Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 11449-11468 of 24939
  • Raeluoto, Tiina (Helsingin yliopisto, 2013)
    Tutkielmani tavoitteena oli hankkia tietoa ulkomaalaisten lääkäreiden työllistymisprosessista. Lisäksi tarkastelin kielitaidon merkitystä työllistymisprosessin yhteydessä. Tutkimukset ovat osoittaneet, että sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tarve lisääntyy väestön ikääntyessä ja Suomessa tarvitaan lisää näillä aloilla työskenteleviä ammattilaisia. Suomeen muuttavat lääkärit eivät olleet heti päteviä ammatinharjoittajia, vaan heidän tuli pätevöityä Suomessa ja hankkia riittävä kielitaito. Lääkärit muuttivat Suomeen eri syistä samalla kun lähtömaassa hankittu akateeminen koulutus yhdisti heitä. Lähdin tutkimaan sitä polkua, jonka lääkärit joutuivat kulkemaan työllistyäkseen Suomessa. Tutkimuskysymykseni ovat:1. Miten ulkomailla koulutetut lääkärit työllistyvät Suomessa? 2. Miten merkittävä on suomen kielen taito työllistymisessä? Haastattelin kuusi ulkomaalaista lääkäriä, jotka tulivat EU/ETA -alueen ulkopuolelta. Haastattelujen lisäksi aineistonani olivat kenttämuistiinpanot ja yksittäinen rekrytointisiantuntijan haastattelu. Tavoitin haastateltavat erilaisten yhteyshenkilöiden kautta. Yhteyshenkilöillä oli henkilökohtaisia suhteita terveydenhuoltoon tai he työskentelivät tai opiskelivat alalla. Analysoin aineistoni käyttäen teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Ulkomaalaiset lääkärit työllistyivät Suomessa ylitettyään ne kynnykset, joita oli matkan varrella. Ensimmäisenä kynnyksenä oli Suomeen asettuminen sosiaalisen ja kulttuurisen pääoman turvin. Toisena kynnyksenä oli koulutuksen ja kielitaidon pätevöittäminen Suomessa eli koulutuspääoman lisääminen. Kolmantena kynnyksenä oli työnantajan luottamuksen saavuttaminen. Kaikki lääkärit pitivät suomen kielen taitoa erittäin tärkeänä tekijänä Suomessa.
  • Rasmussen, Katri (2009)
    Tutkimuksessa tarkastellaan maahanmuuttajanaisten perhe-elämää ja sosiaalipalvelukokemuksia. Jotta sosiaalipalveluissa ja sosiaalityössä pystytään vastaamaan maahanmuuttaja-asiakkaiden tarpeisiin, on ymmärrettävä heidän arkeaan sekä sosiaalipalveluihin liittyviä odotuksia ja kokemuksia. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten maahanmuuttajanaiset kokevat perhe-elämän Suomessa ja minkälaisia kokemuksia heillä on kohtaamisista sosiaalipalveluissa. Teoreettisen lähtökohdan muodostaa tutkimus ja teoriat perhesiirtolaisuudesta ja palvelujen järjestämisestä vähemmistöryhmille. Kiinnekohtana toimivat aiemmat suomalaiset tutkimukset maahanmuuttajaperheistä ja maahanmuuttajien kokemuksista sosiaalipalveluissa. Lähestymistapa on eksploratiivinen ja näkökulmana hyödynnetään myös symbolista interaktionismia. Aineisto koostuu seitsemän maahanmuuttajanaisen teemahaastattelusta. Haastateltavat ovat kaikki pienten lasten äitejä, ja edustavat monenlaisia maahanmuuton syitä sekä kansallisuuksia. Haastattelut muodostuivat haastateltavien perhe-elämään ja sosiaalipalvelukokemuksiin liittyvistä avoimista kysymyksistä. Aineisto analysoitiin teema-analyysin avulla eksploratiivistä otetta käyttäen. Maahanmuutto johti perhedynamiikan uudelleenjärjestämiseen kaikissa haastateltavien perheissä. Käyttäytymismallit ja normit joutuivat uudelleenarvioitavaksi perheiden kohdatessa muutoksia sosiaalisissa verkostoissaan, työtilanteissa ja kulttuurisissa odotuksissa. Sosiaalisten tukiverkostojen heikentyminen maahanmuuton johdosta aiheutti muun muassa yksinäisyyttä, suuremman vastuun vanhemmuuteen, vaikeuksia arjen hallintaan ja haasteita parisuhteelle. Haastateltavien kokemukset sosiaalipalveluista tuovat esiin palvelujärjestelmän monimutkaisuuden erityisesti maahanmuuttaja-asiakkaille. Palvelujen saatavuutta sekä kohtaamisia sosiaalipalveluissa heikensivät puutteellinen tieto, epäasiallinen kohtelu, joustamattomuus, pallottelu eri palvelutuottajien välillä, epäkäytännöllinen apu, epämääräisyys ja kieliesteet. Myönteisiä kokemuksia syntyi, kun työntekijät palveluissa olivat kohteliaita, huomaavaisia, joustavia ja selittivät asiat perusteellisesti. Palvelut koettiin hyviksi kun niiden järjestäminen oli yksinkertaista, ne vastasivat perustarpeisiin ja huomioivat yksilölliset elämäntilanteet. Sosiaalipalvelujärjestelmästä hyötyminen vaati asiakkailta institutionaalista tietoa. Tämän tiedon ollessa puutteellista, palvelujärjestelmä ei vastaa maahanmuuttaja-asiakkaiden tarpeisiin.
