Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 11469-11488 of 24769
  • Kyyrönen, Vesa (2015)
    The present thesis explores questions related to the state responsibility for autonomous systems. The aim of this thesis is to conceptualise and elaborate on the main state responsibility issues related to the autonomous systems. The analysis consists making a definition of autonomous systems, descriptive examination of the state responsibility doctrine in the present context and an attempt to concretise the phenomenon in the scenario analysis. For the purpose of the thesis, autonomous systems represent technical systems that have somewhat extensive independent decision-making capabilities. There are different categories of these systems and so called off-the-loop systems are the purest example of them. In addition to independence in decision-making processes, the capability to learn and to adapt in some extent in unpredictable circumstances is also typical for autonomous systems. All these features are assumed to be constructed by humans and thus at the meta level they cannot be fully separated from human influence. It is also relevant to understand that autonomous systems contain a group of technological apparatuses which through inter-communication form a coherent system. The defining and important matter from the legal perspective is the nexus between these systems that are gaining autonomy and the responsibility for those actions. It is the view taken in the thesis that contemporary state responsibility system is best described in the International Law Commission’s draft articles on the Responsibility of States for Internationally Wrongful Acts. Following this premise, the research is concentrated on the topics arising from these articles. The main areas of the analysis are general applicability, attribution, state agent, circumstances precluding wrongfulness and ultra vires. Moreover, the framework included rundown of the due diligence and liability aspects of autonomous systems. Pursuant the thesis, it can be concluded that state responsibility includes an international wrongful act and attribution of that act to a state. In the autonomous systems context there is a huge number of primary norms and any breach or omission will lead to an international wrongful act. Attribution to a state is always based on a human or a group of humans. The autonomous systems cannot create the legal link of attribution as such. The circumstances to preclude wrongfulness can be applied to the autonomous systems as well. Additionally, actions committed by autonomous systems that include components from several states can lead to shared responsibility. It is also by definition that autonomous systems cannot act ultra vires in legal sense. Furthermore, in cases when the action of a state is not against an international norm but still causes damage, the liability regime might be applicable – also in the context of autonomous systems. The real life analysis of autonomous systems is always context specific and the chapter on scenario analysis will provide some examples of the state responsibility questions of the different stages (namely manufacturing, testing and using) of autonomous systems. The scenario analysis is an attempt to concretize an otherwise rather problematic phenomenon. To summarize, the present thesis gives an overview of the relevant state responsibility questions of autonomous systems.
  • Mahlamäki, Anna-Riikka (2004)
    Tämä pro gradu on saanut motivaationsa Suomen työmarkkinoiden kokemien suurten mullistusten kautta. Suomessa vallitsi täystyöllisyys 1980- ja 1990-lukujen vaihteeseen asti, kunnes vuonna 1991 alkaneen suuren laman myötä työttömyys lähti jyrkkään keskeytyksettömään nousuun, jota jatkui vuoteen 1994 asti. Saman vuonna alkoi jo taloudellinen elpyminen, jota jatkui lähes seitsemän vuoden ajan. Työttömyys ei kuitenkaan ole palannut lähellekään alunperin vallinnutta tasoa, vaan näyttää stabiloituneen uudelle, korkeammalle tasolle. Kuluneen vuosikymmenen aikana hallitukset ovat investoineet merkittävästi työvoimapoliittisiin toimiin, joilla talouden rakennemuutosta on koetettu helpottaa. Kiinnostavaa olisikin saada tietää, ovatko nämä toimet tahattomasti vaikuttaneet negatiivisesti makrotaloudelliseen kehitykseen. Tämä pro gradu siis käsittelee aktiivista työvoimapolitiikkaa (ATP), esitellen aluksi tyypillisesti käytetyt perustelut sille, miksi yhteiskunnan tulisi investoida niihin, edeten sitten teoreettisten vaikutuskanavien esittelyn kautta Calmforsin ja Langin (1995) malliin. Tämän mallin saavuttamien teoreettisten tulosten mukaan ATP-toimilla voi olla makrotaloudellisia odottamattomia vaikutuksia palkanasetannan kautta, mistä syystä kokonaistaloudelliset vaikutukset periaatteessa hyödyllisistä ohjelmista voivat olla odottamattomat. Pro gradussa esitetään myös tutkimusinventaario sekä mikro- että makrotason tärkeimmistä julkaisuista. ATP:n vaikuttavuutta on tutkittu paljon sekä kotimaassa että ulkomailla, ja monet tutkimukset ovat päätyneet toetamaan, että suuret investoinnit erilaisiin työllistämistoimiin, koulutusohjelmiin jne. eivät välttämättä tuota odotettuja tuloksia ainakaan toivotussa mittakaavassa. Makrotason vaikutuksia on tutkittu huomattavan vähän.Teoreettiset tulokset ovat ristiriitaisia, ja empiiristä tutkimusta on tehty erittäin vähän. Suomessa tässä pro gradussa tehty tutkimus on ensimmäinen laatuaan. Ennen empiiristä osuutta, jossa estimoidaan palkkayhtälö Suomessa ajanjaksolla 1980-2002, työ vielä esittelee palkkayhtälöistä tehtyjä empiinsiä estimointituloksia. Kyseiset tutkimukset ovat toimineet lähtökohtana estimoitavan mallin muuttujien valinnalle. Suoritettu estimointi pyrki vastaamaan kysymykseen, onko ATP:llä ollut palkkoja nostava vaikutus Suomessa. Tässä pro gradussa saavutttu tulos toteaa, että ATP:Ilä ei ole juuri ollut makrotaloudellista vaikutusta palkanasetannan kautta.
