Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 11263-11282 of 24777
  • Laakso, Minna (Helsingin yliopisto, 2006)
    Sorkkasairaudet ovat kasvava ongelma lypsykarjatiloilla. Sorkka- ja jalkaviat aiheuttavat ennenaikaisten poistojen lisäksi taloudellisia tappioita alentamalla maitotuotosta ja lisäämällä eläinlääkintä- ja sorkkahoitokuluja. Tämän työn tavoitteena oli tutkia sorkkasairauksien periytyvyyttä ja sorkkasairauksiin vaikuttavia tekijöitä. Tutkimusaineisto saatiin Terveet Sorkat -ohjelmasta, johon liittyminen on vapaaehtoista. Sorkkahoitajat olivat luokitelleet sorkkasairaudet vuosina 2003 2004. Sorkkasairaudet (vertymät anturassa, krooninen sorkkakuume, valkoviivan repeämä, anturahaavauma, sorkkavälin ihotulehdus, kantasyöpymä, sorkka-alueen ihotulehdus ja sorkkakiertymä ja muut sorkkasairaudet) oli luokiteltu aineistossa kaksiluokkaisina (kyllä/ei) ominaisuuksina. Aineiston esikäsittelyyn, alustaviin analyyseihin ja kiinteiden tekijöiden tilastollisen merkitsevyyden testaamiseen F-testillä käytettiin WSYS-ohjelmistoa. Lisäksi kiinteiden tekijöiden merkitsevyyttä testattiin logit-mallilla SAS-ohjelmistolla. Varianssikomponentit laskettiin Restricted Maximum Likelihood (REML)-menetelmällä VCE4-ohjelmistolla. Toistuvuuseläinmallilla saatiin seuraavia periytymisasteen arvioita: vertymät anturassa 0,05, valkoviivan repeämä 0,04, sorkkakiertymä 0,05, kantasyöpymä 0,01, anturahaavauma 0,03 ja sorkkasairaudet yhtenä ominaisuutena 0,06. Sorkkasairauksien periytymisasteiden arviot muutettuna sorkkasairausalttiuksien periytymisasteiksi olivat: vertymät anturassa 0,11, valkoviivan repeämä 0,12, sorkkakiertymä 0,15, kantasyöpymä 0,03, anturahaavauma 0,17 ja sorkkasairaudet yhtenä ominaisuutena 0,09. Sorkkasairauksien väliset geneettiset korrelaatiot olivat positiivisia lukuun ottamatta valkoviivan repeämän ja kantasyöpymän välistä geneettistä korrelaatiota, joka oli lievästi negatiivinen. Sorkkasairauksien geneettiset korrelaatiot 305 päivän maitotuotokseen olivat -0,20 0,27. Tämän tutkimuksen ja aiempien tutkimusten perusteella perimän osuus sorkkasairauksiin ei ole kovin suuri. Koska ympäristötekijöillä on suuri merkitys sorkkasairauksien esiintymiseen, sorkkasairauksien ennaltaehkäisyssä tulisi kiinnittää erityistä huomiota navetan olosuhteisiin, säännölliseen sorkkahoitoon ja oikeaan ruokintaan.
