Recent Submissions

  • Österblad, Ika (Helsingin yliopisto, 2016)
    Parasitoid host interactions are intimately associated with food web dynamics as well as with evolutionary change. The parasitoid s possibility to expand its host range or switch to different hosts is affected by parasitic strategy. Strong specialization to a narrow host repertoire can arise e.g. if the larva spends considerable time in close contact with an active, developing host (koinobiosis). In contrast, an ectoparasitic larva, growing rapidly on a sessile host, does not have to be equally tightly adapted to host physiology. This may permit a wider host range. However, there are other restricting factors, such as egg production capacity. Extant parasitoids show a staggering species diversity, most notably among the Hymenoptera. Theories concerning speciation in association with host range have been developed, but draw from knowledge of merely a small part of this diversity. This study adds information by showing a number of radical host shifts in the evolutionary history of the ichneumonid wasp genus Gelis. Species of this genus exploit either insect prepupae or spider eggs. These are similar in being rather defenceless, aside from a protective silk covering. Nonetheless, differences are large enough to restrict Gelis species to each utilise only one of the two groups. In order to trace ancient host group shifts, host data was mapped onto a phylogeny constructed through bayesian analysis of sequence data. Sequences from the COI (mitochondrial) and ITS2 (nuclear, noncoding) regions were used. The results suggested at least four host group shifts within the genus. In addition, wing reduction was found to have occurred in two different lineages. Through COI barcode sequence clustering supported by morphological traits, a previously undescribed species from the G. bicolor-species complex was detected. The phylogenetic analyses also indicated the existence of further cryptic species, and the genus Thaumatogelis Schwarz was found to be nested within Gelis.
  • Karjalainen, Katja (Suomalainen lakimiesyhdistys, 2016)
    The importance of cross-border protection of adults has begun to emerge, as the population of European countries ages rapidly while being more mobile than ever. The study focuses on the solutions and challenges of the Hague Convention on International Protection of Adults. It compares Finnish and Spanish material and private international guardianship rules Finland is a Contracting State while Spain is not and contemplates the possibility of EU measures in the field. The study answers the following questions: How does adult protection manifest materialization of private international law? What are the main weaknesses of private international law in the area of adult protection? Are private international law rules regarding adult protection efficient in legal reality? Should states create their own private international law rules, should they ratify the Hague Convention or should the European Union take a dominant role in the area? For the purpose of answering these questions the study employs the method of private international law, legal dogmatics and functional comparative law in both horizontal and vertical dimensions. The materialization of private international law in the area of adult protection is well illustrated by the fact that the interest of an adult is a paramount principle in the Convention on Protection of Adults. This is obvious not only when the Convention is looked at as a whole but also in its individual provisions. The Adult Protection Convention is a coherent, exhaustive and well-composed Convention. Nevertheless, there are certain problems in its solutions. For instance, the relativity of the Convention´s most important connecting factor, the habitual residence, and the special questions related to it in the adult protection area, are disregarded. International cooperation between contracting states is mostly voluntary and the contracting states are not obliged to hand out a certificate of protection. The complex relationship of the EU, with competence in the area of private international law, and the Hague Conference is evident in the adult protection questions. The area of freedom, security and justice, free movement of union citizens and the fundamental rights development can be considered justifications requiring the Union to act on the matter of adult protection. The study finds that it is possible to fulfill the special goals behind EU private international law by using international instruments. On the basis of the study it can be claimed that private international law rules concerning adult protection have only limited impact in legal reality. The rareness of the cases indicates that cross-border adult protection is often handled outside the scope of private international law. This does not yet imply that private international law is altogether meaningless. It is essential to take the materialized nature of adult protection into consideration when the rules are applied. The rules do not solve all the problems related to cross-border protection, they cannot be used in categorical way and they must be flexible enough in order to protect the interests of an adult.
  • Athukorala, Kumaripaba (Helsingin yliopisto, 2016)
    We use information retrieval (IR) systems to meet a broad range of information needs, from simple ones involving day-to-day decisions to complex and imprecise information needs that cannot be easily formulated as a question. In consideration of these diverse goals, search activities are commonly divided into two broad categories: lookup and exploratory. Lookup searches begin with precise search goals and end soon after reaching of the target, while exploratory searches center on learning or investigation activities with imprecise search goals. Although exploration is a prominent life activity, it is naturally challenging for users because they lack domain knowledge; at the same time, information needs are broad, complex, and subject to constant change. It is also rather difficult for IR systems to offer support for exploratory searches, not least because of the complex information needs and dynamic nature of the user. It is hard also to conceptualize exploration distinctly. In consequence, most of the popular IR systems are targeted at lookup searches only. There is a clear need for better IR systems that support a wide range of search activities. The primary objective for this thesis is to enable the design of IR systems that support exploratory and lookup searches equally well. I approached this problem by modeling information search as a rational adaptation of interactions, which aids in clear conceptualization of exploratory and lookup searches. In work building on an existing framework for examination of adaptive interaction, it is assumed that three main factors influence how we interact with search systems: the ecological structure of the environment, our cognitive and perceptual limits, and the goal of optimizing the tradeoff between information gain and time cost. This thesis contributes three models developed in research proceeding from this adaptive interaction framework, to 1) predict evolving information needs in exploratory searches, 2) distinguish between exploratory and lookup tasks, and 3) predict the emergence of adaptive search strategies. It concludes with development of an approach that integrates the proposed models for the design of an IR system that provides adaptive support for both exploratory and lookup searches. The findings confirm the ability to model information search as adaptive interaction. The models developed in the thesis project have been empirically validated through user studies, with an adaptive search system that emphasizes the practical implications of the models for supporting several types of searches. The studies conducted with the adaptive search system further confirm that IR systems could improve information search performance by dynamically adapting to the task type. The thesis contributes an approach that could prove fruitful for future IR systems in efforts to offer more efficient and less challenging search experiences.
