Recent Submissions

  • Timko, Krisztina (Helsingin yliopisto, 2017)
    Whenever a common goal requires coordinated action of a team, leadership facilitates the endeavor. Historically, men have held most of the leadership positions, and up to date, women are still a minority in top‐level business positions. Using the turnaround game in controlled laboratory experiments and varying treatment conditions, we investigate whether men and women are equally effective leaders. The first chapter reviews research from three different perspectives: coordination games in economic laboratory experiments and their real‐world implications, gender studies in relation to leadership and ongoing trends, and studies of the democracy effect related to leader effectiveness and gender equality. The second chapter shows with a basic experiment using the weak‐link game that men and women are equally effective leaders, no matter if gender is revealed or not. The third chapter considers communication styles of leaders and finds that despite the different paths in communication, men and women are equally effective leaders. The fourth chapter varies the selection process and presents a replication of the democracy effect on leader effectiveness in a laboratory experiment using the turnaround game as studied earlier by Brandts et al. (2015). The fifth chapter finds that women are elected at a similar rate than men and elected women are marginally less effective leaders than elected men, although the gender difference disappears with repeated interaction. The broad conclusion is that organizations can benefit from both employee participation in choosing group leaders and reconsidering gender imbalance in top‐level positions.
  • Selin, Sinikka (Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, 2017)
    Young people s educational decisions and entrance into the labour market are constantly topical issues, perhaps partly because one can only guess what the future labour market will be like. Educational and occupational decisions have wide and far-reaching consequences in an individual s life. These decisions are influenced by the social structure, but at the same time they shape social development. The study at hand deals with Finnish young people s educational and occupational aspirations in the rapidly changing society of the 1950s and 1960s. The study analyses and demonstrates how gender, family background and educational history influenced what the young people perceived as possible, desirable and/or likely to happen in their lives. The sample group for the study consisted of 15 17-year-olds who were finishing mandatory schooling in the capital of Finland, Helsinki. The main source material comprised vocational guidance counselling forms that the young people had completed. Documents for 1,350 young people were sampled from three periods (1950, 1960 and 1968 1971). The data were analysed with descriptive statistics to form a general view of the phenomenon. To explain the observations more deeply, smaller groups and individuals were analysed. In Helsinki, the diverse economic structure and ample schooling options at the time offered many alternatives. The young people s opportunities and willingness to seize upon them were, however, constrained by many factors. The selective school system divided the pupils into two cohorts when the children were 10 years old. The family s social class was strongly related to this division. The mostly middle-class young people in theoretically oriented secondary schools had wider education and employment options to choose from than the young people in more practically oriented elementary schools. The family s economic, cultural and social capital outlined and channelled the young people s perceptions of education and working life as well as their attitudes towards the different options available to them. Further, their plans strictly adhered to a gendered division of trades. The environment in which the young people were considering their future was being revolutionised by many changes: the transformation of economic and occupational structures, rapidly developing technology, a rising standard of living, an increasing emphasis on occupational skills, improvements in social security, and married women becoming more and more frequently employed. The significance and demand for formal education increased substantially in the 1950s and 1960s, and both secondary school and occupational education became more popular. Work was central to young people s aspirations in the early 1950s, but during the next two decades it gave way to education. Vocational guidance counselling went through a change as well, and here the young people s own opinions gained more importance. As part of the slowly emerging individualisation, young people functioned more as independent actors instead of being entirely dependent on the family. The rapid and forceful societal change expanded the scope of the young people s educational and occupational aspirations both qualitatively and quantitatively. At the same time, it increased young people s uncertainty regarding the future. Keywords: vocational guidance counselling, young people, education, choice of a career, aspiration, Helsinki, 1950s, 1960s, societal change, selective school system, social class, gender
  • Köykkä, Arto (Helsingin yliopisto, 2017)
    This thesis studies how Pentti Saarikoski has chosen and used religious language and what this language tells about his thoughts related to his worldview and religion. My point of view is not restricted to Christianity, although Saarikoski emphasized the importance of the church Bible from 1938 for his work. I analyze books that Saarikoski meant to be published during his lifetime. Diaries are not part of my essential source material, but I use them when they contribute toward understanding my actual research material. Of the diaries examined, the most meaningful are those of adolescence, which illustrate his religious period and the literary favorites of his adolescence. Various interpretative methods need to be applied to my heterogeneous and multigenre source material, depending on the text being studied. Religious allusions in the texts are sorted in accordance with the strategies of comparative literature, especially an intertextual approach. Furthermore, I analyze this material using methods of systematic analysis. I look for permanent thought structures and study how they are related to religious and even philosophical paradigms. Linguistics and exegetics are used when needed. At the same time I take into account that everything said by Saarikoski does not need to be understood as his own thoughts. Two kinds of religious language are perceived in his works: on the one hand, there is language that originates from religion, but does not editorialize the content of the language; in other words, language whose religious origin is seen only etymologically. On the other hand, there is religious language proper that has an existential and subjective dimension. Manifestations of religious allusions were investigated in Saarikoski s works of different periods. In the first three poem collections Runoja, Toisia runoja and Runot ja Hipponaksin runot there are only a few religious allusions. In these collections, Saarikoski is consciously building his image and parting from his adolescent religiosity. In the collection Mitä tapahtuu todella? expressions drawn from the church Bible show up visibly in his text, and after that they are strongly present in all of his works. During his period in Sweden, poems become more abstract. On the other hand, his description of religious experience becomes more concrete in the radio drama series Köyhyyden filosofia that is set at the end of the 19th and the beginning of the 20th centuries. People living frugally do not just use a language of religious origin etymologically, but they express their life experience through religious language, existentially. Allusions of religious language are grouped in the study, according to their reference texts and how the allusions are used. From the books of the Bible, Saarikoski is especially interested in the Book of Genesis and the Gospels. Theology and the doctrines of Paul are more unfamiliar to him. While making allusions to the Gospels, he avoids narrations that are scientifically suspicious. I also show texts in the works of Saarikoski, where he refers to the Book of Psalms , to adolescent language of the congregation, or to non-Christian religious material. Mostly he enriches his writing with a language of religious origin , but within his works there is also an abundance of texts where he modifies his thoughts and comments on the religious world and its phenomena. In an excursus on the Gospel of Matthew that Saarikoski translated I make comparisons to allusions in his texts drawn from the church Bible. Here I shows comprehensively that, even after translating the Gospel, the allusions Saarikoski uses are always to the church Bible, and not to his translation. Analysis of Saarikoski s political texts showed that communism was a structure good to think with that mostly substituted his religious ways of thinking. Saarikoski elevates the historical person of Jesus among the greats of humanity, but in his works he is not especially interested in the significance of the teachings of Christ, only in his rebellion and humanity. Saarikoski depicts the members of his personal communistic person-gallery with means of religious language. He especially admires Lenin in this sense. The naming of things and phenomena is important to Saarikoski. This shows, for instance, in how he speaks about God. When he refers to God in the upper case initial, he is always referring to the Christian God. The lower case initial shows that the text refers to a false god, or to a degenerated Christian god that does not deserve the name of God. I also show that Saarikoski sometimes uses religious expressions in a way that resembles performatives. For example , when his literary self blesses everything he sees on a sea shore. My analysis shows that the antipathy Saarikoski feels towards the Church and its clergy is based primarily on the thought that one should not speak about things that cannot be spoken about. Saarikoski has thoroughly absorbed the final sentence of Wittgenstein s Tractatus Logico-Philosophicus: Whereof one cannot speak, thereof one must be silent. It reflects Saarikoski s own thoughts about the limits of language. He veils his God-related thoughts to concepts like dark and fog used in Apophatic theology. It cannot be proven that he was really familiar with Apophatic theology. But both his residence at the Greek Orthodox monastery of Valamo in central Finland and his translations of J. D. Salinger s Franny and Zooey, related to the prayer of Jesus, have undoubtedly influenced his orientation toward theology.
