Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 12010-12029 of 27943
  • Valleala, Aija (Helsingfors universitet, )
    ABSTRACT The aim of this master’s thesis is to examine the jurisprudence of the European Court of Human Rights (’the Court’) regarding same-sex couples and families in order to determine how their need for protection and legal recognition has been met by the Court. The primary method applied is legal dogmatics although the study will, to some extent, go beyond the traditional legal dogmatics and try to identify the major problems in, as well as the reasons behind the Court’s current approach. In addition, a de lege ferenda aspect is present in the thesis. The ‘right to respect for family life’ and the ‘right to marry and found a family’ are human rights that are guaranteed in article 8 and article 12 respectively in the European Convention of Human Rights (‘the Convention’). Furthermore, article 14 provides that enjoyment of these rights shall be secured without discrimination. These rights are protected, at first hand, in the national level in each contracting state, but in case of alleged breach, the European Court of Human Rights (‘the Court’) has the final jurisdiction and its judgment is binding. This thesis clarifies, through an analysing of the Court’s jurisprudence on same-sex family life, what is the Court’s current position on the legal recognition of same-sex families. Especially the most recent judgments strongly support the conclusion that any discrimination between unmarried different-sex couples and same-sex couples is unacceptable under the Convention. However, the special status of marriage still justifies the continuing exclusion of same-sex families from rights and benefits only available to marital families. Furthermore, the Convention does not require the contracting states to set up any kind of separate legal framework for same-sex couples. Given that the same-sex families have equal need for affirmation and legal recognition as different-sex families, the situation remains unsatisfactory until the same level of protection is afforded to them. Also, considering how much the Court’s position has evolved in the past twenty years it is very likely that in the coming decades the Court will find that the Convention requires the states to legally recognise same-sex families, first through civil partnership legislation and ultimately through marriage legislation. Meanwhile, it is important that the convention states do not hinder positive development in the field of same-sex family rights only because the Court currently allows them a wider margin of appreciation. Ideally, the contracting states should comply with the evolving human rights standards on their own accord. TIIVISTELMÄ Tämän valtiosääntöoikeudellisen tutkielman tarkoituksena on tutkia Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) oikeuskäytäntöä, joka koskee samaa sukupuolta olevia pareja ja heidän perheitään. Tutkielmassa selvitetään, miten EIT on vastannut heidän tarpeeseensa tulla juridisesti tunnustetuksi ja suojelluiksi perheinä. Tutkielmassa on käytetty pääosin oikeusdogmaattista metodia, joskin tutkielma menee myös osittain perinteisen lainopin ulkopuolelle pyrkiessään erittelemään ongelmia EIT:n nykyisessä ratkaisukäytännössä ja selvittämään syitä sen tämänhetkiselle lähestymistavalle. Tämän lisäksi tutkielmassa on de lege ferenda näkökulma. ’Oikeus nauttia perhe-elämän kunnioitusta’ ja ’oikeus avioliittoon’ ovat ihmisoikeuksia, jotka on turvattu Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS) 8 ja 12 artikloissa. Lisäksi sopimuksen 14 artikla takaa, että näistä oikeuksista nauttiminen turvataan ilman minkäänlaista mm. henkilön seksuaalisesta suuntautumisesta johtuvaa syrjintää. Ihmisoikeussopimukseen perustuvan järjestelmän tarkoituksena on, että siinä taatut oikeudet turvataan ensisijaisesti kansallisella tasolla, mutta väitetyissä oikeuksien loukkaustapauksissa EIT:lla on yksinomainen toimivalta tutkia loukkaukset, minkä jälkeen sen tuomio on jäsenvaltiota sitova. Tutkielmassa selvitetään oikeustapausanalyysin avulla, mikä on EIT:n tämän hetkinen kanta samaa sukupuolta olevien perheiden juridiseen tunnustamiseen. Erityisesti tuomioistuimen viimeisimmät tätä asiaa koskevat ratkaisut tukevat johtopäätöstä, että kaikenlainen syrjintä samaa sukupuolta olevien parien ja naimattomien eri sukupuolta olevien parien välillä on kiellettyä. Sen sijaan avioliittoinstituution erityisasema edelleen oikeuttaa avioliiton säilyttämisen pelkästään eri sukupuolta olevia pareja koskevana. Tällä perusteella on myös oikeutettua olla myöntämättä samaa sukupuolta oleville pareille kaikkia samoja avioparien nauttimia oikeuksia ja etuja. EIS ei myöskään velvoita sopimusvaltiota luomaan erillistä vain samaa sukupuolta oleville pareille tarkoitettua instituutiota, kuten rekisteröityä parisuhdetta. Kun huomioidaan, että samaa sukupuolta olevilla pareilla ja heidän perheillään on sama suojelun ja juridisen tunnustuksen tarve kuin eri sukupuolta olevilla pareilla ja heidän perheillään, oikeustila pysyy epätyydyttävänä kunnes heille suodaan samat juridiset oikeudet. Ottaen huomioon myös sen, miten paljon tuomioistuimen kanta on muuttunut viimeisen parinkymmenen vuoden aikana, on hyvin todennäköistä, että EIT sisällyttää tulevina vuosikymmeninä myös samaa sukupuolta olevien parien juridisen tunnustamisen EIS:n turvaamien oikeuksien piiriin. Tämä tapahtuisi todennäköisesti ensin rekisteröidyn parisuhteen ja lopulta avioliittolainsäädännön kautta. Sitä odotellessa on tärkeää, että sopimusvaltiot eivät tarkoituksella viivyttele samaa sukupuolta olevien perhe-elämää koskevia uudistuksia vain koska EIT tällä hetkellä myöntää niille laajan harkintamarginaalin. Ihanteellisesti sopimusvaltiot seuraavat mukana ihmisoikeuskehityksessä omasta tahdostaan eivätkä tuomioistuimen pakottamina.
