Recent Submissions

  • Marinkovic, Ivan (Helsingin yliopisto, 2015)
    Intracerebral hemorrhage (ICH) represents the subtype of stroke carrying the most detrimental outcome and highest mortality. It is clearly underinvestigated and lacks an effective treatment except supportive management measures. The dismal outcomes of ICH are clearly associated with the mass effect of hematoma accompanied with dynamic perihematomal edema (PHE) and potential intraventricular bleeding (IVH), which is often complicated by development of hydrocephalus. In this thesis, we aimed to develop novel therapy modalities, which apart from experimental conditions, might be found effective in clinical scenario, and successfully implemented in ICH treatment clinical protocols in the future. In study (I), we utilized autologous blood injection model and magnetic resonance imaging (MRI) follow-up. Following the induction of deep right hemispheric hematoma of 75uL of volume, we performed decompressive craniectomy (DC) at 1 h, 6 h, and 24 h time points, aiming at diminishing high intracranial pressure (ICP) after the bleeding event. Control group did not undergo DC procedure. Decompressive craniectomy was found effective in reducing mortality and improving overall neurobehavioral outcome and mortality in all the 3 treatment groups. Effect of DC was most pronounced in the early craniectomy group (1 h). In study (II), we aimed to examine how deleterious is the influence of tissue plasminogen activator (tPA) in experimental ICH scenario, and whether the adverse tPA effects could be antagonized by the clinically safe mast-cell stabilizer chromoglycate. Animals were divided in four groups. We utilized intrahemispheric collagenase injection rat ICH model and MRI follow-up imaging up to 72h. Group 1 received tPA only, whereas Group 2 and Group 3 besides tPA received chromoglycate in single or double dose. Group 4 was used as a control having ICH, but receiving saline only. TPA-treated animals did not have significantly larger hematomas or hemispheric expansion even though been characterized by worse overall outcome. Application of chromoglycate in high dose mitigated detrimental outcomes present in the group being treated with tPA only, and diminished the extent of hemispheric expansion. This encourages further research to potentially establish "blind" thrombolysis concept coupled with concomitant application of MC inhibitors, as we could show that injurious tPA effects were successfully abolished by concomitant MC stabilization in experimental ICH scenario. In the third study (III), we decided to develop a novel combined ICH + intraventricular hemorrhage (IVH) model in the rat as such a model does not exist besides the fact that approximately 40% of all ICHs in human patients are complicated by presence of intraventricular hemorrhage which is known to worsen prognosis. We utilized different blood volumes of 100-250uL in modified autologous blood injection model to induce deep intrahemispheric ICH to establish a fully novel experimental approach of ICH followed by IVH. We performed 1-week MRI follow-up and consistent neurobehavioral evaluation at 24 h, 48 h, 72 h, and 1 week after hemorrhage. Using MRI, we identified the presence of hydrocephalus in all experimental subjects, and its progressive tendency during entire follow-up. The most prominent hemispheric expansion and the most pronounced hydrocephalus were present in experimental groups with >200uL blood injection. This model was reliable and highly reproducible, demonstrating promising initial point for ICH+IVH experimental research. These two novel treatment strategies established in our studies give promise for further refinements and potential applications in human patients. The novel ICH+IVH model we established in rat models may serve as an improved model for future experimental studies as it mimics human disease scenarios better than the existing models.