  • Ruohonen, Viljami (2016)
    Niin kutsutun globaalimuutoksen seurauksena lämpötilat ja sademäärät Suomessa tulevat kasvamaan seuraavien vuosikymmenien aikana. Muuttuvan ilmaston yksi seuraus on myös kasvava eroosio, jonka uhat ja haitat on laajasti huomioitu. Etenkin talvikuukausien ilmaston oletetaan Suomessa muuttuvan kaikkein radikaaleimmin. Tässä tutkielmassa pyrittiin ennen kaikkea etsimään vastauksia siihen, kuinka paljon eroosio kasvaa globaalimuutoksen seurauksena eteläsuomalaisella valuma-alueella, mitkä tekijät vaikuttavat eroosion määrään lisäävästi tai hillitsevästi, sekä kuinka hyvin suosittu SWAT-malli toimii Suomen olosuhteissa. Fysikaalisen SWAT-mallin kalibroimiseen ja validoimiseen käytettiin kahta virtaaman mittausasemaa tutkimusalueen sisäpuolelta (Härkälänjoki ja Lepsämänjoen alaosa). Malli kalibroitiin 16 virtaamaa ja valuntaa kontrolloivalla parametrilla, ja sen toimivuuden mittareiksi valittiin R2 ja NS sekä P ja R-indeksit. Härkälänjoen R2 ja NS-lukemat kalibraation ja validaation osalta olivat 0,29 ja -0,05 sekä 0,30 ja -0,57. Lepsämänjoen arvot olivat 0,40 ja 0,34 kalibraatiossa sekä 0,54 ja 0,21 validaatiossa. Vastaavat P- ja R-indeksit olivat 0,33 ja 0,24 sekä 0,32 ja 0,29 kalibraatiossa, 0,42 ja 0,57 sekä 0,50 ja 0,63 validaatiossa. Lepsämänjoen alaosan osalta lukemat ovat vähintäänkin tyydyttäviä, Härkälänjoen arvot jäivät alle hyväksyttävän tason. RCP8.5-ennusteessa eroosio tulee kasvamaan n. 94 prosenttia verrattuna validaatiojaksoon, mutta alueellista vaihtelua on paljon eikä kasvu ole yksiselitteistä. Keskimääräinen vuotuinen eroosio oli 1,22 tonnia hehtaarilla. Suurinta eroosio on talvikuukausina, erityisesti vuoden kahtena ensimmäisenä kuukautena. Eroosio oli pienintä vesistöalueen reunoilla ja havumetsävaltaisilla alueilla. Suurin kasvu tapahtui alajuoksua lähellä olevilla valuma-alueilla. SWAT-malli on kaksijakoinen mallinnusohjelma. Toisaalta sen suosio on kasvanut viime vuosina, ja se mahdollistaa erittäin tarkan aineistojen syöttämisen ja mallintamisen. Toisaalta malli vaikuttaa edelleen keskeneräiseltä, vaativan useita tukiohjelmistoja ja sisältävän ainakin ArcMap-ympäristössä useita virheitä. Säädettävien parametrien määrä on suuri, mikä vaikeuttaa oikeiden signaalien tunnistamista ja voi johtaa siihen, että eroosiota todellisuudessa säätelevät tekijät jäävät huomioimatta.
  • Tähkäpää, Satu (Helsingin yliopisto, 2016)
    After a series of food incidents in the 1990s, the food business sector has become one of the most heavily regulated sectors in the European Union (EU), with ever-evolving regulations regarding both official food control and food business operators (FBOs). The regulatory framework is meaningless if the regulation is not implemented promptly according to transitional provisions and in a unified way. Dissenting implementation of food safety legislation may also endanger the equal treatment of FBOs and the principle of free trade of foodstuff in the EU. This research provides a new perspective on the challenges of implementing food legislation, with the phenomenon surveyed from the viewpoints of both control officials and FBOs. Resources and organization of food control affect actual control work and were thus included. Varying ways of reporting and handling food frauds on the local, national and EU levels were also investigated. Fulfilling food control requirements set in food legislation necessitates an adequate quantity and quality of personnel, whereas organization of food control can differ between countries or areas depending on socio-economic and political factors. In Finland, municipalities alone or as a joint control unit are responsible for local food control in their respective areas. According to the results, this may lead to varying implementation and interpretation of food legislation, endangering equal treatment of FBOs. There is an alarming shortage of food control personnel in some regions in Finland. Even when food safety is the responsibility of FBOs, scarce resources in food control result in a lower percentage of approved in-house control systems among FBOs. This research revealed a connection between the number of approved in-house control systems and the number of reported food- or waterborne outbreaks in the area, especially in regions with inadequate food control resources. EU legislation concerning quality systems, food control plans and food control fees are implemented in Finland at regionally different time points and with different contents directly influencing FBOs in regionally variable ways. Control officials support larger control units, with the rationale that they will increase equal treatment of FBOs. Both control officials and FBOs have problems in implementation of food legislation, and FBOs are also challenged with varying interpretation of legislation and requirements of control officials. As food safety is the responsibility of the FBOs, they need to understand and carefully comply with legislation. The challenges of fish and meat FBOs in implementation of legislation were therefore evaluated. According to this study, the most common problems concerning food safety legislation are related to layout of production premises and transport routes, control fees, requirements concerning in-house control and structures and maintenance of premises. Risk evaluation is problematic for both control officers and FBOs. Traditional food control measures are challenged, when requirements set by law are intentionally violated for financial gain by FBOs, with food deliberately placed on the market with the intention of deceiving the consumer (food fraud). Uniform methods to detect and report food fraud are needed. Hence patterns of food frauds published in the EU Rapid Alert System for Food and Feed (RASFF) in 2008-2012, recalls of notifications published by the Finnish Food Safety Authority Evira in 2008-2012 and local Finnish food fraud cases in 2003-2012 were analysed. Patterns of food fraud and manners of reporting frauds at the local, national and EU levels differ significantly. If the detection and reporting of frauds and the legal consequences incurred by FBOs for frauds differ among member states, it may create distortion of competition.
