Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 11263-11282 of 28489
  • Heinunen, Minna (Helsingfors universitet, 2013)
    Tutkielmassa tarkastellaan alkoholin käyttöön liitettäviä merkityksiä kulttuuristen peruskategorioiden tasolla. Alkoholilla on ollut kansallisesti latautunut rooli aina varhaisista agraarikulttuureista asti, ja siihen on myös liittynyt voimakkaan tunteellinen suhtautuminen. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä kategoria-analyysi määrittelee kulttuuriset peruskategoriat kansalaisuudeksi, sukupuoleksi ja iäksi. Kategoriat sisältävät kulttuurista tietoa, ja niillä on olennainen rooli kulttuurin ja moraalin rakentumisessa. Kulttuurisia peruskategorioita tarkastellaan kahden aineiston tasolla unohtamatta niihin liittyvää kansallista alkoholitutkimusta. Alkoholimainosaineisto rakentuu aikakauslehdistä kerätyistä alkoholimainoksista. Alkoholimainoksia lähestytään Panofskyn ikonografisen analyysimenetelmän avulla. Haastatteluaineisto sen sijaan koostuu alkoholitoimijoiden teemahaastatteluista. Sitä lähestytään kategoria-analyysin mukaisesti haastattelupuheessa rakentuvien kategorioiden tarkastelun tasolla. Alkoholitoimijat valittiin haastatteluun sillä perusteella, että vastaajan edustaman organisaation toiminnan tavoitteena on alkoholin kulutukseen vaikuttaminen. Kulttuuriset peruskategoriat olivat tunnistettavissa aineistoista. Kansallisuuskategoria rakentui sekä erilaisten kollektiivisten symbolien varaan että toiseuden ja poikkeavuuden kategorisoinnille. Sukupuolikategoria sen sijaan jakautui kategoriapareihin. Sen osalta voidaan todeta, että alkoholin käyttö on sukupuolittunutta alkoholitutkimuksen, alkoholimainonnan ja sen suunnittelun sekä alkoholipolitiikan tasolla. Alkoholinkäytöllä on myös osa sukupuoli-identiteetin ilmaisemista. Ikäkategoria taas määrittyy suhteessa elämänkulun kategoriaan esimerkiksi alkoholidebyyttien ja vanhemmuuteen liittyvän vastuun tasolla sekä kysymyksessä päihdeongelmien siirtymisestä seuraaville sukupolville. Kulttuuristen peruskategorioiden lisäksi aineistoista pystyttiin tunnistamaan myös luontoon viittaava kategoria. Siihen liittyi mainosaineiston tasolla luontokuvauksen ja alkoholituotteiden luonnollisuuden ja luonnonmukaisuuden korostamisen lisäksi kulttuuristen rakenteiden muutosprosessi, jossa luonnon raakamateriaalia uusinnetaan alkoholituotteiden suunnittelussa ja tuotannossa. Romanttinen luonnollisuuden ja autenttisuuden korostaminen oli voimakkaasti läsnä mainosaineistoissa. Luonnon ja kulttuurin erottelu näkyy osana hyvinvointia koskevaa yhteiskuntapoliittista ajattelua ja alkoholipolitiikkaa: Ajattelutavat ovat muuttuneet luonnollisen hyvän elämän tavoittelusta yksilökeskeisempään suuntaan, ja yhteiskunnan erilaiset kontrollimenetelmät ovat siten menettäneet merkitystään. Alkoholitoimijoiden haastattelupuheen perusteella voitiin todeta, että alkoholipolitiikka on keskittynyt alkoholinkäytön negatiivisten seurausten ehkäisyyn. Haittoihin keskittyneeseen alkoholipolitiikkaan liittyy riski alkoholikulttuurin moninaisten piirteiden ohittamisesta. Käsitys suomalaisesta alkoholisuhteesta ja kulutuksesta jää vaillinaiseksi, jos se yksinkertaistetaan pelkän sääntelyn tai siinä tapahtuvien muutosten seuraukseksi. Kohtuukuluttajan rooli on jo toissijainen suomalaisessa alkoholipolitiikassa.
  • Suvikumpu, Liisa (Helsingin yliopisto, 2009)
    Dozens of Finnish artists, practically all the professional sculptors and painters, travelled to and stayed in Rome during the 19th century. The study at hand concentrates for the first time on the Finnish artists in Rome in corpore, and analyses their way of life based on a broad variety of previously unknown and unexplored sources from a number of archives in both Scandinavia and Rome. The extensive corpus of source material is scrutinized with microhistorical precision from the point of view of cultural history. The new information thus achieved adds to the previous knowledge of Rome s often overlooked importance as a source of inspiration in Scandinavian culture in general and significantly clarifies our understanding of the development of Finnish artistic life and cultural identity in the 19th century. The study proves that in Finland, like in all of Europe, the stay in Rome was considered to be a necessary part of becoming a true artist. Already the journey was an integral part of the encounter with Rome, corresponding with the civilized ideal of the period. The stay in Rome provided a northern artist with overwhelming opportunities that were incomparable to the unestablished and modest forms of artistic life Finland could offer. Without domestic artistic institutions or traditions, the professional status of Finnish painters and sculptors took shape abroad, firstly through the encounter with Rome and the different networks the Finnish artists belonged to during and after their stay in the eternal city. The Finnish artists were an integral part of the international artistic community in the cultural capital of Europe, which gave a totally new impetus to their work and contributed to their cosmopolitan identification. For these early masters of Finnish art, the Scandinavian communality and universal artistic identity seemed to be more significant than their nationality. In all, the scrutiny of Finnish artists in their wide social, ideological and international framework gives an interesting aspect to the cultural ambiance of the 19th century, in both Rome and Finland. The study highlights many long-forgotten artists who were influential in shaping Finnish art, culture and identity in their time.
