E-thesis

Recent Submissions

  • Ghahramani, Abolfazl (Unigrafia, 2017)
    Occupational injuries are a major problem worldwide and affect all countries, particularly developing ones. In recent decades, the application of approaches such as the Occupational Health and Safety Management System (OHSMS) has led to the successful control of workplace injuries in high-income countries. The Occupational Health and Safety Assessment Series (OHSAS) 18001 as a world-recognized OHSMS has gained considerable acceptance by a large number of organizations. However, few studies have examined the effectiveness of OHSAS 18001 on safety performance in certified organizations. This study consisted of four sub-studies, and was conducted to explore the effect of OHSAS 18001 on the occupational injury, safety climate, and Occupational Health and Safety (OHS)practices in OHSAS 18001-certified companies compared with a control group in Iran. OHSAS 18001 practices were also examined in the certified companies, where interviews were conducted to explore the influencing factors on the effectiveness of OHSAS 18001. A negative binomial regression indicated no significant effect of OHSAS 18001 certification on the occupational injury rate. The second sub-study applied a new safety climate questionnaire, and a hierarchical regression indicated that the safety climate was influenced by the implementation of OHSAS 18001 and safety training. The third sub-study pointed to the better OHS practices of the certified companies compared with the control ones. The results also showed that adopting the OHSAS 18001 standard improved the documentation for the management of OHS, but did not lead to continuous improvement in the required practices. The evaluation of the collected evidence revealed the main reasons for a poor safety culture. The interviewees emphasized the internal and external influencing factors in the effectiveness of OHSAS including commitment of top management and the enforcement of OHS legal requirements. It can be concluded that the implementation of OHSAS 18001 in an organization is not a guarantee of improved safety performance and of the existence of a high-quality management system. This study suggests that certified companies should focus on proper improvement and maintenance of the implemented management systems by escalating their commitment to the requirements of the established management systems and by participating their employees in OHSAS 18001 practices. This study also emphasized the importance of providing safety training for employees who work in the certified companies. These efforts may help the companies in the creation of a good safety culture and the transforming the paper systems into effective management systems to make improvement in OHS performance.
  • Mehrabkhani, Soroush (2016)
    Målet med undersökningen är, att samla information av patienter angående loop-behandling på grund av cellförändringar i livmoderhalsen som orsakas av papillomvirus, HPV. Vissa av dessa förändringar kräver inga åtgärder, medan andra svårare förändringar kräver loop-behandling eller/och uppföljning. I uppföljningen efter loop-behandlingen beaktas behovet av fortsatta åtgärder och komplikationer, bland annat infektioner och blödningar. Studien undersöker kvaliteten av loopbehandlingsprotokollen i huvudstadsregionen. En liknande undersökning har inte tidigare utförts i Finland. Undersökningsmetoden innebär en retrospektiv undersökning, i vilken information samlades från patientdatabaser (Miranda och Endobase). Mängden av patienterna är 908. Informationen har samlats i Excel-format, varefter materialet analyserats. Kvaliteten av loop-behandlingsprotokollen är enligt resultaten bra. Det är dock vissa parametrar som inte alltid registreras efter en loopbehanding, t.ex konusens volym och djuphet (endast 1/3 del). Instrumentens storlek var dock oftast anmäld (95%). Efterkontrollen lyckades i allmänhet bra, bland annat Papa-prov (99%) och HPV-test (94%) togs nästan av alla. Mängden av patienter med allvarliga PAD- och Papa-fynd var i efterkontrollen låg (under 2%) Mängden CIN2+-fynd i loopbehandlingarna var utmärkt (>90%), men sjukdomsfria marginalernas mängd var aningen sämre (65%).
