Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 11263-11282 of 27946
  • Leino, Päivi Emilia (University of Helsinki, 2015)
    Tutkielmassa tarkastellaan kuvataiteellisen ja kirjallisen mainosilmoituksen tekijänoikeudellista asemaa Suomessa. Tutkimuskohteena on erilaisten kuvataiteellisten ja kirjallisten mainosilmoitusten teoskynnyksen arviointi sekä teossuojan kohde ja laajuus huomioiden lainsäädännön, kansainvälisten sopimusten ja oikeuskirjallisuuden lisäksi erityisesti Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisut, pohjoismainen oikeuskäytäntö ja Suomen tekijänoikeusneuvoston lausunnot. Metodologisesti tutkielma on luonteeltaan oikeusdogmaattinen tutkimus, jossa tarkastellaan voimassaolevan oikeuden sisältöä. Kuvataiteelliset ja kirjalliset mainosilmoitukset voidaan määritellä painomuodossa tai digitaalisella jalustalla oleviksi kaupallisiksi ilmoituksiksi. Lisäksi mainosilmoitus voi olla luonteeltaan sekä kuvataiteellista että kirjallista ilmaisua yhdistävä ilmoitus. Kuvataiteelliset ja/tai kirjalliset mainosilmoitukset voivat saada teossuojaa, sillä Bernin yleissopimus suojaa myös kaupallisista lähtökohdista syntyneitä omaperäisiä teoksia. Euroopan unionin tuomioistuimen 2000-luvun ratkaisukäytännön perusteella teokselta edellytettävä omaperäisyysvaatimus voidaan katsoa Euroopan unionissa harmonisoiduksi silloin, kun teos kuuluu InfoSoc-direktiivin soveltamisalaan. Euroopan unionin tuomioistuimen mukaan teoksen tulee olla omaperäinen eli tekijänsä itsenäisen henkisen luomistyön tulos. Teoksessa tulee ilmetä tekijänsä luovat itsenäiset valinnat, jotka eivät saa olla luonteeltaan mekaanisista tai funktionaalisista syistä johtuvia tai täysin ulkoisista olosuhteista riippuvaisia. Käytäntöä tarkastelemalla on mahdollista arvioida mainosilmoitusten kaupallisen tarkoituksen vaikutusta mainosilmoitusten tekijöiden luovien valintojen tekoon. Kuvataiteellisten mainosilmoitusten omaperäisyystulkinnassa huomiota kiinnitetään muun muassa tuotteen väri-, tekniikka- ja sommitteluvalintoihin. Kuvataiteellisten mainosilmoitusten luovien valintojen tulkinnassa itsenäisten luovien valintojen tarkastelu vaiheittaisena luomisprosessina tarjoaa läpinäkyvyyttä teostason tarkasteluun. Kirjallisten mainosilmoitusten itsenäiset luovat valinnat näyttäytyvät usein sanojen valinnassa, järjestämisessä ja yhdistämisessä. Mikäli mainosilmoitus yhdistää sekä kuvataiteellista että kirjallista ilmaisua, saattaa ilmaisumuotojen yhdistäminen jo sinänsä tarjota hyvät edellytykset teoskynnyksen ylittymiseksi. Teostason tulkinta edellyttää kuitenkin aina tapauskohtaista arviointia ja kytkentää todellisuuteen, sillä omaperäisyyden tarkastelussa voi muutoin olla käsitelainopillisten päätelmien riski. Mainosilmoituksen teossuoja kohdistuu ilmoituksen konkreettiseen ilmenemismuotoon. Mikäli mainosilmoitus on matalan teostason teos, voidaan teossuoja arvioida kapea-alaiseksi. Luovuuden tarpeettoman rajoittamisen ehkäisemiseksi ja kommunikaation turvaamiseksi on perusteltua, ettei teossuoja ole teoksen ilmentävää omaperäisyyttä laajempi. Näin ollen on tapauskohtaisesti mahdollista, että mainosilmoituksen teossuoja suojaa vain identtistä kopiointia vastaan. Toisaalta runsaasti tekijänsä luovia valintoja ilmentävän mainosilmoitusteoksen suoja-ala on laajempi, kuitenkaan kohdistumatta teoksessa ilmenevään oivallukseen tai teoksen ideaan.
