Ruralia-instituutti. Raportteja

 

Recent Submissions

  • Unknown author (University of Helsinki Ruralia Institute, 2022)
    Reports 220
  • Raun, Janika; Rantanen, Manu; Järv, Olle; Okkonen, Pasi; Laaksonen, Iivari; Hyyryläinen, Torsti (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2022)
    Raportteja 222
    Monipaikkaisuus on kasvava ilmiö. Viime vuosina globaali COVID-19-pandemia on merkittävästi lisännyt etätyön tekemistä ja samalla myös vapaa-ajanasuntojen käyttöaikoja. Etelä-Savo on tästä hyvä esimerkki, sillä maakunnassa on eniten vapaa-ajanasuntoja suhteessa vakituisten asuntojen määrään. Jotta vapaa-ajanasuntojen käyttöä ja siihen liittyvää liikkumista ymmärrettäisiin paremmin, tarvitaan uusia aineistolähteitä ja analyysimenetelmiä. Ajankohtaisen tiedon saaminen olisi tärkeää esimerkiksi palvelutarjonnan kehittämiseksi. Tutkimuksessa käytettiin anonymisoituja kiinteistökohtaisia (kuukausi- ja postinumeroaluetasoisia) sähkönkulutustietoja vapaa-ajanasuntojen käyttötapojen analysointiin Etelä-Savossa. Lähes reaaliaikaista aineistoa käytetään tutkimuksessa nykyisin paljon. Sitä kerätään kiinteistöistä automaattisesti älymittareiden avulla. Sähkönkulutusaineistoa vuosilta 2015–2021 saatiin tämän tutkimuksen käyttöön alueella toimivalta Suur-Savon Sähkö -konsernin verkkoyhtiö Järvi-Suomen Energia Oy:ltä. Analyysi jakautui neljään osaan: Ensin sähkönkäyttötietokannassa vapaa-ajanasunnoiksi luokiteltujen kiinteistöjen määrät ja alueellinen jakautuminen kuvattiin, jonka jälkeen analysoitiin vapaa-ajanasuntojen mediaanikulutusarvot tutkimusjaksolta. Seuraavaksi kehitettiin menetelmä sen arvioimiseksi, milloin kiinteistöt olivat käytössä. Lopuksi tunnistettiin erilaisia vapaa-ajanasuntojen käyttötyyppejä kuukausitasoisen aineiston perusteella. Tutkimuksessa havaittiin, että sähkönkulutusaineistossa olevat vapaa-ajanasuntojen määrät korreloivat hyvin Tilastokeskuksen tilastojen kanssa. Tämä osoittaa aineiston luotettavuuden jatkoanalyysiä varten. Vapaa-ajan asumisen kausittaisuudesta kertoo, että kuukausittaiset mediaanikulutusarvot ovat korkeampia kesällä ja matalampia talvella. Sähköverkkoyhtiön asiakkaan osoitteen mukainen kotipaikan luokittelu tuotti havainnon, että kesäkuukausiin painottuva käyttö on yleisempää maakunnan ulkopuolella kuin maakunnassa asuvilla. Maakunnassa asuvat vapaa-ajanasukkaat käyttävät siis vapaa-ajanasuntojaan useammin ympärivuotisesti. Erityisesti viimeisen kahden vuoden aikana kuukausittaiset sähkön mediaanikulutusarvot ovat kohonneet, mikä voi liittyä COVID-19-pandemiaan. Kasvu on suurinta kevät- ja syyskuukausina, mikä indikoi sitä, että vapaa-ajanasuntojen käyttökausi on pidentynyt. Vapaa-ajanasuntojen käyttöasteen analyysi vahvistaa tämän; talvikuukausina käytössä on 40–60 % kiinteistöistä, ja kesällä yli 80 %, ja viime vuosina käyttöaste on selvästi kasvanut. Kuukausittaisten kulutustietojen perusteella tunnistettiin kolme pääasiallista vapaa-ajanasuntojen käyttötapaa. Hieman yli puolta kiinteistöistä käytettiin ympärivuotisesti. Tämä käyttötapa on yleistynyt tutkimusperiodin aikana. Toisesi suurimman ryhmän muodostavat keväästä syksyyn käytössä olevat vapaa-ajanasunnot (noin 30–40 %). Kolmas ja pienin ryhmä koostuu kiinteistöistä, joita käytetään enintään kolme kuukautta vuodesta tai jotka eivät ole käytössä. Etelä-Savossa asuvien vapaa-ajanasunnoista suurin osa kuuluu ympärivuotisessa käytössä olevien kiinteistöjen ryhmään, mikä kertoo heidän intensiivisemmästä tavastaan käyttää vapaa-ajanasuntoja. Analyysin tulokset vahvistavat ja kuvaavat sähkönkulutustietojen potentiaalin lisätä ymmärrystä vapaa-ajanasuntojen erilaisista käyttötavoista ja pitempiaikaisista trendeistä. Ajallisesti ja alueellisesti yksityiskohtaisempi aineisto mahdollistaisi vielä tarkemman tiedon saamisen eri toimijoille. Vaikka sähkönkäyttötiedot eivät korvaa perinteisiä tiedonhankintamenetelmiä, ne täydentävät niitä ja antavat arvokasta lisätietoa vapaa-ajanasuntojen käytöstä.
  • Rutanen, Juha; Merilä, Päivi (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2022)
    Raportteja 221
    Vuoden 2022 luonnontuotealan tutkimusseminaari järjestetään Mikkelissä 8.11.2022. Nyt jo seitsemättä kertaa järjestettävä tapahtuma kokoaa yhteen luonnontuotealan parissa tehtävää tutkimusta ja alan tutkijoita. Samalla uusinta tutkimustietoa saadaan välitettyä luonnontuotealan parissa toimiville yrittäjille, kehittäjille ja kouluttajille. Seminaarin aloittava teemakokonaisuus Ekologisen mallintamisen hyödyt luonnontuotealan raaka-ainehankinnassa on samalla Karelia CBC-ohjelman rahoittaman ECODIVE-hankkeen päätösseminaari. Toisena seminaarin pääteemana on Luonnontuotteiden lisäarvo ja uudet mahdollisuudet arvoketjuissa. Seminaariesitysten lisäksi luonnontuotealan tutkimusta esitellään tapahtumassa postereilla.
