Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 11990-12009 of 25284
  • Hietakymi, Eveliina (2014)
    Suomen ylioppilastutkinto sähköistyy vaiheittain vuosien 2016 ja 2019 välillä. Matematiikan kokeet sähköistetään kokeista viimeisenä. Mediakeskustelua hallitsevan käsityksen mukaan tekniikka ei ole vielä kehittynyt niin paljon, että sen käyttäminen olisi vaivatonta kokelaalle matematiikan kokeessa. Tutkimuksen mukaan valtaosa lukiolaisista tahtoisi tehdä nimenomaan matematiikan kokeen vielä perinteisin menetelmin. Tämän takia on tärkeää pohtia, mitä tieto- ja viestintätekniikalla on tarjota matematiikan ylioppilaskokeelle sekä myös matematiikan lukio-opetukselle. Olennaista olisi löytää ne työvälineet, jotka ovat välttämättömiä lukiolaiselle matemaattiseen työskentelyyn. Työkalujen tulisi olla sellaisia, että niiden käyttö on lukiolaiselle helppoa ja tehokasta. Ylioppilaskokeessa sallituista ohjelmistoista tässä työssä on valittu tutkittavaksi GeoGebra-niminen dynaaminen matematiikkaohjelmisto. Työn ensimmäisessä osuudessa perehdytetään lukija ylioppilastutkinnon sähköistämiseen. Läpi käydään Suomen ylioppilaskokeen sähköistämisen aikataulua, käyttöön soveltuvan laitteiston ja ohjelmistojen esittelyä sekä erityishuomioita juuri matematiikan sähköistyvään kokeeseen liittyen. Tässä osuudessa esitellään myös muiden eurooppalaisvaltioiden käytäntöjä matematiikan sähköisistä koejärjestelmistä. Ennen varsinaista tutkimusosuutta tutustutetaan lukija käytettävyystutkija Jakob Nielsenin yleiseen käytettävyysteoriaan, jota hyödynnetään työssä myöhemmin. Varsinaista tutkimusosuutta pohjustetaan määrittelemällä matemaattisten työvälineiden kriteeristö, joka perustuu voimassaolevaan lukion opetussuunnitelman perusteisiin sekä Ylioppilastutkintolautakunnan määräyksiin nykyisessä matematiikan ylioppilaskokeessa. Laaditun kriteeristön osat ovat algebralliset, laskennalliset, graafiset, todennäköisyyslaskennan ja tilastotieteen sekä logiikan työvälineet opetussuunnitelmaan perustuen, minkä lisäksi listaa täydennetään Ylioppilastutkintolautakunnan määräysten nojalla puhtaaksikirjoitusvälineillä, laskimella ja kaavakokoelmalla. Varsinainen tutkimusosuudessa GeoGebran työalueiden (algebraikkuna, CAS, laskentataulukko, piirtoalue) työvälineitä ja komentoja luodataan edellä mainitun kriteeristön läpi. Tarkoitus on selvittää, miten GeoGebran välineistö soveltuu matematiikan sähköisen ylioppilaskokeen ratkaisemiseen. Ylioppilaskokeen tehtävien pitäisi suoraan pohjautua opetussuunnitelman sisältöön. GeoGebran käytettävyyttä tutkitaan tarkistelemalla Nielsenin käytettävyyden elinkaaren osatekiijöitä. Lisäksi yhtä Nielsenin edullisen käytettävyyssuunnittelun meneltelmää – heuristista läpikävelyä eli asiantuntijan tekemää ohjelmistotarkastelua – on käytetty ohjelmiston käytettävyysongelmien listaamiseksi. Nielsenin mainitsemista jokaisen ohjelmiston tärkeistä ominaisuuksista on tutkittu käyttäjälle sopivaa kieltä, käyttöohjeita ja tukea sekä yhtenäisyyttä. Lopuksi pohditaan tieto- ja viestintätekniikan vaikutusta laajemmin lukiomatematiikan opetukseen. Keskeisimpinä tuloksina havaittiin, että GeoGebran työvälineiden avulla on mahdollista ilmaista lähes kaikkia opetussuunnitelman osa-alueita. Suurimmat puutteet ilmenivät kolmiulotteisen avaruuden mallintamisessa ja puhtaaksikirjoittamisessa. GeoGebra ei kuitenkaan ole ainut sallittu työväline