  • Wainikka, Olli (Helsingfors universitet, 2012)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan kieltä tekstissä, jossa kuvaillaan kuvaa. Keskeinen tutkimuskysymys on, miten ja miltä osin kuva kielennetään tällaisessa tekstissä eli miten kuvan rakenteita siirretään kielellisen esityksen ilmauksiksi. Tutkimusaineisto muodostuu kuvista ja niitä esittelevistä teksteistä. Kuvia on seitsemän ja ne ovat kanonisoituja kotimaisia taidemaalauksia. Tekstiaineisto on valikoitu kirjoista, jotka on julkaistu mm. taidenäyttelyn yhteydessä. Analyysissa tutkitaan, millaisia kuvaustekstit ovat ja mitä niistä voidaan yhdessä kuvan analyysin, kuvan teorian ja kieliopin kuvauksen kanssa sanoa. Tutkielmassa esitellään ajatuksia kuvan ja kielen suhteesta (esimerkiksi Barthes 1977, Jakobson 1987, Mikkonen 2005, Kress ja van Leeuwen 1996). Kuvan analyysi perustuu Kressin ja van Leeuwenin sosiosemioottisen teorian mukaiseen kuvan rakenteen kolmijakoiseen luokitteluun representaatio, osallistujat ja kompositio. Tämä teoria on laadittu kielentutkijan näkökulmasta (sen alkuperä on systeemis-funktionaalisessa teoriassa), joten sen käsitteiden vertaaminen takaisin päin kielen ilmaisuun on perusteltua. Tutkielman analyysi etenee siten, että ensimmäisessä vaiheessa tarkastellaan kuvaa ja siitä kirjoitettua tekstiä rinnakkain, jotta niistä olisi muodostettavissa kokonaisvaltainen käsitys. Kuva ja kieli muodostavat yhdessä esiintyessään multisemioottisen tekstin. Tässä tutkielmassa kuitenkin kuvaa analysoidaan lyhyesti ja kuvaustekstiä tarkemmin suhteessa kuvaan. Toisessa vaiheessa tarkastellaan lähemmin joitakin esiin nousevia aineiston teksteille tyypillisiksi tai muuten kiinnostaviksi osoittautuvia kielellisiä valintoja. Adjektiivit ovat keskeistä sanastoa kuvan kielentämisessä, kun nimetystä kuvan osallistujasta esitetään täsmentäviä luonnehdintoja, jotka ohjaavat kuvan elementin tulkintaa kokonaisuuden osana. Tekstien tempuksista selvästi yleisin on preesens. Preesensissä referoidaan kuvan sisältöä, jolloin kuvaus näyttäytyy modaalisesti melko tunnusmerkittömänä. Kuvausteksteissä finiittiverbittömät rakenteet eivät ole samalla tavalla yleisiä kuin median kuvaselosteissa. Menneen ajan tempuksilla kuvaustekstissä ilmaistaan ensisijaisesti muita kuin ajallisia suhteita: modaalisuutta tai preesensissä ilmaistusta poikkeavia viittaussuhteita. Kuvan eri tasoilla tapahtuviksi ymmärrettäviä prosesseja ilmaistaan liikkeenä kuvan staattiseen faktiseen todellisuuteen nähden, mitä päädytään kutsumaan kognitiivisen kielentutkimuksen mukaisesti fiktiiviseksi liikkeeksi.