  • Pekkala, Maria (2010)
    Sorkkaterveys on tärkeä lypsylehmän ominaisuus ja se vaikuttaakin lehmän kestävyyteen ja hyvinvointiin. Sairaat sorkat vaikeuttavat lehmän liikkumista sekä aiheuttavat kipua ja stressiä. Sen seurauksena lehmän energiansaanti vähenee ja maitotuotos laskee. Aiemmissa tutkimuksissa sorkkasairauksien on todettu olevan vain heikosti periytyvä ominaisuus ja siitä syystä pyrittiinkin löytämään toisenlainen lähestymistapa sorkkaterveyden jalostamiseen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli laskea geneettiset ja fenotyyppiset yhteydet sorkkasairauksien esiintymisen sekä jalkarakenneominaisuuksien ja elopainon välille, sekä laskea periytymisasteet sorkkasairausominaisuudelle. Aineisto saatiin Faba Jalostukselta. Käytössä olivat eläinten sorkkasairaus-, jalkarakennearvostelu- ja elopainotiedot sekä eläinten sukulaisuustiedot. Aineisto käsitti 17 614 ayrshire-rotuista ja 7 858 holstein-friisiläis –rotuista lypsylehmää. Eri sorkkasairauksia ei käsitelty erillisinä ominaisuuksina vaan sorkkasairausominaisuutta käsiteltiin kaksiluokkaisena terve/ sairas-ominaisuutena, koska oltiin nimenomaan kiinnostuneita sorkkasairauksien sekä jalkarakenneominaisuuksien ja elopainon yhteyksistä yleisellä tasolla. Jalkarakenneominaisuuksina olivat kinner-, vuohis- ja sorkkakulma, takajalkojen asento takaa katsottuna ja luuston laatu. Aineiston esikäsittelyyn ja alustaviin analyyseihin käytettiin WSYS-L ja XWSYS-ohjelmistoa. Perinnöllisten tunnuslukujen arviointiin tarvittavat varianssikomponentit laskettiin Restricted Maximum Likelihood (REML) –menetelmällä käyttäen VCE6 –ohjelmistoa. Tässä tutkimuksessa lasketut arviot olivat samansuuntaisia kuin aiemmissa tutkimuksissa saadut arvot. Käytetty malli oli isämalli, missä tyttärillä oli useita sorkkasairaushavaintoja. Sorkkasairauksien esiintymisen periytymisasteen arvioksi saatiin ayrshirelle 0,09 (±0,75E-02) ja holstein-friisiläiselle 0,04 (±0,26E-02). Binomiaalikorjattuina periytymisasteen arviot olivat hieman korkeampia kuin korjaamattomat. Korjatuiksi periytymisasteen arvioiksi saatiin ayrshirelle 0,14 ja holstein-friisiläiselle 0,06. Sorkkasairauksien ja jalkarakenneominaisuuksien väliset geneettiset korrelaatiot olivat pieniä ja vain osa geneettisistä korrelaatioista poikkesi selvästi nollasta. Ayrshirellä löytyi selvästi negatiivinen geneettinen korrelaatio sorkkasairauden ja sorkkakulman välille (rg = -0,59(±0,14)). Suurin positiivinen geneettinen korrelaatio saatiin ayrshirelle sorkkasairauden ja takajalkojen asennon takaa katsottuna välille (rg = 0,44(±0,16)). Holstein-friisiläisellä sitä vastoin huomattavin geneettinen korrelaatio oli sorkkasairauden ja kinnerkulman välillä ja tämäkin geneettinen korrelaatio oli ainoastaan 0,18 (±0,13). Sorkkasairauksien ja elopainon väliset geneettiset korrelaatiot molemmilla roduilla olivat lähes nollia. Myös fenotyyppiset korrelaatiot molemmilla roduilla olivat käytännössä nollia. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että sorkkasairaudet ovat vain heikosti periytyvä ominaisuus. Geneettiset korrelaatiot sorkkasairauksien sekä jalkarakenneominaisuuksien ja elopainon välillä eivät olleet muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kovin huomattavia. Sorkkaterveyden jalostaminen on tärkeää ja sorkkaterveysindeksi on hyvä lisä nykyiseen jalostusohjelmaan. Arvosteluvarmuutta voitaisiin kuitenkin parantaa laskemalla yhdistetty jalka- ja sorkkaindeksi.
