Ruralia-instituutti. Raportteja

 

Recent Submissions

  • Suutari, Timo; Rinne-Koski, Katja (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2021)
    Raportteja 210
    Tämä julkaisu on osa Juuret juniorille – Maaseudun lasten ja nuorten kotiseutukokemusten rakentuminen ja yhteys koettuun elämänlaatuun ja hyvinvointiin -tutkimushankketta, jossa on tarkasteltu peruskouluikäisten maaseudun lasten ja nuorten kiinnittymistä ja juurtuneisuutta kotiseutuunsa. Hankkeessa on tutkittu sitä, miten lapset ja nuoret kokevat kotiseutunsa ja miten nämä kokemukset vaikuttavat heidän hyvinvointiinsa ja elämänlaatuunsa. Hankkeen tavoitteena on tutkimukseen perustuen myös kehittää koulujen kotiseutuopetusta. Tutkimusaineisto kerättiin yhdeksässä koulussa ja kymmenen oppilasryhmän kanssa. Tutkimuksen kohdekoulut sijaitsivat Alavudella, Janakkalassa, Kangasalla, Kiuruvedellä, Lieksassa, Oulaisissa, Puumalassa, Toivakassa ja Uudessakaupungissa. Valinnassa keskeisenä kriteerinä oli, että koulut sijaitsevat eri puolilla Suomea ja erilaisilla maaseutualueilla. Aineisto kerättiin 28.11.2019–1.12.2020. Aineistonkeruumentelminä olivat virikekeskustelu, kirjoitustehtävä sekä paikkakokemuksen tutkimukseen kehitetty pehmoGIS-karttakysely. Virikekeskustelutilaisuuksiin osallistui kaikkiaan 141 oppilasta. Kaikki luokka-asteet esikouluikäisistä yhdeksäsluokkalaisiin olivat edustettuina. Käytännössä tilaisuudet etenivät siten, että paikalla olleet tutkijat esittivät yksi kerrallaan keskusteluvirikkeitä ja antoivat oppilaiden keskustella aiheesta. 0.–2.-luokkalaisia lukuun ottamatta kaikki oppilaat tekivät myös kirjoitustehtävän. PehmoGIS-karttakysely suunnattiin vuosiluokkien 4–9 oppilaille. Vastauksia saatiin viidestä eri opetusryhmästä. Kaikkiaan 43 henkilöä vastasi vähintään yhteen kysymykseen. Kokonaisuutena kyselyn vastaukset seurailivat keskustelutilaisuuksissa käsiteltyjä teemoja ja aiheita. Tässä julkaisussa esiteltävä keskustelutilaisuuksien dokumentaatio pyrkii etnografisen tutkimusotteen perinteiden mukaisesti tuomaan esiin tutkittavien oman äänen mahdollisimman hyvin. Samalla on pyritty siihen, että jokainen puheenvuoro ja ajatuksellinen langanpää olisi löydettävissä tekstistä. Tässä julkaisussa esitellyn aineiston perusteella luodaan edelleen tulkinta lasten ja nuorten kotiseutukuvien ja -käsitysten kehityksestä ja kokonaisuudesta. Tulkinta julkaistaan erikseen Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin julkaisusarjassa.
  • Jumppanen, Aapo; Matilainen, Anne (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2021)
    Raportteja 209
    Matkailun maailmanlaajuinen kasvu teki 2010-luvulla siihen liittyvistä kestävyyskysymyksistä entistä tärkeämpiä niin meillä kuin muuallakin. Samalla alan laajentumisen vaikutukset luontoon ja paikallisyhteisöihin ovat nousseet toistuvasti esille. Myös matkailun yhteys ilmastonmuutoksen torjumiseen on ilmeinen. Suomessa on sitouduttu Euroopan unionin linjaan vähentää hiilidioksidipäästöjä. Vaikka koronapandemia pysäytti matkailun kasvun, taantuma tuskin jää pysyväksi. Vastuullisen matkailun kysymykset ovat edelleen ajankohtaisia. Myös pandemia itsessään on vaikuttanut tähän. Esimerkiksi matkailijoiden ja alan työntekijöiden turvallisuudesta huolehtimisen kautta. Globaalit ja kansalliset tavoitteet muuttuvat todellisuudeksi paikallisella tasolla. Etelä-Pohjanmaalla matkailun kestävyyden ja vastuullisuuden edistäminen on asetettu yhdeksi toimenpiteeksi matkailun kehittämisessä maakunnallisessa matkailustrategiassa vuosille 2020–2028. Maakunnan matkailualan yritysten vastuullisuuden tukeminen edellyttää yritysten pohjatietojen ja osaamistarpeiden kartoittamista. Tämän raportin yhteydessä on haastateltu 15 vastaajaa alan yrityksistä näiden tietojen saamiseksi. Haastattelujen yhteydessä kysyimme myös koronapandemian vaikutuksista liiketoiminnalle ja vastuullisen matkailun kehittämiselle. Tulosten mukaan matkailuyritysten suhde kestävyyteen määräytyy kahden tekijän: asiakaskunnan vaatimusten ja omistaja-yrittäjien arvojen kautta. Vastaajien enemmistön mukaan vastuullisuudella oli merkitystä vain 10-40 prosentille heidän asiakkaistaan. Osa jopa arvioi, ettei kestävyyskysymyksillä ollut merkitystä heidän asiakkailleen tänään. Vastuullisuuden merkityksen nähtiin kuitenkin olevan kasvussa. Kolmannes vastaajista oli puolestaan niitä, joiden asiakkaiden pääosa piti kestävyyttä tärkeänä. Pari heistä arvioi, että yli 90 prosentille heidän asiakkaistaan kestävyydellä olisi merkitystä. Niissä yrityksissä, joissa kestävyysasioissa valveutuneet asiakkaat olivat enemmistönä, vastuullisuus myös näkyi vahvasti liiketoiminnassa. Suhtautuminen kestävyyteen oli osittain ristiriitaista. Jokaisessa yrityksessä oli kiinnitetty huomiota ainakin yhden kestävyyden osa-alueen kehittämiseen. Näin oli jopa kestävyyden käsitteeseen kriittisesti suhtautuvissa yrityksissä. Joissakin yrityksissä panostettiin useampaan vastuullisuuden osa-alueeseen voimakkaasti. Vastuullisuusteoista huolimatta niiden esille tuomista ei kuitenkaan aina pidetty kovin tärkeänä. Yhtenä syynä maltilliseen lähestymistapaan saattaa olla vastuullisuuden valtavirtaistuminen. Esimerkiksi energiatehokkuuden parantamista tai ympäristön ekologisen tilan huomioimista voidaan pitää arkipäiväisenä osana liiketoimintaa, josta ei nähdä tarvetta tiedottaa. Toisaalta vastuullisuustoimilla voidaan edelleen saavuttaa myös positiivista näkyvyyttä. Ne tulisikin huomioida yritysten viestinnässä. Joidenkin vastaajien mukaan elämyksellisyys ja vastuullisuus saattoivat olla myös mahdollisesti ristiriidassa keskenään. Asiakkaiden ei välttämättä nähty yhdistävän vastuullisuutta hakemiinsa positiivisiin tunnekokemuksiin. Toisaalta jos positiivinen yhteys kyettiin rakentamaan, niin siitä oltiin myös valmiita kertomaan. Osassa yrityksiä saatettiin myös tehdä sellaista vastuullisuustyötä, jota ei haluttu julkisuuteen esimerkiksi avustusten pyytäjien määrän räjähdysmäisen kasvun pelon takia. Myös kestävyyteen liittyvät vaatimukset ja niiden muuttuminen epäilyttivät. Yksi esimerkki tästä oli puun polttamisen ympäristövaikutusten tiimoilta käyty keskustelu. Kestävyyden huomioiminen toiminnan kehittämisessä oli monien vastaajien mukaan sidottu oletettuun liiketaloudelliseen hyötyyn. Jos hyödyn nähtiin jäävän pieneksi, ei kestävyystoimenpiteisiin välttämättä ryhdytty. Koronan heikentäessä suhdannenäkymiä olivat monet yritykset keskittyneet taloudellisesta kestävyydestä huolehtimiseen. Esimerkiksi ekologista kestävyyttä parantavia investointeja oli siirretty. Tämän selvityksen tulosten mukaan vastuullisen matkailun kehittäminen edellyttää konkretian ja liiketoiminnallisten hyötyjen esille tuomista. Käytännöllisen tiedon lisäksi tarvitaan lisää tietoa kestävyyden eri osa-alueista ja niiden merkityksestä liiketoiminnan kehittämiselle. Myös kestävyyteen liittyviin arvokysymyksiin olisi hyvä kiinnittää huomiota.
