Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 11303-11322 of 28473
  • Lyly, Riku (Helsingin yliopisto, 2014)
    Tämän tutkielman tavoitteena oli kuvata Amer Sports Suomi Oy:n sekä tämän Intersport-asiakkaiden muodostaman markkinointikanavan yhteistyötä ja kumppanuutta vahvasti muuttuvassa markkinaympäristössä. Teoriaosassa keskiöön nostettiin etenkin luottamus ja konfliktit liikesuhteen toimintaan vaikuttavina tekijöinä. Viitekehyksenä toimi malli, jossa tyytyväisyys, konfliktit, luottamus ja sitoutuminen vaikuttavat liikesuhteen menestykseen. Mallin avulla voitiin luoda kokonaisuus, jossa osa-alueet liittyvät konkreettisesti toisiinsa ja ovat yritykselle helposti käsitettävissä. Internet-pohjainen kyselytutkimus osoitettiin kaikille Suomen Intersport-kauppiaille, joita oli tutkimuksen tekohetkellä n. 93 kappaletta. Tutkimuksen lähestymistapa on kvantitatiivinen. Yksittäisistä muuttujista muodostettiin summamuuttujia ja näiden sekä viitekehyksen osa-alueiden välille laskettiin Spearmanin korrelaatiokertoimet. Näiden tulosten avulla Amer Sports pystyy konkreettisesti keskittämään toimia mallin yksittäisiin osa-alueisiin. Lisäksi tulokset on eroteltu liikkeen koon perusteella. Empiirisen osan perusteella todettiin, että markkinointikanavan yhteistyön kannalta merkittäviä tekijöitä ovat taloudellinen tyytyväisyys, ei-taloudellinen tyytyväisyys, konfliktien menestyksekäs ratkaisu, luottamus ja sitoutuminen. Näistä jokaista Amer Sports voi kehittää keskittymällä erilaisiin asioihin. Koko mallin kannalta merkittävimmiksi osoittautuivat sosiaalinen ja taloudellinen luottamus, joustavuus, henkilökunnan ominaisuudet ja tavoitteiden yhteensopivuus. Eri kokoisten liikkeiden osalta tulokset poikkesivat hieman toisistaan. Tulosten avulla Amer Sports Suomi Oy voi kehittää asiakassuhteitaan kohti yhä syvempää kumppanuutta. Tarkastelemalla yrityksen kaikkia toimia ja kehittämällä niitä tässä työssä esitettyjen tekijöiden avulla Amer Sports Suomi Oy voi helpottaa konflikteja ja lisätä luottamusta Intersport asiakkaiden keskuudessa. Näin on mahdollista rakentaa sitoutumista, joka tässä työssä käsitetään liikesuhteen kumppanuuden tärkeimmäksi tulokseksi.
  • Könönen, Kirsi (Helsingin yliopisto, 2007)
    The main idea of this study was to find out how immigrants understand and define successful co-operation and professional partnership in early childhood education. Another target of this research was to think over how the parents see professional partnership from their viewpoint, and how willing / ready the they are in engaging in the professional partnership with the day care personnel. The theoretical part of this research is based on theories of immigration and theories of it s different forms, theories of cultural varieties and theory of modernizing co-operation through using professional partnership. Also guidelines and policies for day care and early childhood education play a part in the theory section. Theory part is written to support research problems. The research method used in this study is peer interview. The interviewed are both immigrants and customers of day care services. The data collected is comprised of materials from peer interviews and personal background information. The interviewed were of Somalia and Russian ethnic groups. Interview were carried out in each group in the participants own mother tongue. These peer interviews showed that parents were interested and willing to discuss professional partnership. From this research one can conclude that the term professional partnership is seen as a complex term, and as a term difficult to understand. From the results it is seen that quite often the principles of professional partnership are not carried out in practise. According to the material gathered, the parents feel that lack of common language and prejudice against immigrants effectively prevents the professional partnership from being formed. The cultural differences can become challenging in a professional partnership. Based on this research, one can conclude that when different cultures meet, there has to be mutual will to understand and to be understood in order to make sure that the children s development, both educational and physical, is supported in a best possible way.
  • Parikka, Tuija (2000)
    Tutkielmassa tarkastellaan naisten ja miesten kulttuuriin pääsyn mahdollisuuksia Helsingin Sanomissa vuosina 1988-97 suomalaisen sukupuolten välisen työnjaon näkökulmasta. Näkökulman perustana ovat käsitykset yhtäältä suomalaisesta naisten ja miesten välisestä kumppanuuden ja tasa-arvoideologian perinteestä toisaalta tietystä sukupuolisesta kaupankäynnistä, joka pääosin perustuu sukupuolten hierarkkiseen jäsentämiseen suhteessa toisiinsa. Naisten ja miesten välisen kumppanuuden ja hierarkkisuuden sävyttämän työnjaon ja epäsymmetrisen kansalaisstatuksen rakentumista voidaan tarkastella esimerkiksi liberaalin ja sosiaalidemokraattisen regiimin sisältämien sukupuolisten riippuvaisuuksien perusteella. Nämä riippuvaisuudet ovat osa yksilöllistymisen ja solidaarisuuden, kulutuksen ja uusintamisen sekä talouskasvun ja kasvun rajojen dikotomisia suhteita. Näissä suhteissa tehtyjen ratkaisujen perusteella lähennytään joko liberaalia tai sosiaalidemokraattista regiimiä. Journalismiin kohdistuneista haasteista esitellään kansalaisjournalismi ja sanomalehden yhteiskunnallistaminen. Niitä pyritään tulkitsemaan suhteessa yhtäältä journalistiseen genreen perinteisille tietoihanteineen toisaalta julkiselle sfäärille ominaiseksi miellettyyn kriittisen keskustelun ideaaliin. Journalistinen julkisuus muodostaa työssä niin ikään kulttuuriin pääsyn empiirisen neuvotteluareenan, jolla tarkastellaan kysymystä perinteisten instituutiolähtöisten naisisten ja miehisten tehtävien pääsystä lama-ajan julkisuuteen. Empiirinen aineisto koostuu pääasiassa hyvinvointipalveluaiheisista Helsingin Sanomissa kymmenen vuoden aikana julkaistujen juttujen otsikoista. Helsingin Sanomien otsikoiden lisäksi myös valtiopäiväasiat on kerätty pääaiheittain vuosilta -89 ja -96. Aineisto analysoidaan määrällisesti sisällönerittelyn keinoin. Aineiston analyysin perusteella esitetään oletuksia Helsingin Sanomien lamajulkisuudesta, jossa on muun muassa nähtävissä viitteitä sekä sosiaalidemokraattiseen että liberaaliin naisystävällisyyteen. Tämä merkitsee tiettyjen naisisten ja miehisten intressien yhtenemistä ja toisten eriytymistä eli osin väistymistä julkisuudesta ja julkisesta yksityiseen. Naisisten ja miehisten tehtävien jossain määrin erilainen suhde talouteen muodostuu yhdeksi lamajulkisuuden kynnyskysymykseksi, jonka perusteella tietty painopisteen muutos sukupuolisen työnjaon ennakkoehtojen käsittelystä työnjaon seurausten ilmenemiseen lienee nähtävissä.
