Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 10355-10374 of 24298
  • Kontinen, Tiina (Helsingin yliopisto, 2007)
    Non-governmental organisations (NGOs) have gained an important role in development co-operation during the last two decades. The development funding channelled through NGOs has increased and the number of NGOs engaged in development activities, both North and South, has been growing. Supporting NGOs has been seen as one way to strengthen civil society in the South and to provide potential for enhancing more effective development than the state, and to exercise participatory development and partnership in their North-South relationships. This study focuses on learning in the co-operation practices of small Finnish NGOs in Morogoro, Tanzania. Drawing on the cultural-historical activity theory and the theory of expansive learning, in this study I understand learning as a qualitative change in the actual co-operation practices. The qualitative change, for its part, emerges out of attempts to deal with the contradictions in the present activity. I use the concept of developmental contradiction in exploring the co-operation of the small Finnish NGOs with their Tanzanian counterparts. Developmental contradiction connects learning to actual practice and its historical development. By history, in this study I refer to multiple developmental trajectories, such as trajectories of individual participants, organisations, co-operation practices and the institutional system in which the NGO-development co-operation is embedded. In the empirical chapters I explore the co-operation both in the development co-operation projects and in micro-level interaction between partners taking place within the projects. I analyse the perceptions of the Finnish participants about the different developmental trajectories, the tensions, inclusions and exclusions in the evolving object of co-operation in one project, the construction of power relations in project meetings in three projects, and the collision of explicated partnership with the emerging practice of trusteeship in one project. On the basis of the empirical analyses I elaborate four developmental contradictions and learning challenges for the co-operation. The developmental contradictions include: 1) implementing a ready-made Finnish project idea vs. taking the current activities of Tanzanian NGO as a starting point; 2) gaining experiences and cultural interaction vs. access to outside funding; 3) promoting the official tools of development co-operation in training vs. use of tools and procedures taken from the prior activities of both partners in actual practice; and 4) asymmetric relations between the partners vs. rhetoric of equal partnership. Consequently, on the basis of developmental contradictions four learning challenges are suggested: a shift from legitimation of Finnish ideas to negotiation, transcending the separate objects and finding a partly joint object, developing locally shared tools for the co-operation, and identification and reflection of the power relations in the practice of co-operation. Keywords: activity theory; expansive learning; NGO development co-operation; partnership; power
  • Korpela, Laura (Helsingin yliopisto, 2013)
    Tavoite: CLIL, sisältöpainotteinen kieltenopetus, on yleistynyt Suomessa 1980-luvulta lähtien. Sillä viitataan opetusmuotoon, jossa sisältöjä opiskellaan vieraalla kielellä. Vieras kieli on sekä oppimisen kohde että väline. CLIL voidaan toteuttaa joko pelkkänä sisällönopetuksena tai siten, että oppilaat osallistuvat myös formaaliin kielenopetukseen. Oppimistulokset ovat olleet rohkaisevia niin kielen- kuin sisällönoppimisen osalta. Vieraan kielen rakenteiden ja kieliopin hallinnan on kuitenkin todettu olevan CLIL-oppilailla heikompaa kuin perinteisesti kieltä opiskelleilla oppilailla. Aiemmista tutkimuksista monet on tehty ympäristöissä, joissa CLIL-oppilaat eivät osallistu lainkaan formaaliin kohdekielen opetukseen. Tämä tutkimus pyrkii selvittämään, onko oppilasryhmien kieliopin hallinnassa eroja sellaisessa ympäristössä, jossa CLIL-oppilaat ovat osallistuneet alusta lähtien myös formaaliin kielenopetukseen, sillä tutkimusten mukaan tämä tukee kielen rakenteiden omaksumista. Tutkimuksen tarkoitus on analysoida, kuvailla ja tulkita mitä eroja on CLIL-oppilaiden ja perinteisesti kieltä opiskelleiden oppilaiden englannin kieliopin hallinnassa. Tutkimuskohteena ovat sekä implisiittinen kielitaito että tuottamistaidot kirjoitetussa kielessä. Tutkimuksen perimmäisenä tavoitteena on lisätä tietoa vieraan kielen oppimisen luonteesta ja haasteista CLIL-kontekstissa sekä CLIL-opetuksen kehitystarpeista. Tutkimusmenetelmät: Tutkimuksen vastaajina oli yhteensä 30 alakoulun oppilasta, joista 14 kävi kaksikielistä (CLIL) viidettä luokkaa ja 16 suomenkielistä kuudetta luokkaa. Kyseessä oli tapaustutkimus. Aineisto kerättiin keväällä 2013 kahdeksansivuisen kielikokeen avulla. Kielikokeen neljä osiota mittasivat implisiittistä kielitaitoa, rakenteiden hallintaa sekä kirjallisia tuottamistaitoja. Aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin SPSS-ohjelman avulla. Lisäksi oppilaiden tuottamat virheet käännöstehtävässä ja luovissa kirjoitelmissa analysoitiin kuvailevan virheanalyysin menetelmällä. Tulokset: Tulokset osoittivat, että CLIL-oppilaiden implisiittinen kielitaito ja kirjalliset tuottamistaidot englannin kielessä olivat kokonaisuudessaan paremmat kuin suomenkielisen luokan oppilailla. CLIL-oppilailla oli parempi implisiittinen kieliopin hallinta ja englannin rakenteiden tuntemus, ja he tuottivat virheettömämpää ja idiomaattisempaa tekstiä niin käännöstehtävässä kuin luovassa kirjoitelmassa. Virheanalyysi osoitti, että suomenkielisen luokan oppilailla oli taipumus käyttää CLIL-oppilaita yleisemmin puutteellisia (omissions) tai virheellisiä rakenteita (false concepts hypothesized), virheellisiä yleistyksiä (overgeneralizations) ja suomen kielen sanajärjestystä (transfer from L1). Molemmat ryhmät tekivät yleisesti prosessointiongelmista (processing problems) johtuvia virheitä, mutta CLIL-oppilailla nämä juontuivat selvemmin sanojen ääntämisasusta, minkä voi tulkita osoitukseksi suuremmasta suullisesta altistuksesta kohdekielelle. Aineisto osoitti myöskin, että CLIL-oppilaat olivat englannin taitotasoltaan suomenkielisten luokkien oppilaita homogeenisempi ryhmä. Tämä voi johtua paitsi toimivasta CLIL-opetuksesta, suuremmasta päivittäisestä altistuksesta kohdekielelle, kuin myös soveltuvuuskokeesta, jonka perusteella CLIL-oppilaat valikoidaan kaksikielisille luokille. Kaiken kaikkiaan tutkimustulokset osoittivat, että kohdekielen oppimistulokset ovat lupaavia sellaisessa CLIL-opetuksessa, jossa yhdistetään sisällönopetusta ja formaalia kohdekielen opetusta.
