Sexual violence during political transition and upheaval : what happened to women’s rights in Egypt after the 2011 uprising?

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201703273642
Title: Sexual violence during political transition and upheaval : what happened to women’s rights in Egypt after the 2011 uprising?
Author: Helenius, Heidi-Maria
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Social Sciences, Department of Political and Economic Studies
Publisher: Helsingfors universitet
Date: 2016
Language: eng
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201703273642
http://hdl.handle.net/10138/168508
Thesis level: master's thesis
Discipline: Political Science, World Politics
Yleinen valtio-oppi, maailmanpolitiikan tutkimus
Allmän statslära, forskning i världspolitik
Abstract: The paper examines the relationship between violence against women, and in particular sexual violence against women, and the use of political power in Egypt after the 2011 uprising. The paper aims to explore and understand the prevailing power dynamics in the post-uprising Egypt and how these have affected women’s rights and position in the Egyptian society. The objective is to understand how the situation has changed from a peaceful and liberal uprising calling for social justice for all in January 2011 to a situation where violence against women in the public space has increased. Research in this topic can be justified as in the field of political science sexual violence has traditionally been approached as an instrument of war, while violence against women in the context of conflicts within the borders of the state and political transitional phases has received less attention. Violence against women is not a new phenomenon in Egypt. Domestic violence, female genital mutilation or cutting, and child marriage are all common. Political violence against women was also used during president Mubarak’s 30-year reign. International human rights organisations have recently reported on an increase in violence against women, and in particular sexual violence against women in the post-uprising Egypt. Human rights organisations report on incidents of sexual violence and gang rapes in demonstrations and growing sexual violence by the state police and army forces for instance during arrests and in detention. The narrative qualitative research aimed to examine political and societal events and the dynamics behind these events in Egypt between January 2011 and December 2015. Research relies largely on reports by international human rights organisations as well as Egyptian non-governmental organisations on sexual violence against women. With the theoretical framework provided by the social movements theory and cultural theory, it aims to understand the birth of the social movement and the change occurred. Social movements theory helps to understand how the uprising started and eventually changed, while cultural theory is helpful in understanding culture’s role in the events that followed the January 2011 events. The evidence presented in the paper show that the upheaval and political power struggles prevailing in the Egyptian society following the 2011 uprising have weakened women’s position in the society and increased harassment and violence against women. It shows how the government has aimed at silencing the opposition with violence, or the threat of thereof, and violence against women has been used as one instrument for repression. The unstable political situation that followed the 2011 uprising has allowed for the different sides to resort to the strategic use of culture. Egyptian society is largely governed by patriarchal norms and values, and for instance sexual violence against a female member of a family can tarnish whole family’s reputation. Thus sexual violence against women, or threat of such violence, has been an effective deterrent and instrument to keep women away from the public space. On the one hand violence against women has aimed at controlling women, and on the other hand it has been used to threaten and intimidate the opposition. The fact that the attacks follow similar patterns would imply planned and systematic use of such violence. The conclusion highlights the role of patriarchal values and culture in the Egyptian society. The