Verkkokirjat / THPTS
Browse by
Recent Submissions
-
(Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2017)Tieteen vapaus, sivistys ja ihmisoikeudet tarvitsevat rohkeita puolustajia nyky-yhteiskunnassa. Tutkijat voivat toimia tällaisina tekemillään aihevalinnoilla sekä uusia näkökulmia esiin nostaen, itsestäänselvyyksiä ja valtarakennelmia kyseenalaistaen sekä demokratian, läpinäkyvyyden ja oikeudenmukaisuuden merkitystä korostaen. Kirja kietoutuu näiden ajatusten ympärille. Tieteelliset artikkelit piirtävät henkilökuvia tienraivaajina ja ”muurinmurtajina” toimineista naisista, nostavat esiin perustutkimuksen ja pitkien linjojen merkityksen sekä pohtivat muun muassa demokratian juuria, patriotismia, rajoja ja erilaisuuden kohtaamista. Kirjassa pureudutaan rohkeuden ja inhimillisyyden teemoihin myös henkilökohtaisemmalla tasolla ystävyys- ja perhesuhteiden kautta. Teos on syntymäpäiväkirja professori Maria Lähteenmäelle hänen merkkipäivänään 9.6.2017.
-
(Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2017)Tutkimus esittelee ja arvioi rauhaan palaamista vuoden 1918 sisällissodan jälkeen Helsingin Sörnäisissä. (Työläis)yhteisötutkimuksen alaan kiinnittyvä tutkimus lähestyy aihetta alueella työskennelleiden kansakoulunopettajien ja paikallisen työväenyhteisön suhteen kautta. Tutkimuksen metodologisina apuvälineinä on hyödynnetty kvalitatiivisen menetelmän lisäksi historiantutkimuksessa harvemmin käytettyä tunneyhteisön käsitettä sekä lähiluvun metodia. Tiheällä lähiluvulla on pyritty pääsemään mahdollisimman lähelle kohteiden tunnekokemuksia ja niistä nousseita tulkintoja. Teoreettisena viitekehyksenä toimii sodasta rauhaan palaamisen ja kriisistä palautumiseen liittyvä mentaalisen resilienssin tematiikka. Tunteet nähdään ensisijaisesti sosiaalisena, tunneyhteisöjä ylläpitävänä voimana. Myös sosiaalinen resilienssi oli yhteisöllistä, ja sodasta toipumisessa oma viiteryhmä oli oleellisen tärkeä. Sisällissodan jälkeen kouluhallituksen edistyspuoluelainen johto määritteli koulun tehtäväksi kansakunnan eheyttämisen. Koulusta muodostui kuitenkin kenttä, jolla padotut kokemukset ja ristiriitaiset tunteet kohtasivat. Kun puolet oli valittu ja johtopäätökset vedetty, rauhantila palautui, ja kaikkien oletettiin jatkavan elämää kuten ennenkin. Tutkimus osoittaa, että sisällissota vaikeutti opettajiston ja työväestön suhdetta, ja sotakokemusten vahvistamat tunnehallinnot estivät tuomasta esille vaihtoehtoisia näkemyksiä toisesta osapuolesta tai sotatulkinnasta. Tutkitut tunneyhteisöt eivät kuitenkaan olleet homogeenisiä, vaan niiden sisällä oli pienempiä ryhmiä, jotka toimivat myös tunneturvapaikkoina. Suhteen kriisiytyminen tiivistyi lapsissa, jotka kokivat sodan ja sen jälkiselvittelyiden aikana hämmentävän tapahtumaketjun, josta he kuulivat useita erilaisia totuuksia. Opettajien fennomaaninen sivistykseen pohjautuva kansakuva sai sodassa lopullisen iskunsa. Työväestön osalta häviö sekä oman liikkeen jakautuminen hävittivät ideaalin yhdessä joukkovoimalla rakennettavasta paremmasta maailmasta. Koettuun suruun liittyi myös katkeruus ja siitä nouseva koston tai suhteen korjaamisen ajatus. Kansakoulunopettajien enemmistölle oman position määrittely poikkeusoloissa oli pääosin selkeää, mutta ei helppoa. Kiinnostus sosiaalidemokratiaan ja sympatiat kansan aseman parantamiseen tekivät ratkaisusta monelle vaikean. Sivistysuskon palauttamisen lisäksi kansasuhteen käsittelykeinoksi ja näin myös resilienssin välineeksi muodostui heimoaate, joka auttoi näkemään suomenkielisen rahvaan jälleen myönteisessä valossa. Sekä opettajiston että poliittisen työväenliikkeen osalta resilienssi rakentui paremman maailman rakentamiseen lasten ja kasvatuksen kautta. Vasemmistososialistinen työväenliike veti yhä tiukemmin rajaa porvarilliseen koululaitokseen pyrkien oman kasvatustyönsä avulla tarjoamaan punaorposukupolvelle vaihtoehtoista maailmankuvaa. Myös opettajisto käänsi kasvatustyön epäonnistumisesta nousseet itsesyytökset toiminnaksi. Kriisi oli todistus kasvatustyön riittämättömyydestä, ja siksi oma tuleva työ oli eheän kansakunnan kannalta välttämätöntä. Kaikki osapuolet pyrkivät rakentamaan tulevaisuutta lasten välityksellä ja pyrkivät passiivisina nähtyjen tai vääränlaista kasvatusta antavien työläisvanhempien herättämiseen. Mentaalista rauhan tilaa ei saavutettu välittömästi sotaa seuranneina vuosina, vaikka tilanteen tasoittumistakin oli välillä nähtävissä. Kriisin aikana koetut tunteet ja niiden sietämiselle pohjan antama sotatulkinnan ja uuden tulevaisuudenkuvan luominen eivät antaneet mahdollisuutta nähdä toista osapuolta ymmärtävässä valossa. Kriisiä käytettiin myös retorisena keinona vahvistamaan aikaisempaa, ennakkoluuloille perustuvaa vastakkainasettelua työväestön ja opettajiston välillä.
