Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 11449-11468 of 28489
  • Bergström, Anna-Mari (Helsingin yliopisto, 2015)
    Goals. The goal in my thesis is to describe how six-graders give peer feedback when learning to write. My focus is especially on textual concepts the pupils are using in their feedback comments and on the ways readers express their evaluative experience. In regard to this I analyse what sort of learning this feedback represents. To give my thesis a background and a context I introduce previous research on cooperative learning, feedback and concept learning. Methods. My research is a qualitative case study and my method is content analysis. My data has been collected as a part of RokKi-project and it contains 23 stories and 119 peer feedback comments given to them. The feedback comments have been written not only by pupils but also two student teachers, a teacher of didactics and the class teacher. Majority of the feedback comments have been given anonymous, so it is possible that there could be some comments in my data that have been written by adults. I reflect the concepts in the feedback comments on the curriculum and three textbook and exercise book series used in fourth and fifth grade. Results and conclusions. Six-graders use textual concepts when giving peer feedback on each other’s stories. There are 16 different textual concepts in my data and they are mentioned 109 times. The most used concept is a story (tarina). One peer feedback comment can have many targets and there can be various textual concepts in it. The target in a six-graders feedback comment is often related to the plot (juoni) and the beginning (alku) and the ending (loppu) of a story. A six-grader can analyse a story’s chain of events and understand the chronology of a story. The use of textual concepts specifies and deepens the meaning of feedback to the writer of the story. It also reveals how the feedback’s giver can use textual concepts they have learned. Reader’s evaluative experience starts dialogue between the writer and the reader which completes the feedback comment. This lifts the writer’s voice to the center and on the focus which can lead to the writer’s voice growing stronger. All in all, peer feedback in writing is useful not only to the receiver but also the giver.
  • Brandt, Ella (Helsingfors universitet, 2014)
    Tutkielmaan kuuluu kaksi osaa: opetusvideon tekeminen nuoren hampaiden hoidosta ja tutkimus, jossa selvitettiin, minkälaisia asenteita ja tietoja kuudesluokkalaisilla on hammasterveydestä ja miten he käytännössä huolehtivat hampaistaan. Näkyykö tietotaito nuoren hampaidenhoidossa? Työssä selvitettiin myös, mitä nuoret pitävät Terve suu on cool – opetusvideosta. Videossa kerrotaan hammasterveysfaktoja ja kannustetaan nuoria pitämään huolta hampaistaan. Tutkimuksesta selvisi, että nuorilla on hyvä asenne hampaiden hoitoon ja hammaslääkärissä käyntiin. Hampaiden pesun suositus 2 × 2 min on nuorilla hyvin tiedossa, mutta happohyökkäys ymmärretään huonosti ja kariogeenisinä ruoka-aineina pidetään lähinnä vain herkkuja. Ksylitolituotteiden käyttö on alle puolella suositusten mukaista. Tutkimuksessa kävi ilmi, että melkein jokaisella tytöllä oli negatiivista sanottavaa hampaistaan, pojista alle puolella. Harva on kuitenkaan kuullut negatiivista kommentointia hampaistaan. Opetusvideo sai hyvän vastaanoton ja nuoret pitivät sitä hyödyllisenä. He suosittelisivat sitä sisaruksilleen ja kavereilleen.
