Sakeinta sumua käskettiin sanoa Jumalaksi : Uskonnollinen kieli Pentti Saarikosken tuotannossa

Show full item record

Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-2989-5
Title: Sakeinta sumua käskettiin sanoa Jumalaksi : Uskonnollinen kieli Pentti Saarikosken tuotannossa
Author: Köykkä, Arto
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Theology
Thesis level: Doctoral dissertation (monograph)
Abstract: This thesis studies how Pentti Saarikoski has chosen and used religious language and what this language tells about his thoughts related to his worldview and religion. My point of view is not restricted to Christianity, although Saarikoski emphasized the importance of the church Bible from 1938 for his work. I analyze books that Saarikoski meant to be published during his lifetime. Diaries are not part of my essential source material, but I use them when they contribute toward understanding my actual research material. Of the diaries examined, the most meaningful are those of adolescence, which illustrate his religious period and the literary favorites of his adolescence. Various interpretative methods need to be applied to my heterogeneous and multigenre source material, depending on the text being studied. Religious allusions in the texts are sorted in accordance with the strategies of comparative literature, especially an intertextual approach. Furthermore, I analyze this material using methods of systematic analysis. I look for permanent thought structures and study how they are related to religious and even philosophical paradigms. Linguistics and exegetics are used when needed. At the same time I take into account that everything said by Saarikoski does not need to be understood as his own thoughts. Two kinds of religious language are perceived in his works: on the one hand, there is language that originates from religion, but does not editorialize the content of the language; in other words, language whose religious origin is seen only etymologically. On the other hand, there is religious language proper that has an existential and subjective dimension. Manifestations of religious allusions were investigated in Saarikoski s works of different periods. In the first three poem collections Runoja, Toisia runoja and Runot ja Hipponaksin runot there are only a few religious allusions. In these collections, Saarikoski is consciously building his image and parting from his adolescent religiosity. In the collection Mitä tapahtuu todella? expressions drawn from the church Bible show up visibly in his text, and after that they are strongly present in all of his works. During his period in Sweden, poems become more abstract. On the other hand, his description of religious experience becomes more concrete in the radio drama series Köyhyyden filosofia that is set at the end of the 19th and the beginning of the 20th centuries. People living frugally do not just use a language of religious origin etymologically, but they express their life experience through religious language, existentially. Allusions of religious language are grouped in the study, according to their reference texts and how the allusions are used. From the books of the Bible, Saarikoski is especially interested in the Book of Genesis and the Gospels. Theology and the doctrines of Paul are more unfamiliar to him. While making allusions to the Gospels, he avoids narrations that are scientifically suspicious. I also show texts in the works of Saarikoski, where he refers to the Book of Psalms , to adolescent language of the congregation, or to non-Christian religious material. Mostly he enriches his writing with a language of religious origin , but within his works there is also an abundance of texts where he modifies his thoughts and comments on the religious world and its phenomena. In an excursus on the Gospel of Matthew that Saarikoski translated I make comparisons to allusions in his texts drawn from the