Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 11303-11322 of 25479
  • Hovi, Rami (2014)
    Tutkielmassa tarkastellaan deonttisen logiikan oikeustieteellisen soveltamisen perusedellytyksiä. Varsinaisena tutkimusongelmana on Jørgensenin dilemmana tunnettu antinomia, joka koostuu seuraavista oletuksista: (1) normatiivisilla lauseilla ei ole totuusarvoa (nonkognitivismi); (2) deduktio on totuuden välttämättä säilyttävä relaatio lausejoukkojen välillä (klassinen, semanttinen määritelmä); (3) deonttisessa logiikassa tehdään normeja koskevia päätelmiä, joiden looginen pätevyys vaikuttaa ilmeiseltä. Jos deonttisen logiikan lauseet ovat normatiivisia, niillä ei ole totuusarvoa, ja oletukset (1)-(3) johtavat ristiriitaan. Jørgensenin dilemma voidaan ratkaista luopumalla nonkognitivismista tai klassisesta deduktion määritelmästä taikka osoittamalla, että deonttisen logiikan lauseilla on totuusarvo, vaikka niissä onkin kyse normeista. Nonkognitivismin kyseenalaistaminen oikeusteoriassa on harvinaista, ja klassisella deduktion määritelmällä on logiikan filosofiassa melko vakiintunut asema. Deonttisen logiikan lauseilla puolestaan väitetään usein olevan totuusarvo, kun niiden sisältämä pitäminen tulkitaan deskriptiiviseksi. Tällaisia lauseita kutsutaan normipropositioiksi. Tutkielman päätavoitteena on normiproposition käsitteen puolustaminen. Siinä arvioidaan Tecla Mazzaresen normiproposition käsitteeseen kohdistamaa kritiikkiä sekä Aulis Aarnion ja Ilkka Niiniluodon debattia oikeustieteeseen soveltuvasta totuusmääritelmästä. Mazzaresen ja Aarnion argumenttien todetaan perustuvan samaan oletukseen: jos normipropositio on tosi, normiformulaatiolla on yksi ainoa merkitys (normi). Tämä oletus osoitetaan virheelliseksi, mikä kaataa sekä Mazzaresen että Aarnion päättelyn. Tutkielmassa syvennytään deduktion määrittelyyn ja oikeutukseen, totuuden käsitteeseen ja totuudentekijöiden metafysiikkaan, osoitetaan perinteinen lingvistinen normikäsitys puutteelliseksi ja konstruoidaan uusi normimääritelmä, jonka mukaan oikeusnormi on eräänlainen metatason asiaintila ja kelpaa totuudentekijäksi. Normimääritelmä oikeutetaan osoittamalla sen mukaisen normin rakentuvan asiaintiloista ja normatiivisuudesta ilman lisäoletuksia. Normatiivisuuden olettamisen osoitetaan sisältyvän kolmeen 1900-luvun merkittävään oikeusteoreettiseen suuntaukseen: Hans Kelsenin normativismiin, Alf Rossin oikeusrealismiin sekä Ota Weinbergerin ja Neil MacCormickin institutionaaliseen oikeusteoriaan. Asiaintilan hyväksyminen ontologiaan jätetään hypoteettiseksi. Normimääritelmälle konstruoidaan modaalilooginen malli, jonka avulla sen ominaisuuksia tutkitaan lyhyesti. Mazzaresen ja Aarnion päättelyiden todetaan osittain vastaavan yleistä filosofista argumenttia, jonka mukaan relativistinen totuus on metafyysisen relativismin seuraus. Kyseinen argumentti osoitetaan Michael Lynchiin tukeutuen virheelliseksi. Huomiota kiinnitetään myös piirteisiin, jotka tekevät Mazzaresen ja Aarnion päättelyistä yleistä argumenttia huomattavasti heikompia. Lopuksi osoitetaan, että relativisoiduilla normipropositioilla ja niistä yleistetyillä minimaalisilla normipropositioilla on absoluuttinen totuusarvo.
