herättänyt uutta kiinnostusta, kuten tämä Paraisten Kalkkivuori Osakeyhtiötä käsittelevä tutkimus osoittaa. Yhtiön työväelleen järjestämä suojelu ja huolto ulottuivat työn ulkopuoliseen elämänpiiriin, sisälsivät avointa ja kätkettyä kontrollia ja edellyttivät tottelevaisuutta. Työnantajapaternalismi ei kuitenkaan ollut vain modernin tieltä häviäviä traditionaalisia käytäntöjä, vaan se yhdistyi pyrkimyksiin rationalisoida tuotantoa, työtä ja elämänmenoa. Useat yhtiöyhteisön tehtävät siirtyivät 1960- ja 1970-luvulla kulutustavaramarkkinoiden ja hyvinvointivaltion hoidettaviksi. Henkilöstöhallinto kehkeytyi osana yritysorganisaatiota samaan aikaan, kun työelämän suhteissa lujittui työnantaja- ja työntekijäosapuolen muodollista tasavertaisuutta edellyttänyt edunvalvontajärjestelmä. Henkilöstöjohtamisen ja työelämän suhteiden näkökulmat leikkasivat toisensa kiistoissa ”yritysdemokratiasta” ja ”yhteistoiminnasta”. Monialaiseksi, kansainväliseksi konserniksi muuttuneen Partekin viimeiset vuodet olivat esimerkki siitä, miten sijoittajasuhteet suuntasivat myös käsityksiä henkilöstön osallisuudesta.
-
(Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2018)29Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seuran siipien suojissa harrastettu historian tutkimus on ehkä parhaimmillaan ollut yhteiskuntahistoriallista, laaja-alaista tutkimusta, jossa ilmiöihin on pureuduttu niin talouden, sosiaalisen kuin poliittisenkin kautta sukupuolinäkökulmaa unohtamatta. Myös perinteisempääkin työväen sosiaalihistoriaa ja poliittista historiaa puolue- ja järjestö-historioineen on hyvin siedetty. Erityisesti seuran toiminnan viimeisten vuosikymmenten aikana työväen tutkimuksen piiriin on yhä vahvemmin tullut työväenkulttuurin monimuotoinen tutkimus. Tällä kentällä historian- ja perinteen tutkijat ovat kohdanneet toisensa, on kyse sitten ollut työväenurheilusta tai työväentaloilla tapahtuneesta toiminnasta. Myös työn historia, aherrus tehtaissa ja muissa työpaikoissa, ja elämä työväenluokan ihmisten kodeissa, arjessa teollistumisen alkuvaiheista nykypäivään on sitä tutkimuskenttää, jota Seuran historian- ja perinteentutkijat ovat pitäneet yhteisenä tutkimuskohteenaan.
-
(Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2018)Tikkakosken tehdasyhteisö kasvoi aseistaan tunnetun tehtaan (1893-1991) ympärille viime vuosisadan aikana. Tehdas lakkautettiin taloudellisiksi ja tuotannollisiksi mainittujen syiden vuoksi vuonna 1991. Tutkimus käsittelee yhteisöllisen kulttuurin ja huumorin merkityksiä deindustrialisaation kokeneessa tehdasyhteisössä. Autoetnografisen tutkimuksen pääasiallinen aineisto koostuu tekijän tallentamista muistitietohaastatteluista vuosilta 1996-2014. Tekijä käyttää tutkimusaineistona myös omia muistojaan, kokemuksiaan ja havaintojaan ollen itse tutkimansa yhteisön entinen jäsen. Lisäaineistoina ovat yhteisöä, muistitietoa ja perinnettä koskevat tutkimukset, arkistoaineistot, julkaisut ja kirjeet. Tehtaalaisia koskevaa muistitietotutkimusta ohjaa mikrohistoriallinen näkökulma. Analyyttinen kehys yhdistää muistitietotutkimuksen, folkloristiikan ja yhteiskuntahistorian tutkimusten metodeja. Tutkimus tarkastelee identiteettejä ja niiden muutoksia yhteisössä politiikkaa ja huumoria korostavan perinteen kautta. Työväenkulttuurin karnevalistisuus ja itseironian muodot ilmentävät kaksijakoisesti uhmakasta ylpeyttä ja nöyryyttä. Huumori ja pilailu tehdassalikulttuurissa olivat keskeinen osa yhteisöllistä perinnettä. Erityisesti Tikkakosken ulkopuolelta yhteisöön tulleiden ja vähemmistönä työskennelleiden naisten haastattelut antavat tietoa omaehtoisen huumorikulttuurin tuottamasta sisäpiiriylpeydestä mutta myös rakenteellisesta syrjinnästä. Ristiriitainen