E-thesis - opinnäytteet ja opinnäytetiivistelmät

 

Helsingin yliopistossa tehtyjä opinnäytteitä ja niiden tiivistelmiä. Kaikista opinnäytteistä ei ole kokotekstiä saatavilla. Ohjeet Helsingin yliopiston opinnäytteen jättämiseen ja julkaisemiseen E-thesis palvelun sivustolla

Kokoelmat

Uusimmat julkaisut

  • Mohn, Fanny (Helsingin yliopisto, 2019)
    Det är aktuellt med en förnyelse av den finska lagen om skiljeförfarande (1992/967) och det pågår en aktiv diskussion om Finland borde implementera UNCITRAL:s modellag eller inte. Implementerande av modellagen har ansetts vara ett attraktivt val för Finland för att bli ett internationellt säte för skiljeförfarande. I och med att ämnet är aktuellt så kommer den här forskningen att handla om sammanläggning av skiljeförfaranden. Eftersom det i den finska lagen om skiljeförfarande saknas bestämmelser om sammanläggning, kommer det i studien att forskas om Finland borde inta en sådan bestämmelse och i så fall på vilket sätt en sådan bestämmelse borde intas. Borde Finland reglera på samma sätt som Sverige har gjort eller vad som reglerats i modellagen om sammanläggning av skiljeförfaranden. Forskningen är rättsdogmatisk men även rättskomparativ då bestämmelserna om sammanläggning i de nationella bestämmelserna i Sverige, England, Schweiz och Tyskland kommer att studeras. Både likheter och skillnader mellan regelverken kommer att redogöras för. Förutom de nationella bestämmelserna så kommer även respektive länders skiljeinstituts regler att studeras för att få en bättre bild av vad som råder på det aktuella området. Utöver FAI i Finland så kommer institutens bestämmelser i LCIA i England, SCAI i Schweiz, DIS i Tyskland och SCC i Stockholm att studeras. ICC som har varit det främsta institutet i Schweiz innan SCAI kommer också att behandlas. I studien kommer även modellagen att presenteras. Syftet med att studera länders och instituts bestämmelser är för att få mer material till hur den finska lagen borde inta en bestämmelse om sammanläggning. Av de länder som presenteras i forskningen så är Tyskland det enda land som har implementerat modellagen. De övriga länderna har beaktat modellagens bestämmelser väldigt noggrant men valt att inte implementera den och har därför inte status som ett modellagsland. Den främsta orsaken till det här kan anses bero på att dessa länder redan från tidigare är kända säten för skiljeförfarande och behöver inte implementera modellagen för att få ”modellagsstatus”. Modellagen som anses vara ett regelverk som ska fungera som förebild för stater som önskar modernisera sina skiljemannaregler innehåller inga bestämmelser om sammanläggning. Sverige som har en lång historia om skiljeförfarande har reviderat den svenska lagen om skiljeförfarande och den kommer att träda i kraft 1.3.2019. Lagen innehåller en bestämmelse om sammanläggning, vilket inte tidigare har reglerats i svensk lag. Många verksamma aktörer i Finland anser att modellagen borde implementeras för att Finland ska bli ett attraktivt säte för internationella skiljeförfaranden. Eftersom För att Finland ska bli ett attraktivt forum för internationellt skiljeförfarande så skulle en lösning vara att Finland implementerar modellagen men gör en tilläggsbestämmelse om sammanläggning. I kapitel 5 kommer att föras en diskussion om hur Finland borde göra på basen av det som kommit fram tidigare i forskningen. Alternativ I: Finland reglerar om sammanläggning på samma sätt som Sverige, eller alternativ II: Finland implementerar modellagen eller alternativ III: Finland implementerar modellagen och gör tillägg om sammanläggning av skiljeförfaranden. Alternativ III anser forskningen att vore det bästa alternativet för Finland, eftersom majoriteten av ländernas nationella skiljemannalagar som presenterats innehåller bestämmelser om sammanläggning. Det vore inte till Finlands fördel att inte inta en motsvarande bestämmelse om sammanläggning. En tilläggsbestämmelse om sammanläggning skulle kunna motsvara den svenska bestämmelse som träder i kraft i mars 2019.
  • Rahkonen, Bea (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan arvopaperimarkkinaoikeudellista sisäpiirintietoa ja immateriaalioikeudellista liikesalaisuutta. Eurooppalainen lainsäädäntö on viime vuosina ollut murroksessa molemmilla edellä mainituilla oikeudenaloilla: sääntelyn määrä on kasvanut ja sääntelyä on pyritty yhdenmukaistamaan Euroopan Unionin sisämarkkinoilla. Tutkielmassa selvitetään 1) tarkoitetaanko markkinoiden väärinkäyttöasetuksen (”MAR”) mukaisella sisäpiirintiedon käsitteeseen kuuluvalla luottamuksellisella tiedolla samaa asiaa kuin liikesalaisuuslain alaisella luottamuksellisella tiedolla, liikesalaisuudella, ja 2) mikäli kyse on kaksoisluonnetilanteesta, millä edellytyksillä sisäpiirintiedoksi luokiteltava tieto voi säilyttää liikesalaisuusluontoisuutensa sisäpiirintiedon julkistamisen jälkeen. Tutkielma jakautuu rakenteellisesti kolmeen osaan, joista ensimmäisessä tarkastellaan arvopaperimarkkinaoikeudellisen sisäpiirintiedon ja immateriaalioikeudellisen liikesalaisuuden määritelmiä tiedon luottamuksellisuuden näkökulmasta. Hypoteesina pidetään käsitteellisestä samankaltaisuudesta johtuvaa käsitteiden yhteneväisyyttä, mikä ilmenee käytännössä luottamuksellisen tiedon kaksoisluonteena. Luottamuksellisen tiedon kaksoisluonteella tarkoitetaan tilannetta, jossa sama tieto voidaan yhtäaikaisesti luokitella sekä sisäpiirintiedoksi että liikesalaisuudeksi. Käsitteiden tarkastelu on systematisoitu lainsäädännöllisteknisen ja funktionaalisen tason tarkasteluun. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan vertailevasti niitä lainsäädännöllisiä tavoitteita, jotka vaikuttavat vuonna 2016 voimaan tulleen markkinoiden väärinkäyttöasetuksen ja vuonna 2018 voimaan tulleen liikesalaisuuslain taustalla. MAR:n lähtökohtana on sisäpiirintiedon mahdollisimman pian tapahtuva yleisölle julkistaminen tietoasymmetriatilanteen välttämiseksi. Tutkielman toisessa osassa selvitetään edellytyksiä, joiden avulla on mahdollista pysyttää liikesalaisuuden luottamuksellinen luonne MAR 17 artiklan 1 kohdan mukaisen sisäpiirintiedon julkistamisen yhteydessä. Edellä mainitun artiklakohdan mukaan julkistamisen on tapahduttava siten, että tietoa voidaan arvioida ”perusteellisesti, asianmukaisesti ja oikea-aikaisesti”. Artiklan asettamia kriteereitä pidetään vertailukohtana tutkittaessa vaihtoehtoja tiedon täydelliselle julkistamiselle. Julkistamisen pääsääntöisyydestä voidaan poiketa, mikäli julkistamisen lykkäämisperusteet soveltuvat käsillä olevaan tapaukseen. Lykkäämisellä voidaan viivästyttää kaksoisluonteen omaavan tiedon julkituloa. Toisena luottamuksellisuuden säilyttävänä keinona tarkastellaan sisäpiirintiedon osittaisjulkistamista, jonka toteuttamisen keskeisiksi uhkiksi identifioidaan markkinoiden harhaanjohtaminen ja komission asetuksellaan (EU) 2016/1055 asettaman tiedon täydellisen julkistamisen vaatimus. Myös ilmiannon ja liiketoimintapäätöksen merkitystä tiedon luottamuksellisuudelle tarkastellaan tutkielman toisen osan lopussa. Tutkimuksessa hyödynnetään oikeusdogmaattista tutkimusmetodia, sillä tutkielmassa tarkastellaan voimassaolevaa lainsäädäntöä. Pääasiallisena tutkimusmateriaalina on hyödynnetty oikeuskirjallisuuden lisäksi lainvalmistelumateriaaleja. Lisäksi paikoittain hyödynnetään oikeusvertailevaa metodia oikeudenalarajat ylittävissä tilanteissa. Vertailevan metodin avulla voidaan tuoda esille lainsäädännöllisten tavoitteiden eroavaisuuksia. Tutkielma on siten metodeiltaan pluralistinen. Tutkielman viimeisessä osassa päädytään johtopäätökseen, jonka mukaan sisäpiirintiedon ja liikesalaisuuden käsitteellinen yhteneväisyys on riittävä tiedon kaksoisluonnetilanteen aktualisoitumiseksi, vaikka lainsäädännölliset tavoitteet ja oikeussuojan kohteet havaitaan toisistaan poikkeaviksi. Sekä sisäpiirintiedon julkistamisen lykkääminen että osittaisjulkistaminen voivat tulla kyseeseen kaksoisluonteisen tiedon luottamuksellisuuden säilyttämiseksi, mutta soveltumisen tulkinnanvaraisuus ja menetelmien riskialttius ovat omiaan heikentämään niiden käytännön soveltuvuutta.
