Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 10375-10394 of 25478
  • Soini-Salomaa, Kristiina (Helsingin yliopisto, 2013)
    The field of Arts and Crafts is undergoing a transformation that parallels the change in the so-called creative economy. The role of culture professionals is being reshaped from the perspectives of future work, production, and well-being. Arts and Crafts professionals, designers, and craftsmen are largely self-employed as entrepreneurs, yet simultaneously they handle many tasks such as designing, manufacturing, marketing, teaching, and jobs in other fields. Their professional identities are built on multi-skilled competence and specialized expertise in various combinations. This study focuses on future professional images in the field of craft and design. Alter-native images are approached from four viewpoints: the operational environment, key professional competencies, the operational model, and professional identity. The operational environment refers to working environments and conditions. Key professional competencies include the skills and knowledge needed for the work. The operational model refers to practical working habits (activities), and professional identity is defined as consist-ing of working attitudes and personal characteristics. First, the interdisciplinary research phenomenon and related core concepts are described along with previous research in the field. Key informant interviews, future work-shops, future storytelling, and the Delphi Expert Panel are used as research methods. The object of the data collecting has been to determine future orientations in the field of Arts and Crafts from different perspectives. The research combines the results of changes in direction and the impact on future professional images. Alternative images of professional futures based on the research data and the results are also presented. The research results indicated that the Arts and Crafts sector is undergoing a transformation, which, driven by strong sustainable development objectives, is changing operational models and professional identities. The role of vocational training is important in coaching future experts. Even more important is the transformation from product-oriented thinking to process-oriented and user-centered thinking. Stronger future orientation and systematic future education are needed in vocational training. New opportunities for design and arts and crafts can be found in new interfaces with other sectors, such as well-being services. The empowerment influence of making things by hand as well as professional choice as part of the well-being and experience service is emerging as a significant force. The strong rise of maker culture and the new developing 3D-technology will revolutionize design and manufacturing practices on the local as well as the global level in the near future. Key words: arts and crafts, design, craft entrepreneurship, creative industries, future stud-ies, images of the future 
  • Jaatinen, Liisa (2002)
    Tarkastelin tässä työssä suomalaisen lääketieteellisen lehden toimitusprosessia. Pyrin kuvaamaan, miten lääketieteellinen julkaisu syntyy. Tutkin miten artikkelivalinnoista keskustellaan toimituksessa, mitkä erilaiset tekijät muokkaavat lopputulosta ja miten tieteellisyys näkyy tässä keskustelussa. Tarkastelin aineistoani Tuomo Mörän (1999) liaanimallia soveltaen. Tutkimus- ja analyysimenetelmäni olivat laadullisia. Tarkastelin tutkimuksessani Aikakauskirja Duodecimin toimituksen työskentelyä. Kuvasin lääketieteellisen artikkelin valinnan perusteita ja valintaprosessia kyseissä lehdessä. Havaintojani peilasin lehden tavoitteisiin, erityisesti tieteellisyyteen. Pyrin selvittämään, miten ja millä arvoilla artikkelivalintoja perustellaan. Mikä oli yksittäisen toimittajan rooli, mitä omalla erikoisalalla vallitsevat normit edellyttivät, miten organisaation ja kollegojen odotukset vaikuttivat ja miten toimittajat tuottivat ja heijastivat yleistä lääketieteellistä ilmapiiriä. Tarkasteluni viitekehyksenä oli Tuomo Mörän väitöskirjassaan esittelemän journalismin liaanimallin (1999, 223). Käytin tämän mallin rakennetta ja käsitteitä tietyin osin sovellettuina. Totesin, että mallin soveltuu myös tieteellisen julkaisun tarkasteluun ja lääketieteellisen lehden sisältöä muokanneiden tekijöiden erittelyyn ja kuvaamiseen. Konkreettisena tutkimuskohteena ja aineistonani olivat toimituksen kokouksissaan käymät keskustelut, artikkeleiden arvioinnit ja niistä käyty kirjeenvaihto. Videoin Aikakauskirjan toimituksen kokouksia ja purin käydyn keskustelun teksteiksi. Videoaineistoa on neljä tuntia. Aikakauskirja Duodecim on lääketieteellinen lehti, joka valitsi artikkelinsa lähinnä sen kliinisen merkittävyyden ja ansioiden perusteella. Artikkelin valintakriteereissä pidettiin tärkeänä kirjoituksen käytännönläheisyyttä ja antia kliinikolle. Tieteellisyyttä arvioitiin lähinnä lähteiden käytön ja valinnan. Referoitujen tutkimusten aineistoa, menetelmiä ja tuoreutta pidettiin oleellisena asiana. Katsausartikkeleissa kiinnitettiin erityisesti lähteiden kattavuuteen ja tasapainoisuuteen. Kriittistä otetta arvostettiin.