  • Mäkinen, Maria (2002)
    Tämä tutkimus käsittelee työmarkkinajohtajien ja –toimittajien välistä vuorovaikutusta ja sen merkitystä valtakunnallisten medioiden työmarkkinakirjoittelussa. Työssä ei keskitytä valmiisiin juttuihin, vaan niiden taustalla oleviin tekijöihin. Työmarkkinajärjestöjen, median ja kansalaisten muodostama yhteiskunnallisen toiminnan kolmio on työssä oleellinen. Toimittajien ja heidän lähteidensä välistä suhdetta on tutkittu muun muassa vuorovaikutus- ja valtateorioiden sekä journalismin hierarkista vuorovaikutussuhdetta kuvaavien mallien kautta. Organisaatioiden näkökulmasta vuorovaikutussuhteita on kuvattu julkisuuden hallinnan kautta. Tutkimusaineistona ovat olleet kuuden työmarkkinatoimittajan ja viiden etujärjestöjohtajan puolistrukturoidut teemahaastattelut. Tutkimus on laadullista ja menetelmänä on ollut grounded theory. Gt:ssä teorian luominen ja tutkimuksen tekeminen ovat osa samaa prosessia. Gt:ssä ei tyydytä etsimään vahvistusta jollekin yhteiskunnallista toimintaa kuvaavalle teorialle, vaan teoria pyritään muodostamaan itse tutkimuskohteen ja aineiston asettamista lähtökohdista. Menetelmässä aineisto pilkotaan osiin ja järjestellään uudelleen kolmivaiheisen koodauksen avulla. Vaiheet ovat avoin, aksiaalinen ja selektiivinen koodaus. Viimeisessä koodausvaiheessa rakentuu kehyskertomus ja ydinkategoria, jonka ympärille tutkimuksen tulokset keskittyvät. Aksiaalinen koodaus tuotti neljä koodia, jotka ovat: järjestön ja sen johtajan profiili, työmarkkinatoimittajien profiili, työmarkkinajohtajien ja –toimittajien vuorovaikutus sekä kansalaisnäkökulma. Näiden neljän pääteeman tarkastelu nosti keskeiseksi tekijäksi luottamuksen, ja sitä kautta tutkimuksen ydinkategoriaksi nousi kulttuurinen yhteisymmärrys. Tutkimus paljasti, että työmarkkinajohtajat ja –toimittajat elävät yhteisessä kulttuurissa, jonka lainalaisuudet molemmat tuntevat. Kansalaisille tämä kulttuuri on kuitenkin melko tuntematon, jonka takia aitoa kiinnostusta työmarkkinauutisointiin ei välttämättä synny. Tutkimuksen tärkeimmät lähteet ovat: Mancini, P. (1993): Between trust and suspicion: How political journalist solve the dilemma. Moring, I. (1998): Tee se itse –teoria. Grounded theory mediatutkijan työkaluna. Mörä, T. (1999): EU-journalismin anatomia. Mediasisältöjä muokanneet tekijät ennen kansanäänestystä 1994.
  • Peltonen, Jarna (University of Helsinki, 2015)
    The aim of this study was to find out what kind of perceptions about three-step support model parents have. Participating families and parents were those whose children got intensified or special support in early childhood education. To clarify parents´ perceptions sub-questions in this study were: 1) how well do the parent´s know the concept of a three-step support model, 2) what kind of perceptions parents have of the support their child received, 3) what participating parents think of educational partnership and finally 4) what kind of feelings parents have of support. This topic is accurate, because the three-step support model has been used only four years, since 2011. Parents conceptions of this topic hasn´t been really surveyed yet. However, strengthening the parental involvement is mentioned more and more in various national documents, f.ex in National core curriculum for Pre-primary and Basic Education which is currently in process. So the need for this study is evident. The theoretical framework of this study reviews development and learning support in early childhood education, the three-step support model as an intervention and educational partnership. Educational partnership is looked especially through the ecological theory of Bronfenbrenner. The data was collected by using semi-structured interviews. Twelve parents, whose children were receiving intensified or special support in early childhood education, were interviewed in this study. The methodological approach in this study was phenomenography and the data was analysed with phenomenografic analysis using Atlas.ti program as a tool. Phenomenographic survey research results can be considered as analysis generated “outcome space”. The upper-level categories in outcome space were Parents´ varying awareness of three-step support model, Parents´ perceptions of the child´s support, Many forms of educational partnership and Spectrum of emotions. Based on the results of this survey can be concluded that parents involved know the three-step support model really variously and mostly quite poorly. Parents suggested that the concept of three-step support model should be clarified more to the families, despite the fact that parents were trustworthy that things goes well in practice.
