Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 10375-10394 of 24777
  • Leimi, Lilli (2010)
    Tutkielma kuvaa lapsuusiän kantasolusiirtojen merkittävimmät tulokset ja komplikaatiot keskeisissä tautiryhmissä modernin hoidon aikakaudella HUS:ssä. Aineistona on HUS:n Lasten ja nuorten sairaalan veri- ja syöpätautien sekä kantasolusiirtoyksikön potilaista kerätty, vuonna 1993 perustetun ProLapsi-rekisterin sisältämä kliininen kantasolusiirtoaineisto vuosilta 1993-2006. Aineisto sisältää runsaat 90% Suomessa tehdyistä lasten allogeenisista kantasolusiirroista (n=233) sekä kaikki HUS:in autologiset siirrot (n=117) ko. aikajaksolla. Tutkielma on toteutettu kvantitatiivisia tutkimusmenetelmiä käyttäen. Suurin allogeenisen kantasolusiirron saaneiden potilaiden diagnoosiryhmä oli akuutti lymfoblastileukemia, ja suurin autologisen kantasolusiirron saaneiden ryhmä neuroblastoomapotilaat. Allogeenisista kantasolusiirroista 38% tehtiin HLA-identtiseltä sukulaisluovuttajalta ja 53% rekisteriluovuttajan soluilla. Kumulatiivinen kokonaisselviytyminen oli merkitsevästi parempaa sukulaisluovuttajan soluilla tehdyissä siirroissa kuin rekisteriluovuttajan (p=0,003). Allogeenisen kantasolusiirron saaneista potilaista 71% sai jonkin asteisen akuutin ja 42% kroonisen käänteishyljinnän (GVHD). Sekä akuutin että kroonisen GVHD:n vaikeus puolestaan korreloi kuolleisuuteen. Allogeenisen kantasolusiirron pitkäaikaisvaikutusta arvioitiin seurantatietojen perusteella. 58%:lla elämänlaatu arvioitiin normaaliksi, 35%:lla hieman rajoittuneeksi ja 7%:lla heikoksi.
  • Rantanen, Elina (2008)
    Tutkimuksessa tarkastellaan sitä, millaisia kotiin liitettyjä odotuksia on luettavissa naisten kirjoittamista omaelämäkerrallisista kotikertomuksista. Kodin käsitteessä yksilöllinen ja sosiaalinen kietoutuvat toisiinsa. Tutkimuksen tavoitteena on ennen kaikkea osallistua keskusteluun siitä, minkälaisia yhteisesti jaettuja merkityksiä annetaan kodille suomalaisessa yhteiskunnassa 2000-luvulla. Tutkimusongelma on sekä metodologinen että empiirinen Aineisto muodostuu yhdeksästä 1950-luvulla syntyneen suomalaisen naisen kirjoittamasta kotikertomuksesta. Kertomukset ovat omaelämäkerrallisia ja niissä kuvataan ja arvioidaan kotia monipuolisesti elämän eri vaiheissa. Kertomukset on valikoitu Kodin paikantaminen -tutkimushankkeen ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkiston järjestämän Kotini -kirjoituskeruun tuottamasta aineistosta. Metodologisesti lähdetään siitä, että kieli on sosiaalista, että kieli välittää sosiaalisia merkityksiä. Tutkimusmenetelmänä on odotusanalyysi. Näistä lähtökohdista aineisto nähdään narratiivisesti jäsentyneinä kertomuksina. Ajatuksena on, että kiinnittämällä huomio kirjoittajien tekemiin kerronnallisiin ja kielellisiin valintoihin päästään tarkastelemaan kodin yhteisesti jaettuja merkityksiä. Tutkimuksessa on luettu aineistoa odotusanalyysia hyödyntäen eri etäisyyksiltä, jolloin empiirisestä aineistosta paikantuu kotiin liitettyjä odotuksia. Odotukset eivät ole normatiivisia, vaan yhteisesti jaettuja mahdollisia kertomuksia, joiden avulla kertoja pyrkii tekemään yksilöllisen elämänsä kulun lukijalle ymmärrettäväksi. Aineistosta paikantuu kolme keskeistä kotielämäkertoja kokonaisuuksina jäsentävää odotusta. Ensinnäkin lapsuuskodilla näyttää olevan erityinen asema kotielämäkerran kokonaisuudessa. Tämä näyttäisi olevan aineiston kotielämäkertojen vanhimpia