Ruralia-instituutin julkaisusarjat
Browse by
Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti tarjoaa korkeatasoista tutkimustietoa ja innovaatiokumppanuutta maaseudun kehittämiseen. Monitieteisen työmme keskiössä on paikallisyhteisöjen kehittäminen, uudistuva ruokaketju sekä luonnonvarojen kestävä hyödyntäminen.
Ruralia-instituutin julkaisut ja raportit löytyvät tästä kokoelmasta. Lehtemme löytyvät "Ruralia-lehdet"" -kokoelmasta.
Collections in this community
Recent Submissions
-
(Helsingin yliopisto Ruralia-institutti, 2023)Raportteja ; 227
-
(Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2023)Raportteja ; 225Luonnontuoteala on monipuolisesti eri elinkeinoihin ulottuva kasvuala, jonka mahdollisuudet ovat nousseet vahvasti esille niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. Luonnonmarjoja, -sieniä ja -kasveja on ryhdytty hyödyntämään elintarvikkeiden lisäksi muun muassa kosmetiikassa ja muissa hyvinvointituotteissa, väri- ja tekstiiliteollisuuden tuotteissa, lääkkeissä ja rohdoksissa sekä matkailu- ja hyvinvointipalveluissa. Markkinamahdollisuuksia on runsaasti esimerkiksi ravintolisissä. Runsaat ja uusiutuvat luonnontuotevarat mahdollistavat useimpien luonnontuotteiden kestävän käytön lisäämisen. Alan kasvua tukevat raaka-aineidemme runsauden ja erityisominaisuuksien lisäksi muun muassa kestävyyttä ja hyvinvointia korostavat trendit ja markkinat. Luonnontuotealan kasvumahdollisuuksiin on jo tartuttu vireällä kehittämistyöllä, mutta alalla on edelleen paljon tehtävää tuleville hankkeille ja tulevalle toimintaohjelmakaudelle. Luonnontuotealan moninaisuus tuo tähän omat haasteensa. Luonnontuotealalle laadittu uusi toimintaohjelma suuntaa alan tutkimus- ja kehittämistoimintaa ja resurssien käyttöä nostaen esille luonnontuotealan kestävän kasvun kannalta keskeiset tavoitteet ja toimenpiteet. Ohjelman kokoamiseen osallistettiin laajasti alan toimijoita eri puolilta Suomea. Alan kehittämistarpeet ja -keinot tunnistettiin ennakoiden luonnontuotealaan lähitulevaisuudessa vaikuttavia tekijöitä. Luonnontuotealan kehittämiskohteet liittyvät erityisesti raaka-aineiden saatavuuteen, mutta samalla niiden osittain kehittymättömiin markkinoihin. Teollisen mittakaavan jalostajia on vain muutamia, jolloin myös useimpien raaka-aineiden kysyntä jää pieneksi. Toiminnan ja yrityskoon pienuuden takia luonnontuotealalla toimivilla yrityksillä on rajalliset resurssit toiminnan kehittämiseen, investointeihin tai palvelujen hankkimiseen. Yhteistyön tiivistämisen ja rahoituslähteiden monipuolisen hyödyntämisen avulla TKI-toimintaa on mahdollista saada vahvistumaan. Luonnontuotealan kestävyyden korostamisella niin keruussa kuin tuotannon vesi- ja hiilijalanjäljen osalta on kasvava merkitys. Vienninedistämistoiminnan ja yleistyvän verkkokaupankäynnin lisäksi lähimarkkinat voivat tarjota alan yrityksille kasvua. Luonnontuotealan uhkakuvat puolestaan liittyvät erityisesti keruutyövoiman saatavuuteen sekä kustannusten nousuun, jotka voivat romahduttaa raaka-aineitten saatavuuden ja hintakilpailukyvyn. Kansainväliset kriisit, yleinen hintojen nousu ja kuluttajien ostovoiman heikkeneminen supistavat varsinkin korkean jalostusasteen tuotteiden kysyntää niin kotimaisilla kuin kansainvälisilläkin markkinoilla. Vuoteen 2030 ulottuvan Luonnontuotealan toimintaohjelman visiona on Luonnosta kestävästi ja vastuullisesti monipuolista arvonlisää. Ohjelmassa asetettuja päätavoitteita ovat luonnontuoteraaka-aineiden markkinoiden toimivuuden parantuminen, jalostustoiminnan kasvu ja nykyistä korkeampi arvonlisä sekä alan toiminnan kasvua ja kestävyyttä tukevan toimintaympäristön kehittyminen. Kestävään raaka-ainetuotantoon ja raaka-ainemarkkinoiden toimivuuteen ohjelmassa tähdätään aktivoimalla keruutoimintaa, edistämällä luomukeruualueiden muodostumista, kehittämällä talteenoton menetelmien kestävyyttä, teknologiaa ja kustannustehokkuutta sekä hyödyntämällä avointa metsä- ja luontotietoa. Toiminnan kestävyyden osoittamiseksi on tarpeen selvittää ja pienentää toiminnan hiili-ja vesijalanjälkeä. Keruuseen huonosti soveltuvien lajien osalta keinona on edistää niiden viljelyä ja puoliviljelyä. Koko alan kannalta on erityisen tärkeää aktivoida ja kehittää luonnontuotteiden sekä niistä valmistettujen välituotteiden ammattimaista tukku- ja välitystoimintaa. Alan arvoketjujen laajeneminen edellyttää välituotteiden tuotantoa. Pienet jalostajat puolestaan voivat raaka-aineiden saatavuuden parantuessa suunnata resurssejaan tuotekehitykseen. Luonnontuotteiden jalostuksen lisäämiseen ja jalostusasteen nostamiseen ohjelmassa tähdätään muun muassa aktivoimalla uusia jalostavia yrityksiä ja jalostavaa teollisuutta mukaan alan arvoketjuihin sekä selvittämällä alan tuotteiden markkinoita ja kaupallisia mahdollisuuksia. Lisäksi on tarpeen vahvistaa alan yrittäjien ja kehittäjien osaamista ja tiedon välittymistä uusien tuotteiden, palvelujen ja liiketoiminnan kehittämiseksi. Huomiota on kiinnitettävä laadun hallintaan sekä toiminnan kestävyyden kehittämiseen. Tuote- ja palvelukehityksen ja uuden teknologian käyttöönoton onnistumiseksi yrityksiä on kannustettava yhteistyöhön ja rahoitustukien tehokkaaseen hyödyntämiseen. Luonnontuotealan liiketoiminnan kasvua ja kestävyyttä tukevaa toimintaympäristöä kehitetään lisäämällä alan tutkimusta sekä tiivistämällä alan tutkimuksen, koulutuksen, kehittämistyön ja yritysten yhteistyötä ja tiedonvaihtoa. Lisäksi on tarpeen kehittää alan koulutusta, innovaatioympäristöjä ja asiantuntijapalveluja. Tieto- ja osaamispohjaa vahvistamalla luodaan perustaa alan uudelle liiketoiminnalle, innovaatioille, kestävälle kasvulle ja toimintatapojen uudistamiselle. Kehittämistavoitteiden saavuttamiseksi hanketoimintaan ja muuhun toimialatukeen tarvitaan lisää pitkäjänteisyyttä sekä toiminnan yhteensovitusta. Luonnontuotealan toimintaohjelmaa toteutetaan vuosina 2023–2030. Toimintaohjelman toimeenpanoa ja seurantaa varten kootaan laajapohjainen yhteistyöryhmä, joka lisäksi tarvittaessa painottaa tai tarkentaa ohjelman toteuttamista. Toimintaohjelmaa toteutetaan pääosin alueellisten, valtakunnallisten ja kansainvälisten eri ohjelmien hankkeiden avulla. Viestintä on keskeinen osa toimintaohjelman toimeenpanoa ja tukee sen tavoitteiden saavuttamista ohjaamalla toimijoita vuoropuheluun ja yhteistyöhön.