  • Vuokko, Aki (Helsingin yliopisto, 2019)
    Työpaikan sisäilmaan liittyvä oireilu saattaa pitkittyä myös silloin, kun merkittäviä puutteita sisäilman laadussa ei todeta. Tällainen oireilu voi rajoittaa merkittävästi elämänpiiriä ja työkykyä. Väitöskirjatyön tavoitteena oli tutkia sisäilmaan liittyvää pitkittyvää, toimintakykyä heikentävää oireistoa ja kehittää interventioita sen hallintaan. Väitöskirjatyö koostuu neljästä erillisestä osatyöstä. Ensimmäiseen osatyöhön rekrytoitiin 55 ammattitautiepäilyn vuoksi Työterveyslaitokselle tullutta potilasta, joilla oli sisäilmaan liittyen oireita ja työkyvyn heikentymistä. Lääkärin tietojen annolla ja ohjauksella sekä psykologin antamalla oirehallinnan ohjauksella ei satunnaistetussa asetelmassa todettu vaikutusta itsearvioituun työkykyyn eikä elämänlaatuun. Toisessa osatyössä sisäilmaan liittyvän työkykyä heikentävän oireiston vuoksi arvioon lähetetyille 12 potilaalle tehtiin tarkka kliininen tutkimus. Myös näillä potilailla ilmeni laaja oirekirjo ilman oireita selittävää sairauslöydöstä. Oireet olivat jatkuneet huolimatta työpaikalla tehdyistä toimenpiteistä eikä oireisto ollut selitettävissä ajankohtaisilla sisäilmatekijöillä. Useilla esiintyi samanaikaisia muita sairauksia ja huolta terveyden menettämisestä sisäilman vuoksi. Lähes kaikilla oireiluherkkyys liittyi sisäilman homeisiin. Hajusteiden sietokyvyn heikentyminen oli yleistä ja osa ilmoitti myös sähkömagneettisten kenttien aiheuttavan oireita. Tarve välttää tiettyjä ympäristöjä oli johtanut rajoituksiin useilla eri elämänalueilla. Kolmannessa osatyössä luotiin satunnaistettu kontrolloitu tutkimusasetelma, jossa arvioidaan kognitiivisen käyttäytymisterapian ja psykoedukaation vaikutusta elämänlaatuun ja työkykyyn potilailla, jotka ovat hakeutuneet työterveyshuoltoon työpaikan sisäilmaan liittyvien toistuvien, laaja-alaisten työkykyä heikentävien, mutta lääketieteellisesti selittämättömien oireiden vuoksi. Neljännessä osatyössä 680 raskaana olevaa naista arvioi kyselytutkimuksessa herkkyyttään ennen raskautta 12 ympäristötekijälle ja herkkyyden vaikutusta oireisiin, arkielämään sekä työ- ja toimintakykyyn. Herkkyys eri ympäristötekijöille kuvautui jatkumona vähäisestä sietokyvyn alenemisesta aina merkittävästi toimintakykyä rajoittavaan oireistoon. Jokainen merkittävästä toimintakyvyn heikentymisestä raportoineesta (2,2 %) ilmoitti sietokykynsä heikentyneen sisäilman homeille ja valtaosa myös kemikaaleille. Pitkittynyt sisäilmaan liittyvä oireiluherkkyys täyttää ympäristöherkkyyden kriteerit. Samanlainen oirekuva ja samanaikaissairastavuus on kuvattu toiminnallisissa häiriöissä. Sisäilmaan liittyvän toimintakykyä heikentävän oireiston hoitoon tarvitaan tehokkaita hoitomuotoja. Toiminnallisissa häiriöissä tehokkaiksi todettujen hoitomuotojen hyödyllisyyttä tulee tutkia ympäristöherkkyydestä kärsivillä. Ympäristöherkkyys, johon liittyy merkittävää toimintakyvyn heikentymistä, näyttää Suomessa yhdistyvän sisäilman homeisiin.
  • Ahsanullah, Tarik (Helsingin yliopisto, 2019)
    Suomessa pääsääntöisesti riita-asian oikeudenkäynnin hävinnyt osapuoli joutuu korvaamaan voittaneen osapuolen kohtuulliset ja tarpeelliset oikeudenkäyntikulut kokonaan. Toisaalta tästä ns. täyden korvauksen periaatteesta on olemassa useita poikkeuksia. Mikäli asianosainen on esittänyt useita vaatimuksia, joista osa on ratkaistu hänen ja osa vastapuolen hyväksi, tai mikäli asianosaisen yksittäinen vaatimus on hyväksytty ainoastaan osaksi, osapuolet joutuvat lähtökohtaisesti pitämään omat oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Edellä mainittua lopputulosta kutsutaan vakiintuneesti ”kulut kuittiin” -ratkaisuksi. Tässä tutkielmassa syvennytään osavoittoja koskevan OK 21:3:n monimutkaiseen sisältöön ja erityisesti sitä koskevaan oikeuskäytäntöön. Oikeudenkäyntikulut ovat riita-asian osapuolille merkittävä osa asian kokonaisuutta. Pahimmillaan oikeudenkäyntikulut nousevat nykyään niin suuriksi, että ne voivat ylittää huomattavasti itse pääasian intressin. Merkitykseensä nähden oikeudenkäyntikuluista on kirjoitettu prosessioikeudellisessa tutkimuksessa verrattain vähän. On perusteltua väittää, että oikeudenkäyntikulujen lopullista jakautumista koskeviin säännöksiin tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Oikeudenkäyntikuluilla on suuri merkitys oikeuden saavutettavuuden periaatteen toteutumisen kannalta. Tämä tutkielma perustuu käräjäoikeuksien oikeuskäytäntöön vahingonkorvausjutuissa, joissa kantajan vaatimukset menestyvät osittain. Tutkielman näkökulmana on erityisesti kantajan eli vahingonkärsijän oikeussuojan toteutuminen. Tutkielmassa kysytään, miten oikeudenkäyntikulut tosiasiassa jakautuvat nykyisen oikeuskäytännön mukaan tilanteissa, joissa kantaja voittaa vain osan vaatimuksestaan. Kysymykseen vastataan empiirisen oikeustutkimuksen sekä oikeusdogmatiikan metodein. Tutkielmassa on kuusi lukua, joista ensimmäisessä esitellään tutkimuskysymys sekä –metodi. Toisessa ja kolmannessa luvussa syvennytään oikeudenkäyntikulusääntelyyn yleisesti sekä osavoittotilanteita koskeviin säännöksiin. Neljännessä luvussa käydään läpi empiirisen aineiston havainnot. Viidennessä luvussa käsitellään oikeudenkäyntikuluja vahingonkorvausoikeudellisesta näkökulmasta, ja kuudennessa luvussa esitetään tutkielman johtopäätökset. Tutkimuksen myötä havaitaan nykyisen oikeuskäytännön olevan epäyhtenäistä ja siten ongelmallista. Käräjäoikeuksien pitäisi pystyä tekemään johdonmukaisempia oikeudenkäyntikuluratkaisuja osavoittotilanteissa. Tutkimuksen kohteena olevasta oikeuskäytännöstä havaitaan väärän lainkohdan soveltamista, perusteluiden puuttumista jopa kokonaan sekä epäloogisia johtopäätöksiä. Erityiseksi ongelmaksi nousee kuluratkaisujen huomattavan puutteellinen perustelukäytäntö. Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin yksi tärkeimmistä vaatimuksista on tuomion perusteluvelvollisuus. Kun oikeudenkäyntikuluratkaisulla on huomattava tosiasiallinen merkitys osapuolille, tulisi kuluratkaisu perustella yksityiskohtaisesti. Viimeiseksi tutkielman johtopäätöksissä esitetään, että nykyistä oikeudenkäyntikuluja koskevaa lainsäädäntöä tulisi erityisesti osavoittotilanteiden osalta päivittää. Vahinkoa aiheuttaneen osapuolen tulisi lähtökohtaisesti joutua korvaamaan ainakin osa kanteeseen pakotetun vahingonkärsijän oikeudenkäyntikuluista. Tuomioistuimille tulee luonnollisesti jättää riittävästi harkintavaltaa kuluratkaisujen tekemiseksi, mutta nykyinen harkintavalta on ongelmallisen laajaa. Oikeuskäytäntö on niin epäyhteneväistä, että osapuolilla ei ole tosiasiallista mahdollisuutta ennakoida kuluratkaisua monimutkaisissa tapauksissa, joissa osavoittotilanteet ovat nykyään todennäköisiä.