  • Vapalahti, Maria Katariina (2015)
    Pro gradussa kuvataan logistisen regressioanalyysin perusteet ja havainnollistetaan esimerkillä sen käyttöä suomalaisia koti- ja rotukissoja koskeneen terveyskyselyn astma-aineistossa. Logistista regressiota käytetään yleensä aineistoissa, joissa selitettävä muuttuja on kaksiluokkainen, mutta sovelluksia on myös useampiluokkaisille aineistoille samoin kuin aineistoille, joissa on useampi kuin yksi kaksiluokkainen selitettävä muuttuja. Logistista regressiota käytetään tutkimuksissa monilla eri tieteenaloilla, mutta erityisen hyvin se sopii epidemiologisiin tutkimuksiin. Usein tutkittava havaintoaineisto sisältää ryhmiä. Tällaiset rakenteet voivat vääristää tutkimuksen tuloksia, ellei niitä oteta huomioon aineiston analyysissa. Yksi vaihtoehto havaintoaineiston ryhmärakenteiden hallintaan on sisällyttää malliin satunnaisvaikutuksia (random effect) eli kertoimia, jotka koskevat vain ryhmän sisäisiä havaintoja. Tällaista mallia kutsutaan satunnaisten vaikutusten malliksi. Myös sekoittavat tekijät, muuttujien multikollineaarisuus ja interaktiot on pyrittävä löytämään analyysissa ja niiden vaikutus hallitsemaan. Tutkielman luvussa 1 kuvataan logistisen regression historia ja annetaan esimerkkejä logistisen regression käytöstä eri tieteenaloilla. Kissojen astmaa koskevaa esimerkkiä pohjustetaan selittämällä tarkemmin epidemiologisen tutkimuksen periaatteita ja logistisen regression käyttöä epidemiologiassa. Luvussa 2 esitellään logistisen regression matemaattinen teoria, joka pitää sisällään logistisen regressiomallin käsitteen esittelyn, regressiokertoimien tulkinnan, estimoinnin ja merkitsevyyden testaamisen sekä logistisen regressiomallin hyvyyden testaamisen. Lopuksi luvussa esitellään satunnaisvaikutusten käyttö aineistoissa, joissa havainnot muodostavat ryhmiä. Luvussa 3 logistista regressiota sovelletaan kissojen terveyskyselyn astma-aineistoon. Luvussa 4 pohditaan logistisen regressiomallin etuja ja puutteita sekä kissojen astma-aineistosta saatuja tuloksia. Luku 5 sisältää esimerkkiin liittyvät taulukot ja kuvat. Logistinen regressio on tehokas väline analysoitaessa aineistoja, joissa selitettävä muuttuja on kaksiluokkainen. Analyysissa on kuitenkin tärkeää ottaa huomioon aineiston mahdolliset ryhmärakenteet sekä löytää ja huomioida muuttujien väliset assosioituneisuudet, jotka voivat vääristää tuloksia. Esimerkin kissa-aineistossa kissarodut muodostivat ryhmiä. Analyysissa käytettiin muun muassa logistisen regressiomallin sovellusta, jossa kissojen rodut huomioidaan sisällyttämällä malliin kissarotujen satunnaisvaikutukset (random intercept). Kun lisäksi interaktioden, multikollineaarisuuden ja sekoittavien tekijöiden vaikutukset otettiin huomioon, kissojen astman todettiin olevan assosioitunut varsinkin korat-rotuisiin kissoihin.
  • Kaarre, Johanna (2014)
    Työssä käsitellään logistista differentiaaliyhtälöä ja sen sovelluksia populaation kasvun mallinnusta, kasvainten kasvun mallinnusta, SI-mallia ja SIR-mallia. Monissa tilanteissa jonkin suureen muutos riippuu suureen tilasta. Jos suureen arvoa kuvaa jokin derivoituva funktio, niin tämän derivaatta kuvaa suureen muutosnopeutta. Suureen muutoksen riippuvuutta suureen tilasta voidaan ilmaista matemaattisesti differentiaaliyhtälöillä, jotka sitovat funktion derivaatan arvot funktion arvoihin. Differentiaaliyhtälöissä esiintyy aina vähintään yksi tuntematon funktio ja sen derivaattoja. Differentiaaliyhtälön ratkaisemiseksi pyritään selvittämään tuntematon funktio. Differentiaaliyhtälöt ovat tavallisimpia luonnontieteissä ja tekniikassa esiintyviä matemaattisia malleja, joita syntyy tilanteissa, joissa esiintyy esimerkiksi ajasta ja paikasta riippuvia suureita. Logistinen funktio eli logistinen käyrä on yleinen sigmoidinen käyrä, joka on logistisen differentiaaliyhtälön ratkaisu. Logistisen käyrän kuvaaja on S:n muotoinen ja sillä voidaan mallintaa jonkin populaation P kasvua. Aluksi kuvaaja kasvaa lähes eksponentiaalisesti mutta kasvu hidastuu ja pysähtyy lopulta, kun ympäristön asettamat rajat tulevat vastaan. Kasvainten kasvun mallinnus on tärkeää, jotta voitaisiin löytää sopivia hoitomenetelmiä ja arvioida menetelmien hyötyjä. Aluksi kasvain kasvaa logistisen mallin mukaan mutta ajan myötä kasvu hidastuu ympäristön rajoittaessa kasvaimen kasvua. Von Bertalanffy (1902-1972) yleisti logistisen mallin Bertalanffyn yhtälöksi, jossa kasvaimen kasvua voidaan seurata tarkastelemalla sen tilavuuden muutoksia. Bertalanffyn yhtälöstä saadaan Gompertzin malli, joka on yksi tärkeimpiä kasvainten kasvua tarkastelevia malleja. SI-mallilla voidaan mallintaa jonkin uuden tuotteen, innovaation tai uudissanan leviämistä. Lisäksi sillä voidaan mallintaa joidenkin tautien tarttumista. SI-mallissa on kuitenkin monia yksinkertaistuksia eikä se ota huomioon esimerkiksi taudista paranemista. SI-mallia on kehitetty SIR-malliksi, joka ottaa huomioon SI-mallin puutteita kuten sen, että tartunnan saanut voi parantua saaden immuniteetin tautia vastaan.
