Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 10335-10354 of 24725
  • Laaksoharju, Taina (2008)
    Tässä pro gradu työssä tutkittiin lasten suhdetta kasveihin ja kasvien kasvatukseen sekä kasvien kasvatusta sisältävän opetuskokonaisuuden (”Hedelmäpommi”) soveltuvuutta koulun kestävän kehityksen aihekokonaisuuden opiskeluun. Lapsi-kasvisuhdetta verrattiin tyttöjen ja poikien ja helsinkiläisten lähiölasten sekä Paltamon Kainuulaistaajamassa elävien lasten välillä. Verranneryhmä Paltamosta (n=34) osallistui ainoastaan kyselyyn. Tutkimus suoritettiin neljättä luokka käyville Mustakiven ala-asteen koululaisille (n=42) keväällä 2006. Tutkimus hyödynsi menetelmätriangulaatiota ollen pääosin kvalitatiivinen. Tutkimuksen aineisto koottiin kyselylomakkeiden, havainnoinnin ja teemahaastatteluiden avulla. Kyselylomakkeet teetätettiin helsinkiläislapsille ennen ja jälkeen opetuskokonaisuuden. Vastaava ennakkokysely lähetettiin myös Paltamoon. Kyselyssä oli sekä strukturoituja että vapaamuotoisia kysymyksiä. Opetuskokonaisuuden aikana lapsia havainnoitiin ja opetuksen jälkeen heitä teemahaastateltiin. Kaksi viikkoa opetuksen päättymisestä luokan opettajia haastateltiin ja haastattelut tallennettiin. Opetuksen jälkeinen kyselylomake teetettiin helsinkiläisillä oppilailla noin 10 päivää opetuskokonaisuuden päättymisestä. Aineiston analysoinnissa käytettiin triangulaatiomenetelmää. Ensinnä lasten käyttäytymisestä tehtiin havaintoja, joita tulkittiin. Toiseksi aineistoa analysoitiin tilastollisesti SPSS ohjelmiston χ2 -testillä (tytöt/pojat, Helsinki/Paltamo, ennen/jälkeen) sekä kolmanneksi kyselyaineiston perusteella tehdyn luokittelevan tulkinnan perusteella. Kasvienkasvatuskokeilua, opetuskokonaisuus Hedelmäpommia, analysoitiin kestävän kehityksen kolmijaon mukaisen jaottelun avulla, jossa toimintatutkimuksen eri osa-alueet taulukoitiin sosiaaliseen, taloudelliseen ja ekologiseen ulottuvuuteen. Analyysin toinen apuväline oli Palmerin ympäristökasvatuksen puumalli, jota hyödyntäen arvioitiin opetuskokonaisuuden teemojen ja työtapojen toimivuutta oppimisympäristön ja ympäristöherkkyyden osalta. Tältä osalta analyysitapa oli teoriasta lähtevä ja luokitteleva. Tulokset osoittavat lapsi-kasvisuhteessa eroja sekä tytöillä ja pojilla että Helsingissä ja Paltamossa. Tytöille kasvien kauneus ja niiden tuottama ilo on tärkeää, pojilla korostui kasvien merkitys elämän antajana. Kasvien kasvattamien oli lapsille mieluisaa mutta vierasta. Tyttöjä kasvit kiinnostivat poikia enemmän. Oman kasvin kasvattaminen sai lapset innostumaan ja aloittamaan omia kasvatuskokeilujaan. Aineiston helsinkiläislapset erosivat paltamolaisista puiden tunnistamistaidoissa sekä vapaa-ajanviettotottumusten osalta. Paltamossa vietettiin enemmän vapaa-aikaa metsissä esim. majoja rakentaen. Paltamossa kaikki lapset kokivat ihmisen olevan osa luontoa kun Helsingissä neljännes oli eri mieltä. Kasvien kasvatus luokkahuoneessa voi toimia johdatuksena kestävän kehityksen teemoihin, mutta toimiminen ympäristön puolesta voi toteutua vasta, kun puutarhatoimintaa harjoitetaan lapsen lähiympäristössä ulkona. Lapsen kasvisuhteen tukeminen kouluissa monipuolisesti voi kuitenkin olla tärkeää ympäristövastuullisten arvojen kehittymiseen ja lapsen normaalin kehityksen turvaamiseksi.
  • Kuronen, Reetta (2008)
    Tutkielman aiheena on lapsikeskeisyys sijoituksen aikaisessa sosiaalityössä. Tutkielma on luonteeltaan laadullinen tutkimus, jossa on teemahaastateltu kuutta pääkaupunkiseudulla työskentelevää sosiaalityöntekijää. Sosiaalityöntekijät työskentelivät joko alueellisessa lastensuojelussa tai keskitetyissä lastensuojelun erityispalveluissa. Tutkielman teoreettisessa osuudessa tarkastellaan lastensuojelun historiallista taustaa, lasta lastensuojelun asiakkaana sekä sijoitettujen lasten elämään liittyviä haasteita. Lapsikeskeisyys määrittyy tässä tutkielmassa sekä työtä ohjaavaksi periaatteeksi että elävän elämän käytännöiksi, joissa lapsi pysyy työskentelyn keskiössä koko työskentelyprosessin ajan. Lapsikeskeisessä sosiaalityössä olennaiseksi nousee asiakkaana olevan lapsen ja hänen vanhempansa kohtaaminen. Tutkielman tutkimusosiossa tarkastellaan erityisesti sitä, millaista on lapsikeskeisyys sijoituksen aikaisessa sosiaalityössä sosiaalityöntekijöiden näkemyksen mukaan. Lisäksi selvitetään sitä, millaisena lapsikeskeisyys näyttäytyy sijoituksen aikaisessa sosiaalityössä kun sitä tarkastellaan sosiaalityön toiminnan tasojen kautta. Tutkielman tuloksissa sijoituksen aikainen sosiaalityö näyttäytyy haastavana ja erityisiä taitoja edellyttävänä työkenttänä. Sijoitettujen lasten koetaan yhä useammin olevan vaikeahoitoisia, joille on vaikea löytää sopivaa sijaishuoltopaikkaa. Myös työskentelyssä sijoitettujen lasten vanhempien kanssa koetaan suuria haasteita. Lapsikeskeisyys tämän hetkisessä sijoituksen aikaisessa työskentelyssä oli pääasiallisesti lapsen edun tavoittelua ja sen valvontaa. Sosiaalityöntekijät kohtasivat lasta eri tavoin ja erilaisin menetelmin, joista keskustelu oli yleisimmin käytetty työskentelymuoto. Lapsikeskeisyys sijoituksen aikaisessa sosiaalityössä on toimintaperiaatteen tasolla lapsen esiin nostamista, huomioimista ja arvostamista. Lapsi tulee ottaa mukaan yhteiseen työskentelyyn ja sosiaalityöntekijän vastuulla on huolehtia siitä, että lapsi todella tulee kuulluksi ja osalliseksi omassa elämässään. Prosessien tasolla lapsikeskeisyys ilmenee monenlaisissa asioissa, joista lasten mukaan ottaminen neuvotteluihin ja vanhempien kanssa työskentely olivat eräitä esimerkkejä. Kohtaamisen tasolla lapsikeskeisyys on lapsen suunnitelmallista, säännöllistä ja henkilökohtaista kohtaamista. Kohtaamisessa otetaan huomioon lapselle luonnolliset tavat kommunikoida ja sosiaalityöntekijältä edellytetään rohkeutta asettua lapsen kanssa auitoon ja välittömään vuorovaikutukseen. Lapsikeskeisyydessä nähtiin myös uhkia ja riskejä, jotka liittyivät lapsen liiallisen kuulemiseen ja sitä kautta suojeluvelvoitteen heikentymiseen. Kokonaisuudessaan saattoi havaita, että lapsikeskeisyys edellyttää sosiaalityöntekijöiltä oman lapsikuvan tarkastelua sekä sosiaalityöntekijän roolin jatkuvaa reflektointia.
