Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 11449-11468 of 27944
  • Heino, Fanni (Helsingin yliopisto, 2015)
    Finding a hybrid breeding method for turnip rape (Brassica rapa L. ssp. oleifera (DC.) Metzg.) would allow the breeding of semi-dwarf cultivars that usually tend to lodge less and have a higher yield index. Some dwarf genes can shorten not only stem but also root which is not optimal for water and nutrient uptake. The effects of the dwarf gene BREIZH (Bzh) on turnip rape have not been reported earlier. The aim of this research is to investigate the effects of the Bzh gene on the structure of shoot and root of turnip rape and estimate if Bzh could be used in breeding semi-dwarf turnip rape cultivars. The research was organized in Viikki Greenhouse in Helsinki, and four turnip rape F2-lines were used in research. The progeny was presumed to distribute according to Bzh gene 1 : 2 : 1 (dwarfs : semi-dwarfs : wild types). Also field experiment was organized but it had to be discarded because of damages caused by geese. In the greenhouse the genotype was estimated twice according to length of hypocotyl. The starting and finishing time of flowering was recorded. After flowering the stems were cut from root and the height of stem and also the heights to the lowest and the highest branches were measured. The number of branches and nodes were counted as well. The roots were washed and the length of the main root and the dry weight of the root were measured. The correctness of the genotype estimate that was formatted by estimated hypocotyl length and measured stem length was evaluated by High Resolution Melting analysis. The control samples were sequenced in order to get information about the base sequence in mutation area. The Bzh gene shortened the stem by shortening the internode length. Also height to the lowest branch was significantly lower in semi-dwarfs. Usually these features together cause the better lodging resistance of the semi-dwarf cultivar. The gene also increased the amount of branches but didn’t affect the amount of nodes. Bzh didn’t affect the length of the main root but slightly decreased the dry weight of the root. There was a large variety in the appearances of the roots. Bzh also delayed flowering and decreased duration of it by one day. HRM analysis is a quick method for determining the Bzh genotype in turnip rape. Estimating genotype by phenotype of the plant is only directional. The Bzh mutation is a mutation of two single nucleotides (G-->A) and it is similar on both turnip rape and oilseed rape. According to the effects on structure, the Bzh gene seems to be suitable for breeding semi-dwarf turnip rape cultivars in future.
  • Virolainen, Tuulia (Helsingin yliopisto, 2015)
    There is a vast diversity of fungi of Finnish forests that include species of, for example, the wood decaying polypore Bacidiomycota, wood-inhabiting Ascomycota, tree-associated mycorrhizal fungi and litter-decaying fungi living on the top surface of the soil. These fungi have an influence to tree growth and carbon circulation in the forest ecosystems of the Northern Hemisphere. Brackets, aphyllophoroid fungi as well as some gilled mushrooms are used as indicator species in the conservation of forests, forest environments and meadows. Fungal community in wood is in a constant change. Some fungal species or isolates of the same species affect positively on others, and may increase the growth of mycelia. In contrast, some species may have negative effect. Depending on the nature of the vegetative interaction, the fungal species may be either strong or weak combetitors. A change in the combative situation can affect the outcome of the interaction greatly. Some species are strong combatant upon the interaction of two species. Upon interaction of several species, or between different isolates, the outcome may dramatically change, and a previously weaker combatant may prove to be strong. This study examined the influence of Fomitopsis pinicola, which is a common wood-decaying brown rot polypore species in Finnish forests, on the growth and enzyme production of five wood-decaying white rot fungal species. Activities of several wood-degrading enzymes (laccase, manganese peroxidase, xylanase, endoglucanase, β-glucosidase) were studied for individual species, and in co-cultures of various combinations of the species for eight weeks on liquid media including coniferous wood shavings. All co-cultures included F. pinicola, and either one or two additional species.The hyphal extension growth rate on malt agar medium was quantified for each species, and the fungal biomass increment (as a dry weight) and acidification of the growth liquid were measured from malt extract broth media cultures. F. pinicola proved to be by far supreme colonizer on malt agar and its hyphae were advancing over the mycelia of the white rot species studied. Phlebia radiata formed mycelial blocks against the other white rot fungi but not against F. pinicola. In most cases, acidification of the liquid medium proved to be beneficial for fungal growth (dry weight). Except for F. pinicola, acidification of the culture fluid was moderate in the single species cultivations, and in the co-cultivations including P. radiata. Number of fungal species had no clear effect on the enzyme activity values in the co-cultivations, yet P. radiata increased the activities of laccase and manganeseperoxidase. Also Trichaptum abietinum had an influence on laccase activity. In conclusion, in polyporous fungal co-cultivaltions, a few species had an impact to fungal growth and and production of wood-decaying enzymes when cultivated on coniferous wood.