  • Koivisto, Anu Sisko (2000)
    Tutkimuksen kohteena olivat 1990-luvun Apu-, Anna-, Eeva- ja Kotilääkärilehdissä julkaistut syöpään sairastuneiden ihmisten haastattelut. Mielenkiinnonkohteena oli selvittää, miten syöpään sairastuneen ihmisen käsitykset yksilöllisyydestä, elämästä ja sen loppumisesta muuttuvat sairauden johdosta, koska vakavan sairauden kohdatessa ihminen joutuu konkreettisesti ja odottamatta silmätysten oman yksilöllisyytensä ja sen katoavuuden kanssa. Lisäksi tavoitteena oli etsiä erilaisia suhtautumistapoja sairauteen. Yksi tärkeimmistä kysymyksistä oli, tunteeko sairastunut voivansa vaikuttaa toiminnallaan ja valinnoillaan elämänsä kulkuun. Aineisto (67 haastattelua) analysoitiin kvalitatiivisesti ensin narratiivisin menetelmin yhtenä nippuna ja myöhemmin pinomenetelmällä jakamalla aineisto useaan eri nippuun aineistolle tyypillisten piirteiden löytämiseksi. Narratiivisessa analyysissä korostuivat syöpään sairastumisen kriisinomaiset piirteet. Strategiat ja keinot kriisin käsittelyssä vaihtelivat yksilöittäin. Syöpää tutkimuksessa tarkasteltiin eräänlaisena odottamattomana riskinä, joka rikkoo sairastuneen arjen ja vaikuttaa hänen koko loppuelämäänsä. Syöpään voi sairastua kuka tahansa, syöpä ei valitse. Omalle kohdalle sitä ei kuitenkaan odoteta. Omakohtaisen kuoleman uhka nousi aineiston kolmanneksi pääasialliseksi teemaksi riskin ja kriisin ohella. Pelko kohdistui lähinnä itse kuoleman pelon sijaan elämän päättymiseen. Pinomenetelmän avulla hahmottui neljä erilaista tapaa suhtautua sairauteen: aktiivinen kieltäminen, aggressiivinen taistelu, sopeutuva hyväksyminen sekä passiivinen sopeutuminen. Yhtenäistä sairauden kulun kaavaa ei siis tämän tutkimuksen pohjalta voida esittää. Tutkimuksen tulokset korostavat identiteettien muuttumista elämän mukana. Koska ihmisen identiteetit muodostuvat vuorovaikutussuhteessa sosiaalisen ympäristön kanssa, sosiaalisen ympäristön muutokset heijastuvat ihmisen identiteettiin. Vakava sairastuminen muuttaa ihmisen sosiaalista ympäristöä ja aiheuttaa sen, että vanhat identiteettikäsitykset eivät vastaakaan enää todellisuutta. Tuloksissa korostuu yksilöelämän refleksiivisyys: ihmiset ovat sitä, mitä he valinnoillaan itsestään tekevät. Syöpä ei ole oma valinta, mutta sairastuminen siihen pakottaa ihmisen reagoimaan ja valitsemaan mitä erilaisimpien vaihtoehtojen välillä. Käytännön valintojen lisäksi sairauteen liittyy usein vielä vaikeampia henkilökohtaisia ongelmia. Ruumiin toiminnalla on selvä yhteys identiteettiin: vakava sairaus vaikuttaa elämään kokonaisvaltaisesti. Vakavan sairauden kohdatessa ihminen joutuu erityisesti muokkaamaan ja sopeuttamaan aikaisempia identiteettejään tilanteeseen sopivaksi. Tulokset tukevat käsitystä, että nykyihmiset perustavat ajattelunsa lähinnä omakohtaisille kokemuksilleen traditionaalisten ja kollektiivisten merkitysten sijaan. He näkevät itsensä itsenäisinä toimijoina ja kokevat olevansa vastuussa omasta elämästään. Myöhäismodernissa yhteiskunnassa vallitseva yksilöllisyys on tulosten valossa vahvaa. Vakavasti sairaanakin monella tuntuu säilyvän usko omiin mahdollisuuksiinsa valita ja vaikuttaa omaa elämäänsä koskeviin asioihin. Nykyihminen ei siis sairaanakaan välttämättä automaattisesti koe olevansa ulkopuolisten voimien armoilla, vaan hän saattaa pyrkiä säilyttämään kontrollin kaikin keinoin itsellään.
  • Hämäläinen, Tuija ja Kantola, Helka (2003)
    Tutkielmassa tarkastellaan digitelevision varhaiskäyttäjien näkemyksiä ja kokemuksia digitelevision innovatiivisesta luonteesta. Erityisesti tutkimuksessa tarkastellaan television innovaatioasteen muutosta siirryttäessä analogisesta televisiosta digitaaliseen ja tulevaisuudessa paluukanavaiseen, vuorovaikutteiseen televisioon. Toisena päätutkimuskohteena on katselutottumusten muutos tässä muutosketjussa. Kolmantena päätavoitteena on selvittää digitelevision varhaiskäyttäjien jakautumista innovaation omaksujaluokkiin. Tutkimuksemme keskeisiä kysymyksiä ovat: ovatko kuluttajien television käyttökokemukset ja katselutottumukset muuttuneet digitalisoitumisen myötä? Miltä digitelevision tulevaisuus näyttää? Mihin innovaation omaksujatyyppeihin digitelevision varhaiskäyttäjät voidaan luokitella? Tutkielmamme teoreettinen tausta pohjautuu tv-katselutottumusten osalta James Lullin ja Davin Morleyn; David Gauntlettin ja Annette Hillin sekä Juha Kytömäen ja Annikka Suonisen tutkimuksiin. Digitelevision innovaatioluonteen osalta tutkimuksemme teoreettisen taustan muodostavat muun muassa Everett M. Rogersin ja Thomas S. Robertsonin sekä Risto Höltän ja Sanna Leppäsen ja Mikko Marttilan näkemykset. Varhaiskäyttäjien innovaation omaksujatyypityksen kohdalla olemme käyttäneet Kari ja Timo Lampikosken sekä Everett M. Rogersin luokituksia. Tutkielmamme empiirinen aineisto koostuu 13 digitelevision ensimmäisen kuuden kuukauden aikana hankkineen kotitalouden haastatteluista. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina vuoden 2002 maalis-kesäkuussa. Teemoina haastatteluissa olivat haastateltavien ennakko-odotukset, käyttökokemukset ja tulevaisuuden odotukset. Tutkimusaineistomme valossa digitelevisio näyttäytyy tällä hetkellä dynaamisesti jatkuvana innovaationa. Digitelevisiota seuranneesta suuresta kohusta huolimatta katselutottumuksissa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. Interaktiivisen paluukanavan ja sen mukanaan tuomien uusien lisäarvopalvelujen myötä passiivinen katsoja muuttuu aktiiviseksi käyttäjäksi, jolloin digitelevision innovaatioaste muuttuu dynaamisesti jatkuvasta epäjatkuvaksi innovaatioksi. Tutkimuksemme perusteella digitelevision varhaiskäyttäjistä miehet sijoittuvat innovaation omaksujaluokituksessa pääosin innovaattoreihin ja naiset myöhäiseen enemmistöön.
