E-thesis - opinnäytteet ja opinnäytetiivistelmät

 

Helsingin yliopistossa tehtyjä opinnäytteitä ja niiden tiivistelmiä. Kaikista opinnäytteistä ei ole kokotekstiä saatavilla. Ohjeet Helsingin yliopiston opinnäytteen jättämiseen ja julkaisemiseen E-thesis palvelun sivustolla

Kokoelmat

Uusimmat julkaisut

  • Loorits, Kristjan (Helsingin yliopisto, 2019)
    Filosofisen tietoisuustutkimuksen kaksi ydinhaastetta ovat tietoisuuden vaikea ongelma ja tietoisuuden yksityisyyden ongelma. Vaikea ongelma voidaan muotoilla kysymyksenä: Miksi ja miten käyttäytymistämme ohjaavat aivoprosessit synnyttävät tietoisen kokemuksen? Yksityisyyden ongelma ilmenee taas jännitteenä kahden uskottavalta vaikuttavan näkemyksen välissä. Toisaalta, tietoisuus vaikuttaisi olevan yksityinen, koska ainoastaan tietoisuuden subjektilla on välitön pääsy tietoisuutensa sisältöön (muut eivät voi tietää mitä ajattelen tai koen, jos päätän olla kertomatta siitä). Toisaalta, koska tietoisen kokemuksen sisällöstä on mahdollista puhua (voin halutessani kertoa muille mitä ajattelen tai koen), niin tämän sisällön on ”koostuttava” julkisista elementeistä, koska täysin yksityisiin olioihin ei ole mahdollista viitata julkisessa kielessä. Yksityisyyden ongelma on motivoinut useita filosofeja kehittämään näin sanottuja eksternalistisia tietoisuusteorioita, joissa tietoisuuden katsotaan ulottuvan aivojen ja kehon ulkopuolelle ympäristöön. Esitän väitöskirjassani, että tietoisuus on strukturaalien ilmiö ja että tietoisuuden vaikea ongelma nousee kyvyttömyydestämme hahmottaa tietoisuuden kvalitatiivisten ominaisuuksien eli kvalioiden (kuten kivun kivuliaisuus ja punaisen koettu punaisuus) sisäisiä struktuureja. Ehdotan Francis Krickin ja Christof Kochin neurobiologisen tietoisuusteorian hengessä, että kvaliat ovat laajoja tiedostamattomien assosiaatioiden verkostoja, joiden neuraalinen perusta on löydettävissä aivoista. Esitän myös, että tietyntyyppisen aivostimulaation avulla pitäisi olla periaatteessa mahdollista paljastaa kvalioiden strukturaalinen luonne suoraan kokemuksen subjektille. Lisäksi väitän, että strukturaalinen tietoisuuskäsitys auttaa ratkaisemaan tietoisuuden yksityisyyden ongelman, koska yksityisistä strukturaalisista ilmiöistä on mahdollista puhua viittaamalla strukturaalisesti samankaltaisiin (tai isomorfisiin) julkisiin ilmiöihin. Samalla väitän, että eksternalistisiin ratkaisuihin ei ole näin ollen tarvetta. Puolustamani strukturaalinen tietoisuuskäsitys herättää lukuisia perustavanlaatuisia kysymyksiä koskien struktuurien metafyysistä luonnetta. Näihin kysymyksiin haen väitöskirjassani vastauksia rakennerealismina (tai strukturaalisena realismina) tunnetun tieteenfilosofisen viitekehyksen kautta.
  • Kalliomäki, Merja (Helsingin yliopisto, 2019)
    Väitöskirjani koostuu kahdesta laajasta tapaustutkimuksesta suur-Kiinan alueelta. Työn ensimmäinen osa tarkastelee Taiwanin pingpu-heimojen identiteetin muutosten historiaa ja tähän liittyviä ulkoisia ja sisäisiä syitä 1600-luvulta saakka. Tarkastelen erityisesti näiden alkuperäisasukkaiden identiteetin politisointia, mikä tapahtui stigmatisoimalla heidän omakuvansa 1900-luvun alussa ja myöhemmin saaren demokratisoinnin myötä hyödyntämällä heitä Taiwanin itsenäisyyspyrkimyksissä. Pohjavireenä läpi pingpu-heimojen historian näkyy saaren hallitsijoiden perinteinen konfutselainen ihmiskäsitys ja siihen liittyvä velvollisuus "sivistää" "barbaarit" ihmisiksi. Työn toinen osa käsittelee Sinkiangin uiguurien identiteetin muodostumista ja vahvistumista sekä Kiinan kommunistipuolueen pyrkimyksiä assimiloida uiguurit han-kiinalaisiksi. Tarkastelen niitä metodeja, joita Kiina käyttää saavuttaakseen homogeenisen ja han-kiinalaisiin arvoihin perustuvan Sinkiangin väestön. Lisäksi käsittelen nitä reaktioita, joilla uiguurit pyrkivät puolustamaan identiteettiään. Kummankin osan aineisto perustuu pitkäaikaiseen omakohtaiseen kenttätyöhön sekä relevantteihin sekundaarillähteisiin.
  • Benner, Christian (Helsingin yliopisto, 2019)
    The explosion of genomic data during the last ten years and the advent of Genome-Wide Association Studies (GWAS) have led to robust statistical associations between thousands of genomic regions and hundreds of phenotypes. However, any one associated genomic region can harbor thousands of correlated genetic variants, complicating the understanding of the underlying biological mechanisms that led to these associations. To address this problem, this doctoral thesis presents the development of the FINEMAP software for fine-mapping causal variants in these regions. In 2016, we solved the existing issue with the computationally expensive exhaustive search strategy of existing fine-mapping methods by implementing a Bayesian regression model and an ultrafast stochastic search algorithm in the FINEMAP software. We demonstrated that FINEMAP opens up completely new opportunities by fine-mapping the High Density Lipoprotein (HDL) cholesterol association to the LIPC locus with 20,000 variants in less than 90 seconds, while exhaustive search would require many years. With extensive simulations we further showed that FINEMAP is as accurate as exhaustive search when the latter can be completed and achieves even higher accuracy when the latter must be restricted due to computational reasons. Thus, FINEMAP is a promising tool for future fine-mapping analyses. Fine-mapping methods that use GWAS results also require Linkage Disequilibrium (LD) information as input in the form of estimates of pairwise correlations between variants. Motivated by feedback from FINEMAP users, we investigated in 2017 the consequences of misspecification of LD that could happen when publicly available reference genomes are used. We demonstrated both empirically and theoretically that the size of the reference panel needs to scale with the GWAS sample size to produce accurate results and we provided the LDstore software to help share LD estimates. This finding has important consequences for the application of all fine-mapping methods using GWAS results from GW AS consortia in which accurate LD estimates from each participating study are typically not available. In 2018, we implemented in FINEMAP an approach for estimating how much phenotypic variation can be explained by the causal variants. To demonstrate this, we applied FINEMAP to 110 regions across 51 biomarkers on 5,265 Finnish samples. We compared regional heritability estimation using FINEMAP with both the variance component model BOLT and fixed-effect model HESS in biomarker-associated regions, showing good concordance among all methods. Through simulations with biobank-scale projects, we also illustrated how violations of model assumptions on polygenicity or unspecified genetic architecture induces inaccuracy to the existing heritability estimates that becomes more accentuated as statistical power to identify causal variants increases. Ever increasing GWAS sample sizes, soon reaching millions of samples, provide unprecedented statistical power to decompose heritability estimates from polygenic models into heritability contributions from causal variants. In conclusion, this doctoral thesis shows that (1) the computational efficiency and accuracy of FINEMAP makes it a promising fine-mapping tool, (2) LD estimates need to be chosen more carefully than previously thought to avoid bias, and (3) large-scale data sets provide new opportunities for fine-mapping to deduce a variant-level picture of regional genetic architecture.
