Opinnäytteet ja väitöskirjat
Helsingin yliopistossa tehtyjä opinnäytteitä ja niiden tiivistelmiä. Kaikista opinnäytteistä ei ole kokotekstiä saatavilla.
Ohjeita Helsingin yliopiston opinnäytteen jättämiseen ja julkaisemiseen on saatavilla digitaalisten opinnäytteiden sivustolla.
Kokoelmat
- Lisensiaatintyöt [173]
- Muut opinnäytteet [109]
- Opinnäytetiivistelmät [12413]
- Opinnäytteisiin liittyvä tutkimusdata [3]
- Pro gradut ja vastaavat opinnäytteet [27295]
- Väitöskirjat [8650]
- Väitöstiivistelmät [708]
Uusimmat julkaisut
-
(Alma Talent Oy, 2022)Tutkimuksen kohteena ovat sopimusneuvottelujen oikeusvaikutukset Suomen voimassa olevassa oikeudessa. Sopimusneuvottelut eivät pääsääntöisesti sido. Sopimusneuvotteluihin liittyy aina riski siitä, että ne päättyvät ennen kuin sitova sopimus on solmittu. Neuvotteluosapuolille voi kuitenkin aiheutua huomattavia kustannuksia ja tappioita sopimusneuvotteluiden neuvottelujen aikana. Esimerkiksi sopimussuhteen valmistelu voi olla tarpeen aloittaa jo ennen pääsopimuksen solmimista. Jos neuvottelut kuitenkin päätetään ennen sopimuksen tekemistä, neuvotteluiden aikana tehdyt panostukset menevät hukkaan. Neuvottelut voivat myös päättyä toisen neuvotteluosapuolen moitittavan käytöksen vuoksi. Neuvottelujen osapuoli voi myös osallistua neuvotteluihin ilman todellista aikomusta päästä sopimukseen toisen osapuolen kanssa. Näissä tilanteissa neuvotteluosapuoli voi olla vastuussa toiselle osapuolelle aiheutuneista vahingoista. Katkenneisiin sopimusneuvotteluihin on vakiintuneesti katsottu liittyvän oma vastuutyyppinsä: sopimuksentekotuottamus eli culpa in contrahendo. Perinteisesti sopimuksen syntymisen on katsottu edellyttävän tahdonilmaisun antamista. Oikeuskäytännössä ja -tieteessä on kuitenkin yhä laajemmin hyväksytty näkemys, jonka mukaan tahdonilmaisuihin perustuva sopiminen ei ole ainoa mahdollinen tapa tehdä sopimuksia. Myös sopimusneuvotteluissa sopimus voi syntyä myös ilman nimenomaisten tahdonilmaisujen vaihtamista. Sopimusneuvotteluissa sopimus syntyy, kun osapuolten voidaan katsoa saavuttaneen riittävän yksimielisyyden sopimuksen sisällöstä ja siihen sitoutumisesta. Näitä kriteerejä on kuitenkin tulkittava siten, että sopimusvelvoitteita ei synny vahingossa. Tässä tutkimuksessa sopimuksentekotuottamus ymmärretään itsenäiseksi sopimuksen ulkoisen korvausvastuun muodoksi. Vastuu perustuu lakiin kirjaamattomiin normeihin, jotka saavat sisältönsä vakiintuneesta kauppatavasta. Niin kutsutun puhtaan varallisuusvahingon korvaaminen sopimuksentekotuottamuksen perusteella ei edellytä vahingonkorvausvastuulain mukaisten erityisedellytysten noudattamista. Sopimuksentekotuottamus perustuu sopimusneuvotteluissa edellytettävän huolellisuuden laiminlyöntiin. Sopimusneuvotteluissa osapuolten on neuvoteltava vilpittömässä mielessä tarkoituksenaan sopimuksen solmiminen. Osapuolten on annettava toisilleen riittävät ja oikeat tiedot sopimuksentekoaikomuksestaan ja sopimusvelvoitteidensa sisällöstä. Toista osapuolta ei saa epäasiallisesti painostaa tekemään sopimusta. Näiden velvoitteiden rikkominen sopimusneuvottelujen aikana voi synnyttää vahingonkorvausvelvollisuuden. Sopimuksentekotuottamuksella aiheutetun vahingon laajuus määritellään lähtökohtaisesti negatiivisen sopimusedun mukaan. Negatiivinen sopimusetu on eräänlainen vakiokorvaus neuvotteluihin osallistumisesta. Negatiivinen sopimusetu kattaa sopimusneuvottelujen kustannukset ja mahdollisesti myös tappion, joka aiheutuu menetetyistä mahdollisuuksista tehdä sopimuksia kolmansien osapuolten kanssa. Negatiivisen sopimusedun mukaan määriteltävä vahinko on yleensä suurempi kuin differenssiopin mukainen vahinko, mutta pienempi kuin positiivisen sopimusedun mukainen vahinko. Sopimuksentekotuottamukseen perustuva vahinko voinee kuitenkin myös määräytyä differenssiopin mukaan tilanteessa, jossa negatiivisen sopimusedun ja differenssiopin mukaiset vahingot eivät vastaa toisiaan. Sopimuksentekotuottamukseen perustuvat vahingonkorvaus ei kuitenkaan kata positiivisen sopimusedun mukaista vahinkoa.
-
(Helsingin yliopisto, 2022)Pohjoinen pallonpuolisko lämpenee yli kaksi kertaa nopeammin kuin maapallo keskimäärin. Lämpeneminen ja sen aiheuttamat muutokset hydrologisessa kierrossa vaikuttavat soiden toimintaan, etenkin kasvillisuuteen ja hiilen kiertoon. Suurin osa maapallon soista sijaitsee pohjoisilla alueilla ja ne ovat maailmanlaajuisesti merkittävin hiilen varasto ja jatkuvasti vuorovaikutuksessa ilmakehän kanssa hiilen sitoutumisen ja vapautumisen kautta. Soiden maailmanlaajuinen merkitys on laajalti tunnustettu, mutta on kuitenkin edelleen epäselvää, mikä niiden rooli on muuttuvassa ilmastossa ja miten lämpeneminen muuttaa kasvillisuutta ja hiilen kiertoa. Syynä tähän on suoekosysteemien monimutkaiset ja toisiinsa liittyvät yhteydet, jotka ohjaavat niiden toimintaa, ilmastosta paikallisiin olosuhteisiin. Tässä työssä pyrin lisäämään tietoa pohjoisten soiden kasvillisuuden ja hiilen kierron vasteesta muuttuviin ilmasto-olosuhteisiin. Lähestymistapani on paleoekologinen eli käytän turvekerrostumia arkistona, jonka pohjalta pyrin rekonstruoimaan ja ymmärtämään soiden vastetta muuttuviin ilmasto-oloihin menemällä ajassa taaksepäin. Suot ovat tunnustetusti hyviä ja tärkeitä arkistoja, sillä hapettomissa, happamissa olosuhteissa esimerkiksi turvetta muodostavien kasvien jäänteet säilyvät hyvin. Tunnistamalla nämä kasvien jäänteet saamme käsityksen suolla aiemmin vallinneesta kasviyhteisöstä. Eri suokasveilla on oma ekolokeronsa eli ne suosivat ja vaativat tietynlaisia kosteus- tai ravinteisuusoloja ja siksi ne toimivat hyvinä indikaattoreina kosteusolojen muutoksista. Olemme keränneet yhteensä 47 turvenäytettä Itä-Kanadasta, Ruotsin ja Suomen pohjoisosista, Kuolan niemimaalta sekä Euroopan puolisen Venäjän koillisosasta tätä väitöskirjaa varten. Väitöskirjassani selvitin miten tutkimusalueiden soiden kasvillisuus, hiilen kertyminen ja kierto ovat muuttuneet ajassa ja linkitin nämä muutokset tunnettuihin muutoksiin ilmastossa. Tätä varten tutkin turpeen kasvimakrofossiileja, geokemiallisia ominaisuuksia sekä ajoitin turvekerroksia. Lisäksi tarkastelin tilastollisesti kasviyhteisöjen muutosta ajassa ja mallinsin hiilen kertymistä turpeen maatumisprosessi huomioiden, jotta saimme käsityksen siitä vaikuttaako hiilen kertyminen olleen suurempaa vai pienempää kuin mallien perusteella voisi olettaa. Aineistoni osoittaa, että viimeisten satojen vuosien aikana lähes poikkeuksetta soiden pienmuotojen kasvillisuus on muuttunut pohjoisten soiden tyypillisestä märästä saravaltaisesta kasvillisuudesta kohti rahkasammalvaltaista välipintojen ja kuivien pintojen sammaleista ja varpuista kasvillisuutta. Viime vuosikymmenien aikana näytekohtiemme kasvillisuudessa ei ole tapahtunut suuria muutoksia. Kasvillisuuden muutos heijastuu myös hiilen kertymiseen, joka osoittaa ensin pienenevää signaalia, mutta suurenee ilmaston lämmetessä pienen jääkauden jälkeen. Näytekohtainen ja soiden sisäinen vaihtelu kasvillisuuden ja hiilen kertymisen osalta on kuitenkin huomattavaa ja siksi tarvitsemme paljon näytteitä laajempien maantieteellisten signaalien havaitsemiseksi ja todentamiseksi. Tuloksieni perusteella on mahdollista, että kasvillisuuden muuttuessa kosteasta saravaltaisesta kohti kuivempaa mätäshabitaattia, pohjoisten soiden hiilen varastokapasiteetti voi jopa kasvaa tai ainakin pysyä merkittävänä. Kasvillisuuden ja hiilen kierron muutoksien parempi ymmärtäminen on tärkeää, jotta voimme luoda parempia ennusteita soiden roolista ja tulevaisuudesta ilmaston muuttuessa. Tutkimukseni myös tukevat vallitsevaa ajatusta siitä, että suot ovat merkittävä hiilen varasto ja sitä kautta, niiden säilyttäminen on merkittävä luontopohjainen keino hidastaa ilmaston lämpenemistä.
-
(Helsingin yliopisto, 2022)Tiivistelmä ei saatavilla.
