Opinnäytteet

Uusimmat julkaisut

  • Visuri, Sofia (Helsingin yliopisto, 2018)
    Hydronephrosis is one of the most common prenatally detected abnormalities. Our target was to study the incidence of VUR and urinary tract infection (UTI) in children with prenatally detected hydronephrosis. We investigated the incidence VUR and UTI in children with simple hydronephrosis, hydroureter, duplex collecting system or ureterocele We identified all the patients with diagnosis codes (ICD-10: Q60.0-Q64.9, N13.0 and N13.9) that suggested urinary tract disease or anomaly from our electronic patient record system. We included in the study patients who had an abnormal urinary tract ultrasound finding already during pregnancy and who had postnatally hydronephrosis (HN) and/or hydroureter, ureterocele or complicated duplex collecting system. All the information considering UTIs, imaging, laboratory results and clinical findings was explored manually. The incidence of UTI was compared to control patients who did not have abnormality that was supposed to expose to UTIs. Altogether 233 patients were included in the study: 135 of them had HN without VUR, 24 patients had grade IV-V VUR, 12 patients had grade 1-3 VUR, 21 patients had non-refluxing hydroureter, 34 patients had complicated duplex collecting system, and seven patients had single system associated ureterocele. Despite the use of prophylactic antibiotics, the risk of UTI was significantly increased only in patients with grade IV-V VUR, ureterocele and VUR, ureterocele or duplex system associated non-refluxing hydroureter (p = 0.001, p = 0.001, p = 0.012 and 0.010 compared to the controls). The VCUG-associated risk of UTI was between two and three percent. The incidence of UTI was only 14% after mini-invasive perforation of ureterocele. We also evaluated the sensitivity of renal ultrasound (RUS) examination in detecting grade IV-V VUR in patients with prenatally detected single system associated hydronephrosis or/and hydroureteronephrosis. According to multivariate analysis, only a visible ureter in RUS (OR 12.72; CI 5.33–32.04, p < 0.001) and shorter length of kidney in standard deviation (SD) scale (SD 0 = 53 mm, 1 SD = 7 mm) (OR 2.67; CR 1.50–4.86, p < 0.001) predicted grade IV-V VUR in our material. Visible ureter in RUS predicted also UTIs in multivariate analysis (OR 5.93; CI 2.83–12.30, p < 0.001). On the basis on these findings, we created a three-grade risk scale where the renal units (RU) were scored based on the RUS findings. The incidence of grade IV-V VUR in RU was 2.9% in the low-risk group, 12.2% in the intermediate-risk group and 52.2% in the high-risk group. By using the scoring, 79% sensitivity and 82% specificity in detecting grade IV-V VUR was achieved. Additionally, we evaluated the usefulness of renal scintigraphy in diagnostics of VUR in our study. When a cut point of 44% differential renal function (DRF) in patient’s worse kidney was used, 73% of the patients with grade IV-V VUR were detected. Only 21% of the patients without VUR and 22% of the patients with grade 1-3 VUR had the corresponding reduction of DRF. The patients with prenatally detected HN and grade IV-V VUR, ureterocele or duplex collecting system in association with non-refluxing hydroureter had significantly increased risk of UTI despite the use of prophylactic antibiotics. A visible distal ureter in RUS and reduced longitudinal diameter of kidney in SD scale and DRF of < 44% in patient’s worse kidney in renal scintigraphy are predictive of grade IV-V VUR. By using a risk scoring based on the RUS findings, the amount of unnecessary VCUGs can be reduced.
  • Karalis, Elina (Helsingin yliopisto, 2018)
    Jotta synnytystoiminnan turvallisuutta ja raskaana olevien naisten hoitoa voitaisiin edelleen kehittää Suomessa, tämän tutkimuksen tarkoituksena oli saada tietoa erikokoisten synnytysyksiköiden potilasturvallisuudesta ja vertailla eri tavoilla järjestettyä lääkärien päivystystoimintaa. Tutkimus vertaili myös virka-ajan ja päivystysajan vaikutusta vastasyntyneen vointiin. Lisäksi tutkittiin synnyttäjien määrän suuren nousun vaikutusta synnyttäjien ja syntyvien lasten turvallisuuteen Kätilöopiston sairaalassa ja raskauteen liittyviä kuolemia Suomessa. Matalan riskin synnytyksissä syntymänaikaista hapenpuutetta esiintyi vähemmän yksiköissä, joissa oli ≥2000 synnytystä vuosittain (17/1000) kuin yliopistosairaaloissa (21/1000). Yliopistosairaaloissa esiintyi kuitenkin vähemmän syntymänaikaisia kuolemia (2,4/1000) kuin yksiköissä, joissa oli 1000-1999 synnytystä vuosittain (3,0/1000) tai yksiköissä, joissa lääkäri saattoi päivystää kotona (2,9/1000). Syntymänaikaista hapenpuutetta esiintyi enemmän päivystysaikaan (22,7/1000) kuin virka-aikaan (18.4/1000). Päivystyskeisarinleikkaukseen päivystysaikana liittyi enemmän syntymänaikaista hapenpuutetta (60,7/1000) verrattuna virka-aikaan (52,9/1000). Päivystysaikana tapahtuvaan imukuppi- tai pihtiasvusteiseen alatiesynnytyksen liittyi enemmän kuolemia synnytyksen aikana tai seitsemän vuorokauden kuluessa syntymästä (1,9/1000) verrattuna näihin synnytyksiin virka-aikana (0,6/1000). Samaan aikaan kun yksisikiöisten synnytysten määrä Kätilöopiston sairaalassa lisääntyi 39% niiden lasten osuus, jotka saivat alle seitsemän Apgar-pistettä viiden minuutin iässä lisääntyi 1,2%:sta 2,1%:iin. Vastasyntyneiden siirto valvonta- tai tehohoitoyksikköön lisääntyi 7,3%:sta 8,1%:iin ja synnyttäjien kolmannen ja neljännen asteen välilihan repeämien osuus nousi 1,4%:sta 2,0%:iin. Vuosina 2001–2012 raskauteen liittyvä kuolleisuus oli 28,4/100 000 synnytystä, mikä oli selkeästi matalampi kuin vuosina 1987–2000, jolloin kuolleisuus oli 37,8/100 000. Itsemurhakuolleisuus oli korkein raskauden keskeytyksen jälkeen (21,8/100 000) ja matalin synnytyksiin päättyvissä raskauksissa ja raskaana olevien keskuudessa (3,3/100 000). Yhteenvetona voidaan sanoa, että vakavat synnytykseen liittyvät poikkeavat lopputulemat ovat harvinaisia suomalaisissa synnytyssairaaloissa. Löydösten perusteella voidaan suositella päivystävän lääkärin jatkuvaa läsnäoloa synnytyssairaalassa. Päivystysaikaiseen synnytykseen liittyy lisääntynyt riski syntymänaikaiseen hapenpuutteeseen kaikissa synnytyssairaaloissa. Synnyttäjien määrän lisääminen suuressa synnytyssairaalassa voi lisätä sekä vastasyntyneeseen että synnyttäjään liittyvien ei-toivottujen tapahtumien suhteellista osuutta. Itsemurhia raskauden keskeytyksen jälkeen on hälyttävän paljon.
  • Pitkänen, Hanna (Helsingin yliopisto, 2018)
    Veren hyytyminen on elintärkeä ketjureaktio, joka tähtää ensin keskeisimmän hyytymisentsyymi trombiinin, ja myöhemmässä vaiheessa fibriiniverkon, muodostumiseen. Fibrinolyyttinen mekanismi puolestaan poistaa tarpeettomat hyytymät verisuonista. Väitöskirjassa tutkitaan SD-käsitellyn (solvent/detergent) plasman, perinnöllisen tekijä XIII (FXIII) puutoksen ja lysinurisen proteiini-intoleranssin (LPI) vaikutusta trombiinin ja fibriinin muodostumiseen sekä fibrinolyysiin. Väitöskirjassa vertaillaan vanhojen ja uusien menetelmien antamaa tietoa hyytymisjärjestelmän toimivuudesta. Uusilla, ns. toiminnallisilla menetelmillä, kuten kalibroitu automaattinen trombogrammi (CAT) ja rotationaalinen tromboelastometria (ROTEM), voidaan mitata esimerkiksi syntyvän trombiinin määrää (CAT) ja hyytymän muodostumisen nopeutta, kokoa ja herkkyyttä fibrinolyysille (ROTEM). Toiminnalliset mittausvälineet pystyivät tunnistamaan fibrinolyysin SD-plasmassa. Toisaalta perinnöllisessä FXIII puutoksessa fibrinolyysiä ei voitu havaita edes matalilla FXIII tasoilla kummallakaan menetelmällä. LPI:ssa havaitsimme voimakkaan fibrinolyysin lisäksi myös fibriinin muodostumisen olevan heikentynyttä. SD-plasmassa trombiinia muodostuu noin nelinkertaisesti tavalliseen plasmaan verrattuna. Jatkotutkimustemme perusteella ilmiö on seurausta luonnollisen antikoagulantin, proteiini S:n aktiivisen muodon määrän romahtamisesta. Lisäksi fibrinolyysi on kiihtynyt SD-plasmassa, johtuen mahdollisesti fibrinolyysin estäjän, a2-antiplasmiinin, vähenemisestä. Fibrinolyysiä voitiin estää lisäämällä SD-plasmaan traneksaamihappoa. Tutkimme kolmen perinnöllistä FXIII puutosta sairastavan potilaan vasteita FXIII korvaushoidolle. Potilaiden trombiinin tuotanto kiihtyi matalilla FXIII tasoilla, mutta normalisoitui terveiden verrokkien tasolle korvaushoidolla. Jatkotutkimuksissa käytimme GPRP-peptidiä estämään fibriiniverkon normaalia muodostusta, jolloin trombiinin muodostuminen myös kiihtyi. Tulokset viittaavat siihen, että huonolaatuinen fibriini voi aktivoida trombiinin tuotantoa. Selvitimme 15 LPI potilaan hyytymisjärjestelmän toimintaa. LPI lisää vuotoherkkyyttä toimenpiteiden yhteydessä, ja potilaat kärsivät munuaisten vajaatoiminnasta. LPI:ssa primaari hemostaasi on heikentynyt ja trombiinin muodostuminen on poikkeavaa. Heikentynyt fibriinin muodostus ja kiihtynyt fibrinolyysi ovat riippuvaisia munuaisten vajaatoiminnan vaikeusasteesta tai päinvastoin. LPI potilailta tulisi tarkastaa ennen toimenpiteitä verenkuva ja primaari hemostaasin toiminta, ja antaa tarvittaessa verihiutaleita. Lisäksi potilaiden fibrinogeeni ja FXIII tasot tulee mitata ja mahdolliset puutokset korvata hyytymistekijävalmisteilla. Yhteenvetona todetaan, että perinteisten ja toiminnallisten hyytymistutkimusten yhdistäminen antaa tarkemman kuvan hyytymisjärjestelmän toiminnasta ja auttaa kliinisissä ratkaisuissa. SD-plasman erityispiirteet tulee ottaa huomioon suunniteltaessa verenvuodon hoitoa ja leikkaustoimien toteutusta. Kiihtyneen trombiinin muodostuksen vaikutukset matalilla FXIII tasoilla ovat merkityksellisiä arvioitaessa FXIII hoidon tehoa, annostelua ja turvallisuutta. LPI:n osalta tutkimustulokset korostavat veren hyytymishäiriöiden osallisuutta munuaistautien yhteydessä.