  • Tuomilehto, Noora (Helsingin yliopisto, 2019)
    Lapsuusajan murtumat ovat yleisiä. Arviolta kaksi viidestä pojasta ja yksi kolmesta tytöstä saa vähintään yhden luunmurtuman ennen 16 vuoden ikää. Värttinäluu on yleisin murtunut luu, olkaluu toiseksi yleisin. Olkaluun suprakondylaarinen murtuma on yleisin olkaluun alaosan murtuma. Virheasentoinen olkaluun suprakondylaarimurtuma hoidetaan pääasiallisesti murtuman sisäisellä kiinnityksellä, siksi se on yleisin leikkauksellisesti hoidettava murtumatyyppi lapsilla. Leikkauksenjälkeisiä kontrolleja röntgenkuvineen on yleisesti järjestetty 1¬-2 viikon sisällä leikkauksesta ja piikin poiston yhteydessä, vaikkakaan niillä ei ole osoitettu olevan merkitystä murtuman hoidossa. Verisuonivammat ovat harvinaisia. Virheasentoisiin suprakondylaarimurtumiin liittyy korkein hermovamman riski muihin lapsuusajan murtumiin verrattuna. Valtaosa hermovammoista on murtumasta johtuvia, mutta on raportoitu jopa 4% hoitoon liittyvä hermovammariski. Tunnetuin suprakondylaarimurtumasta johtuva komplikaatio on varusvirheasento, jota pääosin pidetään kosmeettisena haittana. Potilasvakuutuskeskus korvaa Suomessa hoitoon liittyvät virheet. Virheasentoisten olkaluun suprakondylaarimurtumien pitkäaikaistulokset ovat heikosti dokumentoituja. Tässä retrospektiivisessä tutkimussarjassa potilasaineistona käytettiin Helsingin yliopistollisessa sairaalassa Lastenklinikalla leikkauksellisesti hoidettuja olkaluun alaosan suprakondylaarimurtumapotilaita. Hoitovirheitä koskevassa osatutkimuksessa aineistona käytettiin Potilasvakuutuskeskuksen saamia vahinkoilmoituksia. Tutkimuksemme tavoitteena on parantaa piikkikiinnitettävien lasten olkaluun suprakondylaarimurtumien hoitoa luomalla leikkausohjeistus tutkimushavaintojemme pohjalta. Pyrimme selvittämään, voiko leikkaushoidon tuloksia (murtumareduktio, piikkikiinnitys) parantaa siirtämällä toimenpide virka-aikaan. Tarkoituksenamme on määrittää leikkauksenjälkeisten radiologisten kontrollien merkitystä hoitoon ja selvittää, onko röntgenkuvista mitattavilla suureilla ennustearvoa potilaiden pitkäaikaistuloksiin. Tavoitteenamme on selvittää yleisimmät syyt korvattaviin hoitovirheisiin lasten olkaluun alaosan murtumissa ja määrittää näiden murtumien hoidon laatu Suomessa. Haluamme myös määrittää objektiiviset ja subjektiiviset pitkäaikaistulokset Helsingin Lastenklinikalla leikkauksellisesti hoidetuilla olkaluun alaosan suprakondylaarimurtumapotilailla.
  • Savola, Paula (Helsingin yliopisto, 2019)
    Somaattisia mutaatioita eli elämän aikana syntyneitä mutaatioita kertyy elimistön eri kudoksiin elämän aikana. Somaattiset mutaatiot ovat keskeinen tekijä syöpäkasvainten kehityksessä, mutta niiden merkitystä ja kirjoa muissa kuin syöpätaudeissa tunnetaan huonommin. Autoimmuunisairauksissa immuunijärjestelmä hyökkää omia kudoksia vastaan. Yli 5%:lla länsimaiden väestöstä onkin jokin autoimmuunisairaus. Tästä huolimatta autoimmuunisairauksien mekanismit ovat huonosti tunnettuja. Selvitimme tässä väitöskirjatyössä somaattisten mutaatioiden kirjoa nivelreuma- sekä immuunipuutospotilaiden valkosoluissa. On mahdollista, että jotkin somaattiset mutaatiot voivat vaikuttaa immuunisolujen toimintaa tulehdusta edistäväksi syövänkehityksen sijaan. Ensimmäisessä osatyössä kuvasimme ensimmäistä kertaa somaattisia mutaatiota kypsissä T-soluissa nivelreumapotilailla. Tällaisia geneettisiä muutoksia esiintyy noin viidesosalla nivelreumapotilaista. Neljännessä osatyössä osoitimme, että immuunipuutospotilaiden aineistossamme 65%:lla oli myös somaattisia mutaatioita kypsissä T-soluissa. Myös terveiltä yksilöiltä löytyi mutaatioita. Somaattiset mutaatiot T-soluissa ovat siis hyvin yleinen ilmiö, ja osa niistä sijaitsi tunnetuissa kasvunrajoite- tai syöpägeeneissä tai tulehdusvasteita säätelevissä geeneissä. Myös veren kantasoluista peräisin ovat, verisyöpään liittyvien geenien mutaatiot ovat yleisiä. Kolmannessa osatyössä löysimme tällaisia mutaatioita 17%:lta (10/59) nivelreumapotilaalta. Väitöskirjan toisessa osatyössä osoitimme, että tietyt somaattiset mutaatiot liittävät harvinaisen nivelreuman alatyypin (Feltyn oireyhtymä) ja suurten granulaaristen lymfosyyttien (LGL) leukemian yhden sairauden jatkumoksi. Molemmissa sairauksissa esiintyy nimittäin somaattisia STAT3-mutaatioita samantasoisella esiintyvyydellä (Feltyn oireyhtymässä 43%:lla potilaista) Tämä väitöskirjatyö tuo esiin, että somaattiset mutaatiot immuunisoluissa ovat siis yleisiä löydöksiä nivelreuma- ja immuunipuutospotilailla. Immuunivälitteisissä sairauksissa ja syövässä on siten samankaltaisia molekyylitason löydöksiä, mikä tuo esiin uuden mahdollisen säätelymekanismin immuunisolujen toiminnoille. Jatkotutkimukset mutaatioiden kirjosta, yleisyydestä, ja käytännön merkityksistä sairauksien säätelijöinä ovat kuitenkin tarpeen.
  • Merkkola-von Schantz, Päivi (Helsingin yliopisto, 2019)
    Rintojen pienennysleikkaus eli reduktioplastia on yleinen plastiikkakirurginen toimenpide. Leikkauksessa poistettu rintakudos lähetetään usein patologille tutkittavaksi. Kudostutkimuskäytännöt vaihtelevat kuitenkin eri keskuksissa niin kotimaassa kuin kansainvälisesti. Rinnat kuvataan ennen leikkausta mammografialla, ultraäänellä tai molemmilla menetelmillä. Kuvantamisen herkkyyttä, tarkkuutta tai todellista toteutumista ei ole kartoitettu aiemmin Suomessa. Leikkausta edeltävän kuvantamisen rooli on kiistanalainen myös muualla. Tutkimuksessa selvitettiin, kuinka usein rintojen pienennysleikkauksen kudosnäytteistä löytyy ennalta odottamattomia syöpälöydöksiä tai rintasyöpäriskiä lisääviä muutoksia. Tavoitteena oli tarkastella ennen leikkausta tehtävän kuvantamisen toteutumista, eri kuvausmenetelmien käyttökelpoisuutta, kuvantamisen löydöksiä ja niiden yhteyttä kudosvastauksiin. Lisäksi selvitettiin, löytyykö poikkeavia kudosmuutoksia omaavista potilaista tunnusmerkkejä, jotka erottavat heidät muista tutkittavista. Tutkimusaineisto koostui 1255 potilaasta, joille oli tehty rintojen pienennysleikkaus HUS Plastiikkakirurgian klinikalla vuosina 2007–2011. Potilaina oli naisia, joilla ei ole aikaisempaa rintasyöpähistoriaa, ja naisia, joilla on todettu rintasyöpä. Tulosten mukaan poikkeavia kudosmuutoksia ilmeni merkittävällä osalla (10.4%) rintojen pienennysleikkauspotilaista. Rintasyöpälöydöksiä ilmeni 1.2% ja korkeaa rintasyöpäriskiä osoittavia muutoksia 5.5% potilaista. Rintasyövän ja sen riskiä lisäävien muutosten ilmaantuvuutta verrattiin potilaissa, joilla oli aikaisempi rintasyöpähistoria: heillä syöpien ja korkeaa rintasyöpäriskiä omaavien löydösten määrä kaksinkertaistui. Molemmissa ryhmissä poikkeavia kudosmuutoksia omaavat potilaat olivat vanhempia ja poistettu rintakudos oli painavampaa kuin niillä, joilla näitä muutoksia ei todettu. Lisäksi poikkeavia kudoslöydöksiä ilmeni useammin, jos leikkaus tehtiin ennen syöpähoitoja. Ennen leikkausta suoritettu rintojen kuvantamisen tulos oli normaali valtaosalla poikkeavia kudosmuutoksia omaavista potilaista. Kuvantaminen paljasti vain kaksi syöpää ja kaksi korkean riskin muutosta ennen leikkausta. Voidaankin todeta, että rintojen pienennysleikkaus paljastaa huomattavan määrän poikkeavia kudoslöydöksiä. Löydösten määrä kaksinkertaistuu, jos potilaalla on aikaisempi rintasyöpähistoria. Poikkeavia kudoslöydöksiä omaavia potilaita ole helppoa tunnistaa etukäteen tausta- tai henkilö-ominaisuuksien perusteella. Kuvantaminen ei myöskään paljasta riittävän hyvin poikkeavia kudosmuutoksia ennen leikkausta. Tässä valossa suositellaan vakaasti harkitsemaan poistettavan kudoksen mikroskooppista tarkastelua. Parhaimmillaan rintojen pienennysleikkauksella saadaan tärkeää tietoa potilaan rintasyöpäriskistä. Tällöin potilaalle voidaan tehdä paras mahdollinen hoito- ja seurantasuunnitelma edellyttäen, että kudosnäytteet lähetetään tutkittavaksi.