  • Salmelainen, Laura (2010)
    Neuronaaliset asetyylikoliinin nikotiinireseptorit (nAChR) ovat ligandivälitteisiä ionikanavareseptoreita, jotka koostuvat viidestä solukalvonläpäisevästä alayksiköstä. Ne voivat muodostaa toiminnallisen reseptorialatyypin pelkästään alfa-alayksiköistä tai alfa- ja beta-alayksiköiden yhdistelmästä. Mahdollisia neuronaalisia nikotiinireseptorialatyyppejä on lukuisia, koska ainakin yhdeksän alfa-alayksikköä (α2-α10) ja neljä beta-alayksikköä (β2-β4) on pystytty tunnistamaan. Eri alatyyppien koostumuksia, sijaintia ja farmakologisia ominaisuuksia ei kaikkia vielä täysin tunneta. Neuronaalisten nikotiinireseptorien on katsottu kuitenkin osallistuvan laajalti elimistön fysiologisiin toimintoihin sekä eri patofysiologisiin tiloihin erityisesti keskushermostossa. Käärmeistä ja Conus-suvun merietanoista eristetyt toksiinit ovat osoittautuneet tärkeiksi työvälineiksi neurofarmakologisissa tutkimuksissa, joista on saatu merkittävää lisätietoa neuronaalisten nikotiinireseptoreiden rakenteesta ja eri alatyyppien alayksikkökoostumuksista. Toksiineja hyödyntävillä reseptorisitoutumiskokeilla ja autoradiografisilla tutkimuksilla on voitu myös paikantaa reseptoreita nisäkkäiden aivoissa. Pro gradun erikoistyön tarkoituksena oli karakterisoida Moskovassa syntetisoitujen α-konotoksiini MII:n, α-konotoksiini Vc1.1:n, neurotoksiini II:n, α-kobratoksiinin ja weak-toksiinin sekä tunnettujen nikotiinireseptoriligandien sytisiinin ja metyylilykakonitiinin sitoutumistaipumuksia in vitro SH-SY5Y- sekä SH-EP1-hα7-solukalvopreparaattien neuronaalisiin nikotiinireseptoreihin. SH-SY5Y-solujen tiedetään ilmentävän endogeenisesti useita eri neuronaalisia nAChR-alatyyppejä (α3* tai α7). SH-EP1-hα7-soluihin on puolestaan transfektoitu α7 nAChR-geeni ja ne ilmentävät vain α7 nAChR-alatyyppejä. Reseptorisyrjäytymiskokeet suoritettiin [3H]-epibatidiinilla (400 pM SH-SY5Y, 2000 pM SH-EP1-hα7) ja radioaktiivisuus mitattiin Microbeta-tuikenestelaskurilla. [3H]-epibatidiinin havaittiin syrjäytyvän lähes täydellisesti sytisiinilla ja metyylilykakonitiinilla molemmilla tutkituilla solulinjoilla. Tämän lisäksi toksiinien osoitettiin sitoutuvan kahteen reseptorisitoutumispaikkaan SH-SY5Y-soluilla. Myös α-konotoksiini MII:n ja α-konotoksiini Vc1.1:n kilpailu [3H]-epibatidiinin sitoutumisessa SH-SY5Y-soluilla noudatti kaksijakoisuuttaa, mutta radioligandin kokonaissyrjäytyminen jäi kuitenkin vain osittaiseksi. α-Konotoksiineista vain MII:lla havaittiin affiniteettia α7 reseptoreihin SH-EP1-hα7-soluilla. Neurotoksiini II:n, α-kobratoksiinin ja weak-toksiinin ei havaittu kilpailevan SH-SY5Y-soluilla samoista sitoutumispaikoista [3H]-epibatidiinin kanssa. Tulokset antavat vahvistusta sille, että sytisiini ja metyylilykakonitiini leimaavat useita eri nAChR-alatyyppejä. Sen sijaan SH-SY5Y-solukokeiden perusteella tutkitut α-konotoksiinit näyttäisivät leimaavan spesifisti vain tiettyjä nAChR-alatyyppejä. Syrjäytymiskokeet vahvistavat myös yleistä käsitystä siitä, ettei neurotoksiini II:n α-kobratoksiinin tai weak-toksiinin spesifinen sitoutuminen tapahdu ainakaan neuronaalisiin α3-alayksikköä sisältäviin nAChR-alatyyppeihin.
  • Rönnberg, Eva (2015)
    Den centrala forskningsfrågan för min pro gradu är hur fäder berättar kring sitt faderskap; hur de talar om användningen av familjeledighet och hur de lägger upp arbetsfördelningen av hushållsarbetet. I denna studie ligger fädernas berättelser och uppfattningar i fokus, och de teman, som frekvent dök upp i intervjuerna granskas i detalj; exempelvis ekonomiska och yrkesrelaterade frågor, attityder och utbildningsnivå och fädernas olika roller i hushållsarbetet. Diskussionen tar fram hur fäderna med sin partner diskuterar uppfattningar kring föräldraskapet och lösningar angående barnvård, hushållssysslor och förvärvsarbete. Syftet är att studera den förvärvsarbetande fadern och hur han väljer att fördela sin tid mellan arbetet och hemmet, och vad förhandlingarna med partnern går ut på. Detta är en kvalitativ studie och därför är mitt syfte att samla in kunskap om hurdan roll fäder spelar i familjen; som försörjare och som uppfostrare. Jag är intresserad av hur de förhandlar om sin identitet som fäder i olika sociala och ekonomiska förhållanden. Jag har genomfört tio halvstrukturerade intervjuer med tio heterosexuella män som berättade om sin vardag som småbarnsfäder. Jag har slumpvis valt ut mina informanter och de fäder jag har intervjuat kom från olika delar av landet och hade olika bakgrunder. Fäderna var i åldrarna 17-41 och deras utbildningsgrad varierade mellan yrkesinriktad utbildning och doktorsexamen och de arbetade inom olika områden, såsom bygg- och produktionsindustrin, ekonomi, teknologi och utbildning. Vid tiden för min studie levde fäderna med sina fruar och barn i ett gemensamt hushåll. Åtta fäder var gifta med modern, två fäder levde i ett samboförhållande, och nio hade fått sitt första barn inom tre år och en fader hade fått sitt andra barn. På basen av intervjufrågorna har det sammanställda materialet fått två centrala teman; hushållsarbete och föräldraledighet. Dessa två teman har mynnat ut i mindre teman som tydligast har kommit fram i fädernas berättelser och som jag har ansett att är de mest centrala. Enligt mina analysresultat är det tydligt att fäder vill tillbringa tid hemma med sin familj, men då det förekommer praktiska hinder såsom faderns arbete eller moderns otillräckliga inkomster är det lättare att föra över huvudansvaret på modern än att försöka riva hindren. Då det finns enkla lösningar såsom att utnyttja familjeledigheten under semestern eller tillbringa kortare vårdperioder hemma är också beslutet att stanna hemma lättare att fatta. I de olika familjerna kan man uppfatta vissa maktstrukturer då mödrarna kan välja att stanna hemma med barnet och ta befälet över hemmet medan fäderna kan välja hur länge de vill vara familjelediga och delta i hushållsarbetet. Medan modern har överhanden i beslut angående barnen och hushållet dominerar fadern i karriärsutvecklingen och ekonomin. De olika ansvarsområdena bidrar till att många familjer följer en traditionell familjemodell som också påverkar fädernas uppfattningar om faderskapet som helhet. Den mest typiska rollen i hemmet hos de intervjuade fäderna var att fungera som assisterande förälder. Utbildningsnivån hos båda föräldrarna korrelerade med fädernas vilja att ta föräldraledigt. Attityden hos fäderna och i deras omgivning har en stark påverkan på valet att stanna hemma.
