Dissertations and theses

 

Digital dissertations and theses from the University of Helsinki. Contains both open access theses as well as metadata records.

Collections in this community

Recent Submissions

  • Heikkinen, Erika (2020)
    During the last decades, increasing concentrations of terrestrially derived dissolved organic carbon compounds and, consequently, darker watercolor has been assessed in boreal lakes. This phenomenon is induced by several factors such as long-term increase in precipitation and soil runoff as well as land-use changes, e.g. enhanced forest management in the drainage area. However, the influence of increased terrestrial DOC load on the littoral microbial periphyton has been rarely studied despite the central role, which periphyton has in the transfer of energy and material in the aquatic ecosystem and especially in the littoral area. In this thesis, the main aim was to evaluate, how a permanently different DOC flow and, on the other hand, a drastic pulse of soil water influence the function and phylogenetic composition of littoral periphytic microbial communities in boreal lakes. The long-term carbon flow and microbial periphyton were studied in three lakes with permanently dissimilar concentration and quality of DOC in lake water. The results show that between these lakes, quality of both allochthonous and autochthonous carbon pool as well as microbial community composition were different in periphyton. It was also evident, that several physical, chemical, and biological factors influence structure of the periphytic carbon pool in concert. According to these results, after a long-term change in allochthonous DOC flow to recipient lake, phylogenetic shift in the periphyton microbial community will occur. However, drastic soil water pulse into littoral area seem to cause short-term enhancing and suppressing metabolic impacts to the microbial communities of surface sediment, but no shift in the community composition was found. Metabolic changes observed were not related to changes in phylogenetic community structure. Thus, periphytic microbial communities seem to be resistant against metabolic or structural shifts after drastic soil water pulse. It was also evident that the presence of macrophytes (Lobelia dortmanna) altered the response of sediment bacterial communities on humic compounds deposited on sediment. These results emphasize the versatility of microbial reactions, which occur in littoral periphyton after increased terrestrial carbon load.
  • Laiho, Leena (Helsingin yliopisto, 2021)
    This study is about ‘literary translation’, and the nature of its being. The notion of literary translation is here understood as a translation of a literary work of art. The doctoral thesis focuses on the relationship between a work of literature as an original and its translation. The research aims to answer the question of whether a literary translation is the same work as the original literary work. This question of identity is an ontological issue. The research question can also be expressed as a question about the ‘translatability’ of a literary work of art. Accordingly, if a work is translatable, it can survive translation and remain the same. What kind of an entity is a literary translation? We know that a literary translation is a new cultural entity that has never existed before, and yet some literary practices, especially the culture of reviewing, seem to approach translations of literature as identical with their originals. The relationship between original and identity appears unclear. Obviously, there are several ways to understand the key notions of translation, original, and identity. This doctoral thesis focuses on exploring the notional complexity of the issue of translatability, and further, on answering the question of ‘being the same’. The research method for investigating the identity issue is qualitative analysis, more exactly, a conceptual analysis. The key notions are examined in two theoretical frameworks, Translation Studies and the Philosophy of Art. To be analysed, there are different scholarly approaches from both academic fields. The doctoral dissertation consists of five sub-studies and a summary. It includes four published original articles. In this study, the ontological peculiarity of a literary translation is clarified. I argue that a literary translation is not the same as the original; it is a work that should be considered as a version. I propose that a literary translation as an ontological derivative is a presented work of art. As a presentation, it can be regarded as a performed work of art. Key notions: literary work of art, translation, original, identity, translatability, ontology, presentation
  • Sakaya, Joseph Hosanna (Helsingin yliopisto, 2021)
    Bayesian models capture the intrinsic variability of a data-generating process as a posterior distribution over the parameters of the model for the process. Decisions that are optimal for a user-defined loss are obtained by minimizing expectation of the loss over the posterior. Because posterior inference is often intractable approximations of the posterior are obtained either via sampling with Monte Carlo Markov chain methods or through variational methods which minimize a discrepancy measure between an approximation and the true posterior. Probabilistic programming offers practitioners tools that combine easy model specification with automatic approximate inference techniques. However, these techniques do not yet accommodate posterior calibrations that yield decisions that are optimal for the expected posterior loss. This thesis develops efficient and flexible variational approximations as well as density function transformations for flexible modeling of skewed data for use in probabilistic programs. It also proposes extensions to the Bayesian decision framework and a suite of automatic loss-sensitive inference techniques for decision-making under posterior approximations. Briefly, we make four concrete contributions: First, we exploit importance sampling to approximate the objective gradient and show how to speed up convergence in stochastic gradient and stochastic average gradient descent for variational inference. Next, we propose a new way to model skewed data in probabilistic programs by prescribing an improved version of the Lambert W distribution amenable to gradient-based inference. Lastly, we propose two new techniques to better integrate decision-making into probabilistic programs - a gradient-based optimization routine for the loss-calibrated variational objective, specifically for the challenging case of continuous losses, and an amalgamation of learning theory and Bayesian decision theory that utilizes a separate decision-making module to map the posterior to decisions minimizing the empirical risk.
  • Ojala, Marja-Riitta (2020)
    Tutkielmassani tarkastellaan, kuinka Martha Nussbaumin toimintamahdollisuuksien teoria voidaan kääntää sosiaalityön muodoiksi. Tutkimuksessani selvitetään sitä miten sosiaalityöstä voisi tehdä vaikuttavampaa vanhusten ja vammaisten henkilöiden kohdalla sekä miten pirstaleista sosiaalihuollon palvelujärjestelmää, eli eri organisaatioihin jakautuneita toimintoja voitaisiin kehittää eettisesti kestäväksi toiminnaksi. Tutkimuksessani selvitetään vanhusten hoidon laadun takaamiseksi ja turvaamiseksi ehdotettuja toimia analysoimalla STM:n sosiaalipoliittista asiakirjaa eli Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi (2013) ja STM:n yleisen strategian kohdalla analyysini koskee vuonna 2011 julkaistua STM:n kokonaisvaltaista strategiaa Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020. Sosiaali- ja terveyspolitiikan strategia (2011). Tutkimuksessani selvitetään vammaisten henkilöiden kohdalla, miten Suomen vammaispoliittinen ohjelma (VAMPO), joka on suomalainen sovellus YK:n Vammaisyleissopimuksesta ja vammaisia koskeva lainsäädäntö huomioivat Nussbaumin kymmenen keskeistä inhimillistä toimintamahdollisuutta. Tutkimuksestani selviää, että sosiaalityössä on tärkeä tunnistaa asiakkaan intressit, sillä se mahdollistaa sosiaalityön ideaalin ja tavoitteen saavuttamisen eli asiakkaan voimaantumisen. Voimaantumisen onnistumiseksi ja olosuhteiden mahdollistamiseksi