Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 10335-10354 of 25615
  • Kareinen, Mikko (2009)
    Mielenterveydellisiin sairauksiin liitetyn stigman katsotaan yleisesti heikentävän mielenterveydellisiä sairauksia sairastavien elämänlaatua ja olevan vakavimpia esteitä kuntoutumiselle. Suomalaisissa mielenterveydellisiin sairauksiin liittyvissä tutkimuksissa stigma tiedostetaan, mutta sitä ei käsitellä kovin syvällisesti. Tätä taustaa vasten tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella skitsofreniaa sairastavien kokemaa stigmaa kokonaisvaltaisesti. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodosti tutkimuskeskustelu stigmasta ja selviytymiskeinoista, jotka ovat liitoksissa stigmaan. Tutkimuskohteen muodosti neljä Klubitalon asiakasta, jotka sairastivat skitsofreniaa. He olivat kaikki yli 30-vuotiaita ja heillä oli kokemuksia stigmasta. Aineisto kerättiin pitkien puolistrukturoitujen yksilöhaastatteluiden kautta. Haastattelut suoritettiin joko Klubitalon tai yliopiston tiloissa. Tutkimus oli lähtökohdiltaan fenomenologis-hermeneuttinen. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin tulkitsevaa fenomenologista analyysiä. Kokemukset jaettiin analyysissä stigman muodostumisen, sen vaikutuksiin ja stigman negatiivisten seurausten vähentämiseen. Stigma aiheutti haastateltaville surun, häpeän ja ärtymyksen tunteita. Leima loi epävarmuutta muita ihmisiä kohtaan ja ajoi haastateltavia yksinäisyyteen. Yksinäisyyden muodostumiseen vaikuttivat ennakkoluulot ja syrjintä, joita kohdattiin hoidon, ympäristön, työn ja yhteiskunnan kautta. Tutkimus vahvistaa aikaisempien kansainvälisten tutkimusten tuloksia siitä, että stigma rakentuu monien eri lähteiden kautta ja heikentää skitsofreniaa sairastavien elämänlaatua. Aineistossani leimaa ei kuitenkaan passiivisesti hyväksytty, vaan sen negatiivisia vaikutuksia pyrittiin aktiivisesti poistamaan käyttämällä ongelmiin ja tunteisiin keskittyviä selviytymiskeinoja. Tutkimuksen keskeisimmät lähteet stigman osalta olivat: Crocker, J., Major, B. & Steele, C. (1998). Social stigma; Jones, E., Farina, A., Hastorf, A., Markus, H., Miller, D. & Scott, R. (1984). Social stigma. The psychology of marked relationship; Goffman, E. (1973). Stigma. Notes on the management of spoiled identity. Selviytymiskeinojen osalta: Miller, C. & Major, B. (2000). Coping with stigma and prejudice. Fenomenologisen lähestymistavan osalta: Perttula, J. (2005). Kokemus ja kokemuksen tutkimus: fenomenologisen erityistieteen tieteenteoria. Tulkitsevan fenomenologien analyysin osalta: Smith, J. & Osborn, M. (2004). Interpretative phenomenological analysis.
  • Rutkiewicz, Magdalena (Helsingin yliopisto, 2012)
    Goals. From the end of 19th century to the beginning of 20th century it was demanded that a teacher had to be a model citizen, who with his or her own example would mould the youth according to the ideals of the sophisticated. The public authorities defined the attributes of model citizenship as piety, diligence, probity and fidelity. However micro-historical studies have shown that local level definition for a model citizenship was somewhat different from the definition of public level. The purpose of this study is to open up the concept even more with the help of the case of Hulda Salmi, former teacher and an MP. The goal is to solve what it was like for a teacher convicted of mutiny to return back to her former job. The research questions are 1. What did the local community think of Hulda Salmi? Did the Whites accept a former Red? And did the Reds think of her as a traitor? 2. If she did suffer from the opposition, what was the effect on her? What happened to her career as a politician? Methods. As accordingly to the micro-historical method the material was collected from archives by searching clues , this meaning everything that had some connection with the case, after which they were read carefully and critically. The material used in this study consists of letters and records of the boards of those schools where Salmi had worked, school inspectors inspection reports, letter and petition diaries, State Criminal Justice documents, Salmi s private correspondence and also newspapers which had published news of the sensation revolving around her. Results and conclusions. After being released from prison, Salmi got a job from Koivisto, where her background was unknown, so no problems with the local community did emerge. But when she applied to work to Nastola, where she was well-known, she faced a strong resistance, for the Whites could not accept a teacher who had lost her fidelity. Still the opposition could not annul the teacher election, for there was no legitimate reason to do so. Even though the children and their parents took Salmi in without much resistance, it seems that the Reds also had some complaints about Salmi, for her career as a politician ended, although Salmi did try to run few times for the parliamentary elections. Salmi s case shows, that even though it was possible for a convicted teacher to come back to work, it was hard or even impossible to continue practicing politics, for teachers were being monitored by the Board of Directors of Schools. That is why the teachers with left wing ideals were afraid to be as active as before. This on the other hand made it harder for them to win the elections. Salmi s case also confirms the discoveries formerly made by Rantala, that the local level was stricter about the model citizenship of teachers than the public level: Salmi got to keep her job, although the local Whites where against it. Also it varied by region which attribute of the model citizenship was emphasized. For example Salmi didn t face the same kind of opposition everywhere she went even when her background was known. The local level was also ready to use or even make up flaws in the teacher s other attributes of model citizenship in order to get rid of an unwanted person. Also Salmi was being accused in Nastola of not having enough probity in her.
