Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 11303-11322 of 24408
  • Pomoell, Jens (Helsingin yliopisto, 2012)
    Solar eruptions are a consequence of the complex dynamics occurring in the tenuous, hot magnetized plasma that characterizes the solar corona. From a socio-economic viewpoint, solar eruptions can be argued to be the most important manifestation of the magnetic activity of the Sun due to their role as the main drivers of space weather, i.e., conditions in space that can have an adverse impact on space- as well as ground-based technologies such as telecommunication, electric power systems and satellite navigation. The launch of new space-based solar observatories during the past two decades has resulted in a dramatic improvement of the instrumentation monitoring the inner heliosphere. In spite of the advances in the observational capabilities, the physics of the solar eruptions as well as the nature of the various transient large-scale coronal phenomena observationally associated with the eruptions remain elusive. Constructing models capable of simulating the coronal and heliospheric dynamics is a viable path for gaining a more complete understanding of these phenomena. This thesis is concerned with developing a simulation tool based on the magnetohydrodynamic (MHD) description of plasmas and employing it for studying the characteristics of large-scale waves and shocks launched into the solar corona by the lift-off of a solar eruption such as a coronal mass ejection (CME). A particular focus is on discussing the role of large-amplitude waves in producing transient phenomena such as EIT waves and solar energetic particle (SEP) events that are known to appear in conjunction with CMEs. A suite of MHD models of the solar corona are constructed that allow the study of the coronal dynamics in varying environments at several stages of the eruption. For this purpose, novel robust numerical methods for solving the equations of magnetohydrodynamics in orthogonal curvilinear geometries in multiple dimensions are derived, forming the basis of the numerical simulation tool developed for the thesis. The results show that a dynamically intricate global shock front degenerating to a fast-mode MHD wave towards the surface of the Sun is an essential and natural part of the eruption complex that plays a key role in the generation of eruption-related transient phenomena. For instance, the close resemblance between the on-disk signatures produced by the fast-mode wave and EIT waves suggest a wave interpretation of the latter. The simulations also reveal that a highly non-trivial evolution of the shock properties on coronal field lines occurs even for simple coronal conditions, highlighting the need for more sophisticated models of particle acceleration than generally used so far. The results of the thesis are of particular importance for the continuing efforts to construct reliable physics-based models of the inner heliosphere for use in space weather applications.
  • Mäkelä, Anne (1995)
    Työn tarkoituksena oli kartoittaa mahahaavojen esiintymistä aikuisilla hevosilla Suomessa.Työn kliininen osuus suoritettiin kevään 1994 aikana Eläinlääketieteellisellä korkeakoululla marraskuussa 1994 Ypäjän Hevosopistolla. Ennen tähystystä hevosista otettiin tarkka anamneesi ja hevoset tutkittiin kliinisesti ja rektalisoitiin. Tähystykseen käytettiin kolme metriä pitkää Olympus-merkkistä videoendoskooppia. Tutkimukseen osallistui 29 hevosta, joista 14:llä oli mahahaava. Haavautumia esiintyi kaiken ikäisillä hevosilla. Suurin mahahaavafrekvenssi oli 4-7 vuotiailla hevosilla. Lämminveriravureilla oli huomattavasti enemmän haavautumia kuin suomenhevosilla ja puoliveri-ratsuilla. Ruunilla taas oli tammoja ja oriita vähemmän haavautumia. Tutkimusmateriaalissa yleisimmät mahahaavaoireet olivat kilpailustressi, ripuli ja toistuvat koliikit. Muita oireita olivat ruokahaluttomuus, huonokuntoisuus ja laihuus. Kahdella hevosella oli aikaisemmin todettu ahtauma ruokatorvessa - näistä toisella oli mahahaava. 29 tutkimus hevosesta vain yksi oli kliinisesti oireeton. Kipulääkityksen ja ruokinnan aiheuttamia mahahaavoja ei tutkimuksessa todettu. 12 hevosella oli haavautuma rauhasettomassa esophagus-osassa ja viidellä rauhasosassa. Rauhashaavautumista neljä oli pylorusalueella. Rauhasalueen haavautumat ovatkin todennäköisesti alidiagnosoituja, koska pyloruksen tähystys ei onnistu kaikilla hevosilla. Puolet haavautumista oli akuutteja ja verestäviä - puolet paranemassa olevia tai kroonisia ja keratisoituneita. Biopsia otettiin 24 hevoselta sekä rauhasettomalta että rauhaseiliseltä limakalvolta. Mahalaukusta saadut biopsiat ovat yleensä hyvin pinnallisia. Täten histologiset löydökset tukevat mahahaavadiagnoosia, mutta negatiivinen tulos ei poissulje mahahaavan mahdollisuutta. Mikroskooppisesti mahahaava diagnosoitiin neljällä hevosella.