  • Kujala, Susanna; Hakala, Outi (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2022)
    Raportteja ; 219
    Critical Metals Ltd subsidiary Recycling Industries Scandinavia AB is planning to build a vanadium recovery plant (VRP) in Pori, Finland. The plant will recover vanadium from industrial by-products and use CO2 gas captured from local manufacturing processes. The facility will realise circular economy ideas in the vanadium production. As vanadium is a valuable material for several major industries but is not produced in the EU, the European Commission has classified vanadium as a critical raw material. The aim of this study is to evaluate the regional economic impact that the vanadium recovery plant in Pori could exert. The evaluation focuses on the Satakunta region surrounding the plant, but also considers other Finnish regions along with the impact at the national level. The study period covers both investment and operation phases, starting from 2023 and continuing until 2035. The assessment, which was conducted utilising a dynamic computable general equilibrium model, RegFinDyn, considers the VRP’s direct economic impact as well as the indirect impact. Thus, the results provide a wider picture of the facility’s regional economic implications. According to the evaluation, the economy of Satakunta would benefit from the realisation of the VRP. During the investment phase (in 2023 and 2024), regional GDP, employment, and private consumption in particular would rise due to increased investments, intensive construction, and increased labour incomes. During the operative phase (2025−2035), export (domestic and foreign) would increase by about 1% compared with the baseline. Regional GDP would rise almost as much. Employment and private consumption would rise about 0.3−0.5% compared with the baseline. The VRP would have a positive impact on the regional population as well. The impact of the VRP on employment in Satakunta would be highest during the second investment year, amounting to about 650 person-years. The employment impact would be several hundred person-years (about 240−370) during the operative years as well. The positive employment impact would focus on several industries. During the investment years, employment would rise in construction in particular, but other industries would also benefit such as the manufacture of other non-metallic mineral products; the wholesale and retail trade; professional, scientific, and technical activities; the manufacture of machinery and equipment; accommodation and food service activities, along with other service activities. Respectively, in the operative phase, the employment effect would concern several industries. The plant itself would directly employ 101 people, but in addition to that, industries like the wholesale and retail trade, transportation and storage, as well as construction would benefit from the VRP, underlining the importance of the plant’s indirect effects. The VRP would affect not only Satakunta but also several other regions and the national economy. For example, the VRP would impact national GDP, employment, and export. Results reveal that the investment phase would create a relatively high peak in the national employment level, the impact clearly being bigger at the national level than in Satakunta alone. During the operative phase, the national employment impact would be several hundred (about 300−500) person-years, which is slightly more than the impact on Satakunta alone. The evaluation results suggest positive regional economic impacts, which supports the findings of earlier Finnish studies along with the societal aspirations of creating economic benefits with the transition to circularity. At the same time, this assessment highlights the significance of Pori and other medium-sized Finnish cities: activities to attract investments and business ventures to such cities are widely reflected in regional development, and they may also benefit other areas and even the national economy.
  • Riukulehto, Sulevi; Lähteenniitty, Aurora (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2022)
    Raportteja ; 218
    Miten asukkaat ovat kokeneet maaseudun kulttuurimaiseman muutokset viime vuosikymmeninä? Tämän raportin kokemusperäinen etnografinen tieto kerättiin Etelä-Pohjanmaalla sijaitsevan Teuvan eri asukasryhmiltä kahdeksassa työpajassa, jotka pidettiin eri puolilla kuntaa yhteistyössä paikallisten toimijoiden kanssa. Aineistonkeruumenetelminä käytettiin virikekeskusteluja. Työpajoissa hyödynnettiin vanhoja ja uusia valokuvia Teuvalta. Aineistojen pohjalta laadittiin kuvaus maiseman muutoskokemuksista, jossa tarkastellaan teuvalaisen maiseman muutosta niin luonnonympäristön, rakennetun ympäristön kuin aineettoman kulttuurisen ympäristönkin osalta. Hankkeen toteuttaja oli Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti. Hankkeen yhteistyökumppaneina olivat Teuvalaisen Kulttuurin Tuki ry, Teuva-Seura ry, Teuvan kunta ja Teuvan seurakunta. Työpajojen järjestämiseen osallistuivat myös teuvalaiset kylät, seurat ja yhdistykset. Rahoittajina hankkeessa ovat Euroopan maaseuturahasto ja Leader Suupohja sekä Teuvalaisen Kulttuurin Tuki ry ja Teuvan kunta.
  • Lähteenniitty, Aurora; Riukulehto, Sulevi (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2022)
    Raportteja ; 216
    Tämä dokumentointijulkaisu sisältää Katson maalaismaisemaa (Kama) -hankkeessa Teuvalla vuosina 2020–2021 järjestettyjen keskustelutilaisuuksien virikeaineistot ja keskustelujen kuvaukset. Hankkeessa selvitettiin, miten asukkaat ovat kokeneet maaseudun kulttuurimaiseman muutokset viime vuosikymmeninä. Hankkeessa kerättiin kokemusperäistä etnografista tietoa Etelä-Pohjanmaalla sijaitsevan Teuvan eri asukasryhmiltä kahdeksassa työpajassa, jotka pidettiin eri puolilla kuntaa yhteistyössä paikallisten toimijoiden kanssa. Aineistonkeruumenetelminä käytettiin virikekeskusteluja. Työpajoissa hyödynnettiin vanhoja ja uusia valokuvia Teuvalta. Hankkeen toteuttaja oli Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti. Hankkeen yhteistyökumppaneina olivat Teuvalaisen Kulttuurin Tuki ry, Teuva-Seura ry, Teuvan kunta ja Teuvan seurakunta. Työpajojen järjestämiseen osallistuivat myös teuvalaiset kylät, seurat ja yhdistykset. Rahoittajina hankkeessa ovat Euroopan maaseuturahasto ja Leader Suupohja sekä Teuvalaisen Kulttuurin Tuki ry ja Teuvan kunta.
  • Siltovuori, Venla; Rutanen, Juha (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2022)
    Raportteja ; 213
    Luonnontuotealan hanketoimintaa tarkasteltiin monipuolisesti eri näkökulmista. Tarkastelussa keskityttiin hankkeiden toimintaan ja toimenpiteisiin, rahoitukseen, toteutusalueisiin ja toteuttajatahoihin. Hankkeiden osalta arvioitiin, miten niiden toiminta toteutti Luonnontuotealan toimintaohjelmaan (Luonnontuotteet monipuolistuvissa arvoverkoissa – luonnontuotealan toimintaohjelma 2020) sisältyviä toimenpiteitä. Tarkastelussa keskityttiin ensiksi ajanjaksoon 2019–2021, jonka aikana toimi yhteensä 90 luonnontuotealan kehittämishanketta. Yksinomaan tutkimusta sisältäneitä hankkeita tai investointihankkeita ei otettu mukaan tarkasteluun. Lisäksi tarkasteltiin suurempana kokonaisuutena vuosina 2015–2021 toteutettuja hankkeita. Vuosina 2015–2021 toiminnassa olleita hankkeita tunnistettiin yhteensä 149. Alan kehittämishankkeita toteutettiin monipuolisesti ympäri Suomen. Eniten alan kehittämistoimintaa oli vuosina 2015–2021 Lapissa, Pohjois-Pohjanmaalla, Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa. Hankkeiden päärahoittajina toimivat Manner-Suomen maaseudun ohjelma (sekä ELY-keskusten että Leader-yhdistysten kautta), Euroopan aluekehitysrahasto ja Euroopan sosiaalirahasto sekä kansainväliset rahoitusohjelmat. Osalla hankkeista rahoittaja oli jokin muu, esimerkiksi maa- ja metsätalousministeriö. Vuosina 2015–2021 toimineiden hankkeiden yhteenlaskettu kustannusarvio oli 46 339 433 €. Kun kaksi huomattavasti muita suurempaa hanketta jätettiin pois tarkastelusta, oli ajanjakson hankkeiden kustannusarvio yhteensä 34 204 448 €. Hankkeiden päätoteuttajia tarkasteltiin ajanjaksolta 2015–2021, ja havaittiin, että eniten alan kehittämistoimintaa toteuttivat Luonnonvarakeskus (21 hanketta) ja kunnalliset toimijat (20 hanketta). Kunnallisiksi toimijoiksi määriteltiin kunnat ja erilaiset kuntien kehittämistoiminnot. Hyvin ahkeria hankkeiden toteuttajia olivat myös yliopistot (18 hanketta), ammattikorkeakoulut (18 hanketta) sekä 4H-järjestö (16 hanketta), joka toteutti hankkeita sekä valtakunnallisesti että paikallisyhdistyksissään. Paljon hankkeita oli lisäksi Suomen metsäkeskuksella (12 hanketta), ProAgrian Maa- ja kotitalousnaisilla (11 hanketta), ammatillisilla oppilaitoksilla (9 hanketta) ja Arktiset Aromit ry:llä (7 hanketta). Näihin kategorioihin kuulumattomat päätoteuttajatahot toteuttivat 16 hanketta. Luonnontuotealan toimintaohjelmassa 2020 määritellään neljä keskeistä luonnontuotealan toiminnan painoalaa. Painoalat ovat 1) Raaka-ainetuotannon kehittäminen, 2) Jalostusarvoa lisäävä tuotekehitys, 3) Lisäarvon tuottaminen matkailu- ja hyvinvointipalveluihin sekä 4) Tutkimuksen, teknologian ja osaamisen kehittäminen. Eniten hankkeissa kehitettiin innovatiivista, jalostusarvoa lisäävää tuotekehitystä sekä kestävää, markkinavetoista raaka-ainetuotantoa. Aktiivisesta luonnontuotealan kehittämistoiminnasta huolimatta alalla on tiettyjä haasteita ja on tärkeää, että kehittämistä jatketaan. Alalle tyypillisiä haasteita ovat esimerkiksi raaka-aineen kysynnän ja tarjonnan kohtaamisen vaikeudet sekä etenkin pienten yritysten toimintaa jarruttava byrokratia. Yhteistyön vähyys ja yritysten pieni koko tuovat haasteita koskien myyntiä ja kansainvälistymistä. Haasteiden tunnistaminen on kuitenkin ensimmäinen askel kohti muutosta ja on arvokasta, että on tiedossa mihin kehittämistoimia olisi tärkeää kohdistaa.