  • Aholaakko, Teija-Kaisa (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää leikkauksenaikaista aseptista toimintaa yhden suomalaisen yliopistosairaalan leikkausosastolla toisen osaston toimiessa vertailuosastona. Tutkimusprojektin tavoitteina oli: 1) tutkia leikkausosaston henkilökunnan raportoimaa aseptiseen toimintaan liittyvien suositusten hyväksyntää ja suosituksiin sitoutumista, 2) rakentaa arviontityökaluja leikkauksenaikaisen aseptisen toiminnan arviointiin; 3) tutkia aseptisen toiminnan toteutumista rintaleikkausten aikana, sekä 4) määritellä riskitekijöitä rintaleikkauksen jälkeiselle leikkausalueen infektioille. Projektissa dokumentoitiin tutkimukseen perustuvat leikkauksen aikaisen aseptisen toiminnan suositukset sekä laadittiin kirjallisuuteen perustuva malli. Tuloksia mitattiin muutoksina suositusten hyväksymisessä ja noudattamisessa sekä leikkausalueen infektioiden määrässä ennen ja jälkeen suositusten laatimisen. Seurantatutkimuksen jälkeen laadittiin työkalut sekä valvovan hoitajan että steriilillä leikkausalueella työskentelevien toiminnan arvioimiseen. Stimulated recall interview -menetelmällä haastateltiin 31 leikkausta valvovaa sairaanhoitajaa heidän kokemuksistaan aseptisen toiminnan toteuttamisesta rintaleikkauksissa. Aseptisen toiminnan toteutumista ja leikkausalueen infektioiden esiintymistä rintaleikkauksissa (N=1042) arvioitiin kaikista leikkauksiin liittyvistä asiakirjoista. Logistisen regressioanalyysin avulla määritettiin rintaleikkausten jälkeisiä infektioriskejä kaikissa leikkauksissa (N=982), rintakyhmyn- (n=700) ja rinnanpoistoleikkauksissa (n=282). Tilastollisesti merkitseviä eroja suositusten hyväksymisessä havaittiin eri ammattiryhmien, ja sukupuolten välillä ennen ja jälkeen suositusten laatimisen steriilin alueen luomisen, ylläpitämisen ja purkamisen aikana. Seurantatutkimuksen jälkeen eroja havaittiin suositusten hyväksynnässä koulutuksen ja työkokemuksen suhteen. Päiväkirurgisten ja leikkausosastolla työskentelevien sairaanhoitajien välillä eroja ei havaittu. Sairaanhoitajat (N=31) havaitsivat vaihtelua toteuttamassaan aseptisessa toiminnassa. He kokivat leikkauksen aikaisen aseptisen toiminnan stressaavaksi. Stressi liittyi omaan tai leikkausosastolla työskentelevien työkokemukseen, rajalliseen aikaan, työskentelyvälineisiin, työskentelyyn vaativien henkilöiden kanssa, potilaaseen liittyviin haasteisiin sekä työmoraaliin ja vallankäyttöön. Valvovat sairaanhoitajat käyttivät sekä vetäytyviä että aktiivisia keinoja selviytyäkseen stressistä. Projektin jälkeen leikkausalueen infektioiden määrässä (6.7%) ei havaittu vähenemistä. Logistisen regressioanalyysin avulla tunnistettiin leikkausalueen infektioita ennustavia tekijöitä. Kaikissa rintaleikkauksissa (N=982) infektioriskiä lisäsivät kontaminoitunut (3) tai likainen (4) leikkausalue, korkea anestesiariskiä kuvaava (ASA) pistemäärä, korkea painoindeksi (body mass index), kirurgisten laskuputkien käyttö, ja uusintaleikkaus. Korkea painoindeksi ja leikkausalueen dreeni ennustivat infektioriskiä myös rintapatin poiston (n=700) yhteydessä. Rinnanpoisto-leikkauksissa (n=282) uusintaleikkaus lisäsi leikkausalueen infektioriskiä. Vaihtelevuus leikkauksen aikaisessa aseptisessa toiminnassa ja suositusten hyväksynnässä edellyttävät toiminnan parantamista ja kehittämistä. Suositusten toteuttamiseen liittyvä stressi on vähennettävissä moniammatillisesti laadittujen suositusten toimeenpanon avulla. Infektioita voitaneen vähentää harkitsemalla antibiootti-profylaksia uusintaleikkauksissa ja ylipainoisilla. Suositusten ja laaditun mallin avuilla kehittämistyötä voidaan jatkaa.
  • Thölix, Laura (Helsingin yliopisto, 2018)
    Otsoni ja vesihöyry ovat tärkeitä hivenkaasuja ilmakehässä. Vesihöyry on yksi merkittävimmistä kasvihuonekaasuista, sillä se vaikuttaa maapallon säteilytasapainoon sekä moniin kemiallisiin reaktioihin ilmakehässä. Otsoni sen sijaan suojaa ihmisiä ja luontoa liialliselta auringon ultraviolettisäteilyltä. Siksi on tärkeä ymmärtää sekä vesihöyryn että otsonin jakaumat pitoisuuksien muutokset sekä nykyisessä että tulevaisuuden ilmastossa. Vaikka Montrealin protokollan asettamat rajoitukset otsonia tuhoavien CFC-kaasujen valmistukselle ja käytölle ovat saaneet otsonikerroksen tuhoutumisen pysähtymään, kestää otsonikerroksen ennalleen palautumisessa vielä pitkään. Ilmastonmuutos jäähdyttää stratosfääriä, jolloin polaaristratosfääripilvet (PSC) voivat lisääntyä. Tällöin otsonia voi tulevaisuudessa tuhoutua enemmän, vaikka kloorin määrä ilmakehässä olisikin pienempi. Näiden asioiden tutkimiseen tarvitaan ilmakehämalleja, sillä havaintoja stratosfääristä on rajoitetusti, eikä niitä myöskään ole olemassa tulevaisuuden ilmastosta. Tässä tutkimuksessa on stratosfäärin olosuhteiden tutkimiseen käytetty FinROSE kemiakuljetusmallia. Malli on globaali ja se kattaa stratosfäärin. Mallilla voidaan tehdä sekä lyhyitä tapaustutkimuksia että pitkiä, vuosikymmeniä kattavia simulaatioita. Malli tarvitsee syötteeksi meteorologista dataa: tuulen, lämpötilan ja pintapaineen. Tässä tutkimuksessa mallia on ajettu käyttäen ECMWF:n analyysejä tai ilmastomallilla etukäteen laskettua meteorologiaa. Lähtötiedon vaikutusta mallin antamiin tuloksiin tutkittiin, ja sillä havaittiin olevan suuri merkitys tulosten luotettavuuteen. FinROSE:lla laskettuja otsoni- ja vesihöyrypitoisuuksia verrattiin sekä satelliitti- että maanpintahavaintoihin, ja mallin todettiin tuottavan käyttökelpoisia tutkimustuloksia. Käyttämällä ilmastomallin meteorologiaa on ollut mahdollista tehdä FinROSE:lla ennusteita myös tulevaisuuden otsonikadoista. Tutkimuksen tuloksena selvisi, että vesihöyry on lisääntynyt stratosfäärissä vuosina 2006-2012, mutta 2012 jälkeen pitoisuus on vähentynyt. Mallisimulaatiot osoittavat, että vesipitoisuuden lisääntyminen johtuu pääosin kuljetuksesta; enemmän vettä on kulkeutunut tropiikista navoille. Arktisten polaarialueiden kosteassa ilmassa voi ilmastonmuutoksen vuoksi kylmenevässä stratosfäärissä muodostua entistä enemmän polaaristratosfääripilviä (PSC), joiden pinnalla klooriyhdisteet tuhoavat otsonia katalyyttisesti. Viimeisin tutkimus osoitti, että vesihöyry vaikuttaa otsonikatoon arktisella alueella eri tavoin erilaisissa meteorologisissa olosuhteissa. Suurin vaikutus oli kohtalaisen kylminä talvina, jolloin vesihöyrypitoisuuden kasvattaminen lisäsi selvästi otsonikatoa. Tämä johtui polaaripilvien määrän kasvusta ja lisääntyneestä klooriaktivaatiosta. Kylminä talvina vaikutus jäi vähäisemmäksi, sillä klooriaktivaatio oli silloin lähes täydellinen todellisiin havaintoihinkin perustuvalla vesihöyrymäärällä. Tulokset osoittavat, että tropiikin tropopaussin vesihöyryn määrällä on vaikutusta arktiseen otsonikatoon, ja että se on mallinnettava ilmastomalleissa oikein, jotta otsonikato voidaan ennustaa oikein.