  • Karjalainen, Mari (1997)
    Tutkimuksessa määritettiin kliinisesti terveiden ja mahasuolikanavan oireita potevien koirien helikobakteeri (HLO)-infektion aste, mahalaukun limakalvon histologinen kuva sekä tutkittiin HLO-infektion asteen ja histologisen kuvan välistä yhteyttä. Materiaalina oli 19 oireetonta lemmikkikoiraa ja 23 EKK:n eläinsairaalan potilasta, joilla oli esiintynyt mahasuolikanavan oireita. Koirilta otettiin mahalaukun limakalvolta endoskopiassa harjanäyte sekä biopsianäytteet ureaasitestiin, histologiseen tutkimukseen, viljelyyn ja elektronimikroskooppiseen tutkimukseen. Helikobakteereita todettiin histologisesti kaikilla oireettomilla koirilla (100 %) ja 91,3:%:lla oireellisista koirista. Ureaasitesti tehtiin 39 koiralta ja harjanäyte tutkittiin yhteensä 22 koiralta. Niillä löydettiin kaikki positiiviset ja negatiiviset, kun todellisena tuloksena pidettiin histologisesti todettua HLO-infektiota. Harjanäytteessä todettu helikobakteerien määrä ei aina vastannut histologisesti todettua HLO-infektion astetta. Mahalaukun eri alueiden kesken todettiin tilastollisesti eroja HLO-infektion asteessa: antrurnissa helikobakteereita esiintyi vähiten..HLO-infektion aste ei tilastollisesti poikennut oireettomien ja oireellisten ryhmien välillä (p =0,10). Histologinen kuva poikkesi ryhmien välillä yksittäisten tulehdusparametrien suhteen siten, että lymfosyyttiaggregaatteja (p < 0,01) ja eosinofiilejä (p = 0,03) oli lievästi enemmän oireellisillakuin oireettomilla koirilla. Diagnostisia löydöksiä ei esiintynyt 58 %:lla oireettomista ja 34 %:lla oireellisista koirista. Yleisin diagnostinen löydös oli lievä krooninen gastriitti, joka todettiin yhteensä 11 koiralla. HLO-infektion asteen ja tulehdusmuutosten välillä ei todettu korrelaatiota.
  • Hautamäki, Lotta (2006)
    Tutkielma tarkastelee masentuneille suunnattuja valistustekstejä eli painettuina julkaistuja potilasoppaita sekä masennusta käsitteleviä Internet-sivustoja. Työn näkökulmana on Michel Foucault’n innoittamana genealoginen tutkimusote. Masennus ymmärretään tutkielmassa, Ian Hackingin ajatuksia mukaillen, inhimillistä käyttäytymistä, tuntemista ja toimintaa kuvaavaksi diagnostiseksi kategoriaksi, jonka syntymiseen ovat vaikuttaneet erilaiset ihmistieteelliset järkeilytyylit. Tutkielmassa lähestytään masennusta yhtäältä osana sellaista elämäntavallista tilannetta, jossa monenlaiset onnellisuuden puutteeseen viittaavat tuntemukset on alettu nähdä olemukseltaan hoidettavissa olevina mielenterveyden häiriöinä. Toisaalta masennus nähdään tutkielmassa hyvinvointiyhteiskunnan kansanterveysongelmana, joka aiheuttaa niin mittaamatonta inhimillistä kärsimystä kuin mitattavia kuluja kansantaloudelle. Masennus nykyisyydessä asetetaan omaa historiaansa vasten ja osoitetaan, miten masennus muotoutuu sitä jäsentävissä tietomuodoissa ja ymmärryksissä sekä hyvinvointiyhteiskunnan ennaltaehkäisevän kansanterveystyön kontekstissa. Tutkimusasetelma pohjautuu käytäntöjen ja ongelmanasettelujen tarkastelulle valistusteksteissä ja metodinen tutkimuskysymys rakentuu nelitahoiseksi: Lähtökohtana on kysymys valistustekstien tavasta esittää masennuksen olemus. Masennuksen olemuksesta päädytään kysymään miten valistustekstit antavat välineitä muodostaa suhde masennukseen, tunnistaa ja tarkkailla omia oireita. Tämä taas johdattaa tarkastelemaan valistustekstien itsestä huolehtimisen tietoja ja taitoja. Lopulta nämä kokoava kysymys koskettelee valistuksen päämäärää, masennuksen kokemusta ja onnellista tai hyvää elämää. Masennusvalistus näyttäytyy teksteissä kansanterveystyön ennaltaehkäisevinä pyrintöinä, jotka pikkuhiljaa lähentyvät yksittäisiä riskiryhmiä – etenkin naisia, lapsia, nuoria ja iäkkäitä – ja lopulta yksittäistä yksilöä. Terveysriski siirtyy yksilön riskiksi ja masennuksen ennaltaehkäisy liittyy ennen kaikkea yksilön terveyskäyttäytymiseen ja elämäntapaan. Masennuksesta tulee valistusteksteissä henkilökohtainen oman elämän hallinnan ongelma. Valistus tarjoaa monenlaisia masennuksen tunnistamisen ja tarkkailun taitoja, ne välittävät kykyjä tunnistaa masennus itsessään. Nämä tunnistamisen ja tarkkailun taidot luovat teksteissä maaperää myös oman elämän haltuunotolle. Valistusteksteissä muodostuu kokonainen eettisen työn ohjeisto, jolla itseään voi työstää onnelliseksi ja välttää masennuksen mahdollisuus.
