Miten asuinyhteisöä tehdään ryhmärakennutetussa kerrostalossa? Yhteisöllinen asuminen postmodernina yhteisöllisyytenä ja tilallisena kysymyksenä.

Näytä kaikki kuvailutiedot

Permalink

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201703273606
Julkaisun nimi: Miten asuinyhteisöä tehdään ryhmärakennutetussa kerrostalossa? Yhteisöllinen asuminen postmodernina yhteisöllisyytenä ja tilallisena kysymyksenä.
Tekijä: Harjunen, Jutta
Muu tekijä: Helsingin yliopisto, Valtiotieteellinen tiedekunta, Sosiaalitieteiden laitos
Opinnäytteen taso: pro gradu -tutkielmat
Tiivistelmä: Tutkielmassa tarkastellaan ryhmärakennutetun kerrostalon yhteisöllistä elämää Helsingissä sijaitsevassa Kuura-talossa (pseudonyymi). Tavoitteena on selvittää, miten yhteisöllistä elämää tehdään, miten yhteistoiminta on kehittynyt ja miten tilallisuus muokkaa yhteistoimintaa. Tutkielman keskeisiä käsitteitä ovat yhteisön tekeminen, kaupunkiaktivismi ja tilallisuus. Tutkielmassa yhteisöllisyys ymmärretään muuttuvana, sosiaalisena prosessina, jota tuotetaan jokapäiväisissä yhteisöllisyyden tekojen jatkumossa. Kaupunkiaktivismilla tarkoitetaan kaupunkilaisten uutta, omaehtoista kaupungin kehittämiseen suunnattua toimintaa, jossa he ottavat hoitaakseen aiemmin edustuksellisille päätöksentekijöille, asiantuntijoille tai viranhaltijoille kuuluneita tehtäviä (Mäenpää & Faehnle 2015). Tilallisuudella viitataan siihen, että tilat sekä muokkaavat sosiaalista toimintaa että ovat sen muokkaamia. Tilallisuuden ulottuvuuksien (konkreettinen, mentaalinen ja sosiaalinen tila) avulla tarkastellaan sosiaalisten tilojen tuottamista ja niiden merkitystä yhteisön tekemisen kannalta. Tutkielman aineisto koostuu 13:sta asukkaille tehdystä teemahaastattelusta, jotka on kerätty kevään ja kesän 2015 aikana. Haastatteluita analysoidaan sisällönanalyysin keinoin. Aineiston analyysissa oli kolme toisiinsa lomittuvaa vaihetta: luokittelu, analysointi ja tulkinta. Sisällönanalyysin tarkoituksena on muodostaa ilmiöstä tiivistetty kuvaus, joka kytkee tulokset ilmiötä kehystävään kontekstiin ja aihealuetta koskeviin tutkimuskeskusteluihin. Asuinyhteisön tekeminen suuntautui yhteisön eri vaiheissa erilaisiin päämääriin. Talon suunnittelu- ja rakentamisvaiheessa yhteisön tekeminen oli pääasiassa talonrakentamisen sivutuote, eikä itseisarvoinen päämäärä. Sisäänmuuton jälkeinen yhteisöelämän alkuaika oli aktiivista ja tietoista, alkuinnostuksen leimaavaa yhteisön tekemisen aikaa. Yhteisöasumisen alkuaikana yhteistiloissa sopivaa käyttäytymistä kohtaan vallitsi korostunut sosiaalinen kontrolli ja toiminnan sääntely. Tutkimuksen tekohetkellä asuinyhteisön tekemisen tavat olivat talossa moninaiset. Yhteisön tekemisen tapojen funktioiksi määritellään avunsaanti tai -anto, seura, turvallisuus, harrastaminen, yksinäisyyden torjuminen, ekologisuus ja matalan kynnyksen mahdollisuus viettää aikaa muiden kanssa. Tutkielmassa määritellään Kuura-talon yhteisön tekemisen periaatteiksi vapaaehtoisuus, erilaisuuden sietäminen, sitoutuminen ja tunteminen. Tutkimustulosten mukaan Kuura-talon yhteistilat vaikuttavat yhteisölliseen elämään ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen erityisesti suunnittelemattoman tilojen käytön eli ns. hengailun osalta. Aineiston perusteella fyysiset tilat ja niiden käyttöä koskeva ohjeistus jossain määrin kannustavat muodolliseen, järjestäytyneeseen yhteistoimintaan spontaanin ajanvieton kustannuksella. Asukkaiden laatimat tilojen käytön epäviralliset ja viralliset ohjeet tuottavat sosiaalista tilaa ja sitä kautta myös yhteisön tekemistä. Asukkaat tuottavat tiloille uusia merkityksiä erityisesti silloin, kun he käyttävät niitä normien ja ohjeiden vastaisesti. Tilojen kekseliäs käyttö ja käyttäytymisnormien vastustus kertovat tilojen vahvasta omaksi kokemisesta. Useimmille asukkaille yhteistilat ovat kodin jatke ja puolijulkinen tila. Tilat eivät ole viattomia, vaan ne ilmentävät valtasuhteita ja niiden muutoksia yhteisössä. Johtopäätöksenä tutkielmassa esitetään, että yhteisön voimakas alkuinostus ja osalla haastateltavista havaittu voimakkaimman intressin siirtyminen pois asuinyhteisöstä sopivat postmoderneista yhteisöistä esitettyihin tulkintoihin. Postmoderneja yhteisöjä kuvaavat teoriat korostavat yhteisön jäsenten mielenkiinnon kohteiden vaihtuvuutta, yhteisöjen hetkittäisyyttä ja niiden sisältämän sosiaalisuuden keveyttä (Maunu 2014; Maffesoli 1996; Noro 1991; Bauman 2000). Toisena johtopäätöksenä esitetään, että talon suunnitteluprosessi vei huomiota itse asuinyhteisön ja sen tavoitteiden vuorovaikutteiselta suunnittelulta. Tämä näkyy talon tutkimuksenteon hetkisessä elämässä esimerkiksi päätöksentekojärjestelmän horjuntana, sekä neuvotteluina yhteisön avoimuudesta ja yhteistiloihin sopivasta käyttäytymisestä. Nämä heijastelevat suunnitteluvaiheessa mahdollisesti puutteelliseksi jäänyttä yhteisön arvojen ja sen tarjoaman sosiaalisuuden asteen määrittelyä. Tutkielman mukaan sekä yhteisöllinen asuminen että ryhmärakentaminen/-rakennuttaminen ovat uudenlaisen kaupunkiaktivismin muotoja, jotka ilmentävät asukkaiden aktiivista roolia kaupunkiasumisen vaihtoehtojen monipuolistamisessa.
URI: URN:NBN:fi:hulib-201703273606
http://hdl.handle.net/10138/167189
Päiväys: 2016
Oppiaine: Sociology
Sosiologia
Sociologi


Tiedostot

Latausmäärä yhteensä: Ladataan...

Tiedosto(t) Koko Formaatti Näytä
Harjunen_Sosiologia.pdf 401.1KB PDF Avaa tiedosto

Viite kuuluu kokoelmiin:

Näytä kaikki kuvailutiedot