  • Niinikoski, Hanna Maria (Helsingin yliopisto, 2017)
    Vanhempien erotessa heidän päätettäväkseen tulevat lapsen huoltoon, tapaamiseen ja elatukseen liittyvät kysymykset. Jos vanhemmat eivät ole yksimielisiä lapsen huoltoon liittyvistä kysymyksistä, he voivat hakea ratkaisua käräjäoikeudesta. Ennen oikeudenkäyntiä vanhemmilla on mahdollisuus ratkaista huoltoriitansa asiantuntija-avusteisessa Follo-sovittelussa. Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitän millaiseksi asiantuntija-avustajan ymmärrys lapsen edusta rakentuu Follo-sovittelussa ja mitkä tekijät asiantuntija-avustajan näkökulmasta rakentavat tai heikentävät lapsen edun mukaisen sovinnon syntymistä Follo-sovittelussa. Tutkimukseni keskeiset käsitteet ovat Follo-sovittelu, asiantuntija-avustaja ja lapsen etu. Tutkimuksen metodologiset lähtökohdat ovat laadullisessa tutkimusperinteessä. Tutkimuksen ontologinen viitekehys on sosiaalisen konstruktionismin perinteessä. Aineisto muodostuu kuudesta asiantuntija-avustajan teemahaastattelusta, jotka on koottu kahden käräjäoikeuden alueella. Haastattelut tehtiin helmi-maaliskuussa 2015. Aineiston analyysissä on käytetty aineistolähtöistä ja teoriaohjaavaa sisällön analyysiä sekä kriittisten tapahtumien menetelmää. Asiantuntija-avustajan ymmärrys lapsen edusta rakentuu kymmenestä kategoriasta, jotka on luokiteltu lapsen oikeuksien sopimuksen mukaisen lapsen edun kolmijaon mukaan; lapsen oikeus hoivaan ja huolenpitoon, lapsen oikeus suojeluun ja lapsen oikeus osallistua. Lapsen etua kuvaavat kategoriat ovat lapsen tarpeiden huomioiminen, lapsen arjen rakentuminen, lapsen oikeus molempiin vanhempiin, lapsen etu on sidoksissa vanhempiin, vanhemmuuden jatkuminen yhteisenä, vanhempien sovinnollisuus, vanhempien yhteydenpidon tärkeys, lapsen etua vaarantavat tunnusmerkit, lapsen näkyväksi tekeminen vanhempien riidassa sekä lapsen kuuleminen ja tapaaminen. Lapsen edun mukaista sovintoa rakentavia tekijöitä ovat lapsen näkyväksi tekeminen Follo-sovittelussa, asiantuntija-avustajan asiantuntijuus lapsen edusta, vanhempien yhteisenä tavoitteena lapsen etu, vanhempien välisen vuorovaikutuksen tukeminen, ammattilaisten toimiva yhteistyö ja vanhempien sovinnollisuus. Sovintoa heikentäviä tekijöitä ovat lapsen etua vaarantavat tunnusmerkit, lastensuojeluilmoituksen tekeminen, vanhempien ristiriitaiset näkemykset lapsen edusta, vanhempien tunnetaakka, ristiriidat ammattilaisten välisessä yhteistyössä ja sovinnollisuusideaali. Näiden sovinnon saavuttamiseen vaikuttavien tekijöiden pohjalta muodostettiin päätelmiä lapsen etua toteuttavista käytännöistä Follo-sovittelussa. Nämä käytännöt ovat lapsilähtöisyys, lapsen suojeleminen, lapsen osallisuutta kunnioittava näkemys lapsen edusta, jatkuva yhteinen vanhemmuus, ammattilaisten kokonaisvaltainen asiantuntijuus lapsen edusta sekä lapsen etua toteuttava sovinto. Tutkielman mukaan lapsen etu on käsitteenä monitasoinen ja useista eri tekijöistä rakentuva. Lapsen etu Follo-sovittelussa tarkoittaa ymmärrystä siitä mitä lapsi tarvitsee, mutta ennen kaikkea ymmärrystä myös siitä, miten lapsi kokee muuttuneen perhetilanteen. Asiantuntija-avustajilla on monenlaista arvokasta tietoa lapsen edusta, jonka arvo Follo-sovittelussa lapsen edun näkökulmasta on välttämätöntä ja kiistatonta. Tämän tutkielman perusteella Follo-sovittelussa tehtävä sovittelutyö on myös sovintojen saavuttamisen näkökulmasta ammattitaitoista ja lapsen edun mukaista. Follo-sovittelun perustuessa kahden ammattilaisen yhteistyöhön, pystytään siinä rakentamaan kokonaan uudenlainen moniulotteisempi lähestymistapa huoltoriitoihin. Olisikin tärkeää herättää laajemmin yhteiskunnallista keskustelua siitä, olisiko eroperheille tarjottavat palvelut syytä yhdistää aiempaa kattavammin omaksi kokonaisuudekseen nykyisen hyvin hajanaisen ja eriytetyn palveluverkoston sijaan, jolloin myös asiantuntijuuden jakaminen yli ammatillisten rajojen olisi helpompaa.
