Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 10355-10374 of 24502
  • Kallio, Kati (Helsingin yliopisto, 2013)
    Ways of singing. Performance arena, register and local genre in West-Ingrian oral poetry The focus of this doctoral research is on the registers, performance arenas and local genres of kalevalametric singing in Western Ingria (1853 1938). It combines the approaches of folkloristics, ethnomusicology and linguistic anthropology to obtain an understanding of the cultural patterns of singing in one historical performance tradition. The song poetics, musical structures and the performative features are, together with the poems themselves, essential in order to analyse the logic of the local (indigenous, emic) genres. Following the character of the archival material, the research concentrates on Izhorian and Ingrian-Finn festive singing cultures. The local, ethnic and historical backgrounds have a significant position in the analysis. In the analysis, the concepts of register and performance arena are central tools for understanding the local genres. The register denotes a recurrent speech or singing style, while the performance arena means a recurrent type of situation or situational frame of reference. A register, as noted by the researcher, must be named by the singers themselves in order to be interpreted as a local genre. The registers and local genres are taken as frames of interpretation, which gain their meanings via different kinds of recurrent uses and associations within a speech community. In Western Ingria, the most notable differences between different local genres were on their quality and the amount of variation. While some genres were textually, musically and performatively rather fixed and restricted, others were characterised by the exact opposite, as they were able to merge various texts, melodies, refrains and movements. Ingrian oral poetry fits well into theoretical discussions about registers as flexible, layered and complex means of communication. The notion of the situational character of the use of musical features has not previously been discussed in relation to Ingrian cultures, although the situational local genres have been analysed by Senni Timonen. A new aspect is also the interpretation of the recording situation as a multilayered performance arena, situated in various ways between public and private, formal and informal.
  • Poikkeus, Pasi (2002)
    Laumakäyttäytyminen taloudellisessa päätöksenteossa tarkoittaa rationaalisen päätöksentekijän käyttäytymismallia, jossa hän tekee omat päätöksensä häntä edeltäneiden päätöksentekijöiden tekemien päätösten perusteella, eikä esimerkiksi omaan henkilökohtaiseen informaatioonsa perustuen. Laumakäyttäytymiseen taipuvainen päätöksentekijä siis yksinkertaisesti kopioi häntä edeltäneiden päätöksentekijöiden tekemiä päätöksiä, vaikka hän ei varmuudella tiedä, ovatko häntä edeltäneet päätöksentekijät tehneet oikean päätöksen. Syy laumakäyttäytymiselle voi olla esimerkiksi informaation mahdollinen epätasainen jakautuminen taloudessa tai päätöksentekijän huoli omasta työmarkkina-asemastaan. Laumakäyttäytymisen seurauksena taloudessa tehtävät päätökset voivat olla esimerkiksi vallitsevien investointiteorioiden vastaisia ja aiheuttaa siten muun muassa tehottomuutta resurssien kohdentumisessa. Tutkielma käsittelee aihepiiriä etenkin Scharfsteinin ja Steinin vuonna 1990 sekä Banerjeen vuonna 1992 julkaisemien teoreettisten mallien pohjalta erityisesti pääomamarkkinaympäristössä. Lisäksi tutkielmassa käsitellään laumakäyttäytymisestä tehtyjen empiiristen tutkimusten tuloksia sekä laumakäyttäytymisen vaikutuksista käytyä keskustelua. Tutkielmassa käsiteltävän aineiston perusteella laumakäyttäytymiseen taloudellisessa päätöksenteossa liittyvät merkittävimmät riskit ovat taloudellisten päätösten mahdollinen mielivaltaisuus sekä sen mahdolliset negatiiviset vaikutukset sosiaaliseen hyvinvointiin. Toistaiseksi aihepiiristä julkaistut empiiriset tutkimukset eivät kuitenkaan pysty kiistatta osoittamaan laumakäyttäytymisen esiintymistä - ainakaan kehittyneillä pääomamarkkinoilla.