  • Vetoshkina, Liubov (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tämä tutkimus keskittyy kohteen käsitteen mahdollisuuksiin käsityössä, erityisesti puuveneiden rakentamisessa. Tässä monografiassa käsitellään kahta vastakkaista kehityssuuntaa käsityön tieteellisessä käsitteellistämisessä: kohteen käsitteen häviämistä taitoihin keskittyvistä analyyseista ja kohteen kulttuurisen ja historiallisen potentiaalin karsiutumista analyyseista. Tutkimuksen tavoite on mennä yleistysten taakse tarkastelemaan käsityön elpymistä konkreettisten toimintojen kautta käyttäen kulttuurihistoriallisen toiminnan teorian lähestymistapaa. Teoriasuuntauksen pääperiaate on toiminnan kohteellisuus. Käsitys toiminnan kohteesta auttaa kiinnittämään motivaation objektiiviseen maailmaan ja ymmärtämään miksi ihmiset tekevät asioita. Tässä tutkimuksessa kohteen käsitettä käytettiin kokonaisuutena, joka ankkuroi käsityön - sekä keinona ymmärtää käsityön elpymistä konkreettisissa tapauksissa. Kulttuurihistoriallista toiminnan teoriaa tarkasteltiin rinnakkain kahden muun teoreettisen lähestymistavan kanssa: toimijaverkkoteoria Karin Knorr-Cetinan episteeminen lähestymistapa. Etnografinen tutkimusaineisto on kerätty kolmelta puuvenetelakalta Suomesta, Venäjältä ja Intiasta vuosina 2012 – 2014. Kaikki telakat valmistivat puualuksia käyttöä varten. Kohteen potentiaali käsityön kannalta oli se, että toiminnan kohde, joka ilmeni eri tavoin konkreeteissa kulttuurisissa ja historiallisissa olosuhteissa, etenkin kulttuuristen ja historiallisten ominaisuuksien kasaantumana ajassa ja paikassa, tarjoaa mahdollisuuden tiivistää inhimilliset pyrkimykset tietyssä historiallisessa hetkessä ja tietyssä kulttuurissa, ja tämän kautta laajentaa toimintoja läpi ajallisten ja kulttuuristen rajojen. Käsityön kohteen yhdistävä tekijä on sen monimuotoisuus – erojen kulttuuriset ja historialliset piirteet tai erot, jotka tietyt, paikalliset olosuhteet ovat muokanneet. Ensisijainen ristiriita puisen veneenrakennuksen käsityössä on liike, joka tapahtuu vanhassa pitäytymisen (entisaikaisen käsityön seuraaminen tai jopa historian jäljentäminen) ja uuteen vastaamisen (käyttöön tarkoitetun ja markkinoiden tarpeeseen vastaavan veneen rakentaminen) välillä. Tämä jatkuva liike tulee näkyväksi jokapäiväisessä työssä tietynlaisina jännitteinä ja kamppailuina. Puuveneet välittävät yhteisöjen sisäisiä ja yhteisöjen välisiä suhteita. Ne ovat keino tehdä historiaa ja kulttuuria eläväksi ja käsin kosketeltavaksi, välittäen niitä eteenpäin. Jatkotutkimuksen kannalta kiinnostavaa olisi analysoida kuinka digitaalisia teknologioita käytetään käsityössä ja kuinka ne muuttavat tarkoituksellisuutta ja sosiomateriaalisuutta perinteisillä käsityöaloilla.
  • Zatta, Marco (Helsingin yliopisto, 2018)
    The Higgs boson is a cornerstone of the standard model (SM) of particle physics, thus it comes as no surprise that the announcement of its discovery on July 2012 by ATLAS and CMS marked a very important date for particle physics. All the pieces of the SM have finally been observed and the parameters of the theory measured. However, we know that the SM is far from a complete theory and the fact that the Higgs boson has been, up to date, the only discovery of the LHC may be seen as unfortunate by many. In fact, the LHC is just confirming with exceptional accuracy the predictions of the SM, pushing the scale of new physics to larger and larger values, giving us no hints about its correct extension. Having measured all the parameters of the SM we can assume its validity to an arbitrarily high energy scale and extrapolate its behavior using the renormalization group equations. It turns out that the value of the Higgs mass is low enough to allow this extrapolation and the SM remains consistent up to the Planck scale. However, this computation reveals yet another puzzle: our universe does not lie in the global minimum of the Higgs potential; instead a much deeper vacuum exists at large field values. In principle, quantum tunneling into the true vacuum is possible but fortunately the decay time is much longer than the age of our universe. For all practical purposes our vacuum is not in danger and the decay will not happen any time soon. This peculiar situation is called metastability. Since the decay time is very long, new physics modifying the Higgs potential at high energies is not needed. The situation, however, changes dramatically if we want to understand why the Higgs ended up in such an energetically disfavored state in the framework of big bang cosmology. It is clear that some sort of fine-tuning is required in order to put the Higgs in the false vacuum. Not only that: the evolution of the universe goes through violent periods, such as inflation and reheating, where the Higgs may experience large fluctuations, making it difficult to justify why it did not decay into the true vacuum without assuming the existence of physics beyond the SM (BSM). The Higgs is a natural window into particles which are not part of the SM. In fact, it is the only particle with spin-0 and the only field which can form a dimension-2 gauge and Lorentz invariant operator. Within the SM this property is used to write a mass term for the Higgs which generates spontaneous breaking of the electroweak symmetry, while in BSM models it allows to write interaction terms at the renormalizable level with gauge singlets and with gravity. In this thesis and in the papers attached we explore the effects that these renormalizable BSM operators have on the Higgs dynamics in the early universe. We show that stabilization of the Higgs field can be obtained in models of inflation if we allow the existence of Higgs-inflaton couplings or non-minimal coupling with gravity. The same models are then studied at the reheating stage, when all the particles that compose the present day universe are produced. On the other hand, we also explore the possibility that the Higgs mixes with the inflaton. The mixing can stabilize the Higgs potential at all energies and generates two scalar eigenstates. The lighter one is identified with the boson discovered in 2012 and the other could be observed at the LHC or at future colliders.
  • Frosti, Reeta (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tarkastelen tutkimuksessani englantilaisen filosofin, Francis Baconin (1561–1626) luonnonfilosofian uskontoon ja sukupuoleen liittyviä viittauksia. Baconia on luonnehdittu yhdeksi modernin tieteen isistä, eikä hänen luonnonfilosofiansa uskonnollisia viittauksia ole siksi aina haluttu nähdä. Sen sijaan feministifilosofit 1980-luvulla pitivät Baconia yhtenä syypäänä luonnon ja naisen alistamiseen tämän teoksissa esiintyvien seksuaalimetaforien vuoksi. Tutkimuksessani esitän, että Baconin pääteosten – Advancement of Learning, Instauratio magna, Novum organum ja New Atlantis – uskonnollisia viittauksia ja seksuaalimetaforia tulee tarkastella yhdessä. Tätä ei ole aikaisemmissa Bacon-tutkimuksissa huomioitu riittävästi. Tutkimukseni pääkysymyksenä on uskonnon ja sukupuolen suhde Baconin luonnonfilosofiassa. Lisäksi kysyn, mitä Vanhan testamentin Genesis ja Aadam merkitsevät Baconille? Analysoin myös varhaisen uuden ajan sukupuolikäsityksien näkymistä Baconin luonnonfilosofiassa ja kirjallisessa tuotannossa. Tulkitsen Aadamin, Kainin ja Aabelin kautta Baconin näkemystä luonnonfilosofista. Tarkastelen lisäksi Baconin näkemystä Jumalan arvostamasta työstä, "vita activan" ja "vita contemplativan" käsitteiden avulla. Aadamin kautta voi tarkastella myös Baconin ihmiskuvaa yleensä sekä suhteessa Jumalaan. Metaforien tulkinta tuo esiin Baconin näkemyksiä sukupuolesta, erityisesti naisen erilaisista rooleista. Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana ovat feministifilosofien, Judith Butlerin ja Luce Irigarayn sukupuoliteoriat. Tutkimuksen taustaan vaikuttaa myös Dorinda Outramin näkemys nykyajan sukupuoliajattelun ja käsitteistön soveltumattomuudesta varhaisen uuden ajan ilmiöiden tulkitsemiseen. Analyysimenetelmänäni on systemaattinen sisällönanalyysi, yhdistettynä väljästi teoria- ja aineistolähtöisen analyysiin. Tarkennan sitä käsitteiden ja edellytysten analyyseilla, jotta tekstit sijoittuvat oman aikansa käsitteisiin. Analyysiani tukevat taustaluvut Baconin ajan uskonnollisesta ajattelusta ja sukupuolikäsityksistä sekä Baconin henkilöhistoria. Määrittelen uskonnon Baconin ajan kristinuskona, kulttuurisena järjestyksenä ja uskona ei-todennettavissa olevaan. Edellä mainittujen sukupuoliteorioiden lisäksi käytän yhden sukupuolen käsitettä Thomas Laqueurin mukaan. Baconin englanniksi kirjoittamia tekstejä tulkitsen geneerisen maskuliinisuuden lukutavan mukaisesti, kääntämällä englannin sanan ”man” mieheksi. Tulkintani mukaan Bacon rakentaa ”aadamistista projektia” Genesiksen kahden luomiskertomuksen avulla. Niiden myötä hänen luonnonfilosofiansa keskeiseksi hahmoksi nousee Aadam. Käsitys yhden sukupuolen mallista näkyy Baconin kirjoittaessa abstraktilla tasolla luonnosta tai sukupuolesta. Myös Eevan puuttuminen Baconin teksteistä voi viitata siihen, toisaalta se voi korostaa maskuliinisuutta. Baconille luonnonfilosofi on aktiivinen tutkijamaskuliini, Aadam. Luonto näyttäytyy Baconille sekä feminiinisenä että maskuliinisena ja monenlaisissa rooleissa. Baconin teosten ”alistettu nainen” ei ole yksiselitteinen. Äiti esimerkiksi on Baconin teoksissa kunnioitettava, mutta muut naisroolit ja mieskuvat kertovat varhaisen uuden ajan ideaalisesta maskuliinisuudesta. Sekulaarisuus ei ole relevantti kysymys Baconin kohdalla, koska hän piti aikalaistensa tavoin Raamatun tekstejä tosina. Tulkitsen Baconin olevan millenialistinen, mutta pysyttelevän kirkkoihin sitoutumattomana. Hänen käsityksensä itsestään Jumalan työtoverina, jopa uutena Aadamina, tulee tulkinnassani näkyväksi.