  • Keihänen, Elina (Helsingin yliopisto, 2017)
    Suomesta Kanadaan muutti vuosina 1945-1960 noin 17 000 siirtolaista, mikä joukko oli osa viimeistä Pohjois-Amerikkaan suuntautuvaa suurta muuttoliikettä. Vuoden 1951 väestönlaskennassa suomalaisten määrä oli 43 745, ja vuoteen 1961 mennessä määränsä nousi 59 436:een. 1960-luvulle tultaessa Suomesta Kanadaan suuntautunut siirtolaisuus väheni merkittävästi. Aiemmassa tutkimuksessa on selvitetty suomalaisten siirtolaiseksi lähtöpäätöksen syitä, heidän sopeutumistaan Kanadaan sekä paluumuuttoa Suomeen erilaisten kotimaahan liittyvien työntötekijöiden ja kohdemaahan liittyvien vetotekijöiden valossa. Omassa työssäni tarkastelen sitä, kuinka Kanadan siirtolaisuuspolitiikka vaikutti suomalaisten osalta maahantulon kontrolliin, pysyvään oleskeluun ja kansalaisuuteen. Kanadan siirtolaispolitiikalla oli voimakas ohjaava vaikutus suomalaisyhteisön kehitykseen, ja suomalaisten siirtolaisuus korreloi vahvasti vastaavan aikakauden yleisiä siirtolaisuustilastoja. Kanadan valtio omaksui toisen maailmansodan jälkeen aiempaa suuremman roolin myös erilaisissa siirtolaisten sopeutumiseen liittyvissä tekijöissä, kuten paikallisen kielen oppimisessa, toimeentulon turvaamisessa ja kansalaisuuden hankkimisen edistämisessä. Kanadan vuonna 1947 hyväksymän kansalaisuuslain myötä Kanadalla oli oma, Britanniasta erillinen kansalaisuus, mikä mahdollisti identiteettipolitiikan harjoittamisen Kanadan kansalaisuuden puitteissa. Eri etnisten ryhmien ja ryhmittymien merkittävä rooli sopeutumisessa tunnustettiin viranomaisten taholta, ja Kanadassa etsittiin uusia lähestymistapoja vastaamaan yhä heterogeenisemmäksi muuttuvan yhteiskunnan tarpeita. Myös etnisten ryhmien haluun säilyttää omia kulttuuripiirteitä suhtauduttiin aiempaa myönteisemmin, mikäli nämä piirteet eivät olleet ristiriidassa kanadalaisen yhteiskunnan arvojen kanssa. Suomalaisyhteisön kehitykseen vaikutti voimakkaasti toisen maailmansodan jälkeen saapuneiden siirtolaisten oikeistolainen ajatusmaailma, missä taustalla oli muun muassa siirtolaislainsäädäntöön sisältyneet toimet kansallisen turvallisuuden varmistamiseksi. Konservatiivista aatemaailmaa edustava toiminta syrjäytti asteittain yhteisössä aiemmin voimakkaan vasemmistolaisen toiminnan, ja leimallista toisen maailman jälkeiselle ajanjaksolle oli painottuminen kulttuuritoimintaan. Siirtolaisuus vaikutti merkittävällä tavalla myös Kanadan ja Suomen suhteiden kehitykseen. Suomi omaksui 1950-luvulla aktiivisen roolin suhteessa siirtolaisuuteen ja ulkosuomalaistoimintaan. Kylmän sodan ilmapiirissä Suomen lähetystö ei kuitenkaan voinut noudattaa täydellistä puolueettomuutta ja tasapuolisuutta suhteessa Kanadan suomalaisyhteisön toimintaan. Suomalaisyhteisön muiden ristiriitojen ohella sekä Kanadan että Suomen viranomaistoiminta vaikutti siihen, että maan suomalaisyhteisön jo 1900-luvun alussa syntynyt syvä jakautuminen jatkui aina 2000-luvulle saakka. Tämä heikensi myös suomalaisten mahdollisuuksia omaksua yhteisesti hyväksytty suomalainen identiteetti osana Kanadan etnistä mosaiikkia.
  • Niemi, Anna (Helsingin yliopisto, 2017)
    Pro gradu -tutkielmassa tarkoituksena on selvittää, millaista poliittista ja yhteiskunnallista keskustelua perintöverotuksesta käytiin Suomessa vaalikausina 2003–2007 ja 2007–2011. Keskeistä on tässä tarkoituksessa selvittää, millaiset tunnistettavissa olevat intressit, arvot ja poliittiset tavoitteet ovat ohjanneet perintöverotuksesta käytyä keskustelua ja ketkä tuohon keskusteluun ovat osallistuneet. Tutkimuskysymyksiä lähestytään tarkastelemalla edelleen, millaista keskustelua perintöverotuksesta on jo aiemmin käyty, miten se on ajan kuluessa kehittynyt sekä millaisin argumentein veroa on puolustettu ja vastustettu. Tutkielman aineistona hyödynnetään ensisijaisesti virallisaineistoja eli hallituksen esityksiä lakiuudistuksista sekä niiden pohjalta käytyjä keskusteluja eduskunnan täysistuntojen pöytäkirjoissa. Eduskunnassa käydyistä keskusteluista hyödynnetään myös kansanedustajien perintöverotusta koskeneita kirjallisia ja suullisia kysymyksiä sekä lakialoitteita. Tutkielmassa tarkastellaan edelleen perintöverotuksen käsittelyä hallitusohjelmissa sekä valikoitujen eduskuntapuolueiden vaaliohjelmissa. Yhteiskunnallisen keskustelun osalta tutkielmassa hyödynnetään Helsingin Sanomissa vuosina 2003–2011 julkaistuja uutisartikkeleja ja pääkirjoituksia sekä valikoituja, ensi sijassa oikeustieteellisiä artikkeleja. Tutkielmassa aineistoa lähestytään laadullisen sisällönanalyysin kautta. Tutkielmassa analysoidaan ja eritellään käytettävää aineistoa tarkoituksin selvittää perintöverotuksesta esitetyt argumentit, vertailla siitä käytettyjä puheenvuoroja sekä muodostaa keskustelua koskevasta aineistosta laajempi yhteiskunnalliseen kontekstiin kytköksissä oleva kokonaisuus. Sisällönanalyysissä korostetaan tutkimuskohde ja -kysymykset huomioiden ennen kaikkea sen aineistolähtöistä toteutusta. Tutkielmassa havaitaan, että 2000-luvun alkuvuosina voimistui mielipidekehitys, jonka mukaisesti perusperiaatteiltaan lähes muuttumattomana pysynyt perintövero ei enää vastannut ajatusta oikeudenmukaisesta ja ajantasaisesta verotuksesta. Poliittiselle agendalle perintövero nousi vaalikaudella 2003–2007. Vaalikauden aikana hallitus laajensi perintöveron sukupolvenvaihdoshuojennuksia. Pian päätöksen jälkeen Ruotsi luopui perintöverosta, mikä lisäsi perintöveroa jo ennestään vastustaneiden vaatimuksia veron poistamiseen myös Suomessa. Perintövero oli tätä seuraten merkittävä teema sekä puolueiden vaaliohjelmissa vuonna 2007 että vaaleja seuranneissa hallitusneuvotteluissa vaalikaudelle 2007–2011. Hallitus toteutti vaalikauden 2007–2011 aikana perintöveron yleiskevennyksen ja alarajan noston, mutta sen alun perin suunnittelema perintöveron poistaminen sukupolvenvaihdostilanteissa kaatui laaja-alaiseen vastustukseen niin eduskunnassa kuin julkisuudessakin. Vaalikausina 2003–2007 ja 2007–2011 perintöverotuksesta käyty poliittinen ja yhteiskunnallinen keskustelu osoittaa, että keskustelu perintöverotuksesta on jo lähtökohdiltaan epäsymmetristä ja teemoiltaan epäyhtenäistä. Käsittelyssä sekoittuvat usein paitsi puhtaasti verotuksen taso ja verojärjestelmän kokonaistoimivuus, myös sosiaalipoliittiset näkökohdat, yksilötaso sekä elinkeinopoliittiset motiivit. Tutkielmassa havaitaan, että eduskuntapuolueiden ja niiden kansanedustajien lisäksi perintöverotuksesta käytyyn keskusteluun osallistuivat vaalikausien 2003–2007 ja 2007–2011 aikana aktiivisesti myös etujärjestöt. Etenkin Perheyritysten liitto onnistui osaltaan politisoimaan perintöverotuksesta käytävää keskustelua nimenomaisesti elinkeinopoliittiseksi. Tutkielmassa havaitaan myös, että oikeustieteellisten asiantuntijoiden kannanotoilla ja niistä julkisuudessa käydyllä keskustelulla oli oleellinen merkitys Vanhasen toisen hallituksen kaavaileman sukupolvenvaihdostilanteiden perintöverotuksen poiston epäonnistumisessa.
