Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 10355-10374 of 25478
  • Joutsemo, Maria (2011)
    Kyykäärme (Vipera berus) on Suomen ainoa myrkkykäärme, ja sitä esiintyy lähes koko maassa Pohjois-Lappia lukuun ottamatta. Kyy on yleensä helposti tunnistettavissa selän tummasta sahalaitakuviosta. Käärme ei ole perusluonteeltaan hyökkäävä, vaan pyrkii ensisijaisesti pakenemaan. Koira kuitenkin pääsee monesti yllättämään kyyn ennen kuin käärme ehtii paeta, jolloin se puolustautuessaan saattaa purra rajusti. Kaikki puremat eivät sisällä myrkkyä, vaan noin kolmasosa puremista on ns. kuivapuremia. Kyynpuremia raportoidaan eniten maalis- ja lokakuun välisenä aikana. Kyynpuremasta aiheutuvat oireet ovat koiralla vaihtelevia, ja eläimen voinnin kehittymisen ennustaminen ensioireiden perusteella on vaikeaa. Oireet vaihtelevat paikallisesta turvotuksesta henkeä uhkaavaan monielinvaurioon. Koiralla kuolleisuuden on raportoitu olevan 3,5 – 4 %. Kyynmyrkyn koostumusta ei vielä tarkalleen tunneta, mutta sen pääkomponentin muodostavat suurimolekyyliset proteiinit ja polypeptidit, joista osalla on entsymaattista aktiivisuutta. Lisäksi osalla myrkyn komponenteista vaikuttaisi olevan suoraa toksista vaikutusta kohdekudokseen, esimerkiksi munuaisiin. Keskeisintä kyynpureman patofysiologiassa on myrkyn sytotoksisen komponentin ja proteolyyttisten entsyymien aiheuttama verisuonten endoteelivaurio, jonka seurauksena suonet alkavat vuotaa. Kehittyvä voimakas kudosturvotus on kyynpureman tyypillisin oire, ja se ilmaantuu aina kahden tunnin sisällä puremasta, mikäli purema on sisältänyt myrkkyä. Nesteiden siirtyminen verisuoniston ulkopuolelle johtaa nopeasti hypovolemiaan ja shokkiin. Tärkeiden sisäelinten verenkierto heikkenee, jolloin solut kärsivät hapen ja ravinteiden puutteesta. Myrkky stimuloi myös sytokiinien tuotantoa ja vapautumista elimistöstä. Näiden farmakologisesti aktiivisten aineiden vapautuminen pahentaa systeemioireita, aiheuttaa lihasspasmeja ja on pääasiallisesti kyynpuremasta aiheutuvan voimakkaan kivun taustalla. Kyynmyrkyn sisältämät vieraat proteiinit voivat aiheuttaa myös anafylaktisen reaktion. Tutkimusosan aineisto koostuu 12 koirasta, joita hoidettiin kyynpureman takia Yliopistollisen Eläinsairaalan teho-osastolla vuosina 2007 – 2008. Koirista 10 toipui kotiutuskuntoon ja kaksi jouduttiin lopettamaan komplikaatioiden takia. Tutkimuksessa tarkasteltiin potilaiden virtsa- ja seeruminäytteistä määritettyjä munuaisten toimintaa kuvaavia laboratorioarvoja ja verrattiin lopetettujen koirien arvoja selvinneiden koirien vastaaviin. Tarkoituksena oli selvittää, onko selvinneiden ja lopetettujen välillä havaittavissa eroja, ja että onko tiettyjen laboratoriomääritysten perusteella mahdollista sanoa jotakin potilaan selviytymisennusteesta. Tuloksissa todettiin eroja selvinneiden ja lopetettujen koirien välillä. Virtsasta mitatut munuaisten solutuhoa kuvaavat entsyymiaktiivisuudet (AFOS/C ja GGT/C) sekä virtsan proteiinit kreatiniiniin suhteutettuna olivat lopetetulla selvästi korkeammat kuin selvinneillä koirilla. Myös seeruminäytteissä todettiin eroja. Tulosten perusteella vaikuttaakin siltä, että lopetetuilla koirilla vauriot munuaisissa olivat pahemmat kuin selvinneillä koirilla. Tutkimuksen aineisto oli kuitenkin niin pieni, että tuloksia voidaan pitää ainoastaan suuntaa antavina.