-
(Helsingin yliopisto, 2022)Kivun voimakkuus ensisijaisena muuttujana on kyseenalaistettu pitkäaikaisen kivun hoidossa. Voi olla tärkeä huomioida myös muut kipumuuttujat, kuten kivun laaja-alaisuus tai kuinka kipu häiritsee erilaisia toimintoja. Yhdessä eri kipumuuttujat voivat muodostaa erilaisia kivun ilmiasuja, fenotyyppejä. Hoidon kohdentamista voi auttaa se, jos ymmärrämme paremmin kuinka erilaiset kivun fenotyypit yhdistyvät esimerkiksi elintapoihin ja psykologisiin tekijöihin. Tämän väitöstutkimuksen aiheena oli tutkia kivun fenotyyppejä ja niihin yhdistyviä tekijöitä potilailla, jotka tulevat pitkäaikaisen kivun hoitoon erikoissairaanhoidossa. Aineisto tähän poikkileikkaustutkimukseen kerättiin kuudella suomalaisella kipuklinikalla. Koko kohortti koostui 473 potilaasta. Heiltä kerättiin tietoa muun muassa taustatekijöistä, aiemmista hoidoista, oheissairauksista, elintavoista sekä erilaisia psykologisia muuttujia. Kivun häiritsevyydestä muodostetut fenotyypit toivat esille, että kivun häiritsevyyden dimensiot (häiritsevyys aktiivisuuteen / affektiivisiin toimintoihin) yhdistyivät eri tekijöihin. Voimakas kivun häiritsevyys aktiivisuuteen yhdistyi vähäisempään vapaa-ajan liikuntaan, korkeampaan painoindeksiin ja esillä oli enemmän kipuun liittyvää välttelykäyttäytymistä verrattuna siihen, että kivun häiritsevyys oli heikkoa kummallakin dimensiolla. Kun sen sijaan kivun häiritsevyys affektiivisiin toimintoihin oli voimakas, esillä oli enemmän depressio-oireita, ahdistunutta ajattelua kipuun liittyen sekä vähemmän kivun hyväksymisestä kertovaa itselle tärkeisiin toimintoihin suuntautumista. Kun kivun häiritsevyys oli voimakas kummallakin dimensiolla, edellä mainitut kielteiset muutokset yhdistyivät. Lisäksi tupakointi oli yleisempää ja kipuun liittyvää ahdistusta oli enemmän, sillä kivun pelkoa ja kehollisia ahdistusreaktioita oli enemmän kuin muissa kivun häiritsevyydestä muodostetuissa fenotyypeissä. Aineistolähtöisesti erottui kolme potilasryhmää erilaisin kivun fenotyypein. Toisessa ääripäässä olevassa ryhmässä kivun voimakkuus ja kivun häiritsevyys olivat matalat, kun taas toisen ääripään ryhmässä yhdistyivät korkea kivun voimakkuus, korkea kivun häiritsevyys ja kipualueiden suuri määrä. Koneoppimisanalyysi toi esille, että uniongelmat olivat keskeinen tekijä suhteessa näihin ryhmiin. Lisäksi kivun pelko, huonoksi koettu terveydentila ja matalampi systolinen verenpaine nousivat analyysissä esille. Analyyseissä löydettiin viitteitä myös ryhmien välisistä eroista metabolomiikassa. Jatkuvista uniongelmista kärsivillä potilailla oli enemmän kipuun liittyvää ahdistusta kuin normaalisti nukkuvilla. Tutkimuksen tulokset viittasivat siihen, että kehollisilla ahdistusreaktioilla oli keskeinen rooli uniongelmissa. Uniongelmista kärsivillä potilailla oli tavallista useammin oheissairauksia (esimerkiksi astma tai depressio). Levottomien jalkojen oireet olivat uniongelmista kärsivillä selkeästi tavallisempia kuin normaalisti nukkuvilla. Uniongelmista kärsivillä oli tavallisemmin taustassaan viisi tai sitä useampi lapsuudenaikainen kuormitustekijä. Uniongelmista kärsivät käyttivät enemmän uni- ja kipulääkkeitä kuin normaalisti nukkuvat. Tutkimuksissa löytyi siis kivun fenotyyppien suhteen erilaisia potilaiden alaryhmiä. Aiemmissa tutkimuksissa on noussut etenkin psykososiaaliset tekijät suhteessa vaikeampiin kivun fenotyyppeihin. Näiden tutkimusten tulokset viittaavat siihen, että uni ja elintapoihin liittyvät tekijät ovat myös tärkeitä. Metabolomiikan tutkimus voi antaa viitteitä aineenvaihdunnallisten prosessien osuudesta kivun vaikeutumisessa. Pitkäaikaisessa kivussa uniongelmiin ei vaikuta pelkkä kipu, vaan myös monet muut tekijät.
-
(Helsingin yliopisto, 2022)Ekosysteemit ovat monimutkaisia vuorovaikutusten verkostoja, joissa lukuisat lajit ja elinympäristöt sekä paikalliset ja laaja-alaiset, hitaat, nopeat ja sykliset prosessit ovat keskenään jatkuvassa vuorovaikutuksessa. Ympäristöaineistot kattavat usein vain verraten pienen osan kaikesta lajistosta ja prosesseista, ja saattavat sisältää ajallisia ja paikallisia aukkoja. Lisäksi pitkätkin seuranta-aikasarjat ovat usein vain kymmenien vuosien mittaisia, mikä usein tarkoittaa vain kymmeniä datapisteitä. Tämä tekee ympäristödata-analyysistä haastavaa. Haastavuutta lisää entisestään ekosysteemien muutos esim. ilmastonmuutoksen, vieraslajien, elinympäristöjen muutokset ym. seurauksena. Tässä väitöskirjassa tutkitaan Bayes-verkkojen potentiaalia ympäristödata-analytiikassa. Bayes-verkot eivät vaadi täydellisiä data-aineistoja, ne ilmaisevat arvioihin liittyvän epävarmuuden, ja niiden avulla on mahdollista yhdistää tietoa eri lähteistä, kuten tieteellistä tietoa ja data-aineistoja. Nämä ominaisuudet tekevät niistä lupaavan työkalun ympäristödata-analyysiin. Väitöskirjan ensimmäinen teema on tutkia, miten muuttujien diskretointi vaikuttaa Bayes-verkkoluokittelijoiden tuloksiin, ja miten tätä voi hyödyntää analytiikassa. Toisena teemana on ympäristömuutosten havaitseminen aikasarja-aineistosta piilomuuttujien avulla. Kolmas teema on päätöstukimallit ja se, mitä on huomioitava, jotta nämä monitieteiset mallit ovat tieteellisesti valideja.
-
(Helsingin yliopisto, 2022)Improvisaatiolla tarkoitetaan yleisesti esiintymistä tai toimintaa, jota ei suunnitella etukäteen. Teatterissa improvisoidut näytelmät syntyvät näyttämöllä spontaanisti ilman käsikirjoitusta. Soveltava teatteri hyödyntää improvisaatiota aloilla, joissa tarvitaan yhteistyötä ja epävarmuuden sietokykyä, kuten liike-elämässä ja koulutuksessa. Tämä väitöstyö tarkastelee teatterilähtöistä improvisaatiomenetelmää opettajakoulutuksen kontekstissa. Käyttämällä improvisaatiota soveltavan teatterin muotona on mahdollista tutkia ja harjoitella vuorovaikutukseen liittyviä kohtaamisia kuvitteellisessa ja psykologisesti turvallisessa ympäristössä. Psykologinen turvallisuus on erityisen tärkeää, kun harjoitellaan haastavissa vuorovaikutustilanteissa toimimista. Ympäristön fiktiivisyydestä, eli kuvitteellisuudesta, huolimatta improvisaatioharjoittelu tarjoaa kehollisia kokemuksia, jotka voivat edistää kokemuksellista oppimista. Väitöstutkimuksen ensimmäisenä tavoitteena oli selvittää improvisaatioharjoittelun vaikutuksia opettajaopiskelijoiden vuorovaikutusosaamiseen ja sosiaaliseen stressiin. Opettajaopiskelijoille (N = 19) järjestettiin 7 viikon (17,5 h) interventio, jossa harjoiteltiin improvisaation perusteita ja statusilmaisua, eli sanallista ja sanatonta ilmaisua liittyen valta-asemaan vuorovaikutuksessa. Intervention vaikutuksia kartoitettiin itsearviointien (vuorovaikutusvarmuus, itsetunto ja koettu stressi) kautta ja kehollisia vaikutuksia mittaamalla opettajaopiskelijoiden kehollisia vasteita (syke, sykevälivaihtelu, ihon sähkönjohtavuus, kasvolihasten aktivaatio, aivosähkökäyrä ja stressihormoni kortisoli). Fysiologiset mittaukset, Trierin sosiaalisen stressin testit (mm. julkinen puhe) sekä itsearvioinnit suoritettiin ennen improvisaatiointerventiota ja sen jälkeen. Kontrolliryhmälle (N = 20) järjestettiin improvisaatiokurssi loppumittausten jälkeen. Vuorovaikutusvarmuutta mitattiin viivästetyllä kyselyllä vielä vuoden kuluttua