Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 11303-11322 of 24769
  • Rönnblad, Charlotta (2013)
    I frågan om social bedömning av andra individer och grupper utgör värme och kompetens två centrala dimensioner. Värme syftar på hur snäll, vänlig och omtänksam en person är, dess funktion är att bedöma vad personens avsikt är. Kompetens tyder på hur intelligent, självsäker och rationell en person är, dess funktion är att bedöma hur kapabel personen är att utföra avsikterna. Vanligtvis attribueras män utgående från kompetensdimensionen och kvinnor från värmedimensionen. Utgående från teorin om rollkongruens uppfattas män att vara framgångsrika i maskulint attribuerade arbetspositioner, medan kvinnor förväntas misslyckas i samma roll. I rekryteringsprocessen utsätts arbetskandidaten för utvärdering, bland annat genom psykologiska lämplighetsbedömningar. Syftet i den här avhandlingen var att utreda ifall män och kvinnor rekommenderas i lika hög grad för sökta arbetsuppgifter, ifall det fanns könsskillnader i lämplighetsbedömningar angående värme och kompetens samt ifall det utgående från dimensionerna gick att förutsäga ifall en kandidat blev rekommenderad. 170 lämplighetsbedömningsutlåtanden undersöktes med hjälp av kvantitativ innehållsanalys. Från lämplighetsbedömningarna extraherades attribut som tydde på kompetens, inkompetens, värme och kyla. Som analysmetoder användes chi-kvadrat-testet, MANOVA och DISCRIM. Ur resultaten framgick det ingen könsskillnad angående hurudan rekommendation kandidaten fick. Det förekom inte heller någon skillnad i hur män och kvinnor utvärderades på värme- och kompetensdimensionerna. Utgående från dimensionerna gick det att förutsäga hurudan rekommendation kandidaten fick, men detta gällde enbart för män. Modellen förutsåg bäst ifall han blev rekommenderad eller inte. Kompetens bidrog mest till hurudan rekommendation han fick, därefter inkompetens och värme, samt slutligen kyla. För att en man skulle bli rekommenderad till den sökta arbetsplatsen skulle han ha hög kompetens, låg inkompetens, hög värme och låg kyla. Modellen lyckades till 63.3 % korrekt klassificera hurudan rekommendation en man fick. Utgående från en kvinnas värme- och kompetensvärden gick det inte att förutsäga hennes rekommendation. Resultaten i den här studien visade att rekommendationsprocessen var mer systematisk och strikt för männens del, han måste framstå som kompetent och varm, samt inte inkompetent och kall för att bli rekommenderad. För kvinnornas del var reglerna lösare, hon kunde bli rekommenderad fastän hon erhöll dåliga resultat medan bra värden inte kunde garantera att hon skulle bli rekommenderad. Central litteratur: Abele, A. E., Uchronski, M., Suitner, C., & Wojciszke, B. (2008). Towards an operationalization of the fundamental dimensions of agency and communion: Trait content ratings in five countries considering valence and frequency of word occurrence. European Journal of Social Psychology, 38, 1202–1217. Cuddy, A. J. C., Fiske, S. T., & Glick, P. (2008). Warmth and competence as universal dimensions of social perception: The stereotype content model and the BIAS map. Advances in experimental social psychology, 40, 61–149. Eagly, A. H., & Karau, S. J. (2002). Role congruity theory of prejudice toward female leaders. Psychological Review, 109, 573–598.