  • Norppa, Johanna (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tämän pro gradu -työn tutkimuskohteena on suomalaiset lukion oppikirjatekstit 1980 -luvulla sekä yhdysvaltalaisen kasvatustieteilijä Larry J. Shaw:n aloittama keskustelu peruskoulun historian oppikirjojen suomettuneisuudesta 1970- ja 1980 -luvun taitteessa. Tutkielman tavoitteena on analysoida millaisin perustein ainedidaktisessa keskustelussa peruskoulun oppikirjoja syytettiin suomettumisesta sekä näkyykö vastaavaa suomettumista myös tutkimuksen kohteena olevan aikakauden lukion oppikirjoissa. Jo kylmän sodan aikana nousi yleiseen keskusteluun suomalaisen yhteiskunnan suomettuminen. Avaamalla keskustelun, hän siirsi syytökset myös historian oppikirjateksteihin. Suomalaiset ainedidaktikot syyllistivät yhdysvaltalaista kasvatustieteilijää puutteellisesta historiatietoisuudesta ja heikosti käytetyistä menetelmistä. Syytöksistä huolimatta keskustelussa ei voitu välttää sitä tosiasiaa, että oppikirjoissa oli nähtävissä Neuvostoliitto-myönteistä historiankirjoitusta. Kansallinen keskustelu johti myös eduskuntakyselyyn. Keskustelu noteerattiin myös kansainvälisesti. Esimerkiksi Times Educational Supplement kirjoitti, suomalaisen keskustelun jo hiipuessa, oman näkemyksensä Shaw:n artikkelista. Suomalainen erikoisuus, länsisuuntautunut yhteiskunta, mutta itään kallellaan oleva poliittinen elämä, näyttäytyi varsinkin ulkomaisessa keskustelussa. Suomettuminen tuntui olevan suomalaisille kirosana ja länsimaille hieman kyseenalainen, mutta todellinen ilmiö. Tässä tutkielmassa on tarkasteltu myös kolmea lukion historian oppikirjasarjaa, jotka olivat käytössä 1980 –luvun alkupuolella. Oppikirja-analyysin taustalla on Shaw:n artikkelissa esittelemää historian ”herkkien kohtien” jaottelua, jossa Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain näkökulmasta on valittu molemmista seitsemän vaikeaa historian tapahtumaa, joiden käsittelyä on vertailtu. Tapahtumien kuvailun lisäksi, mielenkiintoiseksi osoittautui sellaiset aiheet, joista ei oltu kirjoitettu kirjoissa juurikaan tai käsittelystä puuttui kokonaan. Erityisesti Viron liittäminen Neuvostoliittoon oli aihe, jonka käsittelyä Shaw kaipasi peruskoulun historian oppikirjoihin ja, minkä käsittely puuttui myös tässä työssä tarkastelluista lukion historian oppikirjoista. Tämän kaltainen käsittelyn puuttuminen saattaa kertoa suomettumisesta enemmän kuin jokin enemmän palstatilaa saanut historian ”herkkä kohta”.
  • Häggström, Elisa (Helsingin yliopisto, 2017)
    Finländsk television har under senaste år upplevt en enorm ökning av inhemska reality-tv-program samtidigt som media allt mer konsumeras mångmedialt. De flesta program förses således med en officiell programhashtag som antagandevis ska ge ett mervärde till tittarupplevelsen och generera diskussion bland tittarna. Den här pro gradu-avhandlingen kombinerar dessa två aktuella aspekter i en granskning av hur den specifika reality-tv-serien Iholla:s officiella programhashtag används av konsument och producent. Frågan är om #Iholla blir mer än enbart ett informativt tillägg i twittrandet eller marknadsföring för producenten. Analysen har gjorts på #Iholla tweetar som samlats in kring seriens tredje säsong (1.8.2014 – 20.11.2015) och som metod har en kvalitativ textanalys samt en mindre, kompletterande, kvantitativ granskning använts. Analysen grundar sig Wohn och Na:s (2011) uses- och gratifications teori som utgår från en kedje-effekt av tv-tittande och twittrande. Dessutom grundar sig diskussionen på tidigare forskning om fenomenet social tv, det vill säga simultant tv-tittande och twittrande samt Nikunens (2005) tankar kring trendfanbeteende. Forskningen utgår från att #Iholla-twittrarna är en liten specifik grupp av Iholla-publiken samtidigt som studien är induktiv och öppen för olika typer av aktiv och publik. Min analys kunde likt tidigare forskning inom området påvisa att Twitter används som bakgrundskanal till reality-tv-serien Iholla och att det trots det lilla antalet aktiva twittrare i Finland skapas en betydelsefull diskussion och tittargemenskap som förlänger tittarupplevelsen. Fallstudien fokuserade specifikt på #Iholla men kunde också påvisa tendenser av ett bredare mönster hos twittrarna att använda sig av officiella programhashtagar som en del av tittarupplevelsen. #Iholla blev dels en modern tv-soffa och dels ett forum för kortvarigt men intensivt fanbeteende. Dessutom kunden diskussionen kring trendfans utvecklas genom att se social tv som en möjlighet till tydligare tittargemenskaper trots det kortvariga intresset. Fallstudien kunde också uppvisa nya mervärden inom social tv i och med reality-tv-genrens närhet till vardagen som skapade en verklig möjlighet för tittarna att skapa en relation med seriens karaktärer. Till slut kunde dynamiken mellan producent och konsument beskrivas som ett ömsesidigt beroendeförhållande med minskad maktskillnad.