  • Hänninen, Timo (Helsingin yliopisto, 2015)
    Controlling integral operators by dyadic model operators, and studying the boundedness of dyadic operators on Lebesgue spaces are central themes in dyadic harmonic analysis. This dissertation consists of an introductory part and five articles contributing to these themes. Many operators of harmonic analysis can be dominated by positive dyadic operators by using Lerner's median oscillation decomposition. In the first and fifth article, we extend this decomposition to Banach space valued functions and non-doubling measures. Dyadic shifts and paraproducts are dyadic model operators for Calderón-Zygmund operators. In the second article, we study the boundedness of these operators on unweighted Lebesgue spaces in an abstract operator-valued setting. We prove that operator-valued dyadic shifts are bounded, and we characterize the boundedness of operator-valued dyadic paraproducts. Furthermore, we extend Hytönen's dyadic representation theorem, which states that every Calderón-Zygmund operator can be represented by dyadic shifts and paraproducts, to the operator-valued setting. In the third article, we characterize the boundedness of linear and bilinear positive dyadic operators from a weighted Lebesgue space to another. We consider the case that the Lebesgue exponent of the range side is strictly less than the Lebesgue exponent of the domain side. We show that, in this range of the exponents, the Sawyer testing condition is insufficient for the boundedness. We introduce a sequential testing condition, of which the Sawyer testing condition can be viewed as an endpoint case, and prove that this testing condition is both sufficient and necessary for the boundedness. No characterization in the bilinear case was available until this article. Furthermore, we show that the sequential testing condition is necessary for the boundedness of any positive linear or bilinear operator, and hence it may be helpful in charactering the boundedness of other operators as well. In the fourth article, we characterize the boundedness of positive dyadic operators from a weighted Lebesgue space to another in an abstract operator-valued setting. The purpose is to understand which kind of testing condition is needed in this setting. We prove that an operator-valued positive dyadic operator is bounded if and only if the operator and its adjoint are each bounded on the class of all functions localized on dyadic cubes and taking values on a unit sphere. Furthermore, we show that the boundedness on unweighted Lebesgue spaces is characterized by an endpoint case of this condition. We work directly with Lebesgue spaces, without using interpolation between endpoint spaces. In the second article, we give new (in our opinion simple) proofs for the key tools that we use: decoupling inequality for martingale differences and a variant of Pythagoras' theorem for Lebesgue spaces.
  • Knaster, Peter (Helsingin yliopisto, 2015)
    Chronic pain is a long-lasting burdensome condition. Comorbid psychological symptoms are common in chronic pain patients and they tend to worsen the treatment outcome. The aim of this cross-sectional study was to assess the prevalence of psychiatric comorbidity in chronic pain patients and to assess the associations between chronic pain, anxiety, anger, and depression. The study participants in the study were one hundred consecutive chronic pain patients referred to the Meilahti Pain Clinic of Helsinki University Hospital. The subjects were interviewed with the Structured Clinical Interview for DSM-IV for Axis I disorders (SCID-I). In addition self-report questionnaires were used in the assessment. Most (75%) patients had at least one lifetime mental disorder. The prevalence of major depressive disorder (MDD) was 37% and of a specific anxiety disorder 25% over the past 12 months. The psychiatric comorbidity was associated with increased pain intensity, measured by Visual Analogue Scale (VAS). The majority (77%) of the anxiety disorders had their onset before the onset of pain, whereas only 37% of the mood disorders preceded pain onset. The Harm Avoidance (HA) scale of the Temperament and Character Inventory (TCI) of Cloninger was associated with pain-related anxiety measured with Pain Anxiety Symptom Scale-20. The pain intensity influenced the strength of the association between the Harm Avoidance HA4 subscale and pain-related anxiety. Higher pain intensity was associated with stronger association between the variables. Likewise, pain intensity influenced the association between anger management and depression. A tendency to inhibit angry feelings was associated the somatic and physical symptoms of depression, measured by a two-factor model of the Beck Depression Inventory (BDI). The association was stronger in patients with higher pain intensity. Chronic pain patients with current MDD scored higher in both the somatic and cognitive-emotional subscales of the BDI compared with those without MDD. However, the somatic-physical-related items were more strongly associated with the diagnosis of MDD. Psychiatric disorders are common in chronic pain patients. Because of their influence on the chronic pain treatment and outcome, their thorough assessment is important. The linking mechanisms between chronic pain and the psychiatric disorders and symptoms are complicated and there is an overlap between the constructs. Clear boundaries between pain, anxiety and depression can be difficult to draw, which can be a reflection of the common background mechanisms such as common neural circuits and neurotransmitters.