  • Kääriälä, Antti (2012)
    Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kulttuurin kenttien välistä homologiaa eli rakenteellista vastaavuutta 2000-luvun alun Suomessa. Tutkimuskohteena on neljä kulttuurin kenttää: musiikki, kirjallisuus, ruoka ja televisio. Tutkimuksessa keskitytään makumieltymyksiin näillä kulttuurin kentillä. Tarkemmin sanoen analysoidaan, kuinka legitiimeistä musiikin ja kirjallisuuden lajityypeistä, ruokalajeista ja televisio-ohjelmista suomalaiset pitävät. Tutkimuksen tavoitteena on ensinnäkin arvioida, missä määrin makumieltymykset yhdellä kulttuurin kentällä ovat yhteydessä makumieltymyksiin toisilla kulttuurin kentillä. Toiseksi selvitetään, millainen yhteys valituilla sosiodemografisilla taustatekijöillä on makumieltymyksiin. Tutkimusongelma rakentuu kritiikille, jota Bernard Lahire esittää Pierre Bourdieuta kohtaan. Bourdieu esitti vaikutusvaltaisessa Distinction-teoksessaan kulttuurista homologiaa koskevan väittämän. Väittämän mukaan yhteiskunnan sosiaalisen tilan ja yksilöiden elämäntyylien tilan välillä vallitsee kahtalainen homologia. Ensinnäkin yksilön asema yhteiskunnan objektiivisessa luokkarakenteessa on yhteydessä yksilön elämäntyyliin. Toiseksi yksilön elämäntyyli on yhtenäinen siten, että hänen asemansa kaikilla kulttuurin kentillä on samanlainen, mikä ilmenee muun muassa kenttien rajat ylittävinä johdonmukaisina makumieltymyksinä. Tätä homologiaa Bourdieu selittää luokkahabituksen käsitteellä. Lahire kritisoi Bourdieun luokkahabituksen käsitettä ja kääntää teoreettisen näkökulman yhteiskuntaluokista yksilöihin. Lahire esittää, että yksilöiden makumieltymykset yhteiskunnan kenttien välillä ovat pääsääntöisesti ristiriitaisia, eivät johdonmukaisia. Tutkimuksen aineistona käytetään vuonna 2007 kerättyä kansallisesti edustavaa kyselyaineistoa Kulttuuri ja vapaa-aika Suomessa 2007 (N = 1388). Kyselyn perusjoukko on 18–74-vuotiaat Suomen kansalaiset. Tutkimuksessa tarkastellaan, pitävätkö suomalaiset johdonmukaisesti yhtä legitiimeistä kulttuurituotteista kulttuurin eri kentillä vai ovatko heidän makumieltymyksensä ristiriitaisia. Kulttuurinen legitiimiys määritellään koulutuksen mukaan: korkeakoulutettujen eniten pitämät kulttuurituotteet ovat legitiimejä, perusasteen koulutuksen suorittaneiden pitämät kulttuurituotteet ovat epälegitiimejä. Ristiintaulukoimalla selvitetään sosiaalisten taustatekijöiden – sukupuolen, iän, ammattiluokan, tulojen, asuinpaikan ja koulutuksen – yhteyttä makumieltymyksiin. Tutkimustulosten mukaan kaikenasteiset makumieltymykset ovat hyvin yleisiä: suomalaiset pitävät usein niin legitiimistä kuin epälegitiimistä kulttuurista kaikilla tutkituilla kulttuurin kentillä. Poikkeuksena on televisio, jossa legitiimit mieltymykset ovat melko harvinaisia. Toisin sanoen suomalaisten makua yksittäisillä kulttuurin kentillä luonnehtii kulttuurinen kaikkiruokaisuus; ainoastaan legitiimeihin tai ainoastaan epälegitiimeihin kulttuurituotteisiin rajoittunut maku on harvinainen. Lisäksi kenttien välillä ristiriitaiset mieltymykset osoittautuvat yhtä yleisiksi kuin johdonmukaiset mieltymykset: kenttien välinen maku yhdistelee tyypillisimmin kaikkiruokaisuuden eri asteita. Sosiaaliset taustatekijät ovat monissa tapauksissa yhteydessä makumieltymyksiin. Taustatekijöiden ja makumieltymysten välinen yhteys on kuitenkin tyypillisesti jossain määrin erilainen eri kentillä. Kuitenkin kenttien välisiä johdonmukaisuuksiakin löytyy. Legitiimejä mieltymyksiä määrittävät erityisesti ammatti, asuinalue ja sukupuoli ja toki myös koulutus: legitiimi maku on tyypillisin johtajille, kaupunkilaisille, naisille ja korkeimmin koulutetuille. Laajalle legitiimiyden alalle ulottuva kenttien rajat ylittävä johdonmukainen kaikkiruokaisuus määrittyy erityisesti sitä kautta, kenelle se ei ole tyypillistä: miehillä, nuorilla, työläisillä, maaseudun asukkailla ja perusasteen koulutuksen suorittaneilla ei ole johdonmukaisesti kaikkiruokaista makua. Tutkimustulosten perusteella Lahiren väittämä kenttien rajat ylittävän maun ristiriitaisuudesta saa tukea: legitiimiin tai epälegitiimiin rajautuvia johdonmukaisia makumieltymyksiä ei Suomesta löydy. Sen sijaan johdonmukaisesti kaikkiruokaiset osoittautuvat jossain määrin omaksi ryhmäkseen.
  • Happonen, Noora (2014)
    Ihmiset kertovat elämästään yhä enemmän sosiaalisessa mediassa esimerkiksi valokuvien, tilapäivityksien ja videoiden kautta. Verkon kulttuurin nähdään kehittyneen entistä avoimemmaksi ja samalla muuttaneen tapaa, jolla ihmiset suhtautuvat yksityiselämään ja yksityiseen. Samaan aikaan kuvallinen vuorovaikutus on kasvanut kamerapuhelimien yleistymisen myötä. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan henkilökohtaisten valokuvien välityksellä tapahtuvaa oman elämän esittämistä sosiaalisessa mediassa. Oman elämän kuvalliseksi esittämiseksi kutsuttua ilmiötä tarkastellaan erityisesti julkisen käsitteen näkökulmasta. Teoreettinen viitekehys muodostuu pääasiassa elämän esittämistä ja yksityiselämän julkisuutta, henkilökohtaista valokuvaa sekä julkisen käsitettä ja julkista elämää koskevasta aiemmasta tutkimuksesta. Sosiaalisella medialla on tutkimusympäristön rooli. Empiirisen tutkimuksen kontekstina on kuvienjakopalvelu Instagram. Aineiston muodostavat 276 Instagram-kuvaa, jotka kerättiin viiden 20–35-vuotiaan helsinkiläisen Instagram-profiileista kuukauden ajalta. Analyysimenetelminä käytettiin kuvien sisällönanalyysia ja visuaalista kehysanalyysia. Sisällönanalyysin tulokset osoittavat, että ruoka ja juoma, ihmiset ja ystävät, kuvaaja itse sekä asuminen ja sisustus ovat yleisimpiä kuva-aiheita. Kuvia otettiin useimmin kotona ja toiseksi eniten kaupunkiympäristössä. Tunnisteet ja kuvatekstit rakentavat esitystä yhdessä kuvan kanssa. Tulosten pohjalta Instagramiin sijoittuvasta oman elämän kuvallisesta esittämisestä tunnistetaan niin elämän esittämisen kuin henkilökohtaisen valokuvauksenkin konventioita. Lisäksi sosiaalisen median luonne toimintaympäristönä sekä oletettu yleisö vaikuttaa siihen, miten omaa elämää esitetään. Kehysanalyysin avulla aineistosta hahmottui neljä kehystä: kulttuurin kehys, sosiaalisuuden kehys, kuluttamisen kehys ja toiminnan kehys. Kehykset havainnollistavat, että julkisen elämän osallisuuden muodot oman elämän kuvallisissa esityksissä ovat kulttuurisia, sosiaalisia, kulutuksellisia sekä toiminnallisia. Näistä varsinkin kulttuurinen ja kulutuksellinen osallisuus olivat vahvasti läsnä oman elämän esityksissä muun muassa arkisen kulttuurin sekä tavaroiden, palveluiden ja kuluttamisen tapojen muodossa. Kulttuurinen osallisuus oli monin paikoin varsin konventionaalista, kuluttamisen osallisuus puolestaan itsestään selvää ja kritiikitöntä. Tutkielman tulosten valossa oman elämän esityksistä piirtyy varsin jännitteinen kuva: kuvat esittävät yhtä aikaa yksilön omaa, henkilökohtaista elämää sekä tämän osallisuutta julkisessa elämässä. Johtopäätöksissä tulkitaan, että oman elämän esityksissä ei ole kyse vain esiintymisestä ja esittämisestä vaan myös yhteisöllisyydestä, vuorovaikutuksesta ja halusta olla yhteydessä muihin ihmisiin.
