Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 12010-12029 of 24761
  • Siitonen, Aleksi (Helsingin yliopisto, 2014)
    Tässä tutkielmassa käsittelen angloamerikkalaisessa uskonnonfilosofiassa esitettyä metafyysisen teismin kritiikkiä. Tutkimustehtävänäni on selvittää, miten D. Z. Phillipsin wittgensteinilaisessa, Eberhard Herrmannin pragmatistisessa, Ingolf U. Dalferthin fenomenologisessa ja John D. Caputon postmodernissa uskonnonfilosofiassa kritisoidaan metafyysistä teismiä. Metafyysisellä teismillä tarkoitetaan metafyysistä teoriaa, jonka mukaan Jumala on olemassa. Tutkielman lähteinä ovat seuraavat teokset ja artikkelit: Phillipsin Faith and Philosophical Enquiry (1970), Belief, Change and Forms of Life (1986), Faith after Foundationalism (1988) ja On Really Believing (1993), Herrmannin Religion, Reality, and a Good Life (2004), Dalferthin The Historical Roots of Theism (1994) ja Becoming Present (2006) sekä Caputon On Religion (2001) ja The Weakness of God (2006). Phillipsin esittämä teismin kritiikki perustuu Wittgensteinin ajatukseen, että sanan merkitys saadaan selville vain katsomalla, minkälainen rooli sillä on ja miten sitä käytetään tietyssä asiayhteydessä. Teismin virheenä on pyrkimys tarkastella kysymystä Jumalasta uskonnollisesta diskurssista irrallaan. Tämän vuoksi teismissä kadotetaan sanan Jumala todellinen merkitys ja ajaudutaan käsitteelliseen sekaannukseen. Jumalaa koskevat lauseet eivät Phillipsin mukaan ole tuonpuoleiseen todellisuuteen viittaavia väitelauseita. Teismin tapa puhua Jumalasta edustaa Phillipsille epäaitoa uskonnollista kieltä. Herrmannin pragmatistinen teismin kritiikki perustuu Hilary Putnamin sisäisen realismin ajatukselle. Siinä vastustetaan metafyysiseen realismiin kuuluvaa pyrkimystä tarkastella todellisuutta ikään kuin ulkopuolelta käsin, ilman ihmisen näkökulmaan liittyviä rajoitteita. Herrmannin pääkritiikki teismiä vastaan on, että teismissä ajatellaan virheellisesti, että Jumalaa koskevat lauseet ovat väitelauseita. Herrmann pitää vain empiirisesti todennettavia ja formaalisesti päteviä lauseita väitelauseina. Jumalaa koskevat lauseet eivät täytä näitä kriteerejä eivätkä näin ollen ole väitelauseita. Herrmann ei kuitenkaan pidä jumalapuhetta mielettömänä. Jumalapuhe voi olla merkityksellistä, jos sillä on ihmisille eksistentiaalista merkitystä. Dalferthin näkemyksessä teismiä tarkastellaan historiallisesta näkökulmasta käsin. Dalferth esittää, että teismi on syntynyt reaktiona valistuksen ateistiseen uskontokritiikkiin. Teismin ongelmat nousevat tästä historiasta. Kun teismissä pyritään puolustamaan Jumalan olemassaoloa filosofisten argumenttien avulla, ajaudutaan siinä kauas siitä, mistä uskonnollisessa uskossa on kyse. Dalferth on Phillipsin kanssa yhtä mieltä siitä, että teismi ei edusta aitoa uskonnollista kieltä. Vaikka Dalferth pitää teismiä huonona näkemyksenä, hän ei kuitenkaan vastusta ajatusta Jumalan olemassaolosta sinänsä. Dalferthin mukaan realistinen taustaoletus on tärkeä osa uskontoa. Teismin ongelmana on pyrkimys tehdä filosofiasta uskontoa. Caputon esittämä teismin kritiikki perustuu Derridan ajatukselle dekonstruktiosta. Caputo suhtautuu kielteisesti metafysiikkaan ja objektiivisen totuuden tavoitteluun. Teismi edustaa hänelle juuri näitä asioita. Caputon tarkoituksena on altistaa perinteinen metafyysinen teologia dekonstruktiolle ja tulkita kristinuskoa kokonaan uudella tavalla. Hän esittää, että sana Jumala viittaa olion sijasta tapahtumaan. Uskonnollinen totuus ei tarkoita Caputolle oikean väitelauseen esittämistä. Väitelauseen sijaan uskonnollinen totuus on tapahtuma.