  • Kavonius, Ilja (Helsingin yliopisto, 2011)
    This study is divided into two parts: a methodological part and a part which focuses on the saving of households. In the 1950 s both the concepts as well as the household surveys themselves went through a rapid change. The development of national accounts was motivated by the Keynesian theory and the 1940 s and 1950 s were an important time for the development of the national accounts. Before this, saving was understood as cash money or money deposited in bank accounts but the changes in this era led to the establishment of the modern saving concept. Separate from the development of national accounts, household surveys were established. Household surveys have been conducted in Finland from the beginning of the 20th century. At that time surveys were conducted in order to observe the working class living standard and as a result, these were based on the tradition of welfare studies. Also a motivation for undertaking the studies was to estimate weights for the consumer price index. A final reason underpinning the government s interest in observing this data regarded whether there were any reasons for the working class to become radicalised and therefore adopt revolutionary ideas. As the need for the economic analysis increased and the data requirements underlying the political decision making process also expanded, the two traditions and thus, the two data sources started to integrate. In the 1950s the household surveys were compiled distinctly from the national accounts and they were virtually unaffected by economic theory. The 1966 survey was the first study that was clearly motivated by national accounts and saving analysis. This study also covered the whole population rather than it being limited to just part of it. It is essential to note that the integration of these two traditions is still continuing. This recently took a big step forward as the Stiglitz, Sen and Fitoussi Committee Report was introduced and thus, the criticism of the current measure of welfare was taken seriously. The Stiglitz report emphasises that the focus in the measurement of welfare should be on the households and the macro as well as micro perspective should be included in the analysis. In this study the national accounts are applied to the household survey data from the years 1950-51, 1955-56 and 1959-60. The first two studies cover the working population of towns and market towns and the last survey covers the population of rural areas. The analysis is performed at three levels: macro economic level, meso level, i.e. at the level of different types of households, and micro level, i.e. at the level of individual households. As a result it analyses how the different households saved and consumed and how that changed during the 1950 s.
  • Uggla, Alexander (Helsingin yliopisto, 2008)
    This master's thesis focuses on direct quoting in the reporting on the Second Lebanon War in the summer of 2006. The quotes are collected from the foreign news pages in Hufvudstadsbladet (n=195) and Helsingin Sanomat (n=434), two Finnish daily newspapers, including both written and oral sources. The purpose of the study is to examine who the quoted sources are, what they say and how they express themselves. I have approached these questions with quantitative content analysis, theme analysis and rhetoric analysis. The observations are based on intertextuality, a theoretical framework describing the interaction between the 'voices' in a news text. The study explores manifest intertextuality, i.e. how directly quoted sources are represented and how they 'converse' within the text. The study highlights similarities and differences in the ways the two newspapers quote various sources. Main focus is on the relation between the elite and non-elite; in other words, quotes by ordinary people ('civilians') in contrast to quotes by politicians, military officers and officials. In Hufvudstadsbladet (Hbl), there are considerably more quotes by elite sources than by non-elite sources (65.2 % vs. 23.6 %). In Helsingin Sanomat (HS), the number of quotes by elite sources is somewhat lower than the number of quotes by non-elite sources (44.5 % vs. 47.5 %). Moreover, the content of quotes by non-elite sources varies over a wider set of themes in HS, in comparison with Hbl. Why do these differences occur? The fact that HS, contrary to Hbl, sent its own reporters to the war zone seems to have had a significant impact on the role of non-elite sources. In HS, their role is more visible and they give more diverse statements. However, the genders are represented in a similar way in both newspapers, with around 70 % of the quotes uttered by men and 20 % by women. According to the study, the strongest intertextual tension evolves between the Israeli elite and the Lebanese non-elite. The Israeli elite sources express themselves in a laconic, menacing and superior manner. The Lebanese non-elite sources express despair and resignation. Thus, the two newspapers polarise the quotes against each other and recreate the war and its antagonism in words. Another conclusion is that quoted Finns express themselves in a neutral and temperate manner while quoted foreigners express themselves dramatically, emotionally and religiously. This emphasises imaginary differences between 'Us' and 'Them'. In summary, the newspapers' use of direct quotes stresses differences and creates polarity between the sources, which can be seen as a common problem in war journalism. The Finnish quotes are translated into Swedish in Appendix D.
