Vaarallinen rikoksentekijä? : Tutkimus rikoksentekijän vaarallisuuden arvioinnista rikosoikeudellisessa seuraamusjärjestelmässä

Show full item record

Title: Vaarallinen rikoksentekijä? : Tutkimus rikoksentekijän vaarallisuuden arvioinnista rikosoikeudellisessa seuraamusjärjestelmässä
Alternative title: Dangerous offender? : A study on offender risk assessment within the Finnish penal system
Author: Pohjola, Annakaisa
Contributor organization: University of Helsinki, Faculty of Law
Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta
Helsingfors universitet, juridiska fakulteten
Publisher: Suomalainen Lakimiesyhdistys
Date: 2017-01-20
Language: fin
Belongs to series: A-sarja - URN:ISSN:0356-7206
Thesis level: Doctoral dissertation (monograph)
Abstract: DANGEROUS OFFENDER? A study on offender risk assessment within the Finnish penal system In certain situations, the Finnish Penal System requires a future dangerousness evaluation to be made of criminal offenders. A future dangerousness evaluation is a risk assessment of the probability of an offender guilty of a serious violent crime or sexual offence committing a similar crime in the future. In this multidisciplinary research, I critically examine and interpret the criminal law legislation concerning the risk assessment of offenders, the psychiatric-psychological and normative practices applied to evaluations, the relevant legal principles and basic and human rights as well as the challenges these might raise in this context. In addition, the research introduces empirical research data concerning especially (1) offenders who have been evaluated in terms of their dangerousness in Finland, (2) respective expert statements based on their risk assessments and (3) judgments and decisions where the court has taken into account the dangerousness of these offenders. A positive future dangerousness evaluation has considerable consequences on the right to liberty of an offender. A consequence of an attempt to prevent dangerous offenders from reoffending is that the offenders are required to serve their entire sentence in prison or are banned from getting on regular parole for a life or entire prison sentence. This means that the time to be served in prison is longer than in the case of a normal sentence given on the basis of act culpability and the principle of proportionality. Because an offender who is assessed to be dangerous is punished in part for something which he has not yet committed, the criminal law system requires strong justifiable criteria to be established for these risk assessments. Due to criminal law principles as well as basic and human rights considerations, evaluating the dangerousness of offenders is complicated, as it is necessary to weigh against each other the concrete elements of dangerousness, formal and substantive justice along with the overall legal safeguards of the justice system. This research shows the interconnectedness of different fields of science legal, psychiatric and psychological in evaluating dangerousness. In forensic psychiatry, the medical, especially psychiatric, and psychological aspects are in the foreground whereas in legal proceedings the matter is evaluated on legal grounds. These different approaches in the evaluation of dangerousness present the serious challenge of compatibility. It follows that forensic psychiatry specialists need to be aware of the relevant legal preconditions for a dangerousness assessment of an offender and, on the other hand, judges who evaluate the case in normative terms have to be familiar with the basic principles and premises of forensic psychiatry evaluations. Central to the attempt to assess the dangerousness of offenders and reduce their violent behaviour is to identify relevant risk and protective factors. The future violent behaviour of an offender is difficult to predict with certainty, as it often depends on the changeable situational context and various individual risk and protective factors, all of which have different weight in a risk assessment. The primary risk factors which can be used to predict reoffending include former violent behaviour, substance abuse, psychopathy, antisocial personality disorder and other mental disorders. Psychiatrists and psychologists usually cite these factors in their statements indicating a person s dangerousness. A future dangerousness evaluation is challenging in many ways. Particularly problematic is the possibility of false positive assessment, meaning that an offender is deemed dangerous when he actually is not. For this reason, carrying out a risk assessment requires special diligence, exactness and taking into account all relevant requirements during the entire evaluation process. There is a need for exact and comprehensive legislation which would define the requirements for conducting valid