E-thesis - opinnäytteet ja opinnäytetiivistelmät

 

Helsingin yliopistossa tehtyjä opinnäytteitä ja niiden tiivistelmiä. Kaikista opinnäytteistä ei ole kokotekstiä saatavilla. Ohjeet Helsingin yliopiston opinnäytteen jättämiseen ja julkaisemiseen E-thesis palvelun sivustolla

Kokoelmat

Uusimmat julkaisut

  • Pivovarova, Lidia (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tämä väitöskirja käsittelee sitä, kuinka taloutta kuvaavista uutisartikkeleista voidaan eristää tietoja, joita voidaan käyttää liiketoimintaan liittyvän päätöksenteon tukena. Uutisartikkelit ovat liike-elämän päättäjille tärkeitä tiedonlähteitä, joka kuvastavat sijoittajien odotuksia ja vaikuttavat yritysten maineeseen. Koska erilaisia uutislähteitä on valtava määrä, on uutisartikkelien hallintaan kuitenkin täytynyt kehittää erilaisia tekstitiedon louhinta-algoritmeja, joilla voidaan kerätä uutisartikkeleista kaikkein tärkeimmät tiedot ja esittää ne käyttäjälle tiivistetyssä muodossa. Väitöskirjassa esitellään median monitorointijärjestelmä PULS sekä kuvataan, kuinka uutisartikkelien analysointiin tässä järjestelmässä käytetään kolmea erilaista tiedonlouhintamenetelmää eli dokumenttien klusterointia, moniluokkaista uutisartikkelien luokittelua ja tekstin polaarisuuden havainnointia. Kaikki väitöskirjassa esitetyt louhintamenetelmät käyttävät syötteenään PULS-järjestelmän tiedon eristämisvaiheessa prosessoituja tekstejä, jossa alkuperäisistä teksteistä on etsitty niihin liittyvät erilaiset nimientiteetit ja muut alemman tason entiteetit. Väitöskirjassa osoitetaan, että lähes jokaisessa median monitorointiin liittyvässä tehtävässä on hyötyä näiden nimientiteettien käyttämisestä. PULS-järjestelmän tiedon eristämisvaiheessa siis tuotetaan piirteitä, joita järjestelmän koneoppimisvaiheen eri komponentit sitten hyödyntävät. Tässä väitöskirjassa tutustutaan useisiin tällaisiin komponentteihin, joissa käytetään sekä ohjattuja että ohjaamattomia oppimismenetelmiä samoin kuin kehittyneitä syväoppimismalleja. Väitöskirjassa myös osoitetaan, kuinka tällaista kaksivaiheista arkkitehtuuria voidaan käyttää tuhansien uutisartikkelien reaaliaikaiseen prosessointiin, kun tavoitteena on tarjota loppukäyttäjälle syvällinen ymmärrys kyseisen aihealueen tapahtumista.
  • Mäcklin, Harri (Helsingin yliopisto, 2019)
    Taidekokemuksista puhuttaessa sanotaan usein, että taideteoksella on kyky viedä meidät johonkin toisaalle kuin missä konkreettisesti olemme: maalauksen kuvaamaan maisemaan, romaanin maailmaan tai elokuvan tapahtumien keskelle. Mutta mihin tarkalleen ottaen menemme, kun uppoudumme taideteokseen? Teoksen äärellä saatamme unohtaa itsemme ja käsityksemme ajasta ja paikasta, mutta emme silti voi sanoa olevamme teoksen maailmassa samalla tavoin kuin olemme varsinaisessa maailmassa. Missä siis on tämä ”toisaalla”, johon teos meidät imaisee? Tutkimukseni tarkastelee esteettisen uppoutumisen kokemusta hermeneuttisen ja eksistentiaalisen fenomenologian näkökulmasta. Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana on topologinen tulkinta Martin Heideggerin fenomenologiasta, joka korostaa inhimillisen olemassaolon paikkasidonnaisuutta: löydämme itsemme aina ”täältä”, keskeltä ajallis-tilallista ja mielekkäästi jäsentynyttä maailmaa, eikä olemassaolomme ole ajateltavissa irrallaan tästä maailmassa-olemisesta. Tutkimukseni keskeinen väite on, että esteettinen uppoutuminen voidaan järjestelmällisesti kuvata hetkellisenä muutoksena kokijan maailmassa-olemisen perusrakenteissa. Esitän, että esteettisessä uppoutumisessa kokijan käsitys paikastaan ”täällä” hämärtyy, kun vuorovaikutus teoksen kanssa muokkaa kokijan käsitystä ajasta, tilasta, minuudesta ja maailman merkityksellisestä jäsentymisestä. Lopputuloksena on hetkellinen kokemus ”toisaalla” olemisesta, eräänlainen putoaminen eksistentiaaliseen välitilaan elämismaailman ja teoksen maailman välissä. Näin tutkimus osoittaa, että usein triviaalina mielihyväkokemuksena käsitetty esteettinen uppoutuminen liittyy perustavanlaatuisilla tavoilla inhimillisen maailmassa-olemisen rakenteisiin ja rajoihin. Esteettinen uppoutuminen on metodologisesti haastava kohde fenomenologiselle kuvaukselle, sillä uppoutumiskokemukseen ei ole suoraa reflektiivistä pääsyä. Tutkimukseni kehittää epäsuoran fenomenologisen kuvauksen metodia, jossa esteettistä uppoutumista lähestytään tarkastelemalla, miten se häiritsee tai muuttaa sellaisia arkisen kokemuksen perusrakenteita, joihin meillä on suorempi pääsy. Näin tutkimukseni valottaa esteettisen uppoutumisen ohella ylipäätään fenomenologisen estetiikan metodologisia ennakkoehtoja.
  • Hämeen-Anttila, Virpi (Helsingin yliopisto, 2019)
    Väitöskirja on poikkitieteellinen: sen oppialat ovat Etelä-Aasian tutkimus ja yleinen kirjallisuustiede. Se käsittelee kehyskertomusrakenteen syntyä ja kehitystä Intian kirjallisuudessa ajanjaksolla 1200 eaa - 300 jaa. Tärkeimpänä tutkimusmateriaalina ovat Rigvedan runot (1200 - 1000 eaa), Brahmanat eli vedan selitystekstit, joihin on upotettu tarinoita (900 - 600 eaa), ja Mahabharata-eepos (500 eaa - 300 eaa). Sanskritinkielistä materiaalia on lähestytty sekä perinteisen filologian että modernin kirjallisuustieteen, etupäässä narratologian keinoin. Näin laajaa poikkitieteellistä tutkimusta ei aiheesta ole koskaan ennen tehty. Tutkimuksen päätavoite on ollut kuvata, miten kehyskertomusrakenne syntyi ja kehittyi. Vanhemman veda-ajan aineistoa on sen lähes ylittämättömästä vaikeudesta huolimatta analysoitu narratologian välineillä, jotta voitaisiin tunnistaa kehysrakenteen varhaismuotoja ja tekstuaalisen kehystämisen periaatteiden kehittymistä. Toinen suururakka on ollut avata jättiläismäinen Mahabharata-eepos analyysille, jota myös narratologit voisivat hyödyntää. Pyrkimys on ollut osoittaa, että kehysrakenne on ollut Intiassa tärkeä ja jopa ainoa keino välittää kertomusperinnetta ja siirtää sitä katoavasta suullisesta traditiosta kirjalliseen. Kirjallisten aiheiden ja tarinoiden systemaattinen kierrätys läpi vuosisatojen on työn punainen lanka. Tutkimuksessa on haluttu saattaa hankalasti avautuva materiaali osaksi nykyaikaista narratologista keskustelua. Siihen sisältyy myös narratologian kannalta haastavia hypoteeseja, jotka koskevat narratiivin ja kehyskertomuksen määritelmiä ja tekstityyppien rajoja. Etelä-Aasian tutkimuksen alalla väitöskirja kyseenalaistaa kehyksen synnystä aiemmin esitetyn ns. rituaaliteorian ja pyrkii kehittämään sitä vahvemman tekstilähtöisen mallin. Tavoitteet ovat kunnianhimoisia, joten työ on laaja. Vaikka kaikkiin kysymyksiin ei ole löytynyt eikä ole haluttu antaakaan vastausta materiaalin erikoisluonteen takia, väitöskirjan tulokset tuovat uutta tietoa ja ennen kaikkea tuoreita näkökulmia vanhaan aineistoon. Kaukaisen kulttuurin ikivanhat tekstit ovat koulutetuille tutkijoillekin monien muurien takana. On silti syytä koettaa purkaa perinnettä, jossa kirjallisuudentutkimuksen materiaali rajautuu moderniin läntiseen kulttuuriin. Sitä seuraa teoreettisia vinoutumia. Siksikin uskon, että väitöskirjatyöni on uraauurtava.
