From the Field to the Publication : The Retrieval and Presentation of Pottery : a Case study from Early Iron Age Tel Kinrot, Israel

Näytä kaikki kuvailutiedot



Pysyväisosoite

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-2977-2
Julkaisun nimi: From the Field to the Publication : The Retrieval and Presentation of Pottery : a Case study from Early Iron Age Tel Kinrot, Israel
Toissijainen nimi: Kentältä kirjaksi : Talteenottostrategian vaikutus arkeologiseen esineaineistoon
Tekijä: Tynjä, Tuula
Muu tekijä: Helsingin yliopisto, teologinen tiedekunta
Helsingfors universitet, teologiska fakulteten
University of Helsinki, Faculty of Theology, Biblical studies
Julkaisija: Helsingin yliopisto
Päiväys: 2017-03-08
Kieli: en
URI: http://hdl.handle.net/10138/175519
http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-2977-2
Opinnäytteen taso: Väitöskirja (monografia)
Tiivistelmä: All research is bound to be selective about what to include in a study. The archaeological record is inherently only partially preserved due to the effects of ancient discard patterns and natural phenomena over time. These natural and anthropogeneous formation processes have been studied, but the consequences of research-based selections have been largely ignored. I investigated the impact of a deliberately designed archaeological retrieval strategy on the resultant artifact assemblage, both as to its size and quality. By retrieval strategy I mean the criteria that are used when deciding which material is to be kept from all the excavated material. The material that is discarded during fieldwork is typically dumped at the excavation site, and its contextual information is lost. Therefore, the discarded material is reduced in quality to that of stray finds. The recovered and kept material undergoes another selection process when only a part of this assemblage is selected for further, more detailed study. Even though archaeological reports only present a fraction of the recovered material, the criteria used in this material selection are constantly absent from archaeological reports. Ceramics typically constitute the majority of finds, and are usually reported as a typology. However, without knowing the selection process that the material went through to form the typological assemblage, our confidence in the final results is reduced. My typological analysis of the Tel Kinrot pottery attempts to overcome this challenge by presenting the selection process in detail. I have compared materials from two projects at Tel Kinrot, Israel. The first project took place in 1994 2001, and the later in 2003 2008. The excavated areas of the two projects are adjacent to each other, and the primary formation processes can be assumed to be very similar. This situation, combined with the introduction of changes in the retrieval strategy for the pottery from 2003 onwards, enabled me to assign the differences in the pottery assemblages to the research processes themselves with minimal confusing factors. As the result of my comparison, it is clear that the research-based differences in the materials are strong. Therefore, the retrieval strategies and other selection processes made by the researchers should be explicitly stated in their reports. The retrieval strategies at Tel Kinrot can be divided into two phases: the earlier strategy was used in 1994 2001, and can be described as intuitive selection. This meant keeping material that was considered diagnostic from loci that were considered important. Material was considered diagnostic if its chronological period or function could be identified. This resulted in an over-representation of small containers and lamps, and an under-representation of the most common vessel groups of bowls and cooking pots, in the pottery assemblage. During the later excavations by the Kinneret Regional Project in 2002 2008, an intensive retrieval and keeping strategy was conducted in two newly opened excavation areas. In these two areas, all rim fragments and an informal selection of body sherds were kept. In areas that had been excavated already in the 1990 s, the retrieval strategy followed the earlier practice of informal selection. However, the discarded material from these areas was documented in more detail than the discarded material was documented during the earlier excavations, providing