Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 11449-11468 of 24538
  • Järnfors, Jaska (Helsingin yliopisto, 2002)
  • Palikhe, Anil (Helsingin yliopisto, 2008)
    Most of the genes in the MHC region are involveed in adaptive and innate immunity, with essential function in inflammatory reactions and in protection against infections. These genes might serve as a candidate region for infection and inflammation associated diseases. CAD is an inflammatory disease. The present set of studies was performed to assess whether the MHC region harbors genetic markers for CAD, and whether these genetic markers explain the CAD risk factors: e.g., C. pneumoniae, periodontitis, and periodontal pathogens. Study I was performed using two separate patient materials and age- and sex-matched healthy controls, categorizing them into two independent studies: the HTx and ACS studies. Both studies consistently showed the HLA-A3– B35– DR1 (35 ancestral haplotype) haplotype as a susceptible MHC genetic marker for CAD. HLA-DR1 alone was associated not only with CAD, but also with CAD risk factor diseases, e.g., diabetes mellitus, and hyperlipidemia. The ACS study further showed the HLA-B*07 and -DRB1*15 -related haplotype as a protective MHC haplotype for CAD. Study II showed that patients with CAD showed signs of chronic C. pneumoniae infection when compared to age- and sex-matched healthy controls. HLA-B*35 or -related haplotypes associated with the C. pneumoniae infection markers. Among these haplotype carriers, males and smokers associated with elevated C. pneumoniae infection markers. Study III showed that CAD patients with periodontitis had elevated serum markers of P. gingivalis and occurrence of the pathogen in saliva. LTA+496C strongly associated with periodontitis, while HLA-DRB1*01 with periodontitis and with the elevated serum antibodies of P. gingivalis. Study IV showed that the increased level of C3/C4 ratio was a new risk factor and was associated with recurrent cardiovascular end-points. The increased C3 and decreased C4 concentrations in serum explained the increased level of the C3/C4 ratio. Both the higher than cut-off value (4.53) and the highest quartile of the C3/C4 ratio were also associated with worst survival, increased end-points, and C4 null alleles. The presence of C4 null alleles associated with decreased serum C4 concentration, and increased C3/C4 ratio. In conclusion, the present studies show that the CAD susceptibility haplotype (HLA-A3− B35− DR1 -related haplotypes, Study I) partially explains the development of CAD in patients possessing several recognized and novel risk factors: diabetes mellitus, increased LDL, smoking, C4B*Q0, C. pneumnoiae, periodontitis, P. gingivalis, and complement C3/C4 ratio (Study II, III, and IV).
  • Paakkanen, Riitta (Helsingin yliopisto, 2013)
    Atherosclerosis is a chronic, inflammatory, lifestyle-disease that is also influenced by genetic factors. Coronary atherosclerosis manifests as silent, chronic and acute forms. The acute forms, acute coronary syndromes (ACS) are an important cause of death due to coronary atherosclerosis. The major histocompatibility complex (MHC) region is a collection of genes on chromosome 6 that are associated with immune response. The genes in this region are usually inherited as a strongly linked genetic combination, a haplotype. Certain alleles and haplotypes of the MHC region have been linked with different forms of coronary atherosclerosis. The Thesis was set to study the role of selected MHC genes/alleles in ACS. First aim of the Thesis was to develop a novel quantitative polymerase chain reaction (qPCR) method for complement component C4 analyses. A qPCR method with a novel concentration range approach and SYBR® Green dye was developed (I). It was validated by applying it to over 1600 patient samples with available C4 protein data and by analysing 129 samples that were also assessed with other methods for C4 gene analysis. The results indicated that the developed method can be used to reliably assess C4 copy number variation. The second aim was to confirm the role of selected MHC genes and haplotypes in different clinical forms of ACS. Based on previous studies, four MHC markers that had been reported to be associated with coronary atherosclerosis were selected (HLA-DRB1*01, HLA-B*35, deficiency of complement component C4A or C4B). A haplotype with DRB1*01, with neither C4 deficiencies nor B*35 was more frequently detected in patients suffering from ACS than in healthy controls (11 vs. 5%; III). None of the markers alone was associated with a significantly increased risk of ACS (II-IV). However, the power was too low to exclude a weak association of C4 deficiency and ACS (II, IV). If only men were studied, both DRB1*01 alone and the DRB1*01-haplotype were significantly associated with ACS. The third aim was to evaluate the possible inflammatory mechanisms through which the association of MHC genes/haplotypes and ACS could be mediated. The DRB1*01-haplotype was associated with higher hsCRP levels (III). C4 deficiency segregated patients that benefitted from macrolide treatment in secondary prevention of recurrent ACS (II). C4 deficiency was also associated with elevated heat shock protein 60 IgA autoantibody levels, which, in turn, was shown to be associated with ACS and recurrent cardiovascular end points (IV). C4 deficiency was also increased in patients suffering from recurrent infections (I). The genetic polymorphism in MHC may be linked with ACS by affecting the inflammatory responses. These data are observational and thus do not indicate causality. However, these data might help to elucidate the complex interplay of inflammatory reactions in ACS and in directing patient care.