  • Ryynänen, Max (Helsingin yliopisto, 2009)
    Learning from Venice is a philosophical learning diary on what a highly original city can teach urban aesthetics. Throughout history, classical cities have been interpreted and experienced in various ways. But aesthetics has never been accentuated as much as today. Venice has been an important center of commerce, a naval power, and it has had a lot of influence in arts and culture. But in our days it is a tourist trap and a cluster of so called world heritage. The development of tourism is the main reason for the fact that many old cities have become venues for leisure and entertainment, sometimes so that everyday life itself has been pushed to the margins. There is a lot one can learn by studying the history of the aesthetic appreciation of a city. Sometimes the way a city has been enjoyed has changed following the development of traffic. In Venice water buses have replaced the slow and silent gondolas, and since the building of the railway tourists have been approaching the city from a new direction, so that her façade which was built for seafarers has almost become forgotten. There are also themes of change and mobility which are peculiarly Venetian. What is the nature of a city where there are more tourists than inhabitants? And how does one experience a city where water dominates? These questions, and many more, are discussed in Learning from Venice, and side by side with applied aesthetics, the work of philosophers like Walter Benjamin, Gianni Vattimo, and John Dewey, among many others, enter a dialogue with this extraordinary city. Themes discussed include also e.g. walking, surface and depth, Venice as kitsch, and Venice as a museum.
  • Lindgren, Jussi T (Helsingin yliopisto, 2008)
    The paradigm of computational vision hypothesizes that any visual function -- such as the recognition of your grandparent -- can be replicated by computational processing of the visual input. What are these computations that the brain performs? What should or could they be? Working on the latter question, this dissertation takes the statistical approach, where the suitable computations are attempted to be learned from the natural visual data itself. In particular, we empirically study the computational processing that emerges from the statistical properties of the visual world and the constraints and objectives specified for the learning process. This thesis consists of an introduction and 7 peer-reviewed publications, where the purpose of the introduction is to illustrate the area of study to a reader who is not familiar with computational vision research. In the scope of the introduction, we will briefly overview the primary challenges to visual processing, as well as recall some of the current opinions on visual processing in the early visual systems of animals. Next, we describe the methodology we have used in our research, and discuss the presented results. We have included some additional remarks, speculations and conclusions to this discussion that were not featured in the original publications. We present the following results in the publications of this thesis. First, we empirically demonstrate that luminance and contrast are strongly dependent in natural images, contradicting previous theories suggesting that luminance and contrast were processed separately in natural systems due to their independence in the visual data. Second, we show that simple cell -like receptive fields of the primary visual cortex can be learned in the nonlinear contrast domain by maximization of independence. Further, we provide first-time reports of the emergence of conjunctive (corner-detecting) and subtractive (opponent orientation) processing due to nonlinear projection pursuit with simple objective functions related to sparseness and response energy optimization. Then, we show that attempting to extract independent components of nonlinear histogram statistics of a biologically plausible representation leads to projection directions that appear to differentiate between visual contexts. Such processing might be applicable for priming, \ie the selection and tuning of later visual processing. We continue by showing that a different kind of thresholded low-frequency priming can be learned and used to make object detection faster with little loss in accuracy. Finally, we show that in a computational object detection setting, nonlinearly gain-controlled visual features of medium complexity can be acquired sequentially as images are encountered and discarded. We present two online algorithms to perform this feature selection, and propose the idea that for artificial systems, some processing mechanisms could be selectable from the environment without optimizing the mechanisms themselves. In summary, this thesis explores learning visual processing on several levels. The learning can be understood as interplay of input data, model structures, learning objectives, and estimation algorithms. The presented work adds to the growing body of evidence showing that statistical methods can be used to acquire intuitively meaningful visual processing mechanisms. The work also presents some predictions and ideas regarding biological visual processing.
  • Kääriäinen, Matti (Helsingin yliopisto, 2004)
  • El-Najjar, Nahed (Helsingin yliopisto, 2010)
    Colorectal cancer (CRC) is a major health concern and demands long-term efforts in developing strategies for screening and prevention. CRC has become a preventable disease as a consequence of a better understanding of colorectal carcinogenesis. However, current therapy is unsatisfactory and necessitates the exploration of other approaches for the prevention and treatment of cancer. Plant based products have been recognized as preventive with regard to the development of colon cancer. Therefore, the potential chemopreventive use and mechanism of action of Lebanese natural product were evaluated. Towards this aim the antitumor activity of Onopordum cynarocephalum and Centaurea ainetensis has been studied using in vitro and in vivo models. In vitro, both crude extracts were non cytotoxic to normal intestinal cells and inhibited the proliferation of colon cancer cells in a dose-dependent manner. In vivo, both crude extracts reduced the number of tumors by an average of 65% at weeks 20 (adenomas stage) and 30 (adenocarcinomas stage). The activity of the C. ainetensis extract was attributed to Salograviolide A, a guaianolide-type sesquiterpene lactone, which was isolated and identified through bio-guided fractionation. The mechanism of action of thymoquinone (TQ), the active component of Nigella sativa, was established in colon cancer cells using in vitro models. By the use of N-acetyl cysteine, a radical scavenger, the direct involvement of reactive oxygen species in TQ-induced apoptotic cells was established. The analytical detection of TQ from spiked serum and its protein binding were evaluated. The average recovery of TQ from spiked serum subjected to several extraction procedures was 2.5% proving the inability of conventional methods to analyze TQ from serum. This has been explained by the extensive binding (>98%) of TQ to serum and major serum components such as bovine serum albumin (BSA) and alpha-1-acid glycoprotein (AGP). Using mass spectrometry analysis, TQ was confirmed to bind covalently to the free cysteine in position 34 and 147 of the amino acid sequence of BSA and AGP, respectively. The results of this work put at the disposal for future development new plants with anti-cancer activities and enhance the understanding of the pharmaceutical properties of TQ, a prerequisite for its future clinical development.