  • Tuokkola, Janne (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielmassa tuodaan esille valtiontukioikeuden, politiikan ja talouden vuorovaikutussuhteita käsittelemällä kehittämiskeskus Tekesin muutoksia oikeushistoriallisesta näkökulmasta. Valtiot ovat tukeneet yrityksiä kansainvälisen kilpailukyvyn parantamiseksi merkantilismin aikakaudelta lähtien. Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen välinen kilpailu avaruustekniikan ja asevarustelun saralla johti teknologisen yhteistyön parantamiseen valtion, korkeakoulujen ja yritysten välillä. Myös Suomi oli pakotettu ottamaan mallia kansainvälisestä kehityksestä parantaakseen kilpailukykyään. Suomessa aloitettiin vakavasti kehittää tiedepolitiikkaa 1960-luvulla. Erityisesti julkisen rahoituksen hyödyntäminen yritystoiminnassa nähtiin tärkeänä teknologian tason kohottamisen apuvälineenä. Tuotekehitykseen suunnattua valtiontukea koskevat suuntaviivat kehitettiin Suomessa 1960- ja 1970-luvulla. 1980-luvullle saakka tuotekehitystuen myöntämisestä vastasi ensisijaisesti kauppa- ja teollisuusministeriö. Keynesiläisen suunnitteluun pohjaavan makrotalouspolitiikan voidaan katsoa vaikuttaneen Suomessa suunnittelun ja ohjauksen tasolla 1960-luvulta lähtien. Keynesiläisen politiikan voidaan katsoa vaikuttaneen tutkimukseen ja tuotekehitykseen suuntautuvan valtiontuen käynnistämiseen. Tekes perustettiin 1983 tehostamaan aikaisemmin ministeriölle kuuluvia tehtäviä. Tekesin toiminta perustui jo aikaisempina vuosikymmeninä luotujen periaatteiden toteuttamiseen. Toimintaa ohjattiin ministeriöstä. Valtiontuen toimeenpano edellyttää materiaalista lainsäädäntöä. Materiaalinen lainsäädäntö jättää lain tulkitsijalle harkintavaltaa. Lainsoveltajan harkintavalta on kasvanut huomattavasti tutkimuksen kohteena olevana ajanjaksona. Suuria muutoksia Tekesiä koskevaan lainsäädäntöön toi EU-jäsenyys ja valtion laitosten siirtyminen tulosohjaukseen 1990-luvun alussa. Suomalainen valtiontukipolitiikka ja lainsäädäntö olivat kuitenkin huomioineet EU:n vaatimuksia jo 1970-luvulta lähtien. Tekesiä koskeva lainsäädäntö oli kuitenkin muokattava EU-oikeuden vaatimuksia vastaavaksi. Tulosohjausjärjestelmän pohjalta toteutettu tulossopimusjärjestelmä on luultavasti parantanut tukien vaikuttavuutta, ja tukia voidaan allokoida tehokkaammin. Vaikka ministeriötason valvonta on vähentynyt itseohjautuvuuden johdosta, hallinto-oikeudellinen valvontajärjestelmä ulottuu nykyisin valtionorganisaation sisälle. Valtion tarve osallistua teknisen tuotekehityksen rahoittamiseen lisääntyi teknologisen murroksen myötä 1980-luvulta lähtien. Valtion tavoitteena oli edistää Suomen kilpailukykyä. Tekes vaikutti omalla toiminnallaan valtiontukipolitiikkaan ja tuen määrän kasvuun. Perustuslain muutokset asettivat uusia vaatimuksia Tekesin toiminalle 2000-luvulla. Myös EU:n valtiontukipolitiikka suosi uusiin innovaatioihin tähtääviä valtiontukia erityisin ryhmäpoikkeusasetuksin. 2000- luvulle tultaessa kilpailukykypolitiikka sulautui yhteen innovaatiopolitiikan kanssa, minkä johdosta elinkeinopolitiikka, ministeriöt ja Tekes kokivat suuria muutoksia. Tutkimuksessa havaitaan, että politiikka, talous ja oikeus yhdistyvät valtiontukioikeudessa sellaisella tavalla, että niitä on vaikea erottaa toisistaan. Poliitikkojen on huomioitava lainsäädännön taloudelliset ja oikeudelliset reunaehdot. Toisaalta lain toimeenpanijan on huomioitava päätöksenteossaan oikeudellisset, taloudelliset, yhteiskuntapoliittiset ja muut tieteelliset näkökohdat.
  • Vantunen, Anna (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielma käsittelee avunannon rangaistusvastuun edellytyksiä ja niitä rajanvetokriteereitä, joilla avunanto erotetaan kokonaan osallisuusvastuun ulkopuolelle jäävästä menettelystä. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mitä ongelmakohtia nykyisiin avunannon rangaistusvastuun edellytyksiin liittyy ja miten näitä ongelmakohtia voitaisiin korjata ja täydentää. Tutkimuksessa huomio keskittyy siihen, ettei avunantoa koskeva kausaalisuusvaatimus kykene rajaamaan rangaistusvastuun alaa riittävästi tunnusmerkistön objektiivisella puolella. Koska kausaalisuusvaatimus on liian heikko avunantoa objektiivisessa suhteessa rajaava tunnusmerkistötekijä, oikeuskirjallisuudessa on ehdotettu avunannon objektiiviseksi lisäedellytykseksi kiellettyä riskinottoa. Tutkimuksen keskeisenä kohteena onkin avunannon yleisten edellytysten lisäksi se, voidaanko kielletyn riskinoton vaatimusta soveltaa avunannon tunnusmerkistössä. Tutkimuksessa on pidetty tärkeänä sitä, että rangaistusvastuu voitaisiin tosiasiassa sulkea pois jo tunnusmerkistön objektiivisen puolen arvioinnissa etenkin silloin, kun menettely on sinänsä edistänyt rikoksen mahdollisuutta, mutta on selvää, ettei kyse ole rangaistavasta avunannosta. Koko tutkimuksen taustalla on ajatus siitä, ettei avunanto tule rangaistavaksi pelkästään sillä perusteella, että henkilö on menettelyllään myötävaikuttanut päärikokseen. Sekä oikeuskirjallisuudessa että oikeuskäytännössä on nimittäin yhdenmukaisesti katsottu, ettei vähäisestä rikoksen edistämisestä tule rangaista. Rikoslain esitöissä (HE 44/2002 vp) on kuitenkin todettu, ettei yleispätevää mittapuuta ole mahdollista asettaa määrittämään sitä, kuinka paljon rikosta tulisi edistää, jotta kyse olisi rangaistavasta avunannosta. Selvää kuitenkin on, että avunantajan myötävaikutuksen tulee olla rikosoikeudellisesti merkittävää. Tutkielmassa tarkastellaan kielletyn riskinoton teoriaa ja sen saamaa sisältöä avunantodoktriinissa käyttäen lähteenä erityisesti Lauri Luodon tuoretta väitöskirjaa aiheesta Avunannon rangaistavuuden edellytykset. Tutkimuksessa arvioidaan sitä, voidaanko kiellettyä riskinottoa soveltaa avunannon tunnusmerkistössä ylipäätään. Tutkimuksen perusteella päädytään siihen, että kielletyn riskinoton vaatimuksella avunannon tunnusmerkistössä voisi olla hyödyllisiä, nykyisiä kausaalisuusvaatimuksen ongelmakohtia korjaavia vaikutuksia. Kielletyn riskinoton soveltaminen ei kuitenkaan tutkimuksen valossa vaikuta tarkoituksenmukaiselta kaikissa avunantotilanteissa. Lisäksi tutkielmasta käy ilmi muitakin kielletyn riskinoton teoriaan liittyviä ongelmakohta, jotka tekevät teorian soveltamisesta avunantodoktriinissa käytännössä hankalaa. Tutkimuksessa kuitenkin päädytään siihen, että kielletyn riskinoton teorian piirissä kehiteltyjä rajanvetokriteereitä voitaisiin hyödyntää sellaisenaan avunannon kausaalisuusvaatimusta täydentävinä kriteereinä. Niiden perusteella voitaisiin paremmin arvioida ja perustella sitä, miksi avunantomenettely on tapauskohtaisten olosuhteiden valossa ollut rangaistusvastuun kannalta riittävää.
  • Vartio, Elias (Helsingin yliopisto, 2019)
    What happens to the rights of a child, that are dependent on his or her status as an under-age person? Does the international protection based on the best interest of a child simply cease once the child turns 18? Or is the issue more complex? In this thesis I attempt to answer these questions based on EU legislation, domestic legislation, as well as rights protected in the ECHR and CRC. The purpose of the study is 1) to explore the scope of the material protection of family life for minors approaching or passing the transition to the age of legal adulthood, and 2) to determine to what extent there exist effective procedural guarantees for making these rights effective and real. On a theoretical level, this study will focus on the nexus between procedural rules, institutional solutions and the realization of material rights in the context of family reunifications between children and parents. While the actual theme is frustration of rights and analysis of technical mechanisms of exclusion, the issues will be grounded in practical challenges and selected policy choices by the Finnish law makers and migration authorities. While the right to family reunification can be restricted both materially and technically, I will focus in this thesis focus more on the purely “technical” procedural rules. The specific rules I refer to are the migration system’s requirements on how the application for a residential permit based on family ties should be initiated. Especially the procedural rules relating to time and space and the impact of these rules on to access to rights. In the thesis I first explore and question to what extent the protection of family life is a well-established norm in public international law. The reason for the questioning is the highly restrained right to family reunification and the surprisingly limited impact of the best interest of the child enshrined in the CRC. In the fourth chapter I analyse the relationship between the family reunifications directive, the qualification directive, as well as the implications of migration being a shared competence. Currently the ECJ has only made an intervention for the benefit of a stronger and more foreseeable access to family reunification for refugees and those who have been granted asylum proper. However, I also conclude that there would be certain grounds for the ECJ to justify an intervention using the implied powers doctrine in order to extend the improved protection of refugees also for those receiving subsidiary protection. In chapter five I review the current Finnish legal set-up as well as recent developments. Here I find that Finland does not appear to actively disseminate information on the enhanced access to refugees and has not yet extended the enhanced protection to those that are benefiting from only subsidiary protection. Likewise, I demonstrate that there are numerous obstacles prolonging or hindering the procedures, likely leading to a loss of rights. In chapter six I analyse the Finnish institutional framework and practises from a non-discrimination perspective. One of the findings is that the institutional set-up of the consular services network seems to be biased against citizens from war-torn regions. Also, based on statistical analysis, there is a clear pattern suggesting a tendency to grant only subsidiary protection as opposed to asylum proper for unaccompanied minors. This was true when comparing both general decisions as well as decisions for minors arriving with their families. Somewhat ironically, one could thus argue that the system has a built-in bias towards the vulnerable persons it ought to protect, effectively denying or frustrating their right to family life. While a relatively fair balancing has been made in the former case related to access to embassies, there appears to be very few proper and sufficient justifications to deny minors arbitrary access to family reunification due to prolonged procedures. In the conclusion I find that while he recent decisions by the ECJ are welcome steps towards more effective access to family reunifications, many flaws in the system still remain from an access to rights- and non-discrimination perspective. Lastly, I propose that the protection against discrimination in international law, if taken seriously, can be used for the benefit of dynamically levelling rights to acceptable standards, even when the rights have originally been reserved only for a limited group.