  • Järvenpää, Tuulia (2014)
    Tässä Pro gradu-tutkielmassa tarkastellaan maahanmuuttajanaisiin kohdistuvaa parisuhdeväkivaltaa Suomessa. Aihetta lähestytään väkivaltatyön ammattilaisten näkökulmasta. Tutkielman tavoitteena on selvittää maahanmuuttajanaisiin kohdistuvan parisuhdeväkivallan piirteitä ja auttamistyön luonnetta. Tutkielman taustalla vaikuttaa näkemys siitä, että parisuhdeväkivaltaa esiintyy sosiaaliryhmästä, uskonnosta ja kulttuurista riippumatta kaikissa maissa. Tutkielman teoreettis-metodologisen viitekehyksen muodostaa fenomenografia, jonka tutkimuskohteena ovat ihmisten käsitykset eri ilmiöistä. Fenomenografiassa tarkoituksena on pyrkiä kuvaamaan, analysoimaan ja ymmärtämään todellisuuden erilaisia käsityksiä. Tutkielman aineisto kerättiin haastattelemalla Monika-Naiset liiton kahdeksaa eri tehtävissä toimivaa työntekijää. Monika-Naiset liitto on monikulttuuristen naisjärjestöjen kattojärjestö, joka muun muassa tukee maahanmuuttajanaisten hyvinvointia, tuottaa palveluita väkivaltaa kokeneille maahanmuuttajanaisille ja -lapsille sekä tarjoaa koulutusta sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille. Haastattelut toteutettiin teemahaastattelun avulla ja aineisto on analysoitu sisällönanalyysillä fenomenografisen tutkimusotteen vaikuttaessa taustalla. Tutkimusaineiston perusteella voidaan todeta, että kulttuurisilla seikoilla nähdään olevan jonkin verran merkitystä maahanmuuttajanaisiin kohdistuvassa parisuhdeväkivallassa. Tähän vaikuttaa se, kuinka laajana käsitteenä kulttuuri nähdään. Sukupuoliroolit ja naisen asema perheessä liitetään usein kulttuuriin kuuluviksi seikoiksi ja tietyissä maissa naisen aseman nähdään olevan alisteinen mieheen nähden. Parisuhdeväkivalta taas käsitetään miehen vallankäytöksi parisuhteessa. Kulttuurin nähdään vaikuttavan myös väkivaltaisesta parisuhteesta irtautumiseen niiltä osin, että avioero ei ole kaikissa maissa yhtä hyväksyttävää kuin Suomessa. Maahanmuuttajanaisen pelko siitä, että oma perhe hylkää hänet saattaa saada naisen pysymään väkivaltaisessa parisuhteessa. Myös naisten tietämättömyys suomalaisesta yhteiskunnasta sekä pelko oleskeluluvan tai lasten menettämisestä saattavat vaikeuttaa suhteesta irtautumista. Maahanmuuttajanaisiin kohdistuva parisuhdeväkivalta nähdään moninaisena ja se ilmenee niin fyysisenä, henkisenä, taloudellisena, seksuaalisena kuin uskonnollisena väkivaltana. Aineiston perusteella siihen liittyviä erityispiirteitä ovat naisten liikkumavapauden rajoittaminen, yhteydenpidon kieltäminen sukulaisiin ja ystäviin, naisen rahankäytön kontrollointi sekä uskonnonharjoittamisen kieltäminen. Myös pakkoavioliitot ja kunniaan liittyvä väkivalta mainitaan nimenomaan maahanmuuttajanaisten kokemaan parisuhdeväkivaltaan liittyvinä erityispiirteinä. Parisuhdeväkivaltaa kokeneiden maahanmuuttajanaisten kanssa työskentelyssä vaaditaan laaja-alaista osaamista ja ymmärrystä siitä, että naiset tarvitsevat kokonaisvaltaista tukea selviytymiseensä. Työskentely ei ole pelkkää väkivaltatyötä, vaan siihen liittyy kaikkiin elämän osa-alueisiin liittyvää ohjausta. Aineiston perusteella maahanmuuttajille tarjottuja erityispalveluja tarvitaan, koska peruspalvelut eivät aina pysty vastaamaan kaikkiin tarpeisiin ja niiden taso vaihtelee huomattavasti. Avainsanat – Parisuhdeväkivalta, maahanmuuttajanaiset, sisällönanalyysi, väkivaltatyö
  • Kahilainen, Sanna (2008)
    Tässä tutkimuksessa on tutkittu maahanmuuttajataustaisia sosiaalialan vuokratyöntekijöitä ja heidän kokemuksiaan työhyvinvoinnista vuokratyössä sekä työnteon merkityksestä heidän Suomeen sopeutumiselleen. Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessa on käytetty akkulturaatiota- ja työhyvinvointia- sekä vuokratyötä käsittelevää tutkimusta. Tutkimuskohteena olivat erään henkilöstövuokrausyrityksen maahanmuuttajataustaiset vuokratyöntekijät. Aineisto kerättiin haastattelemalla kahtatoista 20-55 –vuotiasta maahanmuuttajaa. Heistä kaksi oli venäläistaustaisia, viisi virolaistaustaisia (joista kolme puhui äidinkielenään venäjää), neljä somalialaistaustaisia sekä yksi eteläaasialaisesta valtiosta Suomeen muuttanut. Haastattelut olivat muodoltaan teemahaastatteluja. Kiinnostuksen kohteena olivat maahanmuuttajien kokemukset työhyvinvoinnista sekä merkitykset, joita he antoivat työnteolle puhuessaan sopeutumisestaan Suomeen. Tutkimus oli lähtökohdaltaan hermeneuttis-fenomenologinen, ja aineisto analysoitiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä käyttäen. Työnteon nähtiin parhaassa tapauksessa edistävän maahanmuuttajataustaisen sopeutumista yhteiskuntaan, jossa hänen on mahdollista saada säännöllisyyttä elämään, opetella kieli- ja kulttuuritaitoja sekä parantaa yhtenäisyyden tunnettaan, itsetuntoaan ja hyvinvointiaan. Työpaikan syrjintä- ja epäoikeudenmukaisuuden kokemukset nähtiin hyvinvointiin negatiivisesti vaikuttavina tekijöinä, jolloin työn voitiin nähdä vaikuttavan negatiivisesti sopeutumiseen kielteisten kokemusten kautta. Maahanmuuttajien puheessa ilmeni yhteys sopeutumisen ja työhyvinvoinnin välillä niin, että hyvin maahan sopeutuneiden oli helpompi selviytyä myös vieraskulttuurisessa työympäristössä ja viihtyä työpaikalla. Hyvin työpaikalla viihtyvien