konventioita. Toiseksi kertojat jäsentävät aikuisiän kodeista kertomaansa perinteisen suomalaisen asumisuran – lapsuuskodista edetään perhevaiheeseen ja lasten kasvaessa muutetaan pienemmästä asunnosta suurempaan – odotusarvoista etenemistä vasten. Kolmanneksi kertomusten omaelämäkerrallisen reflektion taustalta on luettavissa kysymys; Miten tähän on tultu? Se, miten kertojat arvioivat nykyisiä kotejaan ja suhteuttavat menneitä kotejaan ja niihin liittyneitä elämäntapahtumia nykyhetkeen, avaa näkökulmia siihen, minkälaisessa tilanteessa kertomukset on kirjoitettu. Analyysia tarkennetaan tutkimusta jäsentävien ylätason odotusten sisällä aineistossa merkittävinä näyttäytyviin teemoihin. Koti näyttäytyy aineistossa esimerkiksi paikkana, jota arjen naisisiksi mielletyt kotityöt pitkälti määrittävät. Kotielämäkerran aika näyttäytyy aineistossa hidastavana ja venyvänä, mitä selitetään yhtäältä juonentamisen luovalla ajalla ja toisaalta sillä, että yhteisesti jaetuista odotuksista poikkeavat yksilöllisen elämän käänteet ja ratkaisut vaativat enemmän perusteluja kuin odotusten mukaiset. Menetelmällisissä kysymyksissä tutkimuksessa on sovellettu kertomuksista kiinnostuneiden lingvistikkojen William Labovin ja Deborah Tannenin ajatuksia sekä sitä, miten Anni Vilkko ja Matti Hyvärinen ovat soveltaneet heidän ajatuksiaan omaelämäkerrallisen aineiston analyysiin. Kodin käsitteen määrittelyyn ovat vaikuttaneet eniten Kimberly Dovey, Mary Douglas ja Anni Vilkko.
  • Kiiski, Annu (2009)
    Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on institutionaalinen lapsuus ja lapsuuskäsitysten rakentuminen koulukontekstissa. Tutkimuskysymys nousee lapsuuden muuttumista ja institutionaalistumista koskevasta sosiologisesta keskustelusta. Yhteiskunnalliset muutokset vaikuttavat lapsuuskäsityksiin, koska nämä ovat vastavuoroisessa suhteessa keskenään, ja tulevat kosketuksiin elävien lasten kanssa lapsuuden instituutioiden kautta. Tutkielmani pohjaa "uuteen" lapsuuden sosiologiseen tutkimukseen, joka näkee lapset erityislaatuisina toimijoina ja osana yhteiskuntaa. Kysyn tutkielmassani minkälaisia lapsuuskäsityksiä kahden erilaisen koulukulttuurin sosiaaliset ja opetuskäytännöt rakentavat ja muokkaavat. Tutkimuksen empiirinen aineisto on kerätty steinerkoulun ja peruskoulun toisella luokalla neljän viikon aikana etnografisin menetelmin. Koulujen taustalla vaikuttavat erilaiset pedagogiikat, kouluinstituutio, opetussuunnitelmat ja opettajien henkilökohtainen vaikutus. Lapset olivat molemmissa luokissa ikähaarukaltaan 8-9 vuotiaita. Pääosan aineistostani muodostaa osallistuvan havainnoinnin kautta saadut kenttämuistiinpanot. Olen käyttänyt aineiston analyysissa vertailevan tapaustutkimuksen tapausorientoitunutta suuntausta. Analyysin perusteella syntyi kuva eroista tutkimuskoulujen sosiaalisissa ja opetuskäytännöissä, jotka heijastuvat lapsuuskäsityksistä ja lapsuuskäsityksiin. Tila ja aika, kompetenssit ja kehollisuus poikkesivat kouluissa toisistaan. Steinerkoulussa tila ja aika olivat avoimempia muutoksille, kykykäsitykset pohjautuivat eri tahtiin eteneviin ja erilaisissa asioissa vahvoilla oleviin lapsiin. Peruskoulussa tila ja aika olivat suhteellisen järjestyneitä, ja arvostelukäytäntöjen vaikutukset ja samantahtisuus lasten toiminnoissa tulivat esille. Kehollisuus taas toimi steinerkoulussa osana pedagogista näkemystä oppimisesta, kun taas peruskoulussa kehollisuutta hillittiin oppimisen aikana.
