Dissertations and theses

 

Digital dissertations and theses from the University of Helsinki. Contains both open access theses as well as metadata records.

Collections in this community

Recent Submissions

  • Holmström, Oscar (Helsingin yliopisto, 2020)
    The lack of access to diagnostics is a global problem which causes underdiagnosis of various common and treatable diseases. In certain areas, the access to laboratory services and medical experts is extremely limited, such as in sub-Saharan Africa, with often less than one practising pathologist per one million inhabitants. Annually, hundreds of millions of microscopy samples are analysed to diagnose e.g. infectious diseases and cancers, but the need for more is significant. During the last decade, technological advancements and reduced prices of optical components have enabled the construction of inexpensive, portable devices for digitization of microscopy samples; a procedure traditionally limited to well-equipped laboratories with expensive high-end equipment. By allowing digitization of samples directly at the point of care (POC), advanced digital diagnostic techniques, such as the analysis of samples with medical ‘artificial intelligence’ (AI) algorithms, can be utilized also outside high-end laboratories – which is precisely where the need for improved diagnostics is often most significant. The aim of this thesis is to study how low-cost, POC digital microscopy, supported by automatized digital image analysis and AI can be applied for routine microscopy diagnostics with an emphasis on potential areas of application in low-resource settings. We describe, implement and evaluate various techniques for POC digitization and analysis of samples using both visual methods and digital algorithms. Specifically, we evaluate the technologies for the analysis of breast cancer tissue samples (assessment of hormone receptor expression), intraoperative samples from cancer surgeries (detection of metastases in lymph node frozen sections), cytological samples (digital Pap smear screening) and parasitological samples (diagnostics of neglected tropical diseases). Our results show how the digitization of a variety of routine microscopy samples is feasible using systems suitable POC usage with sufficient image quality for diagnostic applications. Furthermore, the findings demonstrate how digital methods, based on computer vision and AI, can be utilized to facilitate the sample analysis process to e.g. quantify tissue stains and detect atypical cells and infectious pathogens in the samples with levels of accuracy comparable to conventional methods. In conclusion, our findings show how technological advancements can be leveraged to create general-purpose digital microscopy diagnostic platforms, which are implementable and feasible to use for diagnostic purposes at the POC. This allows the utilization of modern digital algorithms and AI to aid in analysis of samples and facilitate the diagnostic process by automatically extracting information from the digital samples. These findings are important steps in the effort to develop novel diagnostic technologies which are usable also in areas without access to high-end laboratories, and the technologies described here are also likely to be applicable for diagnostics of other diseases which are currently diagnosed with light microscopy.
  • Pötzsch, Tobias (Helsingin yliopisto, 2020)
    This thesis explores the process of social inclusion of adult migrant learners enrolled in integration education programs. It reveals the Inclusectionalities denoting the intersections of inclusion and exclusion through which liminal spaces are revealed that position migrant students as between and betwixt belonging and othering. The study is based on research findings obtained during multiple case study fieldwork in Finland and Canada between 2015-2017 consisting of in-depth and group interviews with migrant students and staff as well as extended periods of participant observation. The Finnish case studies consist of Swedish for Immigrants (SFI) programs at The Swedish Adult Education Institute (Arbis) in Helsingfors and The Civic Institute (Medis) in Mariehamn, on the Åland Islands, while NorQuest College’s Language Integration for Newcomers to Canada program (LINC) in Edmonton represents the Canadian case. Anti-oppressive methodologies (AOP), as well as perspectives integrated from Critical Whiteness Studies (CWS) and Critical Migration Studies (CMS) with their ideals of challenging structural racism and working for social change inform the theoretical framework of critical social inclusion as well as the study’s research design. The empirical findings show that social inclusion within the educations was tangled, episodic, and far from uniform or straightforward. Its negotiations revealed the presence of widely contradictory and conflicted responses which oscillated between Civic Integrationism’s striving to inculcate a “coherent” national narrative and Transformation Inclusion’s more “incoherent,” critical and egalitarian interpretations. The findings, presented in three main themes: Inclusion Within the Walls, Inclusion Beyond the Walls and (Colour) Blind Spots, also reveal that both enabling and disabling factors emerged in implementing critical social inclusion within the case studies’ different educational, social and national environments. Educational programs where integration was myopically equated with host country language acquisition often lost sight of the breadth and depth – the “real life” focus – broader social inclusion demanded. Secondly, where an integrationist normative narrative – as in, “aren’t we supposed to teach them how to live here?” – justified prevailing power and racial hierarchies, it stood in the way of reciprocal learning and student agency in reshaping curricula and inclusion efforts. A third factor concerned how willing staff, administrators and other stakeholders were to turn the majority gaze inwards in interrogating their own role in maintaining cultural and structural inequalities as well as white entitlements. By diverting this gaze, the white social frame grounding these inequalities became institutional background and “common sense” views of culture, learning and integration eluded critical analysis. The fourth factor refers to the prevailing social and political climates in which integration education programs were embedded. Where these climates emphasized controls and compliances which racialized and othered migrants, they accentuated students’ abjection from the social body. Lastly, social inclusion necessitates robust expressions of joint political agency yet implementations of LINC and SFI were generally characterized by a politics of apoliticality. Because programs were not developed around critical citizenship foundations but emphasized more “neutral” incarnations of language and cultural learning, they extended limited sanctioned opportunities for teachers and students to collectively challenge social and structural injustices. A key discursive and cognitive transposition is the study’s contention that if critical perspectives of social inclusion are to become a lived reality for “all” program participants, then majorities must also be subjected to the “integration spotlight.” Turning the majority gaze from the migrant inwards, presumes a sea change in attitudes, aims and program implementations. How one answers the question of who serves as an arbiter over which expressions of migrant diversity are judged as beneficial or as obstacles to inclusion is crucial here.
  • Laitinen, Hanna (Helsingin yliopisto, 2020)
    This dissertation describes the different forms of the emergence of hesitation in Russian television shows. By hesitation I mean a situation in which the speaker does not know how to react and encounters a speech production problem or some trouble in interaction. Therefore, this involves all pragmatic, semantic, structural, lexical and phonetic problems that emerge in talk in the different delays in a projected trajectory. The analysis focuses on finding different markers of hesitation in Russian television shows, exploring the differences in the use of the different hesitation markers and discovering possible limitations of their use. The theoretical background for this study includes Functional Syntax. I also take into consideration psycholinguistic studies of speech production phases. The framework for the analysis is provided, among others, by conversation analysis (CA) and interactional linguistics. The data for the study consist of four extracts from Russian television shows of 1 h 15 min in length. The programs were recorded and broadcast on Russian television in the 1990s. In my data the total number of hesitation markers and their strings is approximately 625. Furthermore, because of the multifunctionality of linguistic devices, there are circa 375 markers that imply or might imply hesitation among the other functions that they fulfil. The results show that hesitation may occur in Russian television shows in a total of seven different ways. These hesitation markers are 1) explicit phrases, 2) filled pauses, 3) prosodic markers, 4) unfilled pauses, 5) lexical markers, 6) repeated lexical elements, and 7) delays in fulfilling the pragmatically projected component. Moreover, these markers typically occur in strings. Two hesitation markers, i.e. filled pauses and prosodic markers, are located in every context in my data. Hence, these can be described as common hesitation markers. In contrast, all the other markers are more specific and more context related. To conclude, the main findings of the study indicate that hesitating is a rather discreet action, and different markers may reveal details of the nature of the problem and the speaker’s attitude toward his own chance of solving the speech production problem or the trouble in interaction. Generally, the results of this dissertation partly replicate and partly widen the findings of previous studies concerning hesitation in Russian and some other languages. The contribution of this study is to suggest that the methods of conversation analysis and interactional linguistics may be applied together with the theoretical assumptions of psycholinguistics and Functional Syntax.
