Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 11263-11282 of 24304
  • Härmä, Milla (2008)
    Tutkielmani käsittelee Maurice Blanchot'n (1907–2003), ranskalaisen kirjailijan, kirjallisuusteoreetikon ja filosofin ajatuksia kielestä ja kirjallisuudesta. Olen tutkielmassa selvittänyt, mitkä ovat Blanchot’n ajattelun peruslähtökohdat; mitä kielen väkivalta Blanchot'lla tarkoittaa ja miten Blanchot etsii vähemmän väkivaltaisen kielen eli kirjallisuuden kielen mahdollisuutta. Blanchot on rajojen rikkomisen ajattelija: hänen pyrkimyksensä on tuoda kirjallisuus filosofian alueelle ja päinvastoin. Selvitän tutkielmassa Blanchot'n ajattelun filosofista taustaa, tärkeimpinä Blanchot'hon vaikuttaneina ajattelijoina olen nostanut esiin Hegelin, Heideggerin ja Levinasin. Blanchot’n kirjallisuutta koskevat ajatukset haastavat pohtimaan kirjallisuuden ja filosofian välistä rajankäyntiä sekä lopulta pohtimaan kirjallisuuden merkitystä, jonka väitän olevan sen mahdollisuuden ilmaista jotakin sellaista, mitä käsitteellistävä kieli ei kykene ilmaisemaan. Kirjallisuuden merkitys perustuu lopulta sen mahdollisuuteen selittämättömän ja mahdottoman ilmentäjänä. Lähestyn tutkielmassani mahdottoman käsitettä Blanchot'lla paradigmaattisen esimerkin eli kuoleman kautta. Kuolema ja kirjallisuus ovat Blanchot'lla analogisessa suhteessa toisiinsa, ja tätä suhdetta pyrin tutkielmassani selvittämään. Keskityn tutkielmassani kahteen päälähteeseen, jotka koskevat kirjallisuutta ja kirjallisuuden mahdollisuutta Blanchot'lla. Ensimmäinen niistä on essee ”Kirjallisuus ja oikeus kuolemaan” vuodelta 1949. Esseen lähtökohta on hegeliläisen käsitteellistämisen ymmärtäminen ”murhana”: käsitteellistämisen ja nimeämisen mahdollisuus on samalla asian poissaolon mahdollisuus. Myöntäessään kielen lähtökohtaisesti väkivaltaisen luonteen, Blanchot pitää siitä samaan aikaan kiinni kommunikaation ainoana mahdollisuutena. Essee myös esittää tärkeän ajatuksen kirjallisuuden persoonattomuudesta, kielen mahdollisuudesta olla olemassa subjektista, lukijasta tai kirjoittajasta huolimatta. Toinen päälähteeni on vuonna 1955 julkaistu teos Kirjallinen avaruus. Kirjallisessa avaruudessa Blanchot ei lähesty kirjallisuutta niinkään teoksena (”hauta”) tai tekona (”murha”), vaan painottaa kokemusta teoksen ja teon mahdottomuudesta. Avainsanaksi nousee mahdottoman kokemus. Tärkeimmät Blanchot -lähteeni ovat 40- ja 50-luvun taitteesta, tuona aikakautena Blanchot vaikutti merkittävästi sodan jälkeiseen ranskalaiseen fenomenologiseen keskusteluun kielen ja ajattelun suhteista. Blanchot'n lisäksi tutkielma sisältää lähdemateriaalia Blanchot'hon vaikuttaneilta filosofeilta, etupäässä Heideggerilta ja Levinasilta.