  • Torop, Cathriin (Helsingfors universitet, )
    With their number and reach steadily expanding, international organisations as subjects of international law are increasingly intersecting with domestic legal systems. As entities with no territory or population of their own, they are highly dependent on states that can provide them with both: headquarters and staff. States, on the other hand, are interested in the cooperation opportunities that international organisations provide, and hosting an organisation can be in the interests of state’s economic and political agenda. Despite this co-dependence, it might seem surprising that there are generally not many legislative instruments regulating the legal relationships of international organisations and their host states, not to mention the legal relationships with other (non-member) states. This may be due to actual practice which shows that despite not being explicitly regulated, the problems are rare to rise. Nevertheless, this does not mean that the matter should be disregarded altogether. Estonia, while being evidently very favourable towards international organisations and seeking to actively participate in their activities, has not had much opportunities to host international organisations. For different reasons, its attractiveness as a host state has remained relatively weak. As a consequence, Estonian legislators and legal scholars have not put much effort into analysing and regulating the legal status of international organisations under Estonian law. In recent years, especially with and after the establishment of NATO Cyber Defence Centre in Tallinn, Estonia is taking steps to clear the situation with regards to establishment and functioning of such institutions in Estonian territory. However, the progress has been taking place just recently and despite the current, fragmented system of legislative acts, no significant action has been taken towards establishing a coherent regime for regulation the relations with international organisations on domestic level. This indicates that in the upcoming years the matter will become more urgent, especially if international organisations start participating more actively in legal relations on Estonian territory. The present paper seeks to analyse the legal acts available and put them into the context of theory on the domestic legal personality of international organisations, which has developed over time. In order to do that, first a comprehensive overview of that theory needs to be presented and then, the realisation of that theory is put to the test in the context Estonian legal system. The outcomes show that international organisations obtain domestic legal personality under Estonian legal system as a result of treaties concluded between the organisation and Estonia and customary law, where applicable (e.g. where Estonia is a member of the organisation or hosts its headquarters). As a result, such organisations that have been conferred domestic legal personality have the capacity to contract, to acquire and dispose of immovable and movable property and institute legal proceedings. Such can be done only as legal persons recognised under Estonian law. Non-legal persons cannot institute legal proceedings and thus, they would not have the all the capacities listed in legal theory under “model description”. With different legislative acts of different legal force regulating the aspects of potential activities of international organisations, the current system is fragmented and does not produce a clear outcome. Without doubt, it could benefit from a clearer, updated and more unified regime. If the goal is to expand the number of international institutions residing in Estonia, then some core aspects, such as their legal status and capacities, should be resolved in an unambiguous manner. On the other hand, it should not be forgotten that Estonian legal system is relatively young and needs time to develop and turn its focus on such novel area as international institutional law. Especially since there has not been much practical urgency to focus on the matter. The idea that international organisations could possess domestic legal personality when acting in Estonian territory is obviously not completely outrageous, since many organisations have already been conferred such personality with bilateral or multilateral treaties to which Estonia is a party. For the time being, the legislator has reserved itself the position to decide and legislate who can and will be considered a legal person in Estonian legal system, but the generally favourable attitude towards international organisations and existing practice gives no reason to doubt that no significant restrictions will generally be set for the functioning of international organisations in Estonian territory. However, the prominent position of the legislator to make relevant determinations shall probably not be lost, as it is visible from current regime of establishing legal persons under Estonian law.