  • Leino, Kristina (2016)
    Kohdunkaulasyövän seulontojen löydösten ja niitä seuraavien jatkotutkimustulosten korrelaatiosta ei ole Suomessa tehty riittävästi kattavia tutkimuksia. Tutkimuksemme tavoitteena oli tutkia kolposkopiassa käyneiden naisten tulo-papan, kolposkopian yhteydessä otetun papan, Reid Colposcopy Index (RCI)-pisteiden ja kolposkooppisen diagnoosin sekä biopsian PAD:n korrelaatiota. Tutkimuksessa on selvitetty myös olennaiset aikaviiveet tiettyjen tutkimusten ja kirjausten välillä. Aineistona oli 908 seulontaiässä olevaa naista, jotka oli lähetetty kolposkopiatutkimukseen. Tarvittava data kerättiin potilastietojärjestelmistä (Miranda, Endobase) ja lisättiin Excel-taulukkoon. Kerätyt tiedot analysoitiin tilastotieteellisesti. Saimme selville, että tulovaiheen ja kolposkopian yhteydessä otetun irtosolunäytteen tulokset korreloivat toistensa kanssa melko huonosti, kuitenkin paremmin vahvempien muutosten, HSIL, kohdalla. Kolposkopiassa otettu papa-tulos korreloi histologisen diagnoosin kanssa paremmin kuin tulovaiheen vastaava. Korrelaatio oli yleisesti heikkoa, mutta parani vahva-asteisempien muutosten kohdalla. High risk HPV-testi on papa-testiä herkempi löytämään CIN2- ja vahvemmat muutokset. Sen lisääminen seulontaan papa-testin sijaan olisi hyödyksi yli 30-vuotiaiden ikäryhmässä. RCI-pisteiden ja histologisen diagnoosin välinen korrelaatio oli melko vahva. Viive poikkeavasta irtosolunäytteestä kolposkopiatutkimukseen pääsyyn näytti pysyvän hyvin tavoitteissa, paremmin lieväasteisten solumuutosten kohdalla.
  • Mäkelä, Sara; Aaltonen, Sari; Korhonen, Tellervo; Rose, Richard J.; Kaprio, Jaakko (2016)
    Abstract Because sustained physical activity is important for a healthy life, this paper examined whether a greater diversity of sport activities during adolescence predicts higher levels of leisure-time physical activity (LTPA) in adulthood. From sport activity participation reported by 17-year-old twins, we formed five groups: 1, 2, 3, 4, and 5+ different sport activities. At follow-up in their mid-thirties, twins were divided into four activity classes based on LTPA, including active commuting. Multinomial regression analyses, adjusted for several confounders, were conducted separately for male (N=1288) and female (N=1770) participants. Further, conditional logistic regression analysis included 23 twin pairs discordant for both diversity of sport activities in adolescence and LTPA in adulthood. The diversity of leisure-time sport activities in adolescence had a significant positive association with adulthood LTPA among females. Membership in the most active adult quartile, compared to the least active quartile, was predicted by participation in 2, 3, 4, and 5+ sport activities in adolescence with odds ratios: 1.52 (p=0.11), 1.86 (p=0.02), 1.29 (p=0.39), and 3.12 (p=5.4e-05), respectively. Within-pair analyses, limited by the small sample of twins discordant for both adolescent activities and adult outcomes (N=23), did not replicate the association. A greater diversity of leisure-time sport activities in adolescence predicts higher levels of LTPA in adulthood in females, but the causal nature of this association remains unresolved.
  • Kukko, Maija (2016)
    Tutkielmassa tarkastellaan lasten MS-tautia HYKS-vastuualueella vuosina 1994-2015. Tutkielmassa selvitetään lasten MS-taudin esiintyvyys, taudinkuvat, käytetyt hoidot ja niiden vaikutus taudin kulkuun sekä taudin eteneminen aikuisikään siirryttäessä ja nuorella aikuisiällä. Tutkimuksen tarkoituksena on myös pohtia, olisiko MS-taudin hoitoa syytä tehostaa jo lapsuusiällä taudin etenemisen ja pahenemisvaiheiden ehkäisyä ajatellen. Kyseessä on retrospektiivinen asiakirjatutkimus. Lasten MS-taudin ilmaantuvuus HYKS-alueella yhden vuoden aikana oli 0,31 uutta tautitapausta 100 000 lasta kohden. Potilaita tutkimuksen 21 vuoden aikavälillä oli yhteensä 15. Tautimuodoista yleisin oli aaltomaisesti etenevä eli remittoiva, relapsoiva MS-tauti. Potilasaineistossa yhdellä potilaalla todettiin primaarinen progressiivinen tauti. Sekundaarisesti progressiivista taudinkuvaa ei todettu. Tutkimuksen merkitys on kuvata MS-taudin esiintyvyys, ikä- ja sukupuolijakauma sekä taudin vaikeusaste lapsuus- ja nuoruusiässä. Lisäksi tutkimuksessa arvioidaan käytettyjen hoitojen vaikutusta taudinkulkuun sekä yhdenmukaisuutta kansainvälisiin hoitosuosituksiin.