  • Forss, Mikko (2008)
    Eläkejärjestelmät ovat kovan paineen alla ikääntyvissä hyvinvointivaltioissa. Jakojärjestelmään kohdistuvan kuormituksen seurauksena monissa Euroopan maissa toteutetaan eläkejärjestelmiin liittyviä reformeja. Jotta reformit onnistuisivat, tai ylipäätänsä ymmärrettäisiin mitkä niistä ovat mahdollisia, tulee tiedostaa ne mekanismit jotka ylläpitävät järjestelmiä ja määrittävät niiden kannatuksen. Tässä tutkielmassa käsitellään kolmea eri mallia, jotka selittävät hyvinvointiohjelmien olemassaoloa ja muotoa demokraattisissa valtioissa. Kansalaisten poliittinen päätöksenteko perustuu rationaalisen kansalaisen valintoihin – he siis kannattavat sellaisia poliittisia parametreja, jotka maksimoivat heidän hyvinvointinsa. Poliittisen taloustieteen kirjallisuudessa tämä parametri on usein veroaste kun äänestysulottuvuuksia on vain yksi. Tässä tutkielmassa käsitellyissä malleissa äänestystulos perustuu enemmistöpäätökseen, ja kansalaiset äänestävät vaaleissa kahdessa eri ulottuvuudessa. Kaksiulotteinen äänestys mahdollistaa valtion eri ohjelmien välisen poliittisen tuen tarkastelun. Ensimmäinen käsitelty malli kuvaa tällaista yhteyttä eläkeläisille suunnatun sosiaaliturvan ja koulutuksen välillä. Osoittautuu, että tasapainossa koulutuksen määrä asetetaan sellaiselle tasolle, että se maksimoi vanhusten nauttiman tasaeläkkeen. Mallin mukaan koulutus ei siis irrallisena järjestelmänä keräisi riittävää poliittista tukea. Toinen käsitelty malli tuo mukaan eläkejärjestelmän, jossa osa eläkkeistä määräytyy ansiosidonnaisesti ja osa perustuu tasaeläkkeeseen. Mallin päätulosten mukaan järjestelmän ansiosidonnaisuuden aste on riippuvainen sekä tuloeroista että kansalaisten yksityisille sijoituksille saamista tuotoista. Tutkielman päätulokset liittyvät kahden edellä kuvatun mallin yhdistämiseen. Laajentamalla koulutuksen ja tasaeläkkeet sisältämää mallia tuomalla mukaan myös ansiosidonnainen osa saadaan suuntaa antavia tuloksia siitä, miten järjestelmän koon kannatus kehittyy ansiosidonnaisuuden kasvaessa. Kirjallisuudessa on esitetty teorioita tukemaan empiiristä tosiseikkaa, jonka mukaan ansiosidonnaisten eläkejärjestelmien koko on suurempi kuin tasaeläkejärjestelmien. Tässä tutkielmassa saatujen viitteellisten tulosten mukaan on mahdollista, että suurten tuloerojen vallitessa näin on myös laajennetun mallin asetelmassa. Toisaalta, jos tuloerot eivät ole suuria, kannatus voi vähentyä. Tasapainotulosten saavuttaminen edellyttäisi laajennetun mallin jatkoanalyysiä, erityisesti tulosta kansalaisten kannattamasta julkisesti tarjotun koulutuksen määrästä. Tärkeimmät lähteet: Conde-Ruiz, J. I. and Profeta, P. (2007): The Redistributive design of Social Security Systems, The Economic Journal, 117, 686--712. Poutvaara, P. (2006): On the Political Economy of Social Security and Public Education, Journal of Population Economics, 19, 345--365.
