Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 11449-11468 of 25615
  • Pohjonen, Maija (1967)
  • Wallenius, Aulis (1994)
  • Jalava, Aulikki (1971)
  • Manninen, Leila (1971)
  • Laajo, Leena (1984)
  • Julin, Kerttu (1973)
  • Honkasalo, Marja (1985)
  • Rintala, Katariina (1981)
  • Paltemaa, Marja-Riitta (1968)
  • Aivelo, Tuomas (Helsingin yliopisto, 2009)
    Patogeenit ja loiset ovat merkittävä evolutiivinen tekijä, koska ne ovat yleisiä. Näiltä suojautuminen on evolutiivisesti merkittävä tekijä ja tärkeä trade-off: Immuunipuolustuksen ylläpito on kallista, mutta toisaalta edistää selviytyvyyttä. Selkärangattomilla ei ole yhtä hienostunutta immuunipuolustusta kuin selkärankaisilla, mutta on esitetty arvailuja, että Erityisesti yhteiskuntahyönteisillä voisi odottaa olevan sosiaalisia menetelmiä immuunipuolustuksen käynnistämisessä. Vanhemmat työläiset voisivat ”rokottaa” vastakuoriutuneita työläisiä ja näin tehostaa näiden immuunipuolustusta. Tavoitteeni oli selvittää onko näin tarkastelemalla antimikrobiaalisien peptidien määrää muurahaisten hemolymfassa kuoriutumisen jälkeen. Tutkin bakteerimaljauskokeiden avulla antimikrobiaalisten peptidien määrää loviniskamuurahaisten (Formica exsecta) vastakuoriutuneiden työläisten hemolymfassa. Pilottikokeissa selvitin sopivan bakteerilajin ja –annoksen varsinaisiin kokeisiin ja pidin luonnosta tuotuja muurahaisia karanteenissa, jotta saisin selville aleneeko immuunivaste pienemmässä patogeenipaineessa. Varsinaisissa kokeissa käytin viittä eri käsittelyä. Tartutin muurahaisia antamalla suun kautta (1) kuollutta bakteeria tai (2) elävää bakteeria. Annoin muurahaisten kasvaa (3) vanhojen työläisten kanssa tai (4) kuolleelle bakteerille altistettujen muurahaisten kanssa. (5) Kontrollina toimi käsittely, jossa muurahaisille ei tehty mitään. Antimikrobiaalisten peptidien määrän selvittämisen lisäksi tarkkailin työläisten kuolleisuutta eri käsittelyissä. Pilottikokeiden tulokset eivät antaneet bakteeriannostuksen tai –valinnan suhteen vahvoja tuloksia. Tarkastelin määrän ja bakteerin vaikutusta varianssianalyysillä ja lineaarisella regressiolla, mutta selkeitä riippuvuuksia ja merkitsevyyksiä ei löytynyt. Päädyin käyttämään Micrococcus luteus –bakteeria ja tarttuttamaan muurahaiset juottamalla niille bakteerilientä. Karanteenikokeessa ei tapahtunut merkittävää immuunivasteen sammumista Varsinaisten kokeiden aineiston analysoin tilastollisesti varianssianalyysillä. Immuunivasteen käynnistymiseen vaikutti tilastollisesti merkitsevästi vain aika: Kahden päivän näytteissä ei ollut lähes lainkaan antimikrobiaalisia peptidejä, kun taas viikon ja kahden näytteistä hieman yli puolessa oli peptidejä. Käsittelyillä tai pesillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja immuunivasteen käynnistymisessä. Kuolleisuus oli suurinta käsittelyissä, joissa työläisiä tartutettiin kuolleella ja elävällä bakteereilla ja pienintä käsittelyissä, joissa työläisiä kasvatettiin yhdessä kuolleella bakteerilla tartutettujen ja tartuttamattomien vanhojen työläisten kanssa. Kontrollikäsittely erosi näistä molemmista merkittävästi ja kuolleisuus oli näiden kahden ryhmän välissä. Tutkimukseni puoltaa näkemystä, että vastakuoriutuneilla muurahaisilla ei ole vielä toimivaa immuunipuolustusta, mutta se käynnistyy ympäristöstä riippumatta muutaman päivän kuluessa. Omassa tutkimuksessani vanhemmat työläiset eivät auttaneet immuunivasteen käynnistymisessä, eikä ympäristön patogeenipaine nopeuttanut tai tehostanut immuunivasteen syntymistä. Täydellinen muodonmuutos on fysiologisesti rankka prosessi, jonka aikana muurahainen on hyvin suojattu kotelon sisällä – työläinen ei siis välttämättä tarvitse puolustusta vaan voi panostaa muihin kustannuksiin.
