Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 11303-11322 of 24298
  • Korhonen-Kusch, Riitta (1985)
  • Lehtinen, Vilma (2007)
    Internetin kuvagalleriat ovat herättäneet paljonkin julkista keskustelua, mutta akateeminen tutkimus on vasta alkanut kiinnittää ilmiöön huomiota. Tämä tutkimus tarttuu aiheeseen tarkastelemalla IRC-gallerian merkitystä sen käyttäjien sosiaalisten verkostojen kannalta. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostuu internetin kontekstiin liitetyistä sosiaalisten verkostojen ja yhteisöjen teorioista. Analysoitaessa sosiaalisten verkostojen ylläpitämistä tulkinnan avuksi otettiin rituaalin ja performanssin käsitteet. Tutkimusmateriaali koostuu 13 teemahaastattelusta sekä osallistuvasta havainnoinnista. Haastatellut olivat iältään 12–25-vuotiaita IRC-gallerian rekisteröityneitä käyttäjiä. Osallistuva havainnointi toteutettiin toimimalla IRC-gallerian rekisteröityneenä käyttäjänä tutkimuksen ajan. Analyysimenetelmänä hyödynnettiin teoriasidonnaista sisällönanalyysiä. IRC-gallerialle annettuja merkityksiä tarkasteltiin haastateltavien omille subjektiivisille kokemuksilleen antamina tulkintoina, ja näin ollen myös riippuvaisina kulttuurin merkitysrakenteista. Sosiaalisten verkostojen ylläpitämisen rituaaleja lähestyttiin sosiaalisen konstruktionismin näkökulmasta: kiinnostus kohdistui siihen, miten sosiaalisia verkostoja rakennetaan ja ylläpidetään sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että olemassa olevilla sosiaalisilla verkostoilla on suuri merkitys IRC-gallerian jäsenenä olemisessa. IRC-gallerian voidaan tulkita olevan keino ylläpitää sekä paikallisia että hajaantuneita sosiaalisia verkostoja yhteiskunnassa, jossa ryhmäidentiteetit eivät ole itsestään selviä. IRC-galleriassa voidaan tutustua uusiin ihmisiin, mutta omilla kiinnostuksenkohteilla on tässä suurin merkitys, eikä mahdollisuudella toimia anonyymisti, kuten aiemmat tutkimukset puolestaan esittivät. Erilaisia vuorovaikutusrituaaleja toteutetaan olemassa olevien sosiaalisten verkostojen ylläpitämiseksi. IRC-galleriaa ei täten tulisi nähdä vain itsensä esilletuomisen näyttämönä, vaan myös sosiaalisten verkostojen ylläpitämisen välineenä. Keskeiset lähteet: sosiaalisista verkostoista: Wellman, B. (toim.): Networks in the Global Village (1999); Granovetter, M.: The Strength of Weak Ties (1973); The Strength of Weak Ties: Network Theory Revisited (1983), viestinnän yhteisöllisyysnäkökulmasta ja rituaalisuudesta: Rothenbuhler, E.W.: Ritual Communication. From Everyday Conversation to Mediated Ceremony (1998); Carey, J. W.: Communication as Culture (1989); Goffman, E.: Interaction Ritual (1967), Behavior in Public Places (1963) ja The Presentation of Self in Everyday Life (1959).
  • Lehtinen, Vilma (2007)
    The photo galleries of the internet have raised quite a lot of public discussion, but academic research is just beginning to pay attention to the issue. This research grabs the subject by finding out the meanings given to IRC-galleria concerning its members' social networks. The theoretical framework consists of theories of social networks and communities applied to the context of the internet. Moreover, in analysing the construction of social networks, the research material is analyzed through the concepts of ritual and performance. The research material was generated with 13 semi-structured interviews and participant observation. The interviewees were registered members of IRC-galleria, aged 12–25. Participant observation was conducted by acting as a registered member of IRC-galleria during the course of the research. The interview material was analyzed with theory-bound qualitative content analysis. Meanings given to IRC-galleria were understood as interpretations the interviewees give to their subjective experiences, and therefore also bounded to cultural meaning structures. The rituals of maintaining social networks were approached from a social constructionistic perspective: the interest was on how the social networks are reconstructed in social interaction. The central finding of the research was that already established, “offline” networks play a significant role in being a member of IRC-galleria. IRC-galleria can be interpreted as a way to maintain both local and dispersed networks in a society where group identities are not self-evident. New friendships can be established in IRC-galleria, but personal interests are significant in this, not the possibility to act anonymously, which instead was the claim of previous research. Different interaction rituals are performed for reconstructing the established social networks. IRC-galleria should not therefore be seen solely as a stage for self-promotion, but also as a medium for promoting social networks. The most central references: for social networks: Wellman, B.(Ed.): Networks in the Global Village (1999); Granovetter, M.: The Strength of Weak Ties (1973) and The Strength of Weak Ties: Network Theory Revisited (1983) and for ritual view on communication: Rothenbuhler, E.W.: Ritual Communication. From Everyday Conversation to Mediated Ceremony (1998); Carey, J. W.: Communication as Culture (1989); Goffman, E.: Interaction Ritual (1967), Behavior in Public Places (1963) and The Presentation of Self in Everyday Life (1959).