  • Huilla, Katri (2007)
    Tutkimuksessa pohditaan kaavoituksen vuorovaikutukseen, vuorovaikutuksen vaikuttavuuteen sekä kaavoista tehtäviin valituksiin liittyviä kysymyksiä. Kysymyksiä tarkastellaan Helsingin yleiskaavoitusprosessin osalta. Tutkimuksessa on selvitetty, millaisia keinoja osallisilla oli osallistua Helsingin yleiskaava 2002:n laadintaan ja millaisia vuorovaikutuskäytäntöjä suunnitteluprosessiin osallistumisessa oli. Lisäksi tutkimuksessa on pyritty pohtimaan, mitä vuorovaikutuksella kaavoituksessa tarkoitettiin ja miten osallisten mielipiteet huomioitiin suunnittelussa. Tavoitteena on myös ollut selvittää, voiko kaavoitukseen osallistuminen ja vuorovaikutus vähentää kaavoista tehtäviä valituksia. Asukkaiden ja muiden osallisten mahdollisuus osallistua kaupunkisuunnitteluun ja kaavoitukseen nousi keskusteluun jo 1950-luvulla. Tutkimuksessa tuodaan esiin kaupunkisuunnitteluteoreettisen keskustelun muutoksia toisen maailmansodan jälkeen erityisesti Nigel Taylorin teokseen Urban Planning Theory Since 1945 tukeutuen. Niin sanottu kommunikatiivisen suunnittelun teoria on painottanut suunnittelun vuorovaikutteisuutta ja kaikkien osallisten tasa-arvoisia mahdollisuuksia osallistua siihen. Tutkimuksessa tuodaan esiin kommunikatiivisen suunnittelun teoriaa erityisesti Patsy Healeyn ja John Foresterin kirjoituksiin tukeutuen. Tutkimuksessa kuvataan myös, miten vuoden 2000 alussa voimaantulleessa maankäyttö- ja rakennuslaissa on säädetty kaavoitusprosessista ja vuorovaikutuksesta sen aikana. Kommunikatiivisen suunnittelun teorian on katsottu vaikuttaneen maankäyttö- ja rakennuslain taustaihanteena, ja maankäyttö- ja rakennuslaki puolestaan ohjaa suomalaisten kuntien kaavoituskäytäntöä. Tutkimusaineistona on käytetty Helsingin yleiskaava 2002:n laadintaan liittyviä asiakirjoja, joista tärkeimpiä ovat olleet osallistumiseen liittyvät raportit. Aineistoa on analysoitu teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla, ja analyysin tuloksena on esitetty erityyppisiä tapoja, joilla vuorovaikutus on vaikuttanut suunnitelmien sisältöön ja joilla suunnittelu on edennyt. Tutkimuksessa on selvitetty, miten vuorovaikutus toisaalta vaikutti Helsingin yleiskaava 2002:n suunnitteluun niiden kohteiden osalta, joista tehtiin valitus Helsingin hallinto-oikeuteen, toisaalta taas niiden kohteiden osalta, joista ei valitettu. Analyysin tulokset osoittavat, että vuorovaikutus voi vähentää kaavoista tehtäviä valituksia. Kuitenkin osallisilla oli mahdollisuus vaikuttaa lähinnä kaavoituksen hienosäätöön, sillä kaavoituksen lähtökohtiin heillä oli vain vähän vaikutusmahdollisuuksia. Kaikkia suunnitteluristiriitoja ei pystytty ratkaisemaan kaavoitusprosessin kuluessa, vaan niistä joko valitettiin tai ne siirrettiin seuraavalle kaavatasolle tai tulevaisuuteen ratkaistaviksi. Helsingin yleiskaavoituksen aikana kaupunki näki vuorovaikutuksen ensisijaisesti keinoksi saada tietoa osallisten mielipiteistä eikä niinkään keinona yhteisymmärrykseen pääsemiseksi. Kaavoitusprosessin aikana kaupungilla oli viimekädessä päätäntävalta siitä, miten suunnittelu etenee. Helsingin yleiskaavoitusprosessin analysointi osoittaa, että kaavoituskäytäntö on varsin kaukana kommunikatiivisen suunnitteluteorian ihanteista. Tämä osoittaa toisaalta kaavoituskäytäntöön ja vuorovaikutteisuuteen, mutta toisaalta myös kommunikatiivisen suunnittelun teoriaan liittyvän ongelmia. Kommunikatiivisen suunnitteluteorian heikkous on erityisesti se, että se ei kiinnitä huomiota esimerkiksi valtaan tai suunnittelun poliittisiin ja taloudellisiin reunaehtoihin.