  • Mononen, Marko (2014)
    Tämän tutkielman tarkoituksena on tutkia miten lämpökameraa voitaisiin käyttää hyödyksi fysiikan opetuksessa. Lämpökamera avaa mielenkiintoisen tavan lähestyä fysiikan ilmiöitä uudella, visuaalisella tavalla. Lämpökameroiden hankintahinnat alkavat olla jo tarpeeksi alhaisia koulujen hankittavaksi, joten niiden käyttäminen fysiikan opetuksessa on kiinnostava aihe. Tutkimuksen kontekstiksi on valittu energian käsitteen lähestyminen lämmön avulla. Tutkielmassa perehdytään aluksi hahmottavaan lähestymistapaan, jonka ajatusmaailman pohjalle lämpökameralla tehdyt mittaukset ja kokeet rakentuvat. Samalla perehdytään myös tyypillisiin lämpöopin virhe-, ennakko- ja intuitiivisiin käsityksiin. Lisäksi käydään läpi miten oppiminen ja käsitteellinen muutos tapahtuu. Tämän jälkeen perehdytään lyhyesti lämpökameraan ja sen taustalla olevaan teoriaan kirjallisuuden pohjalta. Varsinaisessa tutkimusosassa tutkitaan lämpökameran käyttämistä mittalaitteena, jonka jälkeen hahmottavan lähestymistavan pohjalta pohditaan energian käsitteenmuodostuksen kulkua ja mielekästä tapaa lähestyä energian laajaa käsitettä. Kun käsitteenmuodostusprosessi on jäsennetty, siirrytään itse energian käsitettä hahmottavien kokeiden ja mittausten pariin. Tutkimus toteuttiin tutustumalla lämpökameraan ja tutkimalla millaisiin mittauksiin se soveltuu. Tämän jälkeen suunniteltiin kokeita, jotka soveltuvat energian käsitteen hahmottamiseen. Tutkimuksen pohjalta voidaan sanoa, että lämpökamera on hyvä työkalu lämpöilmiöiden kokeelliseen tutkimukseen ja sen avulla voidaan tehdä monipuolisia mittauksia
  • Savolainen, Maija Johanna (2014)
    Tutkimuksen tarkoituksena oli vertailla lämpökameran ja visuaalisen ontumatutkimuksen tuomaa tietoa koiran lonkan alu-een kiputilojen diagnosoimisessa. Tutkimuksessa selvitettiin, voidaanko lämpökameratutkimuksen avulla vahvistaa visu-aalisen liikkeiden arvioimisen perusteella tehtyjä havaintoja koiran liikkumisesta ja liikkumisen mahdollisesta vaikeudesta, ja voidaanko tätä tietoa soveltaa käytännön työssä. Tutkimukseen osallistui 49 koiraa, joiden lonkkanivelet oli arvosteltu virallisesti Suomen Kennelliitossa. Tutkimukseen otet-tiin mukaan sekä normaalilonkkaisia että lonkkanivelen kehityshäiriötä sairastavia koiria. Koiran lonkkien välisen lämpöti-laerotuksen määrittämiseen käytettiin lämpökameralla otettuja kuvia, joissa näkyi koiran takaselän ja lonkan alue suoraan ylhäältäpäin kuvattuna. Lämpökamerakuvantamisen jälkeen koirille tehtiin visuaalinen ontumatutkimus, jossa niiden liikkumista arvioitiin tarkkaile-malla ravilla liikkuvaa koiraa edestä ja takaa sekä ympyrällä molempiin suuntiin. Lisäksi arvioitiin koiran maahan meno, makuulta nousu, ja matalan hypyn suorittaminen. Liikkeet arvosteltiin viisiportaisen asteikon perusteella visuaalisesti ha-vaitun liikkumisvaikeuden vakavuusasteen mukaan. Erityistä huomiota kiinnitettiin koiran takaraajojen mahdolliseen ontu-maan. Lisäksi koiran liikkuminen arvioitiin yleisellä tasolla. Tilastollista analyysia varten määritettiin koirien lonkan alueen lämpötilaerotuksen keskiarvot. Koirat jaettiin tilastollista analyysia varten kolmeen eri ryhmään sen mukaan, havaittiinko niillä ontumatutkimuksessa joko toisen tai molempien takaraajojen ontuma, vai olivatko ne kliinisesti ontumattomia. Tämän lisäksi koirat jaettiin viiteen eri ryhmään niiden liikku-misen yleisarvion perusteella. Aineiston käsittelyssä verrattiin lonkkanivelten välisen lämpötilaerotuksen ja ontumisen, liikkumisen yleisarvion ja ontumisen, sekä lonkkanivelten lämpötilaerotuksen ja liikkumisen yleisarvion välistä yhteyttä. Koiran lonkkanivelten alueen välisen lämpötilaerotuksen ja ontumisen välillä ei havaittu tilastollisesti merkitsevää yhteyttä. Suurimmat lämpötilaerotukset havaittiin ryhmässä, jossa koirat ontuivat vain toista takajalkaansa. Toispuolinen takajalko-jen ontuma aiheuttaa yleensä painonjakautumisen epätasaisesti takaraajojen välillä, joten tutkimustulos oli odotettavissa. Pienimmät lämpötilaerotukset puolestaan havaittiin ryhmässä, jossa koirat ontuivat molempia takajalkojaan. Liikkumisen yleisarvio ja lonkkanivelten alueen välinen lämpötilaerotus eivät korreloineet keskenään. Liikkumisen yleisarvio ja ontumi-nen puolestaan korreloivat merkitsevästi keskenään, joka on odotettavissa ollut tulos. Tutkimustuloksia saattoi vääristää se, että tutkimukseen osallistuneiden koirien turkin laatu vaihteli suuresti. Paksu, tiivis tai pitkä karva eristää lämpökameralla havaittavan lämpösäteilyn määrää tehokkaasti, jolloin lonkan alueen todellisia läm-pötiloja ei voida luotettavasti mitata lämpökameran avulla. Tutkimustulokset eivät vahvistaneet hypoteesia, että kliinisesti havaittava takaraajojen ontuma aiheuttaisi lämpökameran avulla havaittavia systemaattisia lämpötilaeroja lonkan alueelle. Lämpökameraa ei voida ilman lisätutkimuksia hyödyntää koiran lonkan alueen kiputilojen diagnosoimisessa tai vahvistaa sen avulla kliinisessä ontumatutkimuksessa havaittuja ontumia.