  • Mieto, Sylvi (1930)
  • Vesala, Satu (1996)
  • Kangas, Hanna (2004)
  • Vepsäläinen, Mikko (Helsingin yliopisto, 2001)
  • Kaasinen, Eevi (Helsingin yliopisto, 2014)
    Diseases can occur due to genetic changes that alter the normal function of genes. These alterations may be either inherited or acquired somatically during lifetime. Aims of this thesis work were to efficiently analyze large quantities of epidemiological and molecular data, and to characterize new susceptibility conditions and genetic causes of human diseases. First, genetic basis of right atrial isomerism (RAI) was studied in a Finnish family with five affected siblings and healthy parents. RAI is a heterotaxy syndrome with disturbances in the left-right axis development resulting in anomalies in heart and other asymmetrical organs. Linkage analysis and candidate-gene approach followed by sequencing revealed two truncating mutations in GDF1 segregating with RAI in an autosomal recessive manner. This finding, supported by the similar phenotype of laterality defects in Gdf1 knockout mice, provides evidence that RAI can be recessively inherited with GDF1 as the causative gene. Second, six patients with severe intellectual disability (ID) of unknown etiology were studied by genetic mapping and whole-genome sequencing (WGS) analysis. Autosomal recessive inheritance of severe ID was confirmed by extensive genealogy, and by linkage analysis showing high statistical significance for a homozygous region at 3p22.1-3p21.1. Three genes, TKT, P4HTM and USP4, with potentially protein damaging sequence changes were identified within the locus. The variants were rare and present only in heterozygous form in population-matched controls. This study facilitates clinical and molecular diagnosis of similar patients and further research on the role of the genes in the development of severe ID. Third, we performed WGS and transcriptome profiling of 38 uterine leiomyomas and corresponding myometrium from 30 women. Uterine leiomyomas are benign tumors that affect approximately three-quarters of women and may cause severe symptoms including abdominal pain and excessive uterine bleeding. Abundant complex chromosomal rearrangement events resembling the recently described chromothripsis phenomenon were detected. The events had created leiomyoma-specific driver changes, and occurred sequentially in some tumors. Four molecular pathways driven by alterations of MED12, FH, HMGA2/HMGA1 or COL4A5/COL4A6 were identified. The clonal origin of multiple separate tumors was also proven. The molecular genetic characterization of uterine leiomyomas will hopefully lead to better understanding of tumor growth and personalized treatment of patients. Fourth, a systematic search for familial aggregation of all tumor types was performed to identify new susceptibility phenotypes. We employed the entire population based data in the Finnish Cancer Registry and clustered 878,593 patients according to family name at birth, municipality of birth and tumor type. The rate of familial occurrence was estimated with a cluster score method. Among known cancer predisposition syndromes, Kaposi sarcoma (KS) with largely unknown genetic background was highlighted. Population records verified majority of the clustered KS patients as true relatives, providing further evidence that the clustering works well in estimating familiality. This study enabled identification of families suitable for a succeeding research on genetic basis of novel tumor predisposition phenotypes.
