Alue, politiikka ja laki : Analyysi eduskunnan aluepoliittisen lainsäädännön keskusteluista vuosina 1966, 1975, 1988 ja 1993

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-1368-9
Title: Alue, politiikka ja laki : Analyysi eduskunnan aluepoliittisen lainsäädännön keskusteluista vuosina 1966, 1975, 1988 ja 1993
Author: Honkanen, Mika
Other contributor: Helsingin yliopisto, matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta, geotieteiden ja maantieteen laitos
Helsingfors universitet, matematisk-naturvetenskapliga fakulteten, institutionen för geovetenskaper och geografi
University of Helsinki, Faculty of Science, Department of Geosciences and Geography
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2016-12-02
Language: fi
Belongs to series: Department of Geosciences and Geography A47 - URN:ISSN:L 1798-7911
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-1368-9
http://hdl.handle.net/10138/168816
Thesis level: Doctoral dissertation (monograph)
Abstract: There are several definitions of the regional policy. In regional policy research one must make a disctinction between regional policy as a discipline, regional policy practices and regional policy planning. Although regional policy is controlled by the legislation and the laws are passed by the Parliament there has been only little research on regional policy from this point of view. The research material consists of the speeches given by the Members of Parliament in plenary sessions during four major regional law generations in 1966, 1975, 1988 and 1993. In terms of time the research covers the Finnish national regional policy prior to the EU membership. In addition to the voters of their region the MPs represent parties. The support of the parties varies according to the constituency. The differences in the regional policy activity of the parties observed in the source literature are confirmed in the Parliament debates. Regional policy was the most important issue for the Centre Party during the entire research period. Among other parties only the Social Democratic Party was continuously active, whereas the activity of the other parties varied every year. None of the parliamentary debates on the Regional Policy Act achieved a joint view on the direction of the regional development. The importance of uniformity and effectiveness varied in the debates, but the aim was always to achieve them both simultaneously. Uniformity was continuously justified by fairness and impartial treatment, but within time the reasons for the effectiveness focused increasingly on taking care of the international competitiveness. Regional policy gradually expanded from northern and eastern Finland throughout the country and at the same time the confrontation between different parts of the country decreased, but remained between urban and rural areas, particularly between the capital region and the rest of Finland. The definition of the position of the metropolitan area as a fertile part of the country´s regional politics did not succeed. In the Finnish Parliament the Helsinki metropolitan area was identified as a political partner, but not as a part of province. It was better understood as a specific type of region, a metropolis. In addition, the City of Helsinki had its own constituency. Although the prevailing theories of regions were known to researchers and officials, the MPs did not argue based on them. This is partly explained by the parliament as the ven-ue. MPs did not want to use language that was not familiar to all members of the parlia-ment. Sometimes they appealed to the individual researchers and their views, so it was rather through persuasion of other representatives of authority, than the theory-based reasoning. The connection between the political academic research and the political deci-sion-maker remained unnecessarily distant, although the theory of regions clearly affect-ed the shape of the regional policy.Aluepolitiikalla on useita määritelmiä. Aluepolitiikan tutkimuksessa on erotettava toisistaan aluepolitiikka tieteenalana, aluepoliittisina käytäntöinä ja aluepoliittisina suunnittelukäytäntöinä. Vaikka aluepolitiikkaa ohjataan lainsäädännöllä ja lait säädetään eduskunnassa, on aluepolitiikkaa tutkittu vain vähän tästä näkökulmasta. Tutkimusaineistona on kansanedustajien täysistunnoissa pitämät puheenvuorot neljässä merkittävässä aluepolitiikan sukupolvessa vuosina 1966, 1975, 1988 ja 1993. Ajallisesti tutkimus käsittää Suomen kansallisen aluepolitiikan ennen EU-jäsenyyttä. Kansanedustajat edustavat alueensa äänestäjien lisäksi puolueita. Puolueiden kannatus vaihtelee vaalipiireittäin. Eduskuntakeskustelut vahvistavat lähdekirjallisuudessa havaitut erot puolueiden aluepoliittisessa aktiivisuudessa. Puolueista keskustalle aluepolitiikka oli koko tutkimisajanjakson tärkeintä. Muista puolueista vain SDP oli jatkuvasti aktiivinen, muiden puolueiden aktiivisuus vaihteli eri vuosina. Minkään aluepoliittisen lain eduskuntakeskusteluissa ei saavutettu yhteistä kokonaisnäkemystä aluepolitiikan kehittämissuunnasta. Tutkimuskirjallisuudessa aluepolitiikan tasaisuus ja tehokkuus ovat avainkäsitteitä. Kansanedustajien keskusteluissa tasaisuuden ja tehokkuuden painotukset vaihtelivat, mutta aina tavoitteena oli saavuttaa kumpikin samanaikaisesti. Tasaisuutta perusteltiin jatkuvasti oikeudenmukaisuudella ja tasapuolisella kohtelulla, mutta tehokkuuden perustelut painottuivat ajan kuluessa yhä enemmän kansainvälisestä kilpailukyvystä huolehtimiseen. Aluepolitiikka laajeni asteittain Pohjois- ja Itä-Suomesta koko maahan ja samalla maan eri osien välinen vastakkainasettelu väheni, mutta vastakkainasettelu kaupungin ja maaseudun ja erityisesti pääkaupunkiseudun ja muun Suomen välillä säilyi. Pääkaupunkiseudun asemaa ei onnistuttu määrittelemään hedelmällisenä osana koko maan aluepolitiikkaa. Eduskunnassa pääkaupunkiseutu tai Helsinki tunnistettiin aluepoliittiseksi osapuoleksi, mutta ei osana maakuntaansa. Se ymmärrettiin enemmän omana erityisenä aluetyyppinä, metropolina. Lisäksi Helsingin kaupunki oli oma vaalipiirinsä. Vaikka vallinneet alueteoriat olivat tutkijoiden ja virkamiesten tiedossa, niiden kautta kansanedustajat eivät argumentoineet. Tätä selittää osaltaan eduskunta puheiden pitopaikkana. Ei haluttu käyttää kieltä, joka ei ollut kaikille kansanedustajille tuttua. Toisinaan vedottiin yksittäisiin tutkijoihin ja heidän näkemyksiinsä, jolloin kyse oli ennemmin toisten edustajien suostuttelusta auktoriteettien kautta, kuin teoriapohjaisesta perustelusta. Yhteys aluepoliittisen akateemisen tutkimuksen ja poliittisen päätöksentekijän välillä jäi tarpeettoman etäiseksi, vaikka alueteoriat vaikuttivat selkeästi siihen, millaiseksi aluepolitiikka muotoutui.
Subject: maantiede (aluetiede)
Rights: Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
Alue_pol.pdf 8.304Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record