  • Onnismaa, Eeva-Leena (Helsingin yliopisto, 2010)
    The aim of this study is to describe and interpret discourses in Finnish national early childhood education and care (ECEC) documents concerning the child, childhood and family, including preschool education of six-year-old children. The study begins with preparation phase of the Act on Children s Day Care (1967) and concludes with the definition of ECEC policy (1999). The research data consists of committee memoranda and national ECEC curriculum guidelines. The total number of documents studied was 20, comprising some 1700 pages. The research data was examined with qualitative text analysis and employed a discursive approach. A semiotic square (Greimas rectangle) served as a tool for clarifying the discourses and constructions reflected in the research data. The theoretical framework of the study consists of the theories of childhood and family studies. The main concepts from childhood studies used in this study were childhood as a cultural construct and child-centred pedagogy in ECEC. The theoretical approaches from family studies used were the formation of modern and late-modern parenthood and family, as well as the concept of familism. Two main discursive lines were constructed from the ECEC documents. The notion of universalistic childhood suggests that early education and care aim to create the same good childhood for all children, regardless of their family background or living area. The second discursive line followed in the documents is the familistic discourse. This discourse contains emphasis on the priority of parental care. The construct of the competent child was found in the research data as early as in the mid-1970s. On the other hand, the construct of the weak family is distinguishable throughout almost the entire research period. This raises the question of whether Finnish ECEC system has been developed for the competent and self-sufficient child of a weak family which needs constant support and guidance of welfare experts. According to the study, it appears that within the Finnish ECEC system the relatively heavy emphasis on social work rather than on early education has been legitimised by the construct of the weak family. This study also shows that a more thorough analysis should be given to what we mean when we say that the main task of ECEC system is to support families in the upbringing of their children. The study was completed during the period when historical decisions concerning the administration in Finland were in the making (i.e. the potential transfer of ECEC services from the Ministry of Social Affairs and Health to the Ministry of Education). Also, over the past decade, a major reformation of the Act on Children s Daycare has been on the agenda, but no concrete measures have been implemented. Based on the findings of this study, we can ask for what kind of child and family we are preparing the ECEc reforms of the new millennium. Key words: ECEC policy Finland, childhood, family, familism, discourse analysis, semiotic square
  • Siirola, Outi (2013)
    Eri-ikäisille ja -painoisille lapsille ei ole aina saatavilla sopivia kaupallisia lääkevalmisteita. Sairaalaapteekeissa joudutaan valmistamaan näille nuorille potilaille sopivia annoksia ja lääkemuotoja ex tempore -valmistuksena. Suomessa lasten lääkintään on käytetty perinteisesti annosjauheita. Tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että osa lääkeaineesta tarttuu kiinni annosjauhekuoreen, eikä potilas saa kaikkea hänelle tarkoitettusta annoksesta. Annosjauheita paremmaksi lääkemuodoksi on ehdotettu kovia kapseleita, joihin pienemmän pinta-alan takia tarttuu vähemmän lääkeainetta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia täyttävätkö sairaala-apteekissa valmistetut Fetonkapselointilaitteella valmistetut varfariini- ja spironolaktonikapselit Euroopan farmakopean annosvaihtelutestin vaatimukset. Tutkimuksessa verrattiin myös analyysivaakaan liitettävällä Quantoskapselointilaitteella valmistettujen kapseleiden, annosjauheiden ja puhtaasta lääkeaineesta valmistettujen kapseleiden keskimääräistä lääkeainepitoisuutta ja annosvaihtelua Feton-laitteella kapseloitujen kapseleiden vastaaviin arvoihin. Lisäksi tutkittiin kapseleiden kolmen kuukauden säilyvyys. Sairaala-apteekissa valmistetaan samasta lääkeaineesta useita eri vahvuuksia lääkärin määräyksen mukaan. Tilatut vahvuudet voivat olla hyvin lähellä toisiaan, mutta tietoa kuinka hyvin pieniä pitoisuuseroja pystytään sairaala-apteekissa valmistamaan, ei ole ollut saatavilla. Kummastakin lääkeaineesta valmistettiin kaksi toisiaan lähellä olevaa pitoisuutta ja tutkittiin eroavatko ne tilastollisesti merkittävästi toisistaan. Valmisteiden lääkeainepitoisuudet tutkittiin korkean erotuskyvyn kromatografialla (HPLC). Näytteiden vesiaktiivisuuden muuttumisen tutkimiseen käytettiin Aqualab-vesiaktiivisuusmittaria. Kaikki kapselierät täyttivät Euroopan farmakopean annosvaihtelutestin vaatimukset. Kapseleiden lääkeainepitoisuuden havaittiin kuitenkin olevan tavoitepitoisuutta huomattavasti pienempi. Annosjauheiden ja kapseleiden lääkeainepitoisuuksissa ei näillä lääkeaineilla havaittu olevan juurikaan eroa, joten annosjauheiden korvaaminen kapseleilla on mahdollista. Varfariini- ja spironolaktonikapselit säilyivät huoneenlämmössä kolmen kuukauden ajan. Varfariinikapseleiden valmistaminen 0,1 mg ja spironolaktonikapseleiden valmistaminen 0,5 mg pitoisuuserolla oli mahdollista.