  • Siekkinen, Anne-Mari (Helsingin yliopisto, 2007)
    The aim of the thesis was to compare the correspondence of the outcome a computer assisted program appearance compared to the original image. The aspect of the study was directed to embroidery with household machines. The study was made from the usability point of view with Brother's PE-design 6.0 embroidery design programs two automatic techniques; multicoloured fragment design and multicoloured stitch surface design. The study's subject is very current because of the fast development of machine embroidery. The theory is based on history of household sewing machines, embroidery sewing machines, stitch types in household sewing machines, embroidery design programs as well as PE-design 6.0 embroidery design program's six automatic techniques. Additionally designing of embroidery designs were included: original image, digitizing, punching, applicable sewing threads as well as the connection between embroidery designs and materials used on embroidery. Correspondences of sewn appearances were examined with sewing experimental methods. 18 research samples of five original image were sewn with both techniques. Experiments were divided into four testing stages in design program. Every testing stage was followed by experimental sewing with Brother Super Galaxie 3100D embroidery machine. Experiments were reported into process files and forms made for the techniques. Research samples were analysed on images syntactic bases with sensory perception assessment. Original images and correspondence of the embroidery appearances were analysed with a form made of it. The form was divided into colour and shape assessment in five stage-similarity-scale. Based on this correspondence analysis it can be said that with both automatic techniques the best correspondence of colour and shape was achieved by changing the standard settings and using the makers own thread chart and edited original image. According to the testing made it is impossible to inform where the image editing possibilities of the images are sufficient or does the optimum correspondence need a separate program. When aiming at correspondence between appearances of two images the computer is unable to trace by itself the appearance of the original image. Processing a computer program assisted embroidery image human perception and personal decision making are unavoidable.
  • Kontio, Eija (2005)
    Tutkielmassa tarkastellaan digitaalista uutiskuvatuotantoa tuotannon taka-alueelta käsin, kuvatoimisto Lehtikuvan kuvatoimittajan näkökulmasta. Tutkielmaa varten on teemahaastateltu Lehtikuvan neljää työntekijää: kolmea kuvatoimittajaa ja yhtä uutispäällikköä. Haastatteluissa on kysytty heidän mielipidettään uutiskuvatuotannosta nykyisessä digitaalisessa toimintaympäristössä. Kuvatoimistot ovat osa tiedonvälitystä. Kansainväliset uutistoimistot alkoivat perustaa kuvatoimistoja 1930-luvulla. Vuonna 1951 perustettiin kuvatoimisto Lehtikuva. Nykyisin Lehtikuva on osa SanomaWSOY-konsernia. Lehtikuvassa työskentelee kuutisenkymmentä kuva-alan ammattilaista: kuvatoimittajia, valokuvaajia, kuvamyyjiä ja arkistohenkilökuntaa. Lehtikuvan kuvatoimitus kokoaa päivittäin uutiskuvapaketin liki viidellekymmenelle suomalaiselle sanomalehdelle. Lehtikuva on koko toimintansa ajan tehnyt yhteistyötä kansainvälisten uutiskuvatoimistojen kanssa. Lehtikuvassa analogisesta uutiskuvatuotannosta on siirrytty vaiheittain kokonaan nykyiseen digitaaliseen tuotantoon. Digitaalisen kuvatuotannon ensiaskelia alettiin Lehtikuvassa ottaa jo 1980-luvulla. Ensin digitalisoitiin uutiskuvatuotannon työprosessit, ja vasta tämän jälkeen aloitettiin kuvalähetysten digitalisointi. Tutkielmassa kuvaillaan myös kuvatoimittajan työprosessia nykyisessä toimintaympäristössä. Tutkielman päälähde on John B.Thompsonin teos The Media and Modernity - A Social theory of the Media. Teoksessa Thompson viittaa sosiaalipsykologi Erving Goffmaniin, joka jakaa sosiaalisen toiminnan kolmeen alueeseen: tuotannon taka-alueeseen, julkiseen alueeseen ja vastaanoton tausta-alueeseen. Taka-alueella tuotetaan journalistisia tuotteita, kuten uutiskuvia. Tuotteet esitellään julkisella alueella: sanomalehdissä, televisiossa ja Internetissä. Tausta-alueella yleisö tekee omia tulkintojaan esityksistä. Jokainen osa-alue tuo toimintaan mukanaan oman sosiaalisen ja historiallisen taustansa. Kuvatoimitus toimii tuotannon taka-alueella, jossa määritellään toiminnan konventiot, säännöt ja rajat. Muutos yhdellä osa-alueella vaikuttaa muidenkin alueiden toimintaan. Suuri muutos kuvatuotannossa on ollut digitaaliseen kuvateknologian vaiheittainen haltuunotto. Digitaalinen teknologia ja tuotantoprosessien automatisointi ei ole aivan kokonaan lunastanut lupaustaan toimituksellisten rutiinitehtävien vähenemisestä ja työn joustavuuden lisääntymisestä. Kuvavälityksen nopeuden vaatimus on myös kasvanut, ja uutiskuvia tuotetaan ja välitetään asiakkaille yhä enemmän. Kuvatuotanto on myös samankaltaistunut. Pysäyttävien uutiskuvien löytäminen kuvavirrasta on käynyt kuvatoimittajallekin entistä työläämmäksi. Kaikki muutokset kuvatoimitustyössä eivät tietenkään johdu ainoastaan digitaalisesta teknologiasta, vaan työhön on vaikuttanut myös muu yhteiskunnassa tapahtunut kehitys. Kuvatuotanto analogisena aikana edellytti kuvatoimittajalta pääasiassa journalistista osaamista. Digitaalisen teknologian myötä työ on muuttunut enemmän uutiskuvatuotantoprosessin kokonaisuuden seuraamiseksi. Kuvatoimittajan työ kuvatoimistossa onkin muuttunut kuvatoimittajasta kuvan toimittajaksi. Tästä huolimatta kuvatoimittajat eivät kaipaa analogiseen teknologiaan perustuvaa kuvatuotantoa. Vaikka alan arvellaan vieläkin teknistyvän, usko journalismin ensisijaisuuteen on kuvatoimittajilla edelleenkin vahva.