forensic psychiatric evaluations of the future dangerousness of offenders. In this way, the legal rights of offenders would be protected more effectively because there would be a greater certainty of forensic psychiatric evaluations of offenders being reliable in whatever situation. This research introduces a four-step scale for establishing risk levels for violence. It combines qualitative and numeric probabilities and thus defines the dangerousness of an offender taking into account all elements of dangerousness. This scale should be used in the assessments required by Finnish criminal law legislation. It can define the probability of serious violent behaviour of a person based on the risk and protective factors that the offender manifests. The four-step scale determines the risk of violence more accurately than the three-step scale, which means that the court receives more evidence to deliberate upon, which in turn lowers the possibility of erroneous dangerousness evaluations. This study shows that the statements provided by forensic psychiatry experts have gained a huge practical significance in judges work of normatively evaluating dangerousness, which is why the opinion of the court rarely differs from that given by experts. However, while the court is deliberating on the dangerousness evaluations made by forensic psychiatrists, it should consider all the evidence and make the decision on the question of dangerousness independently on normative grounds. Any evidence provided of the dangerousness of an offender is projected to the future, which is why it can never be certain. As a precondition for determining an offender to be dangerous, the court should apply a standard of proof which requires the risk of the offender s violent behaviour to be at least high if not absolute. In other words, the court requires the dangerousness of the offender to be shown with such a high probability that the offender s dangerousness is proven; otherwise, the offender cannot be deemed as dangerous. Therefore, more extensive pro et contra argumentation is recommended to the courts when ruling on the issue of dangerousness. As a statement of dangerousness is projected to the future and as the court has extensive powers of discretion, the court has an obligation to give detailed reasons for an evaluation of dangerousness.Vaarallinen rikoksentekijä? Tutkimus rikoksentekijän vaarallisuuden arvioinnista rikosoikeudellisessa seuraamusjärjestelmässä Suomen rikosoikeudellinen seuraamusjärjestelmä edellyttää tietyissä rikoslainsäädännön tilanteissa rikoksentekijän vaarallisuuden arviointia. Rikoksentekijän vaarallisuuden arvioinnilla tarkoitetaan riskiarviota siitä, millä todennäköisyydellä jo aiemmin törkeään väkivalta- tai seksuaalirikokseen syyllistynyt rikoksentekijä syyllistyy törkeään rikokseen uudelleen. Tässä monitieteisessä tutkimuksessa tarkastellaan kriittisesti ja tulkitaan rikoksentekijän vaarallisuuden arviointiin liittyvää lainsäädäntöä, vaarallisuuden arvioinnin psykiatris-psykologisia ja normatiivisia käytäntöjä, rikoksentekijän vaarallisuuden huomioon ottavan lainsäädännön oikeusperiaatteisiin ja perus- ja ihmisoikeuksiin liittyviä haasteita sekä lisäksi empiirisen tutkimuksen avulla tutkitaan Suomessa vaarallisuusarvioituja rikoksentekijöitä, heistä laadittuja vaarallisuusarviolausuntoja sekä tuomioistuimen antamia tuomioita tai päätöksiä, joissa otetaan kantaa rikoksentekijän vaarallisuuteen tai väkivaltariskiin. Rikoksentekijän arvioimisella vaaralliseksi on yksilön perustavanlaatuisen vapausoikeuden näkökulmasta merkittävä seuraus. Vaarallisen rikoksentekijän uusien rikosten tekeminen pyritään estämään määräämällä hänet suorittamaan koko rangaistuksensa vankilassa tai estämällä hänen pääsynsä kyseisestä rangaistuksesta tai elinkautisvankeudesta ehdonalaiseen vapauteen. Rikoksentekijän vankilassa suoritettava rangaistusaika on tällöin normaalia, tekosyyllisyyteen pohjautuvaa suhteellisuusperiaatteen mukaista rangaistusta pitempi. Koska rikoksentekijän arvioiminen vaaralliseksi tarkoittaa sitä, että rikoksentekijää rangaistaan osittain sellaisesta, mitä hän ei ole vielä tehnyt, vaarallisuuden arviointiin vaaditaan vahvat rikosoikeudelliset perusteet. Rikosoikeudellisten oikeusperiaatteiden sekä perus- ja ihmisoikeuksien näkökulmasta rikoksentekijän vaarallisuuden arvioimisen tekee kiperäksi välttämättömyys punnita keskenään rikoksentekijän vaarallisuuden sisällöllisiä tekijöitä, muodollista ja aineellista oikeudenmukaisuutta sekä yleistä oikeusvarmuutta. Tutkimuksessa tulee ilmi, että rikoksentekijän vaarallisuuden arvioinnissa kohtaa toisensa erilaiset tieteenkentät: oikeudellinen, psykiatrinen ja psykologinen. Rikoksentekijän vaarallisuuden oikeuspsykiatrisessa arviointiprosessissa painottuu lääketieteellinen erityisesti psykiatrinen ja psykologinen näkökulma, ja