Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 11489-11508 of 25619
  • Koskinen, Maarit (2005)
  • Sirviö, Miia (2012)
    Tutkielmani aiheena on lukion pitkän matematiikan Derivaatta-kurssin opetuksen kehittäminen kurssin neljän osa-alueen osalta. Osa-alueet ovat raja-arvo, jatkuvuus, derivaatta sekä funktion kulku. Kiinnostuin opetuksen kehittämisestä luettuani useita artikkeleita, joissa pohdittiin matematiikan osaamisen tasoa ja sen laskua. Mielestäni opettaja voi opetustavallaan ja käyttämillään esimerkeillä luoda positiivisen ilmapiirin, joka myös kannustaa oppimaan. Tästä syystä päädyin valitsemaan aiheekseni opetuksen kehittämisen opiskelijoiden kokemusten pohjalta. Mielestäni opiskelijat itse osaavat parhaiten kertoa mitkä asiat tuntuvat vaikeimmilta ja kaipaavat selkeyttä. Tutkimukseni koostuu kahdesta osasta. Ensin teen kyselyn lukion toisen vuoden opiskelijoille, jotka ovat suorittaneet Derivaatta-kurssin noin 1,5 kuukautta ennen kyselyn tekemistä. Tutkimukseni toisessa osassa, kyselyn tulosten analysoinnin jälkeen, kehittelen erilaisia esimerkkejä ja ideoita, joilla kurssin asioita voisi havainnollisemmin opettaa opiskelijoille. Tutkielmani aluksi selvitän hieman aiheeni taustaa sekä selvennän tutkimuskysymyksiä. Tutkimuksellani haen vastauksia seuraaviin kysymyksiin: Oliko kurssin osa-alueen käsite vaikea ymmärtää kurssilla? Muistatko edelleen käsitteen? Osaatko soveltaa määritelmää laskuihin/tehtäviin? Mikä kurssin osa-alueista oli vaikein? Mitä asioita haluaisit kehittää kurssin opetuksessa? Tutkimukseni on kvalitatiivinen kyselytutkimus mutta siinä on myös kvantitatiivisia piirteitä. Opiskelijoille teetettävä kysely koostuu kymmenestä monivalintakysymyksestä, jotka käsittelevät kurssin osa-alueiden vaikeustasoa kurssin aikana ja sen jälkeen. Monivalintakysymyksen jälkeen kysyn vielä kurssin vaikeinta osa-aluetta sekä parannusehdotuksia kurssin opetuksen kehittämiseksi. Analysoin kyselyn erilaisin graafisin kuvauksin sekä luokittelemalla ja teemoittelemalla vastauksia pienemmiksi kokonaisuuksiksi. Teetin kyselyn yhdessä eteläsuomalaisessa lukiossa 53 opiskelijalle. Kyselyn avulla sain selville, että opiskelijat kokivat kurssin vaikeimmaksi asiaksi raja-arvon. Toiseksi vaikeimmaksi asiaksi opiskelijat mielsivät funktion kulun, mikä oli mielestäni melko yllättävää. Derivaatta koettiin helpoimmaksi osa-alueeksi; ainoastaan yhden opiskelijan mielestä se oli kurssin vaikein asia. 41% kaikista osa-alueista tuntui opiskelijoiden mielestä vaikealta tai melko vaikealta, mikä on mielestäni suuri luku. Tutkimus vahvisti myös ennakko-oletukseni siitä, että monet asiat ovat voineet tuntua kurssin aikana melko helpolta mutta muutama kuukausi kurssin jälkeen asiat tuntuvatkin vaikeilta, koska ne ovat jääneet kurssin aikana vain pintamuistiin. Kyselyn tekemisen ja analysoinnin jälkeen kehittelen jokaiselle kurssin osa-alueelle konkreettisia esimerkkejä ja opetusideoita, joiden avulla asioita voi havainnollistaa opiskelijoille. Esimerkkien ideana on, että ne poikkeavat perinteisestä oppikirja-liitutaulu työskentelystä ja kannustavat keskusteluun opettajan ja opiskelijoiden välillä. Johtopäätöksenä voi todeta, että erityisesti raja-arvo ja funktion kulku olivat opiskelijoiden mielestä niitä osa-alueita, jotka tuntuivat vaikeilta. Yksittäisenä asiana erityisen vaikealta opiskelijoiden mielestä tuntui funktion erotusosamäärän raja-arvon määrittäminen.