  • Jääskeläinen, Sanna (2002)
    Tutkielmassa on tarkasteltu Suomen ensimmäisen naispresidentin Tarja Halosen imagon rakentumista iltapäivälehdissä. Tutkielmassa on analysoitu, mitä ja miten iltapäivälehdet ovat presidentistä kirjoittaneet ja millaista kuvaa populaaria journalismia edustavat iltapäivälehdet ovat hänestä rakentaneet. Teoriaosuudessa lähtökohtana on poliittisen viestinnän muutostrendien ja niiden merkityksen pohtiminen (Habermas 1989, Fiske 1992, van Zoonen 1998, Isotalus 1998). Olennaista poliittisen viestinnän muutoksessa on mediassa rakentuvien imagoiden painoarvon kasvu (Karvonen 1999, Uimonen 1992, 1996) sekä yksityisen ja julkisen välisen rajan muuttuminen (van Zoonen 1998a). Tarkasteltaessa poliittisen naisjohtajan näyttäytymistä politiikan maskuliinisella alueella, myös sukupuoleen perustuva, muutoksessa oleva jaottelu yksityisen ja julkisen välillä on olennainen (Lovenduski 1996, Kuusipalo 1999, van Zoonen 2000). Tutkielman empiirinen osuus koostuu kahdesta osasta, sisältöluokittelusta ja analyysistä. Aineiston kuvailemiseksi Tarja Halosta koskevat iltapäivälehtien juttukokonaisuudet (213 kpl) luokiteltiin kokonsa ja sisältönsä perusteella. Analyysissä Halosen näyttäytymistä on tarkasteltu kolmen aineistoon perustuvan kehyksen pohjalta(Väliverronen 1995, 1996; Karvonen 2000). Iltapäivälehdet tarjoavat Tarja Halosen imagon rakentumiseen hyvin positiivisia rakennusaineita. Hänet esitetään presidentti-instituution uudistajana ja pätevänä valtionjohtajana. Iltapäivälehtien jutuissa korostui odotetusti Halosen persoonallisuus, joka myös rakentui vahvasti positiivisena. Halonen esitettiin lämpimänä, mutkattomana ja huumorintajuisena, mutta työasioissa myös tiukkana ja jämptinä. Halosen sukupuoli rakentui toisaalta suhteessa toisiin naisiin ja toisaalta politiikan maskuliinisuuteen. Halonen esitettiin asiapitoisissa jutuissa asiantuntijana, jonka sukupuolta ei noteerattu. Hänet esitettiin stereotyyppisestä naisesta eroavana ja politiikan maskuliiniseen ympäristöön mainiosti sopeutuvana, mutta ei kuitenkaan maskuliinisena. Iltapäivälehdissä rakennettiin presidentti Halosesta kansallista ja kansainvälistä keulakuvaa, jonka esitetään toimivan tienraivaajana muiden naisten edellä.
  • Heikintalo, Noora (2012)
    Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia uusia ominaisuuksia emmentaljuustolle voidaan saada, kun maito homogenoidaan ja altistetaan lipolyysille. Tutkimusjuustot (H0, H50 ja H100) valmistettiin maidoista, joiden homogenointipaineina käytettiin 0, 50 ja 100 bar ja lisäksi valmistettiin kontrollijuusto homogenoimattomasta maidosta. Juustoja kypsytettiin kolme kuukautta. Homogenoinnissa maidon rasvapallosten koko pienenee ja tämän fysikaalisen muutoksen vuoksi maidon luontainen lipoproteiinilipaasi voi helpommin pilkkoa maitorasvan triglyseridejä. Maidon triglyseridien entsymaattisessa hajoamisessa eli lipolyysissä vapautuu vapaita rasvahappoja. Emmentaljuustojen aistittavaa laatua tutkittiin perinteisen yleisen kuvailevan menetelmän ja uudenaikaisen aistimusten hallitsevuuden mittausmenetelmän (TDS) avulla. Lisäksi juustoista määritettiin kemiallinen koostumus (kosteus-, suola-, rasva- ja proteiinipitoisuus). Maidoista, joista juustot valmistettiin, määritettiin rasvahappoluku eli vapaiden rasvahappojen määrä ja fluorometrisellä menetelmällä lipaasiaktiivisuus. H50- ja H100-juustot erosivat