Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 12010-12029 of 25619
  • Tervo, Annukka (2011)
    Alfavirukset ovat positiivissäkeisiä RNA-viruksia, jotka kuuluvat Togaviridea –heimoon. Alfaviruksia levittävät Aedes –suvun hyttyset ja niitä esiintyy Etelämanteretta lukuunottamatta kaikilla mantereilla. Alfaviruksia on tähän mennessä löydetty 29 lajia ja ne voidaan jakaa uuden ja vanhan maailman viruksiin niiden maantieteellisen esiintyvyyden ja taudinaiheuttamiskyvyn mukaan. Chikunkunyavirus (CHIKV) on yksi vanhan maailman alfaviruksista, jota esiintyy muun muassa Afrikassa ja Aasiassa. Ilmaston lämmettyä se on leviämässä myös eteläiseen Eurooppaan. Ihmisessä se aiheuttaa muun muassa kuumetta, päänsärkyä, ihottumaa ja niveltulehdusta, joka voi kestää useita vuosia ja ne voivat olla hyvinkin kivuliaita. Pienillä lapsilla chikungunya on todettu aiheuttavan myös neurologisia oireita kuten aivotulehdusta. Alfaviruksen genomi koodaa neljää rakenneproteiinia ja neljää replikaatioproteiinia. Replikaatioproteiineista nsP3 sisältää makrodomeeniosan. Makrodomeeniproteiinit ovat eliökunnassa konservoituneita, mutta makrodomeeniproteiinien tarkkaa merkitystä ei vielä tunneta. Makrodomeenien on osoitettu sitovan ADP-riboosia ja sen johdannaisia ja alfaviruksen nsP3-proteiinin on osoitettu olevan tärkeä osa viruksen replikaatiossa. Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia makrodomeeniproteiiniin sitoutuvien yhdisteiden käyttöä antiviraalisena yhdisteinä. Tietokonemallinnuksella valittiin antiviraalitutkimuksiin 45 yhdistettä, joiden oletettiin sitoutuvan makrodomeeniproteiiniin. Kilpailevassa sitoutumiskokeessa viisi yhdistettä esti yli 50 % poly-ADP-riboosia (PAR) sitoutumasta MDO1-makrodomeeniproteiiniin, jolla tietokonemallinnus oli tehty. SFV-makrodomeeniproteiinilla tehdyssä kokeessa vain yksi yhdiste esti yli 50 % poly-ADP-riboosin sitoutumisen. SFV-antiviraalikokeessa seitsemällä yhdisteellä inhibitioprosentti oli yli 50 %. Näillä yhdisteillä ei kuitenkaan ollut merkittävää vaikutusta poly-ADP-riboosin sitoutumisen estossa. CHIKV-replikonikokeessa yli 50 % inhibitioprosentti oli viidellä yhdisteellä. Muiden mahdollisia vaikutusmekanismeja tutkittiin selvittämällä estävätkö yhdisteet virusta pääsemästä solun sisään. Tässä kokeessa tutkituista yhdisteistä lähes kaikilla oli vaikutusta viruksen soluun pääsyn estossa. Yleisesti ottaen kyky estää PAR:n sitoutuminen makrodomeeniproteiineihin ja antiviraaliset vaikutukset eivät korreloineet keskenään tutkittavilla yhdisteillä. Vaikka antiviraalista vaikutusta omaavat yhdisteet eivät osoittaneetkaan makrodomeeni-inhibiitiota, työssä löydettiin potentiaalisia antiviraalisia yhdisteitä joiden käyttö viruksen soluun pääsyn estäjinä antaa aihetta jatkotutkimuksille.