  • Rantanen, Manu; Pihkala, Tuula (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2022)
    Raportteja ; 217
    Raportin aiheena on vapaa-ajan asuminen osana yhteiskunnallista muutosta sekä hallinnan ja kehittämisen kohteena. Kehittäminen ymmärretään samaan suuntaan vaikuttavaksi, verkostomaisesti toteutetuksi yhteistyöksi kuntien, vapaa-ajanasukkaiden, tutkijoiden ja muun muassa yrittäjien kanssa. Etelä-Savoa kehitetään vapaa-ajan asumisen mallialueeksi, johon sillä on hyvät edellytykset. Yhteistyötä on syvennetty muun muassa kehittämällä yhteistä toimintamallia sekä jakamalla tietoa Laiturilla.fi-sivuston kautta. Tarvitaan edelleen toimenpiteitä, jotta monipaikkaisuuden positiiviset vaikutukset toteutuisivat ja negatiiviset jäisivät vähäisiksi. Kunnat ovat keskeisiä toimijoita vapaa-ajan asumisen hallinnassa. Niitä voidaan tarkastella instituutioina, organisaatioina ja alueyhteisöinä. Kuntien roolia määrittää lähivuosina hyvinvointialueiden toiminnan käynnistyminen, ja erityisesti pienemmillä paikkakunnilla tärkeään asemaan tulevat liikkuvat kansalaiset kehittämistoimijoina. Etelä-Savolla on vahvana vapaa-ajan asumisen maakuntana erityinen mahdollisuus kehittää vuorovaikutusta toimijaryhmien kanssa, jotka ovat eri tavoin valmiita alueen elinvoimakumppaneiksi. Monipaikkaiset asukkaat voivat tukea paikallisyhteisöjen sosiaalista kestävyyttä, mutta se edellyttää kokemusta keskinäisestä luottamuksesta. Eläkeläisten osuuden lisääntyminen ja mobiilin työn yleistyminen lisännevät vapaa-ajanasunnoilla vietetyn ajan pituutta. Koska yhä useammat tulevat paikkakunnalle ilman aiempia siteitä sinne, tarvitaan keskinäisten kohtaamisten mahdollistamista. Eri maissa vapaa-ajan asumisen kehittämisessä korostuvat matkailun (Kroatia) sekä maaseudun ja pienten kuntien (Suomi) kehittämisen näkökulmat, mutta se voidaan nähdä myös maatalouden kanssa kilpailevana maankäyttömuotona (Puola). Valtakunnantasolla vapaa-ajan asumisen potentiaali voi jäädä havaitsematta toisin kuin paikkakunnilla, joissa vapaa-ajanasukkaita on suhteessa paljon. Erot eri alueiden vapaa-ajan asumisen luonteessa tulisi ottaa huomioon niiden kehittämisessä. Monipaikkaisuuden lisääntyminen on nostanut esiin uusia tarpeita saada aiempaa tarkempaa ja ajankohtaisempaa tietoa monipaikkaisuudesta. Digitaaliset aineistolähteet kuten mobiili- ja sähkönkäyttötiedot antavat uudella tavalla tärkeää perustietoa monipaikkaisten asukkaiden liikkumisesta ja vapaa-ajanasuntojen käytön syklisyydestä. Monipaikkaisuuskehityksen myötä vapaa-ajan asumisen ilmastopäästöjen merkitys nousee. Suurimmat ilmastopäästöt johtuvat mökkiliikenteestä, energiankäytöstä ja muusta kulutuksesta. Yksittäisten mökkien ja mökkeilijöiden ilmastovaikutukset voivat poiketa toisistaan merkittävästi, joten ekologisesti kestävän vapaa-ajan asumisen kehittämisen tulisi perustua erilaisten vapaa-ajan asumisen muotojen huomioimiselle. Etelä-Savon kehittäminen kestävän vapaa-ajan asumisen ykkösmaakunnaksi edellyttää panostamista kestävyyden eri ulottuvuuksiin, sekä taloudelliseen, ekologiseen että sosiaaliseen. Tämän saavuttaminen edellyttää tutkimuksen ja kehittämistoimenpiteiden vuorovaikutusta myös jatkossa.