  • Hautamäki, Lotta (Helsingin yliopisto, 2006)
    Tutkielma tarkastelee masentuneille suunnattuja valistustekstejä eli painettuina julkaistuja potilasoppaita sekä masennusta käsitteleviä Internet-sivustoja. Työn näkökulmana on Michel Foucault'n innoittamana genealoginen tutkimusote. Masennus ymmärretään tutkielmassa, Ian Hackingin ajatuksia mukaillen, inhimillistä käyttäytymistä, tuntemista ja toimintaa kuvaavaksi diagnostiseksi kategoriaksi, jonka syntymiseen ovat vaikuttaneet erilaiset ihmistieteelliset järkeilytyylit. Tutkielmassa lähestytään masennusta yhtäältä osana sellaista elämäntavallista tilannetta, jossa monenlaiset onnellisuuden puutteeseen viittaavat tuntemukset on alettu nähdä olemukseltaan hoidettavissa olevina mielenterveyden häiriöinä. Toisaalta masennus nähdään tutkielmassa hyvinvointiyhteiskunnan kansanterveysongelmana, joka aiheuttaa niin mittaamatonta inhimillistä kärsimystä kuin mitattavia kuluja kansantaloudelle. Masennus nykyisyydessä asetetaan omaa historiaansa vasten ja osoitetaan, miten masennus muotoutuu sitä jäsentävissä tietomuodoissa ja ymmärryksissä sekä hyvinvointiyhteiskunnan ennaltaehkäisevän kansanterveystyön kontekstissa. Tutkimusasetelma pohjautuu käytäntöjen ja ongelmanasettelujen tarkastelulle valistusteksteissä ja metodiset tutkimuskysymys rakentuu nelitahoiseksi: lähtökohtana on kysymys valistustekstien tavasta esittää masennuksen olemus. Masennuksen olemuksesta päädytään kysymään miten valistustekstit antavat välineitä muodostaa suhde masennukseen, tunnistaa ja tarkkailla omia oireita. Tämä taas johdattaa tarkastelemaan valistustekstien itsestä huolehtimisen tietoja ja taitoja. Lopulta nämä kokoava kysymys koskettelee valistuksen päämäärää, masennuksen kokemusta ja onnellista tai hyvää elämää. Masennusvalistus näyttäytyy teksteissä kansanterveystyön ennaltaehkäisevinä pyrintöinä, jotka pikkuhiljaa lähentyvät yksittäisiä riskiryhmiä - etenkin naisia, lapsia, nuoria ja iäkkäitä - ja lopulta yksittäistä yksilöä. Terveysriski siirtyy yksilön riskiksi ja masennuksen ennaltaehkäisy liittyy ennen kaikkea yksilön terveyskäyttäytymiseen ja elämäntapaan. Masennuksesta tulee valistusteksteissä henkilökohtainen oman elämän hallinnan ongelma. Valistus tarjoaa monenlaisia masennuksen tunnistamisen ja tarkkailun taitoja, ne välittävät kykyjä tunnistaa masennus itsessään. Nämä tunnistamisen ja tarkkailun taidot luovat teksteissä maaperää myös oman elämän haltuunotolle ja valistusteksteissä muodostuu kokonainen eettisen työn ohjeisto, jolla itseään voi työstää onnelliseksi ja välttää masennuksen mahdollisuus.
  • Sternberg, Synnöve (2004)
    Tutkielman tavoitteena on kuvata suomalaisissa setlementeissä tehtävää yhteisötyötä empiirisen kysely- ja haastatteluaineiston perusteella. Tarkoituksena on saattaa teoria ja käytäntö vuoropuheluun keskenään, nostaa esiin muutamia esimerkkejä yhteisötyön työkäytännöistä sekä etsiä eroavaisuuksia tai yhtymäkohtia meneillään olevaan yhteisökeskusteluun. Tutkimusote liittyy sosiaalipedagogisessa työssä usein käytettyyn tutkimukselliseen otteeseen, jossa yritetään ymmärtää sosiaaliseen toimintakykyyn ja voimavarojen vahvistamiseen liittyviä kysymyksiä. Tutkimusotteesta löytyy etnografisia piirteitä mm. siinä, että tarkoituksena on kuvata erilaisia toiminnallisia käytäntöjä sekä hahmottaa niiden kytkentöjä ja kokonaisuutta. Yhteisöä lähestytään ensisijaisesti interaktionistisen yhteisötutkimuksen näkökulmasta. Lisäksi sivutaan alueellista yhteisötutkimusta. Yhteisömääritelmiin liittyy vahvasti myös yhteenkuuluvuuden tunne. Tutkimus painottuu lähiyhteisöihin, jotka liittyvät osallisten ja toimijoiden arkielämään. Lähestyn teemaa sekä työntekijöiden, että asiakkaiden ja toimijoiden näkökulmasta. Empiirinen aineiston keruu tapahtui vaiheittain lomakekyselyä ja fokusryhmähaastatteluja hyväksi käyttäen. Sitä täydennettiin havainnoimalla tutkittavien yhteisöjen toimintaa sekä perehtymällä niiden tuottamaan kirjalliseen materiaaliin. Lomakekyselyaineiston tarkoituksena on antaa yleiskuva setlementeissä tehtävästä yhteisöllisestä työstä ja siihen liittyvien käsitteiden ymmärtämisestä. Tietoa syvennetään tekemällä syvyyssukellus kolmeen setlementtiin, jotka valittiin harkinnanvaraisesti. Valintakriteerinä oli erilaisuus. Yhdessä valituista kohteista tehdään monikulttuurista yhteisötyötä, yhdessä yhteisöllisyys painottuu elämänhallintaa edistävään lähiötyöhön ja yhdessä vapaaehtoistyön ja lähiötyön risteytykseen. Yhteisöllisyys merkitsee setlementtityöntekijöille ja setlementeissä toimiville asiakkaille ja toimijoille ensisijaisesti liittymistä ja vuorovaikutusta toisten