  • Lehtinen, Vilma (Helsingin yliopisto, 2007)
    The photo galleries of the internet have raised quite a lot of public discussion, but academic research is just beginning to pay attention to the issue. This research grabs the subject by finding out the meanings given to IRC-galleria concerning its members' social networks. The theoretical framework consists of theories of social networks and communities applied to the context of the internet. Moreover, in analysing the construction of social networks, the research material is analyzed through the concepts of ritual and performance. The research material was generated with 13 semi-structured interviews and participant observation. The interviewees were registered members of IRC-galleria, aged 12 25. Participant observation was conducted by acting as a registered member of IRC-galleria during the course of the research. The interview material was analyzed with theory-bound qualitative content analysis. Meanings given to IRC-galleria were understood as interpretations the interviewees give to their subjective experiences, and therefore also bounded to cultural meaning structures. The rituals of maintaining social networks were approached from a social constructionistic perspective: the interest was on how the social networks are reconstructed in social interaction. The central finding of the research was that already established, offline networks play a significant role in being a member of IRC-galleria. IRC-galleria can be interpreted as a way to maintain both local and dispersed networks in a society where group identities are not self-evident. New friendships can be established in IRC-galleria, but personal interests are significant in this, not the possibility to act anonymously, which instead was the claim of previous research. Different interaction rituals are performed for reconstructing the established social networks. IRC-galleria should not therefore be seen solely as a stage for self-promotion, but also as a medium for promoting social networks.
  • Pykälä, Juha (Helsingin yliopisto, 2007)
    Semi-natural grasslands are the most important agricultural areas for biodiversity. The present study investigates the effects of traditional livestock grazing and mowing on plant species richness, the main emphasis being on cattle grazing in mesic semi-natural grasslands. The two reviews provide a thorough assessment of the multifaceted impacts and importance of grazing and mowing management to plant species richness. It is emphasized that livestock grazing and mowing have partially compensated the suppression of major natural disturbances by humans and mitigated the negative effects of eutrophication. This hypothesis has important consequences for nature conservation: A large proportion of European species originally adapted to natural disturbances may be at present dependent on livestock grazing and / or mowing. Furthermore, grazing and mowing are key management methods to mitigate effects of nutrient-enrichment. The species composition and richness in old (continuously grazed), new (grazing restarting 3-8 years ago) and abandoned (over 10 years) pastures differed consistently across a range of spatial scales, and was intermediate in new pastures compared to old and abandoned pastures. In mesic grasslands most plant species were shown to benefit from cattle grazing. Indicator species of biologically valuable grasslands and rare species were more abundant in grazed than in abandoned grasslands. Steep S-SW-facing slopes are the most suitable sites for many grassland plants and should be prioritized in grassland restoration. The proportion of species trait groups benefiting from grazing was higher in mesic semi-natural grasslands than in dry and wet grasslands. Consequently, species trait responses to grazing and the effectiveness of the natural factors limiting plant growth may be intimately linked High plant species richness of traditionally mowed and grazed areas is explained by numerous factors which operate on different spatial scales. Particularly important for maintaining large scale plant species richness are evolutionary and mitigation factors. Grazing and mowing cause a shift towards the conditions that have occurred during the evolutionary history of European plant species by modifying key ecological factors (nutrients, pH and light). The results of this Dissertation suggest that restoration of semi-natural grasslands by private farmers is potentially a useful method to manage biodiversity in the agricultural landscape. However, the quality of management is commonly improper, particularly due to financial constraints. For enhanced success of restoration, management regulations in the agri-environment scheme need to be defined more explicitly and the scheme should be revised to encourage management of biodiversity.