  • Huusko, Miia (2001)
    Etelä-Pohjanmaalla Osuuskunta Maitojalosteella toteutettiin vuosina 1998-2000 lypsykarjo-jen terveydenhuoltoprojekti. Tämän syventävien opintojen työn tarkoituksena oli tarkastella projektiin osallistuneiden karjojen (98 kpl) utareterveystietoja sekä vedinten päiden kuntoa ja sen yhteyttä karjan utareterveyteen. Työssä perehdyttiin myös vetimen pään rasitusmuu-tosten syntyyn, siihen vaikuttaviin tekijöihin, eri kuntoluokitusmalleihin ja kuntoluokituksen toimivuuteen. Hyväkuntoinen ja ehjä vetimen pää on tärkeä tekijä utaretulehduksen vastustamisessa. Vaurioituneella vetimen päällä on osoitettu olevan yhteyttä utaretulehduksiin. Vedinten päi-den kuntoluokitusta on käytetty hyväksi erilaisissa tutkimuksissa ja utareterveydenhuolto-työssä. Vedinten päiden kuntoluokitusmalleja on monenlaisia, ja arvosteluasteikko vaihtelee niissä kolmesta kuuteen. Luokitus perustuu vetimen pään ulkonäön arvosteluun: värimuu-toksiin, turvotuksiin, verenvuotoihin, epiteelin ulostyöntymiseen vedinkanavan aukosta sekä palpaatiotuloksiin ja mahdollisiin aristuksiin. Vedinkanavan aukon suun ympärillä olevan valkean sidekudoksisen renkaan paksuus, pehmeys, kovuus, epätasaisuus ja mahdollinen rikkoutuminen huomioidaan. Vedinkanavan hyperkeratoosi ja epiteelin hyperplasia ovat yleisiä muutoksia lypsylehmillä ja niiden oletetaan johtuvan vedinkanavan reagoinnista konelypsyyn. Muutokset näkyvät pak-suuntuneena valkeana sidekudosrenkaana vedinkanavan aukon suulla. Hyperkeratoosin määrän lisääntyminen on yleensä merkki viallisesta lypsykoneesta tai muuten huonosta lyp-sysysteemistä (tykyttimen imusuhde, lypsyalipaine, nännikumit). Vedinten kunnon on todettu olevan huonompi lehmillä, jotka on lypsetty liian jäykillä nännikumeilla. Vetimen pään kun-toon vaikuttavat myös lehmän tuotantovaihe, ikä (poikimakertojen ja lypsykausien määrä) sekä vetimen muoto. Eroa on myös etu- ja takavedinten välillä. Hyperkeratoosimuutoksia saavat aikaan myös erilaiset ihoa ärsyttävät aineet, traumat sekä infektiiviset tekijät. Hyvien eli 1-luokan vedinten osuus tiloilla vaihteli välillä 43-100% (ka.79%), 2-luokan 0-41% (ka. 16%) ja huonoimpien eli 3-luokan osuus 0-26% (ka. 4%). Tiloista 27%:lla soluluku oli alle 100 000 kpl/ml ja 6%:lla yli 250 000 kpl/ml. Terveydenhuoltoprojektin tulehdusprosentin tavoitearvo oli < 15% ja tavoite täyttyi 76%:lla tiloista. Projektissa tavoite utaretulehdushoi-tojen määräksi oli < 30% vuodessa (3 hoitoa / 10 lehmää), ja tavoite täyttyi 58%:lla tiloista (vaihtelu 0-151%, ka. 32%). Tämän aineiston tilastollisessa käsittelyssä ainoa esille tullut merkitsevä yhteys löytyi tyhjälypsyn määrän ja vetimen pään kunnon välisestä suhteesta. Vedinten päiden kuntoluokitustulosten suhteen 20 parhaimmalla tilalla oli useammin hyvin alhainen tankkimaidon soluluku, kuin huonoimmilla 20 tilalla.
  • Niemelä, Kirsi (2011)
    Energiataseen mallinnus on osa KarjaKompassi-hankkeeseen liittyvää kehitystyötä. Tutkielman tavoitteena oli kehittää lypsylehmän energiatasetta etukäteen ennustavia ja tuotoskauden aikana saatavia tietoja hyödyntäviä matemaattisia malleja. Selittävinä muuttujina olivat dieetti-, rehu-, maitotuotos-, koelypsy-, elopaino- ja kuntoluokkatiedot. Tutkimuksen aineisto kerättiin 12 Suomessa tehdyistä 8 – 28 laktaatioviikon pituisesta ruokintakokeesta, jotka alkoivat heti poikimisen jälkeen. Mukana olleista 344 lypsylehmästä yksi neljäsosa oli friisiläis- ja loput ayshire-rotuisia. Vanhempien lehmien päätiedosto sisälsi 2647 havaintoa (koe * lehmä * laktaatioviikko) ja ensikoiden 1070. Aineisto käsiteltiin SAS-ohjelmiston Mixed-proseduuria käyttäen ja poikkeavat havainnot poistettiin Tukeyn menetelmällä. Korrelaatioanalyysillä tarkasteltiin energiataseen ja selittävien muuttujien välisiä yhteyksiä. Energiatase mallinnettiin regressioanalyysillä. Laktaatiopäivän vaikutusta energiataseeseen selitettiin viiden eri funktion avulla. Satunnaisena tekijänä mallissa oli lehmä kokeen sisällä. Mallin sopivuutta aineistoon tarkasteltiin jäännösvirheen, selitysasteen ja Bayesin informaatiokriteerin avulla. Parhaat mallit testattiin riippumattomassa aineistossa. Laktaatiopäivän vaikutusta energiataseeseen selitti hyvin Ali-Schaefferin funktio, jota käytettiin perusmallina. Kaikissa energiatasemalleissa vaihtelu kasvoi laktaatioviikosta 12. alkaen, kun havaintojen määrä väheni ja energiatase muuttui positiiviseksi. Ennen poikimista käytettävissä olevista muuttujista dieetin väkirehuosuus ja väkirehun syönti-indeksi paransivat selitysastetta ja pienensivät jäännösvirhettä. Ruokinnan onnistumista voidaan seurata maitotuotoksen, maidon rasvapitoisuuden ja rasva-valkuaissuhteen tai EKM:n sisältävillä malleilla. EKM:n vakiointi pienensi mallin jäännösvirhettä. Elopaino ja kuntoluokka olivat heikkoja selittäjiä. Malleja voidaan hyödyntää karjatason ruokinnan suunnittelussa ja seurannassa, mutta yksittäisen lehmän energiataseen ennustamiseen ne eivät sovellu.