ihmisten kanssa. Avoin, arvostava, mahdollistava ja tilaa antava toiminta on tärkeää, samoin kuin yhdessä tekeminen. Esiin nousivat selvästi yhteisöllisyyden positiiviset merkitykset. Näyttää siltä, että tärkein yksilöitä voimaannuttava asia on ihmisarvoinen kohtaaminen. Yhteisöä tarvitaan siihen, että ihmiset tulevat kohdatuksi ihmisenä ja saavat mahdollisuuden tulla näkyviksi. Oleellista on kuitenkin se, että nämä yhteisöt ovat riittävän löysiä. Yhteisöllistäminen ei kuitenkaan ole ratkaisu kaikkiin yhteiskunnallisiin ongelmiin. On kysyttävä onko nyky–yhteisöllisyys sellaista, jonka varaan vastuuta voidaan rakentaa ja onko sellaiseen yhteisöllisyyteen pyrkiminen edes viisasta. Kolmannen sektorin on myös vakavasti pohdittava, kuinka pitkälle se onnistuneiden yhteisökokemusten innoittamana suostuu julkisen sektorin palvelujen korvaamiseen yhteisöllistämällä asukkaita ja asiakkaita. Kansalaisten omaehtoinen aktiivisuus on tärkeää, mutta sen rinnalle tarvitaan julkista sektoria. Oleellisinta yhteisötyössä näyttää olevan se, kenen ehdoilla toimitaan ja kuka sitä tekee, onko se ihmisten omaa toimintaa vai työntekijöiden valmiiksi organisoimaa toimintaa. Pienempi merkitys on sillä, minkälaisia menetelmiä käytetään. Yhteisöllisyyttä ei voi määrätä syntymään ylhäältä päin, mutta sitä edistäviä toimintamalleja voidaan kehittää.
  • Ohisalo, Maria (2011)
    Suomi on ollut Euroopan unionin jäsen vuodesta 1995 lähtien. Tuona aikana maamme on osallistunut neljiin Euroopan parlamentin vaaleihin vuosina 1996, 1999, 2004 ja 2009. Kussakin vaalissa kahdeksan Suomen suurinta puoluetta on julkaissut eurovaaliohjelman, joihin on tiivistetty puolueiden tärkeimmät eurooppapoliittiset kannat. Tutkielma selvittää, kuinka EU-tasolla jatkuvasti suositummiksi teemoiksi nousevat, nykyään ”sosiaalisen Euroopan” (aiemmin sosiaalinen ulottuvuus tai malli) käsitteeseen kytkeytyvät näkemykset ovat olleet esillä suurimpien suomalaisten puolueiden eurovaaliohjelmissa ja mitä puolueet ovat käsitettä käyttäessään sillä tarkoittaneet. Tutkimuksen aineistona toimivat puolueiden eurovaaliohjelmat vuosilta 1996–2009 ja aineistoa täydentävät haastatteluin kerätyt asiantuntijalausunnot liittyen puolueiden suhtautumiseen sosiaalista Eurooppaa kohtaan. Tutkimusmenetelmänä on käytetty teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä, jossa taustalla vaikuttaa niin koti- kuin ulkomainenkin teoreettinen tutkimus Euroopan unionin sosiaalipolitiikasta, mutta jossa aikaisemman tiedon merkitys ei ole teoriaa testaava, vaan ennen kaikkea uusia ajatuksia luova. Tutkimus hahmottaa suomalaisten puolueiden EU-tasoisen sosiaalipolitiikan ajattelua ja selventää sosiaalisen Euroopan käsitettä poliittisissa puheissa esiintyvänä iskusanana. Sosiaalisen Euroopan käsite on laaja ja väljä, sisältäen eri politiikkoja ihmisen elinkaaren lapsuudesta vanhuuteen asti. Vaaliohjelmien perusteella käsite rajautuu pääasiassa työelämään liittyvään puheeseen ja muut sosiaalisen Euroopan teemat, kuten koulutuspolitiikka tai tasaarvokysymykset esiintyvät ohjelmissa mainintojen tasolla. Tutkielmassa esitellyt puolueiden EU-tasoiset sosiaalipoliittiset näkemykset ovat muuttuneet ajallisesti Suomen EU-jäsenyyden aikana ratkaisevasti vasta vuoden 2009 eurovaaleissa, joissa sosiaalisen Euroopan teemat olivat läsnä edeltäneitä vaaleja vahvemmin. Puolueet eroavat toisistaan selvimmin siinä, kuinka halukkaita ne ovat olleet sosiaalista Eurooppaa edistämään ja toisaalta, mille ihmisryhmille kunkin puolueen sosiaalinen Eurooppa on ollut inklusoiva. Suomalaisten puolueiden vaaliohjelmista oli löydettävissä paljon sisäisiä samankaltaisuuksia ja pääasiassa puolueiden näkemys sosiaalisesta Euroopasta esittäytyi tasapainoiluna kahden pohdinnan välillä: kaikki puolueet kannattivat suomalaisen hyvinvointivaltion säilyttämistä ja tukemista, lisäksi puolueet olivat joko myöntyväisiä tai vastustivat lähtemistä mukaan eurooppalaisen sosiaalipolitiikan standardien harmonisointiin. Näin ollen EU:n toimivallan kasvattamista sosiaalipolitiikan alueella tietyissä rajoissa kannatettiin tai vieroksuttiin. Sosiaalinen Eurooppa voi tarkoittaa yhtäältä kaikkia niitä politiikan aloja ja käytännön toimia niihin liittyen, joita tässä tutkielmassa on esitetty, mutta toisaalta sen voidaan myös nähdä olevan suurempi ideologinen siirtymä kohti sosiaalisempaa Euroopan unionia, jossa talouden lainalaisuuksien ohella inhimillinen näkökulma kulkee vahvasti mukana kaikessa unionin politiikassa. Tällöin sosiaalisen Euroopan käsite on ennemmin puheen kuin käytännön tasoinen eurooppalaista yhtenäisyyttä rakentamaan pyrkivä käsite.