ylioppilaskokeessa, joten muiden ohjelmistojen työvälineillä on mahdollista kompensoida puutteita. Yleisesti ottaen GeoGebran käytettävyys oli hyvä. Ajoittain käytettävyysongelmia koitui muun muassa komentojen toimimattomuudesta ja suoritusnopeuden hidastumisesta. Tutkimuksen tuloksia ei voida kuitenkaan suoraan yleistää, sillä tutkimuksessa ei tehty esimerkiksi lainkaan käyttäjätestausta lukiolaisilla. Tutkimuksen tarkoituksena oli tehdä alustava selvitys siitä, miten GeoGebraa voisi hyödyntää, kun matematiikan ylioppilaskoe tehdään sähköisesti. Tutkimuksen perusteella molemmilla ohjelmilla on mahdollista suorittaa ylioppilaskoe kokonaisuudessaan. Voidaan olettaa, että sähköisen ohjelmiston käyttö matemaattisten tehtävien ratkaisemiseen ja vastauksen muotoilemiseen helpottuu, kun niiden käyttöä harjoitellaan.
  • Vaahtoranta, Anni (2014)
    Matematiikka-ahdistus tarkoittaa sellaista negatiivista tunnereaktiota, joka häiritsee matemaattisten tai numeeristen tehtävien suorittamista. Sitä esiintyy suurella osalla ihmisistä ja voimakkaimmillaan se on yleensä yläkoulussa. Matematiikka-ahdistus vaikeuttaa uuden asian oppimista matematiikantunneilla ja saa lisäksi henkilön vaikuttamaan kyvyttömämmältä matematiikassa kuin onkaan. Matematiikka-ahdistuksesta kärsivillä on taipumus pyrkiä välttämään matematiikkaa, mikä heikentää heidän saavutuksiaan entisestään. Matematiikka-ahdistuksen hoitokeinot vaativat runsaasti ylimääräisiä resursseja, joten olisi järkevää kiinnittää huomiota tapoihin, joilla matematiikka-ahdistusta voidaan ennaltaehkäistä tavallisessa luokkaopetuksessa. Opettajan asenteet vaikuttavat oppilaisiin voimakkaasti. Abstraktin ajattelun kehittymistä tulee tukea erityisen hyvin. Oppilaita tulee ohjata käsitteiden ymmärtämiseen ulkoa muistamisen sijaan. Luokkaan pitäisi saada luotua keskusteleva ja miellyttävä oppimisympäristö ja arvioinnin tulee olla kannustavaa, painottuen mielellään muuhun kuin kokeiden pitämiseen. Matematiikka-ahdistusta tarkasteltiin tässä tutkimuksessa tapaustutkimuksen keinoin tutustuen lähemmin yhden 8.-luokkalaisen nuoren, Minnan, kokemuksiin ja ajatuksiin. Informantti valikoitui tutkimukseen saatuaan korkeimmat pisteet matematiikka-ahdistusta mittaavassa kyselytutkimuksessa. Varsinainen aineisto kerättiin kolmessa kahdenkeskisessä tapaamisessa Minnan kanssa haastattelujen ja toiminnan kautta. Tapaamisissa haluttiin selvittää, miten Minnan matematiikka-ahdistus on kehittynyt, millaiseksi hän kokee matematiikan ja sen opiskelun ja miten hän opiskelee matematiikkaa. Kerätyn aineiston perusteella voidaan olettaa, että Minnan ahdistavien kokemusten ja epäonnistumisten merkittävimpänä syynä on ollut liiallinen kiire opittavien asioiden läpikäymisessä. Minnan matemaattinen itseluottamus on heikko, hänellä ei vaikuta olevan sisäistä motivaatiota matematiikan oppimiseen, hän on lähes kokonaan lakannut yrittämästä ymmärtää opittavia asioita, mutta näyttää siltä, että hän voisi saada siihen eväitä konkreettisista välineistä. Minnalla on merkittäviä aukkoja ala-asteella opetetuissa asioissa, mikä vaikeuttaa hänen matematiikanopiskeluaan yläasteella ja todennäköisesti myös jatkossa. Päästäkseen eroon matematiikka-ahdistuksesta Minnan tulisi saada lisää onnistumisen kokemuksia, luopua ulkoaopettelun strategiasta, paikata jo syntyneet aukot ja oppia kohtaamaan eteen tuleva matematiikka rohkeasti.