  • Kaunisto, Irma (1972)
  • Tuominen, Kaisu (2002)
    Tutkimus käsittelee pohjoismosambikilaisia pienviljelijöiden yhdistyksiä sosiaalisina toimijoina paikallisella poliittisella areenalla. Etnografiseen kenttätyöhön perustuvan tutkimuksen keskiössä on Pemba-Metugen hallintoalueen pienviljelijäyhdistysten liitto ja sen johtajat. Päätavoitteena on tarkastella alueellisen liiton kautta kehityksen välittäjyyttä eli toimintaa paikallisyhteisöjen ja kehitysyhteistyöorganisaatioiden rajapinnoissa. Poliittisen ja taloudellisen liberalisoinnin ja kehitysyhteistyön hajauttamisen seurauksena on syntynyt ja aktivoitu paljon välittäviä toimijoita ja organisaatioita. Tutkimuksessani olen kiinnostunut tärkeästä, mutta vähän tutkitusta sosiaalisesta ilmiöstä kehitysapuvarojen ja paikallisyhteisöjen välillä: kehityksen välittäjyydestä. Kysymyksenasettelu pohjaa konstruktivistiseen kehitystutkimukseen, joka korostaa toimijuutta ja pienviljelijäyhteisöjen monimuotoisuutta. Tutkimuksessa käsitellään tapaustutkimusten kautta sitä, millaista toimijuutta kehityksen välittäjyys on. Miten ja missä siitä kiistellään? Millaisia kykyjä se vaatii ja minkä käytäntöjen kautta eri toimijat pyrkivät todistamaan legitimiteettinsä välittäjänä? Millaisia vaikutuksia välittäjyydellä on Afrikan maaseudun poliittisiin areenoihin? Kiistelyä ja neuvottelua välittäjyydestä käydään konkreettisissa paikoissa ja tilanteissa, joissa eri toimijat pyrkivät osoittamaan kykynsä ja legitimiteettinsä. Välittäjyys on valtasuhde, joka ei ole pysyvä rakenteellinen ominaisuus, vaan vuorovaikutuksessa ilmenevä neuvotteluiden tulos. Välittäjiltä vaaditaan paikallisyhteisön tuntemuksen lisäksi modernien järjestöpätevyyksien kuten virallisen kielen, asiakirjojen ja kirjanpidon hallintaa. Tutkimuksessa päädytään siihen tulokseen, etteivät modernit taidot kuitenkaan yksinään riitä johtajuuden saavuttamiseen alueellisessa liitossa. Johtajalta edellytetään myös perinteisen valtarekisterin hallintaa, johon yhdistyksen sisäinen päätöksenteko ja yhteistoiminta pitkälti perustuu. Perinteinen ja moderni valtarekisteri yhdistyvät alueellisessa liitossa niin kollektiivisella kuin henkilökohtaisella tasolla. Eri valtarekisterit näyttävät siis täydentävän toisiaan ja olevan muunnettavissa toisikseen. Tutkimuksessa päädytään kuitenkin siihen johtopäätökseen, ettei valtarekisterien yhdistäminen palaudu yksilön rationaaliseen eduntavoitteluun eikä välittäjyys strategiseen toimijuuteen. Se, että alueellisen liiton johtajat tavoittelevat poliittisia ja taloudellisia etuja, ei tarkoita, ettei heidän toiminnallaan olisi myös ideaalisia päämääriä Kiistely välittäjyydestä on samalla sekä kamppailua auktoriteetista ja johtajuudesta, omien materiaalisten intressien turvaamista että halua määrittää yhteisön tulevaisuutta. Apuvarojen houkuttelu on vain yksi ulottuvuus yhdistystoiminnassa, joka sen jäsenille ei ole virallisten organisaatioiden järjestelmä, vaan tiettyihin resursseihin, konflikteihin ja asutukseen liittyviä historiallisia suhteita.
  • Järvinen, Janne Matias (Helsingin yliopisto, 2014)
    Tässä tutkielmassa tarkastelen sosiaalisen identiteetin paradigmaan perustuvaa johtamistutkimusta. Tutkimustehtäväni on kuvata, analysoida ja arvioida sosiaalisen identiteetin paradigmassa kehitettyä johtamisteoriaa ja johtamisoppia. Käytän tutkimusmetodina käsiteanalyysiä. Tutkielmani päälähde on Haslamin, Reicherin ja Platow’n teos The New Psychology of Leaderhip. Identity, Influence and Power. Sen lisäksi käytän lähteinäni Haslamin organisaatiokäyttäytymisen oppikirjaa Psychology in Organizations. The Social Identity Approach, Hoggin artikkelia “A Social Identity Theory of Leadership”, Haslamin ja Ellemersin artikkelia ”More Than a Metaphor: Organizational Identity Makes Organizational Life Possible”, Hoggin ja Terryn artikkelia ”Social Identity and SelfCategorization Processes in Organizational Contexts”, van Knippenbergin ja Ellemersin artikkelia ”Social Identity and Group Performance: Identification as the Key to Group Oriented Effort” ja Ellemersin, Haslamin, Platow’n ja van Knippenbergin artikkelia “Social Identity at Work: Developments, Debates, Directions.” Ensimmäisessä luvussa tarkastelen sosiaalisen identiteetin ja organisaatioidentiteetin käsitteitä. Sosiaalinen identiteetti tarkoittaa ihmisen käsitystä itsestään tietyn ryhmän jäsenenä. Sosiaalinen identiteetti muodostuu depersonalisaatioksi kutsutussa prosessissa, jossa ihminen samastuu johonkin ryhmään. Ryhmään samastumisen vaikutuksesta ihminen motivoituu