E-thesis

Recent Submissions

  • Salonen, Kirsi (Helsingin yliopisto, 2016)
    The incidence of type 1 diabetes has been increasing over recent decades. The reason for the increase, and the initial trigger for the autoimmune process remain unknown. Children with significantly increased risk for type 1 diabetes can be recognized from the general population based on their HLA-genotype and a panel of autoantigen-specific antibody assays. Recently a novel autoantibody specificity was discovered, the ZnT8 autoantibodies (ZnT8A). The advanced glycation end products (AGEs) are produced via glycation reactions between reducing sugars and proteins. AGEs and their interaction with the receptor for AGEs (RAGE), have been implicated to play a role in the pathogenesis and complications of diabetes. The soluble form of RAGE (sRAGE) is counteracting the effects of proinflammatory, membrane-bound RAGE. A decrease in sRAGE has been observed in various studies on acute inflammation. Polymorphisms of the gene encoding RAGE, AGER, are associated with the risk and the complications of diabetes according to previous studies. This thesis set out to define the characteristics of ZnT8A and RAGE in clinical and pre-clinical type 1 diabetes. Among the newly diagnosed children with type 1 diabetes, 63% tested positive for ZnT8A. ZnT8A were associated with age and metabolic state at diagnosis as well as to HLA genotype. ZnT8A-assay did not improve the detection rate of beta-cell autoimmunity. Concentrations of sRAGE correlated positively with age in children with newly diagnosed type 1 diabetes, but not in controls. Diabetic ketoacidosis at diagnosis and the high-risk HLA-genotype were related to lower sRAGE. Two polymorphic variants of the AGER gene, associated with increased risk for type 1 diabetes, correlated with reduced sRAGE. Prediabetic children had higher sRAGE than autoantibody-negative controls. A reduction in sRAGE coincides with the appearance of autoantibodies in children progressing to overt type 1 diabetes, but not in healthy controls, or in children seroconverting to autoantibody positivity later in childhood. After the seroconversion, the sRAGE concentrations remained stable. The RAGE/AGE ratio was higher in the cases than in the controls. To conclude, sRAGE, which has been considered cytoprotective in previous studies, is positively associated with older age at disease onset, protection from metabolic decompensation at diagnosis and AGER genotypes with a lower risk for type 1 diabetes. Children, who seroconvert to humoral islet cell autoimmunity early in childhood, experience a drop in sRAGE coinciding with the appearance of the first autoantibodies. They have higher sRAGE and sRAGE/AGE-ratio than the controls before seroconversion. These observed associations might be a result of an intrinsic protective mechanism, which fails at seroconversion.
  • Silvennoinen, Sirja (2016)
    Alexandre Kojèven (1902-1968) ajattelun filosofisen pohjan muodostaa G.W.F Hegelin Hengen fenomenologiassa esitetty historian filosofia, joka yhdistyy vaikutteisiin niin Karl Marxilta, Martin Heideggeriltä kuin Friedrich Nietzscheltäkin. Hegelistä poiketen Kojèven historian filosofian keskiössä on ihminen. Kojève kutsuu näkemystään historian rakentumisesta fenomenologiseksi antropologiaksi: ihmisen halu tunnustukseen, toiminta ja minuuden kehittyminen ovat suorassa yhteydessä historialliseen kehitykseen. Ilman ihmisyyttä ei Kojèven katsannossa ole historiaa. Ihmisen tunnustuksen halu ja tästä johtuva negatiivinen, dialektinen toiminta kuljettavat historiaa ja ihmisen itseymmärrystä eteenpäin. Kojèven näkemys ihmisestä määrittyy erona historiattomaan, muuttumattomaan ja eläimelliseen luontoon. Tunnustuksen halu ja siitä syntyvä historiallinen toiminta mahdollistavat ihmisen vapauden ja avoimuuden. Kojéven filosofiassa ihminen ei ole määrätty. Hän on tulevaisuuteen suuntautuva tyhjyys, joka etsii negatiivisen toimintansa kautta partikulaarisuutensa tunnustusta. Ajatus historian lopusta toimii Kojèven filosofian sisällä käsitteellisenä paradigmana tarkastella kaikkea historian loppua edeltänyttä totuudenmukaisesti. Historian loppu on historiallisten hierarkioiden, toiseuden ja erojen loppu. Toteutuessaan se mahdollistaa kokonaan tasa-arvoisen yhteiskunnan, jossa inhimillinen toive tasa-arvoisesta tunnustuksesta täyttyy. Kojèven tulkinnassa inhimillistä historiaa ja ihmisyyttä voidaan kokonaisuudessaan analysoida vasta niiden päätyttyä. Tämä työ käsittelee Kojèven käsitystä ihmisyydestä historiallisessa ja posthistoriallisessa kontekstissa. Työn tavoitteena on määritellä mitä historiallinen ihmisyys Kojèvelle on ja mitä ihmisyydelle tapahtuu historian lopun kontekstissa inhimillistävän halun ja toiminnan lakatessa. Kysymykset ihmisen halusta tunnustukseen, historiallisesta toiminnasta ja historian lopusta kietoutuvat yhteen. Tutkimusta täydentävät Georges Bataillen (1897-1962) ja Francis Fukuyaman (1952-) näkemykset kojèvelaisesta historian lopusta ja ihmisyydestä. Lähdekirjallisuus muodostuu edellä mainittujen filosofien teoksista, kommentaareista sekä työn aihealueiden kannalta keskeisistä teemoista kirjoitetuista artikkeleista sekä teoksista. Kojèvelle historian loppu on inhimillisen halun täyttymys eli ihmisyyden täydellistymä. Samalla se on kuitenkin historiallisen ihmisen kuolema. Historiallinen, haluava, aktiivinen ja tulevaisuuteen avoin ihminen katoaa, koska historian lopun maailma on täydellisen tyydyttävä ja ristiriidaton. Historian lopussa Kojèven ihminen säilyttää inhimillisyytensä ja eroaa eläimellisyydestä vain toisintamalla historiallista ihmisyyttään esimerkiksi traditioiden kautta. Kojèven filosofiassa historia tai historiallinen ihmisyys eivät voi toisintua tismalleen samanlaisina. On siis mahdotonta palata historiallisessa ajassa taaksepäin tai alkuun. Kojève ei kuitenkaan koskaan sano historian tai ihmisyyden olevan ainutkertaista. Historian lopussa jatko on määrittelemätön. Näin ollen historiallisen ihmisyyden loppu on välttämättä myös avaus jollekin aiemmin määrittelemättömälle käsitykselle ihmisyydestä.