voidaan nähdä olevan sekä sosiokulttuurisesti, psykologisesti että taloudellisesti sopeutuneita. Maahanmuuttajataustaisten vuokatyöntekijöiden puheessa työhyvinvointiin vaikuttavina tekijöinä painottuivat vuokratyösuhteen kolmen osapuolen: työkohteen, työntekijän ja vuokrausyrityksen vuorovaikutus. Sekä työkohteelta että vuokrausyritykseltä odotettiin joustavuutta, oikeudenmukaista kohtelua sekä sosiaalista tukea muun muassa perusteellisen perehdytyksen ja tukihenkilön kautta. Kaikilla haastateltavilla oli syrjintäkokemuksia tai kokemuksia työpaikkakiusaamisesta. He reagoivat syrjintään eri tavoin. Stressinhallintatyylit vaihtelivat passiivisista aktiivisiin hallintamenetelmiin. Maahanmuuttajien motiiveina tehdä vuokratyötä painottuivat vapaus, vaihtelevuus ja uuden oppiminen. Vakituisen työn saanti esiintyi kuitenkin toiveena tulevaisuudelle. Toisaalta maahanmuuttajat kokivat vuokratyön antaman vapauden hyvin tärkeänä asiana, joka mahdollisti nopealla varoitusajalla lähdön omaan kotimaahan tarvittaessa. Epävarmuuden kokemus, toimeentulo-ongelmat, ulkopuolisuuden tunne ja jatkuva paikan vaihto esiintyivät maahanmuuttajien puheessa vuokratyönteon stressaavina piirteinä. Maahanmuuttajan kohdalla paikanvaihtoon liittyi usein myös mahdollinen akkulturaatiostressi sekä syrjintäkokemukset. Maahanmuuttajat kokivat, että heidän on helpompi työllistyä vuokrayrityksen kautta kuin vapailla markkinoilla. Voidaankin ajatella, että vuokratyön kautta heidän on helpompi saada Suomessa vaadittavaa työkokemusta. Päälähteinä tutkimuksessa on käytetty; Vartia, M. & Bergbom, B. & Giorgana, T. & Rintala-Rasmus, A. & Riala, R. & Salminen, S. (2007). Monikulttuurisuus työn arjessa. Työterveyslaitos. Liebkind, K. & Mannila, S. & Jasinskaja-Lahti, I. & Jaakkola, M. & Kyntäjä, E. & Reuter, A. (2004) Venäläinen, virolainen, suomalainen. Kolmen maahanmuuttajaryhmän kotoutuminen Suomeen. Helsinki: Gaudeamus. Berry, J. W. (1997). Immigration, acculturation and adaptation. Applied Psychology: An international Review, 46(1), 5-38. Ward, C. & Bochner, S. & Furnham, A. (2001). The Psychology of Culture Shock. (2.painos). Hove: Routledge. Tuomi, J. & Sarajärvi, A. (2002). Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Jyväskylä: Tammi. Viitala, R. & Vettensaari, M. & Mäkipelkola, J. (2006). Näkökulmia vuokratyöhön. Työpoliittinen tutkimus. Nro 302. Työministeriö.
  • Markkula, Heli (Helsingin yliopisto, 2009)
    Tutkielman kysymyksenasettelu koskee sitä, millaisia merkityksiä syrjintä ja rasismi saavat syrjinnän ja rasismin potentiaalisten uhrien itsensä kertomana. Pyrkimyksenä oli tarkastella maahanmuuttajataustaisten henkilöiden syrjintään liittyvässä haastattelupuheessa käyttämiä tulkintarepertuaareja, niissä mahdollistuvia subjektipositioita sekä kunkin tulkintarepertuaarin mahdollisia ideologisia seurauksia. Tutkielman näkökulma on diskurssianalyyttinen kielenkäytön tarkastelu (esim. Jokinen, Juhila & Suoninen, 1993; Potter & Wetherell, 1987), missä kieltä pidetään sosiaalista todellisuutta ja yksilöllistä kokemusta jäsentävänä, luokittelevana ja muuntavana aineksena. Teoreettis- metodologisia työvälineitä haastattelupuheen analyysiin on käytetty diskurssianalyysin lisäksi subjektipositioiden teoretisointia (Harré & Langenhove, 1999) sekä Goffmanin (1974) kehyksen käsitettä. Tutkielman teoreettisen pohjan muodosti leimattuun identiteettiin sekä siitä selviytymiseen liittyvä tutkimuskeskustelu, etenkin selviytymisstrategioiden tarkastelu. Tutkielman empiirinen aineisto koostui yhdeksän maahanmuuttajataustaisen henkilön haastattelutilanteessa tuottamasta syrjintää koskevasta puheesta. Haastattelut toteutettiin teemahaastattelun periaatteiden mukaisesti. Analyysiprosessin tuloksena muodostin aineistostani neljä suhteellisen yhtenäistä tulkintarepertuaaria, jotka kaikki jäsentyivät analysoimaani uhri-kehykseen. Nämä repertuaarit nimesin vastuullistamisen-, itsensä hallinnan-, normaalistamisen- ja syrjinnän ymmärtämisen tulkintarepertuaareiksi. Nimitin vastuullistamisen repertuaariksi syrjinnän syiden etsimistä ainakin osittain syrjinnän uhrista itsestään. Syyllistämisen kääntöpuoli oli tulkintani mukaan kuitenkin se, että tulkintarepertuaarissa rakennettiin maahanmuuttajista kuvaa aktiivisina ja vastuullisina yksilöinä, mikä antoi mahdollisuuden nähdä maahanmuuttajat muustakin näkökulmasta kuin ainoastaan valtaväestön tekojen passiivisina uhreina. Itsensä hallinnan tulkintarepertuaariksi kutsuin sellaisia selontekoja, joissa korostui oman asenteen, käyttäytymisen ja tekojen tärkeys. Myös yrittämistä ja omia ponnisteluja pidettiin ratkaisevina sellaiseen ympäristöön sopeutumisessa, jossa voi joutua kokemaan syrjintää. Tässä tulkintarepertuaarissa syrjintä määriteltiin ennen muuta maahanmuuttajien oman hallinnan kohteena. Vastuullistamisen- ja itsensä hallinnan repertuaarissa selviytymisstrategiana tulkitsin olevan syrjinnän selittämisen seikoilla, joihin puhuja voi itse syrjinnän uhrina tai potentiaalisena uhrina vaikuttaa. Normaalistamisen tulkintarepertuaariksi nimitin syrjinnän ja rasismin kuvaamista normaaliksi ja luonnolliseksi. Tämän tulkintarepertuaarin selonteoissa korostui, että erilaisuutta ja tuntematonta pelätään kaikkialla, ja