-
(Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2017)Anna Rajavuori, Esityksen politiikka. Sosialistinen agitaatio keskisuomalaisella maaseudulla 1906–1908. Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, Helsinki 2017, 341 s.The politics of performance. Socialist agitation in rural central Finland in 1906–1908 The politics of performance. Socialist agitation in the country side of central Finland in 1906–1908 The study examines oral agitation by the Finnish Social Democratic Party in the eastern electoral district of Vaasa before and after the first parliamentary elections. Research on political speeches is rather scarce, partly due to the fact that there are no recordings and only few manuscripts for these have survived. Agitation has usually been examined as a means to spread political viewpoints among the populace, and its success has been determined according to votes cast in elections. In this study agitation and events where this was performed are referenced through a performance theory viewpoint as bodily interaction. The performance is viewed as a lens, through which history, culture, and political and social reality manifests itself. The sources for this study include newspapers, oral history, historical documents and prose. These have been examined in relation to central issues within performance theory, namely identity, social roles and the possibilities of individuals. The study shows that socialist agitation was varied both in form and content. The nature of the performance was dictated by the audience. The performance of agitation borrowed from other types of performance of the era. The agitators made use of Christian rhetoric and their motives drew from the ideals of enlightenment. The central message of agitation, putting into words the class based society and class differences, could be made visible via performance. The agitator attempted to find conflict with the “bourgeoisie”, thus creating a clash between different social classes and a feeling of togetherness within their own. A key objective of agitation was creating a conscious working class identity based on the actions of an inner circle of actors. The study offers new perspectives into political action and the creation of political identity in a rural environment as part of the modernization process. Socialist agitators assisted the people in becoming political actors and strengthened their experience of participation and citizenship. In addition to political and social effects, agitation also had a profound cultural effect, because of the diverse nature of the gatherings, where it was performed. The viewpoint into political performance and the politics of performance offered in this study also presents a point of comparison into modern political culture. Keywords: agitation, agitators, labour movement, the Social Democratic Party of Finland, the 20th century, political performance, socialism, election campaign
-
(Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2017)Vuoden 1918 sisällissota on tutkituimpia aiheita Suomen historiassa. Jokainen sukupolvi on tuottanut tieteellisiä ja taiteellisia tulkintoja tästä historiallisesta, dramaattisesta ja ideologisesti latautuneesta tapahtumien sarjasta. Traaginen sota kiehtoo ja kauhistuttaa yhä miltei 100 vuotta tapahtumien jälkeen. Sodan lukemattomat erilaiset tulkinnat eri vuosikymmeniltä ovat tuottaneet tietoa vuoden 1918 sodasta historiallisena ilmiönä ja tuoneet esiin sodan kokeneiden ihmisten kohtaloita ja ajattelutapoja. Sodan ristiriitaisen ja ideologisen luonteen vuoksi aikalaiset kokivat ja tulkitsivat tapahtumia monin eri tavoin. Tutkimus keskittyy aikalaistulkintoihin. Siinä käsitellään sodasta kirjoittamisen ja sotaan liittyvien kokemusten kerronnallisen käsittelyn tapoja erilaisissa ennen talvisotaa kirjoitetuissa omaelämäkerrallisissa teksteissä. Kokemusten kerronnallisella käsittelyllä viitataan sekä kokemusten yleiseen, kirjalliseen esitystapaan että kokemusten tulkinnan tapoihin kerronnassa, kuten analyysiin, arviointiin ja kontekstualisointiin. Tutkimus valaisee vuoden 1918 sisällissodan kokemisen ja sodasta kirjoittamisen variaatioita ruohonjuuritasolla, sillä sen kohteena ovat yksilöiden kokemusmaailmat ja niiden kerronnallinen esittäminen.