church Bible. Here I shows comprehensively that, even after translating the Gospel, the allusions Saarikoski uses are always to the church Bible, and not to his translation. Analysis of Saarikoski s political texts showed that communism was a structure good to think with that mostly substituted his religious ways of thinking. Saarikoski elevates the historical person of Jesus among the greats of humanity, but in his works he is not especially interested in the significance of the teachings of Christ, only in his rebellion and humanity. Saarikoski depicts the members of his personal communistic person-gallery with means of religious language. He especially admires Lenin in this sense. The naming of things and phenomena is important to Saarikoski. This shows, for instance, in how he speaks about God. When he refers to God in the upper case initial, he is always referring to the Christian God. The lower case initial shows that the text refers to a false god, or to a degenerated Christian god that does not deserve the name of God. I also show that Saarikoski sometimes uses religious expressions in a way that resembles performatives. For example , when his literary self blesses everything he sees on a sea shore. My analysis shows that the antipathy Saarikoski feels towards the Church and its clergy is based primarily on the thought that one should not speak about things that cannot be spoken about. Saarikoski has thoroughly absorbed the final sentence of Wittgenstein s Tractatus Logico-Philosophicus: Whereof one cannot speak, thereof one must be silent. It reflects Saarikoski s own thoughts about the limits of language. He veils his God-related thoughts to concepts like dark and fog used in Apophatic theology. It cannot be proven that he was really familiar with Apophatic theology. But both his residence at the Greek Orthodox monastery of Valamo in central Finland and his translations of J. D. Salinger s Franny and Zooey, related to the prayer of Jesus, have undoubtedly influenced his orientation toward theology.Väitöskirjassani tutkin miten Pentti Saarikoski on valikoinut ja käyttänyt uskonnollista kieltä ja mitä tämä kieli kertoo hänen uskontoon ja maailmankatsomukseen liittyvistä ajatuksistaan. Näkökulmani ei rajoitu kristinuskoon, vaikka Saarikoski korosti oman työnsä kannalta vuoden 1938 Kirkkoraamatun merkitystä. Analyysini kohteina ovat ne Saarikosken kirjat, jotka oli tarkoitettu hänen elinaikanaan julkaistaviksi. Päiväkirjat eivät kuulu varsinaiseen lähdeaineistooni, mutta hyödynnän niitä silloin, kun ne auttavat ymmärtämään varsinaista tutkimusaineistoani. Niistä merkittävimpiä ovat nuoruusajan päiväkirjat, jotka kertovat murrosiän uskonnollisesta elämänvaiheesta ja kirjallisista suosikeista. Heterogeeniseen, monista kirjallisuudenlajeista koostuvaan lähdeaineistooni on sovellettava useita tulkintamenetelmiä sen mukaan, millaisesta tekstistä kulloinkin on kyse. Erotan teksteistä uskonnolliset alluusiot hyödyntämällä kirjallisuustieteellistä keskustelua, joka liittyy intertekstuaalisuuden käsitteeseen. Näin keräämääni materiaalia lähestyn systemaattisen analyysin keinoin. Etsin pysyviä ajattelustruktuureja ja tutkin, miten ne liittyvät uskonnollisiin ja filosofisiinkin ajattelumalleihin. Tarvittaessa otan avuksi kielitieteen ja eksegetiikan. Samalla otan huomioon sen, että kaikkea Saarikosken sanomaa ei pidä käsittää hänen omaksi ajatuksekseen. Hahmotan hänen tuotannostaan kahdenlaista uskonnollista kieltä: Toisaalta on uskontoperäinen kieli, joka ei ota kantaa tämän kielen sisältöön ja jossa uskonto näkyy usein vain etymologisesti. Toisaalta on varsinainen uskonnollinen kieli, jossa on eksistentiaalinen ja subjektiivinen ulottuvuus. Tutkimuksessani kartoitin uskonnollisten alluusioiden esiintymistä Saarikosken tuotannon eri vaiheissa. Kolmessa ensimmäisessä kokoelmassa Runoja, Toisia runoja ja Runot ja Hipponaksin runot uskonnollisia alluusiota on vain vähän. Saarikoski pyrki