siten syrjinnästä tehtiin tässä tulkintarepertuaarissa ihmisyyteen liittyvä universaalinen ilmiö. Luokittelin syrjinnän ymmärtämisen tulkintarepertuaariksi sellaiset puheen kohdat, joissa korostui syrjinnän syiden etsiminen jostakin, jonka voi nimetä. Tässä repertuaarissa syrjintä näyttäytyi paikallisena ilmiönä. Tämän tulkintarepertuaarin selviytymisstrategiana voidaan pitää sitä, että syrjintä nähdään elämässään epäonnistuneen syrjijän omana ongelmana, eikä syrjintää näin ollen paikanneta uhrin ominaisuuksiin. Yhteenvetona voi sanoa, että jokaisessa erittelemässäni tulkintarepertuaarissa syrjintää selitettiin toisistaan poikkeavilla tavoilla. Lisäksi puhujalle sekä puheen kohteena oleville ihmisille rakentui erilaisia toimija-asemia, eli subjektipositioita. Huomioitavaa oli myös, että kunkin repertuaarin tilannekohtaiset funktiot ja ideologiset seuraukset olivat eriäviä. Avainsanat: etninen syrjintä, maahanmuuttajat, selviytymisstrategiat, diskurssianalyysi - tulkintarepertuaarit, subjektipositio
  • Koponen, Juuso (2015)
    Tutkielma käsittelee maahanmuuttajien representaatioita sekä maahanmuutto- ja monikulttuurisuuskeskustelua Helsingin Sano-missa 2000-luvulla. Tutkielmassa pureudutaan maahanmuuttokeskustelun diskursseihin. Kiinnostuksen kohteena on, millä eri tavoin sanomalehdessä kerrotaan maahanmuuttajista ja mihin eri merkitysrepertuaareihin nämä kertomukset linkittyvät. Tutkimuk-sen perusteella maahanmuuttajat kuvataan usein uhreina, mutta toisaalta myös uhkakuvien diskurssi on aineistossa läsnä. Lisäksi myös uhridiskurssit ovat toisinaan sellaisia, että niiden avulla pyritään toiseuttamaan maahanmuuttajia. Esimerkiksi maahanmuut-tajien kulttuuri voidaan esittää suomalaista kulttuuria alempiarvoisemmaksi. Toisaalta toisinaan myös suomalaista kulttuuria verra-taan kosmopoliittisempaan maailmankulttuuriin, jonka edustajiksi maahanmuuttajat asemoidaan. Keskus ja periferia eivät siis ole yksiselitteisiä paikkoja vaan diskursiivisen artikulaation seurausta. Huomio kiinnittyy myös siihen, miten maahanmuuttajuutta toisi-naan korostetaan ja toisinaan taas häivytetään. Tutkielmassa otetaan myös lyhyesti kantaa siihen, miten diskurssin keinoin ylläpi-detään vanhakantaisia käsityksiä sukupuolesta myös suomalaisen kulttuurin itsensä piirissä. Maahanmuuttokeskusteluun liittyy usein talouden rekisterissä liikkuvia argumentteja. Maahanmuuttokeskustelu osoittaa siis jotain olennaista taloudellisten argumenttien keskeisyydestä yhteiskunnallisessa keskustelussa ylipäänsä. Taloutta voidaankin pitää eräänlaisena mestarinarratiivina, jolla diskurssia oikeutetaan. Talouteen nojaavat argumentit syrjäyttävät helposti esimerkiksi ihmisoikeuspuheen. Maahanmuuttajat nähdään usein ensisijaisesti tarpeellisena työvoimana. Samalla työ nähdään tarpeellisena maahanmuuttajien kotoutumisen kannalta. Työn merkityksen keskeisyydestä johtuen voidaan puhua myös työn ideologiasta suo-malaisessa yhteiskunnassa. Samalla tutkielmassa otetaan myös kantaa siihen, missä määrin uusliberalistinen ajattelu on läsnä maahanmuuttokeskustelussa.
  • Syrjänen, Nina (2008)
    Tutkimuksen tarkoituksena on analysoida maahanmuuttajavanhempien haastatteluaineiston pohjalta: 1. minkälaisia kokemuksia maahanmuuttajavanhemmilla on suomalaisesta koulusta, 2. miten vanhemmat merkityksellistävät kokemuksiaan ja 3. minkälaista ymmärrystä akkulturaationäkökulma tuo kokemuksiin. Tutkimuksen taustalla vaikuttaa fenomenologinen lähestymistapa ja teoreettisen viitekehyksensä puolesta tutkimus nivoutuu sosiaalitieteelliseen maahanmuuttaja- ja akkulturaatiotutkimukseen. Tutkimuksen aineistona on kahdeksan maahanmuuttajaäidin teemahaastattelut. Äidit ovat kurdin- ja venäjänkielisiä. Aineisto on rajattu Väestöliiton Kotipuun vertaisryhmien ohjaajan opasta varten kerätystä maahanmuuttajavanhempien haastatteluaineistosta. Haastattelut käsittelevät maahanmuuttajavanhempien kokemuksia kodin ja koulun yhteistyöstä ja lasten kasvatuksesta uudessa kulttuuriympäristössä. Aineisto on analysoitu tulkitsevalla fenomenologisella analyysimenetelmällä (interpretative phenomenological analysis, IPA). Aineistolähtöiseen analyysiin on yhdistetty teoriajohteista analyysiä, kun aineistosta muodostettuja teemoja on tarkasteltu vielä erikseen akkulturaationäkökulmasta. Aineistossa maahanmuuttajavanhempien kokemukset suomalaisesta koulusta jäsentyvät kodin ja koulun yhteistyön, lasten opiskelun sekä kouluun kohdistettujen odotusten kautta. Maahanmuuttajaäitien kokemukset suomalaisen koulun kontekstissa ovat yksilöllisiä, mutta myös jaettuja. Kurdinkielisillä ja venäjänkielisillä äideillä on samanlaisia ja erilaisia kokemuksia. Samanlaisten kokemusten pohjalta äidit päätyvät yhteneviin ja toisistaan eroaviin tulkintoihin. Akkulturaatioteoriat tarjoavat mielekkään viitekehyksen kokemusten tarkastelulle, sillä kokemuksia voidaan tulkita esimerkiksi Berryn akkulturaatiomallissa esitettyjen ryhmä- ja yksilötason tekijöiden avulla. Maahanmuuttajatutkimuksen osalta tärkeimpiä lähteitä ovat Berry kollegoineen (1992; 1997; Berry ym. 2006), Suárez-Orozco ja Suárez-Orozco (2002) sekä Talib (2002). Analyysimenetelmän osalta tärkeimmät lähteet ovat Smith ja Osborn (2003; 2005) sekä Willig (2001).