  • Raimoranta, Jussi (2000)
    Tutkielmassa käsitellään kvalitatiivisiin valintamalleihin lukeutuvaa logit-mallia. Yleisesti kvalitatiivisilla valintamalleilla pyritään ennustamaan yksilötason käyttäytymistä kvalitatiiviseksi tai diskreetiksi kuvattavassa valintatilanteessa. Tutkielmassa tullaan esittämään kvalitatiivisille valintamalleille mikrotaloudellisia perusteluja linkittämällä ne perinteiseen hyötyteoriaan. Vaikka malleja lähes poikkeuksetta käytetään ”sellaisenaan”, voidaan mikrotaloudellisten näkökulmien esiin tuomisella saada mielenkiintoista lisäulottuvuutta tarkasteluihin. Esim. kuluttajan valintakäyttäytymistä voidaan tulkita hyötyteoreettisista lähtökohdista ja tätä kautta voidaan käyttäytymiselle esittää vahvempia perusteluja. Lisäksi monet malleihin liittyvät käsitteet saavat mielekkään tulkinnan ja mallien spesifiointi on paremmin ymmärrettävissä. Tutkielmassa esitellään myös empiirinen sovellus logit-mallin käytöstä suoramarkkinoinnin aihepiiriin kuuluvaa aineistoa käyttäen. Sovellus toimii tutkielman alkuosassa esitettävään teoriaan nojaten käytännön esimerkkinä valintatilanteen mallintamisesta, mihin liittyy mm. kuluttajan hyötyyn vaikuttavien tekijöiden tunnistaminen sekä havaittavan hyötyfunktion muodostaminen. Tutkittavana tapauksena on tietyn kustannustuotteen suoramarkkinointikampanja, jossa on käytetty kahta erilaista tarjoustyyppiä. Asiakkaiden valintakäyttäytymistä – ts. tilausherkkyyttä eri tarjoustyypeille – tutkimalla pyritään osoittamaan, kuinka tiettyyn kampanjaan voidaan jatkossa valita sekä optimaalisin asiakasjoukko että toisaalta kullekin asiakkaalle optimaalisin tarjoustyyppi. Yksilötasoa koskevan tietomäärän jatkuvasti kasvaessa kvalitatiivisten valintamallien kaltaisten mallien tarve tulee varmastikin jatkossa kasvamaan. Suurten tietomäärien tehokkaammassa hyödyntämisessä tarvitaan apuvälineitä, jotka pystyvät vastaamaan mitä moninaisimpiin ongelmanasetteluihin. Tämän takia on tärkeää sekä hallita näiden välineiden käyttö että ymmärtää myös niiden taustalla oleva teoreettinen ajatusmaailma
  • Hietamäki, Katariina (1996)
  • Hietamäki, Katariina (1998)
  • Häkkinen, Juha (2013)
    Tässä tutkielmassa avataan aluksi työttömyysvakuutusjärjestelmän kehittymistä Suomessa, minkä jälkeen siirrytään tarkastelemaan kyseisen järjestelmän ensimmäisen yksityisen toimijan, niin sanotun Loimaan kassan, synty- ja kehitysvaiheita. Päähuomion saa kuitenkin Loimaan kassaan liittyvä julkisuudessa käyty keskustelu. Tutkimuksen tarkastelujaksoina ovat syksy 1991 ja kevät 1992, vuodet 2001–2002 sekä vuodesta 2005 kevääseen 2006 ulottuva aikaväli. Lähtökohdat tutkimukselle ovat varsin hedelmälliset, sillä kyseistä toimijaa suoranaisesti koskenutta aikaisempaa tutkimusta ei ole tai siihen liittyvä tutkimus on varsin puutteellista. Loimaan kassa osoittautuu myös eräänlaiseksi solmukohdaksi, joka linkittyy useaan laajempaan teemaan, kuten ammatillisessa järjestäytymisessä tapahtuneisiin muutoksiin ja niin sanotun Ghent -järjestelmän murenemiseen. Työttömyysvakuutusjärjestelmän katsauksessa tukeudutaan aikaisempaan tutkimukseen eli sekundaarilähteisiin. Kassan synty- ja kehitysvaiheiden selvittämisessä käytetään alkuperäislähteinä Kansallisarkistosta, Finanssivalvonnasta, korkeimmasta hallinto-oikeudesta ja Loimaan kassan omasta arkistosta löytyviä asiakirjoja. Suurin aineistokokonaisuus muodostuu sanoma- ja järjestölehdistä sekä verkkojulkaisuista, joiden avulla analysoidaan aikalaiskeskustelua. Työssä käydään systemaattisesti läpi kahden sanomalehden, SAK:n ja STTK:n