E-thesis

Recent Submissions

  • Katajamäki, Sakari (ntamo, 2016)
    Kukunor. Dream and the tradition of nonsense literature in Lauri Viitaʼs long poem This study examines Lauri Viita s (1916 1965) long poem Kukunor. Satu ihmislapsille [‛Koko Nor. A fairy tale for human children ] (1949) and its dream features from the perspective of the European tradition of literary nonsense. Here nonsense literature is defined as language-centred and play- or game-like literature, which balances meaning or a multiplicity of meaning with an absence of meaning. Usually, nonsense literature is topsy-turvy and self-reflective and it frequently represents emotions that are at odds with current events. In addition to earlier research on nonsense literature, the present study uses the three most canonical European nonsense writers Edward Lear, Lewis Carroll and Christian Morgenstern as the corpus for defining and analysing this literary genre. This study analyses the kind of relations Kukunorʼs dream features (i.e., structures and themes connected with dreaming) have with its nonsensical features. It examines Viitaʼs long poem from several structural and thematic perspectives. Most of the essential structural phenomena analysed in this survey include topsy-turvydom, palimpsest structures, and autocentricity. Other topics of analysis include epistemological matters and the instability of the subject or its identity. The main linguistic research themes of this study focus on anomalies regarding referentiality and arbitrariness, the concreteness of language and literature, and linguistic generation. The epithet dream has seen repeated use in the context of nonsense literature, and many surveys have dealt with the relations between dreaming and nonsense, though not in depth. Thus, this study is both an analysis of Viitaʼs long poem and a survey of the interrelation between dreams and nonsensicality in the European canon of literary nonsense. The present study argues that many confusing or incoherent features in Kukunor embody many structures of dreams and nonsense literature. The survey of these intertwining structural, stylistic and thematic characteristics helps to perceive Viitaʼs long poem and the relations between its parts in new ways. Contrary to the view of Elizabeth Sewellʼs eminent book The Field of Nonsense (1952), the key features of the nonsense genre correspond in various ways with many characteristics of dreaming. In Kukunor, Lauri Viita masters both the structural features of dreaming and the poetics of nonsense literature. Kukunor is exceptional among Viita s literary works, but analysing it offers new perspectives for understanding Viita s entire oeuvre.
  • Gustafsson, Emilia (2016)
    Avhandlingens syfte är att studera skolfrånvaro i högstadiet ur ungdomarnas synvinkel genom ett systemteoretiskt perspektiv. Mitt intresse är att få kunskap om hur de unga själva definierar skolfrånvaro och de problem som anknyter till detta. Hur har de blivit bemötta och vad är det i skolan som förstärker välmående och delaktighet. Finns det en koppling mellan tidigare skolfrånvaro och situationen de är i nu? Resultatet kan ge mer förståelse för skolfrånvaro från ungdomarnas egna perspektiv och kan ge information om hur man kan förebygga social utslagning av ungdomar och utveckla elevvårdstjänsterna. Jag valde att granska detta fenomen genom före detta elevers synvinkel då respondenterna möjligtvis kunde ge en annorlunda synvinkel på skolfrånvaro eftersom de inte längre var i skolsituationen. Jag använde mig av Bronfenbrenners utvecklingsekologiska modell samt ett systemteoretiskt perspektiv som studerar olika risk- och stödfaktorer som endera drar eleven bort från skolan eller drar eleven mot delaktighet i skolan. Med hjälp av systemteori kan man analysera olika relationer och omgivningar som kan påverka skolsituationen. Undersökningen är kvalitativ och materialet har samlats in genom totalt åtta semistrukturerade intervjuer. Jag fick tag i ungdomarna genom Sveps (Svenska Folkskolans Vänner). Alla åtta hade inte själv erfarenheter direkt av skolfrånvaro, men ändå upplevt skolproblematik. Av informanterna var tre stycken pojkar och resten flickor. Materialet har analyserats med hjälp av materialbaserad innehållsanalys. Resultaten visade att systemkrafterna drog personerna åt olika håll, vilket orsakade obalans i systemet. Ungdomarna pratade om relationer i och utanför skolan som varit risk- eller skyddsfaktorer för skolfrånvaro. En persons skyddsfaktor kunde vara en annan persons riskfaktor. Relationer till vuxna och jämnåriga är oerhört viktiga och dessa är krafter som drar dem till skolan eller bort från skolan. Utan dessa relationer upplevde ungdomarna skolan ointressant, obehagligt och mindre meningsfullt vilket ledde till skolfrånvaro. Ifall personerna hade stödjande vuxenrelationer klarade sig ungdomen bättre och ansåg att de inte hade stora svårigheter i skolan. Man kan även konstatera att skoltiden har påverkat nuläget i hög grad. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Skolfrånvaro, mobbning, systemteori, systemkrafter
  • Huhtala, Tanja (2016)
    Pula pätevistä sosiaalityöntekijöistä on viime aikoina muodostunut haasteeksi. Vakansseista jopa 64 prosenttia on kokonaan hoitamatta, koska pätevää henkilöä ei ole saatavilla. Kuntien sosiaalityöntekijöistä määräaikaisia on jopa 33 prosenttia ja kelpoisuusvaatimuksia ei täyttänyt 27 prosenttia sosiaalityöntekijöistä. Tämän tutkielman aiheena on sosiaalityö pääaineena maisteriksi valmistuneiden naisten hakeutuminen muuhun työhön kuin sosiaalityöhön. Tarkoitus on selvittää mitkä tekijät vaikuttavat tähän ilmiöön. Tutkimuskysymykset ovat: miksi monet sosiaalityötä opiskelleet hakeutuvat muille aloille työhön ja mitä yhteistä muihin töihin hakeu-tuneilla on. Kohderyhmänä ovat valtiotieteen tai yhteiskuntatieteen maisterit, jotka ovat opiskelleet pääainee-naan sosiaalityötä ja valmistuttuaan hakeutuneet muihin tehtäviin joko heti tai myöhemmin työurallaan. Tutkielma perustuu narratiiviseen tietokäsitykseen, jonka mukaan ihmisen elämä muodostuu tarinoista, joita hän kertoo itselleen. Narratiivisuus liitetään yleensä konstruktivismiin. Konstruktivismi korostaa näkemystä, jonka mukaan ihmiset rakentavat tietonsa ja identiteettinsä kertomusten välityksellä. Tarinallisen kiertokulun teoriassa sisäisen tarinan käsite viittaa mielen sisäiseen prosessiin, jossa ihminen tulkitsee elämäänsä tarinallisten merkitys-ten kautta. Sisäisellä tarinan tehtävä on ennakoida tulevaisuutta ja muotoilla tarinallisia projekteja, joiden mu-kaan ihminen toimii. Tutkielman aineisto koostuu yhdeksän sosiaalityön maisteriksi valmistuneen, mutta tällä hetkellä muuta työtä tekevän naisen kirjoitetuista tarinoista. Aineiston käsittelyssä on käytetty sisällönanalyysiä sekä narratiivista analyysiä. Tutkielman tuloksena yhdeksästä tarinasta muodostettiin neljä tarinatyyppiä keskittyen kolmeen asiaan, jotka erottavat ne toisistaan: juonenkulku, negatiiviset kokemukset ja arvomaailma. Tarinatyypit ovat: elämän hal-tuun ottamisen tarinat (5), itsensä löytämisen tarinat (2), luopumisen tarina (1) ja odotuksen tarina (1). Elämän haltuun ottamisen tarinat kertovat selviytymistarinan, jossa kirjoittajat ovat ottaneet elämänsä omiin käsiinsä ja ovat tyytyväisiä ratkaisuunsa. Kirjoittajat kokevat hallitsevansa oman elämänsä tarinaa huolimatta siitä, että ovat päätyneet eri tavoitteeseen työelämän suhteen kuin alun perin pyrkivät. Itsensä löytämisen tarinat ilmentä-vät kirjoittajien motivaatiota löytää oma tapa vaikuttaa ja tehdä työtä yhteiskunnassa. Kirjoittajat ovat aktiivi-sia toimijoita, eivät ympäristön uhreja. Tarinat ovat luonteeltaan eteenpäin suuntautuvia ja sosiaalityö näyttäy-tyy kirjoittajien elämänkulussa lyhyenä välivaiheena. Luopumisen tarinan voi nähdä passiivisena, elämän olo-suhteiden heiteltävänä uhrina olemisen kokemuksensa. Odotuksen tarina poikkeaa muista tarinoista positiivisella vireellään, joka sävyttää tarinaa alusta loppuun. Kirjoittajan ote tarinassa on itsevarma, hän tietää olevansa oikealla alalla ja näkee ulkoiset olosuhteet vain hidasteena. Tämän tutkielman mukaan tutkimuskysymyksiin ei ole yksiselitteistä vastausta. Suurin yhteinen nimittäjä tari-noissa lukuun ottamatta odotuksen tarinaa on pettymys. Kirjoittajat pettyvät opintoihin, harjoitteluihin, työpaik-koihin, esimiehiin, kollegoihin, asiakkaisiin ja itseensä. Odotukset sosiaalityöstä ovat muuta kuin reaalitodellisuus. Voidaan kysyä miksi näin on. Keskeinen kysymys on, minkä pitäisi muuttua, etteivät sosiaalityöntekijät katoaisi asiakastyöstä. Tämän tutkielman mukaan ongelmia voidaan osoittaa prosessin joka kohdassa.