  • Wang, Liang (2013)
    Evaluation of large-scale network systems and applications is usually done in one of three ways: simulations, real deployment on Internet, or on an emulated network testbed such as a cluster. Simulations can study very large systems but often abstract out many practical details, whereas real world tests are often quite small, on the order of a few hundred nodes at most, but have very realistic conditions. Clusters and other dedicated testbeds offer a middle ground between the two: large systems with real application code. They also typically allow configuring the testbed to enable repeatable experiments. In this paper we explore how to run large BitTorrent experiments in a cluster setup. We have chosen BitTorrent because the source code is available and it has been a popular target for research. In this thesis, we first give a detailed anatomy on BiTorrent system, such as its basic components, logical architecture, key data structures, internal mechanisms and implementations. We illustrate how this system works by splitting the whole distribution process into small scenarios. Then we performed a series of experiments on our cluster with different combination of parameters in order to gain a better understanding of the system performance. We made our initial try in discussing "How to design a rational experiment" formally. This issue did not receive as much attention as it should in the previous research work. Our contribution is two-fold. First, we show how to tweak and configure the BitTorrent client to allow for a maximum number of clients to be run on a single machine, without running into any physical limits of the machine. Second, our results show that the behavior of BitTorrent can be very sensitive to the configuration and we re-visit some existing BitTorrent research and consider the implications of our findings on previously published results. As we show in this paper, BitTorrent can change its behavior in subtle ways which are sometimes ignored in published works.
  • Wang, Liang (2013)
    Evaluation of large-scale network systems and applications is usually done in one of three ways: simulations, real deployment on Internet, or on an emulated network testbed such as a cluster. Simulations can study very large systems but often abstract out many practical details, whereas real world tests are often quite small, on the order of a few hundred nodes at most, but have very realistic conditions. Clusters and other dedicated testbeds offer a middle ground between the two: large systems with real application code. They also typically allow configuring the testbed to enable repeatable experiments. In this paper we explore how to run large BitTorrent experiments in a cluster setup. We have chosen BitTorrent because the source code is available and it has been a popular target for research. In this thesis, we first give a detailed anatomy on BiTorrent system, such as its basic components, logical architecture, key data structures, internal mechanisms and implementations. We illustrate how this system works by splitting the whole distribution process into small scenarios. Then we performed a series of experiments on our cluster with different combination of parameters in order to gain a better understanding of the system performance. We made our initial try in discussing "How to design a rational experiment" formally. This issue did not receive as much attention as it should in the previous research work. Our contribution is two-fold. First, we show how to tweak and configure the BitTorrent client to allow for a maximum number of clients to be run on a single machine, without running into any physical limits of the machine. Second, our results show that the behavior of BitTorrent can be very sensitive to the configuration and we re-visit some existing BitTorrent research and consider the implications of our findings on previously published results. As we show in this paper, BitTorrent can change its behavior in subtle ways which are sometimes ignored in published works.
  • Haussalo, Teija (Nykykielten laitos, 2014)
    The aim of this study is to contribute to the understanding of the dynamics in the use of articles towards the end of the 16th century, shortly before the creation of normative grammars, by studying the use of the zero article in 16th-century texts and by comparing it to the use of definite and indefinite articles and other determiners. The 16th century can be regarded as an important transitional stage in the development of the French language, as French became the official language of jurisdiction, and literature in French became more prominent. The basic selection criterion for the corpus was that the texts should be prose originally written in French, so poetic freedom or a source text in another language could not strongly influence the structures used. The main corpus is a selection from Heptameron, a collection of short stories written by Queen Margaret of Navarre, and the variants found in 10 different manuscripts of Heptameron. In addition, two other authors were chosen for comparison: Henri Estienne and Michel de Montaigne. The time span of all these texts is from 1545 to 1592. The study contains the following main parts: 1) a general overview of the use of articles in different syntactical positions in 16th-century texts; 2) an analysis of variation in the use of the zero article in the different manuscripts of Heptameron and a comparison with corresponding examples in the texts of Estienne and Montaigne; 3) an analysis of the use of different articles by each author in different contexts; and 4) comparison of the results of the study with the views of 16th-century grammarians as well as with current views of the use of articles in French. The analysis shows that most instances of variation in the use of articles are found in contexts where different interpretations are possible or when there is a problematic construction or even an error in a manuscript. The clearest visible development is the gradual extension of the use of de(s) as an article, which is linked with the loss of the final s in pronunciation. The combination à + de(s) is not found at all in the manuscripts of Heptameron, but in the later texts of Montaigne it occurs many times. It appears that at the end of the 16th century the article system was complete.