järjestölehden sekä suurten työnantajien ja pienten työnantajien jäsenlehdet. Aineistoa tukemaan on valittu uutisia Loimaan kassan hallussa olevista lehtileikekansioista. Tutkielmassa hyödynnetään lisäksi haastattelumenetelmää, joka tuo esille haastateltujen muistitietoa tutkimuskohteeseen liittyvistä vaiheista. Näkökulmasta johtuen haastattelut eivät kuitenkaan kuulu primaarilähteisiin. Tutkielman keskeisistä tuloksista voidaan sanoa seuraavaa. Suomalaisesta työttömyysvakuutusjärjestelmästä on väännetty kättä viimeisen sadan vuoden ajan. Lopulta päädyttiin niin sanottuun Ghent -järjestelmään, jossa ammattiliittojen yhteydessä toimivat vapaaehtoiset ja valtion subventoimat työttömyyskassat takasivat jäsenilleen ansiosidonnaisen työttömyyskorvauksen. Tällä järjestelmällä, toisin sanoen ammattiliiton jäsenyyden tuomalla paremmalla työttömyyskorvauksella on ollut ammatillista järjestäytymistä tukeva funktio. Vuonna 1991 syntyi ensimmäinen ammattiliitoista riippumaton työttömyyskassa, joka rikkoi ammattiyhdistysliikkeen hallussa olleen työttömyysvakuutusmonopolin. Loimaan kassan pystyttämisen taustalla havaitaan läheinen kytkös työnantajapiireihin, vaikkakaan kassa ei ollut minkään yrittäjäjärjestön virallinen hanke. Uusi, valinnanvapautta korostava ja poliittisesti sitoutumaton työttömyysvakuuttaja menestyi nopeasti, ja sille löytyi markkinarako Suomalaisessa yhteiskunnassa. Vuoden 2001 alussa kassa laajensi toimialaansa julkiselle puolelle ja vuonna 2002 siitä tuli Suomen suurin työttömyyskassa. Viimeiset jäsenrajaukset poistettiin vuoden 2005 keväällä, jolloin nimensä Yleiseksi työttömyyskassaksi muuttaneesta toimijasta tuli kaikille palkansaajille tarkoitettu työttömyyskassa. Vuoden 2006 lopussa YTK:ssa oli lähes 260 000 jäsentä. Loimaan kassa pyrki myös laajentamaan palvelutarjontaansa asiakkailleen. Käytännössä näin tapahtuikin vuosien 2005 ja 2006 vaihteessa, kun YTK-Yhdistys aloitti toimintansa. Yhdistys tarjosi YTK:n jäsenille lisäpalveluita, joista merkittävin oli oikeusturvavakuutus. Loimaan kassa ei herättänyt julkisuudessa suurtakaan huomiota 1990-luvun alkuvuosina, mikä on yllättävää. Alun tunnelmat olivat, riippuen tarkasteltavasta lehdestä, sekä epäileviä että myönteisiä. Loimaan kassan voidaan katsoa olleen harvinainen aihe lehtien palstoilla kaikilla tarkastelujaksoilla. Kassan menestyessä ja ammattiliittojen jäsenmäärän samalla pudotessa, siihen kriittisesti suhtautuneet kirjoitukset lisääntyivät tuntuvasti. Kritiikki tuli pitkälti ammattiyhdistysliikkeen toimijoiden suunnalta. Loimaan kassan toimijat olivat puolestaan valinneet passiivisen strategian, jonka seurauksena kassaan liittyneitä myönteisiä kirjoituksia oli vähän. Liittojen ja työttömyyskassojen erillisyyden korostaminen voidaan kuitenkin katsoa erääksi esiintyneistä kestoteemoista, jonka esilläpito oli tärkeää yksityiselle työttömyyskassalle. Uutisoinnin negatiivisuutta lisäsivät viimeisellä tarkasteluvälillä Loimaan kassassa käyty niin kutsuttu johtajakiista sekä YTK:n ja YTK-Yhdistyksen kyseenalainen ja läheinen kytkös. Tutkielmasta myös selviää, että kamppailua käytiin muuallakin kuin lehtien sivuilla. Konkreettisista esimerkeistä mainittakoon kirjalliset kysymykset eduskunnan puhemiehelle ja valitukset Vakuutusvalvontavirastolle. Tutkimuksen keskeisenä johtopäätöksenä on se, että ammattiyhdistysliikkeen edunvalvontatyö on tärkeässä roolissa yhteiskunnassa, sillä työttömyys- ja oikeusvakuutus eivät pysty turvaamaan työntekijöiden oikeuksia työpaikoilla. Kyseiset vakuutukset astuvat voimaan vasta kun pahin on tapahtunut.