  • Tuhkalainen, Elina (2013)
    Lämpökuvantaminen on non-invasiivinen ja fysiologinen kuvantamismenetelmä, jonka avulla voidaan esittää kohteen pintalämpötiloja kuvan muodossa. Lämpökamera muodostaa kuvan kohteesta emittoituvan lämpömäärän perusteella. Lämpökuvantamisen käyttö eläinlääketieteessä on lisääntynyt viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana. Aiemmin eläinlääketieteen saralla tehdyissä tutkimuksissa lämpökameran on todettu olevan hyödyllinen apuväline mm. hevosten ontumien diagnostiikassa. Menetelmän on todettu olevan tehokas etenkin tulehduksellisten tilojen havaitsemisessa sekä vammojen lokalisaation paikallistamisessa. Lonkkadysplasian eli lonkkanivelen kehityshäiriön diagnosoiminen aikaisessa vaiheessa on tärkeää, koska se aiheuttaa jopa 30% kaikista ortopedisista sairastapauksista koirilla. Sairaus on lisäksi hyvin yleinen sen esiintyvyyden ollessa rodusta riippuen jopa 70,5%. Tällä hetkellä lonkkadysplasian diagnosointi tapahtuu kliinisten ja ortopedisten tutkimusten sekä röntgendiagnostiikan avulla. Sairauden vähentämiseksi on maailmanlaajuisesti käytössä erilaisia jalostusohjelmia, koska sairaudella on merkittäviä taloudellisia ja emotionaalisia vaikutuksia koirien kasvattajiin sekä omistajiin. Tämän työn tarkoituksena oli selvittää voidaanko lämpökuvantamista käyttää apuna lonkkadysplasian diagnostiikassa koirilla. Tutkimuksessa verrattiin koirien lonkanseudun lämpökuvien lämpötilakeskiarvoja sekä Suomen Kennelliiton antamia lonkkalausuntoja. Lisäksi haluttiin saada lisätietoa lämpökameran käyttömahdollisuuksista osana kliinistä pieneläinlääketiedettä. Vastaavaa koirien lonkan aluetta käsittelevää lämpökameratutkimusta ei ole aikaisemmin julkaistu. Tutkimuksen hypoteesina oli, että lämpötilakeskiarvot korreloivat lonkkalausuntojen arvosanojen kanssa. Tutkimukseen osallistui yhteensä 49 koiraa. Koirien lonkkien alueet kuvattiin FLIR T425- infrapunakameralla. FLIR QuickReport 1.2 -ohjelman mittaustyökalujen avulla määritettiin sekä vasemman että oikean lonkkanivelen alueen lämpötilakeskiarvot. Lämpötilanmittaustyökaluna käytettiin kahta samankokoista suorakulmiota, jotka piirrettiin kuvassa lonkkanivelten alueille. Kolme eri henkilöä suoritti lämpötilakeskiarvojen mittaamisen itsenäisesti kustakin kuvasta. Lämpötilakeskiarvojen perusteella laskettiin vasemman ja oikean puolen välinen lämpötilaero vähentämällä oikeanpuoleisen lonkan lämpötilakeskiarvo vasemmanpuoleisesta. Suomen Kennelliiton lonkkalausunnot (A-E) muutettiin numeroarvoiksi yksi-viisi siten, että arvosana A vastasi numero yksi, B numeroa kaksi jne. Tämän jälkeen laskettiin vasemman ja oikean lonkka-arvosanan erotus. Lämpötilakeskiarvojen ja lonkkalausuntojen erotusten välinen lineaarinen riippuvuus määritettiin laskemalla Spearmanin järjestyskorrelaatiokerroin, (rho), käyttämä SPSS 16- ohjelmaa. Tutkimuksessa lämpökuvien lämpötilakeskiarvojen ja Suomen Kennelliiton lonkka-arvosanojen erotusten välillä ei havaittu tilastollisesti merkitsevää korrelaatiota. Muuttujien välinen Spearmanin korrelaatiokerroin, rho, oli -0.006 (p=0,968). Tämän tutkimuksen tulosten perusteella menetelmää ei voida suoraan käyttää apuna koirien lonkkadysplasian diagnostiikassa. Vaaditaan lisätutkimuksia ennen kuin lämpökuvantamista voidaan käyttää apuna koirien lonkkadysplasian diagnostiikassa. Tarvitaan tutkimuksia, jotka kohdistuvat lonkkanivellausunnon lisäksi koiran kliiniseen kuvaan. Tutkimuksia tulisi tehdä etenkin lämpökuvantamisen käytettävyyden osoittamiseksi sairailla ja kivuista kärsivillä koirilla.