  • Kärnä, Henna (Helsingin yliopisto, 2013)
    Markkinoiden väärinkäyttöä säänneltiin aikaisemmin Euroopan unionin tasolla direktiivillä 2003/6/EY, joka jätti jäsenvaltioille tilaa implementoida säädös osaksi kansallista oikeuttaan. 3.7.2016 astui voimaan markkinoiden väärinkäyttöasetus (EU) N:o 596/2014, joka vaikuttaa markkinatoimijoiden toimintaan suoraan sovellettavana säädöksenä. Tutkielmassa tarkastellaan sisäpiiritiedon laitonta ilmaisemista osana Euroopan unionin markkinoiden väärinkäyttöä koskevaa sääntelyä. Tutkielmassa systematisoidaan sisäpiiritiedon laitonta ilmaisemista koskevan normin aineellista sisältöä ja otetaan huomioon sisäpiiritiedon laittoman ilmaisemisen laajentuminen koskemaan tietyissä tilanteissa tietoa, joka ei itsessään ole luokiteltavissa sisäpiiritiedoksi, mutta joka perustuu sisäpiiritietoon. Sisäpiiri-tiedon laitonta ilmaisemista koskeva normi ei ole ehdoton, joka tulee ilmi jo säännöksen sanamuodosta. Sisäpiiritiedon laillisen ilmaisemisen sisältö ei ole suoraan selvitettävissä lain sanamuodosta, jonka vuoksi normi sijoitetaan sen soveltamisympäristöön ja mahdollisiin soveltamistilanteisiin ja tämän perusteella annetaan tulkintaratkaisuja siitä, miten soveltamistilanteet tulisi ratkaista voimassa olevan normin asettaman sanamuodon rajoissa.
  • Jokinen, Tiia-Maria (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielma tarkastelee verotustappioiden kohtelua vastavirtasulautumisessa. Vastavirtasulautuminen on absorptiosulautumisen erityismuoto. Tavanomaisinta on määritellä vastavirtasulautuminen sulautumiseksi, jossa emoyhtiö sulautuu tytäryhtiöön. Kyseessä on siten tytäryhtiösulautumisen käänteinen muoto. Toisin kuin tytäryhtiösulautumisesta, vastavirtasulautumisesta ei kuitenkaan ole säännöksiä Suomen osakeyhtiölaissa. Vastavirtasulautumisen määritelmä lepää näin ollen täysin oikeuskirjallisuuden ja -käytännön varassa. Tutkielman tarkastellessa verotustappioiden kohtelua vastavirtasulautumisessa nousevat myös sulautumista koskevat vero-oikeudelliset säännökset keskeiseen rooliin yhtiöoikeudellisten säännösten rinnalla. OYL 16:2:ssa määritellään osakeyhtiöoikeudellinen sulautuminen ja EVL 52 a §:ssä vero-oikeudellinen sulautuminen. Vastavirtasulautumisen on täytettävä näissä säädetyt edellytykset, sillä kyseiset edellytykset täyttämätön sulautuminen verotetaan purkautumisena. Tutkielma tarkastelee ensinnäkin verotustappioiden siirtymistä vastavirtasulautumisessa. Tappioiden siirtymistä sulautumisessa koskeva säännös on TVL 123.2 §, jonka mukaan vastaanottavan yhtiön, sen osakkeenomistajien tai näiden yhdessä on tullut omistaa vähintään puolet sulautuvan yhtiön osakkeita tappiovuoden alusta lukien. Kyseinen säännös sisältää omistusaikaa ja -osuutta koskevat edellytykset. Vastavirtasulautumisen kannalta kyseisen pykälän omitusedellytys on päinvastainen, koska vastavirtasulautumisessa omistajayhtiö eli emoyhtiö sulautuu omistettuun yhtiöön eli tytäryhtiöön. Katson kuitenkin tutkielmassa esitettyjen esimerkkien avulla, että TVL 123.2 §:n sisältämä omistusedellytys voi täyttyä vastavirtasulautumisessa ja tappiot voivat siirtyä sulautuvalta emoyhtiöltä vastaanottavalle tytäryhtiölle. Tämä edellyttää kuitenkin joko jonkinnäköistä ristiinomistusasetelmaa emoyhtiön ja tytäryhtiön välillä tai sitä, että emoyhtiöllä ja tytäryhtiöllä on yhteisiä osakkeenomistajia. Toiseksi tutkielma tarkastelee verotustappioiden käyttöoikeuden säilyttämistä vastaanottavassa yhtiössä. Verotustappioiden siirtymisessä on TVL 123.2 §:n omistusedellytyksen lisäksi myös toinen osa, joka koskee siirtyneiden tappioiden käyttöoikeutta vastaanottavassa yhtiössä. TVL 122.1 §:n ensimmäisen virkkeen mukaan yhteisön tappiota ei vähennetä, jos tappiovuoden aikana tai sen jälkeen yli puolet sen osakkeista tai osuuksista on muun saannon kuin perinnön tai testamentin vuoksi vaihtanut omistajaa tai yli puolet sen jäsenistä vaihtunut. Siirtyneen tappion vähentäminen vastaanottavassa yhtiössä voi estyä sen vuoksi, että vastaanottavassa yhtiössä tapahtuu sulautumisen johdosta TVL 122.1 §:ssä tarkoitettu omistajanvaihdos. Lisäksi kyseinen omistajanvaihdos aiheuttaa vastaanottavan yhtiön omien verotuksessa vahvistettujen tappioiden käyttöoikeuden menettämisen. Tutkielmassa katsotulla tavalla myös vastavirtasulautuminen voi aiheuttaa omistajanvaihdoksen TVL 122.2 §:ssä tarkoitetun omistajanvaihdoksen. Tappioiden käyttöoikeus voidaan kuitenkin vastavirtasulautumisessa säilyttää, mikäli omistajanvaihdosta ei tapahdu. Tuloverolain 122.3 §:n mukaan Verohallinto voi kuitenkin erityisistä myöntää poikkeusluvan tappion vähentämiseen TVL 122.1 §:ssä tarkoitetusta omistajanvaihdoksesta huolimatta. Myös vastavirtasulautumisen aiheuttamaan omistajanvaihdokseen on mahdollista saada poikkeuslupa. Tutkielmassa tarkastellaan lisäksi vastavirtasulautumisen verotehokkuutta verotustappioiden siirtymisen ja säilyttämisen kannalta verrattuna tytäryhtiöyhtiösulautumiseen sekä toisaalta emoyhtiön purkautumiseen. Purkautuminen ei tutkielmassa esitetyllä tavalla ole verotehokas ratkaisu, mutta punninta tytäryhtiö- ja vastavirtasulautumisen välillä riippuu kulloinkin vallitsevista olosuhteista tutkielmassa esitetyllä tavalla; toisinaan vastavirtasulautuminen on verotustappioiden kannalta tarkoituksenmukaisempi sulautumistapa ja toisinaan tilanne on päinvastainen.