  • Moilanen, Ritva (2013)
    Pro gradu -opinnäytetyön tavoitteena on selvittää, millaisia käsityksiä lukiolaisilla on planetaarisista ilmiöistä. Aiheesta löytyy paljon tutkimustietoa etenkin peruskoulun puolelta. Myös opettajien käsityksiä on selvitetty, mutta lukioikäisistä on tutkittua tietoa vähemmän. Kaikille tutkimuksille on yhteistä se, että planetaaristen ilmiöiden ymmärtämiseen liittyy paljon väärinkäsityksiä, vaikka aihetta on perinteisesti pidetty helppona kokonaisuutena. Tutkimuksille on myös yhteistä se, että niissä esiintyy samoja virheellisiä malleja iästä ja kansallisuudesta riippumatta. Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää, millaisia malleja lukiolaisilla on, ja millaisia tuloksia lukiolaiset saavat muihin verrattuna. Lisäksi pohditaan tekijöitä, jotka ovat väärien käsitysten taustalla. Aineisto (n=67) kerättiin kyselylomakkeella. Kysely teetettiin kolmelle eri lukioryhmälle, joiden oppilaat olivat eri opiskeluvaiheissa. Kysymykset olivat avoimia liittyen muun muassa yön ja päivän vaihteluun, vuodenaikoihin, vuorovesi-ilmiöön ja lämpövyöhykkeiden muodostumiseen. Samoja kysymyksiä on käytetty aikaisemmissa tutkimuksissa, mikä helpottaa tulosten vertailua. Aineisto käsiteltiin fenomenografisella tutkimusotteella, ja vastaukset luokiteltiin kategoriatasoihin, joiden perusteella tulokset analysoitiin. Tuloksista käy ilmi, että vaikka vastaustaso oli sama tai hieman parempi kuin peruskoulussa, vain osa lukiolaisista osaa selittää planetaarisuuteen liittyviä ilmiöitä oikein. Vastausten taso huononee ja väärinkäsitysten määrä lisääntyy, kun aika maantieteen ensimmäisen kurssin suorituksesta kasvaa. Lukio-opetus ei korjaa tehokkaasti ajattelun taustalla olevia naiiveja ennakkokäsityksiä, virheellisiä ajatusmalleja ja kognitiivisia rakenteita. Näin ollen oppiminen jää pinnalliseksi ja sirpaleiseksi, tai opetetut asiat tulkitaan jo lähtökohtaisesti väärin. Ajan myötä opetukset unohtuvat ja sulautuvat yhteen aikaisempien ajatusrakenteiden kanssa, mikä saattaa jopa lisätä väärinkäsitysten määrää. Planetaaristen ilmiöiden väärinkäsitysten taustalla on ennakkokäsitysten lisäksi muitakin tekijöitä. Tutkimusten mukaan opettajat voivat opettaa asian virheellisesti, oppikirjojen kuvat ja tekstit voivat edesauttaa väärinkäsitysten syntymistä, tai helppona pidetty aihealue jopa jätetään käsittelemättä. Todellisuudessa planetaarisuus ilmiöineen on vaikea aihe, mikä vaatii syvällistä syy- ja seuraussuhteiden ymmärrystä.
  • Päivärinta, Anna (2004)
  • Laitila, Olli (2013)
    Gradussa tutkittiin lukion pakolliselle kurssille osallistuvien opiskelijoiden näkemyksiä luonnontieteen luonteeseen (Nature of Science) liittyvistä aspekteista. Taustateoriana toimii kansainvälinen Nature of Science (NoS) –viitekehys ja sen merkityksiä peilataan suomalaisen hahmottavan lähestymistavan periaatteisiin. Luonnontieteen luonteen aspektit ovat näkemys tieteestä, havaintojen merkitys tieteessä, tiedon pysyvyys ja sen perusteltavuus, sekä luovuuden rooli tieteessä. Tutkimuksen metodina käytettiin kyselytutkimusta ja tutkimusote oli pääosin laadullinen. Opiskelijoita oli yhteensä 126 neljästä eri ryhmästä. Aineisto kerättiin ensimmäisellä oppitunnilla. Aineiston keräämiseen käytetyn kyselylomakkeen taustateoria liittyy kiinteästi luonnontieteen luonteen konsensusnäkemykseen ja NoS-tutkijoiden kehittämään Views of Nature of Science (VNOS) –formaattiin. Gradun kyselylomakkeessa on viisi avointa kysymystä, joista saatua dataa analysoitiin pääosin aineistolähtöisesti abduktiivista logiikkaa hyödyntäen. Vastauksista hahmottuu selkeitä trendejä. Ensinnäkin tiede nähdään pääosin tutkimuksena, joka voidaan yleistää prosessinäkemykseksi tieteestä. Myös taustateoriassa esiintyvä näkemys tieteen produktiluonteesta hahmottuu aineistosta. Havainnot nähdään merkittävänä osana tiedettä. Pääosin havainnot nähdään ehtona tieteelle ja tiedolle. OPSin tavoitteiden mukaan havaintojen avulla voidaan tehdä johtopäätöksiä. Tämä näkemys havaintojen merkityksestä tieteessä ei hahmotu selkeästi aineistosta. Tieteellinen tieto nähdään pääosin mahdollisesti muuttuvana, mutta kuitenkin luotettavampana ja totuudenmukaisempana kuin mielipide.