  • Kujala, Susanna; Hakala, Outi; Vierula, Jorma (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2021)
    Raportteja 208
    Suupohjan rata on vaikuttanut jo yli sadan vuoden ajan rataa ympäröivän alueen elinkeinoelämään ja kehitykseen. Radalla kuljetettavien liikennemäärien vähentyminen johti tilanteeseen, jossa radan kunnossapito päätettiin lopettaa. Kunnossapitoa on kuitenkin jatkettu, koska liikennemäärissä on ollut havaittavissa kasvua. Mikäli liikennöintiä halutaan edelleen jatkaa, on alueen toimijoiden kyettävä osoittamaan mahdollisuudet lisätä radan käyttöä ja siten tukea alueen kehittymistä. Tämä raportti on osa Suupohjan radasta vahvistuva kehityskäytävä -hanketta. Hankkeessa Etelä-Pohjanmaan rautatieyhdistys tuottaa ratkaisuja radan tavarakuljetusten lisäämiseksi ja selvittää henkilöliikenteen käynnistämisen edellytykset. Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti arvioi hankkeessa radan aluetaloudelliset vaikutukset kolmessa tulevaisuuden skenaariossa. Tavaraliikenne on Suupohjan radan kehittämisessä avainasemassa, ja raakapuun kuljetus on tärkeä osa tavaraliikennettä. Suupohjan metsien kestävän hakkuumääräarvion puitteissa olisi mahdollista lisätä hakkuita, joille puutavaran rautatiekuljetusten kehittäminen loisi edellytyksiä. Hankkeessa onkin keskusteltu muun muassa metsäyhtiöiden kanssa sekä tuettu Teuvan liikennepaikalle tehtyjen investointien toteuttamista. Toteutettujen toimenpiteiden myötä puutavaran rautatiekuljetusten tulevaisuus Suupohjan radalla näyttää myönteiseltä. Radan tuotekuljetusten lisäämisellä on vahva yhteys Kaskisten satamaan vienti- ja tuontisatamana, ja hankkeessa pohdittiin myös satamaan kohdistuvien kuljetusten lisäämisen mahdollisuuksia esimerkiksi uusien tuote-erien, meno-paluukuljetusten ja konttiliikenteen muodossa. Henkilöliikenne Suupohjan radalla on yksi tulevaisuuden kehityspolku, jonka hyödyntämisen edellytyksien selvittämiseksi hankkeessa muun muassa keskusteltiin alueen suurten työnantajien sekä kuntien edustajien kanssa. Keskusteluissa nousi esiin kiinnostus henkilöliikenteen käynnistämistä kohtaan muun muassa alueen vetovoimaisuuden vahvistamiseksi ja yritysten ilmastotoimenpiteiden toteuttamiseksi. Keskusteluissa kiinnitettiin huomiota myös henkilöliikenteen toteutuksen yksityiskohtiin, jotka vaikuttavat matkustamisen sujuvuuteen ja siten matkustajien kiinnostukseen raideliikennettä kohtaan. Aluetaloudellisten vaikutusten arvioinnin mukaan rataa ympäröivä aluetalous kohtaisi negatiivisia vaikutuksia radan sulkemisesta perusuraan verrattuna. Radan liikennemäärän kasvaminen realistisen kasvuskenaarion mukaan tarkoittaisi etenkin rata-alueen metsätaloudelle piristysruisketta ja työmahdollisuuksia, mikä heijastuisi myös muualle talouteen. Optimistisessa kasvuskenaariossa positiiviset vaikutukset rata-alueelle olisivat suurimmat, minkä lisäksi henkilöliikenteen käynnistämisen myötä positiiviset talous- ja työllisyysvaikutukset voisivat edelleen kasvaa. Radan sulkemisen ja optimistisen kasvun skenaarioiden välillä on vuositasolla suurimmillaan yli 30 miljoonan euron ero alueellisessa bruttokansantuotteessa ja noin 140 henkilötyövuoden ero työllisyydessä. Kasvuskenaarioissa liikenteen päästöt laskisivat liikenteen siirtyessä enemmän maanteiltä rautateille. Suupohjan alueelle kohdistuvista radan aluetalousvaikutuksista suurin osa kertyy metsätalouden muutoksista, joten etenkin puukuljetusten toteutunut kasvu radalla viittaa siihen, että positiivisia talous- ja työllisyysvaikutuksia olisi jo alkanut syntyä alueelle. Voidaankin todeta, että Suupohjan radalla on mahdollisuuksia toimia alueen vahvistuvana kehityskäytävänä.
  • Riukulehto, Sulevi (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2020)
    Raportteja 207
    Tämä julkaisu avaa näkymän eteläafrikkalaisiin kotiseutukokemuksiin Far West Randin alueella Gautengin osavaltiossa sijaitsevan Merafongin asukkaiden kuvaamana. Aineisto kerättiin 17.–20.11.2015 virikekeskustelumenetelmällä ja kahdella kirjallisella tehtävällä. Kuuteen aineistonkeruutilaisuuteen osallistui yhteensä 31 keskustelijaa. Keskustelijat olivat Merafongin kunnan suunnittelijoita, Khutsongin asuinalueen mustia miehiä, De Beerin alakoulun oppilaita, paloasemalla työskenteleviä siirtotyöläisiä sekä Carleton Herald -lehden toimituksen kokoama keskustelijaryhmä. Keskustelujen kuvaukset raportoidaan omina lukuinaan siinä järjestyksessä kuin tilaisuudet pidettiin. Loppuun on koottu kahden kirjallisen tehtävän tulokset. Niissä käsitellään kotiseudun tärkeitä asioita ja vieraalle alueelle muuttamista. Home in Merafong oli Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin ja North-Westin yliopiston Vaal Trianglen Kampuksen yhteishanke. Behind it all is a mine The present publication provides an outlook on South African home experiences, as described by the inhabitants of Merafong, located in the area of Far West Rand, in the Gauteng province. The data were collected 17–20 November 2015 with the elicited discussion method and two written assignments. The six data collection sessions were attended by a total of 31 participants. The discussants consisted of planning officers employed by the Merafong Muncipality, colored men from the Khutsong township, pupils of the De Beer elementary school, immigrant workers working at a fire station, as well as a group of discussants gathered by the editorial staff of the Carleton Herald newspaper. The descriptions of the discussions are reported as separate chapters in chronological order. The results of the two written assignments are presented at the end of the publication. These relate to important issues regarding the interviewees’ own region and relocation to a strange one. Home in Merafong was a joint project of the Ruralia Institute of the University of Helsinki and the Vaal Triangle Campus of North-West University.
