Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 11469-11488 of 28481
  • Parviainen, Tuure (Helsingfors universitet, 2013)
    Biochar is currently being intensively studied as a soil conditioner in agriculture and as a potential carbon sink to mitigate climate change. The knowledge of the effects of biochar field application on soil fauna remains very limited. This is underlined by the absence of field experiments on the effects of biochar on earthworms, a globally common and important faunal group in arable soils. The purpose of our study was to determine the effects of biochar on arable soil earthworms under both laboratory and field conditions in a Boreal loamy sand soil. An earthworm avoidance test with Aporrectodea caliginosa was conducted for periods of 2 and 14 days with 1.6% w:w spruce chips biochar application (produced at 550-600 ° C, application rate corresponding to 30 t/ha biochar). The effect of field application of the same biochar on earthworm density and biomass was studied over one growing season in experiment growing wheat. In the avoidance test, application did not affect the habitat choice of earthworms when incubation lasted for two days, but after two weeks, a significant (P = 0.033) avoidance of biochar was observed. We suggest that the avoidance under the two-week incubation occurred due to soil desiccation caused by high water retention of biochar. In the field trial, after BC application there were no statistically significant differences in the total density and biomass of earthworms between biochar or fertilizer treatments. Due to the short duration of the field trial, our results do not allow conclusive evaluation of the treatment effects on earthworms. The time scale of the study can only be considered sufficient for unraveling immediate avoidance reactions caused by biochar application, for which we found no evidence. In order to thoroughly investigate matter further, the follow-up of the experiment should be continued.
  • Laiho, Toni (Helsingfors universitet, 2014)
    The aim of this study is to examine the profitability of cultivation and stand rotations of Norway spruce in Finland. This information is needed by the forest owners when making decisions on forest cultivation. The results were compared to previous studies and to silviculture recommendations published by the Forestry Development Centre TAPIO’s in 2006. Forest management chains used in this study were simulated with the Forest Research Institute’s Motti program. Six different management chains in two different forest types, Oxalis-Myrtillus (OMT) and Myrtillus (MT), were simulated in the thermal area of 1300 with planting density of 1300, 1700 and 2100 per hectare. Either one, two, three or four thinnings were done for each of the planting density variations. Based on the results from these cultivations, the spruce cycle was analysed by comparing the value of the growth to alternative rates of return. Profitability calculations were based on the Motti programme and timber stumpage prices were obtained from the Metinfo service. The results showed that the optimal rotation periods were in line with previous studies. The rotation periods settled between 60–90 years depending on the rate of return that was required. However, the results were not identical to the theoretical optimum models. The Motti program forest management recommendations, are in line with the previous studies when requiring a four percent return. Sensitivity analysis of prices and costs were calculated for the rotation and based on the results, even by varying the price and cost by one third, this had very little effect on the optimal rotation time. The most important factor for the rotation period is the function of the tree's growth, which of course, is affected by the forest management measures.
  • Hannula, Merja (Helsingin yliopisto, 1999)
  • Seppälä, Helena (1949)
  • Kotilainen, Noora (2008)
