Dissertations and theses


Digital dissertations and theses from the University of Helsinki. Contains both open access theses as well as metadata records.

Collections in this community

Recent Submissions

  • Lahtinen, Joonas (Helsingin yliopisto, 2020)
    This study discusses the transformative potential of contemporary participatory performance practice and the possibilities for locating and interrogating it through performance analysis that pays special attention to the dynamic of human perception. The writer suggests that the crucial ideological assumptions, power relations, as well as the processes of exclusion and inclusion of participatory projects, are not to be seen solely in their “goals” or “themes”, but, even more distinctly, in the modes of bodily participation that they employ. The study consists of a theoretical part and three case study analyses. In the theoretical part, the writer presents a novel analytical framework for addressing the ways in which artistic performances engage and affect their participants, and for understanding the culture-bound dynamic of perception, power, knowledge and the body both in participatory performance situations and in our everyday lives. Drawing especially on the views of human perception, power, and experience of Jacques Rancière, Marcel Mauss, and Michel Foucault, the main concepts of this framework are “sensory fields”, “experience fields” and “body techniques”. As for the verbalization of experiences through performance analysis, the framework draws on Joe Kelleher’s and Alan Read’s notions of “theatre images”. Based on the analytical framework, the writer locates and interrogates “politics of the sensible” i.e. modes of participation; underlying assumptions regarding the participants and the efficacy of the chosen participatory strategy; potential inclusions and exclusions; and horizons of change in Lois Weaver’s "What Tammy Needs to Know" (2006) and "What Tammy Needs to Know about Getting Old and Having Sex" (2008), the Complaints Choirs of Helsinki (2006), Singapore (2008) and Vienna (2010 –) based on the "Complaints Choir" project concept by Tellervo Kalleinen and Oliver Kochta-Kalleinen, and "dominant powers. was also tun?" (2011) by Claudia Bosse and her group, theatercombinat. This study also shows how all of these projects embody features of post-Fordist work and how they relate to the ethos of de-alienation in participatory art practice. Besides locating productive transformatory potential and tendencies in all of these performances, this study brings about critical perspectives and notions that have not been addressed in previous research on Weaver’s, Kalleinens’ and Bosse’s projects. The writer suggests that the analytical framework presented in this study provides new insights into perception, power and the body in performance theory and analysis, and may also offer productive inputs for artist-researchers, curators and art educators in planning and reflecting on their projects, and for scholars in areas such as epistemology, semiotics, and political science.
  • Rankinen, Juho (Helsingin yliopisto, 2020)
    The study concentrates on negligence as a positive fault requirement in the Finnish criminal law. The hermeneutical aspiration of the study is to understand this concept and a form of legally relevant fault – i.e., to understand what is criminal negligence. This requires some kind of understanding what is criminal law, and law in general. Merely the aim to understand the law leads this study into enormous philosophical problems. According to this study, law is something far too complex, ambiguous and even mysterious to be grasped by this study, or the undersigned researcher. And so is also the Finnish criminal law, and eventually negligence. Consequently, the study is plunged into a pluralistic, eclectic and in many ways paradoxical cavalcade of perspectives and points of view. It cannot claim to possess some kind of absolute truth, neither concerning law, nor criminal law, nor negligence. Still, it hopes to advance our understanding concerning these issues. It has to resign itself to better understand negligence. The study is composed of five main sections. The first one frames the methodological and ethical theses for the research. The second one (PART I) examines the tradition of finnish criminal law and different kinds of manners in which criminal negligence has already been researched. The third one (PART II) sketches a basic model in which more specific criminal law doctrines concerning fault and responsibility may be placed, and how criminal negligence may be thought as a coherent whole. The fourth one (PART III) draws conclusions from the basis of this model, trying both to apply it to questions of negligence in practical legal reasoning, and also to justify this model. The final section turns (back) to the eternal questions about legal knowledge, interpretation and belief. This study both assumes and also tries to show and even demonstrate the aporetic nature of law and it’s openness to interpretations. It aims to do this tangibly, rambling around in the mass of various researches, interpretations and perspectives concerning criminal negligence. A couple of pages abstract is probably one of the best ways to misunderstand this kind of enterprise. So, one page as an abstract will do.
  • Pokharel, Kisun (Helsingin yliopisto, 2020)
    The conservation, characterization, and sustainable utilization of farm animal genetic resources have far-reaching socioeconomic effects. Finnsheep, which is native to Finland, is globally known for its exceptional prolificacy and has been exported to several countries to improve the productivity of local breeds. Prolificacy, mainly determined by the ovulation rate and litter size phenotypes, has high economic importance in sheep farming systems. The ovulation rate is associated with the number of ovulatory follicles produced during the follicular growth phase of the estrous cycle, and successful implantation of the conceptus ensures maximum litters. The primary aim of this study was to evaluate the exceptional prolificacy of Finnsheep. Another important and overarching aim was to explore the genetic aspects of two important reproductive events leading to ovulation and successful pregnancy in sheep. To gain an insight into how these two processes are regulated genetically and non-genetically, the whole transcriptomes of selected reproductive tissues relevant to folliculogenesis (first phase, ovary) and early pregnancy prior to implantation (second phase, corpus luteum (CL) and endometrium) were analyzed. In the main experiment, the ovaries of 31 Finnsheep (n = 11) and Texel (n = 11) ewes as well as their F1 crosses (n = 9) collected during surgery were biopsied; other tissues, including the CL and endometrium, were collected at the slaughterhouse. Half of the animals were maintained on a flushing diet during the entire experiment to study the influence of nutrition during early pregnancy. In addition, the transcriptomes of the ovarian and endometrial tissues of Finnsheep ewes were compared to those of European feral mouflons. For transcriptomic analysis, cDNA libraries targeting mRNAs and microRNAs were sequenced using the Illumina HiSeq 2000 system with 100-base pair (bp) paired-end and 50-bp single-end techniques, respectively. Gene expression results from the first phase of the experiment revealed that the flushing diet strongly affected the Texel and, to some extent, the F1-crosses of sheep; however, Finnsheep were not affected by the diet. Likewise, the gene expression profiles of the F1 crosses were more similar to those of Finnsheep than of Texel, possibly because of the parent-of-origin effects, such as genomic imprinting. While no major candidate genes reportedly associated with prolificacy were differentially or highly expressed, FecGF polymorphism (V371M) in GDF9 was present in half of the experimental Finnsheep and F1 crosses but completely absent in the Texel sheep. The second phase of the experiment provided an insight on the cross-talk between the CL and endometrium, as revealed by both the shared and tissue-specific genes. Finnsheep had a higher embryo mortality rate than Texel. The top expressed genes were associated with progesterone formation and events (elongation and attachment), leading to blastocyst implantation. Several endogenous retroviruses (ERVs) were expressed in the endometrium samples. Immune-related genes and pathways appeared to be differentially expressed and/or regulated in the CL of pure-breds. During the preimplantation stage, the immune system of the Finnsheep ewes appeared superior to that of the Texel ewes. Owing to the influence of interferon tau in massive gene expression changes starting around day 13, the gene expression profiles of the endometrium samples in response to elongated embryos were remarkably different from those in response to spherical embryos. Moreover, several interferon-stimulated genes were upregulated in the endometrium samples having elongated embryos. In addition to differentially expressed genes between the reproductive tissues of domestic (Finnsheep) and feral (European mouflon) sheep, we identified novel genes and miRNAs and their regulatory mechanisms associated with reproductive traits. A few novel structural findings were obtained as part of this work. Maternally imprinted miRNA cluster on chromosome 18 (C18MC), which is conserved exclusively among placental mammals, was reported for the first time in sheep. With 46 expressed miRNAs, sheep C18MC may be the largest miRNA cluster among all mammalian species. The miRNAs (>500) quantified in this thesis are valuable, given that only 153 sheep miRNAs have been identified till date. A novel ERV transcript with high similarity to the genomic region within the FecL locus and known to affect prolificacy was identified, indicating that ERV plays an important role in reproduction and may even contribute to litter size differences. Overall, the work presented in this thesis explored two critically important aspects of reproduction, i.e., ovulation and preimplantation, in sheep using state-of-the-art genomics and bioinformatics tools. The resources and findings from this thesis are highly relevant to both breeders and researchers studying sheep. The comprehensive list of genes and miRNAs expressed in the three key reproductive tissues is a useful resource for understanding transcriptional patterns during the follicular growth phase and preimplantation stage leading to pregnancy in sheep. The diet- and F1 cross-related experimental results will be valuable for implementing sheep breeding strategies aimed at achieving an optimum reproductive capacity. Furthermore, these results will provide a foundation for future research, and the data may have additional applications following the advancement of analysis tools and technologies.