  • Miettinen, Jenni (Helsingin yliopisto, 2020)
    This dissertation develops a framework to examine socially optimal forest management when nutrient and sediment loads from forestry are considered as a negative externality. The Faustmann rotation model is extended to include the runoff function to describe the water quality impacts of nutrient and sediment loads from forestry. This thesis consists of an introductory section and four articles that analyze the different forest management practices and associated water protection. Examined practices include final harvesting in both mineral soils and peatlands, stem-only harvesting and whole-tree harvesting in peatlands, and ditch network maintenance. The water protection measures included are buffer zones in mineral soil forestry and overland flow fields and sedimentation ponds in drained peatlands. The main contribution of this thesis is the developed framework for analyzing socially optimal forest management when water quality is taken into account. The analysis shows that the nutrient and sediment load damages associated with forest management depends highly on management practices. The nitrogen load caused by final harvesting in mineral soils results in relatively low nitrogen load damages. In contrast, the sediment load damages due to ditch network maintenance in the sensitive headwater catchment are very high. Furthermore, the cost-effectiveness of water protection measures differs significantly. From society´s viewpoint, the buffer zones used in mineral soil forest management are not a cost-effective water protection measure but when biodiversity benefits are taken into account, in addition to water quality, they become socially desirable. Overland flow fields are very cost-effective water protection measures for peatland forestry. Finally, the water protection costs in forestry and agriculture are compared in a river basin model. A cost-effective solution requires the highest nutrient reductions in agriculture, though it also implements water protection measures, especially in drained peatland forestry.
  • Lötjönen, Sanna (Helsingin yliopisto, 2020)
    This thesis studies the design of socially optimal policies for climate mitigation and water protection for two agricultural production lines: crop and dairy production. It provides analytical insights into optimal management, both in the absence and presence of nutrient runoff and greenhouse gas emissions, and develops policies to incentivize private production when externalities to water and atmosphere exist. Special attention is devoted to the coeffects of agricultural water protection measures on climate mitigation and of climate mitigation measures on water protection and their implications for marginal abatement costs and optimal policies. The thesis studies crop rotations with legumes and dairy production in detail. It additionally derives cost functions for reducing emissions by combining individual measures, such as fertilization, buffer strips, catch crops, tillage methods, afforestation and green fallow. In general, Pigouvian taxes on greenhouse gas emissions or on diffuse nutrient loading as first-best policies are not possible due to problems in measuring nonpoint source loading. Therefore, second-best policies, such as uniform taxes levied on animal numbers or fertilization or subsidies based on buffer strip width or transporting manure, are developed and applied numerically. Based on the findings, in comparison to the first-best policies, the second-best policies are relatively effective in producing the desired policy goals. Study I of the thesis shows how legumes in crop rotations outperform cereal monocultures economically and environmentally in many cases, provided there is adequate demand for legumes, and develops differentiated nitrogen tax and buffer strip subsidies based on the cultivated crop. Study II focuses on the use of nitrogen, land use, dairy cow diet and climate emissions within dairy production. This study demonstrates the overall spatial pattern of manure application and illustrates the main measures to reduce greenhouse gas emissions and nutrient runoff. Uniform nutrient taxes are found functional, although spatially differentiated taxes produce higher welfare. Study III highlights the importance of accounting for multiple pollutants and their coeffects when designing environmental policies and calculating marginal abatement costs. In the case of cobenefits, the optimal tax on the focus pollutant is relatively higher, increasing abatement and the supply of cobenefits.
  • Ahtokari-Lummi, Frida (Helsingin yliopisto, 2020)
    The aim of this thesis is to explore how the Finnish state has adopted knowledge branding as a way to improve Finland’s competitiveness during the 21st century, and simultaneously examine what contesting imaginaries of competitiveness are underlying its work due to challenges posed by climate change. In policy spheres, knowledge branding refers to the act of knowledge being packaged into saleable and user-friendly “toolkits”, i.e. knowledge brands, by renowned consultants, policy experts and academics. These knowledge brands are manifested through international ranking institutions, which are assessing countries according to various performance areas. This has only enhanced the global competition between nations. Today, the long predominance of market-liberal imaginaries around globalization, competitiveness and the knowledge-based economy has been seriously contested due to the climate crisis demanding a greener economy. These green ideas have translated into new knowledge brands such as ’sustainability’, ’carbon neutrality’ and ‘circular economy’. However, despite the apparent clash of two contradictory sets of beliefs, capitalist growth aims have continued to thrive, showing flexible adaptation in the form of hybridization. As a result we see phenomena such as climate capitalism, carbon compensation and carbon trading. Since I find that the CPE field lacks a collective notion describing different degrees of such hybridization of ideas, I introduce the concept of ‘hybrid imaginary’ to denote the dynamic alignment of traditional capitalist, consumerist ideas with the more altruistic worldview of global responsibility and environmental sustainability. Theoretically, I support myself on the cultural political economy (CPE) approach, which regards imaginaries as necessary for us to be able to structure and make sense of the complexity of the world. More recently, CPE has explored the adoption of knowledge brands in public policy spheres. Considering the fact that Finland, branding itself as “A land of solutions”, has received much positive attention in recent years due to its success in international rankings, and today also aspires to be the world’s first fossil-fuel free country by 2035, I find my home country to be an interesting case to examine in terms of increased use of knowledge branding in the state sector. Methodologically, I approach this topic by conducting a combined qualitative content and discourse analysis on the fairly new state operator Business Finland and its predecessor Finpro (1999-2017). The operator promotes Finnish competitiveness in the fields of internationalization of enterprises, investments and the travel industry by the help of its huge network of consultants, thus making it fit for knowledge branding. Hence, my research question is as follows: “How has Business Finland adopted knowledge branding as a way to improve Finland's competitiveness during the 21st century and what contesting imaginaries of competitiveness are underlying its work?”. The analysis consists of three dimensions: 1) organizational reforms during the 21st century enabling knowledge branding; 2) nation branding as an example of a knowledge brand applied by the travel promotion unit Visit Finland; and 3) Business Finland’s use of hybrid imaginaries in response to the climate crisis. The results of the analysis show that Business Finland has become increasingly dynamic in response to global pressure, while the operator’s current focus on climate innovations shows how ‘responsibility’ and ‘sustainability’ are treated as competitive factors. Thus, my main conclusive argument is that when environmental values are utilised for national competitiveness purposes, their morally good nature may become distorted. This observation resonates with the fact that sustainability and responsibility have become performances measured through global indexes. So, paradoxically, the good intentions of government strategies for mitigating climate change are in danger of being held back due to the excessive focus on individual performance, instead of finding ways to join forces for more collaborative transnational efforts. Ultimately, hybrid imaginaries in combination with an increased commercialization of knowledge raises concerns for the long-term effects on our human ability to imagine alternative futures in writing the narrative of climate change.
  • Ojanen, Ninni (Helsingin yliopisto, 2020)
    Pro gradussa tarkastellaan yliopistossa opiskelevien tai siellä opiskelleiden nuorten aikuisten opintopolkuja ja koulutusvalintoja sekä niitä edeltäviä tapahtumia konstruktivistisella tutkimusotteella. Tutkimuksen tavoitteena on syventyä yliopisto-opiskelijoiden kokemuksiin lukion jälkeisistä opintopoluistaan osana siirtymää nuoruudesta aikuisuuteen polun metaforan kautta. Tutkimuksen yhteiskunnallisena lähtökohtana on tilanne, jossa siirtyminen toisen asteen koulutuksesta korkea-asteen koulutukseen Suomessa on hidastunut, ja nuoret aikuiset yritetään saada siirtymään sujuvammin toisen asteen koulutuksesta korkeakoulutuksen kautta työelämään. Tutkimuksen aineisto perustuu 14 Helsingin yliopiston nykyiseen tai entiseen opiskelijaan ja heidän itse kertomiin elämäkerrallisiin kertomuksiin tai tarinoihin. Aineisto on kerätty kirjallisessa muodossa vuosina 2017–2019. Menetelmänä on käytetty narratiivista elämäkertatutkimusta, ja analyysi on tehty aineiston ohjaamana. Opintopolkujen hahmottamista varten jokaisen kertojan opintopolusta on tehty prosessikuvaus. Kertomusten perusteella jokaisen yksilön opintopolku ja sitä edeltävät tapahtumat ovat ainutlaatuisia. neljä erilaista opintopolulla kulkemisen muotoa on kuitenkin havaittavissa: suoraa opintopolkua kulkevat, välivuoden viettäjät, alan vaihtajat sekä opintopolulle palaavat. Suoraa opintopolkua kulkevien opintopolut etenevät lineaaristi, ilman välivuosia tai sivuttaisia siirtymisiä toisiin koulutuksiin. Välivuoden viettäjien opintopolun alkaminen viivästyy joko pakon edestä tai vapaaehtoisesti, tai opintopolulta poistutaan väliaikaisesti. Alanvaihtajat aloittavat korkeakouluopintonsa koulutuksessa, jotka ei kuitenkaan suorita loppuun, vaan vaihtaa alaa kesken opintopolun. Opintopolulle palaavat suorittavat korkeakoulunsa loppuun ja siirtyvät elämässä seuraavaan vaiheeseen, mutta palaavat myöhemmin takaisin opintopolulle. Opintopolkujen vaihtelevista muodoista on nähtävissä, että yksilöiden siirtymät opiskelijaelämästä työelämään ovat heterogeenisia, ja monen kertomuksen pohjalta myös ei-lineaarisia. Muutokset yksilöiden eri elämänvaiheiden siirtymissä myöhäismodernissa kulttuurissa verrattuna aikaisempien sukupolvien siirtymiin pätevät myös yliopisto-opiskeluun. Polun metafora istuu hyvin opintopolkuihin myöhäismodernissa yhteiskunnassa. Yksilöllä on mahdollisuus vaikuttaa omiin päätöksiinsä ja opintopolun suuntaan lapsuudenkodin tarjoaman pääoman sekä muiden ihmisten tuella. Vaikka opintopolku ei etene suoraviivaisesti, siihen ollaan kuitenkin pääosin tyytyväisiä.