  • Ilmarinen, Karoliina (Helsingin yliopisto, 2007)
    The underwater vegetation of the coastal zone has been studied in the Helsinki capital region with comparable methodology since the 1970s. The water framework directive (WFD) which was implemented in 2000 requires that new methodology is applied in the monitoring of underwater vegetation. In this study, the old contamination methodology is compared to the new WFD-compatible methodology based on ecological status classification of the water. This study was also a part of the monitoring of underwater vegetation carried out by the Helsinki Environment Centre. In this study, the occurrence of submerged aquatic vegetation was studied in the summer of 2005 in the sea area stretching from Seurasaarenselkä to Katajaluoto. Twenty sampling sites were included, all situated on rocky and stony shores. With the rake method, a stretch of shoreline was studied to the depth of two meters, and with the diving method a line from the shoreline was mapped downwards to the depth were all vegetation ceased. Based on their vegetation, the areas were placed into classes which are used to describe the state of near-shore waters. The contamination methodology is based on the species composition and relative abundance of several indicator plants, while the WFD-derived ecological status classification at present is based solely on the lowest depth at which bladder wrack (Fucus vesiculosus) L. grows. No significant improvements have occurred in the near shore aquatic vegetation compared to the previous monitoring study (1999) in either Seurasaarenselkä or the eastern shore of Lauttasaari. Bladder wrack has not returned to the area, although several of the sampling sites would suit the species. The turbidity of the water impedes the growth of submerged macrophytes, and the high sedimentation of material derived from the water column prevents the attachment of small plants to the bottom. Internal loading weakens the status of the water in the area and maintains a high number of species which are indicators of eutrophication. The status of Vattuniemi was still worse than that of the other sampling sites on Lauttasaari s eastern shore. The aquatic vegetation of Lauttasaarenselkä has remained only slightly disturbed or in natural state. Towards the outer archipelago area the aquatic vegetation indicates an improved state of the water; almost all the sampling sites were classed as in natural state. At the sampling sites in the Katajaluoto area the improvement in the state of the water is probably due to the reduced nutrient loading. Due to improvements in water purification technology, less nutrients, especially nitrogen, are released through the sewage tunnel. Physical and chemical parameters are used to support the biological indicators in using the ecological status classification. One of the most important physical factors is the exposition of the shore which can be defined by estimating the effect of wind disturbance (fetch). Either of the statistical tests I used (the linear regression analysis and the Spearman s ordinal correlation) gave statistical significance for more than one species; according to these tests only Cladophora glomerata (L.) Kütz. has negative correlation between the fetch and the structure of the vegetation (r2 = 0,076, n = 69 ja p = 0,022). However, the variation in the structure of the C. glomerata is mostly explained with other factors than the fetch. Fewer species were found using the rake method than by diving. According to the Friedman s two-way variance analysis sampling method do has on effect on the contamination index (n = 20, df = 2 ja p = 0,001). A more positive picture of the status of the water was gotten with the diving method than with the rake method. The rake method is not intended for the study of species occurring at more than two meters depth, and thus not suited for determining the lowest depth at which bladder wrack occurs as the WFD requires. The diving method is suitable for both types of classification. Based on this study, the ecological status classification gives on average a worse picture of the status of the water than the contamination method. When only one variable related to only one indicator species is used in the study as postulated in the WFD the result is limited, and does not necessarily give a true picture of the status of the water. It has been observed that the lowest growth depth of the bladder wrack clearly correlate with the eutrophication. That supports its using as the only parameter in the implementation of the WFD. The ecological classification of the state of the water cannot be applied to the inner bays due to the absence of bladder wrack, and the status of the water can there only be estimated using the contamination classification. However the use of the contamination classification is problematic: it s not easy to define the indicator value of the species because there are several environment factors in addition to eutrophication that have an impact on the species.
  • Vuollet, Johanna (2012)
    Tutkimuksen motivaationa toimi halu tietää lisää kasvilajien levinneisyyteen vaikuttavista tekijöistä subarktisissa ja alpiinisissa elinympäristöissä. Nykytietämyksen mukaan ilmaston lämpeneminen uhkaa erityisesti arktisia, subarktisia ja alpiinisia alueita muuttaen kasvilajikompositiota ja vaikuttaen biomassamääriin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää kuuden ravinteen (Ca, Na, Mg, Fe, K ja P), kasvukauden alun hydrologisten olosuhteiden ja geomorfologian vaikutusta kasvilajirunsauteen ja biomassaan Suomen Lapissa, Kilpisjärvellä. Tutkimusalueella vallitsevat subarktiset ja alpiiniset olosuhteet. Subarktis-alpiinisella alueella topografian makro- ja mikrotason vaihtelut johtavat siihen, että jo pienellä alueella on monenlaisia elinympäristöjä, joissa viihtyy toisistaan poikkeavia kasviyhteisöjä. Aineistona tutkimuksessa on käytetty maastohavaintoja kasvilajeista ja biomassasta sekä geomorfologisista prosesseista ja hydrologisista olosuhteista; maaperänäytteiden kemiallisen analyysin tuloksia; ja digitaalisesta korkeusmallista johdettuja topografiamuuttujia. Tutkimuskysymyksiin on pyritty vastaamaan käyttäen apuna yleistettyjä lineaarisia malleja ja hajonnan ositusta, jotka molemmat ovat ekologisessa ja geomorfologisessa tutkimuksessa yhä useammin käytettyjä menetelmiä. Tulokset osoittavat, että merkittävin subarktis-alpiinisessa ympäristössä kasvien lajirunsauteen ja biomassaan vaikuttuva tekijä on geomorfologia. Se on merkittävin selittäjä kokonais-, putkilokasvi-, sammal- ja jäkäläbiomassojen määrissä sekä kokonais-, sammal- ja jäkälälajirunsaudessa, selittävyysasteen vaihdellessa 9 - 41 % välillä. Putkilokasvien lajirunsauden suurimmaksi selittäjäksi todettiin hydrologiset olosuhteet (14 %). Tutkimuksessa mukana olleet muuttujat selittävät yli 50 % vaihtelusta kaikissa lajirunsausryhmissä. Putkilokasvi-, sammal- ja jäkälä biomassoista voitiin tutkimuksessa mukana olleilla muuttujilla selittää ainoastaan noin 20 - 47 % vaihtelusta, mutta kokonaisbiomassan määrästä tutkimuksen muuttujat selittävät jopa 77 %. Ylipäätään geomorfologia, hydrologia ja ravinteet selittävät paremmin lajirunsautta kuin biomassan määrää. Nämä tulokset tukevat samasta aihepiiristä tehtyjä aikaisempia tutkimuksia.