tietoisuus omasta asemasta työläisyhteisössä toistaa haastatteluissa myös kaksijakoisuutta. Sen yksi ilmenemismuoto on asenne tehtaan johtajistoon yhtäältä ihaillen ja toisaalta heistä vitsaillen. Tehdaspaternalismin periaatteiden mukaisesti Tikkakoskellakin johtajisto tuki isällisesti yhteisön kasvua ja hyvinvointia liiketoiminnan tavoitteiden tukemiseksi. Työntekijöiden luottamus johtajiin romahti tehtaan lakkauttamisen myötä. Haastateltavat tunsivat tulleensa petetyiksi sukupolvien ajan. Tutkimus osoittaa, että työn ja yhteisön menettäminen toi mukanaan häpeän kokemuksia taloudellisten ja terveydellisten ongelmien lisäksi. Haastateltavista he, jotka olivat jääneet eläkkeelle tehtaan lakkauttamista ennen, pysyivät virkeinä pitäen aktiivisesti yhteyttä entisiin työtovereihinsa. Irtisanotut tehtaalaiset taas vieraantuivat vähitellen entisestä yhteisöstään eivätkä ehtineet pätkätyöpaikoissa saada tehtaalla vallinneiden sosiaalisten suhteiden kaltaisia kontakteja. Työttömät ikävöivät tehdastyöstä eniten ”työporukkaa ja naurua”. Niiden menettäminen oli työläisten elämässä käännekohta mikrotasolla, mutta osoittaa myös makrotason muutosta. Deindustrialisaatio on muuttanut työväen kansanomaista kulttuuria. Yhteisen naurun ja ylpeyden tilalla on häpeää oman identiteetin kadottamisesta ja pelkoa omasta tulevaisuudesta.
-
(Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2017)Herman Hesekiel Holmström (1883-1943, vuodesta 1906 Helosalo) oli lähtöisin rautatieläisperheestä. Perheen muut seitsemän lasta rakensivat itselleen vakaan porvarillisen elämänuran itsenäisessä Suomessa. Naimattomana eläneestä Hermanista tuli suvun musta lammas, jonka nimi ja elämänvaiheet haluttiin tyystin unohtaa. Edes valokuvaa ei ole säilynyt. Hermanin elämänvaiheista heijastuvat Suomen historian suuret käänteet. Suonenjokelaispojan koulunkäynti Kuopion lyseossa jäi kesken. Helsinkiin muutettuaan hän toimi muurarina ja suutarina, mutta tempautui samalla mukaan yhteiskunnalliseen toimintaan. Jo 23-vuotiaana hän oli Matti Kurikan sosialistisen reformipuolueen puoluesihteeri ja kiertävä vaalipuhuja valmistauduttaessa ensimmäisiin eduskuntavaaleihin. Sisällissodan loppuvaiheessa Herman tarkasteli punaisen Suomen elämää näköalapaikalta aseettomana kirjurina punakaartin päämajassa senaatin linnassa Helsingissä. Itsenäistyneessä Suomessa hän nousi esiin yllättävässä yhteydessä toimiessaan 1921 Suomen ulkoministeriön hiljaisella hyväksynnällä Itä-Karjalan pakolaisten delegaation sihteerinä. Delegaatio neuvotteli Aunuksen kaupungissa Suomeen tulleiden pakolaisten paluumahdollisuuksista Neuvostoliittoon. Hermanin elämänvaiheiden ja ajattelun selvittäminen on ollut sukututkimuksellinen haaste, jonka selvittelyyn on käytetty paitsi arkistoja myös vanhoja sanomalehtiä.
-
(Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2017)Tieteen vapaus, sivistys ja ihmisoikeudet tarvitsevat rohkeita puolustajia nyky-yhteiskunnassa. Tutkijat voivat toimia tällaisina tekemillään aihevalinnoilla sekä uusia näkökulmia esiin nostaen, itsestäänselvyyksiä ja valtarakennelmia kyseenalaistaen sekä demokratian, läpinäkyvyyden ja oikeudenmukaisuuden merkitystä korostaen. Kirja kietoutuu näiden ajatusten ympärille. Tieteelliset artikkelit piirtävät henkilökuvia tienraivaajina ja ”muurinmurtajina” toimineista naisista, nostavat esiin perustutkimuksen ja pitkien linjojen merkityksen sekä pohtivat muun muassa demokratian juuria, patriotismia, rajoja ja erilaisuuden kohtaamista. Kirjassa pureudutaan rohkeuden ja inhimillisyyden teemoihin myös henkilökohtaisemmalla tasolla ystävyys- ja perhesuhteiden kautta. Teos on syntymäpäiväkirja professori Maria Lähteenmäelle hänen merkkipäivänään 9.6.2017.