  • Jouni, Koponen (2015)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan matematiikan ja taiteen yhteyksiä geometrian maailmassa. Tutkielman tarkoituksena on nostaa esiin sellaisia käsitteitä ja teemoja, joita voidaan käsitellä yhtäältä niin kuvataiteen kuin matematiikankin oppitunneilla. Tutkielma pyrkii omalta osaltaan edistämään matematiikan ja kuvataiteen ainerajojen ylittämistä. Täydellistä ja kokonaisuuden tyhjentävää esitystä matematiikan ja taiteen yhteyksistä ei voida tässä tutkielmassa antaa, sillä tällaisen kokonaiskuvan rakentaminen ei mahtuisi pro gradu -tasoisen tutkielman sivuille. Tässä tutkielmassa nostetaan esiin opetuksellisesti mielenkiintoisia teemoja. Sellaisia teemoja, joita on mahdollista käyttää esimerkiksi lukio-opetuksessa. Tutkielmassa on kolme päälukua, joissa käsitellään pääosin euklidiseen ja epäeuklidiseen geometriaan liittyviä aiheita. Ensimmäisen luvun alussa annetaan lyhyt historiallinen katsaus matematiikan ja taiteen yhteyksiin. Lisäksi tarkastelemme millaisia työkaluja matemaatikot ovat historian saatossa voineet luoda taiteilijoiden avuksi. Perspektiiviopin ollessa yksi merkittävin työkalu, keskittyy tutkielman toinen luku kokonaisuudessa perspektiivin käsitteeseen. Perspektiiviä tarkastellaan historiallisesta, matemaattisesta ja taiteellisesta näkökulmasta. Kolmas luku käsittelee epäeuklidista geometriaa. Tässä luvussa annetaan esimerkki eräästä hyperbolisen geometrian mallista. Tarkastelemme erityisesti Poincarén kiekkomallia. Yhteys matematiikan ja taiteen välille saadaan lopuksi esittelemällä M.C. Escherin Circle limit –teokset. Tutkielma on pyritty kirjoittamaan siten, että sitä pystyisi seuraamaan matemaatikkojen lisäksi taiteilijat. Matemaattisia esitietoja ei siis välttämättä tarvita. Geometrian lukiotasoinen tietämys on kuitenkin suositeltavaa kokonaisuuden paremman ymmärtämisen varmistamiseksi.
  • Haarto, Noora (2014)
    Työssä käsitellään kuvataiteessa esiintyvää matematiikkaa ja suunnitellaan perusopetukseen soveltuva opetuskokonaisuus, jossa kuvataidetta hyödynnetään matematiikan opetuksessa. Tavoite on suunnitella mahdollisimman monipuolinen kokonaisuus, josta riittää materiaalia niin yksittäisten oppituntien kuin kokonaisen valinnaisen kurssinkin tarpeisiin. Opetuskokonaisuuden on myös tarkoitus olla vaatimustasoltaan joustava siten, että sitä voidaan helposti muokata eri tasoisten oppilaiden tarpeita vastaavaksi. Ennen opetuskokonaisuuden suunnittelua työssä käydään läpi mm. perspektiivin matematiikkaa, kultaisen leikkauksen ja Fibonaccin lukujen perusominaisuuksia ja geometrisia konstruktioita, sekä hyperbolista geometriaa. Matemaattisia esitietoja ei varsinaisesti tarvita, mutta vektorilaskennasta ja geometriasta olisi hyvä olla jonkin verran lukiopohjaa syvempi tietämys.