  • Uggla, Alexander (2008)
    Jag har analyserat källors utsagor i rapporteringen om kriget i Libanon sommaren 2006. Materialet består av direkta citat på utrikessidorna i Hufvudstadsbladet (n=195) och Helsingin Sanomat (n=434) från hela det 34 dagar långa kriget. I materialet ingår muntliga och skriftliga samt namngivna och anonyma källor. Syftet är att utreda vilka de direkt citerade källorna är, vad källorna säger och hur de uttrycker sig. Dessa tre frågeställningar har jag undersökt i tur och ordning med kvantitativ innehållsanalys, temaanalys och retorisk analys. Min teoretiska utgångspunkt är intertextualitet som beskriver samspelet mellan rösterna i en nyhetstext. Undersökningen riktar i första hand in sig på textsamspelet, dvs. hur direkt citerade källor framställs och "samtalar" med varandra i texten. Analysen strävar efter att belysa likheter och olikheter i tidningarnas sätt att citera källor av olika slag. Fokus ligger på hur vanliga människor citeras i förhållande till politiker, officerare och tjänstemän. De största och viktigaste källkategorierna i mitt material är elitkällor och icke-elitkällor. I Hbl är elitcitaten betydligt fler än icke-elitcitaten (65,2 % respektive 23,6 %). I HS är situationen en annan: elitcitaten är något färre än icke-elitcitaten (44,5 % respektive 47,5 %) och icke-eliten uttalar sig dessutom om fler olika teman än i Hbl. Vad är orsaken till skillnaderna? HS skickade i motsats till Hbl egna reportrar till krigsområdet. Detta verkar starkt ha bidragit till att vanliga människor har en mer framträdande roll och uttalar sig på ett mångsidigare sätt i HS. Könsfördelningen bland citaten är däremot så gott som lika i båda tidningarna: omkring 70 % män och 20 % kvinnor. Analysen visar att den starkaste intertextuella spänningen uppstår mellan israelisk elit och libanesisk icke-elit. Den israeliska eliten uttalar sig korthugget och hotfullt och lyfter fram sig själv i en överordnad position. Den libanesiska icke-eliten uttrycker förtvivlan och uppgivenhet och framställer sig själv som underlägsen och kapitulerande. Tidningarna polariserar därför källornas utsagor mot varandra och återskapar kriget och dess motsättningar i ord. En annan slutsats är att finländare yttrar sig på ett neutralt och stilistiskt nedtonat sätt medan utlänningar uttrycker sig dramatiskt, emotionellt och religiöst. På så vis betonas uppfattade skillnader mellan "Oss" och "Andra". Sammanfattningsvis understryker tidningarnas citatanvändning motsättningar och olikheter mellan källorna, vilket kan uppfattas som ett allmänt problem inom krigsjournalistiken.
  • Maunula, Helvi (1989)
  • Harjula, Terhi (2006)
    Tarkastelen pro gradu –tutkielmassani kämppäemännän arkea. Kysyn, millaista kämppäemännäntyö oli miehisessä työyhteisössä, millaisena naisen sukupuoli ja sen merkitys näyttäytyivät metsäkämpällä. Aineistoni muodostuu kahdestatoista napapiirin pohjoispuolella asuneesta ja työskennelleestä kämppäemännästä. Naiset olivat syntyneet vuosina 1922–1954. Aineisto on kerätty vuosina 1999–2002. Tässä tutkimuksessa sukupuolella ymmärretään sosiaalisesti rakentunutta kategoriaa, mikä vaikuttaa molempien sukupuolten asemaan. Valitsin tutkimusmenetelmäksi grounded theoryn, lähinnä Glaser Barneyn ja Anselm Straussin (1967) kehittämässä muodossa. Grounded theoryn on tutkimusmenetelmä, joka on kiinteästi sidoksissa empiiriseen aineistoon. Kämppäemännän työhön lähdettiin nuorena, rippikoulun päättyminen merkitsi palkkatyöhön siirtymistä ja muuttoa pois kotoa. Koulutushaaveet oli unohdettava, koska