  • Kuvaja, Lotta (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tekoäly on viime vuosina ollut näyttävästi esillä mediassa. Samalla siitä on tullut keskeinen markkinoinnin apuväline, jonka vaikutukset näkyvät monen ihmisen elämässä. Koska media tarjoaa ihmisille tärkeän lähteen uusien teknologioiden ymmärtämiseksi, ei ole yhdentekevää, miten media niitä esityksissään käsittelee. Tässä pro gradu -työssä tutkitaan sitä, miten suomalainen uutisjournalismi tarkastelee tekoälyn hyödyntämistä markkinoinnissa. Lähestyn aihetta kolmen tutkimuskysymyksen avulla: Miten tekoälyä hyödynnetään markkinoinnissa suomalaisen uutisjournalismin mukaan? Ketkä suomalaisessa uutisjournalismissa määrittelevät tekoälyn hyödyntämistä markkinoinnissa? Minkälaisia kehyksiä tekoälyn hyödyntämistä markkinoinnissa käsittelevässä suomalaisessa uutisjournalismissa on? Tutkielman tavoitteena on omalta osaltaan täyttää aiemmassa tutkimuksessa oleva aukko siitä, miten media käsittelee tekoälyn ja markkinoinnin liitosta. Tutkielman keskeiset käsitteet ovat tekoäly ja markkinointi. Tekoälyllä viitataan tyypillisesti koneeseen, jonka toiminta on jossain määrin verrattavissa ihmiseen. Se asettuu osaksi digitaalisen markkinoinnin kehityskaarta. Tutkielman teoreettinen tausta muodostuu kolmesta osasta, jotka ovat tekoälyn ja markkinoinnin yhteyttä käsittelevä osio, journalistisen työn prosessia ja median valtaa luotavaa osio sekä tekoälyn ja teknologioiden mediaesityksistä aiemmin tehtyjä tutkimuksia tarkasteleva osio. Aineistona toimii Helsingin Sanomien ja YLE:n verkkouutisissa vuosien 2017–2019 välillä julkaistut 25 tekoälyä ja markkinointia käsittelevää artikkelia. Tutkielmassa hyödynnetyt menetelmät ovat sisällönanalyysi ja kehysanalyysi. Kehysanalyysissä nojaudutaan eritoten Robert Entmanin kehysanalyysimalliin. Tutkimus on otteeltaan pääosin laadullinen, mutta sisällönanalyysissä käytetään myös määrällistä otetta. Niin sisällönanalyysi kuin kehysanalyysi on toteutettu aineistolähtöisesti. Tutkimustulosten mukaan tekoälyä hyödynnetään markkinoinnissa kymmenellä eri tavalla. Eniten uutisissa korostuvat tekoälyn rooli kohdennetussa ja personoidussa markkinoinnissa. Myös kasvojentunnistuslaitteet ja chatbotit ovat näkyvästi esillä. Tekoälyn ja markkinoinnin yhteyttä käsittelevissä uutisissa kuullaan eritoten yritysten edustajia sekä tieteen kentän toimijoita ja asiantuntijoita. Yritysten edustajat ovat pääosin markkinoinnin tekoälypalveluita ja -sovelluksia kehittävien ja myyvien yritysten työntekijöitä sekä vähittäiskaupan alalla toimivien yritysten edustajia. Tekoälyn ja markkinoinnin liittoa kehystetään tutkimuksen mukaan kolmella tavalla. Nämä kehykset ovat uhkan, hyödyn ja rauhoittelun kehys. Uhkan kehyksessä korostuvat tekoälyn markkinoinnissa hyödyntämisen riskit ja mahdolliset seuraukset. Hyödyn kehys painottaa, että tekoälyn hyödyntäminen markkinoinnissa tuo etuja niin kuluttajille kuin yrityksille. Rauhoittelun kehyksessä pyritään puolestaan toppuuttelemaan ihmisten huolia, kumoamaan epäilyksiä tekoälyn hyödyntämisen tavoista sekä osoittamaan suomalaisten yritysten vastuullisuus. Tutkimuksen tuloksissa on monia yhteneväisyyksiä aiemman tutkimuksen kanssa. Ennen kaikkea tutkimustulokset vahvistavat aiemman tutkimuksen näkemystä siitä, että media kuvaa tekoälyä ja uusia teknologioita muiden näkökulmien ohella myös riskien näkökulmasta. Negatiivisuuden korostumisella aineistossa voi olla tekemistä sen kanssa, että tutkimuksessa tarkastellaan tekoälyä nimenomaan osana kaupallisia toimintoja. Riskien lisäksi myös tekoälyn markkinoinnista koituvat hyödyt ja yleisöjen huolia rauhoittelevat äänet saivat kuitenkin tilaa tarkastellussa aineistossa. Tekoälyn ja markkinoinnin yhteyttä koskevat sisällöt vaativat yleisöltä medialukutaitoa sekä kykyä nähdä pelkoa lietsovat sisällöt osana laajempaa kokonaisuutta.
  • Magd, Noora (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielma tarkastelee irakilaista puolisotilaallista joukkoa, Kansan mobilisointiyksiköitä, Kaldorin uusien sotien selitysmallin näkökulmasta. Kansan mobilisointiyksiköt on virallisesti perustettu vuonna 2014 suojelemaan Irakin alueita Islamilaiselta valtiolta. Organisaation enemmistö koostuu shiialaisista, jo ennalta olemassa olevista miliiseistä, jotka on asteittain pyritty integroimaan osaksi Irakin virallista turvallisuussektoria. Tutkielma yhdistää Kansan mobilisointiyksiköt uusien sotien teoreettisen viitekehyksen keskeisiin käsitteisiin ja pyrkii esittelemään, miten uusien sotien selitysmalli selittää Kansan mobilisointiyksiköt ja niihin vaikuttavat tekijät. Uusien sotien selitysmalli tarjoaa laaja-alaisen teoreettisen viitekehyksen Kansan mobilisointiyksiköiden ymmärtämiselle. Suomenkielisessä akateemisessa tutkimuksessa Kansan mobilisointiyksiköiden tutkimus on ollut vähäistä, minkä vuoksi ilmiön tutkimus on perusteltua. Vaikka uusien sotien mielekkyys uutena kategorisena luokitteluna sodankäynnille onkin kyseenalaistettu, tarjoaa se viitekehyksen, jonka avulla käsittää ei-valtiollista toimijaa osana sodan kynnyksen alittavaa ja pitkittynyttä konfliktia. Tutkielman aineisto perustuu aiempaan aihetta käsittelevään tutkimuskirjallisuuteen ja ei-akateemisiin julkaisuihin. Uusien sotien selitysmallin valossa Kansan mobilisointiyksiköt on identiteettipolitiikkaa hyödyntävä toimija, joka toiminnallaan haurastuttaa globalisaation ohella Irakin valtion rakenteita. Kansan mobilisointiyksikön alaiset shiiamiliisit omaavat keskenään kilpailevia narratiiveja ja pyrkimyksiä hyödyntää shiialaista identiteettiä omien poliittisten tavoitteiden toteuttamiseksi. Kansan mobilisointiyksiköt hyötyivät vastakkaisesta identiteettipolitiikkaa käyttävästä toimijasta, Islamilaisesta valtiosta. Islamilaisen valtion asettama uhka tarjosi Kansan mobilisointiyksiköille syyn, jonka avulla perustella toimintansa ja olemassaolonsa. Islamilaisen valtion hajoaminen ja järjestön paluu Irakin Al-Qaidaa muistuttavaan toimintaan haastaa Kansan mobilisointiyksiköiden perustelua olemassaololleen. Samoin se haastaa niiden asemaa virallisena valtion alaisena toimijana, jotka eivät kuitenkaan ole muihin turvallisuussektorin toimijoiden verrattavissa olevan valvonnan ja valtion ohjauksen alla. Islamilaisen valtion hajoaminen tuo ilmi yksiköiden väliset eriävät näkemykset identiteetistä ja niihin kytkeytyvistä poliittisista tavoitteista sekä keskinäisestä kilpailusta. Uusien sotien selitysmallilla ei kuitenkaan voi täysin hahmottaa Iranin ja Yhdysvaltojen välisen alueellisen suurvaltakilpailun vaikutuksia Kansan mobilisointiyksiköiden asemaan Irakissa, eikä myöskään sitä, kuinka yksiköt kytkeytyvät osaksi laajempaa alueellista valtakamppailua. Uusien sotien selitysmallin ulkopuolelle jää myös samaa shiialaista identiteettipolitiikkaa hyödyntävien toimijoiden keskinäinen kilpailu ja vuorovaikutus sekä näiden vaikutus Kansan mobilisointiyksiköihin kokonaisuutena.
