E-thesis

 

Digital dissertations and theses from the University of Helsinki. Contains both open access theses as well as metadata records.

Collections in this community

Recent Submissions

  • Mononen, Niina (Helsingin yliopisto, 2020)
    Medicines information (MI) is an essential part of rational pharmacotherapy. Intensified clinical research and more matured pharmacovigilance systems have produced more information on therapeutic effects of pharmacotherapies to facilitate more detailed profiling of their benefits and risks. In turn, more open communication on medications with patients has been facilitated by drug safety issues, patients’ right to know about their treatments and by a significant increase in electronic information sources. Even though a wide variety of evidence-based MI sources for patients and consumers is currently available, the coordination between MI sources and their providers has been limited. The need for coordination has become more evident as the number of MI sources and providers has substantially increased over time. Improved communication on medicines to patients and consumers has been a strategic priority in developing MI practices in the European Union, including Finland, during the 2000s. To enhance the coordination of MI practices in Finland, the Finnish Medicines Agency Fimea published the first national MI strategy in 2012. The primary goal of the national MI strategy is to influence MI practices in all social and healthcare settings to reach the ultimate goal of well-informed patients who adhere to their medication. This thesis examines MI practices and policies in Finland during the 2000s. The primary goal of the thesis is to support the strategic development of MI and the implementation of the national MI strategy. The thesis comprises three independent studies (I–III) in which both quantitative and qualitative research methods were applied. They investigated development targets for MI practices in Finland based on a systematic review of the existing literature (I), assessed long-term trends in the receipt of MI among the Finnish adults (II), and evaluated how well the ultimate goal of the national MI strategy regarding well-informed adherent patients with chronic diseases had been achieved at the midpoint of the strategy period in 2015 (III). The systematic review on MI research conducted in Finland during 2000–2016 found 126 studies that covered a wide range of approaches applying various research methods (Study I). More than half of the studies were qualitative (54% of all studies, n=68), although surveys were the most commonly used individual method (47%, n=59). Twelve studies were interventions and only six studies applied a theory. Patient counselling in community pharmacies was the most commonly studied topic (19%, n=24). Regardless of some methodological pitfalls, MI research provides a multifaceted understanding of MI practices and their development needs in Finland. Research should shift towards larger research lines having a stronger theory base and study designs. Future research should be focused on the effectiveness of MI in different healthcare settings, along with the use of electronic MI sources and services, MI literacy, MI needs among patients and healthcare professionals (HCPs). Based on the nationally representative repeated postal survey “Health Behaviour and Health among the Finnish Adult Population” conducted by the National Institute for Health and Welfare during 1999–2014, physicians, community pharmacists and package leaflets were the main MI sources among adult medicine users aged 15–64 years (n=18862) throughout the study period (Study II). The use of the Internet as a MI source increased the most noticeably, being used by 1% of the adult medicine users in 1999 and 16% in 2014. The number of medicine users who did not receive MI from HCPs more than doubled (17% to 38%), and the number of medicine users who did not receive MI from any sources increased by sevenfold (4% to 28%) during the study period. It is necessary to continue research on trends in the receipt of MI at the population level and to identify population groups requiring special attention, such as senior citizens with multiple medications. Further evidence is also needed on factors contributing to a growing number of medicine users not receiving MI. According to the interviews among stakeholder representatives (n=79, 71%) involved in the implementation of the national MI strategy, the medication use processes for patients with chronic diseases requires development at every level of implementation (i.e., macro, meso, micro) (Study III). Medication counselling and other care advice by HCPs, particularly by community pharmacists, were the best implemented actions in general. The major actions needing development at the infrastructure level (macro) concern the coordination of care, transfer of patient information between care units, lack of reconciled medication lists, and local and national agreements on the responsibilities of patients and HCPs involved in the medication use process; at the HCP level (meso), focus on implementing the entire medication use process in primary and social care, particularly in geriatric units; and at patient level (micro), related to limited patient involvement in their care, lack of patients’ adherence to treatment and the inability of patients to retrieve information. Patients need to be better involved in implementing their treatment by improving empowerment and partnership to achieve the goal of well-informed adherent patients. KEYWORDS Medicines information, medicine user, patient, strategy, Finland
  • Salo, Veijo (Helsingin yliopisto, 2020)
    Cells store excess energy mostly as neutral lipids (NLs), inside fat-specialized organelles called lipid droplets (LDs). LDs are metabolic hubs involved in many cellular processes, such as lipid metabolism and endoplasmic reticulum (ER) homeostasis. There is increasing evidence linking LDs and human pathologies, including e.g. cardiovascular and fatty liver disease. Thus, detailed understanding of LD biology should be beneficial for tackling these disease states. LDs consist of a core of NLs surrounded by a phospholipid monolayer. Their biogenesis begins in the ER, with accumulation of NL lenses within the ER bilayer. These lenses subsequently grow and bud into the cytosol. All this likely occurs in specialized ER subdomains, but a detailed understanding of the earliest steps of LD biogenesis is still lacking. After formation, LDs retain an intimate relationship with the ER, through ER-LD contacts. Seipin is an oligomeric ER transmembrane protein implicated in LD assembly and adipocyte development. Mutations in seipin give rise to three disease states: a severe form of congenital lipodystrophy (BSCL2), a motor neuron disease called seipinopathy and a fatal neurodegenerative disease called Celia’s encephalopathy. The molecular function of seipin is unclear. In this thesis, using advanced cell biological techniques, we sought to expand the understanding of the function of seipin and how mutations in seipin lead to human disease. In the first study, we focused on the seipinopathy-linked seipin mutant, N88S-seipin, which is known to form misfolded aggregates. We found that overexpression of N88S-seipin leads to ER stress, decreased NL storage and voluntary swimming in zebrafish larvae. Upon increasing NL stores, these defects were alleviated, and the mutant protein was translocated from the ER to regions flanking LDs. Increasing cellular LDs also alleviated ER stress induced by tunicamycin. We propose that increasing LDs may aid cells in coping with misfolded proteins. We next focused on deciphering the function of seipin in LD formation and ER-LD contacts. Endogenously tagged seipin localized stably at ER-LD contact sites, but a BSCL2-linked mutant did not. Knockout (KO) of seipin led to the formation of numerous tiny LDs, which failed to grow and recruit protein and lipid cargo from the ER. Furthermore, whilst all LDs in control cells were connected to the ER, seipin KO lead to a subset of LDs completely detaching from the ER. The remaining LDs of seipin KO cells also had morphologically aberrant and dysfunctional ER-LD contacts. As similar defects were also evident in BSCL2 patient fibroblasts, we propose that seipin is crucial for the formation of ER-LD contacts and cargo delivery. Finally, we found that seipin can determine the site where LDs start to form, as relocalization of seipin to a subdomain of the ER, the nuclear envelope, was sufficient to relocalize LD biogenesis to that site. We found that seipin-mediated ER-LD contact sites display a uniform neck-like architecture, suggesting that the seipin oligomer may structurally restrain this site. Seipin was also required for ER-LD contact maintenance, as acute removal of seipin from ER-LD contacts lead to strikingly heterogonous LD growth. This LD growth heterogeneity arises via a biophysical ripening process, with NLs partitioning from smaller to larger LDs via LD-ER contacts. These data suggest seipin-mediated ER-LD contacts function as a valve facilitating NL flux from the ER to LDs, thus allowing controlled LD growth. Overall, this thesis provides insight into the function of seipin and mechanisms of LD formation. Our data suggest that the ER-LD nexus could be considered as a joint system, with continuous bidirectional trafficking of cargo occurring via ER-LD contacts mediated by seipin. Future work will be required to investigate the molecular intricacies of the lipid flux occurring at ER-LD contacts. A deeper understanding of LD biology will aid in the development of new therapeutics for a number of pathologies, including seipin-related disorders and common metabolic disturbances.