toimimaan yhteistyössä ryhmänsä jäsenien kanssa yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Näin ryhmästä tulee kiinteä yksikkö. Organisaatioidentiteetti tarkoittaa organisaation jäsenten jakamaa ymmärrystä siitä ”keitä me organisaationa olemme”. Organisaatioidentiteetti mahdollistaa organisaatiokäyttäytymisen. Toisessa luvussa käsittelen sosiaalisen identiteetin paradigmaan perustuvaa johtamisteoriaa ja -oppia. Johtaminen ymmärretään vaikuttamiseksi, jonka tarkoituksena on saada ryhmän jäsenet samastumaan yhteiseen ryhmään. Ihmisten samastumiseen voi vaikuttaa määrittelemällä ryhmän yhteistä identiteettiä. Tätä kutsutaan identiteettijohtamiseksi. Johtajuus on henkilön kyky vaikuttaa muiden ihmisten ajatteluun ja käyttäytymiseen. Johtajuus perustuu yksilön asemaan ryhmän prototyyppinä ”yhtenä meistä”. Johtaja voi pyrkiä vaikuttamaan myös oman prototyyppisyyteensä. Kolmannessa luvussa arvioin kriittisesti identiteettijohtamista. Johtaminen ei voi perustua yksistään identiteetin hallintaan ja suostutteluun, vaan johtajan on myös toisinaan käytettävä muita johtamiskeinoja, kuten sanktioiden ja kannusteiden asettamista. Liiallinen samastuminen työyhteisöön voi myös haitata yksilön perhe-elämää ja se voi tehdä irtisanomisesta erityisen traumaattista. Neljännessä luvussa selvitän, luoko identiteettijohtaminen yhdenmukaisuuden painetta ryhmissä ja organisaatioissa. Ryhmään samastumisen vaikutuksesta syntynyt kiinteä ryhmä ei automaattisesti estä ryhmän sisäistä kritisointia. Organisaatio voidaan järjestää niin, että sen sisällä on useita erillisiä identiteettejä ja vahvoja ryhmiä, jotka neuvottelevat yhteisestä organisaatioidentiteetistä. Näin järjestettyä organisaatiota kutsutaan pluralistiseksi organisaatioksi. Pluralistisessa organisaatiossa valta jakautuu usealle taholle. Loppukatsauksessa huomautan, että identiteettijohtamisen malli kuvaa paremmin poliittisen johtamisen prosesseja kuin taloudelliseen tuotantoon suuntautuvien liikeyritysten johtamista, sillä poliitikot haalivat kannatuksensa määrittelemällä kansakunnan identiteettiä.
  • Heinonen, Eeva (2012)
    Tutkielman yleisenä tarkoituksena on analysoida systeemi-käsitteen merkitystä organisaatiotutkimuksessa pohtimalla, mihin ajatus systeemistä pohjautuu, mistä systeemi koostuu, sekä millaisia estetisoituja piirteitä systeemiin heuristisena mallina liittyy. Tutkimus on ensisijaisilta lähtökohdiltaan teoreettinen ja käsitehistoriallinen. Empiirisemmältä osuudeltaan tarkastelu kohdistuu Amerikassa 1900-luvun alussa vaikuttaneeseen tieteelliseen liikkeenjohtoon, jota tässä tutkielmassa kutsutaan termillä 'systemaattinen liikkeenjohto'. Yksittäisten henkilöiden sijasta huomio suunnataan aikakauden tietämisen ja käsitteellistämisen kontekstiin, jonka tulkitaan jäsentävän ajattelua ja kielen käyttöä. Viitekehyksenä hyödynnetään käsitehistoriallista lähestymistapaa, Michel Foucault'n näkemystä tietämisen arkeologisista syvärakenteista, metaforiin kohdistuvaa organisaatiotutkimusta sekä organisaatioestetiikan teoriaperinnettä. Tutkimuskirjallisuuden keskeisimpiä teoreetikkoja ovat amerikkalaisen liikkeenjohdon systeemidiskurssia tarkastellut Yehouda Shenhav, amerikkalaiseen 1800-1900 —lukujen aatehistoriaan perehtynyt Mark Seltzer sekä organisaatioestetiikkaa tutkineet Mauro F. Guilkn, Rafael Ramirez ja David A. White. Tutkimusaineisto muodostuu liikkeenjohdon edustajien kirjoittamista teoksista, jotka suunnattiin teollisuussektorin yritysjohdon tarpeisiin. Tutkielmassa systeemin merkityssisällön katsotaan yleisellä tasolla pohjautuvan klassiseen kysymykseen siitä, onko ympäristöä mandollista hallita rationaalisen tieteen avulla. Systeemin nykyisiä merkityksiä erittelemällä käsitteen esitetään koostuvan 'koneen', 'organismin' ja 'organisaation' kompleksisista metaforista, jotka sekoittuivat yhteen liikkeenjohdon edustajien kirjoituksissa. Metaforien muodostamaa synteesiä nimitetään Mark Seltzeriä seuraten 'elävän koneen kompleksiksi', jonka katsotaan peruStuvan aikakauden biologisoituneen luonnontieteen diskurssiin. Kielellisenä hallintastrategiana elävä kone tarkoitti organisaatiota, johon assosioitiin mekaanisen koneen ja elollisen organismin piirteitä toiminnan kontrolloitavuuden varmistamiseksi. Muodoltaan elävää konetta voi lähestyä systeemisenä, osista koostuvana ja tiettyyn päämäärään pyrkivänä kokonaisuutena. Tutkielmassa esitetään, että tätä kokonaisuutta olisi mandollista ymmärtää symmetrisen estetiikan näkökulmasta, eli harmonian, tasapainon, keskittyneisyyden ja kehityksen