  • Rantasalo, Merja (1989)
  • Halonen, Taina Susanna (2000)
    Tutkielman tarkoitus on grounded theory`n menetelmällä tutkia tämän päivän pääkaupunkiseutulaisten lapsiperheiden asumisen kokemuksia. Tutkielmassa haetaan niitä asumisen ulottuvuuksia ja määreitä, joita tutkittavat itse tuovat esiin. Suomalaista asuntopolitiikkaa pidetään yleisesti sosiaalipolitiikkamme heikoimmin kehittyneenä osa-alueena. Sen tavoitteiksi on määritelty asumistason ja -väljyyden parantaminen sekä mm. nuorten, lapsiperheiden ja pienituloisten tukeminen. Nämä tavoitteet ovat kuitenkin jääneet vähemmälle huomiolle riittämättömän asuntotarjonnan ollessa aika ajoin polttava ongelma kasvavilla kaupunkialueilla. Asumisen todellisuus on tälläkin hetkellä hyvin erilaista Suomen eri osissa. Pääkaupunkiseudulla ja muutamissa muissa kasvukeskuksissa on asunto- ja tonttipulaa sekä jyrkkää asuntojen hintojen nousua. Tutkimuksen empiirisen aineiston muodostavat alkusyksystä 1999 tehdyt kahdeksan haastattelua. Haastateltaviksi on etsitty vanhempia, joilla on tänä syksynä koulunsa aloittanut lapsi. Haastattelut ovat olleet hyvin vapaamuotoisia, pitäneet sisällään kertomuksen vanhemman oman lapsuudenperheen asumishistoriasta sekä asumisenhistorian oman perheen perustamisesta. Haastatteluissa on lisäksi käsitelty asumiseen liittyviä toiveita, pelkoja ja uhkia. Tutkimuksen tuloksina selvisi saavutuksenomaisuuden katoaminen omistusasumisesta ja jopa omakotitalon hankinnasta. Kollektiivista tajuntaa näyttää hallitsevan yhä voimakkaasti ajatus omistusasumisen järkevyydestä ja paremmuudesta, mutta yllättäen omille lapsille toivotaan aikanaan jo löytyvän tässä suhteessa vaihtoehtoisiakin ratkaisuja nykyistä enemmän. Asumisen kustannuksista selviämistä ei koettu voitavan täysin hallita itse vaan asuntomarkkinoiden koettiin toimivan kuin luonnonvoimien. Onnistumisen kokeminen asumisessa näytti tässä tutkimuksessa olevan selviämistä näiden talouden uhkien kanssa. Asumisessa keskeiseksi ulottuvuudeksi nousi koti, joka lapsiperheelle on enemmän kuin asunnon seinien sisällä oleva tila, se piti sisällään asunnon ja sen sosiaalisen ja fyysisen ympäristön. Asumiseen ja koko elämään nähtiin tässä tutkimuksessa keskeisesti voitavan vaikuttaa omilla valinnoilla. Tutkielman tärkeimpinä lähteinä haastatteluaineiston jälkeen mainittakoon Anneli Junton väitöskirja "Asuntokysymys Suomessa" (1990) asumiseen liittyvien monipuolisten taustatietojen antajana, sosiaalityön viitekehykselle oli keskeinen teos Aila-Leena Matthiesin ja Kati Närhen toimittama "Ekososiaalisia oivalluksia" (1998) ja tutkimusanalyysissä tärkeitä olivat J.P.Roosin "Suomalainen elämä" (1987), Matti Kortteisen "Lähiö"(1982) sekä Outi Cavenin "Sujutusta ja pyöritystä" (1999).
  • Karppinen, Ville (2005)
    Tutkimuksen taustaa Suuri osa Suomen väestöstä kuuluu lapsiperheisiin (vuonna 2000 45 %) (Sauli et al. 2001, 23). Vaikka perheiden osuus suomalaisesta väestöstä onkin vielä suuri, on lapsiperheiden määrä alkanut vähentyä. Vuodesta 1990 vuoteen 2000 lapsiperheiden määrä on laskenut noin 28 000:lla. (Valtioneuvoston - - 2002, 41.) Syntyvyys on vähentynyt (Sauli et al. 2001, sit. Kartovaara & Sauli 2000, 25) ja lapsettomuus lisääntynyt (Sauli et al. 2001, 26). Vuonna 2000 35-vuotiaista naisista 25 % oli lapsettomia (Valtioneuvoston - - 2002, 5). Myös perheen rakenteessa on tapahtunut 1990-luvulla muutoksia; vaikka yleisimmän perhetyypin muodostaa edelleen aviopari ja 1-2 lasta, ovat avioliitot vähentyneet ja avoliitot lisääntyneet (Sauli et al. 2001, 24). 1ja 2-lapsisten perheiden määrä on vähentynyt ja 3-4-lapsisten lisääntynyt. Avoparista ja lapsista muodostuvan perhetyypin määrä on kasvanut vuodesta 1990 vuoteen 2000 35 220:llä. Myös yksinhuoltajien ja uusperheiden määrä on lisääntynyt. Vuonna 2000 perheitä, joihin kuului äiti ja lapsia, oli 25 035 enemmän kuin vuonna 1990. Isän ja lasten muodostamien perheiden määrä vuosina 1990-2000 on kasvanut 3 841:llä (Valtioneuvoston - - 2002, 41-42.) Perhe myös muodostetaan melko myöhään; ensisynnyttäjien keski-ikä oli vuonna 2000 keskimäärin 27,6 vuotta (mt., 4). Tähän on nähty syyksi "opiskeluaikojen venyminen sekä pätkätöistä johtuva nuorten perheiden, erityisesti naisten, taloudellisen aseman epävarmuus" (mt., 39). Tiivistelmän Laati jälkikäteen EP
  • Nousiainen, Kirsi (2004)
    Tutkimuksen tavoitteena on vastata kysymykseen: Miten naisen identiteetti rakentuu äitinä lapsen asuessa isän luona. Tämä tapahtuu 18 naisen suullisesti haastattelussa tuotettujen elämänkertomuksien ja kolmen naisen ryhmässä kirjoittamien muistojen avulla. Tutkimus kiinnittyy sosiaalityön oppialaan sekä feministisen tutkimuksen perinteeseen. Sen myötä tutkimuksella on emansipatorinen, naisten sosio-kulttuurista asemaa uudelleen rakentava ulottuvuus. Tutkimuksen tieteenteoreettisina lähtökohtina ovat hermeneuttinen, fenomenologinen ja narratiivinen lähestymistapa. Hermeneuttis-fenomenologinen lähestymistapa kiinnittää tutkimuksen ymmärtävään, tulkitsevaan ja yksittäisille kokemuksille merkityksiä etsivään tutkimusperinteeseen. Narratiivisuus ilmentää aineistojen luonteen ymmärtämistä tässä tutkimuksessa. Aineiston analyysi on tehty lähiluvun menetelmällä. Lähiluku viittaa analyysitapaan, jossa useiden litteroidun tekstin