  • Eskelinen, Helena (Helsingin yliopisto, 2006)
    Tutkielman aiheena on ekfrasis Gabriele D'Annunzion romaanissa Il Piacere (1889). Lähtökohtana on selvittää, millaisissa muodoissa ekfrasis esiintyy romaanissa sekä miten ekfrasis vaikuttaa teoksen tulkintatradition esille tuomaan tematiikkaan. Pyrkimyksenä on myös selkeyttää ekfrasiksen käsitettä, jonka ongelmana ovat sanaan eri aikakausina liitetyt eri merkitykset. Tärkeimpiä lähdeteoksia ovat James A.W. Heffernanin Museum of Words (1993) ja W.J.T. Mitchellin Picture Theory (1994), Marinella Cantelmon Il Piacere dei leggitori: D'Annunzio e la comunicazione letteraria (1996) sekä John Hollanderin artikkeli "The Poetics of Ekphrasis" (1988). Tutkielman avainkäsitteenä on Heffernanin määritelmä, jonka mukaan ekfrasis on sanallinen esitys kuvallisesta esityksestä. Määritelmää sovellettaessa on otettu huomioon representaatiokäsityksen avautuminen, jolloin vastaanottaja, ympäristö etc. ovat osa esitystä. Korpuksen muodostavat tapahtumaympäristöä, taideteoksia, esineistöä ja henkilöhahmoja kuvaavat ekfrastiset katkelmat. Luokittelussa toimivat alakäsitteinä Valerie Robillardin kuvaileva, attributiivinen ja assosiatiivinen ekfrasis sekä Tamar Yacobin ekfrastinen vertaus. Analyysi osoittaa, että kuvaileva ekfrasis on yleisin, mutta vain kuvitteellisten teosten yhteydessä. Katkelmissa on näkyvissä ekfrasikselle luonteenomainen kerronnallinen impulssi. Ekfrasis osallistuu tunnetun ja uuden elementin vuoropuheluun ankkuroimalla kuvitteelliset taideteokset lukijalle tuttuun ympäristöön, jolloin myös uusi tulee toden kaltaiseksi. Attributiivinen ekfrasis takaa välittömän tunnistettavuuden. Henkilöhahmot, erityisesti keskeiset naishahmot, on määritelty ekfrastisten vertausten kautta. Ekfrasis ilmentää osaltaan naishahmojen vaihdettavuuden tematiikkaa. Kyseessä on myös toiseuden haltuunotto. Kuvallisen viittaussuhteen ansiosta ekfrasis toimii tehokeinona. Tekstuaalisena strategiana ekfrasis luo siteitä tapahtumien välille ja rytmittää teoksen vaiheita. Ekfrastiset katkelmat tarjoavat myös väylän vaihtoehtoiselle tulkinnalle haastamalla tekstin totuuskäsityksen. Kuvallinen ja sanallinen esitys tuovat tekstiin omat merkityksensä, jolloin merkityskenttä laajenee. Il Piacere on intertekstuaalinen kollaasi, jossa kokonaiskuva muodostuu eri elementtien vuorovaikutuksesta. D'Annunzion mielestä kauneus on taiteen ensisijainen tarkoitus, ja ekfrasis retorisena keinona on osa pyrkimystä tavoittaa täydellinen muoto.
  • Suviniitty, Jaana (Helsingin yliopisto, 2012)
    Internationalization is one of the strategic goals of universities and other higher education institutions in Finland. This tends to be transferred to English-medium instruction (EMI) and English degree programs. This "Anglicization has raised concerns and discussion despite its perceived benefits. The aim of this study was to investigate an international Master s Program in the field of engineering and to explore students perceptions of lectures and their comprehension within this Master s Program. These lectures were further examined in order to shed light on what linguistic features used in English as a lingua franca (ELF) lecturing influence students perceptions. This exploratory, descriptive case study takes a phasal approach to obtain a holistic view on this Master s Program. The findings of the study are based on authentic data: video-recorded lecture material, their transcriptions, and surveys. These surveys contain lecture evaluations provided by the students immediately after attending them. Guided by the student evaluations, an analysis based on genre analysis and discourse analysis was conducted to locate the linguistic differences of these lectures. The results indicate that students perception of lectures relates to the use of interactional features regardless of the lecturers perceived English skills. Those lectures students found accessible contained more interactional features than those lectures students found challenging. Additional results, contrary to prior studies, also show that the use of interactional features in native language (Finnish) lecturing is notably lower than in ELF lecturing. Furthermore, the comparison of student achievements when lecturing in the Master s Program was in Finnish with the student achievements from the ELF lectured program showed slightly higher results in the ELF lectured program. Conclusions drawn from these results suggest that when lecturing in a non-native language, lecturers attempt to ensure the audience s comprehension through various linguistic devices, interactional features being one of them. Therefore, ELF lectures do not have an adverse effect on lecture comprehension or course results.