tuomioistuinprosessissa oikeudellinen näkökulma. Tässä suhteessa haasteita vaarallisuuden arviointeihin tuovat toimijoiden erilaiset tarkastelutavat ja näkökulmat. Tieteenalojen erilaisuudesta johtuen oikeuspsykiatrian asiantuntijan tulee olla tietoinen rikoksentekijän vaarallisuuden ja sen arvioinnin oikeudellisista reunaehdoista sekä tuomioistuimen rikoksentekijän vaarallisuutta normatiivisesti arvioivan tuomarin tulee ymmärtää oikeuspsykiatrisen vaarallisuuden arvioinnin perusperiaatteet ja lähtökohdat. Pyrittäessä arvioimaan rikoksentekijän vaarallisuutta ja vaikuttamaan törkeän väkivaltakäyttäytymisen vähenemiseen keskeistä on rikoksentekijän törkeän väkivaltakäyttäytymisen riski- ja suojaavien tekijöiden tunnistaminen. Rikoksentekijän tulevaa väkivaltakäyttäytymistä on vaikea arvioida täysin luotettavasti johtuen sen tilannekohtaisesta luonteesta ja rikoksentekijän törkeän väkivaltakäyttäytymisen erilaisista riski- ja suojaavista tekijöistä, joilla kaikilla on omanlaiset vaikutuksensa rikoksentekijän väkivaltariskiin. Aikaisempi väkivaltaisuus, päihteiden väärinkäyttö, psykopatia, epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö ja mielenterveyden häiriöt ovat keskeisiä törkeän väkivaltakäyttäytymisen uusimista ennustavia riskitekijöitä ja samalla niitä seikkoja, joilla psykiatrit ja psykologit yleensä perustelevat oikeuspsykiatrisia vaarallisuuskannanottojaan. Rikoksentekijän vaarallisuuden arviointi on monessa suhteessa haasteellista. Erityisen haasteellista rikoksentekijän vaarallisuuden arvioinnissa on väärien positiivisten arvioiden mahdollisuus eli se, että rikoksentekijä arvioidaan virheellisesti vaaralliseksi. Väärien vaarallisuusarvioiden mahdollisuudesta johtuen rikoksentekijän vaarallisuuden arviointi vaatii arvioitsijalta erityistä huolellisuutta, tarkkuutta ja arviointiin liittyvien vaatimusten huomioimista kaikissa arviointiprosessin vaiheissa. Oikeuspsykiatriseen vaarallisuuden arviointiin tulisi saada selkeä ja tarkka lainsäädäntö, joka määrittää oikeuspsykiatriselta asiantuntijatiedolta edellytettävät vaatimukset. Näin voitaisiin parhaalla mahdollisella tavalla varmistua siitä, että rikoksentekijän oikeuspsykiatrinen arviointi olisi kaikissa tilanteissa mahdollisimman luotettavaa, ja sitä kautta turvaisi rikoksentekijän oikeusturvaa. Rikoksentekijän oikeusturvan turvaamiseksi kaikissa Suomen rikoslainsäädäntöön perustuvissa vaarallisuuden arviointitilanteissa täytyisi ottaa käyttöön tässä tutkimuksessa luotu laadullisen ja numeerisen todennäköisyyden yhdistävä neliportainen väkivaltariskitason asteikko, jossa rikoksentekijän väkivaltariskitaso määritellään rikoksentekijän vaarallisuuden sisällöllisten tekijöiden kautta. Tämä väkivaltariskitason asteikko huomioi törkeän väkivaltakäyttäytymisen todennäköisyyden perustuen rikoksentekijällä oleviin törkeän väkivaltakäyttäytymisen riski- ja suojaaviin tekijöihin. Neliportainen väkivaltariskitason asteikko erottelee rikoksentekijän väkivaltariskin kolmiportaista asteikkoa tarkemmin, mikä antaa tuomioistuimelle enemmän arvoa todistusharkintaan ja vähentää samalla virheellisen vaarallisuusarvion mahdollisuutta. Tutkimuksessa käy ilmi, että oikeuspsykiatrian asiantuntijoiden laatimat vaarallisuusarviolausunnot ovat saaneet tuomioistuimen normatiivisessa vaarallisuuden arvioinnissa suuren käytännön merkityksen, ja näistä lausunnoista poikkeavia ratkaisuja tehdään oikeuskäytännössä harvoin. Tuomioistuimen tulee kuitenkin koetella oikeuspsykiatrisessa vaarallisuusarviolausunnossa esitettyä näyttöä rikoksentekijän vaarallisuutta osoittavista tosiseikoista ja tehdä vaarallisuuden normatiivinen arviointi itsenäisesti. Rikoksentekijän vaarallisuuden osalta näytön arviointi suuntautuu tulevaisuuteen, eikä tulevaisuuden tapahtumista voi kukaan tietää täysin varmasti etukäteen. Rikoksentekijän vaaralliseksi arvioimisen edellytykseksi täytyy asettaa tuomioistuimessa sellainen näyttökynnyksen taso, jonka perusteella rikoksentekijän väkivaltariskin katsotaan olevan vähintään korkea. Tuomioistuimen tulee näin ollen saada rikoksentekijän vaarallisuudesta esitetystä näytöstä niin korkea todennäköisyys, että vaarallisuus voidaan katsoa toteennäytetyksi tai muussa tapauksessa rikoksentekijää ei voida arvioida vaaralliseksi. Näistä syistä johtuen tuomioistuimille suositellaan rikoksentekijän vaarallisuuden arvioinnissa aikaisempaa laajempaa pro et contra -argumentointia. Vaarallisuuden arvioinnin suuntautuminen tulevaisuuteen ja tuomioistuimen suuri harkintavalta asettaa sille velvollisuuden perustella rikoksentekijän vaarallisuutta ja väkivaltariskiä koskevat ratkaisut yksityiskohtaisesti.
Subject: oikeustiede
Rights: Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.

Files in this item

Files Size Format View

There are no files associated with this item.

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record