  • Blomster, Saila (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielman tarkoituksena on arvioida sopimuksen mukaista suoritusta asiakaskohtaisessa ohjelmistohankinnassa. Erilaisia ohjelmistoja käytetään tänä päivänä avustamaan liiketoiminnan päätöksentekoprosessissa. Päätös tietyn toimen toteuttamiseksi voi siten perustua ohjelmiston suorittamien tulosten tulkintaan. Tyypillisesti projektitoimitushankkeisiin lähdetään, kun valmisohjelmisto ei sovellu tilaajan tarpeisiin tai vaihtoehtoisesti tilaaja tavoittelee niin kutsutta kilpailuetua. Useimmissa tilanteissa nämä hankkeet liittyvät kuitenkin yrityksen kriittisiin ydinalueisiin liiketoiminnan harjoittamisen ja jatkuvuuden kannalta. Tavanomaisesti asiakaskohtaisten ohjelmistohankintojen osalta ilmenee ongelmia, kun lopputulos eroaa merkittävästi siitä, mitä alun perin oli sovittu tai kuviteltu sovittavan. Ohjelmistoprojektien perinteisimpi malli tunnetaan nimellä vesiputousmalli. Malli on sopimusoikeudellisesti klassisempi, jolloin lähtökohtana on, että sopimuksen kohde määritellään yksityiskohtaisesti projektiin lähdettäessä eikä tehtyihin määrityksiin enää puututa projektin aikana. Muutosalttiissa ohjelmistokehitysympäristössä tämä ajattelutapa on lähes mahdoton eikä muutoksilta voida välttyä. Ketterillä menetelmillä on pyritty vastaamaan vesiputousmallin haasteisiin. Ketterät menetelmät soveltuvat joustavuutensa puolesta erityisesti sellaisiin ohjelmistoprojekteihin, joissa vaatimuksia ei ole joko tarkoituksenmukaista tai mahdollista määritellä sitovasti etukäteen projektin alussa. Toisaalta selkeän dokumentaation puute voi johtaa siihen tilanteeseen, että sovitut toiminnallisuudet voivat olla epäselviä riitatilanteissa. Ketterissä menetelmissä osapuolten roolit eroavat merkittävästi siitä, mihin vesiputousmallia hyödyntävissä projekteissa on totuttu. Tällä on luonnollisesti vaikutusta osapuolten väliseen riskin- ja vastuunjakoon. Sopimukset ja sopimusehdot voidaan suoritusvelvoitteen osalta jakaa sellaisiin, joissa oikea suoritus on tietyn ennalta sovitun lopputuloksen aikaansaaminen sekä sellaisiin, joiden sisältönä on huolellinen toiminta ilman varsinaista takuuta tietyn ennalta määritellyn lopputuloksen saavuttamisesta. Tutkielmassa havainnollistetaan tulos- ja toimintavelvoitteiden välisiä eroavaisuuksia ohjelmistotoimitusten kontekstissa. Erityisesti ohjelmistotoimituksia koskevissa riita-asioissa tilaaja tyypillisesti katsoo, että toimittajalla on ollut tulosvastuu toimintavalmiista ohjelmistosta, kun taas toimittaja koittaa siirtää vastuutaan enemmän toimintavelvoitteen puolelle, jolloin sopimuksen kohteena on ollut tilaajalta paljon myötävaikutusvelvollisuutta edellyttävä avoin konsultointipohjainen ohjelmistokehitysprojekti. Toiminta- ja tulosvelvoitteen välillä on erityisesti merkitystä projektisopimuksen purkamisen kannalta. Tutkielmassa selvitetään virheen käsitettä ohjelmistojen kontekstissa. Ohjelmistot ovat harvoin täysin virheettömiä. Alan jatkuvan kehityksen vuoksi toimittajat joutuvat lanseeraamaan tuotteensa markkinoille vähäisellä testauksella. Mikäli toimittajat käyttäisivät testaukseen pitkiä aikoja, on riskinä, että tuote voi olla markkinoille päästyään jo vanhentunut teknologian jatkuvan kehittymisen vuoksi. Lisäksi jatkuva virheiden korjaaminen johtaisi kierteeseen, jossa paljastuisi uusia korjausta edellyttäviä virheitä. Alan jatkuvan kehityksen johdosta alan virhetoleranssi on muodostunut selkeästi korkeammaksi muihin aloihin verrattuna. Alalle ei ole kerennyt muodostua vakiintuneita selkeitä standardeja, joihin lopputulosta voitaisiin verrata sen havaitsemiseksi, vastaako projektin lopputulos sovittua. Tämä on erityisen korostunut asiakaskohtaisten ohjelmistojen osalta. Toimittajat sitoutuvat tavanomaisesti vain siihen, että ohjelmisto vastaa olennaisilta osin sitä, mitä määrityksistä on sovittu. Tällöin mielenkiintoinen kysymys onkin, onko vähäisiä virheitä sisältävä ohjelmisto katsottavissa sopimuksen mukaiseksi suoritukseksi. Takuuaika asiakaskohtaisten ohjelmistojen osalta on tyypillisesti kuusi kuukautta toimituksen hyväksymisestä. Lyhyt takuuaika selittyy sillä, että ohjelmistot poikkeavat irtaimesta esineestä huomattavasti ohjelmistojen ollessa aineettomia hyödykkeitä. Virheiden ilmetessä vasta tietyn ajan kuluessa ohjelmistoa käytettäessä, on takuuaikaa ohjelmistotoimituksissa pidettävä enemminkin aikajaksona, jonka kuluessa vaikutuksellisen virheen oletetaan ilmenevän.
  • Veijalainen, Hanna (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielmassa tarkastellaan biopankkitoiminnassa tapahtuvaan geneettisen tiedon hyödyntämiseen liittyviä yksityisyydensuojakysymyksiä. Biopankkitoiminta on biopankkilaissa (688/2012) säänneltyä toimintaa, jonka tarkoituksena on lain 5 §:n mukaan palvella biopankkitutkimusta. Biopankit pyrkivät keräämään mahdollisimman laajoja kokoelmia ihmisperäisiä biologisia näytteitä ja niihin liittyviä tietoja, joita tutkijat voivat saada biopankeista käyttöönsä tulevaisuudessa toteutettavissa tutkimushankkeissa. Vaikka biopankit keräävät ja käsittelevät näytteitä ja niihin liittyviä tietoja tutkimustarkoituksia varten, biopankkitoiminnan ei itsessään ole tulkittu olevan tieteellistä tutkimusta vaan osa tutkimuksen tuki-infrastruktuuria. Biopankeissa ihmisperäisistä näytteistä tuotetaan näytteen luovuttaneen henkilön perimää koskevaa geneettistä tietoa. Geneettisiä tietoja on totuttu pitämään yksityisyyden suojan ydinalueelle kuuluvina arkaluonteisina henkilötietoina, mistä syystä yksityisyyden suojan tarve on erityisen korostunut tällaisia tietoja käsiteltäessä. Geneettisen tiedon käsittelyn erityiset riskit liittyvät etenkin geneettisen tiedon tunnistettavuuteen. Nykyinen suuntaus oikeustieteessä on ollut katsoa, että geneettisiä tietoja ei olisi koskaan mahdollista tehdä täysin anonyymeiksi. Biopankkitoiminnassa tapahtuvaan geneettisten tietojen käsittelyyn on 25.5.2018 lähtien tullut ensisijaisesti soveltaa EU:n yleistä tietosuoja-asetusta. Suomen nykyistä biopankkilakia ei ole vielä saatettu vastaamaan tietosuoja-asetuksen vaatimuksia, mistä syystä laki sisältää paljon asetuksen kanssa päällekkäistä sääntelyä ja aiheuttaa hankaluuksia lain tämänhetkisen soveltamisen kannalta. Biopankkilaki on aiemmin sallinut geneettisten tietojen käsittelyn laajan suostumuksen perusteella, joka ei kuitenkaan vastaa tietosuoja-asetuksen pätevälle suostumukselle asettamia kriteerejä. Laaja suostumus on ongelmallinen myös näytteen antajien tiedollisen itsemääräämisoikeuden näkökulmasta. Biopankeissa tapahtuva geneettisten tietojen käsittely on väistämättä niin monimutkaista, että tavallisten ihmisten ei ole mahdollista ymmärtää siihen liittyviä yksityisyydensuojariskejä ja siten tehdä perusteltua päätöstä heitä koskevien tietojen käytön sallittavuudesta. Laaja suostumus on epäyhteensopiva myös henkilötietojen käyttötarkoitussidonnaisuuden periaatteen kannalta, joka edellyttää, että henkilötiedoille määritellään tietty nimenomainen käyttötarkoitus, joihin tietoja kerätään ja käytetään. Yksilöiden tiedollisen itsemääräämisoikeuden ja tietosuoja-asetuksen näkökulmasta haastava on myös nykyisen biopankkilain 13 §, joka mahdollistaa olemassa olevien vanhojen diagnostisten ja tutkimusnäytteiden siirtämisen biopankkeihin, ja siten niiden käyttötarkoituksen muutoksen, ilman näytteen antajien nimenomaista suostumusta. Uudistuvan biopankkilainsäädännön keskeinen tavoite onkin ratkaista biopankkiaineistojen lain mukaista käsittelyperustetta koskeva ongelma. Yksityisyyden suojan ja tiedollisen itsemääräämisoikeuden olennainen osa on henkilöiden tiedonsaantioikeus omiin tietoihinsa, mutta myös oikeus olla tietämättä hänen perimäänsä liittyvistä seikoista. Yksityiskohtaisten tietojen paljastaminen henkilön perimästä saattaisi kuitenkin aiheuttaa harmia hänelle itselleen mutta myös laajemmin hänen sukulaisilleen. Vastaavasti harmia voi aiheutua, mikäli tietoja ei paljastettaisi. Kaikkia geneettisten tietojen käsittelyyn liittyviä erityiskysymyksiä ei ole nykyisessä lainsäädännössä pystytty ratkaisemaan erityisesti geneettisen tiedon ennustavuuden ja sosiaalisen luonteen vuoksi. Biopankkitoiminnassa on nähtävissä tietossuojalainsäädännön ja bio-oikeudellisen tutkimuslainsäädännön välinen jännite, kun henkilötietojen käsittelyä koskevilla säännöksillä ei pystytä vastaamaan kaikkiin geneettisten tietojen käsittelystä yksilöille aiheutuviin riskeihin. Tutkimuslainsäädäntö tähtää osallistumisen vapaaehtoisuuden ja henkilökohtaisen koskemattomuuden turvaamiseen, kun taas tietosuojalainsäädännön tavoitteena on ehkäistä henkilötietojen oikeudetonta käyttöä. Molempien yhteisenä taustaperiaatteena vaikuttaa kuitenkin näytteen antajien laajempi oikeus yksityisyyteen ja tiedollisen itsemääräämisoikeuden turvaamiseen.
