Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 10375-10394 of 25619
  • Seppälä, Kirsi Maria (2000)
    Selvitin, miten käytetyn runsasaktiivisen ydinpolttoaineen loppusijoituksesta ja ydinvoimasta kirjoitettiin Loviisan Sanomien ja Östra Nylandin journalistisessa aineistossa ja yleisönosastoissa. Tutkin mistä aiheista ja kenestä kirjoitettiin, kuka aiheet määritteli sekä pääsivätkö eri näkökulmat julkisuuteen. Näkökulmani oli yhteiskuntatieteellinen, koska loppusijoituksella on yhteiskunnallisia ja sosiaalisia vaikutuksia. Näin ydinvoiman ympäristöasiana, mutta sanouduin irti lähteideni taustaoletuksesta, jonka mukaan ydinvoima on ongelma. Lähestyin aihettani Suhosen ympäristöjournalismiteorian sekä Teikarin ja Kuneliuksen agenda setting -muotoilujen kautta. Yhdistin määrällisen ja laadullisen tutkimusotteen menetelmätriangulaation periaatteella. Selvitin sisällön erittelyllä aineiston rakenteen, joka auttoi laadullisen tutkimuksen kohdentamisessa. Hahmotin vakiintuneet kielenkäyttötavat diskurssianalyysillä. Arvioin tutkimukseni luotettavaksi. Agenda setting -teorian väite viestinnän vaikutuksettomuudesta kumoutui osittain; seuratessaan pitkäkestoista prosessia lukijat oppivat täyttämään kerronnan aukkokohdat aiemmalla tiedolla aiheesta. Eri mieltä olevat eivät kuitenkaan lähentyneet toisiaan. Kritisoin Suhosen ympäristöpolitiikan kehämallia, koska siinä tieteeseen vaikuttaa vain ympäristö. Aineistossani epäiltiin tutkimusten ja tiedon puolueettomuutta, koska tutkimuksia tehtiin toimeksiantajan intressistä ja asioilla oli taloudellinen puolensa. Aineistoni ei noudattanut yhtä tarkkarajaisia vaiheita kuin Suhosen huomiosyklit. Sykli jakautui pääsyklin sisällä sisällön mukaan eteneviin pikkusykleihin. Lehdet rakensivat juttunsa yleensä menneen, nykyisen ja tulevaisuuden yhdistelmästä. Kuvien vähyys johtui runsaasta yleisönosastokirjoitusten määrästä. Ruotsinkielinen aineisto vaikutti keskustelevammalta kuin suomenkielinen. Lehdet käsittelivät ydinvoima-asioita eniten viestinnän, sosiaalisten ja yhteiskunnallisten asioiden sekä käytetyn runsasaktiivisen ydinpolttoaineen näkökulmasta. Kirjoittajat olivat yleensä lehden toimittajia, yksityishenkilöitä tai järjestöjä. Lähteitä oli jutuissa yleensä yksi, useimmiten yksityishenkilö, järjestö, kunnan hallintoelimet tai ydinvoimayritys. Hyvän journalismin vaatimus täyttyi molemmissa aineistoissa. Eri näkökulmat pääsivät pitkällä tähtäimellä lehdissä esiin. Lehtien pääkirjoituksissa argumentointi oli monipuolista. Östra Nylandin pääkirjoitukset olivat kannaltaan ja sanastoltaan negatiivisempia kuin Loviisan Sanomien. Yleisönosastot täyttivät tehtävänsä keskustelun vapaina foorumeina, mikä lisäsi lehtien paikallisuutta ja yhteisöllisyyttä eri ryhmien sisällä, muttei niiden välillä. Kielikysymys oli esillä vain ruotsinkielisessä aineistossa. Loppusijoituksen teknisten ratkaisujen sijasta kirjoitettiin paljon tulevista, mahdollisista seurauksista, jotka vastustajat ja kannattajat näkivät erilaisina. Yleisönosastoissa puhuttiin pelosta, muttei pelottomuudesta. Pelottomuus tuli esiin implisiittisesti kannattajien uskoessa tieteeseen ja talouteen. Diskursseilla esitettiin mielipiteitä ja sovitettiin niiden välisiä eroja. Entä jos ei olekaan? -diskurssilla epäiltiin Näin on -diskurssin väitteitä. Kokonaisvaltaisuus sekä Tutkimus ja keskustelu sillanrakentajana -diskursseilla soviteltiin eroja. Rintamalinjat pitävät ja Ruotuun palauttaminen -diskursseilla rakennettiin identiteettiä. Moninaisella moraalilla perusteltiin tunteisiinkin vedoten asioita. Asia on niin kuin se halutaan nähdä -diskurssi kuvasi keskustelun jakautuneisuutta.