  • Jalomäki, Sari; Salmela, Sirje (1994)
    Tämän syventävien opintojen tutkielman tavoitteena on ollut laatia opetuskäyttöön maksan histopatologiaa esittelevä leikekansio. Leikkeisiin liittyy selittävä tekstiosa. Työ jakautuu kolmeen osaan niin, että ensimmäisessä osassa esitellään maksan normaali rakenne ja toiminta lyhyesti. Toisessa osassa käsitellään maksassa tavattavia histologisia perusmuutoksia neljänä eri kokonaisuutena: verenkiertohäiriöt, degeneraatiomuutokset, tulehdusmuutokset ja uudismuodostumat. Kolmas osa sisältää eri eläinlajien tavallisimpia maksasairauksia. Valitut eläinlajit ovat: nauta, hevonen, sika, lammas, koira, kissa, turkiseläimet, linnut,jyrsijät ja kalat. Histologiset leikkeet on saatu pääasiassa EKK:n patologianlaitoksen obduktiomateriaalista otetuista näytteistä. Tiettyjen eläinlajien osalta on leikkeitä saatu lisäksi Helsingin ja Oulun EELA:sta. Tekstiosan liitteenä on valokuvat histologisista leikkeistä.
  • Kuula, Juho (2014)
    Metabolinen oireyhtymä suurentaa voimakkaasti kardiovaskulaarisairauksien riskiä, ja rasvamaksa on yksi sen ilmentymä. Metabolisen oireyhtymän diagnostiikka perustuu kliinisiin parametreihin ja laboratoriomäärityksiin. Familiaalista kombinoitua hyperlipidemiaa sairastavilla potilailla on alttius sairastua metaboliseen oireyhtymään. Tässä tutkimuksessa selvitettiin familiaalisen kombinoidun hyperlipidemian merkitystä sekä metabolisen oireyhtymän diagnoosikriteerien toimivuutta rasvamaksan tunnistamisessa protonimagneettispektroskopialla ja keskivartalorasvan segmentaatiolla. Familiaalisen kombinoidun hyperlipidemian ei todettu vaikuttavan keskivartalon rasvapooleihin. Laboratoriomääritysten todettiin olevan osuvuudeltaan heikkoja rasvamaksan tunnistamisessa. Sen sijaan normaalin vyötärönympäryksen todettiin sulkevan pois rasvamaksan. Protonimagneettispektroskopia tarjoaa kajoamattoman ja luotettavan menetelmän maksan rasvoittumisen arviointiin.
  • Hirvonen, Juhani (1990)
    Tämä syventävien opintojen tutkielma sisältää kirjallisuuskatsauksen ja tutkimusosan. Kirjallisuuskatsaus käsittelee kahta ravintoperäistä kirjolohisairautta, maksan rasvarappeutumaa ja ruokinnallista lihasrappeutumaa, niihin liittyviä ravintotekijöitä sekä maksan ja luurankolihaksiston rakennetta. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittyä kyseisten sairauksien esiintymistä kirjolohikannassamme ja käyttämillämme rehuilla sekä perehtyä sairauksien histopatologiaan. Aineisto käsitti 16 kalanviljelylaitoksilta kerättyä kirjolohinäytettä, joissa kussakin oli 8-11 kalaa. Jokaisesta kalasta otettiin maksa-ja lihaskudosnäytteet histologista tutkimusta varten. Näytteet värjättiin hematoksyliini-eosiini - sekä modifioidulla Ziehl-Neelsen -värjäyksellä. Preparaateissa huomio kiinnitettiin ensisijaisesti maksanrasvarappeutumaan liittyvään keroidipigmentin esiintymiseen maksakudoksessa sekä vahamaisiin lihasrappeutumamuutoksiin. Kolmessa kalanäytteessä havaittiin lievää keroidipigmentin kerääntymistä maksakudokseen,lähinnä sappitiehyeiden läheisyyteen. Yhdessä näistä näytteistä havaittiin, tosin vain yhdelläkalalla, vahamaista lihasrappeutumaa luurankolihaksissa. Kliinisiä tapauksia ei todettu. Positiivisten näytteiden kohdalla saattaa olla kysymys lievästä tai lyhyen aikaa jatkuneesta ruokintavirheestä.
