Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 10375-10394 of 24298
  • Valleala, Aija (2014)
    ABSTRACT The aim of this master’s thesis is to examine the jurisprudence of the European Court of Human Rights (’the Court’) regarding same-sex couples and families in order to determine how their need for protection and legal recognition has been met by the Court. The primary method applied is legal dogmatics although the study will, to some extent, go beyond the traditional legal dogmatics and try to identify the major problems in, as well as the reasons behind the Court’s current approach. In addition, a de lege ferenda aspect is present in the thesis. The ‘right to respect for family life’ and the ‘right to marry and found a family’ are human rights that are guaranteed in article 8 and article 12 respectively in the European Convention of Human Rights (‘the Convention’). Furthermore, article 14 provides that enjoyment of these rights shall be secured without discrimination. These rights are protected, at first hand, in the national level in each contracting state, but in case of alleged breach, the European Court of Human Rights (‘the Court’) has the final jurisdiction and its judgment is binding. This thesis clarifies, through an analysing of the Court’s jurisprudence on same-sex family life, what is the Court’s current position on the legal recognition of same-sex families. Especially the most recent judgments strongly support the conclusion that any discrimination between unmarried different-sex couples and same-sex couples is unacceptable under the Convention. However, the special status of marriage still justifies the continuing exclusion of same-sex families from rights and benefits only available to marital families. Furthermore, the Convention does not require the contracting states to set up any kind of separate legal framework for same-sex couples. Given that the same-sex families have equal need for affirmation and legal recognition as different-sex families, the situation remains unsatisfactory until the same level of protection is afforded to them. Also, considering how much the Court’s position has evolved in the past twenty years it is very likely that in the coming decades the Court will find that the Convention requires the states to legally recognise same-sex families, first through civil partnership legislation and ultimately through marriage legislation. Meanwhile, it is important that the convention states do not hinder positive development in the field of same-sex family rights only because the Court currently allows them a wider margin of appreciation. Ideally, the contracting states should comply with the evolving human rights standards on their own accord. TIIVISTELMÄ Tämän valtiosääntöoikeudellisen tutkielman tarkoituksena on tutkia Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) oikeuskäytäntöä, joka koskee samaa sukupuolta olevia pareja ja heidän perheitään. Tutkielmassa selvitetään, miten EIT on vastannut heidän tarpeeseensa tulla juridisesti tunnustetuksi ja suojelluiksi perheinä. Tutkielmassa on käytetty pääosin oikeusdogmaattista metodia, joskin tutkielma menee myös osittain perinteisen lainopin ulkopuolelle pyrkiessään erittelemään ongelmia EIT:n nykyisessä ratkaisukäytännössä ja selvittämään syitä sen tämänhetkiselle lähestymistavalle. Tämän lisäksi tutkielmassa on de lege ferenda näkökulma. ’Oikeus nauttia perhe-elämän kunnioitusta’ ja ’oikeus avioliittoon’ ovat ihmisoikeuksia, jotka on turvattu Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS) 8 ja 12 artikloissa. Lisäksi sopimuksen 14 artikla takaa, että näistä oikeuksista nauttiminen turvataan ilman minkäänlaista mm. henkilön seksuaalisesta suuntautumisesta johtuvaa syrjintää. Ihmisoikeussopimukseen perustuvan järjestelmän tarkoituksena on, että siinä taatut oikeudet turvataan ensisijaisesti kansallisella tasolla, mutta väitetyissä oikeuksien loukkaustapauksissa EIT:lla on yksinomainen toimivalta tutkia loukkaukset, minkä jälkeen sen tuomio on jäsenvaltiota sitova. Tutkielmassa selvitetään oikeustapausanalyysin avulla, mikä on EIT:n tämän hetkinen kanta samaa sukupuolta olevien perheiden juridiseen tunnustamiseen. Erityisesti tuomioistuimen viimeisimmät tätä asiaa koskevat ratkaisut tukevat johtopäätöstä, että kaikenlainen syrjintä samaa sukupuolta olevien parien ja naimattomien eri sukupuolta olevien parien välillä on kiellettyä. Sen sijaan avioliittoinstituution erityisasema edelleen oikeuttaa avioliiton säilyttämisen pelkästään eri sukupuolta olevia pareja koskevana. Tällä perusteella on myös