-
(Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2023)Raportteja 226Viljelykierrolla tarkoitetaan peltolohkolla tapahtuvaa kasvinvuorotusta, jossa tietyt kasvit toistuvat ”vuorollaan”. Viljelykierrolla voidaan vaikuttaa maaperän toimintaan ja viljelyjärjestelmään monipuolisesti. Kasvinvuorotus vaikuttaa hiilen ja typen kiertoihin, rikkakasvien esiintymiseen ja maan rakenteeseen, mutta myös viljelijän työmäärään ja talouteen. Viljelykiertojen arviointiin tarvitaankin moniulotteista otetta. Tässä raportissa kuvataan eräs lähestymistapa viljelykierron vaikutusten arviointiin. Siinä vertaillaan kahta kiertoa useamman ulottuvuuden kannalta. Eri osa-alueet arvioidaan tieteelliseen kirjallisuuteen pohjautuvilla laskentamalleilla ja lopuksi tulokset tuodaan yhteen vertailtavaksi. Kokonaisvaltainen tarkastelu mahdollistaa kiertojen monipuolisen vertailun. Parhaassa tapauksessa suunniteltu kierto säästää sekä maaperää, rahaa että aikaa. Toisissa tapauksissa joudutaan pohtimaan sitä, ovatko parannukset joissain osa-alueissa sen arvoisia, että toiset osa-alueet heikkenevät. Raportin lopuksi esitellään kahden viljelykierron vertailuesimerkit sekä luonnonmukaisessa että tavanomaisessa tuotannossa. Vertailussa katsotaan, miten viljelykierron monipuolistaminen vaikuttaa talouteen, työmenekkiin, rikkakasveihin, maan kasvukuntoon sekä hiili- ja typpitaseisiin.
-
(Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2023)Raportteja 223Etelä-Savon ruokamatkailun tutkimus- ja kehittämissuunnitelma esittää toimenpiteitä miten maakunta saavuttaa asetetun tavoitteen olla ruokamatkailun edelläkävijä ja miten alueella tarjottavat ruokamatkailutuotteet olisivat elämyksellisiä, asiakaslähtöisiä, kestävän kehityksen mukaisia, paikalliseen ruokakulttuuriin ja raaka-aineisiin pohjautuvia sekä kannattavia. Tavoitteen asetannassa ja kehittämistoimissa lähtökohtana ovat olleet Suomen ruokamatkailustrategia 2020-2028, Saimaan seudun matkailustrategia ja Ruokamatkailun tuotesuositukset. Etelä-Savon lisäksi on osittain tarkasteltu laajemmin koko Saimaan seutua. Ruokamatkailu on ollut osana Etelä-Savon ruoka-alan kehittämisohjelmaa, mutta tässä esiteltävä suunnitelma määrittelee tarkemmin tavoitteet sekä tutkimus- ja kehittämistoimet tavoitteiden saavuttamiseksi. Vastaavaa suunnitelmaa ei ole aikaisemmin laadittu Etelä-Savoon. Ruokamatkailun kehittäminen on ollut Etelä-Savossa systemaattista jo vuosikymmeniä ja sen vuoksi tulevien tutkimus- ja kehittämistoimien rinnalla tuodaan esille mitä on jo tehty alan kehittymisen eteen. Etelä-Savon ruokamatkailun tutkimusta ja kehittämistä on lähestytty tavoiteltavien ruokamatkailutuotteiden näkökulmasta. Tasokkailla ja matkailun trendeihin, kuten elämyksellisyyden tavoitteluun sekä paikallisuuden kokemiseen, linjassa olevilla tuotteilla houkutellaan ruoasta kiinnostuneita matkailijoita. Alueen vahvuuksista rakentuvat tuotteet ovat kestäviä, paikallisesta kulttuurista kumpuavia ja siten aitoja. Sen vuoksi ruokamatkailulle valittiin seuraavat viisi lähtökohtaa: elämyksellisyys, asiakaslähtöisyys, kestävyys, paikallinen ruokakulttuuri ja kannattavuus. Alatavoitteina on, että Etelä-Savon ruokamatkailutuotteet tarjoavat asiakkaille kokonaisvaltaisen, ehkä yllätyksellisenkin, elämyksen osallistumisen ja tekemisen kautta. Tuotteet pohjautuvat Etelä-Savon ruokakulttuuriin ja paikallisiin raaka-aineisiin sekä ruokatuotteisiin. Lisäksi palvelut ja tuotteet ovat kestäviä ja yrityksille kannattavia.
-
(University of Helsinki Ruralia Institute, 2022)Reports 220
-
(Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2022)Raportteja 222Monipaikkaisuus on kasvava ilmiö. Viime vuosina globaali COVID-19-pandemia on merkittävästi lisännyt etätyön tekemistä ja samalla myös vapaa-ajanasuntojen käyttöaikoja. Etelä-Savo on tästä hyvä esimerkki, sillä maakunnassa on eniten vapaa-ajanasuntoja suhteessa vakituisten asuntojen määrään. Jotta vapaa-ajanasuntojen käyttöä ja siihen liittyvää liikkumista ymmärrettäisiin paremmin, tarvitaan uusia aineistolähteitä ja analyysimenetelmiä. Ajankohtaisen tiedon saaminen olisi tärkeää esimerkiksi palvelutarjonnan kehittämiseksi. Tutkimuksessa käytettiin anonymisoituja kiinteistökohtaisia (kuukausi- ja postinumeroaluetasoisia) sähkönkulutustietoja vapaa-ajanasuntojen käyttötapojen analysointiin Etelä-Savossa. Lähes reaaliaikaista aineistoa käytetään tutkimuksessa nykyisin paljon. Sitä kerätään kiinteistöistä automaattisesti älymittareiden avulla. Sähkönkulutusaineistoa vuosilta 2015–2021 saatiin tämän tutkimuksen käyttöön alueella toimivalta Suur-Savon Sähkö -konsernin verkkoyhtiö Järvi-Suomen Energia Oy:ltä. Analyysi jakautui neljään osaan: Ensin sähkönkäyttötietokannassa vapaa-ajanasunnoiksi luokiteltujen kiinteistöjen määrät ja alueellinen jakautuminen kuvattiin, jonka jälkeen analysoitiin vapaa-ajanasuntojen mediaanikulutusarvot tutkimusjaksolta. Seuraavaksi kehitettiin menetelmä sen arvioimiseksi, milloin kiinteistöt olivat käytössä. Lopuksi tunnistettiin erilaisia vapaa-ajanasuntojen käyttötyyppejä kuukausitasoisen aineiston perusteella. Tutkimuksessa havaittiin, että sähkönkulutusaineistossa olevat vapaa-ajanasuntojen määrät korreloivat hyvin Tilastokeskuksen tilastojen kanssa. Tämä osoittaa aineiston luotettavuuden jatkoanalyysiä varten. Vapaa-ajan asumisen kausittaisuudesta kertoo, että kuukausittaiset mediaanikulutusarvot ovat korkeampia kesällä ja matalampia talvella. Sähköverkkoyhtiön asiakkaan osoitteen mukainen kotipaikan luokittelu tuotti havainnon, että kesäkuukausiin painottuva käyttö on yleisempää maakunnan ulkopuolella kuin maakunnassa asuvilla. Maakunnassa asuvat vapaa-ajanasukkaat käyttävät siis vapaa-ajanasuntojaan useammin ympärivuotisesti. Erityisesti viimeisen kahden vuoden aikana kuukausittaiset sähkön mediaanikulutusarvot ovat kohonneet, mikä voi liittyä COVID-19-pandemiaan. Kasvu on suurinta kevät- ja syyskuukausina, mikä indikoi sitä, että vapaa-ajanasuntojen käyttökausi on pidentynyt. Vapaa-ajanasuntojen käyttöasteen analyysi vahvistaa tämän; talvikuukausina käytössä on 40–60 % kiinteistöistä, ja kesällä yli 80 %, ja viime vuosina käyttöaste on selvästi kasvanut. Kuukausittaisten kulutustietojen perusteella tunnistettiin kolme pääasiallista vapaa-ajanasuntojen käyttötapaa. Hieman yli puolta kiinteistöistä käytettiin ympärivuotisesti. Tämä käyttötapa on yleistynyt tutkimusperiodin aikana. Toisesi suurimman ryhmän muodostavat keväästä syksyyn käytössä olevat vapaa-ajanasunnot (noin 30–40 %). Kolmas ja pienin ryhmä koostuu kiinteistöistä, joita käytetään enintään kolme kuukautta vuodesta tai jotka eivät ole käytössä. Etelä-Savossa asuvien vapaa-ajanasunnoista suurin osa kuuluu ympärivuotisessa käytössä olevien kiinteistöjen ryhmään, mikä kertoo heidän intensiivisemmästä tavastaan käyttää vapaa-ajanasuntoja. Analyysin tulokset vahvistavat ja kuvaavat sähkönkulutustietojen potentiaalin lisätä ymmärrystä vapaa-ajanasuntojen erilaisista käyttötavoista ja pitempiaikaisista trendeistä. Ajallisesti ja alueellisesti yksityiskohtaisempi aineisto mahdollistaisi vielä tarkemman tiedon saamisen eri toimijoille. Vaikka sähkönkäyttötiedot eivät korvaa perinteisiä tiedonhankintamenetelmiä, ne täydentävät niitä ja antavat arvokasta lisätietoa vapaa-ajanasuntojen käytöstä.