  • Lehtinen, Tiia (2008)
    Idiosynkrasialla ymmärretään yllättävän voimakasta ja odottamattoman tyyppistä, terveydelle haitallista lääkeainereaktiota. Lääkkeen haitalliset ja toksiset vaikutukset näkyvät yleensä maksassa, joka vastaa elimistön vierasainemetaboliasta. Maksavauriot ja tulehdukset voivat mahdollisesti lisätä herkkyyttä saada haitallinen lääkeainereaktio. Tässä työssä päähuomio on kiinnitetty bakteerien endotoksiinien rooliin herkistäjänä. Endotoksiinit indusoivat maksan Kuppferin solujen sytokiinien, kuten tuumorinekroosifaktorin ja interleukiinien tuotantoa. Nämä tulehduksen välittäjäaineet voivat vaurioittaa maksaa. Kun elimistö altistuu toistuvasti pienille määrille endotoksiinia, saattaa syntyä endotoksiinitoleranssi. Tällöin elimistö ei reagoi enää endotoksiiniin yhtä voimakkaasti kuin ensimmäisellä kerralla. Endotoksiinitoleranssin hyödyntäminen tulevaisuuden lääketieteessä voi auttaa vähentämään esimerkiksi leikkauksien, palovammojen ja traumojen yhteydessä helposti syntyviä sekundäärisiä tulehdusreaktioita ja mahdollisesti jopa endotoksiinishokkia. Työn tarkoituksena oli määritellä sellaiset endotoksiiniannokset ja -annosajat, jotka saisivat aikaan rotilla TNF-α:n ja IL-1:n mRNA-ekspression kasvun ja lievän maksavaurion. Maksavaurion mahdollista syntymistä analysoitiin seerumin ASAT- ja ALAT-pitoisuuksista, jotka kuvaavat hyvin maksasolujen vaurioitumista. Kokeissa käytettiin 38 koe-eläinrottaa, joita tutkittiin 3 kpl:een ryhmissä. Lopetukset suoritettiin eri aikapisteissä vuorokauden aikana. Lisäksi pyrittiin saamaan aikaan endotoksiinitoleranssi pienillä, toistuvilla endotoksiiniannoksilla. Annoksella 1 mg/kg saavutettiin noin kymmenkertainen nousu TNF- α:n ja IL-1:n pitoisuuksissa, mikä vastasi haluttua. ASAT-ja ALAT-pitoisuudet nousivat 24h kohdalla, mikä voi indikoida mahdollista maksavauriota. Endotoksiinitoleranssin aikaansaamiseksi käytetty 0,5 mg/kg annos osoittautui liian suureksi eikä selkeää toleranssia syntynyt.
  • Salovuori, Tuuli (2014)
    Kuntotestejä käytetään apuna liikunnalliseen elämäntapaan motivoitaessa sekä suorituskyvyn mittaamiseen ja siinä tapahtuvien muutosten seuraamiseen. Tarvetta on juosten toteutettavalle submaksimaaliselle kenttäkuntotestille, jonka voivat toteuttaa myös kestävyysliikuntaa säännöllisesti harrastavat. Juostessa rasitustaso nousee luotettavan tuloksen saamiseksi riittävän korkealle parempikuntoisellakin, mutta submaksimaalisesti toteutettuna vältetään äärirasituksen haittapuolet. Selvitimme kestävyyskuntoa kuvaavan maksimaalisen hapenkulutuksen (VO2max) määrittämistä sykemittauksen ja vapaasti valitun juoksunopeuden perusteella. Aineisto kerättiin Helsingin Urheilulääkäriasemalla suoran maksimaalisen rasitustestin juoksumatolla tehneiden joukosta. 25 tutkittavaa juoksi kolmen jakson intervallityyppisen testiharjoituksen. Testiharjoituksessa mitattiin syke ja juoksunopeus. Hapenkulutuksen arviointiin käytettiin Balken & Waren 1959, Londereen 1986, ACSM:n 1995 ja Basset:n & Howleyn 1997 määrittämiä laskukaavoja. Maksimisykkeen ja testiharjoituksen tietojen perusteella arvioitiin tutkittavan maksimaalinen juoksunopeus, josta kaavoilla laskettiin VO2max. Testiharjoituksessa vastaavalla juoksunopeudella syke ja hapenkulutus olivat matalampia kuin suorassa testissä. Kaavat Londeree E:n arvolla 0 ja Basset & Howley arvioivat parhaiten submaksimaalisia hapenkulutuksia ja ennustivat parhaiten ja riittävällä tarkkuudella maksimaalista hapenkulutusta. Yksilöllinen vaihtelu kaavojen ennustetarkkuudessa oli suurta. Tämän tutkimuksen perusteella kenttäkuntotesti onkin lupaava väline kestävyyskunnon muutoksen seuraamiseen.