  • Heinonen, Esko (2013)
    Kompleksianalyysissä Dirichlet'n ongelma voidaan määritellä seuraavasti: Olkoon $\Omega \subset \C$ rajoitettu alue ja olkoon $f$ alueen $\Omega$ reunalla määritelty jatkuva reaaliarvoinen funktio. Tällöin Dirichlet'n ongelma on löytää alueessa $\Omega$ harmoninen funktio, joka yhtyy jatkuvaan funktioon $f$ alueen $\Omega$ reunalla. Ratkaisemme tämän Dirichlet'n ongelman O. Perronin menetelmällä, joka perustuu subharmonisten ja superharmonisten funktioiden käyttöön. Aloitamme esittämällä subharmonisten ja superharmonisten funktioiden määritelmät sekä niiden tärkeimpiä ominaisuuksia. Näiden avulla saamme osoitettua, että jatkuvat reunafunktiot ovat resolutiivisia eli niiden kohdalla yleistetty Dirichlet'n ongelma voidaan ratkaista. Lisäksi konstruktiosta seuraa, että tämä ratkaisu määrittelee positiivisen ja lineaarisen funktionaalin jatkuvien reunafunktioiden joukossa, jolloin Rieszin esityslause antaa tätä funktionaalia vastaavan mitan. Tämä mitta on harmoninen mitta. Alueen $\Omega$ reunan osajoukon $E$ harmoninen mitta onkin siis karkeasti sanottuna ratkaisu Dirichlet'n ongelmaan, missä etsitään alueessa $\Omega$ harmonista funktiota, joka alueen reunalla vastaa joukon $E$ karakteristista funktiota. Jatkamme osoittamalla harmonisen mitan ominaisuuksia, tärkeimpänä sen, että harmoninen mitta säilyy tason konformisissa muunnoksissa. Näistä päädymme tarkastelemaan tasoalueessa $\Omega$ analyyttisten funktioiden käytöstä alueen reunalla. Plessnerin lauseen avulla saamme osoitettua, että analyyttinen injektio ei voi laajentaa liikaa niitä reunan osajoukkoja, missä se on konforminen. Tästä saamme johdettua Makarovin tuloksen, jonka mukaan harmoninen mitta on singulaarinen kaikkien 1-ulotteista karkeampien Hausdorff-mittojen kanssa. Tämä tarkoittaa, että harmonisen mitan kantajan Hausdorff-dimensio on korkeintaan 1. Tarkastelemme myös hieman Bloch-funktioita ja osoitamme niille niin kutsutun Makarovin lain iteroidulle logaritmille. Tämän avulla saamme lopulta osoitettua Makarovin toisen suuren tuloksen koskien harmonista mittaa. Seuraa nimittäin, että harmoninen mitta on absoluuttisesti jatkuva tietynlaisen Hausdorff-mitan kanssa ja näin ollen harmonisen mitan kantajan Hausdorff-dimension täytyy olla vähintään 1. Yhdessä aiemman tuloksen kanssa näistä seuraa, että kompleksitasossa $\C$ harmonisen mitan kantajan Hausdorff-dimensio on tasan 1.
  • Larjo, Nina (2015)
    Tutkielman tavoitteena oli selvittää, minkälaisia vaikutuksia makeisverolla on ollut makeisalalla toimiviin pk-yrityksiin sekä makeisalan kilpailutilanteeseen. Makeisvero on makeisille, jäätelölle ja virvoitusjuomille asetettu valmistevero, jota on Suomessa kerätty nykyisenkaltaisena vuodesta 2011 lähtien. Tämä tutkimus on rajattu koskemaan vain pk-yrityksiä, jotka toimivat makeisalalla. Tutkielman teoriaosuus käsittelee makeisveroa, valtion ohjauskeinoja sekä yrityksen kilpailukykyä ja –etua. Johtopäätöksenä teoriaosuudesta todetaan, ettei makeisveroa voida pitää puhtaasti valtion ohjauskeinona, koska sen avulla ei pyritä ohjaamaan kuluttajia terveellisempiin valintoihin. Tutkielma on kvalitatiivinen ja sen empiirinen osuus toteutettiin teemahaastatteluna. Haastateltavina oli pk-yritysten johtohenkilöitä sekä elintarviketeollisuusliiton asiamies. Haastattelujen tavoitteena oli saavuttaa syvällinen käsitys siitä, minkälaisia vaikutuksia makeisverolla on ollut haastateltaviin pk-yrityksiin. Hinta on tärkeä tekijä elintarvikkeiden ostopäätöksissä ja haastateltavat uskoivat kulutuksen siirtyvän makeisveron johdosta yhä vahvemmin halvempiin kaupan omien merkkien tuotteisiin sekä mahdollisesti muihin makeisia korvaaviin tuotteisiin. Hinnankorotusten tulisi olla todella merkittäviä, jotta kulutus siirtyisi makeisista kokonaan toisiin tuoteryhmiin. Teoriaosuudessa todettiin, että arvonlisävero olisi tehokkain ja oikeudenmukaisin keino verotulojen keräämiseen, mutta valmisteverotus taas tehokkaampaa jos halutaan esimerkiksi vähentää tietyn ravintoaineen kulutusta. Makeisveron tapauksessa terveydellisiä tavoitteita ei ole asetettu, joten arvonlisäverotuksen nostaminen olisi tehokkaampi keino verojen keräämiselle. Myös kaikkien haastateltavien mielestä tämä olisi oikea keino. Haastateltavat pitivät makeisveroa epäselvänä, kilpailua vääristävänä ja tietyille tuoteryhmille asetettuna kilpailuhaittana. Haastateltavat olivat turhautuneita muun muassa siihen, ettei makeisveron vaikutuksia yrityksiin selvitetty ennen veron täytäntöönpanoa. Makeisveroa ei voida pitää terveysperusteisena verona koska sillä ei pyritä ohjaamaan kuluttajia terveellisempään ruokavalioon. Makeisvero ei ole hyväksytty verotuskeino haastateltavien joukossa.