interventiosta. Väitöstutkimuksen toinen tavoite oli syventää ymmärrystä siitä, miten tietoisuus tilanteen fiktiivisyydestä vaikuttaa kokemukseen vertaamalla aidon ja fiktiivisen vuorovaikutustilanteen kehollisia vasteita. Opettajaopiskelijat (N = 39) osallistuivat kokeeseen, joka sisälsi sekä aidon (haastattelu) että fiktiivisen (improvisaatioharjoittelu) vuorovaikutustilanteen. Aidossa tilanteessa opettajaopiskelijat eivät tienneet, että haastattelijan tehtävänä oli epäsuorasti torjua opiskelijoiden vastauksia vähättelemällä, keskeyttämällä ja sanattomalla torjunnalla. Fiktiivisessä tilanteessa opettajaopiskelijoille kerrottiin etukäteen mitä em. torjuntatapaa improvisaatioharjoituksessa käytetään. Molemmissa koetilanteissa mitattiin koettua stressiä ja kehollisia vasteita epäsuorien sosiaalisten torjuntojen aikana. Improvisaatioharjoittelu lisäsi osallistujien vuorovaikutusvarmuutta sekä sen osatekijöitä esiintymisvarmuutta ja epäonnistumisen sietokykyä, kun tuloksia verrattiin kontrolliryhmään. Vuoden kuluttua interventiosta esiintymisvarmuus säilyi korkeammalla tasolla kontrolliryhmään verrattuna. Tulosten mukaan improvisaatioharjoittelusta oli hyötyä erityisesti epävarmimmille opettajaopiskelijoille, joilla vuorovaikutus- ja esiintymisvarmuus kasvoi eniten. Itsetunnossa ei havaittu eroa interventio- ja kontrolliryhmien välillä. Sykevälivaihtelu ja kasvolihasten aktivaatio osoittivat, että improvisaatiokurssilaiset olivat rentoutuneempia esiintymisvuoroa odottaessa kuin kontrolliryhmä. Sykevälivaihtelun ja koetun stressin mukaan epävarmimpien kurssilaisten stressitaso laski enemmän kuin varmempien. Tulokset tukevat myös käsitystä, että toistoharjoittelu voi lieventää esiintymiseen liittyvää stressiä, koska myös kontrolliryhmässä stressivasteet laskivat osassa esiintymistilanteita. Väitöstutkimuksen keskeinen löydös vertailtaessa aitoja ja fiktiivisiä vuorovaikutustilanteita oli se, että improvisoitujen ja aitojen sosiaalisten torjuntojen keholliset vasteet eivät systemaattisesti eronneet toisistaan. Toisin sanoen, vaikka opettajaopiskelijat tiesivät, että improvisoidut sosiaaliset torjunnat olivat fiktiivisiä, keholliset vasteet olivat samankaltaisia kuin vastaavassa aidossa tilanteessa. Tulokset viittaavat siihen, että sosiaalisia vuorovaikutustilanteita voidaan mallintaa realistisesti teatterilähtöisen improvisaation keinoin. Väitöstyö tuotti myös validoidun vuorovaikutusvarmuuden itsearviointimittarin improvisaatiopohjaisten vuorovaikutuskoulutusten vaikutusten arviointiin. Itsearviointimittarin validoinnissa käytettiin konfirmatorista faktorianalyysia ja laajempaa kyselyaineistoa (N = 208). Faktorianalyysi osoitti, että vuorovaikutusvarmuuteen sisältyy kuusi osa-aluetta: esiintymisvarmuus, joustavuus, kuunteleminen, epäonnistumisen sietokyky, yhteistyömotivaatio ja läsnäolo. Tulosten mukaan mittari on myös luotettava vuorovaikutusvarmuuden itsearvioinnin väline. Tutkimustulosten mukaan jo suhteellisen lyhyt improvisaatioharjoittelu voi lisätä erityisesti epävarmojen henkilöiden vuorovaikutusvarmuutta sekä lieventää esiintymisjännitystä. Esiintymisvarmuuden osalta positiiviset vaikutukset olivat pitkäaikaisia. Väitöstyö tuottaa myös uutta, empiiristä tietoa improvisaatioharjoittelun kehollisista vaikutuksista. Tulosten merkitystä voidaan ulottaa myös muille soveltavan teatterin alueille, joissa teatterilähtöisillä menetelmillä pyritään tuottamaan elämyksellisiä oppimiskokemuksia ja kokemuksellista oppimista. Väitöstutkimus luo teoreettista pohjaa sovelletun improvisaation käyttämiselle laajemminkin työelämän ja arkipäivän vuorovaikutustilanteiden mallintamiseen. Löydökset vahvistavat aikaisempia kansainvälisiä tutkimustuloksia, joiden mukaan improvisaatio opettajankoulutuksen osana lisäisi opettajan vuorovaikutuskompetenssia sekä opetuksen sensitiivisyyttä ja vuorovaikutteisuutta. Poikkitieteellinen väitöstyö osoitti myös käytännön suuntaviivoja improvisaation ja neurotieteen yhdistämiselle vuorovaikutuksen kokeellisessa tutkimuksessa. Avainsanat: fiktiivisyys, improvisaatio, interventio, kokemuksellinen oppiminen, opettajakoulutus, psykofysiologia, sosiaalinen stressi, sosiaalinen torjunta, teatterilähtöiset menetelmät, vuorovaikutus, vuorovaikutusvarmuus
-
(Helsingin yliopisto, 2022)Muistisairautta aiheuttavat aivosairaudet ovat suuri terveydenhuollon haaste väestön elinajanodotteen noustessa. Kliinisisten tutkimusten perusteella vaskulaarinen kognitiivinen heikentymä eli verenkiertoperäinen muistisairaus on toiseksi yleisin dementian syy Alzheimerin taudin jälkeen. Verenkiertoperäinen muistisairaus voi aiheutua useista erilaisista aivoverenkiertohäiriöiden aiheuttamista aivomuutoksista, ja sen syntyyn vaikuttavat geneettiset tekijät ovat vielä suurelta osin epäselviä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää verenkiertoperäisten muistisairauksien geneettistä taustaa suomalaisilla potilailla sekä tutkia CADASIL-taudin (cerebral autosomal dominant arteriopathy with subcortical infarcts and leukoencephalopathy) geneettistä ja kliinistä kirjoa Suomessa. Ensimmäisen ja toisen osatyön aineistot koostuivat yhteensä 80 verenkiertoperäistä muistisairautta sairastavasta potilaasta. Molemmissa osatöissä tehtiin eksomin sekvensointi ja toisessa osatyössä kaikista näytteistä tehtiin kopiolukumuutosanalyysi SNP-sirulla. Tutkimuksissa todettiin suomalaisilla verenkiertoperäistä muistisairautta sairastavilla potilailla COL4A1-, COL4A2-, HTRA1- ja TREX1-geenien muutoksia, NOTCH3-geenin geenivirheiden lisäksi. Tutkimuksissa myös tunnistettiin useita neurodegeneratiivisiin tauteihin liitettyjen geenien muutoksia viitaten siihen, että aivoverisuonimuutokset saattavat olla yhteydessä neurodegeneraatioon verenkiertoperäisen muistisairauden patogeneesissa. Tutkimus osoitti eksomin sekvensoinnin olevan hyödyllinen diagnostinen menetelmä epäiltäessä perinnöllistä verenkiertoperäistä muistisairautta. Kolmannessa osatyössä osoitettiin kromosomiin 13 paikantuvan COL4A1- ja COL4A2-geenit sisältävän duplikaation segregoivan suomalaisessa perheessä vallitsevasti periytyvän pienten suonten taudin kanssa. Lisäksi osatyössä kuvattiin tautiin liittyvä taudinkuva sekä osoitettiin droplet digital PCR –menetelmällä (ddPCR) duplikaation aiheuttavan COL4A1-ja COL4A2-geenien yliekspression. Neljännessä osatyössä tutkittiin retrospektiivisesti suomalaisten CADASIL-potilaiden (n=294) NOTCH3-geenivirheiden kirjoa ja taudinkuvaa. Tutkimus osoitti, että yleisimpien NOTCH3-varianttien (p.Arg133Cys and p.Tyr1069Cys) lisäksi suomalaisilla CADASIL-potilailla on todettu useita muita harvinaisempia NOTCH3-geenin variantteja, jotka liittyivät usein vakaviin kliinisiin oireisiin. Tämä tutkimus paljasti ensimmäistä kertaa verenkiertoperäisen muistisairauden ja CADASIL-taudin geneettistä ja kliinistä taustaa suomalaisilla potilailla, sekä toi uutta tietoa verenkiertoperäisen muistisairauden molekulaarisesta taustasta. Lisäksi tämä tutkimus korosti uusien sekvensointimenetelmien käytön tärkeyttä tautia aiheuttavien geenimuutosten tunnistamisessa. Tämä väitöskirja tarjoaa työkaluja verenkiertoperäisen muistisairauden diagnostiikkaan ja tautia sairastavien potilaiden perinnöllisyysneuvontaan.