  • Korpela, Jenni (Helsingin yliopisto, 2009)
    Workshops can be seen as a one kind of occupational model in the field of the social employing. The objective of social employing is to support the employment of those persons who are in a weak labour market position and to maintain their ability to function. The objectives of the workshops, which are offering work experience and learning of life management, maintain the same goal as social employment. Workshop services in Finland are relatively little scientifically studied in spite of their fairly long history. The workshop as a concept is still quite sparsely defined and also an unknown occupational model to the large part of people. The starting point for this study was to clarify what the workshops are like, what the services are like and how learning can be seen from the point of view of the workshop services. The objective of this study was to analyse how the apprentices experience the workshop services as well as learning in the workshops and thus describe how the workshops are shaped at the youth workshops. According to earlier studies the apprentices have experienced the workshops as useful periods in their lives and also they believe that other people in society appreciate the experience that apprentices have been received from the workshops. This study can be described as a qualitative study. Its methodological foundation is in phenomenology and especially in existential phenomenology. The research material consisted of seven individual interviews and two group interviews. In the group interviews five apprentices were those who had also participated in the individual interviews and one apprentice who did not participate. The interviewees' ages were between 17-22 years. The interviews were carried out as semi-structured interviews. The method which was utilised in the analysis of the research material is developed by Juha Perttula (2000). This analyse method is based on existential phenomenology. The apprentices considered that significant experiences in the workshop services were the entry to the workshop, the form of activity of the workshop, workshop community, the achieving of life management and work experience, the understanding of the significance of the education and the planning of the future. Regarding to learning the attitude, on-the-job learning, the importance of the mentors, the new information and new skills achieved were significant experiences at the workshop for the apprentices. The apprentices' experiences reflect well the achievement of the objectives which are set for the workshop services. Results of this study are also compatible to the results of earlier studies of apprentices' positive experience of the workshop services. The results can be utilised in developing the workshop services to offer more versatile experiences than before and to improve learning conditions on the workshops. The arranging of the on-the-job learning and the significance of the actions of mentors should also be noticed.
  • Lietzén, Leleéna (2004)
    Tutkimuskohteenani ovat sokeiden ja heikkonäköisten kaupunkitilan ja sen sosiaalisten käytäntöjen haltuunottaminen. Miten fyysinen kaupunkitila ja epäpersoonalliset sosiaaliset kontaktit edistävät tai estävät näkövammaisen vapaata osallistumista? Tarkasteltavana ovat sosiospatiaalisten käytäntöjen virallisten ja epävirallisten normistojen vaikutus näkövammaisten osallistumiseen. Esitutkimuksena tein etnografista havainnointia kävelykierroksilla Helsingin ydinkeskustassa. Varsinainen tutkimusaineisto koostuu 11 teemahaastattelusta. Tutkimuksessa käytettiin menetelmänä kvalitatiivista sisällönanalyysiä. Erving Goffmanin (1963; 1972) mukaan epäpersoonallisten sosiaalisten kontaktien vuorovaikutusta ohjaa sosiaalinen normisto, etiketti, joka yhtäältä takaa yhteistyöhaluisen liikkumisen. Toisaalta kohteliaisuuskäytännöt ovat riittejä, joilla osoitetaan toimijoiden yhdenvertaisuus. Tarkasteltavana on, määrittyvätkö näkövammaiset sosiaalisissa kontakteissa tasavertaisiksi eli osallisiksi vai holhottaviksi tai poissuljettaviksi. Sosiaalisena pääomana luottamus ja luottavaisuus pohjautuvat vuorovaikutustilanteiden solidaarisuuteen (Seligamin 2000). Sosiaalinen tuki, kuten vertaistuki, vahvistaa sosiaalisen identiteetin ja luottamuksen rakentumista. Näkövammaisten kokemuksia itsenäisyydestään ja mahdollisuuksistaan tarkastellaan Anthony Giddensin (1991) emansipatorisen politiikan ja elämänpolitiikan avulla. Poissulkemisesta ja marginaalista vapautuminen kertoo emansipatorisesta riippumattomuudesta. Riippumattomuuden strategia oli kaikkien tutkimukseen osallistuneiden kaupunkitilojen käyttöön osallistumisen päämääränä. Haastateltavista osa tavoitteli riippumattomuutta taktiikkoinaan palvelut, kuten oppaat ja taksit, mutta suurin osa pyrki liikkumisen itsenäisyyteen opettelemalla reitit ja kysymällä satunnaisilta vastaantulijoilta neuvoja. Tutkimuksen tärkeimpiä tuloksia ovat näkövammaisten positiivinen asennoituminen kaupunkiympäristöön ja sen sosiaalisiin kontakteihin. Kaupunkiympäristössä on tarpeeksi moniaistisestikin havaittavia piirteitä, kuten kadunkulmia ja porttikongeja, jotta näkövammaiset pystyivät tekemään käyttämistään tiloista opettelemalla tuttuja vaikutusympäristöjä. Fyysistä tilaa tärkeämpänä erottui kaupunkilainen asennoituminen erilaisuuteen. Näkövammaiset esittivät, että kaupungeissa heihin ei suhtauduttu avoimina henkilöinä, poikkeavina, kun taas maaseudulla tunnepitoinen tarkkailun kokemukset olivat vallitsevia. Erilaisuuden vapaus näyttää edelleen olevan urbaaniin liittyvä ilmiö (vrt. Simmel 1967). Julkisissa kaupunkitiloissa epäpersoonallisissa sosiaalisissa kontakteissa näkövammaisia kohdeltiin yhdenvertaisina eli yleisten kohteliaisuusnormistojen mukaisesti. Näkövammaisten rohkea sosiospatiaalinen osallistuminen liittyy yhtäältä vammaisten ihmisten emansipoitumiseen, sekä toisaalta nykyisin vallitsevaan erialaisuuden suvaitsemiseen ja pluralistisiin arvoihin. Nykyisin vähemmistöjen, kuten näkövammaisten, osallistumisoikeudet otetaan aikaisempaa kattavammin huomioon mm. maankäyttö- ja rakennuslaissa (MRL 132/1999). Esimerkiksi kaupunkitilojen esteettömyydellä ja palveluilla voidaan lisätä näkövammaisten mahdollisuuksia osallistua julkiseen ja siten vaikuttaa näkövammaisten hyvinvointiin ja osallisuuteen.