  • Ristolainen, Heikki; Kilpivaara, Outi; Kamper, Peter; Taskinen, Minna; Saarinen, Silva; Leppä, Sirpa; d'Amore, Francesco; Aaltonen, Lauri A. (2015)
    Tutkimuksessamme tarkastelimme Lähi-idästä lähtöisin olevaa perhettä, jossa kolmella viidestä lapsesta on todettu nuorellä iällä klassinen Hodgkinin lymfooma (cHL). Perinnöllinen alttius cHL:lle tunnetaan huonosti, eikä taudille mahdollisesti altistavia geenimuutoksia ole aiemmin raportoitui kuin yksi kappale. Geenimuutosten selvittämiseksi eksomisekvensoimme kolmen sairastuneen lapsen verinäytteestä eristetyn DNA:n ja poimimme joukosta kaikkien kolmen jakamat muutokset. Suodatimme lasten jakamien DNA-muutosten joukosta pois omissa vertailujoukoissamme ja useissa julkisissa tietokannoissa esiintyvät geneettiset muutokset ja arvioimme jäljellejääneiden muutosten haitallisuutta kahdella laskennallisella priorisaatioalgoritmilla. Näin saimme järjestettyä jäljelle jääneet 35 jaettua muutosta laskennalliseen haitallisuusjärjestykseen. Jaetuista muutoksista merkittävimmäksi nousi ACAN-geenissä oleva homotsygoottinen 57 emäksen pituinen deleetio c.2836_2892del, jota ei ole aiemmin liitytty cHL-fenotyyppiin. Avainsanat
  • Virtanen, Tomi; Eskelinen, Saana; Sailas, Eila; Suvisaari, Jaana (2016)
    Background Constipation and dyspepsia are disturbing gastrointestinal symptoms that are often ignored in research on physical comorbidities of schizophrenia. Aims Our aim was to assess dyspepsia and constipation in a sample of outpatients with schizophrenia spectrum psychoses. Methods A general practitioner performed a thorough physical health check for 275 outpatients and diagnosed constipation and dyspepsia. We assessed the possible contribution of several sociodemographic, lifestyle, and clinical variables to constipation and dyspepsia using logistic regression analysis. We also assessed whether these symptoms were associated with abnormal laboratory findings. Results The prevalence of constipation was 31.3%, and of dyspepsia 23.6%. Paracetamol (OR=3.07, 95% CI 1.34–7.02) and clozapine use (OR=5.48, 95% CI 2.75–10.90), older age (OR=1.04, 95% CI 1.01–1.06), and living in sheltered housing (OR=2.49, 95% CI 1.16–5.33) were risk factors for constipation. For dyspepsia the risk factors were female sex (OR=2.10, 95% CI 1.15–3.83), non-steroidal anti-inflammatory drugs (OR=2.47, 95% CI 1.13–5.39), and diabetes medication (OR=2.42, 95% CI 1.12–5.25). Patients with dyspepsia had lower hemoglobin and hematocrit and higher glucose values than those without dyspepsia. Patients with constipation had lower thrombocyte values than patients without constipation. However, these findings were explained by factors predisposing to constipation and dyspepsia. Conclusions Clozapine use markedly increases the risk of constipation and may lead to life-threatening complications. In addition, analgesics and diabetes medication were related to gastrointestinal symptoms. These medications and their association to gastrointestinal symptoms should be kept in mind when treating patients with schizophrenia.