  • Vahtera, Leea (University of Helsinki, 2018)
    Tässä tutkielmassa tarkasteltiin Helsingin seurakuntien isosten stereotypioita ja metastereotypioita. Stereotypialla tarkoitettiin Gordon Allportin mukaisesti kategoriaan yhdistettyä liioiteltua uskomusta. Metastereotypialla tarkoitettiin stereotypioiden stereotypioita eli havaintoja, joita yksilöllä tai ryhmällä on toisten stereotypioista heitä kohtaan. Tutkimuksessa selvitettiin isosten itsearviota omasta isosryhmästään ja isosten stereotypioita ja metastereotypioita eli mitä isoset ajattelivat muista nuorista ja mitä isoset olettivat muiden nuorten ajattelevan isosista. Lopuksi selvitettiin myös, millainen oli isosten oma käsitys uskonnollisuudestaan. Tutkimus tehtiin kvantitatiivista tutkimusotetta hyödyntäen ja aineistonkeruu tapahtui sähköisen kyselylomakkeen avulla. Lähes kaikki seurakunnat osallistuivat aineistonkeruuseen ja kyselyyn vastasi 153 isosta. Isoset arvioivat omaa asemaansa isoskoulutusryhmässä hyvin positiivisesti, ja vain harva koki negatiivisia tunteita ryhmässä. Tämä viittaa isosten vahvaan ryhmään samaistumiseen. Isosilla ilmeni vain positiivisia stereotypioita muista nuorista. Isoset eivät siis stereotyyppisesti liitä negatiivisia ajatuksia muihin nuoriin, vaikka tällainen oletus olikin yleisesti stereotypiatutkimusten pohjalta tehty. Isosilla oli niin positiivisia kuin negatiivisia metastereotypioita. Negatiivisina metastereotypioina uskonnollisuus ja lainkuulaisuus olivat piirteitä, joihin isoset eivät halunneet heitä yhdistettävän. Isoset eivät omasta mielestään eroa mitenkään muista nuorista ja he pyrkivät samaistamaan itsensä muihin nuoriin. Näin isoset pyrkivät muuttamaan heidän ja muiden nuorten välillä olevia virheellisiä stereotyyppisiä eroja. Tulokset vahvistivat ennakko-oletukset, joiden mukaan isoset ajattelevat, että muut nuoret eivät ole uskonnollisia ja että isoset luulevat muiden nuorten ajattelevan, että isoset ovat uskonnollisia. Isoset eivät kuitenkaan pitäneet itseään lainkaan niin uskonnollisina, kuin he olettivat muiden heistä ajattelevan. Isosten uskonnollisuus oli henkisyyteen viittaavaa ja liberaalia.
  • Skoog, Emiliana (University of Helsinki, 2018)
    Pro gradu -tutkielmassa tutkitaan sitä, miten seitsemän pääkaupunkiseudulla työskentelevää seurakuntapappia ymmärtävät kysymyksen Paholaisesta suhteessa kristinuskon ja luterilaisuuden traditioon ja muistin jatkumoon. Tutkielmassa tarkastellaan paholaisuskoa kollektiivisen muistin näkökulmasta, siten että kollektiivinen muisti on tulkittu kirkon opiksi. Työssä on varsin laaja opillinen taustoitus, jota vasten analyysi tehdään. Tutkimus on toteutettu teemahaastatteluina ja aineistoa analysoidaan teema- ja asiantuntijahaastatteluiden yhdistelminä. Suomalaisten paholaisusko on tutkimusten mukaan laskussa. Laajempi maailmankuvan muutos heijastuu myös kirkkoon ja sen työntekijöihin. Tänä päivänä ei välttämättä kirkon työntekijöille ole täysin selvää miten kirkko vastaa eri kysymyksiin. Kirkkoa ja yhteiskuntaa ohjaavat eri arvot, ja seurakuntapappien tulee tasapainoilla näkemysten paljouden kanssa. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon paholaisoppi löytyy epäsuorasti Tunnustuskirjoista ja Kirkkokäsikirjoista. Tunnustuskirjat eivät kuitenkaan ole kattava oppikokoelma, vaan sisältävät 1500-luvun kiistakysymyksiä. Tämän vuoksi kirkon työntekijöille voi jäädä epäselväksi, mikä kirkon paholaisnäkemys on tai miten heidän itse tulisi siihen suhtautua. Tutkimuksen tärkeimpiä havaintoja on se, kuinka eriäviä ja kirjavia näkemyksiä ja pohdintoja haastattelemillani seurakuntapapeilla on. Haastatteluissa oli sekä nähtävissä vaikeus samaistua paholaisuskon kanssa, että tahto ymmärtää ja kunnioittaa kristillistä oppia ja traditiota. Haastatteluissa oli nähtävissä myös ääripäiden välttely. Positioanalyysin avulla kävi ilmi, että jokainen haastateltava siirtyi puheessaan yksityis- ja ammattiposition välille. Haastatteluista välittyi vaikutelma, ettei papin opinnoissa ole opetettu pohtimaan kysymyksiä pahuudesta ja Paholaisesta. Paholaisteeman poissaolo papiston koulutuksessa olisi kiinnostava uskontotieteellinen tutkimusaihe, tai esimerkiksi miten tämä poissaolo koetaan. Toinen mahdollinen tutkimusaihe on seurakuntapappien suhtautuminen sellaisiin opinkohtiin jotka eivät ole kaikkein keskeisimpiä. Lisäksi voisi selvitellä syitä suomalaisten paholaisuskon jyrkkään laskuun 2000-luvulla.
