Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 11469-11488 of 27969
  • Smeds, Anna Mia Kristina (2007)
    Den här avhandlingen är en kvalitativ forskningsrapport över fjorton omslag av sju olika tjej- och damtidningar. Teori, begrepp och metoder härleds från forskning inom bland annat kommunikations- och medieteori, genusvetenskap, visuell kultur samt marknadsanalys. Analysen är kvalitativ till sin natur och tidningsomslagen är från perioden januari-februari 2003. Avsikten med undersökningen har varit att ta reda på hur budskap skapas på tjej- och damtidningars omslag samt vilka dessa budskap är. Bildens och rubrikernas budskap ligger i fokus och framför allt vilken typ av budskap som bilderna och rubrikerna tillsammans ger läsaren. I teoriavsnitten diskuteras tjej- och damtidningar ur ett bredare perspektiv och tidningarnas omslag och dess uppgift som reklam för en massmedial produkt. Fokus ligger på bildens betydelse och omslagens retorik. Teorier kring de stereotyper och kvinnoideal som syns på tidningarnas första sida samt den maskulina blicken diskuteras också Metoderna som använts i undersökningen är retorisk text- och bildanalys och semiotisk bildanalys. Undersökningens viktigaste resultat är att samtliga fjorton tidningsomslag innehåller uppmaningar om förändring och konsumtion. Dessa budskap paketeras på flera olika sätt och med olika retoriska tekniker på omslagen. I avhandlingens resultatavsnitt finns en jämförelse mellan de sju tjej- och damtidningarnas omslag, där tidningarna är uppdelade i två kategorier enligt åldersstrukturen på målgruppen. Resultaten visar att tidningar riktade till en äldre målgrupp betonar konsumtion av varor på sina omslag medan tidningar riktade till en yngre målgrupp innehåller fler och tydligare budskap om förändring av den egna kroppen. De viktigaste källorna i avhandlingen är Hirdman, A. (2001), Tilltalande bilder; Berger, A. A. (1991), Media Research Techniques; McCracken, E. (1993), Decoding Women’s Magazines from Mademoiselle to Ms. London och Williamson, J. (1978), Decoding Advertisements, Ideology and Meaning in Advertising.
  • Metsähuone, Pia (2001)
    Suomessa koettiin vakava talouslama 1990-luvun alussa. Vaikka suomalaisen hyvinvointivaltion sanotaan selvinneen hyvin lamasta, jätti se pysyvät jäljet yhteiskuntaan. Pitkäaikaistyöttömyydestä on tullut pysyvä ilmiö ja monet joutuvat kituuttamaan vähimmäistoimeentuloturvan varassa vuodesta toiseen. Konkreettisimmin köyhyys näkyy järjestöjen avustettavien suurena määränä. Edelleen yli satatuhatta ihmistä saa erilaisten järjestöjen ruoka-apua. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaiset elämäntapahtumat johtavat tilanteeseen, jossa on turvauduttava järjestöjen ruoka-apuun sekä millaisia kokemuksia köyhyydestä ja avunhakemisesta Pelastusarmeijasta ruoka-apua hakevilla on. Tavoitteena oli paitsi kuvata ihmisten kokemuksia, myös pohtia, mitä kokemukset kertovat kulttuuristamme ja yhteiskunnastamme. Tutkimuksen aineisto on kerätty haastattelemalla kymmentä Pelastusarmeijan ruoka-avun hakijaa. Haastateltavat olivat iältään 35?53-vuotiaita, ja heistä seitsemän oli naisia ja kolme miehiä. Haastattelut oli teemahaastatteluja, joiden teemoina olivat elämänpolut, sosiaalinen verkosto, yhteiskunnan tuki, tulevaisuus, selviytyminen ja köyhyys.Tutkimus on tehty aineistolähtöisesti siten, että tärkeimmät käsitteet ovat nousseet tutkimusaineistosta. Aineiston analyysissä on sovellettu väljästi Grounded theory -menetelmää. Pelastusarmeijan ruoka-avun hakijoista löytyi tutkimuksessa kaksi erilaista avunhakijaryhmää, jotka olen nimennyt perinteisiksi köyhiksi ja pudonneiksi. Perinteiset köyhät ovat huono-osaisia, joiden elämään on jo ennen Pelastusarmeijaan tuloa kasautunut monenlaisia vaikeuksia, kuten perheväkivaltaa, työttömyyttä, sairauksia, läheisten päihdeongelmia ja vankilatuomioita, avioeroja, yksinhuoltajuutta, yksinäisyyttä ja velkaisuutta. Perinteiset köyhät ovat huonosti koulutettuja, ja he ovat olleet pienipalkkaisissa työntekijätöissä. Nyt he ovat kaikki työkyvyttömyyseläkkeellä. Pudonneet on uusi, laman seurauksena syntynyt köyhien ryhmä. He ovat aiemmin olleet menestyneitä yrittäjiä tai hyväpalkkaisia toimihenkilöitä, mutta ovat yrityksensä konkurssin tai työpaikan menettämisen takia kokeneet rajun taloudellisen pudotuksen. Kaikki kuusi pudonnutta ovat nyt joko työttöminä peruspäivärahan varassa tai pitkällä sairauslomalla. He ovat menettäneet kaiken omaisuutensa, myös asuntonsa ja asuvat nyt vuokra-asunnoissa. Tutkimuksen tärkeimmäksi käsitteeksi nousi häpeä. Ruoka-avun hakijat pitävät avun hakemista vaikeana ja häpeällisenä. Tämä näkyi korkeana avun hakemisen kynnyksenä sekä avun hakemisen selittelynä ja puolusteluna. Pudonneet pitivät myös itse köyhyyttä häpeällisenä. Tätä häpeää on tulkittu seuraten Agnes Hellerin ajatuksia siitä, että modernissa yhteiskunnassa häpeän ainoaksi kriteeriksi on tullut menestymättömyys. Perinteisten köyhien mielestä taas vasta avun hakeminen teki tilanteen häpeälliseksi. Apua hakiessaan ihminen joutuu vastatusten muiden kanssa ja kokee paljastuneensa toisten arvioivalle ja tuomitsevalle katseelle. Häpeä sekä pelko muiden tuomiosta johtaa siihen, että oma köyhyys on salattava muilta ihmisiltä. Ruoka-avun hakijat piilottavat köyhyytensä pukeutumalla siististi ja välttämällä erottautumista muista ihmisistä.