oikeutettua olla myöntämättä samaa sukupuolta oleville pareille kaikkia samoja avioparien nauttimia oikeuksia ja etuja. EIS ei myöskään velvoita sopimusvaltiota luomaan erillistä vain samaa sukupuolta oleville pareille tarkoitettua instituutiota, kuten rekisteröityä parisuhdetta. Kun huomioidaan, että samaa sukupuolta olevilla pareilla ja heidän perheillään on sama suojelun ja juridisen tunnustuksen tarve kuin eri sukupuolta olevilla pareilla ja heidän perheillään, oikeustila pysyy epätyydyttävänä kunnes heille suodaan samat juridiset oikeudet. Ottaen huomioon myös sen, miten paljon tuomioistuimen kanta on muuttunut viimeisen parinkymmenen vuoden aikana, on hyvin todennäköistä, että EIT sisällyttää tulevina vuosikymmeninä myös samaa sukupuolta olevien parien juridisen tunnustamisen EIS:n turvaamien oikeuksien piiriin. Tämä tapahtuisi todennäköisesti ensin rekisteröidyn parisuhteen ja lopulta avioliittolainsäädännön kautta. Sitä odotellessa on tärkeää, että sopimusvaltiot eivät tarkoituksella viivyttele samaa sukupuolta olevien perhe-elämää koskevia uudistuksia vain koska EIT tällä hetkellä myöntää niille laajan harkintamarginaalin. Ihanteellisesti sopimusvaltiot seuraavat mukana ihmisoikeuskehityksessä omasta tahdostaan eivätkä tuomioistuimen pakottamina.
  • Torop, Cathriin (2014)
    With their number and reach steadily expanding, international organisations as subjects of international law are increasingly intersecting with domestic legal systems. As entities with no territory or population of their own, they are highly dependent on states that can provide them with both: headquarters and staff. States, on the other hand, are interested in the cooperation opportunities that international organisations provide, and hosting an organisation can be in the interests of state’s economic and political agenda. Despite this co-dependence, it might seem surprising that there are generally not many legislative instruments regulating the legal relationships of international organisations and their host states, not to mention the legal relationships with other (non-member) states. This may be due to actual practice which shows that despite not being explicitly regulated, the problems are rare to rise. Nevertheless, this does not mean that the matter should be disregarded altogether. Estonia, while being evidently very favourable towards international organisations and seeking to actively participate in their activities, has not had much opportunities to host international organisations. For different reasons, its attractiveness as a host state has remained relatively weak. As a consequence, Estonian legislators and legal scholars have not put much effort into analysing and regulating the legal status of international organisations under Estonian law. In recent years, especially with and after the establishment of NATO Cyber Defence Centre in Tallinn, Estonia is taking steps to clear the situation with regards to establishment and functioning of such institutions in Estonian territory. However, the progress has been taking place just recently and despite the current, fragmented system of legislative acts, no significant action has been taken towards establishing a coherent regime for regulation the relations with international organisations on domestic level. This indicates that in the upcoming years the matter will become more urgent, especially if international organisations start participating more actively in legal relations on Estonian territory. The present paper seeks to analyse the legal acts available and put them into the context of theory on the domestic legal personality of international organisations, which has developed over time. In order to do that, first a comprehensive overview of that theory needs to be presented and then, the realisation of that theory is put to the test in the context Estonian legal system. The outcomes show that international organisations obtain domestic legal personality under Estonian legal system as a result of treaties concluded between the organisation and Estonia and customary law, where applicable (e.g. where Estonia is a member of the organisation or hosts its headquarters). As a result, such organisations that have been conferred domestic legal personality have the capacity to contract, to acquire and dispose of immovable and movable property and institute legal proceedings. Such can be done only as legal persons recognised under Estonian law. Non-legal persons cannot institute legal proceedings and thus, they would not have the all the capacities listed in legal