luku- tai äänitteiden kuuntelukertojen kautta etsitään ja löydetään uusia temaattisia aineksia ja tulkintoja. Lähtökohtana analyysille on ollut identiteetin käsitteen ymmärtäminen sosiaalisessa vuorovaikutuksessa muotoutuvana. Taustalla on ajatus ihmisestä holistisena kokonaisuutena, jossa ruumiillisuus, tajunnallisuus ja situationaalisuus ovat läsnä yhtäaikaisesti. Identiteetin käsitettä lähestytään sosiaalisesti rakentuneena, jolloin ihminen ymmärretään ymmärtää ihmisen aktiivisena ruumiillisena toimijana laajassa ekosysteemissä. Vuorovaikutus ihmisen ja hänen elinympäristönsä kanssa ilmenee kolmessa eri suhteessa. Näitä ovat todellisuutta muuttavat suhteet, eli materiaalisen ympäristön kanssa tapahtuva vuorovaikutus, symbolista kommunikaatiota hyödyntävät suhteet sekä valtasuhteet. Analyysi ja tutkimuskertomus rakentuvat tilan käsitteen varaan. Tila on läsnä aineistossa sekä konkreettisina, mentaalisina tai abstrakteina ja metaforisina määritelminä. Identiteettin rakentuminen hahmotetaan tilallisina ulottuvuuksina, jotka ovat läsnä yhtäaikaisesti. Nämä ulottuvuudet ovat kulttuurinen, myyttisiä piirteitä saava tila, relationaalinen, ihmisten keskinäisestä vuorovaikutuksesta syntyvä tila, koti koettuna ja elettynä tilana, refleksiivinen, omiin minämäärittelyihin nyt ja tulevaisuudessa kiinnittyvä tila sekä moraalitunteiden tila. Lapsistaan erillään asuvien naisten äitiysidentiteetti rakentuu ristiriitaisessa tilassa. He kokevat itse olevansa hyviä äitejä. He rakentavat äitiysidentiteettiään välittämisen, vastuun ja huolenpidon etiikan mukaisesti. He tulevat kuitenkin lähiympäristössään leimatuiksi ja heitä syyllistetään lasten jättämisestä. Äidit ovat useimmiten joutuneet tyytymään vapaaehtoisestikin ratkaisuun, jota he eivät ole halunneet. Merkittäväksi äitiysidentiteetin rakentamisen kannalta nousi yhtäältä parisuhde lasten isään. Suurimalla osalla naisista on ollut väkivaltainen puoliso, joka on hallinnut yhteistä kotia ja rajannut äidin tilaa. Toisaalta eron jälkeinen kiinteä yhteys lapseen rakentaa hyvän äidin identiteettiä. Tämä tapahtuu siitä huolimatta, että naiset kokevat syyllisyyttä siitä, että eivät voi huolehtia lapsen arjen tarpeista. Tutkimuksen äidit rakentavat identiteettiään vahvuuden ja murtumisen muodostamassa paradoksaalisessa tilassa.
  • Nousiainen, Kirsi (Helsingin yliopisto, 2004)
  • Rehtonen, Terhi (2013)
    Julkisen vallan antaman tuen muodot lapsiperheille vaihtelevat maittain. Tukea voidaan antaa perheille verotuksen välityksellä joko perheverotuksen tai erilaisten verovähennysten muodossa. Toinen tapa tukea perheitä on antaa suoria tulonsiirtoja, joka on Pohjoismaissa käytössä oleva tapa. Tuensaajan kannalta voidaan esittää, että tuen antotavalla ei tuensaajalle ole merkitystä. Samoin maksajan kannalta voidaan esittää, että maksajalle ei ole merkitystä antaako hän tuen suoraan euromääräisenä vai verotuksen välityksellä, jolloin tuen kustannukseksi tulee saamatta jääneet verotulot. Käytännön tasolla ongelmaksi muodostuu, että tuki ja tuen tarvitsijat kohtaavat eri tavalla riippuen valitusta tuen antamisen muodosta. Niin verotuksen kautta tuettaessa kuin suoria tulonsiirtoja käytettäessä syntyy väliinputoajia, jotka eivät annetusta tuesta hyödy tai tuki voi jäädä alkuperäistä tarkoitusta pienemmäksi. Tukemisen muodon valinnassa tulee ottaa huomioon myös yhteiskunnan kompleksisuus. On vaikeata löytää sellaista tapaa perheiden tukemisessa, joka tyydyttäisi kaikkien perheitä ja ottaisi huomioon tasaveroisesti myös muut yhteiskunnan tärkeäksi kokemat tavoitteet. Lapsiperheiden tukemista voidaan oikeuttaa perustuslain (11.6.1999/731) 19 §:n 3 momentilla, jonka mukaan julkisen vallan tulee huolehtia lapsiperheiden tukemisesta. Samalla kuitenkin perustuslain 6 §:n mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia keskenään ja julkisen vallan tulee edistää sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumista. Perustuslakimme jo itsestään asettaa keskenään ristiriidassa olevia tavoitteita lapsiperheiden näkökulmasta. Julkisen vallan toimenpide, joka voi olla positiivinen perheiden kannalta, voi olla negatiivinen ihmisten yhdenvertaisuuden ja miesten ja naisten tasa-arvon näkökulmasta katsottuna. Toteutettavien toimenpiteiden tulisi myös olla sellaisia, että ne aiheuttaisivat mahdollisimman vähän hyvinvointitappiota kokonaisuuden kannalta. Tuen tulisi olla riittävä täyttääkseen tehtävän perheiden tukemisesta, toisaalta se ei kuitenkaan saisi kannustaa ihmisiä jättäytymään kokonaan pois työmarkkinoilta. Tutkimuksessa on keskitytty oikeushistorian kautta tarkastelemaan, miten Suomessa on lapsiperheitä viime vuosisadasta tähän päivään asti tuettu. Toisena seikkana on oikeusvertailun kautta tarkasteltu, miten perheiden tukeminen muissa maissa on toteutettu. Kolmantena asiana tarkastellaan, miten eri tukimuodot asettuvat hyvälle verotukselle asetettuihin vaatimuksiin sekä muualta lainsäädännöstä tuleviin rajoihin. Tutkimuksessa luodaan myös katsaus siihen, miten lapsiperheiden taloudellinen asema on kehittynyt. Selkeä trendi on ollut lapsiperheiden suhteellisen aseman huonontuminen viime vuosikymmeninä. Näin siitäkin huolimatta, että lapsiperheissä työhön osallistumisaste on muuta yhteiskuntaa korkeammalla tasolla.