  • Löflund, Mia Maria (2008)
    Valtakunnalinen normiohjaus on muuttunut informaatio-ohjaukseksi joka on vaikuttanut siihen, että vanhustenhuoltoa kehitetään eri tavalla eri kunnissa. Kunnan vanhuspoliittinen strategia sekä kehittämisohjelma ohjaa tänä päivänä vanhustenhuollon kehitystä. Suuri haaste kunnissa on väestön vanheneminen sekä talouden heikkenevä tilanne. Tutkimuksen perusajatuksena on kartoittaa ja paremmin ymmärtää vanhustenhuollon johtajuutta Suomessa. Tarkastelun kohteena ovat julkisen sektorin vanhustenhuollon palvelut ja julkisen sektorin rahoittamat yksityiset vanhusten palvelut. Tarkastelussa tuotiin esille johtajan vaikea asema eri tekijöiden välillä. Henkilökunta, asiakkaat, omaiset, esimiehet poliitikot sekä yksityisen sektorin hallituksen jäsenet asettavat johtajuudelle erilaisia vaatimuksia. Tehokkuus-, kommunikointi- sekä osaamisvaatimusten näkökulmasta olen tarkastellut vanhustyön johtajuutta. Tutkimuskysymykseni on ollut: Mitkä työvälineet vanhustyön johtajuus tarvitsee saavuttaakseen tasapainon eri tekijöiden asettamien vaatimusten välillä. Tutkimuksessa käytin kvalitatiivista lähestymistapaa teemahaastattelemalla kymmenen vanhustyön johtajaa Kymenlaakson maakunnan kymmenestä kunnasta. Näistä kymmenestä johtajasta kahdeksan ovat työssä julkisella sektorilla ja kaksi yksityisellä sektorilla. Aineisto kerättiin kesällä 2006. Tutkimustuloksista havaittiin, että vaikka johtajat ovat saaneet enemmän vastuuta uuden julkisjohtamisen myötä, heidän toimvaltansa on kuitenkin rajoittunut. Johtajat elävät ristiriidassa työn pirstaleisuudesta ja vaatimusten moninaisuudesta johtuen. He eivät kuitenkaan valita. Ajanpuutteen takia he joutuvat tekemään valintoja ja priorisoimaan työtään. Yhteys vanhuksiin sekä hallinnolliset tehtävät hoidetaan voimavarajohtamisen kustannuksella.Tehokkuus- kommunikointi- ja osaamisvaatimukset vaikuttavat johtajuuteen. Tehokkuus- ja kommunikointi vaatimusten välillä voi syntyä epätasapainoa.
  • Löflund, Mia Maria (2008)
    Det att den nationella normstyrningen har ersatts med informationstyrning har lett till att äldreomsorgen utveklas på olika sätt i olika kommuner beroende på kommunens äldrepolitiska strategi och uppgjorda utvecklingsprogram. Utmaningen för kommunerna är att de äldres antal kommer att öka samtidigt som den ekonomiska situationen kommer att försämras. Den övergripande tanken med denna studie är att kartlägga och att ge en bättre förståelse för ledarskapet inom äldreomsorgen i Finland. Jag har undersökt äldreomsorgen både inom den offentliga sektorn och inom den offentligt finansierade privata sektorn. Min arbetshypotes är att ledaren har en svår position mellan olika aktörer. Personal, klienter, klienters anhöriga, chefer, politiker och medlemmar i styrelser inom den privata sektorn är aktörer som ställer krav på ledarskapet. Utgående från effektivitets-, kommunikations- och kompetensperspektivet har jag besvarat min forskningsfråga. Vilka färdigheter kräver ledarskapet inom äldreomsorgen för att nå balans mellan olika aktörers krav? Undersökningen utfördes med kvalitativa temaintervjuer med tio ledare inom äldreomsorgen i tio kommuner i landskapet Kymmenedalen. Av dessa tio ledare arbetade åtta inom den offentliga och två inom den offentligt finansierade privata sektorn.Materialet samlades in sommaren 2006. Forskningsresultatet visar att ledarskapet inom äldreomsorgen påverkas av både effektivitets- och kommunikationskrav samt att ledarskapet kan ses i relation till kompetens. Trots att ledarna via New public management har fått mera ansvar och större befogenheter är deras makt begränsad. Ledarna befinner sig i ett dilemma då arbetet är splittrat och kraven från olika aktörer är många men de klagar inte över att arbetet är outhärdligt. Resultatet visar att kontakten till de äldre och managementuppgifterna prioriteras framom det personalinriktade ledarskapet då tiden inte räcker till. Materialet visar att det är svårt att balansera mellan effektivitets- och kommunikationskraven. Både personal och ledarskapet kan bli i kläm.
  • Montell, Janina Marika (2007)
    Avhandlingen handlar om ledarskapets betydelse för arbetslivskvaliteten. Syftet med uppsatsen är att se vilka faktorer inom arbetslivskvaliteten som påverkas mest av ledarskapet. Faktorerna som används är listade av Drafke & Kossen (1998) och de kan delas in i interna, externa och individuella faktorer. De viktigaste faktorerna ur ledarskapets synvinkel kan sägas vara feedback och erkännande, autonomi, sociala interaktioner, organisationsstruktur och engagemang. Som teori för avhandlingen används Human Resource Management och ett vidareutvecklat perspektiv av HRM som kallas för Strategic Human Resource Management (SHRM).Teorin är relevant för avhandlingen pga. att den fokuserar på arbetslivet och på hur ledarskapet kan förbättra arbetsförhållandena för att öka på arbetslivskvaliteten hos arbetstagarna. De mänskliga resurserna är även av stor vikt i teorin. Sekundäranalysen utgör metoden för den empiriska delen av avhandlingen. Materialet som återanvänds är utvalda delar ur Arbetsministeriets program "Työpoliittinen tutkimusohjelma 2003-2007". Ledarskapet är i fokus i sekundäranalysen och de viktigaste resultat som uppdagades var att ledarskapet borde satsa mer på att ge feedback åt arbetstagarna och lyssna mer till idéer som kommer från en lägre nivå i organisationen. Ledarna borde också ge mer möjligheter åt arbetstagarna att utveckla sina kunskaper, samt leda organisationen genom en demokratisk ledarstil. Ifall ledarskapet satsar på dessa faktorer leder det till en ökad arbetslivskvalitet hos arbetstagarna och därmed även till en ökad prestationsförmåga för organisationen. De viktigaste källorna för avhandlingen utgörs av Juha Antilas undersökning "Työn mielekkyydestä ja mielettömyydestä"(2006), Arbetslivsbarometrarna 2005 & 2006 (sammanfattade av Pekka Ylöstalo) samt Statistikcentralens undersökning "Uhkia ja mahdollisuuksia: työolotutkimusten tuloksia 1977-2003" av Anna-Maija Lehto och Henna Sutela (2004). Även Human Resource Management källor såsom Human Resource Management- a contemporary approach av Beardwell et. al. (2001 & 2004), Human Resource Management- theory and practice av Bratton & Gold (2003), The Human Side of Organizations av Drafke & Kossen (1998) samt Strategic Soft Human Resource Management av Ehrnrooth (2002) är av relevans för avhandlingen.