  • Vartiainen, Turo (Société Néophilologique, 2016)
    This thesis draws together a series of articles on premodifying -ing participles and adjectives in English (e.g. "interesting", "advancing"). The studies are intended to contribute to our understanding of a variety of topics, including the meaning and function of participles and other adjectival premodifiers, their use in different registers, and their change over time. The overarching topic that connects all the articles thematically is linguistic categorization, which is here understood as a process of abstraction through which language users group linguistic elements together according to their form, meaning, function and patterns of use. Some of the articles discuss categories and categorization in terms of word classes (adjectives/verbs), while the focus of others is on semantic categorization (subjective/objective premodifiers) or the categorization of linguistic registers based on the distribution of premodified noun phrases. On the one hand, then, this thesis bears on the general discussion of the nature of linguistic categorization and category change. On the other hand, it continues a series of descriptions and analyses of adjectival premodifiers in contemporary research and the large reference grammars of Present-day English. One of the main findings of this thesis concerns the tendency of subjective adjectives, adjective phrases and nouns to be used with indefinite determination and in a complement role in discourse. This tendency is explained by a preferential mapping between subjectivity and new information, and the correlation is shown to have interesting uses in more practical tasks, such as semantic disambiguation, corpus annotation and the study of semantic change. Another important result is the tendency of degree modifiers to be used proportionally more often in predication than in attribution. These kinds of results support a usage-based approach to word classes, where categories like Verb or Adjective are regarded as emergent schemas that arise from actual patterns of use. The thesis also includes a wide-ranging survey of the relevant philosophical and linguistic literature on categorization.
  • Wolf, Jana (Helsingin yliopisto, 2016)
    Abstract Size is a feature that is often connected to different life history-traits and individuals can vary in many fitness aspects related to size, such as reproductive strategies, dispersal and mating behaviour, dominance and many more. If size variation is not continuous in a species, individuals can be divided into two or more distinct size morphs. In social insects, queen size dimorphism (QSD) is an interesting phenomenon as it separates queens into two different morphs, with macrogynes defined as the larger and microgynes as the smaller morph. The aim of this thesis is to improve our understanding of this phenomenon in social insects with a special focus on a palaeartic ant species, Myrmica ruginodis. This thesis demonstrates how several taxa differ in their cause, prevalence and evolutionary processes involved in QSD. Four different hypotheses have been identified as reasons to QSD. First, intraspecific polymorphism in connection with alternative reproductive strategies. Second, inquilinism, where microgynes mainly produce sexual offspring and forego worker production. Third, speciation, where the two morphs represent separate species with intraspecific polymorphism as an ancestral state and speciation processes often combined with inquilinism. Fourth, selfish larval development, which has only been observed in stingless bees so far. This thesis shows how the first three scenarios represent transitional stages and are valid in ants, which provide the necessary evolutionary framework via high levels of obligate secondary polygyny. This thesis also examines the cause for QSD in Myrmica ruginodis by analyzing several traits. These are morphology, offspring production, dispersal and mating behaviour, as well as gene flow. Overall my results suggest that macrogynes and microgynes in the ant M. ruginodis represent an intraspecific polymorphism with alternative reproductive strategies without inquilinism involved in it. Incomplete mating isolation among morphs indicate that this species is at a very early transitional stage from intraspecific polymorphism along the divergence continuum.
  • Ranta, Joonas (2016)
    Tutkielma käsittelee yhdysvaltalaisessa The New Yorker -aikakausilehdessä vuosina 2002–2003 julkaistuja, Irakin sotaa käsitteleviä pilapiirroksia. Alkuperäisaineisto koostuu 29 mainitulla aikavälillä lehdessä julkaistusta, usean eri taiteilijan pilakuvasta, jotka on katsottu aihetta kommentoiviksi. Pilapiirroksia analysoidaan semioottisesti Charles S. Peircen (1939–1914) pragmaattis-semioottisessa viitekehyksessä. Teoria rakentuu useaan Peircen kolmikantaiseen merkkiteoriaan. Pragmaattis-semioottinen analyysi on aspektuaalinen, tutkijan lähestysmistavasta riippuva näkökulma. Kun pilapiirroksia tutkitaan niiden poliittis-historiallisessa viitekehyksessä, voidaan niistä poimia erilaisia merkkejä, objekteja ja interpretantteja. Tämä kolmijako on tutkielman kuva-analyysin keskiössä. Mitä kuvat peirceläisinä merkkijärjestelminä kertovat? Millaiset tulkinnat toistuvat valituissa kuvista? Millaisia johtopäätöksiä voimme aineistosta vetää? Ja lopuksi – mikä on pragmaattis-semioottisen otteen kontribuutio poliittisten pilapiirrosten analyysille? Kuvien analyysi on kontekstualisoitu poliittis-historiallisesti keväällä 2003 käynnistyneeseen Yhdysvaltojen sekä tämän johtaman liittoutuman sekä Irakin väliseen sotaan. Kuvat keskittyvät hyökkäystä edeltäneeseen keskusteluun, sodan virallisiin