  • Haapola, Ilkka (2004)
    Tutkimuksessa selvitettiin 1990-luvun alussa toimeentulotukea ensi kertaa saaneiden henkilöiden asiakasuria ja elämänkulkua asiakkuuden alusta vuoteen 1998 saakka. Lisäksi selvitettiin toimeentulotuen periodiprevalenssia vuosina 1990–1996 sekä toimeentulotuen muuttuvaa asemaa sosiaaliturvan osana. Tutkimus perustuu pääosin uusia toimeentulotuensaajia edustavaan satunnaisotokseen (10 088 henkilöä), joka poimittiin valtakunnallisesta toimeentulotukirekisteristä vuosilta 1990–1992. Asiakasuria ja elämänkulkua koskevat tiedot perustuvat Tilastokeskukselta hankittuun rekisteriaineistoon, joka kattaa vuodet 1987–1998. Tutkimus tukeutuu pieneltä osin myös työssäkäyntitilastosta poimittuun väestöotokseen (30 184 henkilöä) ja vuoden 1996 alussa toteutettuun toimeentulotuen asiakaskyselyyn. Tutkimuksessa osoitetaan, että asiakasvirtojen tarkastelu monipuolistaa toimeentulotuesta esiintyvää kaavamaista kuvaa. Tulosten mukaan toimeentulotukeen turvautuminen oli 1990-luvun Suomessa huomattavan yleistä. Joka viides suomalainen sai sitä vähintään kerran kuusivuotisperiodilla 1991–1996. 21–24-vuotiaista nuorista tukea sai joka toinen. Toimeentulotukitarpeen kestoa kuvaavat mittarit tuottivat kaksijakoisen tuloksen. Tuen nettokeston, eli saatujen tukikuukausien summan, mediaani seitsemänvuotisen seurantajakson aikana oli vain seitsemän kuukautta. Ensimmäisen ja viimeisen asiakaskontaktin välistä aikaa kuvaavan bruttokeston mediaani oli kuitenkin peräti neljä vuotta. Tämä viittaa siihen, että suuri osa uusista tuensaajista kärsi pitkittyneistä taloudellisista ongelmista. Puolet tuensaajista oli luokiteltavissa pitkään mutta satunnaisesti tukea saaneiksi toistuvaisasiakkaiksi. Muita asiakastyyppejä olivat intensiivisesti eli pääosan vuotta tukea saaneet pitkäaikaisasiakkaat (15 %), kertaluonteista tukea saaneet pistäytyjät (15 %) ja muut lyhytaikaisasiakkaat (20 %). Toimeentulotukiasiakkaiden elämänkulkua koskeva seuranta vahvisti taloudellisten ongelmien pitkäaikaisuutta koskevan oletuksen. Työstä syrjäytyneiden ja tuloköyhyysrajan alittaneiden osuudet supistuivat seurannan aikana kumpikin vain kuusi prosenttiyksikköä. Kasautuvasti huono-osaisten, jotka olivat samanaikaisesti työstä syrjässä, köyhiä ja vailla puolisoa, osuudessa ei tapahtunut olennaista muutosta. Ryhmään kuului seurannan lopussa 15 prosenttia. Pitkäaikaisiin taloudellisiin ongelmiin ajautumista selittivät selvimmin tuensaajan ikä, koulutus ja asuinpaikka. Kymmentä suurinta kaupunkia koskeva analyysi paljasti, että tuensaajien syrjäytymisriski oli sitä suurempi, mitä vaikeampi oli asuinkunnan työllisyystilanne. Porilaisten tuensaajien syrjäytymisriski oli kuitenkin pienempi kuin mitä työllisyystilanne ennakoi. Tämän tulkittiin johtuvan kaupungin aktiivisesta työllistämispolitiikasta. Pääkaupunkiseudulla toimeentulotukiasiakkuuden pitkittymisriski oli puolestaan odotettua suurempi. Tähän oletettavasti vaikuttivat osaltaan seudun korkeat asumiskustannukset. Tutkimuksessa päädytään tulkintaan, että toimeentulotuelle tyypillinen asiakkuuden epäsäännöllisyys ja korkea prevalenssi heijastavat toimeentulotuen asemaa tasoltaan melko vaatimatonta ensisijaista sosiaaliturvaa täydentävänä tukimuotona. Metodisesti tästä seuraa, että siirtymätodennäköisyyksien mallintamiseen perustuvia hasardimalleja on vaikea soveltaa tällaisen tukimuodon analyysiin.
  • Stark, Eija (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2011)
    The Legacy of Poverty. A Study of the substance and continuity of cultural knowledge in Finnish biographical and proverbial texts The study focuses on the idea of the cultural knowledge and shared understanding that ordinary people, folk , have of the concepts and ideas about rural based poverty in Finland. Throughout 19th century and well into 20th century, the majority of the population remained agrarian and poor. By the 1950s, most people still lived in rural areas and a majority of them earned their living primarily from agriculture and forestry. Urbanization proceeded rapidly from the 1960s onwards. Even though the Nordic welfare state was firmly established in Finland by the 1970s, old forms of agrarian poverty still remained in the culture. The source material for the study consists of 99 biographies and 502 proverbs. Biographical texts include written autobiographies and interviewed biographies. A primary analyzing concept is called a poverty speech. The poverty speech has been analyzed by providing answers to the following three questions: What connotations do people attach to poverty when they speak about it? What sort of social relations arise when people speak about poverty? How is the past experience of poverty constructed in the present and in the welfare state context? Cultural knowledge is a theoretical and analytical tool that enables people to categorize information. The three questions stated above are crucial in revealing the schematic structure that people use to communicate about agrarian poverty. Categories are analyzed and processed in terms of cultural themes that contain the ideals and stereotypes of spoken motif and sub-themes. The application of theoretical and analytical premises to the poverty speech has shown that there are four cultural themes. The first theme is Power. The social connotations in the poverty speech are mostly in relation to the better-off people. Poverty does not exist without an awareness of welfare, i.e. the understanding of a certain standard of welfare above that of one's own. The second theme is about family ties as a resource and welfare network. In poverty speech, marriage is represented as a means to upgrade one's livelihood. Family members are described as supporting one another, but at the same time as being antagonists. The third theme, Work represents the work ethic that is being connected to the poverty. Hard working as a representation is attached to eligibility for `a good life´ that in Finland was to become an owner-occupier of a cottage or a flat. The fourth theme is Security. The resentment of unfair treatment is expressed by using moral superiority and rational explanations. The ruling classes in the agrarian society are portrayed as being evil and selfish with no social conscience because they did not provide enough assistance to those who needed it. During the period when the welfare benefit system was undeveloped, the poor expected the wealthier people to make a contribution to the distribution of material wealth. In the premises of cultural knowledge, both oral and written traditions are about human thinking: they deal with topics, ideas and evaluations that are relevant to their bearers. Many elements expressed in poverty speech, such as classifications and customs derived from the rural world, have been carried over into the next generation in newer contexts and a different cultural environment. Keywords: cultural knowledge, cognitive categorization, poverty, life stories, proverbs
  • Sievänen, Päivi (2012)
    Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee hi-viruksen leviämistä Namibiassa, paikallisen klinikan henkilökunnan antamien selitysmallien valossa. Tutkielma esittelee hi-viruksen leviämiseen kietoutuneita tekijöitä, tarkastelee erilaisia hiv:n leviämisen ja sen ehkäisyn tutkimussuuntia sekä länsimaisia käsityksiä Afrikasta, afrikkalaisista ja hiv:n leviämisestä siellä. Tutkimus tarkastelee myös, miten Namibian kansallisessa ja kansainvälisiin sopimuksiinkin sitoutuneessa hiv-politiikassa esiin tuodut viruksen leviämisen estokeinot, kuten tiedon lisääminen ja sitä kautta seksuaalikäyttäytymisen oletettu muutos, voidaan nähdä toimivan Namibiassa peilatessa niitä henkilökunnan antamiin selitysmalleihin. Tutkielma on etnografinen ja sen aineisto on kerätty osallistuvan havainnoinnin ja kahdenkeskisten, nauhoitettujen haastatteluiden keinoin Namibian pääkaupungin Windhoekin leimallisesti köyhässä Katutura-kaupunginosassa sijaitsevalta kansalaisjärjestön klinikalta kahden kuukauden kenttätyön aikana syksyllä 2011. Haastatteluaineisto koostuu yhdeksästä paikallisen työntekijän haastattelusta. Tärkeimpinä syinä hi-viruksen leviämiselle ovat henkilökunnan mielestä yhteiskunnan sosiaaliset tekijät, erityisesti naisten köyhyyden ja namibialaisen yhteiskunnan gender-käsitysten kietoutuminen leviämiseen. Namibiassa monet naiset ovat köyhiä ja riippuvaisia miesten taloudellisesta tuesta. Monien heidän keinona pärjätä köyhyydessä ovat taloudellisesti motivoituneet sukupuolisuhteet, jotka eivät kuitenkaan ole prostituutiota. Myös monet vakituiset parisuhteet pitävät sisällään taloudellisen aspektin. Taloudellinen tuki, joka voi olla niin rahaa kuin materiaa tai esimerkiksi lupa asua miehen luona, vaikeuttaa naisten suojautumista hi-virukselta, sillä tuen ehtona ovat usein suojaamattomat sukupuolisuhteet. Gender-käsitykset vaikuttavat viruksen leviämiseen, sillä naisilla ei nähdä olevan valtaa vaatia tai päättää kondomin käytöstä, poikkeuksena kuitenkin taloudellisesti itsenäiset naiset. Namibiassa yleiset rinnakkaissuhteet ja niiden linkittyminen seksiverkostoihin ovat nopea väylä viruksen leviämiselle. Tutkielmassa todetaan, ettei hiv-tartunnan saaminen ole aina kiinni yksilön omista valinnoista, kuten esimerkiksi koululääketieteellinen näkemys leviämiseen painottaa, vaan siitä että ihminen saattaa elää tilanteessa, jossa virukselta suojautuminen on yksinkertaisesti mahdotonta. Henkilökunnan antamat selitysmallit poikkesivat länsimaiden stereotyyppisistä näkemyksistä Afrikan hiv-pandemian leviämiseen: namibialaisten nähtiin olevan tietoisia siitä, miten hi-virus leviää ja heidän todettiin uskovan vain marginaalisesti tieteellisistä poikkeaviin selitysmalleihin. Hiv:n leviäminen Namibiassa ei siis voida nähdä olevan linkittynyt erityisesti kolonialistisia peruja olevaan länsimaiseen ajatukseen, että virus leviäisi Afrikassa esimerkiksi tietämättömyyden, erityisen seksuaalisuuden ja outojen uskomusten tai käytäntöjen takia.
