Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 11489-11508 of 24334
  • Leskinen, Markus (Helsingin yliopisto, 2003)
  • Mäyränpää, Mikko (Helsingin yliopisto, 2007)
    More than 40% of all deaths in Finland are caused by atherosclerosis. The complications of atherosclerosis are due to either detachment of the luminal endothelium (erosion) or rupture of the fibrous cap of an atherosclerotic plaque (rupture). As a result, a thrombus is formed at the site of the intimal lesion. Indeed, erosions cause roughly 40% of sudden atherothrombotic deaths and 25% of all atherothrombotic deaths. Erosions are overrepresented in young subjects, diabetics, smokers and women. This dissertation focuses on endothelial erosion. Endothelial erosions were studied in the context of arterial grafting and vascular inflammation. Special attention was given to the role of intimal mast cells and the methodological viewpoints of reliable identification of endothelial erosions. Mast cells are inflammatory cells mostly known for their ability to cause allergic symptoms. In addition to occurring in skin and mucosal surfaces, mast cells are abundant in arterial intima and adventitia. In this study, mast cells were found to associate with endothelial erosions in non-lesional and atherosclerotic human coronary arteries. Thus, mast cells may participate in atherogenesis at the initial phases of the disease process already. We also showed that the mast cell proteases tryptase, chymase, and cathepsin G are all capable of cleaving molecules essential for endothelial cell-to-cell and cell-to-extracellular matrix interactions, such as VE-cadherin and fibronectin. Symptom-causing carotid plaques were found to contain more inflammatory cells, especially mast cells, than non-symptom-causing plaques. Furthermore, the atherogenic serum lipid profile and the degree of carotid stenosis turned out to correlate with the density of carotid plaque mast cells. Apoptotic and proliferating cells were more abundant in non-symptom causing plaques (active renewal of endothelial cells), but erosions were larger in symptom-causing plaques (capacity of endothelial regeneration exceeded). The process of identifying endothelial erosions with immunostainings has been ambiguous, since both endothelial cells and platelets express largely the same antigens. This may have caused inaccurate interpretations of the presence of endothelial erosion. In the last substudy of this thesis we developed a double immunostaining method for simultaneous identification of endothelial cells and platelets. This method enables more reliable identification of endothelial erosions.
  • Sandler, Charlotta (Helsingin yliopisto, 2005)
  • Wikström, Mia (1996)
    Tutkimuksessa selviteltiin mastiitista eristettyjen E. coli -kantojen (n= 194) seerumiherkkyyden suhdetta kliiniseen taudinkuvaan. Työhypoteesina oli olettamus, että seerumiherkät kannat saattaisivat aiheuttaa lievemmät oireet kuin seerumiresistentit kannat ja myös parantua nopeammin. Lisäksi kaikista kannoista tehtiin mikrobilääkeherkkyysmääritykset. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään mikrobilääkeresistenssiä. Tutkituista kolikannoista 50 % oli seerumiresistenttejä, 36 % välimuotoisia ja 14 % herkkiä. Mikrobilääkeherkkyydet määritettiin VetMic-mikrolaimennusmenetelmällä. E. coli -kannat olivat in vitro hyvin herkkiä enrofloksasiinille muiden antibioottien (ampisilliini, kefalotiini, oksitetrasykliini, streptomysiini, neomysiini, gentamysiini, nitrofurantoiini) MIC-arvojen ollessa korkeampia. Tapausten kliiniset oireet jakautuivat seuraavasti: ei oireita 2 % (2), lievätoireet 46 % (54), melko vakavat oireet 37 % (43) ja vakavat oireet 15 % (18). Kliinisellä taudinkuvalla ja seerumiherkkyydellä ei ollut korrelaatiota, toisinkuin työhypoteesi oletti. Tulokseen voi myös vaikuttaa se, että havainnot oireista puuttuivat 40 % (77) tapauksista, jonka vuoksi aineisto tältä osin oli pienehkö, varsinkin seerumiherkkien kantojen osalta. Utareen tulehdustilaa kuvaavat NAGaasi-arvot akuutissa vaiheessa korreloivat seerumiherkkyyden kanssa: seerumiherkät kannat eivät nostaneet NAGaasiarvoa yhtä korkealle kuin resistentit kannat. Seerumiresistentit kannat aiheuttivat siis voimakkaamman inflammaation utareessa, mutta tämä ei näkynyt voimakkaampina kliinisinä oireina ainakaan tämän suppeahkon aineiston perusteella. NAGaasi-arvot kontrollinäytteessä (pv 21) eivät korreloineet suoraan see rumiherkkyyden kanssa. Kuitenkin seerumiherkkien kantojen aiheuttamat tulehdukset näyttivät vaimenevan nopeiten. Positiivista korrelaatiota esiintyi lähes kaikkien tutkittujen lääkkeiden MIC-arvojen välillä. Negatiivista korrelaatiota esiintyi seerumiherkkyyden ja joidenkin lääkkeiden MIC-arvojen välillä.