perusteluihin, Irakin väitettyyn joukkotuhoaseohjelmaan koskeviin, George W. Bushin hallinnon retoriikkaan sekä kansalaisten ja kansainvälisen yhteisön reaktioihin. Teemojen perusteella tutkielman kuva-aineisto on jaettu neljään temaattiseen kategoriaan. Teemakategoriat ovat joukkotuhoaseet, poliittinen retoriikka ja motiivit, yleinen mielipide sekä sotatoimet. Pragmaattis-semioottisen kuva-analyysin tuloksena voimme havaita aihetta käsittelevissä pilapiirroksissa toistuvia teemoja sekä sävyjä. Annettujen kategorioiden lisäksi kuvissa toistuvia teemoja ovat skeptinen suhtautuminen Irakin joukkotuhoaseiden löytämiseen, hallinnon esittämien perustelujen asettaminen arveluttaviksi, sotaa vahvasti ajava amerikkalaishallinto ja liike-elämä sekä kansalaisten kyyninen välinpitämättömyys. Analyysin tuloksena pilapiirroksissa esiintyvät kansalaiset on esitetty usein sodasta ja päätöksenteosta irrallisina, jopa passiivisina hahmoina. Pilapiirroksissa esiintyvät poliitikot ja liike-elämän toimijat on sen sijaan kuvattu kyynisesti ahneina ja sotaa puolustavina tahoina. Yleisesti kuvien suhtautuminen sotaan on yksinomaan kriittinen. Tutkielman johtopäätökset tukevat niin ikään pragmaattis-semioottisen analyysin arvoa poliittisten pilapiirrosten tutkimisessa. Kuvien purkaminen peirceläisiin osiin auttaa niiden käsittelyä poliittis-historiallisesti muuttuvina, dynaamisina elementteinä. Metodilla on paljon annettavaa politiikan tutkimukselle myös visuaalisen aineiston tutkimisen kohdalla. Peircen kolmijakoisten teoriarakennelmien kautta voimme tutkia merkkijärjestelmien sekä peirceläisten osien yhteiskuntahistoriallista kehitystä annetulla ajanjaksolla. Jatkotutkimuksen kannalta yksittäisten Peircen rakennelmien dynamiikkojen syvempi tarkkailu pilapiirroksissa pidemmällä historiallisella aikavälillä voidaan katsoa hedelmälliseksi lähestymistavaksi politiikan tutkimuksessa.
  • Koskensalmi, Petri (2016)
    Teknologisen kehityksen aiheuttama työttömyyden ja eriarvoisuuden kasvu on ollut pelkona läpi modernin taloushistorian. Viime vuosina työpaikkojen häviäminen on jälleen noussut otsikkoihin kehittyneissä maissa. Tässä kehityksessä kolmena suurimpana huolenaiheena on pidetty: työmarkkinoiden polarisoitumista, osaamispainotteista teknologista kehitystä ja yhteiskunnan rakenteiden ja instituutioiden tähän muutokseen sopeutumisen hitautta. On mahdollista, että olemme menossa teknologisen kehityksen myötä kohti tuntematonta aikaisempaa kokemaamme nähden. Tässä tutkielmassa esitellään lähdekirjallisuuden avulla, empiiristen havaintojen tukemana, kaksi taloustieteellistä teoriaa, jotka pyrkivät selittämään viimeaikaisen teknologisen kehityksen työmarkkinavaikutuksia. Perinteisesti taloustieteellisessä kirjallisuudessa teknologisen kehityksen on ajateltu täydentävän korkeasti koulutettujen osaamista ja korvaavan matalasti koulutettua työvoimaa. Tällainen kehitys on lisännyt korkeasti koulutettujen työntuottavuutta kasvattaen elintasoa ja vähentänyt matalapalkkaisen työn osuutta kokonaistyöllisyydestä. Osaamispainotteisen teknologisen kehityksen teorian mukaan, jos teknologisen kehityksen luonne käsitetään endogeeniseksi, kehityksen suunta riippuu tällöin siitä mitä taloudessa tapahtuu. Markkinoiden koko, käytettävissä oleva työvoima, tuotantotekijöiden väliset suhteelliset hinnat ja työmarkkinainstituutiot vaikuttavat siihen, minkälaista teknologiaa tuotantoon kannattaa kehittää. Kehittyneissä maissa korkeasti koulutetun työvoiman kasvu maailmansotien jälkeen teki kannattavaksi kehittää teknologiaa heidän käyttöön. Korkeasti koulutettujen työn tarjonnan kasvusta huolimatta heidän koulutuspreemionsa on myös kasvanut. Teorian mukaan teknologisen kehityksen (=korkeasti koulutetun työvoiman kysyntä) on täytynyt olla osaamista suosivaa, pitäen yllä korkeasti koulutetun työvoiman kysyntää yli sen tarjonnan. Koulutuspreemion kasvua pidetään yhtenä palkkaeriarvoisuuden kasvun aiheuttaja. Teoria mahdollistaa ajatuksen ikuisesta kilpajuoksusta, jossa teknologinen kehitys (=kysyntä) peittoaa tarjonnan (=koulutus) kasvattaen palkkahajontaa ja johtaen lopulta meritokraattiseen yhteiskuntaan. Rutinisoitumishypoteesin mukaan viimeaikainen teknologinen kehitys on vähentänyt rutiiniluonteisten työtehtävien suhteellista osuutta kokonaistyöllisyydestä. Tämän kaltaiset työtehtävät tyypillisesti vaativat keskitasoisen koulutuksen ja ovat ansiotasoltaan palkkajakauman keskiosassa. Rutinisoitumishypoteesi arvioi työmarkkinamuutoksia ammattien työtehtäväsisältöjen muutoksien perusteella, ei koulutustasoon perustuen niin kuin perinteinen näkemys. Alan lähdekirjallisuuden mukaan rutinisoitumishypoteesi on johtanut työllisyys- ja/tai palkkapolarisaatioon kehittyneissä maissa. Viimeaikainen teknologinen kehitys on perinteisestä näkemyksestä ja rutisoitumishypoteesista poiketen korvannut myös analyyttisia ja interaktiivisia ei-rutiinitehtäviä. Tämän kaltaisen teknologisen kehityksen, yhdistettynä sen eksponentiaaliseen kasvuvauhtiin, haasteet koulutuspolitiikalle ja työmarkkinainstituutioille ovat ilmeiset. Tutkimusten mukaan modernissa taloushistoriassa on ollut aikaisempiakin polarisaatiojaksoja, perinteistä näkemystä vastaavaa kehitystä ja osaamista korvaavaakin kehitystä. Pitkällä aikavälillä, jos moderni taloushistoria toistaa itseään, luovan tuhon logiikan mukaisesti tuottavuuden kasvu tuhoaa kannattamattomat yritykset, liian vähän tuottavat työntekijät ja tuotteet, aikaansaaden tuottavampaa työtä, tuotteita ja liiketoimintaa, hyödyntäen suurta enemmistöä. Tätä trendin mukaista tulevaisuuden kehitystä ennustavat myös tutkimustulokset, joiden mukaan työpaikkojen korvautumisen riski teknologisen kehityksen vaikutuksesta laskee koulutus- ja palkkatason noustessa.