  • Svanbäck, Sami (Helsingin yliopisto, 2016)
    Key physicochemical properties determining the developability of a drug include solubility, dissolution rate, lipophilicity and pKa. Not only do these properties affect synthesis and solid form optimization, choice of administration route, processability and formulation strategies; they also greatly influence, directly or indirectly, the absorption, distribution, metabolism, excretion, toxicity and efficacy of drugs. However, miniaturized methods that would enable small-scale determination of these fundamental properties in an accurate and rapid way, are lacking. Image-based microscopy could provide an opportune method for non-specific, rapid and miniaturized applications. First, the applicability of image-based microscopy and single-particle analysis in drug dissolution rate measurement was evaluated. This was done by comparing image analysis data with traditional UV spectrophotometric data of individual dissolving drug pellets. It was found that dissolution rates obtained by image analysis and UV spectrophotometry were practically identical. Next, a single-particle trap flow-through device was developed, wherein it is possible to continuously monitor individual drug particles under constant flow conditions. Based on the promising results of image-based dissolution rate analysis, the possibility of acquiring the intrinsic dissolution rate from individual freely rotating particles, trapped inside the flow through device, was evaluated. It was found that image analysis can be used for rapid real-time determination of intrinsic dissolution rates from continuously changing effective surface areas of dissolving individual micro-particles. The method was then further extended to determine the equilibrium solubility of drugs. Based on the diffusion layer dissolution rate model, solubility is the rate limiting factor of dissolution and can therefore be determined. While solubility is generally determined from bulk solutions after long incubation times, it was shown that the equilibrium solubility can be rapidly determined from individual pure-substance particles by means of the diffusion layer theory and image analysis. Finally, the single-particle method was further miniaturized and a second device developed, in order to allow imaging of individual powder crystals. It was shown that dissolution rate and solubility can be acquired from individual nanogram crystals. The single-particle method was further extended to acquire pKa, logP and logD of the studied substances, using aqueous buffers, simulated physiological solutions and organic solvents. Using this method and device, it is possible to acquire a complete pH-solubility profile for an unknown material of unknown composition, with individual measurements of less than 30 seconds. In summary, these results strongly suggest that image-based analysis of materials could be applied in high-throughput experimentation (HTE) applications. The possibility of acquiring solubility, dissolution rate, lipophilicity and pKa using a single analytical method, could significantly simplify and speed up accurate data acquisition. This in turn, could lead to faster and more informed decision-making and, ultimately, better and more affordable drugs.
  • Juntunen, Pirkko (Helsingin yliopisto, 2016)
    This thesis introduces and explores a new aural based approach for play-together education of first- and second-grade string instrument students in music school. The research problems are to create a music technology based teaching method and to study violin and play-together learning in the context of music technological applications. The theoretical background is based on new learning environments, blended learning and flipped classroom in music education. In this recent method, Playback Orchestra, the students practice their part with the support of an audio of the full score, in most cases the playback of a notation program. Hearing the audio supports learning the harmony, rhythm, and dynamic changes. The learning situation is a kind of a virtual play-together rehearsal: it is essential that playing continues without stopping at mistakes, which are corrected afterwards. The method is a learning by doing approach and the flow-like practicing strategy develops flexibility, which is essential in play-together situations. The Playback Orchestra method was tested with first (N=10) and second (N=4) grade string instrument students of a music school with a quasi-experimental study design. The test group (playback group) practiced a score with the support of an audio and the control group (no playback group) without it. The aim was to find out if there were differences between study groups in learning. The first research question was: which playing skills possibly benefit from the audio background, the performance as a whole, understanding the atmosphere, style and general structure of the music, right and left hand technique, reading the score, or play-together skills. The second research question was concerned with learning improvisation: does the audio background support starting the improvisation decisively, continuing it intensively and logically, finding and maintaining the flow and atmosphere, finding own ideas and showing independence and joy of playing, using relaxed movements and creating a general structure in the improvisation. Two professional violin teachers evaluated the play performances from video before and after a practice period and the quantitative analysis was made with SPSS 22 using general linear model and linear mixed model, which can be applied for small study groups. The results showed that when the piece of music to be learned was a main melody of a chamber music composition, the playback group had learned faster than the other group essential features connected with understanding the musical content: the style and atmosphere and the general structure of the music. The playback group had learned musical communication and leading a group by playing better than the no playback group. This finding was significant in large numbers. Concerning the instrument specific technique, audio background seemed not to have clear beneficial effects. However, the students learned to use singing bow style when practicing with the support of a CD track from film music better than without it, the difference was significant in large numbers. When the score to be learned was in baroque style, expressing terrace dynamics , an essential feature of the genre, benefited from the audio background in significant numbers. The improvisation study was a by-product when testing the learning of a musical tale with many sections in different keys, playing styles and atmospheres. The improvisation task was to describe storm by playing. The results showed that musical story telling in