  • Rinne, Reijo (2004)
    Yrityskauppa muodostaa tämän työn lähtöajatuksena strategisen epäjatkuvuuskohdan, jossa yksi yrityksen sidosryhmistä muuttuu toiseksi. Tämä äkillinen muutos aiheuttaa yrityksen muissa sidosryhmissä suurta tiedon tarvetta. Tätä tarvitsemaansa tietoa sidosryhmät käyttävät epävarmuuden vähentämiseen ja kuvan muodostamiseen uudesta yrityksestä. Epäjatkuvuuskohta on kaaosteoreettinen bifurkaatiopiste, jonka jälkeistä viestintää analysoidaan tässä työssä viestinnän kaksoisfunktion teorian, toisaalta kohti uusia bifurkaatiopisteitä ja kaaoksen reunaa vievän dissipatiivisen viestinnän ja toisaalta toiminnan diversiteettiä vähentävän integroivan viestinnän käsitteiden avulla. Tässä työssä tutkittiin neljän lehden (Warkauden Lehti, Kauppalehti, Talouselämä ja Tekniikka&Talous) kirjoittamia artikkeleita vuonna 1995 tehdystä yrityskaupasta, jossa Ahlström-konserni myi Pyropower-yksikkönsä Foster Wheeler Inc´lle. Työn perusoletus oli, että yrityskaupan jälkeen yrityksen johdon tekemä ja tavoittelema viestintä on viestinnän kaksoisfunktion teorian mukaisesti integroivaa, epäjärjestyksen ja epävarmuuden vähenemiseen ja jatkuvuuden tunteen lisäämiseen tähtäävää. Koska integroivan ja dissipatiivisen viestinnän käsitteitä ei ole Suomessa aikaisemmin operationalisoitu, näiden käsitteiden osamääreille laadittiin määritelmät. Jotta tutkimuksen luotettavuutta saatiin parannettua, työn toisena materiaalina käytettiin neljän yritysjohtajan teemahaastatteluja, joiden avulla saatiin aikaan aineistotriangulaatio. Tämän työn perusteella lehtien kirjoittelussa tapahtuu bifurkaatiopisteen jälkeen määrällinen muutos siten, että lehdet julkaisevat paljon suuria ja tärkeitä artikkeleita. Viestinnän kaksoisfunktion teoria saa tukea siten, että artikkelit ovat pääosin integroivia, mutta eivät yksinomaisesti, sillä myös yrityksen johto esiintyy osin dissipatiivisesti. Paikallisen Warkauden Lehden ja valtakunnalisten lehtien, erityisesti Kauppalehden, kirjoittelun välillä on selvä ero, sillä paikallislehti integroi, Kauppalehti kirjoittaa selvästi dissipatiivisemmin. Yritysjohto valmistautuu yrityskaupasta tiedottamiseen huolellisesti ja oletuksen mukaisesti integroivat viestit on suunnattu erityisesti henkilöstölle. Sen sijaan muille sidosryhmille kuten asiakkaille, rahoittajille, alihankkijoille, valtiovallalle tehtyyn tiedotukseen, sen suunnitteluun ja toteutukseen tämä työ ei anna selkeää vastausta. Työn metakysymyksenä oleva viestinnän kaksoisfunktion teorian soveltaminen on tämänkaltaisiin organisaatioviestinnän tutkimuskohteisiin tämän työn perusteella hedelmällistä. Tulevaisuudessa viestinnän kaksoisfunktion teoriaan nojautuvissa tutkimuksissa on syytä nähdä lisävaivaa käsitteiden operationalisoimiseen.