  • Pekkala, Henrik Petteri (2001)
    Kylmän sodan päättymisen seurauksena turvallisuuspoliittinen tilanne muuttui Itä- ja Kaakkois-Aasiassa epävarmemmaksi ja turvattomammaksi. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen sen seuraaja - Venäjä - ei pystynyt pitämään yllä valtaansa kyseisellä alueella. Myös Yhdysvaltojen kiinnostus aluetta kohtaan on selvästi pienentynyt viimeisen vuosikymmenen aikana ja se onkin vetänyt joukkojaan pois alueelta sekä sulkenut useita alueella sijaitsevia sotilastukikohtiaan. Tämän seurauksena Itä- ja Kaakkois-Aasian alueella on syntynyt eräänlainen voimatyhjiö, jonka seurauksena aikaisempaan keskiluokan toimijoihin kuuluneet valtiot ovat saaneet mahdollisuuden nostaa alueellista rooliaan. Kiina, Japani ja Kaakkois-Aasian maiden yhteistyöjärjestö Asean ovatkin olleet keskeisimmät toimijat, joiden roolin on arveltu aluetta käsittelevissä tutkimuksissa muuttuvan voimakkaasti 2000-luvun alussa. Tämän tutkielman tarkoituksena on keskittyä tarkastelemaan Itä- ja Kaakkois-Aasian turvallisuuspolitiikkaa Kiinan, Japanin ja Aseanin nykyisten roolien ja niihin kohdistuvien muutospaineiden valossa. Tarkastelun analyyttisenä apuvälineenä käytetään neorealistista viitekehystä, jota on vahvistettu uuden geopolitiikan avulla. Tutkielman tarkoituksena on selvittää kyseisten toimijoiden nykyisten roolien lisäksi niitä suuntia ja mahdollisuuksia, joita kohti ne ovat menossa. Kiina tulee etsimään suurempaa roolia kansainvälisessä järjestelmässä alkaneen vuosituhannen ensimmäisinä vuosikymmeninä. Maan voimakas taloudellinen kasvu, sotilaallinen varustautuminen, aggressiivinen ulkopolitiikka, luonnonvarojen puute sekä tyytymättömyys viime vuosisadan tapahtumiin toimivat Kiinan roolin kasvun moottoreina ja takaajina. Kiinan nousun myötä sekä Yhdysvaltojen sotilaallisen turvatakuun poistumisen pelossa myös Japanin on muutettava kansainvälistä rooliaan. Taloudellisesta jättiläisestä ja poliittisesta kääpiöstä on ulkoisten toimijoiden muutoksen seurauksena tulossa aktiivisempi suurvalta kuin ennen. Todennäköistä kuitenkin on, että tämä roolin muutos tapahtuu hitaasti - asteittaisen evoluution seurauksena. Kolmannen merkittävän alueellisen tekijän - Aseanin - tulevaisuus on vaakalaudalla. Vuonna 1997 alkaneen taloudellisen kriisin seurauksena Asean-maat ovat tällä hetkellä voimakkaiden taloudellisten vaikeuksien kolhimia ja kykenemättömiä toimimaan yhtenäisesti. Erityisesti Aseanin johtajamaan - Indonesian - sisäpoliittiset ja taloudelliset vaikeudet ovat heikentäneet olennaisesti koko Aseanin toimintakykyä. Aseanin heikkenemisellä onkin Itä-Aasian turvallisuuspolitiikan kannalta merkittäviä seurauksia, sillä sen voimattomuus toimia saattaa laukaista Kiinan aggressiivisempien aluevaatimuksien sarjan Etelä-Kiinan merellä ja erityisesti luonnonvaroiltaan rikkaan Spratlyn saarten ympäristössä.