periaatteiden kautta. Organisaatioestetiikan viitekehyksen kannalta organisaatio toimii siten kognitiivisuuteen ja hahmottamiseen perustuvalla tavalla kauniisti silloin, kun osien ja kokonaisuuden suhde on ymmärrettävissä symmetrisesti, ja tietyn muodon ottanut kokonaisuus seuraa toiminnalle asetettua päämäärää. Tutkielmassa liikkeenjohdon edustajien on tulkittu pitäneen sulavasti ja tehokkaasti toimivaa organisaatiota kauniina. Systeemin sisältämien metaforien ja niiden estetisoidun muodon ajatellaan pohjautuvan aikakauden luonnontieteen diskurssiin, joka heijastui biologian lisäksi myös esimerkiksi arkkitehtuuriin ja liikkeenjohtoon. jolloin useilla tahoilla pyrittiin tutkimaan ja mallintamaan luonnon tuottamia systeemejä
  • Iitiä, Inkamaija (Helsingin yliopisto, 2008)
    The dissertation "From Conceptual to Corporeal, from Quotation to Site: Painting and History of Contemporary Art" explores the state of painting in contemporary art and art theory since the 1960s. The purpose of the study is to re-consider the dominant "end of painting" -narrative in contemporary art history, which goes back to the modernist ideology of painting as a reductive, medium-specific form of art. Drawing on Michel Foucault´s concepts of discursive formation and archive, as well as Jean-Luc Nancy´s post-phenomenological philosophy on corporeality, I suggest that contemporary painting can be redefined as a discursive-sensuous practice. Instead of seeing painting as obsolete or over as an avantgarde art genre, I show that there have been alternative, neo-avantgardist ways of defining painting since the end of the 1960s, such as French artist Daniel Buren´s early writings on painting as "theoretical practice". Consequently, the tendency of the canonical Anglo-American contemporary art narratives to underestimate the historical and institutional codes of art can be questioned. This tendency can be seen, for example, in Rosalind Krauss´s influential theory on index. The study also reflects the relations between conceptual art and painting since the 1960s and maps recent theories of painting, which re-examine the genre´s possibilities after the modernist rhetoric. Concepts of "flatbed", "painting in the extended field", "as painting" and so on are compared critically with the idea of painting as discursive practice. It is also shown that the issues in painting arise from the contemporary critical art debate while the dematerialisation paradigm of conceptual art has dissolved. The study focuses on the corporeal-material-sensuous -cluster of meanings attached to painting and searches for its avantgardist possibilities as redefined by postfeminist and post-phenomenological discourse. The ideas of hierarchy of the senses and synesthesia are developed within the framework of Jean-Luc Nancy´s and Luce Irigaray´s thought. The parameters for the study have been Finnish painting from 1990 to 2002. On the Finnish art scene there has been no "end of painting" ideology, strictly speaking. The mythology and medium-specificity of modernism have been deconstructed since the mid-1980s, but "the archive" of painting, like themes of abstraction, formalism and synesthesia have been re-worked by the discursive practice of painting, for example, in the works of Nina Roos, Tarja Pitkänen-Walter and Jussi Niva.
  • Kokkonen, Tommi (2013)
    Fysiikan opetuksessa käsitteiden oppiminen on keskeistä, mutta niiden oppimiseen liittyy monia ongelmia. Oppilaiden olemassa olevat käsitteet voivat erota merkittävällä tavalla tieteellisistä, oppimisen kohteena olevista käsitteistä, mikä muodostaa haasteen oppimisen kannalta. Oppimisprosessissa oppilaat ankkuroivat uuden opetettavan asian omaan, jo olemassa olevaan tietorakenteeseensa. Tämä tietorakenne on fysiikan kannalta usein jäsentymätön ja virheellinen, mikä johtaa usein niin sanottuihin virhekäsityksiin. Näiden käsitysten muuttumiseen viitataan usein termilllä käsitteellinen muutos. Käsitteellisen muutoksen luonteesta ei kuitenkaan ole yksimielisyyttä. Jotkin tutkijat ovat esittäneet , että käsitysten taustalla on järjestynyt teoriankaltainen tietorakenne tai yhtenäinen selitysperusta. Toiset taas ovat sitä mieltä, että käsitysten taustalla on ennemminkin löyhä ja jokseenkin irrallisista paloista koostuva järjestelmä. Näillä näkemyseroilla voi olla suoria vaikutuksia siihen miten opetus järjestetään. Tässä työssä esitetään uusi teoreettinen viitekehys käsitteellisen muutoksen kuvaamiseksi, joka hyödyntää psykologian ja kognitiotieteen