  • Pajunen, Auvo (University of Helsinki, 2018)
    Ennakkoluuloihin liittyvä tutkimus on lisääntynyt viime aikoina. Kirkollisten herätysliikkeiden ja järjestöjen osalta asiaa ei ole juuri tutkittu, vaikka aihetta sivutaan herätysliikkeitä käsittelevissä tutkimuksissa. Herätysliikkeiden ja järjestöjen asema kirkossa on noussut ajankohtaiseksi kysymykseksi myös yhteiskunnan muutosten, sekularisaation, virkakysymyksen ja sukupuolineutraalin avioliiton myötä, jotka jakavat mielipiteitä kirkossa, herätysliikkeiden ja järjestöjen välillä ja sisällä. Aiempien kirkollisiin herätysliikkeisiin ja järjestöihin liitettyjen stereotypioiden ja ennakkoluulojen lisäksi kyseiset teemat värittävät asenteita, mielipiteitä, kannanottoja, stereotypioita ja ennakkoluuloja, joita ihmisillä on kirkollisista herätysliikkeistä ja järjestöistä. Kirkon tutkimuskeskuksen tutkimus (Haastettu kirkko 2012, 52–56) suomalaisten suhtautumisesta uskonnollisiin ryhmiin kertoo, että suomalaisten suhtautuminen esimerkiksi lestadiolaisuuteen, herännäisyyteen ja henkilökohtaista uskonratkaisua korostaviin herätysliikkeisiin on huomattavan kielteistä. Kielteinen suhtautuminen kertoo niihin kohdistuvista ennakkoluuloista. Tutkimuksessa tarkastellaan näitä ennakkoluuloja sekä kirkollisiin herätysliikkeisiin ja järjestöihin liitettyjä myönteisiä ja kielteisiä stereotypioita. Tutkimus on laadullinen. Sen aineiston hankinnassa on käytetty teemahaastattelua. Haastateltavia oli kymmenen. He olivat pappeja, miehiä ja naisia, Helsingin hiippakunnan seurakunnista ja alueella toimivista kirkollisista herätysliikkeistä ja kristillisistä järjestöistä. Tutkimusmetodina tutkimuksessa on fenomenologis-hermeneuttinen metodi. Tutkimustulosten raportoinnissa painottuu kuitenkin fenomenologinen kuvailu, joka muotoutui tutkimusmateriaalin kehämäisen yhä uudelleen lukemisen, analysoinnin, tiivistämisen ja luokittelun sekä aiempaan aihetta käsittelevään tutkimukseen paneutumisen avulla. Kirkollisista herätysliikkeistä ja järjestöistä tarkastelun kohteina ovat heränneet, Kansanlähetys, Kansan Raamattuseura, lestadiolaisista vanhoillislestadiolaiset ja esikoislestadiolaiset, SLEY ja Suomen Raamattuopisto sekä uudemmista kristillisistä järjestöistä Tuomasmessu ja Hiljaisuuden Ystävät. Nämä valikoituvat tutkimukseen sen perusteella, mitkä haastateltavat kokivat merkittävimmiksi kirkollisiksi herätysliikkeiksi tai järjestöiksi Helsingin hiippakunnassa. Näistä herätysliikkeistä ja kristillisistä järjestöistä haastateltavat toivat esiin erilaisia ennakkoluuloja ja stereotypioita. Niistä oli kuitenkin karissut pois joitakin tuntomerkkejä, joiden perusteella herätysliikkeiden jäsenet aiemmin saattoi tunnistaa. Toisaalta vanhojen ennakkoluulojen ja stereotypioiden lisäksi tai tilalle on tullut joitakin uusia ennakkoluuloja ja stereotypioita. Tutkimuksen perusteella ennakkoluuloja herätysliikkeitä kohtaan Helsingin hiippakunnassa aiheuttavat esimerkiksi tietämättömyys kirkollisista herätysliikkeistä ja järjestöistä sekä joidenkin herätysliikkeiden kielteinen suhtautuminen naispappeuteen. Herätysliikkeillä ja järjestöillä voi olla myös korostuksia, jotka koetaan vieraiksi elementeiksi kansankirkossa. Tutkimuksessa käsitellään jonkin verran myös kristityn identiteettiä sekä kirkollisten herätysliikkeiden ja järjestöjen merkitystä kristityn identiteetin kannalta. Tutkimuksessa identiteetti painottuu ihmisen sosiaaliseen identiteettiin ryhmän jäsenenä.
  • Lehtola, Katja (University of Helsinki, 2018)
    Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella elämäntaidon valmentajien omakohtaisia muutoskokemuksia suhteessa itseen, toisiin ja henkisyyteen elämäntaitojen opiskelun myötä. Muutoskokemusten tutkiminen jakautuu kahteen tutkimuskysymykseen seuraavasti: 1)Miten elämäntaidon valmentajien kokemus elämästään on muuttunut? 2) Mitkä elämäntaidot ovat mahdollistaneet muutoksen? Tutkimusaineisto koostuu kymmenestä haastattelusta. Haastateltavat ovat Elämäntaidon valmennusakatemian koulutuksesta valmistuneita elämäntaidon valmentajia. Aineisto analysoidaan narratiivisella tutkimusmetodilla, käyttäen aluksi holistista lähestymistapaa. Tämän jälkeen aineistoa tarkastellaan teema kerrallaan. Analyysissä luottamuksesta muodostuu keskeisin tutkimusaineistoa jäsentävä tekijä. Sen perusteella syntyy kolme toisistaan poikkeavaa ryhmää, jotka nimetään Etsijöiksi, Aidoiksi ja Oppijoiksi. Oppijoiden suhde sekä henkisyyteen että itseen on luottava. Aidot suhtautuvat henkisyyteen luottavaisesti, mutta suhde itseen on varsinkin alkuvaiheessa etsivä ja kyselevä. Sen sijaan Etsijöiden suhde sekä itseen että henkisyyteen on kaipaava ja etsivä. Lopputuloksena syntyy kolme erilaista tyyppitarinaa, jotka kuvaavat henkilöiden muutosta. Etsijät oppivat kuuntelemista ja vuorovaikutustaitoja. He löytävät henkisyyttä omasta sisimmästään. Haastatteluhetkellä he pohtivat omaa identiteettiään ja opettelevat sietämään omaa keskeneräisyyttään. Aidot löytävät koulutuksessa oman autenttisen itsensä, oman identiteettinsä. Sen myötä he antavat enemmän tilaa läheisilleen ja kykenevät hyväksymään myös heidät sellaisina kuin he ovat. Aidot ovat luottaneet korkeampaan voimaan aina, kukin omalla tavallaan, mutta koulutuksen myötä henkisyydestä tulee vapautuneempaa ja innostavampaa. Oppijat oppivat tiedostamaan ja reflektoimaan omaa toimintaansa. He oppivat nöyryyttä, armollisuutta ja irtipäästämistä. Enneagrammi auttaa heitä ymmärtämään syvällisemmin muita, erilaisia ihmisiä. Oppijat ovat luottaneet henkisyyteen ja elämään aina. Kaikkien tutkittavien suhtautuminen muihin ihmisiin on muuttunut kuuntelevammaksi ja ymmärtävämmäksi. Samoin kaikki tutkittavat ymmärtävät itseään ja omaa toimintaansa aikaisempaa paremmin. Haastateltavien kertomien esimerkkitarinoiden pohjalta muodostuu yksittäisen tilanteen muutosprosessin kuvaus, jonka keskeiset vaiheet ovat 1) Havahtuminen 2) Tilanteen tiedostaminen 3) Hyväksyminen 4) Ymmärtäminen 5) Tulkinnan valitseminen ja 6) Valittu toimiminen. Nämä kuusi elämäntaitoa mahdollistavat pitkälti tutkittavien henkilöiden muutoksen. Luottamuksen rooli tutkittavien henkilökohtaisessa muutoksessa on kahtalainen. Ensinnäkin uuteen uskaltautuminen ja muutos edellyttävät jonkintasoista luottamusta sekä omaan itseen että itsen ulkopuolelle; toisiin ihmisiin ja henkisyyteen. Tällöin luottamus toimii mahdollistajana. Toisaalta kasvava luottamus on myös muutos itsessään.