  • Heiskanen, Mikko (2001)
    Tutkielma pyrkii selvittäämään painettujen tietotekniikkamainosten luomaa kuvaa tietotekniikasta ja sen roolista jälkiteollisen ajan ihmisen elämässä. Aluksi läpikäydään tutkielman kannalta tärkeät käsitteet ja teoriat. Kulutusyhteiskuntaa ja mainontaa ja mainonnan roolia modernissa kulutusyhteiskunnassa kuvataan esittelemällä Leissin, Klinen ja Jhallyn (1990) teos Social Communication in Advertising. Tietoyhteiskunnan teorioita kuvatessa päälähteenä on käytetty Frank Websterin (1995) teosta Theories of The Information Society. Tietoyhteiskunnan tai jälkiteollisen ajan ihmisen elämänpiiriä ja rooleja kuvataan Hagen ja Powerssin (1992) teoksen Post-Industrial Lives - Roles and Relationships in the 21 st Century kautta. Semioottisen työvälineistön muodostavat Judith Williamssonin (1978) barthesilaiset merkin, referentin ja referenttisysteemin käsitteet sekä Pekka Sulkusen ja Jukka Törrösen (1997) greimasilainen kertomuksen aktanttimalli. Näitä käsitteitä ja malleja hyödynnetään myöhemmin aineiston analyysissa. Tutkielman empiirissä osassa aineistolla on vuoden 1998 Tietokone -lehden tietotekniikkamainokset, joita on yhteensä 143 kappaletta. Näistä mainoksista valikoitiin 10 mainosta tarkemman semioottisen analyysin kohteeksi. Tutkielman viimeisessä osiossa esitellään tutkimustuloksia. Voidaan sanoa, että aineiston tietotekniikkamainokset viittaavat työelämään tai viihteelliseen vapaa-aikaan. Vapaa-aika nähtiin usein työn kääntöpuolella ja niukka aika luonnehti työn ja vapaa-ajan suhdetta. Toinen vapaa-ajan kuvaamisen tapa oli esittää se viihteen maailmasta käsin. Mainosten työelämä on vaativaa ja nopearytmistä. Aika on niukka resurssi ja onnistuminen ja menestyminen korostuvat erityisesti aineiston mainoksissa. Tietotekniikka toimi mainoksissa pääomana tai jonkin tunteen luojan roolissa. Se antoi käyttäjälleen kykyjä ja kompetensseja, joita hän tarvitsee selviytyäkseen jälkiteollisissa työ- ja vapaa-ajan rooleissa. Tietotekniikka antaa käyttäjälleen hallinnan tai hallitsemisen tunteen. Itse tietotekniikka kuvataan useimmiten äärimmäiseksi suorituskyvyksi tai tehoksi. Tutkielmani tulokset nivoutuvat osuvasti Hagen ja Powerssin (1992) kuvaamaan jälkiteolliseen elämään ja varsinkin työelämään, jossa työ- ja vapaa-ajan roolit ovat muuttuneet ja koneiden rooli on toimia apuvälineinä ja jossa ihmisiltä vaaditaan moninaisia taitoja ja kykyjä.
  • Waltari, Pyry (2011)
    Pro gradu -tutkielmani käsittelee vuoden 1931 syyskuussa Helsingin lähistöllä paljastunutta ruumiinsilvontarikosta, joka tunnetaan yleisimmin Tattarisuon tapauksen nimellä. Rikoksen selvittäminen osoittautui vaikeaksi, ja poliisi ratkaisi sen monien vaiheiden jälkeen vasta vuoden 1932 elokuussa. Syylliset olivat köyhiä helsinkiläisiä, joiden vaikuttimet liittyivät taikauskoon. Tattarisuon tapaus synnytti syksyllä 1931 suuren mediakohun, josta kirjoitettiin suomalaisissa sanomalehdissä lähes päivittäin. Tapauksen alkuvaiheessa tiedot olivat vähäisiä, joten erilaiset huhut ja tapauksen ratkaisemiseksi kehitetyt teoriat olivat lehtikirjoituksissa näkyvällä sijalla. Niin ikään lehtiä seuranneen yleisön piirissä kehitettiin tapauksesta omia tulkintoja, joista osa saatettiin myös viranomaisten tiedoksi näille lähetetyissä vihjekirjeissä. Tutkielman aineisto koostuu enimmäkseen edellä mainituista sanomalehtikirjoituksista ja vihjekirjeistä, joita tutkin laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Tarkoitukseni on selvittää, miten ja miksi Tattarisuon tapauksen johdosta julkisuudessa esitetyt teoriat erosivat sekä toisistaan että poliisin myöhemmin esittämästä ratkaisusta. Työssä käytetyn julkisuuden käsitteen olen mukaillut Hannu Niemisen kansallisen julkisuuden käsitteestä. Aineiston analyysissa on käynyt ilmi, että lehdistöä kontrolloivien kansallisten eliittien oli vaikea hyväksyä sitä, että rikos perustui kansanomaiseen taikauskoon. Eliitit kokivat tällaisen taikauskon esiintymisen Helsingin läheisyydessä vielä 1930-luvulla häpeälliseksi pääkaupungin ja koko Suomen kannalta sekä pelkäsivät tämän vaikuttavan negatiivisesti Suomesta ulkomailla vallitseviin käsityksiin. Vihjekirjeiden perusteella tapausta seuranneen yleisön tulkinnat olivat rauhallisempia, sillä suuri osa yleisöstä näyttää olleen tietoinen taikauskon levinneisyydestä.