  • Lähteenmäki, Minna (Helsingin yliopisto, 2013)
    This study examines the daily life of children who seek asylum in Finland and spend their time at reception centres and schools. The objective of the study is to establish how these children's previous experience finds representation in their lives during the asylum-seeking process and how social networks support them. Ethnographic research of childhood proposes to make visible the practices that create limitations and barriers in children's lives. The key concepts and tools applied in the course of this work are ethnicity, citizenship, culture, and change in life. Debates in critical, sociological research of childhood and ethnographic, feminist-oriented research are used as important source materials. The study describes the experience and thoughts of asylum-seeking children between the time of submission of an asylum application and the time of its approval or rejection. The methodology applied is based on the ethnographic study of childhood. The study was conducted at two reception centres and one school. The target group was 18 children, representing seven nationalities and ranging from four to twelve years of age. Most of the data was collected during the academic year 2005 - 2006, and the work was carried out by means of participating observation. The methodology involved ethnographic narrative interviews made with children, parents and employees (12), fairy tales told by the children (59), and pictures drawn by them (38). The study establishes that the asylum seeker centres do, on the one hand, allow the children to express themselves, yet, on the other hand, there is much passive suffering and silence. The fear, uncertainty and discrimination experienced in the past do not subside while the children remain in Finland, however, and the feelings of desolation tend to increase during the asylum-seeking process. The study shows that cramped living conditions, moving from one reception centre to another, poor health of the children and their families, and the commonness of events shocking the community create an atmosphere of anxiety, which prevails in the lives of these children. Extended application processes, long waiting periods for municipal housing, and responsibilities involving housework and caring for family members complicate the lives of the children as do the lack of friends and the sudden departures of friends, once they have been gained. The study reveals that asylum decisions have effects on the lives of all those who are connected in one way or other with the asylum-seekers. It is evident how a positive decision brings hope and a negative decision creates anxiety in the life of each child. The research also shows how the positive representations of home are transferred to the home where the children live during the asylum-seeking process. Depending on the child's experience, home finds representation either in terms human relationships or in terms of place. Children are attached, especially, to family members who live with them during the asylum-seeking process in Finland, and to other children living at the reception centre. Activities at school, pre-school, clubs and organised hobbies, mentors, and social and health services help the children to cope with the asylum-seeking period. Shaping these children's lives is very much about giving them a voice, and through it securing that their rights are respected - or, in the worst case, denying their rights.
  • Simpanen, Tiiu (2005)
    Länsimaat ovat alkaneet vastustaa lapsityövoimaa 1980- luvulta lähtien. Samaan aikaan alan tutkimus on laajentunut ja tieto on lisääntynyt. Tosin lapsityöläisistä ei ole olemassa yhtenäistä tietokantaa. Lapsityöläisiä ovat ne, jotka työskentelevät liian nuorina liian paljon. ILOn mukaan alle 11-vuotiaat eivät saa työskennellä lainkaan, 12-14-vuotiaat saavat tehdä kevyttä työtä ja alle 15-17-vuotiaat saavat tehdä vaaratonta työtä alle 43 tuntia viikossa. Teollistumisen aikaan länsimaissa käytettiin paljon lapsityövoimaa. Perheet tarvitsivat lapsien ansaitseman tulon selviytyäkseen. Tulotason noustessa lapsityövoiman määrä väheni. Nykyään lapsityöläisiä on noin 250 miljoonaa maailmassa. Lasten työnteko on yleisintä köyhissä maissa. Länsimaissa lapsityövoimaa ei nykyään juuri esiinny. Lapsityövoimaa esiintyy eniten Aasian ja Tyynenmeren alueella. Tosin Afrikassa lähes kolmannes lapsista tekee työtä. Suuri osa lapsista tekee maatalous- tai kotitöitä. Lapsityövoiman määrää on vaikea arvioida, koska esimerkiksi kotityö jää kokonaan huomiotta. Kotitaloudessa vanhemmat tekevät lapsen puolesta päätöksen lapsen ajankäytöstä. Useissa malleissa oletetaan, että vanhemmat ovat altruistisia lapsiaan kohtaan. Tutkielmassa selvitetään kirjallisuuskatsauksena, miksi kotitaloudet tarjoavat lapsityövoimaa? Suurimpana syynä lapsityövoiman tarjontaan pidetään köyhyyttä, mikä on kuitenkin saanut kritiikkiä ja on kiistanalainen. Monissa malleissa oletuksena on, että vanhemmat lähettävät lapsensa työmarkkinoille vain, jos perhe ei pysty selviytymään ilman lasten ansaitsemia tuloja. Lasten työskennellessä koulunkäynti kärsii ja lapsen inhimillinen pääoma ei kartu. On todennäköistä, että lapsella ei aikuisena ole varaa kouluttaa omia lapsiaan ja köyhyyskierre jatkuu. Lapsityövoima voidaan kieltää lainsäädännöllä. ILO yhdisti vuonna 1973 kaikki lapsityövoimaa koskevat konventionsa yhdeksi. Vuonna 1999 hyväksyttiin konventio C182, jolla yritetään poistaa lapsityövoiman vaarallisimmat muodot. Onko kieltäminen paras tapa poistaa lapsityövoima? Taloudellinen kasvu vähentää lasten työntekoa. Se on kuitenkin hidas väylä. Jos lapsityövoima kielletään lainsäädännöllä, kotitaloudet menettävät lasten työnteosta saamansa tulot ja niiden taloudellinen asema heikkenee. Jos lapsityövoima kielletään ja köyhiä kotitalouksia ei millään lailla tueta, voivat köyhien kotitalouksien lapset joutua huonompaan asemaan kuin työskennellessään. 1800-luvulla lapsityövoimaa yritettiin rajoittaa lainsäädännöllä. Osa historioitsijoista on sitä mieltä, että lainsäädännöllä ei ollut merkittävää vaikutusta. Tulotason nousu vähensi lasten työntekoa.
  • Korenius, Suvi (Helsingin yliopisto, 2008)
    The importance of open discussion with the adopted child and his parents about adoption and ethnicity is often emphasized in adoption literature (Kirk 1964; Grotevant 1999; Carli & Dalen 1999). The child should have the possibility of constructing a harmonious view of himself, which consists of his history before adoption, ethnicity and the social environment’s conception of him. The purpose of this study was to examine the Finnish adoptive parents’ supportive role in relation to their child’s adoptive and ethnic identity and the social environment’s disposition to the child as witnessed by the parents. The first research problem was to find out how the parents support their child’s adoptive identity formation. The second problem was to find out if the parents want to support the child’s ethnic identity. The third problem was regarding the environment’s disposition to the child and family. The hypothesis was that Finnish adoptive parents are well aware of the problems of adoption and they have been well selected, so they have the aspirations and skills to help their child with his identity formation. The focus of this study was on Finnish parents who had adopted internationally, from whom 58 answers were obtained. The data was collected with an Internet based questionnaire. The questions were mostly qualitative. The analysis was directed by the theory, so that the analysis units were obtained from the main questions of international adoption and identity formation. The results expressed that the adoptive parents want to support their child’s adoption identity. They accept their child’s questions regarding his history, and that they did not want to conceal any details about their child’s life, even if they felt that it was a sensitive issue for them. The main problem was that there was no information available on the child’s history. Contact with the biological parents was almost impossible because there was hardly any information on them. Instead the parents were in contact with the children’s home because they felt that it had an important role as the child’s former home. The parents felt that the child’s birth culture was of importance and they mainly offered aspects of it informally daily. Parents who stressed their child’s Finnish identity were concerned that their child would not form a feeling of being Finnish. However, the majority wished that their child would have a multicultural identity. The parents felt that the environment regarded the child positively and the possibility of upcoming problems was tackled by discussing them beforehand with the child and environment.