  • Salonen, Riikka (1990)
  • Hänninen, Erja (Helsingin yliopisto, 2014)
    The objective of this thesis is to study policy making in the Nepalese rural water supply and sanitation sector by analysing the process of national policy formulation and how the donors and their policies influence the national policies in aid recipient country, such as Nepal. It exposes the dynamics underlying the interaction between donors and the Nepalese water bureaucracies by focusing on the analysis of the roles, motives and interests of the sectoral actors in the making of policies. The study highlights the political side in the aid giving and receiving through making use of the politics of policy theoretical perspective. The rural water supply and sanitation sector was chosen as the framework for this study, because of the important role that water has for Nepal often presented as the blue gold of Nepal and the multiple and powerful donors that are active in the sector, for whom the water sector is also an important investment target. The policy making process is analysed through a case study, the Rural Water Supply and Sanitation Policy, Strategy and Action Plan formulated in 2002-2004 and funded by the Asian Development Bank. The empirical evidence of this study is based on the mixed qualitative methods research done in Kathmandu, Nepal, in the summers of 2009 and 2010. The core data is based on the interviews of 89 people, as well as water supply and sanitation related policy documents draft versions, final policy documents and reports, prepared in the process of policy formulation. In addition, I have included a wide-ranging literature study. The research illuminates that policy making in the Nepalese rural water supply and sanitation sector is a game between donors and the water bureaucracies both having political and economic interests that they aim to secure in policy formulation. Based on these interests, the policy actors manoeuvre in the policy negotiations. The aim of the donors is to legitimate their aid towards the donor headquarters through influencing national policy making into their preferred direction in order to keep their business ongoing. Yet, even though the donors are able to influnce policy making, the study found out that the Nepalese water bureaucracies are not powerless in front of the donors, but they have successfully adopted several strategies in manoeuvring the donor influence. Thus, even though the aid relationship is inherently unequal, is not only the donors that have interests and power that drive policy making, but also the water bureaucracies have their own incentive structures that shape the policy processes. The donor involvement in the policy process can be characterised as a state of permanent negotiation, in which policy formulation is just a part of the further institutional entanglement by the donors.
  • Kettunen, Merita (2015)
    European criminal law consists of EU criminal law and influences stemming from the ECHR regime. The legitimacy of this European criminal law has not really been theoretically examined by criminal law researchers. Many of the previous studies on European criminal law start from the dynamic rationale of general EU law rather than from the thinking which reflects the discipline of criminal law. This study aims to fill this space. The study provides a criminal law-oriented normative view on how the use of European criminal law, and in particular the use of EU criminal law, could be legitimized from the perspective of criminal law doctrine. In other words, the study aims to show how, under which criteria, the use of criminal law as it stands, and the enactment of criminal legislation in particular, can be seen as legitimate. Thus, the aim of this study is not to argue for the legitimacy of criminal law in general. This research suggests that European criminal legislation ought to respect and follow certain European criminalization principles. The research adopts a constitutional approach since the limits for the use of European criminal law, the European criminalization principles, are derived from European constitutional norms. Constitutional elements are increasingly important also to criminal law, especially in its European transnational context. The main research question is how the use of European criminal law can be justified. The research starts by illustrating the differences of traditional and European criminal law. It then reflects on differences between general EU law and EU criminal law to illustrate the special character of European criminal law. The research claims that even though the European states have lessened their autonomy by engaging in cooperation in the field of criminal law, this cooperation actually increases their sovereignty because it enables the Member States to react better to cross-border crime which affects their interests. The use of European criminal law needs to respect the normative paradigm which it was designed to follow. In the EU context, this normative paradigm is expressed in the safeguard mechanisms included in the substantive criminal competence provision enshrined in the Treaty on the Functioning of the European Union (Article 83 TFEU), and in the European principles of criminalization that can be derived from this Article. The European Convention on Human Rights regime also provides a value basis for criminal law enacted at both EU and national levels. This research focuses on the use of substantive criminal law as it stands at the level of criminalization (enactment of criminal legislation). It is also possible to draw some general conclusions on the acceptability of European criminal law. The legal basis for the legislative act and its ratio legis affect the teleological interpretation of the Union s substantive criminal legislation. For this reason the choice of legal basis is not merely a technical legal issue. The question of legal basis is in fact a normative issue and an issue of criminal policy. The choice of legal basis determines the type of instruments that can be used to enact EU criminal legislation, namely whether the legislation is given in a form of a regulation or a directive. This determines how EU criminal law affects national law and its application. The legal basis affects how much flexibility there is for the Member States in the implementation of that instrument into the national criminal justice system. The research shows that the European criminalization principles ought to guide the choice of legal basis when legislative proposals include criminal law content. Recent changes in how the Court of Justice of the European Union interprets the Treaties support this argument. The Court has changed its doctrine to allow the travaux préparatoires to the EU Treaties as evidence. In these cases, the travaux are used in order to establish the ratio legis of the Treaty provisions. The Court refers to the travaux only when textual interpretation is not sufficient and when the travaux can add value to the interpretation by establishing the ratio legis. The Court has only made static references to the travaux, meaning that the Court has relied on them only when the reference does not entail constitution-building through dynamic Treaty interpretation. Criminal law measures are highly intrusive for those individuals on whom they are imposed. In this individual rights-sensitive sense criminal law is highly political field of law, which needs to be enacted in a democratic process. Since criminal law is also an highly sovereignty-sensitive area of law, criminal legislative mechanisms at the transnational level should be fundamental rights sensitive and respect the core contents of national criminal justice systems and thus also state sovereignty. The principle of legality demands that criminal legislation is interpreted strictly. The principle of ultima ratio requires that criminal legislation is used sparsely. From this criminal law perspective, the travaux préparatoires of the Treaties ought not to be utilised to support dynamic interpretations of the Union s substantive criminal law competence if this would increase the scope of the Union s substantive criminal law competence or change its nature. The travaux préparatoires of the Union s substantive criminal law competence in addition to the Court s new interpretation method support this kind of restrictive interpretation.