  • Nurmi, Soini (2009)
    This research examines perceived organizational justice and the main features of the psychological contracts of the professional personnel of Helsinki Anti-Aircraft Regiment. The Regiment used to be an independent unit of the Finnish Army located in Tuusula municipality, some 30 km from Helsinki. It was closed as a part of a major structural change of the Finnish Defence Forces (FDF) on Jan 1, 2007. The operations of the Regiment moved to Armoured Brigade in Parola. At the moment of the close down, there were 310 paid officers working for the Regiment. Altogether 181 of them were military personnel and 129 civilian workers. The main task of the Regiment was to take care of the air defence of the capital and its surroundings. The researcher himself worked as an outplacement coordinator to the Regiment. The purpose of this study was twofold. Its main empirical task was to describe the perceived organizational justice of the personnel of The Helsinki Anti-Aircraft Regiment related to the downsizing procedure. Greenberg s 4-dimensional model of organizational fairness was used: distributive, procedural, interpersonal and informational justice. Furthermore the consequences of perceived organizational justice were explored. Second object of the research was to examine some key features of the psychological contract of the personnel. The psychological contract was viewed by focusing on its relative and transactional features. In addition, an ideological component of the psychological contract was examined. The main purpose of this study was a licentiate dissertation. The second goal of the study was to provide some practical applications in organization development. The study was carried out as a qualitative case-study. The research covered the period from March 2005 to end of the year 2007. The empirical data was collected by using two open questionnaires. The first one was delivered right after the closedown date and the second questionnaire some six months later. The first questionnaire covered all positions and organizational levels of the Regiment. The second questionnaire was a smaller control and follow up study. It was conducted in Parola. The analysis was conducted by using the content analysis method. It was discovered that about 90% of the staff had at least some experiences of injustice. Distributive justice was perceived unfair mainly because of lower salaries and increased way to work after the downsizing. According to procedural justice, the biggest source of perceived injustice was the justification for decision making. Interactive justice was perceived rather fair. Informational justice was perceived as twofold: the information given by the headquarters of the FDF was perceived as unfair but informative justice of the Regiment was perceived as fair. The senior staff had more relational psychological contracts than the younger personal did and only one transactional contract was found. Academic officers had more ideological components of the psychological contract than other personnel.
  • Rausmaa, Heikki (2013)
    My doctoral thesis will investigate political relations between Finland and Estonia between the spring of 1988 and August 1991 when Estonia became independent. I will focus on Finland s policy towards Estonia, which manifested itself in white papers concerning Estonia s independence process and in governmental co-operation. I will also pay attention to the attitude of the Finnish parliament and those of Finnish political parties with Estonia. I will also explore Estonia s political aims with regard to Finland and the degree to which they were realized. The research is based on archival sources, interviews, materials of the leading organs of the political parties, and research literature. I have applied the classical scientific methods used in historical research: comparing sources, paying attention to the special characteristics of the data, and tapping my general knowledge about the context. From the summer of 1988 until early February 1990, aiming to benefit from Gorbachev s reform policy, Estonia tried to increase its national autonomy within the Soviet Union. From then on, Estonia s only goal was to bring the Soviet occupation to an end and restore the country s independence, which led to constant conflict with Moscow. Estonia sought support and help from Finland in building its new state and tried to put the question of Estonian independence onto the international agenda. Finland s foreign policy sought to support Gorbachev and maintain close relations with Moscow. On the other hand, supporting Estonia was considered to be a moral duty and public opinion put pressure on the Finnish government to help Estonia. Starting from the spring of 1989, the Finnish government supported Estonia by giving educational, professional, and material help. This aid was not well publicized, in an attempt to prevent it from receiving undue political significance. President Koivisto constantly warned Estonia not to proceed too quickly as this, it was felt, might damage Gorbachev s position both within the CPSU and the USSR. However, at the same time, Finland was providing considerable help to Estonia in the process of building up its own state. Most of Finland s political parties acted in the same way as the government of Finland: they didn t give any public support for Estonian independence but supported it in the form of practical co-operation. The only exceptions were the Greens and the Left Alliance who made their support for Estonia evident in public statements. The help provided by Finnish political parties was important especially in terms of passing on the international contacts. Finland was consciously conducting its foreign policy on two different levels: simultaneously supporting both Gorbachev and Estonia even though these two actors were pursuing diametrically opposed goals. This contradiction in Finland s policy was concealed and did not damage relations between Finland and the Soviet Union because Finland limited its support to Estonia and presented it as non-political cultural co-operation. The assistance given by Finland was of considerable help to Estonia in building up its own state institutions and gaining its independence. Therefore the common perception that Finland didn t support Estonia s independence doesn t correspond with political reality. On a practical level, Finland provided more help to Estonia than any other country.
  • Rintanen, Kristiina (2013)
    Maisterintutkielmassa tarkastellaan, mistä koiranomistajat etsivät informaatiota kun lemmikki oireilee tai sairastuu ja mitkä asiat vaikuttavat eläinlääkäriaseman valintaan. Tämän lisäksi selvitetään, miten lemmikin lääkinnällinen hoito toteutuu sekä millaisena kuluttajat näkeävät eläinlääkärin aseman ja ammattitaidon. Tutkimuksen pääaineisto koostuu 17 koiranomistajan sekä kolmen eläinlääkärin teemahaastatteluista. Sekundaarista aineistoa on kerätty havainnoimalla työntekoa, tiloja ja tunnelmaa kolmella eläinlääkäriasemalla sekä lukemalla sosiaalisen median koira-aiheisia keskustelufoorumeja. Tutkimusaineiston analyysissä on hyödynnetty teemoittelua. Tutkimuksen pääteemoja ovat lemmikin terveyteen liittyvän informaation etsintä, eläinlääkäriaseman valinta, omistajan sitoutuminen lemmikkinsä lääkehoitoon sekä eläinlääkärin asiantuntija-asema. Koiranomistajat kertovat lemmikkiensä terveyden ja hoidon olevan heille tärkeää. Kun lemmikki oireilee tai sairastuu, koiranomistajat etsivät tietoa sekä toimintaohjeita sosiaalisesta mediasta, tuttavilta, kasvattajilta sekä eläinlääkäreiltä. Eläinlääkäriasema valitaan useimmiten sijainnin ja suositusten (WOM) perusteella. Hyvä palvelutarjooma ja eläinlääkärin asiantuntijuus saavat koiranomistajan jäämään palveluiden käyttäjäksi. Sitoutumisessa lemmikkien lääkehoitoon koiranomistajilla ja eläinlääkäreillä on toisistaan poikkeavat näkemykset. Koiranomistajat kertovat olevansa sitoutuneita lemmikkinsä lääkehoitoon, mutta eläinlääkärit kokevat, että omistajat unohtavat tai eivät saa syötettyä lääkkeitä onnistuneesti lemmikeilleen. Koiranomistajien nähdään luottavan eläinlääkäreihin jopa enemmän kuin ihmisiä hoitaviin lääkäreihin, sillä lemmikki rinnastetaan pieneen lapseen, joka ei osaa puhua. Tällöin maallikon on luotettava ammattilaiseen. Eläinlääkärit tuntevat itse ylpeyttä omasta professiostaan ja kokevat olevansa ammatissaan asiantuntija-asemassa.