  • Hellman, Sanni (2016)
    Viimeisen reilun sadan vuoden ajan työajat Suomessa ja läntisessä maailmassa ovat lyhentyneet tasaiseen tahtiin. Kuitenkin viimeistään 1980-luvulle tultaessa pitkään jatkunut työaikojen lyhentyminen taittui, mitä seurasi työaikojen joustavoittaminen ja monipuolistuminen niin tuotannollisista kuin yksilöllisistäkin muutoksista johtuen. Vuosi 2015 on merkinnyt Suomessa kiivasta poliittista keskustelua välillisistä ja välittömistä keinoista pidentää vuosittaisia työaikoja ja mahdollistaa entistä laajempi paikallinen sopiminen työajoista. Työaikakysymys on siis edelleen ajankohtainen osa laajempaa työelämän muutosta. Työaikakysymyksellä on myös terveydellinen ulottuvuus. Erityisesti pitkät työajat ovat saneet laajaa huomiota terveyden ja työn yhteyttä tarkastelevissa tutkimuksissa. Pitkien työaikojen on todettu olevan yhteydessä monenlaisiin terveyden ongelmiin kuten epäterveelliseen terveyskäyttäytymiseen, sydän- ja verisuonitauteihin sekä uupumukseen ja mielenter-veyden ongelmiin. Pitkien työaikojen lisäksi muun muassa vuorotyön ja osa-aikatyön on havaittu olevan yhteydessä uupumukseen, ahdistukseen ja masennukseen. Tutkimuksessa tarkastellaan työajan ja itseraportoidun mielenterveyden yhteyttä työaikojen muutoksen näkökulmasta, joka aiemmissa tutkimuksissa on jäänyt vähemmälle huomiolle. Muutosten yhteyden tarkastelun tekee mahdolliseksi aineistona käytetty Helsingin kaupungin työntekijöille kolmessa vaiheessa vuosien 2000 ja 2012 välillä toistettu Helsinki Health Study -seurantakyselyaineisto. Työaikamuutoksen tarkastelu on rajattu normaalityöajasta työaikojaan lyhentänei-siin ja pidentäneisiin. Aineiston analysointiin käytettiin logistista regressioanalyysia sekä erityisesti pitkittäis- ja seuran-ta-aineistojen analysointiin tarkoitettua Generalized Equation Estimation-menetelmää (GEE-menetelmä). Tulosten perusteella työaikojen lyhentyminen kasvatti keskimääräistä suhteellista riskiä itseraportoidulle mielenterveyden häiriölle verrattuna normaalityöajassa pysyneisiin, kun tilannetta tarkastellaan GEE-menetelmällä. Tulos työaikojen lyhe-nemisen osalta on linjassa aiempien tutkimustulosten kanssa. Kuitenkin aiemmissa tutkimuksissa on havaittu pitkien työaikojen ja mielenterveyden häiriöiden välillä yhteys, mitä tässä tutkimuksessa ei havaittu. Yhteyden puuttumista on tarkasteltu niin menetelmällistä kuin määritelmällisistäkin näkökulmista. Menetelmällisistä näkökulmista erityisesti esiin nousee se, ettei kumpikaan käytetyistä analyysimenetelmistä tarkastele mahdollista vastaajan poistumisen aineistosta seurannan aikana. Varsinkin tapauksissa, joissa tarkastelemme terveyttä, kato seurantatutkimuksista harvoin on täysin satunnaista vaan esimerkiksi vastaajan sairaus ennakoi vastaamattomuutta. Kun putoamista ei analysoida, tarkastelun kohteena olevat sairaudet saattavat tulla aliarvioiduiksi. Jatkotutkimuksessa tulisi lisäksi kiinnittää huomio siihen, että työajalla on muitakin ulottuvuuksia kuin pelkkä pituus. Pi-tuuden lisäksi työajan tempo, autonomia ja ajoitus voivat olla pituuden ohella yhteydessä työntekijöiden mielentervey-teen. Jatkotutkimuskysymyksestä erityisen ajankohtaisen tekee se, että tempoa ilmentävien kiirekokemusten ja työmäärän noususta on puhuttu Suomessa ja maailmalla runsaasti esimerkiksi työn intensifioitumiskeskustelun yhteydessä. Sekä kansainvälisessä että suomalaisessa keskustelussa työaikoihin kohdistuvat muutokset ovat ajankohtaisia kysymyk-siä. Muutosten terveysvaikutuksista ainakin mielenterveyden osalta on kuitenkin tähän mennessä tehty vain vähän tutki-musta. Tehdyn tutkimuksen tavoitteena oli tiettävästi ensimmäisenä Suomessa tuottaa tietoa työaikamuutosten ja mielen-terveyden yhteydestä. Tutkimuksen tulosten perusteella työntekijöiden mielenterveyteen tulisi kiinnittää huomiota ainakin silloin, kun työajat lyhenevät normaalityöajasta.