  • Suutari, Timo; Mellberg, Sandra; Kurki, Sami (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2020)
    Raportteja 206
    I denna rapport granskas innovations- och utvecklingsplattformar i matsektorn. För rapporten studerades 15 nätverk och plattformar för utveckling av matsektorn i Sverige, Norge, Danmark och Finland. Dessa exempelfall speglas mot Österbotten och tankar förs fram om hur den österbottniska utvecklingsplattformen för matsektorn och dess verksamhetsmodell kunde se ut. Utvecklingsplattformarna sammanför aktörer och kompetensområden i matsektorn samt främjar interaktionen mellan aktörerna. En utvecklingsplattform för matsektorn kan stöda interaktionen på ett mycket praktiskt sätt genom att ordna till exempel nätverksträffar och seminarier. På den mest abstrakta nivån kan den ses som ett slags gemensam nämnare eller gränsobjekt för utvecklingsarbetet. Utvecklingsplattformarna för matsektorn bygger alltid på befintliga funktioner och organisationer. När man planerar att skapa en ny plattform är det viktigt att man inte skapar organisationer eller verksamheter som börjar konkurrera med de nuvarande funktionerna och i värsta fall urholkar förtroendet inom de lokala nätverken. Finansieringsbasen för utvecklingsplattformen ska vara tillräckligt bred för att kontinuiteten i verksamheten inte ska vara beroende av enskilda projekt eller utvecklingsprogram. Detta stöds av att matsektorn deltar långsiktigt och konsekvent i allt programarbetet i regionen. I Österbotten behövs ett eget karakteristiskt perspektiv på utvecklingen av matsektorn, till exempel livsmedelsexport. Dessutom behövs det tillväxtföretag och fenomen i matbranschen som väcker och upprätthåller såväl allmänhetens intresse som utvecklingsivern. Bra etappmål för utvecklingen är att skapa lokala utvecklingsnätverk samt att skissa upp utvecklingsplattformens verksamhet. I fortsättningen måste målet dock vara att bilda nätverk utanför landskapet, vilket innebär att skapa kontakter bland annat till de utvecklingsplattformar och -nätverk som presenteras i rapporten.
  • Suutari, Timo; Mellberg, Sandra; Kurki, Sami (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2020)
    Raportteja 205
    Tässä raportissa tarkastellaan ruoka-alan innovaatio- ja kehittämisalustoja. Raporttia varten läpikäytiin 15 ruoka-alan kehittämisverkostoa ja -alustaa Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Suomessa. Näitä tapausesimerkkejä peilataan Pohjanmaalle ja hahmotellaan, millainen voisi olla pohjalainen ruoka-alan kehittämisalusta ja sen toimintamalli. Kehittämisalustat kokoavat yhteen ruokasektorin eri toimijoita ja osaamisaloja sekä edistävät toimijoiden välistä vuorovaikutusta. Ruoka-alan kehittämisalusta voi tukea vuorovaikutusta hyvin käytännönläheisesti järjestämällä esimerkiksi verkostotapaamisia ja seminaareja. Abstraktimmalla tasolla ne voidaan nähdä eräänlaisina kehittämistyön yhteisinä nimittäjinä tai rajakohteina. Ruoka-alan kehittämisalustat rakentuvat aina olemassa olevien toimintojen ja organisaatioiden varaan. Kun suunnitellaan uuden alustan luomista, on tärkeää, ettei synnytetä sellaisia organisaatioita tai toimintoja, jotka alkavat kilpailla nykyisten toimintojen kanssa ja pahimmillaan heikentävät luottamusta paikallisten verkostojen sisällä. Kehittämisalustan rahoituspohja tulee olla riittävän laaja, jolloin toiminnan jatkuvuus ei ole riippuvaista yksittäisistä hankkeista tai kehittämisohjelmista. Tätä tukee se, että ruoka-ala on pitkäjänteisesti ja johdonmukaisesti mukana alueen kaikessa ohjelmatyössä. Pohjanmaalla tarvitaan oma erityinen näkökulma ruoka-alan kehittämiseen kuten esimerkiksi elintarvikevienti. Lisäksi tarvitaan suuren yleisön mielenkiintoa mutta myös kehittämisen intoa herättäviä ja ylläpitäviä kasvuyrityksiä ja ruoka-alan ilmiöitä. Hyviä kehittämisen välitavoitteita ovat paikallisten kehittämisverkostojen synnyttäminen sekä kehittämisalustan toiminnan hahmotteleminen. Jatkossa tavoitteeksi on kuitenkin asetettava verkostoituminen maakunnan ulkopuolelle, mikä tarkoittaa yhteyksien luomista muun muassa raportissa esitettyihin kehittämisalustoihin ja -verkostoihin.
  • Kujala, Susanna; Hakala, Outi; Kinnunen, Jouko (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2020)
    Raportteja 204
    Hiilineutraaliksi maakunnaksi pääseminen vaatii muutoksia erityisesti energiantuotannossa ja liikenteessä. Tarvittavilla muutoksilla on vaikutusta myös aluetalouteen. Tässä raportissa tarkastellaan Etelä-Savon kolmen vaihtoehtoisen hiilineutraaliutta tavoittelevan tulevaisuuden skenaarion aluetaloudellisia vaikutuksia, jotka arvioitiin yleisen tasapainon RegFinDyn-mallilla. Tulevaisuuden skenaariot keskittyvät päästöjen ja hiilinielun näkökulmasta kahteen keskeiseen osa-alueeseen; energiasektoriin ja metsätalouteen. Tarkastelu on osa Hiilivapaa Etelä-Savo -hanketta. Tulosten perusteella hitaampi energiasektorin muutosvauhti kohti vähäpäästöisempiä vaihtoehtoja (päästötavoitteet saavutettu 2050) ja metsätalouden tehostaminen voisivat edistää Etelä-Savon taloutta ja työllisyyttä kymmenillä miljoonilla euroilla ja sadoilla henkilötyövuosilla (Talous ensin -skenaario). Hyvin nopea energiasektorin muutosvauhti (päästötavoitteet saavutettu 2030) sekä metsätalouden merkittävä supistaminen hiilinieluja korostaen puolestaan laskisi päästöjä tehokkaasti, mutta aluetalous kärsisi selvästi (Ilmasto ensin -skenaario). Päästötavoitteeseen pyrkiminen vuoteen 2040 mennessä ja metsätalouden pieni supistaminen muodostavat todennäköisesti sen realistisimman skenaarion (Kompromissi -skenaario), missä tasapainoillaan päästötavoitteiden ja talouden välillä. Siinä päästöt laskisivat ja aluetalouteen kohdistuisi pientä laskua tarkastelujakson alkuvuosina, mutta talousvaikutus kääntyisi pidemmällä aikavälillä hieman positiiviseksi. Tulokset toivat esiin sen, että metsätaloudella on Etelä-Savossa merkittävä rooli niin hiilineutraaliuden kuin taloudenkin näkökulmasta. Metsätalouden muutokset muodostavat suurimman osan tarkasteltujen skenaarioiden talousvaikutuksista, mutta myös energiasektorin muutoksilla on vaikutuksensa. Energiahuollon ja liikenteen päästövähennysratkaisuilla voidaan edistää aluetaloutta etenkin pidemmällä aikavälillä, jos siirrytään käyttämään muualla tuotetun energian ja polttoaineiden sijaan paikallista (uusiutuvaa) energiaa. Päästötarkasteluiden perusteella päästövähennystoimenpiteissä on syytä ottaa huomioon energiasektorin lisäksi myös muut toimialat ja talouden kehitys, jotta tavoitteisiin todella päästäisiin. Tarkastelluilla skenaarioilla pyrittiin tuomaan esiin erilaisten vaihtoehtoisten polkujen mahdollisia vaikutuksia Etelä-Savon talouteen, työllisyyteen, väestöön sekä hiilidioksidipäästöihin päätöksenteon tueksi. Tarkasteluiden oletuksiin liittyy useita epävarmuustekijöitä, mikä on hyvä ottaa huomioon tuloksia tulkitessa. Tulokset antavat kuitenkin vähintäänkin suuntaa vaihtoehtoisten kehityskulkujen aluetaloudellisista vaikutuksista.