improvisation passage benefited from practicing the musical tale with the playback support. Because the study groups were small, the results cannot be widely generalised. However, the aural based approach seems to create a good basis for learning deep understanding of musical content. Further, because learning is fast, using the Playback Orchestra method makes possible for instrument teachers to create well-working play-together culture with large repertoires. The pedagogy of music institutions at its best includes both traditional and new learning environments, such as blended learning. New technological applications can benefit playing and play-together skills and lead to richer musical expression and joy of playing. More research and open-mindedness is needed in order to the new ways of thinking, using and developing new tools could be included in the curricula of music institutions. In this way using the traditional methods together with new approaches the appreciated Finnish music education system can develop and offer even better quality of education. ________________________________________ Keywords: string instrument education, orchestra teaching in music schools, technology-based music education, new music learning envi-ronments, blended learning
  • Vesa, Juho (Helsingin yliopisto, 2016)
    In the Finnish consensus democracy, public discussion has traditionally played a small role in policymaking. Consensus and compromises have been built within small circles of policymakers behind closed doors, and the strong position of civil servants, president and interest organizations has limited public discussion. Institutional and cultural changes have, however, created new pressures for policymakers to act in media publicity. The norm of openness has been strengthened in society (i.e. policymaking is expected to be more transparent than before); politics has been mediatized (i.e. the significance of media in politics seems to have increased); the role of committees has been reduced in policy preparation; and parliamentarism has been strengthened. This thesis examines how openly Finnish policymakers (i.e. politicians, civil servants and interest organizations) act towards public discussion. It studies how policymakers participate in discussions taking place in media publicity, what kind of rules on public communication policymaking institutions include and how institutions have reacted to the strengthening of the norm of openness. The study also asks how strongly policymaking is mediatized i.e. what is the significance of media publicity in policymaking and to what extent does the news media affect policymaking. The article-based thesis is based on two case studies and a survey of members of parliament (MPs). The case studies focus on a social security reform committee (2007 2009) and a government s programme to increase productivity in state administration (2002 2011). Case study data consists of interviews with policymakers and journalists, media articles, government information material and policy documents. MPs were surveyed on the news media s agenda-setting power (i.e. the media s influence on political institution agendas). The results show that the tradition of looking for a consensus constrains the openness of public discussion in Finland. Policymakers prefer not to talk about policy negotiations in detail in public because publicity can freeze negotiations. The way that members of the multi-party government manage the news can weaken accountability by reducing citizens possibilities to evaluate politicians behaviour. Policymakers manage publicity through common publicity rules. For instance, ministers are not usually expected to make public statements during tripartite policy preparation. Citizens and the media, however, presume openness. Thus, policymakers cannot withdraw completely from publicity. They have created public information practices that simultaneously meet the expectations of openness and secure working peace for policy preparation. For instance, policymakers can publish information regarding policy preparation actively but on such a general level that it does not lead to public discussion. Civil servants, who act in a neutral way regarding publicity, often have a central role in informing the public, which can narrow publicity and transparency. Moreover, the majority of MPs think that the news media s behaviour affects public discussions much more than policy processes and decisions made by the government and parliament. Results indicate that the core of policymaking is often still rather isolated from publicity. Media publicity affects symbolic politics (i.e. politicians competition for voters) more than actual decisions. Policymaking institutions have developed means to protect policy processes against media publicity and the demands for openness. Results support conclusions of earlier research, suggesting that mediatization is rather shallow: it has changed symbolic politics and public information activities more than policymaking.
  • Parkkinen, Jari (2016)
    Tässä maisterintutkielmassa tarkasteltiin yhden sosialistisen realismin alakäsitteen, narodnostin, merkitystä ja asemaa Neuvostoliiton musiikkipolitiikassa 1930-luvulla. Narodnost-käsitteen merkitystä selvitettiin suhteessa 1930-luvun Neuvostoliiton laajempiin poliittisiin diskursseihin, mikä toi esille Neuvostoliiton virallisen taidesuuntauksen muotoutumisen yhteyden tuon ajan historialliseen ja poliittiseen kontekstiin. Käsitteen määrittelyssä hyödynnettiin kahta historian ja kielen suhdetta tarkastelevaa teoreettista viitekehystä, diskurssintutkimusta ja käsitehistoriaa. Näiden teorioiden pohjalta luotiin lähestymistapa, jossa käsitteiden nähdään muodostuvan diskursseista. Näin ollen käsitteen merkityksen selvittäminen vaatii sen muodostavien diskurssien havaitsemista. Aineistona työssä käytettiin sanomalehti Pravdaa ja aikakauslehti Sovetskaja muzykaa, ja aineiston analyysissa hyödynnettiin legitimaation ja intertekstuaalisuuden käsitteitä. Narodnost-käsitteen taustalta havaittiin ja nimettiin viisi eri diskurssia, jotka ovat: kansan diskurssi, perinteen diskurssi, Venäjä-diskurssi, kommunistisen ideologian diskurssi sekä stalinismin diskurssi. Musiikkipolitiikassa narodnost-käsite muodostui sekä musiikille erityisistä diskursseista että laajemmista poliittisista diskursseista. Näiden diskurssien keskinäistä suhdetta tarkastellessa stalinismin diskurssi nousi esille kaikkien muiden diskurssien taustalla vaikuttavana metadiskurssina. Narodnost-käsitteellä voitiin viitata musiikkipolitiikassa stalinismin ajan politiikan tärkeimpiin diskursseihin, minkä perusteella tultiin lopputulokseen, että narodnost-käsite oli tärkeä linkki stalinismin ja musiikkipolitiikan välillä. Tämän vuoksi narodnost-käsitettä voidaan tarkastella stalinistisen musiikkipolitiikan avainkäsitteenä.