  • Kujala, Susanna; Hakala, Outi; Trogen, Ada (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2022)
    Raportteja ; 215
    Suur-Savon Sähkö -konserni on määrätietoisesti muuttanut liiketoimintamalliaan vuodesta 2016 lähtien: konserni on luonut kumppanuuksia paikallisten ja alueellisten yritysten kanssa ja toimintoja on siirretty heille ulkoistamalla. Tehdyt muutokset heijastuvat koko yrityksen toiminta-alueeseen, sillä yritysten vaikutus aluetalouksiin on kiistaton. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli arvioida Suur-Savon Sähkö -konsernin aluetaloudelliset kokonaisvaikutukset Etelä-Savon maakuntaan vuosien 2016–2020 aikana huomioiden uuteen liiketoimintamalliin siirtymisen vaikutukset. Tarkastelussa hyödynnettiin sekä määrällistä että laadullista lähestymistapaa mahdollisimman kokonaisvaltaisen ja luotettavan vaikutusarvion aikaansaamiseksi. Määrällinen arviointi toteutettiin yleisen tasapainon RegFinDyn-mallilla, jolla arvioidaan erilaisten taloudessa tapahtuvien muutosten ja toimintojen aluetaloudellisia vaikutuksia.Lisäksi Suur-Savon Sähkö -konsernin kumppanuusverkoston toimijoita haastattelemalla kerättiin aineisto, joka analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Tulosten perusteella maantieteellisellä läheisyydellä on ollut selvä rooli kumppanuusverkoston syntymisessä, mutta nykyisin tärkeämpi merkitys on sosiaalisella läheisyydellä, jota tukevat institutionaalinen ja kognitiivinen läheisyys. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että kumppanit ovat kokeneet saaneensa lisää uskottavuutta, kumppanuusverkostossa on tapahtunut uuden oppimista ja kehittymistä sekä paikallisuus arvona näkyy myös käytännön toiminnan tasolla. Konsernin toiminnassa paikallisuuden arvo näkyy esimerkiksi Etelä-Savoon ja läheisiin maakuntiin kohdistettuina ostoina. Tulokset osoittavat, että vuodesta 2016 vuoteen 2020 paikallisten ostojen ja investointien määrä on kasvanut. Muutos ei ole kuitenkaan ollut trendinomaista, vaan vuosien välillä on luonnollisesti vaihtelua. Aluetaloudellisen mallinnuksen perusteella Suur-Savon Sähkö -konsernilla on selkeä vaikutus Etelä-Savon aluetalouteen. Konsernin vaikutus esimerkiksi Etelä-Savon bruttokansantuotteeseen on vaihdellut noin 220–240 miljoonan euron välillä tarkasteluvuosina. Lisäksi laskelmat osoittavat, että konsernin liiketoimintamallin muuttuminen näkyy aluetaloudessa, etenkin työllisyysvaikutuksissa. Voidaankin todeta, että kumppanuusstrategian ja paikallisuusajattelun myötä konsernin luoma taloudellinen hyöty Etelä-Savolle on vähintään säilynyt ulkoistamisten ja muiden uudistusten jälkeenkin. Tulosten perusteella konsernin ja sen kumppaneiden toiminta on kehittynyt selvästi lyhyessä ajassa, minkä lisäksi kehitys on ollut toimijoiden tavoitteiden ja arvojen mukaista vahvistaen aluetaloudellista vaikutusta. Toisaalta tulokset tuovat esiin kohteita, joita kehittämällä voitaisiin edelleen vahvistaa alueellista vaikuttavuutta. On syytä huomioida, että vaikka tutkimuksessa on pyritty tuomaan esiin monipuolisesti Suur-Savon Sähkö -konsernin aluetaloudellisia vaikutuksia, eivät vaikutukset kuitenkaan rajaudu raportissa esiteltyihin eivätkä kaikki vaikutukset näy välittömästi aluetaloudessa.
  • Suutari, Timo; Rinne-Koski, Katja; Riukulehto, Sulevi (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2021)
    Raportteja ; 214
    Tämä julkaisu kokoaa yhteen Juuret juniorille – Maaseudun lasten ja nuorten kotiseutukokemusten rakentuminen ja yhteys koettuun elämänlaatuun ja hyvinvointiin -tutkimushankkeen tulokset. Hankkeessa on tarkasteltu peruskouluikäisten maaseudun lasten ja nuorten kiinnittymistä ja juurtuneisuutta kotiseutuunsa. Tutkimusosio perustuu yhdeksässä koulussa ja kymmenen eri oppilasryhmän parissa erilaisilla maaseutualueilla koottuun aineistoon. Kaikki luokka-asteet esikouluikäisistä yhdeksäsluokkalaisiin olivat edustettuina. Keskusteluaineistoa täydennettiin pehmoGIS-karttakyselyllä. Aineiston tulkinnassa apuna oli kolme asiantuntijatyöpajaa. Tutkimuksessa lasten ja nuorten kotiseutukokemuksia tarkasteltiin erilaisten ympäristöjen näkökulmasta. Luonnonympäristö on vahvasti läsnä maaseudun lasten ja nuorten elämässä, ja etenkin metsällä on heille erityinen merkitys. Tärkeimmät rakennetun ympäristön kohteet sijaitsivat pääosin oppilaiden lähiympäristössä, ja kodin piirin ohella arjen asiointi- ja harrastusympäristöt koettiin tärkeiksi. Sosiaalisessa ympäristössä tärkeiksi koettiin oma perhe, isovanhemmat, sukulaiset ja kaverit. Perhe jäsentyi oppilaiden keskusteluissa arjen taustavoimaksi, joka luo puitteet hyvinvoinnin perustarpeille. Melkeinpä synonymisesti perheen rinnalla mainittiin usein koti. Vaikka virtuaalinen ympäristö on oppilaille arkipäivää, se ei silti synnytä erillistä kotiseudun kerrosta, vaan pikemminkin täydentää sosiaalista ympäristöä. Koettu kotiseutu laajenee ja tihentyy monella tavalla. Alueellisesti kotiseutu skaalautuu ensin omasta huoneesta kotipihaan, sitten kotipihasta kylään ja muihin paikkakuntiin. Nuorilla, joille on jo varhaisessa vaiheessa kertynyt myönteisiä kotiseutukokemuksia, on lähtökohtaisesti paremmat välineet muuttuvan kotiseutusuhteensa käsittelyyn. Nämä kokemukset saattavat osoittautua ratkaiseviksi esimerkiksi valittaessa asuinpaikkaa myöhemmällä iällä. Tutkimuksen tulokset antavat suuntaviivoja kotiseutuopetuksen ja -kasvatuksen kehittämiselle. Tulosten perusteella kotiseutu on tuttu ja mielekäs käsite eri-ikäisille lapsille ja nuorille. He kykenevät tunnistamaan ilmiön ja käsittelemään sitä varsin monipuolisesti omalle ikäkaudelleen ja kehitystasolleen ominaiseen tapaan. Oppilaat eivät silti tunnista kouluissa annettua opetusta nimenomaan kotiseutukasvatukseksi kotiseudun monissa mittakaavoissa. Jokaisella on oikeus kotoisuuden kokemuksiin, ja jokaisen kotoisuuden kokemukset ovat yhtä tärkeitä. Tähän yhteiskunnan ja koulun tulee antaa välineitä. Kotiseutuopetus antaa tilaisuuden käsitellä oppilaan omaa kokemuksellista kotiseutua myönteisesti ja arvostavasti. Opetussuunnitelmatasolla tulisi taata, että kaikille tarjotaan tasa-arvoinen mahdollisuus saada kotiseutuopetusta. Myös opettajien peruskoulutuksessa ja täydennyskoulutuksessa tulee tarjota välineitä monipuolisen ja innostavan kotiseutuopetuksen toteuttamiseksi. Koulujen kotiseutuopetus ei voi yksinään kantaa vastuuta lasten ja nuorten kotiseutusuhteen muodostumisesta ja juurtumisesta. Koulut, kunnat, yhdistykset sekä perheet voivat yhdessä tukea kotoisuuden ja juurtuneisuuden kokemuksia.