  • Nummelin, Tuuli (2016)
    Ammattiyhdistyksen toimikenttä on muuttunut radikaalisti globalisaation myötä. Jotta ay-liike voisi ajaa jäsentensä etuja kotimaassa, on sen otettava kantaa myös kansainvälisiin kysymyksiin, kuten ilmastonmuutokseen. Ilmastonmuutos on yksi niistä merkittävistä globaaleista muutoksista, joihin ay-liikkeen tulisi reagoida, sillä se muuttaa merkittävällä tavalla työelämän painopisteitä sekä rakennetta. Tutkielmassa selvitetään suomalaisten ammattiliittojen keskusjärjestöjen SAK:n, Akavan sekä STTK:n käsityksiä eettis-polittisista ulottuvuuksista ilmastoneuvotteluissa. Eettis-poliittinen ulottuvuus on Veronique Pin-Fatin termi, jonka avulla tutkimuksessa voidaan tarkastella sitä tilaa ja lokusta, jossa ay-liike esittää omien eettis-poliittiset valintojensa tapahtuvan. Lisäksi tutkielmassa huomio kiinnittyy ay-liikkeen muuttuneeseen toimintakenttään, sekä työn ja ilmaston kompleksiseen suhteeseen. Tutkimuksessa avataan myös ay-liikkeen toimintarakennetta sekä sen ajamia agendoja ilmastoneuvotteluissa. Tutkimuskysymykseen etsitään vastauksia kommunitaristista ja kosmopolitanistista teoriaa vasten. Tulosten tulkitsemista ohjaa konstruktivistinen teoria. Tutkielman aineisto sisältää keskusjärjestöjen internetistä löytyviä julkaisuja vuosilta 2009–2015, jotka koskevat ilmastoneuvotteluita. Aineisto koostuu järjestöjen tiedotteista, blogeista ja raporteista ilmastokokouksista. Analyysi tapahtuu laadullisin menetelmin hyödyntäen teoriaohjautuvaa sisällönanalyysiä. Aineiston pohjalta havaitaan, että keskusjärjestöjen eettis-poliittisia ulottuvuuksia on useita, eikä niitä voida redusoida joko kommunitaristisiksi tai kosmopolitanistisiksi. Pikemminkin kyse on päällekkäisistä kentistä ja ulottuvuuksista, jotka eivät sulje toisiaan pois. Havaittavissa on kuitenkin kuusi selvää erillistä ulottuvuutta. Suomea ja suomalaisuutta pidetään tärkeinä eettis-poliitisina ulottuvuuksina. Myös palkansaajien rooli nivoutuu vahvasti suomalaisuuteen. Ay-liike nähdään yhtenäisenä osana suomalaista yhteiskuntaa, jonka edut ovat yhteisiä. Ay-liikkeen voimakasta kansallista näkökulmaa ja lukkiutumista metodologiseen nationalismiin, voidaan selittää ilmastonneuvotteluiden valtiokeskeisellä luonteella. Kansallisen Suomen rinnalla tärkeän eettis-poliittisen yhteisön tarjoaa ay-liike niin kotimaassa kuin kansainvälisesti. Aineistossa havaitaan myös vahvoja kosmopolitanistisia käsityksiä, jotka näkyvät muun muassa käsityksessä universaalista ihmisyydestä sekä halukkuudessa saada pitkälle ulottuvaa kansainvälistä sääntelyä. Merkittävää huomio aineistossa myös on, että eettispoliittista vastuunkantajaa ei määritelty ollenkaan. Havaintojen pohjalta esitetään että, vastaamalla yhä enemmän globaaleihin kysymyksiin, ay-liike voisi palauttaa osan menetettyä relevanssiaan ja keksiä itsensä uudelleen. Moni on myös esittänyt, että ay-liike ajaa itseään entistä ahtaampaan nurkkaan, mikäli se ei vaihda toimintamalliansa reaktiivisesta proaktiiviseksi. Huolimatta aineiston niukkuudesta sekä teoreettisiin valintojen osittaisesta yksioikoisuudesta, tutkimuskysymyksiin onnistutaan vastaamaan halutulla tavalla, sekä pystytään tuomaan esiin suomalaisen ay-liikkeen moninaisia eettis-poliittisia ulottuvuuksia.
  • Isokangas, Hanna (2016)
    Tiedekunta/Osasto – Fakultet/Sektion – Faculty Valtiotieteellinen tiedekunta Laitos – Institution – Department Sosiaalitieteiden laitos Tekijä – Författare – Author Isokangas, Hanna Työn nimi – Arbetets titel – Title Lastensuojelun edunvalvonta käräjäoikeuden päätösten valossa Oppiaine – Läroämne – Subject Sosiaalityö Työn laji – Arbetets art – Level Pro gradu Aika – Datum – Month and year 1-2016 Sivumäärä – Sidoantal – Number of pages 75 Tiivistelmä – Referat – Abstract Tämän tutkimuksen tavoitteena selvittää, mitä edunvalvonnalla tarkoitetaan lastensuojelussa. Suomessa lastensuojelun edunvalvonnasta sellaisenaan on säädetty ensimmäistä kertaa vuonna 2008 voimaan tulleessa lastensuojelulaissa. Lapselle on määrättävä edunvalvoja lastensuojeluasiassa käyttämään huoltajan sijasta puhevaltaa, silloin kun on perusteltu syy olettaa, ettei huoltaja voi puolueettomasti valvoa lapsen etua asiassa ja edunvalvojan määrääminen on tarpeen asian selvittämiseksi tai muutoin lapsen edun turvaamiseksi. Lastensuojelun edunvalvonnan määräämiselle ei ole säädetty yksiselitteisiä perusteita, vaan tilanteisiin liittyy merkittävällä tavalla viranomaisen harkintaa siitä, milloin edunvalvojan katsotaan olevan kyseisen lapsen edun mukaista. Käytännöt edunvalvojan määräämiseksi vaihtelevat eri puolilla Suomea ja todellisuudessa se on melko vähän käytetty lastensuojelun toimenpide. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen. Sen tutkimusaineisto koostuu asiakirjoista; käräjäoikeuden päätöksistä ja niihin liittyvistä hakemuksista lastensuojelun edunvalvojan määräämiseksi. Päätökset (15) ovat vuosilta 2012 ja 2013. Tutkimuksessa tarkastellaan, millaisissa tilanteissa lastensuojelun edunvalvojia on haettu. Toisena ja yksityiskohtaisempana tavoitteena on selvittää, mikä näissä tilanteissa on ollut juuri sellaista, että on päädytty hakemaan lapsen luonnolliselle edunvalvojalle sijaista. Aineiston analyysissa on hyödynnetty sekä laadullista sisällönanalyysia että diskurssianalyysin tarjoamia tekstinanalyysivälineitä. Aineistoa tulkitessa keskeisenä teoreettisena käsiteparina on toiminut kaltoinkohtelu ja laiminlyönti. Aineiston perusteella voi todeta, että lastensuojelun edunvalvojia määrätään kaiken ikäisille lapsille, mutta enemmistö tapauksista liittyi nuorten lastensuojeluasioihin. Päätöksissä lastensuojeluasioina korostuivat kodin ulkopuolelle sijoittamiseen ja huostaanottoon liittyvät kysymykset. Aineiston avulla päädytään neljään kuvaukseen lastensuojelun edunvalvojan määräämisestä: Vanhempi on estynyt hoitamasta huoltajan tehtäviä, vanhemman epävakaa elämäntilanne heikentää arviointikykyä, erimielisyydet lapsen tarvitsemasta tuesta sekä vanhemman vahva epäluottamus lastensuojeluviranomaista kohtaan. Ensimmäisessä kuvauksessa huoltajan ja lapsen välillä vallitsee selvä eturistiriita. Kolmea muuta kuvausta yhdistää lapsen edun tulkintaa koskeva ristiriita vanhemman ja viranomaisen välillä. Keskeisinä johtopäätöksinä esitetään, että lastensuojelun edunvalvojan määrääminen on perusteltua erityisesti huostaanottoon ja sijoituksiin liittyvissä tilanteissa. Kyseisissä lastensuojeluasioissa käytetään julkista valtaa suhteessa lapsen ja vanhemman perusoikeuksiin. Lastensuojelun edunvalvojan määrääminen tulee kysymykseen silloin, kun vanhemman elämäntilanne on niin kuormittunut, ettei hän pysty arvioimaan lapsen tilannetta lapsen edun vaatimalla tavalla tai lastensuojelun prosessin eri osapuolten välillä on asioista niin vahva erimielisyys, että se haittaa lapsen edun puolueetonta arviointia. Näissä tilanteissa lastensuojelun edunvalvoja voidaan nähdä yhtenä lapsen osallisuuden vahvistaminen välineenä. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Lastensuojelu, edunvalvonta, puhevalta, harkintavalta, huoltaja
  • Häkkä, Johanna (2016)