  • Lukinmaa, Pauliina (2015)
    In the past three years (2012-2015), several repressive law amendments have been introduced in Russia, focusing on controlling the civil activism. "Foreign Agent Law" (2012) on Russian NGOs (Non-Governmental Organizations), the adoption of a federal “Homopropaganda” law (2013) and, most recently, a law on “Undesired NGOs” (2015), have contributed the most to the hostile attitudes towards civil society, namely LGBTQI (lesbian, gay, trans-gender, queer and intersex) movement. These law amendments together with a growing and professionalizing LGBTQI movement have gained attention both in Russia and beyond its borders. This thesis investigates the LGBTQI movement’s differing methods of trying to raise awareness among fellow-citizens. People who are active in the movement negotiate the ways of taking part in the LGBTQI movement in St Petersburg within the movement and under the restrictive policies towards LGBTQI activism. Not only do these negotiations concern domestic questions but they also have a global character, as participants modify different ways of participating in activism to fit the local circumstances. In addition, Soviet history has a key role in both explaining today’s civil activism and LGBTQI movement in Russia but moreover in understanding the repressive policies. The data were collected during the years 2013-2015. I have employed ethnographic research methods by interviewing, observing and being a participant-observer within the local LGBTQI movement. In addition, my data consists of my field diary and the LGBTQI activists’ blog writings. LGBTQI people are marginalized in public rhetoric which has turned public actions highly political and similarly suppressed some of the social aspects of it aside. At the same time, LGBTQI activists argue these to be the most important motivations for their actions. Combining private life with public activism has become one the biggest challenge for the participants and a debate within the local LGBTQI movement. Taking part in the movement has turned not only a fight for democracy but also a fight for more modern Russia. Participation in the movement include large value-based questions of loyalty, devotion and individual needs. *** Viimeisten kolmen vuoden aikana (2012-2015) Venäjällä on asetettu voimaan useita kansalaisyhteiskuntaa rajoittavia lakeja. Erityisesti ”Foreign Agent” -laki, ”Homopropaganda” -laki sekä viimeisimpänä laki ”ei-toivotuista” järjestöistä ovat lisänneet negatiivisia asenteita ja toimia sekä järjestöjä että yksilöitä kohtaan. Lait ovat samalla nostaneet HLBTQI-henkilöiden (homoseksuaalien, lesbojen, trans-suokupuolisten ja inter-sukupuolisten) oikeuksia ajavat järjestöt erityisen tarkkailun kohteeksi. Tutkielmani tarkastelee pietarilaisen HLBTQI-liikkeen jäsenten neuvotteluja toimintatavoistaan muuttuvassa ja haastavassa toimintaympäristössä heidän pyrkiessään lisäämään kansalaisten tietoisuutta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä sekä heidän oikeuksistaan. Tutkin lisäksi liikkeen sisäisiä määrittelyjä sopivista toimintakeinoista samalla kun poliittinen keskustelu ja päätöksenteko siirtävät toimintamuotoja laittoman toiminnan piiriin. Tässä ilmapiirissä yksityiselämän ja julkisen aktivismin yhdistämisestä on tullut monelle HLBTQI-liikkeeseen osallistuvalle yhdeksi suurimmista haasteista. Liikkeeseen osallistuvat pyrkivät lisäksi uudelleenmuotoilemaan toimintatapoja, jotta ne soveltuisivat paremmin paikalliseen ja muuttuvaan toimintaympäristöön. Tässä yhteydessä neuvostohistorialla on olennainen rooli sekä tämän päivän kansalaisaktivismin että HLBTQI-henkilöiden oikeuksia rajoittavan päätöksenteon selittämisessä. Keräsin tutkielmani aineiston vuosina 2013-2015 hyödyntäen etnografisia tutkimusmenetelmiä kuten haastattelua, havainnointia sekä olemalla itse osallistuva havainnoija paikallisessa HLBTQI-liikkeessä. Lisäksi aineistoani ovat HLBTQI-aktivistien blogit sekä oma kenttäpäiväkirjani, jota kirjoitin Venäjällä ollessani. Lisäksi valokuvasin erilaisia kulttuuritapahtumia, suosittuja tapaamispaikkoja ja mielenilmauksia. Uusien toimintakeinojen luominen, julkisen aktivismin politisoituminen sekä jännittynyt ilmapiiri vaativat henkilökohtaista sitoutumista liikkeeseen. Liikkeeseen osallistuminen on taistelua demokratian mutta myös modernimman Venäjän puolesta. Samanaikaisesti emigroituminen on todellinen vaihtoehto joillekin toimintaan osallistuville. Liikkeessä toimiminen sisältääkin laajoja arvopohjaisia kysymyksiä, jotka koskevat lojaaliutta, omistautuneisuutta sekä yksilöllisiä tarpeita.
  • Huhtanen, Karoliina (2013)
    This Master’s Thesis studies the press coverage of the demonstrations that took place in Russia after the Duma elections in December 2011. The parliamentary elections were thought to be a formal test of legitimacy for the leading party, United Russia. However, United Russia suffered a bitter defeat and gained only a bit less than 50 percent of the votes. Despite the obvious defeat, the claims of rigged elections spread quickly, and people begun demonstrating against the results. A protest movement demanding for fair elections spread all around Russia. The goal of this thesis is to analyze how two Russian newspapers covered the rallies. The empirical data consists of articles from two newspapers, Kommersant – an independent newspaper – and Komsomolskaya Pravda – typically portrayed as a newspaper faithful to the officials. The method for the content analysis is Frame analysis. In a relatively controlled, neo-authoritarian media system the Russian media outlets had to balance between the ideals of objective journalism and the pressures coming from the Russian authorities. This thesis seeks to make visible what kind of coverage the print media produced and how the demonstrations were framed in the newspapers. My study shows that the newspapers provided various perspectives to the rallies. During the analysis period of one week, framing of the rallies changed dramatically. In the beginning, the rallies were framed as a typical behavior of belligerent opposition and as a threat to Russia. The split between the power and the people was emphasized. Towards the end of the week the framing became softer and more humane, and the rallies were framed as harmless folk festivals and as a celebration of a robust civil society. On the surface, the coverage seemed to provide multiple ankles. However, especially Komsolmoskaya Pravda framed the rallies in a way that was favorable to the authorities, emphasizing the aspects of threat and the need for stability. Furthermore, the shift in Komsomolskaya Pravda’s framing was parallel to the shift in the official rhetoric: when the officials acknowledged the need for dialogue with the protestors, also Komsomolskaya Pravda softened its approach towards the rallies. Kommersant’s coverage showed some signs of following the official rhetoric towards the end of week, but compared to Komsomolskaya Pravda, Kommersant provided a more balanced and pluralist coverage, emphasizing both the uniting nature of the rallies among the protestors and the fundamental split that exists between the power and the people. In addition, Kommersant discussed the potential of a political change in Russia and the issue of press freedom.