  • Weiland, Antti (2014)
    Sosiaaliturvajärjestelmän kehityksestä huolimatta köyhyyttä on esiintynyt suomalaisessa yhteiskunnassa näihin päiviin saakka, vaikka se helposti jää virallisten tilastojen ulottumattomiin. Köyhyys löytää jatkuvasti uusia moninaisia muotoja, ja sen kanssa kamppailtaessa on pyritty kehittämään erilaisia selviytymismalleja. Tutkimuksessa lähestytään köyhyyden ja niukkuuden tematiikkaa, toisaalta sosiaaliturvaverkoston rakentumisen ja toisaalta sen taustalla piilleiden syiden kautta samalla hakien siihen uudenlaista lähestymiskulmaa aikansa kotimaisen kaunokirjallisuuden riveiltä, ja niiden välistä. Pyrkimyksenä on tavoittaa jotain yksilöllistä, ja jos mahdollista, kokemuksellista kotimaisten kirjailijoiden töiden avulla kansamme toimeentulon ja selviytymiskeinojen piiristä laadullisin tutkimusmenetelmin. Tutkimuksen tarkoituksena on tulkita köyhyyden tai niukkuuden kokemusta ilmiönä asianosaisten kannalta aiempaa turvatumman yhteiskunnan rakentumisprosessin eri vaiheissa sekä yksilön mahdollisia selviytymiskeinoja erilaisten sosiaalisten ongelmien kanssa kamppaillessaan. Nämä ongelmat lisäävät yksilön riskiä altistua köyhyydelle, ja samalla ongelmat syventyvät entisestään toimeentulon heikentyessä. Tutkimus pyrkii siten kuvaamaan köyhyyden kokemuksellisuutta ja sen vaikutuksia yksilöön suomalaisessa yhteiskunnassa viime vuosikymmeninä. Tutkimuksen aineistolähtöinen analyysi perustuu Anselm Straussin ja Juliet Corbinin mukaiseen grounded theoryn jatkuvan vertailun metodiin. Aineistona tutkimuksessa käytetään kotimaista kaunokirjallisuutta. Tutkimukseen valittiin kuusi romaania ajanjaksolta 1970–2000. Valintakriteerinä romaaneissa teoksen kirjailijan tuli itse toimia havainnoijana oman tekstinsä aikakauden Suomessa. Kunkin kirjailijan teksti on omakohtaista, itse koettua tai itse ympäristöstä ja ilmiöistä havaittua. Tuloksista näyttäytyy köyhyyden sitkeä luonne, joka ulottuu yksilön kaikille elämänalueille. Tällöin irtautuminen köyhyydestä on hankalaa. Yksilö toimijana, tämän kohtaamat ongelmat ja löydettävissä olevat selviytymiskeinot osoittautuvat olevan selvässä yhteydessä toisiinsa, jolloin ne muodostavat eräänlaisen köyhyyskamppailun kehän, joka toimii usein itseään vahvistavana ja ahdinkoa syventävänä mekanismina. Tutkimuksen perusteella selviytymismallit tai strategiat köyhyyskamppailussa tukevat toisiaan ja niitä yhdistelemällä arjen pyörittäminen on mahdollista. Uhkana on tottumus, joka vahvistaa toimijan kiinnittymistä omanlaiseensa alakulttuuriin yleisen valtakulttuurin ulkopuolelle. Tutkimuksessa itsenäisesti teemoittain tarkastellut köyhyyden kulttuurin ilmenemismuodot auttavat ymmärtämään köyhyyskokemuksen syvälle toimijaan jättäviä jälkiä suomalaisessa yhteiskunnassa viime vuosikymmenten kontekstissa.
  • Virkkunen, Gia (SKS, 2010)
    On the material level of poverty, the work shows how the Great Depression forced rural women and children to enhance their work input and find new ways of coping. The most serious impact of the Depression was poor nutrition, as well as scarcity of food and clothes. Women's and men's ways to make a living started to resemble each other; men had also to consent to wages in form of foodstuff. The research also focuses on immaterial poverty by means of exploring experiences of otherness: shame, hatred and expressions of protest. Substantial humiliation was induced by poor relief and begging. A clear gap prevailed between the poor and the better off people in school, work and at leisure. The economic crisis deepened this gap even further. The dissertation specifies the poor people s every day experiences by taking into account the different worlds of men and women. The analysis of four different memory-based sources is the core in the micro-historical research design. The narrators of the research were survivors, unlike many others, who experienced the Great Depression. Moralization and humiliation of the poor have not ceased in contemporary society. Therefore, the historical perspective of both the material and the immaterial side of poverty could increase the understanding of the multifaceted phenomenon of today s poverty.
  • Sergejeff, Katja (2015)
    Syrjäytyminen ja köyhyys näyttävät muodostuneen pysyväksi ilmiöksi Suomessa. Köyhyyden ja syrjäytymi-sen vastainen taistelu onkin yksi sosiaalipolitiikan suurimpia haasteita. Tutkielman tarkoitus on tarjota näkö-kulma köyhyyden ja hyvinvoinnin tutkimukseen tutkien yksilön selviytymiskokemuksia ja avun saannin ko-kemuksia. Tutkielman ensimmäinen tutkimuskysymys on selvittää, miten aineiston kirjoittajien kokemus selviytymisestä ja siihen liittyvistä tulevaisuudenodotuksista on muuttunut seurantajakson aikana. Toisek-seen tutkielmassa tarkastellaan, millaisia kokemuksia ja tuntemuksia avun saannista aineistossa kuvataan. Tutkielman aineiston muodostavat 13 kirjoittajalta saadut omaelämäkerralliset kirjoitukset. Ensimmäisen kirjoitukset on tehty vuonna 2006 ja samat henkilöt ovat kirjoittaneet uudelleen vuonna 2012. Aineistoa on analysoitu käyttäen osaksi narratiivista menetelmää ja osaksi sisällönanalyysia. Narratiivisessa analyysissa kirjoitukset jakautuivat kolmeksi tarinatyypiksi, joista kussakin selviytyminen hahmottuu eri tavoilla. Ta-rinatyypit ovat nimeltään kertomus vaikeuksien voittamisesta, kertomus luopumisesta ja kertomus näköalat-tomuudesta. Tutkielman keskeiset tulokset liittyivät selviytymiskokemuksen ja tulevaisuuden odotusten muutoksiin ta-rinatyypeittäin. Kertomuksessa vaikeuksien voittamisesta tarinoita yhdistää kertojien kokemus elämäntilan-teensa paranemisesta tavalla tai toisella. Kertomuksessa vaikeuksien voittamisesta myös tulevaisuuteen suhtaudutaan toiveikkaammin kuin muissa tarinatyypeissä. Kertomuksessa luopumisesta, kerronnassa nou-see esiin kokemus elämäntilanteen ja selviytymismahdollisuuksien huononemisesta. Kertomuksessa näkö-alattomuudesta kirjoittaja ei kuvaa elämäntilanteensa paranemista tai huononemista. Kertomuksessa näkö-alattomuudesta tulevaosuudenodotuksiin ei viitata juurikaan, ja jos niistä puhutaan, on sävy pessimistinen. Myös kokemukset avun saannista vaihtelivat tarinatyypeittäin. Kertomuksessa vaikeuksien voittamisesta viitattiin epäviralliseen apuun kaikista eniten, samoin tässä tarinatyypissä esiintyi eniten puhetta läheisistä. Läheiset saivat myös positiivisen merkityksen tarinoissa. Kahdessa muussa tarinatyypissä kuvailtiin use-ammin ilman apua jäämistä. Myös yksinäisyyden kuvaukset saivat näissä tarinoissa suuren roolin. Sosiaali-turva ja yleisemmin virallinen apu herätti kritiikkiä kaikissa tarinoissa, eikä sen kerrota olennaisesti lievittä-neen köyhyyttä yhdessäkään tarinassa. Poikkeuksena kritiikissä on eläkkeelle pääseminen, joka hahmottuu kertomuksessa vaikeuksien voittamisesta käänteenä parempaan. Tämä kuitenkaan ei johdu köyhyyden lievittymisestä, vaan tulojen varmistumisesta ilman jatkuvaa tarveharkintaisiin etuuksiin turvautumista. Tutkielman olennaisin johtopäätös onkin havainto köyhyyden, avunsaannin ja selviytymiskokemusten yh-teydestä aineistossa. Ne kirjoittajat, jotka kertoivat saaneensa apua, suhtautuivat positiivisemmin tulevai-suuteen, ja kokivat myös selviytyneensä paremmin. Heillä oli tarinoiden valossa myös vahvemmat sosiaali-set verkostot. Keskeinen johtopäätös on myös epävirallisen avun aseman hahmottuminen perusturvan aukkojen ja matalan tason paikkaajana.