  • Kujala, Minna (1990)
    Tässä tutkimuksessa tutkittiin maksimaalisen rasituksen vaikutusta plasman alaniini- ja kortisolikonsetraatioihin ja mahdollisia eroja hyvin suoriutuvien ja huonojen hevosten välillä. Sekä alaniinin että kortisolin on todettu aiemmin nousevanrasituksessa. Alaniini on merkityksellinen glukoosi-alaniinisyklissä, jossa se mahdollisesti kuljettaa rasituksessa syntyvääammoniakkia sekä pyruvaattiaa maksaan käsiteltäväksi. Onesitetty, että alaniinille voisi olla merkitystä suorituskykyäparantavana tekijänä. Kortisolin eritys nousee intensiteetiltään tarpeeksivoimakkaassa rasituksessa. Paitsi rasituksen kestosta onnousun päätelty riippuvan ennen kaikkea psyykkisistätekijöistä, jotka varsinkin hevosella usein ratkaisevat. Tässä tutkimuksessa ei todettu alaniinikonsentraatioidennousussa eroja hyvien ja huonojen välillä. Sen sijaanhavaittiin että keskiryhmässä alaniiniarvot alkoivat laskea 60min jälkeen, kun taas hyvillä ja huonoillaalaniinikonsentraatiot 60 min jälkeen yhä nousivat. Kokootoksessa alaniinikonsentraatiot nousivat tilastollisestimerkittävästi lepoarvoihin nähden. Näytteistä mitattiin vielä 60 min kilpailun jälkeenmerkittävästi korkeampi kortisoliarvo hyvillä kuin keskiryhmänhevosilla ja myös lepoarvot olivat matalammat hyvillä. Sekäkortisoli että alaniiniarvoissa havaittiin lievää sukupuoleensidonnaisuutta. Tämä havainto vaatisi kuitenkin varmistustasuuremmalla materiaalilla. Yhteenvetona voidaan sanoa että kortisoli ja varsinkinalaniinikonsentraatioiden tutkimuksella on mielenkiintoahevosen rasitusfysiologiassa. Uusia ulottuvuuksia voidaansaada lihashiopsioiden perusteella ja laajempialaisestatutkimuksesta, jossa mitataan alaniinin lisäksi esim.glutamaatin vaihteluita. Tässä tutkimuksessa havaitut kortisolikonsentraatioidenerot hyvä- ja huonokuntoisilla todennäköisesti kuvastavathyväkuntoisten parempaa "stressikapasiteettia".
  • Laasi, Marja (1998)
  • Linnovaara, Kristina (Statens konstmuseum, 2008)
    The dissertation examines the power mechanisms and institutional power hierarchies of the 1940s-1950s era arts elite in Helsinki and their influence on issues of taste in the visual arts. For the purposes of this study, the elite is understood to consist mainly of the board members of the principal elected bodies in the field of the arts. The theoretical framework employed is based on Pierre Bourdieu s field theory and the network perspective. The author has examined what the key, pervasive valuations were that governed the exercising of power by the arts elite in issues of taste, involving determination of who was an acknowledged artist and what was good art. The dissertation demonstrates that this exercising of power was governed by certain collective practices which maintained the illusion that the exercising of power was democratic and based on artistic quality. These practices were the corporate system, using artistic arguments in issues of taste, and using networks in the exercising of power. The struggle in the field of the arts was about who ultimately was entitled to define the value of contemporary art; the issue did not arise regarding historical art. Artists managed to gain a leading position as gatekeepers in issues regarding contemporary art. The author discusses a number of conflicts in the field of the arts that highlight the institutional hierarchies and the capital held by the various players. The structural changes that occurred in administration in the field of cultural production in the 1950s led to the separation of bureaucratic competence on the one hand and aesthetic competence on the other. There was a hierarchy in the field of the arts between institutions, between instruments of legitimisation, and between the symbolic and social capital of players in the field. The hierarchy in the arts ultimately depended on how well the elite could influence tastes through the instruments at their disposal. The various instruments of legitimisation grants, purchases, etc. were ranked differently in the evaluation of acknowledged artists and good art. The dissertation discusses what values, in the form of types of symbolic capital, the arts elite embraced and what role these played in the elite s exercising of power, with particular focus on gender, language, region and economic capital. The aesthetic capital of an artist was of only minor importance in the exercising of power by the arts elite. The dissertation further discusses the points of contact between the arts elite and players in other fields, such as the economic, media and consumer fields. When the arts elite, through the Academy of Fine Arts, became an active player in the art market, this led to a hierarchy where the division between acknowledged and not-acknowledged galleries became sharper.