perheillä ei ollut taloudellisia mahdollisuuksia kustantaa lasten opintoja. Haastatteluaineisto osoittautui yllättävän yhdenmukaiseksi. Erityisesti se korostui kuvauksissa, jossa kerrottiin työviihtyvyydestä. Työn merkittävyys, työn vaatimat taidot, itsenäisyys, työkokonaisuus ja palaute työstä olivat työn ominaisuuksia, jotka jokainen haastateltava mainitsi. Laajasti ymmärrettynä kämppä oli koti metsätyömiehille, emännille ja myös joidenkin emäntien lapsille. Olipa se koti myös emännän koko perheelle, jos mies työskenteli metsäsavotalla. Kämppä oli sosiaalinen yhteisö, johon mahtui monenlaista tapahtumaa ja yhteistä toimintaa. Kämppäemännän fyysinen koskemattomuus oli kirjoittamaton normi, jota jokaisen miehen tuli noudattaa. Kämppäemännät olivat huumorintajuisia, ystävällisiä ja rauhallisia. Tarvittaessa he olivat sanavalmiita ja pitivät yllä kuria ja järjestystä. Kämppäemännälle keittiö edusti samalla kertaa yksityistä ja julkista tilaa. Oma tila oli vaatimaton koppero keittiön nurkassa. Oma tila kuvaa tässä ajatuksen vapautta ja oikeutta olla oma itsensä. Oma tila oli naisen paikka, joka mahdollisti kämppäemännälle yksityisyyden maskuliinisuutta huokuvassa yhteisössä. Tärkeimmät käytetyt lähteet: Kämppäemännän käsikirja, 1948. Koskela, T. Kämppäemännän opas, 1955 ja 1965. Metsäkämpän emäntä, 2002. Korhonen, S-I. Tukkilaisten tulo ja lähtö, 1996. Snellman, H.
  • Reiterä, Terhi (Helsingin yliopisto, 2010)
    Tutkielmassa tarkastellaan Pohjois-Suomen savottakämpillä vuosien 1945 1975 välillä työskennelleitä kämppäemäntiä. Kämppäemännät toimivat metsätyöntekijöiden yhteisasunnoissa ruuanlaittajina ja siivoojina. Savottakämpille alettiin palkata kokkeja 1900-luvun alussa ja 1930-luvulta eteenpäin puutavarayhtiöt alkoivat huolehtia heidän palkkaamisestaan. Yhtiöiden palkkaamien ruuanlaittajien ammattinimikkeesi vakiintui kämppäemäntä. Kämppämajoitus väheni 1970-luvun myötä kun metsätyössä siirryttiin työntekijöiden kotikuljetuksiin. Pohjois-Suomessa kämppätyömaita ja kämppäemäntiä oli kuitenkin 1980-luvun lopulle asti. Kämppäemännät työskentelivät maskuliinisella metsäalalla kämppäyhteisöjen ainoina naisina. Tutkielmassa kysytäänkin, minkälaisia käsityksiä ja määritelmiä kämppäemännyyteen yhdistettiin ja miten kämppäemännän sukupuoli näkyy näissä määritelmissä. Lisäksi kysytään, minkälaisina kämpän sisäiset sukupuolten väliset suhteet näyttäytyivät. Tarkastelussa hyödynnetään Yvonne Hirdmanin sukupuolijärjestelmän käsitettä. Tutkimuskysymyksiä lähestytään kolmesta näkökulmasta: Ensin tarkastellaan, miten kämppäemännyyttä määritellään aikalaiskirjallisuudessa. Tässä tarkastelussa tärkeimpänä lähdeaineistona toimivat kämppäemännille suunnatut oppaat. Toiseksi tarkastellaan, miten kämppäemäntinä toimineet naiset vastasivat näihin määritelmiin ja minkälaiseksi he kokivat kämpillä vallinneet sukupuolten väliset suhteet. Kolmanneksi kuvataan, mitä savottakämpillä majoittuneet metsäalalla toimineet miehet näkivät hyvän kämppäemännän ominaisuuksiksi ja minkälaisiksi he kokivat emännän aseman kämppäyhteisössä. Kahden viimeisen näkökulman lähdeaineistona toimii muistitietoaineisto. Kämppäemännät toimivat savottakämpillä erilaisten odotusten ristipaineessa. Kämppäemännän oppaat määrittelevät heidän roolinsa feminiiniseksi ja äidilliseksi. Ne luovat kämppäemännän työstä naisten yhteiskunnallisen roolin mukaista määrittelemällä kämpän kodiksi ja emännän sen hengettäreksi, joka huolehtii miesten hyvinvoinnista. Kämpillä majoittuneet miehet sen sijaan arvostavat kämppäemäntää, joka on rempseä ja