-
(Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2022)Raportteja 221Vuoden 2022 luonnontuotealan tutkimusseminaari järjestetään Mikkelissä 8.11.2022. Nyt jo seitsemättä kertaa järjestettävä tapahtuma kokoaa yhteen luonnontuotealan parissa tehtävää tutkimusta ja alan tutkijoita. Samalla uusinta tutkimustietoa saadaan välitettyä luonnontuotealan parissa toimiville yrittäjille, kehittäjille ja kouluttajille. Seminaarin aloittava teemakokonaisuus Ekologisen mallintamisen hyödyt luonnontuotealan raaka-ainehankinnassa on samalla Karelia CBC-ohjelman rahoittaman ECODIVE-hankkeen päätösseminaari. Toisena seminaarin pääteemana on Luonnontuotteiden lisäarvo ja uudet mahdollisuudet arvoketjuissa. Seminaariesitysten lisäksi luonnontuotealan tutkimusta esitellään tapahtumassa postereilla.
-
(Helsingin yliopisto, 2022)Advancements in agriculture and increases in the human population have led to a surge in agricultural and aquacultural production. This increase in production has come at a cost. The consequences of current food production for the environment have never been so pronounced in human history, threatening the relatively stable state in which the Earth system has remained over the past 11,700 years of the Holocene epoch. Intensive farming systems often rely heavily on external inputs such as pesticides, herbicides and fertilizers to suppress the natural process of species diversification on the land, which lead to problems such as eutrophication, soil exhaustion and desertification. Other examples of environmental impacts resulting from current agricultural practices include deforestation and land degradation leading to the loss of valuable ecosystems and biodiversity, accelerated climate change, over-extraction of groundwater, terrestrial acidification, and biological crises such as the outbreak of COVID-19 pandemic. To reduce the environmental impacts of the food system, the search for more sustainable protein alternatives to replace animal-based proteins is one of the foremost research topics in food science and biotechnology today. Cellular agriculture — the production of agricultural products using cell-culturing technologies — is an approach that seeks to decouple food production from conventional agricultural farming, and, therefore, has the potential to decrease the environmental burden of food production. Cell-culturing technologies usually utilize bioreactors, creating closed production processes that allow for efficient recycling of inputs, and control of emissions from the production process. Another benefit of cell-cultured products is increased resilience of the food production system towards environmental changes, due to reduced reliance on conventional agricultural inputs. However, estimates of the environmental impacts of cell-cultured foods are still mostly lacking due to the novelty of these products. The aim of this dissertation is to improve the understanding of environmental impacts of protein-rich cellular agricultural products in comparison with those of existing protein-rich food and feed ingredients originating from agricultural and aquacultural systems. The environmental impacts of protein-rich cellular agricultural products were quantified to gain an understanding of the production processes contributing most to these impacts, and how these differ from agricultural and aquacultural products. Lastly, the work presented in this dissertation seeks to explore how the environmental impacts of cellular agricultural protein products can be reduced through alterations to their production processes. However, as GHG emissions resulting from aquacultural production in mangrove forests have been systematically excluded from environmental impacts assessments, a fair comparison between protein produced by cellular agriculture and aquaculture is compromised. The work in this dissertation, therefore, additionally focuses on the development and application of a method to quantify the GHG emissions caused by LULUC of mangrove forest. The protein-rich food and feed ingredients studied were microbial protein produced using hydrogen-oxidizing bacteria (HOB) (hereafter referred to as MP) and ovalbumin produced using the Trichodora reesei fungi (Tr-OVA). Shrimp was selected on the basis that aquaculture products are often underrepresented in environmental assessment studies in contrast to their importance as a protein source for many people(Gephart et al., 2021). MP and Tr-OVA are recently developed cellular agricultural products that can be used either as food or feed ingredients and are examples of cellular (MP) and acellular (Tr-OVA) products. To address the aims of the research, the life cycle assessment (LCA) method was used. LCA allows for the quantification of inputs and outputs at all production stages throughout a product’s life cycle and the coupling of these to various environmental impact categories, such as global warming potential (GWP), land use, and eutrophication. This enables a fair comparison between different protein-rich food and feed products originating from distinctly different systems. The environmental impacts of the three protein-rich products studied were also compared to the environmental impacts of other protein-rich products found in literature. GHG emissions caused by land use and land-use change (LULUC) of mangrove forests are often overlooked in LCA studies, despite the large contribution of LULUC emissions to climate change (approximately 13% of global emissions in the year 2015). Article I, consequently, focuses on the introduction of a method to include this specific emissions source and on applying it to a case study of shrimp farming in mangrove areas. Article II quantifies the environmental impacts of MP production. MP is a single-cell protein in the form of a flour-like powder with a 65% protein content. Because MP production uses autotrophic HOB there is no reliance on any agricultural inputs. Article III investigates the environmental impacts of Tr-OVA production. Like MO, Tr-OVA is a protein-rich powder produced in bioreactors through a closed process and has a 92% protein content. However, unlike MP, its production relies on glucose from agriculture. Using modern biotechnological tools, the gene carrying the blueprint for ovalbumin (SERPINB14) is inserted into the fungus, which then starts to produce the same protein — ovalbumin — that is normally found in chicken eggs. Cell-cultured ovalbumin can be used as a direct replacement for the chicken-based egg white that is widely used in food processing. The results of this dissertation showed great potential for MP and Tr-OVA to reduce the environmental impacts associated with protein production — especially when replacing protein from livestock sources — with the greatest reductions seen in land use and GWP compared to other protein-rich food and feed sources. The amount of land needed to produce MP and Tr-OVA was 0.1-1.3% of the land required for beef herds. Even by comparison to peas, which generally require little land compared to other animal and plant-based protein sources, land use requirements were 73-97% less. Both MP and Tr-OVA production also led to reductions in GWP when compared to other protein-rich foods, especially by comparison to animal-based protein sources. However, agricultural protein alternatives with a lower GWP were also identified, such as peas, rapeseed cake and soybean meal. Differences in the impacts of MP and Tr-OVA production were mostly explained by the reliance of Tr-OVA on agricultural inputs. Depending on the impact category, up to 94% of the environmental impacts of Tr-OVA production were related to its use of agriculturally sourced glucose. For MP, environmental impacts were mainly caused by the use of electricity; up to 90% depending on the category. For Tr-OVA, the impacts caused by the use of electricity were between 0% and 56%. The results for shrimp clearly indicated the importance of the inclusion of LULUC emissions from mangrove deforestation, as GHG emissions were 14-60 times higher for shrimp farming systems located in former mangrove areas than for systems that were not. The GHG emissions of shrimp produced in mangrove areas far outweighed the GWP of other protein-rich food sources and were 4.5 times higher than that of beef production from beef herds. Despite the great potential of cellular agriculture products to reduce the environmental impacts of protein production, minor trade-offs were found. For example, the potential for ozone depletion and water scarcity were higher for Tr-OVA in comparison to other feed protein alternatives. The environmental impacts of cellular agricultural products could be further reduced by using renewable or low-carbon energy sources. However, the electricity requirements for cellular agricultural products are higher than those of agriculture and aquaculture. As many sectors are looking to move away from fossil fuels towards low-carbon electricity sources, potential greater demand for electricity from the food sector will add further pressure to increase sustainable electricity production capacity. The work in this dissertation focused solely on the environmental impacts of food production. Additional research is needed into the role of cell-cultured food within a sustainable food system. This means that the research begun in this dissertation should be expanded to include other environmental impact categories such as biodiversity impacts, and the loss of ecosystem services. Additionally, there is a need to increase understanding of the social and economic implications of the introduction of cell-cultured foods, such as MP and Tr-OVA, into the food systems in different regions of the world.