  • Lempiäinen, Nikolas (Helsingin yliopisto, 2020)
    One of the most debated legislations of the European Union addresses the questions of free speech on the internet and remuneration between the content creators and the content provider platforms. Directive on Copyright in the Digital Single Market came to force on 7 June 2019 and EU countries have 24 months to translate it into national law. The directive has been called one of the most controversial directive implementations in recent history. It has changed the rules of how content sharing platforms (social media platforms) can present and share content made by users. Thus it addresses questions of free speech and communication. The objective of the thesis was to understand how freedom of speech was presented in the news coverage regarding the directive and who supported and who were against the directive. It was important to understand how the new rules for social media age were argued to understand possible motives for these rules, which have an effect on social media communication and thus for the operating model of traditional media. The research method of the thesis is a thematic qualitative text analysis and the data was collected from online newspaper articles from Finland, UK, USA. Six themes were identified from the data: argumentation related to remuneration for content, discourse of power struggle, sharing of content, banning of memes and videos, “saving of the European culture” and lobbying. Most importantly free speech together with the economic aspects were the most underlying themes of the data. This is due to the fact that the sharing of content and remuneration are the main aspects of the legislation and thus it was logical that the discussion surrounded these topics. What resonated in the free speech context was the “meme ban” issue, which could be identified as the most populistic cornerstone in the discussion as it was the most concrete effect, which was argued to be realised from the legislation. Populist politicians seemed to oppose the legislation, while some EU politicians argued for it. Technology companies promoted the meme ban in a way that could be described as lobbying. Some famous artists also published columns in support of the directive, but it has to be noted that the directive most likely benefits them financially. The dichotomy of technology companies vs. EU, content creators such as newspapers was present. Mostly the directive was opposed due to its restriction on free speech and the directive was supported due to leveling the playfield financially. Free speech and financial benefit thus worked in a counterpoise to each other. Overall the argumentation proved interesting questions of the traditional media's role in the age of social media and how the agenda setting role of the traditional media has diminished to a point where a legislator finds it necessary to force rules to preserve the quality of public discourse, at the cost of freedom of speech. How much of the actual effects will diminish freedom of speech remains to be seen and thus could be a subject to a future research.
  • Onikki, Nelli (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien miesten sosiaalisia verkostoja sekä niiden merkitystä sosiaalisen tuen käsitteen kautta. Toisena keskeisenä tarkastelun kohteena ovat miesten kokemat elämän käännekohdat sekä niiden heijastuminen sosiaalisiin verkostoihin ja sosiaalisen tuen tarjontaan. Sosiaalista tukea tarkastellaan Tardyn (1985) määritelmään perustuen emotionaalisen, materiaalisen ja informatiivisen tuen sekä henkilökohtaisen palautteen muodossa. Tutkielma on toteutettu laadullisena haastattelututkimuksena, ja analyysin menetelmänä on käytetty teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Tutkielmaa varten on haastateltu viittä miestä, jotka olivat haastattelun hetkellä iältään 18-49-vuotiaita, ja haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina. Haastateltavat rekrytoitiin kahden eri yhdistyksen kautta kahdelta eri paikkakunnalta. Miesten keskeiset, aktiiviset verkostot koostuivat ensisijaisesti perheestä, sukulaisista, ystävistä ja kavereista, kun taas harrasteryhmiä ja entisiä työ- ja opiskelukavereita sekä muita, organisoidumman sosiaalisen toiminnan verkostoja heillä ei ollut. Sosiaalisen tuen muodoista erityisesti emotionaalisen tuen vastaanottaminen koettiin vaikeaksi, ja osalle sen pyytäminen on haastavaa, vaikka tukea olisi ollut saatavilla. Emotionaalisen tuen tarjoaminen muille koettiin kuitenkin tärkeänä asiana. Materiaalista tukea oli vaivattomasti saatavilla, ja sitä vaihdettiin vastavuoroisesti erityisesti ystävien ja kavereiden kesken. Informatiivinen tuki oli toissijainen tuen muoto, mutta henkilökohtaisen palautteen antamiseen liitettiin voimakkaita merkityksiä. Miesten kokemat elämän käännekohdat liittyivät kaikki sairastumiseen, ja käännekohdat olivat vaikuttaneet sosiaalisiin verkostoihin kielteisesti. Ajan kuluessa verkostoissa oli kuitenkin havaittu elpymistä, ja pidemmällä aikavälillä oli tapahtunut myös myönteisiä muutoksia. Sosiaalisessa tuessa oli kuitenkin selkeitä vajeita erityisesti käännekohtiin liittyen, ja vaikka osalla miehistä oli sosiaalisen tuen näkökulmasta tarkasteltuna merkityksellisiä verkostoja, aineistossa voitiin havaita myös syrjäytymiskehityksen piirteitä. Toimijuudella oli merkittävä rooli tuen hakemisessa. Työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevilla miehillä on mahdollisuus saada sosiaalista tukea, mutta erityisesti emotionaalisen tuen vastaanottamiseen liittyy haasteita suhteessa toimijuuteen. Sosiaalisen tuen vajeet kertovat syrjäytymiskehityksestä sosiaalisissa verkostoissa, ja työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevat miehet näyttävät jäävän ulkopuolelle monenlaisista sosiaalisen toiminnan verkostoista. Kielteisiksi koetut käännekohdat vaikuttavat kielteisesti myös verkostoihin ja niiden tuen tarjontaan, mutta verkostoissa ja tuen saatavuudessa tapahtuu sekä ajan, että sosiaalisen tuen saatavuuden paranemisen myötä myönteistä kehitystä. Sosiaalisten verkostojen keskittyessä perheeseen, sukulaisiin ja ystäviin, tulisi laajempien verkostojen luomista mahdollistaa tukemalla epävirallisen tuen verkostoja vahvistamalla erityisesti kolmannen sektorin vaikeasti työllistyville suunnattua toimintaa.