  • Kaario, Nina (1999)
    Utaretulehdus aiheuttaa vuosittain suuria taloudellisia tappioita maidontuotannossa sekä välillisiä kustannuksia neuvonnan ja ehkäisyn alueella. Utaretulehdukselle voivat altistaa mm. lehmän rakenteelliset tekijät, tuotantoympäristön olosuhteet sekä lypsyyn liittyvät rutiinit ja välineet. Hyvällä lypsyhygienialla voidaan ennaltaehkäistä utaretulehdusta ja lisätä maidontuotannon taloudellista tulosta. Utaretulehdusta aiheuttavat bakteerit voidaan jakaa ympäristöperäisiin ja lehmästä toiseen tarttuviin. Yleisimpiä mastiittipatogeeneja bakteereita ovat koagulaasinegatiiviset stafylokokit, korynebakteerit, Staphylococcus aureus, Streptococcus uberis, Klebsiella, Streptococcus dysgalactiae, Escherichia coli ja Actinomyces pyogenes.Lypsyliinojen pesun on todettu merkitsevästi vähentävän mastiittipatogeenien määrää lypsyliinoissa. Tässä tutkimuksessa selvitettiin lypsyn esikäsittelyssä käytettyjen puuvillaisten ja pellavaisten lypsyliinojen puhdistuvuutta eri pesutavoilla ja pesulämpötiloilla tämän tutkimuksen olosuhteissa. Erilaisia pesutapoja olivat konepesu 40°C:ssa ja 90°C:ssa sekä käsinpesu 35°C:ssa ja 50°C:ssa. Kontrolliksi tehtiin kaikki samat toimenpiteet lypsyliinoille, joita oli liotettu S. aureus-bakteeria tunnetun pitoisuuden sisältävässä liuoksessa. Lisäksi tutkittiin pellavaisten lypsyliinojen käyttöominaisuuksia ja vaikutusta utareen ja vetimien ihon kuntoon. Puuvillaiset lypsyliinat puhdistuivat riittävän hyvin konepesulla 40°C:ssa, 90°C:ssa ja käsinpesulla 50°C:ssa. Käsinpesu 35°C:ssa ei ollut riittävä puhdistamaan lypsyliinoja kaikista bakteereista. Pellavaiset lypsyliinat puhdistuivat riittävän hyvin konepesulla 40°C:ssa, 90°C:ssa ja käsinpesulla 50°C:ssa. Pellavaisissa lypsyliinoissa todettiin jonkin verran bakteereita 35°C:n käsinpesun jälkeen. Kuukauden ja kolme kuukautta käytössä olleet pellavalypsyliinat eivät puhdistuneet riittävän hyvin konepesulla 40°C:ssa vaan vasta 90°C:ssa. Puuvillalypsyliinoilla ei tutkittu puhdistuvuutta pitempiaikaisessa käytössä. Pellavaisten lypsyliinojen käyttöominaisuudet todettiin hyviksi ja niitä pidettiin hyvänä vaihtoehtona puuvillaisille lypsyliinoille. Pellavaliinoilla ei todettu olevan utareen ja vedinten ihoa ärsyttäviä vaikutuksia. Tämän tutkimuksen olosuhteissa puuvillaisista ja pellavaisista lypsyliinoista tuli riittävän puhtaita konepesulla 40°C:ssa. Koska pellavaliinat eivät täysin puhdistuneet konepesulla 40°C:ssa pidemmässä käytössä, suositellaan lypsyliinojen pesua lisäksi 90°C:ssa pari kertaa kuussa.