theory under “model description”. With different legislative acts of different legal force regulating the aspects of potential activities of international organisations, the current system is fragmented and does not produce a clear outcome. Without doubt, it could benefit from a clearer, updated and more unified regime. If the goal is to expand the number of international institutions residing in Estonia, then some core aspects, such as their legal status and capacities, should be resolved in an unambiguous manner. On the other hand, it should not be forgotten that Estonian legal system is relatively young and needs time to develop and turn its focus on such novel area as international institutional law. Especially since there has not been much practical urgency to focus on the matter. The idea that international organisations could possess domestic legal personality when acting in Estonian territory is obviously not completely outrageous, since many organisations have already been conferred such personality with bilateral or multilateral treaties to which Estonia is a party. For the time being, the legislator has reserved itself the position to decide and legislate who can and will be considered a legal person in Estonian legal system, but the generally favourable attitude towards international organisations and existing practice gives no reason to doubt that no significant restrictions will generally be set for the functioning of international organisations in Estonian territory. However, the prominent position of the legislator to make relevant determinations shall probably not be lost, as it is visible from current regime of establishing legal persons under Estonian law.
  • Salonen, Riikka (1990)
  • Hänninen, Erja (Helsingin yliopisto, 2014)
    The objective of this thesis is to study policy making in the Nepalese rural water supply and sanitation sector by analysing the process of national policy formulation and how the donors and their policies influence the national policies in aid recipient country, such as Nepal. It exposes the dynamics underlying the interaction between donors and the Nepalese water bureaucracies by focusing on the analysis of the roles, motives and interests of the sectoral actors in the making of policies. The study highlights the political side in the aid giving and receiving through making use of the politics of policy theoretical perspective. The rural water supply and sanitation sector was chosen as the framework for this study, because of the important role that water has for Nepal often presented as the blue gold of Nepal and the multiple and powerful donors that are active in the sector, for whom the water sector is also an important investment target. The policy making process is analysed through a case study, the Rural Water Supply and Sanitation Policy, Strategy and Action Plan formulated in 2002-2004 and funded by the Asian Development Bank. The empirical evidence of this study is based on the mixed qualitative methods research done in Kathmandu, Nepal, in the summers of 2009 and 2010. The core data is based on the interviews of 89 people, as well as water supply and sanitation related policy documents draft versions, final policy documents and reports, prepared in the process of policy formulation. In addition, I have included a wide-ranging literature study. The research illuminates that policy making in the Nepalese rural water supply and sanitation sector is a game between donors and the water bureaucracies both having political and economic interests that they aim to secure in policy formulation. Based on these interests, the policy actors manoeuvre in the policy negotiations. The aim of the donors is to legitimate their aid towards the donor headquarters through influencing national policy making into their preferred direction in order to keep their business ongoing. Yet, even though the donors are able to influnce policy making, the study found out that the Nepalese water bureaucracies are not powerless in front of the donors, but they have successfully adopted several strategies in manoeuvring the donor influence. Thus, even though the aid relationship is inherently unequal, is not only the donors that have interests and power that drive policy making, but also the water bureaucracies have their own incentive structures that shape the policy processes. The donor involvement in the policy process can be characterised as a state of permanent negotiation, in which policy formulation is just a part of the further institutional entanglement by the donors.