  • Knuth, Mila (University of Helsinki, 2018)
    Käsittelen tutkimuksessani Kuopion hiippakunnan pappein- ja synodaalikokousten kirkollista alkuopetusta ja kiertokouluja koskevia keskusteluja vuosilta 1889-1902. Tutkimukseni aikarajaus perustuu vuoden 1866 kansakouluasetuksen jälkeiseen aikaan sekä vuoden 1905 suomalaista yhteiskuntaa radikaalisti muuttaneeseen suurlakkoa edeltävään aikaan. Kansakouluasetus muutti kirkon roolia kansanopetustehtävässä, ja kirkon oli luovuttava itsenäisestä asemastaan alkuopetustehtävässä. Kansakouluasetuksen mukaan lasten tuli saavuttaa alkuopetuksessa tietyt valmiudet ennen kansakoulua. Tarkastelen tutkimuksessani kiertokoulujen ja kirkollisen alkuopetuksen ilmenemistä Kuopion pappein- sekä sitä seuraavien synodaalikokousten keskusteluissa, mitä keskustelut pitivät sisällään, ja kuinka Kuopion hiippakunnan tapahtumat, yhteiskunnallinen tilanne sekä aikakauden aatteet ja ihanteet vaikuttivat kokousten osanottajien näkemyksiin kirkollisesta alkuopetuksesta ja kiertokouluista. Vuoden 1889 Kuopion pappeinkokouksessa pastori Albert Ferdinand Tikkanen puhui alustuksessaan tarpeesta parantaa kiertokoulujen toimintaa. Kuopion hiippakunnan synodaalikokouksissa kirkollinen alkuopetus sekä kiertokoulut nousivat esille vuosina 1892, 1896, sekä 1902, tosin suppeammin. Suomen yhteiskunnallinen tilanne sekä luterilainen kirkko kohtasivat suuria muutoksia 1800- ja 1900-luvun taitteessa. Tapahtumat nostivat esille Kuopion ja Savonlinnan piispana sekä arkkipiispana toimineen Gustaf Johanssonin. Hän oli myös aktiivinen toimija helmikuun manifestin vastaisissa toimenpiteissä. Tarkastelen kiertokouluja koskevien keskusteluiden sisältöä myös kansakoulun valossa. Kaupunkialueilla järjestettiin myös kunnallista alkuopetusta. Se yleistyi maaseuduilla hitaammin, jolloin kansakoulut tarvitsivat kirkollista alkuopetusta. Puutteellinen alkuopetus vaikeutti myös kansakoulunopettajien työtä heidän joutuessaan opettamaan uusille oppilaille kansakoulussa vaadittuja perustaitoja. Seurakuntien saama palaute huolestutti papistoa, sillä kiertokoulujen pysyvyys ei ollut taattua. Kiertokoulujen opetusta vaikeuttivat erityisesti siirtyminen tilasta tilaan, pätevien opettajien puute sekä taloudelliset resurssit. Vuoden 1889 pappeinkokousta seuraavien synodaalikokousten keskusteluissa ja raporteissa kirkollisesta alkuopetuksesta ja kiertokouluista oli havaittavissa muutokset, joita kirkollisen alkuopetuksen ja kiertokoulujen toiminnassa tapahtui vuoden 1889 jälkeen. Vuoden 1892 kiertokoulujen ohjesäännöt selkeyttivät opetusta ja määrittelivät kotiopetuksen ensisijaiseksi alkuopetuksen antajaksi, jota kiertokoulut tarvittaessa tukivat. Kuopion pappeinkokouksen sekä synodaalikokousten keskusteluista ilmeni osanottajien näkemys kirkosta kansan kasvattajana. Kirkko suojeli kansaa 'haitallisilta' aatteilta, ja näkemyksiltä. Alkuopetuksellaan kirkko kasvatti uusia sukupolvia oikeaan suuntaan. Vaikka monet vuonna 1889 havaituista puutteista ja ongelmista eivät poistuneet, tulevissa synodaalikokouksissa osanottajat pitivät yhä tärkeänä parantaa kiertokoulujen toimintaa.
  • Uusikartano, Anitta (University of Helsinki, 2018)
    Tutkimuksen aihe on Philip Melanchthonin käsitys sielusta. Tutkimuksessa pyritään hahmottamaan kokonaiskäsitys Melanchthonin sieluopista, tarkemmin perehdytään Melanchthonin käsitykseen siitä, mikä sielu on ja miten sielu toimii todisteena Jumalan olemassaolosta, sekä siihen millaisia skeptisismin vastaisia argumentteja Melanchthon käyttää. Lähteinä on käytetty Melanchthonin myöhemmän tuotannon teoksia Liber de anima vuodelta 1553 sekä Loci communes vuodelta 1555. Menetelmänä on systemaattinen analyysi. Tutkimuksen ulkopuolelle rajattiin tahtoa käsittelevät kiistakysymykset sekä vanhurskauttamiseen liittyvät seikat, Lutherin ihmiskäsitykseen vertaaminen, sekä affektioppi. Skeptisismin nousu oli seurausta reformaation kiistoista koskien uskonnollisen totuuden kriteereitä. Samalla lääketieteen kehitys anatomian tuntemuksen osalta lisäsi ihmisen tietoisuutta itsestään. Melanchthon käytti sieluoppiaan laatiessaan sekä Galenoksen vanhempia että Vesaliuksen uusia anatomiaa koskevia teoksia. Melanchthon vastustaa niin Liber de anima-teoksen kuin Loci communes-teoksen teksteissä skeptisismiä. Melanchthonin näkemys sielusta on hylomorfistinen ja se pyrkii yhdistämään sekä fyysisen ruumiin että ajattelun prosessit. Keskeinen Melanchthonin sielukäsitykselle on endelechia, joka merkitsee jatkuvaa pysähtymätöntä liikettä. Melanchthonin mukaan sielu on sellaisen orgaanisen fyysisen ruumiin jatkuva liike (endelechia), jolla on elämän kyky. Käsitys perustuu virheelliseen Aristoteleen tulkintaan, jonka Melanchthon lainaa Cicerolta ja Boethiukselta. Sielulla on erilaisia kykyjä, jotka Melanchthon jakaa alempiin ja ylempiin sielun kykyihin sen mukaan ovatko ne kuolemattomia vai eivät. Alempia sielun kykyjä ovat yleisaisti, mielikuvitus ja muisti. Ylempiä sielun kykyjä ovat järki ja tahto, jotka ovat kuolemattomia. Tärkeimpänä todisteena Jumalan olemassaolosta Melanchthon pitää järjen ja havaitsemisen prosesseja. Melanchthonin näkemyksessä korostuvat hänen luomis- ja syntikäsityksensä. Ihmisen sielu turmeltui perisynnin seurauksena, mutta kristityn ihmisen sielulle on mahdollista palautua aikaisempaan tilaan kuoleman jälkeisessä elämässä. Sielu on Melanchthonille Jumalan kuva (imago Dei) ja tietyt sielun kyvyt heijastavat Jumalan valoa. Sielu on heijastus siitä millainen Jumala mahdollisesti on, sekä siitä millainen ihmisen tila oli ennen syntiinlankeemusta. Melanchthonin mukaan ajattelun prosesseissa voidaan edelleen havaita jäänteitä tästä yhteydestä, vaikka syntiinlankeemus heikensi ihmisen tilaa monin tavoin. Illuminaatioteologiansa osalta Melanchthon tukeutuu Augustinukseen. Melanchthonin sieluoppi on synteesi, joka pyrkii yhdistelemään aristoteelista perinnettä, anatomiaa ja teologiaa.
  • Nessling, Vesa (University of Helsinki, 2018)
    Käsittelen tässä työssä rikosta, rangaistusta ja anteeksiantoa. Määrittelen mitä on rikos, rikollisuus, rangaistus ja anteeksianto. Työssäni ensimmäiseksi käsittelen rikosta ja rikollisuutta. Jos ihmiset eivät tule keskenään toimeen, miten on mahdollista ylläpitää nykyistä poliittista ja yhteiskunnallista järjestelmää? Jotta olisi rikkomus tarvitaan sen määrittelevä normi. Lähden määrittelemään rikoksen käsitettä ensin pohtien yhteiskunnan järjestystä ja tämän jälkeen itse rikosta. Tämän jälkeen käsittelen rikollisuuden psykologista profiilia erilaisten mielenterveys ja kehitys psykologian teorioilla. Tämän jälkeen käsittelen rangaistusta. Miksi tarvitaan rangaistusta ja kuinka se on muuttunut aikojen saatossa. Esittelen suurimmat eettiset suuntaukset ja ajattelijat niiden taustalla. Rangaistus ja anteeksianto ovat toisensa korvaavat käsitteet, se tekee niiden suhteesta kiinnostavan. Rangaistus perustuu lakiin ja normatiikkaan kun anteeksianto enemmän moraalisen toimintaan. Esittelen moderneja teorioita anteeksiannosta sekä anteeksiantoa kristillis-juutalaisessa traditiossa. Työssäni pohdin millä tavoin rikos, rangaistus ja anteeksianto suhtautuvat toisiinsa. Ja millä tavalla ne vaikuttavat ihmisen elämään.