  • Karttunen, Marie-Louise (Helsingin yliopisto, 2005)
  • Rantakallio, Inka (Helsingin yliopisto, 2011)
    Hip-hopin juuret juontavat 1970-luvulle Yhdysvaltoihin, mutta hip-hop-kulttuuri ja musiikkityyli ovat sen jälkeen levinneet ympäri maailmaa osana globalisaatiokehitystä. Myös monet nuoret muslimit tekevät nykyään hip-hop-musiikkia, ja yhä useampi tuo myös sanoituksiinsa vaikutteita Islamista ja elämästään muslimina. Musiikin asema on islamissa varsin kiistelty, eikä sitä ole selvästi sallittu (halal) tai kielletty (haram) muslimeilta. Muslimien tekemää hip-hoppia on toistaiseksi tutkittu hyvin vähän. Tutkielmassa tarkastellaan diskurssianalyysin keinoin, miten tapaustutkimuksena toimivalla muslimhiphop.com-internetsivustolla argumentoidaan ja konstruoidaan käsityksiä muslimi-identiteetistä. Teoreettisena ja analyyttisenä viitekehyksenä toimii sosiaalikonstruktivistinen näkemys identiteetistä kontekstisidonnaisena sekä puheessa ja teksteissä diskursiivisesti rakentuvana. Tutkielma kyseenalaistaa aiempien tutkimusten oletuksen hip-hopista vaikutuksiltaan yksinomaan positiivisena muslimi-identiteetille sekä muslimeja yhdentävänä tekijänä. Aineisto on kerätty edellä mainitulta sivustolta syksyn 2010 ja kevään 2011 aikana, josta analyysiin on rajattu vain itse sivusto ja sen hip-hoppia käsittelevät osiot. Sivusto ja sen perustaja ovat yhdysvaltalaisia, mutta sivustolla esiteltävien artistien tausta on hyvin monikulttuurinen. Moni on myös maahanmuuttajana nykyisessä kotimaassaan. Aineistossa esiintyviä teemoja ja diskursseja eritellään ja analysoidaan tutkielmassa lainauksien avulla. Sivuston periaatteissa ja artistien esillepääsyn kriteereissä määritellään tarkasti asennoituminen Islamin ja musiikin yhdistämiseen: mikäli sanoitukset ja artistit noudattavat Islamin oppeja, on muslimin sallittua tehdä ja kuunnella tällaista musiikkia. Islam-aiheisen hip-hopin perustellaan olevan ennen kaikkea vaihtoehto valtavirran hip-hopille, jota konstruoidaan aineistossa moraalisesti arveluttavaksi. Hip-hopille sekä muslimeille sallittuja ja kiellettyjä elementtejä erottelevan halal-haram-diskurssin ohella aineistosta nousee esiin opetusdiskurssi. Muslimien tekemän hip-hopin perustellaan edistävän Islamin opettamista erityisesti nuorille muslimeille ja siten vahvistavan positiivista muslimi-identiteettiä. Myös positiivisen muutoksen diskurssia käytetään aineistossa runsaasti liittyen mm. muslimiyhteisöihin sekä muslimeihin kohdistuviin taloudellisiin ja sosiaalipoliittisiin epäkohtiin ja stereotypioihin; musiikin sisältöä ja sen tekemistä perustellaan sen voimalla muuttaa asioita parempaan suuntaan. Monet muslimiartistit kamppailevat yhdistääkseen toisaalta Islamin ja taiteellisen luovuuden ja ilmaisuvapauden, toisaalta menestyäkseen kaupallisesti unohtamatta uskonnollista vakaumustaan. Monilla heistä hip-hop on ollut vahvasti läsnä kasvuympäristössä, mutta sen yhdistäminen Islamin periaatteisiin aiheuttaa kysymyksiä ja kyseenalaistuksia oman musiikillisen ja uskonnollisen identiteetin muodosta ja sisällöstä. Aineiston perusteella monet muslimiartistit ja Islam-aiheista hip-hoppia kuuntelevat muslimit joutuvat jatkuvasti puolustamaan musiikkia siihen kielteisesti suhtautuville muslimeille sekä ei-muslimeille, jotka vierastavat sen uskonnollisuutta. Muslimi-identiteettiä neuvotellaan jatkuvasti, ja se näyttäytyy aineistossa moniulotteisena ja tilanteisesti rakentuvana. Avainsanat: Muslimit, Islam, hip-hop, identiteetti, Internet, diskurssi, diskurssianalyysi
  • Burtsov, Petri (2006)
    Increasingly, traditional peacekeeping operations are giving way to what are referred to as either peace-, state-, or nationbuilding projects. This conceptual shift is due less to changes in the target states than it is to changes in the international system. Recognition of state failure as a security threat, the fading away of the sanctity of state sovereignty, and the absence of the Cold War –era deterrent have led to an increase in more robust and wholesome engagement in post-war societies, resulting in increased politicization of peacekeeping. This transformation also necessitates a transformation of the study of peacekeeping insofar as peacekeeping cannot be observed without contextualizing it within the larger framework of international relations. This paper suggests that statebuilding be seen as a way of reproducing the dominant, liberal democratic state conglomerate. By looking at the statebuilding operation in Bosnia since 1995, this paper