ominaisuuksiltaan eniten kontrollijuustosta, kun taas H0-juusto oli ominaisuuksiltaan kontrollijuuston kaltainen. Aistinvaraisilta ominaisuuksiltaan juustot erosivat toisistaan eniten rakenneominaisuuksien perusteella. Kontrolli- ja H0-juustot arvioitiin joustaviksi ja H50- ja H100-juustot mureneviksi, rasvaisiksi ja tahmaisiksi. Juuston maku muuttui maidon homogenoinnista aiheutuvan lipolyysin seurauksesta voimakkaaksi, suolaiseksi ja happamaksi. Hajuominaisuudet eivät erotelleet juustoja. Maidon homogenointi (50 ja 100 bar) lisäsi juuston kosteus- ja suolapitoisuutta ja pienensi proteiinipitoisuutta. Rasvapitoisuuden erot näytteiden välillä olivat pieniä. Homogenointi altisti maitorasvan triglyseridejä lipolyysille, minkä seurauksena maidon rasvahappoluku kasvoi. Toisaalta homogenointi (50 ja 100 bar) pienensi maidon lipoproteiinilipaasin aktiivisuutta. Jäljelle jäänyt lipoproteiinilipaasin aktiivisuus riitti kuitenkin lähes kaksinkertaistamaan vapaiden rasvahappojen määrän homogenoidussa maidossa. Maidon homogenointi osana juustonvalmistusta mahdollisti erityisesti erilaisten rakenneominaisuuksien saamisen juustoon. Erilaisia rakenneominaisuuksia voidaan hyödyntää uusien juustotyyppien kehittelyssä.
  • Länsimäki, Maija-Liisa (1970)
  • Arminen, Antti (2008)
    Suomen maatalous on elänyt voimakasta murrosta EUjäsenyyden ajan. Maidontuotantoon rakennekehitys on heijastunut erityisen voimakkaasti. Lähes kolme maitotilaa viidestä on lopettanut maidontuotannon ja tilalukumäärän laskeva kehitys on selviö koko Suomessa. Vastaavasti jatkavien maitotilojen karjakoko kasvaa kaikilla tukialueilla, mutta kehityksen nopeudessa on havaittavissa tukialueiden välistä hajontaa. Maidontuotanto on Suomessa edelleenkin kiistatta merkittävin tuotantomuoto, ja merkittävyyttä alleviivaa maitotuottajien sijoittuminen läpi maan Hangosta Nuorgamiin. Maitotilojen panos on edelleen erittäin merkittävä niin paikallistalouksille, maaseudulle kuin koko maatalouselinkeinollekin. Maan jakautuminen kahden päätukialueen kesken etelään ja pohjoiseen on EUajan suuri paradoksi. Tutkimuksessa pyritään selvittämään, kuinka kansallisen tukijärjestelmän tavoitteet maatalouden toimintaedellytyksien turvaamisesta eri tuotantosuunnissa ja alueilla toteutuvat maidontuotannossa. Onko alueiden välisten tukitasojen määrittelyssä poliittisten reunaehtojen puristuksessa päästy tasapainoiseen ratkaisuun, joka ottaa huomioon alueiden luontaiset tuotantomahdollisuudet? Pohjoisen tuen järjestelmässä tuenalaisen tuotannon määrä on tiukasti sidottu ennen jäsenyyttä vallinneeseen tilanteeseen. Vastaavasti artiklan 141 perusteella saatu maksuvaltuutus on eriyttänyt maidon tukitasot Eteläja PohjoisSuomen välillä. Maidon tuotantotuella ei tämän tutkimuksen perusteella ollut suoraa vaikutusta maidontuotannon kehittymiseen vuosien 1997 ja 2006 välillä, vaikka tukiero ABja C1alueiden välillä on kasvanut vuoden 2002 2,8 sentistä 4,4 senttiin per litra vuonna 2006. Tulevina vuosina tukien erilaistumiskehitys tulee edelleen jatkumaan, ja tulokset saattaisivatkin olla muutaman vuoden kuluttua erilaiset. Tulosten mukaan Aalueen maidontuotannon kehitys näyttää olleen muita tukialueita heikompaa vuodesta 2004 alkaen. Myös Balueen kehitys näyttäytyy heikompana. Muita alueita vahvempaa maidontuotannon kehitys oli erityisesti C2alueella. Tilastollisen tarkastelun huomioita vahvistaa tuettujen navettainvestointien