  • Wang, Yilin (Helsingin yliopisto, 2020)
    Microbial infections share many symptoms in common, rendering diagnosis difficult solely on clinical grounds. Thus, rapid, cost-effective and reliable tests are necessary for the diagnosis of infectious diseases. While the traditional diagnosis is mostly confined to detection of one pathogen at a time, a multiplex array could be a feasible alternative to improve the efficiency in the detection of infections. The Luminex xMAP-based high-throughput platform can provide simultaneous analysis of multiple analytes from the same sample by utilising differentially dyed microspheres. In this thesis, I developed xMAP-based Suspension Immuno Assays (SIAs) for the determination of IgG antibodies, IgM antibodies, as well as the avidity of IgG against the human cytomegalovirus (HCMV), Toxoplasma gondii (T. gondii) or human parvovirus B19 (B19V). Moreover, I also developed xMAP-based multiplex DNA assays for 13 human polyomaviruses (HPyVs). Primary infections by HCMV, T. gondii and B19V during pregnancy can result in severe consequences to the foetus. The serological status of the mother is critically important in counselling and recognition of infections. Hereby, I developed and evaluated SIAs for IgG, IgM and IgG-avidity against these three important pathogens. Diagnostic performances of the new assays were assessed with more than 1000 well-characterised serum samples. All the newly developed assays exhibited excellent performance compared to corresponding high-quality reference methods. The positive and negative percent agreements of the antibody-SIAs in comparison with high-standard reference assays were 92-100% and 95-100%, respectively. Kappa efficiencies between SIAs and corresponding reference assays were 0.94-1. Intra-assay and inter-assay coefficients of variations ranged between 2-12% and 1-19%, respectively. Among clinical samples from individuals with primary infection, the IgM- and IgG-SIAs served as highly sensitive screening means for detection of acute infections and immune status; and IgG-avidity-SIAs as a highly specific confirmatory approach for separation of primary infections from long-term B-cell immunity. On the other hand, during the past 12 years, a dozen viruses have joined the known family members of HPyVs. Serological studies have shown that HPyV infections occur at young age and most of the viruses circulate widely in the general population. Although HPyV infections are generally asymptomatic, severe complications can arise due to virus reactivations in immunocompromised or elderly individuals. HPyVs can persist lifelong after primary infection; however, their tissue specificities, persistence sites and transmission routes are still unclear. Also, the clinical manifestations of HPyVs with regard to immune suppression are largely unidentified. To this end, I developed xMAP-based multiplex DNA assays for all 13 HPyVs known before 2017, by using primer pairs and probes targeting the respective HPyV major capsid protein VP1 genes. The xMAP-based multiplex assays allowed for simultaneous detection of all the HPyVs with detection limits of 1-100 copies/µl. At high copies (105 copies/µl) each of the 13 target sequences were identified correctly with no cross-reactions. With this novel and specific assay, the extent to which the lymphoid system plays a role in the HPyV infection and persistence was assessed. The frequency of occurrence of HPyV viral genomes was explored in 78 lymphoid tissues from children and adults with tonsillar diseases. HPyV-DNA was found in 17.9% (14/78) of tonsils: JC polyomavirus (JCPyV, n=1), WU polyomavirus (WUPyV, n=3), Merkel cell polyomavirus (MCPyV, n=1), human polyomavirus 6 (HPyV6, n=6), trichodysplasia spinulosa polyomavirus (TSPyV, n=3). The observed frequent occurrence of HPyVs in human tonsils suggests the lymphoid tissue plays an important role as a potential transmission route and a location of persistence for these viruses. However, whether or not the undetected HPyVs share the same infection route requires more investigation with different sample types. Furthermore, to determine the occurrences in skin and clinical associations of HPyVs, I studied their genoprevalences in biopsies of premalignant [squamous cell carcinoma in situ (SCCis) or actinic keratosis (AK)] lesional vs. benign skin from 126 liver transplant recipients (LiTRs); as well as in healthy skin of 80 immunocompetent adults. Multiplex screening was followed by singleplex qPCRs of positive samples, for reference and quantification of the viral DNAs. In total, five dermal HPyVs – MCPyV, HPyV6, human polyomavirus 7, TSPyV, and Lyon IARC polyomavirus (LIPyV) – were found in 26.2% (58/221) skin biopsies. The prevalences and quantities of MCPyV in premalignant vs. benign skin of LiTRs were similar to those in healthy skin of controls. TSPyV was found in a single skin lesion at very low copies. The other three HPyVs occurred exclusively in benign skin. Overall, in 10 out of 12 SCCis/AK patients the viral DNA findings in skin were alike. Thereby, the occurrences of HPyVs in the skin of LiTRs and controls speak against a role for any of HPyVs in SCC development. The work presented in this thesis shows that the xMAP-based serological approaches exhibit excellent diagnostic performances compared to corresponding conventional methods. Moreover, the developed xMAP-based multiplex PCR for 13 HPyVs could be applied successfully in a variety of clinical materials. Altogether, the newly developed systems provide a powerful tool for medical diagnosis and research.
  • Alarto, Aura (Helsingin yliopisto, 2020)
    Postsekulaari on noussut 2000-luvulla eri tieteenaloilla merkittäväksi tavaksi käsitteellistää tämän hetken uskonnollisuuteen ja uskontojen tutkimukseen sekä uskonnon ja yhteiskunnan suhteeseen liittyviä ilmiöitä. Keskustelu postsekulaarista paikantuu osaksi sekularisaatioteoriaan kriittisesti suhtautuvan tutkimuksen kenttää. Tutkielman hypoteesi on, että laajasta käytöstä huolimatta käsitteen määritelmästä ei uskontososiologisesti orientoituneessa tutkimuksessa vallitse yksimielisyyttä ja teorianmuodostuksen kenttää vaivaa jäsentymättömyys. Tutkielmassa selvitetään, miten postsekulaari määritellään uskontososiologisessa tutkimuksessa ja millä tavoin postsekulaaria käytetään täydentämään tai kritisoimaan sekularisaatioteoriaa. Analysoitava aineisto koostuu ajankohtaisesta uskontososiologisesti orientoituneesta tutkimuksesta. Analysoitavina ovat Jürgen Habermasin, Michele Dillonin, Kim Knottin, Justin Beaumontin ja Sarah Bracken postsekulaaritekstit. Lisäksi tarkastellaan Åbo Akademin huippuyksikön Post-Secular Society and Religious Landscape in Finland -tutkimusprojektin pääjulkaisuja. Tutkielmassa aineisto analysoidaan systemaattisesti neljän kysymyksen kautta: miten postsekulaarin käsite määritellään, mikä on sen suhde lähikäsitteisiin, miten käsite suhteutetaan sekularisaatioteoriaan sekä miten sen relevanssi perustellaan. Tuloksena esitetään, että uskontososiologinen postsekulaarikeskustelu on jaettavissa viiteen näkökulmaan: 1) postsekulaari sekulaarien toimijoiden itseymmärryksen muutoksena, 2) postsekulaari uskontojen sekularisoitumisena, 3) postsekulaari uskontojen kasvavana julkisuutena, 4) postsekulaari uskonnon ja sekulaarin välisenä sumentumisena ja 5) postsekulaari modernina uskonnollisuuden muotona. Analyysin perusteella todetaan, että uskontososiologisessa postsekulaarikeskustelussa pyritään kohti aiempaa empiirisesti selitysvoimaisempaa postsekulaarin määritelmää, mutta myös empiirisessä postsekulaaritutkimuksessa on kaikuja normatiivisista näkemyksistä, eikä eroa tehdä riittävän selväksi. Lisäksi postsekulaari nähdään analysoidussa tutkimuksessa lähtökohtaisesti toivottavana kehityksenä ja kriittiset huomiot postsekulaarista koskevat lähes yksinomaan käsitteen käyttökelpoisuutta. Tutkielmassa osoitetaankin, että tyypillinen tapa jäsentää postsekulaarikeskustelua jaottelemalla se normatiivisesti ja empiirisesti orientoituneeseen tutkimukseen on riittämätön. Postsekulaarikeskustelussa nostetaan esiin tärkeitä kysymyksiä uskonnon roolista nyky-yhteiskunnassa ja tieteellisessä tutkimuksessa sekä uskonnon ja sekulaarin välisistä rajoista. Käsitteen laajalle versovat merkitykset ja epätarkka määrittely tekevät kuitenkin niin käsitteen teoreettisen selitysvoiman kuin analyyttisen käyttöarvonkin kyseenalaiseksi.