    NATO:n kriisinhallintaoperaation yhtenä tehtävänä Afganistanissa on maan turvallisuusjoukkojen ja -instituutioiden, kuten armeijan, kouluttaminen ja kehityksen tukeminen. Turvallisuussektorin uudistus on osa Afganistanissa tehtävää rauhanrakennusta, jolla pyritään vahvistamaan maan demokraattisia ja rauhaa tukevia rakenteita kansainvälisen intervention avulla. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi liberaalien arvojen ja normien levittämistä Afganistanin armeijan mentoroinnin yhteydessä. Normit leviävät neuvonantajien ja neuvottavien välisessä vuorovaikutuksessa. Jotta normien levittämien olisi mahdollista, mentorien on kuitenkin uskottava levittämiinsä normeihin. Turvallisuussektorin uudistus riippuukin paljon siihen osallistuvien sotilaiden ja neuvonantajien osaamisesta. Heidän omat käsityksensä ovatkin tutkimisen arvoisia, koska ne vaikuttavat heidän antamiinsa neuvoihin, ja sitä kautta myös koko liberaalin rauhanrakennuksen onnistumiseen. Tutkielmaa varten haastateltiin kuutta Afganistanissa sotilaallisena neuvonantajana työskennellyttä henkilöä. Afganistanissa neuvonantajat olivat henkilökohtaisesti tekemisissä maan armeijan sotilaiden kanssa ja kertovat afgaaneille oman näkemyksensä siitä, miten tietyissä tilanteissa olisi hyvä toimia. Yksilötasolla rauhanrakennus voidaan nähdä neuvotteluna, jossa sekä kansainväliset että paikalliset toimijat edistävät omia arvojaan ja normejaan. Tämän vuoksi onkin siis selvää, että neuvonantajat levittävät joitain normeja ja arvoja, vaikka ne eivät aina olisikaan puhtaasti liberaalin rauhanrakennuksen ideaalin mukaisia. Kuitenkin, koska rauhanrakennus on luonteeltaan vahvasti liberaalia, olisikin ollut hyvin yllättävää, jos haastateltavien levittämät normit olisivat täysin liberalismin arvojen vastaisia. Tutkielman tarkoituksena on ymmärtää neuvonantajina toimineiden sotilaiden toimintaa yksilötasolla ja heidän käsityksiään rauhanrakentamisesta, koska ne vaikuttavat koko Afganistanissa toimivaan sotilaalliseen kriisinhallintaoperaatioon. Haastatteluiden avulla pyrittiin saamaan tietoa siitä, mitä mentoreina toimineet haastateltavat olivat tehneet afgaanien kanssa ja millä tavoin he pyrkivät afgaaneita neuvomaan. Kerätystä aineistosta pyrittiin sitten tunnistamaan normeja ja niiden leviämistapoja etsimällä teoreettisen viitekehyksen avulla muodostettuja indikaattoreita. Tässä avainasemassa, haastateltavien kommenttien varsinaisen sisällön lisäksi, oli olla tarkkailla sitä, miten haastateltavat sanottavansa esittivät, koska normeille ominaista on käyttäytymisen ja toiminnan arvottaminen ja perustelu. Analyysissä kiinnitettiin huomiota siihen, miten neuvonantajat kuvailivat afgaanien käytöstä ja minkälaisia asioita he itse halusivat Afganistanissa edistää. Lisäksi normien luonteen tunnistamisessa käytettiin apuna niiden suhdetta arvoihin. Analyysin kautta haastatteluista nousi esille se, että neuvonantajat halusivat edistää suunnitelmallista toimintaa, koska hyvän armeijan ajateltiin olevan tehokas. Lisäksi haluttiin erityisesti lisätä oma-aloitteisuutta ja vastuunottoa. Toisaalta esille tuotiin myös korruptio ja korkea hierarkia, jotka haittasivat armeijan toimintaa, mutta näihin ei koettu voitavan vaikuttaa, koska neuvonantajien piti olla neutraaleja eikä arvostella mentoroitavien toimintaa. Haastatteluista kävi ilmi, että normeja yritettiin levittä suostuttelun ja opettamisen kautta. Tällöin avainasemassa olivat luottamuksellisen suhteen rakentaminen ja molemminpuolinen kunnioitus. Toisaalta läheinen vuorovaikutus saattoi johtaa myös identiteetin muuttumiseen. Tässä on hyvä huomata, että normien levittämistä tapahtui puolin ja toisin, mutta levittäminen ei aina johtanut toiminnan muutokseen ja leviäminen riippui aina kohteen suostumuksesta.
  • Yeung, Pui Man (2016)
    Since the late twentieth century, culture has entered the domain of urban development. This thesis studies a case study of the West Kowloon Cultural District (WKCD) in Hong Kong, which is the most controversial urban project since the handover. This project has been planned for over 15 years and undergone several years of negotiations on its meaning of culture, district design, development approach and mode of participation. Specifically, the purpose of this study is: firstly, I study the planning process of the WKCD from 1998 to 2013; secondly, I analyse the major stakeholders’ roles and interests; thirdly, I discuss the negotiations on the symbolic, material, and political dimensions of culture in the case of the WKCD; fourthly, I compare the practices in the WKCD with the general practices in land policy, urban planning policy and cultural policy, and find out the unusual practices in the WKCD; fifthly, I discuss my findings and analyse the relationship between culture and urban development in culture-led urban development in the post-colonial context in Hong Kong. The theoretical framework is built on Sharon Zukin’s concept of culture (1995). Zukin suggests that, culture has three dimensions: symbolic meaning, material consequence, and political values. In order to understand the dynamics and negotiations of a culture-led urban development, I identify the key issues in planning process and relevant policy areas based on the three dimensions. The data was collected from primary sources including the documents from the Legislative Council, the government, private developers, the WKCDA and the newspapers. Documentary research and thematic analysis are adopted. Three themes are identified on the basis of the theoretical framework and the collected data. They are: (1) symbolic dimension: meaning of culture; (2) material dimension: production of space; (3) political dimension: power of vision. Key findings are presented as follows. The WKCD project was originally planned in a public-private partnership with a single package approach. The original district plan was featured by an iconic Canopy-shaped architecture. However, due to the different level of opportunity for participation and the improper public consultation, the project received widespread opposition and suspended in early 2006. Later the government re-started the project in a statutory-body development approach, and established the West Kowloon Cultural District Authority (WKCDA) to implement the planning. It allowed more channels for public participation and finally the construction started in 2013. For the stakeholders’ interests, different stakeholders (the government, developers, the arts and culture sector, and the Legislative Council) all have specific interests. There were no clear-cut interests uniting the stakeholders. Some members formed alliance across sectors to defend their interests. Regarding the symbolic dimension of culture, different stakeholders negotiated the interpretation of culture to influence the planning. The negotiation on the material consequences are analysed through discussing the production of space: the district plan has changed from “iconic plan” to “a place for everyone”, and the development approach has changed from public-private partnership approach to statutory-body development approach. The political dimension refers to power of vision; the government and developers legitimated their political and economic claims through controlling the way of participation. Through analysing the unusual practices in land policy, urban planning policy and cultural policy, I find two important issues to understand the relationship between culture and urban development in culture-led urban development in this case. Firstly, the provision of land subsidy aimed at privatisation of cultural facilities; secondly, planning of space and framing of culture are inextricably intertwined in culture-led urban development. It is unavoidable to frame the culture to shape the space, or through shaping the space, in culture-led urban development.