  • Kaksonen, Kai-Verneri (2013)
    Radioaktiivisuus ja ydinvoima ovat ajankohtaisia asioita sekä yhteiskunnassa että opetuksessa. Suomessa on keskusteltu ydinvoimasta ja sen käytöstä jo 1970-luvulta lähtien. Ajankohtaisina aiheina viime vuosina ovat olleet viidennen ydinvoimalan rakentaminen Suomeen ja sen sijoituspaikan ja rakennuttajan valinta sekä maaliskuussa vuonna 2011 sattunut ydinvoimalaonnettomuus Japanin Fukushimassa. Tietoa radioaktiivisuudesta ja ydinvoimasta voi saada monista lähteistä, esimerkiksi kouluopetuksesta, Internetistä ja mediasta. Tämän kvantitatiivisen Survey-tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää miten hyvin lukiolaiset (15-18-vuotta) osaavat radioaktiivisuuteen liittyviä peruskäsitteitä ja miten heidän kiinnostuksen kohteet ja osaaminen radioaktiivisuudesta liittyvät toisiinsa sekä miten he suhtautuvat ydinvoimaan ja sen opetukseen lukiossa. Tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä lomakkeella internetin välityksellä ja kymmenestä koulusta Uudenmaan ja Pirkanmaan alueelta. Tutkimus suoritettiin toukokuun puolessavälissä vuonna 2011 ja siihen osallistui 302 vastaajaa. Tutkimuksessa selvisi, kuinka osaaminen radioaktiivisuudesta ja ydinvoimasta vaikutti mielipiteen muodostukseen ja sen pysymiseen. Nuoret, jotka menestyivät osaamista mittaavissa osioissa, suhtautuivat muita myönteisemmin ydinvoimaan ja sen lisärakentamiseen. Heidän mielipiteisiinsä ei myöskään Fukushiman ydinvoimalaonnettomuudella ollut kovin suurta merkitystä. Tarkasteltaessa tämän ryhmän käyttämiä tietolähteitä ja verrattaessa niitä osaamista mittaavissa osioissa huonosti menestyneisiin vastaajiin, havaitaan selkeä ero. Hyvin menestyneet hakeutuivat mielellään erilaisten tieteellisten tietolähteiden tai viranomaisten tarjoamien tiedonjakokanavien äärelle, kun tietotasoltaan heikommat hyödynsivät muun muassa sosiaalista mediaa ja aikakauslehtiä, joissa esitystapa on usein populistisempi ja vähemmän faktatietoon perustuvaa. Sukupuolella oli selkeä vaikutus osaamiseen radioaktiivisuudesta ja ydinvoimasta. Pojat menestyivät pääsääntöisesti tyttöjä paremmin ydinvoimaa Suomessa käsittelevissä kysymyksissä ja säteilyä sekä radioaktiivisuutta käsittelevissä kysymyksissä. Vähiten tiedollista tasoeroa tyttöjen ja poikien välillä oli säteilyä ja ihmistä käsittelevissä kysymyksissä. Myös oli selkeästi havaittavissa käytyjen kemian ja fysiikan kurssien määrän vaikutus osaamiseen. Iällä ei osaamistasolle ollut merkitystä. Kiinnostuksenaiheilla oli myös selkeä merkitys osaamiseen, sillä tieteestä ja ympäristöasioista sekä politiikasta ja yhteiskunnallisista asioista kiinnostuneet menestyivät muita paremmin. Tyttöjä olisi tärkeä kannustaa opiskelemaan radioaktiivisuutta ja ydinvoimaa entistä enemmän. Jatkossa tarvitaan lisäksi tutkimusta muun muassa seuraavissa kysymyksissä: Informaalin ja non-formaalin oppimisen muodot ja niiden vaikutus sekä merkittävyyttä nuorten tiedollisten taitojen kehittymiseen radioaktiivisuuteen ja ydinvoimaan liittyen sekä lukiokoulutuksen mahdollisuudet tarjota paremman tietopohjan radioaktiivisuudesta ja ydinvoimasta. Opettajilla on vastuu ohjata opiskelijoita oikeiden tiedonlähteiden äärelle. Voidakseen tehdä tätä, heillä pitää itsellä olla riittävät tiedot ja pedagogiset taidot tähän. Radioaktiivisuus ja ydinvoimakysymykset sekä niiden opettaminen tulisi olla keskeinen osa sekä opettajien perus- että täydennyskoulutusta.