sosiaalityöntekijän on tunnistettava vanhuksen tai vammaisen henkilön intressit ja toimia niitä edistääkseen. Onnistuminen tarvitsee ympärilleen sitä tukevan ympäristön, joten ulkoisilla olosuhteilla, toteutetulla ja mahdollistavalla sosiaalipolitiikalla, positiivisella asenneilmapiirillä, riittävillä resursseilla ja yhteiskunnan institutionaalisten rakenteiden tuella ja avulla tämä toimintamahdollisuusteoriaorientoituneen sosiaalityön mahdollistaminen onnistuu, unohtamatta sosiaalityöntekijän eli auttajan omaa työmotivaatiota ja oikeaa halua auttaa. Tutkielmassani käytetty teoria on toimintamahdollisuuksien teoria, joka on teoreettinen viitekehys, joka sisältää kaksi normatiivista väitettä, että ensiksi moraalisesti tärkeintä on vapaus saavuttaa hyvinvointia ja toiseksi vapaus saavuttaa hyvinvointi ymmärretään ihmisten toimintamahdollisuuksina, eli ihmisten todellisina mahdollisuuksina olla olemassa ja tehdä arvostamiaan asioita. Nussbaumin lista keskeisistä inhimillisistä toimintamahdollisuuksista on kymmenosainen ja Nussbaum on valinnut listalle ne toimintamahdollisuudet, jotka ovat hänen mukaansa niin perustavanlaatuisia, ettei elämä ilman niiden toteutumista (tiettyyn kynnystasoon saakka) täytä ihmisarvoisen tai oikeudenmukaisen elämän kriteerejä. Nussbaumin mukaan keskeiset inhimilliset toimintamahdollisuudet ovat oikeudenmukaisen hyvinvoinnin tärkeimmät tekijät. Keskeistä toimintamahdollisuuksien teorian käyttämisessä sosiaalipalveluiden arvioimisessa on arvioida sitä perustaa kuinka kyvykkäitä ihmiset ovat elämään arvostamaansa elämää. Ihmisen toimintamahdollisuuksien määrää voidaan arvioida ja tarkastella sekä objektiivisesti että subjektiivisesti. Objektiivisesti voidaan pyrkiä määrittelemään toimijan tosiasiallisten kykyjen ja toimintamahdollisuuksien määrä. Subjektiivinen arviointi pohjautuu toimijan omaan henkilökohtaiseen näkemykseen kyvyistään ja toimintamahdollisuuksistaan, joita hän uskoo itsellään joko perustellusti tai perusteettomasti olevan. Nussbaumille kynnystason käsite on se tarkoituksenmukaisen minimikynnyksen taso, jonka yläpuolella säilymistä suojaa oikeudenmukainen perustuslaki. Nussbaumin kynnystason käsite keskeisten inhimillisten toimintamahdollisuuksien kohdalla osoittaa, että jos yksilöt eivät pääse kynnystason yläpuolelle joissakin toimintamahdollisuuksissa niin se on indikaattori siitä, että yhteiskunta on epäonnistunut tehtävässään, eli epäonnistunut turvaamaan oikeudenmukaisuus. Toimintamahdollisuuksien teorian perspektiivistä vanhusten kohdalla tarvittaisiin paradigman muutosta, jossa ikänäkemys olisi sellainen, jossa vanhuus nähtäisiin heterogeenisenä ilmiönä. Toimintamahdollisuuksien teoria tarjoaa perustan, jossa huomioidaan niin fyysiset iän tuomat muutokset kuin myös sosiaalinen ympäristö. Ottamalla monipuolisesti huomioon sekä iän tuomat fyysiset ja psyykkiset muutokset kuin myös sosiaalinen ympäristö, voidaan kiinnittää kokonaisvaltaisemmin huomiota myös siihen mitä vanhukset itse arvostavat terveellisessä ikääntymisessä. Vammaisten henkilöiden kohdalla toimintamahdollisuuksien teorian perspektiivistä vammaisuus nähdään sellaisena, että se vaikuttaa yksilön toimintamahdollisuuksiin ja yksilön täyteen osallistuvuuteen yhteiskunnassa. Tutkimuksessani nostetaan esiin yksi toimintamahdollisuus ja yksi oikeus, jotka ovat muita tärkeämpiä vammaisten henkilöiden ja vanhusten kohdalla ja ne olivat terveys ja itsemääräämisoikeus. Kaikki toimintamahdollisuudet tulisi ottaa tasapuolisesti huomioon eri strategioissa, ohjelmissa ja laatusuosituksissa, sillä jotta ne olisivat nussbaumilaisittain hyväksyttäviä, niin puuttuvat toimintamahdollisuudet tulisi kirjoittaa sosiaalipoliittisiin asiakirjoihin eksplisiittisesti, sillä jos ne jätetään kirjoittamatta tai oletetaan niiden kuuluvan implisiittisesti asiakirjoihin, niin oletetaan ihmisten olevan täysin toimintakykyisiä tai ottavan vastuuta omista toimintamahdollisuuksistaan.
  • Xu, Yi (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tiivistelmä/Referat – Abstract Global warming and its coinstantaneous disturbance are intensively influencing the northern area. As a major natural disturbance in northern forest, winter moth (Operophtera brumata) and autumn moth (Epirrita autumnata) has caused wide defoliation in the mountain birch forest (Betula pubescens ssp. czerepanovii) at the subarctic area, exerting great impact on soil C stocks. Increasing temperature has promoted the vegetation expansion in the northern area and elevated the plant productivity, leading to higher C input to soil C stock. Litter decomposition may be accelerated by higher temperature, which decreases soil C storage. Moth herbivory usually increases the soil C stock in the short-term through litter and frass deposition, despite its aboveground suppression on photosynthesis. Belowground microbial community and composition shift would happen after moth outbreak, mediating the soil C turnover. However, the long-term effect of moth outbreak on soil C stock is still uncertain. This study investigated the influence of different tree status on soil C stock at subarctic mountain birch treeline forest, which went through severe moth outbreaks at 10 and 60 years ago. Living trees have observed with higher soil C stock than dead trees and treeless tundra, indicating the living tree may have a positive impact on soil C stock probably due to great aboveground photosynthesis. Living tree and its understory vegetation enhanced the soil respiration and ecosystem respiration, which would speed the C turnover, especially in the peak growing season. Dead trees were observed with slightly higher soil C stock than treeless tundra, both at 10 and 60 years’ perspectives. In contrast to direct C input provided by the living tree, the positive effect of dead tree on soil C stock is mainly due to the recalcitrant accumulation in the soil organic layer. Thus, soil C stock at the subarctic treeline after moth outbreak showed variations depending on the tree status, but overall remained as a C sink, which is good for mitigating the climate change. The mechanism behind the changes of soil C stock needs to be further investigated in future.
  • McPartlin, Maria (Helsingin yliopisto, 2020)
    Cellular agriculture is a novel food production technology that utilizes tissue engineering techniques to culture muscle cells to make cultured meat, or microbes and fermenting to create proteins such as casein, albumin and collagen which can be processed to products similar to milk and egg white for example. This thesis aims to explore the challenges that cellular agriculture faces in terms of policy, politics and the society mainly in a Finnish context, but also observing EU regulations. These challenges were investigated by interviewing altogether 15 representatives of stakeholder groups, which are political parties, government administration, organizations of policy executioners, NGO’s, food-tech companies, -funds and research centres. The data from the interviews was transcribed and processed in Atlas.ti-software using the analysis of qualitative content -method. The processed data was then analysed using the analysis of a specialist interview -method. The study revealed that specialists agree that cellular agriculture products will follow EU Novel Food regulations, but that cellular agriculture might have to overcome some regulation-related challenges. Challenges might also arise from markets, consumers and competing with conventionally produced food. Some believed cellular agriculture to have a negative impact on the Finnish society in the form of eroding rural livelihoods, and that the production will be in the hands of large corporations. Many stated that they do not believe cellular agriculture will surpass conventional agriculture, but that it will become just another food innovation. Some believed cellular agriculture offers great possibilities in the form of more sustainable food production. Many of the statements of the interviewees reflected current events already underway in the cellular agriculture and alternative protein field. The challenges cellular agriculture will face are multifaceted, and more information is still needed, especially on the societal effects of cellular agriculture.