  • Vepsäläinen, Satu (2004)
    Tarkastelen tässä pro gradu-tutkielmassa yhteiskunnallisten muutosten vaikutuksia yksilö- ja ryhmätasolla. Tutkimuskohteenani on erään ylikansallisen yrityksen kahden alihankkijaryhmän jäsenet. Olen kerännyt aineiston tätä tutkielmaa varten antropologisen kenttätyömenetelmän avulla. Työskentelin tutkimieni alihankkijayritysten asiakkaan, Azron- nimisen yrityksen palveluksessa kesällä 2002 kolme ja puoli kuukautta samalla keräten aineistoani. Aineisto koostuu haastatteluista, kenttämuistiinpanoista ja kyselyvastauksista. Tässä tutkielmassa tarkoitukseni on aluksi hahmottaa sitä, millä tavoin talouden globalisaatio vaikuttaa tutkimuskohteinani oleviin yrityksiin. Tarkastelenkin hieman sitä, minkälaisessa toiminta-ympäristössä yritykset tänä päivänä toimivat ja minkälaisia asioita niiden tulee ottaa huomioon selvitäkseen uusista haasteista, joita talouden globalisaatio niille asettaa. Tuon esille erilaisia toimintastrategioita, joita yritykset ovat ottaneet käyttöönsä ja joita käytetään myös tutkimuskohteenani olevassa yrityksessä. Tuon siis esille niitä rakenteellisia tekijöitä, jotka vaikuttavat työntekijöiden elämään. Koska tutkimuskohteeni tapauksessa yritys on joutunut vastaamaan globaalin kilpailun asettamiin haasteisiin esimerkiksi ulkoistamalla osan toimintojaan, katson, että tämä työn rakenteellisen puolen tarkastelu on tässä tutkielmassa järkevää. Tuon esille aluksi hieman sitä, minkälaisia muutoksia tutkimuskohteenani olevassa työyhteisössä on esiintynyt ja lähden tämän jälkeen tarkastelemaan sitä, miten varsinainen tutkimuskohteeni: alihankkijayritysten työntekijät suhtautuivat näihin muutoksiin. Keskeisiä tässä tutkielmassa käyttämiäni käsitteitä ovat: rationaalisuus, metis ja valta. Tarkastelen tässä tutkielmassa aluksi sitä, miten alihankkijayritysten työntekijät muistelivat mennyttä aikaa ja vertasivat sitä nykyhetkeen, pitäen menneisyyttä parempana. Yhtenä rakenteellisena syynä tähän voidaan ajatella olevan tuotannon ulkoistaminen, jonka seurauksena tuotannon parissa työskentelevät työntekijät siirrettiin alihankkijayrityksien palvelukseen. Näin kävi siis myös informanteilleni. Informanttien puheista nousi esiin ajatus voimakkaasti jakautuneesta työ-yhteisöstä, jossa eri yritysten työntekijät eivät olleet tekemisissä keskenään samalla tavoin kun ennen ulkoistamista. Eri ryhmien ominaisuudet ja niiden väliset erot olivat yksi hyvin tärkeistä teemoista, joka nousi toistuvasti esiin informanttien puheissa. Tarkastelenkin tässä tutkielmassa tätä erojen tekemisen prosessia ja niitä tekijöitä, jotka sen taustalla vaikuttavat. Omassa tutkimuskohteessani ryhmien välisen eron tekemisen perimmäinen tarkoitus tuntui olevan lausunnon antaneen yksilön tai ryhmän toiminta- tai ajattelumallin rationaalisuuden osoittaminen. Toimijan oma asema, historia yms. kuitenkin vaikuttavat siihen, minkälaista toimintaa hän pitää rationaalisena. Informanttieni toiminta oli mielestäni enemmän arvo-kuin välinerationaalista. Toiminnan lopputuloksella oli toki merkityksensä, mutta varsin tärkeää tuntui olevan se, miten tähän lopputulokseen päädyttiin. Suunnittelijoiden ja yritysjohdon ajattelutavan nähtiin taas usein olevan välinerationaalista luonteeltaan ja työntekijät kritisoivat tätä tuloskeskeistä ajattelutapaa pitäen sitä irrationaalisena. Aineiston perusteella näyttäisikin siltä, että työntekijöiden mielestä heidän käsityksensä rationaalisesta toiminnasta poikkesi voimakkaasti yritysjohdon ja suunnittelijoiden näkemyksistä. Työntekijät painottivat myös voimakkaasti kokemuksen kautta karttuneen tieto-taidon merkitystä ja pitivät tämän tiedon pohjalta toteutettua toimintaa rationaalisena. Käytän tästä tieto-taidosta tässä tutkielmassa nimitystä metis. Scottin mukaan metis on käytännön kokemusten kautta karttunutta tieto-taitoa, joka on usein tiedostamatonta ja näin ollen sen rationaalisuutta on vaikea todentaa. Metiksen vastakohtana hän pitää techneä, yleistettävissä ja mitattavissa olevaa tietoa, joka on koko ajan syrjäyttämässä metistä. Mielestäni metis näyttäytyi tärkeänä eron tekemisen, vallan ja vastarinnan välineenä tutkimuskohteeni kontekstissa. Eron tekemisen prosessissa työntekijät viittasivat usein metikseen ja luokittelivat ryhmiä sen mukaan, kenellä tätä tietoa oli hallussaan ja kenellä ei. Metis oli myös tärkeä vastarinnan väline: sitä käytettiin oikeuttamaan oma ajattelu- ja toimintatapa. Metis on mahdollista nähdä myös tärkeänä vallankäytön välineenä. Näen sen resurssina, joka työntekijöillä oli käytössään ja jonka avulla he pystyivät vaikuttamaan muihin toimijoihin. Metiksen avulla työntekijöillä oli myös mahdollisuus luoda toisenlaista, hegemonisesta poikkeavaa kuvaa todellisuudesta, jonka voi ajatella vahvistavan heidän omanarvontuntoaan. Tämän tutkielman voidaan siis ajatella kertovan yhteiskunnallisesta muutosprosessista ja yksilöiden asemasta tässä prosessissa. Kuvaan tässä tutkielmassa sitä, miten yksilöt reagoivat siihen, että talouden formaali rationaalinen ajattelu työntyy entistä enemmän heidän elämismaailmaansa. Tästä on seurauksena erilaisia konflikteja ja vastarintaa, kuten tässä tutkielmassa tulee esille. Työntekijöiden puhe onkin mahdollista nähdä kritiikkinä sekä mikro- että makrotason ilmiöitä kohtaan: samalla, kun he kritisoivat työyhteisön sisäisiä arvoja ja odotuksia, heidän voi nähdä vastustavan myös koko sitä laajempaa, globaalia tendenssiä, joka on entistä enemmän osa jokaisen länsimaisen ihmisen elämää. Tämän kehityksen aiheuttajaa ja välinettä voidaan sanoa joko Weberin tavoin formaaliksi rationaalisuudeksi, Scottin tavoin techneksi tai Habermasin mukaan systeemiksi.