-
(Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2016)Syksyn 1905 suurlakko Suomessa oli osa Venäjän ensimmäistä, lopulta epäonnistunutta vallankumousta. Suurlakon avulla työväenliike painosti Suomen perustuslaillisia suostumaan demokraattiseen äänioikeusuudistukseen ja loi lähes samanaikaisen Venäjän yleislakon avulla väliaikaisesti vallankumouksellisen tilanteen. Niin työväenliikkeellä kuin sen kotimaisilla vastustajilla oli toisistaan liioitellut uhkakuvat. Kansainvälisesti katsoen erittäin kansanvaltaisen eduskuntauudistuksen 1906 jälkeen Suomen politiikassa oli aineksia niin pitkälle menevään demokratiaan kuin jyrkkään vastakkainasetteluun. Vuoden 1918 sisällissodan jälkeen jälkimmäinen tendenssi pääsi pariksi vuosikymmeneksi niskan päälle. Kirja käy läpi suurlakon vaiheet tapahtumien keskipisteessä Helsingissä ja myös muualla Suomessa.
-
(Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2016)Työväenliike syntyi maaseutuvaltaiseen Suomeen 1800-luvun lopulla muualta omituin opein ja esimerkein. Liike organisoitui paitsi aatteellisena ja ammatillisena liikkeenä, myös taloudellisen toiminnan eri alueilla. Voimakkaasti kasvaessaan se tarjosi kannattajilleen paitsi luottamustehtäviä, myös työpaikkoja. Niiden ympärille kehittyi laaja toimitsijoiden ja politiikan ammattilaisten joukko, joka liikkui ja vaikutti järjestötoiminnan, ay-liikkeen, osuustoiminnan ja julkaisutoiminnan eri tehtävissä. Tehtävät tarjosivat yksilötasolla mahdollisuuksia yhteiskunnalliseen nousuun, mutta loivat myös pohjaa kielteisiin ja liikkeen yhtenäisyyttä rapauttaviin ilmiöihin. Vuoden 1918 tapahtumat mullistivat kaiken. Elpyminen oli taloudellisen toiminnan osalta nopeaa, mutta aatteellisesti oikeistoradikalismin ahdistamana ja kahtia jakautuneena vaikeaa. Tutkimus kuvaa työväenliikkeen ja liikkeeseen sitoutuneiden nousua ja kriisejä kahden vaikuttajan ja avioparin, Julius Nurmisen ja Anna Haverisen (ent. Nurminen) vaiheiden kautta 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Molemmat toimivat työväenliikkeen eri tehtävissä ja useamman kauden kansanedustajina.
-
(Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2016)Vietnamin sodan päättymisen ja sodan pitkän kulttuurisen varjon muistoksi Turun yliopiston Kulttuurihistorian oppiaine ja Pohjois-Amerikan tutkimuksen John Morton -keskus järjestivät 24.4.2015 sodan kulttuurihistoriaa käsitelleen seminaariin. Tämä teos on koostettu seminaariesitelmistä ja muutamista muista teksteistä. Olemme tehneet siitä dossier-formaatin innostamana kokoelman, jossa on erilaisia Vietnamin sodan kulttuurihistoriasta kertovia tekstejä: artikkeleita, esseitä, aikalaismuisteluita, elokuvien, romaanien, runojen, laulujen ja myös ilmiöiden suppeita esittelyjä sekä kuvia. Vietnamin sodan kulttuurinen varjo on pitkä. Siihen kietoutuu vaikeita moraalikysymyksiä sodan oikeutuksesta, sen väkivallasta ja rasismista vastustajaa kohtaan. Se yltää tähän päivään ja on rakentunut aikalaisten muistoihin ja tietoisuuteen. Se on jäänyt lukuisiin tarinoihin, elokuviin ja säveliin, jotka erilaisin ottein kertovat sodan maailmasta ja joita edelleen luetaan, katsotaan ja esitetään. Vietnamin sodan representaatiot kertovat omalla tavallaan maailman monimutkaisuudesta: poliittisista valtataisteluista, ideologisista ristiriidoista sekä konfliktien ratkaisuista asein. Ennen kaikkea ne kertovat ihmisestä sodassa ja sodan armoilla. Lopulta ne kertovat myös pelosta ja vihasta, tappamisesta ja kuolemasta.