  • Alaranta, Arttu (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tarkastelen tutkielmassani Antiokiassa ja laajemmin myöhäisantiikin maailmassa vaikuttaneiden yhteiskunnallisten ilmiöiden suhdetta asketismin nousuun Antiokian seudulla 300-luvulla. Aikakauden nälänhätien ja levottomuuksien taustalla vaikutti useita ilmiöitä, jotka kannustivat etenkin yhteiskunnan vähäosaisimpia asettumaan symbolisesti yhteiskunnan ulkopuolelle askeeteiksi. Tässä työssäni tarkastelen näitä 300-luvun Antiokian taloudellisia, demografisia, yhteiskunnallisia ja ilmastollisia muutoksia sekä asketismin kehitystä ja selvitän, miten asketismi vastasi erilaisten ilmiöiden asettamiin haasteisiin. Tutkimusaineistonani olen hyödyntänyt myöhäisantiikin kirjallisia lähteitä, joita 300-luvun Antiokiasta on säilynyt melko runsaasti. Libanios ja Johannes Khrysostomos kertovat paljon Antiokian yhteiskunnasta omista näkökulmistaan. Heidän lisäkseen Antiokian seudun tapahtumista kirjoittavat muun muassa Ammianus Marcellinus, keisari Julianus ja Theodoretos Kyrrhoslainen. Myös aikakauden lainsäädäntö reagoi yhteiskunnallisiin ilmiöihin. Aiheen ympäriltä – myöhäisantiikin taloudesta ja ilmastosta, asketismin synnystä, askeettien yhteiskunnallisista rooleista ja uskonnollisesta väkivallasta – on kirjoitettu runsaasti tutkimuskirjallisuutta. Luon synteesin aikaisemmasta tutkimuksesta ja tarkastelen kattavammin yhteiskunnallisia syitä asketismin taustalla sekä asketismin harjoittajilleen tarjoamia ratkaisuja yhteiskunnallisiin ongelmiin. Esitän, että asketismin laaja suosio etenkin alempien yhteiskuntaluokkien parissa liittyi aikakauden taloudellisten, demografisten, yhteiskunnallisten ja ilmastollisten muutosten mukanaan tuomiin haasteisiin. Talous- ja väestönkasvun kääntöpuolena 300-lukua leimasivat vaurauden ja maaomaisuuden voimakas keskittyminen, ruoantuotannolliset vaikeudet kasvavalle väestölle sekä työvoiman ylitarjonnasta johtunut maaseudun työväestön olojen heikkeneminen. Lisäksi kodittoman maalaisväestön kerääntyminen Antiokiaan työn ja ruoka-avustuksen toivossa loi sosiaalisia jännitteitä. Olosuhteiltaan maanviljelykselle erityisen otollisen ”roomalaisen ilmasto-optimin” päättyminen vaikutti luultavasti merkittävästi maatalousvaltaiseen yhteiskuntaan. Askeettista elämää arvostettiin kristittyjen parissa kaikissa yhteiskuntaluokissa ja myöhäisantiikissa se oli yksi harvoista yhteiskunnallisen nousun keinoista. Lähteissä korostuvista yläluokkaisemmista harjoittajista huolimatta askeettien suurin joukko oli aina alemmista yhteiskuntaluokista. Vetäytyminen yhteiskunnasta tarkoitti myös vetäytymistä maallisista velvollisuuksista. Askeetit tarjosivat heitä tukeville yhteisöille erilaisia palveluita etenkin korvattuaan maaseudun perinteiset jumalat. Jotkin karismaattiset askeetit saivat myös huomattavaa valtaa yhteisöjen edustajina. Askeettien henkilökohtainen jumalsuhde mahdollisti maallisten hierarkioiden ulkopuolelle asettumisen ja vapaan puheen viranomaisille ja rikkaille. Askeetit saattoivat harjoittaa myös muita uskonnollisia ryhmiä vastaan suunnattua väkivaltaa, joka sisälsi joskus sosiaalisten ryhmien välisen konfliktin piirteitä. Askeettien piispojen kanssa käymä kilpailu hengellisestä vallasta ja heidän aiheuttamansa yhteiskunnalliset häiriöt johtivat siihen, että hallinto ja kirkko pyrkivät rajoittamaan alkujaan monimuotoista liikettä helpommin hallittavaan muotoon.
  • Estus, Roberta (Helsingin yliopisto, 2020)
    This thesis focuses on examining American culture in the early twenty-first century via its popular culture depiction of German culture in the 1940s. Film is used as a means to represent, recreate, and reaffirm cultural values; it provides evidence of deeply rooted beliefs and preferences. Representations on screen reflect present realities, rather than historical fact. By showing history in a certain light, we are actually showing ourselves in a certain light. In this thesis I use the categories of witness, accomplice, and perpetrator to examine three Hollywood films from 2008 and 2009 depicting German women during the Holocaust: The Reader, The Boy in the Striped Pajamas, and Inglourious Basterds. I identify these archetypes as they are displayed in the films and analyze the way that history is used to reflect contemporary values, focusing on the gendered aspect of war guilt. The way that female characters are depicted in these three films says something about the prevailing expectations for women in early twenty-first century American culture, namely that they lack the agency that being responsible or guilty requires. Guilt implies full agency. If a person does not have agency, they are not guilty but instead either complicit or another victim of the real guilty party. By denying women agency, we excuse them from guilt. Prevailing beliefs about the eternal masculine and feminine are maintained when we choose to ignore the nuances of history, opting instead to reiterate simplistic binaries that satisfy audience demands.
  • Koskivirta, Inka (Helsingin yliopisto, 2020)
    Olen suomentanut Eleonora Levin hepreankielisestä romaanista ”Paratiisin en-simmäinen aamu” 40 sivua. Se julkaistiin Israelissa vuonna 1996, ja romaani sai kirjallisuuspalkinnon. Suomennoksen lisäksi olen käsitellyt realioiden kääntämistä vieraannuttavan, globaalin käännösstrategian mukaan. Tämä käännösstrategia on mahdollistanut lukukokemuksesta tulevan sopivan haastavan, ja lisäksi monia juutalaisia käsitteitä kuten bat mitsva ja mikve ei edes voi suomentaa yhdellä sanalla. Siksi olen jättänyt ne alkukielisiksi. Pääosin en myöskään lyhennellyt pitkiä virkkeitä; uskon sen olevan kirjailijan tyyli. Paikallisista käännösstrategioista käytin Ritva Leppihalmeen luokittelemaa seitsemää käännösstrategiaa, jotka ovat 1) vierassanan käyttö, 2) käännöslaina, 3) kulttuurinen adaptaatio, 4) korvaaminen yläkäsitteellä, 5) selittävä käännös, 6) lisäys tekstin ulkopuolella ja 7) poisto. Tähän aineistoon luokittelu oli pääosin toimiva. Jokainen realia meni luokkaan 6) lisäys tekstin ulkopuolella. Toiseksi eniten, 25 kertaa, käytin vierassanaa, mutta nekin olen selittänyt tekstin ulkopuolella. Selittävää käännöstä käytin 19 kertaa. Siitä on esimerkkinä brit mila, poi-kien ympärileikkaus. Käännöslainaa kuten Beit ha-Hayalin sotilaskoti, käytin viisi kertaa. Halusin tuoda suomenkieliselle lukijalle nyky-Israeliin sijoittuvan, juutalaista kulttuuria kuvaavan romaanin. Mielestäni käyttämäni käännösstrategiat toimivat siihen hyvin.