  • Kotonen, Anne (1992)
    Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko Escherichia coli-bakteerin seerumiherkkyydellä yhteyttä akuutin mastiitintaudinkuvaan, tulehdusreaktion voimakkuuteen tai paranemistulokseen. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään mastiittia aiheuttavien koliformien bakteerien virulenssitekijöiden ja utareenpuolustusmekanismien vuorovaikutuksia. Hautjärven klinikan toimialueelta-oli eristetty akuuteista mastiiteista bakteerikantoja (n=75), jotka oli alustavasti tunnistettu E. coli -bakteereiksi lähinnä pesäkemorfologian perusteella. Kannat identifioitiin käyttäen API 20 E -diagnostiikkakittiä. Bakteerien seerumiherkkyys määritettiin Bioscreen- analysaattorilla inkuboimalla Iso-Sensitest-liemeen suspensoituja bakteereita joko aktiivisessa seerumissa, inaktivoidussa (56 ° C:ssa 30 min) seerumissa tai Hanksin balansoidussa suolaliuoksessa 20 h +37° C:ssa . Kliinisten oireiden voimakkuus arvioitiin potilaskortteihin kirjattujen tietojen perusteella. Maidon NAGaasiaktiivisuus mitattiin käyttäen MilkNAGase Testiä. Kannoista 68 identifioitiin E. coli -bakteeriksi. Näistä 36 (53 %)oli seerumiresistenttejä. Kannoista 24 (35 %) oli välimuotoisia ja 8 (12 %) seerumiherkkiä. Yleisoireiden vakavuuden perusteella 19 % tapauksista oli lieviä, 62 % kohtalaisen vakavia ja 19 % vakavia. Utareen turpoaminen oli voimakasta 55 %:ssa tapauksista ja erittäin voimakasta 45 %:ssa tapauksista. Maidon NAGaasiaktiivisuuden keskiarvo - keskihajonta akuutissa vaiheessa oli 226 +- 171 U/ml ja seurantanäytteissä 113 +- 134 U/ml. E.coli -kantojen seerumiherkkyyden ja kliinisten oireiden voimakkuuden välillä eiollut tilastollisesti merkitsevää eroa, ei myöskään seerumiherkkyyden ja akuutin vaiheen NAGaasiaktiivisuuden välillä.Testattavia kantoja oli liian vähän, jotta seerumiherkkyyden ja seurantanäytteiden NAGaasin suhdetta olisi voinut k&aum;sitellätilastollisesti.
  • Tanskanen, Kirsi (1997)
    Tutkimuksen tarkoituksena oli testata mastiitin kenttädiagnostiikkaan kehitettyä testiä (Tammertutkan maljat Oy) käytännössä. Erityinen mielenkiinto kohdistui testin herkkyysagareiden toimivuuteen ja luotettavuuteen.Nopeasti saatava herkkyysmääritystulos mahdollistaisi suunnatun antibioottihoidon jo mastiitin alkuvaiheessa. Tehokas hoito voitaisiin optimoida oikealla lääkkeellä minimoiden varoajat; tai jättää hoitamatta, mikäli hoito ei ole kannattavaa. Herkkyysmääritystuloksen olisi oltava luotettava, sillä väärä tulos johtaa vain virheellisiin antibioottihoitoihin ja lisäkustannuksiin karjanomistajalle. Tutkimuksessa verrattiin Mastix-pikatestimenetelmällä saatuja kliinisen utaretulehduksen maitonäytteiden bakteeriviljely- ja herkkyysmääritystuloksia perinteisellä menetelmällä EELA:n elintarvikehygieniaosaston laboratoriossa saatuihin tuloksiin. Yhteensä maitonäytteitä kerättiin 129 kappaletta, joista 78 näytettä käytettiin herkkyysmääritystulosten vertailussa. Diagnostisella agarilla ongelmallisimpia olivat koagulaasinegatiiviset stafylokokit. Osa näistä kannoista oli mannitolipositiivisia, jolloin bakteeri diagnostisoitiin virheellisesti S. aureukseksi. Herkkyysagarit toimivat hyvin arvioitaessa kaikkien bakteereiden yhteistuloksia. Stafylokokkien, joiden herkkyysmääritystiedolla on praktiikassa eniten merkitystä, herkkyysmääritys ei Mastixilla ollut kuitenkaan kovin luotettavaa. Mastixilla saaduista virheellisistä herkkyystuloksista 81 % oli stafylokokki näytteitä.
  • Kähkönen, Aili (2014)
    Puhtaan veden saanti on elinehto. Vesihuolto olisi suunniteltava pahimman skenaarion varalta, koska sen asema keskinäisriippuvaisessa yhteiskunnassa on hyvin keskeinen. Vesihuoltolaitosten toimintavarmuuden parantamisen, pullotetun veden käytön, siirrettävien vesisäiliöiden käytön ja kotitalouskohtaisen pintaveden puhdistuksen lisäksi valmiutta kohotettaessa voitaisiin hyödyntää Suomen ainutlaatuisia pohjavesivaroja. Matalakairauksen avulla tehtyjä havaintoputkikaivoja voidaan käyttää juomavedenhankinnassa. Kairaaminen ulotetaan maksimissaan kuuden metrin syvyyteen, jotta maan pinnalla pidettävän imupumpun teho riittää pohjaveden ottamiseen. Menetelmää on käytetty pääasiassa pohjavesinäytteiden keräämiseen ja antoisuusmittauksien tekemiseen. Sen lisäksi Puolustusvoimat on ottanut matalakairauksen osaksi vesihuollon järjestelyjään kriisiaikana. Ympäristöalalla kerätään runsaasti tietoa erilaisiin paikkatietokantoihin, arkistoihin ja tutkimushankkeisiin. Näiden hyödyntäminen poikkeusolojen vesihuollon suunnittelussa vaatii tiedon poimimista ja yhdistämistä. Ennakkoon erotelluilla aineistoilla voidaan parantaa valmius-suunnittelua ja vähentää asiantuntijoiden tarvetta yhdyskuntien kriisinajan vedenjakelun turvaamisessa. Soranottoalueiden tilaa ja kunnostustarvetta arvioivassa hankkeessa (SOKKA) on koottu maa-aineksen otossa olleita kohteita, jotka ovat pohjavesialueilla. Näissä voitaisiin olettaa löytyvän lähellä maanpintaa olevaa pohjavettä. SOKKA-hanke on valtakunnallinen ja kaikkiin siinä oleviin kohteisiin pääsee ajoneuvoilla. Tässä työssä yhdistettiin olemassa olevaa tietoa Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen SOKKA-hankkeen paikkatietoihin ja pyrittiin arvioimaan, kuinka hyvin niiden avulla voitaisiin varmistaa kohteiden soveltuvuus matalakairaukseen. Tavoitteena on saavuttaa yksinkertainen tulos, jonka avulla voidaan todeta että näistä kohteista saadaan luotettavasti vettä mahdollisissa poikkeusoloissa. Kohteista pyritään muodostamaan verkosto, joka on kattava, ja joka voitaisiin laajentaa valtakunnalliseksi. Tulokset osoittavat että matalakairaukseen soveltuvien kohteiden verkosto on mahdollista muo-dostaa olemassa olevan tiedon avulla. Tässä työssä käytettyjen aineistojen avulla kohteet karsiutuvat alkuperäiseen aineistoon verrattuna harvalukuiseksi, mutta verkosto on kuitenkin maantieteellisesti kattava.