  • Kaarakka, Lilli (Helsingin yliopisto, 2018)
    Maaperä on metsäekosysteemin rakenteen ja toiminnan perusta. Maaperän fysikaaliset, kemialliset ja biologiset prosessit säätelevät koko metsän hiilen, ravinteiden ja veden kiertoa. Ihminen on toiminnallaan merkittävästi muuttanut suomalaisten metsämaiden rakennetta ja toimintaa ja edelleen metsäekosysteemin häiriödynamiikkaa. Tässä väitöskirjassa määritettiin kahden maaperän rakenteeseen ja kemialliseen koostumukseen vaikuttavan toimenpiteen − kantojen korjuun ja tekopohjaveden muodostamisen – pitkäaikaisvaikutuksia metsämaaperän ja -kasvillisuuden rakenteeseen, toimintaan ja toipumiseen. Kantojen korjuussa maaperän pintakerros häiriintyy ja siitä poistuu hiiltä ja ravinteita korjattavien juurten ja kantojen mukana. Tekopohjaveden muodostaminen sadettamalla ravinnerikasta järvivettä harjualueille puolestaan lisää maaperään hiiltä ja ravinteita, ja käsittelyn tuloksena maaperän kemiallinen koostumus muuttuu ja metsäekosysteemi rehevöityy. Aiemmat kotimaiset tutkimukset näiden toimenpiteiden vaikutuksista on tehty korkeintaan muutamia vuosia toimenpiteiden päättymisen jälkeen eikä vaikutusten kestoa ja ekosysteemien toipumisnopeutta tunneta. Tässä työssä kantojen korjuun maaperävaikutuksia tutkittiin Keski- ja Etelä-Suomessa ja tekopohjaveden ekosysteemivaikutusten kestoa Keski-Suomessa sadetusimeytystä käyttävällä tekopohjavesilaitoksella. Tutkimuksissa tarkasteltiin metsäekosysteemin toipumista toimenpiteistä, jotka olivat päättyneet yli 10 vuotta aiemmin. Tulokset osoittavat, että kantojen korjuun ja sen jälkeen tehtävän maanmuokkauksen seurauksena kuusikoiden maaperän pintakerros häiriintyy laajalti rakenteeltaan ainakin yli 10 vuoden ajaksi. Suomalaisten havupuiden kannot ja paksujuuret ovat huomattava hiilen ja ravinteiden pitkäaikaisvarasto maaperässä, ja kantojen korjuun merkittävin ekologinen vaikutus on lahopuun ja sen hiilivaraston määrän väheneminen. Tekopohjaveden muodostaminen sadettamalla muutti maaperän happamuuden ja ravinteisuuden sekä edelleen kasvilajiston, ja muutokset kestivät pitkään imeytyksen lopettamisen jälkeen. Tekopohjavesialueilla maaperän pH oli 12−15 vuoden jälkeen sadetuksen päättymisestä edelleen huomattavasti korkeampi sadetetuilla koealoilla kuin vastaavilla kasvupaikoilla, joita ei oltu sadetettu. Lisäksi maaperän ravinteiden pitoisuudet olivat myös korkeampia sadetuksen seurauksesta. Myös aluskasvillisuuden lajien runsaussuhteet ja dynamiikka olivat edelleen muuttuneita. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että maan pintakerroksen rakenne ja maaperän toiminta häiriintyy pitkäaikaisesti molempien käsittelyjen seurauksena. Ympäristövaikutusten keston ja niistä toipumisen tunteminen on ensiarvoisen tärkeää, jotta metsäenergian korjuun päätöksentekoa ja suunnittelua ja vastaavasti tekopohjavesilaitosten toimintaa voidaan suunnitella mahdollisimman pienin ympäristöhaitoin.
  • Somersalo, Axel (Helsingin yliopisto, 2018)
    Lonkkamurtumien ilmaantuvuutta ja niihin liittyvää kuolleisuutta on tutkittu laajasti. Vaikka muihin sairaalahoitoa vaativiin murtumiin liittyy huomattavaa sairastavuutta ja terveydenhuollon kustannuksia, näitä murtumia on tutkittu puutteellisesti. Perinteisesti murtumatutkimus on keskittynyt iäkkäämpiin potilaisiin, siitä huolimatta, että nuoren henkilön menehtyessä menetetään suurempi määrä potentiaalisia elinvuosia. Tämä väitöskirja perustuu Keski-Suomen keskussairaalassa (KSKS) tapaturmaosastolla vuosina 2002-2008 kerättyyn aineistoon osastohoitoa vaatineista murtumista. Aineisto käsitti yli kuuden tuhannen 16 vuotta täyttäneen potilaan tiedot. Tutkimuksessa selvitettiin kaikkien sairaalahoitoa vaatineiden murtumien ilmaantuvuus sekä raajamurtumiin liittyvä kuolleisuus. Erityisesti tutkimuksessa keskityttiin 16-30-vuotiaiden murtumapotilaiden kuolleisuuteen. Vertailukohtana oli muun saman ikäisen väestön kuolleisuus. Tutkimuksen aikana 3277 naista sai 3750 murtumaa ja 2708 miestä 3030 murtumaa. Kaikkien murtumien ilmaantuvuus oli yhteensä 4,9 murtumaa henkilövuotta kohti (95% CI: 4,8 – 5,0). Lonkka-, nilkka-, ranne-, ranka- ja olkaluun yläosan murtumat käsittivät kaksi kolmasosaa kaikista sairaalahoitoa vaatineista murtumista. 929 naista ja 753 miestä sai vähintään yhden yläraajan murtuman ja 2081 naista ja 1486 miestä vähintään yhden alaraajan murtuman. Kaikkien edellä mainittujen potilaiden vakioitu kuolleisuussuhde (SMR, standardized mortality ratio) oli 1.83 (95% CI: 1,75 – 1,91); naisilla 1.65 (95% CI: 1,56 – 1,75) ja miehillä 2,56 (95% CI: 2,09 to 2,43). Totesimme, että nilkka- (17%) ja rannemurtumien (9%) yhdistetty ilmaantuvuus oli samanlainen kuin lonkkamurtumien ilmaantuvuus (27%). Yleisesti yläraajamurtumien jälkeinen kuolleisuus oli pienempää kuin alaraajamurtumien jälkeinen kuolleisuus. Poikkeuksen muodostivat miesten olkaluun yläosan murtumat. Kuolleisuus näillä potilailla (SMR 4,50 (95% CI: 3,31 – 6,11)) oli jopa suurempaa, kuin lonkkamurtumien jälkeen todettu kuolleisuus (SMR 3,0 (95% CI: 2,7 to 3,3)). 724 16-30 vuoden ikäistä (72,5% miehiä) potilasta hoidettiin KSKS:n tapaturmaosastolla vuosina 2002-2008. Nilkan, sääriluun, rangan, käsivarren ja ranteen murtumia todettiin eniten. Kaikkien 16-30 vuotiaiden potilaiden SMR oli 6,17 (95% CI: 4,29 to 8,88). Kukaan potilaista ei kuollut indeksimurtumaan liittyvällä hoitojaksolla. Yleisimmät kuolinsyyt olivat itsemurha (28%) ja myrkytys (24%). Toteamamme huomattava kuolleisuus saattaa osaltaan johtua nuorten murtumapotilaiden mahdollisesta toteamattomasta vakavasta mielenterveyden häiriöstä. Terveydenhuollon ammattilaisten tulisi pitää mielessä, että osa nuorista sairaalassa hoidettavista murtumapotilaista saattaa sairastaa toteamatonta vakavaa psykiatrista sairautta.