  • Asp, Emil (2014)
    Tutkielmassa käsitellään sanomalehdistön ja sen kriisin merkitystä paikallisen demokratian kannalta. Etenkin perinteiset sanomalehtitoimijat ovat viime vuosien aikana olleet taloudellisesti kovilla esimerkiksi laskevien levikkien sekä mainostuottojen vuoksi. Vaikeudet kytkeytyvät pitkälti internetin leviämiseen sekä digitaalisuuden tuomiin uusiin haasteisiin. Sanomalehtitoimijat eivät maailmalla ja Suomessa ole pääsääntöisesti löytäneet internetmaailmassa toimivia ansaintamalleja. Tämä on myös paikallisten lehtien ongelma. Tutkielmassa pohditaan, minkälaisia tehtäviä paikallisella lehdistöllä on kunnallisen demokratian kannalta ja osaltaan sitä, mikä niiden tulevaisuus on kriisin jatkuessa. Tutkielmassa keskitytään tähän myös julkisuuden kautta. Perinteisesti lehdistöllä on ollut tärkeä osa poliittisessa julkisuudessa. Tutkielman empiirisen osan esimerkkialueena ja -lehtenä käytetään Riihimäen kaupunkia ja sanomalehti Aamupostia. Tutkimusmenetelmät ovat laadullisia, osin myös sen vuoksi, että sanomalehdistön kriisiin liittyvässä tutkimuksessa on havaittu olevan kvalitatiivisten menetelmien ja tutkimusten suhteen puutteita. Tutkielman aineisto koostuu seitsemän Riihimäen kunnanvaltuutetun teemahaastatteluista. Haastateltaviksi valittiin kunnallispolitiikassa tärkeässä asemassa olevia henkilöitä, eli kunnanvaltuuston ja –hallituksen puheenjohtajat sekä valtuustoryhmien puheenjohtajia. Aineisto käsiteltiin ja koodattiin Hyperresearch-ohjelman avulla. Analyysimenetelmänä käytettiin laadullista tyypittelyä. Tutkielmassa esitellään neljän luokan tyypittely lehden demokratiatehtävistä. Julkista keskustelua ja julkisuutta käsitellään teemoitellen. Haastateltavien näkemyksen mukaan Aamupostilla on tärkeä rooli Riihimäen kunnallisen demokratian kannalta. Alueen lähes ainoana poliittisen tiedon tuottajana sillä on tiedotuksen lisäksi useita muita oleellisia tehtäviä. Tärkeimmäksi niistä nousee kaupunkilaisten äänen tuominen päätöksentekoon sekä julkisen keskustelun alustana toimiminen. Tämä nähdään tärkeänä myös kaupunkilaisten vaikutusmahdollisuuksien kannalta. Kaupungin poliittisessa julkisuudessa lehdellä nähdään suuri rooli. Osaltaan Aamuposti myös esimerkiksi ohjaa kaupungin suhteellisen epäaktiivista julkista keskustelua. Lisäksi Aamupostia pidetään tärkeänä työkaluna aktiivisemman keskustelun kannalta. Lehdistön ja Aamupostin ongelmien jatkuminen nähdään nykyisen edustuksellisen demokraattisen järjestelemän kannalta hyvin haitallisena. Demokratian ja deliberatiivisen keskustelun kannalta tärkeiden tehtävien täyttäminen on pienentyvien resurssien ja heikentyvän julkisuuden oloissa äärimmäisen hankalaa. Tuloksia voinee yleistää muihin vastaaviin kaupunkeihin ja kuntiin, pitäen mielessä vain kunnallispoliitikkojen haastatteluihin perustuva aineiston tietyt rajoitteet sekä mahdolliset eri alueiden erityispiirteet.