  • Solala, Kari (Helsingin yliopisto, Elintarvikekemian ja -teknologian laitos, 2009)
    The literature review of this thesis deals with light, different light sources and their properties. LED (Light Emitting Diode) light was specially taken into consideration, because the use of LED lights will increase in general illumination. The literature review also deals with the quality changes of dairy products and potatoes caused by exposure to light. The aim of this study was to search for such a spectral distribution of light which would cause only minor changes in the sensory quality of milk and the surface colour of potatoes. Objective was to also find out if there is a difference between the effects of fluorescent light and LED light on the quality of milk and greening of potatoes. Reduced (1,5 %) fat milk and new potatoes were used as testing materials. The milk in commercial carton board packages was exposed to six different light sources: white fluorescent lamp, white LED and LED of four different colours. The potatoes packed in transparent LDPE (Low Density Poly Ethylene) bags were stored under five different light sources: white fluorescent lamp, white LED and LED of three different colours. The light intensity at the surface of the packages was about 1000 lx in both studies. In the milk study, the effects of light were evaluated with a sensory method using descriptive analysis. In the potato study, the light effects were analysed with colour measurements (avalue) using a spectrophotometer and with surface temperature measurements using a laser thermometer. Sensory evaluation of milk there resulted in few statistically significant differences in the intensity of the attributes between the milks stored under different light sources. Light exposure caused a rapid greening of potatoes in every illumination. According to colour change percentage, the greening order under different lights was: white LED < yellow LED < green LED < turquoise LED < fluorescent light. The potatoes which were stored in dark had no change in their surface colour. The surface temperature of potatoes increased most under white LED and turquoise LED lights. A spectral distribution of light which would have caused less changes in sensory quality of milk than commonly used fluorescent light was not found in this study. The results showed, however, that in addition to blue light which has always been considered the most harmful for milk the red light also caused remarkable quality changes. Based on the results of this study, it could be suggested that under the LED lights the quality of packed milk retained its quality characteristics at least as well as under the fluorescent light. There were differences between the effects of different lights on the greening of potatoes. White and yellow LED light caused less greening of potatoes than the other lights. The strongest greening of potatoes was observed under the fluorescent light.
  • Neffling, Jonna (Helsingin yliopisto, Elintarvikekemian ja - teknologian laitos, 2009)
    Tutkielman kirjallisuuskatsauksessa tarkasteltiin valoa, yleisimpiä valon lähteitä ja valon vaikutuksia elintarvikkeisiin. Erikseen käsiteltiin valon vaikutuksia pakastettujen elintarvikkeiden laatuun. Loisteputkivalon vaikutuksista pakastettuihin elintarvikkeisiin löytyi joitakin aikaisempia tutkimuksia, sen sijaan LED-valon vaikutuksia pakasteisiin ei ollut tutkittu. Lisäksi kirjallisuuskatsauksessa käsiteltiin pakastamisen ja pakkasvarastoinnin vaikutuksia elintarvikkeille, sekä pakkauksen merkitystä pakastamisessa. Tutkimuksen kokeellisen osan tavoitteena oli selvittää, onko loisteputki- ja LED-valoilla erilainen vaikutus pakastettujen elintarvikkeiden laatuun. Pakastettua mansikkaa, katkarapuja, lampaan lihaa ja vaniljajäätelöä altistettiin loisteputki- ja LED-valoille neljän viikon ajan. Lampaan lihaa lukuun ottamatta näytteet pakattiin läpinäkyviin LDPE-pusseihin. Lampaan liha pakattiin vakuumiin PA/PE-kalvoon. Vertailunäytteet pakattiin lisäksi alumiinifolioon. Näytepakkausten pinnoille kiinnitettiin rekisteröivät lämpömittarit. Tuotteiden väri mitattiin spektrofotometrilla viikoittain. Katkaravuista ja lampaan lihasta määritettiin rasvojen hapettumista kuvaava tiobarbituurihappoluku kokeen alussa, sekä kahden ja neljän viikon valoaltistusten jälkeen. Katkarapujen hajua arvioitiin aistinvaraisesti monivertailutestillä. Koulutettu raati arvioi jäätelön hajua ja makua niin ikään monivertailutestillä. Jäätelöä altistettiin valolle myös keltaisen muovikalvon alla herkistimenä toimivan riboflaviinin vaikutuksen selvittämiseksi. Aistinvaraiset arvioinnit tehtiin kahden ja neljän viikon valoaltistusten jälkeen. Tulosten perusteella loisteputkivalolle altistettujen tuotteiden kokonaisvärinmuutos oli suurempi kuin LED-valolle altistettujen tuotteiden. Erityisesti ero oli selkeä läpinäkyvän muovin alla valolle altistetussa jäätelössä. Jäätelön haju ja maku muuttuivat valoaltistusten vaikutuksesta läpinäkyvän ja keltaisen muovikalvon alla. Kokeiden lopputilanteiden aistinvaraisissa arvioinneissa eri valoille altistettujen jäätelöiden maut eivät poikenneet toisistaan tilastollisesti merkitsevästi, mutta hajun osalta LED-valolle neljä viikkoa läpinäkyvän muovikalvon alla altistettu näyte vaikutti poikkeavan enemmän vertailunäytteestä kuin loisteputkivalolle neljä viikkoa altistettu jäätelö. Tutkimuksen perusteella loisteputkivalo vaikutti pakastettujen elintarvikkeiden väriin enemmän kuin LED-valo. Katkarapujen hajun arvioinnin perusteella ei voitu sanoa, että valonlähteiden vaikutuksilla olisi ollut eroa. Lampaan lihasta ja katkaravuista määritetyt TBA-luvut kasvoivat myös vertailunäytteiden osalta, joten valon vaikutuksia ei saatu esille. Jäätelön aistinvaraisesti arvioituun laatuun valoilla oli vaikutusta, mutta tulosten perusteella ei voitu sanoa, kumpi valon lähde oli jäätelön aistittavan laadun kannalta haitallisempi.