  • Sirviö, Camilla (2005)
    Den offentliga sektorn har i en snabb takt infört nya modeller för tjänsteproduktionen. Denna undersökning granskar en av dem, d.v.s. beställar- utförarmodellen. Intresset för ämnet väcktes av funderingar om hur beställarens synpunkter kommer fram i avtalen som görs mellan beställare och utförare. Syftet med denna avhandling var att undersöka hur avtalen om köp av lokalvård implementerats inom HNS Helsingfors sjukhus kirurgiska enhet ur beställarens synvinkel och på basen av resultaten dra slutsatser om beställar- utförarmodellens implementering. Frågorna som undersökningen ville ha svar på var: Vilka är målen med avtalen ur beställarens perspektiv, hur lyckas man hantera implementeringsproblem vid tillämpandet av beställar- utförarmodellen och är det utföraren som styr avtalen. Undersökningen var en fallstudie. Frågeställningen undersöktes med hjälp av implementeringsteori. Ur litteraturen drogs slutsatser om implementeringsproblem som beställar- utförarmodellen kunde antas hantera. Teman till intervjufrågorna bildades på basen av implementeringsfaktorerna som kom fram i litteraturstudien. Intervjumetoden valdes för att det fanns få undersökningar om ämnet och önskan var att få en fördjupad bild av fenomenet. För att öka tillförlitligheten användes också skriftliga dokument. Sakkunniga inom området intervjuades. Intervjuerna var halvstrukturerade. Dessa analyserades genom att sammanfatta, klassificera, söka efter sammanhang och tolka svaren. Resultatet av undersökningen visar på flera implementeringsproblem. Utföraren såg ut att vara tydligare och längre kommen i sin utförarroll än beställaren. Målen var inte klara och entydiga. Det fanns inga instruktioner och gemensamma riktlinjer om tillvägagångssätten när man ingår avtal om lokalvård. Enligt de dokument som analyserades var koncernledningens koordinering av implementeringen svag. De gamla handlingsmönstren påverkade och det fanns olika värderingar mellan utförare och beställare. Dessutom visade undersökningen att det fanns samarbets- och kommunikationsproblem. Själva beslutsprocessen vid avtal var obekant och kvalitetsbrister upplevdes. Beställaren upplevde missnöje med definieringen av produkten som förhandlades. Resultaten av undersökningen kommer fram med vikten av utvärdering när nya styrmetoder tas i bruk.
  • Smeds, Anna Mia Kristina (2007)
    Den här avhandlingen är en kvalitativ forskningsrapport över fjorton omslag av sju olika tjej- och damtidningar. Teori, begrepp och metoder härleds från forskning inom bland annat kommunikations- och medieteori, genusvetenskap, visuell kultur samt marknadsanalys. Analysen är kvalitativ till sin natur och tidningsomslagen är från perioden januari-februari 2003. Avsikten med undersökningen har varit att ta reda på hur budskap skapas på tjej- och damtidningars omslag samt vilka dessa budskap är. Bildens och rubrikernas budskap ligger i fokus och framför allt vilken typ av budskap som bilderna och rubrikerna tillsammans ger läsaren. I teoriavsnitten diskuteras tjej- och damtidningar ur ett bredare perspektiv och tidningarnas omslag och dess uppgift som reklam för en massmedial produkt. Fokus ligger på bildens betydelse och omslagens retorik. Teorier kring de stereotyper och kvinnoideal som syns på tidningarnas första sida samt den maskulina blicken diskuteras också Metoderna som använts i undersökningen är retorisk text- och bildanalys och semiotisk bildanalys. Undersökningens viktigaste resultat är att samtliga fjorton tidningsomslag innehåller uppmaningar om förändring och konsumtion. Dessa budskap paketeras på flera olika sätt och med olika retoriska tekniker på omslagen. I avhandlingens resultatavsnitt finns en jämförelse mellan de sju tjej- och damtidningarnas omslag, där tidningarna är uppdelade i två kategorier enligt åldersstrukturen på målgruppen. Resultaten visar att tidningar riktade till en äldre målgrupp betonar konsumtion av varor på sina omslag medan tidningar riktade till en yngre målgrupp innehåller fler och tydligare budskap om förändring av den egna kroppen. De viktigaste källorna i avhandlingen är Hirdman, A. (2001), Tilltalande bilder; Berger, A. A. (1991), Media Research Techniques; McCracken, E. (1993), Decoding Women’s Magazines from Mademoiselle to Ms. London och Williamson, J. (1978), Decoding Advertisements, Ideology and Meaning in Advertising.