  • Äijälä, Mikko (Helsingin yliopisto, 2019)
    Ilmastonmuutos ja ilmansaasteet ovat ihmiskunnan tämänhetkisiä suurimpia ympäristöongelmia. Ilmakehän pienhiukkaset, aerosolit, vaikuttavat niistä molempiin. Aerosolit paitsi vaikuttavat valon ja lämpösäteilyn kulkuun ilmakehässä, myös vuorovaikuttavat ilmakehän vesihöyryn kanssa, vaikuttaen pilvenmuodostukseen ja pilvien ominaisuuksiin, kuten kirkkaus, elinaika ja satavuus. Aerosolien kokonaisvaikutus ilmastoon on viilentävä. Hengitettynä aerosolit voivat aiheuttaa monia terveyshaittoja allergioista aina keuhkosairauksiin ja kohonneisiin syöpäriskeihin. Ilmansaasteiden on arvioitu johtavan miljooniin ennenaikaisiin kuolemiin vuosittain, erityisesti saastuneissa ympäristöissä. Kaikki yllä luetellut pienhiukkasten vaikutukset riippuvat voimakkaasti niiden kemiallisesta koostumuksesta. Tämä väitöskirja keskittyy aerosolien kemiallisen koostumuksen mittaukseen aerosolimassaspektrometrian menetelmin. Aerosolit voivat sisältää kymmeniä tuhansia erilaisia kemiallisia yhdisteitä, jolloin koostumuksen kuvaukseen tarvitaan käytännössä näiden yhdisteiden kemiallista luokittelua. Tässä työssä vertaillaan erilaisia luokittelujärjestelmiä ja niiden hyödyllisyyttä aerosolien ominaisuuksien ennustamisessa. Tällaisia tärkeitä fysikaalisia ja kemiallisia ominaisuuksia ovat mm. haihtuvuus, kyky sitoa vettä sekä optiset ominaisuudet. Vaikka perinteisillä kemiallisilla luokittelumenetelmillä saadut ennusteet aerosolien ominaisuuksille vastaavat jossain määrin mitattuja arvoja, ne eivät selitä mittaustuloksia riittävän hyvin. Toistaiseksi ei ole selvää johtuvatko nämä puutteellisuudet kemiallisista luokittelujärjestelmistä, muiden tarvittavien fysikaalisten mallien epätäydellisyydestä vai mittausepätarkkuuksista. Vaikuttaa silti ilmeiseltä, että kaikilla edellä mainituilla osa-alueilla on parantamisen varaa. Tässä työssä käytettiin kemometrisiä menetelmiä eli kemiallisten mittausten analyysiä edistynein tilastollisin ja matemaattisin menetelmin. Tulokset osoittavat tilastollisten ja koneoppimismenetelmien hyödyllisyyden kemiallisessa luokittelussa ja tärkeiden kemiallisten piirteiden tunnistamisessa massaspektreistä. Kemometristen menetelmien käyttö helpottaa massaspektrien tulkintaa ja tulosten ymmärtämistä. Yhdistelemällä useita tilastollisia ja matemaattisia menetelmiä voidaan lisäksi välttää yksittäisiin menetelmiin liittyviä ongelmia ja tyypillisiä puutteita. Kemometriaan ja koneoppimiseen pohjautuvat menetelmät vaikuttavatkin hyvin lupaavilta aerosolikemiallisten tulosten analyysiin. Kemometrisilla menetelmillä tuotetut aerosolien uudet, kemialliset luokittelut havaittiin kattaviksi ja matemaattisesti hyvin perustelluiksi. Niiden odotetaankin lisäävän ymmärrystämme ilmakehän pienhiukkasten koostumuksesta, ominaisuuksista ja vaikutuksista.
  • Frisk, Matleena (Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, 2019)
    Tutkimus tarkastelee nuoren naiseuden ja mieheyden normien muuttumista 1960-luvulla ja 1970-luvun alussa kulutustuotteiden ja ruumista koskevien ideaalien näkökulmasta. Se tuo kulutuksen jäsentämän arjen tutkimukseen sukupuolinäkökulman. Kontekstina on kyseisenä aikana tapahtunut voimakas kulutuksen kasvu ja seksuaalisuuteen liittyvien käsitysten murros. Tutkimuskohdetta rajataan muotoilemalla käsite intiimin ruumiilliset kulutustuotteet viittaamaan tuotteisiin, joilla muokataan ruumista intiimiksi ymmärretyllä tavalla. Tutkimus kysyy, millaisia kytköksiä intiimin ruumiillisten kulutustuotteiden käytön ja ruumiillisen nuoren naiseuden ja mieheyden normien välillä oli 1960-luvun ja 1970-luvun alun suomalaisessa nuorille suunnatussa kaupallisessa populaarikulttuurissa. Keskeisenä lähteenä ovat laajalevikkinen nuorten musiikkilehti Suosikki ja siinä julkaistut mainokset. Koska seksuaalisuuden ymmärretään tutkimuksessa normittavan sukupuolia, myös heteroseksuaalisuuden normien muuttumista analysoidaan. Tarkastelua täydennetään kotitaloustiedustelujen ja muistitietoaineiston avulla. Työn alkuosassa analysoidaan tyttöjä, poikia, seurustelua ja seksuaalisuutta koskevia normeja Suosikki-lehdessä. Seurustelusuhteissa korostunutta samankaltaisuuden ja yhteenkuuluvuuden ideaalia, johon liittyi usein puhe me-muodossa, luonnehditaan käsitteellä meisyys. Vaikka lehti esitti 1960-luvun lopulta lähtien suhtautuvansa seksuaalisuuteen uudenaikaisesti ja moralisoimatta, kysymys tytön seksuaalisesta maineesta esiintyi yhä Suosikeissa. Tila tytön seksuaaliselle toimijuudelle syntyi meisyys-ideaalin mukaisen parisuhteen sisään. Tutkimuksen loppuosassa tuotteiden ja niiden käytön kutoutumista osaksi sukupuolta koskevaa ymmärrystä lähestytään tarkemmin nuorten miesten deodorantin käytön vakiintumisen ja nuorten naisten käyttämien kuukautissuojien muuttumisen kautta. Deodorantti oli mielletty feminiiniseksi hajusteeksi ja yleistyi vasta kun sekä nuoreen mieheyteen että deodoranttiin liitetyt merkitykset alkoivat muuttua. Kertakäyttöisten kuukautissiteiden tarkastelu taas keskittää huomion materiaalisen käyttöympäristön tuottamiin rajoituksiin. Mainoksissa tuotteet yhdistettiin meisyyden ideaaliin ja aiempaa avoimempaan seksuaalisuuden esittämiseen. Tämä tuotti ideaalia paljastettavasta ruumiista, joka rakennettiin mainostettujen tuotteiden avulla, mutta ymmärrettiin luonnolliseksi.