  • Marjanen, Elli (2015)
    Tavoitteet. Käsitykset matematiikasta ovat osa oppilaan matematiikkakuvaa, ja ne vaikuttavat vahvasti matematiikan oppimiseen. Käsitykset voidaan nähdä vastauksena kysymykseen ”Mitä matematiikka on?”. Perinteinen ainejakoinen opetus ei mahdollista kunnollista yhteyksien luomista oppiaineiden välille, mikä taas on tavoitteena oppiaineiden integraatiossa. Oppiaineiden integraatiolla pyritään käsittelemään todellisen maailman ilmiöitä, ja siten laajentaa oppilaiden käsityksiä. Oppiaineiden integraatio on nousevana teemana opetussunnitelmauudistuksissa. Oppiaineiden integraatiota on formaalin opetussuunnitelman ohjaaman kouluopetuksen sijaan huomattavasti helpompi toteuttaa nonformaaleissa oppimisympäristöissä, kuten koulun kerhotoiminnan piirissä. Menetelmät. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kartoittaa 4.– 6.-luokkalaisten käsityksiä matematiikasta sekä selvittää, voidaanko oppiaineiden integraatiolla nonformaalissa tiedekerhossa vaikuttaa näihin käsityksiin. Tutkimuksen avulla pyritään saamaan tietoa oppiaineiden integraation sekä tiedekerhojen kannattavuudesta. Tutkimuksen aineiston keruu suoritettiin syksyn 2014 aikana kahdessa pääkaupunkiseudun alakoulussa, joista kerhoon osallistui yhteensä 21 oppilasta. Kerhot järjestettiin kuuden viikon jaksoissa, puolitoista tuntia kerrallaan. Lisäksi toisessa kouluista aineistoa kerättiin 17 kerhoon osallistumattomalta oppilaalta. Aineistoa kerättiin lomakekyselyillä, havainnoimalla, sekä haastatteluilla. Aineistoa analysoitiin sekä kvalitatiivisin että kvantitatiivisin keinoin. Tulokset ja johtopäätökset. Kerholaisten käsitykset matematiikasta eivät osoittautuneet kovinkaan yksiselitteisiksi, vaan edustivat monia aspekteja. Tutkimuksen aikana kerholaisten käsityksissä ei myöskään tapahtunut suuria muutoksia, mutta kerho tarjosi osallistujille elämyksiä matematiikan parissa. Kerholaiset myös oppivat kerhojen aikana uusia asioita matematiikasta, vaikka oppiminen ei varsinaisena tavoitteena ollutkaan.
  • Lepistö, Sirkku (2007)
    Tutkimuksen kohteena ovat lukiolaistyttöjen käsitykset ja kokemukset matematiikan opiskelusta. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten tytöt merkityksellistävät suhdettaan matematiikan opiskeluun koulussa ja tulevaisuuden suunnitelmissaan. Tutkimuksessa kuvataan ja tulkitaan tyttöjen käsityksiä sekä tarkastellaan minkälainen sija matematiikalle tyttöjen elämässä rakentuu. Tutkimusaineisto koostuu neljästätoista lukion ensimmäistä luokkaa käyvän 16-17 –vuotiaan helsinkiläistytön teemahaastattelusta. Tutkimuksessa haastateltiin sekä pitkää että lyhyttä oppimäärää matematiikkaa opiskelevia tyttöjä. Aineiston analyysimenetelmä on käytetty sisällönanalyysiä. Tutkimuksessa hyödynnetään kasvatussosiologian ja etnografisen koulun ja sukupuolen tutkimuksen näkökulmia ja käsitteistöä, sekä naistutkimuksen teoreettisia tulkintoja sukupuolen ja matematiikan suhteesta. Tärkeimpiä lähteitä ovat Tuula Gordonin, Elina Lahelman, Tarja Tolosen sekä Valerie Walkerdinen ja Suzanne Damarinin kirjoitukset. Tutkimus kiinnittyy sosiologiseen kulttuurintutkimukseen, kasvatussosiologiaan ja naistutkimukseen. Tyttöjen suhde matematiikkaan osoittautuu analyysissä monitasoiseksi kysymykseksi, joka liittyy tyttöjen sosiaalisiin, kulttuurisiin ja yhteiskuntaluokkapohjaisiin eroihin sekä koulutuksen eriytymistä ylläpitäviin mekanismeihin. Tytöt jaoteltiin haastattelupuheen perusteella kahteen eri tyyppiin, ”välineellisesti” ja ”käytännöllisesti” matematiikkaan suhtautuviin. Tämän jaottelun katsotaan heijastelevan lukion pitkän ja lyhyen matematiikan opetussuunnitelmassa määriteltyjen opetuksen tehtävien ja tavoitteiden eroja, joka tuli tutkimuksessa keskeisellä tavalla esiin. Opetussuunnitelmassa määritellyt lyhyen ja pitkän matematiikan opetuksen tehtävät ja tavoitteet ovat erilaisia ja myötäilevät jakoa naisten- ja miesten ammattialueisiin yhteiskunnassa. Tutkimustulosten perusteella vaikuttaa siltä, että lukion matematiikan opetussuunnitelma sukupuolittuu koulun käytännöissä. Tyttöjen kokemukset ja näkemykset pitkän ja lyhyen matematiikan hyödyllisyydestä ja relevanssista omalle elämälle vahvistavat tätä tulkintaa. Tutkimuksessa tuli esiin, että tyttöjen kiinnostumista matematiikasta rajoittaa osin mielikuva matemaatikoista nörtteinä. Tytöt halusivat tehdä eron itsensä ja koulujen kulttuureissa matematiikasta kiinnostuneiden, poikkeaviksi määriteltyjen nörttien välillä. Tyttöjen näkemyksissä matematiikan oppimisesta tuli esiin jaottelu älyämiseen ja työntekoon. Osa tytöistä oli omaksunut käsityksen, ettei voi osata matematiikkaa, koska ei pysty oivaltamaan, ns. "matemaattiset aivot" puuttuvat. Toiset tytöistä taas korostivat harjoittelun ja työnteon merkitystä matematiikan oppimisessa. Näkemykseen matematiikan oppimisesta ainoastaan oivaltamisen kautta tapahtuvana toimintana liittyi myös sukupuolittunut vivahde. Poikien oivaltamisen nähtiin tapahtuvan luonnostaan.