  • Myllylä, Martta (Helsingin yliopisto, 2017)
    Avioliittoon perustuvan siirtolaisuuden hallinnassa kietoutuvat yhteen maahanmuuton kontrollointi ja oikeanlaisten tai toivottujen parisuhteiden määrittely. Tutkielma käsittelee avioliittoon perustuvan perheenyhdistämisen prosessia hallinnan kohteina olevien ylirajaisten pariskuntien elämästä ja kokemuksista käsin. Tutkielmassa tarkastellaan ensinnäkin perheenyhdistämisen prosessissa rakentuvia “aidon” avioliiton edellytyksiä sekä niiden suhteutumista lupaa hakevien ulkomaalaisten ja heidän suomalaisten puolisoidensa parisuhteiden käytäntöihin. Toiseksi analysoidaan luvan hakemisen institutionaalisiin käytäntöihin sisältyviä epäilyksen ja rodullistamisen ulottuvuuksia ja kolmanneksi lupaa hakevien pariskuntien omia toiminnan strategioita perheenyhdistämisen prosessissa. Tutkielman aineisto koostuu oleskelulupaa hakeneiden nepalilaisten miesten sekä heidän puolisoidensa, suomalaisten naisten, yksilö- ja parihaastatteluista. Tutkielman analyysissä yhdistetään sekä aineiston realistista että diskursiivista luentaa. Tällöin haastattelupuhe käsitetään merkityksiä tuottavana, puhetavoista ja narratiiveista rakentuvana toimintana, mutta samalla sillä nähdään olevan viittauspisteitä myös puheen ulkopuoliseen todellisuuteen. Analyysi nojaa siirtolaisuuden hallintaa, perhe- ja lähisuhteita sekä postkoloniaaleihin ”rotua”/etnisyyttä käsitteleviin tutkimuskeskusteluihin. Tutkielma paikantuu kriittisen siirtolaisuuden tutkimuksen tutkimusalueeseen. Tutkielma osoittaa, kuinka lupaprosessissa ei vain tarkasteta parisuhteen ”aitoutta”, vaan järjestelmä vaikuttaa ylirajaisten pariskuntien avioitumiskäytäntöihin ohjatessaan pariskuntia avioitumaan luvan saamisen varmistamiseksi. Tutkielman perusteella maahanmuuttohallinnon normatiiviset käsitykset parisuhteesta ja avioliitosta eivät aina vastaa ylirajaisten pariskuntien todellisia elämiä ja parisuhteiden käytäntöjä. Vaikka perheenyhdistämisen käytännöissä esiin tulevat normit nojaavat osin länsimaisen avioliiton ihanteeseen, eivät länsimaisen parisuhteen ideaaliin liittyvä vapaus ja yksityisyys toteudu lupaprosessissa. Lupajärjestelmä tunkeutuu parisuhteen intiimiin tilaan edellyttäessään puolisoilta avioitumista ja pakottaessaan puolisot lupaprosessissa avaamaan ja määrittelemään parisuhde-elämänsä yksityiskohtia maahanmuuttohallinnon viranomaisille. Lupajärjestelmä asettaa ylirajaisissa parisuhteissa olevat pariskunnat eriarvoiseen asemaan suomalaisten pariskuntien kanssa, kun se asettaa heidän suhteensa tarkastettavaksi ja ulkomaalaisen muuttamisen motiivit potentiaalisesti epäilyttäviksi. Analyysi nostaa esiin sekä lupaprosessissa koettuja intensiivisiä rasistisia hetkiä että prosessin materiaalisissa käytännöissä ja viranomaisten toiminnassa epäsuorasti koettua epäilystä ja rasismia. Kokemukset portinvartijoina toimivista viranomaisista vaihtelivat avustajista vastustajiin. Kokemus valvonnan alla olemisesta levittäytyi varsinaisista suhteen tarkastamisen käytännöistä – kuten lomakkeista ja haastattelutilanteista – myös muille alueille. Luvan hakijat ja heidän puolisonsa ovat potentiaalisesti jatkuvan tarkkailun alla tietämättä tarkalleen, mitkä tilanteet ja suhteen ulottuvuudet valvonta kattaa. Tutkielma osoittaa myös, kuinka lupaa hakevat eivät asetu vain hallinnan kohteiksi, vaan pyrkivät vaikuttamaan lupaprosessin suotuisaan etenemiseen ja myönteiseen lupapäätökseen. Pariskunnat hyödynsivät prosessin aikana sosiaalisia, taloudellisia ja kulttuurisia resursseja. Lisäksi lupaa hakevat ja erityisesti heidän puolisonsa pyrkivät esittämään parisuhteensa lupaprosessissa tavalla, jonka olettivat asettuvan maahanmuuttoviranomaisten käsityksiin “aidosta” avioliitosta sekä pyrkivät irrotautumaan hyväksikäyttävän maahanmuuttajan subjektipoisitosta ja osoittamaan hyvää kansalaisuuttaan työmarkkinakansalaisuuden diskurssiin nojaten. Poista valitut
  • Virta, Mikko (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkielma käsittelee Sakari Tuomiojan puolipoliittisen toimitusministeristön käynnistämää MiG-15-hävittäjien hankintaa Neuvostoliitosta vuonna 1954. Hanke oli ulkopoliittisena avauksena ennen kuulumaton, kuten presidentti Paasikivi päiväkirjassaan manasi siitä kuultuaan. Hankkeesta oli päätetty hallituksen pienessä sisäpiirissä pääministeri Tuomiojan, puolustusministeri Päiviö Hetemäen ja kauppa- ja teollisuusministeri Teuvo Auran kesken. Siitä ei ollut kerrottu etukäteen presidentille, puolustusvoimien johdolle eikä edes hallituksen ulkoministerille Ralf Törngrenille. Siinä missä kaluston ostaminen Neuvostoliitosta oli myöhemmin 1960-luvulla yleinen käytäntö, oli se 1950-luvun puolivälissä kaikkea muuta. Lisäksi aloitteen tekijänä oli sotien jälkeen oikeistolaisin hallitus. Ministereinä oli tunnettuja johtohahmoja porvaripuolueista. Erikoista oli sekin, että uusi ulkopoliittinen avaus tehtiin vasta eduskuntavaalien jälkeen, kun seuraavaa hallitusta oltiin jo muodostamassa. Tutkielmassa rekonstruoidaan hävittäjähankkeen koko elinkaari. Lisäksi pohditaan, miksi hankkeeseen ryhdyttiin, miksi hanke kaatui ja mitä siitä seurasi. Lähdeaineisto koostuu pääasiassa arkistolähteistä ja tutkimuskirjallisuudesta. Aiempi tutkimuskirjallisuus on hävittäjähankkeen osalta kuitenkin hajanaista ja keskenään ristiriitaista. Aihetta on kirjallisuudessa lähinnä ohimennen sivuttu, eikä siitä ole olemassa perusteellista tutkimusta. Tutkimusaiheen historiallinen viitekehys liittyy Stalinin kuoleman jälkeiseen kansainvälisen politiikan suojasäähän, Suomen