  • Linner, Tommi (Helsingin yliopisto, 2020)
    Mielenterveyden häiriöihin kohdistetaan erilaisia kielteisiä mielikuvia. Kielteiset mielikuvat toimivat mielenterveyden häiriödiagnoosin ohella sosiaalisen poikkeavuuden perustana. Yksilön näkökulmasta mielenterveyden häiriödiagnoosin saamiseen liittyvän kokemusmaailman tarkastelussa on aiemmin tukeuduttu muun muassa sosiaalisen stigman tulkintakäsitteeseen. Mielen sairauden näkökulma puolestaan asettaa diagnosoidun potilaan toimija-asemaan, johon kytkeytyy potilaalle ominaiset oikeudet ja velvollisuudet. Toisaalta mediassa on nostettu mielenterveyden häiriöt esiin myös toisenlaisessa valossa. Mielenterveyden häiriöitä koskeva kulttuurinen asenneilmasto vaikuttaakin olevan murroksessa. Mielenterveyden häiriöitä varjostava häpeäleima on kääntynyt paikoin myös positiiviseksi sosiaaliseksi pääomaksi ja aihetta koskettavaa keskustelua käydään vilkkaasti myös sellaisen narratiivin viitekehyksessä, jossa korostuvat toiveikkuus, selviytyminen, sankarillisuus ja elämänmyönteisyys. Samanaikaisesti mielenterveyden häiriöt on noussut näkyvään rooliin yhteiskunnan työhyvinvointia, syrjäytymistä ja kansantaloutta koskevassa keskustelussa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää sitä, millä tavalla mielenterveyden häiriödiagnoosi jäsentyy diagnoosin saajan puheessa arvottavina kannanottoina sekä minkälaista identiteettiä diagnoosin saaja rakentaa itselleen yksilöhaastattelun vuorovaikutustilanteessa. Tutkimuksen metateoreettisen viitekehyksen muodostavat sosiaalinen konstruktionismi ja diskursiivinen psykologia. Aineiston tarkastelussa hyödynnetään lisäksi positiointiteoriaa ja analyyttisinä tulkintakäsitteinä tukeudutaan subjektiposition ja tulkintarepertuaarin käsitteisiin. Mielenterveyden häiriöitä tarkastellaan kielellisesti rakentuvina konstruktioina, joiden merkitys nähdään muotoutuvan asianomaiselle vuorovaikutuksessa. Tällainen lähtökohta ei kuitenkaan pyri palauttamaan tutkittavaa ilmiötä olemuksellisesti pelkästään kielelliseksi ilmiöksi sinänsä. Yksilökeskeinen näkökulma ilmiötä koskevista erilaisista arvottamisen ja merkityksen muodostamisen tavoista kuitenkin suosii tutkittavan ilmiön tarkastelua kielellisesti rakentuvana ilmiönä. Tutkimuksessa mielenkiinto kohdistetaan arvottavaan kannanottamiseen sekä aineistossa ilmenevien puhetapojen analyyttiseen tulkintaan. Tutkimuksen laadullisessa tutkimusasetelmassa hyödynnetään metodologisena lähestymistapana laadullista asennetutkimusta. Laadullisen asennetutkimuksen periaatteiden mukaisesti asenne nähdään suhdekäsitteenä, joka muotoutuu argumentaatiossa arvottajan ja asenneilmaisun kohteen tuottamisen myötä subjektiivisesti. Laadullisen aineiston analyysissä havaintoyksiköksi otetaan näin ollen arvottava puhetoiminta. Arvottavan puhetoiminnan tarkastelusta voidaan tunnistaa kannanottajan rakentama subjektipositio eli puhuja-asema, josta käsin arvottaminen tapahtuu. Sen lisäksi havaitaan puheenresurssina hyödynnettävä kulttuurinen puhetapa eli tulkintarepertuaari sekä asenteen kohde. Arvottavaa kannanottamista viritetään haastattelutilanteessa väittämän muotoon esitetyillä virikekysymyksillä. Haastatteluaineisto koostuu seitsemästä yksilöhaastattelusta. Aineisto kerättiin syksyllä 2019. Tämän tutkimuksen käyttöön aineistoksi rajattiin yksi virikekysymys. Tutkimusaineiston analyysin perusteella aineistosta tunnistettiin yhteensä kuusi asenneilmaisua. Asenneilmaisut havaittiin muotoutuvan neljän subjektiposition ja tulkintarepertuaarin pohjalta. Aineiston analyysin perusteella tehtiin kolme keskeistä havaintoa. Ensimmäisenä havaintona nähdään, että mielenterveyden häiriödiagnoosin saaminen lääkäriltä jäsentyy diagnoosin saajalle merkitykseltään moniulotteisempana, kuin pelkästään sairauskeskeisenä kokemuksena. Tutkimuksen tuloksista voidaan havaita, että diagnoosin saamiseen kytkeytyy laaja-alaisesti erilaisia sosiaalisia ja psykologisia merkityksiä. Toiseksi tutkimuksen tuloksista huomataan, että mielenterveyden häiriödiagnoosi virittää diagnoosin saajassa sellaisia asenneilmaisuja, jotka voivat olla myönteisiä tai kielteisiä ja jotka voivat kohdistua erilaisiin sidosryhmiin ja kohteisiin. Kolmantena huomiona tutkimuksen tuloksista ilmenee se, että mielenterveyden häiriödiagnoosi mahdollistaa asianomaiselle erilaisia puhuja-asemia. Tämän havainnon perusteella voidaan esittää tulkinta siitä, että mielenterveyden häiriödiagnoosi mahdollistaa mielenterveyden potilaan ohella myös sellaisia vuorovaikutuksessa muodostettavia identiteettejä, jotka antavat asianomaiselle keinoja hallita esimerkiksi diagnoosin saamiseen liittyvää sosiaalista jännitettä.
  • Keinänen, Sara (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä Pro gradu -tutkielmassa tutkin naisvihaa suomalaisessa verkkokeskustelussa deittikulttuuria koskien. Lisäksi kartoitan millaista maskuliinisuutta tämä naisviha rakentaa. Tutkielma valaisee naisvihamielisyyden piirteitä ja sen rakentamaa maskuliinisuutta verkkokeskusteluissa deittikulttuurin kontekstissa. Tavoitteena on esittää kattava kuva naisvihamielisyyden luonteesta ja tasosta verkossa sekä tuoda asialle näkyvyyttä. Tutkielman tavoite on myös luoda pohjaa naisvihamielisen puheen ehkäisytyöhön. Naisviha on Suomessa ja kansainvälisesti nousussa ja tullut entistä näkyvämmäksi sosiaalisen median ja internetin kautta. Sosiaalinen media on tarjonnut myös uusia tapoja naisvihamielisten asenteiden ja ideologien laajaan ja nopeaan levittämiseen. Laajalle levinnyt ja radikaali verkossa leviävä misogynia voidaan nähdä osittain vastaiskuna feminismille, mutta ei selitä yksinomaan ideologien suosion nousua. Verkon naisvihamielisiä tiloja, yhteisöjä ja puhetta on tärkeää tutkia, sillä ilmiöllä on oikeita negatiivisia vaikutuksia naisten elämään, jotka eivät rajoitu pelkästään online-tiloihin. Lisäksi verkossa tapahtuva puhe ei ole erillistä oikeasta elämästä, vaan kertoo ihmisten asenteista ja ajatuksista asiaa koskien. Tutkielma on toteutettu keräämällä aineistoa suomalaisen blogitapauksen ympäriltä sopivan rajauksen vuoksi. Aineistoa on kerätty blogin lisäksi kolmen verkkojulkaisun kommenttikentästä sekä suomalaiselta keskustelufoorumilta Ylilaudalta. Aineiston analyysi toteutettiin kriittisen diskurssianalyysin avulla. Aineiston analyysi rakentuu kolmen diskurssin ympärille; Voimaantuneet naiset, Naisen likainen seksuaalisuus ja Mies uhrina. Kaikki diskurssit ilmentävät erilaisia naisvihan piirteitä keskustelussa ja paljastavat verkkokeskustelun merkityksiä ja valtasuhteita. Voimaantuneet naiset -diskurssi ilmentää naisvihan taustalla vaikuttavaa valtataistelua ja antifeminististä vastarintaa. Naisen likainen seksuaalisuus -diskurssin avulla analysoidaan vihamielisiä puhetapoja naisen seksuaalisuudesta; naisvihan piirteenä näyttäytyvät perinteiset asenteet naisen seksuaalisuudesta. Mies uhrina -diskurssi ilmentää naisvihamielisyyden julkista pedagogiikkaa ja asettaa miehen uhrin asemaan. Tutkielma esittää naisvihamielisyyden suomalaisissa verkkokeskusteluissa perustuvan paljolti taistelulle vallasta; keskusteluissa uhkana koetaan naisen vallan kasvu yhteiskunnassa. Myös kokemus seksuaalisen vallan epätasaisesta jakautumisesta tulee ilmi. Naisvihamielisen puheen takana on pyrkimys palauttaa sosiaalista kontrollia ja hiljentää naisia. Maskuliinisuuden teoria on hyödyllinen viitekehys, sillä tutkimus osoittaa, että naisvihamielisyys kietoutuu maskuliinisuuteen erittäin tiiviisti. Monet naisvihamielisen keskustelun piirteistä näyttävät kumpuavan maskuliinisuuden kokemuksen ristiriidasta. Tutkimus valaisee myös universaalia misogynian verkkoyhteisöä, jonka vaikutukset näkyvät jo selkeästi Suomessakin.