  • Vuopala, Aune (1985)
  • Pylväs, Tuula (1985)
  • Turunen, Aimo (1944)
  • Kalela, Pentti (1938)
  • Larjavaara, Matti (1979)
  • Hotakainen, Tuija (1983)
  • Fransman, Heidi (2007)
    Under de senaste decennierna har välfärdssystemen i västvärlden omprövats och förändrats. Villkoren för arbetet har förändrats och konkurrensen om arbetsplatserna är stenhård och utbildning garanterar inte längre fastanställning, eller ens arbete. Den ekonomiska depressionen på 1990-talet lämnade efter sig en hög arbetslöshetsgrad och långtidsarbetslöshet. Då arbetslöshet tidigare var någonting som drabbade vissa yrkesgrupper, är arbetslöshet idag något som kan drabba vem som helst oberoende av utbildningsnivå och arbetserfarenhet. Som en följd av den höga arbetslösheten har olika aktiveringsprogram och sysselsättningsprogram uppkommit. Ett av dessa sysselsättningsprojekt är Tess-sysselsättningsmodellen i Helsingfors. Tess-sysselsättningsmodellen fungerade under åren 2000-2006 vid Månsas socialbyrå i Norra Helsingfors. Grundidén inom Tess-sysselsättningsmodellen är att arbete i sig rehabiliterar och sysselsättningsmodellen försöker ersätta onödig skuldkänsla över att vara arbetslös med känslan av att duga, vara arbetsför och till nytta för samhället och andra. Tess-sysselsättningsmodellen skiljer sig från andra sysselsättningsprojekt i och med att den baserar sin ideologi på Ulrich Becks teori om risksamhället, där arbetslösheten ses om en följd av samhällsutvecklingen och globalisationen. Ulrick Becks verk om risksamhället utgör utgångspunkten för diskussionen kring arbete och arbetslöshet i det senmoderna samhället i denna avhandling. Studiematerialet bestod av sju (7) intervjuer med klienter som en längre eller kortare tid deltagit i Tess-sysselsättningsmodellen. De intervjuade hör till dem som vid det första mötet med Tess-handledaren bedömdes ha en någorlunda god eller nöjaktig arbetsförmåga. Som metod användes en halvstrukturerad intervju där frågorna är indelade i teman och med öppna svarsalternativ. Syftet med denna studie är att undersöka på om och i så fall på vilket sätt ett deltagande i Tess-sysselsättningsmodellen, förändrat synen på den egna situationen och arbetslösheten samt på vilket sätt deltagarna har uppfattat det stöd som Tess-sysselsättningsmodellen erbjuder. Resultaten visar att Tess-sysselsättningsmodellens klienter inte ser den egna arbetslösheten som deras eget fel, utan anser att orsakerna till arbetslösheten finns i samhällets strukturer. De orsaker till arbetslösheten som de intervjuade lade fram, stöder den allmänna uppfattningen om den strukturella arbetslösheten. Överlag var de intervjuade positivt inställda till sysselsättningsmodellen. Stödet som Tess-sysselsättningsmodellen erbjuder ansågs vara tillräckigt och anpassas väl efter klientens behov.