  • Koukkunen, Kalevi (1992)
  • Kemppainen, Eeva (2013)
    This thesis introduces material culture studies and encourages creative education. The focus is on commodity geographies that include commodity chain stories, trade justice debates, radical pedagogies and culture activism. The study has been done in response to wider academic calls and it is directed to multiple audiences working in academia, education and ethical world trade. Academics have called for studying materiality and trade but also for revitalising human geography. They have argued that it is important to develop education that connects universities, schools and NGOs. This thesis examines how people in the often separate spheres of academia, education development, NGOs and cultural activism have collaborated on trade justice education in England and Finland. The thesis examines what this kind of education is like for students, teachers and researchers in the network and what kinds of new, useful and creative collaboration work can be undertaken. The research involved fieldwork in England, where commodity and young people’s geographies have been extensively developed. The idea was to learn from the research and teaching practise, participate in collaborative projects, bring the knowledge to Finland and share the thesis’ findings in public. The thesis is organised in four chapters. Chapter 1 sets the context by reviewing the development of material culture studies, critical economic geographies and the ‘Follow The Thing’ genre of trade justice scholar activism. Chapter 2 examines how the separate spheres of academia and activism are interlinked. This includes developing trade justice education by joining up creative culture jamming, scholar activism and NGOs’ global education projects. Chapters 3 and 4 focus on teaching practise, learning experiences and new collaborations. Chapter 3 outlines the methods of the research and examines three case studies, curriculum change and radical pedagogies. A university geography course and two educational projects were studied by interviewing students and educationalists. In chapter 4, the ‘Classroom project’ tells about collaboration with educationalists and new geography teachers. The creative ideas and classroom experiences of the teachers were studied and new teaching materials were co-created for public sharing after having a workshop at the Geographical Association conference in 2013. The research also included collaboration with www.followthethings.com, a database of geographical trade justice and culture jamming studies, and creating the first bilingual study about a Finnish commodity. Chapter 4 and Conclusion also examine how this public research and teaching materials enabled networking with Finnish educationalists and the use of the thesis’ findings in NGOs’ new innovative education projects. The methods and writing style of the research are autoethnographic. Besides conventional research, the thesis describes personal experiences and research of the writer. The writing style stems from doing fieldwork within a network, in which collaboration and enthusiasm are notable. The thesis is a piece of public geographies - a co-created report that works through the networks and making the teaching materials publicly available in both countries. A written documentary of the research practise is important: much collaboration stays unreported, uninspiring or unknown in Finland. The case studies of this thesis reveal important experiences of collaboration, creative teaching and students’ powerful learning on trade justice education. The interview data shows how border-crossing projects and scholar activism have linked commodity research, culture jamming, young people’s geographies and radical pedagogies usefully together. Collaboration with new teachers gave valuable information about practical classroom experiences and students’ course work, which are now shared online and used in a Finnish NGO project. The critical research knowledge and enthusiasm of the thesis aims to encourage creative education and give important advice for new educational projects.