-
(Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2022)Raportteja ; 219Critical Metals Ltd subsidiary Recycling Industries Scandinavia AB is planning to build a vanadium recovery plant (VRP) in Pori, Finland. The plant will recover vanadium from industrial by-products and use CO2 gas captured from local manufacturing processes. The facility will realise circular economy ideas in the vanadium production. As vanadium is a valuable material for several major industries but is not produced in the EU, the European Commission has classified vanadium as a critical raw material. The aim of this study is to evaluate the regional economic impact that the vanadium recovery plant in Pori could exert. The evaluation focuses on the Satakunta region surrounding the plant, but also considers other Finnish regions along with the impact at the national level. The study period covers both investment and operation phases, starting from 2023 and continuing until 2035. The assessment, which was conducted utilising a dynamic computable general equilibrium model, RegFinDyn, considers the VRP’s direct economic impact as well as the indirect impact. Thus, the results provide a wider picture of the facility’s regional economic implications. According to the evaluation, the economy of Satakunta would benefit from the realisation of the VRP. During the investment phase (in 2023 and 2024), regional GDP, employment, and private consumption in particular would rise due to increased investments, intensive construction, and increased labour incomes. During the operative phase (2025−2035), export (domestic and foreign) would increase by about 1% compared with the baseline. Regional GDP would rise almost as much. Employment and private consumption would rise about 0.3−0.5% compared with the baseline. The VRP would have a positive impact on the regional population as well. The impact of the VRP on employment in Satakunta would be highest during the second investment year, amounting to about 650 person-years. The employment impact would be several hundred person-years (about 240−370) during the operative years as well. The positive employment impact would focus on several industries. During the investment years, employment would rise in construction in particular, but other industries would also benefit such as the manufacture of other non-metallic mineral products; the wholesale and retail trade; professional, scientific, and technical activities; the manufacture of machinery and equipment; accommodation and food service activities, along with other service activities. Respectively, in the operative phase, the employment effect would concern several industries. The plant itself would directly employ 101 people, but in addition to that, industries like the wholesale and retail trade, transportation and storage, as well as construction would benefit from the VRP, underlining the importance of the plant’s indirect effects. The VRP would affect not only Satakunta but also several other regions and the national economy. For example, the VRP would impact national GDP, employment, and export. Results reveal that the investment phase would create a relatively high peak in the national employment level, the impact clearly being bigger at the national level than in Satakunta alone. During the operative phase, the national employment impact would be several hundred (about 300−500) person-years, which is slightly more than the impact on Satakunta alone. The evaluation results suggest positive regional economic impacts, which supports the findings of earlier Finnish studies along with the societal aspirations of creating economic benefits with the transition to circularity. At the same time, this assessment highlights the significance of Pori and other medium-sized Finnish cities: activities to attract investments and business ventures to such cities are widely reflected in regional development, and they may also benefit other areas and even the national economy.
-
(Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2022)Raportteja ; 218Miten asukkaat ovat kokeneet maaseudun kulttuurimaiseman muutokset viime vuosikymmeninä? Tämän raportin kokemusperäinen etnografinen tieto kerättiin Etelä-Pohjanmaalla sijaitsevan Teuvan eri asukasryhmiltä kahdeksassa työpajassa, jotka pidettiin eri puolilla kuntaa yhteistyössä paikallisten toimijoiden kanssa. Aineistonkeruumenetelminä käytettiin virikekeskusteluja. Työpajoissa hyödynnettiin vanhoja ja uusia valokuvia Teuvalta. Aineistojen pohjalta laadittiin kuvaus maiseman muutoskokemuksista, jossa tarkastellaan teuvalaisen maiseman muutosta niin luonnonympäristön, rakennetun ympäristön kuin aineettoman kulttuurisen ympäristönkin osalta. Hankkeen toteuttaja oli Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti. Hankkeen yhteistyökumppaneina olivat Teuvalaisen Kulttuurin Tuki ry, Teuva-Seura ry, Teuvan kunta ja Teuvan seurakunta. Työpajojen järjestämiseen osallistuivat myös teuvalaiset kylät, seurat ja yhdistykset. Rahoittajina hankkeessa ovat Euroopan maaseuturahasto ja Leader Suupohja sekä Teuvalaisen Kulttuurin Tuki ry ja Teuvan kunta.
-
(Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2022)Raportteja ; 216Tämä dokumentointijulkaisu sisältää Katson maalaismaisemaa (Kama) -hankkeessa Teuvalla vuosina 2020–2021 järjestettyjen keskustelutilaisuuksien virikeaineistot ja keskustelujen kuvaukset. Hankkeessa selvitettiin, miten asukkaat ovat kokeneet maaseudun kulttuurimaiseman muutokset viime vuosikymmeninä. Hankkeessa kerättiin kokemusperäistä etnografista tietoa Etelä-Pohjanmaalla sijaitsevan Teuvan eri asukasryhmiltä kahdeksassa työpajassa, jotka pidettiin eri puolilla kuntaa yhteistyössä paikallisten toimijoiden kanssa. Aineistonkeruumenetelminä käytettiin virikekeskusteluja. Työpajoissa hyödynnettiin vanhoja ja uusia valokuvia Teuvalta. Hankkeen toteuttaja oli Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti. Hankkeen yhteistyökumppaneina olivat Teuvalaisen Kulttuurin Tuki ry, Teuva-Seura ry, Teuvan kunta ja Teuvan seurakunta. Työpajojen järjestämiseen osallistuivat myös teuvalaiset kylät, seurat ja yhdistykset. Rahoittajina hankkeessa ovat Euroopan maaseuturahasto ja Leader Suupohja sekä Teuvalaisen Kulttuurin Tuki ry ja Teuvan kunta.