  • Vuorenmaa, Elina (2015)
    Tämän Pro Gradu- tutkimuksen tavoitteena on tutkia lapsuuden aikaisten haitallisten kokemusten yleisyyttä ja yhteyttä erilaisiin aikuisuudessa esiintyviin sosiaalisiin ja psyykkisiin ongelmiin ja haasteisiin. Tutkimus on samankaltaisena, samankaltaisin tutkimusasetelmin toteutettu vuonna 2011- 2012 Iso-Britanniassa (McGavock & Spratt 2012, 1-18), joskin juuret tällä tutkimuksella on Pohjois-Amerikassa yhdysvaltalaisen tutkimusyksikön Centers for Disease Control and Preventionin ja Kaiser Permanenten vuonna 1995 aloitetussa, mutta edelleen käynnissä olevassa ACE (Adverse Childhood Experiences)- yhteistyöprojektissa. Lapsuuden aikaisilla haitallisilla kokemuksilla on osoitettu olevan sekä lyhyt- että kauaskantoisia vaikutuksia yksilön fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen sekä erilaisiin sosiaalisiin ongelmiin (Anda ym. 2010, 95). Lapsuudenaikaisilla haitallisilla kokemuksilla on lisäksi yhteys lapsikuolleisuuteen ja ennen aikaiseen mortaliteettiin (Brown ym. 2009, 389). Tutkimustulosten perusteella lapsuuden aikaiset haitalliset kokemukset voivat johtaa useisiin erilaisiin sosiaalisiin ja terveydellisiin ongelmiin. Ongelmien klusterisoitumisessa ongelmat kasaantuvat samoille henkilöille ja perheille ja ongelmia voi esiintyä useilla eri elämänalueilla. (Vincent ym. 1998, 248-151.) ACE- tutkimus on ollut terveys- ja lääketiedepainoista. Sosiaalitieteissä on aiemmin tutkittu yksittäisten lapsuuden ajan kokemusten, kuten päihteidenkäytön tai seksuaalisen hyväksikäytön vaikutuksia myöhempään elämään, mutta ei varsinaisesti lapsuuden ongelmien kasautumisen vaikutuksia. Vasta vuonna 2012 englantilaiset tutkijat käyttivät samaa ACEtutkimuslomaketta ja tutkimusasetelmaa tarkastellessaan lapsuudenaikaisten haitallisten kokemusten yleisyyttä ja yhteyttä sosiaalihuollon palveluihin Pohjois- Irlantilaisten yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa. Iso- Britannialaisessa tutkimuksessa korkeat ACE- tulokset (4/4+) muodostivat riskin sosiaalihuollon asiakkuudelle aikuisiällä ja yksittäisistä lapsuuden aikaisista haitallisista kokemuksista etenkin vanhempien päihde- ja mielenterveysongelmat olivat yhteydessä lasten myöhempään sosiaalihuollon asiakkuuteen. Tämän pro gradu- tutkimuksen tulokset ovat pääosin samansuuntaisia ja vertailukelpoisia Iso-Britanniassa 2012 saatujen ACE- tutkimustulosten kanssa, vaikka tämän aineiston koko aiheuttaakin sen, että tuloksia voidaan pitää ainoastaan suuntaa antavina. Lapsuuden aikaiset haitalliset kokemukset olivat kuitenkin hyvin yleisiä tässä aineistossa, 33,8% raportoi 4 tai yli neljä haitallista kokemusta. Tämän tutkimuksen aineiston mukaan lapsuuden aikaisten haitallisten kokemusten kasautuminen (ACE- tulos 4/4+) vaikuttaa negatiivisesti onnellisuuden kokemukseen aikuisena. Korkeita ACE- tuloksia saaneet henkilöt kokivat lisäksi ympäristön vaikuttaneen heidän ongelmiinsa merkittävästi enemmän kuin pienempiä ACE- tuloksia saaneet, jonka lisäksi he kokivat, että lapsuuden aikaisilla kokemuksilla oli edelleen negatiivinen vaikutus heidän tämän hetkiseen elämäänsä. ACE- tulos 4/4+ saaneilla oli myös korkeampi riski toimeentulotuen asiakkuuteen aikuisiässä. ACE- tutkimus voidaan nähdä osana ”sosiaalisen perimän” tutkimusta. ”Sosiaalinen perimä” on ylisukupolvisten ilmiöiden kokonaisuus, jossa ilmiöt kietoutuvat toisiinsa, kasautuvat ja periytyvät sukupolvelta toiselle sekä perheiden että yhteiskunnan tasolla. (Vilhula 2007, 121–122). Lapsuuden aikaiset haitalliset kokemukset voidaan tulkita negatiiviseksi sosiaaliseksi perimäksi. Jos halutaan katkaista tällaisen negatiivisen sosiaalisen perimän siirtyminen sukupolvelta toiselle, on loogista ajatella, että ennaltaehkäisevä työ kohdistetaan lapsen kehityksen varhaisvaiheisiin ja ennaltaehkäisevä työ kohdistetaan myös riskissä olevien lasten vanhempiin. Näin ollen sosiaalityön käytännöissä kuten myös terveydenhuollon käytännöissä olisi ensisijaisen tärkeää pyrkiä tunnistamaan näitä perheitä ja kohdistamaan preventiiviset interventiot juuri niihin lapsiin, joiden perheissä esiintyy monenlaista kasautuvaa huono-osaisuutta.
