Aalto-yliopiston Insinööritieteiden korkeakoulusta väitelleiden tohtoreiden jatko-opiskelua edistäviä ja estäviä ohjauskokemuksia

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201701231082
Title: Aalto-yliopiston Insinööritieteiden korkeakoulusta väitelleiden tohtoreiden jatko-opiskelua edistäviä ja estäviä ohjauskokemuksia
Author: Vihavainen, Tiina
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Behavioural Sciences, Institute of Behavioural Sciences
Publisher: Helsingfors universitet
Date: 2016
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201701231082
http://hdl.handle.net/10138/174401
Thesis level: master's thesis
Abstract: The aim of this master's thesis was to find out what kind of promoting and hindering supervisory experiences doctors who have graduated from Aalto University School of Engineering had during their doctoral studies and what kind of differences were found between those experiences. Based on previous research literature it can be stated that the quality of supervision of doctoral studies has an effect on the experiences of doctoral students, their well-being and their graduation. My data consists of 10 theme interviews of doctors who have graduated from Aalto University School of Engineering in 2012-2014. I used qualitative content analysis to analyse my data. Based on my research results, the promoting factors of doctoral studies include high-quality and sufficient supervisory relationships and supervision of the research process. The most significant supervisory relationship was the one with the personal supervisor. Competence, pedagogical know-how, enthusiasm, prioritizing supervising and regularity of the supervisory meetings were valued when the personal supervisor is concerned. Supervision of the research process had promoted doctoral studies if supervision and feedback were received regularly; supervision was supportive and motivating; and it was focused on the content of the doctoral thesis, usage of research methods and the study processes of the doctoral student. Poor-quality and insufficient supervisory relationships and supervision of the research process were experienced as hindering factors of doctoral studies. Personal supervisor who lacked competence, interest and time on academic supervising was a significant hindering factor in doctoral studies. Research group activities did not promote student's own research if the research agenda of the group was remarkably different from the research topic of the student. The lack of peer group activities was also experienced as a hindering factor. Supervision of the research process was experienced hindering one's doctoral studies if the student did not receive enough support on the contents of the doctoral thesis, usage of research methods, planning his or her studies and research, academic writing and publishing or applying for finances. Based on the differences of the supervisory experiences I split the interviewees into four groups: 1) satisfied with supervision, 2) those who described contradictory supervisory experiences, 3) unsatisfied with supervision and, 4) those who extended their supervisory network. Based on my results it can be stated that there were remarkable differences between supervisory experiences of the interviewees. The quantity of supervision varied from daily supervisory discussions to years of lonely work and the quality of supervision varied from productive collaboration with supervisor and other researchers to indifferent and insufficient supervision. To improve the supervisory experiences of doctoral students it is recommended in this master's thesis that supervisory teams could be used, peer group activities could be organized, supervision could be increased especially in the planning stage of studies and research, more research method courses could be organized and postgraduates could be given support in applying for finances.Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia jatko-opiskelua edistäviä ja estäviä ohjauskokemuksia Aalto-yliopiston Insinööritieteiden korkeakoulusta väitelleillä tohtoreilla oli opintojensa ajalta ja minkälaisia eroavaisuuksia heidän kokemustensa välillä oli. Aiemman tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että jatko-opintojen ohjauksella on vaikutusta jatko-opiskelukokemukseen, jatko-opiskelijan hyvinvointiin ja opiskelijoiden valmistumiseen. Aineistoni koostuu 10 Aalto-yliopiston Insinööritieteiden korkeakoulusta vuosina 2012-14 väitelleen tohtorin teemahaastattelusta. Analyysimenetelmänä olen käyttänyt laadullista sisällönanalyysiä. Tutkimustulosteni perusteella jatko-opiskelua edistäviksi tekijöiksi koettiin laadukkaat ja riittävät ohjaussuhteet sekä laadukas ja riittävä tutkimusprosessin ohjaus. Ohjaussuhteista merkittävin oli suhde henkilökohtaiseen ohjaajaan. Ohjaajassa arvostettiin muun muassa pätevyyttä, pedagogista osaamista, intoa, ohjauksen priorisointia sekä ohjaustapaamisten säännöllisyyttä. Tutkimusprosessin ohjauksen koettiin edistäneen opiskelua, mikäli ohjausta ja palautetta saatiin säännöllisesti; ohjaus oli kannustavaa ja motivoivaa; ja ohjaus kohdistui niin sisältöihin, menetelmien käyttöön kuin opiskelijan työprosesseihinkin. Jatko-opiskelua estäviksi tekijöiksi koettiin heikkolaatuiset ja riittämättömät ohjaussuhteet sekä heikkolaatuinen ja riittämätön tutkimusprosessin ohjaus. Henkilökohtainen ohjaaja, jolta puuttuivat pätevyys, kiinnostus ja aikaresurssit akateemiseen ohjaukseen oli merkittävä estävä tekijä jatko-opiskelujen edistämisessä. Tutkimusryhmätoiminta ei edistänyt omaa tutkimusta, jos ryhmän tutkimusagenda poikkesi merkittävästi jatko-opiskelijan tutkimusaiheesta. Myös vertaisryhmätoiminnan puute koettiin jatko-opiskelua estäväksi tekijäksi. Tutkimusprosessin ohjauksen koettiin estäneen opiskelua, jos opiskelija ei saanut miltään taholta riittävästi tukea sisältöihin, tutkimusmenetelmien käyttöön, opiskelunsa ja tutkimuksensa suunnitteluun, tieteelliseen kirjoittamiseen ja julkaisemiseen tai rahoituksen hakemiseen. Ohjauskokemusten välisten erojen perusteella jaoin haastateltavat neljään ryhmään: 1) ohjaukseensa tyytyväiset, 2) ristiriitaisia ohjauskokemuksia kuvanneet, 3) ohjaukseensa tyytymättömät sekä, 4) ohjausverkostoaan laajentaneet opiskelijat. Tuloksieni pohjalta voidaan sanoa, että opiskelijoiden ohjauskokemuksissa oli merkittäviä eroja. Ohjauksen määrä vaihteli päivittäisistä ohjauskeskusteluista vuosien yksinäiseen tekemiseen ja ohjauksen laatu hedelmällisestä yhteistyöstä ohjaajan ja muiden tutkijoiden kanssa välinpitämättömään ja opiskelijan tarpeisiin nähden riittämättömään ohjaukseen. Jatko-opiskelijoiden ohjauskokemusten parantamiseksi tutkielmassa suositellaan ohjaustiimien käyttöä, järjestettyä vertaisryhmätoimintaa, ohjauksen määrän lisäämistä erityisesti opintojen ja tutkimuksen suunnitteluvaiheessa, menetelmäkurssien lisäämistä sekä jatko-opiskelijoiden tukemista rahoituksen hakemisessa.
Subject: ohjauskokemus
jatko-opintojen ohjaus
oppimisympäristö
vertaistuki
tiedeyhteisö
Discipline: Education
Kasvatustiede
Pedagogik


Files in this item

Files Size Format View

There are no files associated with this item.

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record