  • Herlin, Ilona (1991)
  • Viikari, Tapani (1971)
  • Benouaret, Susanne (1999)
    Tutkielmassa tarkastellaan dysfasiasta eli kielen kehityksen erityisvaikeudesta kärsivien lasten äitejä sekä heidän kokemuksiaan ja näkemyksiään dysfasiasta ja elämästään dysfaattisen lapsen kanssa. Tutkimuksessa on pyritty selvittämään sitä, miten äidit määrittelevät ja merkityksellistävät erilaisia äitiyteen, normaaliuteen ja poikkeavuuteen sekä vanhempien ja alan ammatti-ihmisten väliseen yhteistyöhön liittyviä kysymyksiä. Tutkimuksen empiirinen aineisto koostuu 13 äidin puolistrukturoidusta teemahaastattelusta. Haastateltavat ovat löytyneet pääosin paikallisen dysfasiayhdistyksen kautta. Aineiston analyysin lähtökohtana ovat olleet sosiaaliseen konstruktionismiin perustuvat diskurssianalyysin ja narratiivisuuden näkökulmat ja tutkimusmenetelmät. Tutkimuksen äidit puhuvat dysfasiaan liittyvästä vakuutteluongelmasta, johon he törmäävät yrittäessään vakuuttaa itseään tai muita lapsen vaikeuksien tai dysfasian olemassaolosta. Vakuutteluongelma näyttäytyy äitien puheessa monella tapaa ja eri yhteyksissä. Lapsen dysfasiadiagnoosin varmistumisen myötä vakuutteluongelma muuttaa osin muotoaan myös äitien pohdinnaksi dysfasian olemuksesta ja paikantumisesta normaaliuden ja poikkeavuuden rajalle.Äidit puhuvat myös lapsen ja äidin stigmasta eli leimautumisesta. Äitien kohdalla voidaan puhua myös kaksinkertaisesta stigmasta, sillä lapsen dysfasian aiheuttaman stigman lisäksi äidit voivat kantaa myös äitiyteen liittyvää stigmaa. Kertoessaan yhteistyöstä alan ammattilaisten kanssa äidit määrittelevät asiantuntijuuden lääketieteellisen ja arjen asiantuntemuksen osa-alueisiin. Äidit sijoittavat itsensä ja alan ammatti-ihmiset näille asiantuntemuksen kentille erilaisiin subjektipositioihin. Äidit näyttelevät pääosaa arjen asiantuntemuksen alalla ja alan ammattilaiset paikantuvat lähinnä lääketieteellisen asiantuntemuksen kentälle. Ajan myötä äidit siirtyvät osaksi myös lääketieteellistä asiantuntemusta. Osa vanhempien ja ammatti-ihmisten yhteistyöhön liittyvistä vaikeuksista selittyy äitien puheessa näiden asiantuntemuksen osa-alueiden keskinäisellä erilaisuudella ja kohtaamattomuudella. Äitiyttä tutkielmassa tarkastellaan peilaamalla äitien kertomuksia myyttiseen äitikuvaan ja Nätkinin (1997) esittämiin äititarinoiden juonirakennemalleihin eli äitiyden familistiseen, maternalistiseen ja individualistiseen mallitarinaan. Tutkielmassa tarkastellaan dysfasian vaikutuksia ja ulottuvuuksia äitiyteen kolmen äititarinan kautta. Näissä tarinoissa äidit kertovat äiti-lapsi -suhteen luomisen vaikeuksista, uhrautumisesta, äitiydestä irtautumisesta sekä myyttisen äitimallin luomista velvoitteista ja paineista. Tärkeimpinä kirjallisina lähteinä tutkimuksessa on käytetty Nätkinin (1997), Goffmanin (1963), Baruchin (1981) sekä Jokisen, Juhilan ja Suonisen (1993) teoksia ja artikkeleita sekä joukkoa äitiydestä ja poikkeavuudesta kertovia kirjoituksia.
  • Rinkinen, Noora (Helsingfors universitet, 2013)
    Tutkielmassa tarkastellaan Savonlinnasta itäiseen Helsinkiin eri aikoina muuttaneiden henkilöiden puhetta ja sen variaatiota ryhmähaastattelutilanteessa. Variaatiota tutkitaan kahden eri variaabelin, yksikön 1. persoonan persoonapronominien ja Helsingin paikannimien valossa. Vastausta haetaan erityisesti siihen, voiko näiden kahden variaabelin avulla tehdä juuri muuttajien kieltä koskevia päätelmiä sekä toisaalta siihen, voiko niiden välillä havaita yhteyttä. Puhuuko esimerkiksi tavallisesti mä-pronominia käyttävä informantti spontaanimmin paikoista niiden epävirallisilla kuin virallisilla nimillä? Tutkielmassa paneudutaan myös siihen, vastaako informanttien käsitys heidän omasta kielenkäytöstään todellisuutta. Aineisto on kerätty kolmella teemahaastattelulla, joissa aiheena on ollut Helsinki (asuin)ympäristönä. Informantteja on yhteensä kahdeksan, seitsemän naista ja yksi mies. Haastateltavat ovat iältään 23 74-vuotiaita. Tutkielmassa nojataan pitkälti sosiolingvistiseen variaationtutkimukseen ja sosio-onomastiikkaan, mutta siinä hyödynnetään myös keskusteluntutkimuksen ja kansanlingvistiikan tutkimusperinteitä. Tutkielmassa osoitetaan, että yksilölliset kielierot ovat välillä suuria, ja esimerkiksi pisimpään Helsingissa asuneet informantit ovatkin yllättäen kaikkein murteellisimpia: he käyttävät lähes systemaattisesti mie : miu -pronominia, ja lähes kaikki heidän spontaaneista paikannimimaininnoistaan ovat virallisia. Toisaalta on kuitenkin osoitettavissa, että mitä pidempään haastateltava on Helsingissä asunut, sitä enemmän hän tietää epävirallisia nimivariantteja, vaikkei niitä spontaanissa puheessa käyttäisikään. Kielen muuttumiseen vaikuttavatkin muuttoikä ja mahdolliset aiemmat asuinpaikat. Toisaalta myös sukulaissuhteet Savonlinnaan ja yleinen kiinnostus vanhaa kotiseutua kohtaan sekä se, millaisessa elinpiirissä henkilö on Helsingissä asuessaan elänyt, voivat vaikuttaa tämän murteellisuuteen tai puhekielisyyteen. Tutkielmassa huomataan myös, ettei informantin oma tietoisuus omasta kielenkäytöstään ole aina niin selkeä. Lisäksi haastattelutilanne vaikuttaa selvästi joidenkin informanttien kieleen. Muuttajien kieli on alati ajankohtainen aihe: esimerkiksi Helsingissä syntyperäisten osuus on jo jonkin aikaa ollut muualta tulleiden osuutta pienempi. Aiemmissa muuttajien kieltä koskevissa tutkimuksissa on keskitytty lähinnä perinteisten äänne- ja muotopiirteiden tutkimukseen, mutta tämä tutkielma avaa hieman uudenlaista näkökulmaa muuttajien kieleen, kun perinteisten piirteiden ohessa tarkastellaan myös paikannimien käyttöä.