  • Ojalehto, Elina Tiina Mariia (2010)
    Tutkielma keskittyy kulttuuriseen makuun sekä kulttuurivalintoihin, joita on perinteisesti tarkasteltu yksilön yhteiskuntaluokkaan liitettävien ominaisuuksien avulla. Tällöin perhe on kokonaisuudessaan nähty samaan luokkaan kuuluvana, kulttuurista pääomaa välittävänä yksikkönä. Tässä tutkielmassa perhe käsitetään laajemmin sosiaalisten suhteiden verkostoksi, missä myös puolisoiden väliset erot ja yhtäläisyydet, omat lapset ja viimeaikaisessa keskustelussa lisääntynyt perhemyönteisyys saattavat vaikuttaa kulttuurisiin käytäntöihin. Tutkielmassa käytetään sekä kyselyaineistoa että haastatteluaineistoa, jotka on saatu Kulttuurinen pääoma ja sosiaalinen differentiaatio 2000-luvun Suomessa -tutkimushankkeelta. Tarkastelun kohteeksi on rajattu kulttuuritapahtumissa käyminen. Kyselyaineistosta tehdyn logistisen regressioanalyysin avulla pyritään aluksi selvittämään, miten yleistä kulttuuritapahtumissa käyminen on vastaajien eri ryhmissä ja mitkä perhesuhteisiin liittyvät tekijät mahdollisesti selittävät kulttuuritapahtumissa käymisen aktiivisuutta. Seuraavaksi siirrytään analysoimaan tutkielman toisena aineistona olevaa haastatteluaineistoa teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Tarkoituksena on analysoida sekä kyselyaineistosta saatavien yleistettävien tulosten että haastatteluaineistosta nousseiden tarkempien merkitysten valossa sitä, miten perheenjäseniltä välittyvät kulttuuriset, sosiaaliset ja taloudelliset pääomat vaikuttavat kulttuuritapahtumissa käymiseen. Analyysissä huomioidaan haastateltavien lapsuus sekä nykyiset perhesuhteet. Kulttuurin kuluttamisen lähtökohtana on Pierre Bourdieun distinktiotutkimuksessa esittelemä hierarkkisesti jakautunut näkemys yhteiskunnasta, missä erilaiset kulttuuriset käytännöt välittävät tietoa yksilön kulttuurisesta pääomasta. Bourdieun teoriassa keskeisiä ovat maku sekä kulttuurinen, taloudellinen ja sosiaalinen pääoma, joiden laadussa ja määrässä luokat eroavat toisistaan. Myös Elizabeth Silvan kulttuuripääoman ja muuttuneiden perheroolien tarkastelut sekä Bernard Lahiren tulkinnat kulttuurin kulutuksen yksilöllistymisestä ovat osa tutkielman teoreettista viitekehystä. Tilastollisen analyysin tulosten perusteella voidaan havaita, miten oman koulutuksen lisäksi puolison korkeampi koulutus sekä omien vanhempien suurempi kiinnostus taidetta ja musiikkia kohtaan lisäävät todennäköisyyttä käydä kulttuuritapahtumissa vähintään pari kertaa vuodessa. Haastatteluaineistosta esiin nousevat teemat perheenjäsenten merkityksestä kulttuuritapahtumissa käymiseen täydentävät kvantitatiivisen analyysin tuloksia mutta ovat osittain ristiriitaisia. Haastatteluaineiston analyysin perusteella yksilöiden kulttuuritapahtumissa käymiseen vaikuttavat myös kotitaloudessa asuvat alaikäiset lapset, elämäntilanteiden myötä muuttuvat läheissuhteet sekä muut sosiaaliset olosuhdetekijät.
  • Tiittula, Liisa (1993)
  • Standertskjöld-Nordenstam, Markus (2004)
    EU, som institution, lider av legitimitetsbrist bland sina medborgare som framgått ur bl.a. samhällsdebatten. Ändå har EU och de institutioner som representerar EU mycket uppgifter och ansvar som direkt berör medborgarna i medlemsländerna. Under de senaste åren har det kommit i offentligheten kommit fram fall som visat på tydligt missbruk av EU-medel vilket höjt på misstroedet mot institutionerna. I min avhandling försöker jag granska problemet ur den vinkeln om det att förvaltningen inte är organiserad enligt sådana arbetssätt man känner sig trygg med kan vara en av orsakerna till den låga legitimiteten. Syftet med avhandlingen är att granska vilka ledarskapskulturer det finns inom EU och att med hjälp av dessa granska vilka länders kulturer är starka inom EU-förvaltningen. Jag studerar förvaltningsreformen av den Europeiska kommissionen och presenterar vilka nya arbetssätt som införs och med vilka länders ledarskapskulturer de korrelerar. Jag granskar också hurdan typ av förvaltnigsreform reformen är och vad det kan bero på att den sker nu. Mitt empiriska material om ledarskapskulturer har jag fått från Hofstedes verk ”Cultures consequences: International differencies in work related values”. Jag använder mig av hans maktavstånds dimension och dimensionen om hantering av osäkerhet för att få fram de europeiska ledarskapskulturer. Med hjälp av den teori jag presenterar om förvaltningsreformer och EU-förvaltningen får jag svar på de frågor jag ställer. Det går klart och entydigt att säga att det inte finns någon gemensam europeisk ledarskpapskultur. Förvaltningen var fram till reformen helt organiserad och fungerade också enligt en sydeuropeisk kultur. I.o.m. reformen införs nya arbets- och förhållningssätt med målet att bilda en europeisk förvaltningskultur. Man har tagit med de bästa praxisarna från medlemsländerna. I reformprogrammet kan man utläsa en klar strävan att lämna de tidigare häftigt kritiserade arbetssättena bakom sig och lära sig nytt. En stor del av de nya arbettssättena går att finna i nordvästeturopeisk förvaltningskultur.