  • Kupari, Mikko (2016)
    Pääkaupunkiseudun korkeakoulut tarjoavat runsaasti kansainvälisiä tutkinto-ohjelmia, pääasiassa englanninkielisiä maisteriohjelmia. Tässä pro gradussa tutkitaan, kuinka pääkaupunkiseudulle ulkomailta muuttaneet korkeakoulututkinto-opiskelijat ovat kotiutuneet. Laadullisen kyselytutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on käytetty luovan luokan tutkimuksissa esiintyvää pehmeiden sijaintitekijöiden käsitettä. Pehmeisiin sijaintitekijöihin kuuluvat viihtyisyys, kulttuuri ja vapaa-ajan mahdollisuudet, kaupunkiympäristö, sekä suvaitsevaisuus ja avoimuus. Kansainväliset opiskelijat ovat osa kansainvälistä luovaa luokkaa, tai huippuosaajien työvoimaa, josta kilpaillaan globaalisti. He ovat jo opiskeluaikanaan kuluttajia ja veronmaksajia ja voivat valmistuttuaan vaikuttaa muuttokohdemaansa aivovuodon ja kestävyysvajeen paikkaamiseen. Opinnäytetyössä kysytään, mikä houkuttelee kansainvälisiä korkeakoulututkinto-opiskelijoita opiskelemaan pääkaupunkiseudulle ja millaiset tekijät vaikuttavat heidän päätökseensä jäädä tai olla jäämättä asumaan sinne, eli kuinka he integroituvat. Aineistona on kymmenen puolistrukturoitua ulkomaalaistaustaisen pääkaupunkiseudun yliopistotutkinto-opiskelijan tutkimushaastattelua. Kahdeksaa käsitellään anonyymisti ja kaksi haastateltavista edustaa opiskelijajärjestöjä ja he esiintyvät asiantuntijahaastatteluissa nimillään. Haastatteluja on analysoitu teemoitellen ja esiin nousseet teemat on esitelty omissa luvuissaan. Tässä pro gradussa esitellään aihetta käsittelevää tutkimuskirjallisuutta ja verrataan haastattelujen tuloksia aiempiin tutkimuksiin. Tutkimuskirjallisuudesta selviää, että suurin osa kansainvälisistä maisteriohjelmista valmistuva ulkomaalaistaustainen opiskelija ei jää asumaan pääkaupunkiseudulle. Tutkimushaastattelujen ja -kirjallisuuden pohjalta todetaan, että suomen kielen osaaminen, tai sen puute on suurin yksittäinen vaikuttava tekijä ulkomaalaistaustaisten korkeakoulututkinto-opiskelijoiden integroitumiseen pääkaupunkiseudulla. Toinen integroitumiseen vaikuttava tekijä on perhe tai parisuhde. Näiden lisäksi kotiutumiseen vaikuttaa työllistyminen, mutta työn saaminen ilman suomen kielen taitoa on erittäin vaikeaa. Niin kutsutuilla pehmeillä sijaintitekijöillä ei vaikuta olevan kovin merkittävää osaa kotiutumisessa. Pääkaupunkiseudun viihtyisyyttä pidetään kuitenkin hyvänä, vaikka hintatasoa kalliina. Suurin vetovoimatekijä, joka vaikuttaa kv-opiskelijoiden hakeutumiseen pääkaupunkiseudulle, on opiskelujen maksuttomuus.