sijoittuminen: 81 prosenttia investoinneista kohdistui Ctukialueen hankkeisiin. Lypsylehmien lukumäärän kasvu on ollut keskimäärin nopeinta C2alueella vuodesta 2004 alkaen. Muuta maata hitaampaa lehmien vähentyminen on ollut alueilla C2 pohjoinen ja C3. Tulosten valossa maitotilojen suhteellisella osuudella kaikista maatiloista on lisäksi positiivinen vaikutus lehmien lukumäärän kehitykseen. Tämä tukee hypoteesia maitotalouden keskittymisestä jo ennestään maitotalousvaltaisiin kuntiin. Tulos työttömyysasteen negatiivisesta vaikutuksesta lypsylehmien lukumäärän muutokseen on myös odotusten mukainen: mikäli vaihtoehtoisia elinkeinoja maitotilan pitämiselle on vähän tai riski työttömyydestä on suuri, on todennäköisempää, että tilaa jatketaan ja ehkä myös kehitetään investoimalla ja kasvattamalla lypsylehmien lukumäärää. Maitokiintiöiden kaupassa on havaittavissa selvä siirtymä Calueelle. ABalueella kiintiöiden tarjonta on ylittänyt kysynnän jo useiden vuosien ajan. Vastaavasti kiintiöiden vahvasta kysynnästä on seurannut Ctukialueella pohjoisen tuen pääomittuminen kiintiöiden hintaan tuottajien välisissä kiintiökaupoissa.
  • Myyrä, Sami (Helsingin yliopisto, 1999)
  • Temmes, Esa (2011)
    Tutkielman tarkoituksena on rakentaa malli, jolla voidaan arvioida maitotilan toimintaa monipuolisesti ravinnehuuhtouman kannalta. Tavoitteena on ennen muuta analyyttinen tarkastelu siten, että kuitenkin huomioiden maidontuotannon ominaispiirteet, keskeisinä esimerkkeinä ravinnon, maidontuotannon ja lannan ominaisuuksien väliset riippuvuudet. Analyysissa tarkastellaan tilanomistajan yksityisen hyödynmaksimoinnin ja yhteiskunnan tavoitteiden eroavaisuutta. Lisäksi johdetaan optimaaliset ohjauskeinot ja arvioidaan eräiden yksinkertaisten ohjauskeinojen vaikuttavuutta. Mallin analysoinnin perusteella yksityinen ja yhteiskunnallinen optimiratkaisu eroavat toisistaan kaikkien päätösmuuttujien osalta. Ei voida kuitenkaan yleispätevästi sanoa muutosten merkittävyyttä tai suuntaa ottamatta kantaa mallin funktiomuotoihin ja parametriarvoihin. Optimaaliset ohjauskeinot tulisi asettaa keinolannoitteen ja lannan levitykselle, väkirehuruokinnalle ja säilörehun viljelylle, mutta ei eläinten määrälle. Toisaalta optimaaliset ohjauskeinot ovat hyvin monimutkaisia. Tarkasteltujen yksinkertaisempien ohjauskeinojen vaikuttavuutta ei voida tarkasti arvioida analyyttisella tasolla. Numeeristen tulosten perusteella yhteiskunnallisessa optimissa eläinmäärä olisi hieman yksityistä optimia pienempi, väkirehun käyttö vähäisempää, enemmän peltoa allokoitaisiin säilörehun viljelyyn ja lannoitustasot olisivat kautta linjan hieman pienemmät. Lannanlevitykset eroavat etäisyyden suhteen: molemmissa tapauksissa lannanlevityksen intensiteetti kasvaa kohti tilan keskusta kuljettaessa, mutta yksityisessä optimissa lähimmälle pellolle dumpataan kaikki ylimääräinen lanta, kun taas yhteiskunnallisessa optimissa lanta levitetään tasaisemmin eri pelloille. Ero kokonaishyvinvoinnissa jää pieneksi, mutta eläinmäärän kasvu kärjistäisi lannan dumppauksen aiheuttamia huuhtoumahaittoja. Yksinkertaisista ohjauskeinoista lannoitusrajoitus sekä ravinne- ja keinolannoitevero osoittautuivat kohtalaisen käyttökelpoisiksi numeeristen tulosten perusteella. Sen sijaan eläinmäärän rajoittaminen ja lannan kuljetuskustannuksia kompensoivat tuet vaikuttavat tulosten perusteella huonoilta ratkaisuilta.