  • Polvi, Jussi (Helsingin yliopisto, 2013)
    Polymers are found everywhere in daily life. Natural polymers, such as wood, wool, cotton and silk have been used by humans for centuries. During the past hundred years, synthetic polymers have taken over from previous structural materials such as wood, stone, iron or glass, and today most of the tools and containers used at home are made of, at least partly, different plastics. This thesis concentrates on studying irradiation effects in two polymers, polyethylene and cellulose. Polyethylene (PE) is the most commonly used synthetic polymer and plastic bottles, pipes, films, toys and food packages are usually made of different brands of polyethylene. As for cellulose, it is the most abundant natural polymer on Earth. As the main component of plant cell walls, almost all plant life contains large amounts of cellulose. Irradiation has been widely used by the industry to process and modify synthetic polymers such as PE since the 1950s. The earliest applications were cross-linking of plastic materials, sterilizing medical equipment and preserving food products, and since then, many more practical applications for radiation processed materials have been developed. Recently there has been a rise of interest in the usage of irradiation in relation to wood products. Since the most abundant molecule in wood is cellulose, this raises an interest in understanding radiation effects in cellulose. Even though irradiation is nowadays widely used in processing of both synthetic and natural polymers, the atomic level description of the physics of irradiation effects in these materials is still very much incomplete. The focus of this thesis is to examine the atomic level mechanism of irradiation induced defect formation in high-density polyethylene and cellulose using molecular dynamics simulations. The results presented in this thesis provide a unique atomic-level view into the reactions initiated by irradiation in polymers, such as chain scission, radical formation and cross-linking.
  • Krogius-Kurikka, Lotta (Helsingin yliopisto, 2011)
    The human gastrointestinal (GI) microbiota is a complex ecosystem that lives in symbiosis with its host. The growing awareness of the importance of the microbiota to the host as well as the development of culture-free laboratory techniques and computational methods has enormously expanded our knowledge of this microbial community. Irritable bowel syndrome (IBS) is a common functional bowel disorder affecting up to a fifth of the Western population. To date, IBS diagnosis has been based on GI symptoms and the exclusion of organic diseases. The GI microbiota has been found to be altered in this syndrome and probiotics can alleviate the symptoms, although clear links between the symptoms and the microbiota have not been demonstrated. The aim of the present work was to characterise IBS related alterations in the intestinal microbiota, their relation to IBS symptoms and their responsiveness to probiotic theraphy. In this thesis research, the healthy human microbiota was characterised by cloning and sequencing 16S rRNA genes from a faecal microbial community DNA pool that was first profiled and fractionated according to its guanine and cytosine content (%G+C). The most noticeable finding was that the high G+C Gram-positive bacteria (the phylum Actinobacteria) were more abundant compared to a corresponding library constructed from the unfractionated DNA pool sample. Previous molecular analyses of the gut microbiota have also shown comparatively low amounts of high G+C bacteria. Furthermore, the %G+C profiling approach was applied to a sample constructed of faecal DNA from diarrhea-predominant IBS (IBS-D) subjects. The phylogenetic microbial community comparison performed for healthy and IBS-D sequence libraries revealed that the IBS-D sample was rich in representatives of the phyla Firmicutes and Proteobacteria whereas Actinobacteria and Bacteroidetes were abundant in the healthy subjects. The family Lachnospiraceae within the Firmicutes was especially prevalent in the IBS-D sample. Moreover, associations of the GI microbiota with intestinal symptoms and the quality of life (QOL) were investigated, as well as the effect of probiotics on these factors. The microbial targets that were analysed with the quantitative real-time polymerase chain reaction (qPCR) in this study were phylotypes (species definition according to 16S rRNA gene sequence similarity) previously associated with either health or IBS. With a set of samples, the presence or abundance of a phylotype that had 94% 16S rRNA gene sequence similarity to Ruminococcus torques (R. torques 94%) was shown to be associated with the severity of IBS symptoms. The qPCR analyses for selected phylotypes were also applied to samples from a six-month probiotic intervention with a mixture of Lactobacillus rhamnosus GG, L. rhamnosus Lc705, Propionibacterium freudenreichii ssp. shermanii JS and Bifidobacterium breve Bb99. The intervention had been previously reported to alleviate IBS symptoms, but no associations with the analysed microbiota representatives were shown. However, with the phylotype-specific assays applied here, the abundance of the R. torques 94% -phylotype was shown to be lowered in the probiotic-receiving group during the probiotic supplementation, whereas a Clostridium thermosuccinogenes 85% phylotype, previously associated with a healthy microbiota, was found to be increased compared to the placebo group. To conclude, with the combination of methods applied, higher abundance of Actinobacteria was detected in the healthy gut than found in previous studies, and significant phylum-level microbiota alterations could be shown in IBS-D. Thus, the results of this study provide a detailed overview of the human GI microbiota in healthy subjects and in subjects with IBS. Furthermore, the IBS symptoms were linked to a particular clostridial phylotype, and probiotic supplementation was demonstrated to alter the GI microbiota towards a healthier state with regard to this and an additional bacterial phylotype. For the first time, distinct phylotype-level alterations in the microbiota were linked to IBS symptoms and shown to respond to probiotic therapy.