  • Aaltonen, Leena-Maija (Helsingin yliopisto, 1999)
  • Pääkkönen, Hanna-Maija (Helsingin yliopisto, 2011)
    Tässä opinnäytetyössä olen tutkinut nicaragualaisia korkeakouluopiskelijoita. Aineistonani on 11 puolistrukturoitua haastattelua ja toissijaisena aineistonani 5 sähköpostihaastattelua. Vastaajina ovat olleet aikavälillä 1984 - 1990 syntyneet nicaragualaiset korkeakouluopiskelijat. Opinnäytetyöni keskeisimmät kysymykset ovat, miten haastattelemani nicaragualaiset korkeakouluopiskelijat rakentavat ja ilmentävät poliittista identiteettiään suhteessa aiempiin sukupolviin ja muihin oman sukupolvensa jäseniin, ja miten sukupolvitietoisuus näkyy nicaragualaisten korkeakouluopiskelijoiden haastatteluissa. Teoreettinen lähtökohtani on Karl Mannheimin yhteiskunnallisten sukupolvien käsite, jonka mukaan sukupolvet eivät muodostu vain saman syntymäajankohdan vaan myös yhdessä jaettujen keskeisten kokemusten perusteella. Laajemman taustan tutkimukselleni muodostaa nuorisotutkimus, jonka nuorista ja nuorisosta esittämiä yleistyksiä suhteutan omaan aineistooni. Haastateltujen poliittinen identiteetti muodostuu sekä kollektiivisista että yksilöllisistä piirteistä. He tuovat itsensä selkeästi esiin poliittisena kollektiivina, nuorisona, jota vanhempi ikäluokka hallitsee, ja jonka ääni on jäänyt kuulumattomiin. Vastaajat tekevät selkeän eron itsensä ja vanhemman sukupolven sekä muiden nuorten välillä. Erityisen selkeä jako on suhteessa hallituspuoluetta kannattavaan opiskelijajärjestöön kuuluviin opiskelijoihin. Tästä huolimatta vastaajat yhdistävät itsensä kokemustensa kautta selkeästi nuorisoon yhtenäisenä ryhmänä, joka eroistaan huolimatta jakaa yhteisen kokemuksen yhteiskunnan muuttumattomuudesta. Sukupolvitietoisuus näkyy erityisesti keskusteltaessa nuorten elämän näköalattomuudesta. Nuorisona, eli nimenomaan ryhmänä puhuminen antaa vastaajille enemmän rohkeutta kommentoida politiikan arvoperusteita. Nuoruus toimii turvaidentiteettinä, jonka suojista vastaajat uskaltautuivat rohkeammin kritisoimaan yhteiskunnan epäkohtia. Tiedostavan nuorison kollektiiviseen poliittiseen identiteettiin liittyy voimakkaita individualistisia arvoja yksilön oikeudesta mielipiteisiinsä ja niiden esittämiseen. He kokevat roolinsa opiskelijoina edellyttävän heiltä muuta nuorisoa kirkkaampaa kykyä analysoida poliittista toimintaa. Nicaraguasta vaikuttaa löytyvän sekä Mannheimin määritelmän mukaan aktualisoitunut sukupolviryhmä että massamittainen kokemuksellinen sukupolvi, joka tunnistaa tietyt yhteiset kokemukset. Yhtä lukuun ottamatta haastateltavat kuuluvat jälkimmäiseen ryhmään. Havaintojeni perusteella hallituspuoluetta kannattavaan opiskelijajärjestöön kuuluvat nuoret vaikuttavat muodostavan mannheimilaisittain aktualisoituneen sukupolviryhmän. Vastaajien poliittinen