  • Hosiaisluoma, Eero (2015)
    Organisaatioiden tavoitteena on mahdollisimman tehokas, eniten arvoa sekä hyötyä tuottava toiminta. Se edellyttää jatkuvaa toiminnan parantamista, toimintaympäristön muutoksiin reagoimista ja erilaisten muutosten läpiviemistä organisaatiossa. Koska organisaatio on monista eri toiminnallisista ja rakenteellisista osatekijöistä muodostuva kokonaisuus, sen kaikissa kehittämistoimenpiteissä on syytä huomioida kaikki osa-alueet kokonaisvaltaisesti. Kokonaisarkkitehtuurin kehittäminen on keino läpiviedä muutoksia organisaatiossa, sillä se käsittää organisaation koko toiminnan ja rakenteen. Mallintaminen on systemaattinen tapa visualisoida kokonaisarkkitehtuuriin liittyviä osatekijöitä ja muutoksia kokonaisvaltaisesti. Tässä tutkielmassa esitellään käytännönläheinen malliperustainen lähestymistapa kokonaisvaltaiseen suunnitteluun, jota voidaan hyödyntää kehittämisen apuvälineenä eri laajuisten muutosten läpiviemiseen organisaatiossa. Lähestymistavan avulla mahdollista mallintaa toiminnalliset ja rakenteelliset osatekijät, sekä niiden väliset riipuvuussuhteet. Kokonaisvaltaisudella tarkoitetaan kaikkia kehittämiseen liittyviä asioita strategisista tavoitteista ja vaatimuksista yksittäisten kehitysprojektien tunnistamiseen. Keskeistä kokonaisvaltaisuudessa on huomioida liiketoimintaan, tietojärjestelmiin ja infrastruktuuriin liittyvät osatekijät, sekä niiden väliset riippuvuussuhteet. Malliperustaista lähestymistapaa voidaan soveltaa eri laajudessa ja eri tarkkuustasoilla. Mallintamisen kohteena voi olla koko organisaatio, jokin sen rajattu alue tai yksittäinen ratkaisu. Tarkkuustaso voi vaihdella yleiseltä tasolta hyvinkin yksityiskohtaiseen. Tutkielmassa esitellään kokonaisvaltaisen kehittämisen ja mallintamisen standardit TOGAF-kokonaisarkkitehtuuriviitekehys ja ArchiMate-mallinnuskieli, sekä kuinka niitä voidaan soveltaa yhdessä. Tutkielmassa arvioidaan myös kuinka Sparx Systems Enterprise Architect-mallinnusväline soveltuu kokonaisvaltaiseen kehittämiseen.
  • Lindahl, Jan (Helsingin yliopisto, 2015)
    Jan Lindahl: MANAGEMENT OF PELVIC RING INJURIES Unstable pelvic ring injuries are relatively rare injuries, but they constitute a major cause of death and disability in high-energy polytrauma patients Massive hemorrhage is the leading cause of potentially preventable death following a blunt pelvic trauma. The overall aim of surgical treatment for unstable pelvic ring injuries is to restore the pelvic anatomy and perform neural decompression, thus allowing normal function with a low rate of complications. This doctoral thesis was initiated to investigate the outcomes of acute and definitive management strategies for unstable pelvic ring injuries. The first study investigated the radiological and functional results of treating type B and C pelvic injuries with an anterior external fixation frame. The second study focused on identifying factors for early predictions of mortality-related outcome and prognosis in patients with pelvic fracture-related arterial bleeding that were treated with transcatheter angiographic embolization (TAE). The third study investigated the outcomes of type C pelvic fractures treated with standardized reduction and internal fixation methods. The fourth study evaluated outcomes and identified prognostic factors for operatively-treated, H-shaped sacral fractures with spinopelvic dissociation. Study I showed that an anterior external fixator failed to achieve and properly maintain reduction in 75% of type B open book