Varmuutta työelämän epävarmuuskeskustelun keskellä : toimijuutta vahvistavia käytäntöjä rakennusalalla

Abstract

Tutkimuskirjallisuus työelämästä painottuu työelämän muutoksiin ja kasvavaan epävarmuuteen. Keskustelussa uusi ilmiö on korkeakoulutettujen kokema epävarmuus tulevaisuudestaan. Erityisesti vasta hiljattain työelämään siirtyneistä korkeakoulutetuista suurempi osa on työttömiä ja pienempi osa työllisiä kuin korkeakoulutetuista, joiden valmistumisesta on kulunut yli kaksi vuotta. Tämän tutkielman tavoitteena on lisätä ymmärrystä alle 30-vuotiaiden korkeakoulutettujen toimijuudesta työssään kontekstina työelämän epävarmuuskeskustelu.

Toimijuutta analysoitiin tutkimuksessa käytäntöteoreettisesta lähestymistavasta käsin, jossa toimijuuden ohella käytännöt ovat keskeinen toiminta- ja ajattelutapoja selittävä tekijä. Tässä tutkimuksessa toimijuuteen vaikuttavia käytäntöjä selvitettiin työelämäkokemusten pohjalta. Tutkimuksen aineisto koostuu yhdeksän alle 30-vuotiaan korkeakoulutetun teemahaastatteluista. Haastateltavat työskentelevät rakennusalalla kolmessa eri yrityksessä, jotka ovat Suomen mittakaavassa suurikokoisia toimijoita rakennusalalla. Rakennusala valikoitui tutkimukseen, koska se on suhdanneherkkä ala ja altis työllisyysasteen vaihteluille. Suhdanneherkkä ala näyttäytyi mielenkiintoisena tutkimuskohteena työelämän epävarmuuskeskustelun taustaa vasten.

Kerätty ja litteroitu haastatteluaineisto analysoitiin teemoittelemalla. Teemoittelu oli teoriasidonnaista. Se pohjautui haastatteluaineistosta esiin nousseisiin yhtäläisyyksiin ja eroihin, mutta lopulliset teemat muodostettiin käyttäen apuna käytäntöteoreettista lähestymistapaa. Tutkimuskirjallisuus työelämän epävarmuudesta auttoi linkittämään tulokset tutkimuskenttään. Tutkimuksen tuloksena on neljä keskeistä käytäntöä, jotka lisäävät ymmärrystä toimijuudesta ja epävarmuuden kokemuksista tutkimuksen kohteena olevissa rakennusalan yrityksissä. Käytännöt ovat: vapaus ja vastuu hallita omaa työtään, hyvistä tyypeistä pidetään kiinni, aktiivisuus kehittymisen edellytyksenä sekä arki ja duuni yhtä mielekästä.

Keskeisten käytäntöjen pohjalta uraansa aloittavien toimijuus näyttää vahvalta rakennusalalla. Itsenäiset työnkuvat ja mahdollisuudet kehittyä luovat otollisen tilan toimijuuden harjoittamiselle. Toisaalta vapaus tuo mukanaan vastuun oman työn hallinnasta ja oman ammattitaitonsa kehittämisestä. Toiminta- ja ajattelutavat haastateltavien työpaikoilla edellyttävät toimijuuden harjoittamista. Vahva käsitys omista toimintamahdollisuuksista sekä luottamus työntekijöiden ja työnantajien välillä johtavat siihen, että tulevaisuus koetaan varmana ja epävarmuuden kokemuksia ei esiinny. Talouden suhdannevaihtelut tiedostetaan, mutta se ei johda kokemuksiin epävarmuudesta. Työntekijät ovat valmiita sitoutumaan niin pitkään kuin työ tarjoaa kehittymismahdollisuuksia ja varman tulevaisuuden. Vastineeksi työntekijät tarjoavat työnantajille tuottavuutta jatkuvasti kehittyvän ammattitaidon muodossa.