Resource selection of moose Alces alces at multiple scales from trees, plantations and home ranges up to landscapes and regions

Visa fullständig post

Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-651-557-4
Titel: Resource selection of moose Alces alces at multiple scales from trees, plantations and home ranges up to landscapes and regions
Author: Nikula, Ari
Medarbetare: Helsingfors universitet, agrikultur-forstvetenskapliga fakulteten, institutionen för skogsvetenskaper
Nivå: Doktorsavhandling (sammanläggning)
Tillhör serie: Dissertationes Forestales - URN:ISSN:2323-9220
Abstrakt: The Moose is a valuable game animal in Fennoscandia but also the most severe pest in forest plantations. In this thesis, I examined factors that affect the habitat selection of moose and moose damage at multiple scales. At the plot level, browsing increased with an increasing number of artificially regenerated pines and deciduous trees taller than pines. The damage risk was the highest in plantations with heavy soil preparation. Moose summer home ranges had more fertile sites than the overall study area. Within summer ranges moose, selected non-pine-dominated habitats and mature forests and avoided human settlements. Winter ranges contained more pine-dominated plantations and other young successional stages, more pine dominated peatland forests and less human settlements and agricultural fields. Within winter ranges, moose used more non-pine-dominated plantations and mature forests and less human-inhabited areas than expected. At the home range level, there were no significant differences between sexes, but within home ranges males and females used different habitats during both seasons. The occurrence of damage in nearby landscape decreased the probability to find a landscape without damage and predicted an increase in the number of damaged plantations. Increased food-cover adjacencies of mature forests and plantations increased damage. An increasing proportion of inhabited areas and the length of connecting roads decreased the number of damage at the landscape sizes of 1 km2 and 5 km2. Moose-damaged stands were concentrated in SW and eastern Lapland in Peräpohja Schist Belt and Lapland s Greenstone Belt with nutrient-rich bedrock. There was less damage in landscapes with an abundant amount of pine-dominated thinning forests. Moose damage plantations were located more on fertile bedrock and soils than undamaged ones. Regenerating Scots pine on fine-grained soils derived from nutrient-rich rocks and naturally occupied by Norway spruce might increase damage risk.Hirvi on Fennoscandian tärkeimpiä riistaeläimiä, mutta samalla myös taimikoiden pahin tuhoeläin. Tässä väitöskirjassa tutkin hirvien elinympäristön valintaa ja tekijöitä, jotka vaikuttavat hirvituhoihin usealla eri valinnan tasolla. Koealatasolla tuhoja oli sitä enemmän, mitä enemmän koelaoilla oli keinollisesti uudistettuja mäntyjä ja mäntyjä pitempiä lehtipuita. Korkein tuhoriski oli taimikoissa, joissa oli tehty voimakas maanmuokkaus. Hirvien kesäelinpiireillä oli enemmän ravinteikkaita kasvupaikkoja kuin maisemassa yleensä. Kesäelinpiirien sisällä hirvet käyttivät odotetua enemmän ei-mäntyvaltaisia habitaatteja ja varttuneita metsiä sekä välttivät ihmisasutusta. Talvielinpiireillä oli runsaasti mäntyvaltaisia taimikoita ja suometsiä sekä muita nuoria metsiköitä, mutta vähemmän asutusta ja peltoja kuin tutkimusalueella yleensä. Talvielinpiirien sisällä hirvet käyttivät odotettua enemmän ei-mäntyvaltaisia taimikoita ja varttuneita metsiä, mutta välttivät ihmisasutusta. Elinpiiritasolla sukupuolten välillä ei ollut eroja, mutta elinpiirin sisällä naaraiden ja urosten habitaationvalinta erosi toisistaan sekä kesällä että talvella. Tuhojen esiintyminen lähiympäristössä ennusti sekä tuhojen esiintymisen että tuhojen määrän lisääntyvän tutkituissa maisemissa. Varttuneiden metsien ja taimikoiden muodostama mosaiikki sisältää runsaasti suojan ja ravintoresurssien vaihtelua, mikä lisäsi ennustettujen tuhojen määrää. Lisääntyvä asutuksen ja teiden määrä vähensivät tuhoja 1 km2 ja 5 km2 maisemakoolla tarkasteltuina. Tuhoja oli vähemmän alueilla, joilla oli runsaasti mäntyvaltaisia harvennusmetsiä kuin alueilla, joiden puulajikoostumus oli monipuolisempi. Lapissa tuhoja oli eniten Lounais-Lapissa ja Itä-Lapissa Peräpohjan liuskekivivyöhykkeellä ja Lapin vihreäkivivyöhykkeellä, jotka koostuvat ravinteikkaista kivilajeista. Tuhoja oli eniten taimikoissa, joiden alla oli ravinteikas kallio- ja maaperä. Männyn uudistaminen hienojakoisille maaperille, jotka ovat peräisin ravinteikkaista kallioperistä ja kasvavat luonnostaan kuusta, näyttäisi lisäävän alttiutta hirvituhoille.
Permanenta länken (URI): URN:ISBN:978-951-651-557-4
http://hdl.handle.net/10138/176517
Datum: 2017-03-24
Subject: metsätiede
Rights: Publikationen är skyddad av upphovsrätten. Den får läsas och skrivas ut för personligt bruk. Användning i kommersiellt syfte är förbjuden.


Filer under denna titel

Total number of downloads: Loading...

Filer Storlek Format Granska
Resource.pdf 535.5Kb PDF Granska/Öppna

Detta dokument registreras i samling:

Visa fullständig post