  • Mäkinen, Tomi (2004)
    Elämänkaari voidaan toimintakyvyn tarkastelussa jakaa vaiheisiin: lapsuus, nuoruus, aikuisuus ja vanhuus. Elämänkaaren eri vaiheissa eri olosuhteet ovat yhteydessä toimintakykyyn. Tämä tutkielma tarkastelee elämänkaaritutkimuksen näkökulmasta lapsuuden ja aikuisuuden olosuhteiden yhteyttä aikuisuuden fyysiseen ja psyykkiseen toimintakykyyn: missä määrin lapsuuden olosuhteet ovat suoraan yhteydessä aikuisuuden toimintakykyyn ja missä määrin epäsuoraan aikuisuuden olosuhteiden toimiessa välittävinä tekijöinä? Elämänkaaritutkimuksen mukaan kolme erilaista mallia voivat selittää lapsuuden olosuhteiden yhteyttä aikuisuuden toimintakykyyn. Latenttimallissa aikuisuuden toimintakyky määräytyy elämänkaaren kriittisten kehitysvaiheiden perusteella. Reittimalli korostaa sitä, että lapsuuden olosuhteet antavat vain suunnan toimintakyvyn kehitykselle, ja myös aikuisuuden olosuhteet voivat vaikuttaa toimintakykyyn. Kumulatiivisen mallin mukaan olosuhteiden kasautuminen elämänkaaren aikana vaikuttaa toimintakykyyn. Tässä tutkielmassa elämänkaarinäkökulman käyttö keskittyy erityisesti lapsuuden olosuhteisiin. Aikuisuuden olosuhteet toimivat pääosin vakioitavina taustatekijöinä. Tutkimusaineiston muodosti Helsingin kaupungin henkilöstön terveystutkimuksen (Helsinki Health Study) terveyskyselyaineisto. Perusjoukko koostui kaupungilla päätoimisesti vuosina 2000 ja 2001 työskennelleistä 40-, 45-, 50-, 55- ja 60-vuotiaista naisista ja miehistä. Kyselyyn vastanneista naisia oli 80 prosenttia ja vastausprosentti oli 68 prosenttia. Lapsuuden olosuhteina tarkasteltiin yksittäisiä lapsuuden olosuhteita ja vanhempien koulutusta. Yksittäiset lapsuuden olosuhteet sisälsivät henkilön pitkäaikaissairauden, isän tai äidin kuoleman, vanhempien eron, isän tai äidin mielenterveysongelman ja alkoholiongelman sekä perheen taloudelliset vaikeudet. Aikuisuuden olosuhteisiin kuuluivat henkilön oma koulutus, ammattiasema ja siviilisääty. Toimintakykyä arvioitiin SF-36:n fyysisen ja psyykkisen komponenttisumman avulla. Tutkimusmenetelminä käytettiin väestötutkimukseen soveltuvia tilastollisia menetelmiä: ristiintaulukointia ja logistista regressioanalyysia. Logistisessa regressioanalyysissä käytettiin elaboraatiota. Vanhempien matalalla koulutuksella oli naisilla itsenäinen yhteys aikuisuuden huonoon psyykkiseen toimintakykyyn, sen jälkeen kun yksittäiset lapsuuden olosuhteet oli huomioitu. Myöskään aikuisuuden olosuhteet eivät vaikuttaneet tähän yhteyteen. Yksittäisten lapsuuden olosuhteiden ja aikuisuuden huonon fyysisen ja psyykkisen toimintakyvyn välillä todettiin myös mahdollinen latentti yhteys. Naisilla ja miehillä lapsuuden pitkäaikaissairaus, isän tai äidin mielenterveysongelma ja perheen taloudelliset vaikeudet olivat suoraan yhteydessä aikuisuuden fyysiseen ja psyykkiseen toimintakykyyn vanhempien koulutuksen, henkilön oman koulutuksen, ammattiaseman ja siviilisäädyn huomioimisen jälkeen. Vanhempien koulutuksen ja aikuisuuden huonon fyysisen toimintakyvyn välillä todettiin naisilla myös mahdollinen reittimallin mukainen epäsuora yhteys. Vanhempien koulutuksen yhteys aikuisuuden huonoon fyysiseen toimintakykyyn välittyi henkilön oman koulutuksen kautta. Tulokset viittaavat siihen, että terveys- ja yhteiskuntapolitiikan pitäisi toimintakyvyn edistämispyrkimyksissä huomioida huonojen lapsuuden olosuhteiden aikuisuuteen asti ulottuva vaikutus. Aikuisuuden olosuhteista myös henkilön omalla koulutuksella voi olla tärkeä merkitys toimintakyvylle.
  • Koponen, Anna-Katariina (2014)
    Objectives. The aim of this Master's thesis is to find out kindergarten educators understanding of childhood sex and gender and its diversity. The focus of this study is to find out what kind of conceptions kindergarten educators have about sex and gender and how it forms. The goal is also to find if kindergarten educators produce gendered conceptions in their open answers and what kind of information they have considering sex, gender and its diversity. This study also develops ways of how educators can support children sexual identity. It also raises awareness of childhood sex and gender diversity, childhood sexuality, as well as addresses the childhood sex education. Previous studies show that early childhood education has gendered activities. Methods. Methodological studies were characterized by Grounded theory procedures and the phenomenographic research. Analysis was carried out inductively. Quantitative research results support the qualitative results. Research material consisted of a part of the Väestöliitto (Family Federation) commissioned survey in 2013 (see. Appendix 1). From this questionnaire two open questions were chosen. They are: question A (n = 271) “What do you think about that child’s sex is encrypted from the child and the environment prior to school age? Do you have any experience of that?” and question B (n = 289) “Tell your experience with whether or not the children's can play, as well as the so-called own sex play and so-called opposite sex plays (for example, boys get to play pirates, as well as the princesses).” The responses were analyzed with Atlas.ti 7.0 (Qualitative Data analyzis) program. Results and conclusions. On the basis of kindergarten educator responses, Sex - Gender conceptions consisted of a total of three Core Categories. Conception of gender was not possible to find out from all of the answers. In the question A, there were three different conceptions of how Sex and Gender is formed: Core Category 1 Sex is a biological fact that determines gender identity "SBM" n = 87/147. Core Category 2 Sex is a biological fact, but gender is built socially, and is the child's own experience "SBIS" n = 56/147 and Core Category 3 Biological sex can be encrypted if the birth of the child's sex is unclear, when Sex and Gender are formed by child's own experience "SSPE" n = 4/147. In the question B, the gender conceptions of educators are Core Category 1 "SBM" n = 100/269 and Core Category 2 "SBIS" n = 169/269. Gender perceptions vary depending on the open question. The study suggests that educators need more information about gender diversity, childhood sexuality and sex education.
  • Leimi, Lilli (2010)
    Tutkielma kuvaa lapsuusiän kantasolusiirtojen merkittävimmät tulokset ja komplikaatiot keskeisissä tautiryhmissä modernin hoidon aikakaudella HUS:ssä. Aineistona on HUS:n Lasten ja nuorten sairaalan veri- ja syöpätautien sekä kantasolusiirtoyksikön potilaista kerätty, vuonna 1993 perustetun ProLapsi-rekisterin sisältämä kliininen kantasolusiirtoaineisto vuosilta 1993-2006. Aineisto sisältää runsaat 90% Suomessa tehdyistä lasten allogeenisista kantasolusiirroista (n=233) sekä kaikki HUS:in autologiset siirrot (n=117) ko. aikajaksolla. Tutkielma on toteutettu kvantitatiivisia tutkimusmenetelmiä käyttäen. Suurin allogeenisen kantasolusiirron saaneiden potilaiden diagnoosiryhmä oli akuutti lymfoblastileukemia, ja suurin autologisen kantasolusiirron saaneiden ryhmä neuroblastoomapotilaat. Allogeenisista kantasolusiirroista 38% tehtiin HLA-identtiseltä sukulaisluovuttajalta ja 53% rekisteriluovuttajan soluilla. Kumulatiivinen kokonaisselviytyminen oli merkitsevästi parempaa sukulaisluovuttajan soluilla tehdyissä siirroissa kuin rekisteriluovuttajan (p=0,003). Allogeenisen kantasolusiirron saaneista potilaista 71% sai jonkin asteisen akuutin ja 42% kroonisen käänteishyljinnän (GVHD). Sekä akuutin että kroonisen GVHD:n vaikeus puolestaan korreloi kuolleisuuteen. Allogeenisen kantasolusiirron pitkäaikaisvaikutusta arvioitiin seurantatietojen perusteella. 58%:lla elämänlaatu arvioitiin normaaliksi, 35%:lla hieman rajoittuneeksi ja 7%:lla heikoksi.