  • Asp, Emil (2014)
    Tutkielmassa käsitellään sanomalehdistön ja sen kriisin merkitystä paikallisen demokratian kannalta. Etenkin perinteiset sanomalehtitoimijat ovat viime vuosien aikana olleet taloudellisesti kovilla esimerkiksi laskevien levikkien sekä mainostuottojen vuoksi. Vaikeudet kytkeytyvät pitkälti internetin leviämiseen sekä digitaalisuuden tuomiin uusiin haasteisiin. Sanomalehtitoimijat eivät maailmalla ja Suomessa ole pääsääntöisesti löytäneet internetmaailmassa toimivia ansaintamalleja. Tämä on myös paikallisten lehtien ongelma. Tutkielmassa pohditaan, minkälaisia tehtäviä paikallisella lehdistöllä on kunnallisen demokratian kannalta ja osaltaan sitä, mikä niiden tulevaisuus on kriisin jatkuessa. Tutkielmassa keskitytään tähän myös julkisuuden kautta. Perinteisesti lehdistöllä on ollut tärkeä osa poliittisessa julkisuudessa. Tutkielman empiirisen osan esimerkkialueena ja -lehtenä käytetään Riihimäen kaupunkia ja sanomalehti Aamupostia. Tutkimusmenetelmät ovat laadullisia, osin myös sen vuoksi, että sanomalehdistön kriisiin liittyvässä tutkimuksessa on havaittu olevan kvalitatiivisten menetelmien ja tutkimusten suhteen puutteita. Tutkielman aineisto koostuu seitsemän Riihimäen kunnanvaltuutetun teemahaastatteluista. Haastateltaviksi valittiin kunnallispolitiikassa tärkeässä asemassa olevia henkilöitä, eli kunnanvaltuuston ja –hallituksen puheenjohtajat sekä valtuustoryhmien puheenjohtajia. Aineisto käsiteltiin ja koodattiin Hyperresearch-ohjelman avulla. Analyysimenetelmänä käytettiin laadullista tyypittelyä. Tutkielmassa esitellään neljän luokan tyypittely lehden demokratiatehtävistä. Julkista keskustelua ja julkisuutta käsitellään teemoitellen. Haastateltavien näkemyksen mukaan Aamupostilla on tärkeä rooli Riihimäen kunnallisen demokratian kannalta. Alueen lähes ainoana poliittisen tiedon tuottajana sillä on tiedotuksen lisäksi useita muita oleellisia tehtäviä. Tärkeimmäksi niistä nousee kaupunkilaisten äänen tuominen päätöksentekoon sekä julkisen keskustelun alustana toimiminen. Tämä nähdään tärkeänä myös kaupunkilaisten vaikutusmahdollisuuksien kannalta. Kaupungin poliittisessa julkisuudessa lehdellä nähdään suuri rooli. Osaltaan Aamuposti myös esimerkiksi ohjaa kaupungin suhteellisen epäaktiivista julkista keskustelua. Lisäksi Aamupostia pidetään tärkeänä työkaluna aktiivisemman keskustelun kannalta. Lehdistön ja Aamupostin ongelmien jatkuminen nähdään nykyisen edustuksellisen demokraattisen järjestelemän kannalta hyvin haitallisena. Demokratian ja deliberatiivisen keskustelun kannalta tärkeiden tehtävien täyttäminen on pienentyvien resurssien ja heikentyvän julkisuuden oloissa äärimmäisen hankalaa. Tuloksia voinee yleistää muihin vastaaviin kaupunkeihin ja kuntiin, pitäen mielessä vain kunnallispoliitikkojen haastatteluihin perustuva aineiston tietyt rajoitteet sekä mahdolliset eri alueiden erityispiirteet.