  • Kallio, Miika (University of Helsinki, 2018)
    Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Erkki Kailan näkemyksiä suomalaisen yhteiskunnan ja evankelisluterilaisen kirkon tilasta Suomen itsenäistymisen jälkeisinä vuosina. Suomessa elettiin tuolloin poliittista ja henkistä murrosvaihetta. Suomen itsenäistymistä Neuvostoliitosta loppuvuodesta 1917 seurasi verinen sisällissota vuoden 1918 alussa. Suomessa vallitsi yhteiskuntaluokkien välinen taistelu työväenluokan tullessa tietoiseksi itsestään. Sosialistinen kuohunta aiheutti levottomuutta yhteiskunnassa ja vastustusta kristinuskoa ja kirkkoa kohtaan. Tutkimus käsittelee sitä, miten Kaila näki tuon ajan yhteiskunnallisen ja uskonnollisen tilanteen. Tutkimus tarkastelee Kailan näkemyksiä kirkon yhteiskunnallisesta asemasta ja roolista. Tutkimus antaa vastauksia siihen, mitä Kaila ajatteli yleisestä uskonnonvapaudesta, miten hän suhtautui kysymykseen uskonnonopetuksen asemasta yhteiskunnassa, ja mitä hän ajatteli kirkon ja valtion suhteesta. Kailan näkemyksiä tarkastellaan Kailan kirjallisen tuotannon kautta. Tutkimuksen lähteinä on käytetty Kailan kirjallista tuotantoa vuosilta 1920–1923 siltä osin, kuin se on relevanttia tutkimuksen aiheen kannalta. Tutkimuksen päälähteinä ovat kaksi Kailan kirjoittamaa teosta, joissa hän on käsitellyt Suomen yhteiskunnallista ja kirkollista tilaa itsenäistymisen jälkeisinä vuosina. Päälähdeteosten lisäksi lähdemateriaalina on käytetty Kailan painettuja valtiopäiväpuheita vuosilta 1921–1923, jolloin eduskunnassa käsiteltiin uskonnonvapauskysymystä. Tutkimus osoittaa sen, että Kaila seurasi tarkasti yhteiskunnallista kehitystä. Hän oli huolissaan suomalaisessa yhteiskunnassa voimistuvasta uskonnon- ja kirkonvastaisuudesta. Erityisen huolissaan Kaila oli sosialismista, jonka hän koki ajavan ihmisiä yhteiskuntaa ja kirkkoa vastaan. Kaila ei vain jäänyt aikansa tarkkailijaksi, vaan hän otti asiakseen kristinuskon ja kirkon puolustamisen. Kaila näki kristinuskon yhteiskunnan siveellisyyden ja moraalin perustana, ja kirkon kristinuskon edustajana yhteiskunnassa. Hän puolusti myös voimakkaasti tunnustuksellista uskonnonopetusta kansan siveellisyyden vaalijana. Kailalle kristinusko ja uskonnonvapaus kuuluivat yhteen, ja tämän vuoksi hän ajoi tarmokkaasti yhteiskuntaan yleistä uskonnonvapauslakia. Kaila näki tärkeäksi, että kirkon merkitystä ja asemaa koko kansan kirkkona korostettaisiin. Hän katsoi, että kirkko ja valtio hyötyvät siitä, että ne pysyvät yhteydessä toisiinsa. Kaila uskoi optimistisesti kansan kirkkouskollisuuteen myös lisääntyvän uskonnonvapauden myötä. Tutkimus osoittaa Kailan merkittävän vaikutuksen vuoden 1923 uskonnonvapauslain säätämiseen.
  • Jamnes, Eveliina (University of Helsinki, 2018)
    Tutkimukseni tehtävänä on tarkastella itsemurhayritykseen johtaneita tekijöitä ja elämässä eteenpäin pääsemistä itsemurhayrityksen jälkeen. Selvitän millaiset asiat ovat olleet itsemurhayrityksen taustalla ja miten itsemurhaa yrittäneet ovat päässeet elämässään eteenpäin. Näitä molempia aiheita tarkastelen myös hengellisyyden näkökulmasta. Tarkasteluni keskiössä ovat ihmisten kokemukset ja heidän erilaisille asioille antamansa merkitykset. Teoreettisena taustana käytän kahta selviytymisteoriaa: Richard Lazaruksen ja Susan Folkmanin teoriaa psyykkisen stressin hallinnasta sekä Kenneth Pargamentin teoriaa uskonnon merkityksestä selviytymisessä. Laadullisen tutkimukseni aineisto koostuu kahdeksasta teemahaastattelusta ja seitsemästä kirjeestä eli viidentoista itsemurhaa yrittäneen ihmisen kokemuksista. Tutkimukseen osallistuneista naisia on yhdeksän ja miehiä kuusi. Osallistuneet ovat taustoiltaan hyvin erilaisia ihmisiä ja asuvat eri puolilla Suomea, iältään he ovat 20–74 -vuotiaita. Aineiston analyysimenetelmänä käytän aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Sen avulla itsemurhayrityksen taustalta erottui prosessi, joka koostuu akuuteista tekijöistä ja taustatekijöistä. Elämässä eteenpäin pääsemisestä hahmottui niin ikään prosessi. Se koostuu merkittävimmäksi koetusta avusta, tukevasta avusta, eteenpäin pääsemisessä koetuista vaikeuksista ja jo tapahtunutta eteenpäin pääsyä ylläpitävistä tekijöistä. Itsemurhaa yrittäneet toivat myös esille asioita, jotka olisivat voineet auttaa heitä vielä kokemaansa paremmin. Monet itsemurhayrityksen taustalla olleet asiat ja elämässä eteenpäin pääsemistä auttaneet tekijät ovat luokitukseltaan samoja. Yleisimmiksi osoittautuivat sisäiset kokemukset ja sosiaaliset suhteet. Hengellisyys esiintyi niin itsemurhayrityksen taustatekijöissä kuin elämässä eteenpäin pääsemisessä. Elämässä eteenpäin pääseminen itsemurhayrityksen jälkeen näyttää linkittyvän vahvasti siihen, että elämässä olleet muut vaikeudet poistuvat ja elämään tulee positiivisia kokemuksia. Itsemurhayritys itsessään voi jäädä melko vähälle käsittelylle. Tutkimukseni ei pyri tilastolliseen yleistettävyyteen, mutta se lisää ymmärrystä itsemurhayritysten taustalla olevista asioista, elämässä eteenpäin pääsemisestä yrityksen jälkeen sekä hengellisyyden merkityksestä näissä molemmissa.