-
(Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2017)Tutkimus esittelee ja arvioi rauhaan palaamista vuoden 1918 sisällissodan jälkeen Helsingin Sörnäisissä. (Työläis)yhteisötutkimuksen alaan kiinnittyvä tutkimus lähestyy aihetta alueella työskennelleiden kansakoulunopettajien ja paikallisen työväenyhteisön suhteen kautta. Tutkimuksen metodologisina apuvälineinä on hyödynnetty kvalitatiivisen menetelmän lisäksi historiantutkimuksessa harvemmin käytettyä tunneyhteisön käsitettä sekä lähiluvun metodia. Tiheällä lähiluvulla on pyritty pääsemään mahdollisimman lähelle kohteiden tunnekokemuksia ja niistä nousseita tulkintoja. Teoreettisena viitekehyksenä toimii sodasta rauhaan palaamisen ja kriisistä palautumiseen liittyvä mentaalisen resilienssin tematiikka. Tunteet nähdään ensisijaisesti sosiaalisena, tunneyhteisöjä ylläpitävänä voimana. Myös sosiaalinen resilienssi oli yhteisöllistä, ja sodasta toipumisessa oma viiteryhmä oli oleellisen tärkeä. Sisällissodan jälkeen kouluhallituksen edistyspuoluelainen johto määritteli koulun tehtäväksi kansakunnan eheyttämisen. Koulusta muodostui kuitenkin kenttä, jolla padotut kokemukset ja ristiriitaiset tunteet kohtasivat. Kun puolet oli valittu ja johtopäätökset vedetty, rauhantila palautui, ja kaikkien oletettiin jatkavan elämää kuten ennenkin. Tutkimus osoittaa, että sisällissota vaikeutti opettajiston ja työväestön suhdetta, ja sotakokemusten vahvistamat tunnehallinnot estivät tuomasta esille vaihtoehtoisia näkemyksiä toisesta osapuolesta tai sotatulkinnasta. Tutkitut tunneyhteisöt eivät kuitenkaan olleet homogeenisiä, vaan niiden sisällä oli pienempiä ryhmiä, jotka toimivat myös tunneturvapaikkoina. Suhteen kriisiytyminen tiivistyi lapsissa, jotka kokivat sodan ja sen jälkiselvittelyiden aikana hämmentävän tapahtumaketjun, josta he kuulivat useita erilaisia totuuksia. Opettajien fennomaaninen sivistykseen pohjautuva kansakuva sai sodassa lopullisen iskunsa. Työväestön osalta häviö sekä oman liikkeen jakautuminen hävittivät ideaalin yhdessä joukkovoimalla rakennettavasta paremmasta maailmasta. Koettuun suruun liittyi myös katkeruus ja siitä nouseva koston tai suhteen korjaamisen ajatus. Kansakoulunopettajien enemmistölle oman position määrittely poikkeusoloissa oli pääosin selkeää, mutta ei helppoa. Kiinnostus sosiaalidemokratiaan ja sympatiat kansan aseman parantamiseen tekivät ratkaisusta monelle vaikean. Sivistysuskon palauttamisen lisäksi kansasuhteen käsittelykeinoksi ja näin myös resilienssin välineeksi muodostui heimoaate, joka auttoi näkemään suomenkielisen rahvaan jälleen myönteisessä valossa. Sekä opettajiston että poliittisen työväenliikkeen osalta resilienssi rakentui paremman maailman rakentamiseen lasten ja kasvatuksen kautta. Vasemmistososialistinen työväenliike veti yhä tiukemmin rajaa porvarilliseen koululaitokseen pyrkien oman kasvatustyönsä avulla tarjoamaan punaorposukupolvelle vaihtoehtoista maailmankuvaa. Myös opettajisto käänsi kasvatustyön epäonnistumisesta nousseet itsesyytökset toiminnaksi. Kriisi oli todistus kasvatustyön riittämättömyydestä, ja siksi oma tuleva työ oli eheän kansakunnan kannalta välttämätöntä. Kaikki osapuolet pyrkivät rakentamaan tulevaisuutta lasten välityksellä ja pyrkivät passiivisina nähtyjen tai vääränlaista kasvatusta antavien työläisvanhempien herättämiseen. Mentaalista rauhan tilaa ei saavutettu välittömästi sotaa seuranneina vuosina, vaikka tilanteen tasoittumistakin oli välillä nähtävissä. Kriisin aikana koetut tunteet ja niiden sietämiselle pohjan antama sotatulkinnan ja uuden tulevaisuudenkuvan luominen eivät antaneet mahdollisuutta nähdä toista osapuolta ymmärtävässä valossa. Kriisiä käytettiin myös retorisena keinona vahvistamaan aikaisempaa, ennakkoluuloille perustuvaa vastakkainasettelua työväestön ja opettajiston välillä.