  • Sullanmaa, Jenni (Helsingin yliopisto, 2020)
    This dissertation presents an exploration of the anatomy and function of curriculum coherence as perceived by educational stakeholders in national core curriculum reform in basic education. It presents analysis of how educational stakeholders from three levels of the educational system experienced the core curriculum’s coherence, and whether there were differences within and between the levels. In addition, the study included an examination of whether curriculum coherence is connected to the impact of the reform process on school-level development. The dissertation is comprised of three independent part studies. The study was conducted with quantitative methods, combining variable-centered and person-centered analyses. Survey data were collected from three cohorts: state-level stakeholders involved in core curriculum development (N = 116), district-level stakeholders involved in local curriculum development (N = 550) and comprehensive school teachers at two time points in the early stages of implementing the curriculum in schools (N = 901). The results showed that perceived curriculum coherence consisted of: 1) consistency of the intended direction, 2) an integrative approach to teaching and learning, and 3) alignment between objectives, content and assessment (study I). Overall, the state-level stakeholders seemed to have the highest perceptions of the core curriculum’s coherence and teachers the lowest. While all participant cohorts perceived the core curriculum to be rather coherent, the consistency of the curriculum’s intended direction was seen as the least successful element of coherence. The person-centered analyses provided more detailed information about the variation in perceived curriculum coherence within and between the levels of the educational system. Two distinctive profiles were identified among state- and district-level stakeholders in study II. Stakeholders in the high coherence and impact profile (83%) experienced the core curriculum to be coherent in terms of all three elements and expected the reform process to have positive impact on school-level development work. In turn, stakeholders in the lower consistency of the intended direction and impact profile (17%) perceived the consistency of the intended direction to be lower, combined with less positive expectations of the school-level impact. State-level stakeholders had higher odds of belonging to the high coherence and impact profile compared to the district-level stakeholders. In study III, five profiles were identified based on teachers’ perceived curriculum coherence at two time points during the early stage of curriculum implementation. Teachers in the largest profiles, high (21%) and high-moderate coherence (48%), experienced the core curriculum to be coherent, however their perceived coherence slightly decreased during the one-year follow-up. In turn, teachers in the low-moderate (20%) and low coherence (3%) profiles perceived the core curriculum to be less coherent at first but their perceptions slightly increased after the first year of implementation. Finally, the decreasing coherence (9%) profile had rather low initial perceived coherence and showed a large drop during the follow-up. The results also showed that district-level stakeholders’ perceptions of the core curriculum’s coherence were strongly connected to their expectations of the reform’s impact on functional school development (study I). Moreover, teachers’ curriculum coherence profiles differed in terms of their perceptions of the school impact: the more coherent teachers perceived the core curriculum, the more positive they considered the impact of the reform to be on school-level development work (study III). The dissertation contributes to the research on curriculum reform by a) exploring the anatomy of curriculum coherence as perceived by educational stakeholders, b) showing that curriculum coherence is connected to the potential of the reform to support locally functional school development, c) providing a systemic inquiry of perceived curriculum coherence at various levels of the educational system in the context of large-scale curriculum reform, and d) utilizing both variable-centered and person-centered analytical approaches to gain more detailed information on perceived curriculum coherence throughout the system. ________________________________________ Keywords: curriculum coherence, curriculum reform, Finnish comprehensive school, school development
  • Porkka, Noora (Helsingin yliopisto, 2020)
    Lynch syndrome is the most prevalent cancer predisposition syndrome that causes significantly increased lifetime risk of cancer in multiple organs such as colorectum, endometrium and ovarium. The predisposition is caused by germline mutations in DNA mismatch repair (MRR) genes MLH1, MSH2, MSH6, and PMS2. Lynch-like syndrome colorectal tumors, like Lynch syndrome tumors, are MMR-deficient. Nevertheless, Lynch-like syndrome tumors do not bear germline mutations in MMR genes nor methylation of the promoter regions of MMR genes that would explain the deficiency. Instead, MMR deficiency in majority of Lynch-like syndrome tumors is caused by two somatic mutations in the MMR genes. Dysfunctional MMR protein complex enables accumulation of mutations in the genome (mutator phenotype) and, eventually, microsatellite instability and cancer. The reasons behind organ selectivity in MMR-deficient tumors are unknown, and whether breast cancer is part of the Lynch syndrome spectrum is under debate. The germline mutations in MMR genes are well studied, but molecular characteristics of Lynch syndrome tumors remain to be studied further. Lynch-like syndrome tumors remain less well characterized: besides the double somatic MMR mutations as a cause of MMR deficiency, their molecular and clinicopathological features as well as their incidence in the population remain poorly known. Currently, the only possibility to diagnose Lynch-like syndrome is by ruling out the possibility of germline mutations in MMR genes (Lynch syndrome) or methylation of the promoter regions of MMR genes. Synchronous ovarian and endometrial carcinomas are common in Lynch syndrome; whether they are of same origin (metastatic cancer) or two independently developed primary cancers remains to be resolved. We aimed to characterize the epigenetic and somatic mutation profiles in Lynch syndrome representing colorectal, ovarian, endometrial and breast carcinomas, and to identify new unique features that could be used in evaluating cancer risk, diagnosis and targeted treatment. We used targeted high-throughput sequencing of 578 known cancer genes to investigate the somatic mutation profiles, and methylation-specific multiplex ligation-dependent probe amplification to study the epigenetic profiles of the tumors. Non-synonymous somatic mutations were detected from sequencing data of the paired tumor and normal tissues to determine mutation signatures and identify potential driver genes. The data was also compared statistically between tumors of different origin, epigenetic status, and between breast carcinomas from Lynch syndrome mutation carriers and their known non-carrier family members. We observed that Lynch- and Lynch-like syndrome tumors have unique somatic mutation and methylation profiles. We were able to link the methylator phenotype to high somatic mutation rates, and Lynch-like colorectal tumors to hypermethylated CpG island methylator phenotype (CIMP), which are novel findings. Our discovery of high mutation burden in genes associated with epigenetic regulation provides a new link between genetic and epigenetic factors in tumorigenesis. Genetic and epigenetic characterization of synchronous ovarian and endometrial carcinomas indicated shared origin, in analogy to sporadic cases. Molecular characteristics and especially mutational signatures of breast tumors of Lynch syndrome mutation carriers indicated that breast carcinoma is likely to be part of the Lynch syndrome tumor spectrum. These findings bear potential clinical relevance since the molecular tumor profiles may be used in diagnosis and may guide tailored management of the patients. Many of the mutated genes are part of signaling routes to which targeted molecules either exist or can be developed.