  • Seppä, Tuulia (2008)
    Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, miten sairaanhoitajan ammatti näyttäytyy sairaanhoitajien ammattilehdessä, Sairaanhoitaja–lehdessä. Tutkielman lähtöolettamuksena oli, että sairaanhoitajien ammattikulttuuriin on vaikuttanut voimakkaasti sairaanhoitajan historiallinen luonne kutsumusammattina. Kutsumustyö perustui kristillisiin ihanteisiin ja Jumalan palvelemiseen. Sairaanhoitajien ammattikulttuuriin on 1980-luvulta alkaen vaikuttanut kehittyvä hoitotiede, joka on muuttanut ammatin luonnetta itsenäisemmän profession suuntaan. Kirjallisuuden mukaan sairaanhoitajan ammatin ihannemallina pidetään edelleen Florence Nightingalea, joka edusti kutsumusajattelua ja potilaiden puolesta ”uhrautuvaa” sairaanhoitajuutta. Toisaalta sairaanhoitajien ammattikulttuurissa on viime aikoina ollut osoitettavissa aktivoitumista palkkavaatimuksien suhteen ja se saattaa olla merkkinä muuttuvasta sairaanhoitajaihanteesta. Olettamuksenani oli, että Sairaanhoitaja-lehti on kanava, jonka välityksellä ammattikulttuuri ja siihen vaikuttavat ihannemallit siirtyvät eteenpäin. Sairaanhoitaja-lehti voi siis argumentoinnillaan vaikuttaa siihen, minkälainen sairaanhoitajan ihannekuva kulloinkin on. Tutkielman tutkimusmenetelmänä on käytetty kvalitatiivista sisällönanalyysiä sekä diskurssianalyysiä. Aineistonani oli Sairaanhoitaja-lehden pääkirjoitukset (N=97) vuosilta 1997-2007. Sairaanhoitajien ammattia voidaan kuvata neljän erilaisen näkökulman kautta. Nimitän niitä tutkielmassani orientaatioiksi. ”Sisar hento valkoinen” –orientaatio korostaa sairaanhoitajan työn kutsumuksellista luonnetta. Sairaanhoitaja eettisenä toimijana –orientaatio korostaa eettisten arvojen merkitystä postmodernissa maailmassa ja sairaanhoitajan työssä. Perussairaanhoitaja –orientaatio korostaa sairaanhoitajan työn luonnetta ammattityönä. Sairaanhoitaja tieteellistyneenä ammattina -orientaatio korostaa hoitotieteellisen tiedon merkitystä ja tieteellistä argumentaatiota sairaanhoitajan työssä. Sairaanhoitajan työstä nousee edelleen esiin kutsumustyön käsite. Se ei ole välttämätöntä, eikä se perustu Jumalan palvelemiseen. Se kuitenkin toimii tärkeänä motivaatiotekijänä työntekijälle itselleen, koska sen kautta työn merkitys korostuu muutoin kuin rahallisen korvauksen muodossa. Eettinen pohdinta sairaanhoitajan ammatissa on lisääntynyt, ja sairaanhoitajalla on vahva moraalinen velvoite noudattaa sairaanhoitajien eettistä ohjeistoa. Sairaanhoitaja toimii voimakkaasti potilaan asialla. Potilaan auttamiseen tähtäävät keinot ja näkökulmat saattavat vaihdella, mutta hoitotyön perusajatus potilaan parhaaksi toteutettavasta työstä toimii työn periaatteena. Aktiivisuuden vaatimus ja yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistumisen tärkeys korostuvat. Tärkeimpiä lähteitä tutkielmassani olivat: Kalkas,Hertta & Sarvimäki, Anneli 1987): Hoitotyön eettiset perusteet; Juhila, Kirsi & Suoninen Eero: Kymmenen kysymystä diskurssianalyysistä. Teoksessa: Diskurssianalyysi liikkeessa; Jokinen, Arja (1999): Vakuuttelevan ja suostuttelevan retoriikan analysoiminen. Teoksessa Diskurssianalyysi liikkeessä; Hänninen, Vilma(1999): Sisäinen tarina,elämä ja muutos; Pietilä, Veikko (1976): Sisällön erittely; Alasuutari, Pentti (1994): Laadullinen tutkimus; Bauman, Zygmund (1996):Postmodernin lumo; Sorvettula, Maija (1998): Suomalaisen hoitotyön historia; Pelttari, Paula (1997): Sairaanhoitajan työn nykyiset ja tulevaisuuden kvalifikaatiovaatimukset
  • Lauri 
    Forss, Inkeri (1968)
  • Ruusuvuori, Oiva ((193)
  • Leskinen, Juhani (1974)
  • Pöyhönen, Pekka (1968)
  • Pihlakoski, Eeva (1962)
  • Markkanen, Marja-Liisa (1957)
  • Finne, Aki (2008)