  • Airola, Susanna (2016)
    Vanhempien kyky yhteistoimintaan lapsesta huolehtimiseksi on keskeinen tekijä lapsen hyvinvoinnin rakentamisessa. Yhteishuoltajaperheissä erityisenä haasteena on, miten lapsen arkielämän eheys voisi säilyä huolimatta siitä, että vanhemmat eivät asu samassa osoitteessa keskenään. Tutkimuksessa selvitetään yhteishuoltajavanhempien yhteistoiminnan rakentumista perheissä, joissa vanhemmat huolehtivat lapsistaan sovussa ilman huoltajuusriitelyä. Tutkimusraportti koostuu kolmesta osasta. Alussa määritellään, mitä yhteishuoltajavanhempien yhteistoiminta on ja miten vanhempien yhteistoiminta jäsentyy teoreettisesti. Toinen osuus koostuu kerätyn aineiston aineistolähtöisestä analysoinnista ja tulosten raportoinnista. Kolmannessa osassa vertaillaan tutkimustuloksia muiden tutkimusten tuloksiin ja kootaan yhteen yhteisvanhemmoinnin kriteerit. Metodina tutkimuksen eri vaiheissa on käytetty aineisto-, teoria- ja menetelmätriangulaatiota. Aineiston keruu ja analyysi perustuu Layder Derekin adaptiiviseen teoriaan. Tutkimuksen kokonaisuuden jäsentämisessä ja sen eri vaiheissa on käytetty apuna yhteistoiminnan teoriaa. Tutkimuksen haastatteluaineisto koostuu seitsemän (7) vanhemman haastattelusta viidestä (5) eri perheestä. Haastattelumenetelmänä on käytetty puolistrukturoitua teemahaastattelua. Lisäksi haastateltavat vastasivat kahteen kyselyyn. Haastateltaviksi valittiin vanhempia, jotka ovat toteuttaneet yhteishuoltajuutta sopimuksellisesti ja ilman huoltajuusriitelyä. Haastatellut vanhemmat käyttivät yhteisvanhemmoinnin saavuttamisen välineinä sopimuksellisuutta, luottamuksen osoittamista ja luottamuksen hankkimista, arvostuksen osoittamista, sitoutumista, kontrollia, joustamista ja yhteisesti neuvoteltuja omaisuudenjako- ja asumisratkaisuja. Yhteisvanhemmointi toteutui perheissä vaihtelevasti, mutta kuitenkin niin, että suurin osa toteutettiin aitona jaettuna yhteistoimintana ja niissä toteutui dialogisuus, kunnioittaminen, vastuu, luottamus, toimijuus sekä resurssien hyödyntäminen yhteisen päämäärän suuntaisesti. Yhteisvanhemmoinnin kahdeksan kriteeriä koottiin vertailemalla tutkimustuloksia ja jäsentämällä tuloksia yhteistoiminnan teorian avulla. Yhteisvanhemmoinnin kriteerejä ovat sitoutuminen, vastuu, luottamus, kunnioittaminen, resurssit, riittävä tiedonkulku, joustavuus ja suunnitelmallisuus. Tutkimuksessa yhteisvanhemmointi on tärkeä vanhemmoinnin sisältöä kuvaava käsitteellinen väline. Yhteisvanhemmointi kuvaa yhteishuoltajavanhempien aitoa yhteistoimintaa lapsen huoltajina. Yhteisvanhemmoinnissa vanhempien yhteistoiminnan päämäärä ja yhteistoiminnan ala määrittyvät lapsilähtöisesti. Yhteisvanhemmoinnissa molemmilla vanhemmilla on aktiivinen rooli ja molemmat vanhemmat kantavat lapsestaan vanhemmuusvastuuta.
  • Hyvönen, Annina (2016)
    Maailman valtatasapainon muutos Neuvostoliiton romahtaessa johti Yhdysvaltojen hegemonisen aseman vahvistumiseen 1990-luvulla. Samoihin aikoihin Yhdysvaltojen intressien ajamisen välineenä nähdyn Maailmanpankin kehitysyhteistyössä syntyi käsite hyvästä hallinnasta, jonka epäpoliittiseksi leimattua luonnetta ja yhteneväisyyttä uusliberalistisen perinteen kanssa kritisoitiin. Hyvän hallinnan osaksi kehitysyhteistyön tavoitteeksi nostettiin korruption torjunta ja korruption ilmeneminen muodostettiin kehitystä hidastavaksi maailmanlaajuiseksi ongelmaksi. Tutkimuksen tarkoitus on tarkastella Maailmanpankin hyvän hallinnan ja korruption torjunnan diskurssin ja uusliberalismin suhdetta ja hahmotella sen paikkaa maailmanlaajuisessa viitekehyksessä Yhdysvaltojen hegemonian ilmentäjänä. Laclaulaisen diskurssianalyysin avulla korruption torjunnan diskurssin epäpoliittiseksi leimattu luonne voidaan problematisoida. Analyyttistä työkalupakkia, kuten tyhjän merkitsijän ja kiinnekohdan käsitteitä hyväksikäyttäen nähdään, kuinka diskurssin hegemoniaa luodaan. Robert Coxin historiallisia maailman raameja eli ideoita, instituutioita ja materiaalisia resursseja tarkastelemalla voidaan sijoittaa hyvä hallinta ja korruption torjunta Yhdysvaltojen hegemonian ilmentäjän asemaan. Sekä laclaulainen jälkigramscilainen diskurssianalyysi että coxilainen uusgramscilainen hegemoniateoria ammentavat lähtökohtansa Gramscin hegemonian ajatuksesta. Vaikka ne tulkitsevat hegemonian ajatuksen eri tavoin, yhdistää niitä muun muassa samansuuntainen määritelmä vallasta ja historiallisuus. Diskurssianalyysin valossa voidaan todeta korruption torjunnan hegemonisen diskurssin ilmentävän uusliberalistisia ajatuksia. Diskurssissa rajaa luodaan hyväksi ja huonoksi määrittelemisen avulla. Tyhjäksi merkitsijäksi nousee analyysissä kehityksen käsite ja sen sisältämä ajatus Maailmanpankin hyvän hallinnan mahdollistamasta hyvästä, uusliberalistiseksi tulkittavasta kehityksen suunnasta. Kiinnekohtana toimivat tehokkuus ja vastuuvelvollisuus sekä niiden perusteella rakennettavat instituutiot antavat niin ikään analyysin valossa aihetta uusliberalismin tunnistamiselle diskurssista. Uusliberalistisista lähtökohdista ammentava hyvä hallinta voidaan Coxin hegemoniateorian avulla nähdä Yhdysvaltojen hegemonian ilmentäjänä. Muun muassa Yhdysvaltojen idea sosiaalisesta järjestyksestä sisältyy hyvän hallinnan ja korruption torjunnan diskurssin ajamiin uudistuksiin. Maailman raameihin niin ikään vaikuttavista materiaalisista kyvykkyyksistä organisatorisen kyvykkyyden voidaan nähdä ilmenevän hyvän hallinnan diskurssissa kilpailukyvyn lisäämisenä. Myös instituutio, tässä tapauksessa Maailmanpankki, toimii kuten Cox niiden tehtävän määrittelee. Se ilmentää hegemonisen valtion dominoivia voimia ja tukee niiden leviämistä. Maailmanpankin muodostaman hyvän hallinnan diskurssi ongelmiin joutuneiden maiden auttamiseksi ilmentää tilannetta, jossa Yhdysvalloista lähtöisin olevia ajatuksia viedään Nicaraguaan. Nicaraguassa huomion keskipisteeksi noussut korruption torjunta voidaan nähdä hyvän hallinnan diskurssissa uusliberalististen ideoiden toteuttajina. Coxin määrittelemien maailman raamien sopiminen yhteen tietyssä ajassa ja paikassa muodostaa mahdollisuuden Yhdysvaltojen hegemonialle.