  • Ahola, Pirkko-Mari (2002)
    Tutkielman tarkoituksena on tutkia Loimijoen vesistöalueen saastuneisuutta sosiaalisena ongelmana sekä siihen liittynyttä sosiaalista liikehdintää vuosina 1969 - 1990. Loimijoen vesistöalueen likaantumista lähestytään mm. riskiyhteiskunnan teorian ja asiantuntijuuden kautta. Tutkimuksessa pyritään selittämään Loimijoen historian kautta vesistöalueen sosiaalisen ongelman saamaa luonnetta ja sen pohjalta muodostunutta sosiaalista liikehdintää, jonka päämääränä on Loimijoen veden tilan korjaaminen. Päämäärään pääsyä pyritään kuvaamaan päämäärärationaalisena toimintana. Tutkimuksen aineiston muodostavat Forssan Lehden artikkelit vuosilta 1969 - 1990. Tältä ajalta on kerätty tutkimusaiheeseen liittyvät artikkelit, joita on yhteensä 56 kpl. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen ja tutkimusmenetelminä ovat teemoittaminen sekä päämäärärationaalisen toiminnan analyysimalli. Lisäksi artikkelien määrän ajallista vaihtelua teemoittain kuvaillaan lyhyesti. Vesiensuojelutyötä on tutkimuksessa lähestytty tutkimalla, mitkä ovat Loimijoen vesistöalueen pääasialliset vesistöongelmat, ketkä ovat suojelutyössä aktiivisessa asemassa ja miksi sekä miten vesistöongelmia on pyritty ratkaisemaan. Loimijoen vesistön likaantumisesta on hahmoteltu tutkimuksessa ympäristöongelman elinkaari. Vesiensuojelutyötä Loimijoen vesistöalueella suoritettiin vapaaehtoisuuteen perustuvan valistamisen kautta, mutta myös asiantuntijoiden pakottamana paikalliset asukkaat ovat tehneet muutoksia asuinolosuhteisiinsa sekä rantakäyttäytymiseensä. Teollisuuden ja yhdyskuntien jätevesiin liittyvää toimintaa ohjaamaan asetettiin sääntöjä ja rajoituksia. Kollektiivista toimintaa vesiensuojelussa ilmeni siten, että Loimijoen varren paikkakunnille perustettiin vapaaehtoisten järvikohtaisten suojeluyhdistysten verkostoa. Näiden yhdistysten voidaan katsoa onnistuneen toiminnassaan. Parhaiten likaantumattomina säilyivät ne järvet, joille oli perustettu suojeluyhdistys. Suojelutoiminta huipentui vuonna 1990 Loimijoki-projektin perustamiseen. Loimijoen vesistöalueen puhdistumiseen liittyvää historiaa sävyttää asiantuntijoiden suorittama tutkimustyö sekä valtion puolesta annettujen valtakunnallisten ohjeiden noudattaminen. Luonteenomaista eri ryhmien välisen yhteistyön historialle ovat toimijaryhmien erilaiset intressit sekä kiinnostus omien intressien ajamiseen yhteisen päämäärän toteuttamiseksi. Tärkeimpiä tutkimuksessa käytettyjä lähteitä ovat Ulrich Beckin ja Anthony Giddensin modernisuuteen liittyvät tekstit, joukko Environmental Politics -lehden artikkeleita sekä suomalainen ympäristösosiologinen kirjallisuus.