  • Chernichenko, Kostiantyn (2013)
    Frustrated Lewis pairs (FLPs) are powerful, typically nonmetal, Lewis acid/base combinations that can split dihydrogen (H2) heterolytically, due to their inability to form conventional Lewis adducts (usually as a result of steric repulsion). The H2 thus activated can be transferred to various substrates in a catalytic fashion. The scope of substrates catalytically hydrogenated with FLPs is rapidly expanding, approaching that of transition-metal-catalyzed hydrogenations. The discovery of FLPs is, perhaps, one of the most remarkable recent findings in the field of main group organometallic compounds. The literature review part provides a brief critical overview of heterolytic H2 splitting with FLPs, including the thermodynamic, mechanistic, and catalytic aspects of this process. Particular emphasis is placed on the Lewis acidity of various boranes, since this factor is critical for the ability of FLPs to split H2 and provides a basis for introducing fluoroaryl-free boranes into the FLP area. The experimental section of the thesis is devoted to the development of FLP catalysts, based on an ansa-aminoborane core for hydrogenation of various substrates. Within the study, various parts of the ansa-aminoborane molecule were modified: a amine group, resulting in highly active ansa-aminoboranes for hydrogenation of imines and other nitrogen-containing compounds, also featuring other unique properties; a mutual B/N geometry (changing the nature of the link), resulting in an ansa-catalyst for hydrogenation of unactivated alkynes; and a borane part, revealing that lightweight and inexpensive ansa-aminochloroboranes show reactivity to H2 similar to that of C6F5 boranes, including catalytic abilities. A book chapter covering recent progress in frustrated borane/amine Lewis interaction, involving ansa-systems was included in the thesis.
  • Pirkkalainen, Kari (2013)
    Nanopartikkeleilla on useita ominaisuuksia, joita ei pystytä selittämään klassisella kemialla tai kiinteän olomuodon fysiikan teorioilla. Useat näistä ominaisuuksista ovat hyödyllisiä ja mahdollistavat nanopartikkelien käytön sovelluksissa, kuten korkean tiheyden magneettisissa tallennusvälineissä,lääkkeenannostajina, lääketieteellisissä diagnostiikkalaitteissa, kiinteissä polttoaineissa ja pigmentteinä sekä keramiikassa että maaleissa. Metallinanopartikkelien koko, muoto ja hapetusaste riippuvat niiden valmistamiseen käytetystä synteesimenetelmästä. Tässä työssä tutkitaan ensinnäkin reagoimattomaan selluloosamatriisiin syntetisoituja nikkelipartikkeleita. Selluloosamatriisin tarkoitus on toimia nanoreaktorina nikkelipartikkelien muodostumisessa ja suojata niitä sekä hapettumiselta että muilta kemiallisilta reaktioilta. Lisäksi työssä tutkitaan hopea-kobolttipartikkeleita, joissa jalometalli hopean on tarkoitus muodostaa hapettumiselta suojaava kuori kobolttinanopartikkelin ympärille. Työssä tutkitaan edellä mainittuja nanorakenteita ensisijaisesti röntgenfysiikan kokeellisilla menetelmillä. Työssä käytetään anomaalisen pienkulmasironnan tekniikkaa, jonka avulla pystytään erottamaan toisistaan näytteen eri faasien pienkulmasironnasta saatava informaatio. Lisäksi käytetään anomaalista pienkulmasirontaa tukevia mittaustekniikoita, kuten laajakulmasirontaa, röntgenabsorptiospektroskopiaa ja elektronimikroskopiaa. Anomaalinen pienkulmasironta on