  • Turunen, Kati (Helsingin yliopisto, 2012)
    Objective. Hearing loss is one of the most common chronic health problems, and the number is increasing as a result of population aging. Hearing aids are regarded as the main rehabilitation method for hearing loss. The goal of this follow-up study was to review the experiences of working aged new hearing aid adopters. The focus was to map out the expectations and satisfaction towards the hearing aid, and the disability experiences caused by hearing loss. This thesis is a part of Minna Laakso, Eila Lonka, Johanna Ruusuvuori and Tarja Aaltonen s research project Communication with Hearing Aid . Also the data was collected as a part of the project. Methods. The population consisted of 42 working age hearing aid first time users (37 64 years). 16 of them were women. Before the hearing aid fitting the participants filled up two self-assessment questionnaires: Denver Scale and Expectations towards hearing aids. Two to three weeks after implementation of the hearing aid the participants filled up the second Denver Scale questionnaire and also IOI-HA questionnaire. Thus it was possible to compare the expectations, disability experiences and satisfaction. The research also studied the construct of Denver scale by using statistical principal component analysis. The model was then utilized in the other statistical analyses. Three participants were also interviewed. Half-structured interviews provided more detailed information about the experiences towards the hearing aid and the hearing loss. The contents of the interviews were then compared to the questionnaire data. Results and conclusion. The expectations towards the hearing aid were high in the study population, although there wasn t any correlation between expectations and short-range satisfaction. Changes in the disability as the result of hearing aid intervention weren t statistically significant. Principal components of the Denver Scale didn t follow the model introduced in previous studies. The contents of the interviews were moderately consistent with the questionnaire data. In this research it was noticed, that the high disabilities due to hearing loss can also be seen after the hearing aid intervention.
  • Laamanen, Petra (Helsingin yliopisto, 2015)
    There are relatively few studies on pre-attentive auditory processing in middle-aged people. However, previous studies have shown that aging affects the ability to detect changes in regular auditory input at pre-attentive level as well as to involuntary allocation of attention. Recording of event-related brain potentials (ERPs) provides a good way for examining these phenomena. One purpose of this study was to find out whether musical expertise effects pre-attentive auditory processing in this particular age group. Results of many experiments have shown that children and young adults with musical expertise are more sensitive to acoustic properties of musical and phonemic sounds. There is also some evidence that adult musicians detect deviant pure tones more accurately than non-musicians. Based on this, we hypothesized that musicians would discriminate deviant tones in this study more accurately as well. Second aim of this study was to find out whether multi-feature paradigm can be used to examine pre-attentive auditory processing in middle-aged participants. In previous studies with young adults the multi-feature paradigm has proven to be a suitable way to study short-term memory and attention allocation. The 24 participants were derived into two groups based on their level of musical expertise. Participants in music group practiced music regularly and participants in non-music group had some other free time activities. We used a multi-feature paradigm that consisted of pure tone sound sequence in which four types of acoustic changes (frequency, duration, intensity and perceived sound-source location) varied in every other tone in three deviation magnitude (small, medium and large). Based on previous studies we assumed that these deviant tones would elicit both mismatch negativity (MMN) and P3a components, which are thought to reflect automatic, pre-attentive auditory processing. The magnitude of deviation was presumed to reflect in MMN and P3a amplitudes. In this study, no between-group differences were found for MMN or P3a amplitudes. However, MMN distributions slightly differed both frontally and laterally in these two groups. This finding might indicate that musical expertise has an influence on which parts of the brain auditory input is processed. As expected, deviant tones of small, medium and large magnitude elicited MMN components and medium and large deviations elicited also P3a components. As a rule, the amplitude of components increased with the magnitude of deviance. These results are in line with previous studies and show that the multi-feature paradigm can be used to examine pre-attentive auditory processing in middle-aged as in younger adults.
  • Erkamo, Laura (Helsingin yliopisto, 2015)
    Aims. This study examines teachers as the supporters of social participation of hearing-impaired students in mainstream schools. Social participation means positive interaction, acceptance of classmates, mutual friendships and a feeling of acceptance by classmates. It is a key part of inclusion and to some extent it should also be understood as a precondition of learning. The aim is to find out what are the means by which teachers support the social participation of hearing-impaired students in mainstream classes. Another objective of this study is to determine whether teachers even consider the support of social participation as an integral factor when teaching hearing-impaired students. Methods. The research data was collected by questionnaires sent to teachers who had a hearing-impaired student in their class. All in all, the data consisted of about 109 teachers’ views on teaching hearing-impaired student, but contained a total of 119 individual teacher-student relationships. Simple frequencies and cross-tabulations were used to describe the teachers in the data and their general attitudes towards teaching the hearing-impaired stu-dents. Answers to the open-ended questions were analyzed by content analysis and quanti-fication of the data was carried out to further analyze the data. Results and conclusions. Based on the results of this study, it can be assumed that on the average teachers have positive attitudes towards teaching hearing-impaired students in mainstream classes and are confident in their own abilities. Teachers support the social par-ticipation of hearing-impaired students particularly by creating an accepting atmosphere as well as promoting open discussions among students. In addition, teachers support social participation by utilizing group work situations, taking into account special needs, training social skills, encouraging the hearing-impaired student and by uniting the entire class. Teachers feel that it is important to create the right kind of listening conditions when teach-ing hearing-impaired students. On the other hand supporting social participation is not seen as an integral factor.