  • Huttunen, Elina (2016)
    Tutkimuksessa tutkitaan mielenterveyden nostamista globaalin kehityksen agendalle. Tutkimuksen lähtö-kohta on, ettei mielenterveyden nostaminen kehityksen agendalle ole neutraalia ja arvovapaata, vaan sen taustalla on valtaa ja hallintaa. Foucault´n poliittiseen filosofian avulla tutkimuksessa selvitetään, mitä vallan ja hallinnan logiikkoja mielenterveyden ja kehityksen yhteen liittävien ohjelmien taustalla on. Tutkimuksen hypoteesi on, että ne noudattavat uusliberaalia hallinnan logiikkaa. Toinen hypoteesi on, että mielenter-veyden tuomisessa kehityksen agendalle ei ole kyse vain humaaneista päämääristä, vaan hallinnan uusista päämääristä. Tutkimuksessa käytetään Michel Foucault´n poliittista filosofiaa, jossa valta määritellään tuottavaksi ja hal-linta ohjaamiseksi. Tutkimuksessa sovelletaan suvereenivallan, kurivallan, biovallan sekä liberaalin ja uusli-beraalin hallinnan käsitteitä, ja perehdytään siihen, miten käsitteitä on sovellettu vammaistutkimuksessa. Tärkeitä sekundaareja lähteitä ovat muun muassa Chloe Taylorin, Mitchell Deanin, Wendy Brownin, Shelley Treimanin, Nikolas Rosen ja Peter Millerin työt. Tutkimus on genealoginen, sillä historiallisen kartoituksen avulla osoitetaan vallan ja hallinnan vaikutukset regiimien muodostumiseen. Käsitteet ja käytännöt ymmär-retään historiallisina ilmiöinä, ei luonnollisina. Menetelmänä tutkimuksessa käytetään Mitchell Deanin mää-rittelemää hallinnan analyysia, joka kysyy ”miten” -kysymyksiä hallinnan osa-alueista. Aineistona tutkimuk-sessa käytetään kansainvälisten järjestöjen (WHO, YK, Maailman pankki) ja kansalaisjärjestöjen (MGMH, #FundaMentalSDG) julkaisuja. Hypoteesit osoittautuvat tutkimuksessa paikkansa pitäviksi. Tutkimuksessa paljastuu, että globaali mielen-terveys- ja kehityspolitiikka täyttää uusliberaalin hallinnan piirteet. Mielenterveys on nostettu kehityksen agendalle, koska sen uskotaan vaikuttavan inhimilliseen pääomaan ja tuottavuuteen. Käytetyt tekniikat, kuten voimaannuttaminen, kansalaisyhteiskunnan aktivointi ja hallinnan tehostaminen, ovat uusliberaaleja. Ohjelmien tavoite on lisätä yksilöiden kykyä huolehtia itsestään, tehdä mielenterveyttä tukevia päätöksiä, tarkkailla omaa mieltä ja hallinnoida siihen kohdistuvia riskejä. Pääpaino on kustannustehokkaissa ratkai-suissa. Tutkimuksessa selvisi, että uusliberaali hallinta kohtaa ”mielenterveys” kategorian samaan tapaan kuin ”vammaisuuden” kategorian. Epätasa-arvoa selitetään pääasiassa näiden poikkeavuuksien kautta, ei rakenteellisilla tekijöillä. Molempiin ryhmiin sovelletaan ”mukaan ottavaa” hallintaa, jonka tarkoitus on opet-taa heille uusliberaalilta subjektilta vaadittuja tietoja ja taitoja. Tutkimuksessa pohditaan uusliberaalin hallinnan mahdollisia negatiivisia vaikutuksia mielenterveyden ja kehityksen käsitteisiin, jotta ei-toivottuja seurauksia voitaisiin välttää. Mahdollinen negatiivinen seuraus on, että taloudellisuuden periaatteen myötä joitain mielenterveyspalveluita, -ongelmia ja väestöryhmiä aletaan priorisoimaan suhteessa muihin. Tutkimuksessa selvisi, että tällaisia luokitteluja tehdään jo nyt, ja ne to-dennäköisesti lisääntyvät. Toiseksi, kehitysdiskurssin historiallinen tarkastelu osoitti, että kehityspolitiikan muuttuessa uusliberaaliksi se on alkanut painottaa yksilökeskeisiä ja psykologisia selitys- ja ratkaisumalle-ja. Mielenterveyden nostaminen kehityksen agendalle vaikuttaisi olevan osa tätä ilmiötä, ja toisaalta myös vahvistavan sitä. Mahdollinen negatiivinen seuraus on, että köyhyyttä aletaan selittää yhä enemmän yksi-lön kyvyttömyyden ja huonon päätöksenteon kautta.