  • Orpana, Terttu (1988)
  • Lindqvist, Sini-Inkeri (1999)
    Hämeen läänin kuvernöörinä toimi vuosina 1888-95 eversti Torsten Costiander. Hän noudatti fennomaaneja suosivaa politiikkaa ja päätti suomen kielen ottamisesta läänin virkakieleksi. Itse hän puhui ruotsia äidinkielenään. Kielikysymyksen ohella Suomen poliittista elämää leimasi 1880-luvulla Venäjän kysymys; nämä kaksi ongelmaa liittyivät yhteen. Kenraalikuvernööri F. L. Heiden oli fennomaaneille myötämielinen poliittisista syistä: tarkoituksena oli lähentää Suomea Venäjään etäännyttämällä se Ruotsista. Siksi myös Costianderin fennomaanisympatiat ovat tulkittavissa sympatiaksi Venäjää kohtaan, ns. yleisvaltakunnallisuudeksi. Ajatus saa tukea siitä, että hän oli entinen Haminan kadetti, jolla oli takanaan sotilasvirkaura tsaarin armeijassa, mm. kahden kenraalikuvernöörin adjutanttina. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten Costianderin kielipoliittinen ajattelu heijastui hänen kuvernöörikauteensa, sekä tarkastella niin Venäjän kysymystä kuin kielikysymystäkin hänen henkilönsä kautta. Tavoitteena on jäljittää yleisvaltakunnalliseen, ts. Venäjän edut huomioivaan ajattelutapaan viittaavia piirteitä valitsemalla aikaan liittyviä teemoja. Tuloksena voi todeta, että hypoteesi po. asenteiden vaikutuksesta Torsten Costianderin ajatteluun osui harhaan. Merkkejä hänen yleisvaltakunnallisesta suhtautumisestaan löytyy varhaisemmilta vuosilta, mutta ne menettävät merkityksensä havaittaessa ilmiön muuttuneen ajan myötä. 1880- ja 1890- luvuilla sana oli saanut jo vahvasti poliittisen sisällön, ja siitä Costiander sanoutui jyrkästi irti. Sen sijaan hänen ajattelunsa oli kiinteästi sidoksissa liberalismiin, mikä selittää toimimisen kansan kielen puolestapuhujana. Lähdemateriaali kattaa aiheen luonteen vuoksi osittain kuvernöörikautta pidemmän ajanjakson. Huomautus koskee etenkin Costianderin kirjeitä veljelleen Leo Mechelinille. Muina lähteinä aikakautta käsittelevän kirjallisuuden lisäksi on käytetty Hämeen lääninhallituksen arkistoa sekä Nuutajärven kartanon arkistoa.