  • Tilli, Kim (Helsingin yliopisto, 2015)
    HELSINGIN YLIOPISTO * HELSINGFORS UNIVERSITET * UNIVERSITY OF HELSINKI Tiedekunta/Osasto Fakultet/Sektion – Faculty Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta Laitos/Institution– Department Maataloustieteiden laitos Tekijä/Författare – Author Kim Tilli Työn nimi / Arbetets titel – Title Lehden värin vaikutus kasvin houkuttelevuuteen tuhohyönteisille Oppiaine /Läroämne – Subject Kasvintuotantotieteet / Maatalouseläintiede Työn laji/Arbetets art – Level Maisterintutkielma Aika/Datum – Month and year Joulukuu 2014 Sivumäärä/ Sidoantal – Number of pages 91 s. Tiivistelmä/Referat – Abstract Kasvinsuojeluaineiden käyttöä kasvintuhoojien torjuntaan pyritään muun muassa Euroopan Unionissa vähentämään maatalouspoliittisin keinoin ja lisäksi torjuntakäyttöön sallittujen kemikaalien määrä vähenee koko ajan. Jotta tuotanto ei samanaikaisesti vähene, on kehitettävä uusia keinoja edelleen tuottaa tehokkaasti. Käytössä on jo kemikaalien käytön vaihtoehdoiksi useita viljelyteknisiä keinoja, kuten muokkaustavat, viljelykierto, katteet, houkutuskasvustot ja harsot. Tämä tutkimus pyrki selvittämään osaltaan onko kasvin värillä merkitystä eli voiko oikealla lajikevalinnalla vähentää hyönteistuhoja. Värin vaikutusta hyönteisten syönti- ja munintakäyttäytymiseen on tutkittu suhteellisen vähän. Lisäksi erilaisia teorioita ja hypoteeseja tästä käyttäytymisestä on esitetty pääasiallisesti kirjallisuustutkimusten perusteella ilman kenttäkokeita. Muutamat suoritetut kokeet ovat olleet usein ainoastaan yhdellä hyönteis- tai kasvilajilla järjestettyjä, joten vertailtavaa aineistoa on ollut hyvin vähän käytettävissä. Tämän kokeen tarkoitus oli verrata samanaikaisesti useiden hyönteislajien käyttäytymistä, koska eri lajeilla voi olla erilaiset isäntäkasvin etsintästrategiat. Peltokoe suoritettiin käyttäen sekä hyöty- että koristekasvilajeja. Kasvatuskaapissa tehdyllä syöntikokeella haluttiin lisäksi testata eriväristen ravintokasvien vaikutusta hyönteisen, tässä tapauksessa kaaliperhosen, kehittymiseen. Kasvukauden alun suurten lämpötilanvaihteluiden sekä alhaisten lämpötilojen vuoksi peltokokeen viidestä kasvilajista yksi käytännössä kuoli pois kokeen aikana ja vain kaksi lajeista kasvoi hyvin. Toisaalta nämä kaksi lajia antoivat selkeän tuloksen lajikkeen värin vaikutuksesta eli korrelaatiosta värin ja hyönteistuhojen välillä. Syöntikokeessa sama trendi näkyi toukkien punnituspainossa; vaaleinta kaalia syöneet toukat kasvoivat eniten ja punaista kaalia syöneet vähiten. Värillä tai sen indikoimilla yhdisteillä näyttäisi olevan siis vaikutusta myös hyönteisen kehitykseen. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Väri, hyönteisvioitus, sekundaarimetaboliitti, kehitys Säilytyspaikka – Förvaringställe – Where deposited Maataloustieteiden laitos ja Viikin kampuskirjasto Muita tietoja – Övriga uppgifter – Additional information Työtä ohjasi maatalouseläintieteen professori, PhD Heikki M.T. Hokkanen HELSINGIN YLIOPISTO * HELSINGFORS UNIVERSITET * UNIVERSITY OF HELSINKI
  • Salo, Tuomas (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tutkin Taizé -yhteisöön liittyvää lehtikirjoittelua Helsingin sanomissa, Kotimaa-lehdessä ja Kirkko ja kaupunki lehdessä. Löysin kahdeksan teemaa, jotka nousivat pintaan lehtiartikkeleista. Tutkimukseni on aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Niitä olivat: Taizén syntytarina, veli Rogerin kuolema, uusi priori veli Alois, Taizé -yhteisöön matkustaminen, elämä Taizéssa, Taizén periaatteet, Taizén toimijat ja osallistujat. Lähdin tutkimaan minkälaisen kuvan lehdet antavat Taizésta. Tutkimukseni on hyvin pitkälle Taizé -yhteisöön liittyvää kuvailevaa lehdistö tutkimusta. Vertailen lehtijuttuja myös kirjallisuuteen, joka liittyy käsiteltävään teemaan. Seuraavat asiat tulivat esille: Taizé perustettiin vuonna 1940, jolloin veli Roger piilotteli talossaan Taizén kylässä sotapakolaisia, joiden joukossa oli myös juutalaisia. Yhteisö syntyi kun Ranska vapautui Saksan miehityksestä vuonna 1944 ja veli Rogerin unelma miesten ekumeenisesta yhteisöstä toteutui. 