  • Salminen, Katja (Helsingin yliopisto, 2014)
    Tutkielma käsittelee vuoden 1918 punaisia muistelmakertomuksia. Aineistona on käytetty Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ”1918”- kokoelman kertomuksia jotka liittyvät valkoisiin päälliköihin ja teloitettujen hautaamiseen. Tutkielmassa kartoitetaan tapoja, joilla punaisissa muistelmakertomuksissa käsitellään vihaa, surua ja katkeruutta sekä moraalista tuomiota. Lisäksi tarkastellaan, millaisia keinoja mustelmakertomukset tarjoavat traumasta selviytymiseen. Kertomukset tarjoavat muistelijalle mahdollisuuden käsitellä koettuja negatiivisia tunteita osana omaa viiteryhmää ja perinneympäristöä. Kertomuksissa ilmaistaan myös uskoa korkeampaan näkymättömään voimaan, jonka kosto tavoittaa väärintekijät joita vastaan sorretuilla itsellään ei ole mitään mahdollisuutta kostaa. Toisaalta kosto pahantekijälle tulee myös itse muistamisesta ja muistamalla häpäisyn kautta. Punaisen muistelman todistajaprojekti korostaa vastapuolen epäinhimilllisyyttä, julmuutta ja moraalittomuutta. Samalla se vahvistaa käsitystä oman ryhmän identiteetistä ja korkeammasta moraalista. Valkoisista päälliköistä kertovissa muistelmissa halutaan nimetä ja häpäistä terroritekoihin syyllistyneet nimenomaan paikallisella tasolla.Yliluonnollinen kosto saavuttaa muistelmakertomuksissa pahantekijät jonkin kauhean kohtalon iskun kautta. Punaisia ampunut ”lahtari”saattaa joutua kärsimään sairaudesta, hulluudesta tai köyhyydestä. Äärimmäisessä tapauksessa hän kuolee joko tapaturmaisesti tai oman käden kautta. Hautaamiseen liittyvät kertomukset kuvaavat paitsi surua, voimattomuutta ja kauhua, myös epäinhimilliseksi koettua tapaa, jolla punaisia vainajia kohdeltiin. Vainajien kunnioituksen puute korostaa todistusta moraalittomuudesta. Vainajien huono kohtelu on perinteisen ajattelun mukainen tabu-rikkomus, josta seuraa rangaistus. Muistelmakertomuksissa vainajat kummittelevat ja heistä tarttuu tabun rikkojaan saastuttavaa väkeä. Vainajakertomukset ovat hyvä esimerkki vanhan perinteen aktualisoitumisesta kriisitilanteessa. Kirkko ja hautausmaa toimivat monien kertomusten näyttämöinä. Papistoa muistelmakertomukset kuvaavat usein poissaolevina ja piittaamattomina. He eivät kuulu varsinaisiin pahantekijöihin, mutta heidän sympatiansa ovat valkoisten puolella. Papistoa arvostellaan muunmuassa siitä, että he kieltäytyvät siunaamasta punaisia vainajia. Käsitys korkeamman oikeudenmukaisuuden olemassaolosta, moraalista ja toisaalta hautaaamiseen liittyvät käsitykset liittävät tutkielman kirkkohistorian piiriin. Tutkielmassa on mukana myös perinteentutkimuksellinen ja folkloristinen näkökulma.