  • Lindborg, Anna (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tiivistelmä – Referat – Abstract Velkaongelmat ovat pitkään pysyneet ajankohtaisena yhteiskunnallisena ilmiönä. Vuonna 2018 ulosoton asiakkaana oli 485 000 henkilöä, ja maksuhäiriömerkintä oli vuoden 2019 lopussa 386 700 suomalaisella. Velkaongelmat koskettavatkin siis merkittävää osaa täysi-ikäisestä väestöstä, heidän lähipiiriään, velkojia, sekä välillisesti myös yhteiskuntaa. Laskun maksamatta jättämisestä alkaa prosessi, jossa velka tai velat siirtyvät huomautuslaskun jälkeen perintään. Vapaaehtoisen perinnän jälkeen alkaa oikeudellinen perintä, muodostuu maksuhäiriömerkintä ja lopulta ulosotto alkaa. Ulosottoperinnän myötä yksilö menettää vapauden päättää omaisuudestaan ja tuloistaan ja niiden käytöstä. Valta siirtyy tällöin ulosottoviranomaiselle. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, mitä ulosoton uhka tai ulosotossa oleminen tarkoittavat yksilölle, eli mitä on ulosottovelallisuus tämän päivän Suomessa. Lisäksi tarkastelen verkkokeskustelupalstan roolia ulosottokeskustelussa, sekä selviytymisstrategioita joita yksilö käyttää selviytyäkseen mahdollisesti pitkästäkin ulosottorupeamasta. Aineistonani ovat ulosottoon liittyvät Suomi24 –palstan verkkokeskustelut, jotka on kerätty joulukuulta 2015 sekä toukokuulta 2016. Aineisto on analysoitu suorittamalla sisällönerittely, sekä laadullinen sisällönanalyysi. Jäsennän aineistoani oikeudellisen ongelman käsitteen avulla. Oikeudellisella ongelmalla viitataan ihmisten jokapäiväisessä arkielämässään kohtaamiin ongelmiin, joissa on oikeudellisia ulottuvuuksia. Tutkimuksen keskeisenä teoreettisena viitekehyksenä on Patricia Ewickin ja Susan Silbeyn teoria lain narratiiveista, jossa kokemus laista on käsitteellistetty kolmesta eri lähtökohdasta: lain edessä, lakia käyttäen, ja lakia vastaan. Lisäksi käytän teoriaa Stanley Cohenin ja Laurie Taylorin teoria vastarinnan muodoista eli selviytymiskeinoista, joilla käsitellään pitkäaikaista poikkeusoloissa olemista. Tämän tutkielman tuloksena todetaan, että verkkokeskustelupalsta toimii väylänä, josta haetaan tietoa velkoihin ja ulosottoon liittyviin oikeusongelmiin, sekä ulosoton prosesseihin sekä käytäntöihin. Aineiston perusteella ulosottoperintä ja sen uhka näyttäytyvät arkipäivässä lisääntyneenä epävarmuutena, joka voi liittyä niin aikatauluihin, kuin elämän tukipilarien kuten työpaikan ja kodin säilymiseen. Ulosottomiehen valtuuksiin, toimintatapoihin liittyy epäselvyyksiä varsinkin ulosottoperinnän alkaessa. Lisäksi ulosottoperintään liittyy rajapintoja muun muassa, velkojaan, työnantajaan, eläkkeenmaksajiin, kanssavelallisiin ja tulonsiirtojärjestelmään. Ulosottoperintä ei ole erillinen saareke yksilön elämässä, vaan ”kietoo lonkeronsa” moneen organisaatioon ja tahoon yksilön elämässä. Ulosotto on kokonaisvaltainen kokemus, joka rajaa sen kohteena olevien elämässä niin arkipäivän ennakoitavuutta kuin yksilön itsenäisyyttä asioidensa hoidossa. Ulosoton alkaessa sitä voi yrittää paeta, alistua vastustaen tai sopeutua. Ulosoton pakoilu voi olla muutto ulkomaille tai työttömäksi jättäytyminen. Alistuva vastustaminen voi ilmetä ulosoton ohella tapahtuvana säästämisenä tai valitusten tekemisenä. Todellisessa sopeutumisessa sen sijaan ulosotto hyväksytään osana omaa tilannetta. Se voidaan nähdä jopa velkakierteen päättävänä helpotuksena tai tapana lähteä selvittämään velkaongelmaa.
  • Voutilainen, Emilia (Helsingin yliopisto, 2020)
    This thesis examines the guide dog topic by looking into different phases of the guide dog in its lifecycle, phases such as how the dog puppies become guide dogs, how guide dogs work and what the guide dog’s work offers. This thesis also questions how the guide dog is seen in different phases of its lifecycle: is it seen as a part of the family, as a family member, a work partner or as an aid tool. This thesis has ethnographic fieldwork material but also general history of the dog, guide dogs, and human-animal anthropology theories from wild animals to domestication and the dog becoming a pet. Theories that are used include the ideas of trust and domination, the idea of a social contract between humans and animals. Crucial ideas that are used are ‘becoming with’, ‘being with’ and from kinship the ‘mutuality of being’ and from exchange theory the idea of ‘inalienable possessions’. This thesis will look into how interspecies networks are formed between the guide dog and the people participating in its life. The ethnographic research and fieldwork are based in Finland, the capital area of Helsinki and the surrounding cities of Vantaa and Espoo. The ethnographic material has been collected with interviews and participant observation in the Guide Dog School and puppy training classes during Spring 2017. Interviews are semi-structured and in total 12 interviews were done. The participant observation was done in the Guide Dog School, including the puppy training classes and observing the trainers’ workdays with the trained dogs. Additional material was gathered in the penitentiary setting where a drug and gun dog trainer practiced finding different substances with his working dog. Other material has been gathered from “Opaskoira” (Guide Dog) yearly publications and from other animal and dog magazines and internet sources. The gathered ethnographic material in this thesis indicates that guide dogs are a part of many families during their lives and get to know many different people. The guide dogs are not identified as a pet during the puppy period, training period or working period. Only at retirement can a guide dog be treated and identified as a pet. The guide dogs are seen as a family member and as a companion. In addition to the previously mentioned roles the guide dogs are also an aid tool, but they are not treated as an object; instead guide dogs have a more active role than a mere object might have. A guide dog is not seen as having only one role, instead these different roles blend together making the guide to have these all roles. The guide dog, through its work, gives out much more than just the ability to move to its user, the guide dog is a companion through life and is a builder of social relationships between different people. Interspecies networks are formed and built due to the nature of the training of the guide dog and its work and its lifecycle. A positive side-effect of the guide dog is that it removes or lessens the stigma of being vision impaired compared to using only the white stick. Defining the dog’s work is difficult as different people defined and experienced the meaning of work differently. The guide dog being an object is not a negative issue as being seen as an object, an aid tool, allows the dog to participate in every aspect of life of the vision impaired person. It is very clear that no one speaks about the guide dogs as if they are cold objects, instead they are warm, living animals that work as guides and are companions through life. Most importantly, guide dogs are trained and worked with in a way that suits the ideas of active engagement, being and becoming with.