  • Riukulehto, Sulevi; Mäntylä, Jaakko (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2020)
    Raportteja 202
    Maalitehtailija Otto Syreenin upea talo sijaitsee Teuvan keskeisimmällä paikalla. Rakennus on tällä hetkellä tyhjillään, eikä Teuvan kunnalla ole sille käyttöä. Ympärillä on edelleen kunnan keskeisiä toimintoja. Rakennuksella on mielenkiintoinen historia muun muassa Syreenin maalitehtaana ja Teuvan kunnantalona. Talon säilyttämiseksi osana teuvalaista kulttuurimaisemaa Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti toteutti Teuvalaisten oma Syreenin talo -esiselvityshankkeen, jossa tutkittiin rakennusta, sen historiaa ja merkitystä paikkakunnalla. Lisäksi kahdessa työpajassa kerättiin Teuvan asukkaiden ja yhdistystoimijoiden ideoita ja tarpeita. Tässä julkaisussa rakennus- ja kulttuurihistoriallinen arkistotieto yhdistetään pintojen ja rakenteiden inventoinnista ja asukastilaisuuksista saatuun tietoon.
  • Hyyryläinen, Torsti; Rantanen, Manu; Pylkkänen, Päivi; Kahila, Petri; Saukkonen, Pasi; Hytinkoski, Pekka (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2020)
    Raportteja 203
    Miten oppiminen voidaan organisoida osaksi projektimuotoista aluekehittämistä? Aluekehittämistä toteutetaan kaikkialla maailmassa hankkeiden muodossa. Hankkeet ovat keskeinen osa julkisen vallan ohjelmaperusteista rahoituksen ohjausta. Tässä raportissa hanketta lähestytään kuitenkin oppimisen näkökulmasta. Kehittämishanke ymmärretään tiettyä tarkoitusta varten organisoituna oppimisympäristönä, jossa synnytetään uutta tietoa ja ratkaistaan ongelmia yhteisvoimin ja kokemuksia jakaen. Lähestymistapa on toimintatutkimuksellinen. Esimerkkitapauksena on alueellisesti laaja kehittämishanke, jonka kautta tarkastellaan kehittämiseen liittyvien teoreettisten ajatusten soveltamista käytäntöön. Näin kirjoittajat osallistuvat keskusteluun siitä, millä tavoin oppiminen voitaisiin nivoa maaseudun paikkaperustaiseen kehittämistoimintaan ja kehittämispolitiikkaan. Käytännön esimerkkinä tarkasteltavan hankkeen tarkoituksena oli löytää ratkaisuja pienten maaseutukuntien kuntataajamien ja kirkonkylien kehittämiseen ja niiden elinvoiman luomiseen. Hanke toteutettiin vuosina 2017–2020. Se oli Etelä-Savon, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan maakuntien välinen yhteishanke, joka rahoitettiin Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta 2014-2020. Toteuttajina olivat Mäntyharjun, Heinäveden, Liperin, Valtimon (nykyisin osa Nurmesta), Tervon ja Keiteleen kunnat. Hanketta koordinoi Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti, jonka kanssa tutkimuksellisesta osuudesta vastasi Itä-Suomen yliopiston Alue- ja kuntatutkimuskeskus Spatia. Yksittäisten toimenpiteiden ja kuntakohtaisten ideoiden ja ratkaisujen sijaan raportissa keskitytään projektimuotoisen kehittämisen muotoihin ja toimintatavallisiin (sosiaalisiin) innovaatioihin: miten pienet maaseutukunnat voisivat tehdä kehittämistoiminnastaan vaikuttavampaa verkostomaisesti toimien? Esitetyn esimerkin mukaan pienissä maaseutukunnissa voitaisiin yhteistoiminnan kautta löytää kaivattuja lisäresursseja sekä etsiä tehokkaammin ja lopulta myös löytää todennäköisemmin ratkaisuja monitahoisiin elinvoimakysymyksiin. Keskeisin johtopäätös on, että maaseututaajamien elinvoima syntyy paikkaperustaisesti ja uudistuu ylipaikallisessa vuorovaikutuksessa.
  • Viitaharju, Leena; Kujala, Susanna; Hakala, Outi; Trogen, Ada (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2020)
    Raportteja 201
    Lähiruoan käyttöä on pyritty Suomessa edistämään monin eri keinoin jo pitkään: on esimerkiksi asetettu erilaisia tavoitteita, otettu lähiruoka osaksi strategioita, tiedotettu aiheesta ja tehty erilaisia oppaita. Lähiruoasta on siis puhuttu viime vuosina paljon, myös julkiskeittiösektorilla. Näkyykö tämä puhe ja asian eteen tehty työ myös teoissa? Julkiskeittiöiden lähiruoan käytön muutos ja sen aluetaloudelliset vaikutukset -hankkeen tavoitteena oli selvittää julkiskeittiöiden käyttämä nykyinen lähiruoan osuus kaikista elintarvikehankinnoista maakunnittain ja vertailla sitä vuoden 2013 tilanteeseen. Lisäksi selvitettiin julkiskeittiöiden lähiruoan käytön muutoksen vaikutukset aluetalouteen muutamassa esimerkkimaakunnassa. Maakunnittaisia eroja tarkastelemalla tavoitteena oli saada käsitys niistä alueista, joissa ollaan onnistuttu asian edistämisessä muita paremmin. Lähiruolla tarkoitetaan tässä tarkastelussa omassa maakunnassa tuotettua ruokaa. Hankkeessa toteutettiin syksyllä 2019 e-lomakekysely, joka kohdistettiin kaikkien maakuntien hankintarenkaille ja -yksiköille. Kyselyyn tuli yhteensä 86 vastausta. Aluetalouslaskelmat toteutettiin yleisen tasapainon RegFin-mallilla, mikä ottaa huomioon suorien ja epäsuorien vaikutusten lisäksi myös niin sanotut aiheutetut vaikutukset sekä huomioi alueiden väliset vuodot ja virrat. Kyselyn tulosten perusteella alueelliset erot lähiruoan käytössä vaihtelevat paljon. Korkein lähiruoan osuus löytyy Satakunnasta (47 %) ja alhaisin Uudeltamaalta (1 %). Vuoden 2013 vastaavaan kyselyyn nähden alueelliset erot ovat kasvaneet, sillä aikaisemmin alueellinen vaihtelu lähiruokaosuuksissa oli muutamasta prosentista 28 prosenttiin. Kotimaisuusasteissa alueelliset erot eivät ole yhtä suuria, mutta vaihtelevat kuitenkin noin 70 prosentin ja 95 prosentin välillä. Aluetaloudellisten vaikutusten arvioinnit toivat esiin, että lähiruoan käytön muutos eri alueilla on parhaimmillaan edistänyt alueen työllisyyttä useilla kymmenillä henkilötyövuosilla, mutta myös päinvastaisia vaikutuksia havaittiin. Koko Suomen tasolla keskimäärin 16 prosenttia julkiskeittiöiden elintarvikkeista hankitaan omasta maakunnasta. Näin ollen lähiruoan käytön osuus ei ole juurikaan muuttunut vuoden 2013 tilanteeseen nähden, jolloin osuus oli noin 15 prosenttia. Kotimaisuusasteessa näkyy suurempi muutos aikaisempaan nähden, sillä kotimaisuusaste on noussut noin 83 prosenttiin aikaisemmasta 78 prosentista.
