The FIFA Transfer System : Contractual Stability and Training Compensation in the Light of EU Free Movement and Competition Law

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201611102994
Title: The FIFA Transfer System : Contractual Stability and Training Compensation in the Light of EU Free Movement and Competition Law
Author: Hannelin, Heikki
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Law
Publisher: Helsingfors universitet
Date: 2016
Language: eng
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201611102994
http://hdl.handle.net/10138/169810
Thesis level: master's thesis
Discipline: Eurooppaoikeus
European law
Europarätt
Abstract: Ammattilaisjalkapalloilijat eivät voi vapaasti vaihtaa työnantajaa eli siirtyä seurasta toiseen. Sen sijaan seurat käyvät keskenään kauppaa pelaajilla. Tämä erikoinen tilanne johtuu siitä, että pelaajien sopimukset ovat lähes aina määräaikaisia ja kansainvälisen jalkapalloliiton eli Fifan säännöt määräävät ankarat seuraamukset sopimuksen yksipuoliselle päättämiselle. Täten sopimukselliset pelaajat voivat käytännössä siirtyä toiseen seuraan vain, jos uusi seura maksaa vanhalle seuralle siirtokorvauksen. Lisäksi nuoret pelaajat eivät voi siirtyä toiseen seuraan vapaasti, vaikka heillä ei olisi voimassa olevaa sopimusta minkään seuran kanssa. Fifan sääntöjen mukaan uuden seuran tulee silti maksaa vanhalle seuralla korvausta kasvattajatyöstä. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, ovatko Fifan sopimusten pysyvyyttä ja kasvattajarahaa koskevat säännöt laillisia Euroopan unionin sisämarkkina- ja kilpailuoikeuden näkökulmasta. Tarkastelun kohteena ovat siis Fifan kansainvälisiin pelaajasiirtoihin sovellettavien sääntöjen (Regulations on the Status and Transfer of Players) 17 ja 20 artikla. Samalla tutkitaan myös, missä määrin sisämarkkina- ja kilpailuoikeutta voidaan soveltaa yhtenevällä tavalla. Tutkielman kannalta olennaiset EU-oikeudelliset säännökset ovat työntekijöiden vapaan liikkuvuuden takaava SEUT 45 artikla, kilpailunrajoitukset kieltävä SEUT 101 artikla ja määräävän markkina-aseman väärinkäytön kieltävä SEUT 102 artikla. Tutkielman metodi on lainopillinen. Lisäksi tutkielmassa hyödynnetään taloustieteellisiä tutkimuksia Fifan sääntöjen tosiasiallisten vaikutusten selvittämiseksi. Aihe on ajankohtainen, sillä pelaajien kansainvälinen edustusjärjestö FIFPro teki syyskuussa 2015 Euroopan komissiolle kilpailuoikeudellisen kantelun Fifan siirtosäännöistä. Tutkielman perusteella voidaan todeta, että Fifan siirtosäännöt ovat erityisesti SEUT 45 ja 101 artiklan vastaisia. Myös SEUT 102 artikla voisi ehkä soveltua, mutta lopullisten johtopäätösten tekeminen ei ole mahdollista saatavilla olevien tietojen perusteella. Periaatteessa Fifan säännöt voidaan oikeuttaa, sillä ne takaavat joukkueiden pysyvyyden ja edistävät nuorten pelaajien työhön ottamista ja kouluttamista sekä seurojen välistä solidaarisuutta. Täten sisämarkkinaoikeuden näkökulmasta Fifan sääntöjä voidaan pitää perusteltuina yleistä etua koskevista pakottavista syistä, kun taas kilpailuoikeuden näkökulmasta Fifan säännöt tehostavat urheilukilpailujen tuotantoa. Fifan sääntöjä ei voida kuitenkaan lukuisten syiden takia pitää oikeasuhtaisina. Sekä artiklan 17 että 20 kohdalla ongelmana on ensinnäkin se, että samat päämäärät voitaisiin saavuttaa vähemmin rajoittavin keinoin. Pelaajien siirtoihin liittyvien maksujen sijaan seurojen välinen tulonjako olisi mahdollista toteuttaa esimerkiksi jonkinlaisen verotusjärjestelmän avulla. Lisäksi artiklaa 17 sovelletaan tavalla, joka ei täytä oikeusvarmuuden periaatteen vaatimuksia. Artiklan 20 kohdalla puolestaan perimmäisenä ongelmana on se, että kasvattajarahojen maksamista valvotaan niin huonosti, että kasvattajarahajärjestelmän ei voida katsoa tosiasiassa saavuttavan tavoitteitaan.Professional football players cannot freely change employers, or, in other words, transfer to another club. Instead, clubs buy and sell players as if they were commodities. FIFA – the worldwide governing body for football – does not formally mandate the existence of such a system. However, players are almost always employed for a fixed term, and FIFA’s rules provide for very serious sanctions for unilateral termination of contract. Therefore, in-contract players can usually transfer only if the new club pays a transfer fee to the old club. In addition, young players cannot transfer freely even if their contract has expired. According to FIFA’s rules, the new club must still pay compensation for training costs to the old club. The purpose of this thesis is to examine whether FIFA's rules on contractual stability and training compensation are compatible with European Union free movement and competition law. To be more specific, the focus is on Articles 17 and 20 of the Regulations on the Status and Transfer of Players, which apply only to international transfers. In addition, this thesis seeks to construe a convergent approach to sport under both free movement and competition law. The relevant provisions are Article 45 TFEU on the free movement of workers, Article 101 TFEU on anti-competitive agreements, and Article 102 TFEU on abuse of dominant position. The method of this thesis is doctrinal. Moreover, this thesis utilizes economic studies in order to determine what effects FIFA’s rules really have on football. This thesis is topical because, in September 2015, FIFPro – the worldwide representative organization for professional football players – lodged a complaint with the European Commission. FIFPro claims that FIFA’s transfer rules infringe competition law. This thesis concludes that the contested rules restrict free movement and competition within the meaning of Articles 45 and 101 TFEU. Article 102 TFEU might also be applicable, but more information is needed before making any definitive conclusions. In principle, the rules can be justified, for they encourage the recruitment and training of young players, promote financial solidarity between clubs, and ensure team stability. From the point of view of free movement law, the rules pursue public policy objectives, whereas, from the point of view of competition law, they improve the production of sport. The problem is that the rules are not proportionate due to various reasons. First of all, the same results could be achieved through less restrictive means. Transfer-related payments are not the only method of redistributing revenue between clubs. For example, FIFA could devise some sort of internal taxation scheme. Furthermore, Article 17 in particular is applied in a way that does not satisfy the requirements of the principle of legal certainty. On the other hand, the problem with Article 20 is that the training compensation scheme is so poorly enforced that it is not really capable of achieving its purported objectives.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
Heikki Hannelin gradu.pdf 1.418Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record