  • Karttunen, Eleonoora (Helsingin yliopisto, 2018)
    Latinalaisen Amerikan tutkimukseen suuntautuva alue-ja kulttuurin tutkimuksen Pro gradu -tutkielma käsittelee vastarintaa alkuperäiskansojen alueen läpi kulkevaksi suunnitellun valtatiehankkeen yhteydessä Boliviassa, ns. Tipnis-tapauksessa (Territorio Indígena y Parque Nacional Isiboro-Secúre). Tutkielmassa kysytään millaisia toiminnan ja autonomian mahdollisuuksia Tipniksen yhteisöillä ja näitä tukevilla liikkeillä on käsitellyllä ajanjaksolla Evo Moralesin Boliviassa. Millaisia tavoitteita liike asettaa, minkälaisia strategioita se käyttää ja minkälaisia kokemuksia toimijoilla on ”uudesta plurinationaalisesta valtiosta” yhteiskunnallisena rakenteena vastarinnan näkökulmasta? Työ on monipaikkainen etnografia, johon on haettu aineistoa kahden kuukauden ajan Boliviassa Tipnis-alueella, Trinidadissa, La Pazissa ja Cochabambassa. Aineisto muodostuu kolmestatoista haastatteluista, aihepiiriä käsittelevien tapahtumien havainnoimisesta sekä valtamedian ja sosiaalisen median tuottamasta ainestosta. Työ määritellään aktivistitutkimukseksi, eli se on avoimesti kantaaottavaa. Teoreettinen kehys liikkuu valtaa purkavien anarkistisen ja dekoloniaalisen teorian kohtauspisteissä. Anarkismista juontavaa yhteiskuntaekologiaa ja ei-eurooppalaisia epistemologiota yhdistää holismi, jossa ihmisen toiminta nähdään osana kokonaisvaltaista hiearakiatonta ekologiaa. Molemmista lähtökohdista modernit valtarakennelmat kuten kapitalismi ja kansallisvaltio voidaan nähdä koloniaalista valtaa ylläpitävinä ilmiöinä. Haastettelujen perusteella tien rakentaminen nähdään autonomian loukkaukseksi. Vastustajat näkevät tien uhkaavan paikallisia kulttuureja sekä perinteisiä talouden muotoja sekä alueen ekologiaa. Myös ilmastonmuutos nähdään syynä estää metsäkatoa, jota tien rakentamisen on nähty edistävän. Kansanliikkeestä syntynyt hallinto pyrkii delegitimoimaan tien vastustusta yhdistämällä liike imperialismiin ja oikeistoon. Konsensusta kansalaisyhteiskunnan ylläpidetään haltuunottamalla kriittisiä järjestöjä. Toisaalta liikkeellä on tässä kontekstissa myös uudenlaista valtaa, sillä konflikti kansalaisyhteiskunnan kanssa vie hallitukselta kannatuspohjaa. Myös oikeiston epäsuoratuki tuki esimerkiksi mediassa on liikkeelle vahvuus, vaikka se ei itse haluakaan oikeiston kanssa liittoutua. Laajasta tuesta huolimatta, liikkeen määräysvalta pyritään pitämään alueen yhteisöillä. Moninaiset liittolaiset ja vaikutteet tuottavat liikkeelle laajan toimintakeinojen ja argumenttien kirjon. Suoran demokratian ihanne ja siihen kietoutuva suora toiminta luovat yhteyden urbaanien radikaalien ryhmien ja amazonialaisten yhteisöjen välille. Institutionaalisemmat liittolaiset legitimoivat liikettä ja tuovat sille kansainvälistä näkyvyyttä.
  • Nikkola, Sarianna (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielmassa pyritään tuomaan esille Pierot-runoilijoiden tuotannon keskeisiä piirteitä. Tarkoituksena on havainnollistaa sitä, miten symbolisti-runoilija ja Pierot-runoilija eroavat toisistaan tuotantonsa osalta. Jokainen Pierot on samalla myös symbolisti, mutta jokainen symbolisti ei ole Pierot. Tarkoituksena on samalla osoittaa, että Pierot-runoilija on aivan oma, ainutlaatuinen ”rotunsa”, omintakeinen joukko runoilijoita. Tutkielma lähtee liikkeelle Pierot-hahmon alkuperästä. Työssä käydään läpi Pierrot- eli suomeksi Narri -nimisen hahmon taustaa sekä alkuvaiheita Italian Commedia dell’Arten yhtenä merkittävimmistä rooli-hahmoista. Teatterin osuus on merkittävä Pierot-hahmon juurien syvemmän ymmärtämisen kannalta. Työssä käydäänkin siksi läpi Commedia dell’Arteen liittyviä hahmoja sekä käytäntöjä. Seuraavaksi selvitetään Pierotin matkaa teatterista kirjallisuuden ja muiden taiteiden maailmaan. Erityinen vaikutus Pierot-hahmolla oli nimenomaan runouteen. Työssä verrataan Pierot-runoilijan tuotantoa symbolistien tuotantoon, ja siksi käydään lyhyesti läpi myös symbolismin käsite sekä siihen tiiviisti liittyvää kaksi nimeä: Jean Moreas ja Charles Baudelaire. Seuraavaksi esitellään työssä tarkasteltavana olevat kymmenen kreikkalaista runoilijaa. Runoilijat sijoittuvat noin sadan vuoden aikajanalle siten, että varhaisimman syntymävuosi on 1863 (Konstantinos Kavafis) ja viimeksi syntyneen 1940 (Katerina Gogou). Yksi runoilijoista elää edelleen Kreikan Thessalonikissa (Dinos Christianopoulos). Itse kunkin runoilijan elämästä kertova pieni tiivistelmä pyrkii avaamaan kyseistä runoilijaa lukijalle, tuomaan tämän lähemmäs ja tutummaksi. Analyysi-osassa käydään läpi otteita itse kunkin tuotannosta ja tutkitaan sitä, miten pierot-laatu heistä kullakin ilmenee. Todetaan, miten osalla runoilijoista kyseinen ns. pierot-laatu on hyvinkin voimakkaasti läsnä, kun taas toisten tuotannossa sitä on selkeästi vähemmän ja joissakin tapauksissa, hyvin vähän jos ollenkaan. Loppupäätelmissä voidaankin todeta, että Pierot-runoilija tosiaan näyttää olevan oma ryhmänsä runoilijoiden joukossa. Samoin näyttäisi siltä, että ilmiö ei rajoitu ainoastaan tiettyyn ajankohtaan kirjallisuuden historiassa, vaan on aikaan sitoutumaton, itsenäinen ilmiö.
  • Santos, Salla-Maria (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tarkastelen pro gradu -työssäni Maria Peuran (2017) novellikokoelmaa Tunkeilijat muukalaisuuden näkökulmasta. Esitän teoksen kahdeksan novellin analyysin kautta, kuinka henkilöhahmojen toiseuden kokemukset ilmenevät tekstissä ja millaisia muotoja toiseus novellien puhujien kokemuksessa saa. Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessani on Julia Kristevan teoria muukalaisuudesta sekä hänen ajatuksensa puhuvien subjektien rakentumisesta kielessä. Muukalaisuuden teeman tutkiminen Peuran novellien henkilöhahmojen kokemuksessa mahdollistuu muun muassa Kristevan luoman abjekti-käsitteen kautta. Abjekti-kokemuksessa henkilöhahmojen toiseus, eli outouden ja vierauden kokemus itsessä, joko projisoituu ympäristöön tai valtaa hahmon ja tuntuu kammon tunteena, joka rikkoo eheää minuuden kokemusta. Kristevan rinnalla käytän tutkimuksessani teoreettisena kehyksenä Sara Ahmedin tunteiden kulttuuripoliittista teoriaa ja sen ajatusta tunteista ihmisten välisten pintojen muokkaajana. Tutkin toiseuden ilmenemistä novellien henkilöhahmojen välisillä rajapinnoilla. Pyrin osoittamaan, kuinka henkilöhahmojen toiseuden kokemus heijastuu ympäristöön, kuinka se muokkaa vuorovaikutusta ja kuinka toiseuttamista tapahtuu toisaalta laajemmin sosiaalisissa rakenteissa. Osoitan tutkimuksessani novellien ”Miehen katse” ja ”Höyryherätys” analyysien kautta, kuinka puhdistautumisriitti toimii novellien puhujille keinona käsitellä toiseuden tuottamaa kammon kokemusta ja rakentaa uudenlaista suhdetta minuuden rajoja uhkaavaan toiseuteen. Lisäksi tutkin, miten toiseuden kokemukset ilmenevät henkilöhahmojen ruumiin kokemuksissa novelleissa ”Nahka” ja ”Uusi iho”, ja mikä merkitys eheyttävillä kosketuspinnoilla on novellien puhujille, kun he sulauttavat toiseuden kokemusta osaksi minuuden rakennettaan. Ihmisten välisillä tunnepinnoilla rakentuvaa toiseuttamista tutkin novelleissa ”Uuni” ja ”Kirje tyttärelle”. Analysoin tutkimuksessani lisäksi teoksen aloitusnovellia ”Aavasaksan hotelli”, jossa toiseus piirtyy teini-ikäisen tytön kokemuksen kautta kiehtovana ja eksoottisena, omaa kokemusmaailmaa laajentavana. Päätän tutkimukseni teoksen viimeisen, ”Tässä liekehtii sininen” -novellin analyysiin. Siinä puhujan kieli on pirstaloitunut ja hän hajoaa toiseuteensa. Hajoamisessa on kuitenkin nähtävissä toiseuden sulautuminen puhujan kokemukseen itsestä, omalle toiseudelle avautuminen ja kokonaisemmaksi subjektiksi rakentuminen oman muukalaisuuden hyväksymisen kautta. Osoitan myös viimeisen novellin analyysissä, kuinka läpi teoksen esiintyneet metonymiat punoutuvat ”Tässä liekehtii sininen” -novellin merkitysten verkkoon ja kuinka nämä metonymiat ja niiden kautta avautuvat merkitykset tulevat itse asiassa olemassa oleviksi viimeisen novellin puhujan kokemusmaailmassa. Tutkimukseni viimeisessä luvussa syvennän muukalaisuuden olemuksen pohdintaa ja sen merkitystä teoksen sisäiselle jännitteisyydelle, joka tulee ilmi muun muassa teoksen kielen vahvassa affektiivisuudessa. Keskeisenä tutkimuksestani nousee esiin toiseuden merkitys puhuvien henkilöhahmojen minuuden hajoamiselle ja toisaalta uudelleen rakentumiselle. Toiseus näyttäytyy teoksessa ennen kaikkea henkilöhahmojen olemassaoloa laajentavana ja elämän perustuksia eheyttävänä voimana.