  • Nissinen, Päivi (2013)
    Toisen maailmansodan Euroopassa päättäneet taistelut käytiin pääosin Saksan ja Neuvostoliiton välillä Saksan itäosissa. Halben taistelu oli osa puna-armeijan Berliinin valtaus -offensiivia. Taistelussa menehtyi noin 40 000 saksalaista sotilasta ja siviiliä, jotka on nykyään haudattu Saksan suurimmalle sotilashautausmaalle Halbeen. Tutkielman lähtökohtana on selvittää, miten hautausmaan maisemassa tulevat esille saksalaisten kollektiivinen identiteetti ja toisen maailmansodan sotarikokset, sekä tutkia hautausmaan roolia sotamuistomerkkinä eli muistin paikkana. Maisemat ja muistin paikat ovat maantieteessä tärkeitä kollektiivisen muistin ja identiteetin välittäjiä, ja niiden avulla voidaan tutkia yhteisön arvotuksia. Sotamuistomerkkejä tulkitsemalla saadaan tietoa erityisesti kansallisesta identiteetistä ja menneiden tapahtumien merkityksistä kansakunnalle. Hautausmaata lähestytään maisemallisena kokonaisuutena, jota tulkitaan hermeneutiikan ja ikonografian kautta. Aineistonkeruu suoritettiin havainnoimalla ja havainnot illustroitiin valokuvin. Analyysissä hautausmaa puretaan analyysiyksiköihin ja jaetaan kategorioihin, joille suoritetaan kolmitasoinen ikonografinen analyysi käyttäen apuna muiden muassa semiotiikan ja feministisen analyysin näkökulmia. Analyysin tuloksena saadaan aikaan monipuolinen näkemys hautausmaan rakentumiseen ja muotoutumiseen vaikuttaneista tekijöistä. Valtion ja kirkon väliset valtasuhteet, ihmiselämän mittakaavat yksilöllisestä ja paikallisesta yhteisöllisyyteen ja kansalliseen sekä ongelmat suhtautua entisen natsihallinnon alaisten asevoimien kaatuneisiin sotilaisiin näkyvät Halben hautausmaan maiseman ristiriitaisissa piirteissä. Analyysin perusteella voidaan todeta, että Halben hautausmaalla saksalaiset surevat rohkeasti omia menetyksiään toisessa maailmansodassa. Sota oli myös heille inhimillinen tragedia. Hautausmaalla ei ole avoimesti näkyvillä kansallisia symboleja, jotka varsinkin hautausmaan alkuvuosikymmeninä olisi helposti tulkittu viittauksiksi natsimenneisyyden suuntaan. Hautausmaan tyyliin, arkkitehtuuriin ja kasvillisuuteen piirtyy kuitenkin lukuisia lujuuden ja vähäeleisyyden kansallisia ihanteita, joiden voidaan tulkita olevan terveen kansallistunteen ilmauksia. Huolimatta Halbessa vietettävistä kansallisista rituaaleista sen leima on vahvasti paikallinen ja yksilötason suremista ja muistamista korostava. Hautausmaa ei sido itseään toisen maailmansodan kontekstiin, vaan kertoo tarinan yhdestä sodan osa-alueesta: paikallisesta tragediasta, joka kosketti tavallisia ihmisiä riippumatta heidän viiteryhmästään. Se ei myöskään sisällä viitteitä Saksan suorittamiin sotarikoksiin. Maiseman viestinä nousee esiin näkemys, jonka mukaan toiseen maailmansotaan kuului muitakin inhimillisiä tragedioita kuin holokausti, ja myös muut tarinat ansaitsevat tulla kuulluiksi.
  • Jaakonsaari, Taina (Helsingin yliopisto, 1999)
    Tutkimuksen tavoitteet Tutkimuksen teoreettinen osa esittelee yhteiskunnallisten hankkeiden arvottamiseen liittyvää koti- ja ulkomaista kirjallisuutta. Empiirinen osa tutkii Savonlinnasta poimitun metsätilaotoksen avulla maiseman- ja luonnonhoidon aiheuttamia taloudellisia vaikutuksia tilojen metsänomistajille sekä vertaa näitä tuloksia haastattelututkimuksesta saatuihin vastauksiin maksuhalukkuudesta monimuotoisuuden hyväksi. Lähdeaineisto Metsämaiseman- ja luonnonhoidon aiheuttamia taloudellisia vaikutuksia tutkittaessa case-aineistona käytettiin keskeisen Saimaan Pihlajaveden saaristoalueen 24 tilaa, joiden omistajat olivat tilanneet Etelä-Savon metsäkeskukselta uudentyyppisen maiseman- ja luonnonhoidon arvot huomioivan metsäsuunnitelman. Samalla aineistolla suoritettiin myös metsänomistajien haastattelu, jonka avulla selvitettiin metsänomistajien maksuhalukkuutta monimuotoisuudesta ja maisemamansuojelusta. Lisäksi kysyttiin mielipiteitä nykyisistä metsänhoitosuosituksista ja alueelle kaavailluista luonnonsuojeluhankkeista. Aineiston käsittely Taloudellisia vaikutuksia tutkittaessa maisema- ja luontoarvoja korostavaa metsäsuunnitelmalaskelmaa verrattiin maksimaaliseen puuntuotantoon tähtäävään metsäsuunnitelmaan. Näiden kahden vaihtoehtoisten laskelman välinen erotus tulkittiin monimuotoisuuden turvaamisen