  • Määttä, Jyri (2001)
    Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on etsiä Tilastokeskuksen laskeman kuluttajahintaindeksin hyödykeotannasta mahdollisia heikkouksia sekä pyrkiä osoittamaan, että heikkoudet ovat korjattavissa. Heikkouksien etsinnän yhteydessä on tarkoitus myös esitellä ositetun otannan optimaalisen allokoinnin menetelmä, jota apuna käyttäen on mahdollista saada Tilastokeskuksen hyödykeotannasta tehokkaampi. Periaatteena optimaalisessa allokoinnissa on, että annettu kokonaisotos kohdennetaan ositteittain niin, että perusjoukon varianssi minimoituu. Kuluttajahintaindeksin varianssia minimoitaessa perusjoukon muodostavat Tilastokeskuksen kuluttajahintaindeksiä varten seuraamat kulutushyödykkeet, ja ositteet hyödykeryhmät, joihin hyödykkeet on jaoteltu. Jotta optimaalista allokointia voidaan soveltaa kuluttajahintaindeksiin, joudumme olettamaan, että hyödykkeet hyödykeryhmittäin on poimittu yksinkertaisella satunnaisotannalla toisistaan riippumatta ja, että otantakustannukset koostuvat kiinteistä kustannuksista sekä yksikkökustannuksista, joiden oletetaan olevan kaikissa hyödykeryhmissä yhtäsuuret. Kuluttajahintaindeksiä estimoidaan hyödykeryhmäotoksen perusteella. Optimaalisen allokoinnin erinomaisena puolena on se, että hyödykeryhmäotoksen perusteella suoritetun optimaalisen allokoinnin tuloksena saadut hyödykeryhmien keskinäiset otoskokojen suhteet ovat täsmälleen samat kuin, jos optimaalinen allokointi olisi suoritettu kaikkien hyödykeryhmien mukana ollessa. Opinnäytetyön rakenne muodostuu teoriaosasta ja empiirisestä osasta. Teoriaosassa käydään otantateoria peruskäsitteistä yksinkertaisen satunnaisotannan kautta läpi ositetun otannan optimaaliseen allokointiin ja matkalla todistetaan empiirisen osan kannalta tärkeä lausekkeet. Sen jälkeen perustellaan, että otantateoriaa voidaan soveltaa empiirisen ongelman ratkaisemiseen ja siten sen avulla voidaan tehdä ongelmaa koskevia päteviä johtopäätöksiä. Empiirisessä osuudessa hyödykeryhmäotokseen lähdetään perehtymään hyödykeryhmien keskihajontojen kautta, tarkastellen koko ajan Tilastokeskuksen hyödykeotantaa kriittisin silmin. Seuraavassa vaiheessa otetaan mukaan kulutustutkimuksen perusteella saadut hyödykeryhmäpainot ja suoritetaan hyödykeryhmäotokselle optimaalinen allokointi, sen erikoistapausta Neyman-allokointia käyttäen. Keskihajonta tarkasteluissa kaksi hyödykeryhmää seitsemäntoista hyödykeryhmän otoksesta nousee ehkä jonkin verran alhaisen otoskokonsa vuoksi esille. Vastapainoksi Tilastokeskus näyttää keräävän hintatietoja muutamien hyödykeryhmien osalta taas turhan useasta hyödykkeestä. Keskihajonta tarkastelujen perusteella ei optimaalisesta hyödykeotannasta päteviä johtopäätöksiä voi tehdä. Optimaalisen allokoinnin tuloksena saadaan, että kolmen neljän hyödykeryhmän osalta otoskokoja voitaisiin jonkin verran laskea ja joidenkin hyödykeryhmien olemassa olo kyseenalaistuu kokonaan. Vaihtoehtona voisi olla liittää eri hyödykeryhmiä yhteen. Parin hyödykeryhmän osalta voisi vakavasti harkita otoskoon suurentamista. Tärkeimmät lähteet: Kinnunen - Lehtinen, (1998) Kuluttajahintaindeksi 1995 = 100 ja Liedes - Manninen, (1975) Otantamenetelmät.
  • Sarlio-Siintola, Sari (Helsingin yliopisto, 2007)
    Tutkielman tehtävänä on ollut tutkia kuluttajakansalaisen vapautta ja suotuisaa käytöstä suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa. Vapautta on tarkasteltu lähinnä yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Lähdemateriaalina ovat olleet Perusoikeudet, Vanhasen hallitusohjelma sekä Kuluttajapoliittinen ohjelma. Tutkimuskysymyksiä oli kolme: 1) Minkälainen ihmiskäsitys on muotoiltavissa lähdeaineistosta? 2) Mistä muodostuu kuluttajakansalaisen tosiasiallinen vapaus markkinoilla, sekä miten talouskasvu ja sen tukeminen vaikuttavat tämän vapauden toteutumiseen? 3) Minkälaisia suotuisan kulutuskäyttäytymisen ideoita kuluttajakansalaiselle lähteissä asetetaan kestävän talouskasvun ja tosiasiallisen vapauden tukemiseksi? Lähteistä hahmottui talouselämän ja toimivien markkinoiden tärkeys suomalaisessa yhteiskunnassa, kuluttajakansalaisen aktiivinen ja vastuullinen rooli yhteiskunnassa sekä perusarvojemme heijastuminen myös markkinoille. Kuluttajakansalaisen vastuullisuus liittyi sekä vastuuseen omasta hyvinvoinnista että kestävästä kehityksestä. Talouselämälähtöisyys korostui kuitenkin lähteissä ihmislähtöisyyden kustannuksella. Syntyi vaikutelma, että kuluttajakansalaisina olemme ensisijaisesti systeemin osia, rationaalisesti ja vastuullisesti toimivia objekteja, joilla on materialistiset arvot. Kuluttajakansalaisen tosiasiallisen vapauden kannalta tärkeiksi oikeuksiksi osoittautuivat tässä tutkimuksessa Perusoikeuksien omaisuudensuoja (15§), valinnan vapauteen liittyvä oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen (7§) sekä kuluttajalle rahallisia resursseja ja peruspalveluita turvaavat oikeudet, joita ovat oikeus työhön ja elinkeinovapaus (18§), oikeus sosiaaliturvaan (19§) ja sivistykselliset oikeudet (16§). Talouskasvu kerrannaisvaikutuksineen osoitettiin olevan keskeinen resurssi tosiasiallisen vapauden turvaamiseksi, mutta myös asia, jonka edistämisellä julkisin toimenpitein on negatiivisia vaikutuksia tosiasialliseen vapauteen. Tutkielmassa osoitettiin kuluttajien olevan keskeinen tosiasiallisen vapauden ja oikeudenmukaisuuden resurssi talouskasvun tukemisen ja oikeanlaisten kulutusvalintojen kautta. Kuluttajakansalaisen suotuisa ostokäyttäytyminen kiteytettiin tutkielmassa seuraavasti: yksityisiin tuotteisiin ja palveluihin kohdistuva runsas kulutushalu, julkisiin palveluihin kohdistuva niukka kulutustarve sekä kyky ja halu tehdä kestävän talouskasvun ja tosiasiallisen vapauden kannalta suotuisia kulutusvalintoja. Toimiessaan tällä tavoin kuluttajakansalaisen todettiin toteuttavan laajaa perusoikeusnäkemystä, jonka mukaan perusoikeuksista huolehtiminen kuuluu kaikille yhteiskunnan jäsenille. Johtopäätöksenä todettiin, että toive kuluttajakansalaisesta, joka tekee vastuullisia päätöksiä koko yhteiskunnan hyvinvoinnin turvaamiseksi, on hyvin perusteltavissa. Oikeanlaisen kulutuskäyttäytymisen ansiosta talous saadaan toimimaan hyvinvointia ja tosiasiallista vapautta edistävällä tavalla. Yhteiskunnan taholta tapahtuvaa kuluttamiseen kannustamista taas voidaan perustella yhteisellä hyvällä. Koska hyvinvointiyhteiskuntamme ylläpitäminen perustuu vahvaan talouskasvuun, on ilmeisenä vaarana kuitenkin se, että talous ja teknologian kehitys muuttuvat hyvinvointiyhteiskunnan välineistä itseisarvoksi. Samalla saatetaan unohtaa, että talouskasvuun liittyvä yksityisen kulutuksen lisääntyminen ei välttämättä enää lisää ihmisten hyvinvointia. Siksi yhteiskunnassamme tulisikin edistää myös sellaisten sosiaalisten innovaatioiden syntyä, jotka muuttavat elämäntapaamme suuntaan, jossa hyvinvoinnin tuottaminen ei ole niin sidoksissa hyödykkeisiin. Tällaisten innovaatioiden myötä saattaisi ihmisten tosiasiallinen vapaus yhteiskunnassa hyvinkin kasvaa.