  • Mönki, Jenni (2008)
    Riittävä uni on välttämätöntä nisäkkäiden terveydelle ja hyvinvoinnille. Tämän vuoksi karjanpitoon liittyvät seikat, jotka vaikuttavat eläinten unen laatuun ja määrään, vaikuttavat siten myös eläinten hyvinvointiin ja tuottavuuteen. Kasvavien eläinten kohdalla unen merkitys korostuu. Uni säätelee monilla nisäkkäillä muun muassa glukokortikoidien ja kasvuhormonin eritystä. Naudalla tätä yhteyttä ei ole toistaiseksi osoitettu. Liian aikainen tai äkillinen maidosta vieroitus altistaa vasikoita sairauksille, lisää imemiseen liittyvää häiriökäyttäytymistä ja voi hidastaa vasikoiden kasvua. Maidosta vieroituksen vaikutuksia vasikoiden uneen ja lepoon ei ole tätä koetta ennen juuri tutkittu. Unen rakenteessa tapahtuvat muutokset korreloivat sen kanssa, kuinka hyvin eläimet sopeutuvat elämään eri stressoreiden paineessa. Syventäviin opintoihini kuului videomateriaalin käsittely liittyen vuoden 2004 – 2005 kokeesta sekä kirjallisuuskatsauksen tekeminen vieroitusstressin vaikutuksista vasikoiden uneen ja lepoon. Kokeessa vasikat vieroitettiin hapatetusta juomarehusta äkillisesti niiden ollessa noin kahdeksan viikon ikäisiä. Tämän ikäiset vasikat pystyvät jo käyttämään kiinteää ravintoa hyväkseen. Ihanteellisen vieroituksen tulisi kuitenkin tapahtua vähitellen. Kokeessa oletettiin, että vasikat ovat juomarehusta vieroitusta seuraavina päivinä nälkäisiä, koska vasikat ovat vieroitukseen asti hankkineet suurimman osan ravinnostaan juomalla vapaasti tarjottua hapanmaitoa. Nälkä stressaa vasikoita, ja stressi voi muuttaa unen laatua ja/tai rakennetta. 24 vasikan käyttäytymistä videoitiin 8 viikon iässä päivänä ennen juomarehusta vieroitusta, vieroituspäivänä ja 1.,2, ja 7. päivänä vieroituksen jälkeen. Videoista rekisteröitiin vasikoiden seisomiseen ja makaamiseen käyttämä aika ja vasikoiden eri univaiheissa viettämä aika. Vasikoiden käyttäytyminen ennen ja jälkeen vieroitusta analysoitiin toistomittaussekamallilla. Vieroituspäivinä vasikat olivat levottomia, mutta vieroituksen jälkeisinä päivinä vasikat lepäsivät aiempaa pidemmissä jaksoissa kerrallaan sekä nukkuivat enemmän ja pidempiä jaksoja NREM- unta kerrallaan. REM- unen suhteen muutokset olivat vähäisiä. Tulokset olivat yllättäviä, koska aiemmissa tutkimuksissa koejyrsijöiden unen rakenteen muutokset stressin seurauksena ovat olleet päinvastaisia: yleisesti kokonaisuniajan on todettu vähentyvän ja unen rakenteen muuttuvan rikkonaisemmaksi. Päättelimme, että vasikoiden vieroitus vapaasta hapanmaitojuotosta muuttaa niiden lepo- ja unirytmejä. Muutokset palautuivat osittain tai täysin viikon kuluttua vieroituksesta.