käsiteteorioita. Käsitteiden nähdään siten koostuvan prototyyppipiirteistä sekä teoreettisemmista piirteistä. Käsitteitä kuvataan näistä piirteistä koostuvana monimutkaisena systeeminä, joten niitä havainnollistetaan graafin avulla. Systeeminen esittäminen on hedelmällinen lähtökohta, sillä se mahdollistaa eri teorioiden esiin nostamien piirteiden esittämisen samaa viitekehystä käyttämällä. Esitettävää viitekehystä ja graafeja sovellettiin empiiriseen aineistoon, joka koostuu opiskelijahaastatteluista. Haastatteluissa Helsingin yliopiston fysiikan opiskelijoiden (N=31) tuli tehdä perusteltuja ennusteita yksinkertaisten virtapiirien toiminnasta. Litteroiduista haastatteluista poimittin opiskelijoiden virta-, jännite- ja resistanssikäsitteisiin liittämiä teoreettisia- ja prototyyppipiirteitä ja opiskelijoiden selitysmallit koostettiin käyttäen näitä elementtejä. Opiskelijat esittivät eri tasoisia selityksiä intuitiivista aina teoreettisiin, normatiivisiin selityksiin asti. Opiskelijahaastatteluista poimittiin viisi opiskelijaa, joiden selitysmalleja havainnollistettiin graafien avulla. Valittujen viiden opiskelijan selitysmallit edustivat tyypillisimpiä haastatteluissa esiintulleita selitysmalleja ja lisäksi heidän selityksissään tuli esille monipuolisesti käsitteellisen muutoksen kannalta mielenkiintoisimpia piirteitä. Graafit ovat kompakti ja havainnollinen tapa esittää opiskelijoiden selitysmalleja ja tarjoavat kvalitatiivista, sanallista kuvailua kvantitatiivisemman ja informatiivisemman esitystavan. Graafit mahdollistavat monien eritasoisten käsiterakenteiden kuvaamisen, joten ne tuovat esiin käsitteiden oppimiseen liittyvän monimuotoisuuden ja ottavat huomioon yksilön käsitteet tieteellisten käsitteiden oppimisessa. Graafeista näkee helposti kuinka prototyyppipiirteet kytkeytyvät osaksi käsitteitä ja kuinka teoreettinen tieto muuttaa prototyyppien kuvailemia ontologisia attribuutioita. Lisäksi voidaan nähdä kuinka käsitteiden kytkeytyminen osaksi selitysmalleja tapahtuu ja kuinka nämä tietorakenteet kehittyvät kohti koherentimpaa tietoa havaintojen seurauksena. Näin ollen kehitetty viitekehys ja graafit tarjoavat mielenkiintoisen välineen oppimisprosessin tarkempaan analysointiin, joka edesauttaa opetuksen järjestämistä käsitteiden oppimista parhaiten tukevalla tavalla.
  • Hankonen, Nelli (2004)
    Tutkimuksessa tarkastellaan tietokäsityksiä, kognitiivisen päätöksen tarvetta (need for cognitive closure) ja niiden yhteyttä toisiinsa. Lisäksi tutkitaan, miten yliopistokoulutus (kesto, määrä ja ala) on yhteydessä käsityksiin tiedosta ja tietämisestä. Aineisto kerättiin lomakekyselynä eri tieteenalojen (sosiologia, teknilliset tieteet, kansantaloustiede) juuri opintonsa aloittaneilta ja pidemmälle edenneiltä opiskelijoilta (n=135). Tietokäsitykset käsitteellistettiin toisistaan erillisten ulottuvuuksien järjestelmäksi, johon kuuluvat tietoa koskevat käsitykset tiedon varmuudesta, tiedon yksinkertaisuudesta ja auktoriteettien kaikkitietävyydestä ja oppimista koskevat käsitykset oppimisen nopeudesta ja oppimiskyvyn sisäsyntyisyydestä. Kognitiivisen päätöksen tarve katsottiin yksilön pysyväksi ominaisuudeksi, jonka voimakkuus vaihtelee ihmisten välillä. Korkean päätöstarpeen yksilöt preferoivat järjestystä ja ennustettavuutta, kokevat moniselitteisyyden epämiellyttäväksi ja ovat kapeakatseisempia sekä päättäväisempiä. Tietokäsitysten ja kognitiivisen päätöksen tarpeen rakenteita tarkasteltiin ja niiden empiiristä erillisyyttä tutkittiin. Tietokäsitysten ennustajista opintoviikkomäärä ennusti pienempää uskoa tiedon yksinkertaisuuteen, ja iällä ja opintovaiheella ei ollut tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä tietokäsityksiin. Tekniikan ja taloustieteen opiskelijat uskoivat keskimäärin enemmän tiedon varmuuteen ja auktoriteettien kaikkitietävyyteen kuin sosiologian opiskelijat, ja ero oli havaittavissa jo alkuvaiheen opiskelijoilla. Oletuksen mukaisesti voimakas kognitiivisen päätöksen tarve ennusti suurempaa uskoa tiedon varmuuteen ja auktoriteettien kaikkitietävyyteen. Yhteys oli selvä alkuvaiheen opiskelijoilla mutta ei loppuvaiheen opiskelijoilla. Diskussiossa käsitellään tuloksia laajasti, erityisesti tietokäsitysten kvantitatiivisen tutkimusperinteen ongelmia ja ehdotetaan motivationaalisten käsitteiden integroimista tietokäsitysprosesseja koskeviin teorioihin. Tutkimuksen tärkeimmät lähteet olivat tuoreiden kansainvälisten aikakauslehtiartikkeleiden lisäksi Hofer & Pintrich (toim.) (2002) ja Webster & Kruglanski (1994).