  • Taipale, Pekka (2008)
    Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani pula-ajan ja nykypäivän köyhyyttä miesten kokemana. Tutkimuskysymyksen! ovat: Miten miehet kertovat arjen köyhyydestä? Miten ja miksi miesten kertomukset köyhyydestä eroavat pula-aikana ja nykyaikana? Aineistona käytän vuonna 2006 järjestetyn Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä -kirjoituskilpailun miesten kirjoittamia tekstejä. Käyttämäni aineisto koostuu 30 eripituisesta kertomuksesta. Analysoin aineiston sisällönanalyyttisesti. Havainnollistan keskeisiä tuloksia myös kahden tyyppitarinan avulla. Käytän analyysiä jäsentävinä käsitteinä työtä, selviytymistä ja sukupuolta. Kaikissa aineiston tarinoissa muodostuu suhde työhön, mieheksi kasvamiseen, miehenä olemiseen, pärjäämiseen ja selviytymiskeinoihin. Käsitteet valitsin aineistolähtöisesti ja ennakkoajatusteni perusteella. Keskeisimpänä tuloksena on, että mielipiteet yhteiskunnan tuesta köyhyydessä selviytymiseen ovat molempien aikakausien tarinoissa kielteisiä. Absoluuttista köyhyyttä kuvaavissa pula-ajan lapsuustarinoissa kansanhuollon tarjoama tuki on selviytymiskeinona marginaalisessa asemassa verrattuna työhön ja lähimmäisapuun. Kokemukset huutolaisuudesta, oloista poikakodissa ja asioinnista kansanhuollossa sisältävät kuvausta kovasta kontrollista ja niukasta tuesta. Nykyajan suhteellista köyhyyttä käsittelevissä tarinoissa kielteiset kokemukset liittyvät taloudellisen tuen matalaan tasoon ja nöyryyttäviin kokemuksiin sen hakemisessa. Työ ei edusta nykyajan tarinoissa sisäistä varmuutta ja miehisen itsetunnon lähdettä, kuten pula-ajan tarinoissa, vaan muistuttaa omasta pärjäämättömyydestä ja epäonnistumisesta. Taustoitan tutkimuksessani lyhyesti köyhyyden ja sosiaaliturvan historiaa Suomessa. Tarkastelen myös työn käsitteen ja työelämän muuttumista pääasiassa Juha Siltalan tutkimusten pohjalta. Omat tulokseni miesten työlle antamien merkitysten muuttumisesta ovat samansuuntaisia Siltalan tulosten kanssa. Vertaan nykypäivän köyhyydestä kertovien mielipiteitä sosiaaliturvan tasosta ja nöyryyttävyydestä Pasi Moision tutkimuksiin suomalaisesta hyvinvoinnista ja Kirsi Juhilan tutkimuksiin aikuissosiaalityöstä. Myös aikuisten parissa sosiaalityötä tekevät kokevat Juhilan mukaan ristiriitaa suhteessa työlle asetettuihin vaatimuksiin aktivoinnista ja ammattieettisiin lähtökohtiin heikoimmassa asemassa olevien tukemisesta. Päädyn pohtimaan työn ja työelämän muuttumista ja otan kantaa Juhilan tavoin, että eriarvoistumista korostavaa puhetapaa tulee tuoda yksilön vastuuta korostavan vallitsevan puhetavan rinnalle aikuisten parissa tehtävässä sosiaalityössä.