  • Hietanen, Paula (2013)
    Suomessa ei ole aikaisemmin kattavasti selvitetty eläinlääkäreiden pieneläinten anestesiakäytäntöjä. Tämän työn tavoitteena oli tutkia suomalaisten eläinlääkärien kissoille ja koirille käyttämiä nukutuskäytäntöjä ja verrata niitä kirjallisuuteen. Tutkimuksessa selvitettiin myös vaikuttaako potilaan eläinlaji (kissa tai koira) ja terveydentila eläinlääkärin anestesiassa käyttämiin lääkkeisiin ja tekniikoihin. Tutkimus toteutettiin internetissä täytettävänä sähköisenä kyselynä (Helsingin yliopiston E-lomakepalvelu) kesä- elokuussa vuonna 2008. Kyselylomake sisälsi osiot vastaajien perustiedoista ja työnkuvasta, kolme erilaista potilastapausta (terveen koiran kastraatio, terveen kissan sterilaatio ja sairaan koiran pyometra-leikkaus) sekä osion eläinlääkärin arviosta omasta osaamisestaan ja haluamastaan jatkokoulutuksesta. Jokaisesta potilastapauksesta esitettiin samat kysymykset, joilla selvitettiin vastaajan käyttämiä työtapoja ja lääkkeitä kunkin potilaan kohdalla. Vastauksia kyselyyn saatiin yhteensä 139 kappaletta. Kyselyn perusteella eläinlääkärit muuttivat hoitotapaansa potilaan mukaan. Sekä sairaalle että terveelle koiralle annettiin useammin suonensisäistä nesteytystä anestesian yhteydessä ja tulehduskipulääkettä jatkohoitoon kuin kissalle. Enemmistö eläinlääkäreistä olisi lähettänyt näissä potilastapauksissa kissan kotiin nukkuvana, kun taas kummatkin koirapotilaat lähetettäisiin kotiin kävelykunnossa. Pyometra-leikkauksessa koiran olisi intuboinut 47,5 % vastanneista, mutta kissan olisi intuboinut sterilaation yhteydessä vain 3,6 %. Lisähappea olisi antanut sairaalle koiralle 48,9 % vastanneista ja terveelle kissalle 14,4 %. Veriarvoja tutkittiin terveiltä potilailta erittäin harvoin, kun taas sairaalta potilaalta 55 % vastanneista olisi tutkinut veriarvoja. Ero oli yllämainituissa tapauksissa tilastollisesti merkitsevää (p<0,001). Valtaosa vastanneista ei olisi käyttänyt paikallispuudutteita missään potilastapauksista. Niin ikään valtaosa eläinlääkäreistä (70,5 %) ei olisi kirjannut anestesiatapahtumia ollenkaan valvontalomakkeelle. Eläinlääkäreiden käyttämissä esilääkitys-, induktio- ja ylläpitoaineissa havaittiin eroja potilastapausten välillä. Koirapotilailla lähes kaikki vastanneet olisivat valinneet esilääkitykseen α2-agonistin ja opioidin, kun taas kissalla suosituimmat lääkeaineryhmät olivat α2-agonistit ja ketamiini. Sairaalla koiralla käytettiin enemmän opioideja ja bentsodiatsepiineja esilääkityksessä kuin terveellä koiralla. Induktioaineista ylivoimaisesti suosituin niin sairailla kuin terveilläkin koirilla oli propofoli. Anestesian ylläpitoon suosituin vaihtoehto koirapotilailla oli propofoli (48,8 % terveellä ja 47,2 % sairaalla) ja toisena isofluraani (20,9 % terveellä ja 29,9 % sairaalla). Kissalla vastaavasti suosituin vastaus oli ”ei muuta” (esilääkityksen lisäksi). Toiseksi suosituin vaihtoehto kissalla oli ketamiini ja sitten propofoli. Kyselystä voidaan päätellä, että eläinlääkärit muokkasivat anestesiaprotokollaansa potilaan tilan mukaan. Anestesiatapahtumien kirjaus, paikallispuudutteiden hyödyntäminen sekä potilaan intubointi ovat helposti toteutettavia parannuksia eläinlääkärin anestesiaprotokollaan, ilman tarvetta jatkokoulutukselle. Kyselyn perusteella suurin osa eläinlääkäreistä oli tyytyväisiä osaamiseensa anestesian saralla, mutta olisi kuitenkin toivonut lisäkoulutusta asiassa.