  • Härmä, Milla (2008)
    Tutkielmani käsittelee Maurice Blanchot'n (1907–2003), ranskalaisen kirjailijan, kirjallisuusteoreetikon ja filosofin ajatuksia kielestä ja kirjallisuudesta. Olen tutkielmassa selvittänyt, mitkä ovat Blanchot’n ajattelun peruslähtökohdat; mitä kielen väkivalta Blanchot'lla tarkoittaa ja miten Blanchot etsii vähemmän väkivaltaisen kielen eli kirjallisuuden kielen mahdollisuutta. Blanchot on rajojen rikkomisen ajattelija: hänen pyrkimyksensä on tuoda kirjallisuus filosofian alueelle ja päinvastoin. Selvitän tutkielmassa Blanchot'n ajattelun filosofista taustaa, tärkeimpinä Blanchot'hon vaikuttaneina ajattelijoina olen nostanut esiin Hegelin, Heideggerin ja Levinasin. Blanchot’n kirjallisuutta koskevat ajatukset haastavat pohtimaan kirjallisuuden ja filosofian välistä rajankäyntiä sekä lopulta pohtimaan kirjallisuuden merkitystä, jonka väitän olevan sen mahdollisuuden ilmaista jotakin sellaista, mitä käsitteellistävä kieli ei kykene ilmaisemaan. Kirjallisuuden merkitys perustuu lopulta sen mahdollisuuteen selittämättömän ja mahdottoman ilmentäjänä. Lähestyn tutkielmassani mahdottoman käsitettä Blanchot'lla paradigmaattisen esimerkin eli kuoleman kautta. Kuolema ja kirjallisuus ovat Blanchot'lla analogisessa suhteessa toisiinsa, ja tätä suhdetta pyrin tutkielmassani selvittämään. Keskityn tutkielmassani kahteen päälähteeseen, jotka koskevat kirjallisuutta ja kirjallisuuden mahdollisuutta Blanchot'lla. Ensimmäinen niistä on essee ”Kirjallisuus ja oikeus kuolemaan” vuodelta 1949. Esseen lähtökohta on hegeliläisen käsitteellistämisen ymmärtäminen ”murhana”: käsitteellistämisen ja nimeämisen mahdollisuus on samalla asian poissaolon mahdollisuus. Myöntäessään kielen lähtökohtaisesti väkivaltaisen luonteen, Blanchot pitää siitä samaan aikaan kiinni kommunikaation ainoana mahdollisuutena. Essee myös esittää tärkeän ajatuksen kirjallisuuden persoonattomuudesta, kielen mahdollisuudesta olla olemassa subjektista, lukijasta tai kirjoittajasta huolimatta. Toinen päälähteeni on vuonna 1955 julkaistu teos Kirjallinen avaruus. Kirjallisessa avaruudessa Blanchot ei lähesty kirjallisuutta niinkään teoksena (”hauta”) tai tekona (”murha”), vaan painottaa kokemusta teoksen ja teon mahdottomuudesta. Avainsanaksi nousee mahdottoman kokemus. Tärkeimmät Blanchot -lähteeni ovat 40- ja 50-luvun taitteesta, tuona aikakautena Blanchot vaikutti merkittävästi sodan jälkeiseen ranskalaiseen fenomenologiseen keskusteluun kielen ja ajattelun suhteista. Blanchot'n lisäksi tutkielma sisältää lähdemateriaalia Blanchot'hon vaikuttaneilta filosofeilta, etupäässä Heideggerilta ja Levinasilta.