  • Vihonen, Ilona (2012)
    Venäjän kansalaisyhteiskunnan vahvin linkki globaaliin kansalaisyhteiskuntaan on ulkomainen rahoitus, jolla on tuettu venäläisten kansalaisjärjestöjen toimintaa 1990-luvulta alkaen. Rahoitus on vaikuttanut merkittävästi siihen, minkälaiseksi Venäjän kansalaisyhteiskunta on muodostunut. Vladimir Putinin tultua presidentiksi näitä rahavirtoja ryhdyttiin hillitsemään osana politiikkaa, jota on pidetty Putinin pyrkimyksenä vahvistaa Venäjän suvereniteettia. Valtio yritti muovata kansalaisyhteiskuntaa haluamaansa suuntaan yhtäältä kiristämällä kansalaisjärjestöjä koskevaa lainsäädäntöä ja toisaalta kannustamalla valtiolle myötämielistä kansalaistoimintaa valtionrahoituksen avulla. Venäjän johtoon kriittisesti suhtautuvia ulkomaalaisrahoitteisia järjestöjä mustamaalattiin federaation huipulta käsin. Tämä tutkimus pureutuu siihen, millä tavalla Putinin kansalaisyhteiskuntapolitiikka vaikutti Pietarissa toimivaan, demokraattisia arvoja vaalivaan ihmisoikeusjärjestöön, joka toimii täysin ulkomaisen rahoituksen varassa. Tutkin järjestön keinoja ajaa omia tavoitteitaan Pietarin viranomaispiireissä, jotka ovat järjestön työn ensisijainen kohde. Lisäksi tarkastelen sitä, millä tavalla ulkomainen rahoitus ohjaa järjestön toimintaa. Tutkimuksen metodina on käytetty teemahaastattelua ja sisällönanalyysia. Ensisijaisena aineistona ovat tutkimuskohteena olevan järjestön työntekijöiden haastattelut. Tutkimukseni perusteella käy ilmi, ettei Venäjän korkeimman johdon ideologia sanele suoraan sitä, miten viranomaiset federaation alemmilla portailla toimivat. Tämä avaa mahdollisuuksia ihmisoikeusjärjestön vaikutustyölle. Lisäksi ulkomaisella rahoituksella ei ole välttämättä merkittävää vaikutusta siihen, minkälaisia asioita sitä vastaanottava järjestö ottaa ajaakseen. Ulkomaisen rahoituksen ongelma on ennen kaikkea siinä, ettei se ole kannustanut venäläisjärjestöjä etsimään itselleen kannattajakuntaa kansalaisten keskuudesta. Nyt, kun ulkomaisen rahoituksen määrä on kääntynyt laskuun, valtiojohtoon kriittisesti suhtautuvan järjestön on vaikea löytää uusia rahoituksen lähteitä, jos se ei halua anoa rahoitusta valtiolta.
  • Pulkkinen, Mari (Mari Pulkkinen, 2016)
    Loss through death is a core experience in human life, for humanity necessitates the acceptance of mortality. In the field of cultural studies, contemporary Finnish grief is an unfamiliar subject as a theoretical as well as empirical phenomenon. I approach loss as a holistic experience of a unique individual. It is deeply subjective but also inherently shared. I pursue this by developing an analytical tool: a conceptual and theoretical perspective on grief which manifests itself in the dimensions of emotions and cognition, deeds and actions, as well as words and grammar. By this I refer to the emotional-cognitive, ritual-conative and linguistic-conceptual nature of grief. Moreover, the experience of loss cannot be understood without also paying attention to its contexts: the life course and the cultural-societal frame of death culture. The data consist of letters written by 159 grieving Finns of different ages and backgrounds. In order to collect the data, advertisements were placed in the print media and on the Internet in 2003 2005. The goal of the analysis is to understand the losses that Finns living the 21st century have experienced over the course of their lives. My approach is deliberately critical. Mourning is still, in the spirit of modernity, often seen as an individual psychological process grief work the stages of which remain largely unchanged regardless of varying circumstances. Its perceived aims are recovery and coping. When understood as an experience, loss claims its place in the human life course the same way as other life events do: as inherently meaningful and permanent. Read closely, in terms of emotions and cognition, grief appears hidden and hard to reach. Emotions are manifold and ambiguous. They should not be approached based on designation only. The grieving also feel as sense of grief in their bodies, cry in private, and experience incomprehensibility beyond the psychological definition of shock. In the light of deeds and action, grief gains the attributes of performance, and in that sense is work indeed. The traditional rituals as well as grief s bureaucracy and everyday obligations are all vigorously performed and dealt with. This separates action from its ritual meaning. From the point of view of words and grammar, grief is silent and wordless. Wordlessness is selective and chosen but also subjective: the experience escapes expression. The human life course is the arena of progressive time where both the grieving and grief have their own uncontrollable time. Neither the experience nor the ties cease to exist. In the changing death culture the ability of others to express their condolences and sympathize is often seen as inadequate. This applies also to encounters with professionals who are expected to be humane. The medication of the grieving bespeaks the desire to control. The varied perceptions of the hereafter often utilize Christian imagery and suggest that the dead watch over the living. They are created out of need, and are based on the hope of something existing beyond the end. Despite its communality, the death culture of the past cannot always be seen as a more gentle background for the experience of loss; it is sometimes even the opposite. This brings to mind the distinct nature of grief, which is not contingent on the era lived in.