  • Abdurakhmanova, Shamsiiat (Helsingin yliopisto, 2020)
    The hypothalamus is one of the oldest brain structures and it is responsible for the regulation of vital homeostatic functions. A small population of the neurons containing neurotransmitters histamine and GABA, reside in the posterior hypothalamus. Activation of these histamine/GABA neurons promotes attentive wakefulness and vigilance state. In addition to its main role in supporting wake state, histamine released from histamine/GABA neurons is involved in controlling appetite, water intake and energy expenditure. Although the role of GABA released from the histamine/GABA neurons has been much less studied, it is suggested to provide tonic inhibition in the cortical and striatal regions. There are three major topics addressed in the current work. First, we aimed to further probe the hypothesis of the dual histamine/GABA neurotransmitter phenotype of the hypothalamic histaminergic neurons. We were especially interested in whether histamine/GABA neurons are able to release GABA into the synapse via the vesicular transport mechanism. Our second aim was to investigate the consequences of global histamine deficiency with a focus on the cortico-striatal system and brain dopamine-histamine interactions. Lastly, we studied the possible role of GABA released from histamine/GABA neurons in tonic extrasynaptic inhibition. It is well established that histaminergic neurons are also GABAergic, based on the presence of GABA producing enzyme - glutamic acid decarboxylase (GAD) and GABA itself in histaminergic neurons, as demonstrated by immunohistochemical methods. Contradictory findings have been reported on the presence of the vesicular GABA transporter (Vgat) in these neurons. We used double fluorescence in situ hybridization (dFISH) to simultaneously detect GABAergic markers (GAD67 or Vgat mRNA) with a marker for histaminergic neurons - histidine decarboxylase (Hdc) mRNA. We confirmed that histamine/GABA neurons express Vgat mRNA and are able to release GABA via a classical Vgat-dependent mechanism. Previous research has shown the interaction of histamine and dopamine systems at the level of the striatum and proposed involvement of these two systems in neuropsychiatric disorders such as Gilles de la Tourette syndrome. Using a mouse line lacking the histamine-synthesizing enzyme (Hdc KO mice), we investigated the role of histamine in the regulation of the striatal system and its interaction with dopamine at the striatal level. We measured striatal dopamine and its metabolites levels with high performance liquid chromatography (HPLC) at the baseline and after treatment with dopamine precursor l-3,4-dihydroxyphenylalanine (L-Dopa). By quantitative polymerase chain reaction (qPCR), we compared the levels of striatal prodynorphin and proenkephalin transcripts in Hdc WT and KO mice. The transcript level of prodynorphin and proenkephalin is tightly regulated by the activity of principal striatal neurons, medium spiny neurons (MSN) and various neurotransmitters such as dopamine and acetylcholine. Furthermore, we performed detailed analyses of exploratory open field behavior of Hdc KO mice and used a stereological approach to assess the morphology and cytoarchitecture of the corticostriatal system in these mice. We found that Hdc KO mice had increased dopamine turnover in the striatum and impaired expression of striatal prodynorphin and proenkephalin transcripts. We hypothesized that global deficiency of histamine leads to upregulation of the dopaminergic system in the striatum, which in turn leads to altered behavioral structure observed in the novel open field test. Impaired dynorphin/κ-opioid receptor inhibitory feedback on the dopaminergic terminals might be responsible for the increased striatal dopamine release. Finally, we provided new evidence suggesting that GABA released from the histamine/GABA neurons acts on the extrasynaptic δ subunit containing GABAA receptors and provides tonic inhibition. Pharmacological activation of the histamine/GABA neurons in the mice lacking GABAA δ subunit (Gabrd KO) led to a hypervigilant phenotype in these mice as was shown by EEG recordings. In conclusion, we showed that histamine together with dopamine regulates striatal circuits and that GABA released from the histamine/GABA neurons regulates brain arousal state at least partially through the extrasynaptic δ subunit containing GABAA receptors.
  • Mertanen, Katariina (Helsingin yliopisto, 2020)
    In this dissertation, I scrutinise how the ‘youth problem’—young people’s unemployment, social exclusion, and marginalisation—is governed in the European Union’s and Finland’s youth policies and youth policy implementation in Finland. The ‘youth problem’ as well as young people ‘at risk’ are constructed as a threat to the unity and prosperity of future life in the workforce and social cohesion. To tackle the ‘youth problem’, both the EU and Finland have launched multiple policy initiatives and implementations such as short-term projects to get young people ‘back’ into the workforce and undertake in education and training. These ranges of implementations include EU-wide policy measures, such as the Youth Guarantee and calls in Finland for centralised services for youth guidance and counselling. In my dissertation, I have analysed both national and EU policy documents along with interviews and observations produced with teachers, other employees, and young people in short-term education programmes in a closed prison, and in two One-stop Guidance Centres for young people. I ask how the ‘youth problem’ is governed in youth policies and their implementations, and what rationalities are involved in the governing of the ‘youth problem’. This dissertation includes three research articles and a summary report. As the methodology of this study I developed a discursive reading of policies and their implementations as problematisations. Reading discourses as problematisation draws inspiration from Carol Bacchi, that policies are simultaneous representations of desired futures from the policy maker’s point of view and representing a ‘problem’ that disrupts this desired future. By applying Michel Foucault’s theorisations about discourses, power, subjectification, and governing I have been able to study youth policies and their implementations as discursive practices. In youth policies, these discursive practices are legitimised in normative discourses based on political rationalities. Similarly, these discursive practices can be found in policy implementations by offering certain types of subjectivities for those young people they are targeting. Furthermore, these discursive practices in policies and their implementations produce several different ‘problems’ of young people that carry inherent assumptions about young people’s situations, properties, and abilities. In my results, I suggest that young people are produced as ‘at risk’ of social exclusion and marginalisation with discourses of employability, precariousness, and therapisation in youth policies and their implementations. The label ‘at risk’ produces a well-intentioned response, in which governing takes shape in skill-based behavioural training derived from employability and therapisation of youth formal and informal education. These skills include emotional and life-management skills. Discourses of employability, precariousness, and therapisation have a common premise: not being excluded or marginalised are synonymous with signs of visible and measurable activities, such as participating in education and training. Discourses in youth policies and their implementations both rely on and produce neoliberal political rationality along with paternalistic rationality, which promotes care and control of young people. Although seemingly contradictory, these rationalities work together in a plethora of ways. The arrangement and governing of youth policies and their implementations are constructed in a way in which vast networks of governmental, private and non-governmental organisations come together in short-term programmes and projects offered to young people, and in which young people are positioned as customers and expected to choose ‘right’ options for their situations. Yet, the ways in which young people are governed in these programmes rely on paternalistic rationality through which young people are seen not to be mature and insightful enough to know what is best for them and their future, and thus need strict discipline and guidance to move ‘forward’ in life. Finally, I conclude in this dissertation, that the whole notion of the ‘youth problem’ is based on the ideal of an economically productive citizen, who through a measurable input during their working life or from education provides continuity for the society as a whole. The notion of young people as a future is not only attached to the future hopes of young people themselves, but rather to the hopes and predictions of a range of governing bodies, such as the European Commission or the Finnish Government. In this way, multiple societal issues including poverty and unemployment are channelled to be young people’s ‘problems’, which can be solved by guiding those young people as individuals. In the governing of the ‘youth problem’ in youth policies and their implementations, young people have mainly instrumental value – their lives and futures are measured in relation to the narrow view of ‘good life’ as productive, obeying, and tax-paying future citizen. ________________________________________ Keywords: youth policy, governing, discourse, ‘youth problem’