  • Partanen, Ilkka (2016)
    Tutkin Pro gradu –tutkielmassani neljän suomalaisen rap-artistin/yhtyeen sanoituksia identiteetin rakentumisen näkökulmasta. Erityisesti tarkoituksena on tarkastella, minkälaista poliittista, sosiaalista ja kulttuurista identiteettiä suomalaisissa rap-sanoituksissa rakennetaan. Tutkimuksen kohteena olevat sanoitukset ovat peräisin Jontti ja Shaka, Heikki Kuula, Yhden Miehen Kultti ja Kallio Underground yhtyeiltä. Suomalainen rap-musiikki ei ole sisällöltään yhtenäistä, joten artistit valikoituivat alueellisen painotuksen mukaan. Kaikkien tutkimuksessa käytettyjen artistien sanoituksissa paikallisena viitekehyksenä on Helsingin Kallion kaupunginosa. Aineiston analysoimiseksi tutkielmassa käytetään temaattista sisällönanalyysiä. Temaattisen sisällönanalyysin kautta aineistoa voidaan analysoida sekä eksplisiittisellä että implisiittisellä tasolla. Analysoitaessa rap-sanoituksia monet maininnat esimerkiksi köyhyydestä tai päihteistä ovat implisiittisesti tai synonyymien kautta ilmaistuja. Tutkielmassa identiteetin nähdään rakentuvan ja muokkautuvan jatkuvasti suhteessa niihin tapoihin, joilla minää representoidaan tai puhutellaan ympäröivissä kulttuureissa. Subjekti voi ottaa eri identiteettejä eri aikoina eikä subjekti omaa eheää minää, olemusta tai keskusta, jonka ympärille identiteetit järjestyisivät. Tämänkaltaisen esityksen kautta näkökulma identiteetistä voidaan kääntää identiteetin rakentumisen prosessiin sekä kyseisen prosessin osapuoliin. Tutkielmassa viitataan termiin köyhyyden kulttuuri, jonka kautta pyritään kuvaamaan kulttuurista identiteettiä elämäntapana, joka siirtyy sukupolvelta toiselle kulttuuristen tuotteiden kautta. Käsitteen kautta voidaan myös määritellä indikaattorit/ominaisuudet, joita sanoituksista pyritään löytämään. Jontti ja Shaka, Heikki Kuula, Kallio Underground ja Yhden Miehen Kultti kuljettavat kuuntelijan läpi karun yhteiskunnallisen todellisuuden. Kallio esiintyy kappaleissa paikkana, jossa asutaan, mutta etenkin vahvana identiteetin tuottajana ja samaistumisen kohteena. Kalliosta muodostuu sanoituksissa viitekehys koko elämälle, jossa kasvetaan ja toimitaan, niin konkreettisesti kuin henkisestikin. Asuinpaikka määrittää, minkälainen tulevaisuus henkilöllä on edessään. Kallio esiintyy kulttuurin ja identiteetin muotona, joka luo kulttuurin edustajille elämän ehdot. Sanoitukset kuvaavat yhteiskunnallisen todellisuuden, jossa yksilön tulevaisuus on saneltu eikä kohtaloa vastaan jakseta tai pystytä taistelemaan. Kappaleissa yhteiskuntaa edustavat instituutiot kuten poliitikot, lainvalvojat ja viranomaiset nähdään vihollisina tai huonosti toimivina. Yhteiskunta ja julkinen valta näyttäytyvät lähinnä rajoituksina ja epäoikeudenmukaisuutena, ja kasvot epäoikeudenmukaisuudelle tarjoavat mainitut valtiolliset instituutiot. Poliittiset ilmaukset tai politiikan piiriin koodatut osat sanoituksista harvemmin viittaavat konkreettiseen päivänpolitiikkaan tai puoluepolitiikkaan. Kyse on oman jokapäiväisen elämän poliittisuudesta. Valtiollinen ja julkinen politiikka sekä poliitikot nähdään kaukaisina tekijöinä, jotka eivät vaikuta omaan kohtaloon. Elämä on taistelua ja parlamentaarinen politiikka ei pysty kohtaamaan oman lähipiirin kanssa koettua todellisuutta. Poliittisella spektrillä sanoitukset sijoittuvat vasemmalle, mutta myös yksilön vastuuta painotetaan erityisesti päihteiden käytön kohdalla. Yksilökeskeinen ajattelu onkin osaltaan ristiriidassa vasemmistolaisen tematiikan kanssa, joka sanoituksista monin paikoin löytyy. Rap-musiikki ja hip hop-kulttuuri ovat poliittisen ilmaisun muotoja kyseistä kulttuuria kuluttaville ihmisille. Musiikin ja erilaisten kulttuuristen tuotteiden kuluttaminen voi saada aikaan identiteetin tuntemuksen. Kulttuuriset tuotteet luovat merkityksiä ja erityisesti rap-musiikissa on kyse identiteettien rakentamisesta sekä uusintamisesta. Tutkimuksessa käytetyt sanoitukset tarjoavatkin yhden mielenkiintoisen näkökulman asennoitumiselle yhteiskuntaa ja politiikkaa kohtaan. Sanoitukset luovat metaforan yhteiskunnasta ja tämän tutkielman kohdalla metafora syntyy tietystä paikallisesta kulttuurisesta identiteetistä.
  • Sihto, Ville (2016)
    Tutkimuksessa tarkastellaan Tulevaisuusselonteko 2030 –hankkeen ennakointivaiheen teematyöpajatyöskentelyä deliberatiivisen demokratiateorian valossa. Keskustelu politiikan olemuksen muutoksesta ja edustuksellisen demokratian legitimaatiokriisistä on ollut vilkasta viime vuosina. Pelkästään äänestämiseen perustuvan järjestelmän legitimiteetti on kyseenalaistettu, mihin myös Suomen hallitus on pyrkinyt vastaamaan mm. osallistamalla kansalaisia erilaisiin hankkeisiin. Kansalaisilla ei useimmiten erinäisistä syistä ole mahdollisuutta osallistua heitä koskeviin päätöksentekofoorumeihin, ja heidän edustamisensa erilaisissa hankkeissa tapahtuu järjestään erilaisten asiantuntijoiden toimesta. Asiantuntijoiden valintaperusteisiin tai työskentelymetodiikkaan harvemmin kuitenkaan kiinnitetään huomiota. Tästä syystä onkin oleellista tarkastella mitkä tekijät asiantuntijoiden valintaa kussakin hankkeessa määrittävät ja miten heidän työskentelynsä rakennetaan. Tutkielmassa työpajojen työskentelymetodiikkaa arvioidaan deliberatiivisen demokratiateorian avulla. Teoreettinen viitekehys myös ohjaa tutkimuksen kysymyksenasettelua sekä tarkastelun kohteeksi valittuja teemoja. Kiinnostuksen kohteena ovat täten työpajojen suunnittelussa ja toteutuksessa painoarvoa saaneet seikat ja niiden suhde käytettyyn viitekehykseen. Tarkastelun kohteena on erityisesti työpajojen metodiikka, kokoonpano ja niissä toteutunut aktuaalinen keskustelutilanne. Tutkielmassa tarkastellaan myös teoreettisen viitekehyksen soveltuvuutta tarkastella kyseisiä seikkoja. Tutkimuksen aineisto sisältää 13 asiantuntijahaastattelusta, jotka toteutettiin vuoden 2014 aikana. Haastateltavina oli sekä TUSE –hankkeen organisoimisesta vastannut hankeryhmä että hankkeen ennakointivaiheessa mukana ollut teematyöryhmä. Aineiston keruu on toteutettu puolistrukturoiduilla asiantuntijahaastatteluilla ja tutkimusmetodina on käytetty teorialähtöistä sisällönanalyysiä Tutkimuksen tuloksina voi todeta, että teematyöpajojen suunnittelu näyttäytyy monessa mielessä deliberatiivisen demokratiateorian ihanteiden mukaiselta. Toisaalta tämä käsitys muuttui kun tarkastelua syvennettiin koskemaan teemaryhmien aktuaalista keskustelutilannetta. Viitekehyksen avulla pystyi läpi aineiston analyysin nostamaan esiin monia relevantteja huomioita niin teematyöpajatyöskentelyn suunnittelusta, toteutuksesta kuin niiden suhteesta toisiinsa sekä deliberatiiviseen demokratiateoriaan. Merkittävänä tuloksena voi myös pitää sitä, että deliberatiivinen demokratiateoria soveltui ei-deliberatiivisen prosessin tarkasteluun. Tutkimus nostaa esiin käytetyn viitekehyksen positiivisia ja negatiivisia aspekteja, joista varsinkin jälkimmäisillä on vaikutusta niin teorian institutionalisoinnin kuin käytännön operationalisoinnin kannalta. Deliberatiivisen demokratiateorian heterogeenisyys tuo myös oman haasteensa kyseistä viitekehystä käyttävälle tutkijalle. Tutkimuksen tuloksia voidaan pitää lisänä demokratiateoreettiseen keskusteluun, ja se myös nostaa esiin jatkotutkimuksen tarpeen.