  • Blomqvist, Nikita (2016)
    I denna studie har jag undersökt hur socialarbetarna på A-kliniker uppfattar sin egen yrkesidentitet. Jag ville få en förståelse hur socialarbetarna själva uppfattar sin yrkesexpertis. Socialarbetarnas erfarenhet har jag sedan speglat i teman som yrkesexpertis, mångprofessionellt samarbete samt medikalisering. Syftet med avhandlingen har varit att lyfta fram socialarbetarnas betydelse inom missbruksvården. Problemformuleringen har legat på avsaknaden av socialarbetare inom missbruksvården. Mitt syfte har varit att närma mig tematiken ur en ifrågasättande ton och reflektera om denna avsaknad av socialarbetare inom missbruksvården kan vara en realitet i framtiden. Utgångsläget för avhandlingen har legat i att missbruksvården bör bestå av både psykosocial och medicinskbehandling. Avhandlingen utgår från att den fortgående medikaliseringen kan utgöra ett eventuellt hot mot missbruksvården i och med undanträngandet av det sociala och socialarbetarnas yrkesexpertis. I min studie besvarar jag forskningsfrågorna; Hur upplever socialarbetarna på A-klinikerna sin yrkesexpertis? Hur bidrar socialarbetarnas yrkesexpertis till vården av missbrukare på A-klinikerna? Hur framträder det sociala arbetets yrkesexpertis och den medicinska expertisen i missbruksvården sett ur socialarbetarnas synvinkel? Som teoretiska utgångspunkter har jag använt mig av begreppen yrkesexpertis, mångprofessionellt samarbete samt medikalisering. Mitt empiriska material i studien består av intervjuer, sammanlagt åtta (8) intervjuer utförda med behöriga socialarbetare som arbetar på A-kliniker. Analysmetoden har utgjorts av innehållsanalys. Metodvalet bottnar sig i mitt intresse att lyfta fram och skapa en förståelse av informanternas uppfattningar och tankar kring temana. Under analysen har jag kategoriserat mitt material i de på förhand övergripande temana, yrkesexpertis, mångprofessionellt samarbete och medikalisering. Under dessa tre teman uppstod sedan underrubriker. Dessa underrubriker var; socialarbetaren betraktaren av helheter, utmaningar i förhållande till socialarbetarens yrkesexpertis, samarbetaren och koordinerare, förespråkaren för det sociala, utamningar i förhållande till mångprofessionellt samarbete, medicin ett hjälpredskap, psykosocialt arbete och utmaningar i förhållande till medikaliseringen. Socialarbetarna kan via sin yrkesexpertis erbjuda vården av missbrukare en utgångspunkt där man betraktar klienten i sin helhet och där det är av betydelse att ta i beaktande denna helhet i själva vården. Socialarbetarna är ofta de som koordinerar klienternas vård och samarbetar med andra instanser som är delaktiga i vården. En betydelsefull uppgift för socialarbetarna inom missbruksvården är att vara förespråkare för det sociala och för betydelsen av det psykosociala närmandessättet. De främsta utmaningarna i socialarbetarens framtid inom missbruksvården kan förknippas med den fortgående medikaliseringen som sker inom missbruksvården. Mina informanter ansåg att medikaliseringen kan utgöra ett hot mot socialarbetarnas position inom missbruksvården, likväl som medikaliseringen kan påverka själva missbruksvården till att bli mer ensidigare ifall missbruksvården i framtiden kännetecknas av ett allt mer medicinskt närmandessätt.
  • Moll, Veera (2016)
    Työssä tutkitaan lapsen asemaa kaupunkisuunnittelukeskustelussa aikavälillä 1946–1977. Tutkimuksen aineistona on käytetty ajan pamfletteja, julkaisuja, asiantuntijapuheenvuoroja, aikakausilehtiä, lyhytelokuvia ja Suomen tilastollisia vuosikirjoja. Tutkimus lähtee liikkeelle siitä tiedosta, että lasten omaehtoinen liikkuminen on vähentynyt merkittävästi viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana. Näin on käynyt siitäkin huolimatta, että omaehtoisen liikkumisen katsotaan olevan tärkeää lapsen sosiaalisen, fyysisen ja psyykkisen kehityksen kannalta. Tutkimuksessa selvitetään sitä, miten ajan asiantuntijakeskustelussa konstruoitiin lapsen tarpeita kodin sisätiloissa ja ulkona kaupungissa vuosina 1946–1977. Tutkimusmenetelmä on diskurssianalyysi. Teoreettinen viitekehys liittyy läheisesti Henri Lefebvren tapaan käsitteellistää tilaa ja sen eri muotoja yhteiskunnallisesti tuotettuna ja yhteiskunnan tuottamiseen aktiivisesti osallistuvana elementtinä. Tämän moniulotteisen tilakäsityksen päälle rakentuu työn teoria: lapsen reviiri. Työssä selvitetään kahden diskursiivisen kategorian kautta sitä, minne asiantuntijat määrittelivät lapsen ihannereviirin. Historiantutkimus antaa välineitä tapahtuneen muutoksen ymmärtämiseen. Asiantuntijakeskustelua tutkimalla on mahdollista lähestyä päätöksenteon taustalla vaikuttavia ideologioita ja keskusteluja. Vaihtuvien diskurssien tutkiminen auttaa tavoittamaan niitä perusteita, joihin kunakin aikana esitetty tieto perustaa vääjäämättömyytensä. Lapsen paras oli julkilausuttu tavoite läpi tarkastelujakson, mutta se, mikä nähtiin lapsen parhaana vaihtui kesken tarkastelujakson ja sai uuden suunnan. Tutkimuksen ensimmäisen diskursiivinen