1950-luvulta lähtien Taizé -veljet ovat vastaanottaneet nuoria viikon kerrallaan kestäviin vierailuihin yhteisössä. Nuoret ja veljet rukoilevat kolme kertaa päivässä Sovituksen kirkossa ja keskustelevat pienryhmissä Raamatun teksteistä. Yhteisö toimii vapaaehtoistyön voimin ja vieraat auttavat veljiä käytännön töissä. Yhteisöön voi jäädä jopa vuodeksi vapaa-ehtoistyöhön ja jotkut jäävät tämän jälkeen pysyviksi veljiksi yhteisöön. Taizé- veljet järjestävät myös Taizé -kokouksia ympäri maailmaa suurkaupungeissa. Suomessa oli Taizé- kokous Helsingissä vuonna 2012 syksyllä. Taizé- yhteisö pyrkii edistämään ekumeniaa kirkkojen välillä. Kirkot eivät ole enää ehtoollis-yhteydessä toisiinsa ja Taizé- veljet pyrkivät siihen, että kirkot voisivat erimielisyyksistä huolimatta elää sovussa keskenään eikä oppiriitojen tulisi erottaa kristittyjä toisistaan. Taizéssa nuoret saavat kaikki ehtoollisen kirkkokuntaan katsomatta. Taizé on myös rauhan liike, joka pyrkii edistämään ihmisten rauhanomaista rinnakkaiseloa, jotta sodat voitaisiin ehkäistä maailmassa. Taizé- laulujen rauhoittavat sävelmät luovat Taizéssa ystävällisen ilmapiirin vierailijoiden kesken. Yhdessä rukoileminen tuo ihmiset lähemmäs toisiaan ja mahdollistaa sovussa elämisen vierailijoiden keskuudessa. Suomessa Anna-Maija Raittila on tuonut Taizén ihanteita suomeen 1970-luvulta lähtien. Hänen perustamansa Omenapuukylä, jota seurasi Morbacka ja Ukinranta ovat yhteisöjä, jotka ovat viljelleet Taizé-henkistä elämäntapaa.
  • Mehtonen, Pia-Liisa (1997)
  • Kortelainen, Suvi (2006)
    Kirjallisuusosassa perehdytään lypsykarjataloudellisesti keskeiseen asiaan, kiimakiertojen käynnistymiseen poikimisen jälkeen. Alussa käsitellään naudan normaalia lisääntymiselinten anatomiaa ja fysiologiaa, josta päästään poikimisen jälkeisiin tapahtumiin lisääntymiselinten osalta. Tiineyden aikana FSH:n ja LH:n erittyminen on hyvin vähäistä. FSH:n eritys alkaa noin viikon sisällä poikimisesta, mutta LH:n eritys alkaa paljon hitaammin ja on herkempi GnRH:n säätelevälle vaikutukselle. Harvan LH-pulssifrekvenssin on todettu olevan yhteydessä poikimisen jälkeiseen pidentyneeseen puerperaalianestrustilaan. Follikkeliaallot jatkuvat läpi tiineyden, mutta tiineyden kolmen viimeisen viikon ajaksi ne vaimenevat. Poikimisen jälkeen lypsylehmillä on havaittu melko synkroninen uuden follikkeliaallon alkaminen 5 - 7 päivää poikimisesta. Kohdun involuutio kestää noin kuukauden. Aika poikimisesta ensimmäiseen ovulaatioon vaihtelee paljon, ja keskimääräisessä ajassakin on suurta vaihtelua tutkimusten välillä. Useimmiten keskiarvoksi on ilmoitettu 3 – 4,5 viikkoa, joskus jopa 6 viikkoa. Normaaleista lehmistä suurimmalla osalla ensimmäiseen ovulaatioon ei liity kiiman oireita. Ensimmäinen kiimakierto voi olla normaalia selvästi lyhyempi, vain noin puolen kiimakierron pituinen, mutta toinen kiimakierto on jo normaali (21 ± 3 vrk). Viivästyneen kiimakierron käynnistymisen riskitekijöitä ovat pitkä ummessaoloaika (> 77 vrk), poikimavaikeudet, epänormaalit kohtuvuodot, puerperaalisairaudet ja negatiivinen energiatase. Tutkimusosassa pyrimme selvittämään kiimakiertojen käynnistymistä poikimisen jälkeen suomalaisessa, runsastuottoisessa lypsykarjassa. Kiimakiertojen käynnistymisen lisäksi kiinnitettiin huomiota erityisesti kiimakiertojen pituuteen, progesteronipitoisuuksiin ja follikkelidynamiikkaan sekä estrogeenipitoisuuksiin kiiman aikana. Tutkimuksessa oli mukana 24 vähintään