  • Luukkonen, Anne (2000)
    Tietoteknologia on muutaman viimeisen vuosikymmenen aikana kehittynyt nopealla vauhdilla, puhutaan digitaalisesta tai tietoteknologian vallankumouksesta. Vain osalla maailman asukkaista on mahdollisuus olla osallisena globaaleja verkkoja Tutkimuksen tavoitteena on kuvailla informationalistisen yhteiskunnan globaaleja vaikutuksia. Keskityn tarkastelemaan informationalistisen yhteiskunnan kehitysnäkymiä erityisesti kehitysmaiden kannalta. Millaiset ovat kehitysmaiden kehitysnäkymät informationalistisessa ja globalisoituvassa maailmantaloudessa? Tutkimuksen tavoitteena on käydä läpi informationalistisen yhteiskuntaan liittyvää teoreettista pohdintaa. Esittelen tietoyhteiskuntatutkimusta varhaisista 1960-luvun teoroista aina kokonaisvaltaisempiin 1990-luvun teorioihin. Pääasiassa tutkimukseni viitekehys kuitenkin nojautuu Manuel Castells teoriaan informationalistisesta yhteiskunnasta. Nykyisten sosio-ekonomisten muutosten selittäminen vaatii useiden samanaikaisesti tapahtuvien ilmiöiden tarkastelua. Castellsin mukaan tämän hetkisen yhteiskuntamuutoksen takana voidaan nähdä neljä keskeistä prosessia: tietotekniikan vallankumous, informaatio- ja globaalitalouden synty, verkostomallinen organisaatio ja kulttuuris-sosiaalisten liikkeiden esiinmarssi. ja informationalistista yhteiskuntaa. Maailmanlaajuisesti ajateltuna tietoteknolgian vallankumous on vasta alussaan. Informationalistiseen yhteiskuntaan näyttää syntyvän mustia aukkoja, joista käytetään tässä tutkimuksessa käsitettä ”neljäs maailma”. Kehitysmaista suurimman neljännen maailman alueen muodostaa Saharan etelänpuoleinen Afrikka, mutta neljänteen maailmaan voidaan katsoa kuuluvan alueita ja ihmisryhmiä myös teollisuusmaista. Eriarvoisuuden lisääntyminen näyttäisikin olevan sekä kansallinen että kansainvälinen kehityssuunta. Informationalistisessa yhteiskunnassa tiedolla on oma erityisasema verrattuna aikaisempiin yhteiskuntiin. Informaation tuottamisesta, käsittelystä ja eteenpäin välittämisestä on tullut uusi tuotannon ja vallan lähde. Informationalistisen yhteiskunnan synty merkitsee valtarakenteiden muutosta. Syrjäytyminen informationalistisesta yhteiskunnasta on syrjäytymistä verkostoista ja tietolähteistä. Valta ja auktoriteetti on informationalistisessa yhteiskunnassa niillä, joilla oikeanalaista ja haluttua tietoa. Kehitysmaissa verkkojen tavoitettavissa on vain pieni ”informaatioeliitti”. Monet tutkijat näkevät tieto- ja kommunikaatioteknologian kehitystä edistävänä tekijänä. Pyrin tarkastelemaan tieto- ja kommunikaatioteknologian käyttöä kriittisesti, sillä sen käyttöönottoon kehitysmaissa liittyy useita ongelma-alueita. Tietoyhteiskunnan rakentamiselle kehitysmaihin ei useasti ole olemassa tukevaa sosio-taloudellista pohjaa.
  • Väisänen, Katariina (Helsingin yliopisto, 2014)
    Köyhyyden ajatellaan olevan puutetta ja kurjuutta, joka on pyrittävä hävittämään. Sille, minkä puutteesta köyhyydessä tarkalleen ottaen on kyse, on kehitetty tutkimuksessa ja poliittisissa yhteyksissä erilaisia määritelmiä. Köyhyyden käsitteen monimerkityksisyys osoittautuu kuitenkin ongelmalliseksi erityisesti silloin, kun köyhyyden vähentämiseksi ja hävittämiseksi valittavista keinoista yritetään päästä yhteisymmärrykseen. Tämän tutkimuksen tehtävänä on selvittää, miten köyhyyden käsitettä voidaan jäsentää ja kehittää analysoimalla köyhyyttä vallan puutteena. Tutkimustehtävä perustuu oletukselle, että köyhyydessä on kyse inhimillisen toiminnan edellytyksiä koskevasta niukkuudesta, jonka erilaisia ilmenemismuotoja köyhyyden käsitteen eri määritelmät painottavat ja jota voidaan ymmärtää vallan käsitteen avulla. Tutkimuksen metodi on filosofinen käsiteanalyysi. Johdantoa seuraavassa luvussa selvitetään, minkälaisia köyhyyden yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen muotoilemat keskeiset käsitykset köyhyydestä ovat ja mitä metodologisia kysymyksiä köyhyyden tutkimukseen liittyy. Siinä esitellään myös kyvykkyyslähestymistapa (capability approach), jonka mukaan köyhyyden ilmenemistä arvioitaessa on resurssien saatavuuden sijaan tarkasteltava sitä, minkälaiset mahdollisuudet ihmisillä on tavoitella hyvinvointiaan edistäviä asioita vallitsevissa olosuhteissa. Kolmannessa luvussa konstruoidaan vallan käsiteanalyysi, joka perustuu Peter Morrissin teokseen Power. A Philosophical Analysis ja Jaana Hallamaan filosofista teon teoriaa sekä vallan, vaikuttamisen ja yhteistoiminnan etiikkaa käsittelevään, käsikirjoitusvaiheessa olevaan teokseen Yhteistoiminnan etiikka. Toiminnan edellytyksiä analysoitaessa hyödynnetään myös kyvykkyyslähestymistavan kehittäneen Amartya Senin käsitystä kyvykkyyksistä ja vapaudesta. Neljännessä luvussa muotoiltuja käsitevälineitä sovelletaan köyhyyden analysoimiseen. Toiminnan edellytyksiä koskevan niukkuuden ilmenemistapoja havainnollistetaan esimerkkiaineiston avulla, joka koostuu Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä -julkaisun omaelämäkerrallisista kirjoituksista. Lopuksi analysoidaan, mitä toiminnan edellytysten vahvistuminen merkitsee köyhyyden kontekstissa ja miten sitä voidaan edistää. Viidennessä luvussa kootaan yhteen tutkimuksen tulokset. Vallan käsiteanalyysin perusteella valtaa on mielekästä tutkia laajassa merkityksessään toimijan kykynä saada aikaan haluamiaan asioita ja asiantiloja. Tällöin vallan käyttämisellä on käsitteellinen yhteys toiminnan onnistumiseen. Vallan käyttäminen edellyttää vapautta, muita henkisiä ja materiaalisia resursseja, suotuisia olosuhteita ja vallan käyttämisen mahdollistavaa asemaa, jonka muodostumiseen vaikuttaa sosiaalinen konteksti. Köyhyys asettaa ihmisen asemaan, jossa vallan ala on liian rajattu. Köyhä voi tehdä valintoja ja saavuttaa asettamiaan päämääriä, mutta vain köyhyyden rajaamassa toimintatilassa. Toiminnan edellytykset riittävät selviytymiseen, mutta niiden niukkuus estää laaja-alaista hyvinvointia edistävien päämäärien saavuttamisen. Auttamistoiminnan, jolla pyritään edistämään köyhän voimaantumista eli vallan alaa laajentavaa toiminnan edellytysten vahvistumista, on perustuttava köyhän toimijuuden kunnioittamiseen voidakseen onnistua.