kategoria, joka sijoittuu aikavälille 1946–1965 koostuu väittämistä, joissa vaaditaan lapsiperheiden asumisen siirtämistä kaupungin keskustasta maaseutumaisempaan ympäristöön. Keskusteluun osallistuvat kirjoittivat perinteisen kaupungin olevan muiden muassa paheellinen, likainen ja liikenteen vuoksi vaarallinen kasvupaikka lapselle. Vaihtoehdoksi esitetyn puutarhakaupungin luvattiin tarjoavan vapautta, luontoa ja liikkumismahdollisuuksia lapsille. Lasten kirjoitettiin tarvitsevan lisää huolenpitoa, kontrollia ja kehittävää tekemistä. Nämä teemat korostuivat myös kodin sisätiloista käydyissä keskusteluissa. Aineistoissa vaadittiin koteihin lapsille omaa tilaa, hygieenistä elinympäristöä, liikojen kieltojen poistamista, sekä sukupuolenmukaista tilanjakoa. Modernit ihanteet ydinperheestä ja lapsen keskeisyydestä tilanjaossa olivat keskeisiä. Moniulotteiset ongelmat niputettiin sotien jälkeen kaupunkivihan sävyttämän asumiskysymyksen ympärille. Normittamalla ja säätelemällä asumisoloja uskottiin ratkaistavan moninaisia sosiaalisia ongelmia. Lapsen ihannereviiri kulki sodanjälkeisessä kaupungissa ja kodeissa ihanteellisesti katse-etäisyydellä äidistä, hiekkalaatikoilla tai lastenhuoneessa ja iän karttuessa urheilukentillä ja luonnossa. Keskeistä oli se, että lapset harrastaisivat, leikkisivät ja ylläpitäisivät fyysistä kuntoa heille osoitetuissa tiloissa. Omaehtoinen joutenolo nähtiin paitsi ajanhukkana, myös haitallisena. Kun edellisessä kategoriassa kritisoitiin vanhanaikaista kaupunkia lapselle kelvottomana, joutui seuraavassa kategoriassa kritiikin kohteeksi uusi kaupunki: puutarhakaupunki ja lähiöt. Tutkimuksen toisessa diskursiivisessa kategoriassa (1965–1977) lähiössä asuvien lasten kirjoitettiin esimerkiksi eristäytyvän, tylsistyvän, olevan asuinympäristössään liian yksin tai väärässä seurassa. Vanhemmat eivät pystyneet kirjoittajien mukaan valvomaan lapsia toivotulla tavalla. Toisen kategorian ihannereviiri oli kodin sisätiloissa, jonne vanhemmat saattoivat rakentaa puitteet leikkiin. Tällaisia puitteita olivat esimerkiksi keinut ja puolapuut, välineet, joita pidettiin ennen ulkona. Kasvavat asuntokoot ja parantunut asumismukavuus mahdollistivat mielekkään ajanvieton sisätiloissa, joka osaltaan sittemmin passivoi lapsia ja nuoria. Vähenevään omaehtoiseen liikkumiseen kaupungissa vaikutti myös liikenteen voimakas kasvu, sekä lapsiin kohdistuva enenevä kontrolli ja huolenpito. Läpi tarkastelujakson kaupunkiympäristö pysyi puheenvuoroissa lapselle vihamielisenä. Molemmissa diskursiivisissa kategorioissa asiantuntijoiden piirtämä lapsen ihannereviiri määriteltiin sinne, missä se ei häiritsisi moottoriliikenteen kasvua.
  • Lekander, Kaarlo (2016)
    Toimeentulotukea maksetaan pienituloisuuden perusteella, mutta sen taustalla voi olla myös terveysongelmia. Tutkimuksessa tarkasteltiin täysi-ikäisten toimeentulotukea saaneiden sairastavuutta verrattuna tulotasoltaan vastaavaan muuhun väestöön Helsingissä vuonna 2010. Aineistona käytettiin Helsingin kaupungin sosiaaliviraston ja Kelan rekisteritietoja. Sairastavuutta tarkasteltiin lääkekorvausoikeus- ja lääkeostotietojen avulla. Tarkemmin tarkasteltiin mielenterveysongelmia, sydän- ja verisuonisairauksia, astmaa ja keuhkoahtaumatautia sekä diabetesta. Esiintyvyysosuuksien vertailemiseksi muuta väestöä kuvaava aineisto vakioitiin painokertoimin vastaamaan toimeentulotuen saajien aineistoa. Vakioitavana olivat ikä, sukupuoli, henkilökohtaiset veronalaiset tulot, maahanmuuttajatausta ja opiskelijastatus. Psyykenlääkkeiden käyttöä suhteessa toimeentulotuen saamisen kestoon tarkasteltiin logistisella regressioanalyysilla. Toimeentulotuen saajilla oli yleisemmin vaikeisiin tai pitkäaikaisiin sairauksiin myönnettäviä lääkekorvausoikeuksia (19,5 %) kuin muulla väestöllä (14,9 %). Samansuuntainen ero näkyi psyykensairauksien korvausoikeuksissa (6,2 % vs. 3,9 %) ja lääkeostoissa (33,7 % vs. 14,2 %), sydän- ja verisuonisairauksien korvausoikeuksissa (5,0 % vs. 4,2 %) ja lääkeostoissa (20,9 % vs. 13,2 %), astman ja keuhkoahtaumataudin korvausoikeuksissa (3,2 % vs. 2,1 %) ja lääkeostoissa (10,9 % vs. 5,4 %) sekä diabeteksen korvausoikeuksissa (3,6 % vs. 2,4 %) ja lääkeostoissa (6,1 % vs. 3,4 %). Psyykenlääkkeiden käyttö oli sitä yleisempää mitä useamman kuukauden toimeentulotukea oli vuoden aikana saanut. Yhteys oli samansuuntainen riippumatta maahanmuuttajataustasta. Toimeentulotukea 1–3 ja 10–12 kuukautta saaneiden tilastollisesti merkitsevät ristitulosuhteet olivat 2,78 ja 5,27 (kantaväestö), 2,44 ja 7,79 (OECD-maista saapuneet), 2,31 ja 3,57 (entisestä Neuvostoliitosta saapuneet) ja 2,04 ja 5,10 (muut), kun vertailuryhmänä olivat toimeentulotukea saamattomat helsinkiläiset. Lääkekäytön mukaan toimeentulotukea saaneet sairastavat enemmän kun tulotasoltaan ja muilta ominaisuuksiltaan vastaava väestö. Toimeentulotuen saaminen ei kerro vain taloudellisista ongelmista, vaan myös terveysongelmista. Toimeentulotuen tarpeen vähentämisessä on kiinnitettävä huomiota erityisesti mielenterveysongelmien hoitoon.