  • Kankaanpää, Miia (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tiivistelmä - Referat – Abstract Aim. Approximately 50—60 children are born with severe to profound hearing impairment in Finland every year. Speech therapy for hearing impaired (HI) children consists of many different methods depending on the child´s and his/hers family´s individual needs. The main emphasis in HI children´s speech therapy in Finland is in the auditory-verbal method. There is only a little information to be found in the literature about the contents of speech therapy for HI children (who use cochlear implants (CI) or hearing aids (HA)). The aim of this study was to find out how much Finnish speech and language therapists (SLTs) have experience about the rehabilitation of HI children. In addition the goal was to find out what components are used in HI children´s speech therapy and what role does the children´s parents have in their child´s linguistic rehabilitation. Method. This study was carried out as a survey. An electronic questionnaire was send via the Finnish Association of Speech Therapists to 1154 SLTs in Finland. A total of 85 responses were received so the response rate was 7.4 %. The data was analyzed using IBM SPSS Statistics 22 -program. Frequencies, percentages and descriptive statistical analysis were computed (for example average and standard deviation). The data was demonstrated graphically. Rank correlation of ordinal variables was measured using Spearman´s rho (ρ), Kendall´s tau-c (τ) and Goodman and Kruskal´s gamma (γ) rank correlations. Results and conclusions. The results show that Finnish SLTs have only little experience about the rehabilitations of HI children. The most common components in HI children´s speech therapy were supporting and guiding children´s early vocalizations, auditory training and training of vocabulary. The contents of CI- and HA- children´s speech therapy seems to be very similar. The most common approach used in speech and language therapy was auditory-verbal method but total communication and pictures were commonly used as well. The results show that parent´s role in HI children´s rehabilitations varied quite a lot. It was quite common that parents were not present during their child´s speech therapy and the SLTs reported that they would ask separately if they wanted the parents to be present in some speech therapy session. However the results show that most of the SLTs and parents were equal partners in HI children´s linguistic rehabilitation. More research is needed to discover factors that influence the contents of HI children´s speech therapy and the parent´s role in their child´s linguistic rehabilitation.
  • Uotila, Hannamari (2012)
    Tutkimuksen lähtökohtana on, että ruokaa syömällä kuulutaan ryhmiin, erottaudutaan niistä ja rakennetaan subjektiivisuutta ideologian sisällä. Lihaa pidetään luonnollisena osana länsimaista kulttuuria eikä siksi lihan ideologista luonnetta usein havaita. Silloin lihansyönnin oikeutuksesta on myös vaikea keskustella. Liha yhdistää biologisia ja kulttuurisia merkityksiä ja määrittelee osaltaan ihmisen suhdetta muun muassa sukupuoleen ja eläimiin. Työn taustalla on ajatus sosiaalisesta konstruktionismista: tietoa ja merkityksiä tuotetaan jatkuvasti sosiaalisissa prosesseissa ja ne rakentuvat tietyssä ajassa ja paikassa. Tutkimuskysymykset ovat: 1) Millaisia sukupuolittuneita merkityksiä lihalla on ja miten ne rakentuvat? 