  • Mattila, Tuomas J.; Rajala, Jukka (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2019)
    Raportteja 200
    Peltojen välillä on selviä eroja niiden tuottavuudessa ja kestävyydessä sään ääri-ilmiöitä vastaan. Osalta pelloista saadaan samoilla tuotantopanoksilla selvästi parempi sato kuin toisilta. Toisaalta samat ”hyvät pellot” ovat yleensä satovarmoja myös äärevissä sääolosuhteissa. Peltojen tuottavuuden ja satovarmuuden kehittäminen on tärkeää muuttuvissa ilmasto-olosuhteissa, mutta syyt tuottavuuserojen taustalla ovat edelleen epäselviä. Maan kasvukunto (soil health) on uusi tapa tarkastella pellon tuottavuutta aiempaa kokonaisvaltaisemmin. Siinä peltolohkoa tarkastellaan eko-systeeminä, jossa vuorovaikuttavat biologiset, kemialliset ja fysikaaliset tekijät. Hyvä ekosysteemin toiminta näkyy vesitaloutena, ravinnekiertona, yhteytyksenä ja tautien säätelynä. OSMO-hankkeessa (2015–2019) testattiin, miten maan kasvukunnon lähestymistapa toimisi ongelmalohkojen kehittämisessä nelivuotisen peltokokeen kautta. Tutkimuskohteena oli kahdeksan koelohkoa Varsinais-Suomessa, Satakunnassa ja Etelä-Pohjanmaalla. Lohkoiksi valittiin ”ongelmalohkoja”, jotka olivat jostain tuntemattomasta syystä heikkotuottoisia. Lohkot jaettiin lohkopareiksi (käsittely, verrokki), lisäksi lohkoille etsittiin tilalta hyväkasvuinen verrokki. OSMO-hankkeessa pyrittiin kehittämään ongelmalohkojen tuottavuutta viljelijöiden, neuvonnan ja tutkimuksen yhteistyönä. Tutkimus aloitettiin 2015-2016 laajalla alkukartoituksella, jossa yhdistettiin laboratorio-, havainto- ja kaukokartoitusmenetelmiä (62 kemiallista, 7 fysikaalista ja 13 biologista muuttujaa). Sen avulla pyrittiin tunnistamaan lohkon kasvukunnon ongelmat. Tulosten perusteella lohkot olivat ”moniongelmaisia”. Kasvukunnon ongelmat ilmenivät heikkona kuivatuksena, rakenteena, ravinnepuutteina ja lierojen vähäisyytenä. Ongelmien syiden analyysin jälkeen kullekin lohkolle laadittiin hoitosuunnitelma, jonka vaikutuksia seurattiin vuosittain maa- ja kasvianalyysein sekä havaintomenetelmin (38 seurantamuuttujaa). Vuonna 2018 laaja kartoitus toistettiin ja tulosten perusteella arvioitiin lohkojen kasvukunnon tilan muutoksia. Tässä raportissa esitetään yhteenveto tutkimuksen pääkysymykseen ”voiko maan kasvukuntoa kehittää?” Tulosten perusteella kasvukunnon kehittäminen on mahdollista ja melko yksinkertaista useissa tapauksissa, mutta kaikkien kasvukunto-ongelmien korjaaminen ei ole välttämättä edes mahdollista. Yksinkertaisesti korjattavia kasvukunto-ongelmia ovat esimerkiksi salaojituksen toimintahäiriöiden korjaaminen, boorin tai fosforin alhaisten pitoisuuksien nosto lannoituksella tai maan rakenteen kunnostus nurmikasvien ja syväkuohkeutuksen yhdistelmällä. Toisaalta hyvin monimutkaisesti ratkottavia ongelmia ovat mangaanin saatavuuden parantaminen, hietamaiden kaliumpitoisuuksien nosto ja vähämultaisten hietamaiden ongelmien korjaaminen ilman multavuuden nostoa. Tulokset tukevat lohkokohtaista lähestymistapaa, jossa kasvukunnon kehittäminen pohjautuu yksittäisten lohkojen kasvukunnon tilan tarkasteluun ja lohkolle räätälöityyn kasvukunnon hoitosuunnitelmaan. Raportin tavoitteena on herättää keskustelua peltojen tuottavuuden kehittämisestä ja tarjota keskustelun pohjaksi laaja tutkimusaineisto ongelmalohkojen tilasta ja kehityksestä eri hoitotoimien seurauksena.
  • Riukulehto, Sulevi; Pesonen, Jenna (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2019)
    Raportteja 199
    Kirjassa selvitetään arkkitehtoonisen matkailukohteen kokemuksellista merkitystä asukkaiden kotiseudun osana. Tutkimuksen aineisto kerättiin neljässä virikekeskustelussa vuosina 2017–2018. Keskustelukutsussa, juonnossa ja tilaisuuksissa käyteyissä sanavirikkeissä ei viitattu millään tavoin Alvar Aaltoon tai Aalto-keskukseen. Kun seinäjokelaiset keskustelevat omasta kotiseudustaan, Aalto-keskus on kuitenkin puheiden keskeistä sisältöä. Vapaasti valittaessa sen nimesi kotiseutunsa kaikkein tärkeimpien asioiden joukkoon 5 keskustelijaa 34:stä. Aalto-keskuksella on suuri kotiseutuarvo. Se on arkinen asiointipaikka ja elämäntapahtumien tärkeä näyttämö, osa arkea ja juhlaa.
  • Rantanen, Manu; Pihkala, Tuula; Hyyryläinen, Torsti; Kujala, Susanna (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2019)
    Raportteja 198
    Raportin keskeinen teema on vapaa-ajanasukkaiden ja kuntien eri toimijoiden välisen vuorovaikutuksen potentiaali aluekehityksessä yleensä ja erityisesti Etelä-Savossa. Raportissa esitetään esimerkkejä siitä, kuinka tätä vuorovaikutusta voitaisiin parantaa. Liikkeelle lähdetään itse mökkiläisistä, joiden mökkipaikkaan liittyvä tunneside on usein hyvin vahva. Kesämökki voikin kehittyä tukikohdaksi ja kiintopisteeksi monenlaisille ylisukupolvisille aktiviteeteille. Mökkeilyn merkitys ihmisille jäsentyy osana heidän elämäntilannettaan ja sosiaalisia sidoksiaan. Mökkiläisten sosiaalisiin sidoksiin on varautunut pääomaa, josta voi hyötyä myös mökkipaikkakunta. Kuitenkaan mökkiläisten osallistuminen mökkipaikkakunnan kehittämiseen ei toteudu itsestään, vaan tarvitaan konkreettisia kanavia ja aktiivisuutta kuntien eri toimijoiden taholta. Monipaikkaisuus ei yleensä näy väestötilastoissa. Alueet eivät välttämättä tyhjenekään, vaikka niiden tilastoitu väkiluku vähentyisi, vaan niiden käyttö muuttaa luonnettaan pysyvämmästä käytöstä kausittaiseen käyttöön. Monipaikkaisuuden kehityspotentiaali on suuri maaseudulla, mutta yhteiskunnallisessa päätöksenteossa monipaikkaisuuden huomioon ottaminen on yhä marginaalissa. Vapaa-ajan asuminen on keskeinen aluekehityksen moottori vapaa-ajan asumisen leimaamilla alueilla nyt ja tulevaisuudessa, sekä taloudellisesta että sosiaalisesta näkökulmasta. Vapaa-ajanasukkaat ovat myös aluekehitystoimijoita, joiden rooleja aluekehittämisessä ovat kuluttaja, osallistuja ja kehittäjä. Vapaa-ajan asumisella on jo nyt suuri vaikutus Etelä-Savon talouteen ja työllisyyteen, mutta pitkäjänteisellä kehittämistyöllä vaikutus voisi nousta vieläkin suuremmaksi. On pidettävä mielessä, että myös negatiivinen kehitys on mahdollinen, jos vapaa-ajan asumiseen ei panosteta. Yhtenä tärkeänä toimenpiteenä on hankkia ajantasaista tietoa vapaa-ajanasukkaiden palvelutarpeista kehittämistoimenpiteiden suuntaamiseksi. Kun tarkasteltiin Etelä-Savon kuntien, yritysten ja yhdistysten näkemyksiä vapaa-ajan asumisen kehittämisestä, tuli selväksi, että vaikka työ on aloitettu, riittää siinä edelleen tehtävää. Kaikki Etelä-Savon mökkikunnat eivät ole vielä ottaneet vapaa-ajan asumista strategiseksi kehittämiskohteekseen. Vaikka vapaa-ajan asumisen kehittäminen kuntien, kylien ja yritysten yhteistyönä on vielä jäsentymätöntä, siihen on halukkuutta sekä kylissä että