  • Keinänen, Eveliina (University of Helsinki, 2018)
    Tämän tutkimuksen keskiössä on Suomen markkinaosuuksiltaan kolmen suurimman pankin, OP Ryhmän, Nordean ja Danske Bankin yritysarvot. Tutkimuksen tehtävänä on selvittää mitä arvoja kukin pankki on valinnut yrityksen toimintaa ohjaaviksi arvoiksi, miten arvokäsitteet on määritelty ja eroavatko valinnat toisistaan. Pankkien yritysarvoja tarkastellaan käyttäen hyödyksi Tero Kauppisen arvokorijaottelua sekä Tapio Aaltosen ja Lari Junkkarin arvoavaruutta eli arvojen neljää kenttää. Tutkimusmetodina käytetään systemaattista analyysia, jossa keskitytään erityisesti keskeisiä arvokäsitteitä koskevaan analyysiin. Tutkimuksen aineisto koostuu esitellyistä yritysarvoista sekä niiden mahdollisista määrittelyistä ja täsmennyksistä. Pankit nähdään tavallisesti rahalaitoksina. Niiden liiketoiminnan keskiöksi kuvataan raha, jolla mitataan taloudellista tulosta. Kukin tutkimukseen valituista pankeista on valinnut yrityksen toimintaa ohjaavat yritysarvot, jotka esitellään pankkien omilla kotisivuilla. Pankkien yritysarvokäsitteiden esittelymuoto sekä arvojen määrittelyt ja täsmennykset eroavat toisistaan. Taustaluvussa tarkastellaan tutkielman kannalta keskeisimmät käsitteet kuten yritysetiikka, yrityskulttuuri ja yritysarvot. Seuraavissa pääluvuissa esitellään lyhyesti kunkin pankin historia, tarkastellaan yritysarvokäsitteet ja kootaan yhteen keskeiset huomiot. Loppukatsauksessa esitellään tutkimuksen keskeisimmät tulokset ja eroavaisuudet pankkien yritysarvojen välillä. Pankkien yritysarvot eroavat sekä valittujen arvokäsitteiden että lukumäärän osalta, mutta tutkimus osoittaa, että eri pankkien yritysarvoiksi valitut arvokäsitteet ovat sisällölliseltä merkitykseltään hyvin samankaltaisia. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että näiden kolmen pankin yritysarvoissa on nähtävissä sekä yleisimmät arvokorikokonaisuudet että eri arvoavaruuden kentät. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että Suomen pankkisektorin suurimmat toimijat ovat yritysarvovalinnoillaan tuoneet esille arvojen merkityksen organisaation toiminnassa. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että eettiset kysymykset ja ongelmat ovat nostaneet arvoaan Suomen pankkisektorilla.
  • Jääskeläinen, Tanja (University of Helsinki, 2018)
    Tällä tutkimuksella selvitetään murrosiän ja uskonnollisuuden kokemuksia. Tutkimuksessa tarkastellaan nuorten kokemuksia murrosiästä ja sen merkityksestä uskonnollisuudelle. Tutkimuksessa käsitellään erityisesti niitä kokemuksia ja haasteita, joilla on vaikutusta nuorten uskonnollisuuteen. Keskeistä on myös tyttöjen ja poikien väliset erot kaikkien kokemuksien osalta. Tutkimuksella arvioidaan niitä tekijöitä, joilla nuorten uskonnollisuuteen on vaikutusta. Tutkimus on kvantitatiivinen eli määrällinen tutkimus ja sen tuloksia tarkasteltiin tilastollisin menetelmin. Tutkimukseen osallistui yhdeksäsluokkalaisia Helsingin alueen viideltätoista yläkoululta ja kyselyyn vastasi yhteensä 250 oppilasta. Vastaajajoukko käsitti 10 % koko Suomen yhdeksäsluokkalaisista. Tilastollisilla menetelmillä vastataan neljään tutkimuskysymykseen: 1) Miten murrosikä koetaan?, 2) Miten uskonnollisuus koetaan?, 3) Miten sukupuoli selittää vastauksia? ja 4) Mitkä tekijät vaikuttavat murrosikäisten uskonnollisuuteen? Tutkimustulokset osoittivat, että murrosikäiset kokivat oman murrosikänsä sopivaksi ja eivät nähneet sen olleen heillä liian hankala. Vastaajat myös kokivat oman murrosikänsä olleen nuorten yleistä murrosikää helpompia. Tämä osoittaa, että vastaajajoukon murrosikä tuntui olleen heistä helppo. Murrosiässä ei pääosin koettu suuria elämänmuutoksia tai haasteita. Murrosiän suurimpia ongelmia olivat stressi ja yksinäisyys, joita vastaajat kokivat eniten. Näitäkin kokemuksia nuorilla oli suhteellisen vähän, mutta niiden osalta lisätutkimukselle olisi varmasti tulevaisuudessa tarvetta. Uskontoon vastaajat suhtautuivat neutraalisti ja sen nähtiin olevan osa suomalaista yhteiskuntaa. Omaa uskonnollista vakaumusta pystyi vastaajien mielestä näyttämään muille vapaasti muille. Kirkkoon kuuluminen oli vastaajille tärkeää ja tämä osoittaa aiempien tutkimusten kanssa yhteneväisyyttä. Aikuistumisleirit olivat vaikuttaneet nuorten uskonnollisuuteen kohtalaisesti ja tutkimustuloksista selvisi, että leirien vaikutus korreloi uskonnollisuuden vahvistumisen kanssa. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että murrosiän uskonnollisuudelle merkityksellisempiä tekijöitä ovat sosiaaliset tekijät. Perhe, ystävät ja uskonnollinen yhteisö vahvistavat selkeästi murrosikäisten uskonnollisuutta. Uskonnollista kasvatusta saaneet ovat myös murrosiässä selvästi uskonnollisimpia. Myös koulun katsomusopetus koetaan omaa uskoa vahvistavaksi tekijäksi. Aikuistumisleirit ovat nuorille positiivisia kokemuksia, joiden uskonnollinen merkitys korostuu erityisesti uskonnollisilla ja hengellisillä nuorilla. Murrosiän kokemuksilla ei havaittu olevan merkitystä uskonnollisuuteen ja uskonnollisuuteen eivät vaikuttaneet erilaiset negatiiviset tilanteet elämässä. Uskonnollisuuteen negatiivisesti vaikuttavia tekijöitä ei tutkimuksessa noussut juurikaan esille. Murrosikä ei suurimmaksi osaksi vaikuttanut uskonnollisuuteen. Jos vaikutusta kuitenkin havaittiin, oli se lähes aina positiivista.
  • Shah, Syed Waqar Ali (University of Helsinki, 2018)
    Some claim religion kills while others say people kill for all sort of things. In fact, the link between religion and violence is a much-debated academic topic. William T. Cavanaugh (2009) has challenged what he called the 'conventional wisdom' about religious violence by pinpointing several important 'blind spots.' His discussion of the usefulness of the construct of religious violence for its consumers in the West is fundamental to this study. Cavanaugh concludes that the 'myth of religious violence' served West in both domestic politics and foreign policy and has been used against Muslims in particular. According to Mathew Rowley (2015) religious violence is a context-dependent and very complex phenomenon and oversimplifying the connection may help to jeopardize peace. In the wake of few historical incidents in the late 20th century, a small fragment of extremists emerged in the Muslim world. The activities of such groups, especially in the post 9/11 era, provided an avenue for the media and some academics to give a clear-cut answer to the question, i.e., to attribute Islam and jihad to violence. This study highlights the difference between the theoretical discussions about jihad among academics and its practical implementation in the texts of Muslims thinkers. Academic works on jihad have failed to address this issue and thus led widespread conviction of the contemporary scholarship that jihad has remained an unchanged and fixed concept. In this view, 'Muslim' extremists and terrorists are the real face of Islam, and the notion of abodes means the absolute supremacy of Islamic rule over the whole world in which peaceful coexistence between Muslims and non-Muslims is not possible even on an individual level. The discussion on the concept of jihad among contemporary scholars, especially Daniel Pipes (2002), David Cook (2005), Patricia Crone (2004), Bernard Lewis (2003), and Rudolph Peters (1979 and 1996) serve as the reference point to my analysis. Brigitte Gabriel (2009) work has been included as a representative of the 'popular literature' on jihad, which reproduces the 'myths' in a more aggressive form. I applied a two-way strategy to highlight the meaning of jihad in Muslim thought by presenting an overview of Muslim history, with focus on jihad, and an investigation of Muslim sources. Mawdudi (1996, 2000), Nasir (2013), and Ahmad (2016) argue that Islam through its concept of jihad allows limited violence under certain conditions and in specific environments. The analysis illustrates that there is a wide variety of how central concepts directing the interpretation of jihad have been understood. Such differences have not only created theoretical disputes but also given rise to various practical implications. Similarly, Mamdani (2003) asserts that the current Muslim extremism and terrorism is the outcome of specific political and strategic policies of the West, mainly the US. The analysis of Muslim sources gives no support for the view of such academic research on religion and violence that has singled out Islam and jihad and equated them with violence. To correct the view, the diverse historical interpretations of jihad should be identified, and a detailed study of the rich theological discussions on jihad should be taken into consideration. A central feature in the misrepresentation of jihad is the failure to pay notice to the variety of meanings and interpretations of jihad, and the notion of the abodes in Muslim legal tradition. Much of contemporary academic scholarship is based on superficial knowledge of the Islamic sources and an overemphasis of certain statements of classical jurists, which leads to the simplification of complex concepts.