  • Kantola, Susanna (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkin pro gradu -työssäni järjestölehden merkitystä harrastusidentiteetin rakentajana ja sitä, miten lehti pyrkii luomaan suhdetta lukijoihinsa. Tarkastelen sitä, kuka teksteissä pääsee ääneen sekä sitä, minkälaisia paikkoja lukijalle tekstissä osoitetaan. Aikakauslehtijutut ovat lähtökohtaisesti moniäänisiä: niissä kuuluvat niin haastateltavien, toimittajan kuin muidenkin toimijoiden äänet. Harrastelehtien ensisijainen tehtävä on usein yhteishengen luominen. Pro gradu -tutkielmani on laadullinen teksti- ja diskurssianalyysi, ja aineistoni koostuu kuudesta Suomen Partiolaisten Partio-lehden ja kuudesta Pääkaupunkiseudun Partiolaisten Heppu-lehden jutusta. Järjestölehtiä ja niiden merkitystä harrastajien tai jäsenten identiteetin rakentajana ei ole aiemmin tutkittu laajasti. Tutkielmani teoreettisena taustana toimii erityisesti teoria sosiaalisista ryhmistä sisä- ja ulkoryhminä. Sen mukaan ihmisryhmät tuotetaan diskurssissa ja ne ovat tarkasteltavissa diskurssina. Kun ryhmä tuotetaan kielellisesti, sen ajatellaan olevan paikannettavissa kielellisiin rakenteisiin. Teorian keskeiset käsitteet ovat sisäryhmä ja ulkoryhmä. Sisäryhmä tarkoittaa yksilön omaa ryhmää, ulkoryhmä puolestaan ryhmää, johon yksilö ei kuulu. Sisäryhmään sisältyy ajatus positiivisesta yhteisöllisyydestä ja positiivisista ryhmäominaisuuksista. Ihmiset luokitellaan erilaisiin ryhmiin kategorisoimalla heitä. Lähestyn tutkimuskysymyksiäni tarkastelemalla eri referointikeinojen avulla, keiden äänet kuuluvat aineistonani olevissa teksteissä. Tutkielmani mukaan toimittaja tuo suorilla sitaateilla tekstiin haastateltavansa omaa ääntä ja siten haastattelutilanteen autenttisuutta ja ainutlaatuisuutta. Sitaateilla rakennetaan myös yhteenkuuluvuutta oman jäsenistön kanssa. Samalla toimittaja osoittaa tekstissä muun muassa nollapersoonan avulla lukijalle paikkoja, joissa tämä voi samastua partiolaisten kokemuksiin. Usein toimittaja saattaa olla myös yksi kuvaamansa partiotapahtuman osallistujista, joka yhdistää juttujen eri ääniä ja lähteitä. Tutkielmani vahvistaa, että järjestölehtien tehtävä on tukea jäsenten mielissä positiivista kuvaa harrastuksesta. Yksi merkittävä sisä- ja ulkopiiriläisyyttä luova tekijä on aineiston jutuissa käytetty, harrastusidentiteettiä tukeva kieli ja partiotermistö. Partiolehtien jutuissa partiolaiset näyttäytyvät positiivisina, toiminnallisina, yhteisöllisinä, osaavina, vastuullisina ja oikeamielisinä. Partiolaiset kuvataan usein myös muiden auttajina. Partiolaisuus näkyy sisäryhmän toiminnassa tavoiteltavana piirteenä. Ulkoryhmät kokevat harrastuksen puolestaan kiehtovaksi, mutta ajoittain hieman oudoksi toiminnaksi. Muita partiolehtien muodostamalle tekstilajille ominaisia piirteitä ovat tutkielmani mukaan juttujen opetuksellisuus sekä tietynlainen kotikutoisuus, joka liittyy toimittajien harrastajataustaan: kirjoittajat ovat pääsääntöisesti nuoria, eivät ammattitoimittajia.
  • Kivinen, Maria (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielmassa tarkastellaan napolilaisten räp-artistien sanoituksissaan luomaa kuvaa Napolin kaupungista ja Etelä-Italiasta. Aineisto koostuu pääasiassa kuuden yhtyeen tai artistin ja heidän yhteistyöprojektiensa tuotannosta, josta on poimittu analysoitavaksi Napolia ja Etelä-Italiaa kommentoivia sanoituksia. Tutkielmassa käsitellyt artistit ovat Lucariello, Dope One, Clementino, Co'Sang, Rocco Hunt ja Enzo Dong. Tarkastelun kohteena on toisaalta Napolin kaupungin imago ja toisaalta napolilaisten identiteetti. Hiphopin kaltaisen urbaanin nuorisokulttuurin avulla voidaan päästä lähelle Napolin esikaupunkialueiden nuorison arkea, ja tutkimuksen kolmas keskeinen käsite onkin periferia. Aineistosta aukeavia pääteemoja on neljä: Napolin imago, etelän asema Italiassa, musiikin ja rikollisuuden suhde, sekä periferioiden nuorten elämä ja tulevaisuus. Napolin imagoon ovat vaikuttaneet erilaiset kirjallisuudessa ja populaarikulttuurissa esitetyt kuvaukset aina 1800- luvun vaihteen matkakirjoittajien kommenteista lähtien. Lisäksi kaupungin pitkä ja rikas musiikkiperinne on erityisesti tehnyt sitä tunnetuksi maailmalla. Räppäreidenkin käyttämällä napolin kielellä on suuri merkitys paikalliselle identiteetille, vaikka se on toisaalta aiheuttanut ennakkoluuloja ja esteitä artistien ymmärrettävyydelle muualla Italiassa. Etelä-Italia on politiikassa usein jäänyt Italian sisäiseksi periferiaksi, jota ei vuonna 1861 tapahtuneesta yhdistymisestä huolimatta juurikaan huomioida kansallisella tasolla. Alueellinen eriarvoisuus etelän ja pohjoisen välillä on edelleen huomattava. Ympäristöongelmat kietoutuvat osin järjestäytyneen rikollisuuden voimakkuuteen, ja valtio voi olla kansalaisille uhka sekä väkivallan että välinpitämättömyyden kautta. Räp-sanoitukset kertovat näistä ongelmista suorasukaisesti, mutta mukana ovat myös positiiviset teemat ja usko parempaan tulevaisuuteen. Erityisesti gangsta-räppiä on syytetty huonojen käyttäytymismallien välittämisestä nuorisolle. Vaikka Yhdysvaltojen mustan vähemmistön ja eteläitalialaisten aseman väliltä löytyykin yhtäläisyyksiä, poikkeaa napolilainen räp usein painotuksiltaan amerikkalaisten räppäreiden tematiikasta. Osa räppäreistä kirjoittaa kuitenkin aiheista suorasukaiseen tyyliin, mikä on johtanut pohdintoihin artistin vastuusta myös Italiassa. Periferioiden nuorison kohtaama tulevaisuus köyhyyden, korkean työttömyyden ja rikollisuuden piinamassa ympäristössä on keskeinen aihe napolilaisessa räpissä. Artistit taistelevat sanoituksillaan periferioiden nuoria kohtaan suunnattuja ennakkoluuloja vastaan, ja toimivat samalla rohkaisevina esikuvina seuraaville sukupolville. Napolilainen räp käsittelee monipuolisesti ja avoimesti sekä alueen ongelmia että ylpeydenaiheita, ja tarjoaa siten ajankohtaisen näkökulman Napolin ja Etelä-Italian nykyhetkeen.