  • Pajunen, Ritva (2005)
    Pohjois-Irlannin konflikti on tuttu uutisaihe vuosikymmenten varrelta. Joskus konflikti on näkynyt uutisissa tiuhaan, toisinaan taas on saattanut kulua kuukausiakin ilman ainuttakaan uutista Pohjois-Irlannista. Tämä tutkimus tarkastelee Yleisradion ja Helsingin Sanomien Pohjois-Irlanti-uutisointia kahden puolen vuoden tutkimusajanjakson perusteella. Toinen jaksoista osuu 1980-luvulle angloirlantilaisen sopimuksen ympärille, toinen 1990-luvulle Downing Streetin julistuksen ajankohtaan. Jotta uutisten kertomaa on mahdollista verrata konfliktin taustaan ja Pohjois-Irlannin yhteiskunnalliseen tilanteeseen, esittelen Pohjois-Irlannin historiaa ja konfliktin eri puolia työssäni laajasti. Uutisten analyysi paljastaa, että tiedotusvälineet kertovat uutisjutuissaan konfliktin taustoista tai Pohjois-Irlannin yhteiskunnasta hyvin suppeasti. Retoriikan tutkimuksen menetelmin tutkin uutisten kieltä ja siten niiden merkityksiä. Pelkästään uutiskielen epätarkkuus voi johtaa virheellisiin tulkintoihin ja kyseenalaisiin yleistyksiin. Leimaamisella, toistoilla ja muilla toimituksellisilla valinnoilla tilanteesta saadaan välitettyä haluttu kuva, niin että vähämerkityksisinä pidetyt näkökulmat saadaan tarkoituksellisesti häivytettyä. Suomalaiset viestimet eivät tunnusta olevansa mukana propagandasodassa, jota kiistan osapuolet käyvät verbaalitasolla. Terrorismia tiedotusvälineet eivät Pohjois-Irlanti-uutisoinnissaan käsittele ilmiönä, vaan tekoja kuvaavana ja järjestöjä määrittävänä käsitteenä. Terrorismi ei ole yksiselitteinen käsite. Toimitukset suhtautuvat tapahtumiin tapauskohtaisesti ilman selkeää suunnitelmallisuutta terrorismin määrittelyssä. Joukkoviestimet välittävät Suomessa melko yksipuolisen kuvan Pohjois-Irlannista. Tuo kuva ei ehkä ole oleellisilta osiltaan virheellinen, mutta puutteellinen kylläkin.
  • Raitanen, Kirsi (2011)
    Viime vuosikymmeninä teollistuneissa OECD-maissa yksi suurimmista väestöllisistä muutoksista on tapahtunut syntyvyydessä. Sotien jälkeen syntyneiden suurten ikäluokkien jälkeen useissa teollistuneissa maissa väestönkasvun trendi on ollut laskeva, mikä puolestaan on johtanut kasvavaan huoleen matalan syntyvyyden sosioekonomisista seurauksista. Matala syntyvyyden taso on monissa kehittyneissä maissa luonut varjon valtion ylläpitämän sosiaaliturvajärjestelmän ylle ja sen rahoituspohjan heikentyminen on kasvattanut huolta järjestelmän tulevaisuudesta. Myös muun muassa viime vuosikymmenten taloudelliset taantuma-ajat, väestön ikärakenteessa ja työmarkkinoilla tapahtuneet muutokset, sekä väestön ikääntyminen ja veronmaksajien väheneminen ovat luoneet uudenlaiset paineet julkisen sosiaaliturva- ja eläkejärjestelmän ylläpidolle ja rahoittamiselle. Mietittäessä puolestaan syitä syntyvyyden madaltumiseen viime vuosikymmeninä, ovat tutkimukset osoittaneet, etteivät talous- ja sosiaalijärjestelmien rakenne sekä niissä tapahtuneet muutokset ole olleet tässä muutoksessa merkityksettömiä. Verotuksella ja valtion myöntämillä sosiaalituilla on osoitettu olevan vaikutus yksilön lapsenhankinta- ja myös perheenmuodostamispäätökseen. Tässä tutkielmassa tutkimuksen kohteena ovat matala syntyvyys, sekä sen syyt ja seuraukset taloustieteellisestä näkökulmasta. Tutkielman tarkoituksena on selvittää matalan syntyvyyden ja perheen perustamisen sekä jakojärjestelmäisen eläkejärjestelmän välistä yhteyttä, ja löytää todisteita siitä, millaisia kannustimia julkisella eläkejärjestelmällä syntyvyyden suhteen on. Li-säksi tutkielmassa perehdytään julkisen eläkejärjestelmän tulevaisuuteen väestöllisten haastei-den edessä, ja tarkastellaan järjestelmän uudistamismahdollisuuksia. Matalaa syntyvyyttä tarkastellaan muun muassa väestöllisen transition teorian avulla. Matalan syntyvyyden ja jakojärjestelmäisen eläkejärjestelmän suhdetta tutkitaan Zhangin ja Zhangin (2007) matemaattisella mallinnuksella, jonka avulla saadaan selville, että julkisen eläkejärjes-telmän käyttö sosiaalisen hyvinvoinnin optimoinnissa on pääomainvestointien ulkoisvaikutusten myötä oikeutettua, ja että järjestelmällä ja sitä rahoittavalla tuloverolla on negatiivinen vaikutus syntyvyyteen, mikäli vanhemmat preferoivat lastensa laadullisia, hyvinvointiin liittyviä ominai-suuksia niiden lukumäärään. Perheen perustamisen ja eläkejärjestelmän suhdetta puolestaan tarkastellaan Ehrlichin ja Kimin (2007) tutkimuksen pohjalta. Ehrlichin ja Kimin tutkimuksen tulos on, että julkista eläkejärjestel-mää rahoittavan tuloveron ja sen korottamisen vaikutus syntyvyyteen ja perheen perustamiseen on negatiivinen. Julkisen eläkejärjestelmän viittä eri uudistamisvaihtoehtoa ja niiden hyvinvointi-vaikutuksia käsitellään tutkielmassa pääosin Attanasion, Kitaon ja Violanten (2007) mallin avul-la. Jokaisella reformilla on Attanasion, Kitaon ja Violanten mukaan erilaisia makrotaloudellisia vaikutuksia, joita tarkastellaan tutkielmassa pääosin sanallisesti ja graafisesti, sekä eri tutkimus-ten tuloksia vertailemalla. Tutkielmassa käsite syntyvyys rinnastetaan taloustieteellisessä mielessä lasten kysynnäksi, ja sitä tutkitaan pääosin makrotaloudellisesta näkökulmasta. Kaikki tutkielmassa käytettävät matemaattiset mallit ovat limittäisten sukupolvien malleja ja julkisella eläkejärjestelmällä viitataan jakojärjestelmäiseen, pay-as-you-go -eläkejärjestelmään.