yrityksissä. Tällä hetkellä kunnat poimivat aktiivisia vapaa-ajanasukkaita mukaan toimikuntiin, mutta he eivät edusta vapaa-ajanasukkaita mökkiläisdemokratian näkökulmasta. Vapaa-ajanasukkaiden osallistumispotentiaalia voi jäädä nyt piiloon: muun muassa nuoremman sukupolven mökkeilijöiden osallistamiseen mökkikuntien kehittämiseen esimerkiksi digitaalisin välinein kannattaisi panostaa. Yrityksissä on odotusta vapaa-ajanasukkaiden palvelemisen kautta saatavan liikevaihdon kasvamisesta erityisesti maaseudulla. Yhtenä esimerkkinä on yrittäjien kumppanuusverkostotoiminta, joka edesauttaa vapaa-ajan asumisen huomioon ottamista yritysten strategioissa ja vapaa-ajanasukkaille suunnattujen palveluiden kehittämisessä. Esittelemme tapoja, joita olemme kehittäneet vapaa-ajanasukkaiden ja muiden toimijoiden välisen verkostoitumisen ja yhteistyön parantamiseksi. Laiturilla-foorumeilla ja -seminaareilla on luotu vapaa-ajanasukkaille uusia osallistumismahdollisuuksia mökkiseudullaan ja tuotu vapaa-ajan asumiseen liittyviä eri toimijoita yhteisen pöydän ääreen. Jatkuvalla dialogilla ja vuorovaikutuksella vapaa-ajanasukkaiden ja muiden toimijoiden kesken vahvistetaan tietoisuutta ja ymmärrystä vapaa-ajan asumisen merkityksestä. Toimintatapa osallistaa eri toimijoita ja hyödyntää uutta tutkimustietoa vapaa-ajan asumiseen liittyvien kysymysten käsittelemiseksi ja kehittämiseksi. Muualla asuvien vapaa-ajanasukkaiden mahdollisuudet osallistua mökkipaikkakuntien elämään ovat rajallisia, vaikka heille on esitetty merkittävää aluekehitysroolia maaseutukunnissa niin taloudellisessa kuin sosiaalisessa mielessä. Mökkilaiturilla-mobiilisovellus on uusi keino etenkin työikäisten vapaa-ajanasukkaiden saavuttamiseen. Mobiilisovellus mahdollistaa vuorovaikutuksen kehittämisen mökkiläisten kanssa tiedonvälityksen ja tiedonkeruun kautta sekä paikkatietojen ajallisen ja alueellisen vertailun. Sovelluksen avulla toteutetun palvelukyselyn vastaukset antoivat kasvusuuntaisen tulevaisuuden näkymän vapaa-ajanasukkaiden palvelujen käytöstä Etelä-Savossa. Tulevaisuudessa sovellusta tulisi edelleen kehittää ja mahdollistaa muun muassa eri toimijoiden yhteiskehittely. Vapaa-ajan asuminen on globaali ilmiö, ja maailmalta löytyy vapaa-ajan asumisen alueita, joilla on yhtymäkohtia Etelä-Savoon mökkiseutuna. Kansainvälisiä malleja vapaa-ajan asumisen kehittämiseen ja yhteistyöhön vapaa-ajanasukkaiden kanssa kannattaa siten hyödyntää. Monet alueet, joissa perinteiset elinkeinot ovat hiipuneet, ovat kyenneet tekemään vapaa-ajan asumisesta menestystekijän. Jatkamalla kansainvälistä verkostoitumista ja yhteistyötä esimerkiksi norjalaisen Valdresin alueen kanssa on mahdollista oppia ja jakaa itse oppimiamme asioita eteenpäin. Tavoitteenamme on edelleen kehittyä maamme parhaaksi vapaa-ajan asumisen alueeksi, ja tässä yhteistyö kansainvälisten tutkijoiden ja kehittäjien kanssa on jatkossakin tärkeää.
  • Klén, Tytti; Tiljander, Petteri (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2018)
    Raportteja 181
    Osuuskunta on yritys, joka perustuu yhteistoimintaan ja yhteiseen omistukseen sekä tasavertaiseen päätösvaltaan yrityksessä. Pienosuuskunnan jäsenet voivat toimia hyvinkin yrittäjämäisesti ja itsenäisesti, mutta yhteistoiminta tuo yrittäjyyteen tiettyjä etuja. Näitä ovat jäsenten osaamisen yhdistäminen esimerkiksi markkinoinnissa tai uuden liiketoiminnan luomisessa, sekä kustannussäästöt, joita syntyy, kun yritystoiminnan yleisiä kustannuksia maksaa yhdessä useampi henkilö. Merkittävää on myös se, että osuuskunnan jäsenet yhteisönä rohkaisevat jäseniään käyttämään yritystoiminnassa kaikkia kykyjään parhaalla mahdollisella tavalla. Koska kyse on yhdessä tekemisestä, ristiriitojen syntymistäkään ei voi aina välttää. Riittävän pitkä ja huolellinen perustamisprosessi minimoi kuitenkin näitä ongelmia: kun jokainen jäsen tietää, mihin toimintaan on sitoutumassa ja yhdessä luodaan pelisäännöt yrityksen toiminnalle, ristiriitatilanteita syntyy jatkossa todennäköisesti vähemmän. Myös riittävä, yritysneuvojien tai muiden valmentajien tuki osuuskunnan perustajille on tärkeää. Tämän vuoksi neuvojien on tunnettava niitä seikkoja, jotka aiheuttavat eniten ongelmallisia tilanteita osuuskunnissa. Osa näistä ongelmista on toki samoja kuin muillakin pienyrityksillä. Kun mahdollisia tulevia ongelmakohtia käydään huolella läpi perustamisvaiheessa, on osuuskunnan liiketoiminta heti kestävämmällä pohjalla. Yritysneuvojan tai valmentajan on hyvä myös ymmärtää ryhmän muotoutumista ja yksilöiden käyttäytymistä ryhmässä. Koulutusta siis tarvitaan yritysneuvojille erityisesti osuuskuntayrittäjyyteen liittyvissä kysymyksissä, ja osuuskunnan perustajille tämän lisäksi myös yleisesti yritystoimintaan liittyvissä asioissa. Osuuskunnan perustamisvaiheessa on kiinnitettävä erityistä huomiota tiettyihin seikkoihin: Ensiksikin jäsenillä on oltava jokin yhteinen päämäärä tai hyöty, jonka vuoksi osuuskunta perustetaan. Säännöt on laadittava huolellisesti ja kaikkien mukaan tulevien on ymmärrettävä eri sääntökohtien merkitys. Jäsenten on ymmärrettävä osuuskunta liikeyritykseksi, jolloin kaikki kulut tulee kattaa liiketoiminnasta saatavilla tuloilla. On siis huolellisesti mietittävä etukäteen, mistä toiminnasta tämä tulo kunkin jäsenen kohdalla saadaan. Ja jäsenille on tärkeää painottaa sitä, että yhteisesti omistettu yritys vaatii alusta saakka joustavaa mielenlaatua jokaiselta jäseneltään.
  • Mattila, Tuomas J.; Rajala, Jukka; Mynttinen, Ritva (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2019)
    Raportteja 197
    Maan kasvukunto on monipuolinen ja vaikeasti mitattava kokonaisuus, joka kattaa biologisia, kemiallisia ja fysikaalisia osatekijöitä. Eräs lähestymistapa maan kasvukunnon määrittämiseen on tehdä monipuolisia havaintoja ja pyrkiä muodostamaan kokonaiskuva maaperän toiminnasta. Havaintoja voi tehdä peltolohkon toiminnasta yleisellä tasolla esimerkiksi kuivumisen tai kasvien taimettumisen osalta. Havaintoja voi tehdä myös yksityiskohtaisemmin ja systemaattisemmin erilaisin havaintomenetelmin. Havaintomenetelmiä on ollut käytössä tutkimuksessa ja neuvonnassa jo 1900-luvun alkupuolelta, mutta 2000-luvun aikana menetelmiä on kehitetty edelleen. Kehityksen lopputuloksena on joukko menetelmiä, joiden avulla voidaan havainnoida peltolohkoja ja tuottaa luotettavaa tietoa lohkojen välisistä eroista ja yksittäisten lohkojen muutoksista. Tässä raportissa esitellään joukko havaintomenetelmiä ja tuloksia menetelmien soveltamisesta 24 koelohkolle kolmen vuoden aikana. Havaintomenetelmillä saatuja tietoja verrataan lohkoilta saatuihin mittaustuloksiin. Lisäksi raportissa on runsaasti havaintokuvia, joiden avulla lukija voi kehittää omia havaintotaitojaan.