injuries and in nearly all (95%) type C pelvic ring injuries. Therefore, an external frame is not a suitable method of treatment for the most unstable pelvic ring injuries as a definitive treatment. The current clinical applications of anterior pelvic external fixators comprise the resuscitation phase, initial fracture stabilization phase, and sometimes, in complex injuries (type C), the definitive phase for fixation of the anterior part of the pelvic ring, in conjunction with posterior internal fixation. Study II of pelvic fracture related arterial bleedings showed that the worst prognosis was related to exsanguinating bleeding from the main trunk of the internal or external iliac artery (large pelvic arteries) or from multiple branches of the internal or external iliac vasculature (high vessel size score). Definitive control of arterial bleeding was achieved with TAE in all patients. In massive hemorrhage with several bleeding arteries uni- or bilaterally, it is reasonable to use non-selective embolization by promptly occluding the main trunk of the internal iliac artery, either uni- or bilaterally. Study III of operatively treated type C pelvic fractures revealed that, internal fixation of injuries in the posterior and anterior pelvic ring provided excellent or good radiological results in 90% of cases. Additionally, because a reduction with displacement less than or equal to 5 mm was more often associated with a good functional outcome, that should be the goal of operative management. However, the prognosis is also often dependent on associated injuries, particularly a permanent lumbosacral plexus injury. The results favoured internal fixation of all the injured elements of the pelvis for improved stability and a more accurate anatomical result in the entire pelvic ring. The H-shaped sacral fracture with spinopelvic dissociation is a rare injury pattern. Study IV revealed that lumbopelvic fixation was a reliable treatment method. The study also showed that neurological recovery and clinical outcome were associated with the degree of initial translational displacement of the transverse sacral fracture component. Permanent neurological deficits were more frequent and the clinical outcome was worst in completely displaced transverse sacral fractures. An accurate operative reduction of all sacral fracture components was associated with better neurological recovery and clinical outcome. We conclude, that with appropriate treatment of unstable pelvic ring injuries, and associated injuries in other organs, it is possible to achieve better survival rates and functional results, and to reduce long-term disability.
  • Savolainen, Maiju (Helsingfors universitet, 2015)
    Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten lääkäreiden eettiset ohjeet ovat kehittyneet Suomessa vuosina 1847–1982. Tärkeimmät käytetyt lähteet ovat Immanuel Ilmonin kirjoitus Mietteitä lääkärin ammatista ja hänen velvollisuuksistaan vuodelta 1847, Max Oker-Blomin teos Lääkärintoimi ja sen etiikka vuodelta 1911, Arne Palménin Lääkärin etiikka vuodelta 1956 ja Lääkärin etiikka muuttuvassa maailmassa vuodelta 1968 ja vuonna 1982 ilmestynyt Lääkintäetiikka. Lääkärin etiikan perusperiaatteissa on tutkitulla aikavälillä tapahtunut vain vähän muutoksia. Yleinen kehityssuunta on ollut lääkärin roolin muuttuminen läheisestä perhelääkäristä pikemminkin objektiiviseksi asiantuntijaksi. Lääkärin puuttuminen muuhun kuin tiukasti hoitoon liittyviin kysymyksiin on vähentynyt, mikä näkyy annetussa ohjeistuksessa.