  • Vuorela, Johanna (2016)
    Synnynnäiset hammaspuutokset ovat ihmisen yleisimpiä kehityshäiriöitä. Yksi tai useampi hammas puuttuu noin 8%:lta väestöstä. Viisaudenhammas puuttuu noin joka viidenneltä ihmiseltä. Laajemmat, kuuden tai useamman hampaan puutokset ovat harvinaisempia ja niiden esiintyvyys on noin promillen luokkaa. Puuttuvien hampaiden aiheuttaman esteettisen haitan lisäksi potilaat voivat kärsiä purentaviasta, periodontaalisista haitoista, riittämättömästä alveoliluun kasvusta, alentuneesta pureskelukyvystä ja epäselvästä puheen lausumisesta. Hoito on monien hammaslääketieteen erikoisalojen yhteistyötä. Hoidon suunnittelun ja toteutuksen haastetta lisää usein hammaspuutosten yhteydessä havaittavat luu- ja pehmytkudospuutokset, hampaiden koon ja muodon vaihtelut, hampaiden sijainti ja mahdollisesti vertikaalisen tilan puute purennassa. Perintötekijät ovat usein hammaspuutosten taustalla, mutta lisäksi erilaiset sikiö- ja lapsuusaikaiset ulkoiset tekijät voivat häiritä normaalia hampaiden kehitystä. Tämä syventävä työ on kirjallisuuskatsaus synnynnäisistä hammaspuutoksista ja hammaspuutospotilaiden hoidoista. Katsauksessa perehdyttiin aiheesta julkaistuun kirjallisuuteen.
  • Aalto-Setälä, Enni-Maria (2016)
    Tässä tutkimuksessa selvitetään parodontiitin ja testosteronitasojen välistä yhteyttä miehillä. Potilasaineisto koostuu 481 tapaus-verrokkihenkilöstä,joista sairaita,akuutin koronaarisyndrooman sairastaneita on 252 ja terveitä verrokkeja 229. Parodontiitin markkereina tutkimuksessa pidetään A. actinomycetemcomitansin ja P. gingivaliksen IgA- ja IgG-luokan vasta-aineita, jotka on määritetty tutkimukseen osallistuneiden seerumista. Potilasaineiston tilastotieteellisessä analysoinnissa käytettiin apuna IMB SPSS Statistics-ohjelma ja tutkimustulosten mukaan matala testosteronitaso voi assosioitua parodontiittiin. Aihetta ei ole tutkittu paljon ja se vaatii jatkotutkimuksia.
  • Kupi, Antti (2016)
    Tutkielmassa pyritään selvittämään, mitkä syyt ovat johtaneet juurihoidettujen hampaiden poistoon Helsingin kaupungin yliopistohammasklinikalla 1.1.2008-31.12.2011 hammaslääketieteen kandidaattien juurihoitamissa hampaissa. Tavoitteena on selvittää mitkä tekijät vaikuttavat juurihoidetun hampaan selviämiseen, jotta hoitoja pystyttäisiin tekemään mahdollisimman hyvin. Tutkielma koostuu tutkimusosiosta ja kirjallisuuskatsauksesta. Tutkimusosiossa on kerätty poistetuiksi päätyneiden juurihoitohampaiden tietoja potilasasiakirjamerkinnöistä. Aineisto käsittää 101 poistettua juurihoitohammasta. Juurihoidettuja hampaita kyseisellä aikavälillä oli yhteensä 1349. Poistot oli tehty keskimäärin noin kahden vuoden kuluttua juurihoidosta. Poskihampaat näyttävät kestävän huonommin juurihoidettuna. Uusintajuurihoito, laajempi tulehdusmuutos sekä röntgenkuvista havaittava hampaan luutuen vähentyminen heikentävät ennustetta. Jos hampaasta puuttuu suuri osa karieksen seurauksena, on se alttiimpi hampaan murtumiselle juurihoidon jälkeen. Metalliset juurikanavanastat altistavat juuren murtumille. Yleisimmät juurihoidetun hampaan poistosyyt lyhyellä aikavälillä ovat juurikanavainfektiot ja hampaan murtumat. Näitä molempia syitä vastaan näyttäisi auttavan hampaan kruunuttaminen kuten myös juurihoidossa onnistuminen. Myös erilaiset ongelmat juurihoidossa, kuten vaikeudet päästä kanavissa loppuun asti, runsas hammaskudoksen poistaminen tai hampaan juuren alueelle tehty reikä näyttävät heikentävän hampaan ennustetta juurihoidon jälkeen.