shows that the interests and the ideologies of the donor community often precede those of the local society’s. In order to show this, the paper uses a theoretical framework in which peacebuilding is divided into statebuilding and nationbuilding. Statebuilding is seen as the institutional rebuilding of the state structure, whereas nationbuilding refers to the social reconciliation in the civil society sphere. This dual framework is used to study the General Framework Agreement for Peace (Dayton Agreement). The 150 pages of the Dayton Agreement form the primary material of the analysis, and previous research from academics and think thanks, especially the International Crisis Group, are used as secondary sources. The first section looks at the Dayton Agreement in this dual framework. It concludes that both statebuilding and nationbuilding appear as elements in the wording of the agreement, and that it is therefore not possible to characterize the peace agreement as only that of creating a western-modelled state with little regard to reconciling the ethnic hatred. The second section expands on the themes of the first section by looking at the practice of peacebuilding in the post-war Bosnia. Attention is given in particular to territorial arrangements, political structures, equality before law, and human rights. This section shows how the institutional structure imposed on Bosnia consistently works to reproduce rather than alleviate the ethnic divisions that caused the conflict in the first place. Many of the political and social institutions established under the Dayton framework have, in institutional terms, transformed Bosnia into a western liberal-democratic state, but have nonetheless left the Bosnian people to deal with their ethnic divisions themselves. The paper concludes by assessing the research process, presenting the main findings, and by presenting the implications of this case study to both the study and practice of peacebuilding.
  • Sundström, Roland (2010)
    Reduced emissions from deforestation and forest degradation in developing countries (REDD) is an international climate policy instrument that comes with considerable challenges and opportunities for forest management across the developing world. Previous research on REDD has been predominantly problem centred, assessing options for overcoming the many obstacles the mechanism faces. In contrast, recognising that far-reaching REDD readiness programmes are well underway in several developing countries, the present study traces the rationalities and techniques associated with REDD to a local setting where these become tangible to the people who depend on forests for their livelihoods. By means of ethnographic fieldwork and document analysis, this study seeks to place those rationalities and techniques in relation to the ways in which people access, use and benefit from forests in Angai Village Land Forest Reserve (AVLFR) in Liwale District, south-eastern Tanzania. While exploratory in nature, this inquiry demonstrates that the reconceptualisation of forests as carbon stocks; and the techniques of forest carbon quantification, performance-based compensation, and long-term integrated land-use planning are likely to have important instrument effects, irrespective of whether REDD achieves its overarching aim of mitigating anthropogenic climate change.
  • Vuorikuru, Ilkka (2006)
    Pro gradu -tutkielmani käsittelee erästä pääkaupunkiseudulla toimivaa seuraa (= Makkaraseura), joka harrastuksenaan maistelee grillimakkaroita ja julkaisee arvostelujaan internetissä. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten saunaporukkana aloittanut yhteisö muuntui julkisuudessakin tunnetuksi makkara-asiantuntijaseuraksi. Makkaraseura juurtuu suomalaiseen grillimakkarakulttuuriin, jota voidaan pitää omintakeisena - vaikkakin näkymättömänä. Makkaransyönti alkoi kasvaa 1900-luvulla, tuotannon tehostuessa sotien jälkeen. 1960-luvulla makkara oli jo vakiintunut osaksi suomalaista arkisyömistä. 1970-luvulla yhteiskunnallinen murros sai aikaan muun muassa sen, että grillimakkarakulttuuri vakiintui kesälomanviettotavaksi. Kotimaista makkarakulttuuria edustaakin juuri 'nuotiopiirisolidaarisuus', johon makkaran grillaaminen keskeisesti liittyy. Nuotiopiirissä makkaran paistaminen on sosiaalinen karnevaali ja katkos arkeen. 