huumorintajuinen. Kämppäemännän kuului sopeutua kämpän maskuliiniseen kulttuuriin, mikä onnistui parhaiten osallistumalla sen huumoriin. Kämpän sukupuolijärjestelmä perustui sukupuolitettuun työnjakoon ja kämppätilan sukupuolenmukaiseen jakamiseen. Kämpän keittiö ja emännän huone olivat naisille kuuluvaa yksityisaluetta, josta oltiin yhteydessä miesten puolelle vain tarjoiluluukun välityksellä. Sukupuolten erillään pitämistä perusteltiin kämppäemännän suojelemisella, mutta sen tavoitteena oli myös estää sukupuolisuhteiden syntyminen kämpän miesten ja kämppäemännän välille. Kämppäemäntä olikin virallisesti rauhoitettu ja emännän koskemattomuudesta huolehtiminen oli kämppäyhteisön vastuulla. Kämppäelämässä syntyi kuitenkin seurustelusuhteita ja mahdollisesti myös sukupuolisuhteita. Näistä ei kuitenkaan mielellään kerrota haastatteluissa. Myös seksuaalista häirintää esiintyi. Kämppäemännät kuitenkin korostavat miesten kunnioittavaa suhtautumista heihin. He korostavat, etteivät sukupuolten väliset suhteet olleet ongelmallisia ja painottavat omaa sukupuolimoraaliaan. Kämppäemännät näkevät itsensä kämppäyhteisön jäsenenä, eivätkä halua puhua pahaa muusta yhteisöstä. Vaikeita tilanteita kuvatessaan he korostavat omaa aktiivisuuttaan ja selviytymistään. Kämppäemännät luovat itsestään kuvaa selviytyjinä ja vahvoina naisina.
  • Reiterä, Terhi (2010)
    Tutkielmassa tarkastellaan Pohjois-Suomen savottakämpillä vuosien 1945–1975 välillä työskennelleitä kämppäemäntiä. Kämppäemännät toimivat metsätyöntekijöiden yhteisasunnoissa ruuanlaittajina ja siivoojina. Savottakämpille alettiin palkata kokkeja 1900-luvun alussa ja 1930-luvulta eteenpäin puutavarayhtiöt alkoivat huolehtia heidän palkkaamisestaan. Yhtiöiden palkkaamien ruuanlaittajien ammattinimikkeesi vakiintui kämppäemäntä. Kämppämajoitus väheni 1970-luvun myötä kun metsätyössä siirryttiin työntekijöiden kotikuljetuksiin. Pohjois-Suomessa kämppätyömaita ja kämppäemäntiä oli kuitenkin 1980-luvun lopulle asti. Kämppäemännät työskentelivät maskuliinisella metsäalalla kämppäyhteisöjen ainoina naisina. Tutkielmassa kysytäänkin, minkälaisia käsityksiä ja määritelmiä kämppäemännyyteen yhdistettiin ja miten kämppäemännän sukupuoli näkyy näissä määritelmissä. Lisäksi kysytään, minkälaisina kämpän sisäiset sukupuolten väliset suhteet näyttäytyivät. Tarkastelussa hyödynnetään Yvonne Hirdmanin sukupuolijärjestelmän käsitettä. Tutkimuskysymyksiä lähestytään kolmesta näkökulmasta: Ensin tarkastellaan, miten kämppäemännyyttä määritellään aikalaiskirjallisuudessa. Tässä tarkastelussa tärkeimpänä lähdeaineistona toimivat kämppäemännille suunnatut oppaat. Toiseksi tarkastellaan, miten kämppäemäntinä toimineet naiset vastasivat näihin määritelmiin ja minkälaiseksi he kokivat kämpillä vallinneet sukupuolten väliset suhteet. Kolmanneksi kuvataan, mitä savottakämpillä majoittuneet metsäalalla toimineet miehet näkivät hyvän kämppäemännän ominaisuuksiksi ja minkälaisiksi he kokivat emännän aseman kämppäyhteisössä. Kahden viimeisen näkökulman lähdeaineistona toimii muistitietoaineisto. Kämppäemännät toimivat savottakämpillä erilaisten odotusten ristipaineessa. Kämppäemännän oppaat määrittelevät heidän roolinsa feminiiniseksi ja äidilliseksi. Ne luovat kämppäemännän työstä naisten yhteiskunnallisen roolin mukaista määrittelemällä kämpän kodiksi ja emännän sen hengettäreksi, joka huolehtii miesten hyvinvoinnista. Kämpillä majoittuneet miehet sen sijaan arvostavat kämppäemäntää, joka on rempseä ja huumorintajuinen. Kämppäemännän kuului sopeutua kämpän maskuliiniseen kulttuuriin, mikä