kerran poikinutta lehmää, joiden munasarjojen toimintaa seurattiin kolmanteen ovulaatioon saakka. Ensimmäinen ovulaatio tapahtui keskimäärin 29,3 ± 18,2 vrk poikimisesta ja ovuloituneen follikkelin halkaisija oli17,3 ± 6,9 mm. Ensimmäisen kiimakierron pituus oli keskimäärin 20,5 ± 7,4 vrk (vaihteluväli 10 – 42 vrk) ja lehmistä 20,0 %:lla ensimmäinen kiimakierto oli lyhyt. Progesteronin huippupitoisuus oli ensimmäisen kiimakierron aikana19,1 ± 12,3 nmol/l ja toisen kiimakierron aikana 20,2 ± 3,9 nmol/l. Tutkimuksen mielenkiintoisena löydöksenä olivat ylisuuret follikkelit, jotka eivät häirinneet lehmän normaalia syklistä toimintaa.
  • Nurmi, Helka (1953)
  • Hietaoja, Juha (Helsingfors universitet, 2012)
    The heart rate of an individual varies all the time. This phenomenon is called heart rate variability. Both respiration and physical activity induce variations in heart rate. Heart rate variability can be assessed by studying electrical changes in the heart cycle. Electrical changes can be monitored by measuring ECG (electrocardiography). The main target of this study was to find out cow’s normal heart rate variability while they were awake, ruminating or sleeping. For this study, the heart rate of nine cows was recorded as well as their behavior during that time. Cows were monitored while they were sleeping, ruminating, standing or lying down. Four of the cows were from Finland and five of them from Sweden. From those nine cows, 543 one minute samples were obtained. This was the first time that cow’s heart rate was studied during their sleep cycle. The cows were not stressed in any way and their autonomic nervous system was not affected by drugs. One minute samples were analyzed. Samples were gathered by using a Matlab-based computer program, CowSS. All samples were checked visually, and all errors, for instance missing S-peaks or the errors caused by timing, were corrected. Statistical analysis was made by using a linear mixed effects model. According to the analysis, the best way to represent a cow’s heart rate variability is to use RMSSD-value. RMSSD-value describes the variations of adjacent intervals in different recordings. The result of this study show that during sleep the heart rate and the heart variability of cows are different from humans´. Cows´ sleep periods (NREM- and REM-sleep) are shorter and during REM-sleep the parasympathetic toning is stronger in cows. Cow is herbivore and prey for many predators, which may well explain the dominance of the parasympathetic system. Parasympathetic toning works faster than sympathetic toning, and this may give the cow a better chance to escape.
  • Viitala, Tarja (1995)
  • Jantunen, Aija (2000)
    Staphylococcus aureus on lehmän tartunnallisista utaretulehduspatogeeneista merkittävin. Kliininen utaretulehdus on yleisin poikimisen yhteydessä ja ensimmäisten laktaatioviikkojen aikana. S. aureus -utaretulehdus on hankala hoitaa bakteerin useista virulenssitekijöistä johtuen. Tärkein S. aureuksen virulenssitekijöistä on bakteerin tuottama entsymaattinen beetalaktamaasi, joka voi tuhota penisilliiniryhmän antibiootin beetalaktaamirenkaan ja inaktivoida antibiootin. Penisilliiniresistenttien S. aureus -kantojen osuus utaretulehdusta aiheuttavista kannoista on lisääntynyt. Jos resistenttejä tapauksia aletaan hoitaa, ne ovat hankalia, koska indikaatioon sopivia, tehokkaita injektiovalmisteita ei ole Suomessa markkinoilla. Intramammaarihoidossa tulisi käyttää antibiootteja, jotka imeytyvät ja jakautuvat tasaisesti koko utareen alueelle. Sopivia antibiootteja ovat heikot emäkset tai muut antibiootit, jotka ovat utareessa suurelta osin ionisoitumattomassa muodossa. Intramammaarihoidon ongelmana akuutissa S. aureus -mastiitissa ovat tukkiutuneet maitotiehyet