  • Korhonen, Suvi (Helsingin yliopisto, 2020)
    Chlamydia trachomatis is a common cause of sexually transmitted infections (STI), which can lead to pelvic inflammatory disease (PID) and reproductive complications. C. trachomatis genotypes D–K cause urogenital infections and genotypes L1–L3 cause lymphogranuloma venereum (LGV). LGV infection outbreaks were reported in 2003 in Europe after decades among men who have sex with men (MSM). A new variant of C. trachomatis (nvCT) was identified in Sweden in 2006 with a large deletion in the plasmid leading to failing detection by two nucleic acid amplification tests (NAAT). Other microbes causing genitourinary tract infections, such as the human papillomavirus (HPV), herpes simplex virus (HSV), Mycoplasma genitalium and human herpesvirus 6 (HHV-6) may also contribute to the epidemiology of C. trachomatis. C. trachomatis promotes its survival inside the host cell through secreted effector proteins. The transcriptional expression of the genes encoding these effectors has mainly been studied using C. trachomatis reference strains propagated in cultured cells and not with currently circulating strains. In this thesis, the C. trachomatis genotype distribution and the occurrence of the Swedish nvCT in Finland was studied with real-time polymerase chain reaction (PCR) in urogenital specimens. The three most prevalent C. trachomatis genotypes were E, F, and G. The percentage of infections due to genotypes F and G increased slightly in 1987–2008, but otherwise the proportion of genotypes has remained quite stable in Finland during the last ten years. The Swedish nvCT was rare in Finland, as only two specimens (0.4%) containing the variant plasmid were detected. The prevalence of the LGV types in extragenital specimens in Finland was investigated with real-time PCR. Among the C. trachomatis positive samples, nine samples (8%) contained LGV types and one sample (1%) contained both non-LGV and LGV types. The LGV types were detected mainly in rectal swabs. Altogether nine LGV positive patients were identified and they were all MSM, and all except one were human immunodeficiency virus (HIV) positive. LGV infections among MSM also occur in Finland, which should be taken into account when considering the management of rectal C. trachomatis infections. The prevalence of HSV, HHV-6, HPV and M. genitalium in urogenital samples of C. trachomatis NAAT positive and negative young women in Finland was analysed with real-time PCR. The prevalence of HPV was significantly higher among the C. trachomatis positives than the negatives (66% vs. 25%). The prevalence of HSV, HHV-6, and M. genitalium was not significantly different between the C. trachomatis positives and negatives or between those who cleared the C. trachomatis infection and those who did not. The high prevalence of HPV among the C. trachomatis positives suggests greater sexual activity and increased risk for sexually transmitted pathogens. Low-passage-number C. trachomatis clinical isolates originating from cervical swabs and reference strains were used to study the expression of C. trachomatis protease (cpaf), phosphoprotein (tarp) and cytotoxin (tox) genes in a cell line during the chlamydial developmental cycle with real-time reverse transcriptase PCR (RT-PCR). Dissimilarities were observed in the gene expression patterns of cpaf and tox between the clinical isolates and the reference strains. All the strains had a similar tarp expression profile. Most clinical isolates showed slower growth kinetics compared to the reference strains. The use of low-passage-number C. trachomatis clinical isolates instead of reference strains in the gene expression studies might better reflect the situation during human infection.
  • Jousi, Milla (Helsingin yliopisto, 2020)
    Background Clinical decisions in prehospital critical care are often based on limited information about the patient’s medical history and the events preceding the acute illness. In addition to physical examination, point-of-care (POC) laboratory diagnostics can provide information for decision-making. Unfortunately, obtaining blood samples for POC analysis from critically ill patients can sometimes be difficult, thus diminishing the usefulness of POC analyses in prehospital critical care. Intraosseous (IO) access is used as an optional vascular route for fluid and medication administration for emergency patients when difficulties with venous access are encountered. Using IO access as a source of POC laboratory samples is interesting; however, evidence regarding the feasibility and agreement of these samples with arterial and venous samples is scarce. We therefore designed a series of studies to obtain more information on the POC analysis of IO samples. Materials and methods First, we performed a systematic literature review of the studies addressing the POC analyses of IO samples (Study I). We included all publications using POC or conventional laboratory methods to compare IO samples with venous or arterial samples for the parameters relevant to emergency care. Second, we performed an observational study within 31 healthy volunteers (Study II). We evaluated the feasibility of IO analyses with an i-STAT® POC device and the agreement of IO values with arterial and venous values. The agreement was evaluated using the Bland–Altman method. In addition, we examined the necessity to draw waste blood before taking the actual IO sample for POC analysis. Third, we studied the usability of IO POC values under unstable haemodynamic conditions with an experimental porcine (n = 23) resuscitation model (Study III). The model simulated a real-life course of cardiac arrest (CA) and cardiopulmonary resuscitation (CPR). Four repeated samples were simultaneously drawn from the IO access, artery and central vein during CA and CPR, and were instantly analysed with an i-STAT® POC device. The laboratory values were plotted as a function of time to demonstrate their development during CA and CPR. The arterial, venous and IO samples which were taken during CPR were compared with the arterial baseline samples to observe how they resemble the pre-arrest state. Last, in an observational study, we analysed the agreement between IO and arterial samples obtained from 35 critically ill prehospital patients, using the Bland–Altman method (Study IV). Moreover, we administered a questionnaire about acceptable biases in clinical practice to 16 experienced emergency physicians and compared our results with their responses. Results The 27 reviewed studies had heterogeneous populations: healthy volunteers, haemodynamically stable and unstable animals, adult and paediatric haematologic patients, and emergency patients. Only three of these studies followed the recommended guidelines for method comparison studies. The sample sizes were relatively small (n = 14–20) and the populations were heterogeneous in these three studies precluding the combining of results for meta-analysis. However, in IO samples, potassium values were generally higher than in arterial or venous samples. In the observational studies, we found that the POC analyses of IO samples were often feasible. Higher failure rates were associated with higher age. Agreement of IO values with arterial values appeared acceptable for base excess, pH, standard bicarbonate, lactate, glucose, ionised calcium and sodium within healthy volunteers and critically ill emergency patients. Potassium values from IO samples were systematically higher than arterial and venous values (biases 1.8–2.2 mmol/l). Agreement within haemoglobin and haematocrit measurements showed very large variety (95% limits of agreement in the bias of haemoglobin up to 95 g/l). However, the sample sizes were too small to unequivocally prove the agreement. Using the resuscitation model, we discovered that IO, arterial and venous values changed differently from one another during CA and CPR. Acidaemia was detectable in IO samples during untreated ventricular fibrillation, but in arterial samples the acidaemia was evident only after the initiation of CPR. The average potassium values during CPR from IO, arterial and venous samples were 4.4, 3.3, and 2.8 mmol/l higher than the pre-arrest arterial values, respectively. Conclusions When obtaining vascular access is challenging, IO access can be used for emergency POC analyses; however, the results of IO POC analyses should be interpreted with care. Waste blood does not need to be taken before the sample. POC analyses of IO samples may fail for older patients. In general, potassium values from IO samples are usually higher than those from arterial and venous samples, haemoglobin and haematocrit measurements from IO access are not reliable, and partial pressure measurements of oxygen and carbon dioxide from IO samples represent venous rather than arterial values.
  • Lindahl, Anna (Helsingin yliopisto, 2019)
    Pitkäaikaissairaudet kuormittavat suomalaista terveydenhuoltojärjestelmää enenevästi väestön ikääntyessä. Elintapahoito on tärkeä osa mm. aikuistyypin diabeteksen hoitoa, ja toisaalta terveet elintavat tukevat hoitoa kaikissa sairauksissa. Valtaosa suomalaisista lääkäreistä ja hoitajista kokee potilaan motivoimisen ja elintapamuutoksessa tukemisen osaksi tehtäviään, mutta lähes puolet kokee taitonsa elintapaneuvonnassa riittämättömiksi. Terveysvalmennus, elintapamuutosta tukeva valmentava työote, on näyttöön perustuva elintapainterventio. Tämä kirjallisuuskatsaus tarkastelee tutkimusnäyttöä arvioimalla terveysvalmennusta ja sen vaikuttavuutta. Muutosvalmius ja motivaatio ovat elintapamuutoksen keskeisiä osia. Valmennus nostaa potilaan toimijaksi: sen keskiössä on potilaan voimaannuttaminen ja aktiivisen toimijuuden lisääminen perinteisen auktoritatiivisen terveysneuvonnan sijaan, potilaan autonomiaa korostaen. Tavoitteena on potilaan motivoiminen hänen itse asettamiensa tavoitteiden saavuttamiseksi. Terveysvalmennus tukee hoitoon sitoutumista ja myönteisiä elintapamuutoksia pitkäaikaissairailla sekä parantaa potilaiden elämänlaatua. Heikommassa yhteiskunnallisessa asemassa olevat potilaat hyötyvät terveysvalmennuksesta keskimäärin enemmän kuin muut, joten valmennus voi myös lisätä terveydenhuollon tasa-arvoisuutta. Terveysvalmennuksen menetelmien opettaminen lääkärille tarjoaa hyödyllisiä taitoja potilaan tukemiseen. Samalla se voi parantaa potilas-lääkärisuhdetta ja tuoda uutta näkökulmaa lääkärikoulutukseen. Terveysvalmennus tarjoaa lupaavan lähestymistavan tukea potilaiden elintapahoitoa osana suomalaista terveydenhuoltoa. Elintapamuutosten vaikutukset sairauden, kustannusten tai kuolleisuuden muutoksina havaitaan pitkän aikavälin seurannassa, ja terveysvalmennuksen kustannusvaikuttavuudesta on toistaiseksi vasta alustavaa näyttöä. Tarvitaan siis lisää tietoa ja pitkäaikaistutkimuksia siitä, miten ja kuinka paljon terveysvalmennusta tulisi tarjota ja mitkä sen pitkäaikaisvaikutukset ovat.