  • Mehtonen, Pia-Liisa (1997)
  • Kortelainen, Suvi (2006)
    Kirjallisuusosassa perehdytään lypsykarjataloudellisesti keskeiseen asiaan, kiimakiertojen käynnistymiseen poikimisen jälkeen. Alussa käsitellään naudan normaalia lisääntymiselinten anatomiaa ja fysiologiaa, josta päästään poikimisen jälkeisiin tapahtumiin lisääntymiselinten osalta. Tiineyden aikana FSH:n ja LH:n erittyminen on hyvin vähäistä. FSH:n eritys alkaa noin viikon sisällä poikimisesta, mutta LH:n eritys alkaa paljon hitaammin ja on herkempi GnRH:n säätelevälle vaikutukselle. Harvan LH-pulssifrekvenssin on todettu olevan yhteydessä poikimisen jälkeiseen pidentyneeseen puerperaalianestrustilaan. Follikkeliaallot jatkuvat läpi tiineyden, mutta tiineyden kolmen viimeisen viikon ajaksi ne vaimenevat. Poikimisen jälkeen lypsylehmillä on havaittu melko synkroninen uuden follikkeliaallon alkaminen 5 - 7 päivää poikimisesta. Kohdun involuutio kestää noin kuukauden. Aika poikimisesta ensimmäiseen ovulaatioon vaihtelee paljon, ja keskimääräisessä ajassakin on suurta vaihtelua tutkimusten välillä. Useimmiten keskiarvoksi on ilmoitettu 3 – 4,5 viikkoa, joskus jopa 6 viikkoa. Normaaleista lehmistä suurimmalla osalla ensimmäiseen ovulaatioon ei liity kiiman oireita. Ensimmäinen kiimakierto voi olla normaalia selvästi lyhyempi, vain noin puolen kiimakierron pituinen, mutta toinen kiimakierto on jo normaali (21 ± 3 vrk). Viivästyneen kiimakierron käynnistymisen riskitekijöitä ovat pitkä ummessaoloaika (> 77 vrk), poikimavaikeudet, epänormaalit kohtuvuodot, puerperaalisairaudet ja negatiivinen energiatase. Tutkimusosassa pyrimme selvittämään kiimakiertojen käynnistymistä poikimisen jälkeen suomalaisessa, runsastuottoisessa lypsykarjassa. Kiimakiertojen käynnistymisen lisäksi kiinnitettiin huomiota erityisesti kiimakiertojen pituuteen, progesteronipitoisuuksiin ja follikkelidynamiikkaan sekä estrogeenipitoisuuksiin kiiman aikana. Tutkimuksessa oli mukana 24 vähintään kerran poikinutta lehmää, joiden munasarjojen toimintaa seurattiin kolmanteen ovulaatioon saakka. Ensimmäinen ovulaatio tapahtui keskimäärin 29,3 ± 18,2 vrk poikimisesta ja ovuloituneen follikkelin halkaisija oli17,3 ± 6,9 mm. Ensimmäisen kiimakierron pituus oli keskimäärin 20,5 ± 7,4 vrk (vaihteluväli 10 – 42 vrk) ja lehmistä 20,0 %:lla ensimmäinen kiimakierto oli lyhyt. Progesteronin huippupitoisuus oli ensimmäisen kiimakierron aikana19,1 ± 12,3 nmol/l ja toisen kiimakierron aikana 20,2 ± 3,9 nmol/l. Tutkimuksen mielenkiintoisena löydöksenä olivat ylisuuret follikkelit, jotka eivät häirinneet lehmän normaalia syklistä toimintaa.
  • Nurmi, Helka (1953)
  • Hietaoja, Juha (2012)
    Yksilön sydämen syke vaihtelee koko ajan. Kyseistä ilmiötä kutsutaan sykevaihteluksi. Sykevaihtelua aiheuttaa muun muassa hengitys ja yksilön fyysiset ponnistelut. Tässä tutkimuksessa on selvitetty lehmien normaalia sykevaihtelua. Sykevaihtelua tutkitaan sydämen sähköisiä muutoksia tutkimalla. Sydämen sähköiset muutokset saadaan havainnoitua tallentamalla EKG-käyrä eli sydänsähkökäyrä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää lehmän normaali sykevaihtelu valveen, märehtimisen sekä unen aikana. Tutkimuksessa oli mukana sekä suomalaisia että ruotsalaisia lehmiä. Sydänsähkökäyrän