  • Alho, Tomio (2009)
    Kuvionuotit on musiikkiterapeutti Kaarlo Uusitalon kehittämä, erityisesti kehitysvammaisten musiikinopetukseen soveltuva soitonopetusmenetelmä. Tässä tutkimuksessa tutkittiin minkälainen on kuvionuottiasiantuntijoiden ja kuvionuottitoimintaa lähellä olevien tahojen käsitys kuvionuottitoiminnan kehityksestä ja minkälaiset vaikutukset tällä toiminnalla on heidän mielestään yksilöihin yksilö- ja yhteisötasolla. Tutkin myös millä tavalla kuvionuottitoiminta mahdollistaa kehitysvammaisten yhteisöön osallistumista ja sosiaalista vuorovaikutusta. Lisäksi tarkastelen, minkälainen on kuvionuottien kansainvälinen tila ja mitkä ovat kansainvälisen toiminnan mahdollisuudet ja haasteet. Tutkielmani teoreettiset käsitteet ovat vammaisuus sosiaalisena konstruktiona, integraatio ja yhteisöllisyys sekä sosiokulttuurinen innostaminen ja valtaistaminen. Tutkimus oli muodoltaan tapaustutkimus, jossa tarkasteltiin yhden sosiaalisen innovaation, kuvionuottitoiminnan, kautta tapahtuvaa sosiokulttuurista innostamista, yhteisöllisyyden muodostumista ja erityisesti kehitysvammaisten sosiaalista integraatiota yhteiskuntaan. Huomiota kiinnitettiin myös siihen, minkälaisia yhteiskunnallisia vaikutuksia ja muutoksia kuvionuottitoiminta saa kollektiivisesti aikaan yhteisössä. Tutkimusaineistona on kuusi teemahaastattelua. Haastateltavina tutkimuksessa on kuvionuottitoiminnan asiantuntijoita (3), rahoittajatahojen edustajia (2) sekä kehitysvammaisia kuvionuottien käyttäjiä (1). Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kuvionuottitoiminnan avulla on saatu aikaan huomattavaa positiivista kehitystä toiminnassa mukanaolevien kehitysvammaisten elämässä. Kuvionuottitoiminta luo käyttäjille sekä iloa että yhteisöllisyyden tunnetta, mikä edistää sosiaalista integraatiota. Kuvionuottitoiminnan vaikutukset eivät rajoitu pelkästään musiikinsoittoon, vaan pitkällä tähtäimellä se edesauttaa myös kehitysvammaisten valtaistumisen prosessia. Tämä johtaa siihen, että kuvionuottisoittajia ei enää nähdä ensisijaisesti kehitysvammaisina vaan yhteiskuntaan osallistuvina aktiivisina toimijoina. Kuvionuottitoiminnan tulevaisuuden kannalta on tärkeää, että se pääsee jatkuvan rahoituksen piiriin. Tätä vaikeuttaa se, että kuvionuottitoiminnan moniulotteisuuden takia sitä on vaikea määritellä yksiselitteisesti sosiaali-, opetus- tai kulttuuritoimintaan kuuluvaksi. Tämä voi aiheuttaa hankaluuksia toiminnan rahoituksen löytämisessä. Tästä huolimatta tutkimukseni osoittaa, että kuvionuottitoiminta laajenee ja kuvionuottitoimijaverkosto vahvistuu niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. Kuvionuottitoiminnalla on potentiaalia saada aikaan sosiokulttuurista innostamista myös tulevaisuudessa.
  • Vuorinen, Marja (SKS, 2011)
    An imagined nobleman Nobility as an enemy image and in-group identity in nineteenth-century Finland The focal point of this study is the difficult relationship between two seemingly very different 19th-century elite groups, the upwardly mobile bourgeois intelligentsia and the slowly declining traditional nobility. In the thinking of the bourgeois contender the two emerged as exact opposites, styled as conflicting ideal types: an outdated, exclusive, degenerate hereditary aristocracy versus a dynamic and progressive new force in society, recruited solely on the basis of personal merit, originating from the common people and representing the nation. The appearance of an important 19th-century novelty, print publicity, coincided with the emergence of the bourgeois intelligentsia. The institutions of the developing publishing industry were manned by the aspiring new group. The strengthening flow of progressive, democratic, nationalist ideas distributed via the printing presses carried an undercurrent of self-promotion. It transmitted to the developing readership the self-image of the new cultural bourgeoisie as the defender and benevolent educator of the nation. Having won the contest over the media, the intelligentsia was free to present its predecessor and rival as an enemy of the people. In its politics the nobility emerged as an ideal scapegoat, represented as the source for existing social evils, all if which would promptly go away after its disappearance. It also served as a black backcloth, against which the democratic, national, progressive bourgeois intelligentsia would shine more brightly. In order to shed light on the 19th-century process of (re)modelling the image of nobility as a public enemy I have used four different types of source materials. These include three genres of print publicity, ranging from popular historical and contemporary fiction to nonfictional presentations of national history and the news and political commentaries of the daily papers, complemented by another, originally oral type of publicity, the discussion protocols of the Finnish four-estate parliament. To counterpoint these I also analysed the public self-image of the nobility, particularly vis-à-vis the nationalist and democratic ethos of the modernising politics.