2) Miten merkitykset näkyvät lihatuotteiden mainoselokuvissa? Miten eläimet, naiset ja miehet niissä esitetään? Ensimmäiseen tutkimuskysymykseen etsitään vastausta teorian ja analysoitavan aineiston vuoropuhelulla, toiseen aineistosta. Aineistona on 15 televisiomainoselokuvaa suomalaisilta lihanjalostusyhtiöiltä vuosilta 2009–2011. Mainonnassa merkitykset rakentuvat yhteisen jaetun kulttuurisen tiedon pohjalle ja siksi se on oivallinen tutkimuskohde lihan sukupuolittuneiden merkityksien tutkimiseen. Aineistoa analysoidaan teorialähtöisen teemoittelun ja laadullisen lähiluvun menetelmin. Tuloksia tarkastellaan lihan sukupuolipolitiikan kattokäsitteen ja poissaolevan referentin käsitteen avulla, joka erottaa eläimen ja lihan toisistaan ja toisaalta yhdistää eläimen ja naisen lihana. Teoreettisena käsitteenä on näiden lisäksi luonto-kulttuuri-jako, jonka avulla tarkastellaan sukupuolien ja eläimen suhdetta lihan merkityksiin. Luonto-kulttuuri-jako on nähty punaisena lankana länsimaisessa ajattelussa ja lihan avulla ihminen määrittää asemaansa näiden vastaparien välissä. Lihaan liittyy maskuliinisena ruokana muun muassa voiman ja hallinnan merkityksiä. Yksi lihan ristiriitaisuuksista on, että naisen nähdään kuitenkin olevan lähempänä villiä luontoa kun taas miestä ajatellaan perinteisesti kulttuurin, järjen ja rationaalisuuden, edustajana. Ihmisyyttä määritellään vetämällä rajoja ihmisen ja eläimen välille lihan avulla: luonto lihan muodossa kypsennetään kulttuuriin sopivaksi. Nostalginen maaseutu ja kontrolloitu tehdasympäristö näyttäytyvätkin lihamainonnassa ristiriidattomana. Mies on aineiston mainoksissa lihan asiantuntija ja liha miehiä yhdistävä asia, jonka takia ja parissa voi näyttää avoimesti tunteitaan. Nainen on poissaoleva miehen ja lihan välisestä suhteesta. Lihan merkitykset ovat kuitenkin laajentuneet feminiinisenä pidettyyn terveysajatteluun, mikä haastaa hegemonisen maskuliinisuuden käsityksen lihasta yksin ruumiin polttoaineena. Muutos voi olla osittain seurausta siitä, että yksilölle on siirretty enemmän vastuuta omasta hyvinvoinnistaan ja samalla punaiseen lihaan on liitetty negatiivia merkityksiä: sitä esimerkiksi pidetään raskaana ruokana, vaikka ennen merkitys on ollut päinvastainen. Muutos on uhannut lihan asemaa aterian ja hegemonisen maskuliinisuuden luonnollisena osana, jota puolustetaan laajentamalla merkityksiä uusille alueille. Eläin on muuttuneessakin tilanteessa lihassa poissaolevana, mikä osaltaan mahdollistaa lihansyönnin.
  • Kippo, Mirkka (2010)
    Tutkimuksessa tarkastellaan kuuroja maahanmuuttajia suomalaisessa yhteiskunnassa yhteiskunnallisena ja yksilön itsensä kokemana ilmiönä. Tavoitteena on selvittää, mihin ja miten kuuro maahanmuuttaja integroituu. Tutkimuksen keskeiset kysymykset ovat: kohtaako kuuro maahanmuuttaja kaksinkertaisen kulttuurimuurin saapuessaan Suomeen, millaisia merkittäviä kokemuksia kuurolla maahanmuuttajalla on elämässään ja miten ne vaikuttavat integroitumiseen, miten kuuro maahanmuuttaja selviytyy arjessa sekä miten kuuro maahanmuuttaja löytää paikkansa kuurojen yhteisössä ja suomalaisessa yhteiskunnassa? Tutkimusta varten on haastateltu yhdeksää kuuroa maahanmuuttajaa joulukuussa 2009. Elämänkerralliset teemahaastattelut tulkattiin suomalaiselle viittomakielelle. Haastattelujen lisäksi aineisto koostuu haastateltavien piirtämistä elämänviivoista. Elämänviivat kuvaavat haastateltavien elämään liittyviä keskeisiä kulminaatiopisteitä ja niihin liittyviä kokemuksia. Haasteltavista viisi on naisia ja neljä miestä. Haastateltavista yksi on lähtöisin Etelä-Amerikasta, yksi Afrikasta, kaksi Euroopasta ja viisi eripuolilta Aasiaa, yhteensä neljästä eri maasta. Haastateltavat