metsälötason puuntuotannolliseksi vaikutukseksi. Vastaavasti haastatteluosuudessa metsänomistajilta kysyttiin, kuinka paljon he olisivat valmiita luopumaan metsätuloistaan monimuotoisuuden edistämiseksi. Maksuhalukkuutta tutkittaessa käytettiin contingent valuation -menetelmää. Tulokset Siirtyminen ns. perinteisestä metsänkäsittelystä maiseman- ja luonnonhoidon huomioivaan metsänkäsittelyyn pienentää metsästä saatavia nettotuloja ensimmäisen kymmenvuotiskauden aikana 36 % eli 289 mk/ha vuosittain. Vastaavasti metsänomistajien maksuhalukkuus monimutoisuuden edistämisestä oli 5,3 % metsätuloista, joka on rahassa 18 mk/ha vuosittain. Nettotulojen merkittävä pieneneminen selittyy kohteen arvokkailla maisema-arvoilla ja ekologisten elinympäristöjen runsaalla lukumäärällä. Tulosten tilastollista luotettavuutta ei otoksen pienuuden vuoksi voitu tarkastella. Avainsanat: metsämaiseman- ja luonnonhoito, metsätulot, maksuhalukkuus, monimuotoisuus, Pihlajaveden saaristo
  • Harjula, Minttu (2011)
    Tutkimus käsittelee maissin tuotantoon ja markkinoihin vaikuttavia tekijöitä Yhdysvalloissa 2000-luvulla. Yhdysvallat on maailman merkittävin maissin tuottaja. Aikaisemmin maissia on tuotettu suoraan tai välillisesti eläinten rehuna ihmisten ruuantuotannon tarpeisiin. 2000-luvulla maissin käyttö liikenteen polttoaineena käytettävän etanolin raaka-aineena on merkittävästi lisääntynyt. Samaan aikaan maissin hinta on noussut ennätyskorkeaksi. Tässä tutkimuksessa maissimarkkinoihin vaikuttavia tekijöitä tutkittiin ajankohtaisen viranomaistiedon, aiheeseen liittyvän aikaisemman tutkimuksen ja empiirisen ekonometrisen estimoinnin perusteella. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu kysyntä- ja tarjontateoriaan. Lisäksi tässä tutkimuksessa on kerrottu Yhdysvaltojen maatalouspolitiikan lähihistoriasta ja tarkemmin tällä hetkellä rehuviljan tuotantoon vaikuttavasta maatalouspolitiikasta. Tutkimuksessa estimoitiin maissin tuottajien viljelypäätöksiin vaikuttavia tekijöitä käyttäen pienimmän neliösumman menetelmää. Viljelypäätöstä kuvaavaksi selitettäväksi muuttujaksi valittiin maissin viljelypinta-ala. Aineiston saatavuus rajasi tutkimuksen vuosiin 1987 – 2010. Viljelypinta-alaa selittäviä muuttujia valittiin 12. Muuttujien valinta perustui maissin tuotantoon liittyviin tekijöihin, joita on käytetty muissa alan tutkimuksissa ja joiden käyttöä voidaan perustella talousteorialla. Vähitellen kokeilemalla mallista karsittiin turhat muuttujat pois ja viljelypinta-alaa selittämään jäi maissin ja soijan viivästetty hintasuhde, viivästetty typpilannoitteen hinta, maissifutuurien ostomäärät sekä viivästetty etanolin tuotanto ja maissin muu teollinen käyttö. Paras ja luotettavin lineaarisella mallilla saatu tulos sai selitysasteeksi 0,85. Tässä mallissa molemmat kysyntää kuvaavat muuttujat olivat alle 1 % virhetasolla tilastollisesti merkitseviä. Alle 10 % virhetasolla tilastollisesti merkitseviä olivat myös maissin ja soijan hintasuhde samoin kuin futuuriostot. Samoilla muuttujilla testattu log-lineaarinen malli antoi tutkimuksen korkeimman selitysasteen 0,87. Selittävistä muuttujista etanolin tuotanto oli edelleen alle 1 % virhetasolla tilastollisesti merkitsevä. Sen sijaan maissin muun teollisen käytön merkitsevyys heikkeni, ollen kuitenkin alle 10 % virhetasolla tilastollisesti merkitsevä. Lannoitteen hinnan p-arvo laski, joten lannoitteen hinta oli nyt alle 5 % virhetasolla tilastollisesti merkitsevä samoin kuin futuuriostot. Log-lineaarinen malli paransi myös maissin ja soijan hintasuhteen merkitsevyyttä. Tutkimustulokset ovat loogisia ja vastaavat teoriaa ja muita tutkimuksia siltä osin, että maissin korkeampi hinta, maissin lisääntynyt kysyntä ja futuuriostot lisäävät maissin viljelypinta-alaa. Tulosten perusteella voi todeta maissin tuotantokustannusten nousun ja soijan hinnan nousun laskevan maissin viljelypinta-alaa. Tutkimuksen tuloksena saadut joustokertoimet ovat pieniä, mikä kertoo maissin viljelypinta-alan vaihtelujen olevan melko joustamattomia markkinoilla tapahtuviin muutoksiin nähden. Tästä voisi päätellä viljelijöiden tuotantopäätösten olevan melko riippumattomia markkinoiden muutoksista. Tämä voi selittyä maatalouspolitiikan luomalla vahvalla turvaverkolla, rajoitteilla ja kannustimilla.