  • Sajakoski, Inka (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielma käsittelee yrityssaneerauslain (47/1993) 17 luvun 2 §:n mukaisen palautusvelvollisuuden kuittausta saneerausvelallisen jälkikonkurssissa. Kuittaukseen eri yleistäytäntöönpanomenettelyissä liittyy monisyisiä kysymyksiä, joista on osittain hajanaisesti käsitelty oikeuskirjallisuudessa, erityisesti insolvenssioikeuden alalla. Ajankohtaisen aiheesta tekee käsillä oleva koronavirusepidemia ja sitä jo edeltänytkin konkurssien ”suvantovaihe”. Lähtökohtaisesti tällainen hiljaisuus konkurssimarkkinoilla tarkoittaa, että talous ei toimi terveällä tavalla vaan tosiasiallisesti toimintakyvyttömät yritykset ”kituuttavat” viimeisillään ajautumatta kuitenkaan aivan konkurssiin. Tällainen tilanne kasvattaa velallisen velkataakkaa ja huonontaa velkojien mahdollisuuksia saada edes osittaista suoritusta saatavilleen. Lisäksi yrityssaneerauksien mahdollisesta lisääntymisestä koronaepidemian jälkimainingeissa on ollut puhetta. Mikäli saneerausmenettelyt kasvattavat suosiotaan on odotettavissa vastaavasti muutaman vuoden sisään kasvava määrä jälkikonkursseja, joiden yhteydessä kuittaukseen liittyvät kysymykset nousevat väkisinkin esille. Kuittaus oikeustoimena merkitsee sitä, että kahden osapuolen vastakkaiset saatavat kumoavat toisensa päällekkäisiltä osiltaan. Velvoite tai sen henkilöasetelma muodostuu siis päällekkäiseksi ”negaationsa” kanssa. Pääsääntöisesti kuittauksen on katsottu olevan sallittua yleisten edellytysten täyttyessä, joita kotimaisessa doktriinissa on vakiintuneesti katsottu olevan kolme: 1) saatavien vastakkaisuus, 2) saatavien perimiskelpoisuus ja 3) saatavien samanlaatuisuus. Omaksi itsenäiseksi edellytykseen on viimeaikaisessa oikeuskirjallisuudessa käsitetty myös 4) oikeus pääsaatavan suorittamiseen. Kuitenkin, vaikka nämä edellytykset täyttyisivät kuittaus voi estyä tietyissä tilanteissa esimerkiksi konkurssin yhteydessä tietyin edellytyksin. Kuittausta konkurssitilanteessa säädellään konkurssilain 6 luvussa. Velkojalla on pääsääntöisesti oikeus käyttää konkurssisaatavaansa kuittaukseen velalliselle konkurssin alkaessa olevaa velkaansa vastaan. Konkurssissa suojataan myös nimenomaisesti velkojan oikeutta saada suoritus kuittaamalla konkurssisaatavansa konkurssivelallisen saatavaa velkojalta vastaan. Kuittauksen edellytyksenä ovat paitsi yleiset kuittauksen materiaaliset edellytykset myös konkurssikuittaukseen liittyvät kuittauksen erityiset edellytykset. Velkojan oikeutta kuittaukseen rajoitetaan myös konkurssilain 6. luvun säännöksin. Yrityssaneerausmenettelyn alkaessa asetettavan maksukiellon vastaisesti tehty suoritus on palautettava velalliselle. Tarkoituksena on suojella velallisen viimeisiä likvidejä varoja. Vaatimuksen esittäminen saneerausmenettelyssä kuuluu saneerausselvittäjällä. Kuitenkin mikäli vaatimusta ei esitetä tai maksua muutoin palauteta, tulee kysymykseen sen suoritusvelvollisuus velallisen jälkikonkurssissa. Korkein oikeus vahvisti tapauksessaan KKO 1997:89 säännön, jonka mukaan oikeusvaikutusten lakkaaminen ei vapauta velkojaa palautusvelvollisuudesta konkurssissa. Näin ollen palautussaatava tulee maksettavaksi myös velallisen jälkikonkurssissa. Jälkikonkurssissa pätee KonkL periaate kuittauksen sallittavuudesta, mistä johtuen arvioitavaksi tulevat myös palautussaatavan osalta kuittauksen yleiset ja erityiset edellytykset. Palautussaatavan voidaan lähtökohtaisesti katsoa täyttävän nämä edellytykset. Kuittauksen voi kuitenkin estää KonkL 6:2.3 säädetty kuittauskielto, jonka mukaan kuittaus ei ole mahdollista tilanteessa, jossa velkoja hankkiutuu velkaan velalliseen nähden järjestääkseen kuittaustilanteen. Arvioitaessa kuittauskiellon soveltuvuutta yksittäistapaukseen tulee huomiota kiinnittää osapuolten tarkoitukseen ja erityisesti velkojan tarkoitusperiin. Osapuolten tarkoituksen lisäksi TaksL mukainen takaisinsaantiperusteen tulee täyttyä, jotta suoritus voidaan rinnastaa maksuun ja katsoa sen siten olevan kuittauskiellon alainen. Luonteensa johdosta palautussaatavan kuittauksessa jälkikonkurssissa joudutaankin usein pohtimaan kysymystä tietyn velkojan suosimisesta. Velkojien yhdenvertaisen kohtelun periaate edellyttää, että samassa asemassa olevia velkojia kohdellaan konkurssissa samalla tavalla. Kuittauksen tuomat edut ja sille asetetut rajoitukset palautussaatavaa koskevissa jälkikonkurssin tilanteissa voidaan siten nähdä perustelluiksi pohjimmiltaan juuri velkojien yhdenvertaisuuden kannalta. Edellä mainitut rajoitteet kuittaukselle onkin säädetty nimenomaan tarkoituksena estää shikaaninomainen kuittaustilanteiden järjestäminen ja siten yhden velkojan pääseminen parempaan asemaan suhteessa muihin velkojiin. Ongelma tulee esille paitsi tarkoitushakuisten maksujen suorittamisen osalta, myös ns. vahinkosuoritusten kohdalla. Näyttöongelmat voivat osaltaan johtaa siihen, että velallisen väittäessä maksun tapahtuneen vahingossa velkojan myötävaikuttamatta on selvittäjän tai muun velkojan käytännössä mahdotonta näyttää osapuolten shikaaninomainen menettely toteen.
  • Ahlström, Sofia (Helsingin yliopisto, 2020)
    Europeiska unionen grundar sig, i enlighet med artikel 2 FEU, på värden som är gemensamma för alla medlemsstater, såsom rättsstaten, demokrati och grundläggande rättigheter. Bristerna i och hoten mot rättsstatsprincipen i vissa medlemsstater, såsom Polen och Ungern, skapar stor oro för rättsstatens tillstånd, inte bara i medlemsstaterna, men även för hela unionen, dess verksamhet och rättsordning. Detta undergräver inte bara rättsstatsprincipen, utan hela unionens värdegrund. Sambandet mellan rättsstaten, demokrati och grundläggande rättigheter är viktigt i detta hänseende. Europeiska unionen har flera mekanismer för att säkerställa medlemsstaters respekt för rättsstatsprincipen. Politiska mekanismer är artikel 7 FEU-förfarandet och kommissionens ram för att stärka rättsstatsprincipen. Båda två har aktiverats mot medlemsstater, vilket tyder på att de inte kan anses vara helt olönsamma medel. Dock uppfattas de politiska förfarandena inte vara tillräckligt effektiva och det råder tvivel om deras konsekvenser och sanktionerna artikel 7 FEU-förfarandet kan medföra. Därför vänds blicken mot de rättsliga mekanismerna, det vill säga EU-domstolens möjligheter att blanda sig i och pröva kränkningar av artikel 2 FEU och rättsstatsprincipen. Syftet med den här avhandlingen är att analysera EU-domstolen roll som beskyddare av rättsstatsprincipen i unionens rättsordning. Det undersöks vad är EU-domstolens behörighet att behandla medlemsstaters brott mot rättsstatsprincipen, då organiseringen av medlemsstaternas rättsordningar och domstolsväsenden tillhör i första hand medlemsstaterna. Dessutom studeras grunder på vilka EU-domstolen kan i en sådan situation blanda sig i och pröva medlemsstaters kränkningar av rättsstatsprincipen som ett av unionens gemensamma värden enligt artikel 2 FEU. Detta görs genom att granska artikel 2 FEU och dess ställning i unionens rättsordning. Det handlar om att studera hur EU-domstolen har använt artikel 2 FEU genom andra primärrättsliga artiklar, artikel 19.1 andra stycket FEU och artikel 47 i stadgan, som ger uttryck för principen om ett effektivt domstolsskydd. EU-domstolens nyaste rättspraxis visar att artikel 19.1 andra stycket FEU ger även uttryck för principen om domstolarnas oavhängighet, det vill säga kravet på nationella domstolars oavhängighet. Därför studeras kortfattat också innehållet i kravet på oavhängiga domstolar enligt EU-rätten. Dessutom analyseras talan om fördragsbrott som medel för att behandla medlemsstaters kränkningar av rättsstatsprincipen och även i fråga om allmänna omständigheter i en medlemsstat som innebär systematiska brister i rättsstaten. Ytterligare diskuteras förhållandet mellan unionens gemensamma värden i artikel 2 FEU och respekten för nationell identitet i artikel 4.2 FEU. Den här avhandlingen visar att skyddet av medlemsstaternas iakttagande av rättsstatsprincipen och överlag unionens gemensamma värden är ett viktigt intresse för unionen och EU-domstolen, eftersom det handlar om att skydda unionen som helhet, både rättsligt, politiskt och ekonomiskt samt unionsrättens effektiva genomslag. EU-domstolens senaste rättspraxis visar att kärnan i den EU-rättsliga rättsstatsprincipen utgörs av ett effektivt domstolsskydd och kravet på nationella domstolars oavhängighet. EU-domstolen har en viktig roll i detta hänseende, för att närmare specificera innehållet i rättsstatsprincipen och kriterierna för vad rättsstatsprincipen förutsätter enligt EU-rätten och särskilt vad som ingår i principen om domstolarnas oavhängighet. EU-domstolens rättspraxis visar att artikel 2 FEU inte kan åberopas ensam som grund för talan om fördragsbrott, utan denna operationaliseras genom andra unionsrättsliga bestämmelser, vilket utgör grunden för EU-domstolens behörighet att behandla frågor som annars uppfattas som rent interna. Frågan lyder om detta fungerar för att behandla medlemsstaters kränkningar av rättsstatsprincipen som är systematiska till sin natur, eller om detta är möjligt bara med stöd av artikel 7 FEU-förfarandet. Att kunna övervaka och säkerställa att medlemsstater iakttar rättsstatsprincipen handlar om förhållandet mellan unionsrätten och nationell rätt. Avgörande betydelse har getts till omständigheten att de nationella domarna fungerar även som unionsdomare, speciellt inom det rättsliga samarbetet som begäran om fördragsbrott innebär och vad principen om lojalt samarbete i artikel 4.3 FEU förutsätter. På grund av detta är det av avgörande betydelse att nationella domares oavhängighet garanteras. Å andra sidan handlar det även om hur långt unionen kan gå för att behandla och pröva medlemsstaters interna rättsordningar innan deras nationella suveränitet äventyras. Unionen verkar dock hålla hårt fast vid att skydda sin värdegrund och främja sina målsättningar, vilka äventyras av hot mot rättsstaten och de övriga gemensamma värdena i medlemsstaterna.