  • Sarasto, Johan (Helsingin yliopisto, 2020)
    Pro gradu-avhandlingens tema var preliminärt organisatorisk miljöansvarig kommunicering inom sociala medier. Hur man eventuellt kunde mäta/kvantifiera miljöansvariga kommuniceringens olika identifierbara kriterier och mängden av dessa kriterier fungerade som huvudmålsättningen till avhandlingen. Avhandlingen baserar sig på en utveckling av en kriteriebaserad kvantifierbar metod. Kriterierna som metoden strävar efter att kvantifiera är identifierbara inom miljöansvarighetsrelaterade publikationer i sociala medier. Med kriterierna som metoden strävar efter att kunna identifiera och kvantifiera är ändamålet att kunna skapa en tydligare helhetsbild av organisatoriska prioriteringar inom miljöansvarig kommunicering i sociala medier. De slutliga kvantifierade mängderna av de olika kriterierna är också jämförbara mellan olika företag, man kan med andra ord sammanställa olika företags mängder av olika identifierbara kriterier och jämföra dem sinsemellan. Kriterierna som identifieras och kvantifieras i metodutvecklingen var resultat av en fokusgruppdiskussion där målsättningen var att diskutera om miljöansvarighet och dess kommunicering i sociala medier och hur man eventuellt kunde tolka nivån av pålitligheten i olika miljöansvarighetsrelaterade publikationer i sociala medier. Från diskussionens valdes ut fem kriterier som kan identifieras och kvantifieras i olika publikationer. Data där de olika kriterierna identifierades var tre olika skogsföretags miljörelaterade publikationer i olika sociala media kanaler under år 2019. När publikationerna granskades igenom var målsättningen att identifiera olika kriterier och sammanställa dem och jämföra dem sinsemellan företagen. Resultaten presenteras kriteriespecifikt 1-5 från året 2019. Kriterierna innehöll också olika specifika dimensioner som strävade efter att ge ytterligare information av kriterierna och deras detaljer. Kriterierna identifierades och kvantifierades relativt ofta i de olika publikationerna. Resultaten av de olika kriterierna och dess dimensioner hade relativt mycket avvikelse och skillnad sinsemellan. Resultaten varierade också mellan de olika företagen. Slutsatsen av metoden var att man med hjälp av de kvantifierade kriterierna fick en jämförbar helhetsbild av prioriteringar inom miljöansvarig kommunicering i sociala medier. För att kunna tydligare identifiera pålitligheten av miljöansvarighet konstaterades det slutligen att man i fortsatta studier kunde koncentrera mer på vad som inte publiceras i sociala medier, s.k. selektivt avslöjande.
  • Viloma, Veera (Helsingin yliopisto, 2020)
    Sustainable supply chain management in the food industry has become not only an emerging trend but also a necessity in the light of social and environmental demands. Measuring the development of the degrees of sustainability in supply chains is important to depict the impacts of procurement activities, but organizations have faced difficulties in selecting metrics and objectives. The research objective is to provide an overview of sustainable supply chain measurement practices and implications in the food sector and propose applicable metrics for a case company. Principles of sustainable food supply chain management and assumptions of agency theory and institutional theory explain why specific metrics are used in the food industry. They also highlight challenges in measurement. Aligning trends, possibilities, and challenges in sustainable supply chain measurement are then shown to guide the selection of sustainability metrics. The study highlights trends in sustainability measurement in the food industry and provides an overview of the role of triple bottom line sustainability before highlighting practical challenges in supply chain measurement with regard to sustainability. The data collection and content analysis of corporate sustainability reports and industry-specific case studies provide an overview of sustainable supply chain metrics and emerging trends in measurement. Furthermore, a survey was conducted in cooperation with the focal company to evaluate the applicability of selected metrics to the case company. This joint approach, the content analysis and application to the case company were used to guide the development of a new group of sustainability metrics for the case company. The overall analysis results suggest eight sustainability metrics for the case company. The results show that organizational strategy, current practices, and assumptions of sustainability affect what metrics are considered applicable. Therefore, results must be evaluated critically to ensure long-term sustainability in supply chains. From a broader industry perspective, the results sug-gest that high-quality data and keeping track of relevant sustainability-measurement trends are useful for future strategy purposes. All in all, the analysis indicates that sustainable supply chain measurement in the food industry has taken a leap toward more sustainable practices during the past decade.
  • Laakkonen, Anna-Katri (Helsingin yliopisto, 2020)
    In beef production, the successful reproduction of animals plays a significant role. The gestation length in cattle is about 9 months, but there is variability between breeds. Gestation length in beef breeds is longer than in dairy breeds. Gestation length is correlated with calving difficulties. The objective of this study was to investigate factors affecting gestation length in beef cattle. Data was received from Faba co-op. The aim was to calculate the phenotypic gestation lengths for Charolais and Hereford, as well as for their crossbreeds with the most common beef breeds used in Finland. One of the objectives of this study was to calculate heritability estimates for gestation length for pure Charolais and Hereford breeds. Data from Charolais and Hereford calves born in 2009-2018 were used in the analysis. There were 2883 Hereford calves and 3370 Charolais calves in the data. Finally, only pregnancies that had resulted from artificial insemination with the minimum length of 165 and maximum length of 305 days long were included in the analysis. Two different models were used to estimate the variance components, one involving only the direct genetic effect of the calf and the other also considering the maternal effect. Fixed factors in both models included sex of calf, number of calves born, calving season, herd-year, and parity-age. All fixed factors were statistically significant. Based on the results, there were phenotypic differences in gestational lengths between breeds, heavier beef breeds having longer gestations. In the model including only the direct genetic effect of the calf, relatively high heritability estimates were obtained, but in the maternal model the direct heritability was lower, and the maternal heritability was very high. The current data was not well suited for the evaluation of the key figures of the maternal model, so the results should be treated as preliminary.
  • Kilpeläinen, Henna (Helsingin yliopisto, 2020)
    Suomesta viedään elintarvikkeita eniten naapurimaahan Ruotsiin. Ruotsin markkinoiden etuna voidaan katsoa olevan sen maantieteellinen läheisyys, markkinoiden suurempi koko sekä vapaakaupan mahdollisuus. Eduista huolimatta Ruotsin markkinat vaativat yrityksiltä resursseja ja taitoja sekä pitkäjänteistä työtä. Tutkielma tarkastelee elintarvikevientiä ja niitä taitoja, joita tarvitaan vientitoiminnan onnistumiseksi, kun viennin kohdemaana on Ruotsi. Lisäksi on selvitetty, mitkä tekijät voivat edistää elintarvikevientiä Ruotsiin. Tutkielman lähestymistapa on laadullinen ja aineisto on kerätty teemahaastattelun menetelmällä. Tähän tutkielmaan on valittu pieniä ja keskisuuria elintarvikeyrityksiä, jotka jo harjoittavat vientiä Ruotsiin. Tutkielmaan haastateltiin yhteensä neljän eri yrityksen edustajaa. Tutkielman tulosten mukaan Ruotsiin suuntautuvassa elintarvikeviennissä tarvitaan eniten taitoa löytää ja solmia oikeat kumppanuudet sekä markkinoida omaa tuotetta. Tulos on yhtenevä aiempien tutkimusten kanssa. Tutkielman tulokset osoittavat myös, että ulkopuolinen apu edistää vientiä. Siitä on hyötyä etenkin vientitoiminnan aloitusvaiheessa yleisesti sekä kontaktien hankkimisessa. Tulevaisuudessa vientitoiminta tulee todennäköisesti kasvamaan ja yhä useampi yritys aloittaa ja pyrkii myös laajentamaan kansainvälistä liiketoimintaa. Tämä tulee vaatimaan yrityksiltä enemmän resursseja ja taitoja. Erityisesti pienempien yritysten kohdalla oikeat kumppanit ja ulkopuolinen apu voivat vaikuttaa merkittävästi vientitoiminnan käynnistämiseen ja sen laajentamiseen.