-
(Helsingin yliopisto, 2022)Tässä väitöskirjassa käsitellään Aasian sisäosien kuivuuden vaihteluita sekä siihen vaikuttaneita mekanismeja eoseeni-oligoseeniepookkien vaihettumisen ja oligoseenin aikana. Eoseeni- oligoseeniepookkien vaihettumisen aikaa, arviolta 34 miljoonaa vuotta sitten, pidetään dramaattisimpana ilmaston ja ympäristön muutoksena viimeisimmän 50 miljoonan vuoden aikana. Aasian sisäosissa muutokseen on liitetty lisääntynyt vuodenaikaisuus, merkittävä viileneminen, eliöyhteisöjen vaihtuma sekä ympäristön kuivuminen. Viilenemisen taustalla on todennäköisesti ollut mannerten ja merivirtojen uudelleenasemoituminen, ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden lasku sekä Etelämantereen jäätiköityminen. Oligoseenin aikaista ilmastoa oletettavasti leimasivat astronomisten pakotteiden ohjaamat jääkaudet. Muuttuvan ilmaston vasteet eivät kuitenkaan ole hyvin tunnettuja Aasian oligoseeniepookin aikaisissa mantereisissa ympäristöissä. Väitöskirjassa selvitettiin Kiinan Sisä-Mongoliassa sijaitsevan Ulantatal muodostuman sedimentologiaa, kerrostumisympäristöjä sekä sadantaa ja rapautumisolosuhteita. Lisäksi muodostuma ajoitettiin magneto- ja biostratigrafian keinoin. Ulantatal on tärkeä piennisäkäsfossiilien löytöalue, jota ei ole aiemmin pystytty tarkasti sitomaan aikaan ja jonka kerrostumisympäristöjä ei tunnettu. Ulantatalin nisäkkäät saatiin tässä työssä kuitenkin kalibroitua samanikäisiin radiometrisesti ja paleomagneettisesti ajoitettuihin Mongolian Valley of Lakes-alueen nisäkäsfossiileihin. Eläinfossiilien avulla geologiseen aikaskaalaan ankkuroidun magnetostratigafian keinoin selvitettiin, että Ulantatalin sedimentit ovat iältään noin 35–27 miljoonaa vuotta. Sedimenttien massiivinen rakenne, tyypillinen kaksihuippuinen raekokojakauma sekä geokemiallinen ja mineraloginen koostumus viittaavat siihen, että Ulantatal on pääasiassa muodostunut tuulen kasaamista mineraalipölykerrostumista. Sen sijaan hydrauliset rakenteet ja vuorottelevat karkeampi- ja hienompirakeiset kerrokset erityisesti eoseenin ikäisessä muodostuman alaosassa viittaavat kerrostumisympäristön olleen tulvatasankoa. Sedimenttien geokemialliseen koostumukseen perustuvan sadannan mallinnus, mineraalimagneettiset mittaukset sekä Ulantatalin alueen nisäkäsfossiilien kolmoishappi-isotooppikoostumus paljastivat, että alue on ollut myöhäiseoseenista oligoseenin loppupuolelle puolikuivaa avointa ympäristöä. Monista Tiibetin ylängön lähialueen mantereisista aikasarjoista poiketen, Ulantatalissa ei havaita merkittäviä muutoksia eoseenin-oligoseenin vaihettumisen aikana, vaan ympäristöproksit ovat stabiileita. Globaalissa mittakaavassa on kuitenkin tyypillistä, että paikalliset vasteet muuttuvan ilmaston alla ovat monisyisiä. Onkin todennäköistä, että nisäkäsyhteisöt, sadanta ja rapautumisintensiteetti Ulantatalissa pysyivät lähes muuttumattomina, koska ympäristö oli jo puolikuiva ja avoin ennen eoseenin-oligoseenin vaihettumista. Oligoseenin loppupuolta puolestaan leimasivat voimakkaammat vaihtelut sadannassa ja rapautumisintensiteetissä. Nämä muutokset saattavat olla seurausta Aasian monsuunisysteemin voimistumisesta. Tiibetin ylängön kohoaminen, Paratethys meren vetäytyminen, vaihtelut ilmakehän hiilidioksidipitoisuudessa ja/tai muutokset pasaatituulten kohtaamisvyöhykkeessä ovat todennäköisesti vaikuttaneet Aasian monsuunisysteemin syntyyn ja voimistumiseen, mahdollisesti jo oligoseenin loppupuolella.
-
(Helsingin yliopisto, 2022)Eturauhassyöpä on länsimaisten miesten yleisin syöpä. Sen ilmaantuvuus lisääntyi voimakkaasi 1990-luvulla, kun PSA-verikoe tuli laajempaan käyttöön. Eturauhassyövän diagnoosi tehdään yleensä ottamalla koepala eturauhasesta. Koepalan ottaminen on yleensä turvallinen toimenpide, mutta siihen voi liittyä komplikaatioita. Yleisimpiin komplikaatioihin kuuluvat infektio, verenvuodot ja kipu. Infektiot vaihtelevat vaarattomasta virtsatieinfektiosta verenmyrkytykseen, eli sepsikseen, johon liittyy jopa kuolleisuutta. Tunnettuja riskitekijöitä koepalan jälkeiselle infektiolle ovat suoliston fluorokinoloneille resistentit bakteerit, matkailu korkean antibioottiresistenssin alueelle ja äskettäinen antibioottien käyttö. Infektiokomplikaatiot ovat huolestuttavasti lisääntymässä koko maailmassa ja syynä tähän pidetään bakteerien kasvavaa antibioottiresistenssiä fluorokinoloneille. Resistenssiä on todettu mm. siprofloksasiinille joka on fluorokinoloniryhmään kuuluva antibiootti. Fluorokinolonit ovat yleisesti käytössä antibioottiprofylaksiana eturauhasen koepalan otossa. Nykypäivänä useimmat eturauhassyövät todetaan varhaisessa vaiheessa, kun aktiivihoitoa ei vielä tarvita. Silloin hoidoksi valitaan aktiiviseuranta. Eturauhassyövän aktiiviseurannassa syövän mahdollista etenemistä tarkkaillaan säännöllisin väliajoin PSA-kokein ja ottamalla koepaloja eturauhasesta. Näin ollen aktiiviseurannassa miehet läpikäyvät toistuvia koepaloja ja altistuvat myös koepalakomplikaatioille. Eturauhasen koepaloja otetaan vuosittain yli 1 miljoona kappaletta Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Jokaisen koepalan ottoon liittyy riski komplikaatiosta. Tässä väitöskirjassa tutkin koepalakomplikaatioiden riskitekijöitä ja miten komplikaatioita voidaan vähentää. Pyrin selvittämään, miten tarvittavien koepalojen määrää voidaan vähentää ja täten myös niihin liittyviä komplikaatioita. Tutkimusasetelmat: Osatyö I: Aktiiviseurannassa otetaan toistuvia koepaloja, jotta mahdollinen syövän eteneminen voidaan todeta ajoissa. Komplikaatio voi johtaa siihen, että sitoutuminen seurantaan ja uuteen koepalaan vähenee. On myös esitetty, että aktiiviseurannan toistuvat koepalat ovat itsenäinen riskitekijä komplikaatioille. Tässä osatyössä tutkin komplikaatioiden riskitekijöitä ja sitä, miten komplikaation saaminen vaikuttaa seurannan toteutumiseen. Osatyö II: Merkittävin riskitekijä koepalainfektiolle on suoliston fluorokinoloni resistentti E.coli -bakteeri. Koepalainfektion voi myös aiheuttaa fluorokinoloneille herkkä bakteeri. Osatyössä II tutkin suoliston E.coli -bakteerikantojen antibioottiresistenssiä ja kuinka se liittyy infektioihin miehillä, joilta otettiin eturauhasen koepala. Suolistonäyte kerättiin koepalan yhteydessä ja bakteerikantojen antibioottiherkkyydet analysoitiin. Suolistobakteereiden antibioottiherkkyyksiä verrattiin koepalainfektioiden aiheuttajabakteereiden antibioottiherkkyyksiin. Osatyö III: Aktiiviseurantaprotokollia on monia erilaisia. Tiuhassa seurannassa miehet altistuvat useammin koepalakomplikaatioille mutta toisaalta, harvassa seurannassa syövän etenemistä ei ehkä todeta ajoissa. Osatyössä III vertasin kahta seurantakohorttia 1) the European Randomized study of Screening for Prostate Cancer (ERSPC) -kohortti ja 2) the Prostate cancer Research International: Active Surveillance (PRIAS) -kohortti. Kohorttien kuolleisuutta (OS), eturauhassyöpäkuolleisuutta (CSS), etäpesäkkeiden kehittymistä (MFS) sekä aktiivihoitoon siirtymistä (TFS) verrattiin keskenään. Osatyö IV: Kohdennetut koepalat (MRI-TB) ovat parantaneet eturauhassyövän diagnostiikkaa huomattavasti. MRI-TB tekniikkaan liittyviä infektioita ei ole laajemmin tutkittu. MRI-TB tekniikassa koepalalieriöitä otetaan vähemmän verrattuna systemaattisiin biopsioihin (SB). Osatyössä IV vertasin infektioiden yleisyyttä MRI-TB ja SB koepalojen jälkeen. Tulokset ja johtopäätökset: Osatyö I: Toistuvat koepalat eivät itsessään lisänneet infektioriskiä seuraavan koepalan yhteydessä. Toisaalta, koepalakomplikaatiot olivat hyvin yleisiä: yksi viidestä miehestä sai koepalaan liittyvän komplikaation. Ne potilaat jotka olivat saaneet komplikaation eivät osallistuneet yhtä todennäköisesti seurantakoepaloihin. Tarpeettomia koepaloja tulisi välttää jotta vältytään komplikaatioriskeiltä ja jotta seuranta toteutuisi suositetulla tavalla. Osatyö II: Potilaiden suolistosta löytyi E.coli -bakteerikanta, jolla oli lievästi alentunut herkkyys siprofloksasiinille. Nämä bakteerit altistivat potilaan koepalainfektiolle. Bakteereita ei vielä luokitella resistenteiksi yleisesti käytössä olevilla raja-arvoilla, mutta ne eroavat villityypin kannoista, koska ne pystyvät suojaamaan itseään antibiooteilta jonkin verran. Tämä löydös selittää, miksi nämä E.coli -bakteerikannat pystyvät aiheuttamaan infektion oikeasta antibioottiprofylaksiasta huolimatta. Osatyö III: Tiuha seuranta ei parantanut potilaiden ennustetta pienen riskin eturauhassyövässä seurannan alkuvaiheessa. Kohorttien välillä ei ollut eroa tutkituilla mittareilla. Koepalaan liittyy aina riski komplikaatioista. Jotta vähennetään koepalaan liittyviä komplikaatioita ja lisätään sitoutumista seurantakoepaloihin, tulee välttää tarpeettomia koepaloja varsinkin seurannan alkuvaiheessa. Osatyö IV: Infektiokomplikaatiot olivat yleisempiä SB ryhmässä. Vakavissa infektioissa ei todettu eroa ryhmien välillä. Eron puuttuminen vakavissa infektioissa liittyy todennäköisesti riittämättömään tilastolliseen voimaan tämän päätepisteen osalta. Virtsatieinfektioiden riski lisääntyi, kun otettujen koepalalieriöiden määrä kasvoi. Infektioiden välttämiseksi on tehtävä kaikki mahdollinen ja MRI-TB on yksi väline tähän.