  • Salo, Sirja-Maria (Helsingin yliopisto, 2020)
    Sosiaali- ja terveysalaan sekä alan toimintaympäristöön kohdistuu muutospaineita, jotka vaativat alan organisaatioita uudistumaan. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten toimitilamuutos terveydenhuollon organisaatiossa vaikuttaa työntekijöiden kokemuksiin työhyvinvoinnista. Tarkoituksena on tutkia, mitkä tekijät uusissa monitoimitiloissa tukevat tai haittaavat työhyvinvointia sekä millaisia keinoja työntekijät käyttävät uusiin tiloihin sopeutumiseen ja tiloissa toimimiseen. Tutkimuksen tulokset antavat tietoa siitä, mitä eri tekijöitä tilamuutoksissa tulee huomioida terveydenhuollon ammattilaisten työhyvinvoinnin turvaamiseksi. Tulosten perusteella voidaan havaita, mitkä tekijät uusissa toimitiloissa auttavat työntekijöitä sopeutumaan muutokseen ja vähentämään kuormitusta. Tutkimus on kohdistunut yhteen terveydenhuoltoalan organisaatioon, jonka pohjalta terveydenhuollon ammattilaisten kokemuksia tilamuutoksesta tarkastellaan. Maisterintutkintutkielmaa varten saatu aineisto on kerätty osana Työterveyslaitoksen ja Tampereen yliopiston yhteistä tutkimushanketta. Aineistona on ollut 14 terveydenhuollon ammattilaisen yksilöhaastattelua. Haastatteluista puolet on toteutettu ennen tilamuutosta ja puolet tilamuutoksen jälkeen. Haastateltavat ovat olleet fysioterapeutteja, hoitajia ja psykologeja. Aineiston analyysimenetelmänä on käytetty sisällönanalyysiä. Tulosten perusteella tilamuutoksen hyvinvointivaikutukset liittyvät tilojen ja tavaroiden muutokseen, uusiin tietojärjestelmiin, työtehtävien ja työtapojen muutoksiin, työyhteisön muutoksiin sekä työntekijöiden vaikuttamismahdollisuuksiin. Monitilatoimistossa rauhattomuuden koetaan aiheuttavan häiriöitä työskentelyyn ja haasteiden tavaroiden säilyttämisessä ja kuljettamisessa paikasta toiseen nähdään heikentävän työn sujuvuutta. Lisäksi uusien tietojärjestelmien toimimattomuus koetaan kuormittavaksi, vaikka järjestelmien ajatellaan osittain myös helpottavan työtä. Monitoimitiloissa työskenteleminen näyttääkin vaativan työntekijöiltä uudenlaista ajanhallintaa ja työtapojen muuttamista. Lisäksi kollegoiden tapaaminen monitoimitiloissa koetaan vaikeaksi ja kollegoilta saatavan tuen kuvataan vähentyneen. Työntekijät kokevat vaikuttamismahdollisuutensa muutoksessa vähäisiksi. Työntekijöiden toiminnan näkökulmasta keskeistä on muutokseen sopeutuminen, mikä näyttää tapahtuneen kuitenkin suhteellisen nopeasti. Työntekijät pyrkivät myös löytämään keinoja kuormituksen vähentämiseen tilamuutoksessa esimerkiksi rajaamalla työtään ja kehittämällä tiloissa toimimiseen uusia työtapoja työn sujuvuuden lisäämiseksi. Tutkimus lisää tietoa siitä, miten terveydenhuollon ammattilaiset kokevat toimitilamuutoksen ja millaisia vaikutuksia terveydenhuollon toimitilamuutoksilla on työntekijöiden työhyvinvointiin. Tutkimustulosten tarkastelussa yhdistyvät työhyvinvoinnin ja tilallisuuden näkökulmat. Terveydenhuollon ammattilaisten työhyvinvoinnin muodostumisessa on tarkasteltu tilojen merkitystä ja sitä, miten tilat voivat rajoittaa tai mahdollistaa työhyvinvoinnin kokemuksia. Terveydenhuollon ammattilaisten käyttämät keinot tilamuutokseen sopeutumisessa ja uusissa toimitiloissa toimimisessa tarjoavat uuden näkökulman tilamuutosten tarkasteluun terveydenhuoltoalalla. Terveydenhuollon tilamuutosten tutkiminen on jatkossa edelleen tärkeää. Erityisesti kaivataan lisää tutkimustietoa siitä, mikä selittää ammattiryhmien välisiä eroja tilamuutoksen kokemuksissa ja työhyvinvoinnin muutoksissa.
  • Tervonen, Essi (Helsingin yliopisto, 2020)
    Viestintävälineiden ja digitaalisen ympäristön nopea muuttuminen ovat synnyttäneet uudenlaisen seksuaalisuuden kulttuurin nuorten keskuuteen. Tutkimukseni selvittää, minkälaisia merkityksiä 15–17-vuotiaat tytöt antavat seksuaalissävytteiselle kuva- ja viestintäkulttuurille sekä minkälaisten kokemusten kautta he näitä merkityksiä luovat. Aikaisempien tutkimusten perusteella nuoret pitävät seksuaalissävytteisten kuvien julkaisua ja jakamista normaalina sekä hyväksyttävänä, etenkin seurustelusuhteessa kumppaneiden välillä tapahtuvana toimintana. Aikuisissa nuorten – etenkin tyttöjen – sosiaalisen median käyttö sekä kuvakulttuurin muutos on kuitenkin herättänyt huolta. Tyttöjen oma ymmärrys sekä heidän kokemuksensa ja käsityksensä aiheesta jäävät tässä huolidiskurssissa huomiotta. Tästä syystä tyttöjen näkemykset ovat tutkimukseni keskipisteenä. Tutkimukseeni osallistui viisi pääkaupunkiseudulla asuvaa 15–17-vuotiasta tyttöä, jotka rekrytoin Tyttöjen Talon sekä Espoossa toimivan urheilujoukkueen kautta. Toteutin aineistonkeruun teemahaastattelulla, johon tytöt osallistuivat yksi kerrallaan. Aineiston purkamiseen käytin teoriaohjaavaa sisällönanalyysimenetelmää. Aineiston kautta muodostin teemoja esimerkiksi tyttöjen tekemistä rajanvedoista ja kehysten muodostamisesta. Vähäpukeisuus ilmeni jokaisen tytön vastauksissa seksuaalista kuvaa määriteltäessä. Itseilmaisu, huomion saaminen sekä oma halu olivat tyttöjen mielestä yleisimpiä syitä kuvien julkaisuun. Tyttöjen itse muodostamat rajanvedot ovat tutkimukseni ydin. Osa tytöistä oli vastaanottanut kuvia tuntemattomilta ja tutuilta henkilöiltä, ja osa kertoi myös itse lähettäneensä kuvia. Tytöt kuitenkin pitivät kuvien julkaisua hyväksyttävänä tiettyjen ehtojen rajoissa. Ehdot sekä rajanvedot olivat riippuvaisia kuvan julkaisijan iästä, tuttuudesta sekä julkaisualustasta. Epätoivottuja olivat vanhemmilta miehiltä vastaanotetut viestit, jotka muodostivat häirinnän kehyksen. Tutkimustulosten perusteella seksuaalissävytteinen kuvakulttuuri on tämän päivän ilmiö, ja mitä enemmän kyseiselle materiaalille altistuu, sitä normaalimmaksi se muotoutuu. Tulokset kannustavat tekemään lisätutkimusta nuoriin liittyvien ilmiöiden sekä digitaalisen ympäristön jatkuvasti muuttuessa. Sosiaaliseen mediaan ja nuoriin liittyvää tutkimusta tehdään kuitenkin yhä enemmän, joka kertoo aihealueen tärkeydestä ja ajankohtaisuudesta.
  • Lähde, Joni (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämän teoreettiseen ja filosofiseen pohdintaan perustuvan pro gradu -tutkielman tutkimustehtävänä on tarkastella askeettis-minimalistista elämäntapaa ja köyhyyttä ilmiöinä toimintamahdollisuuksien viitekehyksessä sekä pohtia, millaisia näkökulmia tarkastelu voi avata sosiaalityölle. Ilmiöiden hahmottamiseksi tarkastelussa hyödynnetään Martha Nussbaumin laatimaa kymmenen toimintamahdollisuuden luetteloa, jossa kuvataan hyvinvoinnin toteutumiselle olennaisia ulottuvuuksia. Tutkielmassa asketismi ja minimalismi hahmotetaan erilaisten elämäntapojen käsitteellisenä jatkumona, jonka toisessa ääripäässä on ankara uskonnollisiin motiiveihin perustuva asketismi ja toisessa omaan hyvinvointiin keskittyvä minimalismi. Köyhyys puolestaan ymmärretään kokemuksellisella tasolla ilmenevänä sosiaalisten, taloudellisten ja toiminnallisten resurssien rajoittumisena. Toimintamahdollisuudet tulkitaan yksilön käytettävissä olevina sisäisinä ja ulkoisina resursseina, joita voidaan oman vapaan tahdon mukaisesti toteuttaa tai olla toteuttamatta. Vaikka materiaaliset olosuhteet olisivat ulkopuolisesti tarkasteltuna identtiset, teoreettisiin lähteisiin nojautuvan tulkinnan perusteella askeettis-minimalistinen elämäntapa näyttää pääosin edistävän toimintamahdollisuuksia, joita köyhyys puolestaan heikentää. Johtopäätöksenä on, että materiaalisesti niukat olosuhteet eivät yksinään määritä ihmisen hyvinvointia ja erilaisilla tavoilla ilmenevää merkityksellisyyden kokemusta. Tätä voidaan selittää uskomusten, kokemusten ja toiminnan välisellä harmonialla ja disharmonialla. Askeettis-minimalistisessa elämäntavassa yksilöt voivat luoda maailmasta ja itsestään merkityksiä tuovia tulkintoja ja toimivuuden kokemuksia, mitkä köyhyydessä puolestaan saattavat heikentyä. Kun oma olemassaolon tapa ja toiminta näyttäytyvät yksilölle tärkeinä, on mahdollista kestää suurempiakin koettelemuksia elämässä. Tämän vuoksi on perusteltua esittää johtopäätös siitä, että sosiaalityöntekijän tulisi kiinnittää voimakkaammin huomiota asiakkaiden merkityksellisyyden kokemuksiin sekä todellisiin toimintamahdollisuuksiin ja niiden edistämiseen. Merkityksellisyyden kokemuksen löytäminen ja sen kanssa toimintatapojen sopusointuun saattaminen olisivat hyödyllisiä näkökulmapainotuksia sosiaalityön asiakastyöskentelyyn.