-
(Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2022)Raportteja ; 213Luonnontuotealan hanketoimintaa tarkasteltiin monipuolisesti eri näkökulmista. Tarkastelussa keskityttiin hankkeiden toimintaan ja toimenpiteisiin, rahoitukseen, toteutusalueisiin ja toteuttajatahoihin. Hankkeiden osalta arvioitiin, miten niiden toiminta toteutti Luonnontuotealan toimintaohjelmaan (Luonnontuotteet monipuolistuvissa arvoverkoissa – luonnontuotealan toimintaohjelma 2020) sisältyviä toimenpiteitä. Tarkastelussa keskityttiin ensiksi ajanjaksoon 2019–2021, jonka aikana toimi yhteensä 90 luonnontuotealan kehittämishanketta. Yksinomaan tutkimusta sisältäneitä hankkeita tai investointihankkeita ei otettu mukaan tarkasteluun. Lisäksi tarkasteltiin suurempana kokonaisuutena vuosina 2015–2021 toteutettuja hankkeita. Vuosina 2015–2021 toiminnassa olleita hankkeita tunnistettiin yhteensä 149. Alan kehittämishankkeita toteutettiin monipuolisesti ympäri Suomen. Eniten alan kehittämistoimintaa oli vuosina 2015–2021 Lapissa, Pohjois-Pohjanmaalla, Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa. Hankkeiden päärahoittajina toimivat Manner-Suomen maaseudun ohjelma (sekä ELY-keskusten että Leader-yhdistysten kautta), Euroopan aluekehitysrahasto ja Euroopan sosiaalirahasto sekä kansainväliset rahoitusohjelmat. Osalla hankkeista rahoittaja oli jokin muu, esimerkiksi maa- ja metsätalousministeriö. Vuosina 2015–2021 toimineiden hankkeiden yhteenlaskettu kustannusarvio oli 46 339 433 €. Kun kaksi huomattavasti muita suurempaa hanketta jätettiin pois tarkastelusta, oli ajanjakson hankkeiden kustannusarvio yhteensä 34 204 448 €. Hankkeiden päätoteuttajia tarkasteltiin ajanjaksolta 2015–2021, ja havaittiin, että eniten alan kehittämistoimintaa toteuttivat Luonnonvarakeskus (21 hanketta) ja kunnalliset toimijat (20 hanketta). Kunnallisiksi toimijoiksi määriteltiin kunnat ja erilaiset kuntien kehittämistoiminnot. Hyvin ahkeria hankkeiden toteuttajia olivat myös yliopistot (18 hanketta), ammattikorkeakoulut (18 hanketta) sekä 4H-järjestö (16 hanketta), joka toteutti hankkeita sekä valtakunnallisesti että paikallisyhdistyksissään. Paljon hankkeita oli lisäksi Suomen metsäkeskuksella (12 hanketta), ProAgrian Maa- ja kotitalousnaisilla (11 hanketta), ammatillisilla oppilaitoksilla (9 hanketta) ja Arktiset Aromit ry:llä (7 hanketta). Näihin kategorioihin kuulumattomat päätoteuttajatahot toteuttivat 16 hanketta. Luonnontuotealan toimintaohjelmassa 2020 määritellään neljä keskeistä luonnontuotealan toiminnan painoalaa. Painoalat ovat 1) Raaka-ainetuotannon kehittäminen, 2) Jalostusarvoa lisäävä tuotekehitys, 3) Lisäarvon tuottaminen matkailu- ja hyvinvointipalveluihin sekä 4) Tutkimuksen, teknologian ja osaamisen kehittäminen. Eniten hankkeissa kehitettiin innovatiivista, jalostusarvoa lisäävää tuotekehitystä sekä kestävää, markkinavetoista raaka-ainetuotantoa. Aktiivisesta luonnontuotealan kehittämistoiminnasta huolimatta alalla on tiettyjä haasteita ja on tärkeää, että kehittämistä jatketaan. Alalle tyypillisiä haasteita ovat esimerkiksi raaka-aineen kysynnän ja tarjonnan kohtaamisen vaikeudet sekä etenkin pienten yritysten toimintaa jarruttava byrokratia. Yhteistyön vähyys ja yritysten pieni koko tuovat haasteita koskien myyntiä ja kansainvälistymistä. Haasteiden tunnistaminen on kuitenkin ensimmäinen askel kohti muutosta ja on arvokasta, että on tiedossa mihin kehittämistoimia olisi tärkeää kohdistaa.
-
(Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2022)Raportteja ; 217Raportin aiheena on vapaa-ajan asuminen osana yhteiskunnallista muutosta sekä hallinnan ja kehittämisen kohteena. Kehittäminen ymmärretään samaan suuntaan vaikuttavaksi, verkostomaisesti toteutetuksi yhteistyöksi kuntien, vapaa-ajanasukkaiden, tutkijoiden ja muun muassa yrittäjien kanssa. Etelä-Savoa kehitetään vapaa-ajan asumisen mallialueeksi, johon sillä on hyvät edellytykset. Yhteistyötä on syvennetty muun muassa kehittämällä yhteistä toimintamallia sekä jakamalla tietoa Laiturilla.fi-sivuston kautta. Tarvitaan edelleen toimenpiteitä, jotta monipaikkaisuuden positiiviset vaikutukset toteutuisivat ja negatiiviset jäisivät vähäisiksi. Kunnat ovat keskeisiä toimijoita vapaa-ajan asumisen hallinnassa. Niitä voidaan tarkastella instituutioina, organisaatioina ja alueyhteisöinä. Kuntien roolia määrittää lähivuosina hyvinvointialueiden toiminnan käynnistyminen, ja erityisesti pienemmillä paikkakunnilla tärkeään asemaan tulevat liikkuvat kansalaiset kehittämistoimijoina. Etelä-Savolla on vahvana vapaa-ajan asumisen maakuntana erityinen mahdollisuus kehittää vuorovaikutusta toimijaryhmien kanssa, jotka ovat eri tavoin valmiita alueen elinvoimakumppaneiksi. Monipaikkaiset asukkaat voivat tukea paikallisyhteisöjen sosiaalista kestävyyttä, mutta se edellyttää kokemusta keskinäisestä luottamuksesta. Eläkeläisten osuuden lisääntyminen ja mobiilin työn yleistyminen lisännevät vapaa-ajanasunnoilla vietetyn ajan pituutta. Koska yhä useammat tulevat paikkakunnalle ilman aiempia siteitä sinne, tarvitaan keskinäisten kohtaamisten mahdollistamista. Eri maissa vapaa-ajan asumisen kehittämisessä korostuvat matkailun (Kroatia) sekä maaseudun ja pienten kuntien (Suomi) kehittämisen näkökulmat, mutta se voidaan nähdä myös maatalouden kanssa kilpailevana maankäyttömuotona (Puola). Valtakunnantasolla vapaa-ajan asumisen potentiaali voi jäädä havaitsematta toisin kuin paikkakunnilla, joissa vapaa-ajanasukkaita on suhteessa paljon. Erot eri alueiden vapaa-ajan asumisen luonteessa tulisi ottaa huomioon niiden kehittämisessä. Monipaikkaisuuden lisääntyminen on nostanut esiin uusia tarpeita saada aiempaa tarkempaa ja ajankohtaisempaa tietoa monipaikkaisuudesta. Digitaaliset aineistolähteet kuten mobiili- ja sähkönkäyttötiedot antavat uudella tavalla tärkeää perustietoa monipaikkaisten asukkaiden liikkumisesta ja vapaa-ajanasuntojen käytön syklisyydestä. Monipaikkaisuuskehityksen myötä vapaa-ajan asumisen ilmastopäästöjen merkitys nousee. Suurimmat ilmastopäästöt johtuvat mökkiliikenteestä, energiankäytöstä ja muusta kulutuksesta. Yksittäisten mökkien ja mökkeilijöiden ilmastovaikutukset voivat poiketa toisistaan merkittävästi, joten ekologisesti kestävän vapaa-ajan asumisen kehittämisen tulisi perustua erilaisten vapaa-ajan asumisen muotojen huomioimiselle. Etelä-Savon kehittäminen kestävän vapaa-ajan asumisen ykkösmaakunnaksi edellyttää panostamista kestävyyden eri ulottuvuuksiin, sekä taloudelliseen, ekologiseen että sosiaaliseen. Tämän saavuttaminen edellyttää tutkimuksen ja kehittämistoimenpiteiden vuorovaikutusta myös jatkossa.