sisä-, ulko-, kauppa- ja puolustuspolitiikkaan sekä ilmavoimien kalustohankintoihin 1950-luvulla. Tutkielman pääasiallinen metodi on lähdekritiikki. Tutkielma osoittaa, että MiG-15-hankkeen taustalla oli ensisijaisesti tarve parantaa ilmavoimien huonoa kalustotilannetta, joka nähtiin yhtenä Suomen puolustuksen pahimmista puutteista. Sen lisäksi hankinnan käynnistämiseen vaikutti idänkaupan tasapainottamisen tarve, sekä mahdollisesti pyrkimys ylläpitää hyviä suhteita Neuvostoliiton kanssa. Jälkimmäinen taas liittyi sisäpoliittiseen valtataisteluun, jota käytiin seuraavia presidentinvaaleja silmällä pitäen. Hävittäjähankinnan ulkopoliittinen painoarvo kuitenkin aliarvioitiin. Hanke aiheutti huolta länsimaiden keskuudessa, nousi lehtien otsikoihin ja nostatti huhumyllyn Suomen ja Neuvostoliiton sotilaallisesta lähentymisestä. Lopulta Suomi perääntyi kaupasta ja päätyi ostamaan MiGien sijaan Vampire Trainer -harjoituskoneita Isosta-Britanniasta. Kaupan kaatumiseen vaikuttivat poliittiset, taloudelliset ja sotilastekniset syyt. Merkittävin tekijä oli kysymys siitä, koulutettaisiinko lentäjät Neuvostoliitossa, kuten Suomi toivoi, vai Suomessa, kuten Neuvostoliitto toivoi. Tutkielma sijoittaa hävittäjähankkeen ulkopolitiikan, idänkaupan, sisäpoliittisen valtataistelun ja puolustusmateriaalihankintojen monisäikeiseen kokonaisuuteen. Tutkimustulokset paljastavat, kuinka vaikea Suomen kansainvälispoliittinen asema oli 1950-luvun puolivälissä ja kuinka ulkopoliittisesti tulenarkoja puolustushallinnon kalustohankinnat olivat. Tutkielma myös osoittaa, kuinka vahvasti sisäpoliittinen valtataistelu, kauppapolitiikka ja puolustuspolitiikka linkittyivät toisiinsa ja ennen kaikkea ulkopolitiikkaan sekä Neuvostoliiton-suhteeseen. Tulokset kertovat samalla siitä, että länsimaissa Suomen asemaa tarkkailtiin herkeämättä ja etsittiin merkkejä pienen maan vajoamisesta Neuvostoliiton vaikutuspiiriin.
  • Lehtonen, Salla-Maija (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Työväen laulukirjan esittämää kuvaa työväenaatteesta ja työläisistä vuosina 1900-1917. Työväen laulukirja on ensimmäisen kerran vuonna 1900 painettu lauluvihkonen, joka levisi työväenaatteen mukana painomäärältään suurimmaksi työväenlaulujen kokoelmaksi 1900-luvun alussa. Musiikki ja yhteislaulu muodostivat tärkeän osan työväenkulttuuria ja laulukirjan sisältämiä kappaleita esitettiin usein erilaisissa kokoontumisissa ja huvitilaisuuksissa. Laulukirjan sisältö muodostuu kansaivälisten tunnettujen työväenlaulujen lisäksi ennenkaikkea kotimaista alkuperää olevista teksteistä ja runoista. Tekstien laatijat olivat usein aktiivisia ja tunnettuja työväenliikkeen toimijoita, joten kirjan sisällön esittämä näkemys vastannee varsin hyvin työväenliikkeen virallista linjaa. Työn tutkimuskysymyksenä on selvittää minkäläisenä kasvava työväenliike esitti itsensä ja kannattajansa ja minkälaisen kuvan se murroksen kourissa olevasta yhteiskunnasta loi lauluillaan. Verraten lyhyissä laulunsanoituksissa aatteellisuus oli tuotava esiin usein vain muutamissa säkeistössä, kuitenkin sellaisessa muodossa, että se oli kannattajakunnan tunnistettavissa.Tarkastelen myös sitä onko kirjan painoksissa havaittavissa selkeää sisällön tyylin tai katsantokannan muutosta eri vuosina. Tarkastelen neljää eri tutkimusjakson aikana ilmestynyttä painosta, vuosilta 1900, 1906, 1912 ja 1917, jotka muodostava työn keskeisen aineiston. Lisäksi aineistona on käytetty aikakauden sanomalehtikeskustelua laulukirjoista ja sen sisältämistä lauluista. Tarkastelun tuloksena voidaan havaita, että työväenlaulujen tyylilaji pysyy koko tarkastelujakson melko samanlaisena. Aikakaudelle työväenliikkeelle tyypilliset porvaristyyliset, jylhät juhlarunoit sekä toisaalta työväenluokan elämäntavan kömpelömmät kuvaukset ovat hallitsevana myös Työväen laulukirjassa. Kirjat sisältävät sekä pelkkää köyhälistön olojen kuvausta, että järjestäytyneen työväenluokan selkeiden tavoitteiden esittämistä.Vuoteen 1917 mennessä järjestäytyneisyys on havaittavissa hiukan useammin kuin 1900-luvun alkuvuosina, mutta sisällössä ei ole havaittavissa niin selkeää muutosta kuin aikakauden reaalipoliittiset muutokset olisivat voineet antaa olettaa. Työväestöä ja työväenaatetta kuvataan varsin abstraktein ja laajoin käsittein. Suomalaisen työväenliikkeen tavoittelema kannattajakunta oli varsin kirjavaa, joten laulujen oli sovittava varsin erilaisten laulajien laulettaviksi.Näin ollen työväestöä ei yleensä esitetä esim. tiettyinä ammattiryhminä,vaan ennemminkin köyhälistönsä ja yläluokan vastakohtana. Lauluista on kuitenkin löydettävissä selkeä yhteenkuuluvudentunne ja me-henki. Ainakin työväenliikkeellä oli olemassa jo selkeä identiteettinsä, jonka taakse se kokosi työtätekevää väestöä. Aktiivisuus ja valistus olivat ne asiat joilla työväenliike laulujensa perusteella halusi muuttaa yhteiskuntaa. Lauluissaan se halusi osoittaa yhteiskunnalliset ongelmat ja herätellä kansaa näkemään vallitsevan yhteiskuntajärjestyksen rakennelmana, jota oli mahdollista muuttaa, ei luojan luomana pysyvänä järjestyksenä. Varsinaisia konkreettisia ratkaisuja ja toimintaohjeita laulukirja kuitenkin antaa hyvin vähän. Sen tärkein neuvo oli kokoontua yhteen, minkälaisen instituution alle – se jää sanomatta. Lauluista ei ole löydettävissä juurikaan luokkavihaa tai vallankumoushaaveita .Asioiden ei edes oleteta muuttuvan yhdessä yössä. Taistelua käydään valistuksen voimin, oikeudenmukaisuuden ja isänmaan puolesta. Suomalainen työväestö lauloi 1900-luvun alussa varsin yleispätevin vapauden, veljeyden ja tasa-arvon ihantein, sanomaan johon jokaisen oli helppo yhtyä