  • Kujala, Susanna; Hakala, Outi (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2021)
    Raportteja ; 212
    Uusiutuvan energian tuotanto sisältyy moniin kansainvälisiin ja kansallisiin ilmastotavoitteisiin. Maaseutualueiden näkökulmasta uusiutuva energia tarjoaa mahdollisuuksia: maaseutujen laajat pinta-alat ja luonnonvarat tarjoavat edellytykset hyödyntää etenkin tuulen, auringon ja biomassojen sisältämää energiaa. Monet maaseutualueet voisivat olla merkittäviä energian tuottajia. Uusiutuvan energian potentiaalin käyttöönotto voisi luoda taloudellisia hyötyjä monille maaseutujen toimialoille. Kaustisen seutukunnassa muutosprosessi kohti uusiutuvan energian tuotannon selkeää kasvattamista on jo käynnissä. Alueelle ollaan esimerkiksi suunnittelemassa suurta tuulivoimakeskittymää sekä isoja biokaasun tuotantolaitoksia. Kaiken kaikkiaan alueen uusiutuvan energian suunnitelmien toteutuminen tarkoittaisi merkittäviä investointeja seutukuntaan. Vaikka muutosprosessi on jo alkanut, uusiutuvan energian mahdollisuuksista ja vaikutuksista tiedetään melko vähän. Tämä selvitys on osa KASE MAURO – Maaseudun uusi rooli -hanketta, jonka tavoitteena on rakentaa aktiivisesti ja pilottiluonteisesti maaseudun uutta roolia Kaustisen seutukunnan alueella keskittyen etenkin uusiutuvan energian tuotantoon ja käyttöönottoon. Tässä raportissa keskitytään hankkeen yhteen osa-alueeseen, jossa tavoitteena on selvittää uusiutuvan energian potentiaalin aluetaloudelliset vaikutukset Kaustisen seutukunnan alueella. Aluetaloudelliset vaikutukset arvioitiin RegFin-simulointimallilla. Malli lukeutuu yleisen tasapainon malleihin ja se on kehitetty Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa. Laskelmissa tarkastellut skenaariot perustuvat KASE MAURO -hankkeessa Vaasan yliopiston VEBICin laatimiin uusiutuvan energian potentiaalin laskelmiin. Tarkastellut skenaariot poikkeavat toisistaan potentiaalin hyödyntämisasteen suhteen: tuotanto kattaisi vain oman alueen tarpeen, biokaasu- ja CHP-tuotannon rinnalla hyödynnettäisiin noin puolet tuuli- ja aurinkoenergian tuotantopotentiaalista tai alueella otettaisiin käyttöön koko tuotantopotentiaali. Tuotantovaihetta koskevien tulosten perusteella koko potentiaalin käyttöönotto voisi nostaa alueen bruttokansantuotetta (ABKT) tuotantovaiheessa yli 40 prosentilla nykytilanteeseen nähden, kun huomioidaan suorien vaikutusten lisäksi myös kerrannaisvaikutukset sekä vuodot ja virrat alueiden välillä. Vaikka vuotuisesta potentiaalista hyödynnettäisiin vain puolet, alueen BKT voisi kasvaa yli 20 prosentilla. Energiaomavaraisuuden saavuttaminen tarkoittaisi noin viiden prosentin kasvua ABKT:ssa. Vaikutukset työllisyyteen, yksityiseen kulutukseen ja työtuloihin ovat kaikissa skenaarioissa 1–3 % nykytilanteeseen nähden. Investointivaiheen osalta koko potentiaalin käyttöönotto voisi tarkoittaa investointikaudelle yli 30 prosentin kasvua ABKT:hen, mikä vastaa yli 100 miljoonaa euroa koko investointikauden aikana. Vastaavasti työllisyysvaikutus olisi laskelmien mukaan yli 25 prosenttia eli lähes 1 400 työllistä nykytilanteeseen nähden. Myös suppeampien tuotantojen skenaarioissa investointivaihe voisi kasvattaa alueen taloutta ja työllisyyttä useamman prosentin verran. Laskelmiin sisältyy erilaisia epävarmuustekijöitä, mutta tulokset antavat suuntaa vaikutusten suuruusluokasta käytettävissä olevien tietojen valossa. Kaustisen seudulla on monipuoliset mahdollisuudet uusiutuvan energian tuotantoon. Arviointitulosten perusteella uusiutuva energia tarjoaa Kaustisen seudulle mahdollisuuden uudenlaiseen rooliin. Energiaomavaisuuden saavuttaminen vaatisi vain pienen osan koko potentiaalin hyödyntämisestä. Näin ollen mahdollisuudet tuottaa uusiutuvaa energiaa yli oman tarpeen ovat hyvinkin mahdollisia.
  • Mäntylä, Jaakko; Kurki, Sami (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2021)
    Raportteja ; 211
    Tutkimusraportti – Suupohjan metson vuosisata maankäytön muutoksissa – on syntynyt osana Leader-rahoitteista Metsokannat kasvuun ja tarinat talteen -hanketta. Hankeen vastuulliset toimijat vuosina 2019-2021 ovat olleet Suomen riistakeskus, Suomen metsäkeskus, Helsingin yliopiston Ruralia-insituutti ja paikallisena kumppanina Kauhajoen metsästysseura. Hankkeessa metson elinolosuhteita on pyritty parantamaan Kauhajoen alueella riistanhoidollisin toimenpitein ja riistametsänhoidosta tiedottamalla. Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin tehtävänä on ollut koota metsoa koskevaa muistitietoainesta haastatteluin, käymällä läpi vanhoja sanomalehtiä ja arkistolähteitä. Suupohjan metson vuosisata maankäytön muutoksissa on tutkimus metson, metsästyksen ja metsän välisestä kiinteästä yhteydestä Suupohjan alueella. Metsokannat ovat laskeneet dramaattisesti kuluneen sadan vuoden aikana. Tässä tutkimuksessa pureudutaan muutoksen syihin ja kerätyissä metsotarinoissa esitettyihin tulkintoihin. Metson kohtalo sijoitetaan laajempiin historiallisiin ja erityisesti ympäristöhistoriallisiin yhteyksiin. Selvitämme, miten metsoa on Suupohjan alueella eri aikoina metsästetty, millainen elinkeinollinen rooli sillä on ollut, miten metso on näkynyt paikallisessa riistanhoitotyössä. Tutkimme Suupohjan alueen luonnossa ja riistakannoissa tapahtuneita nopeita muutoksia – erityisesti sitä, millainen rooli ihmisten toimilla on ollut paikalliseen lajikirjoon.