  • Rehunen, Joni (2016)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan Kansallisen Kokoomuksen ja Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen työllisyyspoliittista diskurssia vuosina 2007–2015 kehysanalyysia soveltaen. Tavoitteena on selvittää, millaisissa kehyksissä työllisyyspolitiikasta puhutaan, millaisia eroja ja yhteneväisyyksiä puolueiden kannanotoissa ja kehyksissä on havaittavissa, ja miten puolueiden positiot ovat muuttuneet ajassa. Lisäksi tarkastellaan sitä, miten eurooppalainen kehys näyttäytyy puolueiden työllisyyspoliittisessa diskurssissa. Kehysanalyysi on yhteiskuntatieteissä käytetty tutkimusmetodi, jolla analysoidaan miten toimijat, ihmiset tai organisaatiot, ymmärtävät tilanteita ja toimintaa. Poliittisten puolueiden näkökulmasta kehykset toimivat muiden poliittisten ryhmien ja äänestäjien suostuttelun välineinä, joilla pyritään edistämään omien tavoitteiden läpimenemistä. Kehykset rajaavat sitä, miten työllisyyspolitiikasta ja työttömyydestä ongelmana puhutaan. Se, mitkä tekijät nähdään ongelman syyksi, rajaa myös niitä keinoja, joilla ongelmaa voidaan lähteä ratkomaan. Tutkimusaineisto koostuu erilaisista puolueiden kantoja heijastelevista dokumenteista, kuten vaaliohjelmista, erityisohjelmista, keskusteluasiakirjoista ja eduskuntaryhmän raporteista, vuosilta 2007–2015. Tutkielmassa havaitaan, että kokoomuksen että sosialidemokraattisen puolueen työllisyys- ja sosiaalipolitiikan perustuvan keskeisiltä osin aktivointipolitiikkaan. Aktivoinnin muodot poikkeavat jonkin verran toisistaan. SDP:n työllisyyspolitiikkaa harjoitetaan positiivisen aktivoinnin -kehyksessä, joka tähtää työttömän työllistymisedellytysten parantamiseen esimerkiksi koulutuksen kautta. Kokoomus taas harjoittaa työllisyyspolitiikkaa angloamerikkalaisessa työ ensin -kehyksessä, jolle on omaleimaista nopea työllistäminen ja vahva työn vastaanottovelvoite. Johtopäätöksenä todetaan, että viimeisten reilun 20 vuoden ajanjaksolla ei ole nähtävissä merkittäviä siirtymiä puolueiden ideologisissa lähtökohdissa. Tämän tutkielman perusteella voidaan todeta myös, että työllisyyspolitiikkaa ei harjoiteta eurooppalaisessa kehyksessä.