  • Puskala, Mika (Helsingfors universitet, 2015)
    Sovellan tutkielmassani modernin kertomusteorian käsityksiä ja teoriaa markkinointiviestinnän tarkasteluun. Teoriapohjani rakentuu intermediaalisuuden tutkimukselle sen eri muodoissa. Taustalla ovat erityisesti viestinnän tutkijan Henry Jenkinsin tutkimus transmedia-tarinankerronnasta, kirjallisuustieteilijä Linda Hutcheonin työ adaptaation teorian parissa ja Marie-Laure Ryanin kerronnan ja intermediaalisuuden tutkimus. Aineistona on kolme transmedia-tarinankerronnallista markkinointikampanjaa: itävaltalaisen energiajuomavalmistajan vuonna 2012 järjestämä avaruussukellusprojekti Red Bull Stratos, Batman- elokuvan The Dark Knight markkinointikampanja Why So Serious? vuosilta 2007-2008, sekä Audin markkinointikampanja The Art of the Heist vuodelta 2006. Käsittelen aineistoja monissa eri kanavissa esitettävinä kertomuksina. Tutkin, miten tavoitteellisesti rakennetaan kuluttajaa osallistavaa tarinankerrontaa, miten sitä luetaan, minkälaiset kertomukset kenties helpommin ovat transmedioitavissa ja sitä, miten kuluttajan rooli intermediaalisena lukijana määrittää markkinointitoimenpiteiden luonnetta. Tutkielmani tieteellinen merkitys syntyy markkinointiviestinnän ja narratologian ristiaallokossa. Markkinoinnin kertomukset eivät ole vain viestintää, vaan koko ajan suuremmaksi kasvava osa kulttuuriamme. Tutkielmani ensisijainen tarkoitus on tarjota narratologista käsitteistöä sisältötuotannon apuvälineeksi osoittaa, minkälaisista kertomuksellisista tekijöistä aineistoni markkinointitoimenpiteet koostuvat ja mikä näissä on kuluttajia kiinnostavaa. Toisaalta haluan nostaa kirjallisuustieteen piiristä esiin käyttökelpoisia menetelmiä, joilla voidaan tutkia kaikkialla ympärillämme olevia digitaalisia sisältöjä. Päädyn toteamaan, että esimerkiksi adaptaation teoria antaa työkaluja siihen, millä tavoin kertomuksia voidaan soveltaen viedä toiseen mediaan. Ymmärrys media-alustoista ja kerronnan tyypeistä mahdollistavat laadukkaan sisältötuotannon, jossa resursseja hukataan mahdollisimman vähän tehottomiin intermediaalisiin toimenpiteisiin. Sisältötuotannon apuvälineiden ulottaminen niihin tapoihin, joilla voidaan tarkastella sisällön muotoa ja vastaanottamista, laventaa ymmärrystä merkityksen muodostumisen tasolla siinä pisteessä, jossa lukija itse asiassa kohtaa tekstin.
  • Puustinen, Liina (Gaudeamus. Helsinki University Press., 2008)
    Advertising and marketing institutions produce categorisations of different groups of population. These categorisations serve as tools for addressing the potential consumers. This research is about how and what kind of categorisations of consumerhood are produced and how they are used as governing patterns within the institutions of advertising. My goal is to shed light on methods, cultural patterns and discourses for making people become consumers, objects for marketing measures. The data consists of 23 qualitative thematic interviews with Finnish advertising professionals. Moreover, examples are drawn from professional magazines and brochures of media agencies and marketing research organisations. First, I present some of the the official consumer categories in the consumer monitors produced by research organisations. Then, I analyse the unofficial consumer categories which are produced by advertising professionals in the interviews. The methodological framework is based on discourse theory and especially on Michel Foucault s ideas on power, governmentality, and discourses. Discursive categorisation of the population is one of the means of governmentality used in marketing and advertising. Knowledge of the consumer research is used as a tool for governing the potential consumers. Even though the real consumers always have a possibility to behave against the marketer s wishes. The marketers can not make people buy certain products or services, but they aim at influencing people in a way that they want to buy the products and start to govern themselves. As result, I present six unofficial discursive consumer categories, which are used by the advertising professionals. The consumerhood may be represented as rational, self-fulfilling, indifferent, whimsical, manipulated or sovereign. However, The discursive consumer categorisations are overlapping and controversial. The interviewed advertising professionals construct their own particular position in relation to the consumers which are viewed as others . On the other, the interviewees may talk about themselves as consumers. Finally, I maintain that the consumers and target groups of advertising are viewed as commodities in advertising institutions. The end product of the product development is not only the product but the aim is to produce the consumer of the product. The research of the ways advertising professionals aim to govern the consumers gives knowledge on the networks of power in which people act within consumer culture.
  • Lindstedt, Emmi (Helsingfors universitet, 2013)
    Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää kuluttajille tärkeitä arvoja ja kokemuksia elintarvikkeiden hankinnassa sekä eroja elektronisen ja perinteisen kaupan kyvykkyydessä toteuttaa arvot ja kokemukset. Tutkimuksen lähestymistavaksi valittiin kvantitatiivinen tutkimus ja tutkimusmenetelmänä käytettiin kyselyä. Kyselyn avulla pyrittiin löytämään vastauksia tutkimusongelmiin opiskelijoiden näkökulmasta. Tutkimuksessa kyselyyn saatiin 531 vastausta Helsingin yliopiston opiskelijoilta. Kysely lähetettiin sähköisenä kyselynä, e-lomakkeena. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentui arvoteorian ja kokemuksellisuuteen liittyvän teorian pohjalle. Teoriassa tarkasteltiin myös kuluttajan ostopäätösprosessia ja teknologian innovaatioiden hyväksymistä. Näin pyrittiin saada käsitys kuluttajalle tärkeistä arvoista ja kokemuksista elintarvikkeiden hankinnassa sekä kuluttajan ostopäätösprosessista elektronisessa kaupassa. Tutkimuksen perusteella elektronisella kaupalla on mahdollisuuksia menestyä. Elektronisen kaupan potentiaalisia asiakkaita löytyi vastaajien joukossa. Elektronista kauppaa pidettiin kyvykkäämpänä suhteessa perinteiseen kauppaan erityisesti ajansäästöön, vaivattomuuteen ja riippumattomuuteen liittyvien arvojen kohdalla. Osaa näistä arvoista pidettiin myös tärkeimpinä arvoina elintarvikkeiden hankinnassa. Ostokokemukseen vaikuttavista tekijöistä tärkeimpinä nousi esiin kauppaympäristö, aistiminen ja odotusten täyttyminen. Perinteinen kauppa koettiin kyvykkäämpänä kokemuksellisuuteen liittyvien tekijöiden tuottajana elektroniseen verrattuna. Elektronisen kaupan kyvykkyys erilaisten arvojen toteuttamisessa nousi esiin teoriassa ja samankaltaiset arvot nousivat esiin myös tässä tutkimuksessa. Näiden arvojen toteutumisen perusteella elektronisella kaupalla olisi mahdollisuuksia lisätä asiakaskuntaansa. Elektronisen kaupan mahdollisuutena voidaan pitää myös vastaajien kokemia huonosti toteutuvia asioita elektronisessa kaupassa. Esimerkiksi tuotevalikoimaa ja tuoteinformaation saantia elektronisen kaupan tulisi parantaa, jolloin kuluttajat kokisivat sen paremmaksi ja houkuttelevammaksi kauppamuodoksi. Vahvistamalla jo olemassa olevia käsityksiä elektronisen kaupan kyvykkyydestä sekä erilaistettu valikoima, internetsivuston houkuttelevuus ja informatiivisuus voisivat olla tämän hetken uusia mahdollisuuksia elektroniselle kaupalle.