  • Suutari, Timo; Rinne-Koski, Katja (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2021)
    Raportteja ; 210
    Tämä julkaisu on osa Juuret juniorille – Maaseudun lasten ja nuorten kotiseutukokemusten rakentuminen ja yhteys koettuun elämänlaatuun ja hyvinvointiin -tutkimushankketta, jossa on tarkasteltu peruskouluikäisten maaseudun lasten ja nuorten kiinnittymistä ja juurtuneisuutta kotiseutuunsa. Hankkeessa on tutkittu sitä, miten lapset ja nuoret kokevat kotiseutunsa ja miten nämä kokemukset vaikuttavat heidän hyvinvointiinsa ja elämänlaatuunsa. Hankkeen tavoitteena on tutkimukseen perustuen myös kehittää koulujen kotiseutuopetusta. Tutkimusaineisto kerättiin yhdeksässä koulussa ja kymmenen oppilasryhmän kanssa. Tutkimuksen kohdekoulut sijaitsivat Alavudella, Janakkalassa, Kangasalla, Kiuruvedellä, Lieksassa, Oulaisissa, Puumalassa, Toivakassa ja Uudessakaupungissa. Valinnassa keskeisenä kriteerinä oli, että koulut sijaitsevat eri puolilla Suomea ja erilaisilla maaseutualueilla. Aineisto kerättiin 28.11.2019–1.12.2020. Aineistonkeruumentelminä olivat virikekeskustelu, kirjoitustehtävä sekä paikkakokemuksen tutkimukseen kehitetty pehmoGIS-karttakysely. Virikekeskustelutilaisuuksiin osallistui kaikkiaan 141 oppilasta. Kaikki luokka-asteet esikouluikäisistä yhdeksäsluokkalaisiin olivat edustettuina. Käytännössä tilaisuudet etenivät siten, että paikalla olleet tutkijat esittivät yksi kerrallaan keskusteluvirikkeitä ja antoivat oppilaiden keskustella aiheesta. 0.–2.-luokkalaisia lukuun ottamatta kaikki oppilaat tekivät myös kirjoitustehtävän. PehmoGIS-karttakysely suunnattiin vuosiluokkien 4–9 oppilaille. Vastauksia saatiin viidestä eri opetusryhmästä. Kaikkiaan 43 henkilöä vastasi vähintään yhteen kysymykseen. Kokonaisuutena kyselyn vastaukset seurailivat keskustelutilaisuuksissa käsiteltyjä teemoja ja aiheita. Tässä julkaisussa esiteltävä keskustelutilaisuuksien dokumentaatio pyrkii etnografisen tutkimusotteen perinteiden mukaisesti tuomaan esiin tutkittavien oman äänen mahdollisimman hyvin. Samalla on pyritty siihen, että jokainen puheenvuoro ja ajatuksellinen langanpää olisi löydettävissä tekstistä. Tässä julkaisussa esitellyn aineiston perusteella luodaan edelleen tulkinta lasten ja nuorten kotiseutukuvien ja -käsitysten kehityksestä ja kokonaisuudesta. Tulkinta julkaistaan erikseen Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin julkaisusarjassa.
  • Jumppanen, Aapo; Matilainen, Anne (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2021)
    Raportteja ; 209
    Matkailun maailmanlaajuinen kasvu teki 2010-luvulla siihen liittyvistä kestävyyskysymyksistä entistä tärkeämpiä niin meillä kuin muuallakin. Samalla alan laajentumisen vaikutukset luontoon ja paikallisyhteisöihin ovat nousseet toistuvasti esille. Myös matkailun yhteys ilmastonmuutoksen torjumiseen on ilmeinen. Suomessa on sitouduttu Euroopan unionin linjaan vähentää hiilidioksidipäästöjä. Vaikka koronapandemia pysäytti matkailun kasvun, taantuma tuskin jää pysyväksi. Vastuullisen matkailun kysymykset ovat edelleen ajankohtaisia. Myös pandemia itsessään on vaikuttanut tähän. Esimerkiksi matkailijoiden ja alan työntekijöiden turvallisuudesta huolehtimisen kautta. Globaalit ja kansalliset tavoitteet muuttuvat todellisuudeksi paikallisella tasolla. Etelä-Pohjanmaalla matkailun kestävyyden ja vastuullisuuden edistäminen on asetettu yhdeksi toimenpiteeksi matkailun kehittämisessä maakunnallisessa matkailustrategiassa vuosille 2020–2028. Maakunnan matkailualan yritysten vastuullisuuden tukeminen edellyttää yritysten pohjatietojen ja osaamistarpeiden kartoittamista. Tämän raportin yhteydessä on haastateltu 15 vastaajaa alan yrityksistä näiden tietojen saamiseksi. Haastattelujen yhteydessä kysyimme myös koronapandemian vaikutuksista liiketoiminnalle ja vastuullisen matkailun kehittämiselle. Tulosten mukaan matkailuyritysten suhde kestävyyteen määräytyy kahden tekijän: asiakaskunnan vaatimusten ja omistaja-yrittäjien arvojen kautta. Vastaajien enemmistön mukaan vastuullisuudella oli merkitystä vain 10-40 prosentille heidän asiakkaistaan. Osa jopa arvioi, ettei kestävyyskysymyksillä ollut merkitystä heidän asiakkailleen tänään. Vastuullisuuden merkityksen nähtiin kuitenkin olevan kasvussa. Kolmannes vastaajista oli puolestaan niitä, joiden asiakkaiden pääosa piti kestävyyttä tärkeänä. Pari heistä arvioi, että yli 90 prosentille heidän asiakkaistaan kestävyydellä olisi merkitystä. Niissä yrityksissä, joissa kestävyysasioissa valveutuneet asiakkaat olivat enemmistönä, vastuullisuus myös näkyi vahvasti liiketoiminnassa. Suhtautuminen kestävyyteen oli osittain ristiriitaista. Jokaisessa yrityksessä oli kiinnitetty huomiota ainakin yhden kestävyyden osa-alueen kehittämiseen. Näin oli jopa kestävyyden käsitteeseen kriittisesti suhtautuvissa yrityksissä. Joissakin yrityksissä panostettiin useampaan vastuullisuuden osa-alueeseen voimakkaasti. Vastuullisuusteoista huolimatta niiden esille tuomista ei kuitenkaan aina pidetty kovin tärkeänä. Yhtenä syynä maltilliseen lähestymistapaan saattaa olla vastuullisuuden valtavirtaistuminen. Esimerkiksi energiatehokkuuden parantamista tai ympäristön ekologisen tilan huomioimista voidaan pitää arkipäiväisenä osana liiketoimintaa, josta ei nähdä tarvetta tiedottaa. Toisaalta vastuullisuustoimilla voidaan edelleen saavuttaa myös positiivista näkyvyyttä. Ne tulisikin huomioida yritysten viestinnässä. Joidenkin vastaajien mukaan elämyksellisyys ja vastuullisuus saattoivat olla myös mahdollisesti ristiriidassa keskenään. Asiakkaiden ei välttämättä nähty yhdistävän vastuullisuutta hakemiinsa positiivisiin tunnekokemuksiin. Toisaalta jos positiivinen yhteys kyettiin rakentamaan, niin siitä oltiin myös valmiita kertomaan. Osassa yrityksiä saatettiin myös tehdä sellaista vastuullisuustyötä, jota ei haluttu julkisuuteen esimerkiksi avustusten pyytäjien määrän räjähdysmäisen kasvun pelon takia. Myös kestävyyteen liittyvät vaatimukset ja niiden muuttuminen epäilyttivät. Yksi esimerkki tästä oli puun polttamisen ympäristövaikutusten tiimoilta käyty keskustelu. Kestävyyden huomioiminen toiminnan kehittämisessä oli monien vastaajien mukaan sidottu oletettuun liiketaloudelliseen hyötyyn. Jos hyödyn nähtiin jäävän pieneksi, ei kestävyystoimenpiteisiin välttämättä ryhdytty. Koronan heikentäessä suhdannenäkymiä olivat monet yritykset keskittyneet taloudellisesta kestävyydestä huolehtimiseen. Esimerkiksi ekologista kestävyyttä parantavia investointeja oli siirretty. Tämän selvityksen tulosten mukaan vastuullisen matkailun kehittäminen edellyttää konkretian ja liiketoiminnallisten hyötyjen esille tuomista. Käytännöllisen tiedon lisäksi tarvitaan lisää tietoa kestävyyden eri osa-alueista ja niiden merkityksestä liiketoiminnan kehittämiselle. Myös kestävyyteen liittyviin arvokysymyksiin olisi hyvä kiinnittää huomiota.