  • Sommarhem, Heini Anniina (2012)
    Tutkielman teoreettisena taustana on John Berryn akkulturaatioteoria. Teorian mukaan maahanmuuttajien akkulturaatioasenteet muodostuvat sen pohjalta, kuinka he toisaalta suhtautuvat oman kulttuurinsa säilyttämiseen ja toisaalta kuinka läheiset suhteet he haluavat solmia kantaväestön edustajien kanssa. Myönteistä suhtautumista oman kulttuurin ylläpitämiseen sekä suhteiden luomiseen valtaväestön edustajien kanssa kutsutaan integraatioksi. Myönteistä suhtautumista valtaväestön edustajiin mutta kielteistä suhtautumista omaa kulttuuria kohtaan kutsutaan assimilaatioksi. Separaatioksi kutsuttu asenne syntyy myönteisestä asenteesta oman kulttuurin säilyttämistä kohtaan ja negatiivisesta suhtautumisesta kanssakäymiseen valtaväestön kanssa. Negatiivista suhtautumista sekä omaa kulttuuria että valtaväestön jäseniä kohtaan kutsutaan marginalisaatioksi. Näillä asenteilla on akkulturaatiokirjallisuudessa oletettu olevan vaikutusta yksilön psyykkiseen hyvinvointiin. Integraation on yleensä oletettu olevan yksilön kannalta paras ja marginalisaation vastaavasti huonoin vaihtoehto. Koska aiheesta ei kuitenkaan ollut olemassa pitkittäistutkimusta, tässä pro gradu -tutkielmassa tarkasteltiin maahanmuuttajien akkulturaatioasenteiden yhteyttä heidän psyykkiseen hyvinvointiinsa. Psyykkistä hyvinvointia lähestyttiin akkulturaatiostressiksi kutsutun oireilun viitekehyksestä käsin. Koska akkulturaatiostressin tyypillisimpinä ilmenemismuotoina pidetään masentuneisuutta ja ahdistuneisuutta, kartoitettiin tutkielmassa maahanmuuttajien masennus- ja ahdistusoireiden määrää Hopkinsin stressioiremittarilla (HSCL 25). Tutkielman metodologisena pohjana oli kvantitatiivinen survey-tutkimus. Aineistona oli 8-vuoden pitkittäisaineisto, joka on kerätty Helsingin kaupungin tietokeskuksen ja Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian laitoksen (nykyinen sosiaalitieteiden laitos/ sosiaalipsykologian oppiaine) toteuttamassa tutkimushankkeessa vuosina 1996–1997 ja 2004–2005. Hankkeessa kartoitettiin pääkaupunkiseudulla asuvien maahanmuuttajien akkulturaatioprosessin kannalta keskeisiä tekijöitä. Tutkimuksen otos oli 458 henkilöä seuraavista seitsemästä maahanmuuttajaryhmästä: venäläiset (n = 118), inkerinsuomalaiset (n = 81), virolaiset (n = 94), turkkilaiset (n = 50), vietnamilaiset (n = 42), arabit (n = 33) ja somalit (n =40). Akkulturaatioasenteiden ja psyykkisen hyvinvoinnin väliltä löytyi kausaalista yhteyttä. Yhteys osoittautui liittyvän nimenomaan asenteissa tapahtuneisiin muutoksiin siten, että asenteiden muutokset olivat yhteydessä psyykkisen hyvinvoinnin muutoksiin. Osoittautui myös, että akkulturaatioasenteilla oli selkeämmät yhteydet masennusoireisiin kuin ahdistusoireisiin. Integraatioasennetta lukuun ottamatta muiden asenteiden voimistuminen liittyi masennusoireiden lisääntymiseen. Ahdistusoireiden kohdalla vastaava yhteys löytyi ainoastaan marginalisaatioasenteen kohdalta. Tämä voitaneen tulkita osoitukseksi marginalisaation erityisen kielteisestä vaikutuksesta vastaajien hyvinvointiin, jolloin akkulturaatiokirjallisuudessa usein esitetty ajatus marginalisaatiosta kaikkein epäsuotuisimpana akkulturaatioasenteena saa vahvistusta. Keskeisiä lähteitä olivat: Berry (1980), Berry & Kim (1988), Berry, Kim, Minde & Mok (1987), Jasinskaja-Lahti & Liebkind (1997), Perhoniemi & Jasinskaja-Lahti (2006) ja Tartakovsky (2002).