  • Tuovinen, Soile (Helsingin yliopisto, 2014)
    Hypertensive pregnancy disorders complicate approximately 10% of all pregnancies. They may compromise placental functioning and, thus, affect the fetal developmental milieu. It is therefore highly plausible that they have consequences for the developmental outcomes of the offspring. However, their role in the developmental plasticity phenomenon dubbed programming remains relatively unexplored. This thesis examines whether adult offspring born to mothers with hypertensive pregnancy disorders differ from their counterparts born to normotensive mothers in mental health and cognitive functioning, and whether the potential group differences vary according to sex, length of gestation, parity, and childhood socio-economic status. This thesis capitalizes on the Helsinki Birth Cohort Study. The study cohort comprises 13 345 individuals born in Helsinki between 1934 and 1944. Maternal hypertension status was defined based upon blood pressure and urinary protein measurements during pregnancy and was available for 6410 individuals. Data on mental disorders come from validated national registers extending over four decades (n = 5970 eligible for this study; Study II). Depressive symptoms were measured with a standardized questionnaire (BDI) in conjunction with a clinical follow-up study at a mean age of 62 years (n = 788; Study I) and in conjunction with a further follow-up including a more detailed psychological survey at a mean age of 64 years (n = 661; Study I). Cognitive test scores were obtained from the Finnish defence forces basic ability test taken during military service at a mean age of 20 years (n = 1196; Study III) and in a re-test at a mean age of 69 years (n = 398; Study IV). Cognitive impairment was measured with psychological questionnaires (DFQ and DEX) in conjunction with a further follow-up at a mean age of 69 years (n = 876; Study V). In comparison to the offspring born to normotensive mothers, offspring born to pre-eclamptic mothers showed higher self-reported cognitive impairment (Study V). Offspring born to mothers with hypertension without proteinuria showed a higher risk of mental disorders (Study II), although they did not differ in the severity of selfreported depressive symptoms. Maternal hypertensive pregnancy disorders as a diagnostic entity were associated with lower cognitive functioning (Sudy III and IV) and higher cognitive decline (Study IV). Sex, parity and childhood socio-economic status modified some of associations. Maternal pre-eclampsia was associated with higher self-reported depressive symptom scores in primiparous, but not in multiparous, offspring (Study I), and with a lower risk of mental disorders in male, but not female, offspring (Study II). Maternal hypertension without proteinuria was associated with self-reported cognitive impairment in female, but not male, offspring (Study V). Finally, the associations between maternal hypertensive pregnancy disorders as a diagnostic entity and lower cognitive functioning (verbal reasoning) in young adulthood were most evident in primiparous offspring and in offspring with a high childhood socio-economic status (Study III). These study findings showed that maternal hypertensive pregnancy disorders were associated with all studied mental health and cognitive functioning outcomes. Overall, maternal hypertensive disorders during pregnancy carried an increased risk of a wide spectrum of problems in mental well-being and cognitive functioning among the offspring several decades later. However, protective effects were also observed, and, in future studies, it will be important to unravel the developmental pathways and underlying biological mechanisms. Being the longest follow-up on the transgenerational consequences of maternal hypertensive disorders reported thus far, the findings highlight the role of the prenatal environment in developmental programming.