  • Nybom, Pilvi (2000)
    Tutkimuksen tarkoituksena oli lisätä tietoa keski-ikäisten pitkäaikaistyöttömien käyttämistä selviytymiskeinoista ja siitä onko sukupuolella vaikutusta näihin selviytymiskeinoihin. Tutkimustehtävää lähestyttiin työttömien näkökulmasta. Tutkimusmateriaali koostui aikaisemmista työttömyyttä ja elämänhallintaa koskevista tutkimuksista, joita käytettiin tausta- ja vertailumateriaalina. Varsinainen tutkimusmateriaali oli Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran keräämästä "Työttömän tarina" nimisestä kirjoituskilpailusta. Aineistosta valittiin tiettyjen etukäteen valittujen kriteerien perusteella 16 kertomusta, joita analysoitiin teemoittelua ja tyypittelyä apuna käyttäen. Tässä tutkimuksessa omaelämäkerta-aineisto ymmärrettiin materiaalina, joka kertoo työttömien subjektiivisesta todellisuudesta. Tutkimuksen tulosten perusteella työttömyydestä selviytymisen keinot liittyvät sosiaalisiin suhteisiin, mielekkääseen tekemiseen, psyykkiseen tilanteeseen sopeutumiseen sekä tulevaisuuden vaihtoehtojen miettimiseen. Irtisanomisvaiheen kokemuksilla ja taloudellisella toimeentulolla on vaikutusta näihin selviytymiskeinoihin. Yleisimmin käytetyt keinot liittyivät mielekkääseen tekemiseen, sosiaalisiin suhteisiin ja psyykkiseen tilanteeseen sopeutumiseen. Tulosten perusteella voidaan todeta, että naiset ovat miehiä parempia kehittämään ja ilmaisemaan selviytymiskeinoja. Tämä ero tuli selvimmin esille psyykkiseen sopeutumiseen liittyvissä keinoissa, jotka olivat naisille selvästi yleisempiä kuin miehille. Selviytymiskeinot voidaan jaotella kahteen pääryhmään, ongelmasuuntautuneisiin ja tunnesuuntautuneisiin selviytymiskeinoihin. Ongelman ratkaisemiseen liittyviä keinoja ovat ongelman suunnitelmallinen ratkaiseminen miettimällä tulevaisuuden vaihtoehtoja sekä sosiaalisen tuen etsiminen esimerkiksi ystäviltä ja perheeltä. Tunne-elämään liittyviä keinoja taas ovat yksilön psyykkiseen sopeutumiseen liittyvät keinot. Tällaisia keinoja ovat esimerkiksi elämänarvojen ja tilanteen positiivinen uudelleenarviointi sekä uusien roolien omaksuminen. Joidenkin selviytymisessä myös uskonnolla on ollut tärkeä merkitys. Mielekkääseen tekemiseen liittyvät tekijät, esimerkiksi harrastukset ja opiskelu, ovat myös selviytymisessä auttavia keinoja. Tärkeimpinä lähteinä tässä tutkimuksessa ovat Susan Folkmanin & Richard S. Lazaruksen selviytymistä koskevat tutkimukset, Kari Vähätalon sekä Matti Kortteisen & Hannu Tuomikosken työttömyydestä selviytymistä koskevat tutkimukset ja omaelämäkertatutkimusta käsittelevät teokset.
  • Oksman, Eva-Maria (1998)
  • Malin, Minna-Helena (2010)
    Suomen suuri tulevaisuuden haaste tulee olemaan väestön ikääntyminen, joka tuo mukanaan erilaisten sairauksien lisääntymisen ja toimintakyvyn alenemisen ja sen seurauksena tarvittavan avun määrän kasvamisen. Tutkimusten mukaan ikäihmiset pitävät hyvinvointinsa kannalta tärkeimpinä asioina etenkin fyysistä toimintakykyä sekä mahdollisuutta sosiaaliseen vuorovaikutukseen muiden kanssa. Iän myötä aktiivisuus usein vähenee ja sen seurauksena muutkin elämän laatuun vaikuttavat tekijät kärsivät. Ikääntyneilläkin on oikeus ihmisarvoiseen elämään, johon voidaan oleellisesti vaikuttaa tukemalla heidän itsenäisyyttään ja arkipäivästä selviytymistään. Tämä vaatii tietyn tasoista terveyttä, hyvinvointia ja toimintakykyä, johon voidaan vaikuttaa erilaisten aktiviteettien ja toimintojen avulla. Kaikella toiminnalla on aina ympäristönsä, joten se on merkittävä tekijä ihmisen viihtymisen kannalta ja etenkin viherympäristöillä katsotaan olevan monia myönteisiä vaikutuksia ihmisten terveydelle ja hyvinvoinnille. Fyysisten ja toiminnallisten vaikutusten lisäksi, sillä on erityisiä vaikutuksia muun muassa henkisen hyvinvoinnin kannalta. Etenkin laitosympäristöissä luonnon läheisyydellä on todettu olevan merkittäviä vaikutuksia potilaiden mielialaan ja hyvinvoinninkokemukseen mahdollistamalla muun muassa ulkoilun. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää ja kartoittaa niitä viherympäristön tekijöitä, jotka motivoivat laitoksissa asuvia ikäihmisiä aktivoitumaan ulos ja selvittää ulkoilun mukanaan tuomia hyvinvointivaikutuksia. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin mahdollisia ulkoilutottumusten muutoksia. Tutkimus suoritettiin kesän 2009 aikana, jolloin havainnoitiin pihan käyttöä sekä haastateltiin asukkaita, hoitajia ja omaisia. Tutkimuksessa haastateltiin tutkimusjakson aikana kahdesti yhdeksää talon asukasta heidän ulkoilutottumuksistaan ja kokemuksistaan, ensimmäisen kerran keväällä ennen pihan käyttö aikaa ja toisen kerran syksyllä, ”sadonkorjuun jälkeen”. Omaisia ja hoitajia haastateltiin kerran jakson loppuvaiheessa haastattelulomakkeen avulla. Haastattelujen avulla kartoitettiin pihan tekijöitä, jotka saivat asukkaat lähtemään ulos ja miten he kokivat niiden vaikuttavan hyvinvointiin. Saadusta aineistosta haettiin alaluokkia, joita yhdistelemällä saatiin lopulliset pääluokat, pääsyyt, miksi ulos mennään. Aineistosta nousi esille kolme pääluokkaa, jotka voitiin katsoa ikäihmisillä ulos aktivoiviksi tekijöiksi. Tällaisia olivat turvallisuus, toiminnallisuus ja kokemuksellisuus. Nämä olivat osittain päällekkäisiä ja vaikuttivat kaikki toisiinsa. Hyvinvointikokemukset pidettiin yhtenä omana pääluokkanaan, joihin turvallisuudella, toiminnallisuudella ja kokemuksellisuudella oli merkittäviä vaikutuksia. Keskeisimpiä tekijöitä, jotka aineistosta nousivat syyksi lähteä ulos, olivat tunne itsenäisyydestä, muut ihmiset sekä hyvä mieli. Tutkimuksesta esille nousseiden asioiden perusteella voisi yleisesti todeta, että vihreällä ympäristöllä ja mahdollisuudella ulospääsylle vanhustenkotiyhteisössä on merkittäviä hyvinvoinnin ja sen kokemisen kannalta pääsääntöisesti myönteisiä vaikutuksia. Suurin osa asukkaista piti ulos pääsyn mahdollisuutta elinehtona hyvälle elämänlaadulle.