  • Keränen, Kerttu (Helsingin yliopisto, 2020)
    Ruoka-avun saajien ruokavaliota tai sen laatua ei ole paljoa tutkittu. Aikaisemmista aihepiiriä käsittelevistä tutkimuksista on selvinnyt, että ruoka-avun saajat ovat keskivertoväestöä iäkkäämpiä, vähävaraisempia ja heikommassa sosioekonomisessa asemassa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää mistä ruoka-aineryhmistä ruoka-avun saajien päivittäinen ruokavalio koostuu, löytyykö heidän joukostaan erilaisia ruoankäyttäjäryhmiä ja ovatko sosiodemografiset tekijät, koettu varallisuus ja huonoosaisuus yhteydessä ruokavalioon. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin ruoka-avun saajien kokemuksia ruoka-avussa jaettavien elintarvikkeiden soveltuvuudesta ruoanvalmistukseen, ruoka-avun saajien lämpimän ruoan valmistusmahdollisuuksia ja näiden yhteyttä ruoka-avun saajien ruokavalioon. Tutkimus oli poikkileikkaustutkimus ja aineisto koostui Ruokajonosta osallisuuteen -hankkeeseen osallistuneista. Tutkittavat täyttivät ruoka- ja elintapakyselyn, jossa ruokavaliota selvitettiin 7-kohtaisella frekvenssityyppisellä ruoankäyttökyselyllä. Kokemukset elintarvikkeiden soveltuvuudesta, ruoanlaittomahdollisuuksista ja taloudellisesta tilanneesta selvitettiin suljettujen kysymysten avulla. Ryhmien välisiä eroja tarkasteltiin t-testien ja varianssianalyysin avulla ja taustatekijöiden yhteyttä ruokavalioon regressioanalyysin avulla. Eri ruoankäyttäjäryhmien havaitsemiseksi hyödynnettiin pääkomponenttianalyysiä. Tutkimusjoukko koostui 137 ruoka-avun saajasta eri puolilla Suomea. Lopullisiin analyyseihin otettiin mukaan 114 tutkittavaa. Miehiä oli 45 % ja eläkeläisiä oli 78 %. Ruokavaliossa oli parantamisen varaa. Hedelmiä, marjoja ja kasviksia nautti päivittäin alle puolet tutkittavista. Päivittäin maitovalmisteita, ravintorasvoja ja viljavalmisteita nautti noin kolmannes tutkittavista. Kalaa 1-2 päivänä viikossa söi 58 %. Liha ja kananmunaa söi 3-5 päivänä viikossa 33 % ja päivittäin 23 %. Ruoka-avun saajista 53 % koki ruoka-avusta saatujen elintarvikkeiden soveltuvan ruoanvalmistukseen. 83 % valmisti ruokaa usein tai melko usein. Tutkimuksessa havaittiin kaksi erilaista ruokavaliotyyliä; perinteinen ja kasvis-kalapainotteinen ruokavaliotyyli. Perinteiseen ruokavaliotyyliin oli latautunut vahvimmin vilja- ja maitovalmisteet, ravintorasvat, liha ja kananmuna. Kasvis-kalapainotteiseen ruokavaliotyyliin oli latautunut vahvimmin hedelmät, marjat, kasvikset ja kala. Tutkimuksessa erottui selvästi yksi ruoankäyttäjäryhmä, joka suosii kasvis-kalapainotteista ruokavaliotyyliä. Tähän positiivisesti yhteydessä olivat suurempi ikä, naissukupuoli, omistusasunnossa asuminen, hyvä koettu varallisuus ja hyväosaisuus, tupakoimattomuus ja alkoholin vähäinen kulutus. Ruoka-avussa jaettavien elintarvikkeiden soveltuvuus ruoanvalmistukseen ja lämpimän ruoan valmistusmahdollisuudet eivät olleet tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä kumpaakaan ruokavaliotyyliin. Tutkimusjoukko edusti tavanomaista ruoka-avunsaajia, mutta pienen kokonsa takia tulokset eivät ole yleistettävissä. Tutkimus antaa kuitenkin viitteitä siitä, että ruoka-avunsaajien ruokavaliossa on parantamisen varaa, minkä lisäksi heidän joukostaan on havaittavissa erilaisia ruoankäyttäjäryhmiä. Lisätutkimusta tarvitaan siitä, onko ruoka-avun toteutumistavalla yhteys ruoka-avunsaajien ruokavalioon. Ruokavaliosta itsestään olisi myös hyvä saada tarkempaa tietoa. Nuoria ja syrjäytymisvaarassa olevia henkilöitä sekä COVID-19 pandemian seurauksia ruoka-aputoimintaan ja ruoka-apusaajien joukkoon tulisi niin ikään tarkastella.
  • Wardi, Eva Elisa (Helsingin yliopisto, 2021)
    Väitöskirjatutkimuksen kolmen empiirisen osatutkimuksen tutkimuskohde on moraalin, oikeudenmukaisuuden ja eettisten ristiriitojen tutkiminen työelämän vuorovaikutussuhteissa suhteessa huolenpidon ammattilaisten omiin elämän arvoihin. Tutkimukset suoritettiin sosiaalikasvattajien lastensuojelun nuorisotyön avohoidon piirissä, sosionomien ja geronomien vanhustyössä valtion ja yksityisissä hoivakodeissa ja historiallisessa tapaustutkimuksessa kasvattajien (myöhemmin sosiaalikasvattajien) sotaorpojen orpokotien kasvatuksen tutkimuksena vuoden 1918 Suomessa. Tavoitteena ja kohteena ovat näin olleet lapset, nuoret ja yhä kasvava vanhusväestö sekä hoivakulttuurin inhimillisyyden ja oikeudenmukaisuuden ristiriidat ja kehitys maassamme. Ensimmäisen osatutkimuksen aineisto kerättiin Helsingin Diakonissalaitoksen sosiaalialan oppilaitoksessa sosiaalikasvattajaopiskelijoiden piiristä kehittävän työntutkimuksen innoittamana koulutusinterventiona. Tutkimus suoritettiin opetuskokeiluna, joka koostui neljästä orientoivan opetuksen opetusjaksosta. Niissä opeteltiin käyttämään kehittävän työntutkimuksen kolmiomallia, jonka tarkoituksena oli orientoida käsittelemään omakohtaisia työn sisällön ongelmia osana lastensuojelutyön työyhteisön työnjakoa ja muita reunaehtoja. Tutkimukseen osallistui 18 sosiaalikasvattajaopiskelijaa. Aineisto, joka koostui työhön liittyvien dilemmojen kuvauksista, tuotettiin ½ vuoden välein kahdella lastensuojelun avohuollon kenttätyöjaksolla. Omakohtaisia dilemmojen ratkaisumalleja verrattiin toisiinsa ja käytettiin työn sisällön kehittämisen välineenä koulutusten jälkeen tapahtuvan palautteen muodossa. Lastensuojelulaitosta pidettiin tutkimuksessa toimintajärjestelmänä, jonka piirissä pienetkin vuorovaikutuksen ristiriidat vaikuttavat koko toimintajärjestelmään sen jollakin tasolla. Työhön liittyvät esseemuotoiset raportit pisteitettiin Kohlbergin oikeudenmukaisuustasoille. Lisäksi tutkittiin Warkin ja Krebsin typologiaa soveltaen aineistossa esiintyneet dilemmatyypit. Tarkastelu toi dilemmakuvauksissa esiin vuorovaikutuksen ristiriidan kohteena olleet vanhemmat työntekijät, myös muut tahot kuten perhe saatettiin mainita. Tulokseksi saatiin havainto, että koulutusintervention vaikutuksesta vastaajat käyttivät useammin ylempää moraalikehityksen oikeudenmukaisuusajattelua sekä toiminnanteorian käsitteellistä kolmiota työnsä mallintamisen ja vuorovaikutuksen kehittämisen välineenä. Toisen tutkimuksen aineisto kerättiin kahdesta aikuiskoulutusoppilaitoksesta. Tutkimukseen valikoitui 14 vanhustyöntekijää, jotka kuvasivat henkilökohtaisen vanhustyöhön liittyvän ongelman ja vastasivat moraalisia skeemoja kartoittavaan Restin DIT-testiin ja Schwartzin PVQ42 -arvomittariin. Tutkittavien raportoimat ongelmat sijoittuivat pääosin Warkin ja Krebsin typologian sosiaalinen paine ja lojaalisuus -luokkiin. Niissä tuli esiin ristipaine omien ja työyhteisön asettamien arvojen välillä sekä ristiriita organisaation vaatimusten ja