Unclaimed Lottery Win : A case study about the aftermath of the article “Lottery win was left unclaimed”

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201612053161
Title: Unclaimed Lottery Win : A case study about the aftermath of the article “Lottery win was left unclaimed”
Author: Leogrande, Anna-Maria
Other contributor: Helsingin yliopisto, Humanistinen tiedekunta, Maailman kulttuurien laitos
University of Helsinki, Faculty of Arts, Department of World Cultures
Helsingfors universitet, Humanistiska fakulteten, Institutionen för världens kulturer
Publisher: Helsingfors universitet
Date: 2016
Language: eng
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201612053161
http://hdl.handle.net/10138/173487
Thesis level: master's thesis
Discipline: Area and Cultural Studies
Alue- ja kulttuurintutkimus
Region- och kulturstudier
Abstract: Tässä tutkielmassa tarkastellaan ”Lottovoitto jäi lunastamatta” -artikkelista kehittynyttä jälkipuintia. ”Lottovoitto jäi lunastamatta” -artikkelissa kirjailija ja toimittaja Umayya Abu-Hanna, kertoo syistä, joiden vuoksi hän muutti tyttärensä kanssa Amsterdamiin 30 Suomessa asutun vuoden jälkeen. Syynä muuttoon oli Abu-Hannan ja hänen tyttärensä kokema rasismi. Tämän tutkielman aineisto on ”Lottovoitto jäi lunastamatta” -artikkelista seurannut kirjoittelu lehdissä ja internetissä. Tutkielman aineisto kerättiin manuaalisesti systemaattisella seurannalla merkittävimmistä suomalaisista sanoma- ja aikakausilehdistä sekä internetissä sijaitsevista blogi-alustoista. Tutkimuksen aineisto koostuu 92 artikkelista. Artikkelit on jaettu kirjoitustyylien perusteella neljään eri ryhmään. Artikkeleista yhdeksän on pääkirjoituksia, 23 blogi-kirjoituksia, 29 uutisia sekä 31 mielipidekirjoitusta tai kolumnia. Tutkielma on tapaustutkimus ”Lottovoitto jäi lunastamatta” -artikkelista kehittyneestä keskustelusta suomalaisessa mediassa. Aineiston analyysimetodina käytetään kriittistä diskurssianalyysia. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten etnisestä ja kulttuurisesta moninaisuudesta keskustellaan, ja millä tavalla suomalaisuuden sosiaalista konstruktiota tuotetaan julkisessa keskustelussa. Tavoitteena on myös ymmärtää, kenellä on oikeus puhua ja ilmaista tiettyjä mielipiteitä suomalaisessa mediakeskustelussa ja mistä asioista tämä puheoikeus muodostuu. Aineistoa analysoidessa olen kerännyt keskeisimpiä diskurssin tapoja ja temaattisia kokonaisuuksia. Aineistosta nousee esiin diskurssin eri tavat, joilla pyritään kieltämään ja ’pois selittämään’ Abu-Hannan ja hänen tyttärensä kokema rasismi. Abu-Hannan kokemusten ’pois selittämistä’ toteutettiin useammalla eri argumentaatiolla. Abu-Hannan väitettiin valehtelevan kokemuksistaan ja häneltä edellytettiin kiitollisuutta Suomea kohtaan sekä objektiivisuutta kirjoituksessaan. Yhtäältä kirjoittajat kyseenalaistivat rasismin merkityksen ja nostivat esille, että myös ”etnisesti täysin suomalaiset” voivat olla rasistisen käytöksen uhreja. Huomionarvoista on se, miten suomalaisuuden sosiaalista konstruktiota tuotetaan näissä teksteissä suhteessa ”toiseuden” rakentamiseen. ”Meinä” määritelty subjekti rakentuu suhteessa ”toiseuteen”. Suomalaisuutta rakentaessa kirjoittajat sulkivat ulkopuolelle määritelmiä ja ihmisiä, joiden ei nähty kuuluvan suomalaisuuteen. Tähän ulossulkemisen määrittelyyn kuuluu olennaisesti vallan käyttö. Tutkimuksen aineiston mukaan edes niin pitkä ajanjakso kuin 30 vuotta, ei ollut riittävä määrittelemään Abu-Hannan suomalaiseksi. Abu-Hannan rasistiset kokemukset haluttiin ’pois selittää’, koska Abu-Hannan suomalaisuutta ei hyväksytty. Aineistoni perusteella oikeus puhua ja ilmaista tiettyjä mielipiteitä usein sensitiivisistä aiheista, kuten rasismista määrittyy suhteessa siihen, miten kyseinen puhuja positioituu suomalaisessa kontekstissä. Koska Abu-Hannan suomalaisuutta ei hyväksytty, ei myöskään hänen kokemuksiaan rasismista hyväksytty. Aikaisempaan tutkimukseen perustuen tämän tutkimuksen olettamuksena oli, etteivät vähemmistöjen edustajat saa ääntään kuuluviin suomalaisessa julkisessa keskustelussa. Aineistoni perusteella tämä näkökulma pitää paikkaansa. Vähemmistöjen edustajien tulisi saada enemmän ääntään kuuluviin, etenkin sellaisten asioiden suhteen joista valtaväestöllä ei ole kokemusta, kuten rasismin kokemuksista suomalaisessa yhteiskunnassa.
Subject: suomalaisuus
syrjintä
rasismi
toiseus
valkoisuus
valta
media
kriittinen diskurssianalyysi


Files in this item

Files Size Format View

There are no files associated with this item.

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record