  • Priklopil, Tadeas (Helsingin yliopisto, 2012)
    Speciation theory is undergoing a renaissance period, largely due to the new methods developed in molecular biology as well as advances in the mathematical theory of evolution. In this thesis, I explore mathematical techniques applicable to the evolution of traits relevant to speciation processes. Some of the theory is further developed and is part of a general framework in the research of evolution. In nature, sister species may coexist in close geographical proximity. However, the question as to whether a speciation event has been a local event driven by the interactions (perhaps complex ones) of individuals that affect their survival and reproduction, has not yet been satisfactorily answered. This is the key issue I address in my thesis. The emphasis is given to the role of non-random mating in an environment where individuals experience diversifying ecological selection. Firstly, I investigate the role of assortative mating, and find that assortative mating works against the speciation process in the initial stages of diversification. However, once the population has diversified, ecological and sexual selection drives the population to a state of reproductive isolation. Secondly, I explore a scheme where individuals choose mates according to the level of adaptation of the mate. I find, that when the level of adaptation to the environment depends on the structure of the population in a frequency-dependent manner, the dynamics of the population may be highly complex and even chaotic. Furthermore, this setting does not facilitate reproductive isolation when mating happens across the habitats. However, if mate choice takes into account the survival and reproduction of the progeny, reproductive isolation can be maintained. Finally, some advances are made in the theory of adaptive dynamics, which along with the theory of population genetics, has been a focal tool in this thesis. My contribution to adaptive dynamics is to resolve an open question on the coexistence of similar strategies near so-called singular points. Singular points play a central role in the theory of adaptive dynamics and their existence is essential to a continuous diversification process.
  • Sire, Solja (2013)
    Matematiikan kouluopetuksen ja oppilaiden yksilöllisten tarpeiden kohtaaminen on ajankohtainen ja vahvoja mielipiteitä herättävä aihe mediassa. Tämä sai miettimään voitaisiinko vastuuta lapsen matemaattisesta kehityksestä siirtää aiempaa enemmän myös vanhemmille. Tämän tutkielman lähtökohtana on selvittää miten lapsen matemaattista kiinnostusta ja ajattelua voidaan tukea ja aktivoida kotioloissa. Tutkimuskysymykset asetettiin seuraavasti: Millaisia ongelmakohtia tehtävätuokioissa syntyy, kun matemaattiset taidot eivät ole rajoittava tekijä? Mitä seikkoja vanhemman kannattaa ottaa huomioon sopivia tehtäviä miettiessä? Mitä vaikutuksia matematiikan harrastamisella kotona on? Tutkimuksen koehenkilönä oli peruskoulun toista luokkaa käyvä poika, jonka arkeen pyrittiin yhdistämään matemaattista toimintaa ja erilaisia ongelmanratkaisutehtäviä. Satunnaisesti toimintaan osallistuivat myös hänen sisarensa. Tutkimus oli luonteeltaan kvalitatiivinen tapaustutkimus ja tutkimusmetodina käytettiin osallistuvaa havainnointia. Aineisto perustui matemaattisten tuokioiden kuvailuun sekä pojan tekemiin tehtäviin ja ilmaisemiin mielipiteisiin. Tutkimuksessa havaittiin tehtävien tekoon vaikuttavan vahvasti sekä positiivisessa että negatiivisessa mielessä aiemmat kokemukset vastaavanlaisista tehtävistä. Myös käytännön kokemus siitä, mitä koulussa tämän ikäiseltä vaaditaan, vaikutti tehtävien suoritukseen ja motivaatioon. Itse tehtävissä suurimmat ongelmat muodostuivat kuitenkin tehtävänantojen ja lauseiden tulkinnoissa, jotka ilman kielentämistä olisivat jääneet huomaamatta. Käytännön haasteita olivat vaikeustasoltaan sopivien tehtävien löytäminen, ajan puute, liian läheiset välit ja kilpakavereiden puute. Matematiikan harrastaminen näkyi arjessa lisääntyvänä havainnointina ja kysymyksien asetteluna. Myös sisarukset halusivat osallistua tehtävien tekoon ja koehenkilön eteenpäin vieminä pohdintoihin osallistui lopulta niin koulukavereita kuin sukulaisiakin. Tutkimuksen perusteella matematiikan harrastaminen kotioloissa lisää kiinnostusta matematiikkaa kohtaan ja aktivoi ajattelua ainakin tässä yksittäistapauksessa.