  • Mahlamäki, Anna-Riikka (2004)
    This master's thesis provides a thorough introduction to the concept of active labour market policy (ALMP), both in terms of theories justifying its use as a public policy tool and in terms of a review of existing scientific literature on both the effectiveness and effects of ALMP. The thesis begins with an introduction to the logic behind the public provision of various labour market programmes such as educational courses and job subsidies. All different types of programmes aim mainly at improving the participants' chances of obtaining regular employment. The effectiveness of the variety of different programmes has been extensively studied at microeconomic level, as researchers have attempted to establish whether the considerable investment undertaken by Western economies has been successful in creating truly new employment. The most important results from microeconomic studies are introduced, after the channels through which the positive effects of ALMPs are in theory expected to work have first been reviewed. The thesis then proceeds to provide a survey of macroeconomic studies of ALMPs, of which there are only very few so far. The thesis then proceeds to a short review of existing literature on wage-setting that provide the empirical part of the thesis with a good motivation regarding the choice of variables for the estimated equation as well as the method of study. The final part of the thesis, the estimation of a real wage equation for Finland, is the first of its kind for it attempts to take into account the effect the provision of ALMP programmes by the government (may) have to the wage-setting in the labour market. The hypothesis here, provided by the theoretical study of Calmfors and Lang (1995), is that the provision of ALMPs makes becoming unemployed a less bad option at wage-negotiation and therefore leads to increased wage claims, which in turn lead to increased unemployment at the macroeconomic level. Although the study fails to find proof for this effect working in Finland a motivation for further study is maintained due to the short time series and the simplicity of the methods employed.
  • Lehtiniemi, Tuukka (2008)
    In this thesis, I examine the economic systems revolving around production and exchange of virtual property. From my viewpoint, the central forms of virtual property include e.g. virtual items in community sites, and virtual goods and characters in online games. Production of virtual property often requires significant time inputs from the users, and the users also trade it for real money. I treat these economic systems, called virtual economies, as sufficiently separate economies whose macroeconomic properties can be discussed. Particularly, I focus on the question “Can meaningful macroeconomic indicators be computed for a virtual economy?” The macroeconomic indicators that are investigated in this study are aggregate production and inflation. My approach is to identify relevant principles using which these indicators are computed for national economies, and then transfer the same principles to a virtual economy. The developed aggregate production measure, called Gross User Product (GUP), is defined based on the principles underlying the System of National Accounts (SNA). GUP measures the aggregate economic activities of the users of a virtual economy. The central feature of GUP is that it makes a distinction between production by the users and production by the service they use. The possibility to log potentially all transactions in a virtual economy allows for flexible choice of an inflation measure. Measuring inflation for a virtual economy is, in this sense, easier than for e.g. a national economy. The employed inflation measure is a chained Fischer index, which is computed based on market transaction data of virtual final goods. Both macroeconomic indicators are computed for the virtual economy of EVE Online. The economy of EVE Online consists of production and exchange activities of about 200,000 users, all of who potentially interact with each other. Transaction and production data from the logs of EVE Online is employed in the computations. The previously published research on macroeconomic indicators for a virtual economy has focused on using data collected from real-money trading markets external to the virtual economy. This study shows that virtual economies can be regarded as separate economic systems, and that comprehensive macroeconomic indicators can be computed for them. The employed tools of economics transfer well to the analysis of a virtual economy. The results can be used for e.g. tracking the state of a virtual economy and macroeconomic modeling.
  • Lehtiniemi, Tuukka (Helsingin yliopisto, 2008)
    In this thesis, I examine the economic systems revolving around production and exchange of virtual property. From my viewpoint, the central forms of virtual property include e.g. virtual items in community sites, and virtual goods and characters in online games. Production of virtual property often requires significant time inputs from the users, and the users also trade it for real money. I treat these economic systems, called virtual economies, as sufficiently separate economies whose macroeconomic properties can be discussed. Particularly, I focus on the question “Can meaningful macroeconomic indicators be computed for a virtual economy?” The macroeconomic indicators that are investigated in this study are aggregate production and inflation. My approach is to identify relevant principles using which these indicators are computed for national economies, and then transfer the same principles to a virtual economy. The developed aggregate production measure, called Gross User Product (GUP), is defined based on the principles underlying the System of National Accounts (SNA). GUP measures the aggregate economic activities of the users of a virtual economy. The central feature of GUP is that it makes a distinction between production by the users and production by the service they use. The possibility to log potentially all transactions in a virtual economy allows for flexible choice of an inflation measure. Measuring inflation for a virtual economy is, in this sense, easier than for e.g. a national economy. The employed inflation measure is a chained Fischer index, which is computed based on market transaction data of virtual final goods. Both macroeconomic indicators are computed for the virtual economy of EVE Online. The economy of EVE Online consists of production and exchange activities of about 200,000 users, all of who potentially interact with each other. Transaction and production data from the logs of EVE Online is employed in the computations. The previously published research on macroeconomic indicators for a virtual economy has focused on using data collected from real-money trading markets external to the virtual economy. This study shows that virtual economies can be regarded as separate economic systems, and that comprehensive macroeconomic indicators can be computed for them. The employed tools of economics transfer well to the analysis of a virtual economy. The results can be used for e.g. tracking the state of a virtual economy and macroeconomic modeling.