  • Kangas, Emilia (Helsingin yliopisto, 2020)
    Sääriluun avomurtuma on vaikea vamma, jonka hoitomahdollisuudet ovat lisääntyneet erilaisten kielekekorjausten kehityksen myötä. Kielekkeellä tarkoitetaan verisuonitettua kudossiirrettä, jonka avulla voidaan peittää kudospuutos. Tutkimuksen tarkoituksena on raportoida ja analysoida kielekekorjausten käyttöä sekä onnistumista avosäärimurtumapotilaiden hoidossa HUS Töölön sairaalassa. Retrospektiiviseen potilasasiakirjatutkimukseen sisällytettiin kaikki (n=79) vuosina 2009-2017 hoidetut potilaat. Potilaista miehiä oli 57 ja naisia 22. Potilaiden iän mediaani oli 42 vuotta, ja useimmilla heistä ei ollut pitkäaikaissairauksia. Avomurtumien vakavuus arvioitiin Gustilo-luokituksen mukaisesti. Murtuma hoidettiin definitiivisesti levytyksellä, ydinnaulauksella tai ulkoisella fiksaattorilla. Primaarisia kielekkeitä tehtiin 84 kappaletta, ja näistä paikallisia kielekkeitä oli 46 ja mikrovaskulaarisia kielekkeitä 38. Paikallisista kielekkeistä käytetyimmät olivat soleus ja gastrocnemius, mikrovaskulaarisista taas latissimus dorsi ja ALT. Potilaista 74 sai Clavien-Dindon luokitukseen perustuen komplikaation. Vaikeisiin komplikaatioihin (Clavien-Dindo ≥ IIIb) johti tilastollisesti merkitsevästi todennäköisemmin vamman korkea Gustilo-luokka ja mikrovaskulaarinen kieleke. Yleisin komplikaatio oli kielekkeellä peitetyn vamma-alueen infektio, jonka sai 51 potilasta. Primaarikielekkeen osittaisen tai täydellisen menetyksen takia tehtiin sekundaarinen pehmytkudospeitto 23 potilaalle joko ihonsiirrolla, tai uudella paikallisella tai mikrovaskulaarisella kielekkeellä. Paikallisista kielekkeistä 72% ja mikrovaskulaarisista 74% onnistui ilman sekundaarisia pehmytkudospeittotoimenpiteitä. Osteomyeliitti todettiin kahdeksalla potilaalla. Sääriamputaatio tehtiin kahdelle potilaalle. Yksi potilaista kuoli primaarivammojensa vuoksi. Luutumattomuus todettiin 30 potilaalla, joista 26 joutui uusintaleikkaukseen. Sääriavomurtumien kielekekorjaukset ovat haastavia ja komplikaatioherkkiä toimenpiteitä, joiden avulla raaja saadaan kuitenkin yleensä pelastettua. Hoitopäätöksiä tehdessä tulee huomioida potilaan aiempi terveydentila ja vamman laatu, sillä ne vaikuttavat merkittävästi saavutettavaan lopputulokseen.
  • Franzén, Markus (Helsingin yliopisto, 2020)
    Bakgrund: Avancerade glykerade slutprodukter (AGEs), som uppstår via icke-enzymatiska reaktioner i vävnader har under senare tid varit fokus för mycket forskning. AGEs ackumulering sker under en människas livstid, men accelereras under oxidativ stress och hyperglykemi. AGEs har implicerats i patogenesen i flertalet kroniska sjukdomar och deras komplikationer. Syftet med denna studie är att utreda hur hudens autofluorescens (SAF), som har verifierat att korrelera med AGEs i huden, korrelerar med morbiditet och levnadsvanor. Metoder: Denna studie baseras på ett material på 166 individer som deltagit mätningen av SAF och som varit med i Helsinki Birth Cohort Study (HBCS). HBCS är en kohortstudie av 13 345 personer födda i Helsingfors mellan åren 1934 och 1944. SAF uppmättes med AGE reader™, Diagnoptics. Faktorer som vi undersökte ifall SAF korrelerar med är: diabetes typ 1 och 2, hypertension samt vaskulär sjukdom. Vi undersökte också ifall SAF påverkas av livsstilsfaktorer såsom alkoholkonsumtion, rökning, BMI och fettprocent. Resultat: I denna studie kunde vi visa att SAF korrelerade med diabetes typ 2 samt inom diabetiker hade personer med vaskulär sjukdom högre SAF. Slutsatsen av detta är att i framtiden möjligen SAF skulle kunna användas som en tilläggsriskfaktor för vaskulär risk hos diabetiker.
  • Hentunen, Hertta (Helsingin yliopisto, 2020)
    Hammaspuutokset ovat yleisin väestössä esiintyvä perinnöllinen poikkeama normaaliin yksilön kehitykseen nähden. Hammaspuutokset jaotellaan hypodontiaan eli alle 6 hampaan puutokseen sekä oligodontiaan eli 6 tai useamman hampaan puutokseen. Lisäksi tavataan harvinaista kaikkien hampaiden puutosta, anodontiaa. Hammaspuutokset esiintyvät useimmiten erillisinä anomalioina, mutta ne ovat myös osa useiden oireyhtymien oirekuvaa. Yleisyydestään huolimatta hammaspuutosten geneettinen tausta on vain osittain tunnettu. Hampaiden kehitys alkiolla alkaa noin 5. raskausviikon aikana. Hampaiden kehitys on monimutkainen prosessi, johon osallistuvat useat eri signaalireitit. Hampaan kehitystä voi kuvata vuoropuheluksi ektodermaalisen mesenkyymin ja epiteelin signaaliproteiinien välillä. Tunnetut mutaatiot hampaan kehitystä säätelevissä geeneissä vaikuttavat näiden signaalireittien ja niitä säätelevien proteiinien toimintaan. Katsauksessa käsitellään hampaiden sikiöaikaisen kehityksen biologista taustaa. Tässä kirjallisuuskatsauksessa selvitettiin WNT10A-geenin roolia sekä erillisissä että syndroomiin liittyvissä hammaspuutoksissa. Katsauksen tavoitteena oli kerätä vuosien 2007 – 2018 välillä julkaistusta tieteellisestä kirjallisuudesta yksityiskohtaiset tiedot eri WNT10A-mutaatioista ja niiden aiheuttamista hammaspuutoksista homo-, yhdistelmäheterotsygoottisissa ja heterotsygoottisissa mutaatioissa. Kerätyt tiedot eriteltiin propositusten ja heidän sukulaisten välillä, kuten myös syndroomapotilaat henkilöistä, joilla oli erillisistä hammaspuutoksia. Lisäksi tarkasteltiin eri mutaatioiden maantieteellistä jakautumista. Kirjallisuuskatsauksen perusteella näyttää selvältä, että bialleeliset ja homotysygoottiset muodot aiheuttavat useammin vakavamman hammaspuutoksen kuin mutaatioiden heterotsygoottiset muodot. Heterotsygoottisen mutaation ilmiasu on useammin hammaspuutospotilaille tyypillinen inkisiivi-premolaari hypodontia, kun taas bialleellisiin muotoihin liittyy myös molaareiden ja kulmahampaiden puutoksia. Syndroomapotilailla oli useammin bialleellinen mutaation muoto, mutta myös heillä tavattiin heterotsygoottisia genotyyppejä. Yleisimpien mutaatioiden maantieteellinen jakaantuminen oli huomattavaa. F228I ja C107* mutaatiot olivat yleisimpiä mutaatioita länsimaalaisissa tutkimuksissa. Itä-Aasialaisissa populaatioissa taas yleisin mutaatio oli G213S. Hammaspuutospotilaiden geneettistä taustaa tutkittaessa edellä mainitut asiat potilaan ilmiasussa ja maantieteellisessä taustassa on hyvä ottaa huomioon. Perinnöllisyysneuvontaa annettaessa on huomionarvoista syndroomien ja vakavien oligodontioiden suhteellisesti korkeampi esiintyvyys bialleellisten potilaiden joukossa. WNT10A-geenin mutaatioiden ilmiasut ja penetranssi kuitenkin vaihtelevat huomattavasti eri potilaiden kesken. Todennäköistä on, että hammaspuutosten takana on usein monien eri geenien mutaatioiden yhteisvaikutus, ympäristötekijöitä unohtamatta.