  • Komi, Henna (Helsingin yliopisto, 2005)
  • Komi, Henna (Helsingin yliopisto, 2005)
  • Kuokkanen, Harri (Helsingin yliopisto, 2012)
    Matematiikan historian käyttäminen opetuksessa ei ole uusi ajatus, onhan sen perään kuulutettu jo satakunta vuotta. Kuitenkin alan teoreettinen ja empiirinen tutkimus on suhteellisen tuore ilmiö, ja suuri osa alan tutkimuksesta onkin vasta viimeisten muutaman vuosikymmenen tuotosta. Tässä tutkielmassa tarkastellaan ajankohtaisen kansainvälisen tutkimuksen joitain keskeisiä teoreettisia näkökohtia sekä katsauksia käytäntöön, myös suomalaisen koulun näkökulmasta. Tutkielman alkupuoli keskittyy teoreettiseen tarkasteluun, jossa esitellään perusteluja matematiikan historian käyttämiseksi kouluopetuksessa sekä myös keskeisiä kriittisiä huomioita sitä kohtaan. Perustelut voidaan luokitella kahteen luokkaan: matematiikan historiankäyttämiseksi opetuksessa matematiikan sisältöjen opettamiseksi tehokkaammin tai monipuolisemmin, esimerkiksi motivoinnin tai muun opiskelijan tunnepuoleen vaikuttamisen kautta, sekä matematiikan historian käyttämiseksi opetuksessa historian itsensä, sen tarjoamien metamatemaattisten näkökulmien ja matematiikkaa inhimillistävän vaikutuksen vuoksi. Meta-matemaattisilla näkökulmilla tarkoitetaan mm. matematiikan filosofisten, kulttuuristen ja yhteiskunnallisten ulottuvuuksien tarkastelua. Edelleen matematiikan historian käyttötapoja opetuksessa voidaan jakaa eriasteisiin luokkiin, kuten historian valaisevaan käyttöön, opetusmoduuleihin sekä historiaan pohjautuvaan opetuksen etenemiseen. Valaiseva käyttö tarkoittaa kaikkea opetusta piristävistä anekdooteista aina aiheeseen perehdyttäviin ja sitä kontekstualisoiviin esi- ja jälkipuheisiin. Opetusmoduuleilla taas tarkoitetaan opetuksessa käytettäviä kokonaisuuksia matematiikan opettamiseen ja oppimiseen sekä mahdollisesti meta-matemaattisten kysymysten työstämiseen historian kautta, esimerkiksi projektein ja tutkimustehtävin. Historiaan pohjautuvassa etenemisessä ei historian läsnäoloa välttämättä tuoda esille suorasti, vaan siinä matematiikan opetus ja oppiminen seuraa historian tarjoamia matemaattisten käsitteiden ja keksintöjen syntymisten ja kehittymisten tarjoamaa polkua, esimerkiksi kognitiivisen mallin opetuksessa etenemisjärjestykselle. Historian käyttämisen eri muodot voidaankin ajatella kahden tekijän, sen perusteiden ( miksi historiaa? ) ja toisaalta sen yleisemmän tavan ( miten historiaa? ) määrittäminä. Lisäksi tarkastellaan historiallisten aineistojen ja alkutekstien opetuksessa käyttämiseen liittyviä etuja ja ongelmakohtia. Katsauksessa käytäntöön esitellään joitain matematiikan historiakäyttöön liittyviä tutkimuksia ja niiden tuloksia. Opettajien suosimia tapoja käyttää historiaa opetuksessaan näyttäisivät olevan paitsi henkilöhistorialliset elementit, myös matematiikan historiallisten ongelmien käsitteleminen. Näiden käyttö onkin perusteltua, sillä tämä mahdollistaa monipuoliset ja moniperusteisen käytön matematiikan historialle, tarjoamalla paitsi matematiikkaa inhimillistävän näkökulman, myös kytkemällä tämän kiinteästi matematiikan sisältöjen oppimiseen. On havaittu, että matematiikan historian käyttäminen opetuksessa aidosti edesauttaa oppilaiden kykyä jäsentää ja muotoilla matematiikkaa koskevia käsityksiään ja pohtimaan meta-matemaattisia kysymyksiä, kuin myös ymmärtämään paremmin matemaattisen tutkimuksen tekemisen luonnetta. Kuitenkin opettajien keskeisimpinä haasteina historian käyttämiselle vaikuttaisivat olevan ensisijaisesti asiantuntemuksen puute sekä ajalliset resurssit. Esimerkiksi helposti käytettävät opetusmateriaalit voisivat auttaa opettajia sisällyttämään historiaa opetukseensa pienellä vaivalla. Myös oppikirjojen suuri vaihtelu matematiikan historiaa koskevien sisältöjen osalta luo osaltaan tilanteen, jossa oppilaiden mahdollisuudet käsitellä matematiikan historiaa koulussa vaihtelevat suuresti. Tutkielman lopuksi esitetään suomalaisessa koulussa vektoreita käsittelevällä lukion pitkän oppimäärän kurssilla tehty kokeilu historiallisen lähteen käyttämisestä, sekä opiskelijoilta saadun palautteen pääkohtia. Mikäli opiskelijat eivät ole tottuneet itselleen vieraiden aineistojen tutkimiseen, olisi hedelmällisintä aloittaa niiden käyttäminen totuttelemalla vähän kerrallaan, isompiin kokonaisuuksiin pikku hiljaa siirtyen. Samoin olisi tärkeää laatia avustavia materiaaleja, kuten sanalistoja hankalista vieraskielisistä sanoista ja matemaattisista käsitteistä, tekstien tulkinnan helpottamiseksi.