onnistui parhaiten osallistumalla sen huumoriin. Kämpän sukupuolijärjestelmä perustui sukupuolitettuun työnjakoon ja kämppätilan sukupuolenmukaiseen jakamiseen. Kämpän keittiö ja emännän huone olivat naisille kuuluvaa yksityisaluetta, josta oltiin yhteydessä miesten puolelle vain tarjoiluluukun välityksellä. Sukupuolten erillään pitämistä perusteltiin kämppäemännän suojelemisella, mutta sen tavoitteena oli myös estää sukupuolisuhteiden syntyminen kämpän miesten ja kämppäemännän välille. Kämppäemäntä olikin virallisesti ”rauhoitettu” ja emännän koskemattomuudesta huolehtiminen oli kämppäyhteisön vastuulla. Kämppäelämässä syntyi kuitenkin seurustelusuhteita ja mahdollisesti myös sukupuolisuhteita. Näistä ei kuitenkaan mielellään kerrota haastatteluissa. Myös seksuaalista häirintää esiintyi. Kämppäemännät kuitenkin korostavat miesten kunnioittavaa suhtautumista heihin. He korostavat, etteivät sukupuolten väliset suhteet olleet ongelmallisia ja painottavat omaa sukupuolimoraaliaan. Kämppäemännät näkevät itsensä kämppäyhteisön jäsenenä, eivätkä halua puhua pahaa muusta yhteisöstä. Vaikeita tilanteita kuvatessaan he korostavat omaa aktiivisuuttaan ja selviytymistään. Kämppäemännät luovat itsestään kuvaa selviytyjinä ja vahvoina naisina.
  • Ala-Kulju Lotta ja Kattainen Johanna (2002)
    Tutkielma käsittelee pääkaupunkiseudulla asuvien nuorten aikuisten kännykän käyttöä ja suhtautumista kännykkään sekä uuteen teknologiaan. Tarkoituksena on selvittää, miten kännykkä kiinnittyy nuoren aikuisen arkeen ja mitä se heille merkitsee. Tutkimuksessa on mukana kännykkää suppeamassa roolissa myös Internet sekä sen käyttö kohderyhmämme keskuudessa. Pohdimme myös hieman mediakonvergenssin kautta sitä, mikä voisi olla näiden uusien medioiden rooli tulevaisuudessa nuorten aikuisten arjessa. Tutkimus aloitettiin helmikuussa 2001, ja se on tehty toimeksiantona ohjelmistotalo Malibu Telecom Oy:lle. Tarkoituksena on ollut tuottaa ennen kaikkea perustutkimusta kännykän käytöstä. Tutkimusmenetelmänä on laadullinen teemahaastattelu. Kohderyhmämme muodostui sekä kännykkää että Internetiä säännöllisesti käyttävistä nuorista 22-31 –vuotiaista aikuisista. Teimme kaksikymmentä teemahaastattelua, jotka litteroimme ja analysoimme käyttäen hieman muunneltua versiota Kvalen esittelemästä merkityksen tiivistämisestä (meaning condensation). Aineisto jaettiin analyysivaiheen tuloksena kuuteen eri teemaan, joista kolme on empiirisiä käytännön asioihin keskittyviä teemoja ja kolme teoreettisempaa pohdintaa sisältäviä teemoja. Tulokset esitellään tämän mukaisesti kahdessa eri osiossa; käytännön tuloksissa ja teoreettisissa tuloksissa. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä ovat lähinnä Zygmunt Baumanin ajatukset nomadismista ja Marshall McLuhanin pohdinnat viestinnästä ja uudesta teknologiasta. Keskeisen roolin saavat myös sosiaaliset verkostot. Keskeisiä tutkimustuloksiamme ovat, että kännykkä on kohderyhmällemme ennen kaikkea välttämätön arjen hallinnan väline, ja sitä käytetään yhteydenpitoon sosiaalisen verkoston kanssa. Kännykkä on selkeästi vaikuttanut kohderyhmämme viestintätapoihin ja muuttanut heidän elämäänsä hetkellisemmäksi. Kännykkä herätti kohderyhmämme keskuudessa yllättävän ristiriitaisia tunteita: toisaalta se ilmeni vapautta lisäävänä, toisaalta kahlitsevana välineenä. Internet on kohderyhmällemme ensisijaisesti tiedonhakukanava. Tutkimuksessamme haastattelemat henkilöt olivat epävarmoja tulevaisuuden teknisestä kehityksestä, mutta suhtautuvat siihen ja medioiden konvergenssiin varovaisen positiivisesti.