ovat olleet Suomessa reilusta vuodesta lähes kahteenkymmeneen vuoteen asti. Neljä haastateltavista on tullut Suomeen löydettyään puolison Suomesta. Haastateltavista kaksi on tullut Suomeen pakolaisena, yksi on muuttanut suomalaisten sukujuurien takia, yhden on Suomeen tuonut puolison työ ja yksi on Suomessa opiskelemassa. Yhdeksän kuuron maahanmuuttajan tarinoissa korostuvat elämän esteet, joita he ovat joutuneet ja joutuvat arjessa kokemaan. Toisaalta haastateltavat tuovat myös esiin, kuinka asiat ovat nyt hyvin, kun haastateltavat ovat Suomessa. Esteet, joita haastateltavat kuvaavat, liittyivät kommunikointiin, kielitaitoon, syrjinnän kokemuksiin, arjen asioiden kanssa kamppailuun ja työnsaantiin. Suomalaiseen sosiaaliturvaan, turvalliseen elinympäristöön ja viittomakielisten oikeuksiin puolestaan ollaan tyytyväisiä ja niitä arvostetaan. Viittomakieli ja kuurojen kulttuuri toimivat siltana toisiin kuuroihin muodostaen luonnollisen yhteyden suomalaisiin kuuroihin. Kuuron integroituminen tapahtuu siis ensisijaisesti toisiin kuuroihin ja kuurojen ryhmään. Moni haastateltava toivoo tulevaisuudessa mahdollisuutta palata käymään omassa lähtömaassaan ja kertoa siellä oleville kuuroille viittomakielestä ja kuurojen kulttuurista. Suomessa opitut asiat kuuroudesta ja viittomakielestä ovat olleet monille haastateltavista uutta ja lähtömaan tilanteeseen verrattuna poikkeuksellista. Suomella ja suomalaisella kuurojen yhteisöllä on näin ollen merkittävä rooli kuurojen tilanteeseen maailmanlaajuisesti.
  • Kytömaa, Eero (2006)
    Opinnäytetyössä tarkastellaan sitä, minkä teemojen ympärillä vuoden 2002 Nato-keskustelua käytiin ja miten sanomalehtijournalismi organisoi keskustelua eri toimijoiden välisenä dialogina. Menetelmänä tutkimuksessa käytetään Esa Reunasen kehittämää aihelma-analyysiä. Aihelma-analyysissä sanomalehtijuttuja tarkastellaan useiden juttujen muodostamana joukkona, jonka määrittävänä tekijänä on juttujen sisällöllinen yhteys toisiinsa. Tutkimuksen aineistona on 85 sanomalehtijuttua, jotka on poimittu 16 suomalaisesta sanomalehdestä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjautuu Jürgen Habermasin teorioihin julkisuudesta ja julkisesta tahdonmuodostuksesta sekä kansalaisjournalismiliikkeen piirissä esitettyihin ajatuksiin keskustelevasta journalismista. Tutkimuksessa julkinen keskustelu ymmärretään dialogiseksi prosessiksi, joka asettaa vaateita niin journalistiselle kertojalle kuin keskusteluun osallistuville toimijoille. Yleistä intressiä edustavien journalistien tehtävänä on mahdollistaa eri näkökulmien kohtaaminen ja neuvottelu julkisuudessa. Aihelma-analyysissä huomiota kiinnitetään yksittäisten juttujen dialogisuuden muotoihin, joiden avulla julkista keskustelua hallinnoivat journalistit rinnastavat eri puheenvuoroja toisiinsa sekä luonnehtivat jutussa esiintyven toimijoiden viestinnällistä kommunikatiivisuutta tai strategisuutta. Aihelma-analyysin normatiivinen oletus lähtee siitä, että journalistien pitäisi tavoitella mahdollisimman oikeaa kuvaa niin jutuissa esiintyvistä toimijoista kuin puheena olevista asioistakin. Aihelmien analyysi paljasti sen, että Nato-keskustelua käydään sanomalehdissä puhtaasti kotimaisilla teemoilla. Yksi syy tähän on journalismin tapa nostaa julkisen keskustelun asiakysymyksiksi sisäpoliittisia teemoja ulko- ja turvallisuuspoliittisten teemojen kustannuksella. Keskustelun kotimaisuusasteeseen vaikutti myös poliitikkojen yleinen haluttomuus osallistua Nato-keskusteluun. Journalistit asettuivat keskustelussa tavallisten kansalaisten puolelle ja vaativat