  • Mikkola, Visa (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tavoitteet: Itä-Euroopassa ja Keski-Aasiassa HIV-1-infektioiden ilmaantuvuus on noussut 57 % vuosina 2000−2015. Epidemiologista dataa on edelleenkin vähän. Lisäksi se on pääosin venäjänkielistä, eikä ole saatavilla kansainvälisten tietokantojen kautta. Suunnitelma: Keräsimme näytteitä ja epidemiologista dataa 328 HIV-tartunnan saaneelta, joista 91 % asui Venäjän Eteläisen federaatiopiirin alueella ja 9 % Pohjois-Kaukasian federaatiopiirin alueella. Menetelmät: Proteaasi-käänteiskopioijaentsyymi- (PRRT) ja integraasisekvessejä (IN) käytettiin viruksen alatyypin selvittämiseen sekä resistenssimutaatioiden ja lääkeherkkyyksien analysointiin. Fylogeneettisiä analyysejä käytettiin HIV:n ala-alatyyppien A6 ja A1 erottamiseen toisistaan. Tulokset: 303 (92 %) potilaan näytteet pystyttiin analysoimaan, näistä 32 %:lla infektio oli saatu huumeiden pistoskäytön kautta, 27 %:lla heteroseksissä ja 24 % infektioista oli nosokomiaalisia eli hoidon seurauksena tulleita. Miehillä huumeiden pistoskäyttö oli yleisin syy infektioille, naisilla heteroseksi. Tutkimuksessa todettiin eniten A6-viruksia (69 %), joita esiintyi erityisesti huumeita pistämällä käyttävillä sekä heteroseksin kautta saaduissa tartunnoissa. Tätä ja tulevia tutkimuksia varten luotiin A6-pol-referenssisekvenssi. Alatyypin B infektioita esiintyi erityisesti miehillä, joilla oli ollut miesten välistä seksiä. Alatyypin G infektiot olivat yhteydessä nosokomiaaliseen infektioon. Lääkeresistenssimutaatioita havaittiin PI-, NRTI-, NNRTI- ja INI-lääkeaineryhmiä kohtaan. Spesifisten mutaatioiden esiintyvyys korreloi tiettyjen HIV:n alatyyppien kanssa. Esimerkiksi ala-alatyyppi A6 yhteydessä esiintyi merkittävästi enemmän mutaatioita NRTI A62V sekä NNRTI G190S, kun taas alatyyppiin G korreloivat NRTI-lääkeaineryhmään liittyvät mutaatiot D67N ja M41L. Näytteissä havaittiin lääkeherkkyyden alentuma: 14,5 % PI-, 29,6 % NNRTI-, 27,1 % NNRTI- ja 8,2 % INI-ryhmän lääkkeitä kohtaan. Yhteenveto: Tutkimuksessa havaittu HIV-1 alatyyppijakauma Venäjällä on merkittävästi erilainen kuin Saksassa. A6 oli yleisin tutkimuksen näytteissä havaittu alatyyppi samoin kuin muissakin Venäjälle sijoittuvissa tutkimuksissa on kuvattu. Alatyyppiä G esiintyi poikkeuksellisen paljon tämän tutkimuksen näytteissä verrattuna muihin Venäjältä julkaistuihin tutkimuksiin, mikä viittaa paikalliseen epidemiaan. HIV-1:n resistenssitestauksen yleistyminen parantaisi HIV-lääkehoidon tehokkuutta sekä toisi lisätietoa Venäjän HIV-epidemiasta. (271 sanaa)
  • Teperi, Kaisa (Helsingin yliopisto, 2020)
    Raskausdiabetes yleistyy niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Vuonna 2018 raskausdiabetes todettiin 21 %:lla suomalaisista synnyttäjistä. Hoitamattomana raskausdiabetes vaikuttaa sekä odottavan äidin että syntyvän lapsen terveyteen. Raskausdiabeteksen diagnoosi perustuu kahden tunnin glukoosirasituskokeeseen, joka tehdään melkein kaikille ensisynnyttäjille sekä niille uudelleensynnyttäjille, joilla on jokin raskausdiabeteksen riskitekijä. Kokeessa tutkittavan plasman glukoosipitoisuus mitataan ensin paastotilassa ja sitten tunnin ja kahden tunnin kuluttua glukoosijuoman nauttimisesta. Mikäli yksikin näistä mitatuista glukoosiarvoista ylittää käytössä olevan raja-arvon, tutkittavalla todetaan raskausdiabetes. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, eroavatko glukoosirasituskokeen tulokset toisistaan samojen naisten ensimmäisessä ja toisessa raskaudessa. Tutkimusaineisto koostuu niistä suomen- tai ruotsinkielisistä vantaalaisista naisista, joilla oli ensimmäinen ja toinen synnytys tutkimusajanjaksolla 1.1.2009-31.12.2015, joiden molemmat raskaudet olivat yksisikiöisiä ja joille tehtiin molemmissa raskauksissa glukoosirasituskoe (N=890). Tutkittavien tiedot saatiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen syntymärekisteristä, Tilastokeskuksesta sekä Vantaan terveyskeskuksen potilasrekisteristä. Ensimmäisessä raskaudessa tutkittavien paastoglukoosiarvo oli keskimäärin 0,2 mmol/l matalampi kuin toisessa raskaudessa. Ero säilyi merkitsevänä, kun paastoglukoosiarvon muutos vakioitiin äidin iän, koulutustaustan, siviilisäädyn, raskauksien välisen ajan ja äidin painoindeksin muutoksen suhteen. Eniten muutosta selitti painoindeksin kasvu. Myös äidin iällä ja raskauksien välisellä ajalla oli itsenäinen vaikutus paastoglukoosiarvon kasvuun. Glukoosirasituksen yhden ja kahden tunnin glukoosiarvoissa ei todettu merkitsevää eroa raskauksien välillä. Raskausdiabetes todettiin ensimmäisessä raskaudessa 25 %:lla ja toisessa raskaudessa 35 %:lla tutkittavista.