  • Linnavirta, Iida Matilda (2016)
    Työikäisistä suomalaisista reilu neljännes huolehtii työn ohella toisesta henkilöstä johtuen tämän korkeasta iästä, sairaudesta tai vammasta. Väestön ikääntymisen myötä määrän voidaan olettaa kasvavan tulevaisuudessa. Omaishoivaajat ovat tärkeässä roolissa yhteiskunnassa huolehtiessaan läheisestään, mikä vähentää julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden taloudellisia kustannuksia. Tutkimusten mukaan hoivaaminen lisää stressiä. Stressi puolestaan vaikuttaa haitallisesti terveyteen. Ihmisillä on erilaisia keinoja, joiden avulla he pyrkivät selviytymään stressaavassa elämäntilanteessa. Selviytymiskeinot voidaan jakaa ongelmakeskeiseen selviytymiseen, emootiokeskeiseen selviytymiseen ja merkityksellisyyskeskeiseen selviytymiseen. Tässä tutkimuksessa on selvitetty, minkälaisia kokemuksia omaishoivaajilla on liittyen työn ja hoivan yhdistämiseen sekä erilaisia selviytymiskeinoja, joita he käyttävät vaativassa elämäntilanteessaan. Tutkimuksessa selvitettiin myös omaishoivaajien näkökulmaa siihen, miten heidän tilannettaan voitaisiin parantaa työelämässä. Tutkimuksen aineistona on viisi fokusryhmähaastattelua ja yksi yksilöhaastattelu. Haastateltavia oli yhteensä 17, joista kolme oli miehiä. Haastateltavien ikä vaihteli 31 vuodesta 68 ikävuoteen. Aineiston analyysi on tehty tulkinnallisella fenomenologisella analyysimenetelmällä (IPA). Analyysissä tutkija tekee tulkintoja tutkittavien omiin kokemuksiin liittyvistä tulkinnoista. Haastatteluissa esiin nousseet teemat olivat: hoiva, stressi ja selviytyminen (1), omainen tulee ensin (2), työn ja hoivan yhteensovittamiseksi tarvitaan erityisjärjestelyjä (3), teknologia ei korvaa ihmistä (4), sekä luopuminen (5). Tulosten perusteella omaishoivaajat kokevat stressiä elämäntilanteessaan ja heillä on monenlaisia selviytymiskeinoja. Omaishoivaajien arvomaailmassa omainen menee työn edelle. Omaishoivaajat näkevät työn sekä stressiä aiheuttavana, että selviytymiskeinona. Omaishoivaajien suhteutuminen teknologiaan on varauksellista. Pelkona on, että teknologian avulla halutaan korvata ihmiskontaktia. Luopuminen on osa hoivaa. Omaishoivaajat joutuvat luopumaan itselle tärkeistä asioista vapaa-ajan vähentyessä sekä tottumaan ajatukseen, että joutuvat jonain päivänä luopumaan sairaasta läheisestään. Työelämässä tarvitaan lisää keinoja, joilla helpotetaan hoivan ja työn yhdistämistä.
  • Jaakkola, Joni (2016)
    Syftet med min avhandling är att studera referensstödsgrupper, dess processer och den växelverkan som sker i gruppens samt hur deltagarna ser på gruppens betydelse. Genom att undersöka det som sker i gruppen vill jag finna olika aspekter av referensstödsgruppverksamheten som i framtiden kan hjälpa att utveckla referensstödsverksamheten. Detta fenomen är intressant att studera eftersom det i min genomgång av tidigare forskning uppkommit att referensstödsgrupper inte anses ha en legitim ställning inom det sociala arbetet, fastän det används relativt mycket. Det finns dessutom relativt lite undersökningar om referensstödsgrupper med familjer och föräldraskap i fokus. Forskningsfrågan är tredelad: Hurdan växelverkan skapar referensstödsgrupperna i familjerna? Vilka olika processer kan observeras under referensstödsgrupperna? Vilken betydelse har referensstödsgrupperna för deltagarna? Den teoretiska referensramen består av tre teoretiska aspekter. Den första är dialoger i grupp, som ger verktyg för att observera det som sker i gruppen. Den andra är växelverkan, för att fördjupa förståelsen för vad växelverkan är i referensstödsgrupper och hur de tar sig i uttryck. Den tredje är empowerment, för att tidigare forskning uppmärksammat det och funnit grunder för att referensstödsgrupper skapar empowerment. Avhandlingen är en fallstudie och fallet har granskats genom tre olika typer av datamaterial; fältanteckningar från deltagande observationer av fyra referensstödsgruppträffar, en fokusgruppsintervju med tio deltagare av referensstödsgruppen och tre individuella intervjuer med ledarna för referensstödsgruppen. Datamaterialet analyserades med hjälp av kvalitativ innehållsanalys. Datamaterialet från de tre olika metoderna styrker varandra för att fördjupa förståelsen av det som sker i en referensstödsgrupp. Av det observerade materialet uppkommer det att växelverkan sker på många olika nivåer, påverkar och formar hur individen ser på sig själv. Växelverkan sker på en inre och en yttre nivå (Marková m.fl. 2007, 9-10) och påverkar objekt- och subjektjaget (Juhila 2004, 157) hos individen. Dessa begrepp kopplas i avhandlingen till en modell ”Växelverkans nivåer” för att tydliggöra hur växelverkan kan ske i gruppen. De processer som uppkommer kan möjliggöras i referensstödsgruppen genom växelverkan. Processerna skedde på individnivå men också på gruppnivå. I och med att en tolkning av empowerment säger att man genom empowerment kan stöda, förändra och stärka individen (Wilska-Seemer 2005, 257-258), tolkas det i denna avhandling att processer och empowerment kan innebära samma saker. Processer kan se olika ut: Det att en deltagare börjar tala om sina problem för första gången eller att deltagare övergått från att endast se sina brister till att även se sina styrkor, kan räknas som olika slag av processer som skedde i referensstödsgruppen och tyda på att empowerment skett. Referensstödsgruppens betydelse kan jämföras med de processer de skapat. De processer som startat i gruppen, kan på längre sikt förändra individen.