  • Metsähuone, Pia (2001)
    Suomessa koettiin vakava talouslama 1990-luvun alussa. Vaikka suomalaisen hyvinvointivaltion sanotaan selvinneen hyvin lamasta, jätti se pysyvät jäljet yhteiskuntaan. Pitkäaikaistyöttömyydestä on tullut pysyvä ilmiö ja monet joutuvat kituuttamaan vähimmäistoimeentuloturvan varassa vuodesta toiseen. Konkreettisimmin köyhyys näkyy järjestöjen avustettavien suurena määränä. Edelleen yli satatuhatta ihmistä saa erilaisten järjestöjen ruoka-apua. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaiset elämäntapahtumat johtavat tilanteeseen, jossa on turvauduttava järjestöjen ruoka-apuun sekä millaisia kokemuksia köyhyydestä ja avunhakemisesta Pelastusarmeijasta ruoka-apua hakevilla on. Tavoitteena oli paitsi kuvata ihmisten kokemuksia, myös pohtia, mitä kokemukset kertovat kulttuuristamme ja yhteiskunnastamme. Tutkimuksen aineisto on kerätty haastattelemalla kymmentä Pelastusarmeijan ruoka-avun hakijaa. Haastateltavat olivat iältään 35?53-vuotiaita, ja heistä seitsemän oli naisia ja kolme miehiä. Haastattelut oli teemahaastatteluja, joiden teemoina olivat elämänpolut, sosiaalinen verkosto, yhteiskunnan tuki, tulevaisuus, selviytyminen ja köyhyys.Tutkimus on tehty aineistolähtöisesti siten, että tärkeimmät käsitteet ovat nousseet tutkimusaineistosta. Aineiston analyysissä on sovellettu väljästi Grounded theory -menetelmää. Pelastusarmeijan ruoka-avun hakijoista löytyi tutkimuksessa kaksi erilaista avunhakijaryhmää, jotka olen nimennyt perinteisiksi köyhiksi ja pudonneiksi. Perinteiset köyhät ovat huono-osaisia, joiden elämään on jo ennen Pelastusarmeijaan tuloa kasautunut monenlaisia vaikeuksia, kuten perheväkivaltaa, työttömyyttä, sairauksia, läheisten päihdeongelmia ja vankilatuomioita, avioeroja, yksinhuoltajuutta, yksinäisyyttä ja velkaisuutta. Perinteiset köyhät ovat huonosti koulutettuja, ja he ovat olleet pienipalkkaisissa työntekijätöissä. Nyt he ovat kaikki työkyvyttömyyseläkkeellä. Pudonneet on uusi, laman seurauksena syntynyt köyhien ryhmä. He ovat aiemmin olleet menestyneitä yrittäjiä tai hyväpalkkaisia toimihenkilöitä, mutta ovat yrityksensä konkurssin tai työpaikan menettämisen takia kokeneet rajun taloudellisen pudotuksen. Kaikki kuusi pudonnutta ovat nyt joko työttöminä peruspäivärahan varassa tai pitkällä sairauslomalla. He ovat menettäneet kaiken omaisuutensa, myös asuntonsa ja asuvat nyt vuokra-asunnoissa. Tutkimuksen tärkeimmäksi käsitteeksi nousi häpeä. Ruoka-avun hakijat pitävät avun hakemista vaikeana ja häpeällisenä. Tämä näkyi korkeana avun hakemisen kynnyksenä sekä avun hakemisen selittelynä ja puolusteluna. Pudonneet pitivät myös itse köyhyyttä häpeällisenä. Tätä häpeää on tulkittu seuraten Agnes Hellerin ajatuksia siitä, että modernissa yhteiskunnassa häpeän ainoaksi kriteeriksi on tullut menestymättömyys. Perinteisten köyhien mielestä taas vasta avun hakeminen teki tilanteen häpeälliseksi. Apua hakiessaan ihminen joutuu vastatusten muiden kanssa ja kokee paljastuneensa toisten arvioivalle ja tuomitsevalle katseelle. Häpeä sekä pelko muiden tuomiosta johtaa siihen, että oma köyhyys on salattava muilta ihmisiltä. Ruoka-avun hakijat piilottavat köyhyytensä pukeutumalla siististi ja välttämällä erottautumista muista ihmisistä.
  • Haapola, Ilkka (2004)
    Tutkimuksessa selvitettiin 1990-luvun alussa toimeentulotukea ensi kertaa saaneiden henkilöiden asiakasuria ja elämänkulkua asiakkuuden alusta vuoteen 1998 saakka. Lisäksi selvitettiin toimeentulotuen periodiprevalenssia vuosina 1990–1996 sekä toimeentulotuen muuttuvaa asemaa sosiaaliturvan osana. Tutkimus perustuu pääosin uusia toimeentulotuensaajia edustavaan satunnaisotokseen (10 088 henkilöä), joka poimittiin valtakunnallisesta toimeentulotukirekisteristä vuosilta 1990–1992. Asiakasuria ja elämänkulkua koskevat tiedot perustuvat Tilastokeskukselta hankittuun rekisteriaineistoon, joka kattaa vuodet 1987–1998. Tutkimus tukeutuu pieneltä osin myös työssäkäyntitilastosta poimittuun väestöotokseen (30 184 henkilöä) ja vuoden 1996 alussa toteutettuun toimeentulotuen asiakaskyselyyn. Tutkimuksessa osoitetaan, että asiakasvirtojen tarkastelu monipuolistaa toimeentulotuesta esiintyvää kaavamaista kuvaa. Tulosten mukaan toimeentulotukeen turvautuminen oli 1990-luvun Suomessa huomattavan yleistä. Joka viides suomalainen sai sitä vähintään kerran kuusivuotisperiodilla 1991–1996. 21–24-vuotiaista nuorista tukea sai joka toinen. Toimeentulotukitarpeen kestoa kuvaavat mittarit tuottivat kaksijakoisen tuloksen. Tuen nettokeston, eli saatujen tukikuukausien summan, mediaani seitsemänvuotisen seurantajakson aikana oli vain seitsemän kuukautta. Ensimmäisen ja viimeisen asiakaskontaktin välistä aikaa kuvaavan bruttokeston mediaani oli kuitenkin peräti neljä vuotta. Tämä viittaa siihen, että suuri osa uusista tuensaajista kärsi pitkittyneistä taloudellisista ongelmista. Puolet tuensaajista oli luokiteltavissa pitkään mutta satunnaisesti tukea saaneiksi toistuvaisasiakkaiksi. Muita asiakastyyppejä olivat intensiivisesti eli pääosan vuotta tukea saaneet pitkäaikaisasiakkaat (15 %), kertaluonteista tukea saaneet pistäytyjät (15 %) ja muut lyhytaikaisasiakkaat (20 %). Toimeentulotukiasiakkaiden elämänkulkua koskeva seuranta vahvisti taloudellisten ongelmien pitkäaikaisuutta koskevan oletuksen. Työstä syrjäytyneiden ja tuloköyhyysrajan alittaneiden osuudet supistuivat seurannan aikana kumpikin vain kuusi prosenttiyksikköä. Kasautuvasti huono-osaisten, jotka olivat samanaikaisesti työstä syrjässä, köyhiä ja vailla puolisoa, osuudessa ei tapahtunut olennaista muutosta. Ryhmään kuului seurannan lopussa 15 prosenttia. Pitkäaikaisiin taloudellisiin ongelmiin ajautumista selittivät selvimmin tuensaajan ikä, koulutus ja asuinpaikka. Kymmentä suurinta kaupunkia koskeva analyysi paljasti, että tuensaajien syrjäytymisriski oli sitä suurempi, mitä vaikeampi oli asuinkunnan työllisyystilanne. Porilaisten tuensaajien syrjäytymisriski oli kuitenkin pienempi kuin mitä työllisyystilanne ennakoi. Tämän tulkittiin johtuvan kaupungin aktiivisesta työllistämispolitiikasta. Pääkaupunkiseudulla toimeentulotukiasiakkuuden pitkittymisriski oli puolestaan odotettua suurempi. Tähän oletettavasti vaikuttivat osaltaan seudun korkeat asumiskustannukset. Tutkimuksessa päädytään tulkintaan, että toimeentulotuelle tyypillinen asiakkuuden epäsäännöllisyys ja korkea prevalenssi heijastavat toimeentulotuen asemaa tasoltaan melko vaatimatonta ensisijaista sosiaaliturvaa täydentävänä tukimuotona. Metodisesti tästä seuraa, että siirtymätodennäköisyyksien mallintamiseen perustuvia hasardimalleja on vaikea soveltaa tällaisen tukimuodon analyysiin.