  • Vihavainen, Mirka (2003)
    Tutkimus käsittelee kännykänkäyttöön julkisessa tilassa liittyviä sosiaalisia normeja ja nimenomaan niitä normeja, joita kännykänkäyttäjällä on ympäröiviä ihmisiä kohtaan. Sosiaaliset normit on jaettu 1) normeihin, joita kännykänkäyttäjällä on muita näkö- tai kuuloetäisyydellä olevia ihmisiä kohtaan ja 2) normeihin, joita kännykänkäyttäjällä on niitä ihmisiä kohtaan, joiden seurassa hän on. Tutkimus osallistuu sosiologiseen keskusteluun julkisessa tilassa vallitsevista normeista. Tutkimuskohteen lähestymisessä on käytetty apuna Erving Goffmanin käsitteitä ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta. Näitä käsitteitä ovat mm. etutila - takatila ja moitteettomuus - kohteliaisuussäännöt. Tutkimuksessa on käytetty myös normin käsitettä sekä aikaisempaa tutkimusta kännykänkäytöstä julkisessa tilassa (pääasiassa Timo Kopomaan ja Pasi Mäenpään tutkimuksia). Tutkimusmenetelmät ovat laadullisia ja aineistoina on käytetty ryhmähaastatteluja, haastatteluja ja havainnointia. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kännykänkäyttö on vakiintunut osaksi julkisen tilan toimintaa ja kännykänkäyttöön julkisessa tilassa on muodostunut oma normistonsa. Tämä normisto korostaa ihmisten anonymiteettiä sekä hyvien käytöstapojen noudattamista kännykänkäytössä. Keskeistä on, että kännykänkäyttöön muodostunut normisto noudattaa yleistä julkisessa tilassa vallitsevaa normistoa.
  • Johansson, Hugo (1929)
  • Holopainen, Emmi (Helsingin yliopisto, 2014)
    Objectives. The study aims to answer the research question; how the craftsmanship is taught by the means of demonstration. To answer the question, I look at it from three theoretical perspectives; craft, pedagogical and embodied perspective. Methods. In the study, video material was analyzed with an analyzing form. The videos consist of teaching of tatting and net filet techniques. Both techniques were taught by an expert to six craft teacher students. Later the students taught their new skills to other students by the means of demonstration. In total, there were six videos; two of them show the experts teaching, four shorter demonstrations are held by the students. The analyzing form took into account all three theoretical perspectives and their subcategories. The craft perspective included knowledge of tatting and net filet, working knowledge, proper usage of craft terms, material knowhow and craft tool using. The pedagogical perspective included dividing of the craft-skill, simplifying, metaphors, motion slowing, stopping the teaching at an important phase, specifying the critical points, proper direction of teaching and whole series of movements. Embodied pespective included imitating, practising the core component of the craft-skill, motorical skills, directions of the movements and position of the hands, grasp, pointing to a detail and comparison to the body. In the making of the analysis, ELAN-program was used to take notes. The results were tabulated and explained through the three perspectives. The material was analyzed with the content analysis method. Results and conclusions. The most significant ways of teaching craft-skills are pointing to a detail, teaching skill acquisitions, teaching general knowledge of the technique and specifying the critical points. These ways of teaching were most significant in the demonstrations of tatting and net filet. This study provides accurate information of the elements, that relate to demonstrating craft-skills.