  • Hästbacka, Hannu (Helsingin yliopisto, 2018)
    Murray Rothbard (1926–1995) on yksi keskeisimmistä modernin libertarismin taustalla olevista ajattelijoista. Rothbard pitää yksilöllistä vapautta keskeisimpänä periaatteenaan, ja yhdistää filosofiassaan klassisen liberalismin perinnettä itävaltalaiseen taloustieteeseen, teleologiseen luonnonoikeusajatteluun sekä individualistiseen anarkismiin. Hänen tavoitteenaan on kehittää puhtaaseen järkeen pohjautuva oikeusoppi, jonka pohjalta voidaan perustaa vapaiden markkinoiden ihanneyhteiskunta. Valtiota ei täten Rothbardin ihanneyhteiskunnassa ole, vaan vastuu yksilöllisten luonnonoikeuksien toteutumisesta on kokonaan yksilöllä itsellään. Tutkin työssäni vapauden käsitettä Rothbardin anarko-kapitalistisessa filosofiassa. Selvitän ja analysoin Rothbardin ajattelun keskeisimpiä elementtejä niiden filosofisissa, ideologisissa, poliittisissa ja henkilöhistoriallisissa konteksteissaan. Käytän näiden elementtien arviointiin sekä historiatieteen että filosofian lähestymistapaa. Tässä mielessä työni edustaa sekä aate- että filosofian historiaa. Hyödynnän tutkimuksessani Isaiah Berlinin negatiivisen ja positiivisen vapauden teoriaa (1958). Nojaudun vapauden käsitteen analysoinnissa klassisen liberalismin traditioon, jota työssäni keskeisimmin edustaa Berlinin lisäksi John Stuart Millin filosofia (1859). Tähän viitekehykseen tukeutuen esitän, ettei Rothbardin vapauden teoria edusta liberalistista ajattelua, vaan on selkeästi tämän tradition ulkopuolella niin metaeettisen teoriansa, yhteiskunnallisten arvojensa kuin perimmäisen vapauskäsityksensäkin puolesta. Vapauden käsitteellä on Rothbardin filosofiassa kaksi toisistaan erottuvaa merkitystä. Rothbard viittaa vapauden termillä useimmiten praxeologisen taloustieteen logiikkaan perustuvaan, välinearvolliseen ”moraalitieteeseen” ja tämän pohjalta johdettuun vapauden objektiiviseen määritelmään luonnollisena tosiasiana. Toisaalta hän viittaa termillä myös normatiiviseen, itseisarvolliseen poliittiseen ihanteeseen. Tutkimustavoitteenani on selvittää, miten nämä kaksi merkitystä lopulta yhdistyvät Rothbardin ajattelussa toisiinsa. Teen täten ymmärrettäväksi, mitä vapaus lopulta tarkoittaa Rothbardin filosofiassa. Primäärilähteinäni on Rothbardin kirjallinen tuotanto vuosilta 1960–1982. Hänen poliittisen filosofiansa kannalta keskeisimmät teokset ovat ”Ethics of Liberty” (1982) sekä ”For a New Liberty” (1973). Tukeudun tutkimuksessani myös Rothbardista tehtyihin elämäkerrallisiin selvityksiin, joita ovat kirjoittaneet Rothbardin lähipiiriin ja kannattajakuntaan kuuluneet akateemikot. Tutkimustulosteni pohjalta väitän, ettei anarko-kapitalismi ole luonnollisiin tosiasioihin ja puhtaaseen järkeen pohjautuva eettinen systeemi, vaan pohjimmiltaan uskonnollisen moraalin päälle rakentuva vapaiden markkinoiden ideologia, jossa vapauden välinearvollinen määritelmä yhdistyy vapauden poliittiseen ihanteeseen lopulta vain sen olettamuksen kautta, että olemme epävapaita valtion takia.
  • Hovi, Sanna-Mari (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielmani käsittelee Helsingissä sijaitsevan, arkkitehti Hilding Ekelundin suunnitteleman Töölön kirkon (1930) elinkaarta aina sen syntyideasta 1920-luvulla nykypäivään saakka. Tuona lähes sadan vuoden ajanjaksona kirkkoon on suunniteltu erilaisia lisäsiipiä ja lisärakennuksia, mutta kirkkorakennus on kuitenkin pysynyt varsin samanlaisena. Keskeinen tutkimusaineistoni on Arkkitehtuurimuseon piirroskokoelmassa säilytettävät arkkitehti Ekelundin laatimat piirrokset. Niiden avulla selvitän kronologisesti arkkitehdin alkuperäisten ideoiden toteutumista ja rakentamiseen liittyneitä kompromisseja. Vuosikymmenien mittaan Ekelund teki lukuisia muutossuunnitelmia, joissa kirkkoon suunniteltiin uusia ja erikokoisia siipirakennuksia, jopa kokonaan uusia kirkkorakennuksia. Niiden muuttuvassa tyylissä voi nähdä Ekelundin oman suunnittelukielen muuttuvan 1920-luvun klassismista yhä modernimmaksi ja funktionalistisemmaksi. Ekelundin jo kuoltua lisärakennussuunnitelmia on yhä tehty, ja esittelen lyhyesti myös niitä. Ekelundin näkemyksen voi tiivistää Töölön kirkon suunnitteluvaiheesta saakka kokonaisuuden hallintaan. Vuonna 1930 valmistunut rakennus on paikkaansa mietitty, ja se on taiteellisia yksityiskohtiaan myöten harmoninen kokonaisuus. Myöhemmissä lisärakentamisen suunnitelmissa Ekelund pitää jatkuvasti mielessä rakennuksen sopivuuden paikalleen, myös uuden koulurakennuksen vallattua tontin eteläreunan 1950-luvulla. Muutoksia ei mietittäisi ilman käyttäjien tarpeiden muutoksia. Toinen säie tutkimuksessani onkin ollut kartoittaa suomalaisen yhteiskunnan, Helsingin kaupungin ja evankelis-luterilaisen seurakunnan muutoksia 1900-luvun mittaan ja niiden heijastumista tässä esimerkkirakennuksessa. Uudenlaisia tiloja on kaivattu kirkon otettua entistä enemmän hoitaakseen yhteiskunnan tehtäviä historian kipupisteissä, kuten evakkoja asutettaessa ja 1990-laman nitistäessä perheiden hyvinvointia. Kirkkojen tiloissa on tarjottu velkaneuvontaa ja ruoka-apua siinä kuin sielunhoitoa ja raamattupiirejä. Muutostoiveet ovat olleet moninaisia henkilökunnan asunnoista voimistelusaleihin ja torvisoittokunnan harjoittelutiloihin saakka. Esittelen työssäni näitä muutostarpeita ja arvioin syitä niiden toteutumattomuuteen. Lukuisista muutosehdotuksista huolimatta kirkkoon ei ole tähän mennessä rakennettu lisäsiipiä tai -rakennuksia. Niinpä lähes satavuotias Töölön kirkko näyttäytyy vuonna 2016 valmistuneen peruskorjauksen jälkeen pitkälti sellaisena, kuin Ekelund sen suunnitteli.
