Getting children out of the street? : Ethnographic study on children’s perspectives and street children centres’ strategies

Näytä kaikki kuvailutiedot



Pysyväisosoite

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201701251180
Julkaisun nimi: Getting children out of the street? : Ethnographic study on children’s perspectives and street children centres’ strategies
Tekijä: Nerg, Liisa
Muu tekijä: Helsingin yliopisto, Valtiotieteellinen tiedekunta, Politiikan ja talouden tutkimuksen laitos
University of Helsinki, Faculty of Social Sciences, Department of Political and Economic Studies
Helsingfors universitet, Statsvetenskapliga fakulteten, Institutionen för politik och ekonomi
Julkaisija: Helsingfors universitet
Päiväys: 2017
Kieli: eng
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201701251180
http://hdl.handle.net/10138/175770
Opinnäytteen taso: pro gradu -tutkielmat
Oppiaine: Kehitysmaatutkimus
Development Studies
U-landsforskning
Tiivistelmä: Katulapsia ja heidän elämäänsä on tutkittu paljon, keskittyen erityisesti katulasten elämään ja aktiviteetteihin kadulla Viime vuosina lasten oma ääni on alettu ottaa yhä enemmän huomioon tutkimuksissa. Tässä tutkimuksessa keskiössä ovat keinot, joiden avulla lapset pyritään saamaan pois kaduilta. Tutkimus käsittelee sekä lasten omia että katulapsikeskusten työntekijöiden näkemyksiä katuelämästä ja lasten auttamisesta. Tutkimuksen tavoitteena on löytää parhaita käytäntöjä lasten paremman elämän saavuttamiseksi ja selvittää, kohtaavatko katulapsikeskusten strategiset tavoitteet katulasten tarpeita ja toiveita. Ratkaisuja etsittäessä on tärkeää tarkastella syitä, joiden vuoksi lapset ovat päätyneet kaduille sekä sitä, millaisia selviytymisstrategioita he käyttävät elämässään. Tutkimuksessa selvitetään lisäksi syitä sille, miksi lapset usein palaavat keskuksista takaisin kadulle. Tämä tutkimus on etnografinen tapaustutkimus, jonka metodeina käytetään haastatteluja ja osallistuvaa havainnointia. Kenttätutkimus tehtiin Lusakassa, Sambiassa, kolmessa eri katulapsikeskuksessa. Osallistuvaa havainnointia tehtiin myös kadulla katulasten parissa. Analyysiosiossa lasten ja keskusten työntekijöiden osuudet käsitellään selkeyden vuoksi erillään toisistaan. Monet tekijät, kuten esimerkiksi kotona vallitseva köyhyys ja väkivalta, ajavat lapsia kadulle. Huolestuttavaa on se, että myös katulapsikeskuksista lapset karkaavat väkivallan tai muiden syiden takia. Muita syitä kadulle paluuseen saattavat olla mm. vapauden tunteen kokemus, huumeet, alkoholi sekä kavereiden painostus. Kadulla lasten tyypillisin aktiviteetti on kerjääminen, joka nähdään selviytymiskeinona. Kerjäämisen lisäksi lapset tekevät mahdollisuuksien mukaan erilaisia yksinkertaisia töitä, kuten esimerkiksi autojen pesu tai ravintoloiden roskien tyhjennys. Elämä kadulla on rankkaa ja turvatonta. Lapset joutuvat väkivallan uhreiksi, he kärsivät nälkää ja joutuvat ryöstetyiksi ja osallisiksi varkauksiin sekä huumeriippuvuuksiin. Kavereiden merkitys korostuu kadulla selviytymisessä. Koulunkäyntimahdollisuuksien järjestäminen katulapsikeskusten ohella ovat hyviä keinoja edesauttaa katulapsia pois kaduilta. Lapset kuitenkin kritisoivat joidenkin keskusten harjoittamaa väkivaltaa ja painottavat, että lapsen tulisi saada mennä keskukseen omasta halustaan pakottamisen sijaan. Vierailemalla kadulla lasten parissa säännöllisesti voidaan löytää lapset, jotka olisivat halukkaita menemään katulapsikeskukseen. Katulapsikeskusten työntekijöiden mukaan katulapsilta riistetään lasten oikeuksien lisäksi mahdollisuus koulunkäyntiin. Huolimatta siitä, että useilla katulapsilla on vanhemmat tai muita sukulaisia, joutuvat lapset työskentelemään kadulla osallistuakseen perheen toimeentulon hankkimiseen. Kotityöt nähdään normaalina osana lasten elämää, kun taas kadulla tapahtuvaa työtä pidetään lasten hyväksikäyttönä ja siksi haitallisena. Lasten työskentely kadulla usein estää heidän koulunkäyntinsä mutta joissakin tapauksissa voi myös edistää lapsen kouluun pääsyä. Katuelämällä ja kadulla tehtävällä työllä on epäedullisia vaikutuksia lapsen fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen ja hyvinvointiin. Huolimatta katuelämän ankaruudesta, on todettava, että kaduilla lapsilla voi olla myös ystäviä ja he kokevat tietynlaista vapauden tunnetta. Tutkielmani pohjalta yksinkertaisena ratkaisuna katulapsi-ilmiöön ehdotetaan, että ihmiset lopettaisivat antamasta rahaa katulapsille. Lisäksi lapset tulisi ohjata katulapsikeskuksiin, joissa he voivat aloittaa koulunkäynnin ja hankkia elämään tarvittavia perustaitoja. Katulapsikeskusten työntekijät ovat yksimielisiä siitä, että mikäli mahdollista, on koti paras paikka lapselle. Katulasten ja katulapsikeskusten työntekijöiden näkemykset tavoista auttaa lapsia ovat yhteneväiset. Yksinkertaisena ratkaisuna molemmat ryhmät näkevät sen, että ihmiset lopettaisivat rahan antamisen katulapsille. Jotta lapset voisivat sopeutua yhteiskuntaan, he tarvitsevat kodin, perheen tai luotettavan