  • Kunnari, Irma (Helsingin yliopisto, 2018)
    Väitöskirjassa tutkittiin ammattikorkeakouluopettajien kokemuksia oman työnsä kehittämisestä sekä siitä miten onnistunut muutos saavutetaan. Ammattikorkeakoulun pedagoginen kehittäminen muodosti työn kontekstin kolmelle osatutkimukselle, joissa opettajien kokemuksia analysoitiin hyödyntäen positiivisen ähestymistavan vahvuuksiin keskittyviä teoreettisia käsitteitä. Tutkimus palveli myös osaamisperustaisen korkeakoulutuksen kehittämistä ja tarkemmat painopisteet osatutkimuksille johdettiin käytännön kehittämistyöstä. Tämän laadullisen ja käytäntölähtöisen tutkimuksen aineisto kerättiin haastatteluin ja kyselylomakkein. Osatutkimuksessa 1 tutkittiin opettajien kokemuksia sosio-psykologisen hyvinvoinnin rakentumisesta opettaja-opiskelijasuhteessa. Viittätoista opettajaa haastateltiin siitä, miten he kehittivät omaa ohjaustyötään. Tutkimuksessa keskityttiin opettajien optimaalisiin pedagogisiin käytänteisiin sosio-psykologisen hyvinvoinnin luomisessa eli opiskelijoiden yhteenkuuluvuuden, kompetenssin ja autonomian tunteiden vahvistamisessa. Tulokset kuvaavat opettajien holistista otetta ohjaukseen sekä pedagogisia käytänteitä, joiden avulla he tietoisesti tukivat opiskelijoiden sosio-psykologista hyvinvointia oppimisessa ja sovittivat toimintansa opiskelijoiden tarpeiden mukaan. Opettajat kokivat, että tällä oli vaikutusta myös heidän omaan hyvinvointiinsa. Osatutkimuksessa 2 keskityttiin opettajien omiin tarpeisiin onnistuneen muutoksen aikaansaamiseksi. Koulutuksellinen innovaatio ammattikorkeakoulun TKI (tutkimus, kehittäminen, innovaatio)- toiminnan ja oppimisen integroimiseksi muodosti tutkimuksen kontekstin. Yhteensä 46 kehittäjäopettajan kokemukset innostuksen ja kiinnostuksen lähteistä sekä tuen tarpeista kerättiin kyselylomakkein. Merkittävin kiinnostuksen ja innostuksen lähde opettajilla liittyi sosiaaliseen vuorovaikutukseen sekä verkostoitumiseen, mutta jäykät rakenteet ja perinteiset käytännöt vaikeuttivat yhteistyön organisointia. Tulokset osoittivat, että muuttuva ja haastava ympäristö tarjoaa opettajille mahdollisuuden oppia ja kehittyä, mutta samalla opettajien yhteenkuuluvuuden, kompetenssin ja autonomian tunteita on tuettava. Osatutkimuksessa 3 perinteisten opintojaksojen ja oppiaineiden opetus muutettiin integroiduiksi osaamisperustaisiksi oppimiskokonaisuuksiksi, joiden toteutuksesta vastasivat opettajatiimit. Tutkimuksen tavoitteena oli syventää ymmärrystä opettajien onnistuneista käytänteistä sekä muutoksen hallinnasta. Näkökulmaa laajennettiin ryhmätasolle tutkimalla opettajatiimien kokemuksia kollektiivisesta kyvykkyydestä sekä resilienssistä osana uudenlaisen yhteistoiminnallisen työtavan kehittämistä. Viiden opettajatiimin kokemukset kerättiin sekä tiimihaastatteluin että yksilöllisin kyselyin. Opettajien kokemusten mukaan lisääntynyt yhteistyö paransi muutoksessa selviämistä. Opettajatiimien luottamus kykyynsä vastata haasteisiin sekä kollektiivinen ketteryys ja joustavuus lisäsivät tiimien kyvykkyyttä sekä resilienssiä muutoksessa. Opiskelijoiden motivaatio ja sitoutuneisuus kannustivat opettajia muokkaamaan ammatillisia käytänteitään, mutta ajanhallinnan ongelmat sekä liiallinen työkuorma vaikeuttivat tätä. Opettajien kokemusten mukaan haasteet uusien käytänteiden kehittämisessä loivat tiimeille mahdollisuuden kehittyä yhdessä. Väitöskirja osoittaa, että onnistunut muutos ammattikorkeakouluopettajien työssä perustuu opettajien kykyyn muokata omia ammatillisia käytänteitään. Kyky luovuuteen ja joustavuuteen mahdollistaa uusien käytänteiden oppimisen niitä kehitettäessä. Muutoksen onnistumiseksi opettajat voivat vahvistaa yhteistyötä ja luottamusta opiskelijoiden ja kollegoiden muodostamissa yhteisöissä. He voivat valita mihin asioihin erityisesti keskittyvät ja mistä tehtävistä voi olla syytä luopua, sillä aika on rajallista. Opettajat voivat myös muuttaa omia ajattelutapojaan oman työnsä luonteesta nojautuen entistä enemmän yhteistyöhön ja verkostoitumiseen. Opettajien innostus ja sitoutuneisuus muutokseen perustuu ajatukseen, että opettajakin nähdään oppijana, jolla on omistajuus omaan oppimiseensa. Osaamiseltaan erilaiset opettajat voivat muokata yhteistoiminnan kautta omaa työtään merkitykselliseksi, mutta ammattikorkeakoulun on vältettävä opettajan työn liiallista pirstaloitumista sekä annettava tilaa innovatiivisuudelle ja luovuudelle. Avainsanat: Ammattikorkeakoulutus, opettajien oppiminen, pedagoginen muutos, koulutuksellinen innovaatio, käytäntölähtöinen tutkimus
  • de Vries, Annemarie (Helsingin yliopisto, 2018)
    Miss de Vries’ PhD research investigated several options to minimize the undesirable cardiovascular side effects commonly seen with some of the routinely used sedative and anaesthetic agents in horses. Inhalational agents, such as isoflurane, are often used for maintenance of general anaesthesia in horses, but are known for their marked cardiovascular depressant effects. The positive inotropic (i.e. increasing myocardial contraction force) agent dobutamine is commonly used to treat hypotension in horses during isoflurane-maintained anaesthesia. Yet, limited information is available on the actual effect dobutamine has on cardiac output (i.e. the amount of blood pumped by the heart per minute) under these circumstances. In the first study, Miss de Vries investigated the effect of dobutamine on arterial blood pressure and cardiac output in horses anaesthetised with isoflurane for routine clinical procedures. In these horses, dobutamine was infused when mean arterial blood pressure was below 70 mmHg. An improvement in arterial blood pressure and cardiac output, measured by the lithium dilution technique, was observed after the start of dobutamine infusion, although an increase in sympathetic tone induced by surgical stimulus likely also contributed. Anaesthetic protocols based on total intravenous techniques cause a minimal stress response in the horse, and are often characterized by an absence of cardiovascular depression, making these techniques suitable alternatives to volatile agent-based (i.e. isoflurane-based) anaesthesia in horses. Miss de Vries evaluated two total intravenous anaesthetic techniques in two studies involving ponies anaesthetised for minor surgical procedures. In one, the combined infusion of propofol with ketamine was examined; in the other, a continuous intravenous infusion of alfaxalone was compared to intermittent intravenous injections of the same agent. In both studies, good quality of anaesthesia and surgical conditions were achieved with no apparent cardiovascular depression. Alpha-2 adrenoceptor agonists such as detomidine and romifidine are commonly used in equine clinical anaesthesia practice for their profound sedative and analgesia effects, which result from an action within the central nervous system (brain and spinal cord). Unfortunately, these agents also result in profound peripherally-induced (i.e. outside the central nervous system) cardiovascular side effects. Vatinoxan (also formerly known as MK-467) is a peripherally acting α2-adrenoceptor antagonist which, when combined with an alpha-2 adrenoceptor agonist, may prevent the unwanted side effects of the agonist without affecting its centrally-induced effects of sedation and analgesia. Miss de Vries investigated the influence of vatinoxan on detomidine- and romifidine-induced cardiovascular side effects in two studies. In one study, the effect of the intravenous co-administration of vatinoxan with romifidine on the cardiopulmonary system was investigated. The peripheral antagonist successfully attenuated the effects of romifidine on the cardiovascular system, without affecting the level of sedation. In a further research study, vatinoxan was combined with detomidine for pre-anaesthetic medication in horses anaesthetised with isoflurane for arthroscopy, and resulted in improved cardiac function and oxygen delivery compared to the same horses anaesthetised with an identical protocol but without vatinoxan. However, arterial blood pressure was unacceptably low during the initial anaesthetic phase in horses receiving vatinoxan.