vanhuksen itsemäärämisoikeuden toteutumisen välillä. Työntekijöiden arvot ja moraaliset ajattelumallit näkyivät myös kuvattujen ongelmatilanteiden sisällössä, sillä universalismia ja itseohjautuvuutta arvostavat kiinnittivät useammin huomiota vanhusten autonomian toteutumiseen. Niin ikään tulokset antoivat viitteitä siitä, että vallitsevaa moraalisten ongelmien luokittelujärjestelmää pitäisi tarkentaa, koska monia dilemmoja oli vaikeata luokitella yhteen dilemmatyyppiin. Kolmas tutkimus käsitteli vuoden 1918 sisällissodan punaorpokysymyksen ratkaisua, jossa päätettiin sulauttaa punaisten lapset valkoiseen nationalistiseen kasvatusihanteeseen kasvattajakoulukunnan kasvattajien toimesta. Tapausta ja sen oikeudenmukaisuusajattelua tarkasteltiin toiminnanteorian, Kohlbergin moraaliteorian sekä Leyensin infrahumanisaatioteorian näkökulmasta. Historiallinen tapaustutkimus kohdistui kasvattajakoulutuksen opetusmateriaalin saksalaiseen aatehistorialliseen taustaan ja nationalistisen etiikan luonteen normatiiviseen tarkasteluun. Tarkastelun kohteena oli myös kaksi aikalaista: Sisälähetysseuran Kasvattajaopiston rehtori Ruusu Heinisen (1876-1962), joka valtion ja kirkon välisissä neuvotteluissa oli katsottu poliittisesti sitoutuneena valkoisena sopivaksi kouluttamaan sosiaalihallituksen ohjeen mukaan oikeaoppisia sijaisäitejä sisällissodan köyhille punaorvoille ja Sortavalan Diakonissalaitoksen sitoutumaton johtaja Jenny Ivalo (1854-1921). Heidän oikeudenmukaisuusajatteluaan ja toimintaansa tutkittiin kirjallisiin dokumentteihin tukeutuen, Kohlbergin heteronomisen A- ja universalistisen B-tyypin avulla. Laajemmin valkoista Suomea koskien tutkimus toi esiin vuoden 1918 samantapaisen jyrkän moraalisen kahtiajaon, sotaorpolainsäädännössä, kasvatusfilosofiassa ja opetuskirjallisuudessa, joissa A- tyyppi ja valkoinen sisäryhmäajattelu oli hallitsevaa ja B-tyyppi ja toisenlaisen, omasta sisäryhmäajattelusta poikkeavan ajattelun hyväksyminen kovin harvinaista. Tuloksia havainnollistava historiallinen aineisto kertoo Suomen oloissa harvinaisesta lasten indoktrinaatiosta ja toisaalta siirtymästä oikeudenmukaisempaan ajatteluun 1918 jälkeen niin lainsäädännön kuin sen hallinnon alaisuudessa olevan koulutuksen osalta. Myöhemmät vuosikymmenet ovat osoittaneet, että oikeudenmukaisuusajattelu on muuttunut ratkaisevasti demokraattisempaan suuntaan, mutta lasten tasa-arvoon liittyvät kysymykset muodostavat edelleen jossakin määrin haasteen. Avainsanat: moraalin kehitys, oikeudenmukaisuusajattelu, oman elämän moraalikonfliktit, roolinotto, kehittävä työntutkimus, arvo, arvoristiriidat, skeemat
  • Hassan, Ghada (Helsingin yliopisto, 2021)
    Antibiotic resistance is a current threat to modern medicine. Not only is it challenging to treat but it also adds considerable costs to the healthcare systems. At the current rate of rising drug resistance, approximately 10 million people will die annually by 2050. The World Health Organization (WHO) has listed the six most threatening pathogens for which new antibiotics and approaches are urgently needed. One of the fastest evolving and most notorious Gram-positive bacteria in the list is Staphylococcus aureus. In addition to developing resistance to a vast number of antibiotics, this bacterium can attach to surfaces and form biofilms. This lifestyle allows bacteria to protect themselves from the immune system and impairs treatment. Thus, new innovative approaches and antibacterial agents are needed to fight bacterial resistance. As microbial adhesion is the first step of biofilm formation, the first aim of this study was to develop novel antibacterial surfaces to hamper the accumulation of antibiotic-resistant microbes. Cellulose is the most abundant natural polymer with various appealing characteristics. It is renewable, biocompatible, biodegradable, and possesses excellent mechanical properties. Cellulose nanofibers are prepared by mechanical disintegration of cellulose. Thin films of cellulose nanofiber can be prepared, and their surface can be modified to provide cellulose with new properties. Terpenoids such as abietic acid and dehydroabietic acid originating from conifer resin possess antibacterial and antifungal activities. We have previously shown that the amino acid-bearing derivatives of dehydroabietic acid possess antimicrobial properties. Herein, I report the design and the synthesis of new wide-spectrum contact-active non-leaching antibacterial cellulose nanofiber films by coupling the films with dehydroabietylamine, dehydroabietic acid and their derivatives. Different techniques and measurements were used to study the new biomaterials including contact angle (CA), streaming current measurements, X-ray photoelectron spectroscopy (XPS), atomic force microscopy (AFM), oxygen transmission rate (OTR), water vapor transmission rate (WVTR), scanning electron microscope (SEM), tensile strength, and Young’s modulus. Our unique design rendered four anionic surfaces highly active against the Gram-positive S. aureus, including the drug resistant methicillin-resistant Staphylococcus aureus (MRSA) and the Gram-negative Escherichia coli. The proposed modes of action and the fact that the compounds are based on a new chemical class account for a low potential to spread resistance. Our most active material 87 was tested against bacterial colonization in both biofilm and artificial dermis models. The bacterial colonization was efficiently prevented in both models. Material 87 proved to be biocompatible as it nurtured fibroblast growth at its surface without causing significant hemolysis. Our originally designed surfaces represent a new class of renewable biomaterials suitable for biomedical applications. The second aim of this thesis was to develop a new class of pyrimidine derivatives against S. aureus biofilms. From our novel set of pyrimidines, compounds 89, 99e, and 100e displayed potent activities. They inhibited biofilm formation and were active against pre-formed biofilms of S. aureus ATCC 25923 and Newman strains with IC50 values ranging between 11.6 to 62.0 μM. The compounds were also effective against planktonic cells with minimum inhibitory concentration (MIC) values lower than 60 μM. Only marginal cytotoxicity was revealed against human Hep2 cells at concentrations comparable to their pre-exposure IC50 values. Overall, this study resulted in the synthesis of four new antibacterial biomaterials and 26 new pyrimidine derivatives. This thesis offers novel approaches to target one of the most dangerous antibiotic-resistant bacteria S. aureus and efficiently limit its proliferation.
