Lyydiläiskysymys: Kansa vai heimo, kieli vai murre?

Show full item record

Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-2903-1
Title: Lyydiläiskysymys: Kansa vai heimo, kieli vai murre?
Author: Pahomov, Miikul
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Arts, Department of Finnish, Finno-Ugrian and Scandinavian Studies
Thesis level: Doctoral dissertation (monograph)
Abstract: Researchers of the Finnic languages have presented various views on the position of Ludian. It has been regarded as an independent language by some and a dialect of Karelian (or Vepsian) by others. Researchers have also pondered whether the Ludians are their own people or a Karelian (or Vepsian) tribe. The goal of this research is to define the historical and taxonomical position of the language variety spoken by the Ludian people. This study is the first comprehensive examination of the history of Ludian and its speakers. The primary research method is the historical-comparative method, supplemented where applicable with language sociology. The historical investigation is mainly based on written sources, while the linguistic analysis is based on material collected by the author in Kuujärvi, in comparison with other available material. The focus is on the structural features of the language. Today, Ludian is one of the most endangered Finnic languages, with at most 300 speakers. Material is not available for all dialects spoken at the start of the 20th century, as those spoken beyond the eastern border of the area were extinct by the 1940s. The number of Ludian speakers at the start of the 20th century can be estimated at 15,000 - 20,000. Ludians self-identification differs from the official classifications used in Russia. An analysis of Kuujärvi Ludian reveals that it shares features with other Ludian dialects, but also with Karelian-Olonets and Vepsian. Classifying Ludian as a Karelian dialect is problematic, as it is difficult to pinpoint any features shared by both Ludian and Karelian-Olonets but not by Vepsian. Nor can Vepsian be viewed as a substrate of Ludian and Olonets due to its phonological properties. Compared to Vepsian, Ludian contains more evidence of the ancient language from which Ludian, Olonets and Vepsian are presumed to originate. Based on the many similarities between Ludian and Olonets, it can be ascertained that, for example, Southeast Olonets, and developed based on Kuujärvi Ludian. The South Karelian dialects can be divided into those on the Olonets side and the Ludian side. South Karelian, which is on the Ludian side and has features that extend into the Inner-Russian Karelian dialects, is more closely connected to Ludian than to Vepsian. This view is also supported by the Ludian features in North Karelian. Based on diachronic criteria, Ludian, Olonets and Vepsian stand in contrast to North Karelian. Structurally, however, Ludian, Olonets and Onega Vepsian differ greatly from the other Vepsian varieties. Olonets and South Karelian show Ludian substrate features and cannot be studied without regard for Ludian. With their own system clearly distinct from those of the neighbouring varieties, the Ludian dialects do not fulfil the criteria of mixed dialects but can rather be considered an independent variety. An investigation from above-mentioned perspectives demonstrates that Ludian must be approached as its own areal phenomenon.Itämerensuomalaisten kielten tutkijat ovat esittäneet erilaisia tulkintoja lyydin asemasta. Sitä on pidetty itsenäisenä kielenä tai karjalan (tai vepsän) murteena. On myös pohdittu, ovatko lyydiläiset oma kansansa vai karjalainen (tai vepsäläinen) heimo. Tutkimuksen tavoitteena on lyydiläisten puhuman kielimuodon historiallinen ja taksonominen määritys. Se tarkastelee yksityiskohtaisesti lyydin kieltä ja lyydiläisten historiaa. Ensisijainen tutkimusmetodi on historiallis-vertaileva menetelmä, johon sovitetaan myös kielisosiologista näkökulmaa. Väestö- ja tutkimushistoriallinen tarkastelu perustuu enimmäkseen kirjallisiin lähteisiin. Lingvistisen tarkastelun lähtökohtana on tekijän Kuujärven aineisto, ja vertailuaineistona on muu saatavana oleva tutkimusmateriaali. Painopiste on kielen rakenteellisissa ominaisuuksissa. Nykyään lyydin puhujamäärä on enintään 300 henkeä, ja se kuuluu uhanalaisimpiin itämerensuomalaisiin kieliin. Kaikkia 1900-luvun alussa puhuttuja lyydiläismurteita ei ole kartoitettu, koska osa niistä sammui 1940-luvulle mennessä. Lyydiläismurteiden yhteisen puhujamäärän voidaan arvioida olleen 1900-luvun alussa enimmillään 15 000 - 20 000 henkeä. Lyydiläisten omakielinen identifioituminen poikkeaa Venäjällä käytetystä virallisesta kielellisestä ja etnisestä identifikaatiosta. Kuujärven lyydillä on muiden lyydiläismurteiden ohella yhteisiä ominaisuuksia karjala-aunuksen ja vepsän kanssa. Lyydin luokittelu yhdeksi karjalan kielen päämurteeksi on ongelmallista, sillä lyydiläismurteille ja karjala-aunukselle on vaikea esittää tunnusomaisia piirteitä, joita ei esiintyisi vepsän murteissa. Vepsä ei sovi lyydin ja aunuksen substraattikieleksi fonologisista syistä. Lyydiläismurteista löytyy enemmän tietoa kuin vepsästä siitä muinaiskielestä, jonka pohjalta lyydin, aunuksen ja vepsän oletetaan kehittyneen. Lyydin ja aunuksen lukuisten yhtäläisyyksien perusteella voidaan muun muassa esittää, että kaakkoisaunus syntyi Kuujärven lyydin pohjalta. Eteläkarjalan murteet voidaan jakaa aunuksenpuoleisiin ja lyydinpuoleisiin. Lyydinpuoleinen eteläkarjala, jonka ominaispiirteet ulottuvat Sisä-Venäjän karjalaismurteisiin, kytkeytyy lähemmin lyydiin kuin vepsään. Tällaista kuvaa tukevat myös pohjoiskarjalaan ulottuvat lyydiläisyydet. Diakronisten kriteerien perusteella lyydi, aunus ja vepsä kontrastoituvat pohjoiskarjalaan. Toisaalta lyydi ja aunus sekä äänisvepsä kontrastoituvat rakenteellisesti muuhun vepsään. Aunuksessa ja eteläkarjalassa esiintyy lyydiläinen substraatti, eikä näitä voi tutkia ottamatta huomioon lyydiä. Lyydiläismurteita ei voi pitää sekamurteina, koska ne eivät täytä sekamurteille ominaisia kriteerejä. Sitä vastoin lyydi täyttää itsenäisen kielimuodon kriteerit, koska sen murteista on löydettävissä ympäristöstään erottuva oma järjestelmänsä. Tämä tarkastelu osoittaa, että lyydiä on lähestyttävä omanlaisenaan alueellisena ilmiönä.
URI: URN:ISBN:978-951-51-2903-1
http://hdl.handle.net/10138/173932
Date: 2017-02-11
Subject: suomalais-ugrilaiset kielet
Subject (ysa): itämerensuomalaiset kielet
lyydin kieli
lyydiläismurteet
lyydin kielihistoria
lyydiläisten historia
lyydin tutkimushistoria
lyydiläisten kielellinen identifiointi
karjala-aunus
varsinaiskarjala
aunuksenkarjala
vepsä
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
Lyydilai.pdf 7.205Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record