Ennen saatuja sanoja : Menneisyys, nykyisyys ja kalevalamittainen runolaulu nykykansanmusiikin kentällä

Show full item record

Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-2721-1
Title: Ennen saatuja sanoja : Menneisyys, nykyisyys ja kalevalamittainen runolaulu nykykansanmusiikin kentällä
Author: Haapoja, Heidi
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Arts, Department of Philosophy, History, Culture and Art Studies
Thesis level: Doctoral dissertation (monograph)
Abstract: Kalevalaic runo singing was a tradition of metered oral poetry. During the last 200 years, runo songs have been one of the main interests of folklorists in Finland. The vast archival collections of manuscripts and recordings have had an important role in the Finnish nation-building process. Across the last twenty years, professional folk musicians have revitalized the singing of such poetry: runo singing can now be heard in concert halls, and in jam sessions; it has become a visible part of the today s professional folk music field. The archival collections of runo songs provide resources and models for making this music, but new and creative innovations are emphasized in the field. This study examines how the relationship between past and present is constructed in the field of contemporary Kalevalaic runo singing in Finland. The data consist of interviews with professional folk musicians, participant observation and media texts such as newspaper articles, TV documentaries and publications and discussions on the Internet. The methodological foundation of the research combines theories on the concepts of nationalism, authenticity and tradition. The methods of analysis stem from practices of ethnographic research, including autoethnography. In the context of contemporary folk music, a strong bond is formed between past and present performers and songs, and this bond is given both permanence and significance. In the discourses of the data, the relationship between past and present is analyzed on four levels: 1. on the personal level, in which the emotions, experiences and fates of present and past performers are seen as intertwined in the process of singing; 2. on the national level, where the use of Kalevalaic songs is justified by referring to our national past and the kinship of Finno-Ugric peoples; 3. on the level of performances, where the references to past songs are made by using certain authentic generic features that are used to either maximize or minimize the intertextual gap; 4. on the level of cultural mediation, in which the relationship between past and present singers and songs is formed by naming the cultural expression as tradition. The study offers a novel point of view on the contemporary value of the runo singing tradition and, furthermore, on the ideological and discursive processes whereby traditions are made significant.Heidi Haapojan folkloristiikan alan väitöskirja Ennen saatuja sanoja. Menneisyys, nykyisyys ja kalevalamittainen runolaulu nykykansanmusiikin kentällä käsittelee menneisyyden ja nykyisyyden suhteen rakentumista kalevalamittaista runolaulua koskevassa puheessa 2000-luvun suomalaisen nykykansanmusiikin puitteissa. Väitöskirjaansa varten Haapoja on tehnyt haastatteluja ja kenttätöitä sekä koonnut aihetta käsittelevän mediatekstiaineiston. Nykykansanmusiikilla tarkoitetaan tässä ammattimaista musiikin tekemistä, jolle ominaista ovat arkistomateriaalin käyttäminen vapaan taiteellisen ilmaisun välineenä sekä estraditaiteen esiintymiskäytänteet. Runolaulu tarkoittaa tässä kontekstissa paitsi laulua, jossa kalevalamitan lainalaisuudet toteutuvat, myös tiettyjä musiikillisia ratkaisuja kuten vähäsävelisyyttä. Tutkimuksen mukaan menneisyyden ja nykyisyyden runolaulujen ja -laulajien välille tuotetaan voimakas side. Tutkimusta varten haastatellut laulajat kokevat, että runolaulut ovat ensisijaisesti väylä omaan taiteelliseen ilmaisuun, mutta samalla laulajat samastuvat aiempiin runolaulajiin vanhojen runotekstien kautta. Erityisesti naislaulajien välissä koetaan olevan symbolinen yhteys. Laulajilla pyrkivät usein myös tuomaan kuuluviin entisajan alemman yhteiskuntaluokan ihmisen tai naisen ääntä, minkä avulla voidaan haastaa nykyisyyden valtarakenteita. Runolaulujen menneisyys ja nykyisyys rakennetaan myös kansallisuuteen liittyvällä tasolla. Runolaulujen ajatellaan siirtyvän laulajalta laulajalle, koska samalla suomalais-ugrilaisella kielialueella asuvilla katsotaan olevan heimoyhteys , vaikka sukulaisuussiteitä ei olisikaan. Tällä ajatuksella on pitkät juuret koko runolaulun keruu- ja tutkimushistoriassa, joka ulottuu 1800-luvulle. Ajatus toistuu yhä edelleen myös 2000-luvun mediateksteissä. Runolaulut eivät pelkästään peilaa kansallista menneisyyttä: niiden kautta voidaan rakentaa myös suomalaista nykyisyyttä. Runolauluja ei nähdä vain Suomen kansallisvaltion alueella asuvien omaisuutena, vaan niiden ajatellaan olevan jaettua perinnettä muiden suomalais-ugrilaisia kieliä puhuvien kanssa. Myös monikulttuurisuus mainitaan tärkeäksi arvoksi, ja runolaulujen ajatellaan olevan osa globaalia runokielten verkostoa. Runolaulu nimetään aineistossa moderniksi perinteeksi : se kykenee samanaikaisesti kantamaan viestejä menneisyydestä ja sopeutumaan vallitseviin olosuhteisiin.
URI: URN:ISBN:978-951-51-2721-1
http://hdl.handle.net/10138/172662
Date: 2017-01-13
Subject: folkloristiikka
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
ENNENSAA.pdf 7.036Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record