  • Lindgren, Linda (2014)
    Ett värdepappersmarknadsrättsligt offentligt uppköpserbjudande kan definieras som en i företagsövertaganden användbar metod med vilken kan erhållas bestämmanderätt i målbolaget. Med uppköpserbjudandet förstås vidare ett uttryckligen till målbolagets aktieägare framställt erbjudande att sälja sitt aktieinnehav till det pris och på de villkor som bestämts av budgivaren. Av detta följer att målbolaget i sig självt inte utgör part i uppköpsprocessen. Man kan dock inte dra den slutsatsen att bolagsledningens roll skulle bli obetydlig eller elimineras i sammanhanget. I sammanhanget måste beaktas såväl de ur VPML framkommande bestämmelserna som också de självregleringsnormer som upprättats beträffande uppköpssituationer och de förfarandesätt som därmed förväntas iakttagas. I såväl uppköpskontexten som också vad beträffar verksamheten i allmänhet styrs bolagsledningens handlande av de s.k. fidusiariska skyldigheterna som ABL 1 kap. 8 § uppställer på bolagets ledning. I enlighet med dessa omsorgs- och lojalitetsplikter förpliktas ledningen att i sitt agerande omsorgsfullt främja bolagets intresse, vilket i sista hand kan omskrivas till att innefatta aktieägarkollektivets hypotetiska intresse. Ledningens aktiebolagsrättsliga ställning och relation till aktieägarna kan förklaras i enlighet med agent-teorin. Utmärkande för agenturförhållandet är att bolagsledningen, till följd av den separation mellan ägande och kontroll som skett och som karaktäriserar börsbolag, har ett informationsövertag i förhållande till aktieägarna. Denna informationsassymmetri kan sporra till opportunism från ledningens sida. Uppköpserbjudandet som företeelse kan tillsammans med marknaden för företagskontroll lindra det grundläggande agenturproblemet, dvs. intressekonflikten mellan ledning och aktieägare. Den disciplinerande effekten till trots, krävs även interna mekanismer för att tillförsäkra att ledningen de facto handlar med aktieägarnas bästa som rättesnöre. De aktiebolagsrättsliga omsorgs- och lojalitetsplikterna fastställer ledningens ställning och preliminära uppgift att fungera som aktieägarnas agent. En uppköpssituation avlägsnar inte ledningens omsorgs- och lojalitetsplikter då målbolaget blir föremål för ett uppköpserbjudande. Tvärtemot om en potentiell budgivare ämnar lämna ett förmånligt erbjudande med en god budpremie i förhållande till det rådande marknadspriset, skall ledningens handlande verka för att få till stånd ett så bra erbjudande som möjligt för aktieägarna att ta del av. Detta kan konkret innebära att ledningen måste börja förhandla med budgivaren. Syftet för denna avhandling är att utreda de ur uppköpserbjudandet föranledda skyldigheterna som närmare ankommer på bolagsledningen i uppköpskontexten. Meningen är vidare att kunna belysa och lyfta fram möjliga situationer och frågeställningar som ledningen möjligen måste beakta och ta ställning till då ledningen konfronteras med ett uppköpserbjudande. För att kunna svara på detta förutsätter avsikten vidare att målbolagsledningens aktiebolagsrättsliga ställning och handlande utformas. Den valda frågeställningen bygger ytterst på att försöka utreda innehållet i de på bolagsledningen uppställda omsorgs- och lojalitetsplikterna enligt ABL 1 kap. 8 § och belysa, dock inte uttömmande, olika slags situationer som kan följa av uppköpserbjudandet. I och med att strävan är att klarlägga det gällande finska rättsläget och innebörden i ABL 1 kap. 8 §, är också den valda metoden huvudsakligen rent rättsdogmatisk. Arbetet stöder sig även på den rättskomparativa metoden som används för, då det är påkallat, att lyfta fram komparativa argument som kan bidra som tolkningshjälp. De i arbetet presenterade rättshistoriska aspekterna kan däremot ge insikter om uppköpserbjudandet som företeelse och dess reglering. Essentiellt är likaså användningen av den rättsekonomiska begreppsapparaturen som bidrar till att gestalta den grundläggande intressekonflikten som alltjämt är rådande i aktiebolaget mellan ledningen och dess aktieägare. Denna konflikt avspeglar sig som ledningens rädsla för att bli utbytt och aktieägarnas intresse av ett så högt vederlag som möjligt. Framförandet av rättsekonomiska termer kan framförallt bidra till en klarare uppfattning om hur ledningens aktiebolagsrättsliga ställning skall uppfattas.
