Vainajat muistoissamme : Suomalaisten muuttuvat kuolemanrituaalit

Abstract

Tässä pro gradu-tutkielmassa tarkastelen nykysuomalaisten kuolemaan liittyvää ritualisointia muuttuvassa suomalaisessa kuolemankulttuurissa. Kuolemankulttuurimme on muuttunut myöhään, vasta toisen maailmansodan jälkeen. Agraariyhteiskunnassa kuolemaa käsiteltiin yhteisöllisten rituaalien avulla. Yhteiskuntamme modernisaatio, yksityistyminen ja sekularisaatio heijastuu ihmisten tapaan käsitellä kuolemaa. Elämme yhteiskunnassa, jossa kuolema ei ole osaa elämäämme ja kuoleman rituaalista käsittelemistä uhkaa yksityistyminen.

Tutkielmani teoreettinen viitekehys rakentuu uskontoantropologian, sosiaalipsykologian ja sosiologian välimaas-toon. Tutkielman aineisto koostuu keräämästäni etnografiasta, joka jakautuu kyselyyn ja osallistuvaan havainnointiin kahdella pääkaupunkiseudun hautausmaalla. Kyselyn vastausteksteistä muodostetussa tapaustutkimuksessa kuuden henkilön joukko kertoo nykyisestä ja lapsuudenperheensä harjoittamasta vainajan rituaalisesta muistamisesta sekä kuvailee omia kokemuksiaan muuttuvasta suomalaisesta kuolemankulttuurista.

Tapaustutkimuksen tutkimusstrategia mahdollistaa kuoleman ritualisoinnin ilmiön ja muuttuvan kuolemankulttuurin kokonaisvaltaisen tarkastelun. Tutkielman taustateoriat, kuten sosiaalisen kuoleman, kiintymyssuhdeteorian ja nykyiset surutyön näkemykset tarjoavat yhdessä empirian kanssa laaja-alaisen käsityksen nykysuomalaisten moninaisista tavoista ritualisoida kuolemaa.

Aineiston analyysi on toteutettu teoreettispohjaisen sisällönanalyysin avulla. Analyysin tulos tukee näkemystä kuolemankulttuurimme muutoksesta. Toisen maailmansodan jälkeinen yhteiskunnan muutos on pakottanut ihmiset muuttamaan työn perässä paikkakunnalta toiselle, jolloin siteet niin eläviin kuin kuolleisiin sukulaisiin ovat katkenneet. Sekularisoituminen ilmenee ihmisten vieraantumisena kirkon toiminnasta ja osa suomalaisista on menettänyt yhteytensä kirkon harjoittamiin kuolemanrituaaleihin. Hautaus- ja vainajan muistamisrituaalit ovat yksityistyneet sekä kulutuskulttuurista on tullut osa nykyistä vainajan rituaalista muistamista..

Muutoksista huolimatta suomalaiset suosivat edelleen kirkon toimittamia kuolemanrituaaleja, muistelevat julkisissa muistelemisen tiloissa yhä ahkerammin, mutta samalla luovat myös uusia tapoja ja paikkoja muistaa edesmenneitä omaisiaan ja läheisiään sekä kunnioittaa heidän muistoaan. Edesmenneitä voi muistella nykyään myös virtuaalisesti ajasta ja paikasta riippumatta. Muistaminen tukee surevaa ja suhde vainajiin säilyy surutyön jälkeenkin. Näin edesmenneet omaisemme säilyvät osana meidän identiteettiämme ja osoittavat meille paikkamme sukupolvien ketjussa.