  • Lindroos, Ingemo (2003)
    Pro gradu-avhandlingen handlar om de tolkningar som en grupp gambiska personer gör av importerade tv-serier. Jag har genomfört undersökningen genom temaintervjuer i en urban miljö i Gambia. Syftet med den teoretiska delen av avhandlingen är att presentera tidigare forskning i mediers kulturella påverkan, enligt bland andra Thompson (1995), samt forskning i tolkningar av tv-serier. Till de mest centrala källorna hör Liebes & Katz (1990) och Ang (1985). Jag ger dessutom en beskrivning av hurdana medieförhållandena i Afrika är, med fokus på Gambia, samt en översikt av forskning som berör kulturell påverkan i en afrikansk kontext, i vilken jag hänvisar till forskning av bland andra Kivikuru (1990, 1996, 2000). Jag behandlar temaintervjun som metod, i den form som den presenteras av Hirsjärvi och Hurme (2000). Som huvudundersökning har jag gjort sex (6) temaintervjuer med tre kvinnor respektive tre män bosatta i staden Bakau i Gambia. Jag har börjat med att kartlägga respondenternas medievanor. Teven är ett relativt nytt fenomen för många respondenter, som nuförtiden är flitiga användare av tv-mediet. De tv-serier som diskuteras är i huvudsak latinamerikanska telenovelor. För att beskriva tolkningar av tv-serier har jag valt ut teman som kulturella skillnader, tv-seriernas presentation av verkligheten, synen på familjen, könsroller, sexuella element, samt rika kontra fattiga miljöer. Resonemanget kring dessa teman handlar till stor del om den roll som tv-serierna spelar i den gambiska urbana miljön, som präglas såväl av den islamska religionen som av gambiska traditioner, men som också formas av intrycken från det "moderna samhället". De intervjuade reflekterar aktivt över tv-seriers påverkan i den gambiska miljön. De anser att tv-serierna fungerar som ett slags positiva modeller för att utveckla sig själv, men att de å andra sidan också skapar vissa negativa förebilder som står i konflikt med den egna kulturen. Tv-tittandet spelar också en stor social roll i form av de diskussioner som respondenterna för med andra mänskor i sin näromgivning. Som jämförelsematerial använder jag resultat från två liknande undersökningar som jag gjort med några respondenter bosatta på landsbygden i Senegal och några afrikaner bosatta i Finland. Dessa undersökningar stöder till stor del resultaten från undersökningen i Gambia.