  • Havukainen, Mari (Helsingfors universitet, 2015)
    Johdanto Reumataudit ovat yleisiä, mutta esiintyvyydeltään, kuormittavuudeltaan ja kustannuksiltaan erilaisia. Tautien kuormittavuuden vertailuun ei ole käytössä yksinkertaista menetelmää. Tutkimuksemme tavoitteena oli määrittää reumatautien yleisyys erikoissairaanhoidossa ja tuottaa kuormittavuuskerroin, joka voidaan laskea helposti saatavilla olevista tiedoista. Menetelmät Aineisto kerättiin kattavilla ATK-hauilla HUS:n tietojärjestelmistä ja kattaa vuosina 2011 ja 2012 Meilahden, Peijaksen Jorvin ja Hyvinkään sairaaloissa reumatologista erikoissairaanhoitoa saaneet potilaat. Potilaita oli 12 000 ja potilaskontakteja 51 000. Aineisto analysoitiin tutkimuksessa Python-ohjelmointikielellä kirjoitetulla ohjelmalla. Tulokset Tulokset on laskettu diagnooseittain. Yleisin ja kuormittavin reumadiagnoosi oli muu seropositiivinen nivelreuma, jota sairasti 28 % potilaista, joka aiheutti 38 % potilaskontakteista ja jonka kuormittavuusosuus oli 28 % reumatologisesta kokonaiskuormasta. Potilasmäärään suhteutettuna kuormittavimpia olivat lastenreumat, joista muuta lasten niveltulehdusta sairastavat potilaat kuormittivat eniten, keskivertopotilaisiin nähden 2,9-kertaisesti. Pohdinnat Kuormittavuuskertoimillamme erottuivat sekä harvinaiset että yleiset kuormittavat diagnoosit. Kertoimien soveltaminen diagnoosien sijaan taudeille ja tautiryhmille on käynnissä. Kertoimia kehitetään myös hyödyntämään aineistoa laajemmin. Periaate on sovellettavissa laajasti myös muille erikoisaloille.
  • Rönnqvist, Fredrik (Helsingfors universitet, 2015)
    Målet med studien var att retrospektivt gå igenom alla patienter som opererats med ballongvidgning av näsans bihålor under åren 2009-2014, patienternas pre- och postoperativa symptom, operationsdata samt eventuella reoperationer. Informationen samlades från patienternas journaltexter och m. h. a. dessa kunde patienternas tillstånd följas upp under en i medel 2,2 års tid (6-2099 dagar) postoperativt. Alla patienter opererades i operationssal; tre fjärdedelar (76 %) under generell anestesi och en fjärdedel (24 %) under lokalbedövning. Av en ursprunglig grupp på 64 patienter kunde 60 genomgå ballongvidgning under 71 operationer utan allvarliga komplikationer; 36 patienter opererades med endast ballongvidgning och 24 med ballongvidgning + FESS. En fjärdedel (23 %) av patienterna uppsökte vård p.g.a. postoperativa problem. 13 % av patienterna behövde re-operation. Studien visar att ballongvidgning kan utföras tryggt och säkert på en heterogen grupp patienter.
  • Kauranen, Mikael (Helsingfors universitet, 2015)
    Alle vuoden ikäisten lasten unen merkitystä painon kehitykseen ei ole juuri tutkittu. Aikuisilla ja myöhemmin lapsuudessa lyhytaikainen uni on tutkimusten mukaan selvästi yhteydessä lihavuuden riskin kasvuun. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan 3 ja 8 kuukauden ikäisten lasten unen pituuden merkitystä painon ja pituuden kehitykseen. Oletuksena on, että vähäinen unen kesto lisää painoa tässä ikäluokassa. Tutkimus perustuu syntymäkohorttiaineistoon, johon kuuluvat perheet ovat vastanneet kyselylomakkeisiin ennen lapsen syntymää, 3 kuukauden ja 8 kuukauden iässä. Tulokset perustuvat SPSS tilasto-ohjelmalla tehtyihin parittaisiin vertailuihin ja tilastolliseen malliin. Tulosten mukaan 3 kuukauden iässä lyhytuniset ovat keskimäärin laihempia kuin pitkäuniset. 8 kuukauden iässä suuntaus muuttuu osin päinvastaiseksi eli lyhytuniset ovat keskimäärin hiukan painavampia, mikä osin tukee tutkimus hypoteesia. Tuloksista voi päätellä, että 8 kk iässä lyhytunisten riski lihavuudelle myöhemmässä iässä on kasvanut. Jatkossa tulisi tarkastella unihäiriöiden merkitystä unen kestoon ja alle kaksi vuotiaan unen pituuden merkitystä painon kehitykseen sekä huomioida myös muita sekoittavia tekijöitä.