  • Rantatulkkila, Jesper (Helsingin yliopisto, 2019)
    Video game-related user-generated content (UGC) is a relatively new phenomenon but has already proven to be an asset to gaming companies in the increasingly competitive gaming market. However, an active use of UGC by gaming companies can result in strained relationships between a player who has created UGC and a gaming company who have used it without compensation. Prior to playing a video game, the players have usually agreed to provide the gaming company at least a right to use any derivative works related to the video game that they have created by accepting the video game’s terms of use, but the terms of use do not clarify what such derivative works are. The purpose of this master’s thesis is to bring clarity to the situation. Therefore, it provides means to draw a distinction between new works that only the player has the right to dispose of and derivative works that the gaming company allegedly has a right to use. The method of the master's thesis is legal dogmatic as its main purpose is to study the current state of law in Finland. However, it also contains some comparative elements as a basis for the study is provided by the examination of judgments made by the US courts and discussions held among US scholars about copyright in UGC. The purpose of examining the US position is not to rely on it as a source of law but to get an overview of mainly technical issues related to UGC that might be relevant also in a Finnish context and to get an understanding of how one of the most significant countries with a relatively well-established state of law in the field of video games and UGC operates. In the latter respect, this master's thesis does point out the key differences between Finnish and US assessment on originality. Due to changes in the European landscape, this master's thesis does not only consider copyright in UGC from a traditional Finnish point of view but takes into account relevant judgments given by the Court of Justice of the European Union (the CJEU), as well as the discussion that has followed among legal scholars. Therefore, the master's thesis also considers to what extent the Finnish state of law has changed after the CJEU gave its judgment in Infopaq International A/S v Danske Dagblades Forening and how it has developed to what it is today through the subsequent cases on originality. In that respect, the master's thesis also considers whether the current tests applied in Finnish cases on originality are still valid and how the EU case law may have impacted on the national law even in areas which are not directly affected by the judgments given by the CJEU, such as in the case of parody. As UGC is often based on parts of video games, this master's thesis begins by studying how video games are protected. The US law is relatively well-established on the matter whereas the Finnish state of law regarding the classification of video games is rather ambiguous. The classification has significant implications which are elaborated on in this study. Although a definitive answer cannot be given, this master's thesis suggests that video games should be regarded as composite works under Finnish law rather than cinematographic works. Since UGC is a broad concept, the main objects of study are narrowed down to play objects, player-characters, user interface add-ons and comedies in order to make the study as comprehensible and detailed as possible. However, it should be noticed that since the copyright assessment is closely tied to the facts in a specific case, the main focus in this master's thesis is to identify factors that must be considered. These involve mainly factors regarding the technology used to create a specific type of UGC. This master's thesis demonstrates that the technical constraints combined with the limits set by the form in which an idea can be expressed may significantly affect the originality that a work may express. Each type of UGC examined differ from the others in respect to which considerations must be made. The UGC chosen for this master's thesis are some of the most common types of UGC that players create and are often located in a grey area as to their classification as works.
  • Liedes, Nestori (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielmassa tarkastellaan Maailman kauppajärjestön TRIPS-sopimuksen 31(h) artiklan mukaista patentin oikeudenhaltijalle suoritettavaa riittävää korvausta tilanteessa, jossa pakkolisenssi otetaan käyttöön. TRIPS-sopimuksen 31(h) artiklan mukaan patentin oikeudenhaltijalle tulee tällöin suorittaa riittävä korvaus kulloistenkin olosuhteiden mukaan ottaen huomioon käytön sallimiseen liittyvät taloudelliset arvot. Tutkielmassa selvitetään, mikä on riittävän korvauksen käsitteen sisältö ja oikeudellinen merkitys TRIPS-sopimuksen 31 artiklassa ja miten oikeus lääkkeiden saatavuuteen terveyttä koskevan ihmisoikeuden osana voi näkyä TRIPS-sopimuksessa tarkoitettua riittävää korvausta määritettäessä. Tutkielma on lainopillinen. Siinä analysoidaan riittävää korvausta kiinteästi TRIPS-sopimuksen kontekstissa. Riittävän korvauksen käsitettä lähestytään TRIPS-sopimuksen systematiikan kautta esitellen 31(h) artiklan roolia sopimuskokonaisuudessa. Lopulta keskiössä on TRIPS:n 31(h) artiklan sanamuodon mukainen tulkinta. Riittävän korvauksen määrittäminen edellyttää 31(h) artiklan sanamuodossa esiintyvien ilmaisujen ”käytön sallimiseen liittyvät taloudelliset arvot” ja ”kulloisenkin tapauksen olosuhteet” huomiointia. Riittävää korvausta koskevan määräyksen asemaa turvaa viime kädessä TRIPS:n 31(j) artikla, jonka mukaan korvaukseen liittyvä päätös tulee voida saattaa oikeudelliseen tarkasteluun tai muuhun erillisen ylemmän viranomaisen riippumattomaan tarkastukseen. Toinen tutkimuksen käsittelemä tulkintalinja riittävän korvauksen kysymykseen on ihmisoikeuksien, erityisesti lääkkeiden saatavuutta koskevan ihmisoikeuden, huomioon ottaminen. Tässä yhteydessä keskeistä on arvioida lääkkeiden saatavuutta koskevaa oikeutta osana oikeutta terveyteen, jonka ydinsisältö on ilmaistu taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen 12 artiklassa. TRIPS-sopimuksesta ja kansanterveydestä annetussa Dohan julistuksessa riittävä korvaus jäi edelleen avoimeksi kysymykseksi. Siten korvauksen määrittäminen tapahtuu pakkolisenssin käyttöön ottavien tahojen suhteellisen vapaassa harkinnassa. Vapaa harkinta sallii monenlaisten korvauksen määrittämisen politiikkojen, ohjeistusten ja mallien käyttämisen. Tutkielmassa tarkastellaankin pääasiassa kehitysmaiden näkökulmasta yksityiskohtaisemmin niitä malleja, periaatteita ja ohjeistuksia, joita voidaan käytännössä hyödyntää korvauksen määrittämisessä. Kulloisenkin tapauksen olosuhteita kartoitettaessa voidaan ottaa huomioon erilaisia tekijöitä, joiden kautta korvauksen riittävyyttä voidaan arvioida. Näiden tekijöiden kautta on myös mahdollista perustella ihmisoikeuksien merkitys riittävän korvauksen kysymyksessä. Tutkimuksessa selvitetään, kuinka riittävää korvausta koskevaa määräystä on mahdollista tulkita lääkkeiden saatavuutta koskeva oikeus huomioon ottaen. Ensinnäkin lääkkeiden saatavuutta koskeva ihmisoikeus näkyy kehitysmaiden käyttämissä korvauksen määrittämisen ohjeistuksissa, kun nämä yrittävät parantaa lääkkeiden saatavuutta. Toisaalta Dohan julistus antaa mahdollisuuden tulkita riittävää korvausta koskevaa määräystä ihmisoikeusnäkökulmasta. Lisäksi kun lääkkeiden saatavuutta koskevan oikeuden sisältöä eritellään terveyttä koskevan oikeuden osana, on mahdollista löytää seikkoja, joiden kautta pakkolisenssin tarkoitus ja ihmisoikeustavoitteet osoittavat samaan suuntaan. Sitä myöten ihmisoikeustavoitteet löytävät tiensä myös riittävän korvauksen käsitettä koskevaan tulkintaan. Kaiken kaikkiaan riittävä korvaus voidaan nähdä tasapainottavana tekijänä paitsi patentin oikeudenhaltijan ja pakkolisenssiä käyttöön ottavan tahon kesken, myös TRIPS-sopimuksen ja lääkkeiden saatavuutta koskevan ihmisoikeuden välisessä suhteessa.