ja mikroabskessit, jotka yhdessä estävät lääkeaineen jakautumisen koko utareen alueelle. Yleishoidossa onnistumisen edellytyksenä on lääkeaineen kulkeutuminen verenkierrosta maitoon. Parhaiten maitoon siirtyvät lipidiliukoiset, veren proteiineihin sitoutumattomat ja ionisoitumattomat lääkeaineet. Yhdistelmähoito perustuu käsitykseen, että antibiootti-infuusio tavoittaa bakteerit utareen suuremmista maitotiloista sekä -tiehyistä ja antibiootti-injektio tehoaa synergisesti syvemmällä kudoksessa oleviin bakteereihin. Tämän työn tarkoituksena oli selvittää yhdistelmähoidon tehoa S. aureuksen aiheuttaman utaretulehduksen hoidossa sekä testata amoksisilliini-klavulaanihappo -yhdistelmän ja kloksasilliinin tehoa mastiitin hoidossa silloin, kun taudinaiheuttajana on beetalaktamaasipositiivinen S. aureus. Vertailuryhmä, joka käsitti beetalaktamaasinegatiivisten S. aureus -kantojen aiheuttamia mastiitteja hoidettiin bentsyylipenisilliinillä. Tutkimus tehtiin vuosina 1993-1997 Helsingin yliopiston Hautjärven (nyk. Saaren) yksikön praktiikka-alueen potilasmateriaalista. Aineisto koostui yhteensä 118 lehmän, 153 neljänneksen laktaatiokaudella hoidetusta akuutista utaretulehduksesta. Hoito perustui in vitro -herkkyysmäärityksiin. Bentsyylipenisilliinillä hoidettiin yhdistelmähoitona 88 neljännestä, amoksisilliini-klavulaanihappo -yhdistelmällä yhdistelmähoitona 28 neljännestä ja yleishoitona 12 neljännestä. Kloksasilliinilla hoidettiin intramammaarihoitona 25 neljännestä. Hoitotuloksia kontrolloitiin 2 ja 4 viikon kuluttua viimeisestä hoidosta. Hoidon onnistumista arvioitiin lehmän kliinisellä tutkimuksella, maidon bakteriologisella tutkimuksella sekä määrittämällä maidosta soluluku ja NAGaasi-aktiivisuus. Penisilliiniherkän kannan aiheuttamassa mastiitissa bakteriologinen parantumisprosentti yhdistelmähoidolla oli 65,9% ja penisilliiniresistentin kannan aiheuttamassa mastiitissa 21,4%. Amoksisilliini-klavulaanihappo -yhdistelmällä bakteriologinen parantumisprosentti koko aineistossa oli 15,0% ja kloksasilliinilla 20,0%. Tilastolliset erot eri hoitoryhmien parantumistulosten välillä olivat merkitseviä.
  • Christiansen, Camilla (2001)
    Ummessaolokauden aikana lehmän utare palautuu edellisen lypsykauden jälkeen ja valmistautuu seuraavan lypsykauden maidontuotantoon. Tällä ajanjaksolla maidontuotanto lakkaa, maito muuttuu ummessaolevan utareen eritteeksi ja utareessa tapahtuu histologisia muutoksia. Utare on kaikista herkin uusille infektioille heti umpeenpanon jälkeen sekä ennen poikimista, kolostrogeneesin käynnistyessä. Suurempi infektioalttius johtuu lypsyn huuhtelevan vaikutuksen loppumisesta, muutoksista utareen valkosolujen määrissä sekä solujen huonommasta toiminnasta. Utareen ollessa täysin involoitunut puolustuskeinot ovat normalisoituneet ja utare on varsin resistentti uusille infektioille. Ummessaolokaudella saatu infektio voi parantua ilman oireita muutamassa päivässä tai jäädä piilevänä utareeseen, jolloin lehmä sairastuu poikimisen jälkeen. Lehmä voi myös sairastua kliiniseen mastiittiin ummessaolokauden aikana. Ummessaolokauden uusia infektioita pyritään estämään umpeenpanohoidolla, jolla samalla hoidetaan lehmällä jo olevat subkliiniset tulehdukset. Tähän tutkielmaan liittyvässä tutkimusossa selvitettiin tavallisimpia ummessaolokauden utaretulehduksien aiheuttajia suomalaisesta potilasmateriaalista. Materiaali kerättiin Helsingin yliopiston Saaren eläinklininikan potilasmateriaalista vuosilta 1980-96. Tavallisin mastiitin aiheuttaja oli Actinomyces pyogenes (23 % tapauksista), muita yleisiä aiheuttajia oli Streptococcus uberis (17 %) ja koagulaasinegatiiviset stafylokokit (16 %). Tutkimustulokset ovat samankaltaisia kirjallisuuden kanssa.
  • Kiviranta, Anna-Maija (1980)
  • Ruokonen, Mervi (1987)