  • Kuitto, Elina (2002)
    Ystävyyttä kartoittavan opinnäytetyöni perustana ovat 30 helsinkiläislukiolaisen haastattelu- ja verkostoaineistot. Aineistoni keräsin syksyllä 2001 ja sen pohjana toimivat nuorten matkapuhelinten numeromuistiot. Tarkastelen tyttöjen ja poikien ystävyyssuhteiden eroja ja yhtäläisyyksiä. Mielenkiintoni kohteena on myös ystävyyden kaksitasoisuus, toisaalta sitä koskevat käsitykset ja toisaalta käytännöt. Ystävyyden käytännöistä erittelen muun muassa sitä, keitä ystävät ovat, miten läheisiä he ovat, mitä ystävien kanssa tehdään ja miten ystävyyssuhteet alkavat, loppuvat sekä miksi ne muuttuvat. Ystävyyden kasvot ovat tutkimukseni perusteella moninaiset. Parhaimmat ystävät näyttävät olevan lähellä niin kutsuttua eksklusiivisen intiimiyden ihannetta, joka vastaa Giddensin puhtaan suhteen määritelmää, mutta kirjo on varsin laaja ja ulottuu aina puhtaan inklusiiviseen ystävyyteen saakka. Tytöt tuntuivat puhuvan hieman poikia useamman ystävänsä kanssa tunteista ja seurusteluun liittyvistä asioista. Muun muassa tämä ja muutamassa tapauksessa ilmitullut kateellisuus muiden ystävien vuoksi viittaavat tyttöjen kohdalla ehkä hieman enemmän eksklusiivisen ystävyyden suuntaan. Silti mainittua tunnepuhetta oli myös poikien ystävyyssuhteissa ja olisikin väärin lokeroida poikien suhteet inklusiivisiksi ja tyttöjen eksklusiivisiksi, sillä molempia ystävyystyyppejä esiintyi kummallakin sukupuolella. Tyttöjen ja poikien tavat määritellä ystävyyttä eivät eronneet suurestikaan lukuun ottamatta mainintaa mahdollisuudesta avun saamiseen suhteessa. Kumpikin sukupuoli kuvaili ystävyyttä pitkälti eksklusiiviseen intiimiyteen viittaavin sanavalinnoin. Merkillepantavaa on, että osa haastateltavista tuntui ajattelevan, että tyttöjen ja poikien ystävyyssuhteissa on eroa esimerkiksi ystävyyden kontekstin ja puheenaiheiden osalta. Jossakin määrin ajatukselle löytyikin empiiristä tukea, koska esimerkiksi tietyt harrastukset ovat sukupuolittuneita. Osa kummankin sukupuolen edustajista teki sen oletuksen, että tyttöjen kanssa keskusteltaisiin enemmän tunteista. Tarkastelen ystävyysverkostoja myöskin sosiaalisen pääoman ja sosiaalisten resurssien näkökulmasta. Ystävyyssuhteet auttavat uusintamaan sosiaalisen ja kulttuurisen pääoman jakautumista.