-
(Helsingin yliopisto, 2022)Työn aiheena on Hera-jumalattaren kultti kreikkalaissiirtokunnassa Poseidoniassa/Paestumissa Etelä-Italiassa. Tutkimuksessa käytetään laajasti arkeologista ainestoa, kuten jumalatarta kuvaavia savifiguureja ja erilaisten palvontapaikkojen topografisia ja arkkitehtonisia piirteitä. Poseidonian perustivat 7. vs. eaa. lopussa Sybariksen kaupungista kotoisin olevat kreikkalaiset. Kaupunki sijaitsi Magna Graeciassa Joonian meren rannalla. Sybarislaiset olivat akhaialaista alkuperää. Yksi palvotuimmista jumalista akhaialaisten keskuudessa oli Hera. Hänelle omistetut pyhäköt ja palvontapaikat levisivät Etelä-Italiassa akhaialaisten maahanmuuton myötä. Lukaanit olivat itaalinen kansa, joka asui Sele-joen tasankoa ympäröivillä ylängöillä. Tutkimuksen kohde on prosessi, jonka kautta paikalliset itaaliset lukaanit omaksuivat ja jatkoivat kulttia, edelleen sen jälkeen, kun he olivat ottaneet kaupungin haltuunsa kreikkalaissiirtokuntalaisilta vuonna 420/410 eaa. ja olivat nimennyt sen uudelleen Paistomiksi paikallisen idiomin mukaan. Tutkimus poikkeaa perinteisestä tutkimusnäkökulmasta. Kyseinen näkökulma suosii kultin kreikkalaisten elementtien tutkimista ja laiminlyö paikallisen lukaanikansan merkitystä sille, että kultti säilyi Rooman keisariajalle asti. Lukaanien uskonnon tärkeimmillä jumalattarilla oli samankaltaisia piirteitä kuin Poseidonian kreikkalaisella Heralla. Tämä seikka helpotti Heran kultin omaksumista lukaanien keskuudessa. Vertaamalla Heraa kuvaavia figuureja ja Heralle omistettujen pyhättöjen topografisia piirteitä lukaanijumalattarien ikonografiaan ja lukaanisten palvontapaikkojen pirteisiin, tutkimus pyrkii osoittamaan, että kulttien välillä oli uskonnollisia yhteyksiä, jotka takasivat Heran kultin jatkumisen Poseidoniassa lukaaniajalla. Heran ikonografia oli lukaaniajalla erittäin geneeristä. Se kuvaili kuninkaallista naisjumalahahmoa, tavalla mikä olisi sopinut myös muille kreikkalaisjumalattarille (Demeter, Afrodite) tai lukaanien jumalattarille (Mefitis). Mefitista voi pitää Heran lukaanisena vastikkeena. Hän oli Poseidonian Heran tavoin kasvillisuuden, eläinten ja maan hedelmällisyyden jumalatar, joka omasi myös ktoonisia (eli maaperään, tuonpuoleisuuteen ja hedelmällisyyteen liittyviä) piirteitä. Poseidonian/Paestumin Heran pyhätöissä sijaitsee useita rakennuksia, joiden arkkitehtoniset piirteet ovat askarruttaneet tutkijoita, sillä ne eivät myötäile kreikkalaisia arkkitehtonisia käytäntöjä. Näille löytyy kuitenkin vastaavanlaisia esimerkkejä 300-luvun eaa. lukaanipyhätöistä, kuten eräät yhteiseen rituaaliruokailuun tarkoitetut hallit ja rituaalipeseytymistä varten rakennetut rakennukset osoittavat. Merkkinä tästä ovat ruokailua varten tarkoitettujen keramiikka-astioiden runsaat löydöt lukaanipyhätöistä. Näiden astioiden käyttö yleistyi 300-luvulla eaa. myös Poseidonian Heran pyhätöissä, mikä osoittaa, että yhteisen rituaaliruokailun merkityksen kasvu Poseidoniassa/Paestumissa oli lukaanien vaikutuksen tulosta. Mitä tulee rituaalikäytäntöihin, yhteisen rituaaliruokailun lisääntyminen johtui lukaanisten ktoonisten kulttien saapumisesta kaupunkiin tai siitä että lukaanisten agraaristen kulttien ktooniset aspektit tulivat osaksi kreikkalaisia kultteja. Tämä pätee myös Heran kulttiin.
-
(Helsingin yliopisto, 2022)Tämä väitöskirja koskee läsnäolon ja yhteistyön tukemista samanaikaisessa verkon yli tapahtuvassa vuorovaikutuksessa, ja menetelmiä yhteistyön mittaamiseksi. Yhteistyötehtäviä kehitettiin tutkimussarjassa, joka tutkii yhteistoimintaa tietokonevälitteisessä kommunikaatiossa. Verkossa tapahtuva ihmistenvälinen vuorovaikutus on hyvin suosittua, ja sen käyttö on lisääntynyt viime vuosina. Sitä käytetään yhteistyöhön ja sosiaalisten suhteiden ylläpitoon. Meidän sosiaaliset kykymme ovat kuitenkin kehittyneet kasvokkain tapahtuvassa vuorovaikutuksessa, ja verkossa pienet eleet, ilmeet ja ihmisten välinen tahdistuminen, joiden avulla ymmärrämme toistemme tunteita ja aikeita, jäävät usein vähemmälle huomiolle. Ensimmäinen osatutkimus osoitti, että aivojen välistä tahdistumista tapahtuu kun ihmiset pelaavat verkkopeliä ilman fyysistä läsnäoloa, ja että tahdistuminen on yhteydessä yhteistyössä suoriutumiseen. Toisessa osatutkimuksessa kehitettiin menetelmää, jolla voidaan arvioida yhteistyötä virtuaalitodellisuudessa, ja vertailla sitä kasvokkain tapahtuvaan yhteistyöhön. Kolmas osatutkimus tutki sykeinformaation käyttämistä kommunikaatiossa, ja osoitti sen olevan haitallista yhteistyötehtävässä suoriutumisen suhteen. Kokonaisuudessaan väitöstutkimus osoittaa, että verkkovuorovaikutusta voidaan kehittää yhteistyötehtävillä. Aivojen välisen tahdistumisen lisääminen voi myös olla keino parantaa läsnäolon tunnetta ja empatiaa verkossa. Lopuksi esitellään moninpelitehtävä, SynchroMouse, jonka on tarkoitus lisätä tahdistumista etänä.
-
(Helsingin yliopisto, 2022)Syövän immunoterapia eli elimistön immuunipuolustuksen aktivoiminen pahanlaatuisia soluja vastaan on lupaava hoitomuoto verisyövissä. Immunoterapioita voitaisiin tehostaa ja kohdentaa paremmin ymmärtämällä miten immunologiset ominaisuudet riippuvat syöpäsolujen perimän muutoksista ja eroavat syöpätyyppien välillä, mitkä mekanismit määrittävät syöpäsolun herkkyyden immuunisoluille, ja miten näitä mekanismeja voitaisiin hyödyntää lääkkeiden avulla. Funktionaalinen genomiikka tarjoaa geeniekspressioprofiloinnin ja funktionaalisten geeniseulontojen kaltaisia työkaluja näiden syöpäimmunologian kysymysten tutkimukseen. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää yhteyksiä immunologisten piirteiden ja verisyöpien molekyylitason alatyyppien kanssa (osatyö I), aggressiivisen NK-soluleukemian geneettinen perusta ja lääkeherkkyysprofiili (osatyö II), vastustusmekanismeja imusoluvälitteiselle solutapolle (osatyöt III ja IV) ja yhdistelmälääkehoitoja CAR-T-soluhoidoille (osatyö IV) käyttäen funktionaalista genomiikkaa ja lääkkeiden tehoseulontaa. Yli 10 000 verisyöpäpotilaan genomitiedosta paljastui immuunisolujen määrään liittyviä tekijöitä kuten myelodysplastisen oireyhtymän kaltaisen alatyypin akuutissa myeloisessa leukemiassa (AML), DNA:n metylaation vaikutus antigeenien esittelyyn, sekä tietyille syöpätyypeille ominaisia immunologisia piirteitä, kuten T-solujen toimintaa estävä VISTA myeloisissa maligniteeteissa ja syöpä-iturata-antigeenit multippelissa myeloomassa. Altistamalla verisyöpäsoluja NK-soluille havaitsimme, että syöpäsolujen tyyppi vaikutti sekä NK-soluissa tapahtuvaan aktivaatiovasteeseen että syöpäsolujen herkkyyteen NK soluille: AML-solut olivat herkempiä kuin B-soluisen akuutin lymfoblastileukemian solut. Perimänlaajuiset CRISPR-seulonnat verisyöpäsolulinjoissa paljastivat herkkyyseroja selittäviä syöpäsolujen sisäisiä mekanismeja ja nostivat esiin uusia NK-soluherkkyyden säätelijöitä, kuten solujen kiinnittymismolekyylit SPN, SELPLG ja CD44 sekä geenien ilmentymisen säätelijät MYB, YTHDF2, ja CMIP. Somaattiset mutaatiot STAT3- ja DDX3X-geeneissä, RAS-MAPK-signaloinnissa sekä monissa epigeneettisissä säätelijöissä muodostivat aggressiivisen NK-soluleukemian geneettisen perustan, ja lääkeherkkyysseulonnalla havaittiin JAK-estäjät ja BCL2-perheen estäjät mahdollisina hoitoina. Yli 500 syöpälääkkeestä SMAC-mimeeteiksi kutsuttu lääkeryhmän herkisti leukemiasoluja CAR-T-soluille. Löydösten perusteella syövän molekyylitason alatyyppien huomioiminen voi olla hyödyksi optimaalisten immunoterapioiden etsinnässä. Työssä osoitetut geneettiset mekanismit ja lääkkeet voisivat auttaa uusien täsmähoitojen ja immunoterapioiden kehittämisessä verisyöpiin.