  • Mustanoja, Ella (2014)
    Tutkielman kirjallisuusosassa perehdyttiin värikkäisiin vihanneksiin ja yleisimpiin vihanneksissa esiintyviin väriaineisiin, joita ovat karotenoidit, antosyaanit, betalaiinit ja klorofylli. Lisäksi selvitettiin miten lämpökäsittelyt vaikuttavat näihin väriaineisiin ja vihannesten rakenteeseen. Kokeellisen työn tavoitteena oli selvittää miten lämpökäsittelyt vaikuttavat eriväristen porkkanoiden ja punajuurien väriin, väriaineisiin ja rakenteeseen. Näytteinä oli seitsemän porkkanalajiketta ja neljä punajuurilajiketta. Näytteille tehdyt lämpökäsittelyt olivat ryöppäys, keitto ja höyrytys. Tutkituista porkkananäytteistä tavallinen oranssi porkkana ja violetti Purple Haze -lajike olivat karotenoidipitoisimmat. Karotenoidipitoisuudet olivat suurempia käsitellyissä näytteissä kuin tuoreissa näytteissä. Tutkituista porkkananäytteistä vain violetti Purple Haze -lajike sisälsi antosyaaneja. Antosyaanit ovat hyvin herkkiä pH:n muutoksille, ja keitto happamassa keitinvedessä säilyttikin antosyaaneja paremmin verrattuna vedessä keittämiseen. Punajuurilajikkeista punajuuri sisälsi eniten betalaiineja ja ero muiden juurikkaiden väriainepitoisuuksiin oli huomattava. Betalaiinien hajoaminen lämpökäsittelyn vaikutuksesta oli havaittavissa punajuurilajikkeiden betalaiinipitoisuuksissa ja värissä. Lämpökäsittely pehmensi vihannesten rakennetta. Lämpökäsittely parantaa väriaineiden uuttumista vihannesten rakenteista, mikä todettiin väriainepitoisuuksien kasvuna. Näin kypsennetyissä vihanneksissa väriaineiden käytettävyys ihmisravinnossa paranee. Vasta pitkät lämpökäsittelyt aiheuttavat karotenoidien ja antosyaanien hajoamista siinä määrin, että vihannesten ravitsemuksellinen laatu laskee.