identiteetti muokkautuu jatkuvasti kansainvälistyvän maailman ja oman kotimaan arkirealiteettien ristipaineessa. Nicaragualaiset nuoret ovat väliinputoajia, jotka ovat jääneet nopeiden globaalien muutosten ja maailman mittakaavassa äärimmäisen köyhän maan todellisuuden välimaastoon. Vallalla olevat nuorista, heidän poliittisesta toiminnastaan ja sukupolvien määrittämisestä päätelmiä esittävät teoriat ja tutkielmat ovat lähtökohdiltaan syntyneet hyvin erilaisissa yhteiskunnissa kuin Nicaragua eivätkä ole sellaisenaan siirrettävissä tulkitsemaan nicaragualaisten nuorten elämää ja sukupolvien muodostumista nicaragualaisessa yhteiskunnassa. Opinnäytetyöni tulosten perusteella olisi tärkeää kehittää metodologinen näkökulma, jonka lähtökohtina eivät ole länsimainen yhteiskuntarakenne ja nuoruuskäsite. Näkökulmaa tulisi myös laajentaa kattamaan niin mannheimilaisittain aktualisoituneet kuin massamittaiset sukupolvet ja niiden mahdollinen yhtäaikaisuus ja lomittaisuus Nicaraguan kaltaisissa yhteiskunnissa.
  • Kokkoniemi, Samuli (2012)
    Pituusbonitointi ja kasvupaikkaluokittelu ovat bonitointimenetelmiä, joilla kuvataan kasvupaikan korkeinta runkopuun tuotosta vuodessa (m3/ha/v). Pituusbonitointi perustuu puiden valtapituuden kasvuun ja kasvupaikkaluokittelu kasvupaikan kasviyhdyskuntien esiintymiseen. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, onnistuuko kasvupaikkaluokan ennustaminen lentolaserkeilauksella (ALS, Airborne Laser Scanning) hankitun pituusboniteetin avulla. Lentolaserkeilaus on kaukokartoitusmenetelmä, jossa puuston tunnuksia ennustetaan laserpulssien korkeusjakaumien ja tiheystunnusten perusteella. Tutkimusaineistona käytettiin Metsähallituksen Syötteen inventointialueen laserkeilausaineistoa. Arbonaut Oy hankki laserkeilausaineiston, Metsähallitus tarjosi mikrokuvioiden ikä- ja kasvupaikkatiedot ja maastomittauksilla hankittiin koealakohtaiset kasvupaikkatyypit, puustojen biologiset iät ja valtapituudet. Maastossa hankituista koealatiedoista johdettiin mikrokuviotason kasvupaikka- ja puustotiedot. Koealoja mitattiin 208 kpl, joista yleistettiin 39 mikrokuviota. Koeala- ja mikrokuviokohtaiset pituusboniteetit laskettiin indeksi-ikään 100 vuotta Vuokilan ja Väliahon (1980) valtapituuden kasvumalleilla sekä Schumacherin (1939) opaskäyrämenetelmällä. Pituusboniteetit muutettiin kasvupaikkatyypeiksi Vuokilan ja Väliahon (1980) muuntokaavion avulla ja niitä verrattiin maastossa määriteltyihin kasvupaikkatyyppeihin. Pituusboniteetin tarkkuuden arviointi suoritettiin virhematriisilla. Biologisen iän ja valtapituuden tarkkuutta arvioitiin parittaisella t-testillä. Lisäksi indeksi-iän valtapituuden vaihtelua kasvupaikkaluokkien sisällä tutkittiin keskineliövirheen neliöjuuren (RMSE, Root Mean Square Error) avulla. Puulajisuhteiden vaikutusta