  • Hirsjärvi, Paula (2008)
    Tarkastelen tässä pro gradu –tutkielmassa niitä teoreettisia näkökulmia, joiden kautta voidaan lähestyä kysymystä eläinkokeissa aiheutettavan kärsimyksen oikeuttamisesta. Sivuutan kysymyksen eläinten hyötykäytön oikeutuksesta sinänsä. En myöskään käsittele kuoleman aiheuttamisen oikeutusta, vaikka eläinkokeeseen kuuluukin olennaisesti eläinten lopettaminen kokeen päätteeksi. Näkökulmani on käytännönläheinen ja perustuu siihen, että pitkään koe-eläinalalla toimineena ja koe-eläintoimikuntien sekä eläinkoelautakunnan työskentelyyn osallistuneena koe-eläintieteilijänä haluan selvittää, millaisin perusteluin eläinkokeita voidaan puolustaa ja vastustaa. Keskityn niihin kahteen teoriaan, jotka ovat koe-eläinalan ammattilaisille tutuimpia, Peter Singerin utilitaristiseen teoriaan ja Tom Reganin teoriaan eläinten oikeuksista. Tulkitsen näitä teorioita nimenomaan eläinkokeiden näkökulmasta. Tarkastelen ensimmäisessä pääluvussa kysymystä eläinten oikeuksista. Ensimmäisessä alaluvussa käsittelen Reganin teoriaa eläinten oikeuksista, oikeusteorian soveltamista käytännön eläinkoetoimintaan sekä niitä näkökulmia, joiden pohjalta Reganin ajatuksia voidaan kritisoida. Toisessa alaluvussa keskityn niihin teorioihin, joiden mukaan eläimillä ei voi olla oikeuksia: Carl Cohenin ja kontraktualisti Peter Carruthersin teorioihin, joissa oikeudet perustuvat ihmisyhteisön jäsenyyteen. Lisäksi esittelen R.G. Freyn teorian, jonka mukaan eläimillä ei voi olla oikeuksia, koska niillä ei ole tietoisuutta. Toisessa pääluvussa tarkastelen hyötynäkökulmaa eläinkokeisiin. Ensimmäisessä alaluvussa käsittelen Singerin intressiutilitaristista teoriaa, pohdin sen soveltamista käytäntöön eläinkoetoiminnan arjessa sekä Singerin teorian ongelmia. Utilitaristisin perustein eläinkokeita voidaan myös pitää ihmisen moraalisena velvollisuutena. Käsittelen toisessa alaluvussa Carl Cohenin käsitystä ihmisen ja eläimen intressien eriarvoisuudesta sekä R.G. Freyn näkemystä lääketieteen eläinkokeiden merkityksestä ihmiselle. Kolmannessa pääluvussa tarkastelen sitä, millä tavoin filosofinen keskustelu eläinten kärsimyksen oikeutuksesta näkyy koe-eläinalan sisällä käydyssä keskustelussa. Analysoin kahta kansainvälisesti tunnetuinta ehdotusta eläinkoe-lupahakemusten eettiseksi arviointijärjestelmäksi ja niiden sisältämiä filosofisia taustaoletuksia: Porterin järjestelmää vuodelta 1992 sekä Stafleu et al:n ehdotusta vuodelta 1999. Lisäksi tarkastelen pohjoismaisen eläinkokeiden eettisen arvioinnin seminaarin raporttia vuodelta 2004, joka kuvastaa hyvin kotimaisia käsityksiämme eläinkokeiden oikeutuksesta ja niiden perusteluja. Edellä mainitut ehdotukset eläinkokeiden arviointijärjestelmiksi ovat pohjana valmisteilla olevalle kotimaiselle ehdotukselle eläinkokeiden eettiseksi arviointijärjestelmaksi. Eläinkokeita koskevassa kotimaisessa lainsäädännössä samoin kuin yhteiseurooppalaisissa suosituksissa korostetaan eläinkokeiden oikeuttamista niin sanotun hyöty-haitta-analyysin avulla. Yhteistä eläinkokeiden arviointijärjestelmille on utilitaristinen peruslähtökohta ja terveyden korostaminen hyvän elämän perustana. Utilitarismin rinnalle tuodaan kuitenkin muista teoreettisista viitekehyksistä lainattuja elementtejä sekä käytännön näkökohdilla perusteltuja tekijöitä, kuten taloudellinen hyöty. Käsitteiden määrittely ja perusperiaatteiden perustelu jäävät vähäiselle huomiolle, mikä johtaa tulkintavaikeuksiin. Tiedeyhteisössä ollaan vasta harjoittelemassa eläinkokeiden oikeutuksen arviointia eikä filosofian tarjoamia apuvälineitä ole vielä osattu ottaa haltuun.
  • Salo-Kähärä, Kyllikki (1987)