  • Salmi, Aino (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten nuorten yhteiskunnallinen toimijuus rakentuu kansalaisjärjestötoiminnassa Brasilian Guaritubassa. Yksi tutkimuksen keskeisimmistä teemoista on kasvatuksen rooli yhteiskunnallisiin eriarvoisuuksiin pureutumisessa sekä kasvatuksen kentällä ilmenevät valtasuhteet ja dialogin merkitys niissä. Nuorten tomijuutta tarkastellaan tutkimuksessa Paulo Freiren kriittisen pedagogiikan valossa, jonka mukaan eriarvoisuutta voidaan haastaan nimenomaan vahvistamalla oppilaiden toimijuutta ja kriittistä ajattelua. Kenttätyöni aikana muotoutunut tutkimuskysymys on: ”Miten opetuksen kautta parantuneet vuorovaikutustaidot vahvistavat lasten ja nuorten toimijuutta?” Tutkimuksessa on käytetty vuorovaikutusta korostavia tulkitsevia ja dekolonisoivia metodologioita, ja ensisijaisesti se seuraa tulkitsevan fenomenologian metodologiaa. Tulkitsevassa fenomenologiassa tutkija toimii haastateltavien kanssa yhteistyössä identifioidessaan ja tulkitessaan merkittäviä teemoja, jotka auttavat määrittelemään tutkimusaihetta. Tutkimuskohteena olevassa järjestössä toimii musiikkiprojekti sekä lukutaitoon keskittyvä keskusteluryhmä, joista molemmissa opetustulokset perustuvat avoimeen vuorovaikutukseen. Kenttätyön aikana kerätty aineisto koostuu 16 semi-strukturoidusta haastattelusta, muistiinpanoista, sekä tutkimuspäiväkirjasta ja havaintopäiväkirjasta. Tulosten esittelyssä on tulkitsevan fenomenologian mukaisesti sisällytetty tekstikappaleita suoraan haastateltavien puheista. Lainauksilla on tutkimuksessa keskeinen rooli analyysin muodostamisessa, joka osittain rakennetaan juuri niiden ympärille. Tulosten kautta tutkimuksessa kuvataan nuorten erilaisia tapoja ilmaista itseään esimerkiksi musiikin ja avoimen dialogin kautta sekä heidän kykyään luoda merkityksiä ympäröivästä yhteiskunnasta heidän marginalisoidusta asemastaan käsin. Erityisesti opetuksen dialogisuus on merkittävä piirre, joka tekee siitä merkityksellistä oppilaille sekä vahvistaa heidän toimijuuttaan ja uskoaan omiin kykyihinsä. Kenttätyöni aikana merkittäväksi teemaksi nousi avoin ja kannustava dialogi sekä nuorten kokemus siitä, että heitä kuunnellaan ja heidän näkemyksiään arvostetaan opetustilanteissa. Samalla tutkimus tuo esiin, että koulutuksessa vallitsee moninaisia valtasuhteita ja ennakkoluuloja, jotka sekä heikentävät että vahvistavat nuorten omaa yhteiskunnallista toimijuutta. Tutkimuksessa korostuu Paulo Freiren ajattelua mukaillen, että muutokseen ohjaavan opetuksen keskiössä tulee olla praksis eli käytännön toiminnan yhdistyminen kriittiseen reflektioon. Tulosten mukaan oppilaat olivat saaneet uskoa itseensä ja omiin kykyihinsä juuri itsereflektion ja keskustelun yhdistävässä opetuksessa. Yhteisöllisen taidekasvatuksen kautta nuoret voivat tuoda esiin heidän elämäänsä kohdistuvia epäkohtia ja löytää yhteisen äänen marginalisoiduille kokemuksilleen. Positiivinen ajattelu ja usko kehitykseen ulottuu tutkimustulosten mukaan oppilaiden itsereflektiota laajemmin myös oman asuinalueen, yhteisön ja yhteiskunnan arviointiin.
  • Adolfsen, Veera (Helsingin yliopisto, 2020)
    Kotitöiden jakaminen on monin tavoin sidoksissa sukupuoleen. Suomessa naiset tekevät tilastojen mukaan merkittävästi enemmän kotitöitä kuin miehet ja kokevat olevansa miehiä useammin liikaa vastuussa kotitöistä. Kotityönjakoa on Suomessa aiemmin tutkittu pääasiassa heteroparien perheissä. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää laadullisesti, kuinka naisparit jakavat kotitöitään, millaisia merkityksiä he liittävät työnjakoonsa ja mikä heidän mielestään tekee työnjaosta reilun. Analyysissä hyödynnetään Eeva Jokisen (2005) teoriaa kotityön sukupuolitapaisuudesta. Työnjaon koettua reiluutta analysoidaan jakavan oikeudenmukaisuuden viitekehyksessä. Tutkielman aineisto koostuu kymmenestä puolistrukturoidusta teemahaastattelusta. Työtä varten haastateltiin viittä naisparia, puolisoita aina erillään toisistaan. Kaikilla pariskunnilla oli ainakin yksi yhteinen alaikäinen lapsi. Aineisto analysoitiin teoriaan perustuvan laadullisen analyysin menetelmin. Analyysin aluksi aineisto teemoiteltiin ja koodattiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin menetelmien mukaisesti. Lisäksi analyysin osana aineistoa tyypiteltiin sen tarkastelemiseksi, oliko eri tavoin kotitöitä jakavilla haastateltavilla erilaisia käsityksiä työnjaon reiluudesta. Tutkielman tuloksina esitetään, että naisparit pyrkivät jakamaan lastenhoitoa eri kotitöistä kaikkein tasaisimmin ja pitivät vanhemmuuden tasaista jakamista erityisen tärkeänä. Kotitöitä jaettiin perheissä määrällisesti tasaisesti, ellei toinen puoliso ollut töiden vuoksi paljon poissa. Kotityön sukupuolistuneisuus näkyy aineistossa siinä, että melkein kaikki haastateltavat tekivät päivittäin paljon erilaisia kotitaloustöitä, mutta monet pyrkivät välttelemään perinteisen miestapaisia kotitöitä, joiden tekemistä he vierastivat. Haastateltavat pitivät työnjakoaan yleensä ottaen reiluna ja perustelivat reiluutta yleisimmin sillä, että molemmat kumppanit ovat tyytyväisiä työnjakoon. Työnjaon reiluutta oikeutettiin myös suoraan työnjaon tasaisuudella. Haastateltavat, joiden työnjako oli selkeästi epätasainen, perustelivat reiluutta monipuolisemmin kuin haastateltavat, jotka jakoivat kotitöitä tasaisesti. Epätasaisemman kotityönjaon perheissä korostettiin reilua sopimista ja kotityönjaon neuvoteltavuutta: haastateltavat korostivat, että työnjaosta voitaisiin sopia uudestaankin ja että sitä voitaisiin järjestää tarvittaessa toisin. Johtopäätöksinä todetaan, että naisparit vaikuttavat pyrkivän työnjakoon, johon molemmat puolisot ovat tyytyväisiä. Reiluun kotityönjakoon kuuluu olennaisesti myös se, että vanhemmuutta jaetaan tasa-arvoisesti. Työnjaon reiluutta ei siis ole vain se, ettei kumpikaan joudu tekemään liikaa, vaan myös se, että molemmat voivat vanhemmoida tarpeeksi ja omalla tavallaan. Aineiston perheissä synnyttäneet vanhemmat olivat pitäneet selkeästi pidempiä perhevapaita kuin sosiaaliset vanhemmat, ja aineisto antaa viitteitä siitä, että jotkin kotityöt saattavat kasautua pidempiä vanhempainvapaita pitäneen puolison hoidettavaksi. Toisaalta aineistosta löytyy tukea aiemman tutkimuksen (Buschner 2014) havainnolle siitä, että naisparien perheissä työnjako vaikuttaa tasaantuvan lapsen syntymän jälkeen ajan kanssa.

View more