  • Hyrkkänen, Ursula (Helsingin yliopisto, 2007)
    This study deals with the formation of the idea of research and development (r&d) activity at one particular university of applied sciences in Finland. In this study I proceed from examining the conceptions of management regarding r&d-activities to exploring the development of the complex concept that guides these r&d-activities. The aim of this study is, first, to describe conceptions of r&d-activities, and then, second, to describe the formation of a new concept for r&d-activities in one field of study at the university of applied sciences. I used phenomenographic analysis to elucidate the conceptions and collected the data in interviews of personnel (22) who belong to the management of the university of applied sciences. The data for analysing the obstacles faced and the ways of overcoming them during the formation process of the new concept consist of the video-recorded material from ten change laboratory sessions held for the specific field of study at the university of applied sciences. In researching the formation of the concept of the activity, such research and analysis methods are used in which the concept is understood as a material construction, and with the help of which one can work out the formation of the concept during the development process. When the systematic development of the r&d-work was underway, the management of the university of applied sciences held differing views regarding the content, target, factors and organisation of the r&d-activities, as well as regarding the position of dissertations as a part of r&d-activity. Obstacles for developing rd concerned the unclear object and outcomes of the new activity, not having the tools (such as adequate know-how) for the new activity and not having found the necessary solutions for the distribution of work. In addition the rules that quide the activities of the university of applied sciences did not support working according to the new way. To improve r&d-activity, the school’s management defined three development strategies to encourage adequate rd-activity to support working life, regional development and learning. The strategies were based on the expansion of existing methods, such as service activities, dissertation work and the research activities of the teachers. Of the three possible routes, the concept of dissertation in this study was expanded to integrate the services of organisation development and the occupational growth of the students. A group of teachers in the field of social and health studies participated in the development work. The change laboratory method was used as a tool for this work. Analysis of the cognitive trails indicated that, in addition to the cycle of expansive learning activities, microcycles with different purposes can exist. According to Cussins (1992), something already in existence in each microcycle is destabilised, and something else is stabilised to replace it. In this study three microcycles were identified, during which the teachers first destabilised the existing concepts of dissertation work that guided their thinking, and then began to use new concepts to structure their thinking. Secondly, they undermined the existing concepts with material structure that defined their practical work, and developed new practical models to replace them. Thirdly, the problems accumulating in researching and testing the new activities caused the developers to destabilise the r&d-strategies of the university of applied sciences and to define a new conceptual model for r&d-work in the field. During this third cycle, the teachers developed a research arena model, which was a significant expansive innovation. In the cognitive trails developing the new concept for the r&d-activity, the teachers indeed faced the obstacles the management had described as their conceptions. These obstacles manifested themselves as contradictions. During the development process, the nature of the obstacles (i.e. contradictions) changed as the development proceeded. Solving the first and second degree contradictions highlighted the third and fourth degree contradictions. To overcome the obstacles, the teachers had to to articulate the value and motive of the development work throughout the development process. Developing the new concept for r&d-activity required many reconfigurations of practical solutions to overcome the obstacles. Developing the new concept for r&d-activity, both at the level of representations and of new practices, requires universities of applied sciences to adopt new methods in which the actors are partake in construction of new concepts of activity through adequate discussion, analysis and debate. R&d -activity can progress, if instead of implementing partial solutions, the totality of the activities (i.e. the group of partial solutions acting together) will be constructed. The development of the activity system requires many simultaneous changes as well as wide-ranging know-how and discussion related to these changes. What is perhaps most important, however, is that the group of developers mature into a determined collective actor which can engage in many agentive actions. The development of the agency is fundamental to progress.
  • Rauhala, Carita (Helsingin yliopisto, 2014)
    Writing is one of the most important skills learned in school. Studies have indicated that pupils´ writing skills need improvement which evokes to observe the practices of teaching writing. This thesis contemplates the teaching of writing from the feedback´s point of view. The goal of my thesis is to find out what kind of conceptions the sixth-graders have about the feedback they receive from writing and how pupils describe the meaning and effectiveness of feedback. Research type was qualitative study. Data was gathered from three different classes by using method of empathy-based stories. Data consists of 69 pupils empathy-based stories that deals with response given from the opinion essays. Material was analysed by using qualitative theory-guided content analysis. Study indicated that according to pupils´ stories feedback wasn´t given until the text was finished. Response consisted mainly of text evaluation. In the pupils´ stories the response was given verbally and in writing generally by classmates and the teacher. Besides the content of the text and pupils working effort, the feedback was often focused on opinions in the text. When feedback was given by the classmates it was sometimes targeted at the pupil receiving the response and contained inappropriate features such as mocking. Empathy-based stories showed that feedback clearly had a meaning but experience of the feedback may consist of many different factors. In the story conceptions and expectations considering the feedback had the most influence on pupil´s experience. In most cases feedback had an effect on pupil´s experience at emotional level. In the stories feedback was also seen to have an influence on future writing, pupil´s self-esteem, conception of feedback and person giving it. The results showed that the pupils have lots of resources to reflect the quality of the feedback and its meaning for the writer. According to the stories the benefit of feedback was tangential from the writings point of view and the idea of giving feedback was in accordance with conventional evaluative feedback. I think the results support the idea that feedback should be more firm part of the actual writing process. The person receiving the feedback should be more active and the pupils´ aptitudes to utilize the feedback should be supported more.