  • Hannula, Katariina (Helsingin yliopisto, 2001)
  • Pakkanen, Mikko (Helsingin yliopisto, 2010)
    Frictions are factors that hinder trading of securities in financial markets. Typical frictions include limited market depth, transaction costs, lack of infinite divisibility of securities, and taxes. Conventional models used in mathematical finance often gloss over these issues, which affect almost all financial markets, by arguing that the impact of frictions is negligible and, consequently, the frictionless models are valid approximations. This dissertation consists of three research papers, which are related to the study of the validity of such approximations in two distinct modeling problems. Models of price dynamics that are based on diffusion processes, i.e., continuous strong Markov processes, are widely used in the frictionless scenario. The first paper establishes that diffusion models can indeed be understood as approximations of price dynamics in markets with frictions. This is achieved by introducing an agent-based model of a financial market where finitely many agents trade a financial security, the price of which evolves according to price impacts generated by trades. It is shown that, if the number of agents is large, then under certain assumptions the price process of security, which is a pure-jump process, can be approximated by a one-dimensional diffusion process. In a slightly extended model, in which agents may exhibit herd behavior, the approximating diffusion model turns out to be a stochastic volatility model. Finally, it is shown that when agents' tendency to herd is strong, logarithmic returns in the approximating stochastic volatility model are heavy-tailed. The remaining papers are related to no-arbitrage criteria and superhedging in continuous-time option pricing models under small-transaction-cost asymptotics. Guasoni, Rásonyi, and Schachermayer have recently shown that, in such a setting, any financial security admits no arbitrage opportunities and there exist no feasible superhedging strategies for European call and put options written on it, as long as its price process is continuous and has the so-called conditional full support (CFS) property. Motivated by this result, CFS is established for certain stochastic integrals and a subclass of Brownian semistationary processes in the two papers. As a consequence, a wide range of possibly non-Markovian local and stochastic volatility models have the CFS property.
  • Valtakoski, Aku (Helsingin yliopisto, 2000)
  • Anttila, Jani (Helsingin yliopisto, 2015)
    Environmental opportunist pathogens are a class of organisms that are able to both infect multicellular hosts and grow in the outside-host environment as free-living organisms. Environmental opportunism differs from obligate parasitism in that direct host-to-host contact is not necessary for disease transmission and that there are environmental pathogen reservoirs which in suitable conditions act as sources of infection. Because of this, environmental opportunist pathogens form a persistent threat to human health, livestock, and wildlife, and cannot be eradicated by treating hosts. Three well-known examples of pathogens of this class are Vibrio cholerae, Flavobacterium columnare, and Bacillus anthracis, all of which cause sporadic outbreaks. Between infections, these pathogens are subject to multiple biotic and abiotic environmental pressures in the outside-host environment. While environmental opportunist pathogens are not dependent on live hosts for transmission and thus benefit from increased virulence, balancing between the two environments, within-host and outside-host, might incur trade-offs and thus limitations to their spread. In this thesis I have developed mathematical models of environmental opportunist pathogen dynamics and studied the effects of environmental variation and outsidehost interactions on patterns of pathogen outbreaks. The studies included in the thesis address (i) the origin of a sigmoidal dose-dependent infectivity response, (ii) the effect of competition in the outside-host environment on opportunist pathogen outbreaks, (iii) the effect of environmental variation on environmental opportunist dynamics, and (iiii) how environmental variation enables invasions of emerging opportunist pathogen strains. The modelling approach has enabled identification of factors such as alleviation of competitive pressure and certain kinds of environmental variation as outside-host environmental factors that promote outbreaks. Additionally, modelling results can be used to suggest control strategies to reduce the probability of environmental opportunist pathogen outbreaks.