  • Vepsä, Pirkko (1980)
  • Veikkolainen, Eine (1957)
  • Tikkanen, Terttu (1960)
  • Jaakkola, Kyllikki (1948)
  • Närhi, Eeva Maria (1960)
  • Marjanen, Veija (1929)
  • Partanen, Karoliina (2002)
    Tämä pro gradu -tutkimus käsittelee uuden ajan johtajuutta sekä johtajan ja johtajan maineen merkitystä yrityksen menestykselle. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää minkälaisia haasteita toimintaympäristö asettaa johtajuudelle 2000-luvulla sekä minkälainen on uuden vuosituhannen ideaali suomalaisjohtaja analyytikoiden silmin. Tutkimuksen teoriaosassa tarkastellaan uuden ajan olosuhteita, organisaatio- sekä johtamisteorioissa tapahtuneita muutoksia, mielikuvatalouteen ja maineeseen liittyvää ajattelua sekä johtajan roolia yrityksen maineen sanansaattajana. Lisäksi teoriaosuudessa käsitellään kansainvälisiä CEO Reputation -tutkimuksia. Tutkimuksen empiriaosa puolestaan koostuu suomalaisanalyytikoiden haastatteluista – tavoitteena on selvittää analyytikoiden näkemyksiä ja tulkintoja johtajuudesta. Kyseessä on laadullinen tutkimus ja tutkimusmenetelmänä on teemahaastattelu. Aineiston analyysi on suoritettu teemoittelun avulla. Suomalaisanalyytikoiden mukaan kiinnostus johtajia kohtaan on 2000-luvulla huomattavasti suurempaa kuin menneinä vuosikymmeninä. Uusi julkisuuskäytäntö sekä läpinäkyvyyden, avoimuuden ja luottamuksen periaatteet asettavat monia haasteita uuden ajan johtajuudelle. Tutkimuksen tulosten mukaan suomalaisten pörssiyritysten johtajilta vaaditaan uuden ajan olosuhteissa visionäärisyyttä, näkemystä markkinoiden kehityksestä sekä kykyä reagoida muutoksiin. Johtajalta odotetaan myös strategista ajattelua ja vankkaa liiketoiminnan tuntemusta. 2000-luvun johtaminen on ennen kaikkea ihmisten johtamista ja alaisten kuuntelua sekä vastuullisuutta ja luottamusta suhteessa kaikkiin sidosryhmiin. Läpinäkyvyyden aikakaudella johtajan koetaan olevan myös yrityksensä kasvot ja persoona. Suomalaisanalyytikoiden mukaan johtajaan liitettävillä mielikuvilla, johtajan maineella, on suuri merkitys koko yrityksen menestymisen kannalta. Analyytikot arvostavat erityisesti osaajan ja visionäärin mainetta. Analyytikoiden näkemyksien mukaan johtajan maine kumpuaa uskottavuudesta, luottamuksesta ja johdonmukaisesta käyttäytymisestä - hyvämaineinen johtaja tuo lisäarvoa yritykselle ja vaikuttaa positiivisesti myös analyytikoiden antamiin suosituksiin. Huonomaineinen johtaja puolestaan tuo yrityksen osakkeen arvoon riskilisän. Maine on ennen kaikkea luottamuspääomaa. Organisaatioajatteluun liittyvän teoreettisen osuuden tärkeimpiä lähteitä oli Karl Weickin teos Making Sense of The Organization. Johtajuuden aikakausia käsittelevän osan keskeisiä lähteitä puolestaan olivat Mika Aaltosen ja Anne Kovalaisen tutkimusraportti Johtaminen sosiaalisena konstruktiona sekä Jay Congerin ja Rabindra Kanungon teos Charismatic Leadership in Organizations. Mielikuviin ja maineeseen pohjautuvien lukujen tärkeimpiä lähteitä olivat Charles Fombrunin teos Reputation – Realizing Value from The Corporate Image sekä Kati Pauliina Pitkäsen teos Yrityskuva ja maine menestystekijöinä.