  • Pöllänen, Petra (2016)
    ABSTRACT Aims/hypothesis To characterise rapid progressors to type 1 diabetes among children recruited from the general population based on HLA-conferred disease susceptibility. Methods We observed 7410 HLA-predisposed children participating in the Finnish Type 1 Diabetes Prediction and Prevention (DIPP) Study from birth for development of beta cell autoimmunity and type 1 diabetes over a median follow-up time of 16.2 (range 0.9-21.1) years. Islet cell antibodies, and autoantibodies to insulin (IAA), GAD (GADA), and islet antigen 2 (IA-2A) were analysed as markers of beta cell autoimmunity. Rapid progression was defined as progression to clinical type 1 diabetes within 1.5 years after autoantibody seroconversion. We analysed the association between rapid progression and demographic and autoantibody characteristics as well as genetic markers including 25 non-HLA single nucleotide polymorphisms (SNPs) predisposing to type 1 diabetes. Results Altogether 1645 children (22%) tested positive for at least one diabetes-associated autoantibody, and 248 (15%) of the seroconverters progressed to type 1 diabetes by the end of 2015. The median time from seroconversion to diagnosis was 0.51 years in rapid progressors (n=42, 17%), and 5.4 years in slower progressors. Rapid progression was observed both among young and early pubertal children. Compared to slower progressors, rapid progressors had higher frequency of multipositivity, higher titres of ICA, IAA, and IA-2A at seroconversion, and higher prevalence of the secretor genotype in the FUT2 gene. Compared to autoantibody-positive non-progressors, rapid progressors were younger, carried more often the high-risk HLA genotype, the FUT2 secretor genotype, and a predisposing SNP in the PTPN22 gene, had higher frequency of ICA, IAA, GADA, IA-2A, and multipositivity, and higher titres of all four autoantibodies at seroconversion. Conclusions At seroconversion, individuals with rapid progression to type 1 diabetes are characterised by young age, higher autoantibody titres, positivity for multiple autoantibodies, and higher prevalence of a FUT2 SNP. The double-peak profile of seroconversion age among the rapid progressors demonstrates for the first time that rapid progression may take place not only in young children, but also in children in early puberty. Rapid progressors might benefit from careful clinical follow-up and early preventive measures.
  • Humaloja, Jaana (2016)
    Tutkimus käsittelee HYKS:n lastenklinikalla vuosina 1980-2010 tehtyjä lapsuusiän allogeenisia hematopoieettisia kantasolunsiirtoja. Tutkimus tehtiin retrospektiivisenä rekisteritutkimuksena HUS:n lapsuusiän syöpärekisterin (ProLapsi) tietojen pohjalta. Aineisto kerättiin rekisteristä käsin ja analysoitiin SPSS-ohjelmistoa apuna käyttäen. Tutkimuksen tavoitteena oli rekisteritietojen pohjalta tutkia kantasolusiirtojen onnistumista ja kartoittaa eri tekijöiden vaikutusta siirron lopputulokseen sekä peilata tuloksia kirjallisuudesta löytyviin aikaisempiin tutkimustuloksiin. Siirron onnistumisen kannalta haluttiin tarkastella siirteen hyljinnän ja taudin relapsin todennäköisyyttä sekä potilaiden parantumista sairaudestaan ja kuolleisuutta ensimmäisenä vuotena siirron jälkeen. Vertailuparametreinä käytettiin muun muassa HLA-yhteensopivuutta, luovuttajan ja vastaanottajan ikää sekä luovuttajan ja vastaanottajan veriryhmää. Tulokset toimivat apuna verrattaessa Lastenklinikalla tehtyjen kantasolusiirtojen lopputulosta muualla tehtyihin siirtoihin sekä auttavat havaitsemaan riskejä ja vahvuuksia klinikan toiminnassa. Tutkimustuloksissa ei tullut esiin Lastenklinikan siirtotoimintaan liittyviä riskitekijöitä. Saadut tutkimustulokset olivat pääosin linjassa aiheesta aiemmin tehtyjen tutkimusten kanssa. Tulokset, jotka olivat ristiriidassa aiempien havaintojen kanssa, eivät saavuttaneet tilastollista merkittävyyttä. Merkittävimpänä tutkimustuloksena havaittiin viitettä siitä, että luovuttajavalinnassa sekä ABO-veriryhmätekijöiden lisäksi myös Rh- veriryhmätekijät tulisi ottaa huomioon.