  • Lindvik, Sofie (2012)
    Det ökade antalet äldre i samhället och konsekvenserna av detta är ett bekant ämne för diskussion i massmedia. Frågor som tangerar äldreomsorgens utveckling och resurser är förekommande teman 1 debatten. Syftet med den här avhandlingen är att utforska hur äldreomsorgen diskuteras och vilka representationer och diskurser om äldre som lyfts fram i mediatexter. Jag fokuserar på texter från åren 1999 och 2009 ur två finländska dagstidningar, Vasabladet och Huvudstadsbladet. Materialet omfattar artiklar, insändare och ledare. Som teoretiska utgångspunkter har jag valt socialkonstrulctionism och empowerment. Empowerment perspektivet valdes främst på grund av maktaspekten dvs. hur den strukturella och diskursiva makten tar sig uttryck. Förutom att se hur äldrefrågor lyfts fram 1 texterna är jag intresserad av att utforska hur mycket de äldre själva framträder och huruvida empowerment har en del i skapandet av diskurserna. Jag använder mig av ett diskursanalytiskt närmelsesätt för att analysera det sätt på vilket man talar om äldrefrågor i dagstidningarna. En diskurs kan beskrivas som ett specifikt sätt att tala om nägot, en diskussion som går att utmärka enligt olikheter i språk och begrepp. Man kan också säga att det är en samling koncept och representationer som tillsammans bildar en sorts version av något. Att analysera diskurser ger möjlighet att närmare fokusera på språkets betydelse och utforska hur det sätt vi uttrycker oss både i tal och skrift påverkar sociala handlingar och praxis. Tidigare forskning om äldre 1 massmedia visar att äldre oftast representeras enligt polariserade bilder, antingen positivt eller negativt. Deras aktörskap och framträdande 1 tidningar har också visat sig vara svagt. Detta visar bland annat studier av Nilsson (2008) om konstruktioner av äldre i offentligheten och Markström (2009) som fokuserar på problembeskrivningar av äldreomsorgen i offentligheten. Andra viktiga undersökningar för min avhandling innefattar t.ex. Dozois (2005) Frail Gardeners and Super Seniors: Representation of Older Adults in Local Print Media samt Rozanova (2010) Discourse of successful aging in The Globe & Mail. Resultatet av den här studien omfattar te dominerande diskurser som på olika sätt beskriver diskussionen kring äldrefrågor i dagstidningarna. Den politisk-ekonomiska diskursen, ansvar- och moraidiskursen samt diskursen om äldre som resurs. Dessa diskurser har sin utgångspunkt i olika argurnent och åsikter och åskådliggör hur en samhällsfråga som det vid första anblick verkar råda relativt stor konsensus kring, egentligen är ett mycket mångfacetterat och komplext ämne. Empowerment visade sig inte ha en särskilt framträdande roll i debatten om äldres situation i samhället trots att förespnikande för deras behov och rättigheter nog lyftes fram i den offentliga diskussionen.
  • Tahvanainen, Tiia (2014)
    Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee sitä, kuinka hyvää ja huonoa makua määritellään lifestyle-blogeissa. Blogit ovat viime vuosien aikana räjähdysmäisesti kasvanut verkkokulttuurinen ilmiö, jossa yksityishenkilöt pääsevät esittelemään arkeaan ja elämäntyyliään julkisesti kaikille kiinnostuneille. Tutkimuksessa mukana on kymmenen nuoren naisen ylläpitämää sivustoa, joissa kirjoittajat kertovat elämästään, sekä esittelevät erilaisia tyyli-, kulutus- ja elämäntyylivalintojaan. Tässä tutkimuksessa blogeissa käsiteltyjen teemojen kautta pyritään tuomaan esiin erilaisia hyvän maun kriteereitä ja määrityksiä käyttämällä hyväksi aiempaa maun, muodin ja elämäntyylien sosiologista tarkastelua. Tutkimus pyrkii vastaamaan kysymyksiin, mitkä ovat hyvän maun kriteereitä lifestyle-blogeissa ja kuinka makua pyritään legitimoimaan. Aiempi sosiologinen tutkimus mausta on pitkälti pohjautunut luokkien välisten erontekojen tarkasteluun, joten tässä tutkielmassa pyritään myös selvittämään sitä, mikä on luokan merkitys makuarvioiden taustalla. Tutkimuksen toteutuksessa on hyödynnetty virtuaalista etnografiaa, jonka avulla blogeja on havainnoitu kuvien, tekstien, videoiden ja vuorovaikutuksen kokonaisuuksina. Samalla, kun tutkimus pyrkii tuomaan esiin makuun liittyviä määritelmiä, sen tarkoitus on myös avata verkkokulttuurien mahdollisuuksia laadullisessa yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa. Tutkimuksessa tarkastellaan blogitekstejä esimerkiksi Beverley Skeggsin brittiläisen luokkatarkastelun ja sen sisältämien kategorisointien ja stereotyyppien kannalta. Makuarvioita on lähdetty avaamaan erilaisten rajanvetojen kautta ja näiden avulla on nostettu esiin esimerkiksi niitä piirteitä, joista hyvä maku pyrkii erottautumaan. Tätä kautta tutkimus pyrkii rakentamaan kuvaa siitä, mitä pidetään arvostettuna ja tavoittelemisen arvoisena. Tutkimus paljastaa, kuinka suomalaisesta keskiluokkaistuneena tai luokattomana nähdystä yhteiskunnasta on löydettävissä yhtymäkohtia esimerkiksi brittiläiseen luokkakeskusteluun. Monista makuarvioista voidaan nostaa esiin sen kaltaisia erontekoja, joita Skeggs kuvaa usein keskiluokkaisten haluna erottautua työväenluokasta. Maun määrittymisen taustalla on siis edelleen havaittavissa sosiaalisen kerrostuneisuuden merkitys. Tämä tulee esiin eräänlaisena luokkapuheena, vaikka blogiteksteissä luokkaa tai siihen samaistumista ei tuodakaan esille.
