Muutosta hyvinvointiin : Tutkimus venäläistaustaisten lapsiperheiden sosiaalisen hyvinvoinnin rakentamisesta integraatioprosesseissa

Abstract

Related to the science of social work, this academic dissertation focuses on the social well-being of families with children who have moved from Russia to Finland. Well-being is scrutinized as a phenomenon that is constructed during integration processes. The starting point of the research was the challenges of re-focusing the well-being studies from economy towards questions of social well-being as well as the transition of migration studies from societal integration activities towards listening to the narratives of migrated families. The research problem was how families with children with a Russian background describe the construction of their social well-being during their integration processes. The summary of the dissertation answers the research problem using two research questions: how is the social well-being of families with a Russian background presented in the family narratives and how do these families construct their social well-being during their integration processes.

The concept of well-being was defined to be an entity of needs, actions and resources, wherefrom social well-being was sharpened to include unity needs, social quality and social support. The families with children, subjectively describing their well-being as satisfaction of life based on evaluations and feelings, constructed their social well-being in relation to time, place and culture. According to a relational-systemic understanding, the families were scrutinized as systems of manifold social relationships, through which they connect to the society. Migration was scrutinized through the concepts of integration and acculturation as a phase of life that challenges the families to at least partly re-construct their well-being.

The research data consisted of 25 polyphonic interviews of migrated families conducted in the year 2012 as well as nine re-interviews of the families in the year 2013 and eleven stories and narratives of migrated children and young people from the year 2013. The analysis method of the re-interviews was narrative reflection, where the researchers preliminary interpretations as narratives were discussed with the interviewees and the discussion was used as research data as well. Narrative method was the main method of analysis of the research and discourse analysis was additionally used in one of the articles.

The first article of the dissertation focuses on the construction of migrant children s well-being from a needs and actions -based point of view. In the second article, the narratives of families with children are analyzed using the conceptual framework of social quality and in the third article the analysis focuses on the social support that these families receive from social relationships. The fourth article contextualizes the research to the integration process and visualizes the changes of family lives related to migration.

As a result of the study, relational-contextual satisfaction of life is shaped as a definition of social well-being. Results show that the construction of social well-being of families with children with a Russian background is a relational action, where the central elements of relational being are family love and the assertive work that families do for it, the reciprocity of relationships and interaction defined as encountering and as a linguistic question. As action, the construction of social well-being challenges social work to re-build its working methods to be family-centered. The action takes place in contextual processes, where the context consists of the stages of an integration process: adaptation, integration and experiencing the feeling of being at home. Social work should pay special attention to these stages of an integration process as well as to the learning of cultural scripts, vicinities and time-related changes in family lives.

Sosiaalityön tieteenalaan liittyvä tutkimus tarkastelee Venäjältä Suomeen muuttaneiden lapsiperheiden sosiaalista hyvinvointia integraatioprosessien aikana rakentuvana ilmiönä. Tutkimusongelmana on, millaiseksi venäläistaustaiset lapsiperheet kuvaavat sosiaalisen hyvinvointinsa rakentamista integraatioprosesseissaan. Tutkimuksen yhteenvedossa on vastattu tutkimusongelmaan kahden tutkimuskysymyksen avulla: millaisena venäläistaustaisten lapsiperheiden sosiaalinen hyvinvointi näyttäytyy perheiden kertomuksissa sekä miten lapsiperheet rakentavat sosiaalista hyvinvointiaan integraatioprosessiensa aikana.

Hyvinvointi on tutkimuksessa määritelty tarpeiden, toiminnan ja resurssien muodostamaksi kokonaisuudeksi, josta sosiaaliseksi hyvinvoinniksi tarkentuvat yhteisyystarpeet, sosiaalinen laatu ja sosiaalinen tuki. Subjektiivisesti arviointeihin ja tunteisiin perustuvaa elämäntyytyväisyyttään kuvanneet lapsiperheet ovat rakentaneet sosiaalista hyvinvointiaan suhteessa aikaan, paikkaan ja kulttuuriin. Relationaalis-systeemisen perhekäsityksen sitoutuen tutkimuksen lapsiperheet on ymmärretty monimuotoisten sosiaalisten suhteiden systeemeinä, joiden kautta perheet kiinnittyvät yhteiskuntaan. Maahanmuuttoa on tutkittu sekä integraatio- että akkulturaatiokäsitteiden kautta elämänvaiheena, joka haastaa perheet rakentamaan hyvinvointiaan ainakin osin uudelleen.

Tutkimuksen aineisto koostuu vuonna 2012 tehdyistä 25 maahan muuttaneen lapsiperheen polyfonisista perhehaastatteluista, vuonna 2013 toteutetuista yhdeksän perheen uusintahaastatteluista sekä vuonna 2013 kerätyistä 11 lapsen ja nuoren saduista ja tarinoista. Uusintahaastatteluissa on käytetty analyysimenetelmänä narratiivista reflektiota, jolloin tutkijoiden alustavasta tarinamuotoisesta analyysista on keskusteltu haastateltavien kanssa ja käyty keskustelu on toiminut tutkimusaineistona. Narratiivisuus on ollut tutkimuksen keskeinen analyysimenetelmä ja diskurssianalyysia on hyödynnetty sen lisäksi yhdessä artikkelissa.

Artikkelimuotoisen väitöskirjatutkimuksen ensimmäinen artikkeli käsittelee Venäjältä Suomeen muuttaneiden lapsiperheiden lasten hyvinvoinnin rakentamista tarpeiden ja toiminnan näkökulmista. Toisessa artikkelissa analysoidaan lapsiperheiden tarinoita hyvinvointinsa rakentamisesta sosiaalisen laadun käsitteellisen kehikon avulla ja kolmannessa artikkelissa analyysin kohteena on näiden perheiden sosiaalisista suhteistaan saama sosiaalinen tuki. Neljäs artikkeli kontekstoi tutkimuksen integraatioprosessiin ja tuo näkyville muuttoon liittyvät muutokset perheiden elämässä.

Sosiaalisen hyvinvoinnin määritelmäksi tutkimuksessa muotoutuu relationaalis-kontekstuaalinen elämääntyytyväisyys. Venäjältä Suomeen muuttaneiden lapsiperheiden sosiaalisen hyvinvoinnin rakentaminen on tutkimustulosten perusteella relationaalista toimintaa, jossa keskeisinä suhteessa olemisen elementteinä esille nousevat perherakkaus ja sen eteen tehtävä määrätietoinen työ, suhteiden vastavuoroisuus sekä vuorovaikutus kohtaamisina ja kielellisenä kysymyksenä. Toimintana sosiaalisen hyvinvoinnin rakentaminen haastaa sosiaalityön uudella tavalla perhelähtöiseen työskentelytapaan. Toiminta tapahtuu kontekstuaalisissa prosesseissa, joissa kontekstiksi määrittyvät integraatioprosessin sopeutumisen, kotoutumisen ja kotona olemisen vaiheet. Integraatioprosessin vaiheisiin, kulttuuristen skriptien oppimiseen, perheiden lähiympäristöihin sekä aikaan liittyviin muutoksiin tuleekin sosiaalityössä kiinnittää erityistä huomiota.