  • Vänskä, Arto (Helsingin yliopisto, 2020)
    Nielurisaleikkaus on toimenpide, johon usein liittyy kovaa leikkauksen jälkeistä kipua. Se ohittuu yleensä muutamassa viikossa. Kipu on usein kuitenkin niin kovaa, että sen hoidossa tarvitaan opioidilääkkeitä. Opioidit ovat tehokkaita leikkauksen jälkeisessä kivunhoidossa, mutta voivat aiheuttaa riippuvuutta. Opioidien väärinkäyttö ja siihen liittyvät haitat ovat lisääntyneet 1990-luvulta lähtien ja Pohjois-Amerikassa on alettu puhua opioidiepidemiasta. Keinoksi hillitä epidemiaa on ehdotettu tiukempaa kontrollia opioidien määräämisessä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää lisääkö nielurisaleikkauksen yhteydessä määrätty opioidilääkitys myöhempää opioidien käyttöä. Tutkimukseen sisällytettiin kaikki HUS Korva-, nenä- ja kurkkutautien klinikalla vuonna 2017 nielurisaleikkauksessa olleet yli 16-vuotiaat potilaat. Heidän leikkauksensa jälkeisen hoidon tarvetta seurattiin kuukausi leikkauksen jälkeen ja lääkeostoja seurattiin vuoden 2018 loppuun saakka. Näitä 599 potilasta koskevat tiedot kerättiin sairauskertomusmerkinnöistä, reseptikeskuksesta sekä toimenpidettä ennen täytettävästä esitietokaavakkeesta. Tutkimuksessa havaittiin, että 107 (17,8 %) potilaalle määrättiin opioidilääkettä seurantajaksolla, joka alkoi kuukausi operaation jälkeen ja päättyi 31.12.2018. Voidaan olettaa, että opioidien määrääminen ei tällä seurantajaksolla enää liittynyt nielurisaleikkauksen hoitoon. Opioidilääkkeitä tarvinneiden määrää voidaan pitää suurena huomioiden, että opioidit eivät ole ensilinjan kipulääke. Tällä tarkastelujaksolla käytettyjen opioidien määrä vaikutti korreloivan potilaan korkeamman iän, perussairastavuuden, mielialasairauksien ja tupakoinnin kanssa. Lisäksi havaittiin, että nielurisaleikkauksesta kotiutuessa määrätty parasetamoli-kodeiiniyhdistelmälääkkeen määrä, jota potilaat eivät noutaneet apteekista, kasvoi suhteessa määrättyyn lääkemäärään. Suurempi reseptilääkemääräys ei kuitenkaan vähentänyt tarvetta leikkauksen jälkeiselle sairaalassa annettavalle kivunhoidolle. Tätä havaintoa voidaan hyödyntää nielurisaleikkauksen jälkeistä kivunhoitoa suunniteltaessa.
  • Uhre, Veli-Matti (Helsingin yliopisto, 2020)
    Uni on välttämätöntä ihmisen toiminnalle ja sen puute tai huono laatu altistavat monille sairauksille. Perimällä on suuri vaikutus unensäätelyyn ja univalverytmin preferenssiin eli niin sanottuun kronotyyppiin. Eri arvioiden mukaan perimän osuus yksilön kronotyyppiin on noin 50 prosenttia. Viimeaikaiset koko perimän kattavat assosiaatiotutkimukset (genome wide association study, GWAS) ovat havainneet uusia kronotyyppiin vaikuttavia yhden emäksen muutoksia (single nucleotide polymorphs, SNPs). Tässä tutkimuksessa haluttiin selvittää kronotyypin taustalla vaikuttavaa perinnöllistä taipumusta vastasyntyneillä. Tutkimus on osa laajempaa CHILD-SLEEP kohorttitutkimusta, joka kattaa 1643 vastasyntynyttä sekä heidän vanhempansa. Tutkimuksessa käytettiin vanhempien täyttämien lasten unta ja vuorokausirytmiä selvittävien standardoitujen kyselytutkimusten tuloksia sekä 1345 vastasyntyneen geneettisiä näytteitä. Kyselyt toteutettiin vauvojen ollessa kolmen, kahdeksan ja 24 kuukauden ikäisiä. Aamuvirkkuisuuteen yhdistyvä geneettinen riskipisteytys muodostettiin aikaisemmissa tutkimuksissa havaittujen SNP:ien pohjalta. Yhteensä yhdeksän SNP:iä valikoitui mukaan monigeeniseen riskipisteytykseen. Kyselytutkimusten pohjalta kerättyjä unimuuttujia analysoitiin suhteessa riskipisteytykseen. Analyysissä mukana olleita muuttujia olivat yöunen, päiväunen ja kokonaisunen määrä sekä yöheräilyt ja nukahtamisajankohta. Kovarianttina analyyseissä käytettiin sukupuolta, perheilmapiiriä, lapsen sairauksia sekä lapsen ruokintatapaa (rintaruokinta, maidonkorvike). Aineisto analysoitiin SPSS Statistics 25 -ohjelmistolla. Geneettinen aamutyyppisyys korreloi pitkään yöuneen kolmen (N=1066, BETA=.082, P=.012) sekä kahdeksan (N=975, BETA=.098, P=.002) kuukauden iässä. Myös varhainen nukahtamisaika (kellonaika) assosioitui aamutyyppisyyteen kahdeksan kuukauden iässä (N=1041, BETA=-0.72, P=.
  • Vasara, Henri; Halonen, Lauri; Stenroos, Antti; Kosola, Jussi (Helsingin yliopisto, 2020)
    Suomessa operoidaan noin 2000 pertrokanteerista lonkkamurtumaa vuosittain. Nämä murtumat kuormittavat huomattavasti terveydenhuoltojärjestelmää ja murtuman saaneita yksilöitä. Nykyisten suositusten mukaan lonkkamurtuman luutumista tulisi seurata kuuden viikon välein otetuilla röntgenkuvilla, kunnes luutuminen on tapahtunut. Murtumien rutiininomaista seurantaa on kuitenkin kyseenalaistettu useammassa eri murtumatyypissä. Tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää, onko intramedullaarisesti korjattujen pertrokanteeristen murtumien rutiininomaisesta seurannasta hyötyä. Analysoimme retrospektiivisesti kaikki 995 Töölön sairaalassa vuosina 2011-2016 intramedullaarisesti operoidut pertrokanteeriset murtumat. Potilaita seurattiin potilastietojärjestelmistä minimissään kaksi vuotta tai kuolemaan asti. Kaikki operaation jälkeiset lonkkamurtumaan liittyvät suunnitellut ja suunnittelemattomat käynnit analysoitiin. Aineiston potilaiden keski-ikä oli 81 vuotta ja heistä 67 % oli naisia. Potilaiden kolmen kuukauden kuolleisuus oli 14 % ja kahden vuoden 35 %. Kaikkiaan 9 potilaalla (0,9 %) suunniteltu seurantakäynti johti muutokseen potilaan hoitolinjassa. Näistä 6 johtui mekaanisista komplikaatioista, 2 murtuman luutumattomuudesta ja 1 periproteettisesta murtumasta. 64 potilaalla (6,4 %) tehtiin hoitolinjan muutos suunnittelemattoman käynnin takia. Näiden potilaiden käynneistä 28 johtui infektiosta, 15 mekaanisesta komplikaatiosta, 14 periproteettista murtumasta, 6 painehaavasta ja 1 avaskulaarisesta nekroosista. Rutiininomaiset seurantakäynnit ovat rasite sekä terveydenhuoltojärjestelmälle että potilaille. Lonkkamurtumapotilaat ovat keskimäärin huonokuntoisia ja seurantakäynneille saapuminen vaatii usein erityisjärjestelyjä. Silti alle 1 % suunnitelluista seurantakäynneistä johtaa muutoksiin hoitolinjassa. Ehdotuksemme on antaa potilaille ja kuntoutuslaitoksille kattavat ohjeet hoitoon hakeutumisesta rutiininomaisen seurannan sijaan.

View more