  • Karlsson, Tuula (2005)
    Tässä tutkimuksessani tarkastelen vanhusten sosiaalipalveluja vanhusten ja sosiaalityöntekijöiden kokemina. Tutkimuksessa on mukana seitsemän yli 75-vuotiasta vanhusta, neljä aikuissosiaalityöntekijää, yksi sosiaalitoimiston etuuskäsittelijä ja yksi kotihoidon työntekijä. Tarkastelunäkökulmina ovat yli 75-vuotiaat ikääntyneet, sosiaalipalveluja käyttävät vanhukset ja aikuissosiaalityöntekijät Espoon kaupungissa. Tutkimuksen tarkoitus on tuottaa tietoa ikääntyneistä sosiaalipalvelujen asiakkaista ja heidän suhteestaan sosiaalipalveluihin ja erityisesti sosiaalityöhön. Tarkasteluni keskiössä ovat sekä vanhusten että työntekijöiden kokemukset, tietämys ja toiveet vanhuksista sosiaalipalvelujen asiakkaina. Tarkastelen myös sosiaalipalveluja käyttävien vanhusten arkea. Tutkimus on kvalitatiivinen ja tutkimusmenetelmänä on teemahaastattelu. Sekä vanhuksille että sosiaalityöntekijöille on omat teemahaastattelurungot. Etuuskäsittelijän ja kotihoidon työntekijän haastattelut ovat vapaamuotoista keskustelua. Tutkimuksen teemoina ovat kokemukset vanhusten sosiaalipalvelujen asiakkuudesta, vanhusten sosiaalipalvelujen tietämys, vanhusten arki ja toiveet vanhusten sosiaalityölle. Tutkimustulokset kertovat vanhusten kokemuksista palvelutaloasumisesta, kotihoidosta ja sosiaalityöstä. Palvelutalo koetaan turvan ja hoidon antajana. Varjopuolina ovat asunnon pienuus, henkilökunnan kiire ja asumisen kalleus. Kotihoidon palvelut koetaan ulkoapäin määräytyviksi. Palvelujen saamiseen vaadittavien viranomaislausuntojen koetaan väheksyvän vanhuksen omaa tietoa ja tuntemusta avun tarpeestaan. Palveluntarve pitää ikään kuin sinetöidä viranomaistaholta. Kokemukset sosiaalipalveluista kertovat vanhusten uuvuttavasta taistelusta byrokratiaa ja muutoksia vastaan. Vanhusasiakkaat ovat puhelinliikenteen uhreja. Työntekijät tunnistavat vanhusasiakkaiden vaikeudet hakea apua. Sosiaalitoimeen kohdistuvat muutokset rasittavat myös työntekijää. Vanhusten tietämystä sosiaalipalveluista on vaikea arvioida. Oma elämänhistoria ja erilaiset mielikuvat ohjaavat heidän sosiaalityön tuntemustaan. Vanhukset ovat ylpeitä omasta selviytymisestään vaikeissakin elämäntilanteissa. Sosiaalityöntekijä on useimmille vanhuksista jotakin, josta pitää pysytellä erossa. On kunnia-asia selviytyä ilman yhteiskunnan apua. Vanhusten tietämyksen mittareina tässä tutkimuksessa toimivat kuljetuspalvelutuki ja eläkkeensaajan hoitotuki. Ensin mainittu on hyvin tiedossa, jälkimmäisen tuntemuksen ollessa huonoa. Hoitotuen tuntemattomuus näkyy myös sosiaalityöntekijöiden työssä. Vanhusten arjessa näkyy yhtäältä tyytyväisyys ja sopeutuminen, ja toisaalta huoli ja pelko. Tyytyväisyyttä synnyttävät hyvät suhteet lähiomaisiin ja arjen sujuminen. Huolta ja pelkoa aiheuttavat sairaudet ja kunnon heikentyminen. Sosiaalityöntekijöiden puhe vanhusten arjesta on ongelmapuhetta vanhusten kaltoin kohtelusta, taloudellisista vaikeuksista, köyhyydestä ja riippuvuudesta omaisiin. Erityinen huoli heillä on maahanmuuttajavanhuksista. Vanhusten toiveet sosiaalityötä kohtaan ovat konkreettisia, arjen sujumista helpottavia asioita.Toive erityisestä vanhussosiaalityöntekijästä on työntekijöiden yhteinen.
  • L. 
    Räsänen, M. (1913)
  • Pekkarinen, Virve (Helsingin yliopisto, 2007)
    Objectives. The purpose of this study was to examine the development of high-quality university teaching among the teachers of the University of Helsinki. Furthermore, the relation of university pedagogical training to development of teaching was analyzed. This study introduces a new perspective to the research of quality of university teaching by considering quality from the teaching development perspective. The individual level examination was done from teacher's perspective. The development of high-quality university teaching was approached through three factors of teaching development defined by Biggs (2003). These factors are 1) the level of thinking about teaching on which the teaching development is based on (can also be called the quality model), 2) the methods for and 3) the impediments to teaching development. The research of Trigwell and Prosser (1996), Lindblom-Ylänne, Nevgi and Postareff (2004) and Postareff, Lindblom-Ylänne and Nevgi (2007) and the ideas of Ramsden (1992) have been central sources to this study. Methods. This study was a survey study. The data was collected with an electronic questionnaire in the spring of 2007. The sample consisted of 655 person of which some had and some had not university pedagogical training. Total of 251 answered the study. The data was mainly analyzed with SPSS statistical programme. Item analysis, principal component analysis, nonparametric Kruskal-Wallis and Mann-Whitney tests, correlation and crosstabulation were the methods used to analyze the data. Results and conclusions. According to the results it seems that the teachers of the University of Helsinki have good basis for developing high-quality university teaching. The 3rd level of thinking about teaching, which emphasizes student-centred features, could be identified on majority of the teachers. The use of teaching development methods was comprehensive. Most frequently used methods were related to the enhancement of content knowledge. In general the impediments to teaching development were not considered to be very significant. The most significant impediments were the factors related to lack of appreciation of teaching and factors related to lack of time meant for the planning and developing of teaching. Differences were found according to sex, teaching experience, degree, position and faculty. This study also showed that university pedagogical training seems to have a positive relation to the development of high-quality university teaching among the teachers of University of Helsinki. According to the results when the amount of teachers university pedagogical training increased, the 3rd level of thinking about teaching could be identified more often. Teachers also used more often teaching development methods related to cooperation and active participation and enhancement of pedagogical skills. Furthermore, they considered the factors related to lack of pedagogical skills and motivation to be lesser impediments to teaching development.