  • Kujala, Susanna; Hakala, Outi; Vierula, Jorma (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2021)
    Raportteja ; 208
    Suupohjan rata on vaikuttanut jo yli sadan vuoden ajan rataa ympäröivän alueen elinkeinoelämään ja kehitykseen. Radalla kuljetettavien liikennemäärien vähentyminen johti tilanteeseen, jossa radan kunnossapito päätettiin lopettaa. Kunnossapitoa on kuitenkin jatkettu, koska liikennemäärissä on ollut havaittavissa kasvua. Mikäli liikennöintiä halutaan edelleen jatkaa, on alueen toimijoiden kyettävä osoittamaan mahdollisuudet lisätä radan käyttöä ja siten tukea alueen kehittymistä. Tämä raportti on osa Suupohjan radasta vahvistuva kehityskäytävä -hanketta. Hankkeessa Etelä-Pohjanmaan rautatieyhdistys tuottaa ratkaisuja radan tavarakuljetusten lisäämiseksi ja selvittää henkilöliikenteen käynnistämisen edellytykset. Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti arvioi hankkeessa radan aluetaloudelliset vaikutukset kolmessa tulevaisuuden skenaariossa. Tavaraliikenne on Suupohjan radan kehittämisessä avainasemassa, ja raakapuun kuljetus on tärkeä osa tavaraliikennettä. Suupohjan metsien kestävän hakkuumääräarvion puitteissa olisi mahdollista lisätä hakkuita, joille puutavaran rautatiekuljetusten kehittäminen loisi edellytyksiä. Hankkeessa onkin keskusteltu muun muassa metsäyhtiöiden kanssa sekä tuettu Teuvan liikennepaikalle tehtyjen investointien toteuttamista. Toteutettujen toimenpiteiden myötä puutavaran rautatiekuljetusten tulevaisuus Suupohjan radalla näyttää myönteiseltä. Radan tuotekuljetusten lisäämisellä on vahva yhteys Kaskisten satamaan vienti- ja tuontisatamana, ja hankkeessa pohdittiin myös satamaan kohdistuvien kuljetusten lisäämisen mahdollisuuksia esimerkiksi uusien tuote-erien, meno-paluukuljetusten ja konttiliikenteen muodossa. Henkilöliikenne Suupohjan radalla on yksi tulevaisuuden kehityspolku, jonka hyödyntämisen edellytyksien selvittämiseksi hankkeessa muun muassa keskusteltiin alueen suurten työnantajien sekä kuntien edustajien kanssa. Keskusteluissa nousi esiin kiinnostus henkilöliikenteen käynnistämistä kohtaan muun muassa alueen vetovoimaisuuden vahvistamiseksi ja yritysten ilmastotoimenpiteiden toteuttamiseksi. Keskusteluissa kiinnitettiin huomiota myös henkilöliikenteen toteutuksen yksityiskohtiin, jotka vaikuttavat matkustamisen sujuvuuteen ja siten matkustajien kiinnostukseen raideliikennettä kohtaan. Aluetaloudellisten vaikutusten arvioinnin mukaan rataa ympäröivä aluetalous kohtaisi negatiivisia vaikutuksia radan sulkemisesta perusuraan verrattuna. Radan liikennemäärän kasvaminen realistisen kasvuskenaarion mukaan tarkoittaisi etenkin rata-alueen metsätaloudelle piristysruisketta ja työmahdollisuuksia, mikä heijastuisi myös muualle talouteen. Optimistisessa kasvuskenaariossa positiiviset vaikutukset rata-alueelle olisivat suurimmat, minkä lisäksi henkilöliikenteen käynnistämisen myötä positiiviset talous- ja työllisyysvaikutukset voisivat edelleen kasvaa. Radan sulkemisen ja optimistisen kasvun skenaarioiden välillä on vuositasolla suurimmillaan yli 30 miljoonan euron ero alueellisessa bruttokansantuotteessa ja noin 140 henkilötyövuoden ero työllisyydessä. Kasvuskenaarioissa liikenteen päästöt laskisivat liikenteen siirtyessä enemmän maanteiltä rautateille. Suupohjan alueelle kohdistuvista radan aluetalousvaikutuksista suurin osa kertyy metsätalouden muutoksista, joten etenkin puukuljetusten toteutunut kasvu radalla viittaa siihen, että positiivisia talous- ja työllisyysvaikutuksia olisi jo alkanut syntyä alueelle. Voidaankin todeta, että Suupohjan radalla on mahdollisuuksia toimia alueen vahvistuvana kehityskäytävänä.
  • Riukulehto, Sulevi (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2020)
    Raportteja ; 207
    Behind it all is a mine The present publication provides an outlook on South African home experiences, as described by the inhabitants of Merafong, located in the area of Far West Rand, in the Gauteng province. The data were collected 17–20 November 2015 with the elicited discussion method and two written assignments. The six data collection sessions were attended by a total of 31 participants. The discussants consisted of planning officers employed by the Merafong Muncipality, colored men from the Khutsong township, pupils of the De Beer elementary school, immigrant workers working at a fire station, as well as a group of discussants gathered by the editorial staff of the Carleton Herald newspaper. The descriptions of the discussions are reported as separate chapters in chronological order. The results of the two written assignments are presented at the end of the publication. These relate to important issues regarding the interviewees’ own region and relocation to a strange one. Home in Merafong was a joint project of the Ruralia Institute of the University of Helsinki and the Vaal Triangle Campus of North-West University.
  • Suutari, Timo; Mellberg, Sandra; Kurki, Sami (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2020)
    Raportteja ; 206
    I denna rapport granskas innovations- och utvecklingsplattformar i matsektorn. För rapporten studerades 15 nätverk och plattformar för utveckling av matsektorn i Sverige, Norge, Danmark och Finland. Dessa exempelfall speglas mot Österbotten och tankar förs fram om hur den österbottniska utvecklingsplattformen för matsektorn och dess verksamhetsmodell kunde se ut. Utvecklingsplattformarna sammanför aktörer och kompetensområden i matsektorn samt främjar interaktionen mellan aktörerna. En utvecklingsplattform för matsektorn kan stöda interaktionen på ett mycket praktiskt sätt genom att ordna till exempel nätverksträffar och seminarier. På den mest abstrakta nivån kan den ses som ett slags gemensam nämnare eller gränsobjekt för utvecklingsarbetet. Utvecklingsplattformarna för matsektorn bygger alltid på befintliga funktioner och organisationer. När man planerar att skapa en ny plattform är det viktigt att man inte skapar organisationer eller verksamheter som börjar konkurrera med de nuvarande funktionerna och i värsta fall urholkar förtroendet inom de lokala nätverken. Finansieringsbasen för utvecklingsplattformen ska vara tillräckligt bred för att kontinuiteten i verksamheten inte ska vara beroende av enskilda projekt eller utvecklingsprogram. Detta stöds av att matsektorn deltar långsiktigt och konsekvent i allt programarbetet i regionen. I Österbotten behövs ett eget karakteristiskt perspektiv på utvecklingen av matsektorn, till exempel livsmedelsexport. Dessutom behövs det tillväxtföretag och fenomen i matbranschen som väcker och upprätthåller såväl allmänhetens intresse som utvecklingsivern. Bra etappmål för utvecklingen är att skapa lokala utvecklingsnätverk samt att skissa upp utvecklingsplattformens verksamhet. I fortsättningen måste målet dock vara att bilda nätverk utanför landskapet, vilket innebär att skapa kontakter bland annat till de utvecklingsplattformar och -nätverk som presenteras i rapporten.