  • Toivonen, Päivi (Helsingin yliopisto, 2011)
    Uveal melanoma (UM) is the most common primary ocular malignancy in adults. In Finland, approximately 50 new cases are diagnosed yearly. Up to 50% of UM metastasize, mostly to the liver, although other organs are also affected. Despite improvements in the management of the primary tumour, the survival rates of patients with metastatic UM are poor. Until the 1970s, UMs were treated by enucleation i.e. removal of the eye. Currently, UM is usually treated by brachytherapy, which is known to influence tumour cells and blood vessels. UMs enucleated both primarily and secondarily after brachytherapy contain tumour-infiltrating macrophages, and a high number of macrophages in primary UM is associated with a shorter survival and a higher microvascular density (MVD) within the tumour tissue. The latter is independently associated with a shorter time to metastatic death. Macrophages have several diverse roles depending on their response to variable signals from the surrounding microenvironment. They function as scavengers, as producers of angiogenic and growth factors as well as proteases, which modulate extracellular matrix. Thus, tumour invasiveness and the risk for metastasis increase with increasing macrophage density. The aim of this study was to evaluate the effects of regression and progression of UM on macrophage numbers and microcirculation factors. Tumour regression is induced by primary brachytherapy, and tumour progression is evidenced by the development of metastases. Understanding the biological behaviour of UMs in the both states may help us in finding new treatment modalities against this disease. To achieve these aims case-control analyses of irradiated UMs and primarily-enucleated eyes (34 matched pairs) were performed. UMs were stained immunohistochemically to detect macrophages, extravascular matrix (EVM) loops and networks, and MVD. Following brachytherapy, a lower MVD was observed. The average number of macrophages remained unchanged. Considering that irradiated melanomas may still contain proliferating tumour cells, a clinically-relevant consequence of my study would be the reassurance that the risk for metastasis is likely to be reduced, given that the low MVD in untreated UMs indicates a favourable prognosis. The effect of progression on macrophages was studied in a paired analysis of primarily-enucleated UM and their corresponding hepatic metastases (48 pairs). A cross-sectional histopathological analysis of these pairs was carried out by staining both specimens in a similar way to the first study. MVD was greater in hepatic metastases than in corresponding primary tumours, and the survival of the patient tended to be shorter if hepatic metastases had a higher MVD. Hepatic metastases had also more dendritic macrophages than the primary UMs. Thus, the progression to metastasis seems to alter the inflammatory status within the tumour. Furthermore, determining MVD of biopsied hepatic metastases may serve as a supplementary tool in estimating the prognosis of patients with metastatic uveal melanoma. After irradiation, the majority of treated eyes have been clinically observed to have pigmented episcleral deposits. A noncomparative clinical case series of 211 irradiated UM eyes were studied by recording the number and location of pigmented episcleral deposits during follow-up visits after brachytherapy. For the first time, the study described pigmented episcleral deposits, which are found in the most UM eyes after brachytherapy, and proved them to consist of macrophages full with engulfed melanin particles. This knowledge may save patients from unnecessary enucleation, because episcleral pigmented deposits might be mistaken for extrascleral tumour growth. The presence of pigmented macrophage-related episcleral deposits was associated with plaque size and isotope rather than with tumour size, suggesting that, in addition to tumour regression, radiation atrophy of retinal pigment epithelium and choroid contributes to the formation of the deposits. In the paired (the same 34 pairs as in the first study) cross-sectional study of irradiated and non-irradiated UMs, clinically-visible episcleral deposits and migrating macrophages in other extratumoral tissues were studied histopathologically. Resident macrophages were present in extratumoral tissues in eyes with both irradiated and non-irradiated UM. Irradiation increased both the number of CD68+ macrophages in the sclera beneath the tumour and the number of clinically-observed episcleral macrophages aggregates. Brachytherapy seemed to alter the route of migration of macrophages: after irradiation, macrophages migrated preferentially through the sclera while in non-irradiated UMs they seemed to migrate more along the choroid. In order to understand the influence of these routes on tumour progression and regression in the future, labelling and tracking of activated macrophages in vivo is required.
  • Mäntyniemi, Päivi (Helsingin yliopisto, 2008)
    This work focuses on the role of macroseismology in the assessment of seismicity and probabilistic seismic hazard in Northern Europe. The main type of data under consideration is a set of macroseismic observations available for a given earthquake. The macroseismic questionnaires used to collect earthquake observations from local residents since the late 1800s constitute a special part of the seismological heritage in the region. Information of the earthquakes felt on the coasts of the Gulf of Bothnia between 31 March and 2 April 1883 and on 28 July 1888 was retrieved from the contemporary Finnish and Swedish newspapers, while the earthquake of 4 November 1898 GMT is an example of an early systematic macroseismic survey in the region. A data set of more than 1200 macroseismic questionnaires is available for the earthquake in Central Finland on 16 November 1931. Basic macroseismic investigations including preparation of new intensity data point (IDP) maps were conducted for these earthquakes. Previously disregarded usable observations were found in the press. The improved collection of IDPs of the 1888 earthquake shows that this event was a rare occurrence in the area. In contrast to earlier notions it was felt on both sides of the Gulf of Bothnia. The data on the earthquake of 4 November 1898 GMT were augmented with historical background information discovered in various archives and libraries. This earthquake was of some concern to the authorities, because extra fire inspections were conducted in three towns at least, i.e. Tornio, Haparanda and Piteå, located in the centre of the area of perceptibility. This event posed the indirect hazard of fire, although its magnitude around 4.6 was minor on the global scale. The distribution of slightly damaging intensities was larger than previously outlined. This may have resulted from the amplification of the ground shaking in the soft soil of the coast and river valleys where most of the population was found. The large data set of the 1931 earthquake provided an opportunity to apply statistical methods and assess methodologies that can be used when dealing with macroseismic intensity. It was evaluated using correspondence analysis. Different approaches such as gridding were tested to estimate the macroseismic field from the intensity values distributed irregularly in space. In general, the characteristics of intensity warrant careful consideration. A more pervasive perception of intensity as an ordinal quantity affected by uncertainties is advocated. A parametric earthquake catalogue comprising entries from both the macroseismic and instrumental era was used for probabilistic seismic hazard assessment. The parametric-historic methodology was applied to estimate seismic hazard at a given site in Finland and to prepare a seismic hazard map for Northern Europe. The interpretation of these results is an important issue, because the recurrence times of damaging earthquakes may well exceed thousands of years in an intraplate setting such as Northern Europe. This application may therefore be seen as an example of short-term hazard assessment.