  • Nurmela, Eila (2003)
  • Vallila, Petra Katariina (2012)
    Suomen kehityspoliittinen toimenpideohjelma hallituskaudelle 2011-2015 valmistui alkuvuodesta 2012. Ohjelman valmistumista edelsi ns. KEPO Open -prosessi, jonka kautta ulkoasiainministeriön kehitysasioista vastaava ministeri ja virkamiehet osallistivat niin muita politiikanaloja, kansalaisjärjestökenttää kuin yritysmaailmaakin. Tutkielma lähestyy valmisteluprosessia Suomen developmentalistisen kompleksin ilmentymänä. Tutkimusaineistona käytetyt toimenpideohjelmaluonnos, toimenpideohjelma sekä kansalaisjärjestöjä edustavan Kepan lausunnot edellämainittuihin tarjoavat ikkunan tämän kompleksin sosiaaliseen mielikuvitukseen ja käsityksiin kehityksestä. Teoreettisena viitekehyksenä työssä nojaudutaan sosiaaliseen konstruktionismiin. Kriittisen diskurssianalyysin lisäksi kehitys-käsitteen moniuloitteisuutta etenkin kehitysinterventioiden kontekstissa lähestytään dispositiivin käsitteen kautta. Tutkimusaineiston perusteella Suomen kehityspoliittinen toimenpideohjelma puhuu enemmän Suomesta ja Suomen kilpailukyvystä kuin varsinaisesta kehitystyöstä tai kehitysyhteistyön kumppanimaista. Kehitystä ei problematisoida, vaan se otetaan pitkälti annettuna. Kehityksen määrittelyvaltaa on ulkoistettu kansainvälisille kehitysinstituutioille, kuten Yhdistyneet kansakunnat ja Maailmanpankki, vaikka ohjelmassa ja lausunnoissa korostetaankin ihmisten ja eritoten kumppanimaiden "omistajuutta". Muun muassa omistajuus, ihmisoikeusperustaisuus sekä tuloksellisuus näyttäytyvätkin aineistossa merkityksistään tyhjentyneinä, litteinä sanoina, joiden hallitseminen on edellytyksenä viralliseen kehityspuheeseen osallistumiselle. Developmentalistinen kompleksi hahmottuu varsin suljettuna ja omalakisena järjestelmänä, joka ilmitason eksplikoitujen kehitystavoitteiden lisäksi pyrkii ylläpitämään omaa legitimiteettiään. Dispositiivin käsite valottaa diskurssianalyysin rajallisia mahdollisuuksia kehityksen monien ulottuvuuksien käsittelyssä. Kehityksen käsitteeseen kuuluu vahvasti sisäänrakennettuna interventio: toiminta materiaalisessa, ei-diskursiivisessa. Tutkielma kannustaisikin jatkamaan aiheeseen perehtymistä siten, että tutkimukseen otettaisiin mukaan toimenpideohjelmien ja muiden periaatelinjausten lisäksi myös konkreettisia kehitysinterventioita suunnitelmineen ja käytännön toteutuksineen.
  • Mylläri, Juha (2011)
    Eksakti aggregaatio tarkoittaa makrotaloudellisten suureiden välisiä riippuvuussuhteita kuvaavan makroyhtälön johtamista mikrotaloudellisten toimijoiden (agenttien) toimintaa kuvaavista käyttäytymisfunktioista siten, että johdettu makroyhtälö antaa selitettävälle makromuuttujalle määritelmällisesti saman arvon kuin käyttäytymisfunktioiden makroaggregaatti (keskiarvo tai totaali) laskettuna koko mikrotason informaatiosta. Tässä tutkielmassa käsitellään eksaktia aggregaatiota erityisesti affiinien ja kvadraattisten käyttäytymisfunktioiden tapauksessa, mutta esitellään myös menetelmät, ja käsitteet, joilla aggregaatin-ongelmaa voidaan hallita käyttäytymisfunktioiden muodosta riippumatta. Affiinien ja kvadraattisten käyttäytymisfunktioiden eksakti aggregaatio tulkitaan yleisten analyysi- ja synteesioperaattorien avulla. Tarkastellun eksaktin aggregointitavan tuottaman makroyhtälön pääkomponentti on termi, joka ilmoittaa agenttien keskimääräisen vasteen keskimääräiseen syötteeseen. Tämän termin lisäksi käyttäytymisfunktioiden epälineaarisuus voi tuottaa epälineaarisuusefektin ja parametrien vaihtelu agenttien välillä voi tuottaa