näyte- ja mittausteknisesti erittäin vaativa mittaustekniikka, ja pienetkin tilastolliset virheet mittauksissa vääristävät tuloksia. Työssä esitetään pienkulmasironnan mallintamiseen ja Monte Carlo -simulointeihin perustuva menetelmä, jonka avulla huonon tilastollisen tarkkuuden mittauksista saadaan ratkaistua luotettavasti oikeita tuloksia, kun nanorakenteesta on riittävästi a priori-tietoa. Tulosten mukaan nikkelipartikkelit olivat pääosin nanokiteisessä tai amorfisessa metallisessa faasissa ja selluloosamatriisin rakenne ei muuttunut synteesissä. Selluloosa siis toimi tehokkaasti reagoimattomana matriisina nikkelipartikkeleille ja suojasi näitä hapettumiselta. Nikkelipartikkelien tilavuusjakaumista ratkaistut partikkelien halkaisijan odotusarvot olivat näytteestä riippuen 12-24 nanometriä ja nikkelin massaosuudet näytteissä olivat 5-10%. Tuloksia vertailemalla havaittiin lineaarisia riippuvuussuhteita eri mittaustekniikoilla määritettyjen suureiden välillä. Hopea-kobolttipartikkeleissa ei tämän työn tuloksien perusteella syntynyt kobolttia suojaavaa kuori-ydin-rakennetta. Sen sijaan ehdotetaan malleja, joissa kobolttiklustereita on muodostunut hopeapartikkelin pinnalle tai joissa koboltti ja hopea muodostavat kaksi erillistä faasia. Mallista riippumatta partikkelien keskimääräiseksi halkaisijaksi arvioitiin 5-6 nanometriä.
  • Myllymäki-Peltoniemi, Kristiina (2002)
    Tutkielmassa tarkastellaan SAK:laisen Metalliliiton vuoden 2000 liittokokousvaalien äänestyskäyttäytymistä ja siihen vaikuttaneita tekijöitä. Tutkielman empiirinen aineisto perustuu vaalien yhteydessä kerättyyn materiaaliin. Vastaavaa aineistoa ei ole aiemmin ollut tutkimuksellisessa käytössä. Metalliliiton liittokokousvaalit on vuodesta 1971 järjestetty suhteellisen vaalitavan mukaan. Tutkimuskohteena olevissa vaaleissa äänioikeutettuja oli 164 140 ja äänestysprosentti 51,5. Äänestysaktiivisuus nousi pitkään jatkuneen laskevan kehityksen jälkeen. Metalliliiton vaalien äänestyskäyttäytymistä verrataan vuoden 1999 eduskuntavaalien äänestyskäyttäytymiseen. Aineistosta etsittiin tilastollisin menetelmin erilaisten muuttujien avulla (ikä, sukupuoli, liittymisaika) selitystä Metalliliiton vaalien äänestysaktiivisuuden yleisestä kehityksestä poikkeavalle uralle, sillä vastaavan ajankohdan yhteiskunnallisten vaalien äänestysaktiivisuus aleni edelleen. Tutkielman keskeiset tulokset ovat, että pääpiirteissään Metalliliiton jäsenet äänestivät liittovaleissa kuten valtiollisissa vaaleissa äänestettiin. Naiset äänestivät aktiivisemmin kuin miehet ja vanhemmat ikäryhmät aktiivisemmin kuin nuoret. Vuodesta 1987 yhteiskunnallisista vaaleista tehdyissä tutkimuksissa on päädytty samansuuntaisiin tuloksiin. Sen sijaan selkeä ero on havaittavissa siinä, että Metalliliiton vaaleissa jäsenyyden kesto näyttää vaikuttavan yllättävän vahvasti äänestysaktiivisuuteen erityisesti nuorissa ikäryhmissä. Tämän voi tulkita merkitsevän sitä, että ammattiyhdistys sosiaalistaa jäsenensä, jolloin alhaisesta äänestysaktiivisuudesta ei voida puhua pelkästään sukupolvikäyttäytymisen piirteenä, kuten yhteiskunnallisissa vaaleissa. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimivat Ulrich Beckin teoria modernin teollisen yhteiskunnan rakennemuutoksesta, jossa keskeisenä osana on yksilön yksilöllistyminen, ja Anthony Giddensin teoria traditioiden murtumisesta jälkitraditionaalisessa yhteiskunnassa. Tämän seurauksena perinteisen poliittisen toiminnan muodot ja sisältö kyseenalaistuvat ja muun muassa ammattiliitot ja vanhakantaiset poliittiset puolueet menettävät merkitystään. Beckin ja Giddensin teorioita täydentävänä näkökulmana on ammattiyhdistysjäsenen jäsensuhteen muutos kollektiivisesta orientaatiosta individualistiseksi ja välineelliseksi. Empiirisestä aineistosta löytyi sekä Beckin ja Giddensin esittämää argumentaatioita tukevia että kyseenalaistavia tuloksia. Etenkin ammattiyhdistysten sosiaalistava vaikutus näyttää jääneen sekä Beckiltä että Giddensiltä vähälle käsittelylle. Syynä saattaa olla, että pohjoismainen hyvinvointivaltio tuottaa myös sellaisia tuloksia, joita keskieurooppalainen teorianmuodostus ei tunne.
  • Sireeni, Maaria (2007)
    Pro gradu -tutkielmani käsittelee metalliteollisuuden edunvalvontaorganisaatioiden vaikutusta Suomen ja ulkomaankauppaan vuosina 1948-1950. Aiemmin Suomen ja Neuvostoliiton valistä kauppaa on tutkittu paljon joko talouden tai politiikan näkokulmasta. Viime vuosina on kiinnostus ilmiselvästi siirtynyt myös talouden ja politiikan välisiin kytköksiin idän ja lännen välisessä kaupassa. Aiempi tutkimus ei kuitenkaan ole käsitellyt etujarjestöjen toimia neuvostokaupan edistämiseksi. Metalliteollisuuden tärkeimmä t edunvalvontaorganisaatiot tutkimusajanjaksollani olivat Suomen Metalliteollisuusliitto, Metex Osuuskunta sekä Metalliteollisuuden harjoittajat. Lisäksi huomioin tutkielmassani Suomen Teollisuusliiton, joka osallistui aktiivisesti metalliteollisuuden yhteiseen hankkeeseen. Metalliteollisuuden tärkein toimintastrategia oli osallistuminen kauppasopimusvaltuuskuntiin ja teollisuudenalan tarjousten kerääminen neuvotteluja varten. Metalliteollisuuden edustajat osallistuivat aktiivisesti myös teollisuudenalaansa käsitteleviin valtion komiteoihin ja toimikuntiin. Näissä yhteyksissä metalliteollisuuden johtohenkilöiden ja keskeisten virkamiesten ja poliitikkojen välille syntyi toimivat yhteistyösuhteet ja ymmärrys yhteisistä päämääristä. Näiden ohella metalliteollisuus harjoitti aktiivista tiedotustoimintaa erilaisten tilaisuuksien ja sanomalehtikeskustelun kautta. Johtopäätökseni on, etta pyrkimällä Neuvostoliiton markkinoille metalliteollisuuden edunvalvontaorganisaatiot pyrkivät turvaamaan kotimaata suuremmat markkinat sotakorvauksista vapautuneelle tuotannolle. Metalliteollisuuden tiedotustoiminnan merkittävin saavutus oli saada yhteiskunnan laajat piirit tukemaan sen tavoitteita. Tärkeimpänä viestinä oli metalliteollisuuden vientipyrkimysten yhteys teollisuudenalan rooliin työllistäjänä. Jos metalliteollisuus olisi jäänyt ilman vientimarkkinoita, olisi tilanne heijastunut nopeasti työllisyyteen. Lisaksi runsaat sotakorvausvaiheessa tehdyt investoinnit olisivat valuneet hukkaan, jos sopivia vientimarkkinoita ei olisi saavutettu. Maan poliittinen johto kuunteli metalliteollisuuden toiveita ja pyrki aktiivisesti edesauttamaan vientitoiminnan alkamista. Välillä tämä näyttäa tapahtuneen toisten teollisuudenalojen ja kuluttajien kustannuksella. Tärkeimpinä lähteinäni olen käyttänyt Ulkoasiainministeriön ja Kauppa- ja teollisuusministeriön arkistoja, sekä Suomen Metalliteollisuusyhdistyksen, Suomen Teollisuusliiton ja Metex -osuuskunnan arkistoja. Näiden ohella merkittävä materiaalia ovat olleet yhdistysten vuosikertomukset, historiikit ja ennen kaikkea tutkimusajankohdan sanomalehtikeskustelu.