-
(Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2022)Raportteja ; 215Suur-Savon Sähkö -konserni on määrätietoisesti muuttanut liiketoimintamalliaan vuodesta 2016 lähtien: konserni on luonut kumppanuuksia paikallisten ja alueellisten yritysten kanssa ja toimintoja on siirretty heille ulkoistamalla. Tehdyt muutokset heijastuvat koko yrityksen toiminta-alueeseen, sillä yritysten vaikutus aluetalouksiin on kiistaton. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli arvioida Suur-Savon Sähkö -konsernin aluetaloudelliset kokonaisvaikutukset Etelä-Savon maakuntaan vuosien 2016–2020 aikana huomioiden uuteen liiketoimintamalliin siirtymisen vaikutukset. Tarkastelussa hyödynnettiin sekä määrällistä että laadullista lähestymistapaa mahdollisimman kokonaisvaltaisen ja luotettavan vaikutusarvion aikaansaamiseksi. Määrällinen arviointi toteutettiin yleisen tasapainon RegFinDyn-mallilla, jolla arvioidaan erilaisten taloudessa tapahtuvien muutosten ja toimintojen aluetaloudellisia vaikutuksia.Lisäksi Suur-Savon Sähkö -konsernin kumppanuusverkoston toimijoita haastattelemalla kerättiin aineisto, joka analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Tulosten perusteella maantieteellisellä läheisyydellä on ollut selvä rooli kumppanuusverkoston syntymisessä, mutta nykyisin tärkeämpi merkitys on sosiaalisella läheisyydellä, jota tukevat institutionaalinen ja kognitiivinen läheisyys. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että kumppanit ovat kokeneet saaneensa lisää uskottavuutta, kumppanuusverkostossa on tapahtunut uuden oppimista ja kehittymistä sekä paikallisuus arvona näkyy myös käytännön toiminnan tasolla. Konsernin toiminnassa paikallisuuden arvo näkyy esimerkiksi Etelä-Savoon ja läheisiin maakuntiin kohdistettuina ostoina. Tulokset osoittavat, että vuodesta 2016 vuoteen 2020 paikallisten ostojen ja investointien määrä on kasvanut. Muutos ei ole kuitenkaan ollut trendinomaista, vaan vuosien välillä on luonnollisesti vaihtelua. Aluetaloudellisen mallinnuksen perusteella Suur-Savon Sähkö -konsernilla on selkeä vaikutus Etelä-Savon aluetalouteen. Konsernin vaikutus esimerkiksi Etelä-Savon bruttokansantuotteeseen on vaihdellut noin 220–240 miljoonan euron välillä tarkasteluvuosina. Lisäksi laskelmat osoittavat, että konsernin liiketoimintamallin muuttuminen näkyy aluetaloudessa, etenkin työllisyysvaikutuksissa. Voidaankin todeta, että kumppanuusstrategian ja paikallisuusajattelun myötä konsernin luoma taloudellinen hyöty Etelä-Savolle on vähintään säilynyt ulkoistamisten ja muiden uudistusten jälkeenkin. Tulosten perusteella konsernin ja sen kumppaneiden toiminta on kehittynyt selvästi lyhyessä ajassa, minkä lisäksi kehitys on ollut toimijoiden tavoitteiden ja arvojen mukaista vahvistaen aluetaloudellista vaikutusta. Toisaalta tulokset tuovat esiin kohteita, joita kehittämällä voitaisiin edelleen vahvistaa alueellista vaikuttavuutta. On syytä huomioida, että vaikka tutkimuksessa on pyritty tuomaan esiin monipuolisesti Suur-Savon Sähkö -konsernin aluetaloudellisia vaikutuksia, eivät vaikutukset kuitenkaan rajaudu raportissa esiteltyihin eivätkä kaikki vaikutukset näy välittömästi aluetaloudessa.
-
(Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2021)Raportteja ; 214Tämä julkaisu kokoaa yhteen Juuret juniorille – Maaseudun lasten ja nuorten kotiseutukokemusten rakentuminen ja yhteys koettuun elämänlaatuun ja hyvinvointiin -tutkimushankkeen tulokset. Hankkeessa on tarkasteltu peruskouluikäisten maaseudun lasten ja nuorten kiinnittymistä ja juurtuneisuutta kotiseutuunsa. Tutkimusosio perustuu yhdeksässä koulussa ja kymmenen eri oppilasryhmän parissa erilaisilla maaseutualueilla koottuun aineistoon. Kaikki luokka-asteet esikouluikäisistä yhdeksäsluokkalaisiin olivat edustettuina. Keskusteluaineistoa täydennettiin pehmoGIS-karttakyselyllä. Aineiston tulkinnassa apuna oli kolme asiantuntijatyöpajaa. Tutkimuksessa lasten ja nuorten kotiseutukokemuksia tarkasteltiin erilaisten ympäristöjen näkökulmasta. Luonnonympäristö on vahvasti läsnä maaseudun lasten ja nuorten elämässä, ja etenkin metsällä on heille erityinen merkitys. Tärkeimmät rakennetun ympäristön kohteet sijaitsivat pääosin oppilaiden lähiympäristössä, ja kodin piirin ohella arjen asiointi- ja harrastusympäristöt koettiin tärkeiksi. Sosiaalisessa ympäristössä tärkeiksi koettiin oma perhe, isovanhemmat, sukulaiset ja kaverit. Perhe jäsentyi oppilaiden keskusteluissa arjen taustavoimaksi, joka luo puitteet hyvinvoinnin perustarpeille. Melkeinpä synonymisesti perheen rinnalla mainittiin usein koti. Vaikka virtuaalinen ympäristö on oppilaille arkipäivää, se ei silti synnytä erillistä kotiseudun kerrosta, vaan pikemminkin täydentää sosiaalista ympäristöä. Koettu kotiseutu laajenee ja tihentyy monella tavalla. Alueellisesti kotiseutu skaalautuu ensin omasta huoneesta kotipihaan, sitten kotipihasta kylään ja muihin paikkakuntiin. Nuorilla, joille on jo varhaisessa vaiheessa kertynyt myönteisiä kotiseutukokemuksia, on lähtökohtaisesti paremmat välineet muuttuvan kotiseutusuhteensa käsittelyyn. Nämä kokemukset saattavat osoittautua ratkaiseviksi esimerkiksi valittaessa asuinpaikkaa myöhemmällä iällä. Tutkimuksen tulokset antavat suuntaviivoja kotiseutuopetuksen ja -kasvatuksen kehittämiselle. Tulosten perusteella kotiseutu on tuttu ja mielekäs käsite eri-ikäisille lapsille ja nuorille. He kykenevät tunnistamaan ilmiön ja käsittelemään sitä varsin monipuolisesti omalle ikäkaudelleen ja kehitystasolleen ominaiseen tapaan. Oppilaat eivät silti tunnista kouluissa annettua opetusta nimenomaan kotiseutukasvatukseksi kotiseudun monissa mittakaavoissa. Jokaisella on oikeus kotoisuuden kokemuksiin, ja jokaisen kotoisuuden kokemukset ovat yhtä tärkeitä. Tähän yhteiskunnan ja koulun tulee antaa välineitä. Kotiseutuopetus antaa tilaisuuden käsitellä oppilaan omaa kokemuksellista kotiseutua myönteisesti ja arvostavasti. Opetussuunnitelmatasolla tulisi taata, että kaikille tarjotaan tasa-arvoinen mahdollisuus saada kotiseutuopetusta. Myös opettajien peruskoulutuksessa ja täydennyskoulutuksessa tulee tarjota välineitä monipuolisen ja innostavan kotiseutuopetuksen toteuttamiseksi. Koulujen kotiseutuopetus ei voi yksinään kantaa vastuuta lasten ja nuorten kotiseutusuhteen muodostumisesta ja juurtumisesta. Koulut, kunnat, yhdistykset sekä perheet voivat yhdessä tukea kotoisuuden ja juurtuneisuuden kokemuksia.