  • Puhakka, Tiina (2003)
    Tutkimuksessa tarkasteltiin taajamista pääkaupunkiseudun lähikuntien haja-asutusalueille 1990-luvun lopulla muuttaneita nuoria perheitä. Tutkimuksen aineistona olivat 11 pariskunnan ja yhden yksinhuoltajan teemahaastattelut. Haastateltavat poimittiin pääosin Maanmittaustoimiston kaupanvahvistajien arkistosta. Teoreettisena tulkinta- ja analyysikehikkona tutkimuksessa on käytetty elämäntavan ja elämäntyylin käsitteitä sekä pohdittu aikalaisdiagnostisen elämänpolitiikka -käsitteen soveltuvuutta henkilökohtaisen näkökulmasta. Tutkimuksessa käsiteltiin neljää keskeistä teemaa. Ensinnäkin on selvitetty haja-asutusalueelle muuton taustaa ja kuvattu haja-asumiseen liittyviä yleisiä piirteitä. Varsinaisia muuttomotiiveja on useita ja niihin pohjaavia kategorisointeja on tarkasteltu useammassa tutkimuksen luvussa. Toisena teemana tarkasteltiin niitä tekijöitä, jotka ovat vaikuttaneet emotionaaliseen juurtumiseen asuntoon ja sen lähiympäristöön. Kolmantena teemana hahmotettiin asukkaiden asuinympäristöön liittämiä rauhallisuuden ja luonnonläheisyyden merkityksiä, mitä ne asukkaille tarkoittavat ja suhteessa mihin ne määritellään. Lopuksi käsiteltiin sitä, miten asukkaat ovat sopeutuneet sosiaalisesti uudelle asuinalueelle ja miten he suhtautuvat yhteistoimintaan naapureiden kanssa. Tutkimus osoitti, ettei haja-asutusalueille muuteta vain kaupunkialueiden hintatasoa edullisempien talojen ja tonttien vuoksi. Kaikki haastateltavat olivat tyytyväisiä maaseutumaiseen asuinympäristöönsä eivätkä aikoneet muuttaa takaisin taajamiin. Valtaosa haastateltavista oli ostanut vanhan talon, pariskunnista kaksi oli rakentanut talon itse ja kaksi perhettä asui vuokralla. Emotionaaliseen juurtumiseen vaikuttivat mahdollisuudet omatoimisesti muokata lähiympäristöä. Näin asunto pihapiireineen konkreettisesti tehtiin omaksi. Asunnon luonnonläheisyys ja riittävä oma rauha määriteltiin suhteessa fyysiseen ympäristöön ja etenkin muihin ihmisiin. Johtopäätöksenä voidaankin todeta, että perheiden tavoitteena haja-asutusalueella on familistinen elämäntapa; lähinaapurit on mukava tuntea mutta lähtökohtana on yksityiselämän turvaaminen. Muiden ihmisten kontrolli omaan asumiseen halutaan minimoida tonttikoon ja luonnonelementtien avulla. Tutkimuksen kannalta keskeisinä kirjallisuuslähteinä on käytetty seuraavia: Lauronen Erja (1991): Unelma ja sen toteuttajat: tutkimus suomalaisista omakotirakentajista, Pekkanen Johanna (1996): Kaavoihin kangistumattomat sekä Pekkanen et al. (1997): Maaseudun kilpailukykyisyys asuinympäristönä. Esimerkkinä Hämeenlinnan seutu.
  • Kuronen, Taija (1999)
    Lemmikki Oy valmistaa kylmäkuivausmenetelmällä maitohappobakteerikäymisen avulla kypsennettyjä makupaloja naudan pötsistä. Tuotteessa on runsaasti maitohappobakteereita, minkä vuoksi tuotteen ajateltiin soveltuvan erityisen hyvin herkkävatsaisille koirille. Maitohappobakteerien oletettiin tukevan suoliston omaa mikrobiflooraa ja tasapainottavan ruoansulatuskanavan toimintaa. Tutkimuksessa oli mukana 44 erirotuista ja- ikäistä koiraa. Koirista 12 oli omistajien mukaan herkkävatsaisia. Koirat saivat painon mukaan lasketut määrät kylmäkuivattuja makupaloja ja saman verran vertailutuotetta, joka oli tehty samoista raaka-aineista lämminkuivausmenetelmällä. Lämpökäsittelyn johdosta tuotteen maitohappobakteerit oletettavasti kuolivat. Omistajat kirjasivat koirien ulosteen laadun ylös ruokintakokeen aikana. Erityisesti seurattiin makupalojen annon jälkeisiä ulosteita: erosivatko ne normaaleista jätöksistä. Tuloksia vertailtiin 2 -riippumattomuustestin avulla. Tuloksia analysoitaessa ainoa merkittävä tulos oli, että kylmäkuivatuilla makupaloilla oli hieman enemmän negatiivisiä vaikutuksia herkkävatsaisille koirille, kuin muille koirille. Omistajien omien kommenttien mukaan makupalat kuitenkin sopivat hyvin niin herkkävatsaisille kuin ei-herkkävatsaisillekin koirille. Kylmäkuivatuilla ja lämminkuivatuilla makupaloilla ei ollut suuria eroja, joten maitohappobakteereilla ei liene merkitystä makupalan vatsaystävällisyyteen.