  • Kytö, Elina (2013)
    Ruoan aistinvaraiset laatutekijät vaikuttavat sen nautittavuuteen ja edelleen ateriointikäyttäytymiseen ja tyytyväisyyteen. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia aistinvaraisia ominaisuuksia kouluruoissa on sekä mitkä näistä ominaisuuksista vaikuttavat ruoan hyväksyttävyyteen. Pääruokien aistittavia ominaisuuksia tutkittiin kuvailevan aistinvaraisen tutkimusmenetelmän, monivalintakyselyn (engl. check-all-that-apply, CATA), avulla. Aistinvarainen arviointi tehtiin kahdessa osassa. Ensimmäisessä osassa luotiin tutkimuksessa käytettävä sanasto ryhmähaastattelujen (3 ryhmää, n = 3–6) avulla ja toisessa osassa 17 henkilön raati arvioi 26 pääruokaa (14 perus- ja 12 kasviruokaa) CATA -kyselyn avulla. Aistinvaraiseen arviointiin osallistuneet olivat Helsingin yliopiston opiskelijoita ja henkilökuntaa. Arvioitavia ominaisuuksia oli yhteensä 126 ja ne jakautuivat kuuteen kategoriaan: ulkonäkö, visuaalinen rakenne, haju, rakenne (suussa), maku ja jälkimaku. Pääruoat kuvattiin pääasiassa rakenteen -, ulkonäön -, maun - ja/tai hajun perusteella tunnistettaviksi. Lisäksi monessa ruoassa oli mieto haju, - maku ja/tai - jälkimaku. Kouluruoan hyväksyttävyyttä tutkittiin kysymällä kolmannen, kuudennen ja kahdeksannen luokan oppilaiden (n = 45, 70 ja 31; 76 tyttöä ja 70 poikaa) mieltymysarvioita pääruoista kahdessa helsinkiläisessä koulussa. Oppilaat pitivät eniten keitoista ja vähiten vuokaruoista. Aistinvaraisen arvioinnin perusteella keittoja yhdistivät selvästi erottuvat osat ja pehmeä suutuntuma sekä vuokaruokia visuaaliset rakenneominaisuudet kypsyys ja rasvaisuus. Miellyttävimpiä pääruokia yhdistivät aistinvaraiset termit hajun - ja maun perusteella tunnistettavissa sekä epämiellyttävimpiä pääruokia ominaisuudet juustoinen maku ja - haju sekä rasvainen suutuntuma että - jälkimaku. Jotta pääruoka olisi miellyttävä, sen täytyi lisäksi olla rakenteen perusteella tunnistettavissa. Tutkimuksen tulokset auttavat ymmärtämään, minkälaiset aistinvaraiset ominaisuudet tekevät tutkitusta pääruoasta oppilaiden mielestä miellyttävän tai epämiellyttävän. Tulokset tukevat kouluruoan kehittämistä, jotta yhä useammat oppilaat söisivät ruokaa tarkoituksenmukaisesti: monipuolisesti ja riittävästi.
  • Vettenranta, Mari (2001)
    Maitohapon kertyminen lihaksistoon liikuntasuorituksen aikana on yksi suorituskykyä heikentävistä tekijöistä ja sen pitoisuuden määrittämistä verestä on jo pitkään käytetty liikuntarasituksen intensiteetin mittarina. Maitohappo on myös erittäin käyttökelpoinen energianlähde sekä rasituksen että palautumisvaiheen aikana, joten sen jakautuminen elimistössä ja siihen vaikuttavat tekijät ovat nousseet tärkeäksi tutkimuskohteeksi. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään lihasten koostumusta ja energiantuotantoa sekä maitohapon muodostumista, jakautumista, kuljetusta ja merkitystä liikuntasuorituksen kannalta. Fysiologisessa pH:ssa maitohappo on pääosin dissosioituneessa muodossa: laktaattianionina ja vetyionina. Koska dissosioitunut muoto ei kykene siirtymään solukalvojen läpi diffuusiolla, tarvitaan kuljettajamekanismi siirtämään dissosioitunutta laktaattia. Kuljettajamekanismeja ovat monokarboksylaattikuljettaja (MCT) ja anioninvaihtajamekanismi. Lihas- ja punasoluissa anioninvaihtajamekanismilla on vähäinenen merkitys, MCT:n vastatessa pääosin laktaatin kuljetuksesta. MCT perheeseen kuluu nisäkkäillä ainakin 7 eri muotoa eli isoformia (MCT1-MCT7), joilla on kudosspesifisiä ominaisuuksia. Hevosen punasoluissa laktaatin kuljetuksesta solukalvon läpi vastaa MCT2. Lämminverisillä MCT2:n laktaatin kuljetusaktiivisuudessa on todettu suuria yksilöllisiä vaihteluja. Muilla tutkituilla eläinlajeilla vastaavaa ei ole todettu Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää onko suomenhevosella samankaltaista suurta yksilöllistä laktaatinkuljettajan aktiivisuuden vaihtelua kuin lämminverihevosilla. Verinäytteet kerättiin 50:ltä suomenhevoselta ja punasolujen laktaatinkuljetusaktiivisuus määritettiin radioaktiivisen laktaatin avulla. Tulokset vastasivat lämminverihevosilla tehtyjen tutkimusten tuloksia. Yksilölliset