  • Metsikkö, Eino (1929)
  • Lehmusto, Tuuli Maria Johanna (2012)
    Tässä pro gradu –tutkielmassa käsitellään postmodernia yhteisöllisyyttä, ja erityisesti ranskalaisen Michel Maffesolin käsitystä yhteisöllisyydestä postmodernissa maailmassa. Työ koostuu Johdanto-luvusta, kolmesta esseestä sekä Johtopäätökset-luvusta. Johdannossa asetetaan tutkielman raamit. Tässä luvussa pohditaan työn rakennetta ja esseetä lajityyppinä, käsitellään Michel Maffesolia akateemisena henkilönä ja tehdään joitakin yleisiä huomioita postmodernista yhteisöllisyydestä. Vaihtoehtoisena postmodernin analyysina tarkastellaan Zygmunt Baumanin näkemystä postmodernista. Ensimmäinen essee käsittelee postmodernin analyysin mahdollisuutta. Esseen alussa kuvaillaan maffesolilaista näkemystä postmodernista, jotta tiedetään, mitä analysoidaan. Tämän jälkeen on metodologinen osuus, joka käsittelee erityisesti maffesolilaista muodon ja sisällön analyysia eli formismia eräässä muodossaan. Esseen lopuksi esitetään kritiikkiä, joka nojaa Maffesolin analyysin tulkintaan aikalaisdiagnoosina, ja todetaan, että presentistisen arkielämän analysoinnissa normaalitutkimus ei riitä, vaan tutkimuskohdetta on lähestyttävä tangenttien kautta. Kun ensimmäinen essee keskittyy tutkimuksenteon edellytyksiin, asettuu toinen essee hierarkkisesti yhden askelen alemmas paneutuen valikoituihin Maffesolin käsitteisiin. Keskiössä on Maffesolin heimo-käsite, jota käytetään erilaisissa tutkimuksellisissa konteksteissa varsin laaja-alaisesti. Tämä toinen essee esittelee heimon ohella seuraavat käsitteet: emotionaalinen yhteisö, massa, tyyli, kuva ja arki. Näiden käsitteiden avulla osoitetaan Maffesolin analyysin keskeiset sisällöt. Kolmas essee havainnollistaa maffesolilaista postmodernia kollektiivia osoittaen kohtia, joissa maffesolilainen yhteisöllisyyden analyysi kristallisoituu. Essee on katsaus maffesolilaisiin mytologioihin, heimo-käsitteeseen käytännössä sekä näkemykseen postmodernista maailmanjärjestyksestä rakkauden ja erotiikan kautta: ordo amoris. Esseen lopussa käsitellään kollektiivitajunnan käsitettä, johon monelta osin tiivistyy maffesolilaisen kollektiivin tavoittelu. Johtopäätökset-luvussa tullaan tulokseen, että kolmen esseen kautta tavoiteltu maffesolilainen kollektiivi on löytynyt, mutta se on osoittautunut arvioitua monipuolisemmaksi ja monimielisemmäksi. Yhteisöllisyys on edelleen olemassa, mutta se on muuttunut ja erilaista luonteeltaan. Luvun ja samalla koko tutkielman lopussa todetaan, että maffesolilaisen postmodernin kollektiivin ongelma on viime kädessä se, että se edellyttää sisään astumista. Kollektiivia tehdään todelliseksi kirjoittamalla siitä.
  • Sinkkilä, Suvi-Maaria (2009)
    The paper industry environment is going through changes. Traditionally in the Western Europe and the North America the paper consumption has increased along with the economic and population growth. Despite the growth of these indicators, the newsprint consumption in North America has been declining since the late 1980's and the magazine paper consumptions have also started to decline. Also in the Western Europe signs of maturing can be seen. The paper consumption growth is assumed to be happening elsewhere. The purpose of this study is to estimate potential magazine paper consumption of three different socio-economic environments up to 2020. In this study the focus was on three country groups, clusters, which the assignment company had formed with grouping analysis. In the theoretical background of the study the previous studies of paper demand and the methods used were examined. Also the paper grades and their end-uses were studied. The empirical part of this study was conducted by using both quantitative and qualitative analysis. Trend-analysis was used in quantitative part and PESTE-analysis was used in qualitative part. Through these analysis the key drivers of each cluster where identified and the development trend of consumption was estimated with the help of the analysis and the lifecycle model used by the company. Based on the socio-economic factors, the consumption is on a positive growth track but the speed of the growth cannot be estimated due to the influence of media substitution among others.
  • Lukkari, Sari (Helsingin yliopisto, 2007)
    This study brings new insights into the magmatic evolution of natural F-enriched peraluminous granitic systems. The Artjärvi, Sääskjärvi and Kymi granite stocks within the 1.64 Ga Wiborg rapakivi granite batholith have been investigated by petrographic, geochemical, experimental and melt inclusion methods. These stocks represent late-stage leucocratic and weakly peraluminous intrusive phases typical of rapakivi granites worldwide. The Artjärvi and Sääskjärvi stocks are multiphase intrusions in which the most evolved phase is topaz granite. The Kymi stock contains topaz throughout and has a well-developed zoned structure, from the rim to the center: stockscheider pegmatite equigranular topaz granite porphyritic topaz granite. Geochemically the topaz granites are enriched in F, Li, Be, Ga, Rb, Sn and Nb and depleted in Mg, Fe, Ti, Ba, Sr, Zr and Eu. The anomalous geochemistry and mineralogy of the topaz granites are essentially magmatic in origin; postmagmatic reactions have only slightly modified the compositions. The Kymi equigranular topaz granite shows the most evolved character, and the topaz granites at Artjärvi and Sääskjärvi resemble the less evolved porphyritic topaz granite of the Kymi stock. Stockscheiders are found at the roof contacts of the Artjärvi and Kymi stocks. The stockscheider at Artjärvi is composed of biotite-rich schlieren and pegmatite layers parallel to the contact. The schlieren layering is considered to have formed by velocity-gradient sorting mechanism parallel to the flow, which led to the accumulation of mafic minerals along the upper contact of the topaz granite. Cooling and contraction of the topaz granite formed fractures parallel to the roof contact and residual pegmatite magmas were injected along the fractures and formed the pegmatite layers. The zoned structure of the Kymi stock is the result of intrusion of highly evolved residual