  • Partanen, Sanni (2013)
    Tutkielman aiheena on legaliteettiperiaatteen merkitys lainsäätämisessä ja laintulkinnassa laittoman maahantulon järjestämisen ja sen törkeän tekomuodon tunnusmerkistössä. Aiheen kannalta olennaista on Euroopan unionin (EU) rikosoikeudellinen ulottuvuus, sillä rikostunnusmerkistöön vaikuttavat EU-oikeudelliset velvoitteet. EU:n rikosoikeudellisen ulottuvuuden kehittyminen nostaa esille kysymyksen rikosoikeuden yksilön oikeuksia suojelevan legaliteettiperiaatteen toimivuudesta uudessa kontekstissa. Arvioitaessa legaliteettiperiaatteen merkitystä kansallisesti täytäntöönpantujen, mutta eurooppalaista alkuperää olevien velvoitteiden osalta tulee ymmärtää unionin rikosoikeudellisen ulottuvuuden peruselementit kuten oikeudellisten instrumenttien luonne, ulottuvuuden kehittyminen ja asemoituminen osana laajempaa EU-oikeusjärjestystä. Laittomasta maahantulosta säätämisen unionitasolla voi osittain ymmärtää ongelmalliseksi toimivaltakysymysten ja näin myös legaliteettiperiaatteen näkökulmasta. Unionin lainsäätäjän omaksuma lainsäädäntötekniikka on vaikeuttanut laitonta maahantuloa sääntelevien instrumenttien soveltamisalan täsmällistä hahmottamista. Toimivaltakysymyksiä alemmalla tasolla legaliteettiperiaatteen osanormien käsitteellistäminen ja vaikutus ovat monimutkaistuneet. Oikeudellinen ketju on laajentunut sisältämään useampia toimijoita, joka vaikuttaa sekä oikeuslähdeopillisiin, metodisiin että koherenssin rakentumiseen liittyviin seikkoihin. Näiden elementtien muutokset vaikuttavat väistämättä myös legaliteettiperiaatteen toimivuuteen. Kansallisesti täytäntöönpantujen eurooppaoikeudellisten instrumenttien yhteydessä legaliteettiperiaate ei enää täysin ongelmitta pysty täyttämään tehtäväänsä kansallisen lain sanamuodon nojalla ennakoitavuutta rakentavana elementtinä, vaan eurooppalaisen oikeusjärjestyksen kehittyminen aiheuttaa yllätysmomentin kansallisen lainsoveltajan toimintaan. Analyysiosiossa tarkastellaan kansallisen lainsoveltajan omaksumia oikeuslähdeopillisia ja tulkintametodisia linjanvetoja laittoman maahantulon järjestämisen rikostunnusmerkistön soveltamiskäytännössä ilmaisujen kauttakulku ja maahantuloon vaadittavan viisumin soveltamisalan tarkentamisessa. Toiseksi tarkastellaan poikkeusperusteen hyväksyttävistä syistä tehdystä teosta soveltamisalaa sekä analysoidaan poikkeusperusteen merkitystä eurooppalaisten instrumenttien valossa. Analyysiosissa vastataan myös kysymykseen, onko laittomassa maassa oleskelussa avustaminen ja sen yritys tällä hetkellä kriminalisoitu. Lopuksi tarkastellaan laittoman maahantulon järjestämisen törkeän tekomuodon 2 kohdan mukaista kvalifiointiperustetta teon tekemisestä osana järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa legaliteettiperiaatteen näkökulmasta. Analyysiosiossa ilmenee, että vaikka legaliteettiperiaatteen toteumista perustavat elementit ovat ymmärrettävissä eurooppalaisen oikeusjärjestyksen koherenssia rakentaviksi, on kansallisella lainsäätäjällä ja lainsoveltajalla aineellisen rikosoikeuden kyseessä ollessa vaikea hahmottaa muutoksen merkitystä omassa toiminnassaan.
  • Niemelä, Harri (2014)
    Lakimiehen ja asiakkaan välisen viestinnän luottamuksellisuus, tai lyhyemmin asianajosalaisuus, on tunnustettu laajalti eri puolilla maailmaa, mutta sen tarkempi luonne ja laajuus vaihtelevat eri valtioiden välillä. Kansainvälisen välimiesmenettelyn kannalta asianajosalaisuuden tarkempi luonne on relevanttia etenkin todistelun ja siihen liittyvän edition osalta, sillä asianajosalaisuuteen perustuvien vastalauseiden esittäminen edition yhteydessä on yleistymässä. Tämä johtunee osaltaan myös siitä, että common law –järjestelmissä, joissa editio (”discovery” tai ”disclosure”) on laajempaa ja yleisempää kuin monissa mannermaisissa järjestelmissä, asianajosalaisuus on yksi tärkeä peruste edition vastustamiselle oikeudenkäynnin yhteydessä. Asianajosalaisuuteen liittyvien kulttuurillisten erojen vuoksi riidan osapuolet saattavat nauttia erilaajuisesta suojasta, jolloin tietynlaisten tietojen luovuttaminen edition yhteydessä saattaa olla hyväksyttävää yhden osapuolen kannalta muttei toisen. Esimerkiksi yritysten sisäisillä lakiosastoilla toimivat in-house lakimiehet ovat tietyissä maissa asianajosalaisuuden piirissä ja toisissa eivät. Näin ollen asianajosalaisuuteen vetoamisella voi olla merkittäviä vaikutuksia saatavilla olevan todistusaineiston kannalta, ja välimiehen on lopulta ratkaistava minkä säännösten perusteella asianajosalaisuuden laajuus määritetään. Asianajosalaisuutta pidetään siinä määrin merkittävänä ja yleisesti tunnustettuna oikeutena, että osapuolten odotuksia sen voimassa olon suhteen sekä heidän oikeuttaan vedota siihen on pidetty perusteltuina myös kansainvälisessä välimiesmenettelyssä. Asianajosalaisuuden perustuessa perinteisesti kansalliseen lainsäädäntöön tai kansallisiin eettisiin sääntöihin osapuolet käyttävät näitä kansallisia säädöksiä vaatimustensa perusteena myös kansainvälisessä välimiesmenettelyssä. Jos osapuoliin sovellettavat asianajosalaisuutta koskevat lait ovat sisällöltään ratkaisevasti erilaisia, osapuolten tasapuolinen kohtelu on vaarassa, mikäli välimies soveltaa saman riidan osapuoliin eri säännöksiä. Välimiesmenettelyn tärkeimpiin periaatteisiin kuuluvan osapuolten tasapuolisen kohtelun laiminlyöminen voi pahimmillaan johtaa välitystuomion kumoamiseen. Näin ollen välimiehen on tällaisissa tilanteissa pyrittävä valitsemaan yksi asianajosalaisuuteen sovellettava laki, jota sovelletaan molempiin osapuoliin. On kuitenkin epäselvää, kuinka välimiehen tulee valita asianajosalaisuuteen sovellettava laki kansainvälisessä