  • Stark, Eija (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2011)
    The Legacy of Poverty. A Study of the substance and continuity of cultural knowledge in Finnish biographical and proverbial texts The study focuses on the idea of the cultural knowledge and shared understanding that ordinary people, folk , have of the concepts and ideas about rural based poverty in Finland. Throughout 19th century and well into 20th century, the majority of the population remained agrarian and poor. By the 1950s, most people still lived in rural areas and a majority of them earned their living primarily from agriculture and forestry. Urbanization proceeded rapidly from the 1960s onwards. Even though the Nordic welfare state was firmly established in Finland by the 1970s, old forms of agrarian poverty still remained in the culture. The source material for the study consists of 99 biographies and 502 proverbs. Biographical texts include written autobiographies and interviewed biographies. A primary analyzing concept is called a poverty speech. The poverty speech has been analyzed by providing answers to the following three questions: What connotations do people attach to poverty when they speak about it? What sort of social relations arise when people speak about poverty? How is the past experience of poverty constructed in the present and in the welfare state context? Cultural knowledge is a theoretical and analytical tool that enables people to categorize information. The three questions stated above are crucial in revealing the schematic structure that people use to communicate about agrarian poverty. Categories are analyzed and processed in terms of cultural themes that contain the ideals and stereotypes of spoken motif and sub-themes. The application of theoretical and analytical premises to the poverty speech has shown that there are four cultural themes. The first theme is Power. The social connotations in the poverty speech are mostly in relation to the better-off people. Poverty does not exist without an awareness of welfare, i.e. the understanding of a certain standard of welfare above that of one's own. The second theme is about family ties as a resource and welfare network. In poverty speech, marriage is represented as a means to upgrade one's livelihood. Family members are described as supporting one another, but at the same time as being antagonists. The third theme, Work represents the work ethic that is being connected to the poverty. Hard working as a representation is attached to eligibility for `a good life´ that in Finland was to become an owner-occupier of a cottage or a flat. The fourth theme is Security. The resentment of unfair treatment is expressed by using moral superiority and rational explanations. The ruling classes in the agrarian society are portrayed as being evil and selfish with no social conscience because they did not provide enough assistance to those who needed it. During the period when the welfare benefit system was undeveloped, the poor expected the wealthier people to make a contribution to the distribution of material wealth. In the premises of cultural knowledge, both oral and written traditions are about human thinking: they deal with topics, ideas and evaluations that are relevant to their bearers. Many elements expressed in poverty speech, such as classifications and customs derived from the rural world, have been carried over into the next generation in newer contexts and a different cultural environment. Keywords: cultural knowledge, cognitive categorization, poverty, life stories, proverbs
  • Sievänen, Päivi (2012)
    Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee hi-viruksen leviämistä Namibiassa, paikallisen klinikan henkilökunnan antamien selitysmallien valossa. Tutkielma esittelee hi-viruksen leviämiseen kietoutuneita tekijöitä, tarkastelee erilaisia hiv:n leviämisen ja sen ehkäisyn tutkimussuuntia sekä länsimaisia käsityksiä Afrikasta, afrikkalaisista ja hiv:n leviämisestä siellä. Tutkimus tarkastelee myös, miten Namibian kansallisessa ja kansainvälisiin sopimuksiinkin sitoutuneessa hiv-politiikassa esiin tuodut viruksen leviämisen estokeinot, kuten tiedon lisääminen ja sitä kautta seksuaalikäyttäytymisen oletettu muutos, voidaan nähdä toimivan Namibiassa peilatessa niitä henkilökunnan antamiin selitysmalleihin. Tutkielma on etnografinen ja sen aineisto on kerätty osallistuvan havainnoinnin ja kahdenkeskisten, nauhoitettujen haastatteluiden keinoin Namibian pääkaupungin Windhoekin leimallisesti köyhässä Katutura-kaupunginosassa sijaitsevalta kansalaisjärjestön klinikalta kahden kuukauden kenttätyön aikana syksyllä 2011. Haastatteluaineisto koostuu yhdeksästä paikallisen työntekijän haastattelusta. Tärkeimpinä syinä hi-viruksen leviämiselle ovat henkilökunnan mielestä yhteiskunnan sosiaaliset tekijät, erityisesti naisten köyhyyden ja namibialaisen yhteiskunnan gender-käsitysten kietoutuminen leviämiseen. Namibiassa monet naiset ovat köyhiä ja riippuvaisia miesten taloudellisesta tuesta. Monien heidän keinona pärjätä köyhyydessä ovat taloudellisesti motivoituneet sukupuolisuhteet, jotka eivät kuitenkaan ole prostituutiota. Myös monet vakituiset parisuhteet pitävät sisällään taloudellisen aspektin. Taloudellinen tuki, joka voi olla niin rahaa kuin materiaa tai esimerkiksi lupa asua miehen luona, vaikeuttaa naisten suojautumista hi-virukselta, sillä tuen ehtona ovat usein suojaamattomat sukupuolisuhteet. Gender-käsitykset vaikuttavat viruksen leviämiseen, sillä naisilla ei nähdä olevan valtaa vaatia tai päättää kondomin käytöstä, poikkeuksena kuitenkin taloudellisesti itsenäiset naiset. Namibiassa yleiset rinnakkaissuhteet ja niiden linkittyminen seksiverkostoihin ovat nopea väylä viruksen leviämiselle. Tutkielmassa todetaan, ettei hiv-tartunnan saaminen ole aina kiinni yksilön omista valinnoista, kuten esimerkiksi koululääketieteellinen näkemys leviämiseen painottaa, vaan siitä että ihminen saattaa elää tilanteessa, jossa virukselta suojautuminen on yksinkertaisesti mahdotonta. Henkilökunnan antamat selitysmallit poikkesivat länsimaiden stereotyyppisistä näkemyksistä Afrikan hiv-pandemian leviämiseen: namibialaisten nähtiin olevan tietoisia siitä, miten hi-virus leviää ja heidän todettiin uskovan vain marginaalisesti tieteellisistä poikkeaviin selitysmalleihin. Hiv:n leviäminen Namibiassa ei siis voida nähdä olevan linkittynyt erityisesti kolonialistisia peruja olevaan länsimaiseen ajatukseen, että virus leviäisi Afrikassa esimerkiksi tietämättömyyden, erityisen seksuaalisuuden ja outojen uskomusten tai käytäntöjen takia.