melt from deeper parts of the magma chamber along the fractured contact between the porphyritic granite crystal mush and country rock. The equigranular topaz granite and marginal pegmatite (stockscheider) crystallized from this evolved melt. Phase relations of the Kymi equigranular topaz granite have been investigated utilizing crystallization experiments at 100 to 500 MPa as a function of water activity and F content. Fluorite and topaz can crystallize as liquidus phases in F-rich peraluminous systems, but the F content of the melt should exceed 2.5 - 3.0 wt % to facilitate crystallization of topaz. In peraluminous F-bearing melts containing more than 1 wt % F, topaz and muscovite are expected to be the first F-bearing phases to crystallize at high pressure, whereas fluorite and topaz should crystallize first at low pressure. Overall, the saturation of fluorite and topaz follows the reaction: CaAl2Si2O8 (plagioclase) + 2[AlF3]melt = CaF2 (fluorite) + 2Al2SiO4F2 (topaz). The obtained partition coefficient for F between biotite and glass D(F)Bt/glass is 1.89 to 0.80 (average 1.29) and can be used as an empirical fluormeter to determine the F content of coexisting melts. In order to study the magmatic evolution of the Kymi stock, crystallized melt inclusions in quartz and topaz grains in the porphyritic and the equigranular topaz granites and the marginal pegmatite were rehomogenized and analyzed. The homogenization conditions for the melt inclusions from the granites were 700 °C, 300 MPa, and 24 h, and for melt inclusions from the pegmatite, 700 °C, 100 MPa, and 24/96 h. The majority of the melt inclusions is chemically similar to the bulk rocks (excluding H2O content), but a few melt inclusions in the equigranular granite show clearly higher F and low K2O contents (on average 11.6 wt % F, 0.65 wt % K2O). The melt inclusion compositions indicate coexistence of two melt fractions, a prevailing peraluminous and a very volatile-rich, possibly peralkaline. Combined petrological, experimental and melt inclusion studies of the Kymi equigranular topaz granite indicate that plagioclase was the liquidus phase at nearly water-saturated (fluid-saturated) conditions and that the F content of the melt was at least 2 wt %. The early crystallization of biotite and the presence of muscovite in crystallization experiments at 200 MPa contrasts with the late-stage crystallization of biotite and the absence of muscovite in the equigranular granite, indicating that crystallization pressure may have been lower than 200 MPa for the granite.
  • Mäkelä, Teemu (2013)
    Magneettikuvaus (MK) on laajalti käytetty radiologinen kuvantamismenetelmä, jonka etuihin lukeutuvat hyvä pehmytkudosten erotuskyky sekä monipuoliset kontrastimekanismit. Kuvanmuodostus on herkkä myös monille ympäristöstä, kuvauskohteesta sekä laitteistosta lähtöisin oleville häiriöille. Laadunvalvonnalla pyritään varmistamaan asetettujen suorituskykyvaatimusten toteutuminen sekä havaitsemaan muutoksia laitteiston toiminnassa. Laaduntarkkailun osana hyödynnetään usein vakioitujen testikappaleiden, eli fantomeiden, kuvaamista. Fantomin tunnetutuista rakenteista pyritään määrittämään erinäisiä valvontasuureita, joiden avulla laitteiston toimintakuntoa voidaan arvioida. American College of Radiology (ACR) on esittänyt akkreditointiohjelmansa osana kuvausohjeet standardisoidulle monikäyttöfantomilleen sekä manuaaliset analysointimenetelmät tuotetuille kuville. Analyysin automatisoimiseksi kirjoitettiin ohjelmisto, jolla saatuja tuloksia verrattiin manuaalisiin tuloksiin 12 MK-laitteen yhteensä 46 mittauskerran osalta. Tarkasteltuja suureita olivat geometrinen tarkkuus, leikesijainti, leikepaksuus, kuva-alan intensiteetin tasaisuus sekä haamuartefakta. Ohjelmistoon sisällytettiin työkalut myös signaali-kohinasuhteen, korkeakontrastisen resoluution toteutumisen sekä matalakontrastikohteiden erottumisen määrittämiseen ja vaihtoehtoiset haamuartefaktan sekä kuva-alan tasaisuuden laskutavat. Lisäksi kehitettiin uudet menetelmät signaali-kohinasuhteen sekä geometrisen tarkkuuden arvioimiseen. Vaihtoehtoisten ja uusien menettelytapojen tuloksia verrattiin vakiintuneisiin menetelmiin. Manuaalisten ja automatisoitujen analyysien välillä havaittiin vain vähän systemaattista poikkeamaa, minkä perusteella ohjelmallista toteutusta voidaan pitää onnistuneena. Geometrisen tarkkuuden sekä leikepaksuuden osalta analyysien eroissa ilmeni kuitenkin suhteellisen suurta hajontaa, joka lienee lähtöisin käsin tehtävän tarkastelun haasteellisuudesta sekä mittausten subjektiivisuudesta. Manuaalinen analyysi yliarvioi todennäköisesti myös kuva-alan intensiteetin tasaisuutta. Tasaisuus laskettiin ACR:n esittämän sekä vaihtoehtoisen tunnusluvun avulla ja tulosten välille määritettiin empiirinen riippuvuus. Saatua suhdetta voidaan hyödyntää kyseisen laitekannan laadunvalvonnan kehittämisessä. Haamuartefaktan osalta tarkasteltiin ACR:n ohjeistuksen mukaisten sekä vastaavien maksimaalisten haamuintensiteettien eroja. Haamuartefaktan voimakkuuden paikallisten vaihteluiden sekä tarkasteltujen mittausten perusteella voidaan ehdotettua asettelua pitää perusteltavana lisänä nykyiseen mittauskäytäntöön. Radon-muunnokseen perustuvan geometristen vääristymien kartoitusmenetelmän todettiin vertautuvan hyvin vastaaviin automatisoituihin halkaisijamittauksiin. Menetelmän etuihin lukeutuu yksinkertainen toteutettavuus, kattavuus sekä sen soveltuvuus sellaisenaan ympyräleikkeisestä fantomista saataviin kuviin. Yksittäiseen fantomikuvaan sekä pinnansovitusfunktioon perustuva uusi signaali-kohinasuhteen määritysmenetelmä vertautui kohtuullisesti perinteiseen erotuskuvamenetelmään, mutta vaatii kattavampia mittauksia sekä perusteellisemman matemaattisen tarkastelun käytettävyyden ja mielekkyyden varmistamiseksi. Laitetekniikan kehittyessä on oleellista uudelleenarvioida käytettyjä laadunvalvontamenetelmiä. Fantomikuvien analyysin automatisointi vähentää mittaajan työtaakkaa sekä auttaa määrättyjen käyttäjälähtöisten virheiden minimoimisessa. Kuvankäsittelytekniikoiden avulla on mahdollista saavuttaa manuaalisia tarkasteluja kattavampia, yhtenäisempiä sekä herkempiä tuloksia.