poliitikoilta kannanottoja Nato-kysymykseen.Tällä oli vaikutusta keskusteluagendan rakentumiseen, sillä keskustelua hallinnoivien journalistien ja muiden toimijoiden puheenvuorot liittyivät useimmiten poliitikkojen sanomisten raportointiin tai niiden horjuttamiseen. Aihelmien keskustelut noudattivat melko kaavamaista keskusteluasetelmaa, jolle oli ominaista jännite journalistien ja poliitikkojen välillä. Jännitteestä johtuen aihelmissa käyty keskustelu ei ollut ratkaisuhakuista. Myös keskustelun dialogisuus oli puutteellista. Toimittajat hyödynsivät Nato-keskustelun jäsentämisessä vain osittain eri dialogisuuden muotoja. Suurin osa jutuista oli tyypiltään toteavia. Journalistit eivät rinnastaneet riittävästi näkökulmia toisiinsa, mikä teki aihelmien keskustelusta usein yksinpuhelua. Toimittajat virittivät vain harvoin keskustelua vaihtoehtoisten näkökulmien välille, minkä seurauksena aihelmien keskustelut jäivät keskeneräisiksi. Journalistit eivät myöskään aina toimineet tasapuolisesti keskustelun ylläpitäjinä. Opinnäytetyön tärkein lähde on Esa Reunasen väitöskirja Budjettijournalismi julkisena keskusteluna (2003).
  • Pohja, Kerttu (1981)
  • Kortesalmi, Juhani (1962)
  • Luukkonen, Tuulikki (1966)
  • Teräslahti, Suvi (Helsingin yliopisto, 2015)
    The oxidation of polyunsaturated fatty acids is one of the most important chemical reactions degrading the nutritional quality, taste and safety of food products. The characteristics of emulsions, the mechanisms of unravelling of the emulsion structure along with the behavior of commercial emulsion stabilization agents were presented in the literary review part. Also the potential of polysaccharides as emulsion stabilizers was evaluated and a summary of characteristics of lipid oxidation in emulsions was presented. The aim of this study was to evaluate the chemical stability of oil-in-water emulsions stabilized with four polysaccharides by monitoring the oxidation of their lipid phases. In the experimental part, the ability of spruce galactoglucomannan (GGM) to stabilize the lipids in an emulsion was compared with the stabilizing capacity of carboxymethylated galactoglucomannan (CM-GGM) and two commercially available polysaccharides, corn fiber gun (CFG) and gum arabic (GA). Normal and antioxidant-free rapeseed oils were used in the emulsions and the emulsions were protected from light and stored at 4 and 40 °C. The lipid particle sizes of the emulsions were measured with optical microscope and peroxide values were determined from the lipid phases of emulsions. The formation of volatile oxidation products in the emulsions was determined with SPME-GC-MS and the amounts of lipid-derived polymers were determined with size exclusion chromatography (SEC-RI). The structure of the polysaccharides and a part of their phenolic compounds slowed down the oxidation of emulsions. Less hydroperoxides, volatile oxidation products and polymers was formed in the emulsion stabilized with GGM. The lipid phases of emulsions stabilized with native and carboxymethylated GGM oxidized equally slowly. The emulsion stabilized with GA oxidized faster than other emulsions. The lipid particles in emulsion stabilized with both native and carboxymethylated GGM were observed to form flocs. Also the natural antioxidants of the rapeseed oil and a lower storage temperature improved the chemical stability of the emulsions. The physical location of spruce GGM in the emulsion structure and detailed identification (MS) of GGM’s phenolic compounds would be interesting research topics in the future.