  • Tuovinen, Sanna (2004)
    Tutkimuksen aiheena oli maahanmuuttajien psyykkinen hyvinvointi ja siihen vaikuttavat tekijät. Maahanmuuton myötä yksilö osallistuu akkulturaatioprosessiin. Maahanmuutto ei sinänsä ole uhka maahanmuuttajan henkiselle hyvinvoinnille, mutta akkulturaatioprosessissa esiintyy tekijöitä, jotka voivat aiheuttaa akkulturaatiostressiä. Tavoitteena oli kvantitatiivisin analyysimenetelmin selvittää, millaiset tekijät ovat yhteydessä maahanmuuttajien psyykkisiin oireisiin. Tutkimusote yhdistää uhritutkimuksen perinteen kvantitatiiviseen akkulturaatiotutkimukseen, jolloin saadaan ensikäden tietoa maahanmuuttajien kokemuksista heidän omasta näkökulmastaan. Aineistona oli tutkimuksen Rasismi ja syrjintä Suomessa. Maahanmuuttajien kokemuksia (Jasinskaja-Lahti, Liebkind & Vesala 2002) aineisto. Tutkimuksen perusjoukon muodosti 36962 maahanmuuttajataustaista henkilöä. Tutkimuksen lopullinen aineisto (n=3595) koostui seitsemästä maahanmuuttajaryhmästä seuraavasti: Kosovon albaanit (n=382), arabit (n=476), somalit (n=269), venäläiset (n=547), vietnamilaiset (n=453), virolaiset (n=701) ja suomalaista syntyperää olevat (n=767). Kaikki tutkitut olivat muuttaneet Suomeen vuoden 1999 loppuun mennessä ja olivat iältään 18–65-vuotiaita. Vastausprosentti koko aineistossa oli 52. Tutkimuksessa etsittiin vastauksia seuraaviin tutkimusongelmiin: (1)Onko lähisukulaisten muodostaman sosiaalisen verkoston koko yhteydessä maahanmuuttajien psyykkiseen hyvinvointiin? Miten kodin sosiaalinen verkosto, lähisukulaisten sosiaalinen verkosto Suomessa ja lähisukulaisten sosiaalinen verkosto ulkomailla ovat yhteydessä maahanmuuttajien psyykkiseen hyvinvointiin, kun muiden keskeisten tekijöiden vaikutus on vakioitu? (2)Eroavatko eri maahanmuuttajaryhmät siinä, mitkä tekijät ovat yhteydessä psyykkiseen hyvinvointiin? Onko ryhmien välillä eroja sen suhteen, mitkä sosiaalisen verkoston muodot (kodin sosiaalinen verkosto, lähisukulaisten sosiaalinen verkosto Suomessa ja lähisukulaisten sosiaalinen verkosto ulkomailla) selittävät psyykkistä hyvinvointia? Tutkimuksessa pyrittiin hierarkkisen regressioanalyysin avulla löytämään tekijöitä, jotka selittävät maahanmuuttajien psyykkisen hyvinvoinnin tasoa. Vakioimalla sosiodemografisten tekijöiden, yleisen terveydentilan, Suomessa asutun ajan ja suomen kielen taidolla mitatun akkulturaatioasteen sekä syrjintä- ja rasismikokemusten vaikutus tarkasteltiin sosiaalisten verkostojen yhteyttä maahanmuuttajien psyykkiseen hyvinvointiin. Yhteenvetona voidaan sanoa, että naiset, nuoremmat maahanmuuttajat, heikommassa työmarkkina-asemassa olevat, terveytensä huonommaksi arvioivat, paljon syrjintää ja rasismia kokeneet ja pienen tai puuttuvan kodin sosiaalisen verkoston omaavat maahanmuuttajat kärsivät enemmän psyykkisistä oireista. Tulokset ovat linjassa aiemman tutkimuksen kanssa. Yhdessä selittävät tekijät selittivät koko aineistossa 29 prosenttia maahanmuuttajien psyykkisten oireiden vaihtelusta. Eroja maahanmuuttajaryhmäkohtaisissa analyyseissa löytyi. Maahanmuuttajien kotoutuminen suomalaiseen yhteiskuntaan on kaikkien etu. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että maahanmuuttajien integroituminen suomalaiseen yhteiskuntaan ei ole ongelmatonta. Maahanmuuttajien akkulturaatio on vuorovaikutteinen prosessi, jonka sujuvuuteen voidaan vaikuttaa. Onnistunut maahanmuuttajien kotoutuminen edesauttaa hyviä etnisiä suhteita ja ehkäisee ulkomaalaisvastaisia asenteita. Maahanmuuttopolitiikka ja siihen liittyvät hallinnolliset käytännöt sekä yleinen asenneilmapiiri puolestaan vaikuttavat maahanmuuttajien syrjintä- ja rasismikokemuksiin ja tätä kautta heidän henkiseen hyvinvointiinsa.
  • Leminen, Jenni (2013)
    Tutkimuksessa seurataan kahden työikäisen kohortin, vuosina 1990–1996 ja 1997–2003 maahan muuttaneiden, lähialueilla (Pohjoismaat, Baltian maat, Venäjä/entinen Neuvostoliitto) syntyneiden työmarkkinaintegraation kehittymistä vuoteen 2007 saakka. Ensimmäisen kohortin havaintoja voidaan seurata 11–17 ja toisen kohortin havaintoja 4–10 vuoden ajan maahantulovuodesta eteenpäin. Tutkimuksessa käytetään Tilastokeskuksen Elinolot ja kuolemansyyt – rekisteriaineistoa (EKSY), joka pohjautuu työssäkäynnin pitkittäisaineistoihin. Aineisto käsittää Suomen väestöön jonain vuonna 1987–2007 kuuluneet henkilöt. Käytössäni on Helsingin yliopis¬ton käyttöön poimittu otos, joka on 11 prosenttia satunnaisotanta aineistosta. Keskeiset tulokset osoittavat, että työmarkkina-assimilaatiohypoteesin oletuksen mukaisesti maassaoloajan pidentyessä kantaväestön ja maahanmuuttajien työmarkkina-asemat lähentyvät kaikilla mittareilla, mutta eroja integroitumisen tasossa ja nopeudessa eri ryhmien välillä on havaittavissa. Työmarkkinaintegraatiokehityksen myötä vuosina 1990–1996 kaikkien lähialueilta maahan saapuneiden työttömyysaste kolmen maassaolovuoden jälkeen on Suomessa syntyneisiin verrattuna kaksinkertainen, 10 seurantavuoden jälkeen 1,8-kertainen ja 13 maassaolovuoden jälkeen 1,5-kertainen. Kantaväestön työmarkkina-asemat saavutetaan 15 seurantavuoden aikana. Vuosina 1997–2003 maahan saapuneiden kohortissa saavutetaan 5–10 maassaolovuoden jälkeen Suomessa syntyneisiin verrattuna n. 2,5-kertainen työttömyyden taso. Sukupuolittain ja syntymämaittain tehdyissä tarkasteluissa selviää, että työmarkkinaintegraatio on maahantuloa seuranneina vuosina nopeampaa vuosina 1997–2003 saapuneiden kohortissa, venäläistaustaisia naisia lukuun ottamatta, niissä tarkastelluissa ryhmissä, joiden työmarkkina-asemat erosivat Suomessa syntyneistä maahantulovuonna.