  • Marsch, Mikko (2012)
    Tässä työssä tutkitaan geomagneettisen aktiivisuuden ja eri magneettisten myrskyjen ajajien välistä yhteyttä. Tarkastellut myrskyn ajajat ovat Maan magnetosfääriin osuneet magneettiset pilvet vuosien 2003-2006 aikana, niihin liittyvät sheath-alueet ja pilven jälkeinen alue. Ajanjakso kuuluu auringonpilkkujakson laskevaan vaiheeseen. Eri ajajien vaikutukset haluttiin erotella toisistaan. Dst-indeksi on yksi käytetyimmistä geomagneettisista indekseistä, joka kertoo magneettisen myrskyn etenemisestä ja voimakkuudesta. Se on kuitenkin melko hitaasti reagoiva, joten eri ajajien vaikutuksen erottelun parantamiseksi tutkittiin rengasvirtojen kuluttamaa tehoa. Se riippuu Dst-indeksin muutosnopeudesta ja ottaa myös huomioon virrankuljettajien vähenemisen. Korkean latitudin aktiivisuutta tarkasteltiin AL-indeksin avulla. Sisäisen magnetosfäärin energian kulutus voidaan kuvata AL- ja Dst-indeksien avulla, joten eri ajajien vaikutusta tutkittiin energiankulutuksella ionosfääriin ja rengasvirtaan. Energiankulutusten suhteelliset osuudet koko tarkastelujaksolta olivat sheath-alueille, pilville ja pilven jälkeisille alueille: 19 %, 52 % ja 29 %. Vastaavat keskitehot alueittain olivat suhteessa 30 % 41 % ja 29 %. Tapauskohtaiset erot olivat suuria. Eri ajajien aikana energia jakautui eri suhteissa energianieluihin. Energia jakautuu lineaarisessa sovituksessa rengasvirran ja ionosfäärin kesken sheath-alueen aikana suhteessa 0,27:1, pilvien aikana suhteessa 0,44:1 ja pilven jälkeisellä alueella suhteessa 0,24:1. Kokonaisenergioita verrattiin integroituihin epsilon-parametreihin. Arvioitujen energioiden suhde integroituihin epsilon-parametreihin oli suurempi pilven jälkeisellä alueella kuin sheath-alueella ja pilven alueella. Sheath-alueella tapauskohtaiset erot olivat suurimmat. Suurimmissa myrskyissä epsilon-parametri kasvoi eri kertaluokkaan arvioituun energiankulutukseen nähden ajajasta riippumatta. Myrskyjä verrattiin nousevan auringonpilkkuvaiheen aikaiseen tutkimukseen. Tässä työssä sheath-alueen merkitys oli pienempi, myrskyt olivat keskimäärin voimakkaampia ja pilven jälkeisen alueen merkitys korostui. Syynä eroihin on luultavasti Auringon magneettisen jakson vaiheen vaikutus pilvien polarisaatioon.
  • Oikarinen, Marjo (2002)
    Poikimahalvaus on lypsylehmillä poikimisen jälkeen esiintyvä aineenvaihduntasairaus. Poikimahalvaus on myös taloudellisesti merkittävä sairaus, joka laskee lehmän tuotosta kyseisellä tuotantokaudella. Lisäksi nämä lehmät sairastuvat terveitä lehmiä useammin myös muihin sairauksiin, kuten utaretulehdukseen, ketoosiin ja juoksutusmahasairauksiin. Ruokinnan avulla voidaan ennaltaehkäistä poikimahalvausta karjatasolla. Rehun koostumuksella, erityisesti kalium-, kalsium- ja magnesiumpitoisuudella on merkitystä poikimahalvauksen ennaltaehkäisyssä. Ummessaoloaikainen magnesiumin puute ja kalsiumylimäärä rehussa lisäävät sairastumisriskiä. Hypomagnesemiasta kärsivän lehmän kyky irrottaa kalsiumia luustosta on huonompi kuin lehmällä, jonka magnesiumtase on normaali. Magnesiumin puute häiritsee myös parathormonin, D3-vitamiinin ja kilpirauhasen toimintaa. Runsas kalsiumin saanti rehusta hidastaa kalsiumin resorptiota luustosta, ja tätä mekanismia tarvitaan poikimisen jälkeen, kun kalsiumintarve kasvaa. Rehun koostumuksella, erityisesti kaliumpitoisuudella, on vaikutusta magnesiumin imeytymiseen ja hyväksikäytettävyyteen. Kaliumpitoisuuden noustessa magnesiumin imeytyminen pötsistä laskee. Suomalaisella, runsaasti säilörehua sisältävällä rehustuksella on vaikea toteuttaa matalakaliumista ja -kalsiumista ruokintaa. Tässä syventävien opintojen tutkielmassa keskityttiin magnesiumin osuuteen kivennäisaineenvaihdunnassa. Käytännön kokeessa tutkittiin magnesiumlisän ja kationi-anionitasapainon vaikutusta ummessaolevan lehmän kivennäisaineenvaihduntaan kolmessa ruokintaryhmässä. Koerehun vaikutuksia kivennäisaineenvaihduntaan seurattiin verinäytteiden avulla. Kokeessa esiintyi odotettua vähemmän poikimahalvauksia, rehun korkeasta kaliumpitoisuudesta huolimatta. Tämä saattaa selittyä nuorilla lehmillä ja hieman keskiarvoa alhaisemmilla kuntoluokilla. Plasman magnesiumpitoisuuksissa ei havaittu merkitseviä muutoksia. Kaliumlisäryhmässä viidellä lehmällä sekä kontrolliryhmässä yhdellä lehmällä havaittiin subkliininen hypomagnesemia viikko poikimisen jälkeen. Veren magnesiumtason lasku saattaa selittyä koerehun korkeilla kalium- ja magnesiumpitoisuuksilla sekä rehun vaihdoksella poikimisen jälkeen. Lehmät eivät ehkä ehtineet viikossa sopeutua kivennäisten saannin muutokseen.