pituusboniteettiin tarkasteltiin korrelaatiokertoimella. Oikeinluokitusprosentti oli parhaimmillaan 57 %, käytettäessä Schumacherin (1939) opaskäyrämenetelmää ja kahta kasvupaikkaluokkaa (rehevät ja karummat). Vuokilan ja Väliahon (1980) valtapituuden kasvumalleja käytettäessä paras oikeinluokitusprosentti oli 46 %. Indeksi-iän valtapituuden vaihtelu (RMSE) oli kaikkien kasvupaikkaluokkien keskiarvona 3,2 m. Yksittäisten kasvupaikkaluokkien sisällä indeksi-iän valtapituuden vaihtelu oli suurimmillaan 6 m. Tämä tulos osoitti, että pituusboniteetin ja kasvupaikkatyypin välinen riippuvuus oli tutkimusaineistossa huono. Puulajisuhteilla ei ollut merkittävää vaikutusta pituusboniteettiin. Tämän tutkimuksen perusteella kasvupaikkaluokan ennustaminen lentolaserkeilauksella ei onnistu. Huonoon tulokseen vaikuttaa lehtojen ja lehtomaisten kankaiden puuttuminen. Virhelähteitä on paljon: SutiGISpaikkatietojärjestelmän ikätieto, metsiköiden kulotus ja lannoitusten läheisyys sekä kasvupaikkaluokituksen ja pituusboniteetin yhteensopivuusongelmat. Lisäksi Vuokilan ja Väliahon (1980) valtapituuden kasvumallit eivät huomioi nykypuuston lisääntynyttä kasvua. Pituusboniteetilla ei voida luotettavasti ennustaa kasvupaikkaluokkia, mutta pituusboniteetti antaa arvokasta lisätietoa puustosta esimerkiksi metsätilojen arvoa määritettäessä.
  • Nela, Maria (Helsingin yliopisto, 2001)
  • Louhelainen, Alpo (1967)
  • Lindström, Anne (2002)
  • Nanna, Myllys (2015)
    Ilmakehässä tapahtuva hiukkasmuodostus on tärkeä tutkimuskohde, sillä muodostuvat sekundäärihiukkaset vaikuttavat ihmisten terveyteen ja maapallon säteilytasapainoon. Hiukkasmuodostuksen ensiaskeleista ei ole toistaiseksi tarkkaa tietoa, mutta laskennallisten ja kokeellisten tutkimusten avulla on selvitetty, että rikkihappo on keskeisessä roolissa uusien hiukkasten muodostumisessa. Se ei kuitenkaan yksin tai edes veden kanssa riitä selittämään kaikkia havaittuja muodostumistapahtumia. Ilmakehässä on useita erilaisia tiivistymiskykyisiä molekyylejä, joista tässä tutkielmassa keskityttiin ammoniakkiin ja dimetyyliamiiniin. Tutkimuksessa laskettiin kvanttikemiallisin menetelmin erilaisten rikkihappoa ja emästä sisältävien klustereiden Gibbsin vapaat muodostumisenergiat, joiden avulla muodostettiin klustereiden kokojakaumat ilmakehän klusteridynamiikkakoodilla (ACDC). Saatuja kokojakaumia verrattiin alemmalla kvanttikemiallisella menetelmällä laskettuihin tuloksiin ja havaittiin, että ACDC on herkkä käytetylle laskennalliselle tasolle. Tutkielmassa on esitelty myös kattavasti erilaiset likimääräismenetelmät Schrödingerin yhtälön ratkaisuun ja pohdittu, kuinka tutkittavalle ongelmalle valitaan sopiva menetelmän ja kantajoukon yhdistelmä. Tutkielman on tarkoitus tukea samankaltaisten laskennallisten systeemien ratkaisemista.