mittauksen aikana tehtiin käyttäytymisseurantaa. Käyttäytymisseurannassa määriteltiin lehmän univaihe, märehtiminen ja asento (seisoo/makaa). Tutkimuksessa oli mukana yhteensä 9 lehmää, joista neljä lehmää oli Suomesta ja viisi lehmää Ruotsista. Analysoitavia minuutin mittaisia tallenteita saatiin 9:stä lehmästä yhteensä 543 kappaletta. Tutkimus on ensimmäinen, jossa lehmiltä on mitattu unenaikaista sydämen sykevaihtelua. Lehmiä ei stressattu kokeessa lainkaan. Lisäksi autonomisen hermoston toimintaan ei vaikutettu lääkkeillä. Lehmien EKG-tallenteista otettiin minuutin mittaisia osioita analyysiin. Tallenteet otettiin Matlab-pohjaisen CowSS-ohjelmiston avulla ja analyysiin otetut tallenteet käytiin läpi visuaalisesti. S-piikin puuttumisesta tai ajoituksesta johtuneet virheet tallenteissa korjattiin. Tilastollinen analyysi tehtiin lineaarisen sekamallin avulla. Tutkimuksen mukaan parhaiten lehmien sykevaihtelua kuvaa RMSSD-luku. RMSSD-luku ilmaisee peräkkäisten sykevälien keskimääräistä vaihtelua tallenteessa. Tutkimuksen mukaan lehmien unenaikainen syke ja sykevaihtelu ovat erilaisia ihmisiin verrattuna. Lehmien unijaksot (NREM- ja REM-uni) ovat lyhyitä. REM-unen aikana lehmillä autonomisen hermoston parasympaattinen säätely on voimakkaampaa. Parasympaattisen säätelyn ison osuuden taustalla voi olla se, että lehmä on saaliseläin. Parasympaattisen säätelyn vaste on nopeampi verrattuna sympaattiseen säätelyyn. Näin ajatellen lehmä on nopeammin valmiina pakenemaan, kun sen sydämen toimintaa ohjaa parasympaattinen säätely.
  • Viitala, Tarja (1995)
  • Jantunen, Aija (2000)
    Staphylococcus aureus on lehmän tartunnallisista utaretulehduspatogeeneista merkittävin. Kliininen utaretulehdus on yleisin poikimisen yhteydessä ja ensimmäisten laktaatioviikkojen aikana. S. aureus -utaretulehdus on hankala hoitaa bakteerin useista virulenssitekijöistä johtuen. Tärkein S. aureuksen virulenssitekijöistä on bakteerin tuottama entsymaattinen beetalaktamaasi, joka voi tuhota penisilliiniryhmän antibiootin beetalaktaamirenkaan ja inaktivoida antibiootin. Penisilliiniresistenttien S. aureus -kantojen osuus utaretulehdusta aiheuttavista kannoista on lisääntynyt. Jos resistenttejä tapauksia aletaan hoitaa, ne ovat hankalia, koska indikaatioon sopivia, tehokkaita injektiovalmisteita ei ole Suomessa markkinoilla. Intramammaarihoidossa tulisi käyttää antibiootteja, jotka imeytyvät ja jakautuvat tasaisesti koko utareen alueelle. Sopivia antibiootteja ovat heikot emäkset tai muut antibiootit, jotka ovat utareessa suurelta osin ionisoitumattomassa muodossa. Intramammaarihoidon ongelmana akuutissa S. aureus -mastiitissa ovat tukkiutuneet maitotiehyet ja mikroabskessit, jotka yhdessä estävät lääkeaineen jakautumisen koko utareen alueelle. Yleishoidossa onnistumisen edellytyksenä on lääkeaineen kulkeutuminen verenkierrosta maitoon. Parhaiten maitoon siirtyvät lipidiliukoiset, veren proteiineihin sitoutumattomat ja ionisoitumattomat lääkeaineet. Yhdistelmähoito perustuu käsitykseen, että antibiootti-infuusio tavoittaa bakteerit utareen suuremmista maitotiloista sekä -tiehyistä ja antibiootti-injektio tehoaa synergisesti syvemmällä kudoksessa oleviin bakteereihin. Tämän työn tarkoituksena oli selvittää yhdistelmähoidon tehoa