-
(Helsingin yliopisto, 2022)Sepelvaltimotauti on yleisin sydän- ja verisuonitauti, sekä eniten ennenaikaisia kuolemia aiheuttava tauti maailmanlaajuisesti. Sepelvaltimotaudin kokonaisriskiin vaikuttavat sekä perimä että ympäristötekijät. Tämä väitöskirja pyrkii parantamaan sepelvaltimotaudin ja sen riskitekijöiden geneettisen taustan ymmärrystä sekä riskiarviointia 1) kehittämällä tilastollisia menetelmiä, joita käytetään biomarkkereiden geneettisessä monimuuttuja-analyysissä, 2) laajentamalla sepelvaltimotaudin tutkimuksessa käytettyä riskitekijöiden joukkoa, 3) hyödyntämällä populaatiota, johon on rikastunut monia geneettisiä variantteja, joilla on erityisen suuri vaikutus erilaisten tautien riskiin ja 4) tunnistamalla korkeassa sepelvaltimotautiriskissä olevia henkilöitä hyödyntäen sekä perinteisiä että geneettisiä riskitekijöitä. Hyödyntäen LPA geenissä olevan KIV2-CN kopiolukuvariantin kanssa kytkeytyneitä variantteja kehitimme uuden menetelmän kopiolukuvariantin estimoimiseksi suuressa populaatiossa. Tämä mahdollistaa tunnetun yhteyden sepelvaltimotaudin ja KIV2-CN välillä tarkastelemisen ilman kallista sekvensointia. Kehittämällä geneettisessä analyysissa käytettyjä monimuuttujamenetelmiä, me sekä löysimme uusia geneettisiä alueita, jotka ovat yhteydessä keskenään korreloituneiden tulehdusmarkkereiden kanssa, mutta myös paransimme monimuuttujamenetelmien jatkoanalyysi mahdollisuuksia. Lisäksi, laajentamalla tutkittavaa sepelvaltimotaudin riskitekijöiden joukkoa, me sekä saimme uutta tietoa Lp(a):n geneettisistä yhteyksistä sepelvaltimotautiriskiin, että löysimme uuden geneettisen yhteyden tulehdusmarkkereiden ja laskimoveritulpan välillä. Suuressa suomalaisessa biopankkitutkimuksessa, havaitsimme Suomeen huomattavasti rikastuneen MFGE8 geenin variantin olevan yhteydessä sepelvaltimotautiriskiin. Tämä variantti ei kuitenkaan ole yhteydessä yleisesti käytettyihin sepelvaltimotaudin riskitekijöihin, kuten veren rasva-arvoihin. Sen sijaan tuloksemme ovat linjassa aiemman tiedon kanssa MFGE8:n yhteydestä tulehdukselliseen verisuonten seinämien ikääntymisprosessiin. Kun arvioimme ja kommunikoimme tutkimukseen osallistujille heidän sepelvaltimotautiriskinsä käyttäen sekä perinteisiä sepelvaltimotaudin riskitekijöitä että yhdistämällä tähän geneettisen tiedon, näimme että tieto omasta tautiriskistä vaikutti terveyskäyttäytymiseen, mikä näkyi parantuneena riskitekijäprofiilina. Huomasimme myös, että geneettisen ja perinteisten riskitekijöiden perusteella tehtyjen riskiarvioiden kommunikoinnilla oli omat, itsenäiset vaikutukset terveyskäyttäytymiseen.
-
(Helsingin yliopisto, 2022)Nuorten rikollisuudessa on havaittu viime aikoina muutoksia, jotka ovat herättäneet keskustelua nuorten väkivallan vakavuudesta. Koska sosioekonomisesti huono-osaisten nuorten rikollisuuden on todettu olevan kasvussa, on syytä pohtia, onko näillä asioilla yhteyttä. Monet kriminologiset teoriat pyrkivät selittämään rikollisuutta ja sen riskitekijöitä keskittymättä tarkemmin väkivaltatekojen vakavuuteen. Tässä tutkielmassa tarkastellaan väkivallan vakavuutta ja siihen liittyviä lapsuuden riskitekijöitä kriminologisen teoriakehyksen ja tutkimuskirjallisuudessa käydyn keskustelun pohjalta. Tutkielmassa tarkasteltiin laajan rekisteriaineistosta poimitun otoksen (n = 733 571) avulla 15–20-vuotiaiden nuorten väkivaltarikollisuutta ja lapsuuden huono-osaisuuden yhteyttä väkivaltatekojen vakavuuteen ja toistuvuuteen. Tutkimuksessa lapsuuden huono-osaisuuden mittareina käytettiin sijoittamista kodin ulkopuolelle, vanhempien väkivaltarikollisuutta, perheen saamaa toimeentulotukea ja vanhempien matalaa koulutusta. Analyysimenetelmänä käytettiin multinomiaalista logistista regressioanalyysia ja tuloksia tarkasteltiin myös ennustettujen todennäköisyyksien avulla absoluuttisten erojen selvittämiseksi. Väkivallan vakavuuden ja tekojen toistuvuuden perusteella muodostettujen ryhmien tarkastelu osoittaa, että vakavan väkivallan sekä toistuvan lievän väkivallan ryhmät ovat keskenään hyvin samankaltaisia. Vain pieni osa nuorista on epäiltynä vakavasta väkivaltarikoksesta tai monista lievistä väkivaltateoista. Näissä ryhmissä tehdään kuitenkin henkilömäärään suhteutettuna kaikkein eniten kaikkia rikoksia, eli ryhmät kuvaavat hyvin rikosaktiivista osaa nuorista. Tutkimustulosten perusteella kaikki mitatut huono-osaisuuden muodot lisäävät riskiä tehdä vakavaa tai toistuvaa väkivaltaa. Vakavasta väkivallasta sekä useista lievistä väkivaltateoista epäillyt nuoret näyttäytyvät erityisen huono-osaisina. Vaikka lapsuuden huono-osaisuus lisääkin väkivallan riskiä suuresti verrattaessa niihin, joilla näitä kokemuksia ei ole, todellisuudessa riski syyllistyä vakavaan väkivaltarikokseen on erittäin pieni myös huono-osaisen lapsuuden kokeneiden nuorten keskuudessa. Tutkimuksen perusteella kriminologinen teoriakehys on hyödyllinen myös väkivallan vakavuuden ja vakaviin tekoihin liittyvien riskitekijöiden tarkastelussa. Rikoksentorjunnan kannalta tutkimuksen relevanssi on auttaa tunnistamaan niitä lapsia, jotka tulevat todennäköisemmin tekemään nuoruudessaan eniten väkivaltaa tai vakavimpia väkivaltatekoja. Tutkimuksen tulosten perusteella näyttää siltä, että huono-osaisuutta lapsuudessaan kokeneet ovat suuremmassa riskissä tehdä väkivaltarikoksia nuoruutensa aikana kuin ne nuoret, joilla tällaisia riskitekijöitä ei ole.
-
(Helsingin yliopisto, 2022)Luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen, uhanalaiset eläimet ja ilmastonmuutos ovat tuoneet eläimet uudella tavalla eri tieteenalojen tutkimuksiin ja mediassa käytäviin keskusteluihin. Ekokriisin aika edellyttää tarkastelemaan kriittisesti myös ihmisten väliseen vuorovaikutukseen rajoittuvaa kasvatuksen ajatusta. Antroposentrinen eli ihmiskeskeinen ajattelu läpäisee vielä monin paikoin opetussuunnitelmia eri kouluasteilla ja yleisesti suomalaisia kasvatuksen käytäntöjä. Esitän teoreettismetodologisessa väitöstutkimuksessani, että viimeistään nyt on aika alkaa pohtia kriittisesti millaiset tietämisen, olemisen ja tekemisen tavat ohjaavat eläinsuhteitamme kasvatuksen ja oppimisen kontekstissa ja millaisin keinoin voitaisiin päästä kohti monilajisen maailmasuhteen laajempaa ymmärtämistä ja hyväksymistä. Esittelen tutkimuksessa monilajisen kasvatuksen teoreettisia, metodologisia ja pedagogisia lähtökohtia. Laajasti katsottuna kysymys on ihmisten suhteista toisiin eläimiin ja niiden paikasta yhteiskunnassa, kasvatuksessa ja oppimisessa. Tutkimuksessa kutoutuvat yhteen vähemmän perinteiset tietämisen tavat, affektiteoriat ja ihmistieteellisen eläintutkimuksen näkökulmat. Näkökulmia tarkastellaan jälkihumanistisen ihmis- ja maailmankäsityksen kautta ja tarjoillaan tarinoina suhteista ja suhteisuuksista toisten eläinten kanssa. Väitöskirja jakautuu kolmeen osaan ja jokainen osa vastaa asettamaani tutkimuskysymykseen. Tutkimuskysymys 1. Minkälaiset käänteet ja kehitysvaiheet eri tieteen ja tutkimuksen aloilla ovat alkaneet tehdä monilajisen kasvatuksen tarpeellisuuden näkyväksi? Tutkimuksen ensimmäisessä osassa esittelen sellaisia tieteessä tapahtuneita käänteitä ja kehitysvaiheita, jotka toimivat perusteluna monilajisen kasvatuksen tarpeellisuudelle. Perustelut löytyvät jälkihumanistisen ajattelun viitekehyksestä, toisiin eläimiin liittyvän tiedon ja asenteiden muutoksista sekä affektien tunnistamisesta eläinsuhteissamme. Tutkimuskysymys 2. Miten monilajisen kasvatuksen muotoja voidaan tutkia? Tutkimuksen toisessa osassa asemoin tutkimukseni jälkilaadulliseen tutkimusorientaatioon ja esittelen metodista lähestymistapaa monilajisen pedagogiikan toteuttamisen tueksi. Esittelen tarinankerronnan menetelmän, jonka olen nimennyt räsymattotarinoinniksi. Sen avulla voidaan tutkia monilajisia suhteita kriittisesti ja löytää toimintaan suuntaavia sekä näkymättömissä olleita ilmiömaailmoja. Tutkimuskysymys 3. Millaista käsitteellistä kehystä ja pedagogiikkaa monilajinen kasvatus edellyttää? Tutkimuksen kolmannessa osassa rakennan käsitteellistä sekä pedagogista kehystä monilajiselle kasvatukselle. Monilajisen kasvatuksen lähtökohdiksi tarvitaan käsitteellistä muutosta. Tässä tutkimuksessa vuorovaikutus nähdään vuoroon vaikuttamisen (interaktio) sijaan yhteismuotoutuvana (intra-aktio), jossa suhteisuus, toimijuus ja tilanteisuus ihmisten ja toisten eläinten välillä kutoutuvat yhteen. Tietäminen nähdään mieluummin taipuvana (diffraktio) kuin peilaavana (reflektio), ja ruumiillinen tietäminen ja ei-tietäminen otetaan faktatiedon rinnalle eläinsuhteita tarkasteltaessa. Entä-jos-tietäminen kutsuu sumeiden aukkojen reunoille, joissa ei voida koskaan olla varmoja mistään. Monilajisen kasvatuksen pedagogisiksi lähtökohdiksi esitän kolmea ulottuvuutta: Näitä ovat affektiivinen ulottuvuus, etologinen ulottuvuus ja eettispoliittinen ulottuvuus. Affektiivinen ulottuvuus korostaa ihmisyksilöiden tunteiden tarkastelua ja toiminnan näkökulmasta ehdottaa, että monilajisessa kasvatuksessa myös hankalien ja tahmaisten tunteiden käsittely on keskeisessä roolissa. Etologinen ulottuvuus korostaa ymmärrystä eläinten tunteista ja tietoisuudesta ja ehdottaa, että kouluissa toteutetaan entistä enemmän todellisia kohtaamisia toisten eläinten kanssa. Eettispoliittinen ulottuvuus korostaa eläinsuhteisiin liittyvää arjen aktivismia, jota voidaan toteuttaa osallistumalla esimerkiksi eläinsuojeluyhdistysten toimintaan. Kaikki kolme pedagogista ulottuvuutta kutoutuvat toisiinsa ja ovat monilajisen kasvatuksen pedagogisissa käytännöissä toisiaan tukevia elementtejä. Avainsanat: affekti, eläinkäänne, eläinpedagogiikka, jälkihumanismi, jälkilaadullinen tutkimus, kanssakuljeskelu, kumppanuuslaji, monilajinen kasvatus