  • Eskelinen, Noora (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielmani käsittelee Roald Dahlin IKJ–nimiseen lastenkirjaan (1982) pohjautuvan elokuvan IKJ (2016) suomenkielisen tekstityksen ja dubbauksen eroja Roman Jakobsonin The Functions of Language –teorian ja kääntämisen konventioiden kannalta. Tutkimukseni aineistona käytän 26 esimerkkiä elokuvassa esiintyvistä standardista poikkeavista ilmaisuista. Jakobsonin teorian mukaan jokaisessa kommunikaatiotilanteessa on läsnä kuusi eri tekijää, joista jokainen liittyy johonkin kielen funktioon. Teorian tärkeimmät aspektit tämän tutkielman kannalta ovat poeettinen funktio (poetic function), ja teorian kaikki kuusi tekijää, eli lähettäjä (addresser), vastaanottaja (addressee), viesti (message), kontakti (contact), konteksti (context) ja koodi (code). Tavoitteenani on todistaa, että käännöksiin vaikuttavat konventiot ja niiden tekijät eroavat toisistaan, ja siksi niiden poeettiset funktiot ovat erilaiset. Määritän jokaiselle esimerkille ryhmän sillä perusteella, miten ilmaisu poikkeaa standardista. Nämä kuusi ryhmää ovat epätavalliset sanayhdistelmät, kirjainerot, neologismit, sananmuunnokset, standardista poikkeavat idiomit ja standardista poikkeavat taivutusmuodot. Esimerkit on jaettu seitsemään kategoriaan: ensimmäinen kategoria on varattu esimerkeille, joissa jotakin käännöksistä on muokattu sensuurin takia. Neologismia lukuun ottamatta kaikille ryhmille on myös omat kategoriansa. Lisäksi viimeisenä on kategoria, jossa tekstityksessä ja dubbauksessa on käytetty samaa ilmaisua. Esimerkkien perusteella käy ilmi, että vaikka molemmissa käännöksissä on standardista poikkeavia ilmaisuja, niitä on enemmän dubbauksessa. Tekstityksessä kieli on kirjakielisempää ja tiiviimpää, kun taas dubbauksen kieli on vapaamuotoisempaa. Dubbauksen keskeiset konventiot ovat isokronia, uskollisuus lähtötekstille, puhetapojen huomiointi, huulisynkroniikka sekä ilmaisujen lausuttavuus. Tekstityksessä keskeiset konventiot ovat tila, luettavuus ja kieliopin korjaaminen. Koodi on keskeinen tekijä molemmissa käännöksissä, mutta sen lisäksi dubbaukseen eniten vaikuttavat vastaanottaja ja konteksti, kun taas tekstityksen muut keskeiset tekijät ovat kontakti ja konteksti.
  • Vainio, Salla (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielmassa selvitetään, miten kuubalaiseen kulttuuriin viittaavat sanat on käännetty suomeksi kahdessa kuubalaisessa elokuvassa: Habana Blues (2005) ja Retorno a Ítaca (2014). Tavoitteena on tutkia, millä käännöstekniikoilla kuubalaiset kulttuurisanat on suomennettu elokuvien tekstityksiin. Aineisto käsittää yhteensä 88 kulttuuriin viittaavaa sanaa. Elokuvasta Habana Blues niitä löytyi yhteensä 34 ja elokuvasta Retorno a Ítaca 54 kappaletta. Aineiston analyysin apuna käytetään kirjoittajan omaa luokittelua käännöstekniikoista. Työssä tutkitaan käännöstekniikoiden lisäksi sanojen merkityksen säilymisen tasoa: säilyykö sanan espanjankielinen merkitys suomenkielisessä käännöksessä täysin, vain osittain vai katoaako se kokonaan. Työn pääasiallinen tavoite on selvittää käännöstekniikoiden perusteella, ovatko käytetyt käännökset suuntautuneet enemmän lähtötekstiin vai kohdetekstiin. Kyseinen lajittelu perustuu Eugene A. Nidan (1964) teoriaan muodollisesta ja dynaamisesta vastaavuudesta. Muodollisesti vastaava käännös suosii lähtökieltä ja pyrkii säilyttämään alkuperäisen tekstin muodon muun muassa lainasanojen kautta, kun taas dynaamisesti vastaava käännös keskittyy kohdetekstiin ja ottaa huomioon kohdeyleisön, esimerkiksi korvaamalla mahdolliset lainasanat kohdetekstin vastaavilla kulttuurisanoilla eli sopeuttamalla kohdekielen kontekstiin. Lähtökielen kulttuurisanat jaotellaan kolmeen eri pääryhmään, jotka kirjoittaja on määritellyt itse. Ensimmäinen ryhmä (1) ovat universaalit sanat eli yleiskäsitteet, jotka ovat tutkimuksessa kulttuurisanoja, jotka esiintyvät tietyssä merkityksessä ainoastaan Kuuban espanjassa. Tällainen sana on esimerkiksi socio, joka tarkoittaa yhtiökumppania tai osakasta, mutta jota Kuubassa käytetään tarkoittamaan sanaa ”ystävä”. Toinen ryhmä (2) koostuu vain Kuubassa käytetyistä sanonnoista ja kolmas ryhmä (3) kuubalaisista kulttuurisidonnaisista sanoista ja ilmaisuista, jotka viittaavat kohdekielestä puuttuviin lähtökielen kulttuurin ilmiöihin. Jokaisessa ryhmässä on myös kaksi eri tasoa, jotka viittaavat kohdekielen vastaavuuksien löytämisen vaikeusasteeseen. Yllä mainitun sanan socio vastaavuuden taso on helpompi (a), koska sille löytyy helppo vastine suomeksi, mutta esimerkiksi sana pepillo kuuluu vaikempaan vastaavuuden tasoon (b): ilmaisu tarkoittaa nuorta ihmistä, joka pitää kaikesta uudesta ja haluaa pukeutua muodikkaasti. Sana voidaan tällöin selittää suomeksi, mutta sillä ei ole yhtä, helposti yhdellä sanalla ilmaistavaa vastinetta kuten sanalla socio. Kahden ensimmäisen ryhmän kulttuurisanojen siirtoa kohdekieleen tarkastellaan merkityksen vastaavuuden perusteella. Tämä vertailu suoritetaan taulukoiden avulla ja laskemalla vastaavuusprosentti. Kolmannen ryhmän kulttuurisanojen siirtoa kohdekieleen tutkitaan muodollisen ja dynaamisen vastaavuuden perusteella niin ikään prosentuaalisesti. Jokainen kulttuurisana analysoidaan kontekstissaan yllä mainittujen kriteerien perusteella. Tutkimustulosten mukaan elokuvan Habana Blues ensimmäisen ja toisen sanaryhmän kulttuurisanojen merkityksen säilymisprosentti kohdekielessä on 50 % ja elokuvan Retorno a Ítaca 70 %, mikä osoittaa kulttuurisanojen kääntämisen ongelmallisuuden tekstityksissä esimerkiksi rajoitetun rivimäärän takia. Kolmannen sanaryhmän käännöstekniikat osoittavat ensimmäisen elokuvan käännöksen olevan muodolliseen vastaavuuteen taipuva (muodollisten käännöstekniikoiden osuus 80 %), kun taas toisessa elokuvassa käytetään enemmän dynaamisen vastaavuuden käännöstekniikoita (niiden osuus on 55 %). Tutkielmassa kehitetyn luokituksen avulla voidaan kehitellä lisää metodeja, joiden kautta voidaan selvittää ja vertailla kääntäjien valintoja audiovisuaalisessa kääntämisessä.
  • Mohamad Zulkipli, Ain Nuryaqin Binti; Mohamad Zulkipli, Ain Nuryaqin Binti (Helsingin yliopisto, 2018)
    This thesis addresses the problem of situating Dongmun Yuhae, a Chinese-Korean-Manchu dictionary published by Joseon’s Bureau of Interpreters in 1748, within the crisis of identity afflicting the Joseon Dynasty. To achieve this, it is proposed that an analysis concerning a dictionary focuses on its inherent nature as a lexicographic tool, through a lexicographic description and review of its functions. Understanding Dongmun Yuhae’s functions ensures that the dictionary is not analysed according to its individual parts in separation from each other, but rather according to its whole design to produce a more comprehensive representation. The analysis mainly compares the functions of Dongmun Yuhae that have been explicitly stated in the postface of Dongmun Yuhae (Manchu vocabulary consultation) and the presumed function described by other research (vernacular Chinese consultation). Based on the results of macrostructural, microstructural and mediostructural analysis, Dongmun Yuhae is proven to be designed to fully support the consultation of Manchu vocabulary for its target users, students and interpreters of the Bureau of Interpreters. Against the crisis of identity of Joseon, Dongmun Yuhae reveals the diplomatic function of Manchu and its importance in Joseon’s search for legitimacy as the last bastion of Confucian cultures and value. Historical sources support the description and review of Dongmun Yuhae’s main function and shows that despite the crisis of identity and need for Joseon’s court and intellectuals to prove to be the deserving heir of Ming’s legacy, Joseon court still needed to maintain diplomatic relationship with Qing Dynasty. DMYH was one of the many steps taken to augment its cultural identity. To sum up, the cultural and political crisis of identities and linguistic situations are reflected in DMYH’s design and functions.