  • Hyvönen, Henri (Helsingin yliopisto, 2016)
    Tutkielmassa tarkastellaan miesten syömishäiriötä sairastuneiden omaelämänkerrallisen puheen kautta. Puheesta etsitään merkityksiä, joita sairastuneet antavat syömishäiriölle ja siihen liittyville teoille. Lisäksi kerrotaan, millaisiin elämäntapahtumiin syömishäiriön puhkeamiseen koetaan liittyneen ja miten syömishäiriö on vaikuttanut sairastuneiden myöhempään elämään. Syömishäiriötä käsittelevää puhetta käsitellään kriittisen miestutkimuksen ja queer-tutkimuksen näkökulmista. Tarkoitus on selvittää, millaisiin miehenä olemiseen liittyviin paineisiin syömishäiriöoireilu vastaa ja millaista sukupuolen ja sukupuoli-identiteetin rakentamista syömishäiriössä tapahtuu. Tutkielman ontologinen tausta on Judith Butlerin sukupuolen performatiivisuuden teoriassa, jonka avulla syömishäiriö käsitteellistetään sukupuolta ja henkilön identiteettiä rakentavaksi toiminnaksi, joka ei kuitenkaan ole itse valittua tai sairastuneen hallitsemaa. R. W. Connellin ja James W. Messerschmidtin teoriaa hegemonisesta maskuliinisuudesta on sovellettu miesten keskinäisten sosiaalisten suhteiden ja niissä toteutuvien hierarkioiden käsitteellistämiseen. Tutkimusaineisto koostuu teemahaastatteluista. Niiden analyysimetodina sovelletaan diskurssianalyysiä, jonka avulla puheesta on etsitty syömishäiriöoireiluun liittyviä arvostuksia ja sairautta kuvaavia kiteytyneitä merkityksellistämisen tapoja. Aineisto on kerätty haastattelemalla kuutta syömishäiriöön jossain elämänsä vaiheessa sairastunutta miestä. Tutkimus osoittaa miesten syömishäiriöoireilun liittyvän heidän käsityksiinsä muiden ihmisten arvostamista ominaisuuksista. Sairaus puhkesi tilanteissa, joissa haastateltavat tulivat torjutuksi tai alkoivat pelätä yksinäisyyttä. Osa sairastuneista sai uudenlaisesta syömiskäyttäytymisestä mielihyvää, joka auttoi heitä kestämään sosiaalisissa suhteissa epäonnistumiseen tai sen pelkoon liittyvää ahdistusta. Kaikki tutkimukseen osallistuneet kuvailivat jaksoja, joiden aikana syömishäiriöoireilulla pyrittiin kehittämään ominaisuuksia, joiden myötä heidät kohdattaisiin aikaisemmasta poikkeavalla tavalla. Haastatteluhetkellä syömishäiriöoireilun sävyttämä elämänvaihe nähtiin hukkaan heitettynä aikana, joka olisi pitänyt käyttää toisin. Akuutin sairausjakson aikaiseen toimintaan liittyneet päämäärät eivät toteutuneet siinä muodossa kuin sairastuneet olisivat halunneet.
  • Flittner, Katja (Helsingfors universitet, )
    Syyskuun 1. päivänä 2013 voimaan tulleen kuntalain 2 a §:n mukaan kunnan on yhtiöitettävä sellainen toiminta, joka kilpailee yksityisten toimijoiden kanssa markkinoilla. Lakimuutos pohjautuu Euroopan komission päätökseen 2008/765/EY sekä Euroopan komission kirjeeseen 14/04/2010*D/6678, joissa puututtiin liikelaitosten saamiin kilpailuetuihin mm. kevyempään verokohteluun ja kehotti, että markkinoilla kilpaileva toiminta yhtiöitettäisiin. Yhtiöittäminen aiheuttaa monia verovaikutuksia niin yhtiöittämisprosessin aikana kuin yhtiön ns. juoksevassa toiminnassa yhtiöittämisen jälkeen. Tässä tutkielmassa pohditaan mm. yhtiöittämistapojen valintaa liiketoimintasiirron ja –kaupan välillä sekä yhtiöittämisen aiheuttamia veroseuraamuksia arvonlisä- ja varainsiirtoverotuksessa. Varainsiirtoverotuksessa pohditaan erityistesti kuntalain (626/2013) voimaantulosäännöksen ja varainsiirtoverolain 43 §:n soveltuvuusalojen eroja ja rinnakkaisuutta. Yhtiön juoksevan toiminnan veroseuraamuksia pohdittaessa on suunniteltava mm. yhtiön pääomarakennetta, huomioitava yhtiön tulolähde ja yhtiön ja kunnan välisten oikeustoimien vero-oikeudellinen muotoilu ja hinnoittelu. On myös keskeistä suunnitella, mitä omaisuuseriä kannattaa siirtää yhtiöön ja mitkä kannattaa jättää kunnan omistukseen ja esimerkiksi vuokrata yhtiölle. Omaisuuserien siirron suunnittelulla on merkitystä tuloverotuksessa yhtiön voitollisen toiminnan verotaakan kannalta sekä arvonlisäverotuksessa kiinteistöinvestointien arvonlisäveron tarkistamisen ja kunnille AVL 130 ja 130 a §:ssä tarkoitettujen palautusoikeuksien hyödyntämisessä. Kiinteistöinvestointien tarkistukset sekä kuntapalautusoikeuden menetys ovat usein rahallisesti suuria eriä. Vaikka tutkielma on vero-oikeudellinen, on siinä valtiontukiaspekteja nostettu esiin tarkoituksenmukaisen kokonaiskuvan saavuttamiseksi. Lopuksi tutkielmassa pohditaan myös yhtiöittämistä yleishyödylliseksi yhteisöksi tai keskinäiseksi osakeyhtiöksi.