-
(Helsingin yliopisto, 2022)Laskimonsisäiseen lääkkeen annosteluun liittyy merkittävä lääkityspoikkeamien ja vakavien haittatapahtumien riski. Sairaaloissa käytetään useita laskimoon annosteltavia suuren riskin lääkkeitä, joiden virheellinen käyttö johtaa muita lääkkeitä todennäköisemmin vakaviin haittoihin. Tässä tutkimuksessa tunnistettiin järjestelmällisen kirjallisuuskatsauksen perusteella lääkityspoikkeamien järjestelmälähtöisiä syitä (osatyö I) sekä lääkehoitoprosessin suojauksia (osatyö II). Lisäksi tutkittiin älyinfuusiopumppujen käyttöönottoa vastasyntyneiden teho-osastolla. Teoreettisena viitekehyksenä käytettiin inhimillisen erehdyksen teoriaa ja järjestelmänäkökulmaa lääkehoitoprosessin riskien hallinnassa. Osatyön I aineistosta (n=11 tutkimusta) tunnistettiin lääkityspoikkeamien syntyyn vaikuttavia järjestelmälähtöisiä syitä, jotka liittyivät lääkehoidon määräämiseen (n=6), käyttökuntoon saattoon (n=6), antoon (n=6), jakeluun ja varastointiin (n=5) sekä seurantaan (n=2). Yleisimpiä syitä olivat riittämättömät toimenpiteet suuren riskin lääkkeiden turvallisen käytön varmistamisessa, ammattilaisten heikot tiedot lääkkeistä, virheet laskutoimituksissa ja kaksoistarkistuksissa sekä toisiltaan näyttävien ja kuulostavien lääkkeiden sekaantuminen keskenään. Osatyön II aineistossa (n=46 tutkimusta) kuvattiin lääkehoitoprosessin suojauksia, jotka liittyivät lääkkeiden annosteluun (n=24), määräämiseen (n=8), käyttökuntoon saattoon (n=6), hoidon seurantaan (n=2) ja jakeluun (n=1). Lisäksi viidessä tutkimuksessa kuvattiin useaan lääkehoitoprosessin vaiheeseen liittyviä suojauksia. Katkeamattoman lääkehoitoprosessin piirteitä tunnistettiin 61 prosentissa tutkimuksista ja älyinfuusiopumput olivat eniten tutkittu suojaus (24 %). Osatyö III toteutettiin monimenetelmätutkimuksena. Vastasyntyneiden teho-osastolla raportoitujen lääkityspoikkeamien pohjalta kehitettiin simulaatiotyyppisiä testitapauksia, joilla arvioitiin annosrajojen sopivuutta älyinfuusiopumppujen lääkekirjastoon. Lääkityspoikkeamista 3,5 % (n=21/601) liittyi väärään infuusionopeuteen ja niiden perusteella testitapauksiksi määritettiin 2-, 5- ja 10-kertaiset infuusionopeudet sekä eri lääkkeiden antonopeuksien sekaantuminen keskenään. Testitapauksissa (n=226) infuusiopumput eivät hälyttäneet tavanomaisia nopeuksia ohjelmoitaessa (n=32), mutta virheellisistä infuusionopeuksista 73 % (n=70/96) aiheutti hälytyksen. Nopeuksien sekaantuminen keskenään laukaisi hälytyksen vain 24 %:ssa (n=24/98) testitapauksista. Sairaaloiden laskimonsisäinen lääkehoitoprosessi kehittyy kohti katkeamatonta lääkehoitoprosessia, mutta se on edelleen altis lääkityspoikkeamille. Kirjallisuuskatsauksiin sisällytettyjen tutkimusten laatu oli pääosin heikko, joten lääkityspoikkeamien riskitekijöitä ja suojauksia tulee edelleen tutkia yhä laadukkaammissa tutkimusasetelmissa. Uusien suojausten käyttöönotto muuttaa myös riskikohtia, mikä korostaa ennakoivan riskienhallinnan merkitystä osana sairaaloiden toimintaa.
-
(Helsingin yliopisto, 2022)Tämän tutkimuksen aiheena on EU-tavaramerkin rekisteröinti käytön kautta saavutetun erottamiskyvyn nojalla. EU-tavaramerkkioikeudessa, ja tavaramerkkioikeudessa ylipäätään niin ylikansallisesti kuin myös kansallisesti, on perinteisesti katsottu sallituksi, että jokin rekisteröitäväksi haettuihin tavaroihin ja palveluihin nähden kuvaileva tai muuten lähtökohtaisesti erottamiskyvytön merkki voidaan rekisteröidä tavaramerkiksi sen käytön kautta saavutetun erottamiskyvyn nojalla. Tällä tavaramerkkioikeudellisella doktriinilla eli opilla on käytännössä tärkeä portinvartijan rooli EU-tavaramerkkioikeudessa. Se päättää, päästetäänkö tietyt merkit — niiden lähtökohtaisista vajaavaisuuksista huolimatta — sittenkin tavaramerkkirekisteriin ja suojan piiriin. Tutkimuksessa selvitetään, kuinka hyvin tämä oppi toimii nykyisessä muodossaan. Tähän vastaamiseksi on tarpeen selventää tämän opin tarkoitusta ja edellytyksiä, joilla tavaramerkistä voi tulla erottamiskykyinen sen käytön myötä. Tutkimuksessa esitetään, että EU-tavaramerkin rekisteröinti käytön kautta saadun erottamiskyvyn perusteella on lähtökohtaisesti perusteltua. Tämä perusteltavuus on kuitenkin viime kädessä riippuvaista siitä, minkälaisiksi tälle opille asetetut edellytykset muotoillaan. Tämä oppi kätkee sisälleen useita monimutkaisia edellytyksiä. Ne on tässä tutkimuksessa muotoiltu seuraavaksi seitsemän (7) kohdan listaukseksi. Rekisteröitäväksi haettu (tai virheellisin perustein EU-tavaramerkiksi rekisteröity ja mitätöidyksi haettu) lähtökohtaisesti erottamiskyvytön merkki on 1) oikeaan aikaan 2) saanut kohdeyleisön keskuudessa ja 3) rekisteröinnin kohteena olevien tavaroiden ja palvelujen osalta 4) uuden ja kaupallista alkuperää osoittavan merkityksen 5) merkin käytön kautta, 6) merkittävässä osassa kohdeyleisöä ja 7) merkityksellisessä osassa EU:n maantieteellistä aluetta. Moni näistä edellytyksistä toimii nykymuodossaan melko hyvin. Erityisiä ongelmia liittyy kuitenkin edellä mainittuihin edellytyksiin 6 ja 7. Näistä edellytyksistä käytetään tässä tutkimuksessa nimitystä ”ydinedellytykset”. Tutkimus tarjoaa ratkaisuja esitettyihin ongelmiin. Mainittujen ydinedellytysten määrittelyä vaikeuttaa viime kädessä pelko tavaramerkkioikeudellisen suojan tosiasiallisesta laajuudesta ja kilpailulle aiheutuvasta haitasta.
-
(Helsingin yliopisto, 2022)Nykyisin kaikki käyttämämme laitteet ovat käytännössä aina yhteydessä Internettiin. Laitteemme voivat käyttää useita erilaisia yhteystapoja, mukaanlukien sekä langallisia, että langattomia verkkoja, kuten Wi-Fi ja mobiiliverkkoja. Kuitenkin laitteemme käyttävät pääsääntöisesti edelleen tietoliikenneprotokollia, jotka suunniteltiin alunperin 1980-luvulla. Tällöin laitteet pystyivät viestimään suoraan toistensa kanssa ilman, että välissä oli verkkolaitteita, jotka piilottivat osia verkosta taakseen. Tämä näkyy protokollien suunnittelussa siten, että jokaisella yhteydellä on määritetyt lähde- ja kohdeosoitteet. Nykyisin laitteemme käyttävät edelleen samaa yhteysparadigmaa, vaikka ne voisivat niputtaa yhteen useampia tietoliikenneyhteyksiä. Tällöin saisimme paremmin käyttöön verkon tarjoaman suorituskyvyn ja muut ominaisuudet. Vuosien saatossa on kehitetty erilaisia monitie (eng. multipath) ja moniyhteys (eng. multihoming) tietoliikenneprotokollia, joiden avulla laitteet pystyvät käyttämään useampia polkuja verkon yli kohteeseensa. Nämä protokollat eivät kuitenkaan ole vielä yleistyneet, sillä kaikki verkkolaitteet eivät tue niitä. Emme myöskään pysty vaikuttamaan kuin ainoastaan epäsuorasti siihen, mitä yhteyttä laitteemme käyttävät. Yksi ratkaisu on tähän ottaa käyttöön ohjelmallisesti määritetyt verkot (eng. Software-Defined Networking, SDN). SDN on paradigma, jonka avulla verkkoihin voidaan tuoda älykkyyttä ja mahdollistaa mm. tehokkaampi liikenteen reititys verkoissa. Tämän väitöskirjatutkimuksen tarkoituksena on käsitellä moniliitettävyyden ongelmia ja ratkaisuja. Tutkimus valottaa miksi moniliitettävyys on edelleen hankala toteuttaa, sekä esittelee kaksi tekniikkaa toteuttaa moniliitettävyys. Ensimmäinen tekniikka soveltaa ohjelmallisesti määritettyjä verkkoja käyttäen hyväkseen väitöskirjan aikana tehtyä tutkimusta, ja toinen tekniikka kerää saman katon alle useita erilaisia monitie- ja moniyhteysprotokollia yhdeksi moniliitettävyyskirjastoksi. Väitöskirjassa esitellään myös kaksi menetelmää tuoda ohjelmallisesti määritetyt verkot laitteisiin, joita ei ole suunniteltu niitä silmällä pitäen. Näiden menetelmien avulla voidaan hallita ja tuoda uusia ominaisuuksia jo olemassa oleviin verkkoihin. Väitöskirjassa esitellään myös koneoppimista soveltava älykäs järjestelmä, joka havaitsee ja poistaa automaattisesti haavoittuvia laitteita verkosta.