  • Olamo, Jussi (2002)
    Tämän tutkimuksen kohteena on Neuvostoliiton, Itä- ja Länsi-Saksan ja Kiinan Kansantasavallan osallistuminen Helsingin olympialaisiin 1952. Nämä maat muodostuivat ongelmallisiksi Helsingin kisojen järjestäjille ja Kansainväliselle olympiakomitealle toisen maailmansodan jälkeen alkaneen kylmän sodan vuoksi. Maailma oli jakautunut kahtia idän ja lännen leireihin. Neuvostoliitto aikoi osallistua ensimmäisen kerran olympialaisiin Helsingissä 1952. Itä- ja Länsi-Saksan sekä Kiinan ja Taiwanin tapauksessa oli kyse siitä, kenellä olisi oikeus edustaa koko kansaa olympialaisissa. Edes YK:ssa ei oltu päästy yksimielisyyteen jaettujen valtioiden tunnustamisesta. Kansainvälinen olympiakomitea hyväksyi jäsenekseen vain yhden kansallisen olympiakomitean maata kohden. Kansainvälisen olympiakomitean jäsenyys oli edellytyksenä olympialaisiin osallistumiselle. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää: 1) Miksi nämä maat halusivat tulla mukaan Helsingin olympialaisiin 1952? 2) Mikä oli kisajärjestäjien kanta asiaan, ja kuinka suomalaiset auttoivat näitä maita pääsemään mukaan Helsingin kisoihin? 3) Mitä näiden maiden osallistuminen merkitsi Suomelle, senaikainen maailmanpoliittinen tilanne huomioon ottaen? Lähteinä tässä tutkielmassa on käytetty Helsingin kaupunginarkistossa sijaitsevaa Olympia Helsinki 1952 ry:n aineistoa, sekä ulkoasiainministeriön arkistosta löytyvää Helsingin 1952 olympialaisia koskevaa materiaalia. Tärkeä lähde on ollut myös Kristina Exner-Carlin teos "Sport und Politik in den Beziehungen Finnlands zur Sowjetunion 1940-1952". Tutkielmassa todetaan, että suomalaiset kisajärjestäjät olivat valmiita kompromisseihin ja myönnytyksiin saadakseen edellä mainitut maat mukaan Helsingin olympialaisiin. Etenkin kisojen järjestelykomitean puheenjohtajan ja Kansainvälisen olympiakomitean jäsenen Erik von Frenckellin rooli sovittelijana ja asioiden ajajana nousee esiin. Kisajärjestäjien toiveena oli saada olympialaisiin mukaan mahdollisimman monta maata sekä itä- että länsiblokista. Se olisi ollut edullista Suomen ulkopoliittisen aseman kannalta ja korostanut Suomen kuvaa neutraalina välittäjänä idän ja lännen välillä. Helsingin olympialaisiin pyrkineet jaetut maat halusivat saada ainakin jonkinlaisen kansainvälisen tunnustuksen olemassa olostaan. Neuvostoliitto halusi todistaa myös urheilun saralla oman yhteiskuntajärjestelmänsä paremmuuden muihin verrattuna. Helsingin olympialaisissa kohtasivat nykyaikaisen olympialiikkeen perustajan paroni de Coubertinin idealistiset periaatteet kaikkien maiden osallistumisesta ilman diskriminointia ja kansainvälinen politiikka, joka oli jo ulottanut lonkeronsa urheilun tasolle asti. Suomalaiset kisajärjestäjät olivat siinä mielessä hyvässä tilanteessa, että he pystyivät perustelemaan intoaan saada kaikki maat mukaan Helsinkiin olympialaisten ihanteilla, ja joidenkin maiden poisjääntiä taas Kansainvälisen olympiakomitean säännöillä.
  • Kivilehto, Sari (Helsingin yliopisto, 2011)
    "I will soon understand." The House Planning Program as an Enhancer of Pupils´ Thinking Skills and Learning in Home Economics at Comprehensive School The aim of the research was to build a study program for home economics education in order to enhance pupils´ thinking skills. The program was based on the intervention programs or strategies known as Cognitive Acceleration (CA), which are founded on the theories of Jean Piaget, Lev Vygotsky, and Reuven Feuerstein. In addition, Carl Bereiter s theory of knowledge building was integrated to the research. The viewpoint of home economics was based on the multidimensional foundation of home economics science, particularly household technology and house planning. I first analyzed the kind of body of knowledge home economics science and home economics education provides for enhancing thinking skills in home economics. For the study, a CATE (Cognitive Acceleration through Technology Education) program was adapted and modified and a House Planning program was created for home economics classes. The house planning program consisted of five lessons during which pupils learned how to make functional floor plans as well as choose furniture, household appliances and materials for the home. In order to obtain the required data, various classroom experiments were arranged in 2005 with grade 9 pupils at a comprehensive school in Helsinki. All the experiments were videotaped, and five hours of the videotaped material was edited and transcribed for closer examination. The material consisted of all the video-recorded activity of the selected study group. Interaction study and content analysis were used to analyze the data. Following the experiments, a small survey was conducted to solicit pupils´ and teacher´s opinions of the program. The analysis sheds light on the nature of pupils´ interaction and knowledge building in small group activity. Special attention was given to tracking pupils´ interaction during the socalled construction zone activity. The models and qualities of teacher´s aid and support during the lessons were examined as well. The results revealed the versatility of the pupils social interaction and common knowledge building that occurred during the small group activity. The pupils discussions, including their arguments, their sharing of ideas, and the multiple perspectives that emerged reflected home economics knowledge building. The construction zone activity appeared through expressions of cognitive conflict and metacognition. Cognitive conflict was evident in the pupils´ words and involved questioning, doubting and disputing. The metacognitive activity emerged by thinking aloud, choosing the strategies, and negotiating the results. The pupils also coordinated their activity, allocated the responsibility, and systematized their work. The teacher assisted by preparing new themes for the pupils and by participating in the small group work. The teacher´s help during the small group sessions strengthened the pupils activity in the construction zone. The results showed that one can utilize the wide multidisciplinary basis of home economics, which includes scientific knowledge but also the knowledge derived from practical activity and experience. In this study practical activity was undertaken as a planning project the result of which was a plan or a new vision for the house planning situation. The study showed that the House Planning program was able to enhance the pupils´ social interaction and collaboration. The learning environment challenged the pupils in a way that could be a gateway to further developing their thinking skills. The method of analysis created in the study could be a potential tool for examining social interaction, construction zone activity, and knowledge building in other learning environments as well. Key words: home economics, house planning, classroom experiment, thinking skills,cognitive conflict, metacognition, social interaction, knowledge building