  • Juonala, Oona (Helsingin yliopisto, 2020)
    Digitaalisista verkkoalustoista on tullut merkittävä osa Euroopan unionin digitaalisia sisämarkkinoita. Verkkoalustat tarjoavat muun muassa erilaisia aineettomia hyödykkeitä, kuten sosiaalista mediaa ja suoratoistopalveluita. Alustatalous nähdään yleisesti hyvin potentiaalisena ilmiönä, joka voi luoda merkittävää kasvua Euroopassa. Digitaalisten verkkoalustojen määrästä ja kasvupotentiaalista huolimatta niiden sääntely EU:ssa on pirstaleista. Verkkoalustoja säännellään EU-tasolla muun muassa direktiivillä sähköisestä kaupankäynnistä. Kansallisella tasolla, sekä joissain tapauksissa myös paikallisella tasolla on myös sektorikohtaista sääntelyä. Tämänhetkisen sääntelymallin pirstaleisuus on aiheuttanut epäselvyyttä verkkoalustoihin sovellettavista säännöistä. Tämän seurauksena verkkoalustojen on vaikeaa kasvaa ja kehittyä Euroopassa, sillä säädösympäristö ei ole niille otollinen ja näin ollen niiden tuottamien hyötyjen saavuttaminen jää vajaaksi. Euroopan komissio on tunnistanut tämän useissa aloitteissaan. Ratkaisuna tähän tilanteeseen Euroopan komissio on julkaisemassa vuoden 2020 viimeisellä neljänneksellä luonnoksen uudesta digitaalisia palveluja koskevasta lainsäädäntöpaketista, jonka tarkoituksena on uudistaa olemassa olevaa ja luoda myös uutta verkkoalustoja koskevaa sääntelyä. Tutkielman pääasiallisena tavoitteena on selvittää, miten verkkoalustoja tulisi säännellä EU-tasolla EU:n tulevaa digitaalisia palveluja koskevan lainsäädäntöpaketin myötä. Tutkielmassa tarkastellaan Euroopan komission asiakirjoja verkkoalustoihin liittyen, erilaisten sääntelymallien ominaispiirteitä ja niiden sopivuutta digitaalisten alustojen sääntelyyn EU:n kontekstissa. Tutkielmassa tarkasteltavat vaihtoehdot sääntelymalliksi on rajattu perinteiseen viranomaissääntelyyn, itsesääntelyyn, yhteissääntelyyn, uuden keskitetyn sääntelyviranomaisen perustamiseen sekä toimivallan siirtämiselle olemassa oleville kansallisille viranomaisille. Tutkielmassa tarkastellaan kahta tutkimuskysymystä: - Miten Euroopan komission kanta verkkoalustojen sääntelyä kohtaan on kehittynyt vuodesta 2015 alkaen? - Millainen sääntelymalli olisi sopivin EU:n tulevassa digitaalisia palveluja koskevassa lainsäädäntöpaketissa digitaalisten alustojen sääntelyyn? Ensimmäisen tutkimuskysymyksen osalta havaitaan, että Euroopan komission kanta verkkoalustojen sääntelyyn on ollut vaihteleva. Komissio on useaan otteeseen korostanut alustatalouden merkitystä ja sen kasvupotentiaalia Euroopan taloudelle, mutta samaan aikaan se on vältellyt lainsäädäntöehdotusten julkaisua viime vuosina, aina digitaalisia palveluja koskevaan lainsäädäntöpakettiin saakka. Toisen tutkimuskysymyksen osalta havaitaan, että perinteiset julkisen sääntelyn mallit eivät sovellu parhaiten verkkoalustojen sääntelyyn. Verkkoalustat ovat dynaamisia ja alati muuttuvia, joiden perässä lainsäädännön on vaikea pysyä mukana. Lisäksi verkkoalustat tarjoavat uudenlaisia liiketoimintamalleja. Tutkielmassa todetaan, että nämä ominaisuudet sekä EU:n ja sen jäsenmaiden toimivallan jaon huomioon ottaen yhteissääntely soveltuu parhaiten alustojen sääntelyyn EU:ssa.
  • Larinkari, Olga (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmassa tarkastellaan työntekijöihin kohdistuvaa niin sanottua maalittamista rikosoikeudessa. Maalittamista lähestytään kriminaalipoliittisesti orientoituneesta näkökulmasta, ja tutkielman keskeisimpänä tutkimuskysymyksenä on, onko sitä koskevalle rikosoikeudelliselle sääntelylle muutostarpeita. Maalittaminen on 2010-luvun lopussa lisääntynyt ilmiö, jossa työntekijöitä asetetaan vahingoittamistarkoituksessa maalitauluiksi erityisesti verkkoympäristössä. Maalittamisen tekotavat jaetaan tutkielmassa työntekijöiden kokemusten perusteella neljään yläkategoriaan: 1) vihaisan puheen levittäminen, 2) tietojen levittäminen, 3) seuraaminen ja fyysinen häirintä sekä 4) oikeussuojakeinoilla tai muilla vastaavilla keinoilla painostaminen. Tutkielmassa keskitytään erityisesti kahteen ensimmäiseen tekotapaan, sillä ne liittyvät keskeisimmin maalittamisen erityispiirteisiin, erityisesti sen joukkoistettuun luonteeseen ja verkkoympäristöön. Maalittamisella on vaikutuksia sen kohteena olevan työntekijän perusoikeuksiin, ja ainakin tiettyihin työntekijöihin kohdistuneena myös työnantajan toimintaan. Maalittamisella vaikutetaan mahdollisesti välillisesti myös muiden kuin maalittamisen kohteen perus- ja ihmisoikeuksiin sekä myös laajemmalla tasolla oikeusvaltion ja demokratian toimintaan. Toisaalta sekä kriminaalipoliittisesta että valtiosäännöllisestä näkökulmasta on tärkeää, ettei maalittajan perus- ja ihmisoikeutena turvattuun ja demokratian kulmakivenä pidettyyn sananvapauteen perusteettomasti puututa. Erityisen tärkeää on huomioida, että virkamiehien ja muiden julkisessa tai yhteiskunnallisesti merkittävässä asemassa toimivien työntekijöiden arvosteleminen voi kuulua sananvapauden ydinsisältöön, minkä osalta sananvapauden rajoittamisen suhteen tulee olla erityisen tarkkana. Maalittamisen kohde saa jo nykyään rikosoikeudellista suojaa esimerkiksi rikoslain 24 luvun 8-10 §:n yksityiselämää loukkaavaa tiedon levittämistä ja kunnianloukkausta sekä niiden törkeitä tekomuotoja koskevien säännösten, 25 luvun laitonta uhkausta ja vainoamista koskevien 7 ja 7 a §:n ja 17 luvun 1 §:n mukaisen julkista kehottamista rikokseen koskevan säännöksen osalta. Viranomaisiset saavat suojaa tietyiltä osin lisäksi rikoslain 16 luvun 1-3 §:n mukaisilla kriminalisoinneilla. Nykyisten kriminalisointien suhdetta maalittamiseen tulkitaan lainopollisen tutkimuksen avulla, missä erityisasemassa on vuosien 2017-2020 säännöksiä koskeva hovioikeuskäytäntö. Tutkielmassa osoitetaan, että nykyisissä kriminalisoinneissa on ongelmallista, ettei niillä voida kaikilta osin puuttua maalittamisilmiön eri oikeushyviä loukkaavaan, joikkoistettuun luonteeseen. Aukkoja on myös vakavan niin sanotun absoluuttisen vihaisan puheen osalta kriminalisoinneissa siltä osin, kun maalittamisessa epäsuorasti uhkaillaan sen kohdetta vakavilla rikoksilla tai uhataan niin, ettei uhkaus tule sen kohteen tietoon. Kyseinen puhe on maalittamisessa erityisen vahingollista, koska sillä voidaan kannustaa verkkoympäristössä muita toteuttamaan uhkailussa tarkoitettu rikos. Lisäksi rikosoikeudelliseen suojan toteutumiseen liittyvät syyteoikeuden sekä syyte- ja esitutkintakynnyksen haasteet heikentävät nykyisten kriminalisointien tosiasiallista tehokkuutta. Vaikka uudelle kriminalisoinnille on löydettävissä oikeushyvien suojelun periaatteen vaatimuksen täyttämiseksi monia, myös täsmällisesti määriteltävissä olevia oikeushyviä, kriminalisointiperiaatteista ultima ratio -periaate edellyttää rikosoikeuden käyttämistä viimesijaisena keinona. Maalittamista koskevaan joukkoistettuun ilmiöön sekä rikosoikeuden tehokkuuteen liittyviin näkökulmiin voidaan puuttua useilla yhteiskunnallisilla keinoilla, kuten kiinnittämällä huomiota työnantajan, verkkosivustojen ja -alustojen vastuuseen sekä itsesääntelymekanismeihin. Ultima ratio -periaatteen lisäksi myös rikosoikeudellinen laillisuusperiaate ja ihmisarvon loukkaamattomuuden periaate puoltavatkin, että maalittamisen kokonaisvaltaiseen kriminalisointiin ei vielä toistaiseksi ryhdyttäisi. Yhteiskunnallisilla keinoilla ei voida kuitenkaan puuttua oikeustilan kaikkiin ongelmakohtiin, ja näiltä osin tutkielmassa tullaan siihen johtopäätökseen, että myös rikoslakia koskevia muutoksia on syytä toteuttaa.