  • Koskela, Reetta (2012)
    Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella Helsingin Hämeentien rahanlähetyspalveluiden käyttäjiä ja heidän sosiaalisia suhteitaan trasnationaalisuuden näkökulmasta. Tutkimuksen ytimessä on halu ymmärtää tutkimukseen valikoituneiden maahanmuuttajien sosiaalisia verkostoja ja etenkin verkostojen jakautumista paikallisiin ja transnationaalisiin sosiaalisiin suhteisiin. Tutkimuksessa pyritään esittämään muuttoliike ja siihen liittyvät transnationaaliset käytännöt ilman vahvaa kategorisointia valtiorajojen tai etnisyyden mukaan. Muuttajien sosiaalista elämää tarkastellaan sekä paikallisesti että ylirajaisesti ottaen huomioon muuttajien elämä ennen muuttoa ja muuton jälkeen. Transnationaalisuudella tarkoitetaan valtiorajat ylittäviä sosiaalisia muodostumia ja niiden synnyn ja olemassaolon mahdollistamia virtoja. Näihin virtoihin kuuluu muun muassa yhteydenpito puhelimitse ja internetin avulla, sosiaaliset siirrot, tunnesiteet, kotimaanvierailut sekä valuutan ja tavaran vakiintunut vaihto. Tässä tutkimuksessa keskitytään henkilökohtaisiin sosiaalisiin tapoihin pitää yllä transnationaalisia suhteita. Transnationaalisten suhteiden ja käytäntöjen määrän ja intensiivisyyden mukaan arvioidaan, kuinka paljon transnationaalisuus muokkaa tutkittavien sosiaalisia verkostoja. Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena Helsingin Hämeentiellä. Ensin alueen transnationaalisiin palveluihin tutustuttiin havainnoinnin avulla sekä keskustelemalla henkilökunnan kanssa. Pääasiallinen aineisto koostuu kolmessa rahanlähetyspaikassa tehdyistä 18 puolistrukturoidusta haastattelusta. Haastateltaviksi pyydettiin kaikkia rahanlähetyspalvelujen käyttäjiä, ja haastateltavat ovat eri maista, eri vuosina ja eri syistä Suomeen muuttaneita. Haastattelun lopuksi piirrettiin kuvio haastateltavan sosiaalisesta verkostosta, ja kuvioita käytettiin apuna haastatteluja analysoitaessa. Kaikilla haastateltavilla on sosiaalisia suhteita sekä Suomessa että ylirajaisesti. Keskimäärin tutkittavilla on enemmän sosiaalisia suhteita ystäviin Suomessa kuin ylirajaisesti, mutta sukulaissuhteita on enemmän yli rajojen kuin paikallisesti. Valtaosalla on yhteyksiä myös muissa maissa kuin Suomessa tai synnyinmaassa asuviin ihmisiin. Paikallisista verkostoista keskusteltaessa haastateltavat ottivat usein esiin, onko verkostoissa valtaväestöön kuuluvia suomalaisia. Monilla suuri osa paikallisista suhteista on muihin maahanmuuttajiin, ja suhteita suomalaisiin toivotaan nykyistä enemmän. Ylirajaisia suhteita pidetään yllä pääosin puhelimitse ja internetin välityksellä. Suurin osa tutkittavista kertoi pitävänsä yhteyttä vähintään viikoittain. Monelle ylirajaiset sosiaaliset suhteet ovat osa päivittäistä elämää; puhelimen, Facebookin, Skypen, Twitterin ja sähköpostin avulla ollaan koko ajan mukana kaukana asuvien ystävien ja sukulaisten elämässä. Rahan lähettäminen on säännöllistä etenkin niille haastateltaville, joiden puoliso tai muuta lähisukua asuu vanhassa kotimaassa. Vaikka kaikki haastateltavat pitävät yhteyttä vanhassa kotimaassa tai jossain kolmannessa maassa asuviin sukulaisiin tai ystäviin, vain kolme kertoi vierailuista kotimaahan. Transnationaalisuutta koskevassa kirjallisuudessa puhutaan ylirajaisuudesta usein perhettä ja ystäväpiiriä laajempana yhteisönä. Hämeentien rahalähettäjien ylirajaiset sosiaaliset suhteet rajautuvat kuitenkin selvästi henkilökohtaisiin verkostoihin. Tulokset antavat kuvan muuttajista, joille sosiaaliset siteet vanhaan kotimaahan ja muualla maailmassa asuviin sukulaisiin ja ystäviin ovat tärkeitä, mutta ei sosiaalisen elämän ainoa tai selvästi tärkein osa. Ylirajaiset toiminnot kulkevat arjessa mukana, mutta eivät ole tutkittavien identiteetin ja toiminnan kaikista voimakkain kuvaaja.