erot MCT2:n aktiivisuudessa kuljettaa laktaattia punasoluihin olivat huomattavia, aktiivisuuden vaihdellessa 1,0-10,5 nmol/(mg x minuutti). Vaihtelua oli havaittavissa riippumatta hevosen iästä tai sukupuolesta. Tutkitut hevoset olivat jaettavissa kahteen ryhmään punasolujen MCT:n laktaatin kuljetusaktiivisuuden mukaan. Hevosten, joilla oli matala kuljetusaktiivisuus, osuus oli 36 %. Vastaavasti hevosten, joilla oli korkea kuljetusaktiivisuus, osuus oli 64 %. Jako matalan tai korkean kuljettaja-aktiivisuuden omaaviin ryhmiin ei kuitenkaan ollut yhtä selkeä kuin lämminverisillä. Aikuisilla, yli kolmevuotiailla, tammoilla havaittiin laktaatin kuljetusaktiivisuuden olevan merkittävästi (p < 0,01) korkeampi kuin aikuisilla oreilla. Hevosen suorituskykyä kuvaamaan käytettiin Suomen Hippoksen laskemia yksilöindeksejä. Yksilöindeksejä verrattiin laktaatin kuljetusaktiivisuuteen, mutta tilastollisesti merkittävää korrelaatiota ei havaittu.
  • Lundström, Hanna-Saara (2002)
    Tutkimuksessa selvitettiin maitohappobakteeritasoja joissakin yleisimmissä vähittäiskaupassa myytävissä mausteissa sekä lihanjalostusteollisuuden Suomessa käyttämissä marinadeissa. Tutkittuihin mausteisiin kuului musta-, valko-, mauste-, rosé-, viher- ja cayennepippureita sekä oreganoa, paprikaa, kanelia, inkivääriä ja valkosipulia. Marinadien sisältämiä mausteita ei tunnettu yksityiskohtaisesti tuotesuojasyistä. Maustenäytteitä oli yhteensä 54 kpl ja marinadinäytteitä 53 kpl. Tutkimuksessa käytettiin Pohjoismaisen elintarvikkeiden metodiikkakomitean (NMKL) menetelmää lihavalmisteille, kuitenkin niin muunneltuna, että inkubointilämpötila oli 25 oC. Näytteistä tehtiin myös rikasteet MRS-S-liemeen. Suurimmasta osasta näytteitä löytyi vähän tai ei lainkaan maitohappobakteereita; tavallisimmin määrä oli alle 100 PMY/g tai /ml. Maustepippureista löydettiin melko korkeita bakteeripitoisuuksia; 1,1 ´ 104 - 4,3 ´ 105 PMY/g. Samoin joissain valko- ja mustapippurinäytteissä bakteerimäärä oli korkeimmillaan 2,0 ´ 104 PMY/g:n luokkaa. Marinadeista maitohappobakteereita löytyi eniten hapanimelätyyppisestä marinadista, enimmillään 8,0 ´ 105 PMY/ml. Hunajanmakuisista ja tomaattisista marinadeista löytyi vähäisempiä määriä (1,0 ´ 102 - 2,5 ´ 103 PMY/ml) miltei kaikista näytteistä. Tulosten perusteella mausteita voidaan pitää maitohappobakteeri­kontaminaatiolähteinä. Näyttää myös siltä, että vaikka liha ei itse sisältäisikään merkittäviä maitohappobakteerimääriä tyhjiöpakkausvaiheessa, lisätty marinadi voi tuoda näitä mukanaan. Tämä lisää pilaantumisriskiä säilytyksen aikana. The levels of lactic acid bacteria in some of the most commonly used spices and in some marinades used in meat processing in Finland were enumerated. The spices and herbs studied included black pepper, white pepper, allspice, rosé pepper, green pepper, cayenne pepper, oregano, paprika, cinnamon, ginger and garlic. The spices added to the marinades were not known in detail due to trademark protection reasons. The method employed in this study was the Determination of Lactic Acid Bacteria in Meat and Meat Products, issued by the Nordic Committee on Food Analysis. However, the temperature used in the incubation of the samples was 25oC. The samples were also enriched in MRS-S-broth. Lactic acid bacteria were found either in low numbers or not at all in most samples, usually less than 100 CFU/g or /ml. Relatively high concentrations were found in samples of allspice (up to 4.3 ´ 105 CFU/g) and from some of the white and black peppers (up to 2.0 ´ 104 CFU/g). In the marinades, highest levels of bacteria were detected in the sweet and sour type of marinade (highest level found: 8.0 ´ 105 CFU/ml), whereas nearly all samples of honey and tomato flavored marinades showed lower levels of lactic acid bacteria (1.0 ´ 102 - 2.5 ´ 103 CFU/ml). Based on these results spices may well be considered a source of lactic acid bacterium contamination. It also appears that even if meat does not contain relevant numbers of lactic acid bacteria, the marinade added to the product may contaminate it. This may lead to spoilage problems during storage.
