Keskustelunanalyyttinen pitkittäistutkimus suomen kielen ymmärtämisessä tapahtuvista muutoksista alakoulun perusopetukseen valmistavan luokan oppitunneilla

Näytä kaikki kuvailutiedot

Permalink

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201611303151
Julkaisun nimi: Keskustelunanalyyttinen pitkittäistutkimus suomen kielen ymmärtämisessä tapahtuvista muutoksista alakoulun perusopetukseen valmistavan luokan oppitunneilla
Tekijä: Häkkinen, Pauliina
Muu tekijä: Helsingin yliopisto, Humanistinen tiedekunta, Suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitos
Opinnäytteen taso: pro gradu -tutkielmat
Tiivistelmä: Tutkielma on pitkittäistutkimus erään venäjää äidinkielenään puhuvan oppilaan suomen kielen oppimisesta valmistavan opetuksen oppitunneilla. Tutkimuskohteena ovat kielen ymmärtämisessä tapahtuvat muutokset, joita tarkastellaan pitkittäisen aineiston avulla. Aineisto koostuu litteroiduista nauhoituksista, jotka on kuvattu kahtena ajankohtana: opiskelun alkuvaiheessa, syksyllä, ja noin neljä kuukautta myöhemmin, eli talvella. Tutkimuksessa tarkastellaan vieruspareja, joiden etujäsen on opettajan esittämä suomenkielinen kysymys tai direktiivi. Oppilas muodostaa jälkijäsenen joko englanniksi tai suomeksi. Englannin kieli toimii oppilasryhmän lingua francana. Tutkimuksessa huomioidaan sekä kielellinen että ei-kielellinen vuorovaikutus. Tutkimusmetodina käytetään keskustelunanalyysia ja multimodaalista vuorovaikutusanalyysia. Analyysin ensimmäisessä osassa keskitytään opetuksen alkuvaiheen vuorovaikutukseen. Tarkasteltavana ovat ymmärryksen edellytykset ja toisaalta vuorovaikutuksessa esiintyvät ymmärrysongelmat, joita oppilas tuo ilmi avoimilla korjausaloitteilla. Se, että opettaja syksyn oppitunneilla muokkaa kysymyksiään sanallisesti, ei auta oppilasta kysymysten tulkitsemisessa. Sen sijaan tulkinta tukeutuu ei-kielelliseen viestintään, fyysiseen ympäristöön ja toiminnan ennakoitavuuteen. Nämä tekijät auttavat oppilaita ja opettajaa yhteisen ymmärryksen rakentamisessa. Tutkimuksessa havaitaan myös se, että syksyllä oppilaan vastaukset eivät välttämättä ole muotoilultaan etujäsenen projisoimia eivätkä ne mukaile opettajan esittämien kysymysten rakennetta. Analyysin toinen osa keskittyy opetuksen myöhemmän vaiheen, talven, vuorovaikutukseen ja siihen, miten oppilas osoittaa ymmärtävänsä suomea. Keskeinen ero syksyn vuorovaikutukseen on se, että talvella oppilas muotoilee vastauksensa opettajan kysymysten projisoimalla tavalla. Talven oppitunneilla oppilas osoittaa myös ymmärtävänsä opettajan kysymyksen rakenteen. Toinen vuorovaikutuksessa selvästi näkyvä muutos on se, että talvella oppilas vastaa yleensä sujuvasti, ilman korjausaloitteita, eikä hän jätä vastaamatta opettajan kysymyksiin. Jälkijäsenten lisäksi oppilas tuo suomen kielen ymmärrystä esille aloitteellisilla vuoroillaan. Niissä esiintyy samaa sanastoa ja samanlaisia rakenteita kuin oppilaan vuoroa edeltävässä suomenkielisessä puheessa. Tutkielmassa tarkastellaan siis pitkittäisiä muutoksia ja nostetaan esille se, millaisia oppimistilanteita valmistavassa luokassa oppilaille tarjoutuu ja millaisia ymmärrystä ylläpitäviä keinoja valmistavan opetuksen tunneilla hyödynnetään.
URI: URN:NBN:fi:hulib-201611303151
http://hdl.handle.net/10138/169729
Päiväys: 2016
Avainsanat: toisen kielen oppiminen vuorovaikutuksessa
valmistava opetus
vierusparit
suomi toisena kielenä
Oppiaine: Finnish Language
Suomen kieli
Finska språket


Tiedostot

Latausmäärä yhteensä: Ladataan...

Tiedosto(t) Koko Formaatti Näytä
Pauliina_Häkkinen_Progradu_2016.pdf 727.3KB PDF Avaa tiedosto

Viite kuuluu kokoelmiin:

Näytä kaikki kuvailutiedot