  • Tulkki, Hannele (2016)
    Terroristijärjestö Isis julistautui kalifaatiksi kesäkuussa 2014, minkä jälkeen kyseinen järjestö on ollut vahvasti esillä mediassa ja järisyttänyt niin Lähi-Idän kuin koko maailman turvallisuustilannetta. Koko ilmiö tuoreudessaan edellyttää paljon tutkimusta eri lähtökohdista, jotta kyseisen järjestön intentioita voidaan ymmärtää ja luoda keinoja sen vastustamiseen. Tutkielmassa tarkastellaan, kuinka sukupuoli rakentuu Isisin verkkojulkaisu Dabiqissa ja kuinka sukupuolihierarkioilla, maskuliinisuuksilla ja feminiinisyyksillä edistetään Isisin tavoitteiden toteutumista ja mobilisoidaan sen jäseniä. Tutkielman tavoitteena on ymmärtää, millainen merkitys sukupuolittamisella ja erilaisilla subjektipositioilla on koko järjestön olemuksessa ja toiminnassa. Tutkielman aineistona toimii yhteensä kaksitoista Dabiq –propagandajulkaisua, jotka ovat suunnattu niin Isisin jäsenille kuin uusien jäsenien rekrytoimiseen ympäri maailman. Tutkielman menetelmänä käytetään kriittistä diskurssianalyysiä ja eritoten feminististä kriittistä diskurssianalyysiä, jonka pyrkimyksenä on paljastaa sukupuolen tuottamisen mekanismeja ja niistä syntyvää eriarvoisuutta ja valtasuhteita. Kriittinen diskurssianalyysi painottaa, että kielenkäytölliset diskursiiviset käytännöt voivat johtaa konstituoituun materiaaliseen todellisuuteen. Täten kriittisen diskurssianalyysin taustalla voi usein olla myös normatiivisia pyrkimyksiä. Tässä tutkielmassa aineistoa lähestytään analyyttisesti purkaen sukupuolen diskursseja ja samalla huomioiden aineiston propagandistinen luonne. Tutkielman teoreettinen viitekehys koostuu aikaisemmasta sukupuolentutkimuksesta, jossa muun muassa Judith Butler, Simone de Beauvoir, Nira Yuval-Davis ja Laura J. Shepherd ovat tutkineet ansiokkaasti sukupuolen rakentumista. Isisin Dabiq-julkaisussa rakentuu selvästi miehen ja naisen sukupuolikategoriat, joita vahvistetaan sukupuolieron diskurssilla. Aineistossa korostuvat maskuliinisuuden hegemonia ja hypermaskuliinisuus, jossa maskuliiniset ominaisuudet on viety äärimmilleen sodanajan tavoitteiden toteuttamiseksi. Kun miehiä kannustetaan liittymään sotaan ja käyttäytymään aggressiivisesti, naisia kehoitetaan pysymään miehilleen uskollisina vaimoina ja kasvattamaan lapsista tulevia jihadisteja. Miehet täyttävät Dabiq-julkaisussa julkisen tilan, jolla muun muassa valtiollinen ja hallinnallinen toiminta tapahtuu, kun taas naiset rajataan sen ulkopuolelle, kodin tilaan, jossa heidät esitetään usein suhteessa miehen subjektipositioon. Halki aineiston luodaan narratiiveja pääasiassa miesten kertomina ja miesten kokemuksista, ja aineiston loppupuolella naisille osoitetaan omia artikkeleita jotka luovat sukupuolen ekskluusioita. Tutkielma osoittaa, että Isisin julkaisuissa rakentuu vahvasti patriarkaalinen yhteiskuntajärjestys, jossa nainen asetetaan alisteiseksi miehen toimijalle. Sukupuolieron diskurssilla vahvistetaan eriarvoisuutta ja luodaan valtasuhdetta, jota parhaimmillaan ei tunnisteta ja täten pystytä kyseenalaistamaan. Dabiqissa havaittavissa olevasta sukupuolittamisesta voidaan päätellä sukupuolirooleilla olevan tärkeä merkitys Isisin toiminnasssa ja sen hierarkisessa järjestelmässä.
  • Sarivaara, Sofia (2016)
    Kotona vanheneminen on Suomessa kulttuurinen ideaali ja arjen todellisuutta valtaosalle vanhuksista. Viime vuosikymmeninä laitoksista luopumisen politiikkaa on viety käytäntöön palvelurakenteiden uudistusten ja lakimuutosten avulla. Laitoksista ei ole voitu luopua kokonaan, mutta niiden tarve ja tarkoitus ovat muuttuneet. Niihin tullaan yhä vanhempina ja huonokuntoisempina. Voi sanoa, että laitoksista on tullut kuoleman paikkoja ja kuolema on laitostunut. Ajankohtainen, kiitettävän vilkas vanhuspoliittinen keskustelu kuolemasta on koskenut etenkin saattohoitoa ja eutanasiaa. Tämän tutkielman laitos on terveyskeskussairaala ja sen näkökulma laitoskuolemaan on kuolevia hoitavien ammattilaisten. Kantavana ajatuksena on, että kuolema rakentuu sosiaalisissa prosesseissa ja siihen liittyvät käsitykset, kokemukset, käytännöt, institutionaaliset järjestelyt ja ruumiilliset prosessit ovat vuorovaikutteisessa suhteessa toisiinsa. Tavoitteena on selvittää hoitotyöntekijöiden tapoja suhtautua laitoskuolemaan. Vastausta etsitään seuraavien kysymysten avulla: Minkälaiset kuolevan ihmisen hoitamiseen liittyvät tilanteet hoitajat kokevat vaikeiksi ja mitkä tekijät vaikuttavat kyseisten tilanteiden syntymiseen? Minkälaista kuvaa laitoskuoleman prosessista ja käytännöstä haastattelut rakentavat? Miten kuolevien hoitoa voitaisiin kehittää? Yhdeksän perus- ja sairaanhoitajan teemahaastattelusta koostuva aineisto analysoitiin sisällönanalyysin menetelmin. Hoitajat kokevat vaikeiksi ensinnäkin tilanteet, joissa kuolema tapahtuu niin, ettei siihen ole mahdollista valmistautua ja varautua. Potilas voidaan siirtää osastolle kuoleman viime vaiheissa, hän voi kuolla keskelle kodin, päivystyksen ja osastojen välistä ”ambulanssirallia” tai hänet voidaan hyväksyä kuolevaksi lähellä kuoleman hetkeä. Tutkielmassa tilanteita tarkastellaan hoidon ja kuoleman prosessien vaiheistamisen näkökulmasta. Parantamisen ja (kotiin) kuntouttamisen kehyksissä kuolema voi muuttua vieraaksi, jonka ajasta ja paikasta terveydenhuoltojärjestelmässä käydään jatkuvaa neuvottelua. Jos kuoleman kohtaamista pyritään siirtämään ajassa ja paikassa eteenpäin, hoidon synkronoiminen kuoleman prosessiin ei välttämättä onnistu. Silloin hoitoon liittyvä siirto tai siirtymä voi ajoittua lähelle kuoleman hetkeä ja kuolema voi tapahtua yllättäen ja äkisti, vaikka se olisi antanut itsestään merkkejä. Toisekseen hoitajat kokevat vaikeiksi tilanteet, joissa heidän ei ole mahdollista luoda osastolle hyvän kuoleman edellytyksiksi miellettyjä olosuhteita, kuolemanpiiriä. Silloin hoidon synkronoiminen kuoleman prosessiin ei onnistu, vaikka kuoleman läheisyys ja vaihe tunnistetaan. Kiireessä hoito voi kaventua kuolevan ruumiin hoitamiseksi. Tilan puute voi jättää potilaan yksityisyyttä turvaavien rajojen piirtämisen symboliseksi eleeksi. Kuoleman jälkeen kuolema ja kuolleen ruumis taas voidaan joutua kohtaamaan ilman kuolemanjälkeisiin käytäntöihin liittyvää rituaalisuutta. Kuolemanpiiriin siirtyminen edellyttää ammatillisten ja persoonallisten valmiuksien lisäksi aikaa ja tilaa, resursseja, joista on osastolla niukkuutta. Osastolla hoitaja työskenteleekin tekemiseen ja tehokkuuteen ohjaavien institutionaalisten ja organisatoristen rakenteiden sekä läsnäoloon, intiimiyteen ja rituaalisuuteen kutsuvan kuolemanpiirin ristivedossa. Tutkimuksen perusteella kuolevan potilaan hoito on luonteeltaan neuvottelevaa. Neuvotteluja käydään erityisesti tilanteissa, joissa on otettava kantaa potilaan kuolevuuteen ja hyvään hoitoon. Silloin hoitoon liittyvät erilaiset arvot, asenteet ja intressit tulevat näkyviksi. Voi sanoa, että neuvottelut paikantuvat kuoleman rajoille sairaalassa ja niiden kautta määritellään ja ilmaistaan kuoleman sija sairaalan sosiaalisessa järjestyksessä: Minne ja kenelle kuolema kuuluu? Mikä on sen paikka osaston potilaiden ja tarpeiden hierarkiassa? Tutkimuksessa tuodaan esille myös joitain kysymyksiä, joita muodostunut kuva kuolevan potilaan hoidosta on nostanut esille sekä tehdään ehdotuksia kuolevan potilaan hoidon kehittämiseksi terveyskeskussairaaloissa.