  • Tarkiainen, Laura Elina (2013)
    Työ tutkii matematiikan opetusta Japanissa ja sitä, mitä elementtejä siitä voisi ottaa käyttöön matematiikan opetukseen Suomessa. Japani on tunnettu korkeasta teknologiasta ja luonnontieteiden osaamisesta ja se, kuten Suomikin, pärjää hyvin kansainvälisissä matematiikan oppimista tutkivissa vertailuissa. Japanin ja Suomen kulttuurit poikkeavat paljon toisistaan, joten työssä tutkitaan matematiikan opetusta perusteellisesti aina kulttuurieroista lähtien. Niiden lisäksi työssä käsitellään mm. japanilaista yhteiskuntaa, opetussuunnitelmaa, oppikirjoja ja oppituntien rakennetta. Japanin kulttuuri on yhteisöllinen ja hierarkkinen, jossa sosiaaliset suhteet ja keskinäinen arvojärjestys näkyy arkipäivässä ja kielessä. Koulutus on kuitenkin tasa-arvoinen, ja kaikilta oppilailta odotetaan kovaa työtä hyvien tulosten saavuttamiseksi. Japanissa koulutus on tärkeä, ja 95% yläkoululaisista jatkaa lukioon, joista noin puolet edelleen nelivuotiseen yliopistoon. Japanilaiset arvostavat ahkeruutta, itsekuria, kiitollisuutta ja ryhmätyötaitoja. Ryhmässä työskentely onkin japanilaisille tyypillinen tapa jo kouluissa. Ryhmäkoot ovat suuria, joten tehtävien ratkominen ja pohtiminen tapahtuu usein yhdessä koko ryhmän voimin. Matematiikan tunneilla tyypillistä on aloittaa tunti avoimella ongelmalla, johon pyritään löytämään ratkaisu yhdessä. Japanissa matematiikan tunnit ovat ongelmanratkaisupainotteisia. Toisin kuin Suomessa, Japanissa valtakunnallisen opetussuunnitelman ohessa julkaistaan hyvin yksityiskohtaisia ohjeita siitä, mitä asioita kustakin aihealueesta tulisi tuoda esille. Myös oppikirjat noudattavat näitä ohjeita. Opettajilla on kuitenkin vapaus päättää, millaisia tunteja he pitävät. Japanilaiset opettajat osallistuvat usein opettajien väliseen yhteistyöhön, jota kutsutaan nimellä lesson study. Lesson studyssa saman oppiaineen opettajat kokoontuvat yhteen suunnittelemaan tietyn aiheen tuntia pohtien aiheen haasteita ja mahdollisuuksia. Yksi opettajista pitää tunnin muiden seuratessa ja ottaessa ylös muistiinpanoja. Näin voidaan yhteistyössä kokeilla ja tutkia monia eri menetelmiä ja tapoja opettaa jotakin tiettyä aihetta. Matematiikan opetus Japanissa ja Suomessa eroaa monella tavalla. Kulttuurierot ovat suuret, mutta joitakin Japanin matematiikan opetuksen ominaisuuksia voisi hyödyntää myös Suomessa. Japanilaiselle opetukselle ominaista ongelmalähtöistä työskentelyä, aiheeseen johdatusta ja avoimia ongelmia voisi käyttää Suomen matematiikan tunneilla nykyistä enemmän. Toinen sovellettava ominaisuus on lesson study -menetelmä, jota opettajat voisivat harjoittaa niin oman koulun sisällä kuin laajemminkin yhteistyössä useiden koulujen kanssa. Jo opetusharjoittelussa samansisältöisiä tunteja voisi suunnitella yhdessä useamman harjoittelijan kanssa. Vaikka opettajien välinen yhteistyö ja uusien menetelmien sulava käyttöönotto onkin tärkeää, saattaa lesson study kuitenkin taistella vastaan suomalaisten opettajien käsitystä itsenäisestä työskentelystä. Monet matematiikan opetuksen erot johtuvat kulttuurieroista, mutta hieman soveltamalla eroista voi kuitenkin oppia ja saada uusia välineitä Suomen matematiikan opetukseen.
  • Kodra, Sanna Marika (2015)
    Albanialainen peruskoulu muistuttaa rakenteeltaan suomalaista peruskoulua, mutta sosioekonomiset ja kulttuurilliset taustat antavat albanialaiselle koulujärjestelmälle ja oppilaille aivan erilaiset lähtökohdat kuin mihin suomalaiset ovat tottuneet. Aiemmat tutkimukset liittyen albanialaiseen koululaitokseen ovat tuoneet esille oppilaiden matematiikan heikon tason, oppilaiden vahvan avaruudellisen hahmottamiskyvyn, opettajien arvostuksen ja positiivisen asenteen koulua kohtaan, vaikkakin työrauhaongelmia esiintyy. Monimenetelmällisessä tutkimuksessa, jossa oli käytössä sekä laadullista että määrällistä aineiston analysointia sekä etnografista kuvailua, halusin selvittää millaista matematiikkaa kolmasluokkalaisten albanialaisten oppilaiden piirroksissa esiintyy ja millainen tunneilmapiiri heidän tunneillaan vallitsee. Tutkimukseen osallistui 47 oppilasta. Tutkimus suoritettiin piirrostutkimuksena kevätlukukauden loppupuolella 2012 Elbasanissa, Albaniassa. Piirrosaineisto analysoitiin valmiin kriteeristön avulla. Analysointi jakautui kahteen osaan: matematiikkaan ja tunneilmapiiriin. Analysoinnissa toin esille luokittelujen mukaisesti piirroksissa esiintyneet keskeiset piirteet. Tutkimuksen piirroksissa matematiikan osalta esiintyi enemmistönä lukualueen 0 – 100 lukuja, mikäli lukuja ylipäänsä oli tuotu piirroksissa esille. Luokan A piirroksissa geometria oli vahvemmin läsnä, kun taas luokan B oppilaat olivat keskittyneet peruslaskutoimituksiin. Molempien luokkien matematiikan kompleksisuus jäi rutiinitehtävien tasolle. Tunneilmapiiriltään oppilaat olivat piirtäneet itsensä iloisiksi, mikäli ilmeet tuotiin esiin. Samoin opettaja oli kuvattu iloisena, mikäli kasvojen ilmeet olivat tunnistettavissa. Vahvin piirre ja samalla yhteinen kaikille piirroksille oli opettajan hiljainen läsnäolo – puhe- tai ajatuskuplia ei opettajalle oltu piirretty.