    Tutkielma käsittelee suomalaisen naisen rakentumista kolmentoista erilaisen 1920-luvun aikakauslehden esittämien naiskuvien kautta. Työssä vertaillaan ihanteellisen naisen ja tämän vastakuvan epäihanteellisen naisen rakentumista, lehtien visuaalisissa representaatioissa ja sukupuolijärjestelmän kontekstissa. Vuosisadan vaihdetta on pidetty aikana, jolloin sukupuolijärjestelmä oli murroksessa. Kuvien kautta hahmottuvat ihannenaiskuvat – kuvajaiset – kuvastavat ajan mukaista normatiivista naiseutta, sekä niitä haaveita ja toiveita, joiden mukaiseksi suomalaisen naisen haluttiin määrittelijöiden taholta rakentuvaksi. Ihanteellisen naisen vastakuvat – kuvatukset – heijastelevat aikansa kontekstissa epäihanteelliseksi nähtyä naista, sekä ajan naiseuteen ja yhteiskunnan muutokseen liitettyjä pelkoja ja uhkia, piirtäen naiseuden rajoja. Tarkoituksena on selvittää, millaisia piirteitä ulkonäköön liitettiin ja miten sukupuolta rakennettiin kuvissa ruumiin pinnalla, muun muassa ulkonäön ja pukeutumisen kautta. Tutkielmassa sukupuolta lähestytään konstruktiona, joka tuotetaan sukupuolijärjestelmässä. Sukupuolten eroa, erilaisia ominaisuuksia, ulkonäköä ja toiminta-alaoja pidetään yllä ja toistetaan jatkuvasti koko yhteiskunnan kattavalla kentällä, yksityiskohtien runsaudessa. Kuvat, kuten tekstitkin, joko toistavat sukupuolta normatiivisesti tai esittävät ihanteesta poikkeavaa naiseutta. Kuvat ovat tutkielmassa historiallisia lähteitä, jotka aukeavat tarkastelijalle historiallisessa, kulttuurisessa ja poliittisessa kontekstissaan. Tutkimuksessa naiskuvat ovat representaatioita, joita eri poliittiset, yhteiskunnalliset ja kulttuuriset ryhmät rakentavat. Representaatiolla ei vain pyritä kuvaamaan sen kohdetta, vaan aktiivisesti vaikuttamaan kyseiseen ilmiöön. Representaatioita tutkimalla hahmotetaan esiin eri ryhmien sekä määrittelijöiden ihanteellinen ja siitä poikkeava naiskäsitys. Ihanteellinen nainen näyttäytyi kodin, äitiyden, uhrautuvuuden, siveellisyyden, uutteruuden ja vaatimattomuuden ympäristössä ja ulkomuodossa. Ihanteellisuus merkittiin ruumiin pinnalla tietyin ulkonäköpiirtein. Naisten ulkonäkö rakentui kolmiportaisen hierarkkisen järjestelmän mukaiseksi. Alatason kodille, äitiydelle ja työlle omistautuneet naiset näyttäytyivät yksinkertaisissa univormumaisissa työ- ja kotitalousasuissa. Keskitason naiset olivat kansannaisten esimerkkejä ja kansakunnan sekä luokan tulevaisuuden turvaajia. He näyttäytyivät kansallispukuisena emäntänä, aatteen lippua kantavana sankarittarena sekä kansakunnan jatkuvuutta turvaavan rotupuhtaan äidin ruumiissa. Heistä rakentui suomalaisen naiseuden paraatikuvajaisia. Ylätason naiset, poliitikot ja kristillis-siveelliset toimijat, häivyttivät fyysistä naiseuttaan korostuneen siveellisellä ja askeettisella itsensä esittämisellä. Asemaan ja tehtävään pukeuduttiin ja sen mukaisesti esitettiin itseään myös fyysisesti. Sukupuolijärjestelmän rajoista lipeäminen merkittiin myös ulkonäöllisin piirtein. Väärin toimivat naiset uhkasivat muun muassa miehistä valtaa, siveellisyyskäsityksiä, sukupuolten erillään pitoa, suvunjatkuvuutta ja perheinstituutioita. He näyttäytyivät vallitsevan sukupuolijärjestelmän kontekstissa itsekkäinä, hillittöminä, osaamattomina, laiskoja ja siveettöminä. Epäihanteelliset naiset leimattiin kuvissa moninaisin ulkonäköpiirtein ja heistä rakennettiin oikean, luonnollisen naiseuden kuvatuksia. Uuden naisen tai nuoren jazztytön hahmo toimi usein naisen kuvatuksena. Uuteen naiseen liitettiin modernin mullistuksen pelkoja ja hänen ruumiinsa ympärillä keskusteltiin tulevaisuuden uhkakuvista. Uuden naisen figuuri edusti uutta aikaa, moderneja tapoja, turhamaisuutta, urbaania elämää ja epäkansallista tendenssiä. Kuvatukset myös paljastavat ihannenaiseuden haaveksi ja harhaksi, sillä ne kertovat etteivät kaikki ajan naiset käyttäytyneet ja toimineet määrittelijöiden kaavailemien korkeiden ideaalien ja haaveiden mukaisesti. Niiden kautta rakentuu kuva ajan todellisuuden moninaisesta naiseudesta. Naiseuden rajat eivät olleet musta-valkoisen selkeät, vaan järjestelmä jousti eri kohdissa ja eri ryhmille eritavoin. Ihannenaiskuvat ja niiden vastakuvat olivat ensisijassa tarkoitettu suurten joukkojen ja kansannaisten ohjenuoriksi, joilla suomalaista ihanteellista naista rakennettiin. Marginaalitapauksissa tiukoista rajoista saatettiin joustaa.