  • Vidén, Henna (Helsingin yliopisto, 2020)
    Euroopan unionin sisämarkkinat mahdollistavat tavaroiden, palvelujen, henkilöiden ja pääoman vapaan liikkuvuuden. Yhä suurempi joukko ammattihenkilöitä hyödyntää sisämarkkinoiden vapaata liikkuvuutta harjoittaakseen ammattiaan toisessa jäsenvaltiossa joko pysyvästi tai tarjotakseen palveluitaan väliaikaisesti ja satunnaisesti. Vaikka kyse on jatkuvasti kasvavasta ilmiöstä, ammattipätevyyden tunnustamista koskevaa oikeustieteellistä tutkimusta ei ole kattavasti tehty. Tämän lainopillisen tutkielman tarkoituksena on ollut vastata tähän puutteeseen luomalla yleiskäsitys siitä, miten ammattipätevyyden tunnustamista säännellään EU-oikeudessa. Tutkimusteemaa on lähestytty ensin luomalla katsaus ammattipätevyyden tunnustamisen historiaan ja siihen, miten sisämarkkinat ja ammattipätevyyden tunnustamista koskeva sekundaarinormisto ovat kehittyneet. Erityisesti unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä syntynyt vastavuoroisen tunnustamisen periaate on vaikuttanut merkittävällä tavalla tutkintotodistusten, tutkintojen ja muiden muodollista pätevyyttä osoittavien asiakirjojen vastavuoroiseen tunnustamiseen ja sitä voidaankin pitää ammattipätevyyden tunnustamisen perustana. Tämä kehitys on johtanut voimassa olevan ammattipätevyysdirektiivin syntymiseen, joka on keskeisin ammattipätevyyden tunnustamista sääntelevä EU-oikeuden instrumentti. Tutkielmassa on keskitytty ennen kaikkea ammattipätevyysdirektiivin keskeisen sisällön käsittelyyn, minkä lisäksi tutkielmassa on nostettu esiin siihen liittyviä haasteita. Ammattipätevyyden tunnustaminen perustuu oletukseen siitä, että ammattihenkilöt voivat hyödyntää perussopimuksen turvaamia perusvapauksiaan. Unionin perusvapaudet eivät kuitenkaan ole luonteeltaan absoluuttisia, sillä niitä voidaan rajoittaa perussopimuksen tunnustamilla rajoitusperusteilla sekä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä syntyneillä, yleiseen etuun liittyvillä pakottavilla vaatimuksilla. Tutkielmassa on arvioitu näitä rajoitusperusteita unionin lainsäädännön ja oikeuskäytännön valossa. Tutkielman lopuksi on vastattu tutkielman alussa esitettyihin kysymyksiin ja arvioitu tutkielmassa tehtyjä havaintoja erityisesti oikeusvarmuuden näkökulmasta sekä pohdittu ammattipätevyyden tunnustamiseen liittyviä tulevaisuuden näkymiä.
  • Dahl, Mika (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmani tarkoituksena on käydä läpi ulkomailta saapuvien työntekijöiden verotusta Suomen ja Ruotsin osalta pääasiassa taloudellisen työnantajan käsitteen näkökulmasta. Työnantajan määrittelyllä on kansainvälisen henkilöverotuksen osalta merkittävä rooli, sillä kansainvälisissä tilanteissa valtioiden välinen verotusoikeus jaetaan pääsääntöisesti verosopimuksien mukaan, ja verosopimusten palkka-artiklassa verotusoikeus on tavanomaisesti jaettu sen mukaan, onko työnantaja työskentelyvaltiossa. Suomessa ja Ruotsissa sovelletaan tällä hetkellä niin sanottua muodollisen työnantajan käsitettä työnantajaa määriteltäessä, vaikka Suomen osalta ennakkoperintälain 14 § antaa hieman mahdollisuutta tulkintaan työnantajan määrittelyssä. Tämän seurauksena Suomi ja Ruotsi kuuluvat vähenevään ryhmään OECD-valtioita, jotka käyttävät muodollisen työnantajan käsitettä soveltaessaan OECD:n malliverosopimuksen 15(2) artiklaa. Kyseisen artiklan mukaan työskentelyvaltio voi verottaa työntekijän palkkaa, mikäli ulkomailla työskentely ylittää 183 päivää 12 kuukauden ajanjakson aikana, tai jos työnantaja on työskentelyvaltiossa tai työnantajan kiinteä toimipaikka on työskentelyvaltiossa. Tämä johtuu siitä, että malliverosopimuksessa ei ole määritelty työnantajaa, joten työnantajan määritellään kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Suomen ja Ruotsin vakiintunutta tapaa määrittää työnantaja muodollisesti johtaa siihen, ettei Suomi eikä myöskään Ruotsi voi useissa tapauksissa verottaa maassa alle 183 päivää oleskelevaa verosopimuksen mukaan ulkomailla asuvaa työntekijää, vaikka tosiallisesti työntekijä työskentelisi työskentelyvaltiossa olevan työnantajan lukuun. Ruotsi onkin julkaissut luonnoksen koskien taloudellisen työnantajan käyttöönottamista Ruotsissa 1.1.2021 alkaen ja Suomessa sekä Antti Rinteen, että Sanna Marinin hallitusohjelmien mukaan Suomi ottaa käyttöön taloudellisen työnantajan käsitteen ja tämän seurauksena hallituksen esityksen valmistelu onkin jo aloitettu. Tutkielmani keskittyykin Ruotsissa tehdyn hallituksen esityksen luonnoksen läpikäymiseen ja tämän jälkeen Suomen tulevan hallituksen esityksen arviointiin käyttäen kansainvälistä vertailua. Kansainvälisessä vertailussa Ruotsin hallituksen julkaisemaa hallituksen esityksen luonnosta käytetään vertailun kohteena hyvin runsaasti, johtuen sen tuoreudesta ja samalla Pohjoismaiden vahvasta lainsäädäntöyhteydestä.
  • Pyykkö, Otto (Helsingin yliopisto, 2020)
    OECD:n BEPS-hanke voidaan nähdä käytäntöjen ja tulkintojen merkittävänä kiristyksenä kansainvälisen verotuksen alalla. Hankkeen johdosta myös kaksinkertaisen verotuksen ja veroriitojen odotetaan lisääntyvän merkittävästi. Kaksinkertainen verotus ja veroriitojen uhka on omiaan vaikuttamaan negatiivisesti kansallisvaltioiden rajat ylittävään liiketoimintaan. Rajat ylittävän liiketoiminnan toimintaedellytyksistä huolehtiakseen sekä EU että OECD ovat pyrkineet parantamaan kansainvälisillä markkinoilla toimivien yritysten sekä yksityisten henkilöiden oikeussuojakeinoja. Toimenpiteistä merkittävimpänä voitaneen pitää pakottavan välimiesmenettelyn käytön laajenemista EU:n jäsenvaltioiden keskuudessa unohtamatta kuitenkaan OECD:n toimesta tehtyjä uudistuksia. Historiallisesti Euroopan unionin alueella pakottava välimiesmenettely on ollut osa kansainvälisten veroriitojen ratkaisumekanismeja ainoastaan ns. arbitraatioyleissopimuksen (90/436/ETY) soveltamisalalla. Yleissopimusta ei voida pitää onnistuneena ratkaisuna mm. soveltamisalaansa ja määräaikoihin liittyvien puutteidensa johdosta. Kansainvälisten veroriitojen ratkaisumekanismit näkivät 2010-luvun jälkimmäisellä puoliskolla merkittäviä kehitysaskelia OECD:n BEPS-hankkeen mukaisten toimenpiteiden seurauksena. Marraskuussa 2016 julkaistu ns. monenkeskinen yleissopimus, jolla innovatiivisesti muutettiin koko laajaa verosopimusverkostoa yksittäisten (kahden-välisten) verosopimusten muokkaamisen sijaan, sisälsi myös verovelvollisten oikeusturvan parantamiseksi myös ns. pakottavan välimiesmenettelyn. Myös EU:ssa säädettiin vuonna 2017 ns. veroriitadirektiivi eli direktiivi veroriitojen ratkaisumekanismeista Euroopan unionissa (2017/1852). EU-oikeuden mukaista riidanratkaisumekanismia voidaan pitää monin paikoin kunnianhimoisempana ja innovatiivisempana instrumenttina kuin OECD:n vastaavaa. Suomessa direktiivi implementoitiin lailla kansainvälisten veroriitojen ratkaisumenettelyistä (530/2019). Edellä kuvatut ratkaisumekanismit eroavat toisistaan mm. soveltamisalaltaan ja pakottavuudeltaan. Käytännössä kuitenkin verovelvollisten käytettävissä on laajat oikeussuojakeinot kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi. Toimivaltaiset viranomaiset ovat velvollisia poistamaan verosopimusten vastainen kaksinkertainen verotus joko keskinäisten sopimusneuvotteluiden (MAP-menettely) seurauksena tai viimekädessä pakottavassa välimiesmenettelyssä. Menettelyihin liittyy kuitenkin omia erityispiirteitään ja ominaisuuksiaan, joiden tunteminen on verovelvollisen oikeusturvan kannalta tärkeää. Tutkielmassa vertaillaan menettelyitä toisiinsa sekä hahmottamaan kunkin menettelyn vahvuudet ja heikkoudet. Tutkielmassa selvitetään lisäksi mahdollisuutta ns. pysyvän riidanratkaisutoimikunnan perustamiseksi. Erityisesti EU:n veroriitadirektiivi vaikuttaa mahdollistavan hyvinkin laajan kansainvälisten yhteistyön veroriitojen ratkaisemiseksi ns. kansainvälisessä verotuomioistuimessa.