  • Martikainen, Julia (Helsingin yliopisto, 2021)
    Physical characterization of asteroid surfaces by studying the scattered light is challenging as the light-scattering processes are affected by the particle sizes, shapes, and materials, which in most cases are unknown. When interpreting remote-sensing observations, it is important to choose the correct methods for realistic analyses. In the past decades, several extensive studies have been carried out to understand asteroid surfaces, however, none of the previously used models are able to interpret spectroscopy, photometry, and polarimetry at the same time with sufficient precision. In the thesis, light-scattering methods were developed and utilized together with laboratory measurements to characterize asteroid regoliths and meteorite surfaces. The light-scattering methods presented in the thesis take into account both wavelength-scale particles and particles larger than the wavelength of the incident light, which is important as the models used for each wavelength domain are different, and the resonance region is difficult to account for. First, the reflectance spectra of three meteorite samples are simulated using a model combining olivine, pyroxene, and iron. The results are promising as we are able to match the simulated spectra fairly well with the measured spectra. Second, spectroscopic, photometric, and polarimetric modeling of asteroid (4) Vesta shows good results as the reflectance spectra can be modeled with reasonable precision, and the modeled photometry and polarimetry produce non-linear brightening and negative degree of linear polarization in the backscattering direction that is also seen in the observations. Finally, asteroid taxonomic classification is analysed by performing lightcurve inversion for 491 asteroids using convex and ellipsoid shapes. We retrieve phase curve slope parameters, rotation periods, pole orientations, shapes, reference phase curves, and absolute magnitudes in the G band of the ESA Gaia space telescope. Our analysis indicates that there can be mis-classifications in the current taxonomic systems. Asteroid photometry complements the existing classifications based on spectroscopy and provides us with a way to find the correct taxonomy. The forward methods of modeling the scattering properties of surfaces used in the thesis are vital in future studies as they can be applied to other Solar System objects, such as comets and satellite surfaces. Furthermore, retrieving the scattering properties of asteroid surfaces plays a vital role in the future space missions, including asteroid mining. Asteroid lightcurve inversion is useful especially when carrying out taxonomic classification as it provides additional information on the physical properties of the surface. The upcoming Gaia Data Release 3 will be extensive enough for rotational pole retrievals and will improve our current knowledge of the asteroids' physical properties.
  • Malani, Disha (Helsingin yliopisto, 2021)
    Acute myeloid leukemia (AML) is an aggressive and heterogeneous malignancy of the hematopoietic system. This thesis explores functional precision medicine approaches to target subsets of AML, in vitro, ex vivo and in the clinic. The experimental strategies focused on high-throughput drug sensitivity and resistance testing (DSRT), exome and RNA-sequencing. The real-time implementation of molecular and functional data for relapsed and refractory patients highlighted the opportunities of future individually tailored therapies in AML. We investigated the functional and molecular basis of cytarabine resistance to identify the molecular mechanisms of resistance and drugs that overcome the resistance. Cytarabine resistant AML cell lines MOLM-13 and SHI-1 variants were generated by long-term culturing. The cells were subjected to genomic sequencing, gene expression profiling and DSRT along with AML patient samples. We found a marked increase in glucocorticoid sensitivity in SHI-1 cytarabine resistant variants and in two AML patients treated with cytarabine-based regimens. Analysis of a larger set of relapsed or refractory AML patient samples revealed wild type FLT3 was significantly associated with sensitivity to glucocorticoids. The finding suggests glucocorticoids could be an effective class of drugs for a subset of cytarabine resistant AML patients with wild type FLT3 gene. We sought to identify drugs showing the discrepancy in responses between cell lines and patient samples, and potential drug sensitivity biomarkers. The drug responses, exome and RNA sequencing data were analyzed from 45 AML patient samples and 28 AML cell lines. Dasatinib, a multi tyrosine kinase inhibitor, was observed as one of the drugs with remarkably high sensitivity in the patient samples compared to the established cell lines. The upregulation of the KIT pathway was significantly associated with ex vivo dasatinib efficacy. The KIT pathway upregulation and ex vivo dasatinib sensitivity were found to be correlated with clinical response to dasatinib in three AML patients. Our results warrant testing dasatinib in a clinical trial for the AML patients with ex vivo dasatinib sensitivity and gene expression-based KIT pathway upregulation. A real-time precision systems medicine strategy was applied to identify targeted therapeutic options and biomarker associations in 252 samples from 186 AML patients. The integration of molecular profiling and DSRT data revealed ex vivo drug efficacies and underlying mutations and gene expression biomarkers for the subsets of AML patient samples. We developed a multidisciplinary functional precision medicine tumor board (FPMTB) to guide clinical therapy decisions for chemorefractory and recurrent (R/R) AML patients in a prospective real-time non-randomized clinical study. Our data suggest that functional precision medicine could have clinical utility, although it needs supportive evidence from formal prospective clinical trials. This thesis highlights novel avenues to define therapeutic opportunities for specific molecular subgroups of adult AML. The strategies described here could be useful for prioritizing drug development, identifying molecular subsets and drug response biomarkers, defining ideas for clinical trials, as well as the direct implementation of the therapies in individual AML patients in the FPMTB system.
  • Vesterinen, Senni (Helsingin yliopisto, 2018)
    Reisiluun pään poisto on ortopedinen leikkaus, jota käytetään erilaisten lonkkanivelsairauksien hoidossa. Yleisimpiä lonkkanivelen sairauksia ovat lonkkaniveldysplasia, lonkkaluksaatio, reisiluun pään avaskulaarinen nekroosi eli Legg-Perthes ja lonkkanivelen alueen murtumat. Reisiluun pään poistoleikkaus on verrattuna muihin lonkkasairauksien kirurgisiin hoitomenetelmiin kustannuksiltaan edullinen ja indikaatioiltaan monipuolisin. Muita kirurgisia hoitomuotoja ovat esimerkiksi lonkan tekonivelleikkaus, lantio-osteotomia tai häpyluuliitoksen lämpöluudutus. Reisiluun pään poistoa on pidetty viimeisenä hoitovaihtoehtona sen epävarman ennusteen takia. Pidemmän aikavälin ennusteita käsitteleviä tutkimuksia lonkkasairauksien kirurgisista hoitomenetelmistä on julkaistu vähän, ja niistäkin monet ovat pääosin omistajakyselyihin perustuvia. Tutkimuksen tavoitteena oli saada tietoa toipumisesta reisiluun pään poistoleikkauksen jälkeen ja koirien elämänlaatuun vaikuttavista asioista pidemmällä aikavälillä leikkauksen jälkeen. Hypoteesina oli, että koirat toipuvat reisiluun pään poistoleikkauksesta hyvin, ja niiden ennuste on pitkälläkin aikavälillä erittäin hyvä tai hyvä. Aineistona oli 10 koiraa, joille oli tehty reisiluun pään poistoleikkaus Yliopistollisessa eläinsairaalassa 11-57 kuukautta aiemmin. Koirista kuusi oli eri rotuisia ja neljä sekarotuisia. Koirat olivat painoltaan 4,2 – 24,8 kiloa. Koirat kävivät tutkimuskäynnillä Yliopistollisessa eläinsairaalassa, ja omistajat täyttivät kyselykaavakkeen. Tutkimuskäynnillä koirat kävivät tutkittavina eläinlääkärillä ja fysioterapeutilla. Eläinlääkärin tutkimuksessa tutkituista koirista 50 % ontui ja 70 %:lla leikattu jalka oli lyhyempi verrattuna toiseen takajalkaan. Fysioterapeutin tutkimuksessa 60 % koirista varasi enemmän painoa leikkaamattomalle takajalalle. 80 % koirista havaittiin heikentynyt lihaksisto ja pienentynyt liikerata leikatussa takajalassa. Omistajakyselyssä olleen kipukyselyn mukaan 40 % tutkituista koirista kärsii mahdollisesta kroonisesta kivusta. Koirat olivat palanneet normaaliin liikuntaan keskimäärin 3,3 kuukauden kuluttua leikkauksesta. Tutkittujen koirien omistajista 60 % piti hoitotulosta erinomaisena ja 40 % hyvänä. 90 % omistajista hoidattaisi koiransa samalla tavalla vastaavassa tilanteessa. Tämän tutkimuksen tulokset vertautuvat hyvin aiemmin tehtyihin tutkimuksiin ja vastaavat hypoteesia. Tuloksista ei voida kuitenkaan tehdä tilastollisia päätelmiä aineiston vähäisyyden vuoksi. Tulokset antavat kuitenkin yleiskäsityksen reisiluun pään poistoleikkauksen ennusteesta pidemmällä aikavälillä. Omistajatyytyväisyys on aiemmissakin tutkimuksissa ollut korkealla tasolla. Tässä tutkimuksessa olleet koirat olivat palanneet normaaliin liikuntaan leikkauksen jälkeen hieman nopeammin kuin keskimäärin aiemmissa tutkimuksissa. Reisiluun pään poistoleikkauksen jälkeisestä kroonisesta kivusta ei ole aiempia julkaisuja koirilla. Krooninen kipu on selkeästi koiran elämänlaatuun vaikuttava tekijä. Kroonista kipua olisi tärkeää tutkia enemmän kirurgisten hoitomuotojen ennustetta tutkittaessa. Reisiluun pään poistoleikkauksen ennusteeseen saattaa vaikuttaa potilasvalinta, siten että on leikattu vain sellaisia potilaita, joille muut kirurgiset hoitovaihtoehdot eivät ole enää mahdollisia.