  • Linnanmäki, Suvi (2008)
    Tutkimuksen kohteena on vuosina 1989-1993 Suomeen tulleiden maahanmuuttajien työmarkkinaintegraatio. Tutkimuksen tarkoituksena on muodostaa pitkittäisseurantaa maahanmuuttajien työmarkkinaosallisuudesta, tutkia suomalaisten työmarkkinoiden etnistä hierarkiaa sekä selvittää tutkinnon tason yhteyttä maahanmuuttajien työmarkkina-asemiin. Työmarkkinaosallisuuden kehitystä tutkitaan työllisyysasteen sekä työuran vakauden käsitteen avulla. Taustalla on segmentaatioteorioiden oletus työmarkkinoiden jakautumisesta primaari- ja sekundaarisektoreihin, joista maahanmuuttajien paikka on tyypillisesti jälkimmäisen työtehtävissä. Sekundaarisektorin työpaikoille ominaista on työsuhteen epävakaus ja pätkittäisyys, heikot etenemismahdollisuudet sekä heikko palkkataso. Tutkinnon tason yhteys työmarkkina-asemaan liittyy inhimillisen pääomateorian oletukseen siitä, että työmarkkinamenestys on riippuvainen inhimillisen pääoman määrästä: korkeamman tasoisen tutkinnon suorittaminen merkitsisi tämän mukaan vakaampaa työmarkkina-asemaa. Aineistona käytetään Tilastokeskuksen kokoamaa, alun perin työhallinnon rekistereistä koottua pitkittäisaineistoa. Kyseessä on 30 prosentin tasaväliotanta vuosina 1989-1993 Suomeen tulleista maahanmuuttajista (poislukien ruotsalaiset). Aineisto sisältää yhteensä 10 485 maahanmuuttajan tiedot. Käytettävissä olevat tiedot ovat maahantulovuodelta sekä vuosilta 1996, 1997, 2000, 2001 ja 2004. Työuran vakautta kuvataan summamuuttujalla, joka on muodostettu yhdistämällä tiedot kunkin maahanmuuttajan pääasiallisesta toiminnasta kolmena tarkasteluajankohtana. Ajankohdiksi valittiin käytössä olleet kolme viimeistä vuotta 2000, 2001 ja 2004. Empiirisen osion kuvailevassa vaiheessa tarkastellaan työllisyysasteen sekä työmarkkina-asemien kehityksestä vuosina 1997-2004. Kyseisinä tarkasteluajankohtina maahanmuuttajien työllisyysasteet ovat nousseet, ja vakaissa työmarkkina-asemissa olleiden osuudet ovat kasvaneet kaikissa maahanmuuttajaryhmissä. Huomattavaa on etenkin pakolaistaustaisten maahanmuuttajaryhmien työllisyysasteiden myönteinen kehitys: vielä vuonna 1997 pakolaistaustaisten maahanmuuttajaryhmien työllisyysaste oli huomattavasti muiden ryhmien työllisyysasteita heikompi. Toisaalta edelleen vuonna 2004 pakolaistaustaiset sekä näkyvät maahanmuuttajaryhmät ovat muita ryhmiä harvemmin vakaissa työmarkkina-asemissa, mikä kertoo suomalaisilla työmarkkinoilla vallitsevasta etnisesti hierarkkisesta työnjaosta. Empiirisen osion jälkimmäisessä eli selittävässä osuudessa tarkastellaan koulutuksen merkitystä maahanmuuttajien asemaan työmarkkinoilla. Tutkimusstrategiana on elaboraatio, ja menetelmällisenä välineenä käytetään logistista regressioanalyysia. Taustamuuttujina ovat ikä sekä etninen tai maahantulon syyhyn liittyvä alkuperä. Selittävän analyysin tulosten perusteella ylempi korkeakoulututkinto nosti miesten vakaan työuran todennäköisyyttä 40 prosentilla suhteessa keskiasteen tutkintoon. Naisten logistinen regressiomalli ei osoittautunut tilastollisesti merkitseväksi, joten naisten edustusta työuran luokissa tutkittiin ristiintaulukoinnilla. Tilastollisesti merkitseviä tuloksia ei syntynyt, mutta ylemmän korkea-asteen tutkinnon suorittaneet olivat suhteellisesti hieman yleisemmin vakaissa työmarkkina-asemissa kuin muun tasoisen tutkinnon suorittaneet. Tutkimuksen johtopäätöksinä esitetään, että etninen hierarkia niin valta- ja maahanmuuttajaväestön välillä kuin maahanmuuttajaväestön keskenkin on heikentynyt tutkimusjoukossa. 1989-93 Suomeen tulleiden maahanmuuttajien joukossa työmarkkinatilanteet ovat vakaantuneet vuoteen 2004 mennessä kaikissa maahanmuuttajaryhmissä. Pakolaistaustaisten työllisyys on noussut lähes samalle tasolle muiden ryhmien kanssa, mutta he ovat edelleen muita harvemmin vakaalla työuralla. Korkeakoulututkinnon yhteys vakaaseen työuraan on maahanmuuttajamiehillä selkeä. Maahanmuuton vaikutuksia arvioitaessa on huomioitava ennen kaikkea kotoutumisajan pitkä kesto.
  • Joronen, Tuula (Helsingin kaupungin tietokeskus, 2012)
    The purpose of the study was to examine the development of entrepreneurial activities amongst immigrants, the factors affecting this development and the success of businesses in Finland. The study examines the opportunity structures that Finland has offered immigrants as well as factors affecting the offering of entrepreneurship, such as motives towards entrepreneurship and the resources of immigrants. The study is based on many types of materials. The analysis of the operating environment and the development of the number and structure of entrepreneurial activities of immigrants are based on statistics and previous studies. Differences affecting the entrepreneurial activities of immigrants from different regions and different nationalities, the prevalence of forced entrepreneurship and the success of entrepreneurial activities in terms of employment and survival of companies were studied using register data. Motives for entrepreneurship, methods of operation and success in terms of financial livelihood were studied by means of questionnaires and interviews. A central finding of this study is that while forced entrepreneurship is more common than average among immigrant entrepreneurs, they have succeeded in finding employment and staying in business as commonly as entrepreneurs from the Finnish original population. Although shutting down the business is linked with a higher risk of unemployment among immigrant entrepreneurs than among Finnish entrepreneurs, entrepreneurship has been a channel for finding employment for some immigrants as well. The methods of operation of immigrant entrepreneurs were quite similar to those of Finnish entrepreneurs. The differences found were related more to the situation of immigration and the choice of business sector than to the ethnic culture of immigrant entrepreneurs. Keywords: Immigrant, entrepreneur, forced entrepreneurship, ethnic resources, ethnic market.