  • Tuuteri, Kaisa (2008)
    Parisuhteen päättyminen saattaa olla pysäyttävä kokemus, johon liittyy usein epätietoisuutta ja ristiriitaisia tunteita. Tässä tutkimuksessa kiinnostus kohdistui nuorten aikuisten käsityksiin parisuhteen päättymisestä ja sen syistä. Taustaoletuksena tutkimuksessa vaikuttaa käsitys siitä, että ihmisellä on tarve selittää elämänsä tapahtumia ja tehdä niitä itselleen ymmärrettäviksi. Varsinkin vaikeissa tilanteissa, kuten parisuhteen päättyessä ihmiset usein haluavat löytää selityksiä sille, mitä tapahtui ja miksi. Tutkimusaineisto koostui kahteen Nyyti ry:n internetissä järjestämään eroryhmään lähetetyistä kirjoituksista. Eroryhmät olivat sovelluksia Bruce Fisherin kasvokkain kokoontuvista eroseminaareista, joissa eroa käsitellään tiettyjen teemojen kautta. Ensimmäinen internet-ryhmistä oli käynnissä syksyllä 2006 ja toinen syksyllä 2007. Narratiivisen näkökulman mukaan tarinallisuus on ihmiselle luontainen tapa jäsentää omaa elämäänsä. Ihminen organisoi kokemuksiaan sisäisen tarinan avulla ja käyttää tässä hyväkseen erilaisia kulttuurissa olevia tarinamalleja. Sisäinen tarina tulee tietoiseksi erityisesti muutostilanteissa, joissa sitä usein joudutaan muokkaamaan, jotta muutoksesta tulisi osa sisäistä tarinaa. Menetelmällisesti narratiivisuutta hyödynnettiin tutkimuksessa kahdella tavalla: käyttämällä kuvailevampaa kertomusten analyysiä sekä tulkitsevampaa narratiivista analyysia. Parisuhteen päättymisestä tehtyjä syyselityksiä eli kausaaliattribuutioita tarkasteltiin aineistolähtöisen kertomusten analyysin avulla. Parisuhteen päättymistä merkityksellistettiin niin menneisyyteen, tähän hetkeen kuin tulevaisuuteen liittyvien syyselitysten kautta. Myös parisuhdekulttuuriin viitattiin, kun haettiin selityksiä sille, miksi parisuhde oli päättynyt. Parisuhdekulttuuri vaikutti syyselityksissä kahdella tavalla. Toisaalta siihen viitattiin selityksissä suoraan, toisaalta se toimi kaiken selittämisen taustalla. Narratiivisen analyysin avulla rekonstruoitiin neljä sisäistä tarinaa: uhri-, päivä kerrallaan -, itsenäistymis- ja kasvutarina. Tarinat erosivat toisistaan ainakin siinä, millä tavalla niissä kuvattiin omia vaikutusmahdollisuuksia sekä suhdetta tulevaisuuteen. Internet toimi tutkimuksen kontekstina. Tutkimuksessa pohdittiin myös, millainen internet on vuorovaikutusympäristönä sekä millaisia mahdollisuuksia tai haasteita se tarjoaa esimerkiksi eroryhmien kaltaisille internet-keskusteluryhmille ja -tukipalveluille.
  • Piesanen, Anne (Helsingin yliopisto, 2010)
    The purpose of this study was to examine the organization's history in Finland especially from the perspective of crafts. Period under review is on the turn of the 19th and 20th centuries. I have called this organization as a craft activism. The purpose of this research was to illustrate the importance of the organization in crafts. In previous studies craft is not usually connected to activism. The purpose was to determine the identity of craft activists and the manifestations of what kind of activism was reflected. Furthermore, the study was to shed light on history of the Craft Museum of Finland of its early decades. The study is a historical study with view of craft science. History as a science is suitable to use in the context of craft science. Historical research is the interpretations of explanations for traces of human activity as well as issues and phenomena in the relations between weighting. Craft Science is also examining of the relationship with the human world, so the historical perspective to the selection is well suited to study of craft science. The material for the study is the protocols and the other archival sources from Craft Museum s and The Finnish society of Crafts and Design s collection. Study has also material from news papers. The study shows that the crafts have been a diverse operation as an integral part of the organization, which began to develop in the 1800s in Finland. The craft has had a significant role, particularly in those organizations where actors have been women. Especially women, craft has been a natural approach, which in the late 1800s also harnessed to the needs of the society. The Craft has established many organizations and it was an important strategy in many philanthropy associations. Craft activism associated with substantially the museum and exhibition activity and industrialization was the key factor in that activity. Industrialization demand marketing channels, through which the exhibitions were intended to answer. On the other hand, the exhibitions reflected the educational motives and through them sought to improve craft skills and cottage industry beside of factory industry. Craft is an integral part of historical research, as it has been important part of people s everyday life for centuries. Nevertheless, there are little historical studies which have done from the perspective of the craft. Usually craft occurs as a part of economy or politics. Also organization activities have not been studied lot of the perspective of craft. Craft science leaves the opportunity to expand on these points to historical studies.
  • Nordberg, Marjut (Helsingin yliopisto, 2008)
    The aim of this study was to find out how the technique of knotless netting is perceived by the craftsperson of the twenty first century. In this study the craftspeople are represented by the researcher herself, seven craftspeople and teachers (3) teaching knotless netting as well as their students (21). The main interests of this study are the mental pictures and relationship to knotless netting that craftspeople have in the twenty first century. Points of focus are also the specific characteristics of knotless netting, as well as experimenting with new and different materials. The aim of these experiments has been to find new and unusual uses for knotless netting. Preserving knotless netting as a craft and technique are also questions dealt with in this study. The methodology of this study is a qualitative and phenomenographic study of several cases. The data collected are interviews of the teachers, observations in two knotless netting courses, questionnaires answered by the students in these courses and experimental samples made by the author and evaluated by other craftspeople. These samples were made during the years 2005-2008. The interviews, questionnaires and evaluations were conducted under winter and spring 2008. The reference literature is comprised from publications in several different fields. In this study ethnography is the most dominant field of reference due to the fact that knotless netting is so strongly linked to history and antiquity. In the past the technique of knotless netting has been passed down from generation to generation in whatever form the teacher has known. There are many different ways of stitching and binding in knotless netting. This technique is closely connected to traditional knotless netting mittens even today. Nowadays knotless knitting is taught in craft schools, evening classes and in other recreational courses. The concrete understanding of knotless netting by means of two-dimensional instructions is challenging. Craftspeople often require somebody to actually demonstrate the correct way to make the stitches and hold the work before they can proceed with the technique. The way knotless netting is perceived by craftspeople is linked to their backgrounds and preconstructed mental images concerning the technique. An etnographer approaches knotless netting in a different way from a crafts-scientist or a person in an evening class wishing to master the technique. The attitude of the teacher is passed on to students and also affects the way the student perceives knotless netting and its possibilities as a technique. A craftsperson has mixed feelings toward knotted netting. On the other hand the surfaces produced by this rare technique are intriguing but the costs due to the slow manufacturing process are seen as an encumbrance.