  • Jääskeläinen, Sanna (2002)
    Tutkielmassa on tarkasteltu Suomen ensimmäisen naispresidentin Tarja Halosen imagon rakentumista iltapäivälehdissä. Tutkielmassa on analysoitu, mitä ja miten iltapäivälehdet ovat presidentistä kirjoittaneet ja millaista kuvaa populaaria journalismia edustavat iltapäivälehdet ovat hänestä rakentaneet. Teoriaosuudessa lähtökohtana on poliittisen viestinnän muutostrendien ja niiden merkityksen pohtiminen (Habermas 1989, Fiske 1992, van Zoonen 1998, Isotalus 1998). Olennaista poliittisen viestinnän muutoksessa on mediassa rakentuvien imagoiden painoarvon kasvu (Karvonen 1999, Uimonen 1992, 1996) sekä yksityisen ja julkisen välisen rajan muuttuminen (van Zoonen 1998a). Tarkasteltaessa poliittisen naisjohtajan näyttäytymistä politiikan maskuliinisella alueella, myös sukupuoleen perustuva, muutoksessa oleva jaottelu yksityisen ja julkisen välillä on olennainen (Lovenduski 1996, Kuusipalo 1999, van Zoonen 2000). Tutkielman empiirinen osuus koostuu kahdesta osasta, sisältöluokittelusta ja analyysistä. Aineiston kuvailemiseksi Tarja Halosta koskevat iltapäivälehtien juttukokonaisuudet (213 kpl) luokiteltiin kokonsa ja sisältönsä perusteella. Analyysissä Halosen näyttäytymistä on tarkasteltu kolmen aineistoon perustuvan kehyksen pohjalta(Väliverronen 1995, 1996; Karvonen 2000). Iltapäivälehdet tarjoavat Tarja Halosen imagon rakentumiseen hyvin positiivisia rakennusaineita. Hänet esitetään presidentti-instituution uudistajana ja pätevänä valtionjohtajana. Iltapäivälehtien jutuissa korostui odotetusti Halosen persoonallisuus, joka myös rakentui vahvasti positiivisena. Halonen esitettiin lämpimänä, mutkattomana ja huumorintajuisena, mutta työasioissa myös tiukkana ja jämptinä. Halosen sukupuoli rakentui toisaalta suhteessa toisiin naisiin ja toisaalta politiikan maskuliinisuuteen. Halonen esitettiin asiapitoisissa jutuissa asiantuntijana, jonka sukupuolta ei noteerattu. Hänet esitettiin stereotyyppisestä naisesta eroavana ja politiikan maskuliiniseen ympäristöön mainiosti sopeutuvana, mutta ei kuitenkaan maskuliinisena. Iltapäivälehdissä rakennettiin presidentti Halosesta kansallista ja kansainvälistä keulakuvaa, jonka esitetään toimivan tienraivaajana muiden naisten edellä.
  • Heikintalo, Noora (2012)
    Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia uusia ominaisuuksia emmentaljuustolle voidaan saada, kun maito homogenoidaan ja altistetaan lipolyysille. Tutkimusjuustot (H0, H50 ja H100) valmistettiin maidoista, joiden homogenointipaineina käytettiin 0, 50 ja 100 bar ja lisäksi valmistettiin kontrollijuusto homogenoimattomasta maidosta. Juustoja kypsytettiin kolme kuukautta. Homogenoinnissa maidon rasvapallosten koko pienenee ja tämän fysikaalisen muutoksen vuoksi maidon luontainen lipoproteiinilipaasi voi helpommin pilkkoa maitorasvan triglyseridejä. Maidon triglyseridien entsymaattisessa hajoamisessa eli lipolyysissä vapautuu vapaita rasvahappoja. Emmentaljuustojen aistittavaa laatua tutkittiin perinteisen yleisen kuvailevan menetelmän ja uudenaikaisen aistimusten hallitsevuuden mittausmenetelmän (TDS) avulla. Lisäksi juustoista määritettiin kemiallinen koostumus (kosteus-, suola-, rasva- ja proteiinipitoisuus). Maidoista, joista juustot valmistettiin, määritettiin rasvahappoluku eli vapaiden rasvahappojen määrä ja fluorometrisellä menetelmällä lipaasiaktiivisuus. H50- ja H100-juustot erosivat ominaisuuksiltaan eniten kontrollijuustosta, kun taas H0-juusto oli ominaisuuksiltaan kontrollijuuston kaltainen. Aistinvaraisilta ominaisuuksiltaan juustot erosivat toisistaan eniten rakenneominaisuuksien perusteella. Kontrolli- ja H0-juustot arvioitiin joustaviksi ja H50- ja H100-juustot mureneviksi, rasvaisiksi ja tahmaisiksi. Juuston maku muuttui maidon homogenoinnista aiheutuvan lipolyysin seurauksesta voimakkaaksi, suolaiseksi ja happamaksi. Hajuominaisuudet eivät erotelleet juustoja. Maidon homogenointi (50 ja 100 bar) lisäsi juuston kosteus- ja suolapitoisuutta ja pienensi proteiinipitoisuutta. Rasvapitoisuuden erot näytteiden välillä olivat pieniä. Homogenointi altisti maitorasvan triglyseridejä lipolyysille, minkä seurauksena maidon rasvahappoluku kasvoi. Toisaalta homogenointi (50 ja 100 bar) pienensi maidon lipoproteiinilipaasin aktiivisuutta. Jäljelle jäänyt lipoproteiinilipaasin aktiivisuus riitti kuitenkin lähes kaksinkertaistamaan vapaiden rasvahappojen määrän homogenoidussa maidossa. Maidon homogenointi osana juustonvalmistusta mahdollisti erityisesti erilaisten rakenneominaisuuksien saamisen juustoon. Erilaisia rakenneominaisuuksia voidaan hyödyntää uusien juustotyyppien kehittelyssä.
