Rituaalinen sosiaalinen media globaalin mediatapahtuman hetkellä : #PrayForParis ja solidaarisuuden visuaaliset representaatiot

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan solidaarisuuden visuaalisia representaatioita sosiaalisessa mediassa globaalin mediatapahtuman hetkellä. Tutkielman tavoitteena on selvittää, kuinka Pariisin terrori-iskut 13.11.2015 kehystettiin sosiaalisessa mediassa jaetuissa kuvissa, millaisia merkityksiä kuvissa tuotettiin ja miten niitä toistettiin sekä miten niissä rakennettiin solidaarisuutta. Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu pääasiassa media-antropologisesta mediarituaalien tutkimuksesta sekä solidaarisuuden ja visuaalisen kulttuurin tutkimuksesta.

Tutkielman aineisto muodostuu 871 eniten reaktioita saaneesta kuvasta, jotka on jaettu Pariisin terrori-iskujen 13.11.2015 jälkeen Twitterissä ja Instagramissa hashtagilla #prayforparis. Tutkielmassa tarkastellaan kuvien ja niiden sisältämien tekstien yhdessä muodostamia merkityskokonaisuuksia visuaalisen kehysanalyysin ja lähiluvun avulla. Analyysissa hyödynnetään sekä aineiston laadullisia, että määrällisiä ominaisuuksia.

Tutkimuksessa havaitaan, että Pariisin terrori-iskut kehystetään kuvissa neljän ensisijaisen tulkintakehyksen, väkivallan, kansallisen identiteetin, osallisuuden ja arvojen kehysten kautta. Väkivallan kehyksessä (14 % aineistosta) kuvataan terrorismia, sotaa ja kuolemaa, ja siinä korostuu kriittinen näkökulma terrorismiin yhteiskunnassa. Kansallisen identiteetin kehyksessä (39 % aineistosta) kuvataan erityisesti Ranskaa ja ranskalaisuutta sekä kansallisia symboleja, ja siinä korostuu kuuluminen tiettyyn kansalliseen tai globaaliin yhteisöön. Osallisuuden kehyksessä (36 % aineistosta) kuvataan kansalaisten arjen tekoja ja surun osoituksia, ja siinä korostuu kansalaisten rooli ja käytännön tekojen merkitys terroriteon jälkeen. Arvojen kehyksessä (9 % aineistosta) kuvataan terrorismin uhkaamia arvoja, ihmisyyttä vapautta ja rauhaa, ja siinä korostuu yksilön ajatusmaailma ja uskomukset terroriteosta toivuttaessa. Eniten sosiaalisessa mediassa jaetuissa kuvissa toistetaan siis kansallisen identiteetin kehyksen sekä osallisuuden kehyksen sisältämiä merkityksiä. Molemmissa kehyksissä toistuvat symboliset yhteisöllisyyden ja yhteenkuuluvuuden merkitykset, ja niissä esiintyy selvästi ritualistisia piirteitä.

Solidaarisuutta rakennetaan kuvissa erityisesti yhteisöllisyyden ja yhteenkuuluvuuden kuvausten kautta. Solidaarisuus näyttäytyy käytännön tuen ja avun antamisen kuvausten toistamisena, yhteisen, kansallisen identiteetin korostamisena ja yhteisesti tunnettujen symbolien jakamisena, yhteisiin surun osoituksiin osallistumisena sekä jaettuun arvomaailmaan samaistumisena. Solidaarisuus kytkeytyy aineiston toistuvimmissa visuaalisissa representaatioissa ennen kaikkea symbolisiin, kansallista yhteenkuuluvuutta ja kokemusmaailmaa, sekä yhteistä surua ja kollektiivisia tekoja korostaviin merkityksiin.

Tutkielman pohjalta voidaan todeta, että aikaisempi solidaarisuuden ja rituaalien teoria tukee varsin hyvin tutkimuksessa saatuja tuloksia, ja rituaaliset solidaarisuuden muodot näkyvät vahvasti myös Pariisin terrori-iskujen hetkellä sosiaalisessa mediassa jaetussa visuaalisessa sisällössä. Tutkimuksen perusteella solidaarisuuden visuaalinen esittäminen on terroriteon käsittelyssä tärkeää, mutta samalla se herättää keskustelua jaetun surun käsittelemisen tavoista ja sosiaalisen median roolista symbolisen vaikuttamisen alustana.