1980-luvun 'terveysvalistuksen' yhteydessä käynnistyi Suomessa pienimuotoinen makkarakapina, jonka vaikutuksesta makkara vakiintui suomalaisen miehen 'vihannekseksi'. Tällöin makkara leimattiin huonolaatuiseksi ja epäterveelliseksi - vähän huonoksi - ruoaksi. Makkaraseura kehittyi tästä perinteestä, karnevalistisen makkaran paiston ja protestielintarvikkeen kulttuurista. Toiminnan jatkuessa makkaran syönti muuttui maisteluksi ja makkara-arvioinnit vakavaksi harrastukseksi. Tarkastelen seuran tuottamia makkara-arviointeja retoriikan näkökulmasta, tutkimalla niissä metaforisesti tuotettua tietoa makkarasta. Makkaran metaforien katson olevan yhteydessä seuran tuottamiin jäsenidentiteetteihin, joiden kautta seura on yhteydessä julkisuuteen. Käytän hyödykseni Kenneth Burken 'identifikaatio' -käsitettä, jolla viitataan yksilön taipumukseen samastua sosiaalisesti jaettuihin merkityksiin ja kokea ne omikseen. Tarkastelemani yhteisö on aloittanut toimintansa 1990-luvun alussa. Alkuvaiheessa yhteisö vain söi makkaraa viikottain tapahtuvassa saunaillassa, mutta vuosien myötä toiminta laajeni makkaran maisteluun. Myöhemmin seura alkoi esiintyä myös julkisuudessa makkara-asiantuntijana. Olen tarkastellut yhteisöä asiantuntijuuden näkökulmasta. Asiantuntijuuden näkökulman olen rakentanut Kimmo Saariston teoksen 'Avoin asiantuntijuus - Ympäristökysymys ja monimuotoinen ekspertiisi' varaan. Makkaraseuralla on pääasiassa kolme kehitysvaihetta: makkaran syöjä, makkaran maistaja ja kuluttaja-asiantuntija/konossööri. Makkara-asiantuntijuus muodostuu lopulta muodostavan kahden, rinnakkaisen ja ristiriitaisen, identifikaation varaan. Toisaalta makkara-asiantuntijuudessa on kyse kuluttajavalistuksesta; toisaalta kysymyksessä on myös statusyhteisö, jonka tuottavaa identifikaatiota kutsun konossööriksi. Kahden rinnakkaisen asiantuntijaposition välinen jännite ratkeaa seuraan kehittyneellä "hauskuusvaatimuksella", eli oman toiminnan itseironisoimisella.
  • Tervo, Annukka (2011)
    Alfavirukset ovat positiivissäkeisiä RNA-viruksia, jotka kuuluvat Togaviridea –heimoon. Alfaviruksia levittävät Aedes –suvun hyttyset ja niitä esiintyy Etelämanteretta lukuunottamatta kaikilla mantereilla. Alfaviruksia on tähän mennessä löydetty 29 lajia ja ne voidaan jakaa uuden ja vanhan maailman viruksiin niiden maantieteellisen esiintyvyyden ja taudinaiheuttamiskyvyn mukaan. Chikunkunyavirus (CHIKV) on yksi vanhan maailman alfaviruksista, jota esiintyy muun muassa Afrikassa ja Aasiassa. Ilmaston lämmettyä se on leviämässä myös eteläiseen Eurooppaan. Ihmisessä se aiheuttaa muun muassa kuumetta, päänsärkyä, ihottumaa ja niveltulehdusta, joka voi kestää useita vuosia ja ne voivat olla hyvinkin kivuliaita. Pienillä lapsilla chikungunya on todettu aiheuttavan myös neurologisia oireita kuten aivotulehdusta. Alfaviruksen genomi koodaa neljää rakenneproteiinia ja neljää replikaatioproteiinia. Replikaatioproteiineista nsP3 sisältää makrodomeeniosan. Makrodomeeniproteiinit ovat eliökunnassa konservoituneita, mutta makrodomeeniproteiinien tarkkaa merkitystä ei vielä tunneta. Makrodomeenien on osoitettu sitovan ADP-riboosia ja sen johdannaisia ja alfaviruksen nsP3-proteiinin on osoitettu olevan tärkeä osa viruksen replikaatiossa. Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia makrodomeeniproteiiniin sitoutuvien yhdisteiden käyttöä antiviraalisena yhdisteinä. Tietokonemallinnuksella valittiin antiviraalitutkimuksiin 45 yhdistettä, joiden oletettiin sitoutuvan makrodomeeniproteiiniin. Kilpailevassa sitoutumiskokeessa viisi yhdistettä esti yli 50 % poly-ADP-riboosia (PAR) sitoutumasta MDO1-makrodomeeniproteiiniin, jolla tietokonemallinnus oli tehty. SFV-makrodomeeniproteiinilla tehdyssä kokeessa vain yksi yhdiste esti yli 50 % poly-ADP-riboosin sitoutumisen. SFV-antiviraalikokeessa seitsemällä yhdisteellä inhibitioprosentti oli yli 50 %. Näillä yhdisteillä ei kuitenkaan ollut merkittävää vaikutusta poly-ADP-riboosin sitoutumisen estossa. CHIKV-replikonikokeessa yli 50 % inhibitioprosentti oli viidellä yhdisteellä. Muiden mahdollisia vaikutusmekanismeja tutkittiin selvittämällä estävätkö yhdisteet virusta pääsemästä solun sisään. Tässä kokeessa tutkituista yhdisteistä lähes kaikilla oli vaikutusta viruksen soluun pääsyn estossa. Yleisesti ottaen kyky estää PAR:n sitoutuminen makrodomeeniproteiineihin ja antiviraaliset vaikutukset eivät korreloineet keskenään tutkittavilla yhdisteillä. Vaikka antiviraalista vaikutusta omaavat yhdisteet eivät osoittaneetkaan makrodomeeni-inhibiitiota, työssä löydettiin potentiaalisia antiviraalisia yhdisteitä joiden käyttö viruksen soluun pääsyn estäjinä antaa aihetta jatkotutkimuksille.