  • Pöntinen, Saija (Helsingfors universitet, 2015)
    Viranhaltijat hoitavat kunnissa julkista valtaa sisältäviä tehtäviä. Viranhaltijoilla on tiettyjä oikeuksia ja velvollisuuksia, ja näiden oikeuksien toteutumisesta ja asetettujen velvoitteiden laillisuudesta voidaan varmistua oikeusturvakeinojen avulla. Oikeusturva suojaa viranhaltijan asemaa suhteessa työnantajaviranomaiseen ja varmistaa, että viranhaltija voi hoitaa tehtävänsä lainmukaisesti. Oikeusturva on sekä ihmis- että perusoikeus. Tässä tutkimusmenetelmiltään lainopillisessa työssä selvitetään sitä, miten kunnallisen viranhaltijan oikeusturva toteutuu virkasuhteen muutostilanteissa ja miten oikeusturvaa olisi tarvetta kehittää. Tutkimusaineistona ovat lainsäädäntö ja lain esityöt, oikeuskirjallisuus sekä oikeuskäytäntö. Työssä käsitellään sekä ennakollisia että jälkikäteisiä oikeusturvakeinoja, joita viranhaltijoilla on käytössään. Ennakollinen oikeusturva liittyy hallintoasioiden asianmukaiseen käsittelyyn ja viranomaisen menettelyn sääntelyyn, millä voidaan ennakoivasti suojella yksilön oikeuksia ja etuja. Jälkikäteisellä oikeusturvalla tarkoitetaan korjaavia oikeusturvan takeita. Kunnallisen viranhaltijan oikeusturvan toteutumisen kannalta on keskeistä, että hänen asemansa ja se, millä perusteilla siihen voidaan tehdä muutoksia, on määritelty lainsäädännössä riittävän selkeästi ja kattavasti. Sääntely asiaan liittyen on nykyään kuntalaissa (365/1995) ja laissa kunnallisesta viranhaltijasta (viranhaltijalaki, 304/2003). Sääntelyä on mm. viran lakkauttamisesta ja muuttamisesta työsopimussuhteeksi, virantoimitusvelvollisuuden muuttamisesta, viranhaltijan siirrosta toisiin tehtäviin sekä virkasuhteen päättämisestä. Sääntelyä voidaan pitää pääasiassa riittävänä, vaikkakin eräitä tarkentamiskohteita on. Lainsäädännön lisäksi virkaehtosopimuksilla on suuri merkitys viranhaltijoille, sillä viranhaltijoiden palvelussuhde-ehdot määräytyvät pitkälti niiden mukaan. Viranhaltijoiden käytännön työhön vaikuttavat lisäksi työnantajaviranomaisen direktiovallan nojalla antamat määräykset. Riittävät oikeussuojakeinot ovat tärkeitä kaikissa em. muutostilanteissa, joissa vaikutetaan viranhaltijoiden oikeuksiin tai velvollisuuksiin. Kun työnantajaviranomainen tekee viranhaltijoita koskevia hallintopäätöksiä, ennakollista oikeussuojaa antaa se, että työnantajaviranomaisen on noudatettava hyvän hallinnon vaatimuksia ja hallinnon oikeusperiaatteita toiminnassaan. Lisäksi viranhaltijalaissa ja hallintolaissa (434/2003) on asetettu menettelyllisiä velvoitteita, joiden on toteuduttava. Säännösten ja oikeuskäytännön perusteella voidaan arvioida, että viranhaltijan menettelylliset oikeudet, kuten asian selvittäminen, kuuleminen ja päätösten perusteleminen, on turvattu varsin hyvin. Ennakollisen oikeusturvan haasteena on se, ettei hallintolakia sovelleta työn-johdollisiin ratkaisuihin. Viranhaltijan oikeusturvan kannalta olisi perusteltua, että työnantaja noudattaisi näitäkin ratkaisuja tehdessään ainakin hyvää hallintoa ja hallinnon palveluperiaatetta. Jälkikäteisen oikeusturvan kannalta on keskeistä, että viranhaltijaa koskevat hallintopäätökset ovat muutoksenhakukelpoisia ratkaisuja, joista voidaan tehdä oikaisuvaatimus ja kunnallisvalitus muissa kuin virkaehtosopimuksin säännellyissä asioissa. Eräissä tapauksissa on lisäksi käytettävissä hallintoriitaprosessi. Näiden oikeussuojakeinojen avulla viranhaltija saa asiansa kattavasti selvitetyksi ja lainvastaisen päätöksen korjatuksi tai lainmukaisen oikeustilan muutoin palautetuksi. Kehitettävää on lähinnä viranhaltijan asianosaisaseman huomioon ottamisessa kunnallisvalitusta käsiteltäessä. Virkaehtosopimuksia koskevissa asioissa järjestäytyneen virkamiehen jälkikätinen oikeusturva on taattu virkaehtosopimusten mukaisin neuvottelumenettelyin ja viime kädessä työtuomioistuinprosessin kautta. Järjestäytymätön viranhaltija voi käyttää kuntalain mukaista muutoksenhakutietä. Päätöksen lainvastaisuuden perusteella muutoksenhakumahdollisuus on käytettävissä myös järjestäytyneillä viranhaltijoilla. Oikeusturvakeinon valinta voi olla tulkinnanvaraista, mutta toimiva keino on aina käytettävissä. Jälkikäteisen oikeusturvan ongelmat viranhaltija-asioissa liittyvät erityisesti tilanteisiin, joissa on kyseessä työnantajaviranomaisen laiminlyönti tai viranhaltijan laittomaksi arvioima työnjohtomääräys. Muutoksenhakumahdollisuutta ei ole, vaikka vaikutus viranhaltijaan voi olla käytännössä suuri. Erityisesti varoituksen antamisella vaikutetaan tosiasiassa viranhaltijan oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Viranhaltija voi turvautua tällä hetkellä vain hallintokanteluun, joka ei ole asiassa riittävän tehokas oikeusturvakeino. Viranhaltijan oikeusturvaa olisi tältä osin tarvetta parantaa.