  • Honkanen, Elina (Helsingin yliopisto, 2019)
    Hepatiitti E -virus (HEV) on yksijuosteinen RNA-virus. Virus kuuluu Hepeviridae heimoon ja Orthohepevirus A -lajiin. Lajin seitsemästä genotyypistä neljä kykenee infektoimaan ihmisiä. HEV-1 ja HEV-2 ovat ihmisspesifisiä, kun taas HEV-3 ja HEV-4 zoonoottisia. Zoonoottisen HEV-3:n määrä on lisääntynyt Euroopassa. Pääreservuaarina toimivat siat, ja ihmiset saavat tartunnan yleensä syömällä raakaa tai huonosti kypsennettyä sianlihaa tai -maksaa. Suomalaisilla tuotantosioilla tiedetään esiintyvän hepatiitti E -infektioita yleisesti. Vasta-aineita on löydetty yli 80 %:lla teurastusikäisistä sioista. Sioilla tauti on oireeton, ja useimmiten siat saavat tartunnan 2–4 kuukauden iässä. Perusterveillä ihmisillä infektio on yleensä oireeton tai lieväoireinen. Jos immuniteetti on heikentynyt, voi infektio johtaa krooniseen maksatulehdukseen ja vakavaan maksan vajaatoimintaan. Viruksen esiintyvyyttä on selvitetty teurastusikäisillä sioilla, koska viruksella kontaminoitunut elintarvike toimii tartunnan lähteenä ihmisille. Euroopassa hepatiitti E -viruksen esiintyvyys sian maksoissa vaihtelee 3 %:n ja 75 %:n välillä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää hepatiitti E -viruksen esiintyvyys suomalaisilla teurasikäisillä sioilla osoittamalla viruksen nukleiinihappo maksakudoksesta reaaliaikaisella käänteiskopiointi (RT) -PCR menetelmällä. RT PCR monistaa spesifisesti viruksen RNA:sta käänteiskopioitua kohdesekvenssiä. Oletuksena oli, että viruksen esiintyvyys on Suomessa alhaisempi muihin Euroopan maihin verrattuna. Tutkimuksessa analysoitiin 47 teurastamolta saatua sianmaksaa. Maksat pyrittiin keräämään eri lihasikaloista tulleilta sioilta. Analysoinnissa kontrollina toimi sisäinen mengovirus. Maksakudos (100mg) homogenisoitiin maksasolujen hajottamiseksi ja viruksen vapauttamiseksi. Homogenaatille suoritettiin RNA eristys, jossa viruksen proteiinikuori hajoaa, RNA vapautuu ja sitä puhdistetaan. Lisäpuhdistus tehtiin inhibitoristen aineiden poistolla. Näytteestä osoitettiin HEV:n ja kontrolliviruksen perimä spesifisiä alukkeita ja koetinta käyttäen. Kahdessa maksassa esiintyi hepatiitti E -viruksen RNA:ta (esiintyvyys 4,3 %). Tulosten perusteella Suomessa teurasikäisillä sioilla esiintyy hepatiitti E-infektioita ja esiintyvyys on eurooppalaista keskivertoa pienempi. Virus leviää yksilöstä toiseen muun muassa ulostekontaminaation kautta, joten sikojen kanssa työskentelevät sikatilalliset, eläinlääkärit ja teurastamotyöntekijät kuuluvat tartunnan riskiryhmään. Tartunnan välttämiseksi käsihygienia nousee avainasemaan. Tulokset viittaavat siihen, että hepatiitti E - viruksella kontaminoituneet sianmaksaa tai -lihaa sisältävät elintarvikkeet ovat harvinaisia, mutta tartunnan mahdollisuus on todellinen. Kuluttajien kannalta hyvä keittiöhygienia ja riittävä lihan kypsennys ovat tärkeitä tekijöitä tartunnan ehkäisemisessä. Henkilöiden, joiden immuniteetti on heikentynyt, tulisi välttää elintarvikkeita, joissa sianlihaa ei ole käsitelty riittävällä kuumennuksella. Tuoreen tutkimuksen mukaan vähintään yhden minuutin kuumennusjakso yli 80 °C:ssa inaktivoi viruksen, joten kyseisen lämpötilan saavuttaminen kaikkialla lihassa on suositeltavaa. Jatkotutkimuksia tarvitaan hepatiitti E -viruksen esiintyvyyden selvittämiseksi sianlihassa.