  • Länsimäki, Maija-Liisa (1970)
  • Arminen, Antti (2008)
    Suomen maatalous on elänyt voimakasta murrosta EUjäsenyyden ajan. Maidontuotantoon rakennekehitys on heijastunut erityisen voimakkaasti. Lähes kolme maitotilaa viidestä on lopettanut maidontuotannon ja tilalukumäärän laskeva kehitys on selviö koko Suomessa. Vastaavasti jatkavien maitotilojen karjakoko kasvaa kaikilla tukialueilla, mutta kehityksen nopeudessa on havaittavissa tukialueiden välistä hajontaa. Maidontuotanto on Suomessa edelleenkin kiistatta merkittävin tuotantomuoto, ja merkittävyyttä alleviivaa maitotuottajien sijoittuminen läpi maan Hangosta Nuorgamiin. Maitotilojen panos on edelleen erittäin merkittävä niin paikallistalouksille, maaseudulle kuin koko maatalouselinkeinollekin. Maan jakautuminen kahden päätukialueen kesken etelään ja pohjoiseen on EUajan suuri paradoksi. Tutkimuksessa pyritään selvittämään, kuinka kansallisen tukijärjestelmän tavoitteet maatalouden toimintaedellytyksien turvaamisesta eri tuotantosuunnissa ja alueilla toteutuvat maidontuotannossa. Onko alueiden välisten tukitasojen määrittelyssä poliittisten reunaehtojen puristuksessa päästy tasapainoiseen ratkaisuun, joka ottaa huomioon alueiden luontaiset tuotantomahdollisuudet? Pohjoisen tuen järjestelmässä tuenalaisen tuotannon määrä on tiukasti sidottu ennen jäsenyyttä vallinneeseen tilanteeseen. Vastaavasti artiklan 141 perusteella saatu maksuvaltuutus on eriyttänyt maidon tukitasot Eteläja PohjoisSuomen välillä. Maidon tuotantotuella ei tämän tutkimuksen perusteella ollut suoraa vaikutusta maidontuotannon kehittymiseen vuosien 1997 ja 2006 välillä, vaikka tukiero ABja C1alueiden välillä on kasvanut vuoden 2002 2,8 sentistä 4,4 senttiin per litra vuonna 2006. Tulevina vuosina tukien erilaistumiskehitys tulee edelleen jatkumaan, ja tulokset saattaisivatkin olla muutaman vuoden kuluttua erilaiset. Tulosten mukaan Aalueen maidontuotannon kehitys näyttää olleen muita tukialueita heikompaa vuodesta 2004 alkaen. Myös Balueen kehitys näyttäytyy heikompana. Muita alueita vahvempaa maidontuotannon kehitys oli erityisesti C2alueella. Tilastollisen tarkastelun huomioita vahvistaa tuettujen navettainvestointien sijoittuminen: 81 prosenttia investoinneista kohdistui Ctukialueen hankkeisiin. Lypsylehmien lukumäärän kasvu on ollut keskimäärin nopeinta C2alueella vuodesta 2004 alkaen. Muuta maata hitaampaa lehmien vähentyminen on ollut alueilla C2 pohjoinen ja C3. Tulosten valossa maitotilojen suhteellisella osuudella kaikista maatiloista on lisäksi positiivinen vaikutus lehmien lukumäärän kehitykseen. Tämä tukee hypoteesia maitotalouden keskittymisestä jo ennestään maitotalousvaltaisiin kuntiin. Tulos työttömyysasteen negatiivisesta vaikutuksesta lypsylehmien lukumäärän muutokseen on myös odotusten mukainen: mikäli vaihtoehtoisia elinkeinoja maitotilan pitämiselle on vähän tai riski työttömyydestä on suuri, on todennäköisempää, että tilaa jatketaan ja ehkä myös kehitetään investoimalla ja kasvattamalla lypsylehmien lukumäärää. Maitokiintiöiden kaupassa on havaittavissa selvä siirtymä Calueelle. ABalueella kiintiöiden tarjonta on ylittänyt kysynnän jo useiden vuosien ajan. Vastaavasti kiintiöiden vahvasta kysynnästä on seurannut Ctukialueella pohjoisen tuen pääomittuminen kiintiöiden hintaan tuottajien välisissä kiintiökaupoissa.