  • Hietakymi, Eveliina (2014)
    Suomen ylioppilastutkinto sähköistyy vaiheittain vuosien 2016 ja 2019 välillä. Matematiikan kokeet sähköistetään kokeista viimeisenä. Mediakeskustelua hallitsevan käsityksen mukaan tekniikka ei ole vielä kehittynyt niin paljon, että sen käyttäminen olisi vaivatonta kokelaalle matematiikan kokeessa. Tutkimuksen mukaan valtaosa lukiolaisista tahtoisi tehdä nimenomaan matematiikan kokeen vielä perinteisin menetelmin. Tämän takia on tärkeää pohtia, mitä tieto- ja viestintätekniikalla on tarjota matematiikan ylioppilaskokeelle sekä myös matematiikan lukio-opetukselle. Olennaista olisi löytää ne työvälineet, jotka ovat välttämättömiä lukiolaiselle matemaattiseen työskentelyyn. Työkalujen tulisi olla sellaisia, että niiden käyttö on lukiolaiselle helppoa ja tehokasta. Ylioppilaskokeessa sallituista ohjelmistoista tässä työssä on valittu tutkittavaksi GeoGebra-niminen dynaaminen matematiikkaohjelmisto. Työn ensimmäisessä osuudessa perehdytetään lukija ylioppilastutkinnon sähköistämiseen. Läpi käydään Suomen ylioppilaskokeen sähköistämisen aikataulua, käyttöön soveltuvan laitteiston ja ohjelmistojen esittelyä sekä erityishuomioita juuri matematiikan sähköistyvään kokeeseen liittyen. Tässä osuudessa esitellään myös muiden eurooppalaisvaltioiden käytäntöjä matematiikan sähköisistä koejärjestelmistä. Ennen varsinaista tutkimusosuutta tutustutetaan lukija käytettävyystutkija Jakob Nielsenin yleiseen käytettävyysteoriaan, jota hyödynnetään työssä myöhemmin. Varsinaista tutkimusosuutta pohjustetaan määrittelemällä matemaattisten työvälineiden kriteeristö, joka perustuu voimassaolevaan lukion opetussuunnitelman perusteisiin sekä Ylioppilastutkintolautakunnan määräyksiin nykyisessä matematiikan ylioppilaskokeessa. Laaditun kriteeristön osat ovat algebralliset, laskennalliset, graafiset, todennäköisyyslaskennan ja tilastotieteen sekä logiikan työvälineet opetussuunnitelmaan perustuen, minkä lisäksi listaa täydennetään Ylioppilastutkintolautakunnan määräysten nojalla puhtaaksikirjoitusvälineillä, laskimella ja kaavakokoelmalla. Varsinainen tutkimusosuudessa GeoGebran työalueiden (algebraikkuna, CAS, laskentataulukko, piirtoalue) työvälineitä ja komentoja luodataan edellä mainitun kriteeristön läpi. Tarkoitus on selvittää, miten GeoGebran välineistö soveltuu matematiikan sähköisen ylioppilaskokeen ratkaisemiseen. Ylioppilaskokeen tehtävien pitäisi suoraan pohjautua opetussuunnitelman sisältöön. GeoGebran käytettävyyttä tutkitaan tarkistelemalla Nielsenin käytettävyyden elinkaaren osatekiijöitä. Lisäksi yhtä Nielsenin edullisen käytettävyyssuunnittelun meneltelmää – heuristista läpikävelyä eli asiantuntijan tekemää ohjelmistotarkastelua – on käytetty ohjelmiston käytettävyysongelmien listaamiseksi. Nielsenin mainitsemista jokaisen ohjelmiston tärkeistä ominaisuuksista on tutkittu käyttäjälle sopivaa kieltä, käyttöohjeita ja tukea sekä yhtenäisyyttä. Lopuksi pohditaan tieto- ja viestintätekniikan vaikutusta laajemmin lukiomatematiikan opetukseen. Keskeisimpinä tuloksina havaittiin, että GeoGebran työvälineiden avulla on mahdollista ilmaista lähes kaikkia opetussuunnitelman osa-alueita. Suurimmat puutteet ilmenivät kolmiulotteisen avaruuden mallintamisessa ja puhtaaksikirjoittamisessa. GeoGebra ei kuitenkaan ole ainut sallittu työväline ylioppilaskokeessa, joten muiden ohjelmistojen työvälineillä on mahdollista kompensoida puutteita. Yleisesti ottaen GeoGebran käytettävyys oli hyvä. Ajoittain käytettävyysongelmia koitui muun muassa komentojen toimimattomuudesta ja suoritusnopeuden hidastumisesta. Tutkimuksen tuloksia ei voida kuitenkaan suoraan yleistää, sillä tutkimuksessa ei tehty esimerkiksi lainkaan käyttäjätestausta lukiolaisilla. Tutkimuksen tarkoituksena oli tehdä alustava selvitys siitä, miten GeoGebraa voisi hyödyntää, kun matematiikan ylioppilaskoe tehdään sähköisesti. Tutkimuksen perusteella molemmilla ohjelmilla on mahdollista suorittaa ylioppilaskoe kokonaisuudessaan. Voidaan olettaa, että sähköisen ohjelmiston käyttö matemaattisten tehtävien ratkaisemiseen ja vastauksen muotoilemiseen helpottuu, kun niiden käyttöä harjoitellaan.