  • Vanhanen, Joonas (Helsingin yliopisto, 2018)
    Ihmiset vaikuttavat Maan ilmastoon monella tavalla. Ilmakehää lämmittävät kasvihuonepäästöt ja toisaalta siihen vaikuttavat myös ilmakehän aerosolihiukkaset. Tässä väitöskirjassa keskitytään ilmakehän aerosolihiukkasiin. Niiden vaikutus ilmakehään on monimutkainen johtuen niiden nopeista muutosprosesseista ilmakehässä. Osa hiukkasista muodostuu vasta ilmakehässä erilaisten kaasumaisten päästöjen hapettumisen johdosta ja osa pääsee ilmakehään suoraan ns. primääreinä hiukkasina, esimerkkeinä diesel moottoreiden nokihiukkaset tai vaikkapa autiomaiden hiekasta muodostuva pöly. Hiukkaset voivat kasvaa ilmakehässä kun niiden pinnalle tiivistyy höyryjä tai jos ne törmäilevät ja kiinnittyvät toisiinsa. Ne voivat poistua ilmakehästä muun muassa sateen vaikutuksesta tai painovoiman johdosta. Aerosolihiukkasiin vaikuttavat prosessit muodostavat aerosolipopulaatioon monimutkaisen kemiallisen koostumuksen riippuen niiden syntytavasta ja paikasta. Hiukkaset vaikuttavat ilmastoon joko suoraan sirottamalla tai absorboimalla auringon valoa, tai epäsuorasti vaikuttamalla pilvien muodostumiseen. Ilmastovaikutusten lisäksi aerosolihiukkaset voivat vaikuttaa ihmisten terveyteen. Pienimpien hiukkasten on todettu kulkeutuvan jopa ihmisten aivokudokseen saakka hermostoa pitkin. Tässä työssä keskitytään hiukkasten mittausmenetelmiin ja kuinka ne syntyvät ilmakehässä, ja toisaalta kuinka ne muodostavat pilvipisaroita. Kaasu-hiukkasmuuntuma vaikuttaa ilmastoon monella tapaa, mutta se tunnetaan kuitenkin vielä suhteellisen huonosti. Aerosolihiukkaset muodostavat ilmakehässä suuren aktiivisen pinta-alan, joka vaikuttaa monella tapaa ilmakehän kemiallisiin prosesseihin ja tätä kautta vaikuttavat esimerkiksi pilvien tai vaikkapa savusumun syntyyn. Suurin osa hiukkasista syntyy ilmakehässä kaasumaisten aineista niiden hapettumisen ansiosta. Jotta tämä prosessi ymmärrettäisiin, on aerosolihiukkaset mitattava juuri kun ne ovat syntyneet, eli noin 1-2 nm kokoisina. Tässä väitöskirjassa kehitettiin uusia mittaustapoja ja laitteita. Ensimmäinen mittalaite kehitettiin mittaamaan ilmakehälle tyypillisien aineiden ja veden yhdisteiden pintajännityksiä. Mittaustuloksia käytettiin arvioimaan pintajännityksen vaikutusta pilvipisaroiden muodostumiseen pilvimallin avulla. Toinen laite kehitettiin mittaamaan ilmakehän pienimpiä, juuri syntyneitä, aerosolihiukkasia aina 1 nm kokoon saakka. Tämän mittalaitteen avulla pystyttiin ensimmäisen kerran mittaamaan ilmakehässä tapahtuvaa hiukkasten muodostumista kaasuista. Tämän työn avulla pystyttiin todistamaan, että hiukkaset on mitattava juuri kun ne syntyvät, jotta muodostumisprosessi voitaisiin täysin ymmärtää. Lisäksi työssä pystyttiin näyttämään, että ilmakehässä tapahtuva hiukkasmuodostus voi vaikuttaa ilmastoon muodostamalla hiukkasia, jotka pystyvät muodostamaan pilvipisaroita ja lopulta pilviä.
  • Sietiö, Outi-Maaria (Helsingin yliopisto, 2018)
    Boreaaliset metsät ovat merkittäviä hiilivarastoja ja suurin osa niihin varastoidusta hiilestä on maaperässä. Erityisesti maaperän orgaanisessa kerroksessa hiili on muuntunut hitaasti hajoavaksi humusaineeksi, joka muodostaa boreaalisen metsämaan pysyvimmän hiilivaraston. Koska metsämaassa vain pieni osa tärkeistä ravinteista on kasveille helposti hyödynnettävissä muodoissa, turvatakseen ravinteiden saannin kasvit muodostavat sienijuurisymbiooseja niiden juuristoissa elävien sienten kanssa. Boreaalisissa metsissä havupuut ovat yleisiä ja metsän aluskasvillisuus koostuu pääasiassa varpukasveista sekä sammaleista. Havupuut muodostavat tyypillisesti sienijuurisymbioosin pintasienijuurisienten kanssa (ektomykorritsasienet) ja varpukasvit kanervasienijuurisienien (erikoidimykorritsasienet) kanssa. Vastineeksi turvatusta ravinteiden- ja vedenotosta, sienijuurisienet saavat energiansa isäntäkasveilta erilaisina hiiliyhdisteinä eli sokereina. Ihmisen toiminnan aiheuttaman kasvihuoneilmiön voimistumisen ja ilmakehän CO2-pitoisuuden noustessa myös kasvukaudet pidentyvät ja sen myötä kasvien maahan allokoiman hiilen määrien on arveltu kasvavan. Helppokäyttöiset hiiliyhdisteet antavat mikrobeille mahdollisuuden tuottaa tavallista enemmän orgaanisen materiaalin hajotukselle välttämättömiä entsyymejä ja näin lisäävän myös vaikeasti hajotettavien hiiliyhdisteiden, kuten humuksen, hajotusta. Parempi tietämys kasvi-sieni-vuorovaikutuksen merkityksestä boreaalisen metsäekosysteemin toiminnalle on tärkeää, jotta voidaan arvioida muuttuvan ilmaston vaikutuksia maaperän hiilenkierrolle ja hiilivarastoille. Tämän väitöskirjatyön tarkoituksena oli tutkia kasvien maahan syöttämien hiiliyhdisteiden merkitystä juuriston ja maaperän sieniyhteisön monimuotoisuudelle sekä maaperän hiilenkierrolle. Tämän työn kaksi ensimmäistä osajulkaisua perustuivat laboratoriomittakaavan mikrokosmoskokeeseen ja viimeinen monivuotiseen kenttäkokeeseen. Sieniyhteisöjä ja niiden monimuotoisuutta tutkittiin molekyylibiologisin menetelmin ja syväsekvensoinnilla. Lisäksi ensimmäisessä osajulkaisussa tunnistettiin isäntäkasvin (kanerva, mustikka, puolukka ja mänty) kanssa suorassa vuorovaikutuksessa olleet sienet hyödyntäen DNA:n isotooppileimaukseen perustuvaa tekniikkaa. Tutkittujen boreaalisen metsän kasvien (kanerva, mustikka, puolukka ja mänty) juuristojen ja ympäröivän maan sieniyhteisöjen rakenteet erosivat toisistaan, mutta niistä löytyi myös keskenään samoja lajeja. Lisäksi varpukasveilla (kanerva, mustikka ja puolukka) oli erilainen vaikutus ympäröivän maan kemialliseen koostumukseen kuin männyllä. Tämän laboratoriomittakaavan mikrokosmoskokeen tulosten perusteella kanervakasveilla on merkittävä vaikutus boreaalisen metsämaan prosesseihin ja mikrobien monimuotoisuuden ylläpitämiseen. Kasvien maahan syöttämien hiiliyhdisteiden pääsyn rajoittaminen aiheutti muutoksia humusmaan sieniyhteisön rakenteeseen kolmivuotisen kenttäkokeen aikana. Lahottajasienten ja ektomykorritsasienten on arveltu kilpailevan maaperässä samoista ravinteista. Jos kasvien hiilisyöte ektomykorritsasienille lakkaa, lahottajasienten on arveltu yleistyvän ja estävän ektomykorritsasienten kasvua. Tämän sieniryhmien välisen oletetun kilpailun taustalla olevaa mekanismia kutsutaan Gadgil-ilmiöksi. Tässä väitöskirjatyössä kuvatun kolmivuotisen kenttäkokeen tulokset eivät kuitenkaan tue Gadgil-ilmiötä vaan viittaavat siihen, että lahottajasienet ja ektomykorritsasienet suosivat erilaisia ravinteiden lähteitä ja eri ekolokeroita. Lisäksi tuloksien perusteella maaperän mikrobit ovat sopeutuvaisia ja kykenevät mukautumaan tilapäisiin häiriöihin. Tässä väitöskirjatyössä saatiin uusia näkökulmia kasvin vaikutuksesta juuriston ja maaperän sieniyhteisön rakenteeseen ja toimintaan sekä maaperän kemialliseen koostumukseen. Tämän väitöskirjatyön tulokset viittaavat siihen, että tarvitsemme lisätietoa kasvien ja mikrobien vuorovaikutuksesta sekä näiden vuorovaikutusten merkityksestä maaperän prosesseille, jotta voimme ennustaa muuttuvan ilmaston vaikutusta boreaalisen metsämaan hiilenkierrossa.