    Tutkimus keskittyy Lauri Rauhalan tajunnan struktuurin analyysiin, eksistentiaalis-fenomenologisen tieteenfilosofian näkökulmasta. Tutkimuksen tarkoituksena on selventää, kuinka relevantteja käytetyt käsitteet ovat tutkittavan ongelman luonteen kannalta. Tavoitteena on saada selville tutkittavassa ilmiössä vaikuttavat perustekijät ja niiden keskinäinen vuorovaikutus.Tarkastelun keskiössä on merkityksen ongelma. Rauhalan tapa lähestyä merkityksen ongelmaa tapahtuu useimmiten psyykkisten häiriöiden, psykoterapian ja psykosomatiikan näkökulmista katsoen. Tutkimuksen metodi on systemaattinen analyysi. Tutkielma jakautuu kolmeen laajaan kokonaisuuteen. Lähtökohtana on reaaliontologinen ihmiskäsitys, jota fundamentaaliontologian avulla täydentäen päästään eksistentiaalis-fenomenologiseen ihmiskäsitykseen. Syntynyttä ihmiskäsitystä Rauhala kutsuu monopluralistiseksi ihmiskäsitykseksi. Rauhala esittää, että holistisen ihmiskäsityksen mukaan ihmisen ontologinen perusmuotoisuus voidaan esittää kolmessa erilaisessa olemassaolon muodossa: tajunnallisuus, kehollisuus ja situationaalisuus. Ontologinen analyysi ja ihmiskäsitys muodostavat koko tutkimuksen perustan. Rauhalan ihmiskäsityksen muotoutumiseen on erityisesti vaikuttanut Max Scheler sekä Nicolai Hartmann. Tämän jälkee luodaan lyhyt katsaus tajunnan tutkimuksen nykytilanteeseen sekä selvitetään, miten tajuinen/ tajuton ja tietoinen/ tiedostamaton eroavat toisistaan. Rauhalan mukaan käsitteisiin liittyy epäselvyytä jota on syytä selventää. Analyysit rakentuvat lähinnä Carl Jungin ja Eino Kailan suorittamien erotteluiden pohjalta. Toisen osan muodostaa Edmund Husserlin tajunnan konstituution analyysi sekä Martin Heideggerin fundamentaaliontologia. Konstituutioanalyysin tavoitteena on osoittaa, millaisten rakenne-ehtojen varassa tajunta on empiirisesti todettavana ja psykologisesti kuvattavana mahdollinen. Rauhalan käsitys tajunnan rakenteesta muodostuu kokonaisuudessaan Edmund Husserlin tajunnan konstituutioanalyysin pohjalta. Rauhalan mukaan ainut oikea tapa paljastaa tietoisuuden erikoisrakenne on lähestyä sitä niiden toimintojen kautta, joita tietoisuus suorittaa. Tämä ei kuitenkaan yksistään riitä, koska siinä ei tarkastella, mitä on se maailmasta tarjoutuva asiasisältö, josta merkityssuhteet ovat. Tämän selventämiseksi tarvitaan Martin Heideggerin olemisen analyysia, eli fundamentaaliontologiaa. Rauhalan olemassaolon analyysi rakentuu kokonaisuudessan Heideggerin Dasein analyysin pohjalle. Osa Rauhalan tulkinnoista ei edusta valtavirtaa — josta hän kuitenkin on tietoinen.Tämän jälkeen tarkastellaan merkityksen ongelmaa situationaalisen säätöpiirin valossa. Situationaalisen säätöpiirin analyysissa koordinoituvat yhteen hermeneuttisen tieteenfilosofian molemmat päämetodit. Mallin tarkoituksena on osoittaa, että ihminen on kokonaisuus, joka koostuus toisiinsa palautumattomista osista — silti ihminen on ykseys. Mallin keskeinen idea rakentuu ajallisuuden huomioon ottamiseen. Tämä oli myös keskeinen teema Husserlilla, Heideggerilla sekä myöhemmin Gadamerilla. Aivan lopuksi pohditaan, mitä seuraa, kun merkitykset määritellään ideaalisiksi entiteeteiksi, sekä arvioidaan Rauhalan ihmiskäsityksen merkitystä ihmistutkimukselle. Rauhalan yksi keskeisimmistä haasteista on neurotieteellisen ja kausaalisen ajattelun virheelliseksi osoittaminen merkitysten tutkimuksessa. Rauhalan oma ratkaisu psykofyysiseen ongelmaan ei kuitenkaan ole kovin onnistunut. Hänen oma näkemyksensä edustaa niin sanottua ominaisuusdualismia. Rauhalan tärkein panos ihmistutkimukselle on ollut vaatimus tutkimuskohteen perusolemuksen analyysista ja tutkimusmenetelmien valitsemisesta sen perusteella, minkälainen tutkimuskohde on luonteeltaan.
  • Hakonen, Martti (1966)
  • Peltola, Reijo (1953)
  • Happonen, Veikko (1968)
  • Ahtola, Aino (1932)
  • Toivola, Impi (1930)