-
(Helsingin yliopisto, 2022)Kielet ovat sidoksissa niiden kulttuuriseen, taloudelliseen, poliittiseen ja sosiaaliseen (status)arvoon. Arjessa tämä tarkoittaa, että kaikkia kieliä ei käytetä tasavertaisesti. Tämä korostuu erityisesti eliitin käytänteissä, kuten taloudessa, oikeustieteessä ja korkeakoulussa, johon tässä tutkimuksessa keskitytään. Kommunikointi oman kieliryhmän/kansalaisuuden/ja maan rajojen ulkopuolella vaatii usein lingua francan (yhteinen kieli) käyttöä. Korkeakoulujen kansainvälistymistoimissa englannin kielestä on tullut yhteinen kieli (lingua franca). Yhteiset kielet (lingua francat) ovat erittäin tärkeitä esimerkiksi hyvinvointi- ja sosiaalipalvelujen saatavuuden sekä poliittisen toimijuuden kannalta, mutta sen seurauksena voi syntyä alakohtaisesti muiden kielten käytön köyhtymistä, mikä taas vähentää kielellistä moninaisuutta ja johtaa tiedon, diversiteetin ja kansalaisoikeuksien heik-entymiseen. Korkeakoulujen kansainvälistymisstrategian myötä kielellinen moninaisuus on lisääntynyt suomalaisissa yliopistoissa. Tämä tutkimus perustuu käsitykseen korkeakouluista tiloina, joissa eri kielten asemaa tulisi voida kyseenalaistaa. Tämän tutkimuksen kohteena on kaksikielinen Helsingin yliopisto, joka noudattaa kolmikielistä kieliperiaatetta ja on sen vuoksi ihanteellinen tutkimuskohde tälle tutkimukselle, jossa tutkitaan kestävää kielellistä moninaisuutta. Kansainvälisten opiskelijoiden läsnäolo lisää paikallista kielellistä moninaisuuutta ja kanssakäyminen opiskelijoiden tuomilla eri kielillä hyödyttää akateemista yhteisöä. Edelliseen viitaten tässä tutkimuksessa tarkastellaan, kuinka yhteisellä kielellä (lingua franca) jaetaan tietoa kaventamatta sellaisia potentiaalisia kielellisiä rooleja/malleja, joita kansainväliset opiskelijat voivat edustaa. Tutkimuksen aineisto kerättiin kansainvälisiltä opiskelijoilta sekä yliopiston opettajilta tehtäväpohjaisten fokusryhmähaastattelujen ja puolistrukturoitujen haastattelujen avulla. Aineiston analyysissä hyödynnettiin diskurssianalyysin menetelmiä. Analyysin tavoitteena oli ymmärtää kielten ideologioita sekä asenteita ja kokemuksia eri kielten käytöstä ja oppimisesta sekä institutionaalisesta että subjektiivisesta näkökulmasta. Tutkimustulokset osoittavat, että samalla kun yliopisto tukee kielellistä moninaisuutta tarjoamalla erilaisia kielenoppimistilaisuuksia, kansainvälisille opiskelijoille ei lähtökohtaisesti jätetä tilaa käyttää omia kieliään. Tämä taas on linjassa laajempien, globaalien kieli ideologioiden kanssa. Kuitenkin aineistosta nousi esille myös erilaisia spontaaneja ja suunnittelemattomia tapoja huomioida kielidiversiteettiä. Kielitietoisen pedagogiikan ja siihen liittyvien aikaisempien tutkimusten sekä tämän tutkimuksen tulosten perusteella suositellaan kielellisen inkluusion lähestymistapaa opetukseen, jossa käytetään englantia opetuskielenä ja kommunikoinnin välineenä. Tällä lähestymistavalla pyritään edistämään kielellistä moninaisuutta, kulttuurienvälisen viestinnän osaamista ja kotikansainvälistymistä. Tärkeää on, että sitä ehdotetaan käytettäväksi englanninkielisillä (English as a medium of instruction) kursseilla, jotta se ei syrjäyttäisi suomea akateemisena tai opetuskielenä. Lähestymistavan tarkoituksena on haastaa kieli-ideologioita ja hyödyttää kaikkia korkeakouluopiskelijoita.
-
(Helsingin yliopisto, 2022)Taustaa. Haimaleikkauksen jälkeisiä komplikaatioita tavataan 30-60%lla potilaista. Yleisimmät komplikaatiot ovat haimafisteli (POPF), verenvuoto (PPH) ja viivästynyt mahalaukun tyhjeneminen (DGE). Komplikaatioita on pyritty vähentämään keskittämällä leikkaukset suuren volyymin yksiköihin, parantamalla kirurgista tekniikkaa, tutkimalla lääkeaineiden tehoa, sekä tunnistamaan korkean komplikaatioriskin potilaat. Paikallisesti levinneessä haimasyövässä kasvaimen infiltroidessa haiman viereisiin verisuoniin kasvain poistetaan kokonaisuudessaan ja poistetut laskimot korvataan siirteillä. Laajoihin haimaleikkauksiin liittyy suurempi komplikaatio- ja tukosriski. Potilaan toipumista leikkauksesta voi heikentää myös muut sairaudet, kuten parodontiitti. Bakteerien leviäminen tulehtuneista suun kudoksista voi aiheuttaa elimistössä kroonisen tulehdustilan. Tavoitteet. Osatyössä I ja II tutkimme pasireotidin, somatostatiini-analogin mahdollista haimafisteleitä ennaltaehkäisevää vaikutusta distaalisten haimaresektioiden jälkeen sekä pankreatikoduodenektomian jälkeen korkean fisteliriskin potilailla. Osatyössä III tutkimme tuloksia leikattavuuden rajoilla olevissa haimakasvaimissa, kun verisuonet jouduttiin rakentamaan uudelleen. Tavanomaisia verisuonikirurgisia tekniikoita verrattiin potilaan omasta laskimosta rakennettuun spiraalisiirteeseen. Osatyössä IV selvitimme parodontiitin esiintyvyyden sekä vaikutukset toimenpiteen jälkeiseen toipumiseen haiman kasvaimen vuoksi leikkaukseen tulevilla potilailta. Aineisto ja menetelmät. Väitöskirja koostuu neljästä osatyöstä, joista kolme ovat retrospektiivisiä ja neljäs prospektiivinen. Aineisto kerättiin HUS potilasaineistosta vuosilta 2000-2018. Osatyössä I analysoitiin haiman hännän resektion läpikäyneitä potilaita. Osatyöhön II analysoitiin korkean fisteliriskin potilaat, jotka tulivat pankreatikoduodenektomiaan. Osatyössä III, analysoitiin 1375 haimaleikatusta potilaasta samalla tehdyt verisuonikirurgiset toimenpiteet. Verisuonikirurgisia tekniikoita verrattiin toisiinsa. Prospektiivista osatyötä IV varten, testattiin haiman kasvainleikkaukseen tulevilta potilailta parodontiittia Periosafe® MMP-8-seulontapikatestin avulla. Tulokset ja johtopäätökset. Osatyössä I, 259 distaalisen resektion läpikäyneestä potilaasta 48 sai pasireotidia. Kliinisesti merkittäviä fisteleitä diagnosoitiin 40 (16%). Vakavampia komplikaatioita oli 25%:lla. Osatyössä II analysoitiin 153 potilasta, joista 58:lla (38%) arvioitiin olevan korkea riski saada haimafisteli leikkauksen jälkeen. Kliinisesti merkittäviä haimafisteleitä diagnosoitiin neljä (2.6%). Tutkimuksissa I ja II totesimme, ettei pasireotidilla ole vaikutusta leikkauksen jälkeisiin komplikaatioihin distaalisen haimaresektion jälkeen. Pankreatikoduodenektomian jälkeen potilailla, joiden haiman ja suolen välisen sauman fisteliriski arvioitiin korkeaksi, pasireotidi näytti vähentävän sen keskimääräiselle tasolle. Osatyössä III, analysoitiin 198 potilasta, joilla laajan haimaleikkauksen yhteydessä laskimoita jälleenrakennettiin. Spiraalisiirre tehtiin 69 (35%) potilaalle. Leikkauksen jälkeen porttilaskimon tai ylemmän suolilievelaskimon tukos diagnosoitiin kahdeksalla (4%) potilaalla. Verisuonikirurgisten tekniikoiden välillä komplikaatioissa ei ollut eroja. Spiraalisiirre todettiin turvalliseksi rekonstruktiometodiksi laajoissa haimaleikkauksissa. Osatyössä IV analysoitiin 194 potilasta, joista 68 (35%) diagnosoitiin parodontiitti. Esiintyvyys on korkeampaa haiman kasvainten vuoksi leikkauksiin tuleville potilailla kuin aikuisväestöllä keskimäärin. Laskimotukoksia havaittiin vähemmän potilailla kenellä ei ollut parodontiittia ja verenvuotoja leikkauksen jälkeen oli enemmän parodontiittia sairastavilla potilailla.