  • Niemi, Saija (Helsingin yliopisto, 2018)
    ABSTRAKTI Tutkimus esittelee uuden kontrolliteorian (Theory of Control Tuning). Teoria osoittaa kontrollin merkityksen muuttoliikkeissä sekä sen, kuinka kontrolli on keskeinen osa muuttoliiketoimijoiden jokapäiväistä elämää. Muuttoliiketoimijoita ovat niin yksilöt kuin ryhmät – maan sisäiset pakolaiset, kansainväliset rajat ylittävät turvapaikanhakijat ja pakolaiset, työ- ja koulutusperäiset muuttajat sekä paikalliset asukkaat ja auktoriteetit joihin siirtolaisuus ja pakolaisuus vaikuttavat. Erilaisia muuttoliiketoimijoita yhdistää sama tavoite, kontrollin käsittely, riippumatta esimerkiksi muuttoliikkeen tyypistä, kestosta, luonteesta tai maantieteellisestä alueesta. Tutkimus siis osoittaa, että muuttoliiketoimijoiden keskuudessa esiintyy samanlainen käytösmalli, on kyseessä sitten kansainvälinen tai maan sisäinen muuttoliike, konfliktin, ympäristönmuutoksen, taloudellisten tai koulutuksellisten syiden aiheuttama tai muiden henkilökohtaisten syiden aikaansaama muuttoliike. Sama käytösmalli esiintyy muuttoliikkeiden osana huolimatta siitä, ovatko muuttoliiketoimijat liikkeessä vai paikallaan. Teoria esittää, että muuttoliiketoimijat ratkaisevat kontrolliin liittyviä haasteita säätelemällä kontrollia suhteessa muuttoliikkeen toimintoihin, kuten paikassa selviytymiseen, auktoriteetin kohtaamiseen, yhteyksien ylläpitämiseen ja tiedon käsittelyyn. Kontrollin säätelyllä tarkoitetaan toimintaa, jossa muuttoliiketoimija muokkaa kontrollia muuttoliikkeen eri vaiheissa ja siihen liittyen, jotta pystyisi hallitsemaan erilaisia tapahtumia, olosuhteita, tunteita, kohteita ja toimijoita. Kontrollin säätely saa aikaan kontrollipolkuja, jotka selittävät monenlaisia kontrollin säätelyn syitä, strategioita, lopputuloksia sekä kontrollin ehtoja ja väliintulevia tekijöitä. Teoria perustuu suoraan empiiriseen aineistoon, joka kerättiin pääasiassa Suomessa, Egyptissä, Sudanissa ja Ugandassa. Teoria esittää uuden tavan ajatella muuttoliikkeitä käsitteellistämällä sekä monialueista primaariaineistoa että sekundaarista aineistoa. Lähestymällä aineistoa osin kokeellisesti klassisen grounded theory –metodologian avulla aineisto oli mahdollista kohottaa kuvailevalta tasolta käsitteelliselle tasolle ja tätä kautta muodostaa uusi teoria suoraan aineiston pohjalta. Tutkimus esittelee aidon monitieteisen ja tieteidenvälisen teorian. Teoria tuo esiin uusia käsitteitä ja ennennäkemättömän tavan ymmärtää ihmisten välisiä suhteita ja muuttoliikkeeseen liittyviä asioita. Tutkimus myös selittää paikan ja tilan ilmenemistä muuttoliikkeissä. Tämän lisäksi tutkimus havainnollistaa erilaisia haasteita liittyen muuttoliiketutkimukseen, varsinkin sen tekemiseen haastavissa tutkimusympäristöissä. Tutkimus sulkee kuilun empiirisen aineiston ja formaalin teorian välillä uuden keskitason teorian avulla. Tämä taas lisää teoreettista ja käytännönläheistä ymmärrystä muuttoliikeilmiöstä. Avainsanat: Kontrollin säätely, kontrolli, siirtolaisuus, pakolaisuus, muuttoliike, turvapaikanhakija, maan sisäinen pakolainen, paikka, tila, paikassa selviytyminen, auktoriteetin kohtaaminen, yhteyksien ylläpitäminen, tiedon käsittely, grounded theory, kvalitatiivinen aineisto, eteläsudanilainen muuttoliike
  • Havunen, Riikka (Helsingin yliopisto, 2018)
    Syövän immunoterapiat pyrkivät aktivoimaan kehon omaa puolustusjärjestelmää tunnistamaan ja tuhoamaan syöpäsolukkoa. Immunoterapioihin kuuluvat muun muassa hoidot immuunijärjestelmää aktivoivilla sytokiineilla ja vasta-aineilla, syöpäsoluihin kohdennetut onkolyyttiset virukset ja T-soluterapian eri muodot. Tässä työssä yhdistettiin toisiaan tukevia immunoterapiamuotoja: onkolyyttiset virukset muokattiin tuottamaan sytokiineja, jotka potentiaalisesti tehostavat T-soluterapiaa. Onkolyyttiset virukset tuhoavat monistuessaan syöpäsoluja ja levittävät elimistöön syövän merkkiaineita, jotka aktivoivat immuunijärjestelmää hyökkäämään kasvainta vastaan. Tämä ei kuitenkaan yleensä riitä tuhoamaan kasvainta kokonaan. Sen vuoksi liitimme viruksen genomiin kaksi sytokiinigeeniä: interleukiini 2:n ja tuumorinekroositekijä alfan, joita infektoituneet syöpäsolut alkavat tuottaa viruksen monistuessa. Molemmat sytokiinit aktivoivat immuunijärjestelmän T-soluja, jotka ovat elimistössä päävastuussa epätavallisten solujen tuhoamisesta. Lisäksi sytokiinit houkuttelevat T-soluja kasvaimeen ja edistävät niiden jakaantumista. Koska viruksen kantamat sytokiinit vaikuttavat pääasiassa T-soluihin, virushoito yhdistettiin T-soluterapiaan. T-soluterapiassa potilaasta eristetään syöpää tunnistavia T-soluja, joita voidaan monistaa ja muokata ennen kuin ne annetaan potilaalle takaisin. T-soluhoidot tehoavat hyvin verisyöpiin, mutta kiinteissä kasvaimissa ne toimivat heikosti. Tässä väitöskirjassa osoitettiin, että valitut virusten kuljettamat sytokiinit parantavat T-soluterapian tehoa kiinteissä kasvaimissa paremmin yhdessä kuin erikseen. Yhdessä T-soluterapia ja sytokiineja tuottavat virukset paransivat kaikki hoitoryhmän hamsterit. Lisäksi parantuneet eläimet saivat immunologisen suojan uusien saman tyyppisten kasvainten muodostumista vastaan. Virushoidon vaikutus ei jäänyt vain paikalliseksi: kun eläin kantoi kahta kasvainta, joista vain toista hoidettiin, myös hoitamattoman kasvaimen kasvu hidastui. Lisäksi sytokiineja tuottavien virusten avulla T-solusiirre kulkeutui tehokkaammin sekä hoidettuun että hoitamattomaan kasvaimeen verrattuna aseistamattomaan virukseen. Sytokiineja tuottavien virusten avulla pystyttiin myös korvaamaan T-soluterapian vaatima perinteinen sytokiinihoito, joka aiheuttaa usein vakavia sivuoireita. Hoito sytokiineja tuottavilla viruksilla ei aiheuttanut haitallisia muutoksia kudoksissa. Tutkimustulokset tukevat kliinistä koetta, jossa virushoitojen ja T-soluterapian turvallisuutta testataan melanoomapotilaissa.
  • Karhu, Lasse (Helsingin yliopisto, 2018)
    Oreksiinijärjestelmä on tärkeä uni–valverytmin säätelijä ja näin ollen kiinnostava lääkekehityskohde muun muassa nukahtamis- ja narkolepsialääkkeille. Järjestelmään kuuluu kaksi G-proteiinikytkentäistä reseptoria (GPCR), OX₁ ja OX₂, sekä kaksi neuropeptidiä, oreksiini-A ja -B. Väitöskirjassa esitetyn tutkimuksen alussa tunnettiin useita reseptoriantagonisteja (salpaajia), mutta lääkkeenkaltaisia agonisteja (aktivaattoreita) ei tunnettu. Endogeenisten agonistien, eli oreksiinipeptidien, sitoutumistapaa reseptoreihin ei tunnettu, mikä haittasi etenkin agonistien etsintää. Väitöstutkimuksen päätavoite oli selvittää oreksiinipeptidien sitoutumistapa oreksiinireseptoreihin ja reseptorin aktivoitumiselle oleelliset vuorovaikutukset. Tähän käytettiin sekä tietokoneavusteisia että perinteisiä kokeellisia menetelmiä. Tuotimme OX₁ reseptorista malleja ensin läheisiin reseptorirakenteisiin pohjautuen, ja kun oreksiinireseptorien rakenteita julkaistiin, hyödynsimme niitä. Peptidien sitoutumista selvitettiin telakoimalla. Tämän pohjalta esitimme kaksi vaihtoehtoista sitoutumistapaa, joille ajoimme kattavia molekyylidynaamisia simulaatioita. Lisäksi simuloimme pienmolekyylien sitoutumista. Simulaatioiden pohjalta esitimme oreksiinipeptidien C-terminaalille yhden tarkasti muotoillun sitoutumistavan reseptorin sitoutumistaskuun. Simulaatiot osoittivat myös, että antagonist suvoreksantin sitoutuminen on hyvin vakaata, mikä puolestaan ei pitänyt paikkaansa hiljattain julkaistun pienmolekyyliagonistin Nag26 kohdalla. Simulaatioiden vertailun pohjalta ehdotimme reseptorin sammuttamisen ja aktivoimisen kannalta oleellisia vuorovaikutuksia. Lisäksi tuotimme konformaatiostabiloituja oreksiinipeptideitä tutkiaksemme peptidien bioaktiivista konformaatiota. Oreksiini-A:n suoran α-heliksirakenteen vakauttaminen, ainakin käyttämillämme menetelmillä, alentaa peptidien voimakkuutta, muttei välttämättä tehokkuutta. Oletamme, että tuottamamme muutokset ovat suoraan yhteensopimattomia oleellisten vuorovaikutusten kanssa tai vaihtoehtoisesti vakautettu konformaatio on epäsopiva. Kirjallisuuskatsaus käsittelee G-proteiinikytkentäisten reseptorien ja oreksiinijärjestelmän ominaisuuksia ja toimintaa sekä esittelee tutkimuksessa käytetyt tietokoneavusteiset menetelmät.