  • Piippo, Janne (2013)
    Tutkielmassa käsitellään luottamuksenhallintaa hajautetussa ympäristössä. Tietoturvan kannalta täysin suljettu järjestelmä on ainoa turvallinen vaihtoehto. Verkko ja yhteistoiminta verkossa edellyttävät kuitenkin avoimuutta, jotta yhteistoimintaa voi verkon kautta tapahtua. Avoimuus tuo mukanaan suuren ja vaihtuvan käyttäjäjoukon ja avaa palvelun alttiiksi tietomurroille ja väärinkäytöksille. Avoimuus tarkoittaa myös sitä, että palvelun käyttö ja siihen kirjautuminen on tehtävä mahdollisimman yksinkertaiseksi, toisin sanoen pyritään poistamaan tekniikan käytön esteitä ja tehdä käytöstä mahdollisimman yksinkertaista. Avoimuudesta seuraa se, että toimijoiden, jotka ovat ihmistä edustavia agentteja, henkilöllisyyttä on vaikea, ellei jopa mahdoton selvittää. Järjestelmän tuleekin luottaa palvelua käyttäviin toimijoihin ja toimijoiden tulee luottaa käytettävään järjestelmään. Luottamuksen muodostumisen tueksi on kehitetty erilaisia luottamuksenhallintajärjestelmiä. Tämän tutkielman tarkoituksena on esitellä maine- (reputation based) ja valtuutusperustaisten luottamuksenhallintajärjestelmien (credential based) toiminta käyttöympäristöissään. Tuoda esille näiden luottamuksenhallintajärjestelmien haavoittuvuudet, kuten valtuutusperustaisten luottamuksenhallintajärjestelmien haavoittuvuus palvelunestohyökkäyksille ja maineperustaisessa luottamuksenhallinnassa tapahtuvat vilppiäänestykset, syrjintä, epäreilut arviot ja vertaisten vaihteleva käytös sekä tarjota parannusehdotuksia olemassa olevien järjestelmien haavoittuvuuksien torjumiseksi.
  • Janhunen, Kristiina (2006)
    Työn teoreettisessa osassa selvitettiin, miten eri yhteistyömuodot ja maine ovat vaikuttaneet ihmislajille tyypillisen moraalin kehittymiseen. Moraalisille kyvyille esitettiin seuraavia mahdollisia tehtäviä: yhteistyön ylläpitäminen, oman edun valvominen ja oman yhteistyökyvyn mainostaminen. Kokeellisessa osuudessa tutkittiin moraaliarviointeihin vaikuttavia tekijöitä. Lähtöoletuksena oli, että moraaliarvioinneissa näkyisi taipumus suosia itseä mutta myös poseeraamista eli pyrkimystä vaikuttaa mahdollisimman hyveelliseltä. Tutkimushenkilöitä (N = 349) pyydettiin arvioimaan tarinamuotoisten tekojen tuomittavuutta ja palkittavuutta. Koeasetelmassa muunneltiin arvioitavien tekojen suorittajaa (itse tai toinen) ja teon vaikutusta maineeseen (teko tulee tai ei tule muiden tietoon). Moraaliarviointeihin vaikuttavista tekijöistä esitettiin kolme hypoteesia. Ensimmäisen hypoteesin mukaan ihmisillä on taipumus tuomita omia moraalirikkomuksia lievemmin kuin toisten tekemiä. Toisen hypoteesin mukaan omia moraalirikkomuksia tuomitaan vahvemmin silloin, kun teko on julkinen eli kun teolla on vaikutuksia yksilön maineeseen. Kolmas hypoteesi