  • Ristola, Laura (2009)
    Pro gradu tutkielmani käsittelee keskustapuoluetta ja EEC-vapaakauppasopimusta. Olen tutkinut sitä, millä perustein keskusta asettui tukemaan EEC-vapaakauppasopimusta, ja miten ratkaisua perusteltiin puolueen päätöksenteossa sekä suhteessa omaan jäsen- ja kannattajakenttään. Sopimus oli monilla tavoin keskustalle ristiriitainen, ja suhtautuminen siihen muuttui neuvottelujen edetessä. Ristiriitaisuutta aiheutti se, että suuri osa keskustan kannattajista oli paitsi maanviljelijöitä, myös metsänomistajia. EEC-vapaakauppasopimus ei koskenut suoraan maataloustuotteita, mutta sen pelättiin silti vaikuttavan maatalouteen kielteisesti. Metsätalouteen sen vaikutukset puolestaan olivat suorat ja merkittävät. Sopimuksella oli siis suuria vaikutuksia keskustan perinteisten kannattajien elämään. Tutkielmani perustuu monipuoliseen aineistoon. Pääosassa ovat keskustan puolue-elinten (puoluehallitus, puoluehallituksen työvaliokunta, eduskuntaryhmä) kokouspöytäkirjat, Suomenmaa-lehden kirjoittelu, Valtiopäivien pöytäkirjat, sekä muu arkistomateriaali ja artikkelit. Tutkielma jakautuu kolmeen varsinaiseen lukuun. Johdannon jälkeen ensimmäinen luku käsittelee aikaa ennen keskustan hallitusvastuuta sekä neuvottelujen alkua SDP:n vähemmistöhallituksen johdolla, eli aikaa vuodesta 1970 vuoden 1972 kesään. Tässä vaiheessa keskusta suhtautui sopimukseen melko nihkeästi, mutta suurin syy tähän oli se, että se olisi halunnut itse olla neuvottelemassa sopimuksesta. Toinen aineistoluku keskittyy kesään 1972, jolloin SDP:n vähemmistöhallitus erosi, keskustasta tuli taas hallituspuolue, ja mielipiteet puolueen sisällä alkoivat kääntyä myönteisiksi sopimuksen suhteen. Kolmas aineistoluku muodostuu vuoden 1973 tapahtumista, jolloin keskustelu sopimuksesta ja sen allekirjoittamisesta nousi jälleen esiin. Keskusta asettui vapaakauppasopimuksen puolelle, koska sen hyödyt nähtiin haittoja suuremmiksi. SDP:n vähemmistöhallituksen aikana keskusta toi esiin enemmän sopimuksen negatiivisia vaikutuksia. Puolue muisti aina sanoa kannattavansa kaupan esteiden poistamista, mutta silti kielteiset puolet sopimuksessa nostettiin esille. Niitä olivat vaikeudet tietyille teollisuuden aloille, maatalousväestön tulojen lasku ja aseman heikentyminen, aluepolitiikan kärsiminen, sekä suurimpana pelko puolueettomuuspolitiikan kärsimistä. Erityisesti keskustaa tuntui ärsyttävän se, että neuvotteluja hoiti sosialidemokraattinen vähemmistöhallitus. Puolueen suhtautuminen muuttui melko selkeästi, kun se itse pääsi hallitukseen syksyllä 1972. Keskustan johtohenkilöt puhuivat, kuinka viennille oli turvattava kilpailuedellytykset sekä idässä että lännessä. Puhuttiin kauppapoliittisesta kokonaisratkaisusta, jossa EEC-vapaakauppasopimus oli vain yksi elementti muiden sopimusten joukossa. Tämä termi kutisti EEC-vapaakauppasopimuksen merkitystä SEV-sopimukseen verrattaessa. Yksi seikka, joka sai keskustan asettumaan sopimuksen puolelle, oli MTK. Järjestö oli sitä mieltä, että sopimuksen solminen tarjosi paremmat edellytykset talouselämän ja hyvinvoinnin yleiselle kehittämiselle kuin sopimuksen hylkääminen.