  • Bäckman, Irene (2014)
    I denna pro gradu undersöks sju klienter inom vuxensocialt arbete och utkomststöd i några mindre kommuner och städer i Österbotten. Den centrala forskningsfrågan för avhandlingen är: ”Vad berättar undersökningspersonerna om sina erfarenheter av klientskap?” Forskningsfrågan preciseras ytterligare med bifrågor som tudelar forskningsfokus till klienternas livssituation samt klienternas möte med samhällssystemet. Syftet med min studie är att bidra till en större förståelse för klientskap inom vuxensocialt arbete och utkomststöd och dessa klienters livssituationer. Undersökningspersonerna är tre kvinnor och fyra män i åldrarna 26-61 som i många år eller i flera olika perioder har varit klienter vid socialbyrån. Genom att lyssna till deras berättelser i intervjuer samt granska innehållet i deras situationskartläggningsblanketter har en bild av klientskapet och deras livssituationer målats upp, vilken analyserats med hjälp av teoribunden innehållsanalys (Tuomi & Sarajärvi 2002). Som teoretiskt referensram har Pierre Bourdieus tankegångar kring klassamhället och olika tillgång på kapital fungerat tillsammans med Elina Pekkarinens positionsmodell som beskrivning av livssituationens förutsättningar och avgränsningar. Flera teman framträder i analysen, som avgränsats till att fokusera på mera negativa eller problematiska aspekter av klientskapet. Det viktigaste vad det gäller livssituationen har att göra med orsaker och hinder som banar väg till och håller personerna kvar i klientskapet. Berättelserna visar att orsakerna till klientskapet för dessa personer endera har haft att göra med övergången från ungdom till självförsörjandeskap, att man med låg lön varit eller är familjens enda inkomstkälla, eller att man haft en välbärgad position men gått miste om den. Efter att klientskapet inletts har inre avgränsningar och hälsobesvär tillsammans med de ramar som samhället och systemet utgör satt hinder för en återgång till ett liv utan socialbyrån. Vad det gäller mötet med systemet lyfter analysen fram teman som har att göra med att vara i en underställd position, samt olika problematiska erfarenheter av förhållandet till hjälpinstanserna. Den slutsats som har kunnat dras från analysen av är att vuxensocialarbetets klienter har olika bakgrunder, unika situationer och olika orsaker till sin position. Ett längre klientskap kan medföra flera problem och anhopande hinder. Utkomststödsklienterna har ofta en svag social position och upplevelsen av detta förstärks ytterligare i den underställda positionen som man som klient står i i förhållande till socialvårdssystemet. En del av dem verkar ha tillräckliga resurser för att hålla en god position trots klientskapet, medan andra befinner sig i en marginaliserad livssituation.
  • Salminen, Johanna (2015)
    Tutkimustehtävänä oli selvittää SLS:n mieslähetyskouluun pyrkineiden motiiveja vuosien 1901–1926 välillä. Työssä analysoitiin kolmena otosvuonna 1901, 1913 ja 1926 aloittaneiden hakijoiden omaelämäkertoja sekä muita hakupapereita. Tavoitteena oli laatia laadullinen, mir-kohistoriallinen katsaus tietyn aikakauden nuorten, lähetystyöhön orientoituneiden miesten motiiveista ja hengellisestä maailmankuvasta, selvittää mitkä motiivit säilyivät otoksesta toi-seen ja millaiset ilmiöt rajoittuivat vain tietylle vuosikymmenelle. Aineisto kattoi lähes sata elämäkertaa, joista jokainen oli toisistaan riippumaton yksilöhistoria. Elämänkertojen sisällöt ja pituudet vaihtelivat kirjoittajan mukaan, eikä aivan jokainen edes vastannut tehtävänannon kysymykseen ”milloin hakija oli alkanut huolehtimaan oman sielunsa tilasta ja syyhyn, mikä sai hakijan pyrkimään lähetysalalle”. Aineiston analyysissa käytettiin induktiivista