  • Julkunen, Jenny (Helsingin yliopisto, 2017)
    From the perspective of symbolic interactionism gender identities are negotiated in interaction. This study illustrates how transgender individuals negotiate on their gender identities in everyday interaction. The emergence of communication and interaction technologies and development of various online settings provide essential and unique contexts for these ongoing identity negotiations. This study focuses on how transgender individuals negotiate on gender identities in offline and online settings. As minority identities and online settings relate closely tor regulating privacy, special attention is directed to the relation of identity negotiation and privacy. This study is based on semi-structured intensive interviews of ten Finnish self-identified transgenders. The interviewees self-identified as transfeminines, transmasculines and non-binary and their ages ranged from 26 to over 60 years. Interview data is analysed with constructivist grounded theory analysis. The findings highlight the importance of online settings for gender minorities as it provides necessary privacy, tools to control interaction and presentation of “authentic self”. The automated face-recognition, friend recommendation systems in online settings and fear of confrontation in offline settings complicated the efforts to control interaction and presentation of self. This resulted continuous balancing between strategies to protect and disclose in order to construct a desired identity. These findings portray the relation of safe environments, personal control and identity negotiation. The findings suggest that individual´s identity negotiations are bounded in situations and contexts. It was discovered that online and offline contexts set various and differing boundaries and possibilities for identity negotiations. Online and offline settings are interwoven entities where transgenders manoeuvre flexibly to express themselves while protecting their safety and privacy.
  • Kohtamaki, Ilari (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tämän pro gradu-tutkielman tutkimuskohteena on sosiaalinen vuorovaikutus kaupungissa, jossa informaatioteknologia on integroitunut osaksi fyysistä ympäristöä. Ennen älypuhelimia ihmisiä on kohdattu joko kasvotusten tai internetin välityksellä. GPS-teknologian ja älypuhelinsovellusten nopea kehittyminen on tehnyt ihmisten fyysisen kohtaamisen mahdolliseksi digitaalista ympäristöä hyödyntäen. Uudet tavat olla vuorovaikutuksessa sekä muiden ihmisten että ympäristön kanssa ovat tulleet luonnolliseksi osaksi todellisuudenkokemusta. Kaupunkitilasta on muodostunut fyysisen ja digitaalisen todellisuuden hybridi, jossa ihmisiä kohdataan uusin tavoin. Tavoitteena on selvittää, millaista sosiaalisuutta tällaisessa hybridikaupungissa rakentuu. Kasvoittain tapahtuva ja digitaalinen vuorovaikutus muodostavat yhdentymän, jonka puitteissa tuntemattomien kohtaaminen tapahtuu. Vuorovaikutuksen perinteiset ja digitaaliset käytännöt kohtaavat ensi kertaa tutkitun teknologian myötä muodostaen hybridin, jossa molemmat ehdollistavat toisensa. Teoreettisessa katsauksessa käsitellään tämän hybridin taustaa. Osiossa käydään läpi teknologian kehityksen historiaa ihmisen mekaanisista jatkeista tietokoneiksi sekä sosiaalisen murrosta digitaalisten vuorovaikutusteknologioiden kehityksen myötä. Lisäksi tehdään katsaus lokaatioperustaisten pelien sekä internetpohjaisten seuranhakupalveluiden tutkimukseen. Tutkimuskysymys on: Millaista on sosiaalinen vuorovaikutus Grindrissä? Grindr on miehistä kiinnostuneille miehille suunnattu geososiaalista paikannusta hyödyntävä älypuhelimissa toimiva seuranhakupalvelu. Aineistonkeruun aikaan se oli myös ainoa suurta suosiota saavuttanut paikannusta hyödyntävä seuranhakusovellus. Aineisto koostuu kolmestatoista Berliinissä tehdystä haastattelusta, jotka on kerätty vuoden 2014 aikana. Haastateltavat on rekrytoitu sovelluksen välityksellä. Aineistonkeruumenetelmänä on teemahaastattelu ja -analyysimenetelmänä teemoittelu. Kaikki haastattelut olivat 40–120 minuuttisia yksilöhaastatteluja, ja ne toteutettiin englannin kielellä. Tutkimustyön perusteella voidaan todeta seuraavia asioita: Tuntemattomia voi kohdata Grindrin välityksellä ajasta ja paikasta riippumatta. Viestintä perustuu enemmän kuviin kuin sanoihin. Identiteetti ja intressit määritellään digitaalisessa ympäristössä, ja niissä luodot käsitykset ohjaavat toimintaa vahvasti myös fyysisessä kohtaamisessa. Digitaalisessa ympäristössä on luonnollista ilmaista tarpeensa suoraviivaisesti ja siirtyä nopeasti eteenpäin, mikäli intressit eivät kohtaa. Perinteiset ympäristöt ja tavat kohdata tuntemattomia ovat menettäneet merkitystään. Sosiaalinen vuorovaikutus Grindrissä vaikuttaa sekä ihmisten käsityksiin itsestä että muista. Kasvottaisen ja digitaalisen vuorovaikutuksen käytännöt limittyvät ja vaikuttavat vastavuoroisesti toisiinsa hybridisosiaalisen kanssakäymisen myötä. Fyysinen olemus määrittää puitteet digitaalisen persoonan konstruktiolle, samaan aikaan kun digitaalinen identiteetti vaikuttaa siihen, miten itsensä esittää fyysisissä kohtaamisissa. Tämän seurauksena on syntynyt uudenlaista sosiaalisuutta. Fyysistä ja digitaalista vuorovaikutusta ei hybridikaupungissa ole mielekästä tarkastella toisistaan irrallaan niiden asettuessa kaksisuuntaiseen suhteeseen, jossa molemmat välittyvät erottamattomasti toisikseen.