  • Kontinen, Aija (1998)
    Ummessaoloajan ruokintakokeen neljään eri ryhmään otettiin satunnaisvalinnalla yhteensä 20 friisiläislehmää niin, että jokaisessa ryhmässä oli 2 hiehoa. Koe järjestettiin satunnaistettujen lohkojen kokeena, joka toteutettiin faktoriaalisena (2x2). Tarkoituksena oli selvittää magnesiumin lisäyksen ja anionisia suoloja sisältävän ruokinnan vaikutus tiettyihin verestä ja virtsasta mitattavien mineraalien konsentraatioihin (mm. kalsium, magnesium ja natrium). Koeruokinta aloitettiin 4 viikkoa ennen laskettua poikimisaikaa ja lopetettiin lehmän poikimispäivänä. Neljään ruokintaryhmään jaetut lehmät saivat magnesiumia 16 tai 33 g päivässä ja tämän lisäksi niiden ruokinta oli joko anioni- tai kationi-valtainen. Ruokinnan kationi-anionitasapaino laskettiin milliekvivalentteina kaavalla [( Na+ + K+) - ( Cl- + S2-)], jolloin anioni-ryhmän kationi-anionitasapainoksi saatiin +31 mEq/kg kuiva-ainetta ja vastaavasti kationi-ryhmälle +340 mEq/kg kuiva-ainetta. Koerehussa anionisina suoloina käytettiin NH4Cl, (NH4)2SO4 sekä MgCl2. Veri- ja virtsanäytteet otettiin 4, 3, 2, 1 viikkoa ennen laskettua poikimisaikaa sekä poikimispäivänä, poikimispäivää seuraavana päivänä ja viikko poikimisen jälkeen. Anioni-ruokinnalla olevien lehmien virtsa oli happamampaa, ja ne erittivät enemmän kalsiumia virtsaan koko kokeen ajan kuin kationi-ruokintaryhmän koelehmät. Ruokintakokeen aikana magnesiumin saanti ei vaikuttanut verestä tai virtsasta mitattaviin suureisiin. Anionisten suolojen lisäämisellä ummessaolevien lehmien ruokintaan saadaan vaikutus kalsiumin aineenvaihduntaan, vaikka kationi-anionitasapaino ei muodostuisikaan negatiiviseksi. Magnesiumtason nostamisesta 0.2 %:sta 0.4 %:iin kuiva-aineesta laskettuna ei ollut vastaavaa hyötyä, kun magnesiumlisänä käytettiin magnesiumoksidia.
  • Viskari, Ansa (2012)
    Osittain esigelatinoitua maissitärkkelystä käytetään lääkevalmisteissa täyte-, side- ja hajotusaineena. Koska esigelatinoitu maissitärkkelys omaa itsekin liukuaineominaisuuksia, se on tunnetusti herkkä magnesiumstearaatin määrälle sekä sen sekoitusajalle. Tavoitteena on, ettei magnesiumstearatti olisi homogeenisesti tasoittunut massaan, jotta massassa olisi siitä vapaita pintoja, jotka kykenevät muodostamaan sidoksia. Homogeeninen sekoitus tarkoittaa sitä, että massan partikkelit ovat päällystyneet magnesiumstearaatilla, joka hydrofobisena aineena estää sidosten muodostumista elastisesti ja plastisesti käyttäytyvien partikkelien välillä. Liian suuret määrät magnesiumstearaattia ja/tai liian pitkä sekoitusaika voivat aiheuttaa tabletin lujuuden heikkenemistä laminoitumisen ja kansittamisen muodossa. Tabletin lujuuden heikkeneminen taas aiheuttaa kuluvuuden kasvua, mikä aiheuttaa ongelmia tabletin pakkaamisprosessin ja kuljetuksen aikana. Liiallinen magnesiumstearaatti voi pidentää myös tabletin hajoamisaikaa ja hidastaa dissoluutiota. Tämän työn tavoitteena oli verrata neljän eri kauppanimellä myytävän osittain esigelatinoidun maissitärkkelyksen ominaisuuksia ja löytää ne eroavaisuudet, jotka vaikuttavat massan puristumiskäyttäytymiseen sekä tutkimaan magnesiumstearaatin sekoitusajan vaikutusta massojen puristuvuuteen. Tutkitut laadut olivat C*PharmGel DC 93000, Lycatab® C, Starch 1500® ja SuperStarch 200®. Ensin mainittua verrokkivalmistetta, jota ei enää valmisteta, lukuun ottamatta kutakin laatua oli tutkimuksessa kolmea eri erää, jotta voitiin tutkia myös erien välistä vaihtelua. Näytteistä tutkitut ominaisuudet olivat kaato-, täry- ja todellinen tiheys, valuvuus, kosteussorptio, kosteuspitoisuus, pH-arvo, turpoamistilavuus ja partikkelikoon mittaaminen. Esigelatinoiduista maissitärkkelysnäytteistä tutkittiin myös NIR-, FTIR- ja Raman-spektroskopialla sekä röntgendiffraktiomenetelmällä. Myös tablettimassojen puristettavuutta ja puristettujen tablettien elastisuutta mitattiin. Massasta puristetuista tableteista tutkittiin keskipaino, lujuus, dimensiot, kuluvuus, hajoamisaika ja kosteussorptio. Tableteista otettiin myös pyyhkäisyelektronimkroskooppikuvat. Magnesiumstearaatin sekoitusajan pidentämisellä oli selkeä vaikutus massojen puristuvuuteen. Kun sekoitusaika piteni 2 minuutista 5 minuuttiin, kasvoi tarvittava puristusvoima 200-700 N maissitärkkelyslaadusta riippuen. Saatujen tulosten perusteella parhaaksi vaihtoehdoksi korvaamaan C*PharmGel DC 93000 valikoitui SuperStarch 200®. Pyyhkäisyelektronimikroskooppikuvien perusteella C*PharmGel DC 93000 poikkesi huomattavasti muista tutkituista laaduista ollen muodoltaan pyöreähköä ja säännöllisen kokoista. SuperStarch 200® ja Starch 1500® muistuttivat huomattavasti toisiaan. Lycatab® C taas oli partikkelikooltaan selkeästi suurinta ja muodoltaan hyvin epäsäännöllistä. Tabletointikokeissa esiin tulleet erot noudattivat olettamuksia, joita kuvien perusteella voitiin tehdä. SuperStarch 200® osoittautui puristuvan pienimmällä puristusvoimalla ja se oli C*PharmGel DC 93000:n jälkeen vähiten herkkä magnesiumstearaatin pidemmälle sekoitusajalle sekä omasi vähiten elastista palautumaa. Puristettavuusominaisuuksien ero SuperStrach 200®:n ja Starch 1500®:n välillä oli pienehkö, mutta selkeä. Lycatab® C oli puristettavuusominaisuuksiltaan selvästi heikointa.