  • Koskinen, Antti (Helsingin yliopisto, 2015)
    The interest in the use of games in education is increasing and game-based learning is seen as an effective way to teach knowledge and skills and to motivate students. Nowadays, the amount of games designed especially for teaching and learning purposes, the learning games, is growing and research on the impact of their use is increasing. However, the existing research data on the use of learning games is still inadequate and a pedagogical model for their use has not yet been developed. This study aims to give an overview of the research on learning games and show gaps in the research field. Furthermore, it focuses on the pedagogical use of the learning games. The research method used was qualitative meta-analysis, which allowed both the qualitative as well as quantitative studies to be synthesized. A systematic model was used to collect the research data. Prior to the data collection, key words and databases were defined. Moreover, the articles had to meet predefined inclusion criteria. Finally, the research data consisted of 35 empirical studies on learning games, which were published between 1998 and 2013 and examined the use of learning games of students under 18 years old. A special coding matrix was developed in order to code both quantitative and qualitative information. At the synthesizing stage, the coded information was grouped and compared. Based on the results of this study, the learning game research focuses on the use of learning games of over seven year old students. The studies, especially, concentrated in mathematics and were mostly single teaching experiments. From the pedagogical point of view, teacher’s role was highly important when integrating learning games into teaching. Moreover, evidence supporting the use of learning games in small groups was found to enhance learning and joint knowledge creation. The pedagogical models of learning games found in the research data were often ambiguous. Thus, in the future, the research of learning games should pay more attention to the underlying pedagogical models of learning games. In addition, it should focus more on developing a pedagogical model where playing the game is merely part of the greater teaching process.
  • Ojala, Maria (University of Helsinki, 2015)
    Pro gradu-tutkielman aiheena ovat laajalti tunnetun tavaramerkin suojan rajat sekä vapaamatkustuksen sallittavuus. Laajalti tunnetut tavaramerkit nauttivat normaalia laajempaa suojaa, sillä suojan saanti ei edellytä sekaannusvaaran olemassaoloa. Laajalti tunnetun tavaramerkin maineen ja erottamiskyvyn hyväksikäyttö eli vapaamatkustus tarkoittaa tilannetta, jossa kilpaileva elinkeinonharjoittaja pyrkii samankaltaisen merkin käytöllä kulkemaan tunnetun tavaramerkin vanavedessä hyötyäkseen sen vetovoimasta, maineesta ja arvostuksesta. Tämän suojamuodon tavoitteena on estää merkin taloudellisen arvon hyväksikäyttö. Liian pitkälle ulotettu suoja kuitenkin haittaa ja vääristää kilpailua. Tutkielmassa tarkastellaan laajalti tunnetun tavaramerkin hyväksikäyttöä koskevaa sääntelyä Suomessa ja EU:ssa. Lähdemateriaalina tässä tutkielmassa on käytetty säädöksiä, esitöitä, koti- ja ulkomaista oikeuskäytäntöä sekä oikeuskirjallisuutta. Etenkin oikeuskäytännön analysoinnin kautta pyrkimyksenä on arvioida nykyistä oikeustilaa ja pohtia muutostarpeita. Tutkielmassa keskitytään kilpailevan elinkeinonharjoittajan näkökulmaan. Tutkielman tavoitteena on selvittää, mitkä ovat sallitun vapaamatkustuksen rajat, eli missä määrin kilpaileva elinkeinonharjoittaja saa käyttää hyväkseen aikaisemman laajalti tunnetun tavaramerkin mainetta ja erottamiskykyä markkinoinnissaan. Tutkielmassa pohditaan, kuinka pitkälle laajalti tunnetun tavaramerkin suoja on syytä ulottaa. Tutkielmassa arvioidaan suojan saannin edellytyksiä epäoikeutetun hyväksikäytön osalta. Näitä suojan saannin edellytyksiä ovat aikaisemman merkin laajalti tunnettuus, tavaralajin merkitys, yleisön mieltämä yhteys merkkien välillä, epäoikeutettu hyväksikäyttö sekä hyväksyttävän syyn mahdollinen olemassaolo. Osoittamalla merkin käytölle hyväksyttävän syyn, kilpaileva elinkeinonharjoittaja pystyy oikeuttamaan laajalti tunnettuun tavaramerkkiin kohdistuvan vapaamatkustuksen. Laajalti tunnettujen tavaramerkkien suojan rajoja ja siten vapaamatkustuksen sallittavuutta arvioitaessa huomioon otettavia seikkoja ovat kilpailevat intressit, tietyt perustavanlaatuiset vapaudet (kilpailunvapaus ja sananvapaus) sekä tavaramerkin eri funktiot. Tavaramerkin suoja-alan määrittämisessä on kyse alkuperäisen ja kilpailevan elinkeinonharjoittajan kilpailevien intressien yhteensovittamisesta. Tavaramerkin haltijan tiettyyn merkkiin kohdistuva eksklusiivinen oikeus voi johtaa kaupankäyntiin liittyviin rajoituksiin sekä estää kilpailijoiden pääsyn tietyille markkinoille. Lisäksi jatkuva tavaramerkkisuojan laajentuminen turvaa yhä vähenevissä määrin sananvapautta. Tavaramerkin mainos-, investointi- ja kilpailufunktioiden liian vahva suojaaminen laventaa tavaramerkkien haltijoiden kielto-oikeuden alaa liikaa. Ongelmana on, että laajalti tunnetun tavaramerkin kaikenlainen käyttö katsotaan helposti yritykseksi hyödyntää tämän merkin erottamiskykyä ja mainetta. Tavaramerkin haltija markkinajohtajana saattaa käyttää laajalti tunnettujen tavaramerkkien suojaa keinona estää kilpailua ja vaikeuttaa muiden markkinoille tuloa. Laajennettu suoja on tarkoitettu nimenomaan poikkeukselliseksi ja epätavalliseksi suojamuodoksi.
  • Sandborg, Joel (Helsingin yliopisto, 2013)
    Suurten Internet-yritysten, kuten Googlen ja Amazonin tarjoamat palvelut edellyttävät valtavien hajautettujen tietomäärien käsittelyä ja varastoimista. Tiedon pitää olla hyvin saatavilla. Tietokantajärjestelmältä edellytetään myös hyvää suorituskykyä. Suorituskyvyn ylläpitämiseksi järjestelmän täytyy skaalautua niin, että tarpeen vaatiessa järjestelmään voidaan lisätä enemmän resursseja. Tietokannan rakenteen tulee olla lisäksi joustava ja helposti muokattavissa. Perinteiset relaatiotietokannat transaktionaalisine oikeellisuus- ja eristyvyysvaatimuksineen ovat olleet liian rajoittavia tähän tarkoitukseen, joten näiden laajan mittakaavan Internet-sovellusten vaatimuksiin on kehitetty muita vaihtoehtoja. Näitä järjestelmiä on alettu kutsua NoSQL-tietokantajärjestelmiksi. NoSQL-tietokannat ovat usein niin erikoistuneita, ettei relaatiomallia ja SQL-kyselykielen koko ilmaisuvoimaa tarvita tai voida käyttää. Näiden tietokantojen tietomalli perustuu avain-arvo-pariin, jossa varastoitu arvo on yksilöity indeksoitavan avaimen perusteella. Tietokannan skeema on taas usein hyvin joustava, tai tietokanta saattaa olla jopa kokonaan skeematon. Käytössä olevat funktiot ovatkin usein rajoittuneet yksittäisten avain-arvo-parien lukemiseen ja päivittämiseen. Näiden tietojen laajan mittakaavan rinnakkaiseen laskentaan on lisäksi kehitetty yksinkertainen MapReduce-ohjelmointiparadigma. Google ja Amazon hyödyntävät näitä järjestelmiä varten rakentamaansa laajan mittakaavan infrastruktuuria tarjoamalla sitä myös muiden yritysten sovelluksien alustaksi NoSQL-tietokantapalveluna. Tässä tutkielmassa pyritään selventämään NoSQL-tietokantajärjestelmien tallennusratkaisun ja tiedon käsittelyn periaatteita, eroja relaatiotietokantajärjestelmiin sekä millaiseen käyttöön nämä uudet tietokantajärjestelmät oikein soveltuvat. Tutkielmassa esitellään myös MapReduce-ohjelmointiparadigma, NoSQL-tietokantapalveluna sekä joitakin NoSQL-tietokantajärjestelmien luokittelutapoja ja tietokannan tietomalleja. Tutkielma perustuu pääosin aikaisemmin aiheesta laadittuun kirjalliseen materiaaliin, kuten lehti- ja konferenssiartikkeleihin sekä kirjoihin. NoSQL-tietokantajärjestelmien nykyistä kehitysvaihetta voidaan verrata aikaan ennen SQL:ää. Nämä järjestelmät ovat kovin heterogeeninen joukko, joten myös niiden luokittelu on vaikeaa. NoSQL-tietokantajärjestelmissä ei ole perinteisten relaatiotietokantajärjestelmien pitkälle kehitettyjä ominaisuuksia. Suurin osa edellä mainituista ominaisuuksista pitää toteuttaa sovelluslogiikassa, joten ne jäävät sovellusohjelmoijan vastuulle. Mikään tietokantajärjestelmä tai työkalu ei ole paras ratkaisu kaikkiin tehtäviin. Kussakin järjestelmässä on järkevää ja tehokasta käsitellä ja varastoida pääosin tietyn kaltaista sovellusalueen tietoa. Sopiva tietokantajärjestelmä tai työkalu riippuu täysin yrityksen ja sovelluksen vaatimuksista. Yrityksen tulee siis arvioida sovellusalueen tietojen vaatimuksia.