  • Kilpeläinen, Patricia (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa syvennyn 1800- ja 1900-lukujen vaihteen symbolistisen maalaustaiteen monisyiseen ja omintakeiseen merkki- ja merkitysmaailmaan tutkimalla taiteilija Beda Stjernschantzin symbolistista maalausta Pastoraali (Primavera, 1897). Taidehistoriallista ja semioottista tutkimusnäkökulmaa yhdistäen tarkastelen sitä, millaisista merkityksistä Pastoraali rakentuu ja miten nämä merkitykset muodostuvat sen monitahoisessa merkkikokonaisuudessa. Tavoitteenani on täten tarjota tästä tutkimuksellisesti hieman marginaaliin jääneestä kotimaisen symbolismin mestariteoksesta aiempaa kattavampi ja syväluotaavampi kuva sekä kristallisoida sen symbolistista taidekäsitystä henkivä olemus. Pureutuessani Pastoraalin monitasoisesti symbolistisesta ideologiasta ammentavaan luonteeseen, pyrin samanaikaisesti tekemään havaintoja teoksessa hyödynnetyistä, symbolismille ominaisista keinoista tuottaa merkityksiä. Pastoraali toimii täten tutkielmassani symbolistisen maalaustaiteen tyyppiesimerkkinä, jota tutkimalla voidaan nostaa esiin myös laajempia huomioita symbolistien kehittelemiin, innovatiivisiin ja omintakeisiin merkityksellistämisen tapoihin liittyen. Merkityksen muodostumista tutkivan näkökulmansa johdosta tutkielmani tarjoaa myös tuoreen perspektiivin vuosisadanvaihteen symbolismin tutkimukselle. Tutkielman teoriatausta ja metodologia perustuvat Erwin Panofskyn ikonologiaan, joka saa vaikutteita ja lisäsyvyyttä sekä Charles S. Peircen pragmatistisen semiotiikan merkkiteoriasta että intertekstuaalisuuden käsitteestä. Yhdessä näistä teorioista rakentuu juuri symbolistisen maalaustaiteen, sen merkityssisällön ja merkityksen muodostumisen prosessien tarkasteluun soveltuva, monitasoiseen ja yksityiskohtaiseen lähilukemiseen perustuva tutkimusnäkökulma, joka kontekstualisoivasti huomioi niin taiteilijan ja tulkitsijan kuin myös teoksen syntyajankohtaan liittyvän kulttuurisen kontekstin ja sen keskeisimmät aatevirtaukset. Näin ollen tutkimuksessa hyödynnetään esim. taiteilijan biografisia tietoja ja kirjallista jäämistöä, tutkielman aihepiirin kannalta tärkeitä aikalaislähteitä, kuten keskeisimpien symbolistiteoreetikoiden tekstejä kuin myös tuoreempaa, symbolistista taideliikettä käsittelevää kirjallisuutta ja muuta lähdemateriaalia. Tutkielmani kautta Pastoraali näyttäytyy varsin moniulotteisena, eri tulkinnan tasoilla operoivana teoksena, jossa kiteytyy symbolismille ominainen, prosessimaisen asteittain avautuva, arvoituksellisuutta ja monimerkityksisyyttä tavoitteleva luonne. Viitteellisyydessään, assosiatiivisuudessaan, vyyhtimäisen tiheässä intertekstuaalisuudessaan ja kerroksisen vertauskuvallisessa tematiikassaan siinä myös toteutuu eräs symbolismin ydinprinsiipeistä: ilmennettävää merkitystä ei kuvata sellaisenaan, vaan teoksen monitulkintainen merkityssisältö avautuu vain siihen syventymällä, ja tällöinkin asteittain. Voidaan jopa puhua merkityksen osittaisesta salaan jäämisestä, sillä Pastoraalin tapaan symbolistisessa taiteessa ilmaisuaan hakee usein myös jokin sellainen, joka ei edes suoranaisesti ole kuvattavissa tai käänny käsitteiksi. Juuri tällainen pyrkimys ilmentää yliaistillista todellisuutta sai myös symbolistit kehittelemään uudenlaisia merkityksellistämisen keinoja. Tutkielmani mukaan tässä keskeisiä tekijöitä ovat mm. muiden taidelajien ilmaisun imitointi, synestesian, kerroksisen symboliikan, intertekstuaalisuuden ja analogisuuden tavoittelu, narratiivisuuden redusointi sekä mimeettisyydestä irtautuvan syntetistisen tyylin soveltaminen. Erityisen innovatiivista on se, että symbolistien käsittelyssä monimielisesti mielikuvia luovien aiheiden lisäksi, myös teoksen plastiset elementit, kuten viiva, väri, muoto ja sommitelma, muuntuvat merkityksiä muodostaviksi, ekspressiivisiksi tekijöiksi. Kuten tutkielma osoittaa, tämä uusi taidekäsitys tarjosi paitsi vapautta taiteilijalle ja ilmaisulle, antoi se myös katsojalle aktiivisen roolin teoksen merkityksen muodostumisen prosessissa. Merkityksen lisäksi, myös siis merkityksen muodostuminen nostettiin symbolismissa taiteen keskiöön.
  • Hammarén, Anni (Helsingin yliopisto, 2018)
    Organisaatioiden kriisiviestinnän tutkimus on perinteisesti keskittynyt organisaatioiden yksisuuntaisen viestinnän tarkasteluun. Tutkimuksien avulla on pyritty hahmottamaan, minkälaisten viestien ja strategioiden avulla organisaatiot voivat minimoida kriisien aiheuttamat vahingot. Yksisuuntaiseen viestintään keskittyminen on usein tapahtunut organisaatioiden ja sidosryhmien välillä tapahtuvan vuorovaikutuksen tarkastelun kustannuksella. Samaten kriisiviestintää ei ole juurikaan tutkittu vuorovaikutusosaamisen näkökulmasta, vaikka vuorovaikutusosaamisella näyttäisi olevan merkittävä rooli kriisinhallinnassa. Tämä tutkielma pyrkii kaventamaan erityisesti organisaatioiden mainekriisien tutkimuksen sekä vuorovaikutuksen ja vuorovaikutusosaamisen tutkimuksen välistä kuilua. Tutkimus tarkastelee, mitä on kriisivuorovaikutus mainekriisien kontekstissa sekä minkälaista vuorovaikutusosaamista viestinnän ammattilaiset kokevat mainekriiseissä tarvittavan. Mainekriisien kontekstissa ilmenevää vuorovaikutusta havainnollistetaan Baxterin ja Montgomeryn (1996) relationaalisen dialektiikan teoreettisen viitekehyksen avulla. Mainekriiseissä ilmenevä vuorovaikutus nähdään siis kilpailevien jännitteiden värittämänä toimintana, jonka hallitsemiseen viestinnän ammattilaiset tarvitsevat vuorovaikutusosaamista. Tutkimuksessa hyödynnetään laadullisia tutkimusmenetelmiä: tutkimuksen aineisto muodostuu kolmen viestintäjohtajan ja viiden viestintäpäällikön haastatteluista. Aineiston keräämisessä hyödynnettiin teemahaastattelua, ja aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällön analyysin keinoin. Aineiston analyysin apuna käytettiin siis aiempaa tutkimuskirjallisuutta ja teemahaastattelun teemoja, mutta myös täysin aineistolähtöiset tulkinnat sallittiin. Tutkielman tuloksien mukaan mainekriisien kontekstissa ilmenevää vuorovaikutusta luonnehtivat 1) nopeuden ja harkinnan sekä 2) avoimuuden ja salailun pääjännitteet ja niiden alle asettuvat 3) yllätyksellisyyden ja ennakoitavuuden, 4) uuden ja perinteisen kriisiviestinnän, 5) vuorovaikutteisuuden ja yksisuuntaisuuden sekä 6) yhdenmukaisuuden ja moniäänisyyden alajännitteet. Tutkielman tulokset osoittavat myös, että viestinnän ammattilaiset ja muut organisaation työntekijät tarvitsevat monipuolista kriisivuorovaikutusosaamista mainekriisinhallintatyössä. Mainekriisien hallinta edellyttää muun muassa perusvalmiuksia, jotka muodostavat pohjan kriisivuorovaikutusosaamiselle sekä suhteiden ylläpitämiseen ja kehittämiseen liittyvää vuorovaikutusosaamista ja työtehtäviin liittyvää kriisivuorovaikutusosaamista. Näiden lisäksi tutkimuksessa esitellään kriisivuorovaikutusosaamisen funktioita ja kriisivuorovaikutuksen eettisiä periaatteita sekä kriisivuorovaikutusosaamisen koettua tärkeyttä ja sijaintia.

Näytä lisää