the reader with an improved ability to evaluate the reliability of the results. As a result of the intensive retrieval practice, the pottery assemblage from the newly opened excavation areas is representative of all excavated pottery and therefore statistically sound. The assemblage is quantitatively larger than that from the other areas. Qualitatively, the intensive sub-assemblage in more varying: it includes well preserved vessels, but also a host of small rim shards that are hard to identify as to their function or chronology. Because the researcher-based bias is eliminated, the material of the intensive retrieval phase is better suited to assessing the pottery used and discarded by the ancient population. This constitutes a strong argument for the wide adoption of intensive retrieval strategies.Kaikessa tutkimuksessa tehdään valintoja sen suhteen, miten rajataan aineisto, jota hyödynnetään. Arkeologiseen tutkimukseen sisällytettävä aineisto valikoituu monella tapaa jo ennen tutkijan tekemiä rajauksia. Tutkimuksen itsensä tuottamaa valikoitumista ei ole juurikaan tutkittu. Väitöskirjassani käsittelen arkeologisen esineaineiston talteenottotavan vaikutusta esineaineistoon, sen laatuun ja määrään. Talteenottotavalla tarkoitan sitä, millaisin kriteerein löydetystä aineistosta valitaan se materiaali, joka otetaan talteen ja se materiaali, joka hylätään ja heitetään pois. Varsinaisen talteen ottamisen ja pois heittämisen lisäksi merkittäviä valintoja ovat myös ne tavat, jolla kaikki löydetty aineisto myös hylätty dokumentoidaan. Mitä tarkemmin hylätty aineisto dokumentoidaan, sitä paremmin valikoimisen vaikutuksia voidaan arvioida. Aineistoa valikoidaan vielä tutkimuksen aikana, erityisesti silloin, kun aineisto julkaistaan. Tarkastelen aineiston valikoitumista rautakautisen keramiikka-aineiston avulla, joka on kaivettu kahden arkeologisen projektin yhteydessä Kinneretin asuinpaikalta nykyisen Israelin alueella. Koska kyseessä on yksi asuinpaikka, jossa kaivetut alueet ovat lähellä toisiaan, voidaan muut aineiston muotoutumiseen vaikuttavat seikat olettaa minimaalisiksi. Kinneretissä eri tavoin talteen otettujen keramiikka-aineistojen vertailu osoittaa, että erilaiset talteenottotavat tuottavat sekä laadullisesti että määrällisesti erilaisia aineistoja. Tästä syystä talteenottotapa tulisi raportoida. Kinneretin kaivausprojektien talteenottotavat voidaan jakaa kahteen. Vuonna 1994 2001 toteutettujen kaivausten talteenottoa voidaan luonnehtia intuitiiviseksi valikoimaksi. Tällöin säilytettiin valikoima kronologisesti tunnistettuja esineitä ja sirpaleita arkeologisesti mielekkäiksi arvioiduista konteksteista, ilman määriteltyjä kriteereitä. Vuosina 2002 2008 toteutettujen kaivausten aikana niillä kaivausalueilla, joilla viimeisteltiin 1990-luvulla aloitettua työtä, talteenottotapa noudatti aiempaa, intuitiivista perinnettä. Hylätty aineisto kuitenkin dokumentointiin tarkemmin kuin 1990-luvulla, ja pois heitetystä aineistosta on uudempien kaivausten osalta merkittävästi enemmän informaatiota saatavilla, kuin varhaisemman projektin osalta. Tämä antaa tiedeyhteisölle paremmat mahdollisuudet arvioida aineiston edustavuutta suhteessa kaikkeen kaivettuun keramiikkaan ja tehtyjen johtopäätösten luotettavuutta. Kahdella kaivausalueella vuodesta 2003 alkaen otettiin käyttöön intensiivisempi talteenottotapa. Tällöin kaikki keramiikka-astioiden reunakappaleet säilytettiin ja analysoitiin. Intensiivisen talteenoton seurauksena käytettävissä oleva aineisto on suurempi ja sitä voidaan pitää tilastollisesti edustavana. Tällainen määrällisesti laajempi aineisto antaa täsmällisemmän kuvan kaivetusta aineistosta ja intensiivisempää talteenottotapaa tulisi siksi suosia. Kun vertasin tilastollisesti edustavaa osa-aineistoa valikoivasti kerättyyn aineistoon, kävi ilmi, että valikoivasti kerätyssä aineistossa pienet suljetut astiat olivat yliedustettuja, kun taas yleisimmät astiaryhmät, kulhot ja keittoastiat, olivat aliedustettuja. Vastaavaa astiaryhmien yleisyyden vinoumaa esiintynee erityisesti varhaisissa raporteissa.
Avainsanat: lähi-idän arkeologia
Tekijänoikeustiedot: Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.


Tiedostot

Latausmäärä yhteensä: Ladataan...

Tiedosto(t) Koko Formaatti Näytä
FROMTHEF.pdf 19.29MB PDF Avaa tiedosto

Viite kuuluu kokoelmiin:

Näytä kaikki kuvailutiedot