  • Mäkitalo, Ilari (University of Helsinki, 2018)
    Tutkielmani käsittelee Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappien toteuttamaa ajanvarauksetonta sielunhoitoa Helsingin keskustassa vuonna 2018. Tutkimukseni tarkempina kohteina ovat Helsingin tuomiokirkko, Temppeliaukion kirkko, Kallion kirkko ja Kampin kappeli. Tutkimukseni kohteiksi on valikoitu kolme turistien suosiossa olevaa kirkkoa, sekä yksi Helsingin keskustan kirkko, joka ei ole varsinainen turistinähtävyys. Tutkimuskysymyksenäni oli, minkälaista on ajanvaraukseton sielunhoito Helsingin keskustan alueella vuonna 2018. Aineistonani käytin kuuden ajanvarauksetonta sielunhoitotyötä toteuttavan papin haastatteluja. Papit työskentelivät tutkimukseni kohdekirkoissa. Haastattelut tein keväällä 2018. Menetelmänäni oli puolistrukturoitu haastattelu. Haastattelut litteroin ja keräämäni aineiston käsittelin sisällönanalyysi-menetelmällä. Tutkimukseni mukaan papit toteuttivat ajanvarauksetonta sielunhoitoa Suomen evankelis-luterilaisten kirkon oppien ja ohjeiden mukaisesti. Pappien kompetenssi vastasi ajanvarauksettoman sielunhoitotyön odotuksia. Työssään papit korostivat kuuntelua ja kuulemisen merkitystä. Selkeästi käytetyimpänä hengellisen työn välineenä papit hyödynsivät kohtaamisissa rukousta. Monissa tapauksissa pappien tapa toteuttaa sielunhoitoa saattoi poiketa muiden pappien tavasta toteuttaa ajanvarauksetonta sielunhoitoa jopa saman kirkon sisällä, sillä papit eivät keskustelleet sielunhoitotyöstä keskenään. Papit kokivat etteivät ajanvarauksettoman sielunhoidon kysyntä ja tarjonta vastanneet toisiaan aina toivotulla tavalla markkinoinnista huolimatta. Ajanvarauksettomaan sielunhoitoon hakeutui huomattavasti vähemmän ihmisiä, kuin papit olisivat olleet valmiita ottamaan vastaan. Papit olivat saaneet työnohjausta ja työhön liittyvää koulutusta. Erityisesti työnohjausta pidettiin työlle merkittävänä. Tutkimuksessa näkyi selkeästi se, että turistien suosiossa olevat kirkot vetivät puoleensa ihmisiä ajanvarauksettomaan sielunhoitoon ympäri Suomea. Kävijät saattoivat kokea vieraalle papille ajanvarauksettomaan sielunhoitoon hakeutumisen helpottavan vaikeiden ja henkilökohtaisten asioiden käsittelemistä.
  • Eiro, Sanna (University of Helsinki, 2018)
    Tutkielma tarkastelee 35–65 -vuotiaiden uskonkriisin kanssa kamppailleiden ihmisten kokemuksia Suomen evankelisluterilaisen kirkon tarjoamasta sielunhoidosta. Sielunhoito on keskeinen osa kirkon elämää ja papin kanssa tapahtuva uskonkriisin käsittely liittyy sielunhoidon keskeiseen eksistentiaalisia kysymyksiä ja jumalasuhdetta käsittelevään alueeseen. Tutkielma selvittää millaisena uskonkriisi näyttäytyy sielunhoitoon hakeutuvan näkökulmasta ja mitä odotuksia se asettaa sielunhoidolle, minkälainen on papin kanssa tapahtuva kohtaaminen ja millainen merkitys kohtaamisella on uskonkriisissä. Sekä uskonkriisi että sielunhoito ovat monimuotoisia ilmiöitä. Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostuu ihmisen ja uskon kehitystä sekä sielunhoitoa tarkastelevasta kotimaisesta ja kansainvälisestä tutkimuksesta. Tämän kvalitatiivisen tutkielman aineiston keräys toteutettiin julkisella haastattelukutsulla pääkaupunkiseudulle keskittyneissä medioissa. Aineisto koostuu seitsemästä teemahaastattelusta, jotka analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Keskeiset uskonkriisiin johtaneet tekijät ovat kokemus ulkopuolisuudesta, erilaiset traumaattiset kriisitapahtumat ja oma jumalasuhde. Näihin vaikuttavat elämänkulku ja ihmissuhteet. Yleisesti voidaan todeta, että uskonkriisit kietoutuivat voimakkaasti ihmisen koko elämänkulkuun, eivätkä tuo sielunhoitotilanteeseen mitään erityisiä odotuksia. Uskonkriisiin liittyvät sielunhoitokohtaamiset ovat dialogisia, spirituaalisia ja terapeuttisia. Auttavuuden kannalta merkittävää on papin sekä hengellinen että psyykkinen koulutus- ja osaamistaso. Keskeistä on yksilön kuuntelu ja kunnioittava suhtautuminen. Kohtaamattomiksi koetuissa sielunhoitotilanteissa kommunikaatio ei toimi ja tilanteet koetaan epäempaattisina ja epäeettisinä. Uskonkriisiprosessin monet vaikutukset ovat sielunhoidosta riippumattomia henkisiä ja hengellisiä muutoksia ja ne voidaan nähdä myös uskonelämän rakenteellisina muutoksina. Sielunhoidon kohtaamiskokemuksella on vaikutusta uskonkriisiin. Sielunhoidon merkitys jakaantuu kriisiä syventävään, uskonelämää vahvistavaan ja hyvinvointia ja elämänhallintaa lisäävään kategoriaan. Toimimattomissa kohtaamisissa sielunhoito systemaattisesti syventää uskonkriisiä tai se voi jopa luoda uskonkriisiksi koetun tilan. Auttavat kohtaamiset puolestaan mahdollistavat uskonelämän vahvistumisen ja elämänhallinnan lisääntymisen. Tutkielma tuo ilmi monimuotoisuuden sielunhoitajien koulutuksessa ja orientoitumisessa sielunhoidollisiin tehtäviin ja tukee viitekehyksen kuvaa ihmisen hengellisen ja psyykkisen todellisuuden sisäkkäisyydestä. Sielunhoito on yksi apukeino elämän eri ulottuvuuksien käsittelyssä ja uskonkriisin yhteydessä auttavissa kohtaamisissa se on merkittävä hengellisen ja psyykkisen pohdinnan paikka.