  • Haikarainen, Anssi (Helsingin yliopisto, 2005)
  • Hakulin, Lena (Helsingin yliopisto, 2013)
    The aims of the study were both to determine whether a systematic analysis of the quantity and quality of the copper and bronze metal finds in all their forms in the preserved metal record from the Minoan Neopalatial and the Mycenaean Final Palatial and Postpalatial societies on Late Bronze Age Crete (ca. 1600 - 1200 BC) increases our understanding of these metal systems and their effect on the political economy, social values, and cultural habits in the society and to test a method devised especially for this study. The most decisive feature of the metal system on LBA Crete is that the island lacked viable ore deposits: the copper and tin needed in the bronze industry had to be imported from abroad. A surprisingly large amount of metal, ca. 2000 kg., has been preserved from LBA Crete, divided equally between ingots and objects. Scholars are generally in agreement on the importance of metals in the Bronze Age societies, but so far no one has focused directly on this topic. The study material consists of published bronze objects, ingots and refractory material, in total ca. 3300 finds collected from many sources. This heterogeneous material was managed by coding the finds and registering them in a flexible database ΧΑΛΚΟΣ especially designed for this study, enabling searching and sorting of the material at will. Central to the method is its focus on the metal amount, its volume, use and circulation, and not on specific bronze objects. Analyses of selected aspects of the record included the spatial distribution of the metal amount, the balances between metal in prestige and utilitarian objects and that between metal in circulation and metal permanently deposited plus its distribution in the metal cycle. The analyses were made for the three periods, each subdivided geographically for East, Central and West Crete. The approach is new in three ways: the metal-centered focus for studying Aegean societies, the holistic view comprising all types of copper-based metal finds, and the quantification of the metal finds by weight. As only some few metal weights have been published, weight estimations were an important part of the study. In conclusion it is argued that the method devised for the study works. The results indicate that metal seems to have been a crucial, strategic resource for both the Minoan and the Mycenaean palatial societies on LBA Crete, but the motives for acquiring it and its uses might have been different: for the Minoans metals were mainly prime movers for general economic development, they let the metal make the world go round, with metals a part of daily life, whereas the Mycenaeans regarded metal mainly as a means for generating status and power for an elite, strictly controlling it. In the third, Postpalatial, period metals seem to have been one commodity of many, to which the whole population had access.