  • Lehtinen, Jenni (2009)
    LLLT:lla (low level laser therapy) tarkoitetaan matalatehoisilla lasereilla annettua biostimulaatiota, joka voi edistää elimistön omia puolustus- ja paranemismekanismeja. Vaikka eläinlääkärit ja eläinfysioterapeutit käyttävät laserterapiaa lisääntyvästi, ovat sen vaikutukset ja käyttömahdollisuudet vieraita monille eläinlääkäreille. Työn tarkoituksena oli perehtyä LLLT:n periaatteisiin ja olemassa olevaan tutkimustietoon, sekä pohtia mahdollisia käyttökohteita eläinlääketieteessä. LLLT:n historia ulottuu 1960-luvun puoliväliin, jolloin tehtiin ensimmäiset haavan paranemiseen liittyvät tutkimukset matalateholasereista. Nykyään on tarjolla kohtuullisesti tutkimustietoa LLLT:n vaikutuksesta soluviljelmissä ja eläinkokeissa, mutta tieteellisesti merkittäviä kliinisiä tutkimuksia eläinlääketieteen saralla ei vielä ole. Tämän vuoksi humaanitutkimuksista ja laboratoriokokeista saatua tiedoa joudutaan soveltamaan eläinlääketieteeseen. Laservalo on aina koherenttia ja monokromaattista (samanvaiheista ja yhtä aallonpituutta sisältävää), ja lasersäteen hajonta on hyvin pieni. Näiden ominaisuuksien ansiosta lasersäde tunkeutuu kudokseen ja voi saada aikaan vasteen sekä kohdesoluissa että systeemisesti. Lasersäteen energia on pienissä partikkeleissa, fotoneissa, jotka voivat imeytyä solukalvon läpi solun sisään ja siellä edelleen mm. mitokondrioihin. LLLT:n on todettu stimuloivan solunjakautumista, solujen ATP-, RNA- ja DNA-synteesiä sekä lisäävän solujen hapen ja glukoosin kulutusta. Matalan tehon lasersäteilyllä on myös systeemisiä vaikutuksia. Sen on todettu lisäävän serotoniinin, sisäsyntyisten opioidien ja endorfiinien eritystä. Näin ollen laserterapia voi vaikuttaa kipua ja tulehdusta lievittävästi myös muualla elimistössä. Lisäksi LLLT:n on todettu lisäävän verenkiertoa ja lymfanestekiertoa. Laserterapian käyttäkohteita paikallishoidossa ovat mm. haavat, urheiluvammat, nivelrikko, selkäkipu ja paiseet. Laserin käyttö akupunktiopisteisiin antaa hyvin monipuoliset mahdollisuudet eri sairauksien hoitoon. Lisätutkimuksia tarvitaan vielä sekä vaikutusmekanismeista että kliinisen terapian antamisesta eläimille. Tarvitaan myös lisätietoa säteilyannoksen vaikutuksesta eri kudoksissa eri eläinlajeilla. Työn menetelminä on käytetty kirjallisuuskatsausta, sekä kahden laserterapiaa saaneen ihotautipotilaan hoitokertomusta. Potilaskertomuksista ei voida tehdä tieteellisiä johtopäätöksiä.