  • Ellman, Essi (Helsingin yliopisto, 2020)
    Public policy considerations have had a varying degree of impact in EU competition law. Throughout the years, the European Commission has allowed for certain public policy considerations, such as the protection of the environment and employment, but “the more economic approach” of the early 21st century has marked a turning point in this regard. Economic analysis has since the late 1990s become an increasingly important part of competition analysis and enforcement, and the focus on economic parameters has led to a more cautious attitude towards public policy interests. Despite the advantages that the more economic approach has given to EU competition law, some argue that it has led to an overly price-centric approach to consumer welfare. Competition policies on a global scale are affected by different underlying economic theories. The varying economic and theoretical approaches can be classified into different schools of thought, which affect the underlying presumptions of how competition in the market is achieved. Antitrust law in the United States has been affected mainly by the Chicago and Harvard schools of thought, both of which have also affected the development of EU competition law. However, EU competition law can also be perceived as its own, distinct school of thought, namely the European school of thought. The purpose of this thesis is to assess public policy considerations in light of the European school of thought and its theoretical framework. The research question entails several different themes. Public policy considerations are first studied with case law and sustainability is highlighted as a recent and relevant example. In addition to public policy considerations, another essential theme to this thesis is the different schools of thought affecting competition law and policy. By studying the European school of thought and the social market economy, this thesis aims to emphasise the sui generis features of EU competition law. As the notion of social market economy implies that competition law should consider societal concerns as well, a relevant question in this regard is whether competition law should be interpreted coherently with the totality of EU law. In other words, this is a question of whether competition law should remain independent of the totality of EU law, or whether EU-wide goals and values should be accommodated in competition law as well. This thesis also studies the possibility of a broader conception of consumer welfare, mainly by analysing “the fair share of the benefits” and the concept of consumer well-being. The research question is contemplative by nature, and so are the conclusions of this thesis. A primary issue in studying this topic is that the objectives and priorities of EU competition law remain somewhat unclear. A central notion in this regard is the dichotomy between the Commission and the European Court of Justice, as they have given somewhat differing notions on the objectives of competition law. As for the European school of thought, a central notion is that EU competition law is embedded in a framework that is fundamentally different from the Chicago school of thought. The concept of the social market economy, together with Article 3 TEU and Articles 7 and 11 TFEU, suggest that the theoretical foundations for considering public policy interests in competition law exist. Studying the possibility of long-term consumer welfare, benefits to the society as a whole and the concept of consumer well-being, demonstrate that the economically oriented notion of consumer welfare is perhaps too narrow in the context of the social market economy. All in all, the question of public policy considerations in EU competition law is ultimately perceived as a question of including fundamental values and objectives of the Union in competition law and policy.
  • Kajala, Jukka (Helsingin yliopisto, 2020)
    Julkisuusperiaate yhtenä keskeisimpänä hallinto-oikeudellisena oikeusperiaatteena ohjaa yksityisten ja yhteisöjen oi-keutta saada tietoja viranomaisten toiminnasta ja siihen liittyvistä viranomaisten asiakirjoista. Julkisuusperiaate muodos-taa pääsäännöksi tällaisen tiedon julkisuuden, josta voidaan poiketa ainoastaan lakisääteisesti. Julkisuusperiaatetta koskevassa yleislaissamme, viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999, JulkL), viranomaisen asiakirja muodostuu keskeiseksi lain soveltamisalaa määrittäväksi säännökseksi. JulkL 5 § 4 momentin nojalla viran-omaisen asiakirjan käsitteen ja näin ollen lain soveltamisalan ulkopuolelle on rajattu viranomaisen sisäistä työskentelyä varten laaditut asiakirjat, mikäli ne eivät sisällä tietoja, jotka arkistolainsäädännön nojalla on liitettävä arkistoon. Julkisuusperiaatteen keskeisin käytännön sovellutus hallinnon toiminnossa on viranomaisen asiakirjaan kohdistuva tietopyyntö. Tietopyyntöjen ratkaisemiset ovat hallinnon jokapäiväistä toimintaa, minkä johdosta JulkL:a säädettäessä lain sääntelytekniikaksi muotoutui erittelevä, yksityiskohtainen ja kasuistinen sääntely. Tällainen sääntelytekniikka on pragmaattista ja helposti sovellettavaa myös virkamiehille, jotka eivät ole suorittaneet juridista koulutusta. Viranomaisen sisäisen työskentelyn asiakirjoja koskeva sääntely on kuitenkin verrattuna lain yleiseen sääntelyilmeeseen vaikeasel-koinen, abstrakti ja tulkinnanvarainen, mikä asettaa haasteita JulkL:n pragmaattisten tavoitteiden saavuttamiseksi. JulkL:n valmistelussa lainsäätäjä tukeutuu lain esitöissä vahvasti ruotsalaiseen julkisuuslainsäädäntöön ja sen käyttä-mään systematiikkaan. Ruotsalaista lainsäädäntöä ei kuitenkaan lain esitöissä enemmälti avata. Tutkielmassa kuvataan ruotsalaista valmisteluasiakirjoja koskevaa lainsäädäntöä ja oikeuskäytäntöä. Työssä tarkastellaan Ruotsin perustuslain-tasoista säädöstä painovapausasetusta, mistä löytyvät JulkL 5 §:ää vastaavat asiakirjan määritelmää koskevat säännök-set. Ruotsalainen asiakirjaa koskeva sääntely rakentuu samanlaiseen perusasetelmaan JulkL:n systematiikan kanssa. Poikkeuksen tästä muodostaa terminologiset erot, ruotsalainen terminologia vastaa JulkL:ia edeltäneen yleisten asiakir-jain julkisuudesta annetun lain (83/1951) terminologiaa. Ruotsissa sisäisen työskentelyn asiakirjoja koskien on oikeus-kirjallisuudessa kehittynyt sekä yksityiskohtaisempia että esimerkiksi asiakirjan julkiseksituloa koskien merkittävästi poikkeavampia doktriineja. JulkL 5.4 §:n säännös on analysoitavissa kolmeen yleisemmän tason kokonaisuuteen, joita tutkielmassa käytetyssä analyysissä kutsutaan asiakirjatasoksi ja tietotasoksi. Asiakirjatason kysymykset liittyvät ensinnäkin lainkohdassa tar-koitetun asiakirjan käyttötarkoitukseen sisäisen työskentelyn välineenä, minkä pohjalta voidaan hahmottaa lainkohdan asiallinen soveltamisala. Toiseksi asiakirjatasolla ratkaistaan lainkohdan henkilöllinen soveltamisala, eli minkä tahojen välistä lainkohdassa tarkoitettu sisäinen työskentely voi olla. Lainkohdan tietotaso koskee sisäisen työskentelyn asia-kirjan tietosisältöä, joka ratkaisee asiakirjan arkistoimisen arkistolainsäädännön nojalla. Asiakirjaan kohdistuvasta arkistointivelvoitteesta riippuen asiakirja voidaan JulkL 5.4 §:n nojalla viranomaisen määräyksestä julistaa myös luvan-varaisesti annettavaksi. Lisäksi JulkL 5.4 §:llä on temaattinen ja säännöshistoriallinen yhteys JulkL 5.3 § 2 kohdan säännökseen, jossa säädetään viranomaisen muistiinpanoasiakirjojen luonteesta viranomaisen asiakirjana ja näin ollen JulkL:n soveltumisesta niihin. Asiakirjajulkisuutta koskevat lainkäyttöasiat ovat hallintolainkäyttöä. Ylintä hallintolainkäyttövaltaa maassamme käyttää korkein hallinto-oikeus (KHO), jonka antamilla ratkaisuilla on oikeuslähdeopillista painoarvoa oikeuskäytäntöä yhte-näistävien ennakkopäätösten muodossa. JulkL 5.4 §:ää koskevia ennakkopäätöksiä on JulkL:n voimassaolon ajalta kertynyt kymmeniä. JulkL 5.4 §:ää koskevan analyysin perusteella KHO:n tekemiä tulkintakannanottoja voidaan yhdistää analyysin perusteella hahmottuneisiin tulkintaongelmiin. Lukuisiin kysymyksiin on löydettävissä KHO:n ratkaisukäytän-nössä selviä ohjaavia kannanottoja. Yhdeksi keskeisimmäksi ongelmaksi on muodostunut sisäisen työskentelyn asiakirjojen asiallinen soveltamisala ja varsinkin sisäisen työskentelyn käsite. Lakitekstissä sisäisen työskentelyn määrittelyssä on käytetty joustavaa sanan-muotoa, mikä hämärtää sisäisen työskentelyn käsitekentän hahmottamista. Rajatapauksissa KHO on soveltanut JulkL 5.4 §:n säännöstä perusoikeusmyönteisen laintulkinnan hengessä suppeasti siten, että lainkohdan tulkinnan kannalta ongelmallisia työhyvinvointiselvityksiä on tullut katsoa viranomaisen asiakirjoiksi niiden julkisuusperiaatteen kannalta keskeisen roolin vuoksi. Varsinkin tapauksessa KHO:2015:171 KHO tukeutui ratkaisun perusteluissaan vahvasti JulkL:n ja julkisuusperiaatteen tarkoitukseen, ja KHO:n käyttämää tulkintaa voidaan tulkintateoreettisista lähtökohdista kuvata jopa teleologiseksi.