  • Hyrsky, Kaisa (Helsingin yliopisto, 1999)
    The aim of this study is to survey the meaning of craftmanship in goldsmith occupation. The image of craftmanship is built theoretically as well as researcher's own practical experience. The study describes a dialogue between self-employed goldsmith s everyday work and trade union's opinion. Suomen Kultaseppien Liitto (The Goldsmith Assosiation of Finland) was chosen forthe trade union, because it is the biggest, the oldest and the most influential on the occupational area. The research data are volumes 1995 - 1998 of occupational membership journal of Suomen Kultaseppien Liitto. The data analyzed with Adapted Content Analysis and Grounded Theory. The professional occupation of goldsmiths, the role of craftmanship and the future of the occupation are discussed. Additionally, the relationship between the Suomen Kultaseppien Liitto and occupational culture and profession of goldsmiths was studied. Craft and craftmanship is most often discussed in articles related to tradition and education.Craftmanship is understood very idealistically, with little meaning in practical life. St. Eligius and the skill and art of goldsmiths in St Petersburg are raised to symbols of craftmanship. The occupational image is broken and a clear conflict between education and occupation is visible. Education produces artist-craftsmen, while handicraft workers are required in industry, and retailers or specially trained store assistant in business. Computer-aided design and manufacture render handicraft workmanship unnecessary. In a pessimistic view, the future possibilities of the goldsmith occupational profession are dim, because the artist-craftsmen are bound to lose to fast-paced machines. On the other hand, people involved in goldsmith education see the future light, designer-goldsmiths developing the occupational to new dimensions. Suomen Kultaseppien Liitto represents goldsmiths in public. The union, however is governed by non-artisan goldsmiths. The union stresses business attitudes and enterpreneurship, and has succeeded in protecting the privileges of retailers and industry. Goldsmiths profession is seen in the research data as a combination of precious-metal industry, jewellery and watch stores, anda goldsmith shop is considered a specialized giftstore. The goldsmiths occupation is not a profession, and the Suomen Kultaseppien Liitto is not a trade union for artist and craftmen. Accordingly, part of the representative authority of the union could be transferred from the Association to Taidekäsityöläiset Taiko ry, a member of organization of Ornamo. Results of this study show the importance of defining the images of the goldsmith occupational profession and the trade union. The results could be applied to goldsmith education to examine what would be the optimal education and training for present employment opportunities. The important background theories has been the theories of Habermas and Lévi-Strauss.
  • Salovaara, Mari (Helsingin yliopisto, 2014)
    The research assignment of this development research is to develop a handicraft-themed reminiscence box for older adults. It was ordered by Dagny Bäckström's foundation. Reminiscence box is a collection of triggers, e.g. objects, sounds and scents. It is used in reminiscence work, a method used in eldercare. Reminiscing helps to maintain personal identity, accept the past and gain a feeling of integrity. Handicraft is a fruitful topic for reminiscing, because it has been an essential part of everyday life for older adults. There is evidence that handicraft promotes well-being by supporting positive self-image and self-esteem and also encourages social interaction and helps to maintain social and family ties. Handicraft objects can remind of these positive things. These aspects form the theoretical background for this research. Developing included designing a manuscript for a reminiscence event, planning the range of triggers for the box and also collecting them. Plans were introduced to the foundation during the process and based on feedback some changes and refinement were made. The actual research material was a video recording of a real user situation, an hour long reminiscence event in an elder care home. Specific analysis covered episodes, in which both reminiscing happens and some triggers are used. Reminiscing lines of these chosen episodes were analyzed: what kind of memories were revealed and what was the trigger. The purpose of the video was also to find things that need improvements or further developing. There were many ways to reminisce handicraft. Common reminiscence is recognizing and naming the objects and their use. Personal experiences were revealed in making descriptions, heightened with movement. Also some memories of important and beloved people were revived. The triggers worked well in arousing memories, especially objects one can use or try. Reminiscence is best advanced by conversation and hearing other’s memories, but also the instructor of event has influence on what kind of memories are told. Some changes were made based on video. Mostly the changes concerned about how the instructor can better support reminiscing. Asking right kind of questions is fairly important. The reminiscence event has to be organized so that everybody can equally speak and are listened and heard. It is also important to support older adults own agency in the event. This research adds knowledge of reminiscence work. This can be useful when designing new services. Concerning craft science, especially intriguing is the embodied nature of reminiscence, e.g. reminiscing with movement. This could be studied further and made use of more in the future.