  • Koskiniemi, Teemu Jaakko (2012)
    Hakukoneiden yhteydessä esitetään avainsanoilla kohdistettua mainontaa. Kuluttajan etsintää voidaan häiritä yritysten toimesta joissakin etsintämalleissa. Tutkimuskysymyksinä esitetään, miksi häirintää esiintyy, ja miksi epäneutraali hakukone puuttuu yhteensovituksen tarkkuuteen, heikentää yhteensopivuuden laatua ja mainosten relevanssia. Varaushintoja voidaan käyttää mainoslistojen laadun parantamiseen. Niiden hyvinvointivaikutuksia tutkitaan ylijäämätarkasteluilla. Tutkielman päämallissa tarkastellaan, millaisia vaikutuksia kohdistetulla mainonnalla voidaan tuottaa markkinoille. Työn aineisto koostuu malleista, jotka lähestyvät tutkimuskysymyksiä kuluttajan etsinnän näkökulmasta. Keskeiset lähteet ovat de Corniere (2011), Athey & Ellison (2011) ja Ellison & Wolitzky (2012). Tutkimusmenetelmä on teoreettinen kirjallisuuskatsaukseen perustuva analyysi. Malleja vertaillaan, analysoidaan strategista käyttäytymistä ja tunnistetaan erilaisia kannustimia. Häirinnän tarkoitus on heikentää kuluttajan etsinnän tehokkuutta ja nostaa etsintäkustannuksia. Yksitäisellä yrityksellä on kannustin häiritä ja yritys voi määritellä häirinnän tason. Häirintä voidaan olettaa yritykselle joko ilman kustannuksia tai kustannusten kanssa. Signaalihäirintä sisältää ylihäirintäongelman ja kuluttajan odotukset vaikuttavat oleellisesti hyvinvointiin. Mainonnan kohdistaminen avainsanoilla minimoi etsintäkustannukset, parantaa yhteensopivuutta ja lisää hintakilpailua. Klikkausmaksu on hakukoneen instrumentti, jonka tason se asettaa tavoitefunktioonsa. Hakukoneen tavoitteet asettuvat vastakkain: se voi tavoitella kaupan volyymiä tai pyrkiä ulkoistamaan yrityksen voittoa kasvattamalla osuuttaan kaupasta. Hakukoneen valitsema klikkausmaksu on korkeampi kuin sosiaalisesti optimaalinen taso, minkä vuoksi osa kuluttajista jää markkinoiden ulkopuolelle ja kaupan volyymi laskee. Epäneutraali hakukone voi mekanismin suunnittelulla valita yhteensovituksen tarkkuuden. Se voi lisätä prosessiin kohinaa ja siten heikentää yhteensopivuuden laatua. Lisäksi se voi valita kuluttajan kohtaaman efektiivisen etsintäkustannuksen. Näin se pystyy heikentämään etsinnän tehokkuutta, nostamaan etsintäkustannuksia ja hintatasoa. Hakukone suosii yritystä epätarkempaa yhteensovitusta. Varaushinta on hakukoneen väline, jolla voidaan lisätä mainoslistan laatua. Samalla varaushinnalla voi edistää sekä kuluttajan ylijäämää että sosiaalista hyvinvointia, koska niiden välillä on suora kytkös. Hakukoneen voiton maksimoiva varaushinta osoittautuu korkeammaksi kuin sosiaalisesti optimaalinen taso.
  • Sipilä, Outi (Helsingfors universitet, 2012)
    Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia miten kuluttajan hinta- ja laatukäsitykset mahdollisesti vaikuttavat heidän päätökseensä ostaa private label -elintarvike. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, miten kuluttajan laatukäsitys, saama arvo tuotteesta, hintaherkkyys, hintojen vertailu ja private label -asenne vaikuttavat private label -elintarvikkeiden ostopäätökseen. Lisäksi myös tutkittiin, ilmeneekö private label -elitarvikkeiden hintakäsityksella ja hintojen vertailulla riippuvuutta keskenään. Tutkimuksen teoriaosuudessa käytettiin monipuolisesti aikaisempia tutkimustuloksia ja alan kirjallisuutta, keskittyen etenkin hintakäsityksiin, kuluttajan kokemaan laatuun sekä kuluttajan ostopäätösprosessiin. Tutkimuksen empiirisessä osiossa päädyttiin kvantitatiiviseen tutkimusotteeseen tutkimuskysymysten ja kvantitatiivisen tutkimuksen mahdollistaman suuremman otoksen vuoksi. Tutkimus toteutettiin puolistruktuoituna kyselylomakkeena Internetin välityksellä. Tutkimuksen perusjoukkona olivat 18 vuotta täyttäneet S-Etukortin omistavat henkilöt.Ostokäyttäytymistä analysoitiin summamuuttujilla esimerkiksi varianssianalyysiä käyttäen. Taustatekijöiden kuten iän ja sukupuolen vaikutusta muuttujiin testattiin Kruskal Wallisin testillä ja Spearmanin korrelaatiokertoimella. Tutkimuksessa ilmeni, että hinta on merkittävässä asemassa kuluttajan private label -elintarvikkeiden ostopäätöksessä. Hintaherkkyydellä havaittiin positiivinen vaikutus private label -elintarvikkeiden ostopäätökseen. Hinta/laatu-suhde vaikuttaa hintaherkkyyden tapaan positiivisesti private label -elintarvikkeiden ostopäätökseen. Private label -elintarvikkeiden hintakäsitys ei perustu pelkästään mielikuvaan, vaan tuotteiden hintojen vertaileminen vahvista hintakäsitystä. Laadulla tai sen puutteellisuudella ei ole merkitystä ostopäätökseen. Positiivisella private label -asenteella on positiivinen vaikutus private label -elintarvikkeiden ostopäätökseen ja negatiivisella asenteella negatiivinen vaikutus private label -elintarvikkeiden ostopäätökseen.