-
(Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2017)Anna Rajavuori, Esityksen politiikka. Sosialistinen agitaatio keskisuomalaisella maaseudulla 1906–1908. Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, Helsinki 2017, 341 s.The politics of performance. Socialist agitation in rural central Finland in 1906–1908 The politics of performance. Socialist agitation in the country side of central Finland in 1906–1908 The study examines oral agitation by the Finnish Social Democratic Party in the eastern electoral district of Vaasa before and after the first parliamentary elections. Research on political speeches is rather scarce, partly due to the fact that there are no recordings and only few manuscripts for these have survived. Agitation has usually been examined as a means to spread political viewpoints among the populace, and its success has been determined according to votes cast in elections. In this study agitation and events where this was performed are referenced through a performance theory viewpoint as bodily interaction. The performance is viewed as a lens, through which history, culture, and political and social reality manifests itself. The sources for this study include newspapers, oral history, historical documents and prose. These have been examined in relation to central issues within performance theory, namely identity, social roles and the possibilities of individuals. The study shows that socialist agitation was varied both in form and content. The nature of the performance was dictated by the audience. The performance of agitation borrowed from other types of performance of the era. The agitators made use of Christian rhetoric and their motives drew from the ideals of enlightenment. The central message of agitation, putting into words the class based society and class differences, could be made visible via performance. The agitator attempted to find conflict with the “bourgeoisie”, thus creating a clash between different social classes and a feeling of togetherness within their own. A key objective of agitation was creating a conscious working class identity based on the actions of an inner circle of actors. The study offers new perspectives into political action and the creation of political identity in a rural environment as part of the modernization process. Socialist agitators assisted the people in becoming political actors and strengthened their experience of participation and citizenship. In addition to political and social effects, agitation also had a profound cultural effect, because of the diverse nature of the gatherings, where it was performed. The viewpoint into political performance and the politics of performance offered in this study also presents a point of comparison into modern political culture. Keywords: agitation, agitators, labour movement, the Social Democratic Party of Finland, the 20th century, political performance, socialism, election campaign
-
(Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2017)Vuoden 1918 sisällissota on tutkituimpia aiheita Suomen historiassa. Jokainen sukupolvi on tuottanut tieteellisiä ja taiteellisia tulkintoja tästä historiallisesta, dramaattisesta ja ideologisesti latautuneesta tapahtumien sarjasta. Traaginen sota kiehtoo ja kauhistuttaa yhä miltei 100 vuotta tapahtumien jälkeen. Sodan lukemattomat erilaiset tulkinnat eri vuosikymmeniltä ovat tuottaneet tietoa vuoden 1918 sodasta historiallisena ilmiönä ja tuoneet esiin sodan kokeneiden ihmisten kohtaloita ja ajattelutapoja. Sodan ristiriitaisen ja ideologisen luonteen vuoksi aikalaiset kokivat ja tulkitsivat tapahtumia monin eri tavoin. Tutkimus keskittyy aikalaistulkintoihin. Siinä käsitellään sodasta kirjoittamisen ja sotaan liittyvien kokemusten kerronnallisen käsittelyn tapoja erilaisissa ennen talvisotaa kirjoitetuissa omaelämäkerrallisissa teksteissä. Kokemusten kerronnallisella käsittelyllä viitataan sekä kokemusten yleiseen, kirjalliseen esitystapaan että kokemusten tulkinnan tapoihin kerronnassa, kuten analyysiin, arviointiin ja kontekstualisointiin. Tutkimus valaisee vuoden 1918 sisällissodan kokemisen ja sodasta kirjoittamisen variaatioita ruohonjuuritasolla, sillä sen kohteena ovat yksilöiden kokemusmaailmat ja niiden kerronnallinen esittäminen.