  • Goggin, Marina (University of Helsinki, 2018)
    Both ancient writers and modern scholars have noted the frequency with which ascetics in the late Roman Empire were accused of Manichaeism. Such accusations are often discussed in relation to specific incidents, but have not typically been examined as a phenomenon in their own right. In this thesis, I compare the roles of Manichaean accusations in the Priscillianist and Jovinianist controversies. Priscillian was convicted of sorcery, and yet the accusation of Manichaeism haunted him so thoroughly that after his death, the emperor Magnus Maximus freely referred to him and his companions as Manichaeans. Prior to his death, Priscillian condemned Manichaeism for its illegality and idolatry, suggesting that Manichaeans were sun-worshippers in documents intended to demonstrate his own orthodoxy to skeptics. In the Jovinianist controversy, a veritable web of accusations plagued participants on both sides. The controversy’s particular focus on marriage, sex, and celibacy created an environment in which Manichaeism was frequently invoked, first to condemn anyone who rejected marriage as the Manichaeans were said to do, and later to condemn even Jovinian, who specifically campaigned against the elevation of celibacy. A comparison of the two controversies reveals a few basic patterns. First, the 'Manichaean' label was versatile because Manichaeism itself carried a wealth of negative connotations, from magic to rejection of marriage to idolatry; it could easily be applied to opponents for a broad variety of reasons. Second, there are commonalities between the accusations in the two controversies: association with illegality, heresy, and asceticism are the common threads that unite the accusations. Third, in a time when the boundaries of orthodoxy were still being debated, Manichaeism served as a useful signpost for what was not orthodox. There were many polemical labels that could be applied to one’s opponents in this period; I argue that the accusation of Manichaeism stood out for its versatility, power, and the immediate relevance it gained from the visible presence of Manichaeans in the Empire.
  • Markkanen, Anna (University of Helsinki, 2018)
    Käsittelen tutkielmassani vuoden 1948 kirkolliskokouksen kysymystä eronneiden uudelleenvihkimisestä. Selvitän, millaisia vaihtoehtoisia ratkaisutapoja uudelleenvihkimiskiellolle kokouksessa esitettiin ja miten niitä perusteltiin. Lisäksi selvitän, oliko kirkolliskokousedustajien välillä havaittavissa jännitteitä sekä muuttuiko joidenkin heistä kanta kokouksen aikana. Käytän menetelmänä lähilukua, jonka avulla pyrin tarkastelemaan kirkolliskokouksessa käytyjä keskusteluja mahdollisimman tarkasti. Lähteinäni ovat vuoden 1948 keskustelupöytäkirjat, joissa eronneiden uudelleenvihkimiskysymystä käsiteltiin kirkkolakikomitean mietinnön, lähetekeskustelun, siviilivaliokunnan sekä loppukeskustelun aikana. Sodan aikana solmittiin avioliittoja, jotka päättyivät herkästi eroon. Eduskunnan hyväksymä avioliittolaki vuodelta 1929 salli uudelleenvihkimisen. Luterilaisen kirkon oli määriteltävä kantansa lisääntyneisiin uudelleen avioitumisiin. Kirkolliskokouksessa esitettiinkin, että kirkko ei vihkisi eronneita uudelleen kristilliseen avioliittoon. Tätä perusteltiin muun muassa Raamatulla, jota pidettiin kirkon ylimpänä auktoriteettina. Tutkimus osoittaa, että kokouksessa esitettiin useita vaihtoehtoja uudelleenvihkimieskiellolle. Niitä olivat erityisesti eronneiden uudelleenvihkimiseen liittyvät kirkkolain pykälät, kuten uusi vihkikaava, karenssiaika ennen uuden liiton solmimista sekä yksittäisen papin tai hiippakunnan erityislupa. Kokouksessa esitettiin myös toisenlaisia vaihtoehtoja eronneiden uudelleenvihkimiskiellolle. Vihkimiskiellon vaihtoehdoilla pyrittiin avioerotilastojen pienentämiseen sekä kansalaisten seksuaalimoraalin kasvattamiseen. Näitä olivat ennaltaehkäisevä työ sekä valistustyö. Myös kirkon järjestämiä kinkereitä sekä papin jalkautumista tiiviimmin seurakuntalaisten keskuuteen pidettiin mahdollisina keinoina vaikuttaa seurakuntalaisten epäsiveelliseen elämään ja alhaiseen seksuaalimoraaliin. Tutkimuksen mukaan aiheen arkaluonteisuudesta huolimatta keskustelu oli pääosin asiallista, eivätkä välit jännittyneet kuin parin edustajan välillä. Kokouksen aikana ei kukaan edustajista vaihtanut kantaansa.
  • Korkalainen, Milla (University of Helsinki, 2018)
    Tutkielmassa tarkastellaan läheisensä menettäneiden lasten suhdetta menetettyyn sururyhmän kontekstissa. Tutkielman tehtävänä on ymmärtää, miten lasten suhde ja side menetettyyn rakkaaseen tulee esiin heidän piirustuksissaan ja kertomuksissaan, ja toisaalta, mikä rooli sururyhmällä on lasten surussa. Lapsen ja kuolleen läheisen suhdetta tutkielmassa tarkastellaan jatkuvan tunnesiteen paradigmaa soveltaen. Tunnesiteen katsotaan jatkuvan kuoleman jälkeen läheisen menettäneen ja kuolleen välillä. Suhde läheisen menettäneen ja kuolleen läheisen välillä kuitenkin muuttuu elämän mittaan, sillä surun ajatellaan olevan elämänmittainen kokemus. Tutkielman aineisto koostuu neljästä eri materiaalista: visuaalisesta (piirustukset), kirjoitetusta (lasten taustatiedot), puhutusta (haastattelut) ja osallistuvasta havainnoinnista sururyhmässä. Tutkimusaihetta lähestytään sekä visuaalis-narrativiisella otteella viiden latenssi-ikäisen (9−11 vuotiaan) lapsen piirustuksien ja kertomusten kautta sekä temaattisnarratiivisella näkökulmalla sururyhmän ohjaajien haastattelun perusteella. Visuaalis-narratiivisen analyysin pohjalta nousee esiin kolme erilaista suhdetta ja sidettä menetettyyn: erottamaton side, muuttuva side ja tunnusteleva side. Nämä erilaiset tunnesiteet vaikuttavat olevan jatkuvan neuvottelun alla. Ne voivat muuttua ajan mittaan lapsen kasvaessa ja kehittyessä, ja ovat sidoksissa elämän sosiaaliseen ja kulttuuriseen kontekstiin latenssi-ikäisen lapsen tunnustellessa omaa rooliaan yhteiskunnassa. Temaattis-narratiivisesta analyysistä nousevien teemojen perusteella sururyhmässä menetetyt läheiset tulevat muistelun kautta näkyviksi ja muistelun pohjalta rakentuu side menetettyyn, vaikkakaan tuonpuoleisuuden ajatukset eivät ryhmässä nouse esiin. Sururyhmä antaa apukeinoja ja voimavaroja erityisesti ryhmän tarjoaman vertaistuen kautta surun kohtaamiseen, joka saattaa olla monelle ammattilaiselle haasteellista. Lopulta, surun sanoittaminen ja surun kokonaisvaltaisuuden käsittäminen sekä tulevaisuuden näkeminen merkityksellisenä tarjoavat surun kanssa eläville lapsille voimavaroja tulevaan. Näin ollen tutkielman tulokset osoittavat sururyhmän olevan tarpeellinen surun käsittelyssä. Tutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä, että jatkotutkimuksena olisi hyödyllistä yhdistää kriisikeskusten ja seurakunnan lasten sururyhmätoiminta sekä tehdä pitkittäistutkimusta, sillä se mahdollistaisi suhteen ja tunnesiteen tarkastelun pidemmällä aikavälillä.

Näytä lisää