  • Muttonen, Eeva (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tavoitteet. Tämän Pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää Helsingin yliopiston opettajaopiskelijoiden ajatuksia tutkimustiedon tärkeydestä kasvatustieteen alalla. Tutkimuk-sessa ollaan kiinnostuneita uskovatko opiskelijat tarvitsevansa tutkimustaitoja tulevaisuu-dessa työelämässä sekä olisivatko he kiinnostuneita tekemään itse tutkimusta. Lisäksi kar-toitetaan, koetaanko koulutukseen sisältyvät metodologian opinnot haasteellisiksi. Tutkimuk-sessa tarkkaillaan sekä opiskelijoiden mielipiteitä yleisesti, että pääaineryhmien välisiä eroa-vaisuuksia näkemyksissä. Menetelmät. Tutkimuksen aineisto on kerätty Helsingin yliopiston opettajaopiskelijoilta e-lomakkeen muodossa opintoihin sisältyvien pakollisten tutkimusmenetelmäkurssien yhtey-dessä (n = 492). Opiskelijat jakaantuvat pääaineryhmiin kasvatustie-de,luokanopettajankoulutus, kasvatuspsykologia,luokanopettajankoulutus, varhaiskasvatuk-sen maisteriohjelma, lastentarhaopettajankoulutus, käsityö- tai kotitalousopettajankoulutus, erityispedagogiikkaa tai muu. Tutkimus on luonteeltaan kvantitatiivinen ja aineistoa analysoi-daan määrällisin menetelmin. Pääasiassa aineistosta etsitään tilastollisesti merkitseviä korre-laatiotekijöitä, pääaineryhmien välisiä eroavaisuuksia varianssianalyysilla sekä ollaan kiin-nostuneita opiskelijoiden joukon valta mielipiteistä. Tulokset ja johtopäätökset. Opiskelijoiden mielipiteet empiirisen sekä teoreettisen tiedon tärkeydestä kasvatustieteissä oli erittäin positiivinen. Huomattavasti pienempi prosentti opis-kelijoista uskoi kuitenkaan tarvitsevansa itse tutkimustaitoja työelämässä opettajana, kvalita-tiivisia tai kvantitatiivisia. Lisäksi valtaosa koki metodologian kursseilla vallitsevan kiireen vai-kuttavat kursseilla opiskeluun ja oppimiseen negatiivisesti, joten koulutuksen tarkoitukselli-suuden voisi näin ollen sanoa jäävän hataraksi.
  • Krokfors, Kristian (Helsingin yliopisto, 2019)
    I kommersiella finansieringsavtal används ofta olika avtalsvillkor för att kontrollera att låntagaren fortsättningsvis har en sådan ekonomisk ställning och agerar på ett sådant sätt att den kan återbetala lånet, MAC-klausulen är ett sådant villkor. För att kunna tillämpa MAC-klausulen krävs att väsentliga negativa ändringar skett i låntagarens omständigheter eller förhållanden och en lyckad tillämpning av villkoret ger långivaren rätt att kräva återbetalning av ett utbetalat lån i förtid. Villkoret härstammar det från den anglo-amerikanska rättsmiljön och därmed kan det hända att insolvensrättsliga rättsinstitut gör tillämpning av klausulen onödigt, omöjligt eller olönsamt i ett finskt låneavtal. Dessutom kan det uppstå överlappningar och mot-stridigheter med finländska avtalsrättsliga rättsinstituten på grund av att villkoret ursprungligen formulerats i enighet med en annan rättsmiljö. Studiens ändamål är att utreda om tillämpning av en MAC-klausul har någon självständig juridisk betydelse för indrivningen av ett utbetalat lån i ett finskt kommersiellt låneavtalsförhållande eller om den inte har det. Studien granskar långivarens faktiska möjligheter att få lånet indrivet med hänsyn på låntagarens betalningsförmåga, insolvens-rättsliga indrivningsförbud och återvinning till konkursbo. Studien jämför också läran om befarat avtalsbrott med möjligheten att driva in lånet med stöd av MAC-klausulen för att konstatera om den finska rätten ger en allmän möjlighet till indrivning som är lika vidsträckt som den möjlighet till indrivning MAC-klausulen ger. Utöver detta undersöks också ifall MAC-klausulen oundvikligen kommer jämkas med stöd av 36 § i rättshandlingslagen.
  • Määttä, Saku (Helsingin yliopisto, 2019)
    Yliopisto-opiskelijoiden kokema stressi on yleisempää kuin muulla väestöllä. Stressi, pidentyneet valmistumisajat ja suunnitelmallisen opiskelun tärkeys korostavat yliopistojen tarvetta kiinnittää huomiota opiskelijoiden henkiseen hyvinvointiin sekä opiskelukäytäntöihin. Psykologisen joustavuuden, eli tietoisesti hetkessä läsnä olemisen ja tunteiden käsittelyn taitojen, on havaittu olevan yhteydessä parempaan koettuun hyvinvointiin sekä vähäisempään stressiin työelämässä. Tutkimusta psykologisen joustavuuden kehittämisestä ja sen yhteydestä hyvinvointiin yliopisto-opiskelijoilla ei kuitenkaan ole vielä tehty laajasti. Psykologisen joustavuuden lisäksi tutkimuksessa on seurattu opiskelijoiden suunnitelmallisen opiskelun muutosta verkkokurssin aikana. Tutkimuksessa tutkitaan Helsingin yliopistolla järjestetyn verkkokurssin vaikutuksia yliopisto-opiskelijoiden (n=106) psykologiseen joustavuuteen, suunnitelmalliseen opiskeluun, stressiin, hyvinvointiin ja opiskeluun. Verkkokurssilla opiskelijat tekivät opiskelutaitoihin liittyviä tehtäviä ja suorittivat headsted.fi -sivustolla työstä stressiä – otetta opiskeluun -ohjelman. Yhteensä 106 opiskelijan kyselytutkimusaineistoa analysoitiin määrällisesti. Lisäksi 86 opiskelijan laadullista oppimisraporttia analysoitiin abduktiivista sisällönanalyysiä hyödyntäen. Opiskelijoiden psykologisessa joustavuudessa, suunnitelmallisessa opiskelussa ja hyvinvoinnissa havaittiin tilastollisesti merkitseviä muutoksia alku- ja loppumittauksen välillä. Tutkimuksen laadullisessa analyysissä huomattiin opiskelijoiden oppineen useita suunnitelmallisen opiskelun taitoja ja käsitelleen opiskeluun liittyviä tunteita psykologisen joustavuuden prosessien mukaisesti. Tutkimustulokset osoittavat, että yliopisto-opiskelijoiden suunnitelmallisen opiskelun ja psykologisen joustavuuden taitoja voidaan kehittää tutkitun kaltaisella verkko-kurssilla. Näiden taitojen tukeminen on yhteydessä opiskelijoiden kokemaan hyvinvointiin, stressiin ja opiskeluun. Tutkimus osoittaa tutkitun kaltaisen verkkokurssin tukevan opiskelijoiden hyvinvointia ja opiskelua.
  • Seppä, Laura (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten yritykset saavat rekrytoitua osaavia ja ammattitaitoisia IT-alan työntekijöitä. Tutkielmassani keskityn tutkimaan rekrytointia ja sen eri osa-alueita, palkitsemista ja työntekijöiden sitouttamista osana onnistunutta rekrytointiprosessia. Tutkimuskysymyksiksi muodostuivat: kuinka työnantajat rekrytoivat parhaat tekijät työnhakijoiden joukosta sekä miten organisaatio pystyy hyödyntämään omia palkitsemistapojaan jo rekrytointiprosessin aikana ja siten sitouttamaan työntekijää työnantajaan? Tutkielmaan on valittu rekrytoinnin parissa toimineita henkilöitä eri positioista ja yrityksistä aineiston kattavuuden ja laajuuden varmistamiseksi eri näkökulmat huomioiden. Tutkielmassa on käytetty aineistonkeruuna teemahaastattelua ja sen analysointitapana teemoittelua. Tutkielman perusteella yrityksien tulee panostaa kokonaisvaltaisesti rekrytointiprosessiin, työnantajakuvaan ja palkitsemiseen. Ei riitä, että työstä maksetaan riittävä aineellinen korvaus, vaan työnantajan kokonaispalkitsemisen tulee olla kunnossa ja yrityksen olla kiinnostava. Työnhaku osaavien ja haluttujen työntekijöiden kesken on muuttunut perinteistä rekrytointiprosessista käänteiseksi, jossa rekrytoijat kontaktoivat henkilöitä eikä työnhakijoiden tarvitse enää itse hakea töitä. Samanaikaisesti työnhakijoiden markkinoilla haluttujen työntekijöiden vaatimukset työnantajia kohtaan ovat nousseet ja kilpailu osaavista tekijöistä kiristyy, jolloin työnantajien tulee kehitellä uusia tapoja houkutella ja sitouttaa työntekijöitä yritykseen. Yrityksien tulisikin hyödyntää omia palkitsemiskeinojaan tehokkaammin jo osana hakijoiden houkuttelemista ja rekrytointiprosessia.