  • Ikonen, Essi (Helsingin yliopisto, 2020)
    Authenticity is a pervasive ideal in western societies. Educators, among others, regard authenticity with increased enthusiasm. Authenticity is certainly appealing. Who would not want to be authentic rather than inauthentic? Who would not want to educate one’s children to become authentic? Yet, as attractive as it is, do we truly apprehend the nature of authenticity? How are we to detect an authentic person from an inauthentic one? Who is to decide which instances are authentic and which are not? The literature of authenticity offers us abundance of views and definitions, but no unanimous clarity. The challenges increase when trying to circumscribe educational authenticity. If it is unclear what authenticity is, how are we to understand educational authenticity? What happens if we try to promote authenticity as a curricular subject? Is it possible? This phenomenological investigation grabs ahold of the nature of authenticity and its possibilities and challenges in education. Key questions include, what is authenticity and what makes it unique, what it is related to, and what makes it possible? In relation to learning, to what extent and with what kind of tools can it be promoted in educational institutions? Finally, what are the most promising pathways to investigate authenticity? How can we better understand the human condition through philosophic and human sciences, with authenticity as a metaphor or as a mantra? Here, various methodologies and schools of thought are explored and utilized, including the sociologically based approaches of qualitative research, including autoethnography and post-qualitative methodologies, and philosophic approaches, especially phenomenology. In answering these questions this investigation travels through various fields, methodologies and also, planes in the researcher’s personal life with an aim to establish a personal connection with themes and questions under investigation. The reader is invited to do the same, to connect and disconnect, and to take a stance on what authenticity or doing research means at the moment, but also, what could it mean beyond now. Rather than improving the definitions of authenticity this investigation shows that the beauty and appeal of authenticity lies somewhere else than in its potential for clarifying, measuring or categorizing. Hence, the conclusions for educators do not include programs or steps for authentic education but merely an invitation to employ love and imagination in their own lives and with their students.
  • Allonen, Jaakko (Helsingin yliopisto, 2020)
    Background and aims In recent decades, prognosis amongst acute coronary syndrome (ACS) patients has improved. However, adherence to secondary prevention therapies recommended by guidelines appears insufficient, thereby affecting ACS patients’ survival, particularly in relation to statins. Furthermore, the prognostic benefit of widely used -blockers following ACS, especially amongst low-risk patients, has been disputed. In addition, despite contraindications, ACS patients continue relying upon nonsteroidal antiinflammatory drugs (NSAIDs), which may prove even fatal. Increasingly, guidelines have been unable to establish recommendations for the safe use of red blood cell (RBC) transfusions in an ACS setting. Thus, this study aimed to explore the adherence rates to statins and -blockers as well as the utilisation rate of prescription NSAIDs and their impact on long-term survival amongst ACS patients. Additionally, we sought to determine the effect of RBC transfusion therapy on ACS patients’ long-term morbidity and mortality. Material and methods From 5294 consecutive patients undergoing a coronary angiography (CAG) between 2006 and 2008 in the Genetic Predisposition for Coronary Artery Disease Study (COROGENE), 2090 patients were initially diagnosed with ACS, upon which studies I through IV in this study are based. To assess the utilisation of prescription medications in studies I, III and IV, we obtained data from the Finnish Prescription Register of the Social Insurance Institute (SII) and gathered mortality figures with causes of death from Statistics Finland. In studies II through IV, the Care Register for Health Care (HILMO) from the Finnish Institute for Health and Welfare was used to assess the recurrence of hospitalisations for different reasons. In study II, we merged data on transfusions and haemoglobin (Hb) values from a comprehensive hospital transfusion registry of the Hospital District of Helsinki and Uusimaa (HUS). The primary endpoint in studies I through III was all-cause mortality, whilst in study IV we assessed composite endpoint of recurrent myocardial infarction (MI) and all-cause mortality. Median follow-up was 23 months in study I, 8.6 years in studies II and III and 8.7 years in study IV. Main results In study I when comparing regular statin users (61.7%, n = 1200/1945) to irregular users (33.5%, n = 651/1945) and nonusers (4.8%, n = 94/1945), we observed a stepwise increase in mortality (4.9%, 9.4% and 14.9%, respectively, p < 0.001). The relative risk of mortality was almost threefold higher for nonusers compared to regular users in a multivariable Cox proportional hazards model [hazard ratio (HR) 2.70, (95% confidence interval (CI) 1.49–4.90), p = 0.001]. In study II, we compared RBC transfused patients (4.4%, n = 85/1937) to nontransfused patients (66.0%, n = 1278/1937). RBC transfused patients exhibited a worse long-term prognosis considering both absolute mortality (58.8% vs. 20.3%, p < 0.001) and an adjusted multivariable Cox regression model [HR 1.91 (95%CI 1.39–2.63), p < 0.001]. After matching 65 patients from each group in a 1:1 fashion based on their propensity score, results remained rather consistent [HR 2.70 (95%CI 1.48–4.95), p = 0.001]. The inverse probability treatment weighted (IPTW) model further confirmed our results [HR 2.07 (95%CI 1.38–3.11), p < 0.001]. In study III, we assessed adherence to -blockers separately for each yearly period of follow-up and examined adherence as a time-dependent variable in the Cox proportional hazards model. In a multivariable model adjusted for the concomitant use of other secondary prevention medications, nonadherence to -blockers associated with an increased risk of mortality for both overall survival (OS) [HR 1.84 (95%CI 1.51–2.24), p < 0.001] and on one-year landmark survival (1YLS) [HR 1.74 (95%CI 1.41–2.14), p < 0.001]. The effect on all-cause mortality was also seen within the low-risk patient subgroup [HR 1.60 (95%CI 1.16–2.21), p = 0.004]. As many as 54.3% (n = 1042/1919) of patients filled at least one NSAID prescription during the entire follow-up period in study IV. Yearly use, defined as ≥1 prescription filled per year, decreased slightly from a peak of 22.4% during the second year to 14.5% during the eighth year of follow-up. Current use of NSAID (4.6%, n = 88/1919), defined by the number of days’ supply for the most recent prescription filled lasting up to at least 30 days before the outcome event, was associated with an increased risk of a composite outcome in a mutltivariable adjusted logistic regression model [OR 1.75 (95%CI 1.10–2.78), p = 0.019]. However, we observed no difference in the absolute rates of the composite outcome when comparing current users with nonusers (53.4% vs. 48.5%, p = 0.368). The finding was repeated in the multivariable analyses amongst low-risk patients [OR 2.03 (95%CI 1.19–3.48), p = 0.010]. Conclusions The risk of mortality appears to incrementaly rise with the level of nonadherence to statins amongst ACS patients. Nonadherence to -blockers also associated with an increased risk of death, even beyond the first year following an ACS event. Furthermore, low-risk patients also appear to benefit from continuous -blocker therapy. Alarmingly, despite contraindications many ACS patients continue using prescribed NSAIDs and their use associated with an increased risk of recurrent MI and death. Finally, RBC transfusion associated with a poorer prognosis amongst ACS patients, even during long-term follow-up.