  • Väisänen, Hanna-Maija (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2019)
    Raportteja 196
    Matkailu jatkaa kasvuaan ja sen myötä tarve kestävämmille valinnoille tulee yhä ajankohtaisemmaksi. Kuluttajan mielestä kestävyyttä edistävät vaihtoehdot voivat kuitenkin olla kalliimpia, vähemmän laadukkaampia tai vaativan enemmän vaivannäköä. Matkailukuluttaminen perustuu enemmissä määrin nautinnon ja mielihyvän kokemiseen. Siksi kestävyys saattaa sopia huonosti kuluttamiseen, jossa haetaan mielihyvään liittyviä kokemuksia ja elämyksiä. Jotta kestävistä vaihtoehtoista tulisi valtavirtaa matkailukuluttamisessa, tulisi kestävyyden merkitys kuluttajan näkökulmasta tämän tyyppisessä kuluttamisessa ymmärtää paremmin. Matkailijan kokemus syntyy ja kokemuksen arvo luodaan sillä hetkellä, jolloin matkailun kulutus ja matkailutuotanto kohtaavat. Matkailijalle arvo on ensisijaisesti positiivinen tunnekokemus. Tunnekokemuksien on myös todettu voivan toimia motivoivana tekijänä eettisessä kuluttamisessa. Siksi on tärkeää tietää, millaisia emotionaalisia kokemuksia kestävyys kuluttajissa synnyttää. Tietämällä tarkemmin miten kestävyys on osallisena vaikuttamassa matkakokemukseen, matkailuyritykset pystyvät kehittämään toimintaansa vastuulliseksi ja samalla tarjoamaan asiakaslähtöisiä vastuullisia tuotteita ja palveluja matkailijoille. Koska matkailija toivoo, että kaikki matkalla tapahtuva olisi positiivista kokemusta, tulisi myös yrityksen toteuttamien vastuullisten toimenpiteiden saada aikaan positiivisia kokemuksia asiakkaissa. Suomalaisten ja venäläisten matkailijoiden kokemuksia vastuullisuuteen liittyvistä asioista eteläsavolaisissa majoitus- ja ruokapalveluissa tutkittiin analysoimalla heidän Trip Advisorissa kirjoittamia arvosteluja. Vastuullisuuteen liittyvät asiat tuottivat matkailijoille useimmiten enemmän positiivisia kuin negatiivisia tunteita. Suomalaiset ja venäläiset matkailijat kokivat positiivisia tunteita erityisesti kauniista maisemista, siisteistä sekä kunnossa pidetyistä majoitus- ja ruokailupaikan tiloista, paikallisruoasta ja huomioivasta asiakaspalvelusta. Näitä vastuullisuusteemoihin liittyviä positiivia kokemuksia voidaan kutsua matkailijoille merkitykselliseksi vastuullisuudeksi, koska ne toivat nautintoa ja iloa majoitus- tai ruokakokemukseen. Näihin vastuullisuusasioihin yrittäjän kannattaa panostaa ja tuoda esille viestinnässä. Majoituspalveluissa suomalaisille ja venäläisille matkailijoille merkityksellinen vastuullisuus Etelä-Savossa koostuu maisemista, majoituspaikan siisteydestä ja hyvästä kunnosta, huomioivasta palvelusta, rauhallisuudesta, mahdollisuudesta liikuntaan ja liikkumiseen. Suomalaisille myös paikallisuudesta. Suomalaisille ja venäläisille ilon tunteita tuotti eniten (kaunis) maisema ja miljöö. Maisemat ovat tärkeä osa matkailua ja ne tulisi ylläpitää matkailullisesti houkuttelevina. Lisäksi ympäristön siisteys luo viihtyvyyttä ja vaikuttaa täten matkakokemukseen. Muita positiivisia tunteita tuottivat huoneen tai majapaikan fyysisten puitteiden hyvä kunto ja paikan rauhallisuus. Sosiaalisen vastuullisuuteen liittyy kokemus siitä, että palvellaan tasavertaisesti ja ystävällisesti. Negatiivisia tunteita aiheutti erityisesti, jos paikat olivat epäkunnossa tai epäsiistit. Myös häiritsevät äänet ärsyttivät. Matkailijat kokivat olonsa epämukavaksi, jos he eivät saaneet riittävästi tai oikeata tietoa heidän lomaansa liittyvistä asioista. Ruokailupaikoissa sekä suomalaisille että venäläisille positiivisia tunnekokemuksia tuottivat maisema ja miljöö, paikalliset ja sesongin mukaiset tuotteet, erityisryhmien huomioiminen ja asiakkaiden tasavertainen kohtelu. Vastaavasti negatiivisia tuntemuksia aiheutui asiakkaiden huonosta kohtelusta, erityisryhmien huomiotta jättämisestä ja ruokapaikan miljööseen liittyvistä asioista. Vastuullisuus on yrityksessä kokonaisvaltainen asia; sitä pitää katsoa niin yrityksen kuin asiakkaan näkökulmasta. Vastuullisuus voisi olla vieläkin merkityksellisempää matkakokemuksessa, jos matkailijat tiedostaisivat vastuullisuuden ja positiivisen kokemuksen yhteyden. Sen vuoksi matkailuyrittäjien kannattaa tuoda viestinnällä esille vastuullisuusasioita, jotka eivät ole selvästi nähtävissä tai vaativat muutoin matkailijan perehdyttämistä.
  • Mattila, Tuomas J.; Rajala, Jukka; Ajosenpää, Heikki; Mynttinen, Ritva (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2019)
    Raportteja 195
    Kasvulle haitallisten ylimääräisten vesien poisto on edellytys maan kasvukunnon kehittämiselle. Maan kuivatusta on tutkittu ja sovellettu käytäntöön Suomessa jo vuosisadan ajan. Siitä huolimatta useilla peltolohkoilla on kuivatusongelmia, mitkä ilmenevät veden pinnan nousuna ruokamultakerrokseen. Kuivatustilanteen korjaaminen on systemaattinen prosessi, joka lähtee pellon nykytilanteen havainnoinnista ja jatkuu mahdollisten ongelmakohtien läpikäymisellä nykyisessä kuivatusjärjestelmässä. Tässä raportissa käydään läpi erilaisia havainnointikeinoja ja esitetään ohjeita kuivatusongelmien korjaamiseen lohkotasolla. Kuivatuksen kunnostus on ryhmitelty yleisemmästä yksittäisempään: ensin esitellään kuivatuksen perusedellytykset, sen jälkeen siirrytään salaojien toimintahäiriöiden tunnistamiseen, pintavesien ohjailuun ja maaprofiilin vedenläpäisykyvyn arviointiin. Käytettävissä menetelmissä yhdistetään hyviä käytäntöjä Suomesta ja kansainvälisesti sekä vuosikymmeniä vanhoja menetelmiä ja uusia kaukokartoitusmenetelmiä. Lopuksi esitellään kuivatustilanteen kartoituksen tuloksia neljältä OSMO hankkeen koelohkolta.