  • Vaahtoranta, Anni (2014)
    Matematiikka-ahdistus tarkoittaa sellaista negatiivista tunnereaktiota, joka häiritsee matemaattisten tai numeeristen tehtävien suorittamista. Sitä esiintyy suurella osalla ihmisistä ja voimakkaimmillaan se on yleensä yläkoulussa. Matematiikka-ahdistus vaikeuttaa uuden asian oppimista matematiikantunneilla ja saa lisäksi henkilön vaikuttamaan kyvyttömämmältä matematiikassa kuin onkaan. Matematiikka-ahdistuksesta kärsivillä on taipumus pyrkiä välttämään matematiikkaa, mikä heikentää heidän saavutuksiaan entisestään. Matematiikka-ahdistuksen hoitokeinot vaativat runsaasti ylimääräisiä resursseja, joten olisi järkevää kiinnittää huomiota tapoihin, joilla matematiikka-ahdistusta voidaan ennaltaehkäistä tavallisessa luokkaopetuksessa. Opettajan asenteet vaikuttavat oppilaisiin voimakkaasti. Abstraktin ajattelun kehittymistä tulee tukea erityisen hyvin. Oppilaita tulee ohjata käsitteiden ymmärtämiseen ulkoa muistamisen sijaan. Luokkaan pitäisi saada luotua keskusteleva ja miellyttävä oppimisympäristö ja arvioinnin tulee olla kannustavaa, painottuen mielellään muuhun kuin kokeiden pitämiseen. Matematiikka-ahdistusta tarkasteltiin tässä tutkimuksessa tapaustutkimuksen keinoin tutustuen lähemmin yhden 8.-luokkalaisen nuoren, Minnan, kokemuksiin ja ajatuksiin. Informantti valikoitui tutkimukseen saatuaan korkeimmat pisteet matematiikka-ahdistusta mittaavassa kyselytutkimuksessa. Varsinainen aineisto kerättiin kolmessa kahdenkeskisessä tapaamisessa Minnan kanssa haastattelujen ja toiminnan kautta. Tapaamisissa haluttiin selvittää, miten Minnan matematiikka-ahdistus on kehittynyt, millaiseksi hän kokee matematiikan ja sen opiskelun ja miten hän opiskelee matematiikkaa. Kerätyn aineiston perusteella voidaan olettaa, että Minnan ahdistavien kokemusten ja epäonnistumisten merkittävimpänä syynä on ollut liiallinen kiire opittavien asioiden läpikäymisessä. Minnan matemaattinen itseluottamus on heikko, hänellä ei vaikuta olevan sisäistä motivaatiota matematiikan oppimiseen, hän on lähes kokonaan lakannut yrittämästä ymmärtää opittavia asioita, mutta näyttää siltä, että hän voisi saada siihen eväitä konkreettisista välineistä. Minnalla on merkittäviä aukkoja ala-asteella opetetuissa asioissa, mikä vaikeuttaa hänen matematiikanopiskeluaan yläasteella ja todennäköisesti myös jatkossa. Päästäkseen eroon matematiikka-ahdistuksesta Minnan tulisi saada lisää onnistumisen kokemuksia, luopua ulkoaopettelun strategiasta, paikata jo syntyneet aukot ja oppia kohtaamaan eteen tuleva matematiikka rohkeasti.
  • Jouni, Koponen (2015)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan matematiikan ja taiteen yhteyksiä geometrian maailmassa. Tutkielman tarkoituksena on nostaa esiin sellaisia käsitteitä ja teemoja, joita voidaan käsitellä yhtäältä niin kuvataiteen kuin matematiikankin oppitunneilla. Tutkielma pyrkii omalta osaltaan edistämään matematiikan ja kuvataiteen ainerajojen ylittämistä. Täydellistä ja kokonaisuuden tyhjentävää esitystä matematiikan ja taiteen yhteyksistä ei voida tässä tutkielmassa antaa, sillä tällaisen kokonaiskuvan rakentaminen ei mahtuisi pro gradu -tasoisen tutkielman sivuille. Tässä tutkielmassa nostetaan esiin opetuksellisesti mielenkiintoisia teemoja. Sellaisia teemoja, joita on mahdollista käyttää esimerkiksi lukio-opetuksessa. Tutkielmassa on kolme päälukua, joissa käsitellään pääosin euklidiseen ja epäeuklidiseen geometriaan liittyviä aiheita. Ensimmäisen luvun alussa annetaan lyhyt historiallinen katsaus matematiikan ja taiteen yhteyksiin. Lisäksi tarkastelemme millaisia työkaluja matemaatikot ovat historian saatossa voineet luoda taiteilijoiden avuksi. Perspektiiviopin ollessa yksi merkittävin työkalu, keskittyy tutkielman toinen luku kokonaisuudessa perspektiivin käsitteeseen. Perspektiiviä tarkastellaan historiallisesta, matemaattisesta ja taiteellisesta näkökulmasta. Kolmas luku käsittelee epäeuklidista geometriaa. Tässä luvussa annetaan esimerkki eräästä hyperbolisen geometrian mallista. Tarkastelemme erityisesti Poincarén kiekkomallia. Yhteys matematiikan ja taiteen välille saadaan lopuksi esittelemällä M.C. Escherin Circle limit –teokset. Tutkielma on pyritty kirjoittamaan siten, että sitä pystyisi seuraamaan matemaatikkojen lisäksi taiteilijat. Matemaattisia esitietoja ei siis välttämättä tarvita. Geometrian lukiotasoinen tietämys on kuitenkin suositeltavaa kokonaisuuden paremman ymmärtämisen varmistamiseksi.