-
(Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2021)Raportteja ; 212Uusiutuvan energian tuotanto sisältyy moniin kansainvälisiin ja kansallisiin ilmastotavoitteisiin. Maaseutualueiden näkökulmasta uusiutuva energia tarjoaa mahdollisuuksia: maaseutujen laajat pinta-alat ja luonnonvarat tarjoavat edellytykset hyödyntää etenkin tuulen, auringon ja biomassojen sisältämää energiaa. Monet maaseutualueet voisivat olla merkittäviä energian tuottajia. Uusiutuvan energian potentiaalin käyttöönotto voisi luoda taloudellisia hyötyjä monille maaseutujen toimialoille. Kaustisen seutukunnassa muutosprosessi kohti uusiutuvan energian tuotannon selkeää kasvattamista on jo käynnissä. Alueelle ollaan esimerkiksi suunnittelemassa suurta tuulivoimakeskittymää sekä isoja biokaasun tuotantolaitoksia. Kaiken kaikkiaan alueen uusiutuvan energian suunnitelmien toteutuminen tarkoittaisi merkittäviä investointeja seutukuntaan. Vaikka muutosprosessi on jo alkanut, uusiutuvan energian mahdollisuuksista ja vaikutuksista tiedetään melko vähän. Tämä selvitys on osa KASE MAURO – Maaseudun uusi rooli -hanketta, jonka tavoitteena on rakentaa aktiivisesti ja pilottiluonteisesti maaseudun uutta roolia Kaustisen seutukunnan alueella keskittyen etenkin uusiutuvan energian tuotantoon ja käyttöönottoon. Tässä raportissa keskitytään hankkeen yhteen osa-alueeseen, jossa tavoitteena on selvittää uusiutuvan energian potentiaalin aluetaloudelliset vaikutukset Kaustisen seutukunnan alueella. Aluetaloudelliset vaikutukset arvioitiin RegFin-simulointimallilla. Malli lukeutuu yleisen tasapainon malleihin ja se on kehitetty Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa. Laskelmissa tarkastellut skenaariot perustuvat KASE MAURO -hankkeessa Vaasan yliopiston VEBICin laatimiin uusiutuvan energian potentiaalin laskelmiin. Tarkastellut skenaariot poikkeavat toisistaan potentiaalin hyödyntämisasteen suhteen: tuotanto kattaisi vain oman alueen tarpeen, biokaasu- ja CHP-tuotannon rinnalla hyödynnettäisiin noin puolet tuuli- ja aurinkoenergian tuotantopotentiaalista tai alueella otettaisiin käyttöön koko tuotantopotentiaali. Tuotantovaihetta koskevien tulosten perusteella koko potentiaalin käyttöönotto voisi nostaa alueen bruttokansantuotetta (ABKT) tuotantovaiheessa yli 40 prosentilla nykytilanteeseen nähden, kun huomioidaan suorien vaikutusten lisäksi myös kerrannaisvaikutukset sekä vuodot ja virrat alueiden välillä. Vaikka vuotuisesta potentiaalista hyödynnettäisiin vain puolet, alueen BKT voisi kasvaa yli 20 prosentilla. Energiaomavaraisuuden saavuttaminen tarkoittaisi noin viiden prosentin kasvua ABKT:ssa. Vaikutukset työllisyyteen, yksityiseen kulutukseen ja työtuloihin ovat kaikissa skenaarioissa 1–3 % nykytilanteeseen nähden. Investointivaiheen osalta koko potentiaalin käyttöönotto voisi tarkoittaa investointikaudelle yli 30 prosentin kasvua ABKT:hen, mikä vastaa yli 100 miljoonaa euroa koko investointikauden aikana. Vastaavasti työllisyysvaikutus olisi laskelmien mukaan yli 25 prosenttia eli lähes 1 400 työllistä nykytilanteeseen nähden. Myös suppeampien tuotantojen skenaarioissa investointivaihe voisi kasvattaa alueen taloutta ja työllisyyttä useamman prosentin verran. Laskelmiin sisältyy erilaisia epävarmuustekijöitä, mutta tulokset antavat suuntaa vaikutusten suuruusluokasta käytettävissä olevien tietojen valossa. Kaustisen seudulla on monipuoliset mahdollisuudet uusiutuvan energian tuotantoon. Arviointitulosten perusteella uusiutuva energia tarjoaa Kaustisen seudulle mahdollisuuden uudenlaiseen rooliin. Energiaomavaisuuden saavuttaminen vaatisi vain pienen osan koko potentiaalin hyödyntämisestä. Näin ollen mahdollisuudet tuottaa uusiutuvaa energiaa yli oman tarpeen ovat hyvinkin mahdollisia.
-
(Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2021)Raportteja ; 211Tutkimusraportti – Suupohjan metson vuosisata maankäytön muutoksissa – on syntynyt osana Leader-rahoitteista Metsokannat kasvuun ja tarinat talteen -hanketta. Hankeen vastuulliset toimijat vuosina 2019-2021 ovat olleet Suomen riistakeskus, Suomen metsäkeskus, Helsingin yliopiston Ruralia-insituutti ja paikallisena kumppanina Kauhajoen metsästysseura. Hankkeessa metson elinolosuhteita on pyritty parantamaan Kauhajoen alueella riistanhoidollisin toimenpitein ja riistametsänhoidosta tiedottamalla. Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin tehtävänä on ollut koota metsoa koskevaa muistitietoainesta haastatteluin, käymällä läpi vanhoja sanomalehtiä ja arkistolähteitä. Suupohjan metson vuosisata maankäytön muutoksissa on tutkimus metson, metsästyksen ja metsän välisestä kiinteästä yhteydestä Suupohjan alueella. Metsokannat ovat laskeneet dramaattisesti kuluneen sadan vuoden aikana. Tässä tutkimuksessa pureudutaan muutoksen syihin ja kerätyissä metsotarinoissa esitettyihin tulkintoihin. Metson kohtalo sijoitetaan laajempiin historiallisiin ja erityisesti ympäristöhistoriallisiin yhteyksiin. Selvitämme, miten metsoa on Suupohjan alueella eri aikoina metsästetty, millainen elinkeinollinen rooli sillä on ollut, miten metso on näkynyt paikallisessa riistanhoitotyössä. Tutkimme Suupohjan alueen luonnossa ja riistakannoissa tapahtuneita nopeita muutoksia – erityisesti sitä, millainen rooli ihmisten toimilla on ollut paikalliseen lajikirjoon.
-
(Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2021)Julkaisuja ; 38Olen paikallisuuden tutkija. Metodini on olla mukana käynnistämässä paikkaperustaisia kokeiluja, tutkia niitä ja tehdä tutkimusten perusteella toimenpide-ehdotuksia. Saksalaisen filolosofin Ernst Blochin hengessä kutsun hankkeita konkreettisiksi utopioiksi. Niiden todeksi tekemisessä on tähdellistä maksimoida yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Mottoni on ”Tutki ja vaikuta”. Yhteiskunnan uudistamisessa alhaalta ylöspäin näkökulma on perustavanlaatuisen tärkeä, koska on turvattava hyvän elämän edellytykset kansalaisten arjen ympäristöissä. Jos yhteiskunta vetäytyy paikallisyhteisöistä, niiden kehitysedellytykset heikkenevät. Jos yhteiskunnan pienyksiköt halvaannutetaan, yhteiskunta halvaantuu. Tästä näkemyksestä ponnistaa paikkaperustainen politiikka. Paikkaperustaiseen politiikkaan perustuvat konkreetiset utopiat edellyttävät hallinnon, yritysten, kansalaisjärjestöjen ja kansalaisten syvähenkiseen luottamukseen perustuvaa yhteistyötä, yhdistävää sosiaalista pääomaa.Tutkimissani hankkeissa on kuitenkin usein ilmennyt, että helposti ajaudutaan reviirinvartiointiin. Ylimpänä pyrkimyksenä on yhteisen hyvän tavoittelemisen sijasta oman organisaation etujen kovakalloinen turvaaminen. Olen ollut eläkkeellä viisi vuotta. Minulla on pitkä perspektiivi taaksepäin. Olen työskennellyt useiden konkreettisten utopioiden parissa. Esittelen niistä tärkeimmät.