  • Ilmarinen, Karoliina (Helsingin yliopisto, 2007)
    The underwater vegetation of the coastal zone has been studied in the Helsinki capital region with comparable methodology since the 1970s. The water framework directive (WFD) which was implemented in 2000 requires that new methodology is applied in the monitoring of underwater vegetation. In this study, the old contamination methodology is compared to the new WFD-compatible methodology based on ecological status classification of the water. This study was also a part of the monitoring of underwater vegetation carried out by the Helsinki Environment Centre. In this study, the occurrence of submerged aquatic vegetation was studied in the summer of 2005 in the sea area stretching from Seurasaarenselkä to Katajaluoto. Twenty sampling sites were included, all situated on rocky and stony shores. With the rake method, a stretch of shoreline was studied to the depth of two meters, and with the diving method a line from the shoreline was mapped downwards to the depth were all vegetation ceased. Based on their vegetation, the areas were placed into classes which are used to describe the state of near-shore waters. The contamination methodology is based on the species composition and relative abundance of several indicator plants, while the WFD-derived ecological status classification at present is based solely on the lowest depth at which bladder wrack (Fucus vesiculosus) L. grows. No significant improvements have occurred in the near shore aquatic vegetation compared to the previous monitoring study (1999) in either Seurasaarenselkä or the eastern shore of Lauttasaari. Bladder wrack has not returned to the area, although several of the sampling sites would suit the species. The turbidity of the water impedes the growth of submerged macrophytes, and the high sedimentation of material derived from the water column prevents the attachment of small plants to the bottom. Internal loading weakens the status of the water in the area and maintains a high number of species which are indicators of eutrophication. The status of Vattuniemi was still worse than that of the other sampling sites on Lauttasaari s eastern shore. The aquatic vegetation of Lauttasaarenselkä has remained only slightly disturbed or in natural state. Towards the outer archipelago area the aquatic vegetation indicates an improved state of the water; almost all the sampling sites were classed as in natural state. At the sampling sites in the Katajaluoto area the improvement in the state of the water is probably due to the reduced nutrient loading. Due to improvements in water purification technology, less nutrients, especially nitrogen, are released through the sewage tunnel. Physical and chemical parameters are used to support the biological indicators in using the ecological status classification. One of the most important physical factors is the exposition of the shore which can be defined by estimating the effect of wind disturbance (fetch). Either of the statistical tests I used (the linear regression analysis and the Spearman s ordinal correlation) gave statistical significance for more than one species; according to these tests only Cladophora glomerata (L.) Kütz. has negative correlation between the fetch and the structure of the vegetation (r2 = 0,076, n = 69 ja p = 0,022). However, the variation in the structure of the C. glomerata is mostly explained with other factors than the fetch. Fewer species were found using the rake method than by diving. According to the Friedman s two-way variance analysis sampling method do has on effect on the contamination index (n = 20, df = 2 ja p = 0,001). A more positive picture of the status of the water was gotten with the diving method than with the rake method. The rake method is not intended for the study of species occurring at more than two meters depth, and thus not suited for determining the lowest depth at which bladder wrack occurs as the WFD requires. The diving method is suitable for both types of classification. Based on this study, the ecological status classification gives on average a worse picture of the status of the water than the contamination method. When only one variable related to only one indicator species is used in the study as postulated in the WFD the result is limited, and does not necessarily give a true picture of the status of the water. It has been observed that the lowest growth depth of the bladder wrack clearly correlate with the eutrophication. That supports its using as the only parameter in the implementation of the WFD. The ecological classification of the state of the water cannot be applied to the inner bays due to the absence of bladder wrack, and the status of the water can there only be estimated using the contamination classification. However the use of the contamination classification is problematic: it s not easy to define the indicator value of the species because there are several environment factors in addition to eutrophication that have an impact on the species.