  • Heino, Eveliina (Helsingin yliopisto, 2018)
    Maahan muuttaneiden arkea ja yhteiskunnan jäsenyyttä on Suomessa usein tarkasteltu kotoutumisen tai kulttuurisen erilaisuuden käsitteiden kautta. Tällöin huomio kiinnittyy ensisijaisesti siihen, mitkä tekijät auttavat tai estävät maahan muuttaneita täyttämään ennalta määritellyt kotoutumisen kriteerit tai miten oletetusta kulttuurisesta erilaisuudesta johtuvat erityiskysymykset voidaan ratkaista. Tässä tutkimuksessa tavoitteenani on lähestyä aihetta toisin, ottamatta valmiita jäsenyyden kategorioita ja kriteereitä lähtökohdaksi. Kiinnitän päinvastoin huomion maahan muuttaneiden omiin määritelmiin jäsenyydestään ja sen ehdoista suomalaisessa yhteiskunnassa. Tarkastelen venäläistaustaisten perheiden jäsenyyttä suomalaisessa yhteiskunnassa arjen kansalaisuuden käsitteen avulla, joka korostaa kansalaisuuden konstruktiivista ja paikallista luonnetta. Ensimmäisenä tutkimuskysymyksenä on: Miten haastateltavat rakentavat arjen kansalaisuuttaan? Vastatessani kysymykseen kiinnitän huomioni arjen kansalaisuuden rakentumisen prosesseihin ja sisältöihin. Toinen tutkimuskysymys jakaantuu kahteen osaan ja kohdistuu peruspalveluiden toimintaan arjen kansalaisuuden kontekstina. Kysyn, Millaisina peruspalvelut näyttäytyvät haastateltavien puheessa ja millaisia reunaehtoja haastateltavat esittävät peruspalveluiden luovan arjen kansalaisuuden rakentamiselle? Tutkimus koostuu viidestä julkaistusta erillisartikkelista ja yhteenveto-osasta, jossa tarkastelen kokoavasti erillisartikkeleiden aiemmin julkaistuja tuloksia ja muodostan uuden käsitteellisen jäsennyksen arjen kansalaisuuden näkökulmasta. Käytän tutkimusaineistona vuonna 2012 toteutettuja 25 venäläistaustaisen perheen haastatteluja sekä vuonna 2013 kerättyjä yhdeksän perheen uusintahaastatteluja. Nojaan aineiston analyysissa sosiaaliseen konstruktionismiin, ja erillisartikkeleissa aineiston analyysimenetelminä käytän narratiivisia, diskurssianalyyttisia ja sisällönanalyyttisiä menetelmiä. Tutkimustulosten mukaan arjen kansalaisuus sisältää kolme osa-aluetta, joita ovat autonomia, tunnustus ja kuuluminen. Autonomiassa painottuu haastateltavien oma toiminta, ja se koostuu toimeentuloturvaetuuksista irrottautumisesta, suomen kielen taidosta sekä työllistymisestä. Tunnustus, jolla tarkoitetaan ulkopuolisen antamaa vahvistusta identiteetille, ilmenee arjessa yhteiskunnallisten diskurssien kautta sekä kohtaamisissa valtaväestön ja peruspalveluiden työntekijöiden kanssa. Kuuluminen sisältää Suomeen kiinnittymisen ja kodin luomisen kokemuksia. Näiden kolmen osa-alueen kautta jäsennettynä tulevat ilmi arjen kansalaisuuden relationaalisuus ja dynaamisuus. Haastateltavat rakentavat arjen kansalaisuutta paitsi sosiaalisissa suhteissa, myös suhteessa yhteiskunnallisiin instituutioihin ja diskursseihin. He eivät ainoastaan myötäile, vaan myös haastavat maahan muuttaneisiin liitettyjä negatiivisia leimoja ja odotuksia tietyn kaavan mukaisesta kotoutumisesta. Tutkimus tuottaa tietoa sekä peruspalveluiden toiminnasta että sellaisista venäläistaustaisten perheiden elämäntilanteisiin liittyvistä tekijöistä, jotka olisi otettava peruspalveluissa huomioon. Tutkimusten tulosten perusteella peruspalveluiden kokonaisuus hahmottuu maahan muuttaneiden näkökulmasta monitasoisena ilmiönä. Ideologisella tasolla asumisperusteinen sosiaaliturva luo haastateltaville turvallisuutta ja edesauttaa luottamusta peruspalveluihin. Institutionaalisten käytäntöjen tasolla haastateltavat kuitenkin kokevat peruspalvelut hankalina saavuttaa ja käyttää, mikä vaikeuttaa myös arjen kansalaisuuden rakentamista. Vuorovaikutustasolla peruspalveluiden työtekijöiden kanssa haastateltavat kokevat saavansa tukea ja välittämistä, mutta myös kohtaamattomuutta ja vääryyttä. Tärkeälle sijalle sekä arjen kansalaisuuden että peruspalveluiden käytön kannalta nousevat erilaiset muuttoperusteet. Erityisesti avioliiton tai puolison työpaikan perusteella muuttaneilla naisilla ja opiskelemaan yksin muuttaneilla nuorilla ei aina ole tasavertaisia mahdollisuuksia suomalaisen yhteiskunnan jäsenyyteen verrattuna aikuisiässä muuttaneisiin miehiin. Lisäksi tutkimustulokset osoittavat, että perhesuhteet kehystävät perheenjäsenten arjen kansalaisuuden rakentamista joko tukien tai viivästyttäen sitä. Avainsanat: arjen kansalaisuus, peruspalvelut, venäläistaustaiset perheet, maahan muuttaneet, sosiaalinen konstruktionismi, sosiaalityö.
  • Holmberg, Mikko (Helsingin yliopisto, 2018)
    Klopidogreeli, prasugreeli ja tikagrelori ovat valtimotautien hoidossa käytettäviä lääkkeitä. Ne estävät verihiutaleiden toimintaa ja ehkäisevät siten verihyytymien muodostumista valtimoihin. Klopidogreeli on aihiolääke, josta muodostuu elimistön sytokromi P450 (CYP) –entsyymien kautta verihiutaleisiin vaikuttava aktiivinen aineenvaihduntatuote. Klopidogreelin aktivoitumiseen osallistuvat CYP1A2-, CYP2B6-, CYP2C19- ja CYP3A4-entsyymit. Myös prasugreeli on aihiolääke, joka aktivoituu mm. CYP2B6:n ja CYP3A4:n välityksellä. Tikagrelorin hoidollinen vaikutus ei edellytä sen muuttumista aineenvaihdunnassa aktiiviseen muotoon, mutta sen poistumisessa elimistöstä CYP3A4- ja CYP3A5-entsyymit ovat tärkeitä. Maksan lisäksi ohutsuolen seinämässä on merkittävää CYP-entsyymitoimintaa ja ohutsuolella on tärkeä rooli lääkeaineiden niin sanotussa ensikierron aineenvaihdunnassa. Greippimehu estää ohutsuolen CYP3A4-entsyymiä ja vaikuttaa merkittävästi monen lääkkeen pitoisuuksiin elimistössä. Greippimehun on laboratorio-olosuhteissa osoitettu estävän myös muita CYP-entsyymejä, kuten CYP2C19:a. CYP-entsyymien toimintaan vaikuttavat myös perinnölliset muunnokset niiden geeneissä. Esimerkiksi CYP2C19:n toimintaa vähentävien muunnosten on osoitettu heikentävän klopidogreelin hoidollista vaikutusta. Noin 5 % väestöstä kantaa CYP3A4*22 –geenimuunnosta, joka vähentää CYP3A4-entsyymin aktiivisuutta. CYP3A5*3 –geenimuunnos on hyvin yleinen, minkä vuoksi valtaosalla väestöstä ei ole merkittävää CYP3A5 –aktiivisuutta elimistössä. Tässä väitöskirjatyössä tutkittiin greippimehun, sekä CYP3A4*22 ja CYP3A5*3 –muunnosten vaikutusta klopidogreelin, prasugreelin ja tikagrelorin aineenvaihduntaan, pitoisuuksiin ja verihiutaleita estävään vaikutukseen. Kaikki tutkimukset tehtiin terveillä vapaaehtoisilla koehenkilöillä. Greppimehu vähensi merkittävästi klopidogreelin aktiivisen aineenvaihduntatuotteen pitoisuuksia ja heikensi sen verihiutalevaikutusta. Prasugreelin aktiivisen aineenvaihduntatuotteen pitoisuudet pienenivät myös yhteiskäytössä greippimehun kanssa, mutta vaikutus oli vähäinen eikä se heijastunut prasugreelin verihiutalevaikutukseen. Greippimehu lisäsi merkittävästi tikagrelorin pitoisuuksia ja verihiutalevaikutusta. Perinnöllinen CYP3A4*22 –muunnos lisäsi tikagrelorin pitoisuuksia ja hidasti sen verihiutalevaikutuksen väistymistä, mutta sillä ei ollut merkittävää vaikutusta klopidogreelin eikä prasugreelin aineenvaihduntaan. CYP3A5*3 –muunnos ei vaikuttanut merkittävästi klopidogreelin, prasugreelin eikä tikagrelorin aineenvaihduntaan. Tulokset viittaavat ohutsuolen CYP-entsyymeillä olevan huomattavaa merkitystä klopidogreelin ja tikagrelorin aineenvaihdunnassa. Greippimehun yhteiskäyttöä klopidogreelin ja tikagelorin kanssa on parasta välttää, koska riskinä on joko heikentynyt hoidollinen teho tai haittavaikutusten lisääntyminen. Lisäksi CYP3A4-entsyymin perinnöllinen vaihtelu näyttää vaikuttavan tikagrelorin pitoisuuksiin elimistössä ja CYP3A4*22 –muunnos saattaa altistaa tikagrelorin haittavaikutuksille.

Näytä lisää