ennusti, että moraalisesti hyvien tekojen arvioinnissa yksilöt suosivat toisia. Toisin sanoen palkittava teko arvioitaisiin palkittavammaksi silloin, kun se on jonkun muun tekemä. Aiemmissa tutkimuksissa ensimmäinen hypoteesi on saanut vahvistusta: itseä tuomittiin muita lievemmin. Tässä tutkimuksessa tulokset eivät tukeneet tätä hypoteesia. Sen sijaan toinen hypoteesi sai vahvistusta: julkisia omia tekoja tuomittiin enemmän kuin yksityisiä tekoja. Tulokset tukivat myös hypoteesia, jonka mukaan palkittavissa teoissa suosittaisiin toisia ja omia palkittavia tekoja vähäteltäisiin. Tulosten perusteella näyttää siltä, että ihmiset pyrkisivät aktiivisesti vaikuttamaan siihen, miten muut heidät näkevät. Tämä lienee osaltaan muokannut ihmislajille tyypillisiä moraalisia kykyjä vääristymineen.
  • Janhunen, Kristiina (2006)
    Työn teoreettisessa osassa selvitettiin, miten eri yhteistyömuodot ja maine ovat vaikuttaneet ihmislajille tyypillisen moraalin kehittymiseen. Moraalisille kyvyille esitettiin seuraavia mahdollisia tehtäviä: yhteistyön ylläpitäminen, oman edun valvominen ja oman yhteistyökyvyn mainostaminen. Kokeellisessa osuudessa tutkittiin moraaliarviointeihin vaikuttavia tekijöitä. Lähtöoletuksena oli, että moraaliarvioinneissa näkyisi taipumus suosia itseä mutta myös poseeraamista eli pyrkimystä vaikuttaa mahdollisimman hyveelliseltä. Tutkimushenkilöitä (N = 349) pyydettiin arvioimaan tarinamuotoisten tekojen tuomittavuutta ja palkittavuutta. Koeasetelmassa muunneltiin arvioitavien tekojen suorittajaa (itse tai toinen) ja teon vaikutusta maineeseen (teko tulee tai ei tule muiden tietoon). Moraaliarviointeihin vaikuttavista tekijöistä esitettiin kolme hypoteesia. Ensimmäisen hypoteesin mukaan ihmisillä on taipumus tuomita omia moraalirikkomuksia lievemmin kuin toisten tekemiä. Toisen hypoteesin mukaan omia moraalirikkomuksia tuomitaan vahvemmin silloin, kun teko on julkinen eli kun teolla on vaikutuksia yksilön maineeseen. Kolmas hypoteesi ennusti, että moraalisesti hyvien tekojen arvioinnissa yksilöt suosivat toisia. Toisin sanoen palkittava teko arvioitaisiin palkittavammaksi silloin, kun se on jonkun muun tekemä. Aiemmissa tutkimuksissa ensimmäinen hypoteesi on saanut vahvistusta: itseä tuomittiin muita lievemmin. Tässä tutkimuksessa tulokset eivät tukeneet tätä hypoteesia. Sen sijaan toinen hypoteesi sai vahvistusta: julkisia omia tekoja tuomittiin enemmän kuin yksityisiä tekoja. Tulokset tukivat myös hypoteesia, jonka mukaan palkittavissa teoissa suosittaisiin toisia ja omia palkittavia tekoja vähäteltäisiin. Tulosten perusteella näyttää siltä, että ihmiset pyrkisivät aktiivisesti vaikuttamaan siihen, miten muut heidät näkevät. Tämä lienee osaltaan muokannut ihmislajille tyypillisiä moraalisia kykyjä vääristymineen.