  • Riukulehto, Sulevi; Rinne-Koski, Katja (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2019)
    Raportteja 194
    Kotiseudun historia narratiiveina (Kohina): töysäläinen kotiseutu ajallisessa kehyksessä -hankkeen tarkoituksena oli tavoittaa ja kerätä töysäläisten kotiseutukokemuksia ja -näkemyksiä ja muodostaa niistä kulttuuri- ja paikallishistoriallinen tulkinta. Hankkeen tavoitteena oli selvittää, millainen on töysäläisten kotiseutu juuri nyt: mistä aineksista se koostuu ja mitkä tekijät erottavat sen lähiseuduista. Mahdollisuuksien mukaan hankkeessa on pyritty vastaamaan myös kysymyksiin siitä, miten ja miksi kotiseutu on tällaiseksi kehittynyt. Kotiseudun avainkohteiden tunnistamiseksi ja tarinoittamiseksi hankkeessa on järjestetty vuosien 2017–2018 aikana yhteistyössä paikallisten toimijoiden kanssa kymmenen työpajaa, joiden menetelminä on käytetty virikekeskusteluja ja kirjoitustehtäviä. Lisäksi alueen asukkailta on kerätty avoimella pyynnöllä paikkatietoon yhdistettyä kertomusaineistoa. Tämä julkaisu kokoaa yhteen kaikki hankkeessa kerätyt aineistot, jotka raportoidaan asukkaiden ääntä kunnioittaen. Hankkeessa kerättyjä aineistoja hyödynnetään myös Töysän historian kolmannen osan aineistona.
  • Kujala, Susanna; Hakala, Outi; Törmä, Hannu (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2019)
    Raportteja 193
    Urheiluopistot edistävät toiminnallaan muun muassa liikuntaa, terveyttä ja hyvinvointia. Urheiluopistojen erityisalat ja toiminta poikkeavat hieman toisistaan, samoin toiminnan laajuus. Urheiluopistot myös vaikuttavat sijaintimaakuntiinsa eri tavoin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Suomen urheiluopistojen aluetaloudelliset vaikutukset. Nykyiset aluetaloudelliset vaikutukset laskettiin kaikkien Suomen valtakunnallisten urheiluopistojen osalta, minkä lisäksi laskettiin Kuortaneen Urheiluopiston tulevaisuuden investointisuunnitelmien ja toiminnan kehitysennusteiden aluetaloudelliset vaikutukset. Aluetaloudelliset vaikutukset arvioitiin Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa kehitetyillä yleisen tasapainon RegFin- ja RegFinDyn-malleilla. Tulosten perusteella urheiluopistoilla on positiivinen vaikutus muun muassa sijaintimaakuntiensa BKT:hen, työllisyyteen, yksityiseen kulutukseen, työtuloihin sekä kuntien verotuloihin. FU/Solvallan Urheiluopiston vaikutus sijaintimaakuntiensa eli Uudenmaan ja Pohjanmaan alueelliseen BKT:hen on yhteensä noin 9,6 miljoonaa euroa. Kisakallion Urheiluopisto edistää Uudenmaan BKT:tä noin 23,7 miljoonalla eurolla, Kuortaneen Urheiluopisto edistää Etelä-Pohjanmaan taloutta noin 22,2 miljoonalla eurolla ja Lapin Urheiluopiston vastaava vaikutus Lapin maakuntaan on noin 24,8 miljoonaa euroa. Liikuntakeskus Pajulahti vaikuttaa Päijät-Hämeen BKT:hen noin 20,1 miljoonan euron verran, Tanhuvaaran Urheiluopisto Etelä-Savoon noin 8,1 miljoonan euron verran. Vuokatin Urheiluopisto puolestaan edistää Kainuun BKT:tä noin 18,3 miljoonalla eurolla. Loput neljä urheiluopistoa (Eerikkilä, Varala, Kisakeskus ja Vierumäki) edistävät sijaintimaakuntiensa BKT:tä yhteensä noin 98,9 miljoonalla eurolla. Laskelmien lähtötiedot sisältävät niin urheiluopistojen emoyhtiöt kuin tytäryhtiötkin, minkä lisäksi myös niiden välinen toiminta on huomioitu Tilastokeskuksen tilastointitavan mukaisesti. Urheiluopistojen taloudelliset vaikutukset vaihtelevat johtuen urheiluopistojen ja alueiden elinkeinorakenteiden välisistä eroista. Jokainen urheiluopisto edistää kuitenkin sijaintimaakuntansa BKT:tä liikevaihtoansa enemmän, vähintään 1,4-kertaisesti liikevaihtoonsa nähden. Näin ollen urheiluopistot saavat valtionavustuksillaan aikaan enemmän taloudellista hyötyä kuin mitä niihin valtionavustusten muodossa panostetaan. Työllisyysvaikutuksetkin kohdistuvat urheiluopistojen toimintaa laajemmin eri aloille. Kuortaneen Urheiluopiston investointisuunnitelmat ja toiminnan kasvuennusteet vaikuttaisivat toteutuessaan positiivisesti Etelä-Pohjanmaan talouteen, työllisyyteen, yksityiseen kulutukseen sekä työtuloihin. Investointisuunnitelmat edistäisivät Etelä-Pohjanmaan BKT:tä yhteensä noin 22 miljoonalla eurolla vuosien 2017 ja 2023 välillä. Toiminnan kasvuennusteet puolestaan edistäisivät maakunnan taloutta yhteensä noin kolmen miljoonan euron verran vuosien 2018 ja 2023 välillä. Tulokset käsittävät ainoastaan määrällisesti mitattavat aluetaloudelliset vaikutukset, minkä lisäksi urheiluopistot vaikuttavat toiminnallaan esimerkiksi alueen imagoon ja houkuttelevuuteen sekä ihmisten terveyteen. Nämä tekijät vaikuttavat myös aluetalouteen, mutta ovat määriteltävissä lähinnä laadullisesti. Näin ollen voidaan todeta, että todellisuudessa urheiluopistojen aluetaloudelliset vaikutukset ovat todennäköisesti tässä raportissa esitettyjä suuremmat.
  • Mattila, Tuomas J.; Manka, Veera; Rajala, Jukka (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2019)
    Raportteja 192
    Kipsiä on käytetty lannoitteena ja maanparannusaineena vuosisatojen ajan. Kipsin vaikutus perustuu sen sisältämään kalsiumiin ja rikkiin. Lannoitusvaikutuksen lisäksi kipsiä voidaan käyttää vähentämään maaperän korkeita magnesium- ja alumiinipitoisuuksia ja kehittämään maan rakennetta. Syrjäyttäessään muita kationeja maaperästä kipsi lisää kuitenkin myös kaliumin ja magnesiumin huuhtoutumista, mikä voi pahentaa näiden puutosta. Korkeilla käyttömäärillä kipsi voi häiritä maan biologista toimintaa. Tässä raportissa käydään läpi kipsin tutkimuskirjallisuutta, OSMO koelohkojen tuloksia kipsilisäyksen vaikutuksista maan kasvukuntoon sekä arvioidaan kipsin soveltuvuutta 1068 lohkon viljavuusanalyysiaineiston perusteella. Tulosten perusteella kipsistä ei havaittu haittoja maaperän mikrobiaktiivisuudelle, maan ravinnesuhteille tai kasvien ravinteiden otolle, mikäli sitä käytetään maltillisia määriä savimailla, joissa magnesiumia on runsaasti. Kipsi toimi tulosten perusteella myös rikkilannoitteena ja nosti maaperän rikkitasoja useaksi vuodeksi. Ongelmia saattaa muodostua, jos kipsiä käytetään pelloilla, joissa on valmiiksi magnesiumin tai kaliumin puutetta. Tilakohtaisen tarkastelun perusteella kipsi soveltuu tilasta riippuen 0-50 % lohkoista ja siitä voi olla selvää haittaa 0-73 % lohkoista tilan peltojen tilanteesta riippuen. Kipsin hyötyjen maksimoimiseksi kipsikäsittely kannattaa kohdentaa korkean magnesiumpitoisuuden savipelloille, joissa on puutetta rikistä.

View more