  • Sievänen, Malla (Helsingin yliopisto, 2019)
    Aryylihiilivetyreseptori (AHR) on laajalti eläinkunnassa esiintyvä solunsisäinen reseptori. Eläinlajien välillä AHR:n toiminnassa ja ligandien sitoutumisessa on eroja. AHR:n ligandirepertuaari on hyvin monimuotoinen ja eri ligandien molekyylirakenteet voivat poiketa hyvin paljon toisistaan. Transkriptiotekijänä AHR säätelee lukuisia geenejä ja reseptoriaktiivisuus johtaa etenkin vierasainemetaboliaan liittyvien entsyymien lisääntymiseen. AHR löydettiin jo 1970-luvulla 2,3,7,8-tetraklooridibentso-p-dioksiinin (TCDD) toksisuustutkimuksien yhteydessä, mutta sittemmin sen on todettu sitovan myös lukuisia muita ekso- ja endogeenisiä ligandeja. Myös mikrobien tuottamat molekyylit ja virulenssitekijät voivat toimia AHR:n ligandeina. Sen lisäksi että AHR välittää ympäristötoksikanttien myrkyllisiä vaikutuksia, reseptori osallistuu hyvin laajasti elimistön eri toimintoihin, mm. yksilönkehitykseen, hormonitasapainoon, vierasainemetaboliaan ja immuunivasteeseen. Tässä kirjallisuuskatsauksessa tarkastelen AHR:n vaikutuksia immuunipuolustukseen. Aiheen ympärillä on tällä hetkellä kiivasta tutkimusta ja tietämys lisääntyy jatkuvasti. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on kerätä aihealueen tämän hetkinen tietämys suomenkieliseksi yhteenvedoksi. AHR:lla on tärkeä tehtävä immuunivasteiden säätelijänä. AHR:n puuttuminen ei estä immuunivasteen kehittymistä, mutta AHR-poistogeenisillä hiirillä on todettu liiallista sytokiinieritystä, endotoksiinihypersensitiivisyyttä ja lisääntynyttä alttiutta sairauksille. Reseptoriaktiivisuus vähentää B-solujen immunoglobuliinien luokanvaihtoa ja B-solujen kehittymistä plasmasoluiksi. Mahdollisesti sillä on vaikutusta myös B-solujen kehittymiseen muistisoluiksi. AHR-aktivaatio säätelee T-solujen erilaistumista reseptoriaktivaation kestosta ja voimakkuudesta riippuen. Jatkuva reseptoriaktiivisuus lisää säätelijä-T-solujen (Treg) erilaistumista ja vähentää auttaja-T-solujen (Th) erilaistumista, tämä T-solujen polarisaatio saa aikaan immunotoleranssin kehittymisen. AHR-aktivaatio siirtää dendriittisolujen toiminnan painopisteen antigeenien esittelemisestä immunotoleranssin kehittämiseen. AHR vaikuttaa myös solujen sytokiinituotantoon, erityisesti se lisää T-solujen ja ILC-solujen IL-22 sytokiinin tuotantoa. AHR on olennainen dendriittisolujen ja ILC-solujen normaalille kehittymiselle ja elinkaarelle. AHR:lla on todettu olevan yhteyttä syöpiin, hyljintäreaktioihin, useisiin autoimmuunisairauksiin, iho- ja suolistosairauksiin. Näiden sairauksien patologiassa immuunivasteen säätely tai sen puute on olennaisessa osassa. Tulevaisuudessa AHR:n vaikutusten syvällinen ymmärtäminen ja haittavaikutuksiltaan minimaalisten, selektiivisten AHR-ligandien löytäminen mahdollistaisivat uusien lääkeinnovaatioiden kehittämisen.
  • Jokela, Emmi (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa Yliopistollisessa eläinsairaalassa vuosien 2006 ja 2018 välisenä aikana kaneilla todettuja murtumia, murtumille altistavia tekijöitä ja käytettyjä hoitomuotoja. Yhtenä mielenkiinnon kohteena oli tutkia, miten ikä vaikuttaa kanin murtumien esiintyvyyteen ja todetaanko vanhemmilla kaneilla enemmän patologisia murtumia esimerkiksi luun haurastumisesta johtuen. Tutkimuksen tuloksia vertaillaan myös muiden eläinlajien (koira, kissa, hevonen, laama ja alpakka) vastaaviin tutkimuksiin. Tutkimuksessa kartoitettiin Yliopistollisen Pieneläinsairaalan tietokannasta vuosina 2006-2018 käyneet kanit, joilla on eläinlääkärin vastaanotolla todettu jokin murtuma. Potilastietokannasta löydettiin yhteensä 48 tutkimukseen soveltuvaa potilasta. Potilaiden perustiedot ja tiedot jatkohoidosta kerättiin ylös ja mahdollisista röntgenkuvista määritettiin tarkemmin murtuman tyyppi. Röntgenkuva oli otettu 20 potilaalta. Murtumapotilaista 53,3 % olivat alle kolmevuotiaita murtumapotilaiden keski-iän ollessa 3,6 vuotta. Erityisesti olka-, reisi- ja lantioluiden murtumia esiintyi myös vanhemmilla kaneilla, ja näiden keski-iät vaihtelivat 5,2-6,3 ikävuoden välillä. Potilaista 63,0% oli uroksia. Selkeä poikkeus muuten urosvaltaiseen sukupuolijakaumaan oli lantion murtumat, sillä kaikki viisi lantionmurtumaa olivat naaraskaneilla. Tutkimuksessa havaittiin, että kaneilla oli selkeästi eniten murtumia raajoissa. Takajaloissa murtumia todettiin 2,5 kertaa enemmän kuin etujaloissa. Yleisimmät murtuman sijainnit olivat reisiluu (35,4 %), kyynärluu (16,7 %), sääriluu (14,6 %) ja lantio (10,4 %). Kirjallisuuden mukaan selkärangan murtumat ovat yksi yleisimmistä kanien murtumista, mutta tutkimuksessamme oli vain yhdellä potilaalla selkärangan murtumia. Tämä selittyy todennäköisesti sillä, että potilastietokannasta löytyi tutkimuksen aikaväliltä useita kaneja, jotka oli tuotu takajalkojen halvaantumisen takia, eli sopisivat anamnestisesti selkärangan murtumapotilaaksi, mutta yhdellekään ei tehty jatkotutkimuksia diagnoosin saamiseksi. Murtumaan johtaneet tapahtumat eivät olleet tiedossa 37,5 %:lla potilaista. Kun murtuman syy oli tiedossa, yleisin syy oli kanin käsittelyn aikainen tapaturma (35,4 %). Tyypillisin tapaturma johtui siitä, että kani oli päässyt hyppäämään tai putoamaan sylistä. Tämän tiedon valossa merkittävä tekijä kanien murtumien ennaltaehkäisyssä olisi ihmisten riittävä opastaminen kanin oikeaoppisesta käsittelystä. Tutkielman kirjallisuuskatsauksessa käsitellään lyhyesti luun rakenne ja fysiologia yleisellä tasolla sekä kanien luuston anatomiset erityispiirteet. Kirjallisuuskatsauksessa vertaillaan eri diagnostisen kuvantamisen menetelmiä kanien murtumien diagnostiikassa, erilaisia murtuman hoitovaihtoehtoja sekä minkälaisia erityispiirteitä kanien murtumien hoidossa on otettava huomioon niin klinikalla kuin kotona.
  • Malkamäki, Katariina (Helsingin yliopisto, 2020)
    Chinese infrastructural investments in Africa have increased significantly. In mainstream development studies, such investments are strongly encouraged due to their potential to create economic growth and modernisation. Because of controversies around such projects, regarding their impacts on the economy and locals, they require continuing political-economic analysis. Using Lamu Port in Kenya as a case study, this thesis provides a critical analysis of the justification, planning, implementation and construction processes of the project are examined especially from the point of view of local artisanal fishermen. Framed around the theory of social costs developed by K.W.Kapp, as a critique of neoliberal modernisation, fieldwork was carried out in Lamu to systematically analyse both the official justification of the project and the perceptions of local fishers and other locals on the impacts of the port construction on their lives. Data collected from one-on-one interviews have been systematised using Attride-Stirling’s thematic networks analysis. Along with a textual analysis of original official documents by the Government of Kenya and the LAPSSET authority, the thesis avoids earlier problems of methodological nationalism and, instead, develops a holistic analysis of social costs. The results show that, while some local jobs have been created, they are temporary and marginal and are nowhere near significant enough to make up for the undermining of local livelihoods through the reduction of fish stocks. A wider question of food security and long-term job security needs to be raised. The local economy before the construction of the port was stagnant, but it was stable. New jobs related to port construction proved not to be available. Widespread discrimination against locals further complicates the social costs of public-private enterprise. These results show a lack of congruence between the statements by the Government of Kenya, the optimism by international development agencies, and modernisation theorists on the one hand and the lived realities of fishers on the other. The transnational corporations constructing the port in this case the China Communications Construction company have, in the meanwhile, continued to make more profit and increased the price of their share on the world market. This disconnect indicates one way in which development projects are socially constructed and justified, while the dominance of a profit-oriented capitalistic system shifts costs of production to third parties and the environment in order to continue to extract profit from the Global South. As these social costs are systemic, their remedy would require restructuring the institutional foundations of the local, national, and global political economy of development and change

View more