  • Tanskanen, Antti (Helsingin yliopisto, 2008)
    In cardiac myocytes (heart muscle cells), coupling of electric signal known as the action potential to contraction of the heart depends crucially on calcium-induced calcium release (CICR) in a microdomain known as the dyad. During CICR, the peak number of free calcium ions (Ca) present in the dyad is small, typically estimated to be within range 1-100. Since the free Ca ions mediate CICR, noise in Ca signaling due to the small number of free calcium ions influences Excitation-Contraction (EC) coupling gain. Noise in Ca signaling is only one noise type influencing cardiac myocytes, e.g., ion channels playing a central role in action potential propagation are stochastic machines, each of which gates more or less randomly, which produces gating noise present in membrane currents. How various noise sources influence macroscopic properties of a myocyte, how noise is attenuated and taken advantage of are largely open questions. In this thesis, the impact of noise on CICR, EC coupling and, more generally, macroscopic properties of a cardiac myocyte is investigated at multiple levels of detail using mathematical models. Complementarily to the investigation of the impact of noise on CICR, computationally-efficient yet spatially-detailed models of CICR are developed. The results of this thesis show that (1) gating noise due to the high-activity mode of L-type calcium channels playing a major role in CICR may induce early after-depolarizations associated with polymorphic tachycardia, which is a frequent precursor to sudden cardiac death in heart failure patients; (2) an increased level of voltage noise typically increases action potential duration and it skews distribution of action potential durations toward long durations in cardiac myocytes; and that (3) while a small number of Ca ions mediate CICR, Excitation-Contraction coupling is robust against this noise source, partly due to the shape of ryanodine receptor protein structures present in the cardiac dyad.
  • Attorps, Iiris (Helsingin yliopisto, 2006)
  • Mäkitie, Tuukka (Helsingin yliopisto, 2010)
    This master s thesis examines tourism related housing and related discourses in the village of Kilpisjärvi, Finland. I study the tourism development in Kilpisjärvi and the debate related to this process. My methodology is based on discourse and content analysis. The purpose of this study is to examine and classify the discourses of tourism related housing and what are the lessons learned from the recent development of Kilpisjärvi. Kilpisjärvi is the northernmost village in western Finnish Lapland, located in the middle of the highest mountain area of Finland. The area has been reindeer herding area of Saami people for centuries, but it has lacked permanent settlement until the beginning of 20th century. The first tourist accommodation was built in 1930s, followed by the road in 1940s and the hotel in 1950s. Traditionally the area has attracted skiers and hikers. The area is also known for its extraordinary nature and rare plant life. Tourism development was slow in Kilpisjärvi until the turn of millennium when rapid growth in tourism related housing was triggered by extensive land use planning. Small wilderness village of Kilpisjärvi has grown to a tourism centre with over 800 beds in commercial enterprises, more than hundred second-homes, and two large caravan areas. This development has raised conflicts among villagers. The empirical part of this study is based on the interviews of 17 permanent dwellers of Kilpisjärvi and three Norwegian cottage owners. Six discourses can be distinguished: 1) Nature and landscape, 2) Economy, 3) Place, 4)Reindeer herding, 5) Governance and 6) Possibilities to influence decision-making. The first discourse stressed that tourism development and building should adapt to nature and landscape, while economic discourse stressed the economical importance of tourism to Kilpisjärvi and the municipality of Enontekiö. The third discourse noted the change of Kilpisjärvi as a place due to the boom of tourism development. The discourse of reindeer herding was clearly distinguished from others, seeing tourism development merely negative. Governance was seen as an important tool in regulating development, but many saw that the municipal administration has failed to take into account other aspects of tourism development than economical factors. Many villagers saw their influence in decision-making weak, while landowners and municipal decision-makers were seen as oligarchy in land-use planning regardless of formal participatory planning process enforced by law. I conclude that it is important to take into account the diversity of local discourses in tourism development and land use issues. Transparent and genuine participatory planning process would promote sustainable development, prevent conflicts and allow decisions and development which would satisfy larger number of local dwellers than presently.