  • Lahti, Hanna (2016)
    Tutkielman aihe on lapsen osallisuus lastensuojelussa sosiaalityöntekijän näkökulmasta. Lapsen osallisuus on noussut merkittäväksi kysymykseksi viime vuosikymmeninä johtuen monista sosiaalisista muutoksista, jotka ovat vaikuttaneet lapsen asemaan ja siihen, miten asiantuntijuus yhteiskunnassa nähdään. Lapsen osallisuus saa oikeutuksensa lainsäädännöstä sekä kansainvälisellä että kansallisella tasolla. Kansainvälisellä tasolla lapsen oikeus osallisuuteen on määritelty YK:n lapsen oikeuksien sopimuksessa, jonka mukaan nämä oikeudet kuuluvat jokaiselle lapselle. Lapsen oikeuksien sopimuksen johdosta julkisen vallan käyttäjillä on velvoite taata lapsille osallistumisen ja mielipiteen ilmaisemisen mahdollisuudet kaikissa heitä koskevissa asioissa. Lapsen näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti. Lastensuojelun kontekstissa keskeisin osallisuutta säätelevä laki on lastensuojelulaki. On tärkeää, että lasten osallisuuden tukemiseen on olemassa rakenteita, kuten lainsäädäntöä, suunnitelmia ja resursseja. Hyvätkään rakenteet eivät kuitenkaan takaa osallisuuden toteutumista, sillä käytännöt ja rakenteet eivät aina kohtaa. Tutkielmassa tarkastellaan sitä, millaisia ulottuvuuksia lastensuojelun sosiaalityöntekijät liittävät vaikeasti määriteltävään osallisuuteen ja miten he luovat edellytyksiä lapsen osallisuudelle. Lastensuojelun sosiaalityö on suurten asiakasmäärien vuoksi kiireistä ja lastensuojelun asiakkuuden perusteet liittyvät hyvin usein vanhempiin, jolloin työskentelykin kohdistuu helposti aikuisiin lapsen jäädessä taka-alalle. Tutkielmassa selvitetään sitä, miten sosiaalityöntekijät huomioivat lain edellyttämän vaatimuksen lapsen osallisuudesta kiireisen arkityön keskellä. Aineistona on kahdeksan lastensuojelun sosiaalityöntekijän teemahaastattelua, jotka on analysoitu sisällönanalyysin keinoin. Lapsen osallisuutta ja sosiaalityöntekijän osallisuuden edellytysten luomista tarkastellaan Margaret Archerin kriittistä realismia edustavaa ajattelutapaa seuraten rakenteen ja toimijan suhteena. Lapsen osallisuuden edellytysten luomista lähestytään sosiaalityöntekijän toiminnallisena projektina. Toiminnallisella projektilla tarkoitetaan kokonaisuutta, joka muodostuu sosiaalityöntekijän tavoitteesta tukea lapsen osallisuutta ja toiminnasta, joka tukee tätä tavoitetta. Toiminnallinen projekti syntyy sosiaalityöntekijän käydessä sisäistä keskustelua siitä, mikä hänelle on työssä tärkeää. Toiminnalliseen projektiin liittyy sekä estäviä että mahdollistavia tekijöitä. Tutkielmassa tarkastellaan sitä, mitä estäviä ja mahdollistavia tekijöitä lapsen osallisuuden tukemiseen liittyy sosiaalityöntekijöiden haastattelupuheessa. Aineiston perusteella sosiaalityöntekijät hahmottavat lapsen osallisuuden hyvin moniulotteisena ja luovat sille edellytyksiä monipuolisia keinoja käyttäen. Lapsen omaa tapaa luontevaan osallisuuteen kunnioitetaan ja lapsen itseilmaisua tuetaan esimerkiksi erilaisia työn tueksi tarkoitettuja menetelmiä käyttäen.
  • Kortelainen, Tea (2016)
    Suomessa on pyritty 1960-luvulta lähtien vastaamaan yhteisösosiaalityön keinoin kaupungeissa ilmenneisiin sopeutumis- ja hyvinvointiongelmiin. Yhteisösosiaalityön paikka osana suomalaista palvelurakennetta ei ole silti itsestään selvä, ja varoja sekä vastuuta on siirretty kolmannelle sektorille. Samaan aikaan etenkin pääkaupunkiseudun aluerakenteessa on useissa tutkimuksissa havaittu alueellista eriarvoistumista ja huono-osaisuuden kasautumista. Tässä tutkimuksessa on tavoitteena on tarkastella yhteisösosiaalityötä sekä alueellista huono-osaisuutta ekososiaalisen viitekehyksen kautta, sekä analysoida yhteisösosiaalityön toimintaympäristöä, alueella näkyvää huono-osaisuutta, ja näiden ilmiöiden rakenteellisia yhteyksiä ja ratkaisumalleja. Aineistona on käytetty kahta marraskuun 2015– tammikuun 2016 välisenä aikana nauhoitettua ryhmähaastattelua, joissa haastateltiin yhteensä seitsemää Helsingissä työskentelevää yhdyskunta- ja lähityöntekijää. Analyysimenetelmänä on käytetty aineistolähtöistä sisällönanalyysia, ja analyysikehikkona toimii rakenteellisen sosiaalityön toiminnallista ympäristöä korostava malli. Tutkimus kiinnittyy ekososiaalista sosiaalityötä, huono-osaisuutta, kaupunkisosiologiaa sekä ympäristön ja ihmisen hyvinvointia käsitteleviin teorioihin. Tuloksien mukaan Helsingissä sijaitsevat alueet ovat hyvin monimuotoisia, vaikkakin keskenään erilaisia. Kaikki alueet pitävät sisällään pienempiä, keskenään erilaisia alueita, ja sekä huono-osaisuutta että hyvinvointia. Huono-osaisuus nähtiin sekin hyvin monimuotoisena ilmiönä, ja monella yhteisösosiaalityön asiakkaalla oli kasautuneena useita eri huono-osaisuuden osa-alueita, joista asunnottomuus ja päihteidenkäyttö koettiin haastavimmiksi. Alueellisella huono-osaisuudella oli havaittavissa useita rakenteellisia yhteyksiä ja syitä, ja se tuli esille niin yksilö- kuin rakennetasollakin. Kattava julkisen liikenteen verkosto, riittävät palvelut ja asukkaiden välinen yhteisöllisyys nähtiin avaintekijöiksi ihmisten viihtyvyyden kannalta. Yhteisösosiaalityöllä on käytettävissä monia ratkaisumalleja alueellisen hyvinvoinnin tukemiseksi. Näitä ovat muun muassa osallisuuden lisääminen, yhteisöllisyyteen kannustaminen sekä asukkaiden näkökulmien vieminen eteenpäin alueen kehitystä käsittelevissä kokouksissa. Rakenteellinen sosiaalityö on keskeinen osa yhteisösosiaalityön arkea, mutta arjesta noussutta tietoa ei resurssipulan vuoksi ole juurikaan mahdollista viedä eteenpäin.