  • Aarnio, Suvi (2016)
    Tutkielmassa tarkastellaan keskustelunanalyyttisellä lähestymistavalla narratiivista haastattelua Lyhytterapia itsemurhaa yrittäneille - eli LINITY-interventiossa, jota toteuttaa Suomen Mielenterveysseuran SOS-kriisikeskus. Intervention tavoitteena on, että asiakas tunnistaa itsemurhayritykseen johtavan tilan riskitekijät voidakseen välttää uudet itsemurhayritykset jatkossa. Aineistona on kuusi tekstimuotoon litteroitua keskustelua työntekijän ja asiakkaan ensimmäisessä tapaamisessa videoidusta narratiivisesta haastattelusta, jossa asiakas kertoo itsemurhayritykseensä johtaneista tekijöistä. Teoriataustana on keskustelunanalyyttinen tutkimus, joka korostaa keskustelun tilanteessa rakentuvaa luonnetta. Lähemmin tarkastellaan keskustelun sekvenssejä sekä vuorovaikutuksessa tehtäviä kannanottoja ja positiointia. Tutkielmaa taustoitetaan myös terapiakeskusteluista, narratiivisesta haastattelusta ja terapeuttisesta allianssista tehdyllä tutkimuksella. LINITY-interventio perustuu sveitsiläiseen manualisoituun ASSIP-malliin, jonka taustateorioina ovat kognitiivinen käyttäytymisterapia, toiminnan teoria ja kiintymyssuhdeteoria. Niiden näkökulmaa yhdistetään tutkimuksen tuloksiin. Ensimmäinen tutkimuskysymys on, mitkä ovat LINITY-interventiossa toteutettavan narratiivisen haastattelun keskeisiä rakenteita. Tutkielmassa kuvataan narratiivisen haastattelun vaiheittaista etenemistä huomioiden eroja ja yhtäläisyyksiä eri asiakkaiden ja työntekijöiden keskusteluissa huomioidaan. Toisena tutkimuskysymyksenä on, millaiset vuorovaikutuksen rakenteet edistävät kertomuksen tuottamista ja itsemurhayritykseen johtaneiden tilanteiden ymmärtämistä. Ymmärtäminen ilmenee kummankin osapuolen hyväksyntää osoittavana vuorona ja siirtymisenä eteenpäin keskustelussa. Keskeinen keskustelusta toiseen toistuva rakenne on kysymys-vastaus-vastaanotto-sekvenssi, joka muodostuu työntekijän kysymyksestä, asiakkaan vastauksesta ja työntekijän vastaanottavasta vuorosta. Joka keskustelussa on aloitus- ja lopetusjakso. Muita keskustelusta toiseen samantapaisina toistuvia jaksoja ovat pyynnöt kertoa viimeisimmästä ja aiemmista itsemurhayrityksistä sekä itsemurhayritykseen liittyvistä tunteista ja ajatuksista. Tyypillisiä ovat myös kysymykset siitä, minkä ongelman itsemurha olisi ratkaissut ja mitä asiakkaan tilanteessa pitäisi muuttua, jotta hän alkaisi voida paremmin. Nämä ovat narratiivisen haastattelun institutionaalista tehtävää toteuttavia kysymyksiä, jotka auttavat asiakasta jäsentämään itsemurhayritykseensä liittyviä asioita koherentiksi kokonaiskuvaksi. Työntekijä tekee asiakkaalle tarkentavia kysymyksiä, asiakkaan kertomuksesta nousevia uudelleenmuotoiluja, tulkintoja ja täydennyksiä. Näillä tavoin työntekijä varmistaa ymmärtäneensä, mistä asiakas on kertonut, ja auttaa tätä siirtymään eteenpäin tarinassaan. Paikoin työntekijä ohjaa ja neuvoo asiakasta, ottaa kantaa asiakkaan kertomaan sekä rohkaisee ja kannustaa asiakasta. Nämä jaksot suuntaavat asiakasta näkemään tilanteensa uudesta näkökulmasta, motivoivat asiakasta käsittelemään ongelmiaan ja luovat toiveikkuutta tulevaisuuteen.
  • Kontro, Inkeri (Helsingin yliopisto, 2016)
    Elastic X-ray scattering is a probe which provides information on the structure of matter in nanometer lengthscales. Structure in this size scale determines the mechanical and functional properties of materials, and in this thesis, small- and wide-angle X-ray scattering (SAXS and WAXS) have been used to study the structure of biological and biomimetic materials. WAXS gives information on the structures in atomistic scales, while SAXS provides information in the important range above atomistic but below microscale. SAXS was used together with dynamic light scattering and zeta potential measurements to study protein and liposome structures. The S-layer protein of Lactobacillus brevis ATCC 8287 was shown to reassemble on cationic liposomes. The structure of the reassembled crystallite differed from that of the S-layer on native bacterial cell wall fragments, and the crystallite was more stable in the direction of the larger lattice constant than in the direction of the shorter. Liposomes were also used as a biomembrane model to study the interactions of phosphonium-based ionic liquids with cell membrane mimics. All studied ionic liquids penetrated multilamellar vesicles and caused a thinning of the lamellar distance that was dependent on ionic liquid concentration. The ability of the ionic liquids to disrupt membranes was, however, dependent on the length of hydrocarbon chains in the cation. In most cases, ionic liquids with long hydrocarbon chains in the cation induced disorder in the system, but in one case also selective extraction of lipids and reassembly into lamellae was observed. The effects depended both on ionic liquid type, concentration, and lipid composition of the vesicle. WAXS was used as a complementary technique to provide information on the structure-function relationship of a novel biomimicking material composed of a genetically engineered protein, chitin and calcium carbonate, and films composed of hydroxypropylated xylan. The presence of calcium carbonate and its polymorph (calcite) was determined from the biomimetic material. For the xylan films, crystallinity was assessed. In both cases, also the crystallite size was determined. These parameters influence the mechanical properties of the developed materials. In all cases, X-ray scattering provided information on the nanostructure of biological or biomimetic materials. Over a hundred years after the principle behind X-ray scattering was first explained, it still provides information about the properties of matter which is not available by other means.