Kiintymyssuhteet päivähoidossa : interventiotutkimus omahoitajuudesta

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201701231105
Title: Kiintymyssuhteet päivähoidossa : interventiotutkimus omahoitajuudesta
Author: Helander, Harriet Erica
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Behavioural Sciences, Institute of Behavioural Sciences
Publisher: Helsingfors universitet
Date: 2016
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201701231105
http://hdl.handle.net/10138/174385
Thesis level: master's thesis
Abstract: Attachment relationships to primary caregivers are one of the key aspects that make a difference when considering small children's overall emotional development. The effects of attachment have been studied widely and they have been acknowledged to have great influence in children's socio emotional development. Concurrently with the primary attachment relationships formed at home a child can have secondary attachment relationships with people who regularly take care of them. So children might also form secondary attachments to day care nurses. In Finland 63% of all under school aged children and 53% of all two year olds attend to day care. Full-time day care is physiologically stressful for most toddlers and early commenced long days in day care outside the home can predict anxious, unadapted and aggressive behaviour to rise in later years. All this taken into account it is obvious that the early care in day care and attachment relationships within are very meaningful to little toddlers. Based on scientific literature we know that by focusing on caregivers' sensitivity, homelike care environments and high quality of the overall care we can support the formation of secure attachment relationships and reduce the stressfulness of day care. In Helsinki University's Kenguru- project a primary nursing design was made to assist the actualization of these factors. This study is a part of that project. The aim of this study was to investigate if having a primary nurse design in day care will promote secure attachments towards the primary nurses. The hypothesis was that primary nursing design will increase attachment formation in day care. It was assumed that the children who got a primary nurse to look after them would make stronger bonds toward their caregiver than the children who didn't have a primary nurse to care for them. Attachment relationships were rated twice during the year with the Attachment Q-sort that has been found to be a reliable measure of attachment between a dyad. Study group consisted of 97 children in 14 different day care groups. The results showed that the primary nurse design did not have an attachment promoting effect throughout the whole group of children. When the subgroups were studied further one could see that it was the subgroup of the old children who had already been to day care that had a decrease in their attachment. All other subgroups had attachment relationship scores staying the same throughout the year. The results shown in this study are largely limited as there were only two groups where the primary nurse design could be executed as planned. Nevertheless this study gave some reference that small children under the age of three could really benefit a primary nurse design and being cared for in a smaller group. This supports the notion that children under the age of three could benefit homelike day care in smaller groups. Further studies are needed to really comprehend the influences of primary nurse design to children's socioemotional development in the long run.Yksi tärkeimmistä pienen lapsen emotionaaliseen kehitykseen vaikuttavista tekijöistä on hänen kiintymyksensä ensisijaisiin kiintymyskohteisiin. Kiintymyssuhteen vaikutusta on tutkittu laajasti ja sillä on todettu olevan suuri merkitys lapsen sosioemotionaaliseen kehitykseen. Kodin ensisijaisten kiintymyssuhteiden rinnalle lapsi voi muodostaa toissijaisia kiintymyssuhteita ihmisiin, jotka säännölliseti hoitavat häntä. Näin ollen lasten on mahdollista muodostaa toissijaisia kiintymyssuhteita myös päivähoidon hoitajiin. Suomessa 63% alle kouluikäisistä lapsista on päivähoidossa ja kaksivuotiaista 53%. Kokopäiväinen päivähoito on fysiologisesti stressaavaa useimmille taaperoille ja varhain alkaneet pitkät hoitopäivät kodin ulkopuolisessa hoidossa voivat ennustaa levottoman, sopeutumattoman ja aggressiivisen käytöksen lisääntymistä myöhempinä ikävuosina. Tässä valossa päivähoidossa tapahtuva hoito ja kiintymyssuhteet nousevat erityisen merkityksellisiksi pienten taaperoiden kohdalla. Tutkimuskirjallisuudessa tiedetään, että hoitajan sensitiivisyydellä, kodinomaisella hoitoympäristöllä ja päivähoidon korkealla laadulla voidaan edesauttaa turvallisen kiintymyksen muodostumista ja alentaa hoidon stressaavuutta. Helsingin yliopiston Kenguruprojektissa luotiin omahoitajuusmalli, jonka kautta pyrittiin edesauttamaan näiden tekijöiden toteutumista. Tämä tutkimus on osa projektia. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää omahoitajuuden merkitystä lasten kiintymyssuhteiden muodostumiseen suhteessa hoitajaan. Hypoteesina oli, että omahoitajuus vaikuttaa positiivisesti lasten kiintymykseen ts. lapset, joilla on nimetty omahoitaja kiintyvät paremmin hoitajaansa kuin lapset, joilla ei ole nimettyä omaa hoitajaa. Kiintymyssuhdetta mitattiin kahdella toistomittauksella vuoden aikana käyttäen luotettavaksi kiintymyksen mittariksi arvioitua Q-sort menetelmää. Tutkimusjoukoksi muodostui 97 lasta 14 päiväkotiryhmästä. Tulokset osoittivat, että omahoitajuusinterventiolla ei ollut selkeää kiintymystä parantavaa vaikutusta yli ryhmien. Kiintymyssuhde laski lukuvuoden aikana. Osajoukkoja tarkasteltaessa havaittiin, että itse asiassa vain kontrollipäiväkotien vanhoilla lapsilla kiintymyssuhde laski mittausten välillä. Muissa osaryhmissä kiintymyssuhde pysyi stabiilina. Tulosten tulkintaa rajoittaa se, että vain kahdessa päiväkotiryhmässä pystyttiin toteuttamaan omahoitajuutta koko toimintavuoden ajan suunnitellulla tavalla. Tutkimuksen pohjalta saadaan kuitenkin viitteitä siitä, että päivähoidon aloittavat alle kolmevuotiaat lapset voivat hyötyä omahoitajuudesta ja pienryhmässä hoitamisesta siten, että he pystyvät muodostamaan hoitajaan stabiilimpana pysyvän turvallisen kiintymyssuhteen. Tämä tukee aiempia suosituksia siitä, että alle kolmevuotiailla on hyvä suosia kodinomaista pienryhmähoitoa. Lisää tutkimusta kuitenkin tarvitaan sen selvittämiseksi, millaisia vaikutuksia omahoitajuudella on lapsen sosioemotionaaliseen kehitykseen.
Subject: päivähoito
kiintymyssuhde
omahoitajuus
Kenguru-projekti
Discipline: Psychology
Psykologia
Psykologi


Files in this item

Files Size Format View

There are no files associated with this item.

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record