  • Käkelä, Saara (2014)
    Ilmastonmuutoksen myötä äärilämpötilat tulevat yleistymään, mikä tulee vaikuttamaan kasvilajien levinneisyysalueisiin tulevaisuudessa. Useat ilmaston ja kasvilajien levinneisyyden suhdetta tarkastelevat tutkimukset käyttävät ilmastomuuttujien kuukausittaisia keskiarvoja. Lisäämällä lämpötilojen ääriarvot levinneisyysmalliin, voidaan syventää ymmärrystä ilmaston vaihtelevuuden ja sään ääri-ilmiöiden biologisista vaikutuksista. Tutkielman tavoitteena on muodostaa bioklimaattisia muuttujia sisältävän ilmastomallin avulla levinneisyysmalli arktis-alpiinisille ja boreaalisille putkilokasveille. Mallin avulla selvitetään ovatko lajien levinneisyysalueet riippuvaisia lämpötilojen ääriarvoista ja mikä on kunkin ilmastomuuttujan merkitys lajiryhmän levinneisyyskuvassa. Tutkimusalueena on subarktisessa ilmastovyöhykkeessä sijaitseva, noin 26 000 neliökilometrin laajuinen alue Suomen Lapin Käsivarressa. Ilmastomalli tuotetaan 61, aluetta laajasti ympäröivän sääaseman vuosien 1971–2000 havaintojen pohjalta. Ilmastomuuttujat ennustetaan GAM-mallilla tutkimusalueelle maantieteellisten muuttujien perusteella, jotka ovat sijainti, korkeus, etäisyys merestä, järvisyys ja soisuus. Kasvilajiaineisto on kerätty yhteensä 1182 havaintoruudusta, kukin laajuudeltaan 1x1 km. Levinneisyyden mallinnuksessa testataan kolmea eri mallinnusmenetelmää (GLM, GAM, GBM), koska eri tilastolliset menetelmät voivat tuottaa erilaisia ennusteita. Kasvilajien levinneisyysmalli muodostetaan ensin kolmen perusmuuttujan avulla, jotka kuvaavat yleisesti kasvilajeille tärkeitä lämpö- ja kosteusolosuhteita. Ne ovat kylmimmän kuukauden lämpötila, vesitase ja kasvukauden tehoisan lämpötilan summa. Perusmallin ohella muodostetaan täysmalli, jossa on edellisten lisäksi mukana lämpötilan absoluuttiset ääriarvot (minimi ja maksimi). Mallien suorituskykyä testataan AUC- ja TSS-arvojen avulla. Perusmalliin lisättävät äärilämpötilamuuttujat pystyttiin muiden ilmastomuuttujien ohella ennustamaan alueelle hyvin tarkasti GAM-mallilla, joten lähtökohta ekologiselle tutkimukselle kahden eri ilmastomallin avulla on hyvä. Perus- ja täysmallin tuloksia vertailemalla saadaan selville, että äärilämpötilojen lisääminen perusmuuttujien malliin todella parantaa sekä arktis-alpiinisten (AUC: + 0,004) että boreaalisten (AUC: + 0,007) putkilokasvilajien esiintyvyyden ennustetta subarktisella tutkimusalueella. Mallin parannus oli pieni, mutta tilastollisesti erittäin merkitsevä. Täysmallissa muuttujien suhteelliset merkitykset mallissa ja vaikutukset esiintymisen todennäköisyyteen vaihtelevat lajiryhmien kesken. Arktis-alpiinisille lajeille erittäin tärkeä muuttuja on vuoden kylmimmän kuukauden keskilämpötila, johon lajiryhmällä on positiivinen suhde eli esiintymistodennäköisyys kasvaa lämpötilan noustessa. Seuraavaksi tärkeimpinä muuttujina tulevat vesitase (positiivinen) ja absoluuttinen lämpötilaminimi (negatiivinen). Boreaalisilla lajeilla muuttujien suhteelliset merkitykset muuttujien välillä ovat jakautuneet arktis-alpiinista lajiryhmää tasaisemmin. Tärkein lajiryhmän levinneisyyttä selittävä tekijä on kasvukauden tehoisan lämpötilan summa (positiivinen). Toisena ja kolmantena muuttujana tovat vesitase (negatiivinen) ja absoluuttinen lämpötilamaksimi (positiivinen). Äärilämpötilamuuttujien suhteelliset merkitykset mallissa jakautuvat päinvastaisesti lajiryhmien kesken. Boreaalisten lajien esiintymisen positiivinen suhde kesälämpötiloihin vahvistaa aiempien tutkimuksien tuloksia, joiden mukaan ilmaston lämpenemisen ja erityisesti kesälämpötilojen nousu johtaa ylempien korkeusvyöhykkeiden ja tundra-alueiden niin sanottuun vihertymiseen tulevaisuudessa. Tuloksien perusteella voidaan todeta, että ilmastonmuutoksen seurauksena yleistyvillä äärilämpötiloilla on merkitystä subarktisella alueella esiintyvien putkilokasvien levinneisyysalueisiin, ja arktis-alpiinisten ja boreaalisten lajien esiintymisalueet ovat erilaisia suhteessa ilmastomuuttujiin. Tulokset auttavat muun muassa suojelualueiden suunnittelussa ja ilmastonmuutoksen vaikutuksien tutkimuksissa.
  • Kokkonen, Lyyli (1929)
  • Hurme, Anja (1953)