  • Myyrä, Sami (Helsingin yliopisto, 1999)
  • Temmes, Esa (2011)
    Tutkielman tarkoituksena on rakentaa malli, jolla voidaan arvioida maitotilan toimintaa monipuolisesti ravinnehuuhtouman kannalta. Tavoitteena on ennen muuta analyyttinen tarkastelu siten, että kuitenkin huomioiden maidontuotannon ominaispiirteet, keskeisinä esimerkkeinä ravinnon, maidontuotannon ja lannan ominaisuuksien väliset riippuvuudet. Analyysissa tarkastellaan tilanomistajan yksityisen hyödynmaksimoinnin ja yhteiskunnan tavoitteiden eroavaisuutta. Lisäksi johdetaan optimaaliset ohjauskeinot ja arvioidaan eräiden yksinkertaisten ohjauskeinojen vaikuttavuutta. Mallin analysoinnin perusteella yksityinen ja yhteiskunnallinen optimiratkaisu eroavat toisistaan kaikkien päätösmuuttujien osalta. Ei voida kuitenkaan yleispätevästi sanoa muutosten merkittävyyttä tai suuntaa ottamatta kantaa mallin funktiomuotoihin ja parametriarvoihin. Optimaaliset ohjauskeinot tulisi asettaa keinolannoitteen ja lannan levitykselle, väkirehuruokinnalle ja säilörehun viljelylle, mutta ei eläinten määrälle. Toisaalta optimaaliset ohjauskeinot ovat hyvin monimutkaisia. Tarkasteltujen yksinkertaisempien ohjauskeinojen vaikuttavuutta ei voida tarkasti arvioida analyyttisella tasolla. Numeeristen tulosten perusteella yhteiskunnallisessa optimissa eläinmäärä olisi hieman yksityistä optimia pienempi, väkirehun käyttö vähäisempää, enemmän peltoa allokoitaisiin säilörehun viljelyyn ja lannoitustasot olisivat kautta linjan hieman pienemmät. Lannanlevitykset eroavat etäisyyden suhteen: molemmissa tapauksissa lannanlevityksen intensiteetti kasvaa kohti tilan keskusta kuljettaessa, mutta yksityisessä optimissa lähimmälle pellolle dumpataan kaikki ylimääräinen lanta, kun taas yhteiskunnallisessa optimissa lanta levitetään tasaisemmin eri pelloille. Ero kokonaishyvinvoinnissa jää pieneksi, mutta eläinmäärän kasvu kärjistäisi lannan dumppauksen aiheuttamia huuhtoumahaittoja. Yksinkertaisista ohjauskeinoista lannoitusrajoitus sekä ravinne- ja keinolannoitevero osoittautuivat kohtalaisen käyttökelpoisiksi numeeristen tulosten perusteella. Sen sijaan eläinmäärän rajoittaminen ja lannan kuljetuskustannuksia kompensoivat tuet vaikuttavat tulosten perusteella huonoilta ratkaisuilta.
  • Mönki, Jenni (2008)
    Riittävä uni on välttämätöntä nisäkkäiden terveydelle ja hyvinvoinnille. Tämän vuoksi karjanpitoon liittyvät seikat, jotka vaikuttavat eläinten unen laatuun ja määrään, vaikuttavat siten myös eläinten hyvinvointiin ja tuottavuuteen. Kasvavien eläinten kohdalla unen merkitys korostuu. Uni säätelee monilla nisäkkäillä muun muassa glukokortikoidien ja kasvuhormonin eritystä. Naudalla tätä yhteyttä ei ole toistaiseksi osoitettu. Liian aikainen tai äkillinen maidosta vieroitus altistaa vasikoita sairauksille, lisää imemiseen liittyvää häiriökäyttäytymistä ja voi hidastaa vasikoiden kasvua. Maidosta vieroituksen vaikutuksia vasikoiden uneen ja lepoon ei ole tätä koetta ennen juuri tutkittu. Unen rakenteessa tapahtuvat muutokset korreloivat sen kanssa, kuinka hyvin eläimet sopeutuvat elämään eri stressoreiden paineessa. Syventäviin opintoihini kuului videomateriaalin käsittely liittyen vuoden 2004 – 2005 kokeesta sekä kirjallisuuskatsauksen tekeminen vieroitusstressin vaikutuksista vasikoiden uneen ja lepoon. Kokeessa vasikat vieroitettiin hapatetusta juomarehusta äkillisesti niiden ollessa noin kahdeksan viikon ikäisiä. Tämän ikäiset vasikat pystyvät jo käyttämään kiinteää ravintoa hyväkseen. Ihanteellisen vieroituksen tulisi kuitenkin tapahtua vähitellen. Kokeessa oletettiin, että vasikat ovat juomarehusta vieroitusta seuraavina päivinä nälkäisiä, koska vasikat ovat vieroitukseen asti hankkineet suurimman osan ravinnostaan juomalla vapaasti tarjottua hapanmaitoa. Nälkä stressaa vasikoita, ja stressi voi muuttaa unen laatua ja/tai rakennetta. 24 vasikan käyttäytymistä videoitiin 8 viikon iässä päivänä ennen juomarehusta vieroitusta, vieroituspäivänä ja 1.,2, ja 7. päivänä vieroituksen jälkeen. Videoista rekisteröitiin vasikoiden seisomiseen ja makaamiseen käyttämä aika ja vasikoiden eri univaiheissa viettämä aika. Vasikoiden käyttäytyminen ennen ja jälkeen vieroitusta analysoitiin toistomittaussekamallilla. Vieroituspäivinä vasikat olivat levottomia, mutta vieroituksen jälkeisinä päivinä vasikat lepäsivät aiempaa pidemmissä jaksoissa kerrallaan sekä nukkuivat enemmän ja pidempiä jaksoja NREM- unta kerrallaan. REM- unen suhteen muutokset olivat vähäisiä. Tulokset olivat yllättäviä, koska aiemmissa tutkimuksissa koejyrsijöiden unen rakenteen muutokset stressin seurauksena ovat olleet päinvastaisia: yleisesti kokonaisuniajan on todettu vähentyvän ja unen rakenteen muuttuvan rikkonaisemmaksi. Päättelimme, että vasikoiden vieroitus vapaasta hapanmaitojuotosta muuttaa niiden lepo- ja unirytmejä. Muutokset palautuivat osittain tai täysin viikon kuluttua vieroituksesta.
  • Vepsä, Pirkko (1980)
  • Veikkolainen, Eine (1957)