  • Vuollet, Johanna (2012)
    Tutkimuksen motivaationa toimi halu tietää lisää kasvilajien levinneisyyteen vaikuttavista tekijöistä subarktisissa ja alpiinisissa elinympäristöissä. Nykytietämyksen mukaan ilmaston lämpeneminen uhkaa erityisesti arktisia, subarktisia ja alpiinisia alueita muuttaen kasvilajikompositiota ja vaikuttaen biomassamääriin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää kuuden ravinteen (Ca, Na, Mg, Fe, K ja P), kasvukauden alun hydrologisten olosuhteiden ja geomorfologian vaikutusta kasvilajirunsauteen ja biomassaan Suomen Lapissa, Kilpisjärvellä. Tutkimusalueella vallitsevat subarktiset ja alpiiniset olosuhteet. Subarktis-alpiinisella alueella topografian makro- ja mikrotason vaihtelut johtavat siihen, että jo pienellä alueella on monenlaisia elinympäristöjä, joissa viihtyy toisistaan poikkeavia kasviyhteisöjä. Aineistona tutkimuksessa on käytetty maastohavaintoja kasvilajeista ja biomassasta sekä geomorfologisista prosesseista ja hydrologisista olosuhteista; maaperänäytteiden kemiallisen analyysin tuloksia; ja digitaalisesta korkeusmallista johdettuja topografiamuuttujia. Tutkimuskysymyksiin on pyritty vastaamaan käyttäen apuna yleistettyjä lineaarisia malleja ja hajonnan ositusta, jotka molemmat ovat ekologisessa ja geomorfologisessa tutkimuksessa yhä useammin käytettyjä menetelmiä. Tulokset osoittavat, että merkittävin subarktis-alpiinisessa ympäristössä kasvien lajirunsauteen ja biomassaan vaikuttuva tekijä on geomorfologia. Se on merkittävin selittäjä kokonais-, putkilokasvi-, sammal- ja jäkäläbiomassojen määrissä sekä kokonais-, sammal- ja jäkälälajirunsaudessa, selittävyysasteen vaihdellessa 9 - 41 % välillä. Putkilokasvien lajirunsauden suurimmaksi selittäjäksi todettiin hydrologiset olosuhteet (14 %). Tutkimuksessa mukana olleet muuttujat selittävät yli 50 % vaihtelusta kaikissa lajirunsausryhmissä. Putkilokasvi-, sammal- ja jäkälä biomassoista voitiin tutkimuksessa mukana olleilla muuttujilla selittää ainoastaan noin 20 - 47 % vaihtelusta, mutta kokonaisbiomassan määrästä tutkimuksen muuttujat selittävät jopa 77 %. Ylipäätään geomorfologia, hydrologia ja ravinteet selittävät paremmin lajirunsautta kuin biomassan määrää. Nämä tulokset tukevat samasta aihepiiristä tehtyjä aikaisempia tutkimuksia.
  • Jalomäki, Sari; Salmela, Sirje (1994)
    Tämän syventävien opintojen tutkielman tavoitteena on ollut laatia opetuskäyttöön maksan histopatologiaa esittelevä leikekansio. Leikkeisiin liittyy selittävä tekstiosa. Työ jakautuu kolmeen osaan niin, että ensimmäisessä osassa esitellään maksan normaali rakenne ja toiminta lyhyesti. Toisessa osassa käsitellään maksassa tavattavia histologisia perusmuutoksia neljänä eri kokonaisuutena: verenkiertohäiriöt, degeneraatiomuutokset, tulehdusmuutokset ja uudismuodostumat. Kolmas osa sisältää eri eläinlajien tavallisimpia maksasairauksia. Valitut eläinlajit ovat: nauta, hevonen, sika, lammas, koira, kissa, turkiseläimet, linnut,jyrsijät ja kalat. Histologiset leikkeet on saatu pääasiassa EKK:n patologianlaitoksen obduktiomateriaalista otetuista näytteistä. Tiettyjen eläinlajien osalta on leikkeitä saatu lisäksi Helsingin ja Oulun EELA:sta. Tekstiosan liitteenä on valokuvat histologisista leikkeistä.
  • Kuula, Juho (2014)
    Metabolinen oireyhtymä suurentaa voimakkaasti kardiovaskulaarisairauksien riskiä, ja rasvamaksa on yksi sen ilmentymä. Metabolisen oireyhtymän diagnostiikka perustuu kliinisiin parametreihin ja laboratoriomäärityksiin. Familiaalista kombinoitua hyperlipidemiaa sairastavilla potilailla on alttius sairastua metaboliseen oireyhtymään. Tässä tutkimuksessa selvitettiin familiaalisen kombinoidun hyperlipidemian merkitystä sekä metabolisen oireyhtymän diagnoosikriteerien toimivuutta rasvamaksan tunnistamisessa protonimagneettispektroskopialla ja keskivartalorasvan segmentaatiolla. Familiaalisen kombinoidun hyperlipidemian ei todettu vaikuttavan keskivartalon rasvapooleihin. Laboratoriomääritysten todettiin olevan osuvuudeltaan heikkoja rasvamaksan tunnistamisessa. Sen sijaan normaalin vyötärönympäryksen todettiin sulkevan pois rasvamaksan. Protonimagneettispektroskopia tarjoaa kajoamattoman ja luotettavan menetelmän maksan rasvoittumisen arviointiin.