  • Weiland, Antti (2014)
    Sosiaaliturvajärjestelmän kehityksestä huolimatta köyhyyttä on esiintynyt suomalaisessa yhteiskunnassa näihin päiviin saakka, vaikka se helposti jää virallisten tilastojen ulottumattomiin. Köyhyys löytää jatkuvasti uusia moninaisia muotoja, ja sen kanssa kamppailtaessa on pyritty kehittämään erilaisia selviytymismalleja. Tutkimuksessa lähestytään köyhyyden ja niukkuuden tematiikkaa, toisaalta sosiaaliturvaverkoston rakentumisen ja toisaalta sen taustalla piilleiden syiden kautta samalla hakien siihen uudenlaista lähestymiskulmaa aikansa kotimaisen kaunokirjallisuuden riveiltä, ja niiden välistä. Pyrkimyksenä on tavoittaa jotain yksilöllistä, ja jos mahdollista, kokemuksellista kotimaisten kirjailijoiden töiden avulla kansamme toimeentulon ja selviytymiskeinojen piiristä laadullisin tutkimusmenetelmin. Tutkimuksen tarkoituksena on tulkita köyhyyden tai niukkuuden kokemusta ilmiönä asianosaisten kannalta aiempaa turvatumman yhteiskunnan rakentumisprosessin eri vaiheissa sekä yksilön mahdollisia selviytymiskeinoja erilaisten sosiaalisten ongelmien kanssa kamppaillessaan. Nämä ongelmat lisäävät yksilön riskiä altistua köyhyydelle, ja samalla ongelmat syventyvät entisestään toimeentulon heikentyessä. Tutkimus pyrkii siten kuvaamaan köyhyyden kokemuksellisuutta ja sen vaikutuksia yksilöön suomalaisessa yhteiskunnassa viime vuosikymmeninä. Tutkimuksen aineistolähtöinen analyysi perustuu Anselm Straussin ja Juliet Corbinin mukaiseen grounded theoryn jatkuvan vertailun metodiin. Aineistona tutkimuksessa käytetään kotimaista kaunokirjallisuutta. Tutkimukseen valittiin kuusi romaania ajanjaksolta 1970–2000. Valintakriteerinä romaaneissa teoksen kirjailijan tuli itse toimia havainnoijana oman tekstinsä aikakauden Suomessa. Kunkin kirjailijan teksti on omakohtaista, itse koettua tai itse ympäristöstä ja ilmiöistä havaittua. Tuloksista näyttäytyy köyhyyden sitkeä luonne, joka ulottuu yksilön kaikille elämänalueille. Tällöin irtautuminen köyhyydestä on hankalaa. Yksilö toimijana, tämän kohtaamat ongelmat ja löydettävissä olevat selviytymiskeinot osoittautuvat olevan selvässä yhteydessä toisiinsa, jolloin ne muodostavat eräänlaisen köyhyyskamppailun kehän, joka toimii usein itseään vahvistavana ja ahdinkoa syventävänä mekanismina. Tutkimuksen perusteella selviytymismallit tai strategiat köyhyyskamppailussa tukevat toisiaan ja niitä yhdistelemällä arjen pyörittäminen on mahdollista. Uhkana on tottumus, joka vahvistaa toimijan kiinnittymistä omanlaiseensa alakulttuuriin yleisen valtakulttuurin ulkopuolelle. Tutkimuksessa itsenäisesti teemoittain tarkastellut köyhyyden kulttuurin ilmenemismuodot auttavat ymmärtämään köyhyyskokemuksen syvälle toimijaan jättäviä jälkiä suomalaisessa yhteiskunnassa viime vuosikymmenten kontekstissa.
  • Virkkunen, Gia (SKS, 2010)
    On the material level of poverty, the work shows how the Great Depression forced rural women and children to enhance their work input and find new ways of coping. The most serious impact of the Depression was poor nutrition, as well as scarcity of food and clothes. Women's and men's ways to make a living started to resemble each other; men had also to consent to wages in form of foodstuff. The research also focuses on immaterial poverty by means of exploring experiences of otherness: shame, hatred and expressions of protest. Substantial humiliation was induced by poor relief and begging. A clear gap prevailed between the poor and the better off people in school, work and at leisure. The economic crisis deepened this gap even further. The dissertation specifies the poor people s every day experiences by taking into account the different worlds of men and women. The analysis of four different memory-based sources is the core in the micro-historical research design. The narrators of the research were survivors, unlike many others, who experienced the Great Depression. Moralization and humiliation of the poor have not ceased in contemporary society. Therefore, the historical perspective of both the material and the immaterial side of poverty could increase the understanding of the multifaceted phenomenon of today s poverty.