  • Suutari, Timo; Mellberg, Sandra; Kurki, Sami (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2020)
    Raportteja ; 205
    Tässä raportissa tarkastellaan ruoka-alan innovaatio- ja kehittämisalustoja. Raporttia varten läpikäytiin 15 ruoka-alan kehittämisverkostoa ja -alustaa Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Suomessa. Näitä tapausesimerkkejä peilataan Pohjanmaalle ja hahmotellaan, millainen voisi olla pohjalainen ruoka-alan kehittämisalusta ja sen toimintamalli. Kehittämisalustat kokoavat yhteen ruokasektorin eri toimijoita ja osaamisaloja sekä edistävät toimijoiden välistä vuorovaikutusta. Ruoka-alan kehittämisalusta voi tukea vuorovaikutusta hyvin käytännönläheisesti järjestämällä esimerkiksi verkostotapaamisia ja seminaareja. Abstraktimmalla tasolla ne voidaan nähdä eräänlaisina kehittämistyön yhteisinä nimittäjinä tai rajakohteina. Ruoka-alan kehittämisalustat rakentuvat aina olemassa olevien toimintojen ja organisaatioiden varaan. Kun suunnitellaan uuden alustan luomista, on tärkeää, ettei synnytetä sellaisia organisaatioita tai toimintoja, jotka alkavat kilpailla nykyisten toimintojen kanssa ja pahimmillaan heikentävät luottamusta paikallisten verkostojen sisällä. Kehittämisalustan rahoituspohja tulee olla riittävän laaja, jolloin toiminnan jatkuvuus ei ole riippuvaista yksittäisistä hankkeista tai kehittämisohjelmista. Tätä tukee se, että ruoka-ala on pitkäjänteisesti ja johdonmukaisesti mukana alueen kaikessa ohjelmatyössä. Pohjanmaalla tarvitaan oma erityinen näkökulma ruoka-alan kehittämiseen kuten esimerkiksi elintarvikevienti. Lisäksi tarvitaan suuren yleisön mielenkiintoa mutta myös kehittämisen intoa herättäviä ja ylläpitäviä kasvuyrityksiä ja ruoka-alan ilmiöitä. Hyviä kehittämisen välitavoitteita ovat paikallisten kehittämisverkostojen synnyttäminen sekä kehittämisalustan toiminnan hahmotteleminen. Jatkossa tavoitteeksi on kuitenkin asetettava verkostoituminen maakunnan ulkopuolelle, mikä tarkoittaa yhteyksien luomista muun muassa raportissa esitettyihin kehittämisalustoihin ja -verkostoihin.
  • Kujala, Susanna; Hakala, Outi; Kinnunen, Jouko (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2020)
    Raportteja ; 204
    Hiilineutraaliksi maakunnaksi pääseminen vaatii muutoksia erityisesti energiantuotannossa ja liikenteessä. Tarvittavilla muutoksilla on vaikutusta myös aluetalouteen. Tässä raportissa tarkastellaan Etelä-Savon kolmen vaihtoehtoisen hiilineutraaliutta tavoittelevan tulevaisuuden skenaarion aluetaloudellisia vaikutuksia, jotka arvioitiin yleisen tasapainon RegFinDyn-mallilla. Tulevaisuuden skenaariot keskittyvät päästöjen ja hiilinielun näkökulmasta kahteen keskeiseen osa-alueeseen; energiasektoriin ja metsätalouteen. Tarkastelu on osa Hiilivapaa Etelä-Savo -hanketta. Tulosten perusteella hitaampi energiasektorin muutosvauhti kohti vähäpäästöisempiä vaihtoehtoja (päästötavoitteet saavutettu 2050) ja metsätalouden tehostaminen voisivat edistää Etelä-Savon taloutta ja työllisyyttä kymmenillä miljoonilla euroilla ja sadoilla henkilötyövuosilla (Talous ensin -skenaario). Hyvin nopea energiasektorin muutosvauhti (päästötavoitteet saavutettu 2030) sekä metsätalouden merkittävä supistaminen hiilinieluja korostaen puolestaan laskisi päästöjä tehokkaasti, mutta aluetalous kärsisi selvästi (Ilmasto ensin -skenaario). Päästötavoitteeseen pyrkiminen vuoteen 2040 mennessä ja metsätalouden pieni supistaminen muodostavat todennäköisesti sen realistisimman skenaarion (Kompromissi -skenaario), missä tasapainoillaan päästötavoitteiden ja talouden välillä. Siinä päästöt laskisivat ja aluetalouteen kohdistuisi pientä laskua tarkastelujakson alkuvuosina, mutta talousvaikutus kääntyisi pidemmällä aikavälillä hieman positiiviseksi. Tulokset toivat esiin sen, että metsätaloudella on Etelä-Savossa merkittävä rooli niin hiilineutraaliuden kuin taloudenkin näkökulmasta. Metsätalouden muutokset muodostavat suurimman osan tarkasteltujen skenaarioiden talousvaikutuksista, mutta myös energiasektorin muutoksilla on vaikutuksensa. Energiahuollon ja liikenteen päästövähennysratkaisuilla voidaan edistää aluetaloutta etenkin pidemmällä aikavälillä, jos siirrytään käyttämään muualla tuotetun energian ja polttoaineiden sijaan paikallista (uusiutuvaa) energiaa. Päästötarkasteluiden perusteella päästövähennystoimenpiteissä on syytä ottaa huomioon energiasektorin lisäksi myös muut toimialat ja talouden kehitys, jotta tavoitteisiin todella päästäisiin. Tarkastelluilla skenaarioilla pyrittiin tuomaan esiin erilaisten vaihtoehtoisten polkujen mahdollisia vaikutuksia Etelä-Savon talouteen, työllisyyteen, väestöön sekä hiilidioksidipäästöihin päätöksenteon tueksi. Tarkasteluiden oletuksiin liittyy useita epävarmuustekijöitä, mikä on hyvä ottaa huomioon tuloksia tulkitessa. Tulokset antavat kuitenkin vähintäänkin suuntaa vaihtoehtoisten kehityskulkujen aluetaloudellisista vaikutuksista.
  • Riukulehto, Sulevi; Mäntylä, Jaakko (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2020)
    Raportteja ; 202
    Maalitehtailija Otto Syreenin upea talo sijaitsee Teuvan keskeisimmällä paikalla. Rakennus on tällä hetkellä tyhjillään, eikä Teuvan kunnalla ole sille käyttöä. Ympärillä on edelleen kunnan keskeisiä toimintoja. Rakennuksella on mielenkiintoinen historia muun muassa Syreenin maalitehtaana ja Teuvan kunnantalona. Talon säilyttämiseksi osana teuvalaista kulttuurimaisemaa Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti toteutti Teuvalaisten oma Syreenin talo -esiselvityshankkeen, jossa tutkittiin rakennusta, sen historiaa ja merkitystä paikkakunnalla. Lisäksi kahdessa työpajassa kerättiin Teuvan asukkaiden ja yhdistystoimijoiden ideoita ja tarpeita. Tässä julkaisussa rakennus- ja kulttuurihistoriallinen arkistotieto yhdistetään pintojen ja rakenteiden inventoinnista ja asukastilaisuuksista saatuun tietoon.

View more