research focuses on sexual violence against women specifically in Egypt, thus conclusions drawn from this particular research are not valid for instance for other countries that experienced the Arab spring uprisings.Tutkielma käsittelee naisiin kohdistuvan väkivallan ja erityisesti seksuaalisen väkivallan ja poliittisen vallankäytön suhdetta Egyptissä vuoden 2011 kansannousun jälkeen. Tutkielman tavoite on ymmärtää kansannousun jälkeisessä Egyptissä vallitsevia voimasuhteita ja sitä, kuinka nämä ovat vaikuttaneet naisten oikeuksiin ja asemaan yhteiskunnassa. Tutkielma pyrkii ymmärtämään, kuinka rauhanomaisesta ja liberaalista sosiaalista oikeudenmukaisuutta vaativasta kansannoususta on tultu tilanteeseen, jossa naisiin kohdistuva väkivalta julkisessa tilassa on lisääntynyt. Tutkielman aihe on perusteltu, sillä politiikan tutkimuksessa seksuaalista väkivaltaa on perinteisesti lähestytty sodankäynnin instrumenttina, kun taas naisiin kohdistuva väkivalta valtion rajojen sisäisissä konflikteissa ja poliittisissa siirtymävaiheessa on jäänyt vielä vähemmälle huomiolle. Naisiin kohdistuva väkivalta ei ole uusi ilmiö Egyptissä. Parisuhdeväkivalta, tyttöjen ja naiset ympärileikkaukset sekä lapsiavioliitot ovat Egyptissä arkipäivää. Myös naisiin kohdistuvaa poliittista väkivaltaa käytettiin helmikuussa 2011 vallastasyöstyn presidentin Hosni Mubarakin 30-vuotisella hallintokaudella. Kansainvälisten ihmisoikeusjärjestöjen viimeaikaisten raporttien mukaan naisiin kohdistuva väkivalta, ja erityisesti seksuaalinen väkivalta, on lisääntynyt kansannousun jälkeisessä Egyptissä. Ihmisoikeusjärjestöjen raportit kertovat seksuaaliväkivallasta ja joukkoraiskauksista mielenosoituksissa sekä kasvaneesta hallituksen turvajoukkojen ja armeijan harjoittamasta seksuaaliväkivallasta mm. pidätystilanteissa ja vankiloissa. Tutkielma toteutettiin narratiivisena laadullisena tutkimuksena, jossa tavoitteena oli tutkia ja selvittää poliittisia ja yhteiskunnallisia tapahtumia sekä näiden taustalla vaikuttavaa dynamiikkaa tammikuun 2011 ja joulukuu 2015 välisenä aikana. Aineistona tutkielma käyttää ensisijaisesti kansainvälisten ihmisoikeusjärjestöjen sekä egyptiläisten kansalaisjärjestöjen raportteja naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Tutkielma pyrkii ymmärtämään kansannousun muutosta kansanliikkeiden teorian ja kulttuuriteorian tarjoaman viitekehyksen kautta. Kansanliikkeiden teoria auttaa kartoittamaan Egyptin kansannousun syntyä ja muutosta. Kulttuuriteorian avulla taas tutkielma pyrkii ymmärtämään kulttuurin roolia kansannousun jälkeisissä tapahtumissa. Tutkielman esittämästä aineistosta on mahdollista päätellä, että egyptiläisessä yhteiskunnassa tammikuun 2011 jälkeen valloilla ollut sekasorto ja käyty poliittinen valtataistelu ovat heikentäneet naisten asemaa ja lisänneet naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja ahdistelua. Tutkielma osoittaa, kuinka hallitus on pyrkinyt opposition tukahduttamiseen väkivallan tai sen uhan keinoin, ja naisiin kohdistuva väkivalta on toiminut tässä yhtenä repression välineenä. Vuoden 2011 kansannousun jälkeisessä epävakaassa poliittisessa tilanteessa eri osapuolet ovat käyttäneet kulttuuria strategisesti. Suurilta osin patriarkaalisten arvojen hallitsemassa egyptiläisessä yhteiskunnassa esimerkiksi perheen naista kohtaan tehty seksuaalinen väkivalta voi tahrata koko perheen ja suvun maineen. Näin ollen naisiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta, tai sen uhka, on ollut tehokas pelote ja keino pitää naiset poissa julkisesta tilasta. Naisiin kohdistuvalla väkivallalla on siis pyritty yhtäältä naisten kontrolloimiseen, ja toisaalta opposition pelottelemiseen. Käytetyn seksuaalisen väkivallan tyylin yhtenäisyys ja tietyn kaavan noudattaminen viittaavat väkivallan suunniteltuun ja järjestelmälliseen käyttöön. Patriarkaalisten arvojen ja kulttuurin rooli egyptiläisessä yhteiskunnassa nousevat esiin loppupäätelmissä tärkeiksi tekijöiksi. Tutkielman aineisto keskittyy naisiin kohdistuvaan väkivaltaan yksinomaan Egyptissä, näin ollen tutkielman päätelmiä ei ole mahdollista yleistää koskemaan esimerkiksi muita arabikevään läpikäyneitä maita.


Files in this item

Files Size Format View

There are no files associated with this item.

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record