  • Andersson, Katarina (Helsingin yliopisto, 2016)
    Tutkielmassa tarkastellaan ikonimaalareiden antamia merkityksiä ikonin katseelle ja heidän kokemuksiaan nähdyksi tulemisesta. Empiirinen aineisto on kerätty tammi- toukokuussa 2014 kahdelta eri ikonimaalauskurssilta. Aineisto koostuu 15 ikonimaalauksen harrastajan vastauksesta, yhdestä asiantuntijahaastattelusta sekä osallistuvan havainnoinnin yhteydessä laaditusta kenttäpäiväkirjasta. Puolet vastauksista on teemakirjoituksia ja puolet teemahaastatteluja. Tutkittavista 14/ 16 ei ole ortodokseja. Aineiston analyysissä on hyödynnetty teemakirjoituksen runkoa. Tutkittavien antamia vastauksia peilataan uskontotieteilijä David Morganin näkemyksiin katseesta ja uskonnollisen kuvataiteen tehtävistä sekä psykoanalyytikko Erik Eriksonin kehityspsykologisen teorian käsitykseen vastavuoroisen katseen merkityksestä yksilönkehitykselle. Myös ortodoksinen ikoniteologia kulkee mukana analyysissa. Analyysi jakautuu kolmeen osaan. Tutkimuksen ensimmäisessä analyysiluvussa käsitellään ikonin ja ikonimaalauksen merkitystä tutkittaville. Aineiston perusteella merkitykset jaetaan uskonnolliseen, henkilökohtaiseen ja sosiaaliseen merkitykseen. Ikonin uskonnollinen merkitys rakentuu tutkittavien kuvauksissa suurelta osin ortodoksisen teologian varaan. Suhde ortodoksisuuteen on ajoittain kuitenkin ristiriitainen; tutkittavat ovat hyvin perehtyneitä ortodoksiseen teologiaan, mutta kokevat joissakin tilanteissa tarpeelliseksi ortodoksisesta perinteestä erottautumisen. Oman itsen ilmaiseminen värien ja aiheen valinnan kautta on tärkeää, samoin kuin jatkuva kehittyminen paremmaksi maalariksi. Ikonimaalauksen sosiaalinen merkitys ilmenee tutkittavien kertomuksissa läheisille maalatuista ja lahjoitetuista ikoneista. Toisen luvun teemana on ikoni ja katse. Ensin pohditaan ikonia katseen kohteena, minkä jälkeen siirrytään tarkastelemaan ikonin katsetta ja kokemusta nähdyksi tulemisesta. Kaikki tutkittavat kuvaavat ikonin katselua hyvin postiiviseksi kokemukseksi; ikonin katsominen merkitsee rauhaa, levollisuutta, hartautta ja iloa. Myös ikonin katse määritellään tärkeäksi. Tutkittavien mukaan tärkeintä ikonin katseesa on lempeys, hyväksyntä ja lohduttavuus. Ikonin katse on tutkittavien mukaan vuorovaikutteinen mahdollistaen yhteyden luomisen ja kommunikoinnin ikonissa kuvatun pyhän kanssa. Tutkittavistani 10/16 liittää ikoniin kokemuksen nähdyksi tulemisesta. Tätä kokemusta kuvataan erittäin merkitykselliseksi. Suosikki- ikoneikseen tutkittavat nimeävät erityisesti Jumalanäidin ja Kristuksen ikonit. Molemmissa ikoneissa tulee olla lempeä ja hyväksyvä katse. Kolmannen luvun keskiössä on ajatus ikonimaalauksen voimauttavasta vaikutuksesta. Tutkittavien kertomuksissa korostuvat ikonimaalauksen yhteydessä koetut positiiviset kokemukset ja mielikuvat. Ikonimaalauksen voimauttavuutta tarkastellaan Eriksonin teorian pohjalta sekä Miina Savolaisen Voimauttavan valokuvan menetelmän keskeisiä ajatuksia hyödyntäen. Tutkielmassa käytetyn teoreettisen viitekehyksen pohjalta esitetään, että ikonimaalaus on voimauttavaa, koska ikonin katseessa kehollistuu kristinuskon keskeinen sanoma anteeksiannosta ja hyväksynnästä, jonka lisäksi se palvelee yksilönkehitykseen pohjautuvaa tarvetta nähdyksi tulemisesta ja rakastavan katseen kohteena olemisesta.
  • Kankaanpää, Ulla (1958)
  • Havukainen, Juhani (1994)
  • Halenius, Outi (Helsingin yliopisto, 2012)
    The purpose of this study was to examine the pedagogical use of illustrative material in early childhood education. While pictorial material is widely used in early childhood education, there is little research on the topic. The application of pictorial material in supporting communication and structuring everyday function is gaining recognition in early childhood education. The aim of this study was to investigate the pictorial environment of day care centers and the experience of using pictorial material in interactions with children from the kindergarten teachers perspective. Furthermore, the study examines how kindergarten teachers use pictorial material in early childhood education and how they plan the pictorial environment. The research design was qualitative. The research material was collected by theme interviews and photographic documentation. The data included 15 interviews of kindergarten teachers and 613 photographs of their classes. The research material collected end of 2010 in a city in southern Finland. The method used in analyzing both the interviews and the photograph material was theory-guided content analysis. The pictures displayed in the day care environments particularly emphasized everyday functions such as day or week schedules, dressing, eating and play in day care groups. In addition, children s artwork was on display in every classroom. The study suggests that the kindergarten teachers find the pictorial material essential particularly when teaching children with special needs and children who speak Finnish as a second language. However, the teachers noted that they considered the pictorial material beneficial to all children. Kindergarten teachers used pictorial material in everyday life, principally to structure function, guide children s play and support language development. Especially within integrated special groups the communication and participation through pictorial material was seen essential. Kindergarten teachers highlighted that the pictorial environment planning is based on child oriented, function oriented or aesthetic perspectives. The key emphasis in planning the environment is the needs of a particular child or group of children.