  • Sergejeff, Katja (2015)
    Syrjäytyminen ja köyhyys näyttävät muodostuneen pysyväksi ilmiöksi Suomessa. Köyhyyden ja syrjäytymi-sen vastainen taistelu onkin yksi sosiaalipolitiikan suurimpia haasteita. Tutkielman tarkoitus on tarjota näkö-kulma köyhyyden ja hyvinvoinnin tutkimukseen tutkien yksilön selviytymiskokemuksia ja avun saannin ko-kemuksia. Tutkielman ensimmäinen tutkimuskysymys on selvittää, miten aineiston kirjoittajien kokemus selviytymisestä ja siihen liittyvistä tulevaisuudenodotuksista on muuttunut seurantajakson aikana. Toisek-seen tutkielmassa tarkastellaan, millaisia kokemuksia ja tuntemuksia avun saannista aineistossa kuvataan. Tutkielman aineiston muodostavat 13 kirjoittajalta saadut omaelämäkerralliset kirjoitukset. Ensimmäisen kirjoitukset on tehty vuonna 2006 ja samat henkilöt ovat kirjoittaneet uudelleen vuonna 2012. Aineistoa on analysoitu käyttäen osaksi narratiivista menetelmää ja osaksi sisällönanalyysia. Narratiivisessa analyysissa kirjoitukset jakautuivat kolmeksi tarinatyypiksi, joista kussakin selviytyminen hahmottuu eri tavoilla. Ta-rinatyypit ovat nimeltään kertomus vaikeuksien voittamisesta, kertomus luopumisesta ja kertomus näköalat-tomuudesta. Tutkielman keskeiset tulokset liittyivät selviytymiskokemuksen ja tulevaisuuden odotusten muutoksiin ta-rinatyypeittäin. Kertomuksessa vaikeuksien voittamisesta tarinoita yhdistää kertojien kokemus elämäntilan-teensa paranemisesta tavalla tai toisella. Kertomuksessa vaikeuksien voittamisesta myös tulevaisuuteen suhtaudutaan toiveikkaammin kuin muissa tarinatyypeissä. Kertomuksessa luopumisesta, kerronnassa nou-see esiin kokemus elämäntilanteen ja selviytymismahdollisuuksien huononemisesta. Kertomuksessa näkö-alattomuudesta kirjoittaja ei kuvaa elämäntilanteensa paranemista tai huononemista. Kertomuksessa näkö-alattomuudesta tulevaosuudenodotuksiin ei viitata juurikaan, ja jos niistä puhutaan, on sävy pessimistinen. Myös kokemukset avun saannista vaihtelivat tarinatyypeittäin. Kertomuksessa vaikeuksien voittamisesta viitattiin epäviralliseen apuun kaikista eniten, samoin tässä tarinatyypissä esiintyi eniten puhetta läheisistä. Läheiset saivat myös positiivisen merkityksen tarinoissa. Kahdessa muussa tarinatyypissä kuvailtiin use-ammin ilman apua jäämistä. Myös yksinäisyyden kuvaukset saivat näissä tarinoissa suuren roolin. Sosiaali-turva ja yleisemmin virallinen apu herätti kritiikkiä kaikissa tarinoissa, eikä sen kerrota olennaisesti lievittä-neen köyhyyttä yhdessäkään tarinassa. Poikkeuksena kritiikissä on eläkkeelle pääseminen, joka hahmottuu kertomuksessa vaikeuksien voittamisesta käänteenä parempaan. Tämä kuitenkaan ei johdu köyhyyden lievittymisestä, vaan tulojen varmistumisesta ilman jatkuvaa tarveharkintaisiin etuuksiin turvautumista. Tutkielman olennaisin johtopäätös onkin havainto köyhyyden, avunsaannin ja selviytymiskokemusten yh-teydestä aineistossa. Ne kirjoittajat, jotka kertoivat saaneensa apua, suhtautuivat positiivisemmin tulevai-suuteen, ja kokivat myös selviytyneensä paremmin. Heillä oli tarinoiden valossa myös vahvemmat sosiaali-set verkostot. Keskeinen johtopäätös on myös epävirallisen avun aseman hahmottuminen perusturvan aukkojen ja matalan tason paikkaajana.