  • Sandborg, Joel (2013)
    Suurten Internet-yritysten, kuten Googlen ja Amazonin tarjoamat palvelut edellyttävät valtavien hajautettujen tietomäärien käsittelyä ja varastoimista. Tiedon pitää olla hyvin saatavilla. Tietokantajärjestelmältä edellytetään myös hyvää suorituskykyä. Suorituskyvyn ylläpitämiseksi järjestelmän täytyy skaalautua niin, että tarpeen vaatiessa järjestelmään voidaan lisätä enemmän resursseja. Tietokannan rakenteen tulee olla lisäksi joustava ja helposti muokattavissa. Perinteiset relaatiotietokannat transaktionaalisine oikeellisuus- ja eristyvyysvaatimuksineen ovat olleet liian rajoittavia tähän tarkoitukseen, joten näiden laajan mittakaavan Internet-sovellusten vaatimuksiin on kehitetty muita vaihtoehtoja. Näitä järjestelmiä on alettu kutsua NoSQL-tietokantajärjestelmiksi. NoSQL-tietokannat ovat usein niin erikoistuneita, ettei relaatiomallia ja SQL-kyselykielen koko ilmaisuvoimaa tarvita tai voida käyttää. Näiden tietokantojen tietomalli perustuu avain-arvo-pariin, jossa varastoitu arvo on yksilöity indeksoitavan avaimen perusteella. Tietokannan skeema on taas usein hyvin joustava, tai tietokanta saattaa olla jopa kokonaan skeematon. Käytössä olevat funktiot ovatkin usein rajoittuneet yksittäisten avain-arvo-parien lukemiseen ja päivittämiseen. Näiden tietojen laajan mittakaavan rinnakkaiseen laskentaan on lisäksi kehitetty yksinkertainen MapReduce-ohjelmointiparadigma. Google ja Amazon hyödyntävät näitä järjestelmiä varten rakentamaansa laajan mittakaavan infrastruktuuria tarjoamalla sitä myös muiden yritysten sovelluksien alustaksi NoSQL-tietokantapalveluna. Tässä tutkielmassa pyritään selventämään NoSQL-tietokantajärjestelmien tallennusratkaisun ja tiedon käsittelyn periaatteita, eroja relaatiotietokantajärjestelmiin sekä millaiseen käyttöön nämä uudet tietokantajärjestelmät oikein soveltuvat. Tutkielmassa esitellään myös MapReduce-ohjelmointiparadigma, NoSQL-tietokantapalveluna sekä joitakin NoSQL-tietokantajärjestelmien luokittelutapoja ja tietokannan tietomalleja. Tutkielma perustuu pääosin aikaisemmin aiheesta laadittuun kirjalliseen materiaaliin, kuten lehti- ja konferenssiartikkeleihin sekä kirjoihin. NoSQL-tietokantajärjestelmien nykyistä kehitysvaihetta voidaan verrata aikaan ennen SQL:ää. Nämä järjestelmät ovat kovin heterogeeninen joukko, joten myös niiden luokittelu on vaikeaa. NoSQL-tietokantajärjestelmissä ei ole perinteisten relaatiotietokantajärjestelmien pitkälle kehitettyjä ominaisuuksia. Suurin osa edellä mainituista ominaisuuksista pitää toteuttaa sovelluslogiikassa, joten ne jäävät sovellusohjelmoijan vastuulle. Mikään tietokantajärjestelmä tai työkalu ei ole paras ratkaisu kaikkiin tehtäviin. Kussakin järjestelmässä on järkevää ja tehokasta käsitellä ja varastoida pääosin tietyn kaltaista sovellusalueen tietoa. Sopiva tietokantajärjestelmä tai työkalu riippuu täysin yrityksen ja sovelluksen vaatimuksista. Yrityksen tulee siis arvioida sovellusalueen tietojen vaatimuksia.
  • Mäkinen, Sanna-Mari (2008)
    Tutkielmassa tarkastellaan laajaa turvallisuuskäsitystä Suomen turvallisuuspoliittisessa keskustelussa analysoimalla presidentti Halosen ulkopoliittisia puheita ja esittelemässä niiden herättämää kritiikkiä. Tutkimusongelman muodostaa Halosen ajan ulkopoliittisen toimintalinjan poikkeaminen perinteisestä ulkopolitiikan linjasta. Tutkimusongelmaa taustoitetaan Paasikiven–Kekkosen linjan pääteesien esittelyllä. Suomen ulkopolitiikkaa harjoitettiin tätä samaa linjaa noudattaen aina EU-jäsenyyteen asti, jolloin alkoi Suomen ulkopolitiikassa murrosaika. Aineistona käytettiin presidentti Halosen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa käsitelleet puheet. Perinteinen turvallisuustutkimus on käsittänyt turvallisuuden kapeasta valtion turvallisuusintresseihin ja sotilaalliseen turvallisuuteen keskittyvästä näkökulmasta. Perinteisellä turvallisuuskäsitteellä on yhä vankka asema turvallisuustutkimuksessa, mutta nykypäivänä turvallisuus käsitetään monissa yhteyksissä sotilaallista turvallisuutta laajemmin ja kokonaisvaltaisemmin. Uudempaa turvallisuuden käsitteellistämisen tapaa edustavat turvallisuuskäsitteen laajentajat eli niin kutsuttu Kööpenhaminan koulukunta sekä turvallisuuskäsitteen syventäjät, jotka löytyvät kriittisen turvallisuustutkimuksen piiristä. Näissä uudemmissa lähestymistavoissa turvallisuuden painopiste on siirtynyt valtioista yksilöihin. Lähtöoletus presidentti Halosen laajasta turvallisuuskäsityksestä sai analyysissa vahvistusta. Halosen turvallisuuskäsityksessä ihmisten turvallisuus on kaikkein keskeisintä. Turvallisuutta taataan parhaiten taloudellista hyvinvointia ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta edistämällä. Laajan turvallisuuden edistämisen tulee Halosen ajattelussa perustua ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamiseen. Turvallisuuden takaamisen keinojen tulee myös olla näiden arvojen mukaisia. Turvallisuuden takaamisessa keskeisintä ovat kansainväliset monenkeskiset sopimukset. Kaikilla valtioilla, myös Suomella, on vastuu toimia oikeudenmukaisemman globalisaation aikaan saamiseksi. Turvallisuus tulee taata kaikille ihmisille, kotona ja maailmalla. Halosen turvallisuuskäsityksen mukaan oikeudenmukaisempi maailma on myös suomalaisille parempi paikka elää ja siksi myös Suomen etu. Perinteisen realistisen turvallisuuskäsityksen painotukset löytyvät Halosen turvallisuuspuheen puolustuspolitiikkaa koskevasta aspektista. Sotilaallisesta turvallisuudesta puhuessaan Halonen käyttää varsin perinteistä turvallisuuskäsitettä. Sotilaallisessa turvallisuudessa pääpainon puheessa saavat itsenäisyyden ja yhteiskunnan perusarvojen turvaaminen, oman alueen koskemattomuus ja kansallinen puolustuskyky. Turvallisuuden puolustusaspektissa Halonen tuo esiin, että vaikka Suomeen ei tällä hetkellä kohdistu erillistä sotilaallista uhkaa, uskottava oma puolustus on edelleen tärkeä keino turvallisuuden takaamiseksi. Puolustuspuheessaan Halonen pysyttelee pitkälti perinteisen realistisen turvallisuuskäsityksen raameissa.