  • Viljakainen, Maarit (2014)
    Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuinka maitorotuisten sonnien väkirehun saantia voidaan jaksottaa loppukasvatuskauden aikana, ja mikä on jaksottamisen vaikutus eläinten rehun syöntiin, kasvutuloksiin ja ruhon laatuun. Lisäksi selvitettiin, millaisiin tuotantotuloksiin päästään käyttämällä pelkästään hyvänlaatuista nurmisäilörehua sonnien ruokinnassa loppukasvatuskauden aikana. Ruokintakokeessa oli 16 Ayrshire- ja 20 Holstein-sonnia, jotka olivat kokeen alussa noin 6,5 kk:n ikäisiä ja elopainoltaan 230 kg. Ensimmäisen koeryhmän sonnit saivat vapaasti nurmisäilörehua (SR). Toisen koeryhmän sonnit olivat tasaisella väkirehuruokinnalla (TV), jolloin ne saivat koko kasvatuskauden ajan vapaasti seosrehua, jonka kuiva-aineesta (ka) 70 % oli nurmisäilörehua ja 30 % litistettyä ohraa. Kolmannen koeryhmän sonnit ruokittiin nousevalla väkirehutasolla (NV). Ne saivat kasvatuskauden ensimmäisen jakson ajan (eläinten ikä 6,5 - 12,5 kk) pelkkää nurmisäilörehua vapaasti ja toisen jakson ajan (eläinten ikä 12,5 - 18,5 kk) vapaasti seosrehua, jonka ka:sta 40 % oli nurmisäilörehua ja 60 % litistettyä ohraa. Neljännen ryhmän sonnit olivat laskevalla väkirehuruokinnalla (LV), ja ne saivat ensimmäisen jakson ajan vapaasti seosrehua, jonka ka:sta 40 % oli nurmisäilörehua ja 60 % litistettyä ohraa ja toisen jakson ajan pelkkää nurmisäilörehua vapaasti. Tutkimuksen koemalli oli lohkoittain satunnaistettu koe. Kaikki sonnit teurastettiin noin 18,5 kk:n ikäisinä ja keskimäärin elopainoltaan keskimäärin 669 kg:n painoisina. Kokeessa käytettiin kahden eri kasvukauden (2012 ja 2013) ensimmäisen niiton noukinvaunulla korjattua ja laakasiiloon säilöttyä esikuivatettua timoteisäilörehua. Ruhojen lihakkuus ja rasvaisuus määritettiin EUROP-luokituksen mukaisesti. Väkirehuruokinta lisäsi TV-, NV- ja LV-sonnien kuiva-aineensyöntiä ja muuntokelpoisen energian saantia verrattuna SR-ryhmän sonneihin (p=0,01), mutta vähensi säilörehun ka:een syöntiä (p<0,001). NV-sonnit pystyivät syömään enemmän kuiva-ainetta kuin LV-sonnit (p<0,05), joten ne saivat rehuannoksestaan myös enemmän energiaa (106 vs. 98 MJ ME/pv) (p=0,01) ja OIV:tä (792 vs. 741 g/pv) (p<0,05). Väkirehuruokinta paransi rehun muuntosuhdetta, sillä ka:n kulutus lisäkasvukiloa (p<0,10) ja nettokasvukiloa (p<0,05) kohden oli pienempi verrattuna SR-ruokintaan. Nurmisäilörehun erinomainen laatu näkyi SR-sonnien hyvissä kasvutuloksissa (päiväkasvu 1 119 g/pv ja nettokasvu 580 g/pv). Väkirehulisäyksen edut ilmenivät kuitenkin TV-, NV- ja LV-sonnien parempina päivä- (p<0,10) ja nettokasvuina (p<0,05), suurempina teuraspainoina (p=0,01) sekä parempina teurasprosentteina (p=0,05) ja lihakkuutena (p<0,10) verrattuna pelkkää säilörehua saaneisiin sonneihin. Kasvu- tai teurastuloksissa ei havaittu eroa tasaisesti ja keskimäärin kahdella eri jaksotustavalla väkirehua saaneiden välillä. Nousevalla väkirehuruokinnalla saavutettiin 157 g/pv parempi päiväkasvu (p<0,05), 76 g/pv parempi nettokasvu (p=0,05) ja 27 kg suurempi teuraspaino (p<0,05) verrattuna laskevasti väkirehua saaneisiin sonneihin. Väkirehun ruokintastrategia ei vaikuttanut rehun hyväksikäyttöön. Kaikki sonnit olivat keskirasvaisia, mutta nouseva väkirehuruokinta lisäsi ruhojen rasvoittumista verrattuna LV-ruokintaan (p<0,01). Väkirehua saaneiden sonnien teurastili oli suurempi kuin SR-sonnien (p<0,05), mutta väkirehuruokinnan strategia ei vaikuttanut eläimistä saatavaan teurastiliin. Koe osoitti, että pelkästään hyvälaatuisella säilörehulla voidaan saavuttaa lihanaudoilla hyvät kasvutulokset loppukasvatuskaudella, ja säilörehun ollessa hyvälaatuista väkirehun annostelumahdollisuuksia on useita. Kuitenkaan maitorotuisen sonnin kasvupotentiaalia ei saada täysin hyödynnettyä pelkällä hyvälaatuisella säilörehulla.