  • Pihlaja, Ulla-Kaisa (Helsingin yliopisto, 2017)
    Namibia has gone through great changes since its independence in 1990. The new constitution illegalized the apartheid rule and racial discrimination, but the history has left its marks on the contemporary society. The class inequalities are one the biggest in the world, and they still intertwine with the racial and tribal memberships. Although any kind of discrimination is strictly forbidden in the society, the prejudices still remain. Furthermore, the gender roles are in transition and women encounter multiple, sometimes conflicting expectations. In this context, the thesis studies multidimensional identity from the perspective of decency. More specifically, it explores how decency is conceived among black female nurses of Katutura township in Windhoek. The study investigates how the racial, tribal, gender, class and professional identities intersect and contribute to the perceptions of a ‘decent person’. The study also discovers how young women try to answer simultaneously to the traditional and modern female ideals. Lastly, the thesis illustrates how the class dominance, traditional gender roles and the ethnic and racial prejudices are resisted and reproduced through the perceptions on decency. In terms of class-related decency was demonstrated by diving the ‘indecent them’ to the upper and lower classes. The whites and the majority tribe of Owambos were accused of being discriminatory and having better opportunities in life. The lower classes were instead stigmatized as lazy and immoral individuals, who did not deserve the higher socio-economic positions. Thus, both the better and worse-off were claimed being less respectable than the interviewed nurses, who represented the middle class. However, the interviewees also identified with the lower class and admitted that the societal structures hindered their class mobility. To summarize, they simultaneously maintained and resisted the class dominance. Class also had a strong link to the female respectability. On the other hand, the modern woman was expected to be independent, to take care of herself and not to rely on the assistance of men. As the interviewees had succeeded in this, they achieved the dignity of a modern working woman. Still, on the other hand, the traditions expected them to follow the old gender roles. The conflicting expectations became apparent, for example when discussing the ‘ideal nurse’. The decent nurse was supposed to be a feminine mother-type of a figure, who put herself last in order to help others. Still, also the high professional expertise made the ‘proper nurse’. In this way, the nursing profession both strengthened and faded the women’s femininity and simultaneously rejected and reproduced the traditional gender ideals. However, it was the co-existence of the traditional and modern decency that enabled the nurses to maintain their respectability in the changing society. Regarding the racial and tribal relations, any kind of discrimination was condemned. Nevertheless, the condemnation was also an issue of differentiating those who had a good sense of morals and those who did not. The interviewees argued that the whites were still racist, but that they themselves promoted equality like a decent person should do. Considering this, it is controversial that they seemed to forget the principles of the universal equality when talking about the ethnic difference. They reproduced the same prejudices they judged in regard to racial discrimination. Moreover, they underlined their old and new identities as they draw strong lines between the racial and tribal groups, but also claimed for absolute equity. In this light, it is possible to argue that the societal transformation has a great impact on the decency perceptions of the Namibians. The historical stances remain side by side the ideologies of the post-apartheid era, although the attitudinal change is taking place. The class inequalities and discrimination clash with the aspirations of equality, the traditional gender roles are challenged by the modern female respectabilities and the group relations are defined by both reconciliation and boundary making.
  • Vanhanen, Minna Karoliina (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tässä tutkimuksessa tarkastelen poroelinkeinon ilmastonmuutokseen sopeutumista ja sitä miten tieto vaikuttaa illmastonmuutoksen ymmärtämiseen ja sitä kautta siihen sopeutumiseen. Tutkielmassani kestävät käytännöt korostuvat kun esimerkiksi maankäyttöä suunnitellaan ilmastonmuutoksen kontekstissa. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että ilmastonmuutos uhkaa varsinkin pohjoisia alueita. Lisäksi poroelinkeinon sopeutumismahdollisuudet ovat riippuvaisia monesta muuttujasta. Poroelinkeino sopeutuu ilmastonmuutokseen, jos se on mahdollisimman häiriöttömässä tilassa, mutta sen sopeutumista hankaloittavat muun muassa suurpedot ja muu maankäyttö. Keräsin tutkimusaineistoni haastatteluista, työpajatyöskentelystä ja Poroparlamentista. Aloitin haastattelut helmikuussa 2016 ja haastattelin yhteensä 10 henkilöä. Haastattelin Tunturi-Lapin ympäristöhallintaan osallistuvien organisaatioiden edustajia. Haastateltavia oli Ympäristöministeriöstä, Maa- ja metsätalousministeriöstä Paliskuntain yhdistyksestä ja Saamelaiskäräjiltä. Aineistoa on kertynyt lisäksi työpajakeskusteluista ja Poroparlamentin esitelmistä. Tarkastelen tutkimuksessani, miten tärkeää on toisten toimijoiden ymmärtäminen kestävän toiminnan takaamiseksi. Eri toimijat kohtaavat samojakin uhkia aina kuitenkin itsenäisinä systeemeinä, mutta systeemien vaikuttaessa toinen toisiinsa, olisi ymmärrettävä näitä eri tapoja kohdata esimerkiksi muutoksia ympäristössä. Siksi maankäytön suunnittelussa tiedon merkitys korostuu alueella, jossa maankäytölle on toisistaan poikkeavia intressejä. Kysynkin, miten eri organisaatioiden edustajat puhuvat kestävyydestä ilmastonmuutoksen kontekstissa. Tiedon epävarmuus ja ajan merkitys korostuvat ympäristöpäätöksenteossa Lapissa. Tutkimuksessani päädytään johtopäätökseen, että erilaisilla tiedoilla on merkitystä ilmastonmuutoksen ymmärtämisessä. Ilmastonmuutos näyttäytyy tietojen yhdistämisen mahdollistajana. Luonnon merkitys Lapille on olennainen osa lappilaista imagoa. Luonnon merkitys lappilaisten hyvinvoinnin, taloudellisen, mutta myös kulttuurisen kestävyyden ylläpitäjänä tulee ilmi niissä keskusteluissa, joita kävin eri organisaatioiden edustajien kanssa. Tutkielma herättää kysymyksen siitä, miten luontoarvot turvataan kiihtyvässä kilvassa luonnonresursseista. Minkälaiset ovat poroelinkeinon mahdollisuudet jatkaa olemassaoloaan muuttuvassa ympäristössä ja miten eri toimijat voisivat ymmärtää toisiaan, myös luontoa paremmin ja säilyttää itsensä tulevaisuudessa?