  • Linnavuori, Heini (Helsingfors universitet, 2015)
    Tutkimuksessa selvitettiin eri koiraroduilla esiintyviä hammaspuutoksia ja niiden luonnetta. Aineistona oli Helsingin yliopiston koirien geenitutkimusryhmän keräämiä eri koirarotujen hammaspuutostietoja. Omistajien raportoimia hammaspuutoksia oli reilu 800 koiralla, joista 306 koiran omistajat olivat kyselylomakkeella ilmoittaneet tarkasti koiralta puuttuvat hampaat. Nämä yksilöidyt hammaspuutostiedot sisälsivät 130 koirarodun edustajia. Excel-taulukkolaskelmaohjelmaa käyttäen aineistosta selvitettiin hammaspuutosten luonnetta ja laadittiin yhteenvedot hammaspuutoksista roduittain, kiinnittäen erityisesti huomiota koirarotuihin ja yksilöihin, joilla puutoksia oli keskimääräistä enemmän. Valtaosa puutoksista oli yhden tai kahden hampaan puutoksia. Hammaspuutosten esiintymisessä ylä- ja alaleuan sekä oikean ja vasemman leukapuoliskon välillä ei havaittu merkittävää eroa. Eniten puuttuvia hampaita olivat premolaarit, ja näistä yleisimmin puuttui yläleuan ensimmäinen premolaari. Roduissa, joissa hammaspuutoksia oli raportoitu paljon, suurin edustus oli terrieriroduilla. Rotuyhdistysten tietoihin yhdistettynä hammaspuutosten kannalta mielenkiintoisiksi koiraroduiksi paljastuivat mm. tanskalais-ruotsalainen pihakoira, valkoinen länsiylämaanterrieri, silkkiterrieri, englanninsetteri, kerrynterrieri, shetlanninlammaskoira, cirneco dell’etna, suomenpystykorva ja jackrusselinterrieri. Runsaasti hammaspuutoksia omaavista koirayksilöistä huomattava osa oli silkkiterriereitä ja valkoisia länsiylämaanterriereitä, ja näiden hammaspuutokset olivat valtaosin bilateraalisia.
  • Linkoaho, Ossi (Helsingfors universitet, 2015)
    Small spinal canal dimensions play a significant role in symptomatic adult disc herniations. Due to the different nature of pediatric disc herniations, this study attempts to examine, whether these findings apply in pediatric population. We compared MRI and radiographic dimensions of the lumbar spine in nineteen discectomy patients, seventeen conservatively treated herniation patients and forty-seven herniation-free low back pain patients. The discectomy group presented a considerably smaller spinal canal measured from the MRI than two other groups. Radiographic measurements, however, presented no differences between groups. Age and gender presented no differences in the MRI measurements between the groups, but girls showed a smaller interpedicular distance than boys. Radiographic measurements performed a poor correlation with spinal canal dimensions from MRI. Thus, the severity of herniation can reliably be estimated from MRI, whereas radiographic measurements are not reliable in this case.
  • Fredman, Johannes (Helsingfors universitet, 2015)
    Cytochrome P-450 2B6 (CYP2B6) is a monoxygenase enzyme contributing to the metabolism of drugs and xenobiotics. Significant genetic variability in CYP2B6 exists in different ethnic groups, contributing to interindividual differences in pharmacokinetics and drug response. The aim of this study was to investigate the frequencies of CYP2B6 single nucleotide variations (SNVs) in the Finnish population. The frequencies of nine CYP2B6 SNVs were determined in 261 healthy Finnish volunteers by allelic discrimination with TaqMan 5'-nuclease assays. The variant allele frequencies of CYP2B6 c.419G>A (p.Arg140Gln), c.516G>T (p.Gln172His), c.785A>G (p.Lys262Arg), c.1172T>A (p.Ile391Asn), and c.1459C>T (p.Arg487Cys) were 0.58% (95% confidence interval 0.20-1.7%), 19.3% (16.1-22.9%), 23.8% (20.3-27.6%), 0.4% (0.11-1.39%), and 13.2% (10.6-16.4%), respectively. None of the subjects carried the CYP2B6 c.136A>G (p.Met46Val), c.296G>A (p.Gly99Glu), c.415A>G (p.Lys139Glu), or c.983T>C (p.Ile328Thr) SNVs. The variant alleles of CYP2B6 occur in Finnish population in similar or slightly lower frequencies as described in previous studies with other European Caucasian subjects.