  • Sjöblad, Tiia (2016)
    Degradation of cellular proteins in the ubiquitin-proteasome system regulates various biological processes. It has also been implicated in the pathogenesis of numerous diseases, such as cancer and neurodegenerative diseases. Ubiquitin-specific proteases (USP) are involved in the deubiquitination of protein. The small-molecule inhibitor IU1, specific for USP14 has previously been shown to activate AMPK in HC cells. In this study we further explore the connection between IU1 and AMPK. Huh7 and HEK293 cells were treated with IU1 for variable time periods. Western blotting was applied to investigate the protein phosphorylation level (i.e. activation) of AMPK. We found that IU1 activates AMPK in Huh7 cells, but has no apparent effect in HEK293 cells. By assessing the mitochondria respiration we found evidence proposing IU1 inhibits complex I. Our results suggests that IU1 activates AMPK in certain cell lines with the possible underlying mechanism being the inhibition of complex I of the respiratory chain.
  • Eerola, Jaakko (2016)
    Tutkielmassa oli kaksi osaa: kirjallisuuskatsaus, jossa perehdyttiin natriumhypokloriitin toimintamekanismeihin, ominaisuuksiin ja sen käyttöön juurihoidoissa, sekä tutkimusosa natriumhypokloriitin säilyvyydestä. Natriumhypokloriittia käytetään juurihoidon aikana juurikanavien huuhteluun. Se on yleisimmin käytetty ja tärkeimpänä pidetty huuhteluaine sen bakteereja tuhoavien ja kudosta liuottavien ominaisuuksien takia. Tutkimusosiossa pyrittiin selvittämään, kuinka säilytysaika ja -lämpötila vaikuttavat liuoksen tehoon tappaa bakteereja. Kirjallisuuskatsauksen aineistoa hankittiin oppikirjoista sekä OvidMedline-tietokannasta. Tutkimukset suoritettiin Biomedicumilla Helsingissä. Natriumhypokloriitilla on monia mekanismeja bakteerien tuhoamiseksi ja orgaanisen aineksen liuottamiseksi. Näihin ominaisuuksiin vaikuttavat monet tekijät, kuten liuoksen konsentraatio, pH ja lämpötila. Natriumhypokloriittia tulisi valmistajan mukaan säilyttää kylmässä. Hypokloriitin tehokkuus kuitenkin paranee lämpötilan noustessa ja sitä tulisi siksi käyttää vähintään huoneenlämpöisenä. Aikaisempia tutkimuksia siitä, miten nopeasti aineen säilytys huoneenlämmössä vaikuttaa sen mikrobeja tappaviin ominaisuuksiin, ei ole aikaisemmin julkaistu. Biomedicumilla suoritetuissa tutkimuksissa pystyttiin osoittamaan, että jopa 463 vuorokautta vanha natriumhypokloriitti tuhoaa tehokkaasti bakteereja suorassa kontaktissa riippumatta säilytyslämpötilasta. Lisäksi osoitettiin, että huoneenlämmössä säilytetty liuos menettää tehoa nopeammin kuin kylmässä säilytetty.
  • Uotinen, Satu (2016)
    Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää miten perätilassa olevat sikiöt syntyivät HUS Kätilöopiston sairaalassa ja Naistenklinikalla vuonna 2013. Tutkimuksen tarkoituksena oli myös vertailla synnytystavan vaikutuksia vastasyntyneeseen ja äitiin kun kyseessä oli spontaani perätilasynnytys (suunniteltu perätilasynnytys ja yllätysperätila) tai käynnistetty perätilasynnytys. Tutkimukseen otettiin mukaan 293 perätilasynnytystä. 43 perätilasynnytyksistä käynnistettiin. Käynnistystapoina olivat kohdunkaulan laajentaminen ballonkikatetrilla, intravaginaalinen misoprostoli, suonensisäinen oksitosiini ja sikiökalvojen puhkaisu. Käynnistettyjen perätilassa olevien sikiöiden alatiesynnytysten onnistumisprosentti ei eronnut suunniteltujen spontaaneiden perätilassa olevien sikiöiden alatiesynnytysten tai yllätysperätilassa olevien alatiesynnytysten onnistumisprosentista. Tutkimustulokset viittaavat siihen, että perätilasynnytys voidaan käynnistää jos potilasvalinta on ollut tarkka ja obstetrikolla on kokemusta perätilasynnytysten hoitamisesta. Aihetta tulisi kuitenkin tutkia lisää.