  • Luukkonen, Anne (2000)
    Tietoteknologia on muutaman viimeisen vuosikymmenen aikana kehittynyt nopealla vauhdilla, puhutaan digitaalisesta tai tietoteknologian vallankumouksesta. Vain osalla maailman asukkaista on mahdollisuus olla osallisena globaaleja verkkoja Tutkimuksen tavoitteena on kuvailla informationalistisen yhteiskunnan globaaleja vaikutuksia. Keskityn tarkastelemaan informationalistisen yhteiskunnan kehitysnäkymiä erityisesti kehitysmaiden kannalta. Millaiset ovat kehitysmaiden kehitysnäkymät informationalistisessa ja globalisoituvassa maailmantaloudessa? Tutkimuksen tavoitteena on käydä läpi informationalistisen yhteiskuntaan liittyvää teoreettista pohdintaa. Esittelen tietoyhteiskuntatutkimusta varhaisista 1960-luvun teoroista aina kokonaisvaltaisempiin 1990-luvun teorioihin. Pääasiassa tutkimukseni viitekehys kuitenkin nojautuu Manuel Castells teoriaan informationalistisesta yhteiskunnasta. Nykyisten sosio-ekonomisten muutosten selittäminen vaatii useiden samanaikaisesti tapahtuvien ilmiöiden tarkastelua. Castellsin mukaan tämän hetkisen yhteiskuntamuutoksen takana voidaan nähdä neljä keskeistä prosessia: tietotekniikan vallankumous, informaatio- ja globaalitalouden synty, verkostomallinen organisaatio ja kulttuuris-sosiaalisten liikkeiden esiinmarssi. ja informationalistista yhteiskuntaa. Maailmanlaajuisesti ajateltuna tietoteknolgian vallankumous on vasta alussaan. Informationalistiseen yhteiskuntaan näyttää syntyvän mustia aukkoja, joista käytetään tässä tutkimuksessa käsitettä ”neljäs maailma”. Kehitysmaista suurimman neljännen maailman alueen muodostaa Saharan etelänpuoleinen Afrikka, mutta neljänteen maailmaan voidaan katsoa kuuluvan alueita ja ihmisryhmiä myös teollisuusmaista. Eriarvoisuuden lisääntyminen näyttäisikin olevan sekä kansallinen että kansainvälinen kehityssuunta. Informationalistisessa yhteiskunnassa tiedolla on oma erityisasema verrattuna aikaisempiin yhteiskuntiin. Informaation tuottamisesta, käsittelystä ja eteenpäin välittämisestä on tullut uusi tuotannon ja vallan lähde. Informationalistisen yhteiskunnan synty merkitsee valtarakenteiden muutosta. Syrjäytyminen informationalistisesta yhteiskunnasta on syrjäytymistä verkostoista ja tietolähteistä. Valta ja auktoriteetti on informationalistisessa yhteiskunnassa niillä, joilla oikeanalaista ja haluttua tietoa. Kehitysmaissa verkkojen tavoitettavissa on vain pieni ”informaatioeliitti”. Monet tutkijat näkevät tieto- ja kommunikaatioteknologian kehitystä edistävänä tekijänä. Pyrin tarkastelemaan tieto- ja kommunikaatioteknologian käyttöä kriittisesti, sillä sen käyttöönottoon kehitysmaissa liittyy useita ongelma-alueita. Tietoyhteiskunnan rakentamiselle kehitysmaihin ei useasti ole olemassa tukevaa sosio-taloudellista pohjaa.
  • Väisänen, Katariina (Helsingin yliopisto, 2014)
    Köyhyyden ajatellaan olevan puutetta ja kurjuutta, joka on pyrittävä hävittämään. Sille, minkä puutteesta köyhyydessä tarkalleen ottaen on kyse, on kehitetty tutkimuksessa ja poliittisissa yhteyksissä erilaisia määritelmiä. Köyhyyden käsitteen monimerkityksisyys osoittautuu kuitenkin ongelmalliseksi erityisesti silloin, kun köyhyyden vähentämiseksi ja hävittämiseksi valittavista keinoista yritetään päästä yhteisymmärrykseen. Tämän tutkimuksen tehtävänä on selvittää, miten köyhyyden käsitettä voidaan jäsentää ja kehittää analysoimalla köyhyyttä vallan puutteena. Tutkimustehtävä perustuu oletukselle, että köyhyydessä on kyse inhimillisen toiminnan edellytyksiä koskevasta niukkuudesta, jonka erilaisia ilmenemismuotoja köyhyyden käsitteen eri määritelmät painottavat ja jota voidaan ymmärtää vallan käsitteen avulla. Tutkimuksen metodi on filosofinen käsiteanalyysi. Johdantoa seuraavassa luvussa selvitetään, minkälaisia köyhyyden yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen muotoilemat keskeiset käsitykset köyhyydestä ovat ja mitä metodologisia kysymyksiä köyhyyden tutkimukseen liittyy. Siinä esitellään myös kyvykkyyslähestymistapa (capability approach), jonka mukaan köyhyyden ilmenemistä arvioitaessa on resurssien saatavuuden sijaan tarkasteltava sitä, minkälaiset mahdollisuudet ihmisillä on tavoitella hyvinvointiaan edistäviä asioita vallitsevissa olosuhteissa. Kolmannessa luvussa konstruoidaan vallan käsiteanalyysi, joka perustuu Peter Morrissin teokseen Power. A Philosophical Analysis ja Jaana Hallamaan filosofista teon teoriaa sekä vallan, vaikuttamisen ja yhteistoiminnan etiikkaa käsittelevään, käsikirjoitusvaiheessa olevaan teokseen Yhteistoiminnan etiikka. Toiminnan edellytyksiä analysoitaessa hyödynnetään myös kyvykkyyslähestymistavan kehittäneen Amartya Senin käsitystä kyvykkyyksistä ja vapaudesta. Neljännessä luvussa muotoiltuja käsitevälineitä sovelletaan köyhyyden analysoimiseen. Toiminnan edellytyksiä koskevan niukkuuden ilmenemistapoja havainnollistetaan esimerkkiaineiston avulla, joka koostuu Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä -julkaisun omaelämäkerrallisista kirjoituksista. Lopuksi analysoidaan, mitä toiminnan edellytysten vahvistuminen merkitsee köyhyyden kontekstissa ja miten sitä voidaan edistää. Viidennessä luvussa kootaan yhteen tutkimuksen tulokset. Vallan käsiteanalyysin perusteella valtaa on mielekästä tutkia laajassa merkityksessään toimijan kykynä saada aikaan haluamiaan asioita ja asiantiloja. Tällöin vallan käyttämisellä on käsitteellinen yhteys toiminnan onnistumiseen. Vallan käyttäminen edellyttää vapautta, muita henkisiä ja materiaalisia resursseja, suotuisia olosuhteita ja vallan käyttämisen mahdollistavaa asemaa, jonka muodostumiseen vaikuttaa sosiaalinen konteksti. Köyhyys asettaa ihmisen asemaan, jossa vallan ala on liian rajattu. Köyhä voi tehdä valintoja ja saavuttaa asettamiaan päämääriä, mutta vain köyhyyden rajaamassa toimintatilassa. Toiminnan edellytykset riittävät selviytymiseen, mutta niiden niukkuus estää laaja-alaista hyvinvointia edistävien päämäärien saavuttamisen. Auttamistoiminnan, jolla pyritään edistämään köyhän voimaantumista eli vallan alaa laajentavaa toiminnan edellytysten vahvistumista, on perustuttava köyhän toimijuuden kunnioittamiseen voidakseen onnistua.