huoltajan. Katulapsia tulee vieroittaa huumeista ja alkoholista ja lapsille tulee turvata mahdollisuus koulunkäyntiin. Valtion tuki sosiaalihuollon muodossa olisi perheille tärkeää, jotta perheet voisivat saada lapsensa kouluun. Tämä Pro-Gradu tutkielmani ottaa kantaa katulasten elämään ja pyrkii nostamaan esiin käytäntöjä, joiden avulla lasten joutumista kaduille voitaisiin ennaltaehkäistä. Tutkielmassa huomioidaan sekä lasten että katulapsikeskusten työntekijöiden näkemyksiä.Street children is a broad topic that has been studied by various researchers often focusing on some more specific part, for example street life and activities in the street. In the previous years, the voices of the children themselves have been increasingly taken into account. In this study the focus is on the ways of helping the children and how to support them to get out of the street. The aim is to find the best practices to support the children and to see if the strategies of the centres meet the needs of the children. Therefore, it is important to study why the children have ended up in the street at the first place and what kind of survival strategies they have. Also the reasons for them to run away back to the street again are discussed. The study is an ethnographic case study. The methods used for data collection were interviews and participant observation. The field study was conducted in Lusaka, Zambia, in three different centres for street children. Some participant observation was done in the street too. For clarity’s sake the perceptions of the children and the strategies of the centres are analysed and discussed in different chapters. The findings show that there are various push factors for children ending up in the street, for example poverty and violence at home. Also not having anywhere to go to and the need to survive are pushing children to the street. Running away from the centres is linked to violence but also to freedom, addiction to drugs and alcohol as well as peer pressure. In the street the most usual activity is begging, which is considered as a mean of survival. Aside of begging, children do different kinds of piece works. Street life is hard and unsafe: there is violence, hunger, theft and addiction to glue and drugs. The friends in the street were seen as an important thing in order to survive. Among the children, the centres are generally considered as a good way to get out of the street, alongside education. However, the violence used in some centres is criticised and the child’s willingness to go to the centre is considered as important. Children who are willing to come to the centres can be found through street outreach. From the point of view of the centre staff children working and staying in the street is problematic because these children are deprived of their rights, for example right to education. Often the children do have parents or relatives but they are working in the street in order to support the families. The domestic work is considered as a normal thing whereas the work in the street is seen as abuse and exploitation. Sometimes the parents even send the children to the street to earn money. Work in the street often prevents the children from going to school but sometimes the work can help them to afford going to school. However, children working in the street are often taken advantage of. Both the street life and the work in the street has a lot of consequences for the child’s health and well-being, both physical and psychological. Despite the hardships in the street, there is also friends, belonging and freedom. A simple solution to tackle the street child phenomenon is to stop giving money to the children in the street and direct them to the facilities, where they can obtain education and life skills. The staff of the centres have a consensus of home being the best place for the child. The children’s perceptions are somewhat similar to the strategies of the centres when discussing the best ways to help the children. One simple solution is to stop giving the children money in the street. For the child to integrate to the society he/she needs a place he/she can consider as home, family or guardians, rehabilitation and education. Also the government’s intervention would be important in order to support the families to get help from the social welfare and to send the children to school. This study contributes to the discussion of street children, their lives in the street and how to help them, both from the point of views of the children and the staff of the centres.
Avainsanat: street children
child work
child labour
begging
centres
poverty
school
The convention on the rights of the child (CRC)
katulapset
lasten tekemä työ
lapsityö
kerjääminen
keskukset
köyhyys
koulunkäynti
Yleissopimus lapsen oikeuksista


Tiedostot

Latausmäärä yhteensä: Ladataan...

Tiedosto(t) Koko Formaatti Näytä
Nerg_Kehitysmaatutkimus.pdf 490.8KB PDF Avaa tiedosto

Viite kuuluu kokoelmiin:

Näytä kaikki kuvailutiedot