-
(Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2016)Sisällissota synnytti valtavan repeämän vastaitsenäistyneeseen Suomeen. Syntyi jako kahteen, valkoisiin ja punaisiin, voittajiin ja häviäjiin. Syntyi suojeluskuntien ja Etsivän Keskuspoliisin kaltaisia valvontakoneistoja pitämään yllä ”valkoista” Suomea. Syntyi työväenluokka, jonka keskeisin kokemus oli sisällissodan häviö, valkoinen terrori ja työväenliikkeen repressio. Toisaalta heti sisällissodan päättymisen jälkeen ajatus ”kansallisesta eheytymisestä” julistettiin lähes kaikkialla tavoitteeksi. Tavoite oli monimutkainen, sisälsi erilaisia ja eriaikaisia prosesseja, uudistuksia, uutta vuorovaikutusta ja tulkintaa suomalaisuudesta ja sen suhteesta muuhun maailmaan. Näkökulman kokonaisuuteen muodostaa maltillinen poliittinen työväenliike, Suomen Sosialidemokraattinen puolue, SDP. Kansalaissovun toteuttaminen saattoi toteutua vain ”valkoisissa” reunaehdoissa. Joka tapauksessa vuoden 1918 kesän työväenliikkeen hävittämisvaatimuksesta siirryttiin nopeasti miettimään yhteiskunnan rakentamisen reunaehtoja. Amnestia oli työväenliikkeen tärkein vaatimus 1920-luvun alussa. Integraatiota lisäävät ja vähentävät prosessit kulkivat alusta alkaen rinnakkain 1920-luvun Suomessa. Kokonaisuudessa tasavallan ja tasa-arvon ristiriita jäi osin ratkaisematta, vaikka SDP sai 1920-luvun taitteessa hämmästyttävän nopeasti läpi useimmat sisällissodan jälkeen asettamansa tavoitteet. Vuosi 1918 muutti tai hajotti nopeasti ja jopa ratkaisevasti itsenäisyyden ja yhtenäisyyden tulkintalinjoja, mutta toisaalta integroitumisprosessi eteni sisällissodan jälkivuosina huomattavasti pitemmälle kuin yleensä on esitetty tai oletettu.
-
(Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2015)NO PASARÀN Espanjan sisällisodan kulttuurihistoriaa vie lukijan vuosiin 1936–1939, jolloin maassa käytiin verinen sisällissota. Sen osapuolina olivat kansallismieliset kapinalliset ja vaalien perusteella valitun hallituksen joukot. Kumpikin puoli sai tuekseen ympäri maailmaa lähteneiden vapaaehtoisten prikaatit. Tasavaltalaisten puolella taisteltiin demokratian tai sosialismin, ja myös anarkismin ja vallankumouksen puolesta. Kansallismielisten puolelle lähdettiin päinvastaisista syistä – suojelemaan Espanjaa sosialistiselta kumoukselta ja pitämään yllä perinteisiä arvoja, kirkkoa ja vakiintunutta taloudellista valtaa. Jotkut lähtivät mukaan edistämään fasismia ja natsismia. Jo aikalaiset näkivät uuden suursodan olevan alkamassa. Kokoelman artikkelit kertovat Espanjan sisällissodasta totaalisena sotana, josta tuli poikkeuksellisen väkivaltainen myös uhrilukemien valossa. Sodasta mediasotana, jota historiaan tallensivat niin valokuvaajat kuin elokuvantekijätkin. Sotaa lähestytään kansainvälisten ja suomalaistenkin kirjailijoiden, taiteilijoiden ja lehtimiesten näkökulmasta, jotka asettuivat tasavaltalaisten puolelle. Heidän kirjoitustensa vuoksi Espanjan sisällissota tallentui länsimaiseen kollektiiviseen muistiin. Espanja ja sen kansa jäivät aikalaisten sydämiin myös vasemmistolaisten työläissotilaiden kokemuksissa, joista artikkeleissa kirjoitetaan. Kokoelmassa avataan myös näkökulmia francolaisten puolelta, Italian mukaantulon perspektiivistä. Espanjan kansan uskonnollista sielunmaisemaa valaistaan artikkelissa, joka kertoo tasavaltalaisten tuhoamista pyhäinkuvista ja niiden rekonstruoinnista sodan jälkeen. Kyse ei olekaan pelkästään siitä, mitä Espanjassa sodan aikana tapahtui vaan myös sodan muistosta, siitä miten sukupolvien takaiset asiat on pystytty kohtaamaan. Kirjoittajat tulevat oikeushistoriasta, taidehistoriasta, kirjallisuustieteestä, kulttuurihistoriasta, poliittisesta historiasta sekä Suomen historiasta Helsingin, Tampereen ja Turun yliopistoista.