  • Pitkänen, Mirja (1953)
  • Moilanen, Kati (2004)
    Lypsylehmien elinympäristöön kiinnitetään yhä enemmän huomiota. Makuualustalla on suuri vaikutus lehmien hyvinvointiin ja sitä kautta myös niiden maidontuotokseen. Makuualustan pitäisi muistuttaa mahdollisimman paljon laidunta, johon lehmät ovat anatomisesti ja fysiologisesti sopeutuneet. Makuualusta vaikuttaa lypsylehmien käyttäytymiseen ja puhtauteen sekä jalkojen, sorkkien ja utareen terveyteen. Makuualustan tärkeimpiä ominaisuuksia ovat pehmeys, pito, karheus, kosteus ja lämmön eristävyys. Lehmien makuualustan tulee ensisijaisesti olla pehmeä. Lehmien vammat vähenevät suorassa suhteessa makuualustan pinnan pehmeyden lisääntymiseen. Kova alusta altistaa erilaisille sorkkasairauksille. Sorkkasairauksien todennäköisyys lisääntyy kostealla alustalla. Kova alusta myös vähentää lehmien makuuaikaa. Tästä aiheutuu stressiä ja sen myötä epänormaalia käyttäytymistä sekä maitotuotoksen laskua. Stressi ja kipu estävät myös kiimakiertoa toimimasta normaalisti ja kiimaan tulo poikimisen jälkeen viivästyy. Lehmän painosta jopa 2/3 kohdistuu ylösnoustessa ja makuulle mennessä etupolvien alla olevaan alustaan aiheuttaen herkästi vaurioita etupolvien alueelle. Pehmeällä alustalla voidaan jakaa etupolviin kohdistuvaa painetta laajemmalle alueelle. Toisaalta liian pehmeä alusta voi aiheuttaa epänormaalin seisomisasennon, jonka seurauksena eläin voi ontua. Karhealla ja mahdollisesti kostealla alustalla lehmät herkästi saavat vaurioita erityisesti jalkojen alaosiin, jossa ei nahan alla ole pehmytkudosta. Tällaiset haavaumat paranevat usein huonosti ja altistavat lehmiä utaretulehduksille. Makuualustan puhtaus ja kuivuus ovat oleellisia asioita erityisesti ympäristöpatogeenien aiheuttamien utaretulehdusten ennaltaehkäisyssä. Makuualustan lämmöneristävyyden merkitys lehmien elinolosuhteille vaihtelee ympäristön lämpötilan, lehmän koon, tiineyden keston ja tuotoksen mukaan. Normaalissa 10-15 ºC lämmössä lopputiine korkeatuottoinen lehmä haihduttaa niin paljon lämpöä, ettei se tarvitse lämmönsäätelyn kannalta eristystä betonista. Makuualustan on oltava myös kestävä, puhdistettava ja ekonominen. Kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli selvittää makuualustan vaikutusta lehmien terveyteen sekä parsipatjoja ja –petejä vaihtoehtoisina parsien pintamateriaaleina. Tutkimusosassa oli tarkoitus selvittää lypsylehmien mieltymystä yhden parsipatjan (paksuun 2 cm) ja kahden parsipedin (paksuudet 7 ja 10 cm) välillä. Tutkimus tehtiin Suitiassa 22 parsipaikan lämminpihaton osastossa, jossa oli 20 lypsyssä olevaa lehmää. Lehmiä kuvattiin 215,5 tunnin ajan. Materiaalien suosituimmuutta tutkittiin mittaamalla makuuaika, havainnoimalla tyhjän navetan täyttymistä sekä havainnoimalla kilpailua makuupaikoista. Lehmät makasivat odotetusti eniten pehmeimmällä materiaalilla, mutta ohutmattoisimmista parsista häädettiin lehmiä herkimmin pois. Tyhjässä pihatossa lehmät valitsivat mieluimmin ohuimman materiaalin. Eri materiaalien käytössä ei kuitenkaan todettu tilastollisesti merkitsevää eroa. Todennäköisesti lehmillä ei tässä tutkimuksessa ollut todenmukaisia mahdollisuuksia valita makuupaikkaansa siinä olevan materiaalin perusteella, vaan valintaan vaikuttivat hyvin suuressa määrin vakiintuneet parsipaikat, asema laumahierarkiassa, kulloinkin vapaana olevat parret sekä ohuen materiaalin tuttuus.
  • Vuorela, Ulla (1973)
  • Jokinen, Asser W. (1934)