  • Mattila, Niklas (Helsingfors universitet, 2015)
    The aim of the study was to assess the hemodynamic safety and efficacy of repetitive levosimendan infusions in pediatric patients with dilated cardiomyopathy. An insufficient amount of studies have been published on levosimendan in the pediatric setting. Data was gathered retrospectively on hemodynamics and laboratory values signifying peripheral oxygen perfusion and cardiac function. Repetitive levosimendan infusions were found to be hemodynamically safe in the pediatric population. Insufficient data on laboratory values were obtained to show the efficacy of levosimendan on cardiac function. A more meticulous scheme for laboratory parameter control is warranted to prove levosimendans favourable effects on children suffering from dilating cardiomyopathy. This is the first study of its kind of repetitive levosimendan dosing in children suffering from dilating cardiomyopathy. It enforces on the findings of other studies, that levosimendan is a safe inodilator in the pediatric setting.
  • Kaksonen, Marika (Helsingfors universitet, 2015)
    The way humans observe art is affected by several factors, including the background of the observer. The purpose of this study was to determine whether and how nationality and gender impact gaze patterns when viewing paintings. A total of 26 Chinese and 20 Finnish subjects were shown paintings by Chinese and Finnish artists, and the eye movements of the subjects were recorded using an eye tracker. ANOVA analyses showed that Chinese females displayed a pattern of fewer and longer fixations compared to Chinese males, while no such gender difference could be observed for the Finnish subjects. Female subjects fixated the faces longer than the male subjects and Finnish subjects longer than the Chinese subjects. In conclusion, both gender and cultural background affected the way subjects viewed works of art. Some gender differences in visual processing appeared to be due to cultural background, while others were apparent regardless of nationality.
  • Haarala, Ville (Helsingfors universitet, 2015)
    Syöpäsairaudet lisäävät huomattavasti riskiä sairastua laskimotukossairauksiin, kuten keuhkoembolioihin tai alaraajojen syviin laskimotukoksiin. Statiineilla (HMG-CoA- reduktaasin estäjillä) on todettu olevan muun muassa alaraajan laskimotukoksia ehkäisevä vaikutus, mutta näyttö on puutteellista. Työ on rekisteritutkimus, jossa tarkastellaan statiinilääkityksen vaikutusta laskimotukoskuolleisuuteen syöpäpotilailla. Tutkittava väestö koostuu kaikista suomalaisista, joille oli määrätty statiinilääkitys ennen 10 vuoden seurantajakson alkua ja joilla on diagnosoitu syöpäsairaus seurantajakson aikana. Työn tarkoituksena tutkia, onko statiineilla laskimotukoskuoleman riskiä alentavaa vaikutusta ja mitkä tekijät vaikuttavat statiinien säännölliseen käyttöön. Tilastollisessa analyysissä todettiin, että statiinilääkitystä säännöllisesti käyttävillä riski laskimotukosperäiseen kuolemaan oli vain 33% lääkityksen lopettaneiden tai sitä epäsäännöllisesti käyttävien riskistä. Statiinien käyttö oli epäsäännöllisintä erityisesti korkean tukosriskin syöpiä sairastavien joukossa. Tulokset voivat johtua statiinien itsenäisestä tukosriskiä vähentävästä vaikutuksesta tai siitä, että statiinien käyttö on yhteydessä parempiin elintapoihin ja hyvään lääkehoitomyöntyvyyteen. Haitattomuutensa takia statiinit olisivat hyviä lääkkeitä syöpäpotilaiden tukosten estoon, mutta aiheesta tarvitaan lisätutkimuksia.