heterogeenisuusefektin. Kaksi jälkimmäistä komponenttia erottavat tämän aggregointimenetelmän selkeästi edustavan agentin menetelmästä, joka on yksi tyypillisimmistä tavoista lähestyä aggregointiongelmaa. Eksakti aggregaatio osoittaa, että tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta mikroriippuvuuksista johdettuja makroriippuvuuksia ei ole mahdollista esittää pelkästään selittävien muuttujien keskiarvojen tai totaalien funktioina. Selittävinä makromuuttujina voivat esiintyä mm. selittävien mikromuuttujien varianssit tai mikromuuttujien ja -parametrien kovarianssit. Tällaisia muuttujia sisältävät termit syntyvät eksaktissa aggregaatiossa epälineaarisuus- ja heterogeenisuusefekteistä. Makromallit voivat antaa approksimatiivisesti oikeansuuntaisia tuloksia, vaikka niissä ei esiintyisi kaikkia eksaktin aggregaation epälineaarisuus- ja heterogeenisuusefektien tuottamissa termeissä esiintyviä selittäviä muuttujia. Tätä makromallien approksimatiivista toimivuutta on selitetty konjektuurilla, joiden mukaan normaaleissa olosuhteissa pienet muutokset selittävissä muuttujissa eivät vaikuta olennaisesti efektien kokoon. Tutkielmassa konjekt uuria havainnollistetaan GNU Ortave -kielellä ohjelmoiduin tietokonesimulaatioin. Konjektuurin toteutumisen syitä arvioidaan myös epälineaarisuus- ja heterogeenisuusefektien funktiomuodon perusteella. Lopuksi pohditaan, miten esitelty eksaktin aggregaation menetelmä sijoittuu yleiseen aggregaatiokeskusteluun.
  • Olin, Rami Robert (2003)
    Kvalitetsledning (TQM) tillämpas i allt omfattande grad inom den offentliga sektorn idag. Stor uppmärksamhet har fästs vid utvecklandet av kvaliteten på den offentliga servicen hela 90-talet. Målet har varit att förbättra den offentliga servicens bild i medborgarnas ögon. Syftet med arbetet har varit att fördjupa förståelsen för hur kvalitetsledning tillämpats i praktiken i några offentliga organisationer på kommunal nivå. Utöver detta granskas utvecklingstrender i kommunerna beträffande kvalitet och kvalitetsledning. Tillämpandet av kvalitetsledning granskas mot centrala kvalitetsledningsvärden som betonas i kvalitetsledningsteorin. Undersökningen är främst av kvalitativ natur och data har insamlats med hjälp av personliga intervjuer. Beträffande utvecklingstrenderna i kommunerna har kvantitativ data som behandlar kvalitet och kvalitetsledning tagits från tidigare undersökningar i forskningsprogrammet KommunFinland2004. Undersökningen visade att kvalitetsarbetet inletts i respektive fall så gott som samtidigt. De olika kvalitetsvärdena har också betonats mycket aktivt i alla fallen. Några större skillnader mellan de olika fallen går inte att spåra. De största skillnaderna uppstår i valet av kvalitetstekniker man tillämpat. Tillämpandet av internationella standarder påverkar klart hur kvalitetsarbetet i organisationen är organiserat och ser ut. Det att organisationen är ett affärsverk verkar också ha en inverkan på hur de olika värdena betonas. Kvaliteten på de tjänster som erbjuds inom hälsovården, dagvården och bildningssektorn anses vara bra. Samtidigt nämns utvecklingen av tjänsternas kvalitet som det viktigaste utvecklingsobjektet. Utvärdering som är en central kvalitetsledningsteknik har ökat märkbart inom de nämnda sektorerna. Kvalitetsledning kommer högst antagligen att öka inom den offentliga sektorn, men kommer inte helt och hållet att ersätta ledningsinstrument som betonar resultat och kostnader.
  • Hakulinen, Ville (Helsingin yliopisto, 1999)
  • Hakulinen, Ville (Helsingin yliopisto, 1999)