  • Rokkonen, Hannu Ilmari (2008)
    Tiivistelmä Yhteiskunta on muuttunut kulutusyhteiskunnaksi ja ihmisestä on tullut kuluttaja. Tämä yhteiskuntatieteellinen opinnäyte tarkastelee taloustieteen ja filosofian käsitteiden avulla juuri kuluttajaa, jonka tavoitteena on hyvä elämä. Hyvän elämän tavoite kiteytyi jo aikoinaan Aristoteleen ajatuksissa, joita tarkastelen ensimmäisessä luvussa. Toisessa luvussa lähestyn kuluttajaa ja kuluttamista talouden näkökulmasta. Taloustieteen näkemys kuluttajasta esitellään kuluttajan teoriassa. Kulutuksen odotetaan kasvavan ja hyödyttävän ihmistä entistä paremmin. Silti kuluttaja joutuu tekemään valintoja eri hyödykkeiden välillä, koska yhdellä kertaa hän ei pysty saamaan kaikkea mitä haluaa. Kolmannessa luvussa lähestyn ihmistä yksilönä. Ihminen on olento, jolla on tarpeita ja tavoite tyydyttää ne mahdollisimman hyvin. Ihmiset toimivat rationaalisesti valitessaan keinoja preferoimiensa päämäärien saavuttamiseksi. Taloustieteessä näitä kuluttajan valintoja tutkitaan rationaalisen valinnan teoriassa. Lähestyn tätä teoriaa kriittisesti, koska pidän sitä riittämättömänä tulkitsemaan sosiaalisia ilmiöitä kuten juuri kuluttajaa inhimillisine ominaisuuksineen. Kyseenalaistan myös käsityksen rationaalisesta kuluttajasta, joka tietojensa avulla hakee maksimaalista hyötyä ja tavoittelee pelkästään omaa etua. Lisäksi tuon esille liberalismin ja utilitarismin keskeisiä teemoja kuten vapauden. Esittelen myös eksistentialismin, jonka mukaan ihmisen tulee olla vapaa, jotta hän kykenee ottamaan vastuuta elämästään. Ihminen siis muovaa omilla valinnoillaan oman elämänsä. Näitä teorioita ja Aristoteleen oppeja vertaan toisiinsa sekä taloustieteen teorioihin etsien erilaisia vaihtoehtoja sille, mitä on järkevä valinta ja onko sellaista olemassa. Valintaan liittyy myös yhä enemmän moraalisia kysymyksiä. Valinnat eivät aina hyödytä ihmistä ja ne ovat aika ajoin vahingoittaneet etenkin ihmisen ja luonnon välistä suhdetta. Miksi ihminen sitten valitsee itseään haittaavia vaihtoehtoja? Tulisiko yhteiskunnan laatia erilaisia eettisiä sääntöjä, jotka antaisivat valintaohjeita kuluttajalle? Tähän ongelmaan paneudumme enemmän luvuissa neljä ja viisi. Samalla tarkastelen sosiaalisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta kuluttajille jakautuvaa hyvinvointia. Viidennessä luvussa käsittelen myös George Soroksen ajatuksia kapitalistisen järjestelmän puutteista. Jos kuluttaja haluaa muuttaa yhteiskuntaa, onko se mahdollista arjen valintojen yhteydessä? Palaan tähän kysymykseen, koska se oli ensimmäinen kysymys, josta opinnäytettä tehdessäni lähdin liikkeelle. Onko yksittäisen kuluttajan valinnoilla vaikutusta maailmanmenoon?
  • Björklund, Ville (Helsingfors universitet, 2013)
    Tutkielmassani pyrin selvittämään kuluttajan luottamusta funktionaalisten elintarvikkeiden markkinointiin eri näkökulmista tarkasteltuna sekä sitä, miten kuluttajat prosessoivat tietoa jota he saavat funktionaalisten elintarvikkeiden markkinointiviestinnästä. Pyrin saamaan tutkielmassani myös vastauksen kysymykseen mitkä asiat vaikuttavat kuluttajien luottamukseen terveysväittämien uskomiseksi? Teoriaosassa tarkasteltiin funktionaalisten elintarvikkeiden määritelmiä, lainsäädäntöä sekä luottamuksen käsitettä sovellettuna Vaikutusten hierarkia (The hierarchy of effects) teoriamalliin, jolla pyritään selittämään kuinka tuotemerkin satunnaisesta kokeilijasta kehittyy vaihe vaiheelta tuotemerkin säännöllinen käyttäjä. Varsinaiset tutkimuskysymykset olivat: 1. luottavatko kuluttajat funktionaalisten elintarvikkeiden markkinointiin? Lisäksi pyrin tutkimuksellani vastaamaan kahteen alakysymykseen: 2. Onko markkinointikanavalla vaikutusta markkinoinnin luotettavuuteen? 3. Entä mitkä tekijät vahvistavat tai heikentävät kuluttajan luottamusta funktionaalisia elintarvikkeita kohtaan? Tutkielman avulla pyrin myös saamaan aikaiseksi uutta tietoa, jotta kuluttaja luottaisi paremmin funktionaalisten elintarvikkeiden markkinoissa esitettäviin terveysväittämiin. Työn empiirinen osa toteutettiin e-kyselylomakkeella. Kysely lähetettiin vastaajille toukokuussa 2012. Kyselyyn vastasi 60 vastaajaa. Aineiston analysointi toteutettiin SPSS-ohjelmistolla ja analyysimetelminä käytettiin keskiarvojen vertailuja, summamuuttuja-analyysejä ja pääkomponenttianalyysejä. Tutkimuksen empiirisen osan tulosten perusteella voidaan todeta, että kuluttajat luottavat funktionaalisten elintarvikkeiden markkinointiviestinnän luotettavuuteen varsin laajasti. Tutkittaessa eri tiedonlähteiden luotettavuuksia kokonaisuudessaan vastaajat luottivat kaikista eniten terveydenhuollon ammattilaisten mielipiteisiin, Näin ollen, tutkimuksen mukaan on varsin suositeltavaa esittää terveydenhuollon ammattilaisen mielipide jossain markkinointiviestintäprosessin osavaiheessa. Seuraavaksi luotettavina pidettiin lähes tasaväkisinä tiedonlähteinä televisio, -sanomalehti ja - radiomainosta sekä tuttavan käyttökokemusta. Näin ollen näihin markkinointikanaviin kannattaa panostaa funktionaalisten elintarvikkeiden markkinointiviestintäbudjetissa suhteellisen tasaväkisesti, jolloin markkinointiviestintäkampanja saavuttaa mahdollisimman suuren peiton, eli tavoittaa mahdollisimman suuren määrän ihmisiä. Vastatakseni kolmanteen tutkimuskysymykseen: tärkeimmäksi tulokseksi voidaan nostaa se, että epäluottamusta funktionaalisten elintarvikkeiden markkinointiviestintää kohtaan tuo se, jos tuotteessa ei esitetä paljonko tuotetta tulee nauttia, jotta terveysvaikutus aktivoituisi.
  • Eskelinen, Kati (2009)
    Tutkielmassa tarkastellaan, pystyvätkö kuluttajat boikotoimalla tai kannustamalla yrityksiä maksamalla korkeampaa hintaa vaikuttamaan yritysten eettisyyteen. Eettisyyden voidaan ajatella olevan esimerkiksi investointi vähemmän saastuttavaan tuotantotapaan. Tutkielmassa tarkasteltujen artikkeleiden mallit toimivat oligopolissa. Tällöin voidaan hyödyntää Nash-Counot tasapainoa ja peliteoriasta vangin ongelmaa. Kuluttajat voivat olla joko moraalisia eli ostavat eettisesti toimivalta yritykseltä tai itsekkäitä, jotka eivät ole valmiita maksamaan korkeampaa hintaa. Koska yritykset joutuvat investoimaan, jos päättävät toimia eettisesti, tällöin tuotteen hinta on korkeampi. Kuluttajien kannustimina ostaa eettisesti tuotettua ovat suuremman hyödyn saavuttaminen ja sosiaalisen paineen, joka katsotaan kustannukseksi, välttäminen perheen ja ystävien suunnalta. Tarkasteltavissa malleissa tuotteet ovat homogeenisia. Ainoa ero yritysten tuottamissa tuotteissa on niiden valmistustapa. Valmistustavan perusteella kuluttajat tekevät päätöksensä, kummalta yritykselta ostavat, eettisesti vai perinteisesti toimivalta. Malleissa löydetään kaksi merkitsevää kuluttajaa, joiden perusteella saadaan ratkaistua eettisesti toimivan yrityksen tuotteen hinta ja vastaavasti perinteisesti toimivan. Ensimmäinen merkitsevä kuluttaja on indifferentti sille, ostaako hän eettisesti toimivalta yritykseltä vai perinteisesti toimivalta yritykseltä. Toinen merkitsevä kuluttaja on indifferentti sille, ostaako hän perinteisesti toimivalta yritykseltä vai ei osta tuotetta ollenkaan. Näin heidän hyötynsä ovat yhtäsuuret riippumatta siitä, millä tapaa toimivat. Tuloksina löytyi esimerkiksi seuraavia asioita. Jos sosiaalinen paine perheen ja ystävien suunnalta on pientä, niin boikottien tehokkuus on pientä. Löydetään toiselle yrityksistä sellainen investointikustannuksen suuruus, että toisen ei kannata lähteä investoimaan. Löydetään myös sellaiset lyhyen aikavälin voitot, joista yritys on valmis luopumaan, jotta saa pitkällä aikavälillä enemmän voittoa.