  • Rantanen, Elina (2008)
    Tutkimuksessa tarkastellaan sitä, millaisia kotiin liitettyjä odotuksia on luettavissa naisten kirjoittamista omaelämäkerrallisista kotikertomuksista. Kodin käsitteessä yksilöllinen ja sosiaalinen kietoutuvat toisiinsa. Tutkimuksen tavoitteena on ennen kaikkea osallistua keskusteluun siitä, minkälaisia yhteisesti jaettuja merkityksiä annetaan kodille suomalaisessa yhteiskunnassa 2000-luvulla. Tutkimusongelma on sekä metodologinen että empiirinen Aineisto muodostuu yhdeksästä 1950-luvulla syntyneen suomalaisen naisen kirjoittamasta kotikertomuksesta. Kertomukset ovat omaelämäkerrallisia ja niissä kuvataan ja arvioidaan kotia monipuolisesti elämän eri vaiheissa. Kertomukset on valikoitu Kodin paikantaminen -tutkimushankkeen ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkiston järjestämän Kotini -kirjoituskeruun tuottamasta aineistosta. Metodologisesti lähdetään siitä, että kieli on sosiaalista, että kieli välittää sosiaalisia merkityksiä. Tutkimusmenetelmänä on odotusanalyysi. Näistä lähtökohdista aineisto nähdään narratiivisesti jäsentyneinä kertomuksina. Ajatuksena on, että kiinnittämällä huomio kirjoittajien tekemiin kerronnallisiin ja kielellisiin valintoihin päästään tarkastelemaan kodin yhteisesti jaettuja merkityksiä. Tutkimuksessa on luettu aineistoa odotusanalyysia hyödyntäen eri etäisyyksiltä, jolloin empiirisestä aineistosta paikantuu kotiin liitettyjä odotuksia. Odotukset eivät ole normatiivisia, vaan yhteisesti jaettuja mahdollisia kertomuksia, joiden avulla kertoja pyrkii tekemään yksilöllisen elämänsä kulun lukijalle ymmärrettäväksi. Aineistosta paikantuu kolme keskeistä kotielämäkertoja kokonaisuuksina jäsentävää odotusta. Ensinnäkin lapsuuskodilla näyttää olevan erityinen asema kotielämäkerran kokonaisuudessa. Tämä näyttäisi olevan aineiston kotielämäkertojen vanhimpia konventioita. Toiseksi kertojat jäsentävät aikuisiän kodeista kertomaansa perinteisen suomalaisen asumisuran – lapsuuskodista edetään perhevaiheeseen ja lasten kasvaessa muutetaan pienemmästä asunnosta suurempaan – odotusarvoista etenemistä vasten. Kolmanneksi kertomusten omaelämäkerrallisen reflektion taustalta on luettavissa kysymys; Miten tähän on tultu? Se, miten kertojat arvioivat nykyisiä kotejaan ja suhteuttavat menneitä kotejaan ja niihin liittyneitä elämäntapahtumia nykyhetkeen, avaa näkökulmia siihen, minkälaisessa tilanteessa kertomukset on kirjoitettu. Analyysia tarkennetaan tutkimusta jäsentävien ylätason odotusten sisällä aineistossa merkittävinä näyttäytyviin teemoihin. Koti näyttäytyy aineistossa esimerkiksi paikkana, jota arjen naisisiksi mielletyt kotityöt pitkälti määrittävät. Kotielämäkerran aika näyttäytyy aineistossa hidastavana ja venyvänä, mitä selitetään yhtäältä juonentamisen luovalla ajalla ja toisaalta sillä, että yhteisesti jaetuista odotuksista poikkeavat yksilöllisen elämän käänteet ja ratkaisut vaativat enemmän perusteluja kuin odotusten mukaiset. Menetelmällisissä kysymyksissä tutkimuksessa on sovellettu kertomuksista kiinnostuneiden lingvistikkojen William Labovin ja Deborah Tannenin ajatuksia sekä sitä, miten Anni Vilkko ja Matti Hyvärinen ovat soveltaneet heidän ajatuksiaan omaelämäkerrallisen aineiston analyysiin. Kodin käsitteen määrittelyyn ovat vaikuttaneet eniten Kimberly Dovey, Mary Douglas ja Anni Vilkko.
  • Kiiski, Annu (2009)
    Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on institutionaalinen lapsuus ja lapsuuskäsitysten rakentuminen koulukontekstissa. Tutkimuskysymys nousee lapsuuden muuttumista ja institutionaalistumista koskevasta sosiologisesta keskustelusta. Yhteiskunnalliset muutokset vaikuttavat lapsuuskäsityksiin, koska nämä ovat vastavuoroisessa suhteessa keskenään, ja tulevat kosketuksiin elävien lasten kanssa lapsuuden instituutioiden kautta. Tutkielmani pohjaa "uuteen" lapsuuden sosiologiseen tutkimukseen, joka näkee lapset erityislaatuisina toimijoina ja osana yhteiskuntaa. Kysyn tutkielmassani minkälaisia lapsuuskäsityksiä kahden erilaisen koulukulttuurin sosiaaliset ja opetuskäytännöt rakentavat ja muokkaavat. Tutkimuksen empiirinen aineisto on kerätty steinerkoulun ja peruskoulun toisella luokalla neljän viikon aikana etnografisin menetelmin. Koulujen taustalla vaikuttavat erilaiset pedagogiikat, kouluinstituutio, opetussuunnitelmat ja opettajien henkilökohtainen vaikutus. Lapset olivat molemmissa luokissa ikähaarukaltaan 8-9 vuotiaita. Pääosan aineistostani muodostaa osallistuvan havainnoinnin kautta saadut kenttämuistiinpanot. Olen käyttänyt aineiston analyysissa vertailevan tapaustutkimuksen tapausorientoitunutta suuntausta. Analyysin perusteella syntyi kuva eroista tutkimuskoulujen sosiaalisissa ja opetuskäytännöissä, jotka heijastuvat lapsuuskäsityksistä ja lapsuuskäsityksiin. Tila ja aika, kompetenssit ja kehollisuus poikkesivat kouluissa toisistaan. Steinerkoulussa tila ja aika olivat avoimempia muutoksille, kykykäsitykset pohjautuivat eri tahtiin eteneviin ja erilaisissa asioissa vahvoilla oleviin lapsiin. Peruskoulussa tila ja aika olivat suhteellisen järjestyneitä, ja arvostelukäytäntöjen vaikutukset ja samantahtisuus lasten toiminnoissa tulivat esille. Kehollisuus taas toimi steinerkoulussa osana pedagogista näkemystä oppimisesta, kun taas peruskoulussa kehollisuutta hillittiin oppimisen aikana.