  • Schönberg, Tuula-Liisa (1977)
  • Ranta, Matti (2015)
    Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on kehittää lukion maantieteen sähköinen oppimateriaali, joka käsittelee kaupungistumisen riskejä ja mahdollisuuksia. Oppimateriaalien tieteellinen kehittäminen on erityisen tärkeää juuri maantieteessä, jonka ylioppilaskokeessa ollaan siirtymässä sähköisiin ratkaisuihin vuonna 2016. Kehittämistutkimuksen keinoin tuotettavassa oppimateriaalissa sisältö ja ominaisuudet perustuvat tieteellisiin tutkimuksiin ja alalla toimivien asiantuntijoiden näkemyksiin. Tuotettava oppimateriaali julkaistaan osana kustannusyhtiö e-Oppi Oy:n Tellus3-oppikirjaa. Tutkimus toteutettiin kehittämistutkimuksena. Kehittämistutkimuksessa teoreettiset ja kokeelliset vaiheet vuorottelevat syklisesti. Tämä kehittämistutkimus raportoidaan neljässä osassa, jotka ovat 1) teoreettinen ongelma-analyysi, 2) empiirinen ongelma-analyysi, 3) kehittämisprosessi ja 4) kehittämistuotos. Teoreettisessa ongelma-analyysissä kartoitettiin kaupungistumisen riskejä ja mahdollisuuksia, maantieteen oppimiskäsityksiä sekä sähköisten oppimateriaalien kirjallisuuskatsauksilla. Empiirisessä ongelma-analyysissä selvitettiin kentällä toimivan opettajan (n = 82) näkemyksiä kehitettävän oppimateriaalin sisällöistä ja oheismateriaaleista puolistrukturoidun e-kyselylomakkeen avulla. Teoreettisen ja empiirisen ongelma-analyysien perusteella saatiin selville kehittämisen tarpeet ja tavoitteet. Tutkimuksen kolmas vaihe oli kehittämisprosessi, jossa kuvattiin kehittämisen eteneminen, ja perusteltiin kehittämispäätökset. Neljännessä vaiheessa kuvattiin valmis kehittämistuotos eli tuotettu oppimateriaali, ja suoritettiin empiirinen ongelma-analyysi II, jossa tuotettu oppimateriaali asetettiin lukion maantieteen opettajien (n = 12) arvioitavaksi. Molempien empiiristen ongelma-analyysien kyselylomakkeen strukturoiduille vastauksille suoritettiin kuvaileva tilastoanalyysi, ja avoimille vastauksille suoritettiin sisällön erittely. Oppimateriaalin arvioinnin perusteella kehittämistyössä onnistuttiin hyvin. Tutkimus tuotti kaupungistumisen riskejä ja mahdollisuuksia käsittelevän lukion maantieteen sähköisen oppimateriaalin, jota enemmistö oppimateriaalia arvioineista opettajista olisi valmis käyttämään omassa opetuksessaan.
  • Kyntölä, Laura (2011)
    Tutkielmassa tarkastellaan toisen polven maahanmuuttajanuorten koulutusvalintoja peruskoulun jälkeisessä nivelvaiheessa. Tarkoituksena on paikantaa niitä tekijöitä, jotka edesauttavat maahanmuuttajataustaisten nuorten hakeutumista lukiokoulutukseen Suomessa. Valintaprosesseja selvittämällä saadaan selville niitä tekijöitä, jotka tuottavat koulutuspoluilla jatkamista tai vaihtoehtoisesti koulupudokkuutta. Valintaprosesseja on tarkasteltu nuorten omista lähtökohdista tarkastellen niitä rakenteita ja vaikutteita, jotka lopulta tuottavat yksilöllisiä valintoja. Aineisto on kerätty suorittamalla kymmenen teemahaastattelua kahdessa Helsinkiläisessä lukiossa. Kerätty haastatteluaineisto on analysoitu teoriaohjaavasti sisällönanalyysin keinoin. Koulutusvalinnat ovat monimutkainen prosessi, johon ei ole löydettävissä yhtä selvittävää tekijää. Koulutusvalinnat ovat kuitenkin vahvasti sidoksissa nuorten kotitaustaan. Vanhempien hyvä työllisyys ja kielitaito vahvistavat nuorten tukiverkkoa valintatilanteessa, mutta tärkeämmäksi nousee vielä vanhempien sosiaalisen pääoman ja koulutususkon vaikutus nuorten koulutusajatteluun. Vanhempien koulutususko puolestaan on usein sidoksissa vanhempien ennen maahanmuuttoa saavutettuun sosioekonomiseen tasoon. Nuorten kannustamisella koulutukseen vanhemmat näkevät lastensa pyrkivän parempaan elämään ja takaisin maahanmuuton myötä usein menetettyyn sosioekonomiseen asemaan. Myös motivaatio ja aikaisempi koulumenestys ohjaavat nuorten valintoja. Tiedon kulkeutuminen nuorille valintavaiheessa muodostaa mielenkiintoisen kysymyksen virallisen tiedon ja kuulopuheiden risteytyksen. Ystävien tiedot ohjaavat valintaa, mutta valmistelevat nuorta heikosti odotettavissa olevaan lukion arkeen. Koululta saatu virallinen tieto puolestaan jää usein liian pinnalliseksi ja sen hyöty koulutusvalinnoissa voi jäädä vähäiseksi. Koulun tieto saavuttaa lisäksi vain harvoin nuorten vanhemmat toivotulla tavalla. Vanhempien tuki jää näin myös usein vähäiseksi valintatilanteessa. Tiedotuksessa myös vanhempien sekä lasten kielitaidon taso muodostaa tärkeän kysymyksen. Lukio muodostui nuorille askeleeksi kohti itsenäisempää elämää ja koulutusvalintananne korostaa toisen polven nuorten hybridistä asemaa vanhempien kulttuurisen perinnön ja suomalaisen kulttuurin välillä. Siirtymä voi osoittautua monille henkisesti haastavaksi. Nuorten oma toimijuus vahvisti valintapäätöstä, mutta usein nuoret jäävät valintatilanteessa vaille auttavien aikuisten apua. Yhteiskunnalla on valintatilanteissa vastuuna varmistaa kaikille nuorille tasa-arvoiset mahdollisuudet edetä koulutuspoluilla etnisestä taustasta huolimatta. Nuorten valintoja voidaan vahvistaa muun muassa yksilöllisemmällä oppilaanohjauksella, toimivalla kielikoulutuksella sekä huomioimalla palvelutarjonnassa toisen polven nuorten erityiset tarpeet.