  • Derefalk, Susanna (Helsingin yliopisto, 2019)
    This thesis examines the availability of security for costs within international commercial arbitration seated in Finland and the exercise of authority to order security for costs. The analysis of the exercise of authority entails a review of how claimant-sided third-party funding impacts on an arbitral tribunal's assessment of a request for security for costs. The authority to order security for costs can be derived from national law or party agreement. The Finnish Arbitration Act (967/1992) is silent on arbitrator-ordered interim measures. Consequently, the jurisdiction to order security for costs cannot be derived from the Act. The absence of regulation on arbitral interim relief within the Finnish Arbitration Act does, however, not imply that the authority to order security for costs could not be derived from party agreement. The authorization of arbitrators to order security for costs through party agreement is most often the result of the choice to arbitrate under the auspices of certain institutional arbitration rules. Today, several institutional arbitral rules empower arbitrators to order security for costs either explicitly or through their provisions on the general authority of arbitral tribunals to order interim measures. The standards for the assessment of an application for security for costs have been developed by academia and through arbitral practice. Some of these requirements have recently been incorporated in both the SCC Arbitration Rules and the VIAC Rules of Arbitration and Mediation. The pivotal criteria for a decision on security for costs are the conduct of the parties, the merits of the case, the claimant's financial situation and the requirement of an occurred fundamental and commercially unforeseeable change. The claimant's nationality or domicile are irrelevant within the context of international arbitration. The location of the claimant's assets may be considered under certain conditions. An assessment of a request for security for costs generally also requires the balancing between the respondent's right to recover costs in case it prevails against the claimant's right to be heard and the existence of exceptional circumstances. A funding agreement between a claimant and a third-party funder cannot per se be deemed to imply that a claimant is impecunious. Entering into a third-party funding arrangement after consenting to arbitration should neither in itself be considered to constitute a material and commercially unpredictable change. The commendable alternative is to consider a funding arrangement between a claimant and a third-party funder as one factor among others within the context of broader fairness concerns when deciding on security for costs. This assessment should, preferably, entail a review of the relevant terms of the funding agreement. These are terms providing for the funder's right to terminate the funding agreement and terms concerning the funder's liability for adverse costs.
  • Laine, Joakim (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tutkia virtuaalitodellisuusteknologian (VR) soveltamista osana ympäristöopin projektia kompleksisessa koulutodellisuudessa ja raportoida niin oppilaiden kuin opettajienkin kokemuksia ja havaintoja sen käytöstä. Tutkimuksen keskiössä ovat VR teknologian havaitut toiminnan mahdollisuudet ja käyttäjien kokemukset. Vastaavaa on tutkittu aiemmin lähinnä kliinisissä olosuhteissa. Menetelmät. Tutkimukseen osallistui kolme opettajaa ja 59 5.-6. luokkalaista oppilasta kahdesta eri koulusta. Osanottajat olivat vapaaehtoisia VISIOT-hankkeeseen osallistujia. Hanke on valtakunnallinen ponnistus kokeilla ja kehittää virtuaalitodellisuuteen-, lisättyyn todellisuuteen ja esineiden Internettiin liittyvien teknologioiden opetuskäyttöä. Hanketta koordinoi valtakunnallinen Innokas-verkosto. Tutkija ja kaksi opettajaa suunnittelivat yhteistyössä ja designtutkimuksen periaatteita noudattaen VR-teknologiaa soveltavan oppimisprojektin. Opettajat ottivat käyttöön VR-järjestelmän, joka koostui HTC Vive -laitteesta ja Google Earth VR -sovelluksesta. Aineiston keruu tapahtui pääasiassa verkkokyselyin projektin alussa, sen aikana ja projektin päätyttyä. Lisäksi tutkimuksessa mitattiin oppilaiden avaruudellista hahmotuskykyä, ja kuultiin opettajien havaintoja innovatiivisten verkkohaastatteluiden avulla. Pääsääntöisesti laadullista aineistoa analysoitiin sisällönanalyysin varassa teemoitellen aineistoa, ja analysoiden eroja ja yhtäläisyyksiä osanottajien kirjallisesti kuvaamissa kokemuksissa. Tutkimuksessa seurattiin kuinka opettajat keksivät soveltaa VR-järjestelmää osana ympäristöopin projektia. Projekti alkoi joulukuussa 2017 ja päättyi huhtikuussa 2018. Oppilaat arvioivat VR-järjestelmän käyttöä ja siihen liittyviä omia kokemuksiaan niin projektin aikana kuin sen päätyttyäkin. Tulokset ja johtopäätökset. Opettajat kohtasivat vaihtelevasti oppimisen orkestroinnin haasteita, teknisiä vaikeuksia, sekä tilallisen - ja ajallisen ulottuvuuden rajoitteita projektin aikana. Vaikutti siltä, että sovelletun VR järjestelmän sujuva käyttöönotto vaatisi olemassa olevien skriptien purkamista, sekä toisenlaisia ja jouhevia tilallisia, ajallisia ja pedagogisia ratkaisuja, kuin mihin kouluissa oltiin totuttu. Tästä huolimatta oppilaat omaksuivat VR teknologian käytön varsin nopeasti ja kokivat sen erittäin myönteisesti. VR järjestelmää käytettiin projektissa lähinnä motivoivana lisänä. Roolileikkien ja maapallon visuaalisesti tehostetun tutkimisen lisäksi VR järjestelmän havaitut toiminnan mahdollisuudet sisälsivät oppilaiden mielenkiinnon heräämistä, teknologian käytöstä nauttimista, todentuntuisuuden ja mielen uppoutumisen kokemuksia, sekä onnistumisen kokemuksia. Oppilaat pitivät VR laitetta erittäin mukavana ja VR ohjelmaa käyttäjäystävällisenä. Näytti siltä, että sovellettu VR järjestelmä ja sen käyttötavat projektin aikana vaikuttivat oppilaiden käsityksiin virtuaalitodellisuudesta. Tästä huolimatta oppilaat kykenivät kuvittelemaan monenlaisia virtuaalisia maailmoja, joissa haluaisivat vierailla ja opiskella. Tyypillisten kategorioiden lisäksi he kuvittelivat korkean fantasian maailmoja ja aikamatkustusta tulevaisuuteen. Yleisesti ottaen oppilaat vaikuttivat halukkailta jatkamaan VR teknologian käyttöä tulevissa opinnoissaan. Projektin jälkimittauksissa heidän itseraportoimansa minäpystyvyys ja osallistumisen into olivat korkeat. Poikien raportoima pystyvyys oli tilastollisesti merkittävästi tyttöjä korkeampi. Oppilaat pitivät VR ohjelman maailmaa luotettavana lähteenä lähinnä kokemusperäisesti; joko järjestelmän tuottaman todentuntuisuuden takia tai koska virtuaalimaailma vaikutti vastaavan täsmällisesti heidän kokemuksiaan fyysisestä maailmasta. Kaiken kaikkiaan vaikuttaisi siltä, että tutkimukseen osallistuneet 11-12 vuotiaat oppilaat ottaisivat VR teknologian mieluusti osaksi omaa oppimisympäristöään, toisaalta opettajat oikeutetustikin kokivat, että sovellettu VR järjestelmä olisi siihen vielä liian monimutkainen ja vaativa.
  • Hosio, Anna (Helsingin yliopisto, 2019)
    Koulun alku on lapsen koulupolun ja elämän kannalta tärkeää kehityksen aikaa, jolloin alkuopetusikäinen rakentaa perustaitojaan ja käsityksiään itsestään ihmisenä ja oppijana. Aiempien tutkimusten mukaan toiminnallinen opetus on alkuopetusikäiselle luontevin tapa oppia. Lisäksi toiminnallinen opetus tukee parhaiten lapsen kokonaisvaltaista kehitystä. Tässä tutkimuksessa kokonaisvaltaisella kehityksellä tarkoitetaan kognitiivista, fyysistä ja sosio-emotionaalista kehitystä. Peruskoulun opetussuunnitelman perusteissa määritellyt ympäristöopin sisällöt ja tavoitteet tarjoavat hyvän alustan lapsen kokonaisvaltaisen kehityksen tukemiseen. Tämän tutkimuksen tehtävä on tarkastella millaisia opetusvihjeitä uuden opetussuunnitelman pohjalta tehdyt ympäristöopin opettajan oppaat antavat lapsen kokonaisvaltaisen kehityksen tukemiseksi. Tutkimuskysymykseni ovat: 1. Millaisia toiminnallisia opetusvihjeitä uuden opetussuunnitelman pohjalta tehdyissä alakoulu 1-2 vuosiluokkien ympäristöopin opettajan oppaissa on? 2. Tukevatko opettajan oppaiden toiminnalliset opetusvihjeet tasapuolisesti kaikkia lapsen kehityksen osa-alueita? Tutkimus on laadullinen tutkimus, joka on toteutettu teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla. Oppimateriaalimarkkinoilta löytyi yksi kirjasarja, kustannusyhtiö Otavan Tutkimusmatka (2016), joka täyttää tutkimuksen aineiston valinta kriteerit uuden opetussuunnitelman pohjalta tehtynä 1-2 vuosiluokan ympäristöopin opettajan oppaana. Oppimateriaalimarkkinoilta löytyi yksi kirjasarja. Analyysissä opettajan oppaista nousi viisi eri asteisesti toiminnallisen opetuksen tunnusmerkkejä täyttävää opetusvihjetyyppiä. Analyysista ilmeni, että mitä enemmän opetusvihje oli oppikirjatyöskentelystä ja luokkahuoneesta irrallinen, sitä enemmän se täytti toiminnallisen opetuksen tunnusmerkkejä. Tutkimus tuo esiin, että opettajan oppaat tarjoavat runsaasti vaihtoehtoja opetukseen, joiden avulla on mahdollista tukea lapsen kokonaisvaltaista kehitystä. Tämä tutkimus pohjautuu pieneen aineistoon, jonka perusteella ei voi tehdä yleistyksiä. Tutkimus tuo kuitenkin uuden näkökulman oppikirjatutkimuksessa vähän tutkittuun opettajanoppaiden sisältöjen analyysiin, ja luo pohjaa jatkotutkimuksille tästä aihepiiristä.

Näytä lisää