  • Juvonen, Tiia (Helsingin yliopisto, 2014)
    Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää kuluttajien suhtautumista pakkausmerkintöihin. Tutkimuksen lähestymistavaksi valittiin kvalitatiivinen ja tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastattelua, koska sitä hyödyntäen haluttiin löytää pakkausmerkintöihin liitettäviä mielikuvia ja käsityksiä. Lisäksi tavoitteena oli tunnistaa niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat kuluttajien luottamukseen pakkausmerkintöjä kohtaan. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentui neljästä osasta: 1. Pakkausmerkinnöistä ja niihin kohdistuvista ajankohtaisista asioista 2. Biehalin (1983) kuluttajien informaation etsintä teoriasta 3. Mediasta kuluttajien näkökulmasta 4. Freitag & Traunmullerin (2009) luottamuksen muodostuksesta aluekohtaisen logiikan mukaan. Tutkimuksessa haastateltiin yhtätoista kuluttajaa Uudeltamaalta, joiden ikähaarukka on 30-63 –vuotta Tutkimuksen mukaan pakkausmerkinnät herättivät sekä positiivisia että negatiivisia mielikuvia. Terveellisyys oli tutkimuksen mukaan suurin motivaation lähde pakkausmerkintöjen lukemiseen. Pakkausmerkinöissä kiinnitettiin huomiota eniten ravinto-, alkuperämaa – ja lisäainemerkintöihin. Alkuperämaa merkintöjä käytettiin suomalaisten elintarvikkeiden tunnistamisen ja joidenkin maiden tai alueiden elintarvikkeiden kaihtamiseen. Suomalaiset elintarvikkeet nähtiin luotettavampana, puhtaampana ja parempana verattuna ulkomailta tuotuihin elintarvikkkeisiin. Tutkimuksen mukaan osa pakkausmerkintöjen informaatiosta ei ollut ymmärrettävää. Lisäaineet nähtiin negativisena tekijänä pakkausmerkinnöissä, koska niistä ei ollut haastateltavilla tarpeeksi informaatiota. Tiedon puute johti epävarmuuteen lisäaineita kohtaan, joka taas johti lisäaineita sisältävien tuotteiden kaihtamiseen. Tutkimuksen tulosten mukaan pakkausmerkintöihin rakentui pääasiallisesti henkilökohtaisten ja lähipiirin kokemusten kautta sekä mediasta saatujen tietojen perusteella.
  • Värtinen, Joonas (Helsingfors universitet, )
    Yhä suurempi osa rahoitustuotteisiin liittyvistä kuluttajasopimuksista solmitaan etänä käyttäen erilaisia sähköisiä kanavia. Päivittäinen pankkiasiointi on siirtynyt suuressa määrin fyysisistä konttoreista verkkopankkeihin ja verkkopankkipalveluiden käyttäjien määrä on kasvanut viime vuosina voimakkaasti. Työn tarkoituksena on käsitellä verkossa tehtävän vakuutussopimuksen solmimista ja sen sisällön määräytymistä. Tutkimusaihe on vakuutussopimus- ja kuluttajansuojalain mukaisen tiedonantovelvollisuuden täyttäminen sekä vakioehtojen liittäminen osaksi sopimusta sähköisessä ympäristössä. Tarkastelen tiedonantovelvollisuutta erityisesti vakuutuksenantajan näkökulmasta. Huomio suuntautuessa sekä tiedonantovelvollisuuden sisältöön että toisaalta tapaan, jolla tiedonantovelvollisuus tulisi täyttää. Sopimusta solmittaessa osapuolten tiedot sopimuksen kohteesta, hyödyistä tai riskeistä saattavat vaihdella. Tieto saattaa olla jakautunut epätasaisesti osapuolten kesken. Vakuutuksenantajan korostetun tiedonantovelvollisuuden tarkoitus on tasoittaa tiedollisesti vahvemman elinkeinonharjoittajan ja heikomman kuluttajan asemaa niin, että kuluttajalla olisi edellytykset ymmärtää vakuutustarpeensa mutta toisaalta välttää tarpeeton vakuuttaminen. Mikäli tiedonantovelvollisuuden sisältö tai tapa ei ole lain mukainen, voivat sopimus ja siitä seuraavat velvollisuudet poiketa oletetuista. Varsinkin kuluttajasuhteissa virhe sopimusprosessissa voi olla kriittinen. Sopimusdialogissa piilevä systemaattinen virhe korkean volyymin palvelussa saattaa aiheuttaa suuren määrän virheellisiä sopimuksia. Tavoitteena on kuvata vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuuden sisällölliset ja menetelmälliset vaatimukset sekä kuvata esimerkkiprosessi, jossa tiedonantovelvollisuus on toteutettu lain vaatimusten mukaisesti. Tiedonantovelvollisuus saa sisältönsä useista lähteistä, kuten vakuutussopimuslaki ja kuluttajansuojalaki. Tarjoamalla vakuutuksenottajalle kaikki eri laeissa vaadittu informaatio, voi johtaa helposti päällekkäisyyksiin ja informaatiotulvaan josta kuluttajan on vaikea löytää olennainen tieto. Riskeinä ovat myös kohonneet transaktiokustannukset sekä suurempi riski materiaalin ristiriitaisuuksista. Näin ollen on tärkeää kartoittaa ja optimoida sisältö niin, että päällekkäisyyksiltä vältytään mutta lain mukaiset velvoitteet täyttyvät. Prosessin suunnitteleminen tehokkaaksi tukee näin myös myynnillisiä ja asiakaspalvelullisia tarpeita. Verkkoympäristö poikkeaa perinteisestä sopimusneuvottelusta. Sopimusoikeuden yleiset periaatteet kuten sopimusvapaus ja tarjous- vastaus -mekanismi pätevät kuitenkin myös elektronisissa sopimuksissa. Lainsäädännössä on erityisesti varmistettu, että myös sähköinen sopimus täyttää kirjalliselle sopimukselle asetetut muotovaatimukset. Teknisillä ratkaisuilla ja prosesseilla on suurempi merkitys kuin mitä niillä on tavanomaisessa sopimusdialogeissa. Tekniset ratkaisut korvaavat sähköisissä välineissä perinteisen ihmisten välisen kanssakäymisen. Kahden ihmisen välisen dialogin sijaan vuorovaikutus verkkopalvelussa perustuu ihmisen ja Internet-pohjaisen käyttöliittymän keskusteluun. Se kuinka tämä keskustelu käydään, ratkaisee myös sen kuinka esimerkiksi tiedonantovelvollisuus toteutuu ja minkä sisältöiseksi sopimus lopulta muodostuu. Työn tavoitteena on kuvata vakuutussopimuksia, sekä etämyyntiä koskeva sääntely-ympäristö ja lopuksi antaa esimerkki sopimustransaktiosta, jossa vakuutuksenantaja täyttää eri oikeuslähteistä johtuvat tiedonantovelvollisuudet yhdessä sähköisessä prosessisissa ilman päällekkäisyyksiä.