välimiesmenettelyssä. Kansalliset lait ja välitysinstituuttien säännöt ohjeistavat harvoin valinnan tekoa eivätkä osapuolet yleisesti sovi asiasta välityssopimuksessaan. Välimiehen harkintavaltaa onkin pidetty keskeisenä asian ratkaisemisen kannalta. Apunaan välimies voi käyttää lainvalinnassa yleisesti sovellettavaa läheisimmän liitynnän periaatetta, jolloin sovellettavaksi tulee editiopyynnön kohteena olevaan tietoon läheisimmin liittyvä laki. Asianajosalaisuuteen voi potentiaalisesti liittyä lukuisia eri lakeja monimutkaisissa kansainvälisissä menettelyissä, joissa osapuolet, asiamiehet ja suojattavat tiedot voivat kukin liittyä läheisesti eri valtioihin. Kuitenkin tiettyjä vaihtoehtoja, kuten riidan osapuolen kotipaikan lakia ja lakimiehen ammatillisen kotipaikan lakia on pidetty erityisen perusteltuina etsittäessä asianajosalaisuuteen sovellettavaa lakia kansainvälisessä välimiesmenettelyssä. Läheisimmän liitynnän periaatteen lisäksi välimies voi päätyä soveltamaan niin sanottua suotuisimman valtion lakia eli lakia, joka tarjoaa kattavinta suojaa asianajosalaisuuden piirissä oleville tiedoille. Tätä lähestymistapaa on pidetty toivottavana etenkin osapuolten tasapuolisuuden kannalta, sillä se mahdollistaa saman säännöksen soveltamisen molempiin osapuoliin. Soveltamalla sen osapuolen kotimaan lakia, joka tarjoaa kattavimman suojan asianajosalaisuuden piirissä, välimies antaa osapuolille samat prosessuaaliset oikeudet, jolloin myös editio voidaan kohdistaa tasapuolisesti molempien osapuolten materiaaleihin. Toisaalta luottamuksellisuuden suoja laajenee tällaisessa tilanteessa huomattavasti totuttua kattavammaksi sen osapuolen osalta, johon kyseistä lakia ei normaalisti sovellettaisi, jolloin saatavilla olevan todistusaineiston määrä ja laatu voi kyseisen osapuolen kohdalla poiketa tavanomaisesta.
  • Sankari, Suvi (2011)
    This study in EU law analyses the reasoning of the Court of Justice (the Court of Justice of the European Union) in a set of its preliminary rulings. Preliminary rulings are answers to national courts questions on the interpretation (and validity) of EU law called preliminary references. These questions concern specific legal issues that have arisen in legal disputes before the national courts. The Court of Justice alone has the ultimate authority to interpret EU law. The preliminary rulings bind the national courts in the cases giving rise to the preliminary reference, and the interpretations of EU law offered in the preliminary rulings are considered generally binding on all instances applying EU law. EU law is often described as a dynamic legal order and the Court of Justice as at the vanguard of developing it. It is generally assumed that the Court of Justice is striving to realise the EU s meta-level purpose (telos): integration. Against this backdrop one can understand the criticism the Court of Justice is often faced with in certain fields of EU law that can be described as developing. This criticism concerns the Court s (negatively) activist way of not just stating the law but developing or even making law. It is difficult to analyse or prove wrong this accusation as it is not in methodological terms clearly established what constitutes judicial activism, or more exactly where the threshold of negative activism lies. Moreover, one popular approach to assessing the role of the Court of Justice described as integration through law has become fairly political, neglecting to take into consideration the special nature of law as both facilitating and constraining action, not merely a medium for furthering integration. This study offers a legal reasoning approach of a more legalist nature, in order to balance the existing mix of approaches to explaining what the Court of Justice does and how. Reliance on legal reasoning is found to offer a working framework for analysis, whereas the tools for an analysis based on activism are found lacking. The legal reasoning approach enables one to assess whether or not the Court of Justice is pertaining to its own established criteria of interpretation of EU law, and if it is not, one should look more in detail at how the interpretation fits with earlier case-law and doctrines of EU law. This study examines the reasoning of the Court of Justice in a set of objectively chosen cases. The emphasis of the study is on analysing how the Court of Justice applies the established criteria of interpretation it has assumed for itself. Moreover, the judgments are assessed not only in terms of reasoning but also for meaningful silences they contain. The analysis is furthermore contextualised by taking into consideration how the cases were commented by legal scholars, their substantive EU law context, and also their larger politico-historical context. In this study, the analysis largely shows that the Court of Justice is interpreting EU law in accordance with its previous practice. Its reasoning retains connection with the linguistic or semiotic criteria of interpretation, while emphasis lies on systemic reasoning. Moreover, although there are a few judgments where the Court of Justice offers clearly dynamic reasoning or what can be considered as substantive reasoning stemming from, for example, common sense or reasonableness, such reasons are most often given in addition to systemic ones. In this sense and even when considered in its broader context, the case-law analysed in this study does not portray a specifically activist image of the Court of Justice. The legal reasoning approach is a valid alternative for explaining how and why the Court of Justice interprets EU law as it does.