  • Raevaara, Liisa (1993)
  • Lehtinen, Ilja (Helsingin yliopisto, 2011)
    Käsilläolevan tutkielman aiheena on esineellistymisen käsite. Sitä tarkastellaan yhtäältä sellaisena kuten se esitetään Georg Lukácsin (1885-1971) teoksessa Historia ja luokkatietoisuus (1923), toisaalta kuten sitä koskeva teoria on luettavissa esiin Martin Heideggerin (1889-1976) läpimurtoteoksesta Oleminen ja aika (1927). Molemmat ajattelijat pyrkivät teoksissaan rakentamaan kokonaisvaltaista tulkintaa länsimaisen ajattelun ja toiminnan taipumuksesta tulkita todellisuus esineellisenä (dinglich), so. eletystä elämästä ja toiminnasta irrallisena olioiden (Dinge) maailmana. Sekä Lukács että Heidegger pyrkivät osoittamaan, että esineellistyneen todellisuuden ontologisena perustana toimii inhimillisen praktisen toiminnan kenttä, josta käsin esineellistävät ja objektivoivat suhtautumistavat todellisuuteen voivat vasta jälkikäteisesti syntyä. Molemmille ajattelijoille esineellisyyden muodostuminen ontologiaa hallitsevaksi tulkinnaksi todellisuuden luonteesta edellyttää myös tietynlaisia sosiaalisen olemisen rakenteita. Tutkielmassa tehdään vertailevaa käsiteanalyysia Lukácsin ja Heideggerin teoreettisten diskurssien välillä. Tavoitteena on rakentaa mahdollisuutta lukea mainittuja filosofeja saman, modernille olemassaololle keskeisen ontologisen sekä eksistentiaalisen ongelman tarkastelijoina. Toisaalta vertaileva lähestymistapa pyrkii myös tuomaan esiin olennaisia ja perustavia eroja Lukácsin marxilaisen ja Heideggerin fundamentaaliontologisen orientaation välillä. Tutkielmassa pyritäänkin osoittamaan, että Heideggerin fundamentaaliontologia ei tarkastele kauppatavaran rakennetta eikä sosiaalisen vaihdon prosesseja marxilaisesta näkökulmasta riittävällä tavalla, kun taas Lukácsin teoreettinen projekti tulee edellyttäneeksi tuottavaan subjektiviteettiin pohjautuvan ontologisen perusasenteen. Tämä ontologinen positio voidaan puolestaan kritisoida hedelmällisesti heideggerilaisesta näkökulmasta. Viime kädessä tutkielma pyrkii avaamaan esineellistymisteorioiden vertailun kautta kysymyksen länsimarxilaisen materialistisen dialektiikan ja Heideggerin fenomenologisen ontologian välisestä suhteesta.
  • Laivo-Laakso, Katja (2002)
  • Laitolahti, Seija (1981)
  • Koppanen, Lahja (1948)