  • Niskanen, Olli (2012)
    Tutkielman tarkoituksena oli selvittää maidontuotantoa harjoittavien tilojen investointien taloudelli-sia vaikutuksia. Tutkielma tehtiin yhteistyössä Maa- ja Metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK:n Tyyppinavetta-hankkeen kanssa. Investointien tarpeeseen johtaneita syitä taustoitettiin kuvaamalla maidontuotannon toimintaympäristöä. Tutkielmassa perehdyttiin olennaisimpiin investointeihin vaikuttaviin tekijöihin, kuten poliittisiin investointien- ja tuotannon ohjaamiseen liittyviin keinoihin, investoimisen kustannuksiin sekä investoinneista saataviin tuottoihin. Maidontuotannon kokonaismäärää ohjannutta meijerimaidon maakiintiötä on nostettu viime vuosina ja kiintiöjärjestelmä tulee poistumaan kokonaan huhtikuussa 2015. Kirjallisuusselvitys osoitti inves-tointitarpeen olevan voimakas, mutta kohonneet investointikustannukset, tuotteiden ja panosten hin-tavaihtelut sekä epävarmuus tulevista maatalouteen vaikuttavista poliittisista ratkaisuista tekevät maidontuotannon kehityksen arvioinnista ja viljelijöiden tuotantopäätösten teosta haastavaa. Empiirisessä osassa käytettiin aineistona kannattavuuskirjanpitoon vuosina 2000–2010 osallistunei-den maitotilojen tietoja. Koko jakson mukana olleita tiloja oli 151 kappaletta. Tutkimusaineiston euromääräisistä kotieläinrakennusinvestoinneista vuosina 2000–2010 22 % sijoittui AB-alueelle, 31 % C1-alueelle ja 23 % C2-alueelle tilamäärään suhteutettuna. Tutkimuksen ensimmäisessä osassa tilat jaettiin ryhmiin investointiasteen perusteella. Voimakkaamman tai vähäisemmän investointias-teen taloudellisia vaikutuksia kartoitettiin liiketaloustieteen tunnuslukujen avulla. Aineisto testattiin Kruskal-Wallisin yhdensuuntaisella ANOVA-testillä. Tutkimuksen toisessa osassa tutkittiin kah-denkymmenen vuosina 2005–2007 yli 300 000 euron rakennusinvestoinnin toteuttaneen tilan inves-toinnin aikaisia erityispiirteitä ja sen jälkeisinä vuosina tapahtuvaa kehitystä. Tutkimuksessa havaittiin korkeammalla investointiasteella olleen pitkällä tähtäimellä positiivisia vaikutuksia taloudelliseen menestymiseen. Voimakkaammalla investointiasteella oli positiivinen vaikutus kotieläintyön tuottavuuteen ja kokonaispääoman tuottoon. Rakentaneiden tilojen tarkaste-lussa havaittiin investointiprosessin aikana ja sen jälkeen tapahtuva voimakas työtuntimäärän kas-vaminen sekä keskituotoksen putoaminen. Prosessin rahoittaminen kuluttaa tilan maksuvalmiuden tiukalle mutta vakavaraisuus säilyy hyvällä tasolla. Näistä tekijöistä aiheutuvien sopeutumiskustan-nusten vuoksi kestää 2-3 vuotta, ennen kuin reaali- ja rahaprosessi normalisoituu ja kannattavuus palaa alkuperäistä tilannetta vastaavalle tasolle.