sisällönanalyysiä ja motiivit kategorisoitiin kus-sakin otoksessa kolmeen pääryhmään: ympäristöstä saatuihin vaikutteisiin, tietoisiin ja strate-gisiin motiiveihin sekä tunne- ja arvopohjaisiin syihin. Neljäntenä näkökulmana oli vertailla hakijoiden minäkuvaa, käsitystä Jumalasta sekä yleensä selvittäää heidän hengellistä maail-mankuvaansa. Otosten viimeisessä luvussa hakijat jaettiin kolmeen ryhmään sen mukaan, olivatko he osanneet esittää lähetysalalle kohdistuneet motiivinsa selkeästi, melko selkeästi vai olivatko motiivit epäselviä tai hukassa. Jokaisesta hakijan motiivit on koottuna yhteen syy–seuraus-suhteineen ja luvussa on paljastettu, ketkä heistä lopulta tulivat valituiksi kouluun ja ketkä myös suorittivat lopulta lähetyssaarnaajan tutkinnon. Otoksissa ilmenneissä motiiveissa oli paljon yhteistä: useimmilla hakijoilla lähetysmotiiveina tai motiiveja tukeneina syinä toistuivat huoli ei-kristityistä, oma armokokemus ja rakkaus, jotka velvoittivat julistamaan evankeliumia sitä tuntemattomille. Motiivit olivat lähetysteologi G. Warneckin lähetysteologian mukaisia, joihin oli SLS:ssa tutustuttu jo 1870-luvulta lähtien. Lukeminen oli merkittävä keino saada tietoa ja kiinnostua lähetystyöstä, mutta esimerkiksi lähetyskäskyyn viitattiin harvoin. Innostusta saatiin vuosisadan alussa selkeästi lähetyssaar-naajien kuulemisesta, kun 1920-luvulla virikkeitä alkoi tulla enenevässä määrin kristillisistä kansanopistoista. Perhe säilytti marginaalisen roolinsa jokaisessa otoksessa lähetystyöhön kannustavana yksikkönä. Merkittävimmät muutokset otosten välillä on havaittavissa kokemuspiirin laajentumisessa kotoa kansanopistoihin ja ulkomaille saakka. Hengellinen mentaliteetti muuttui 25 vuodessa, mihin vaikutti todennäköisesti ympäröivän yhteiskunnan maallistuminen. Rippikoulun merki-tys väheni rajusti. Jumalaa ei koettu enää pelkästään aktiivisena, vaan osalle Hänestä oli tul-lut taustalla vaikuttava voima. Myös paholaisen rooli väheni kääntymystarinoissa ja nimitys muuttui maailman hengeksi. Kodin kristillisyyden korostaminen elämäkerroissa sen sijaan runsastui huomattavasti. Mahdollisesti tahdottiin osoittaa taustojen olevan kunnossa yhä maallistuvammassa yhteiskunnassa. Minäkuva eheytyi, ja aktiivinen oman elämän hallinta ja itsensä kehittäminen yleistyivät tutkimusajanjakson aikana.
  • Güler, Sanna (2006)
    Tutkimukseni kohteena on läheisneuvonpito, joka on yksi lastensuojelun uusimmista työmenetelmistä. Lähestyn läheisneuvonpitoa lastensuojelun sosiaalityöntekijän näkökulmasta. Tutkimuskysymykseni koskevat läheisneuvonpitoprosessin aikana tapahtuneita muutoksia sosiaalityöntekijän kokemassa huolessa ja lapsen tukiverkostoissa, muita läheisneuvonpidon tuomia muutoksia lastensuojelun asiakkuuteen sekä koollekutsujan merkitystä läheisneuvonpidossa. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on voimavarakeskeisyyden idea, jota vastaan peilaan huolissa ja tukiverkostoissa tapahtuneita muutoksia. Tutkimuksta suuntaavana ennakko-oletuksena on ajatus siitä, että lapsen läheisverkoston ottaessa omat voimavaransa käyttöön sosiaalityöntekijän kokeman huolen määrä vähentyy. Tutkimusaineistoni koostuu 11 läheisneuvonpitoprosessin kirjallisista dokumenteista sekä neljästä sosiaalityöntekijän teemahaastattelusta. Dokumenttiaineisto käsittää sosiaalityöntekijän läheisneuvonpitoa varten kirjoittamat yhteenvedot sekä läheisten laatimat suunnitelmat. Tutkimusmenetelmänä on laadullinen sisällönanalyysi. Suurimmassa osassa (73%) tutkimiani prosesseja lastensuojelullinen huoli vähentyi läheisneuvonpitoprosessin aikana alle puoleen alkuperäisestään. Epäonnistuneiden prosessien taustalta nousivat vahvasti esiin sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuus prosessin aikana sekä vanhempien