  • Nurminen, Sanna (Helsingfors universitet, )
    Tutkielmassa tarkastellaan osallisuusvastuun laajenemista huumausainerikoksissa. Tutkielma keskittyy yleisten oppien ulkopuolisiin, osallisuutta lähellä oleviin tunnusmerkistöihin, jotka voivat liittyä huumausainerikokseen tai törkeään huumausainerikokseen. Keskeisiä tunnusmerkistöjä ovat huumausainerikoksen edistäminen, törkeä huumausainerikoksen edistäminen ja järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistuminen. Huumausainerikoksen edistämisessä on kyse myötävaikuttamisesta toisen henkilön rikokseen. Törkeä tekomuoto edellyttää toimimista rikollisryhmän jäsenenä sekä kvalifiointiperustetta ja kokonaisarviointia. Rikollisryhmän toimintaan osallistuminen on edellisiin nähden toissijainen tunnusmerkistö, jossa rikosvastuu syntyy aktiivisella osallistumisella vakavia rikoksia tekevän järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan. Kyseiset tunnusmerkistöt ilmentävät ajatusta laajenevasta rikosvastuusta, jossa etäisempikin myötävaikuttaminen rikokseen voi johtaa rangaistusvastuuseen. Tällaisissa perinteistä vastuuta laajentavissa tunnusmerkistöissä on pystyttävä määrittelemään rikosvastuun rajat erityisen huolellisesti. Tunnusmerkistöjä tarkastellaan erityisesti suhteessa avunantoon, joka on etäisin rikoslain yleisten oppien tuntemista osallisuusmuodoista. Pyrkimyksenä on selvittää, mikä erottaa edistämisrikoksen ja osallistumisrikoksen avunannosta huumausainerikokseen. Tätä kysymystä varten on käsitelty etenkin aksessorisuusvaatimusta ja tahallisuutta. Pyrkimyksenä on ollut oikeuskäytännön avulla selvittää konkreettisesti, minkälaisena toimintana tunnusmerkistöjen mukainen huumausainerikoksen edistäminen tai rikollisryhmän toimintaan osallistuminen on ilmennyt. Yhtenä erityiskysymyksenä on tarkasteltu seuraamuksen suhteellisuutta etenkin päärikokseen nähden. Toisena erityiskysymyksenä on nostettu esiin ketjuosallisuuden mahdollisuus, jossa jo itsessään osallisuutta laajentavaan tunnusmerkistöön liitetään yleisten oppien mukainen osallisuusmuoto. Oikeuskäytännössä ketjuosallisuuden mahdollisuus on jo realisoitunut, joten kyse ei ole enää täysin teoreettisesta ilmiöstä. Tutkielmassa on tarkasteltu oikeuskäytäntöä vuosilta 2002–2013. Oikeuskäytäntö kyseisten tunnusmerkistöjen osalta on edelleen vähäistä ja saatavilla on ainoastaan käräjäoikeuksien ja hovioikeuksien ratkaisuja. Huumausainerikoksen edistämisen osalta nimenomaan tahallisuusvaatimus on noussut keskeiseksi oikeuskysymykseksi, joka myös jakaa tuomioistuimia. Tuomiot toimivat tärkeinä reaaliargumentteina selvitettäessä, millainen toiminta nykyisen lainsäädäntömme mukaan voi tulla liitetyksi huumausainerikokseen.
  • Haapala, Maija (Helsingfors universitet, 2015)
    Tutkielmassa verrataan henkilökohtaisen rikosvastuun sisältöä suomalaisessa ja kansainvälisessä rikosoikeudessa erityisesti laajennetun tekijävastuun näkökulmasta. Laajennetulla tekijävastuulla viitataan perusmuotoisen tekijävastuun käsitteen ulottamiseen sellaisiin rikoksiin, joissa vastuuperusteen ja sitä kautta rikoskumppanuuden osoittaminen on hankalaa. Kyseessä on rikosoikeuden yleisiin oppeihin kuuluva (teoreettis-) lainopillinen ja oikeusvertaileva tutkimus. Näkökulmaa laajennettuun tekijävastuuseen etsitään kansainvälisen rikosoikeuden osallisuusopeista. Tutkielmassa tarkastellaan ensin rikosoikeuden osallisuusoppeja pääosin kotimaisen rikoslain näkökulmasta. Tämän jälkeen muodostetaan kokonaiskäsitys voimassaolevista henkilökohtaisen rikosvastuun muodoista ja vastuun laajuudesta kansainvälisessä rikosoikeudessa. Kattavan kuvan muodostamiseksi käydään läpi myös kansainvälisen rikosoikeuden sääntelyn historiaa. Erityisesti huomiota kiinnitetään laajennetun tekijävastuun kehityskaareen. Lähteinä ovat ad hoc -tuomioistuinten ja ICC:n oikeuskäytäntö, sekä niitä koskevat kommentaarit. Laajennettu rikosvastuu soveltuu erityisesti organisaatiomuotoisen rikollisuuden vastuumalliksi. Sen avulla on mahdollista kohdistaa rikosoikeudellinen vastuu myös hierarkian ylimpiin johtajiin, joiden tuomitseminen yleisten osallisuusoppien avulla on hankalaa. Tarkasteltavia osallisuusmuotoja ovat erityisesti rikoskumppanuus ja välillinen tekeminen. Kansainvälisen rikosoikeuden osallisuusmuotoina nousevat esiin joint criminal enterprise ja teonherruusteorian sovellutuksena erityisesti organisaatioherruusteoria. Aiheella on läheinen liityntä esimiehen vastuuta koskevaan problematiikkaan, mutta esimiehen vastuu Rooman perussäännön 28 artiklan tarkoittamana osallisuusmuotona on rajattu tutkimuksen ulkopuolelle Tutkimuksessa järjestelmien väliset erot osoittautuivat odotettua pienemmiksi ja ennemminkin erilaisista rikostyypeistä kuin periaatteellisista valinnoista johtuviksi. Tarkoituksena oli myös tutkia, olisiko kansainvälisestä rikosoikeudesta omaksuttavissa laajennettua tekijävastuuta koskeva osallisuusmuoto, jota voitaisiin soveltaa kotimaassa vakavien rikosten vastuuperusteena. Osoittautui, että varsinaista estettä tulkita osallisuutta esimerkiksi organisaatioherruusopin mukaisesti ei nytkään ole. Laillisuusperiaatteen näkökulmasta tilanne on kuitenkin ongelmallinen ja vaatisi osallisuutta koskevien rikoslain yleisten oppien uudelleenmuotoilua täyttääkseen tiukimmatkin laillisuusperiaatteen asettamat vaatimukset. De lege ferenda -tavoitteena voidaankin pitää osallisuusoppien systematisointia rikoslaissa yhteen säädökseen nykyisen hajanaisen sääntelyn sijaan.