-
(Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2021)Raportteja ; 210Tämä julkaisu on osa Juuret juniorille – Maaseudun lasten ja nuorten kotiseutukokemusten rakentuminen ja yhteys koettuun elämänlaatuun ja hyvinvointiin -tutkimushankketta, jossa on tarkasteltu peruskouluikäisten maaseudun lasten ja nuorten kiinnittymistä ja juurtuneisuutta kotiseutuunsa. Hankkeessa on tutkittu sitä, miten lapset ja nuoret kokevat kotiseutunsa ja miten nämä kokemukset vaikuttavat heidän hyvinvointiinsa ja elämänlaatuunsa. Hankkeen tavoitteena on tutkimukseen perustuen myös kehittää koulujen kotiseutuopetusta. Tutkimusaineisto kerättiin yhdeksässä koulussa ja kymmenen oppilasryhmän kanssa. Tutkimuksen kohdekoulut sijaitsivat Alavudella, Janakkalassa, Kangasalla, Kiuruvedellä, Lieksassa, Oulaisissa, Puumalassa, Toivakassa ja Uudessakaupungissa. Valinnassa keskeisenä kriteerinä oli, että koulut sijaitsevat eri puolilla Suomea ja erilaisilla maaseutualueilla. Aineisto kerättiin 28.11.2019–1.12.2020. Aineistonkeruumentelminä olivat virikekeskustelu, kirjoitustehtävä sekä paikkakokemuksen tutkimukseen kehitetty pehmoGIS-karttakysely. Virikekeskustelutilaisuuksiin osallistui kaikkiaan 141 oppilasta. Kaikki luokka-asteet esikouluikäisistä yhdeksäsluokkalaisiin olivat edustettuina. Käytännössä tilaisuudet etenivät siten, että paikalla olleet tutkijat esittivät yksi kerrallaan keskusteluvirikkeitä ja antoivat oppilaiden keskustella aiheesta. 0.–2.-luokkalaisia lukuun ottamatta kaikki oppilaat tekivät myös kirjoitustehtävän. PehmoGIS-karttakysely suunnattiin vuosiluokkien 4–9 oppilaille. Vastauksia saatiin viidestä eri opetusryhmästä. Kaikkiaan 43 henkilöä vastasi vähintään yhteen kysymykseen. Kokonaisuutena kyselyn vastaukset seurailivat keskustelutilaisuuksissa käsiteltyjä teemoja ja aiheita. Tässä julkaisussa esiteltävä keskustelutilaisuuksien dokumentaatio pyrkii etnografisen tutkimusotteen perinteiden mukaisesti tuomaan esiin tutkittavien oman äänen mahdollisimman hyvin. Samalla on pyritty siihen, että jokainen puheenvuoro ja ajatuksellinen langanpää olisi löydettävissä tekstistä. Tässä julkaisussa esitellyn aineiston perusteella luodaan edelleen tulkinta lasten ja nuorten kotiseutukuvien ja -käsitysten kehityksestä ja kokonaisuudesta. Tulkinta julkaistaan erikseen Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin julkaisusarjassa.
-
(Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2021)Raportteja ; 209Matkailun maailmanlaajuinen kasvu teki 2010-luvulla siihen liittyvistä kestävyyskysymyksistä entistä tärkeämpiä niin meillä kuin muuallakin. Samalla alan laajentumisen vaikutukset luontoon ja paikallisyhteisöihin ovat nousseet toistuvasti esille. Myös matkailun yhteys ilmastonmuutoksen torjumiseen on ilmeinen. Suomessa on sitouduttu Euroopan unionin linjaan vähentää hiilidioksidipäästöjä. Vaikka koronapandemia pysäytti matkailun kasvun, taantuma tuskin jää pysyväksi. Vastuullisen matkailun kysymykset ovat edelleen ajankohtaisia. Myös pandemia itsessään on vaikuttanut tähän. Esimerkiksi matkailijoiden ja alan työntekijöiden turvallisuudesta huolehtimisen kautta. Globaalit ja kansalliset tavoitteet muuttuvat todellisuudeksi paikallisella tasolla. Etelä-Pohjanmaalla matkailun kestävyyden ja vastuullisuuden edistäminen on asetettu yhdeksi toimenpiteeksi matkailun kehittämisessä maakunnallisessa matkailustrategiassa vuosille 2020–2028. Maakunnan matkailualan yritysten vastuullisuuden tukeminen edellyttää yritysten pohjatietojen ja osaamistarpeiden kartoittamista. Tämän raportin yhteydessä on haastateltu 15 vastaajaa alan yrityksistä näiden tietojen saamiseksi. Haastattelujen yhteydessä kysyimme myös koronapandemian vaikutuksista liiketoiminnalle ja vastuullisen matkailun kehittämiselle. Tulosten mukaan matkailuyritysten suhde kestävyyteen määräytyy kahden tekijän: asiakaskunnan vaatimusten ja omistaja-yrittäjien arvojen kautta. Vastaajien enemmistön mukaan vastuullisuudella oli merkitystä vain 10-40 prosentille heidän asiakkaistaan. Osa jopa arvioi, ettei kestävyyskysymyksillä ollut merkitystä heidän asiakkailleen tänään. Vastuullisuuden merkityksen nähtiin kuitenkin olevan kasvussa. Kolmannes vastaajista oli puolestaan niitä, joiden asiakkaiden pääosa piti kestävyyttä tärkeänä. Pari heistä arvioi, että yli 90 prosentille heidän asiakkaistaan kestävyydellä olisi merkitystä. Niissä yrityksissä, joissa kestävyysasioissa valveutuneet asiakkaat olivat enemmistönä, vastuullisuus myös näkyi vahvasti liiketoiminnassa. Suhtautuminen kestävyyteen oli osittain ristiriitaista. Jokaisessa yrityksessä oli kiinnitetty huomiota ainakin yhden kestävyyden osa-alueen kehittämiseen. Näin oli jopa kestävyyden käsitteeseen kriittisesti suhtautuvissa yrityksissä. Joissakin yrityksissä panostettiin useampaan vastuullisuuden osa-alueeseen voimakkaasti. Vastuullisuusteoista huolimatta niiden esille tuomista ei kuitenkaan aina pidetty kovin tärkeänä. Yhtenä syynä maltilliseen lähestymistapaan saattaa olla vastuullisuuden valtavirtaistuminen. Esimerkiksi energiatehokkuuden parantamista tai ympäristön ekologisen tilan huomioimista voidaan pitää arkipäiväisenä osana liiketoimintaa, josta ei nähdä tarvetta tiedottaa. Toisaalta vastuullisuustoimilla voidaan edelleen saavuttaa myös positiivista näkyvyyttä. Ne tulisikin huomioida yritysten viestinnässä. Joidenkin vastaajien mukaan elämyksellisyys ja vastuullisuus saattoivat olla myös mahdollisesti ristiriidassa keskenään. Asiakkaiden ei välttämättä nähty yhdistävän vastuullisuutta hakemiinsa positiivisiin tunnekokemuksiin. Toisaalta jos positiivinen yhteys kyettiin rakentamaan, niin siitä oltiin myös valmiita kertomaan. Osassa yrityksiä saatettiin myös tehdä sellaista vastuullisuustyötä, jota ei haluttu julkisuuteen esimerkiksi avustusten pyytäjien määrän räjähdysmäisen kasvun pelon takia. Myös kestävyyteen liittyvät vaatimukset ja niiden muuttuminen epäilyttivät. Yksi esimerkki tästä oli puun polttamisen ympäristövaikutusten tiimoilta käyty keskustelu. Kestävyyden huomioiminen toiminnan kehittämisessä oli monien vastaajien mukaan sidottu oletettuun liiketaloudelliseen hyötyyn. Jos hyödyn nähtiin jäävän pieneksi, ei kestävyystoimenpiteisiin välttämättä ryhdytty. Koronan heikentäessä suhdannenäkymiä olivat monet yritykset keskittyneet taloudellisesta kestävyydestä huolehtimiseen. Esimerkiksi ekologista kestävyyttä parantavia investointeja oli siirretty. Tämän selvityksen tulosten mukaan vastuullisen matkailun kehittäminen edellyttää konkretian ja liiketoiminnallisten hyötyjen esille tuomista. Käytännöllisen tiedon lisäksi tarvitaan lisää tietoa kestävyyden eri osa-alueista ja niiden merkityksestä liiketoiminnan kehittämiselle. Myös kestävyyteen liittyviin arvokysymyksiin olisi hyvä kiinnittää huomiota.