tietoisesti rakentamaan niissä omaa julkisuuskuvaansa ja luomaan etäisyyttä nuoruutensa uskonnollisuuteen. Kokoelmassa Mitä tapahtuu todella? Kirkkoraamatun ilmaukset tulevat näkyvästi hänen teksteihinsä, ja sen jälkeen ne ovat vahvasti läsnä koko hänen tuotantonsa ajan. Ruotsin kaudella runojen abstraktisuus lisääntyy, mutta toisaalta uskonnollisten kokemusten kuvaaminen saa uutta konkreettisuutta 1800-luvun loppuun ja 1900-luvun alkuun sijoittuvissa Köyhyyden filosofia -niteen kuunnelmissa. Niukoissa oloissa elävät ihmiset eivät tyydy käyttämään vain uskontoperäistä kieltä, vaan ilmaisevat elämänkokemustaan varsinaisen uskonnollisen kielen avulla. Tutkimuksessani ryhmittelin uskonnollisen kielen alluusioita sen mukaan, mistä niiden taustatekstit ovat löydettävissä ja miten näitä alluusioita käytetään. Raamatun kirjoista Saarikoski kiinnittää huomionsa ennen muuta alkukertomuksiin ja evankeliumeihin, kun taas Paavalin teologiaa ja opillisia kysymyksiä kohtaan hän tuntee vierautta. Allusoidessaan evankeliumeihin hän välttää kertomuksia, jotka ovat luonnontieteellisesti epäilyttäviä. Osoitin Saarikosken tuotannosta myös tekstejä, joissa hän on viitannut virsikirjaan, hänelle nuoruudesta tuttuun seurakuntakieleen tai ei-kristilliseen uskonnolliseen materiaaliin. Suurelta osin hän vain rikastuttaa ilmaisuaan uskontoperäisen kielen avulla, mutta pitkin tuotantoa on runsaasti tekstiä, joissa hän ajatuksiaan muunnellen ottaa kantaa uskonnolliseen maailmaan ja sen ilmiöihin. Ekskursiona on alaluku Saarikosken kääntämästä Matteuksen evankeliumista. Kirkkoraamattuun tehty vertailu näytti tyhjentävästi, että suomennoksen jälkeenkin Saarikoski allusoi tuotannossaan aina Kirkkoraamatun tekstiin, ei koskaan omaan käännökseensä. Saarikosken poliittisten tekstien analyysi osoitti että kommunismista tuli hänelle ajattelun apukonstruktio, joka suurelta osin korvasi hänen uskonnolliset ajattelutapansa. Saarikoski nostaa Jeesuksen historiallisen persoonan ihmiskunnan suuruuksien joukkoon, mutta hän ei ole tuotannossaan juuri kiinnostunut Kristuksen opillisesta merkityksestä vaan lähinnä Jeesuksen kapinallisuudesta ja ihmisyydestä. Saarikoski kuvaa myös oman kommunistisen henkilögalleriansa jäseniä uskonnollisen kielen keinoin. Hän ihailee erityisesti Leniniä. Asioiden ja ilmiöiden nimeäminen on Saarikoskelle tärkeää. Se koskee myös sitä tapaa, jolla Jumalasta puhutaan. Ison alkukirjaimen Jumala viittaa aina kristilliseen Jumalaan. Pieni alkukirjain taas osoittaa, että kyseessä on niin sanottu epäjumala tai kristillisperäinen degeneroitunut jumala, joka ei ansaitse Jumalan nimeä. Saarikoski luo itsekin Jumalan nimiä, kuten Näin on ja Ynnä Muuta . Osoitin myös, että Saarikoski käyttää joskus uskonnollisia ilmauksia performatiivista kieltä muistuttavalla tavalla. Tästä on esimerkkinä se, kuinka hänen minäkertojansa siunaa kaikkea merenrannalla näkemäänsä. Analyysini näytti, että Saarikosken kirkkoa ja papistoa kohtaan tuntema antipatia perustuu ennen muuta siihen ajatukseen, ettei pidä lainkaan puhua asioista, jotka eivät ylipäänsä ole puhuttavissa. Saarikoski tuntee Wittgensteinin Tractatus Logico-Philosophicus -teoksen loppulauseen: Mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava. Se heijastaa Saarikosken omia ajatuksia kielen rajoista. Hän verhoaa Jumalaan liittyvät ajatuksensa apofaattisen teologian käyttämiin käsitteisiin, kuten pimeä , pilvi ja sumu . Ei ole todistettavissa, että hän olisi varsinaisesti perehtynyt apofaattiseen teologiaan, mutta Saarikosken oleskelu Valamon luostarissa ja hänen kääntämänsä ja Jeesuksen rukoukseen liittyvä J. D. Salingerin romaani Franny ja Zooey ovat välttämättä tuottaneet vaikutteita myös tästä teologian suuntauksesta.
URI: URN:ISBN:978-951-51-2989-5
http://hdl.handle.net/10138/175815
Date: 2017-03-18
Subject: uskonnonfilosofia
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
Sakeinta.pdf 2.043Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record