  • Virta, Leena (Helsingin yliopisto, 2020)
    During the ongoing rapid environmental change, different aspects of biodiversity and its effects on ecosystem functioning need to be resolved. A lot has already been learned regarding the value of biodiversity, but due to the complexity of natural environments many aspects are still unresolved, especially about the patterns and effects of microorganismal diversity in marine and brackish environments. This is surprising, given that microorganisms play key roles in many ecosystem functions and the marine microorganisms are estimated to, e.g., provide the majority of Earth’s oxygen. To facilitate better understanding, studies conducted along large gradients and considering the functional diversity of communities can be useful. Large gradients provide insights into the variation of ecological patterns relative to the environment and can indicate the consequences of environmental change on community responses, and the functional diversity may describe the community characteristics and diversity-ecosystem functioning relationships more effectively than taxonomic diversity and allow the generalizations of results between organisms and ecosystems to be made. In this thesis, biodiversity patterns of benthic diatoms, a highly diverse and productive microorganismal group in all aquatic systems, were resolved along different environmental, spatial and temporal gradients in the coastal ecosystems of the Baltic Sea. Being one of the world’s largest brackish water ecosystems with a naturally strong gradient of salinity and climate and with a unique mixture of marine and freshwater species, the Baltic Sea provides an ideal platform for biodiversity research. Biodiversity patterns resolved here included analyzing the effects of benthic diatom diversity on ecosystem productivity, investigating spatial and temporal beta diversity patterns, i.e. the change in community composition between sites or sampling occasions, and examining the effects of environment on the distribution and diversity of diatoms. All studies were conducted as field studies to increase knowledge on real-world processes. The results revealed some significant new insights and showed that the diversity, especially functional diversity, of benthic diatoms may set the lower boundary for ecosystem productivity. Thus, productivity could be high even when the diatom diversity was low, but high diatom diversity seemed to consistently support high productivity. This positive relationship may be due to several reasons, such as more complete resource use or the facilitative effect in diverse communities, or complex ecological interactions. However, the diversity of diatoms varied substantially among different habitats, highlighting the need to consider environmental heterogeneity and large environmental gradients in biodiversity research. Spatial beta diversity studies conducted at different spatial scales indicated a general pattern: across steep environmental gradients, the taxonomic beta diversity was consistently high while the functional beta diversity remained considerably lower. This suggests that the ecosystem requirements for the functional characteristics of microphytobenthic organisms are highly similar in different environments, and that diatoms are able to meet these requirements in variable environments, which may indicate an insurance effect against environmental change. However, simulated species loss of communities significantly increased the functional beta diversity, suggesting that the deterioration of diversity may decrease resilience, and thus emphasizing the importance of biodiversity for the stable functioning of benthic ecosystems. Despite some similarities in the environmental drivers of diatom communities in different environments, environmental variables controlling the communities varied between and within gradients. Thus, the effect of environment on communities seems to be context-dependent and variable between regions, which emphasizes the need for large-gradient studies and the consideration of region-specific differences in, e.g., environmental management and conservation efforts. The seasonal and inter-annual variation in the composition and diversity of communities was investigated along a temporal gradient of two years. The taxonomic and functional composition of communities changed significantly between seasons and years, while diversity remained fairly stable. This refers to either an ample seed bank, i.e. locally occurring resting stages of species, or a large regional species pool and effective dispersal of species, which rescue the populations. However, diversity decreased during an exceptionally warm winter with a short ice-cover duration, which may suggest that climate warming affects the diversity of benthic communities. To conclude, this thesis has increased the knowledge on the diversity and importance of benthic diatoms in complex real-world environments. Some of the diversity patterns were general and non-dependent of spatial scale, whereas others were highly variable between regions and gradients. The results emphasize the need to consider the effect of benthic diatoms when modelling and designing the management of coastal areas, and indicate the usefulness of studies with environmentally and spatially large gradients for the understanding of diversity patterns in natural ecosystems.
  • Myllyviita, Emilia (Helsingin yliopisto, 2020)
    The National Core Curriculum for Basic Education 2014 provides an opportunity to teach Home Economics as a part of optional studies in primary schools. The National Curriculum emphasizes transversal competence, integrated curriculum and phenomenon-based learning. Integrative instruction, and approaching other subjects in the context of everyday life is the core of Home Economics. Until the 2016 Home Economics was mainly only taught in secondary and high schools and the goals for the competence and subject matter for teaching Home Economics in primary school is still not set in the National Curriculum. Consequently, there are no comprehensive educational material for Home Economics at the primary school level. Seven Master’s theses are completed with the focus on Home Economics in primary schools in 1990’s and 2010’s. There has been a demand for bringing back and re-branding Home Economics in international research field and discussions. Bringing Home Economics to primary schools can be seen as a step towards developing it into a subject that supports students’ growth as a human being throughout their studies by teaching important life skills. The aim of this study is to make groundwork to facilitate the planning of local curriculums, in-service education and teaching materials. The research data were collected by conducting nine expert interviews. The interviewees were selected to give the widest possible frame for Home Economics with different backgrounds like experience in teaching, writing teaching materials, working in third sector related to the field and being part of making the National Core Curriculum. The interviews were recorded, transcribed and analyzed using qualitative content analysis. The results of this study show that Home Economics is perceived as relevant and meaningful subject due to comprehensive life skills it teaches. It is important to teach Home Economics also in primary schools because learning those skills is worthwhile for all ages. Teaching Home Economics should be based on a complex and rich interpretation of the subject and the aims set in the curriculum. That is the only way the significance and effectiveness of the subject can come to fruition. Attention should be paid to the versatility of teaching materials and to provision of adequate in-service education to those who teach Home Economics in primary schools in order to ensure that the objectives of the subject are met.
  • Yurayong, Chingduang (Helsingin yliopisto, 2020)
    The present study investigates the use and development of demonstratives that follow head word, postposed demonstratives, which are characteristic of eastern Finnic and North Russian dialects. Some previous studies regard these postposed demonstratives as definite articles, while other recent studies identify additional functions related to information structure and discourse. Given that postposed demonstratives are not a feature common to all East Slavic languages, several studies propose that this characteristic feature of North Russian could have resulted from language contact with the Uralic-speaking population who adopted Russian as their second language, particularly Finnic speakers. The main goal of the present study is to answer three research questions: 1) How do postposed demonstratives function as grammatical markers? 2) What does the development of demonstratives tell us about the history of Finnic and Slavic languages? 3) Do postposed demonstratives result from a Finnic substratum in North Russian dialects? For this purpose, the present study examines spoken language data comprising thirteen Finnic and two North Russian varieties which have been in contact during the latest millennium, as well as Novgorod birch bark documents from the 11th–15th centuries. The typological analysis identifies properties and functions of postposed demonstratives from various perspectives: word order, host attachment, syntactic and pragmatic functions. The analysis also combines results with geographical data, which shows the correlation between the speaking areas and linguistic similarities among varieties. The results achieved in the present study justify the following conclusions. First, postposed demonstratives function as grammatical markers with a basic function to organise information structure. At the same time, the properties of information-structural uses as topic and focus markers have secondarily extended to contexts of use in which postposed demonstratives co-occur with definite referents, and are used to code the speaker’s evaluation. The functional extension is particularly common in North Russian dialects and adjacent Finnic varieties in the east. Second, the development of demonstrative systems from Proto-Finnic to modern Finnic languages is influenced by later contacts among Finnic sub-branches that share areal features. Based on these isoglosses, the Finnic demonstrative system can be classified into four groups: 1) western Finnic (Livonian, South Estonian, and North Estonian), 2) central Finnic (Votic and Ingrian), 3) Karelian Finnic (Olonets Karelian and Northern Lude), and 4) eastern Finnic (Southern Lude and Veps). Third, the postposed demonstrative “-to” and its variants in North Russian dialects do not result from the Finnic substratum, but from the adstratum. Through mutual reinforcement with the Veps demonstrative “se”, the indeclinable “-to” inherited from the Central dialect of Middle Russian has developed further properties to inflect and co-occur more often with definite referents. Such a developed pragmatic use later also spread to Lude and Olonets Karelian.
  • Westerlund, Sandra (Helsingin yliopisto, 2020)
    Temat för den här pro gradu-avhandlingen är skapandet av ett e-läromedel för särbegåvade niondeklassister i matematik. Mycket forskning visar på att särbegåvade elever finner skolgången tråkig och att den ger för få utmaningar. Detta i sin tur leder till att en del särbegåvade elever till och med underpresterar trots deras särbegåvning. För att motverka denna trend skapades ett e-läromaterial som är riktat till särbegåvade elever. E-läromaterialet är utformat för att vara utmanande och annorlunda för att motivera de särbegåvade eleverna. Temat för e-läromaterialet är kryptografi i samband med detta tema tangeras bland annat primtal, modulär aritmetik och RSA-kryptering. Förutom själva e-läromaterialet så behandlar avhandlingen också definitionen av särbegåvade elever och på vilka olika sätt elever kan vara särbegåvade. I samband med detta undersöks också hur lärare beaktar elevernas särbegåvning, samt lärarnas förmåga att stöda och identifiera särbegåvade elever. Denna aspekt undersöks både sett från deras möjligheter att göra så tidsmässigt, samt deras skyldighet att göra så utgående från läroplanen. I avhandlingen undersöks också definitionen e-läromaterial, samt jämförs e-läromaterialet om kryptografi med riktlinjer för goda e-läromaterial, vilka getts av Utbildningsstyrelsen. Som sammanfattning på avhandlingen förklaras de matematiska termerna och koncepten som finns i e-läromaterialet.

View more