  • Pekkarinen, Henna (2012)
    Hiekkaähky on yleinen ongelma suomalaisilla hevosilla maaperän runsaan hiekkapitoisuuden takia. Hiekkaähkyn lääkkeelliseen hoitoon käytetään yleisesti joko magnesiumsulfaattia tai psylliumia, mutta aiheesta on saatavilla vain muutamia laadukkaita tutkimuksia. Hoitojen tehokkuutta ei myöskään ole vertailtu keskenään. Magnesiumsulfaatin ja psylliumin vaikutusmekanismit hiekan poistoon ovat hyvin erilaiset, joten niiden yhteiskäytöllä voitaisiin saada tehokkaampi hiekan poistuminen hevosen suolistosta. Kirjallisuuskatsauksessa käydään lyhyesti läpi hiekkaähkyn etiologia, oireet ja diagnosointi, sekä käsitellään tämän hetkinen kirjallisuudesta saatava tieto magnesiumsulfaatin ja psylliumin toimintamekanismeista ja käytöstä hevosen hiekkaähkyn hoitoon. Tässä tutkimuksessa vertailtiin magnesiumsulfaatin ja psylliumin tehokkuutta hiekan poistamiseen sekä tarkastellaan, onko valmisteiden yhteiskäyttö tehokkaampi tapa poistaa hiekkaa hevosen suolistosta. Tutkimus oli ensimmäinen magnesiumsulfaatin ja psylliumin tehokkuuksia hevosella vertaileva tutkimus sekä ensimmäinen, jossa magnesiumsulfaatin ja psylliumin yhteiskäyttöä kokeiltiin hiekan poistamiseen. Tutkimuksessa oli 34 vuosina 2004–2005 ja 2009–2010 Yliopistollisen eläinsairaalan Hevossairaalassa hoidettua potilasta, joilla oli vatsaontelon röntgenkuvauksessa havaittu yli 2500 mm2:n kokoinen ala hiekkaa. Potilaat jaettiin kolmeen hoitoryhmään (magnesiumsulfaatti 10 potilasta, psyllium 12 potilasta, yhdistelmähoito 12 potilasta), ja niitä hoidettiin viikon ajan antamalla käytettyä lääkeainetta kerran päivässä veteen sekoitettuna nenämahaletkun kautta kunnes hiekka oli poistunut suolistosta tai tutkimus päättyi. Hiekan poistumista seurattiin radiologisesti päivinä 4 ja 7. Hoito lopetettiin jos röntgenkuvissa ei havaittu enää hiekkaa. Röntgenkuvassa näkyvän hiekan pinta-ala määritettiin kuvankatseluohjelman avulla, ja ryhmien hiekkamäärien välisiä eroja päivinä 4 ja 7 tutkittiin Mann-Whitney ja Kruskall-Wallis -testien avulla. Yhdistelmähoidolla keskimääräinen hiekkamäärä oli merkitsevästi pienempi päivänä 4 kuin magnesiumsulfaatilla (p = 0,003) tai psylliumilla (p = 0,012). Hoitojen välillä ei ollut merkitsevää eroa päivän 7 hiekkamäärissä, ja magnesiumsulfaatin ja psylliumin välillä ei ollut merkittävää eroa päivän 4 hiekkamäärissä.11 hevosella hiekkaa jäi suolistoon hoidosta huolimatta. Yhdistelmähoidolla hiekan määrä väheni nopeammin kuin käyttämällä magnesiumsulfaattia tai psylliumia erikseen. Tämä alentaa hoitokustannuksia erityisesti sairaalahoitoa vaativissa hiekkaähkyissä vähentämällä tarvittavien sairaalahoitopäivien määrää. Samalla hoidosta aiheutuvan stressin ja suolistossa liikkuvan hiekan aiheuttamien sivuvaikutusten riski alentuu. Tutkimuksessa kuitenkin havaittiin, että joillakin hevosilla hiekkaa jäi suolistoon hoidosta huolimatta, myös yhdistelmähoitoa käytettäessä. Syytä tähän ei tiedetä, mutta taustalla epäillään olevan yksilölliset vaihtelut suoliston liikkeessä. Hiekan syönnin estäminen pysyy edelleen tärkeänä hoitona erityisesti hevosilla, joilla kaikkea hiekkaa ei lääkehoidolla saada poistettua.