S. aureuksen aiheuttaman utaretulehduksen hoidossa sekä testata amoksisilliini-klavulaanihappo -yhdistelmän ja kloksasilliinin tehoa mastiitin hoidossa silloin, kun taudinaiheuttajana on beetalaktamaasipositiivinen S. aureus. Vertailuryhmä, joka käsitti beetalaktamaasinegatiivisten S. aureus -kantojen aiheuttamia mastiitteja hoidettiin bentsyylipenisilliinillä. Tutkimus tehtiin vuosina 1993-1997 Helsingin yliopiston Hautjärven (nyk. Saaren) yksikön praktiikka-alueen potilasmateriaalista. Aineisto koostui yhteensä 118 lehmän, 153 neljänneksen laktaatiokaudella hoidetusta akuutista utaretulehduksesta. Hoito perustui in vitro -herkkyysmäärityksiin. Bentsyylipenisilliinillä hoidettiin yhdistelmähoitona 88 neljännestä, amoksisilliini-klavulaanihappo -yhdistelmällä yhdistelmähoitona 28 neljännestä ja yleishoitona 12 neljännestä. Kloksasilliinilla hoidettiin intramammaarihoitona 25 neljännestä. Hoitotuloksia kontrolloitiin 2 ja 4 viikon kuluttua viimeisestä hoidosta. Hoidon onnistumista arvioitiin lehmän kliinisellä tutkimuksella, maidon bakteriologisella tutkimuksella sekä määrittämällä maidosta soluluku ja NAGaasi-aktiivisuus. Penisilliiniherkän kannan aiheuttamassa mastiitissa bakteriologinen parantumisprosentti yhdistelmähoidolla oli 65,9% ja penisilliiniresistentin kannan aiheuttamassa mastiitissa 21,4%. Amoksisilliini-klavulaanihappo -yhdistelmällä bakteriologinen parantumisprosentti koko aineistossa oli 15,0% ja kloksasilliinilla 20,0%. Tilastolliset erot eri hoitoryhmien parantumistulosten välillä olivat merkitseviä.
  • Christiansen, Camilla (2001)
    Ummessaolokauden aikana lehmän utare palautuu edellisen lypsykauden jälkeen ja valmistautuu seuraavan lypsykauden maidontuotantoon. Tällä ajanjaksolla maidontuotanto lakkaa, maito muuttuu ummessaolevan utareen eritteeksi ja utareessa tapahtuu histologisia muutoksia. Utare on kaikista herkin uusille infektioille heti umpeenpanon jälkeen sekä ennen poikimista, kolostrogeneesin käynnistyessä. Suurempi infektioalttius johtuu lypsyn huuhtelevan vaikutuksen loppumisesta, muutoksista utareen valkosolujen määrissä sekä solujen huonommasta toiminnasta. Utareen ollessa täysin involoitunut puolustuskeinot ovat normalisoituneet ja utare on varsin resistentti uusille infektioille. Ummessaolokaudella saatu infektio voi parantua ilman oireita muutamassa päivässä tai jäädä piilevänä utareeseen, jolloin lehmä sairastuu poikimisen jälkeen. Lehmä voi myös sairastua kliiniseen mastiittiin ummessaolokauden aikana. Ummessaolokauden uusia infektioita pyritään estämään umpeenpanohoidolla, jolla samalla hoidetaan lehmällä jo olevat subkliiniset tulehdukset. Tähän tutkielmaan liittyvässä tutkimusossa selvitettiin tavallisimpia ummessaolokauden utaretulehduksien aiheuttajia suomalaisesta potilasmateriaalista. Materiaali kerättiin Helsingin yliopiston Saaren eläinklininikan potilasmateriaalista vuosilta 1980-96. Tavallisin mastiitin aiheuttaja oli Actinomyces pyogenes (23 % tapauksista), muita yleisiä aiheuttajia oli Streptococcus uberis (17 %) ja koagulaasinegatiiviset stafylokokit (16 %). Tutkimustulokset ovat samankaltaisia kirjallisuuden kanssa.
  • Kiviranta, Anna-Maija (1980)
  • Ruokonen, Mervi (1987)
  • Rahikainen, Sinikka (1982)
  • Kaartinen, Vuokko (1976)