sitoutumattomuus läheisneuvonpitoon. Kaikissa tutkimissani prosesseissa läheisverkosto aktivoitui hyvin sekä läheisneuvonpitoon että lapsen tueksi. Läheiset osallistuivat kokouksiin, paneutuivat suunnitelmien tekemiseen ja toteuttivat suhteellisen hyvin lupaamansa asiat. Vastuun jakaminen läheisverkostoon vähensi viranomaisten kokeman huolen määrää sekä aktiivisen lastensuojelutyöskentelyn tarvetta prosessin aikana. Läheisneuvonpito ei ainoastaan tehnyt läheisten voimavaroja näkyviksi vaan voimavarat näyttivät myös lisääntyneen läheisneuvonpitoprosessin aikana. Osassa prosesseja lapsen huostaanotto voitiin välttää tai lapsi voitiin kotiuttaa läheisneuvonpidon avulla. Haastattelemani sosiaalityöntekijät kokivat läheisneuvonpidon selkiyttäneen läheisille lapsen tilannetta ja lastensuojelun roolia. Lisäksi viranomaisten ja läheisverkoston välisen avoimuuden ja luottamuksen koettiin lisääntyneen läheisneuvonpidon myötä. Sosiaalityöntekijät korostivat myös yhteistyön sekä oman työskentelynsä helpottumista läheisneuvonpitoprosessin aikana. Sosiaalityöntekijät pitivät koollekutsujan merkitystä läheisneuvonpidossa suurena. Koollekutsujan ulkopuolisuutta ja puolueettomuutta pidettiin tärkeänä erityisesti asiakkaan kannalta. Koollekutsujan toiminnan nähtiin helpottavan myös sosiaalityöntekijän työskentelyä. Tärkeimmät lähteet: Possaneur Monika, Korhonen Liisa & Vartio Riitta (2002) Uuden Seelannin malli Helsingissä. Kaakkoisen suurpiirin läheisneuvonpitoprojektin (1998-2001) loppuraportti. Heino Tarja (2003) Kokemuksia läheisneuvonpidosta. Päiväkirja-aineiston raportointi. Tuomi Jouni & Sarajärvi Anneli (2002) Laadullinen tutkimus ja sisällön analyysi.
  • Olin-Payne, Niina (2003)
    Olen analysoinut sosiaalityöntekijöiden työkokouksia, joissa he keskustelevat uudesta menetelmästä lastensuojelutyössä, läheisneuvonpidosta. Tutkimuskysymykseni on se, miten sosiaalityöntekijät keskinäisissä keskusteluissaan konstruoivat uutta lastensuojelun menetelmää puheessaan. Mitä ongelmakohtia he tuovat esiin, mitä jännitteitä on havaittavissa? Miten ajan kanssa saadut kokemukset muuttavat sosiaalityöntekijöiden tapaa jäsentää työtään? Tutkimus on laadullinen tutkimus. Olen litteroinut työkokouksia ja poiminut niistä noin puolet, joiden arvioin täyttävän saturaatiopisteen ja joita olen analysoinut käyttäen diskurssianalyysiä. Aineistoa läpikäydessäni löysin yhtensä neljä jännitettä: 1) byrokratiamalli - kumppanuusmalli 2) lastensuojelun juridiset kysymykset 3) hämäryys - avoimuus 4) lapsikeskeisyys - aikuiskeskeisyys. Koska läheisneuvonpito edustaa erilaista tapaa tehdä työtä, syntyy ns vanhasta työtavasta ja uudesta työtavasta paljon keskustelua. Sosiaalityöntekijät kokevat vaikeaksi täysin luottaa asiakkaan kykyyn ja siirtää painopiste täysin lapseen. He vierastavat ajatusta siitä että olisivat asiakkaidensa kumppaneita, mutta hyväksyvät yhdessä määritelmän siitä, että ovat vallanpitäjiä joilla on mahdollisuus valtaistaa. He kokevat tärkeäksi että lakia ei missään vaiheessa rikota. He kokevat myös että läheisneuvonpito selkeyttää lastensuojelua. Hämäryys väistyy. Lapsen kuuleminen on tärkeä asia mutta miten se toteutuu käytännössä? He toteavat yhdessä että kuuleminen toteutuu jo siinä, että läheisneuvonpidon kysymykset kohdistuvat lapseen ja siinä kun mahdollisimman moni läheinen kutsutaan mukaan. Lastensuojelutyön tiukka sidonnaisuus lastensuojelulakiin on läpi tutkimuksen vahvasti esiin tuleva asia, eikä sitä voi sivuuttaa. Tärkeimmät lähteet: Berger, Peter & Luckmann, Thomas (1966) The social construction of reality. Jokinen, Arja & Juhila, Kirsi & Suoninen, Eero (1993) Diskurssianalyysin aakkoset. Jokinen, Arja & Juhila, Kirsi & Suoninen, Eero (1999)(toim.) Diskurssianalyysi liikkeessä.