  • Mänkärlä, Aino (Helsingin yliopisto, 2014)
    In this thesis the effect of dyslexia on studying and on the other personal life was researched on four students. In addition, the thesis examined how does student's requirements and university support match. Following research questions are posed: How dyslexia appears in university student and how does it affect studying? How does the university pays attention to reading and writing disabilities in teaching and does it satisfies students? How dyslexia has affected the student's life? Previous research shows that dyslexia makes studying more challenging and time consuming. The thesis was a qualitative case study which was based on personal experiences of subjects on dyslexia and the effect of dyslexia on studying and personal life. Research material was obtained by the personal subject interview. Four subjects were interviewed using the theme-centered interview method. Material was analyzed using the data driven content analysis method. Results show that dyslexia affects studying making it more challenging and time consuming. Subjects perceived that they were not getting enough support to studying and wished to get it more. In the university it was possible to get course-wise support for example by getting course materials beforehand or getting extra time for exams. The support required initiativity from student to tell lecturer about dyslexia. Subjects differed from each other on how much they believed to need support to studying. Subjects favored such a form of support as replacing an exam by a learning diary, receiving tuition materials beforehand and getting literature in finnish. Dyslexia affected the personal life such as getting employed in different ways. Subjects differed with each other about how limiting factor they perceived dylexia to be in their life. Dyslexia makes studying more difficult and slower but is not an obstacle to studying.
  • Ahola, Suvi (Helsingin yliopisto, 2013)
    The study stems from newspaper articles I wrote. Initially, I outlined the history, then I gathered information on the reading groups existing in Finland in 2009. What kind of people belong to them? What goes on in the meetings? My third goal was to study the reading. Do people read differently when they know their solitary reading will be followed by a discussion? Do they read different books from the ones they read just for leisure? How do they choose and discuss what they read? And finally: what is the purpose of reading groups? I advertised my study in the cultural pages of the newspaper, Helsingin Sanomat, where I work. Reading groups contacted me, and I sent out questionnaires to both the groups and their individual members. This took place in October 2009. By February 2010 I had the corpus of my study: 149 reading groups and a total of 657 members. The history of Finnish reading groups is long. The first one, The Reading Society of Ostrobothnia , dates back to the 1760s, when books were scarce. The history of reading groups also parallels the development of public libraries. Moreover, the rise of the Finnish language and cultural identity in the 19th century encouraged self-improvement. Reading groups were a medium for this throughout society, from the working class to university students, in towns and in the countryside. Although reading groups have existed in Finland since this time, they only became widely popular in the 21st century, mostly with well-educated middle class individuals and women (who account for over 90 % percent in this study). Women especially share the ideals of the culturally curious, ambitious and self-improving creative class . People read more seriously in groups than on their own. The most popular books in 2009 consisted of critically acclaimed, translated novels, rather than original Finnish-language ones. The books were read analytically, emphasizing the language and construction, but also in an opinionated way, making comparisons with the book and the reader s own life. Modern reading groups represent a new light-weight type of community, based on the idea of sharing a work of art. When the act of reading is followed by a discussion, it is intensified and becomes more significant. With their avid readers reading groups are an integral component of Finnish literary culture.