  • Oksanen, Mika (Helsingin yliopisto, 2014)
    My dissertation deals with metaontology or metametaphysics. This is the subdiscipline of philosophy that is concerned with the investigation of metaphysical concepts, statements, theories and problems on the metalevel. It analyses the meaning of metaphysical statements and theories and discusses how they are to be justified. The name "metaontology" is recently coined, but the task of metaontology is the same as Immanuel Kant already dealt with in his Critique of Pure Reason. As methods I use both historical research and logical (or rather semantical) analysis. In order to understand clearly what metaphysical terms or theories mean or should mean we must both look at how they have been characterized in the course of the history of philosophy and then analyse the meanings that have historically been given to them with the methods of modern formal semantics. Metaontological research would be worthless if it could not in the end be applied to solving some substantive ontological questions. In the end of my dissertation, therefore, I give arguments for a solution to the substantively ontological problem of universals, a form of realism about universals called promiscuous realism. To prepare the way for that argument, I argue that the metaontological considerations most relevant to the problem of universals are considerations concerning ontological commitment, as the American philosophers Quine and van Inwagen have argued, not those concerning truthmakers as such philosophers as the Australian realist D. M. Armstrong have argued or those concerning verification conditions as such philosophers as Michael Dummett have argued. To justify this conclusion, I go first through well-known objections to verificationism, and show that they apply also to current verificationist theories such as Dummett's theory and Field's deflationist theory of truth. In the process I also respond to opponents of metaphysics who try to show with the aid of verificationism or structuralism that metaphysical questions would be meaningless or illegitimate in some other way. Having justified the central role of ontological commitment, I try to develop a detailed theory of it. The core of my work is a rigorous formal development of a theory of ontological commitment. I construct it by combining Alonzo Church's theory of ontological commitment with Tarski's theory of truth.
  • Kolmeder, Carolin (Helsingin yliopisto, 2015)
    Human physiological processes are complemented by those of the microbiota, the collection of all microbes living in and on our body. The human intestinal microbiota is one of the most prominent representatives and many associations with a wide spectrum of human diseases have been identified. Analysing faecal material with nucleic acid based approaches revealed the species richness of the intestinal microbiota and its individuality, being unique to each human being. In addition, to date approximately ten million unique genes have been identified from the human intestinal microbiota. These genes add an enormous additional genetic potential to the human genome, but little is known about which of these genes can be expressed into proteins and the conditions under which the protein synthesis occurs. The focus of this thesis work was to increase the knowledge of the biological processes taking place in-vivo, and to establish a baseline of these functions in the intestine of a healthy adult. Faecal material was used to study the metabolic reactions in the lower intestine, thus avoiding invasive sampling like biopsies. The proteins contained in the faecal material, which represent the molecules of most biological reactions, were targeted. At first, a method to access and analyse faecal proteins was developed, a so called metaproteomics approach. Proteins were analysed by mass spectrometry and the vast amount of resulting data was analysed with a wide range of computational methods to get a comprehensive overview of the intestinal functions. Altogether, 81 biological samples collected from 48 adults were analysed. As the main result, it was shown that individuals can be separated by their specific faecal protein profiles. This, in turn, indicates that the collection of intestinal microbial functions taking place in each of us are unique. In addition, the faecal protein profiles from obese individuals were found to be different from those of non-obese individuals. On a phylum level, it appeared that in obese individuals Bacteroidetes were biologically more active than the phylogenetic analysis suggested. This thesis work has identified several core intestinal proteins and helps to understand the functional significance of the intestinal microbiota. Next, we have to address these proteins in well concerted studies and still need to learn more about many of the encoded functions contained in the intestinal microbial genes.
  • Törmä, Anniina (2015)
    Meteorologin rooli ja sään ennustaminen ovat tekniikan ja numeeristen säämallien kehittymisen takia muuttuneet ajan kuluessa. Sään ennustaminen on aina vain enemmän tekniikan ja meteorologin yhteistyötä. Jatkuvasti paranevat numeeriset säämallit ovat tulevaisuudessa meteorologin tärkein työkalu, mutta meteorologin intuitiota, kokemusta, tietoja ja taitoja ei koneella voida korvata. Hyvä meteorologi tunnistaa tilanteet milloin ja miten lisäarvoa pystyy tuottamaan. Meteorologia tarvitaan tulevaisuudessa, jos hän pystyy tuomaan lisäarvoa numeerisiin ennusteisiin. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää tuottaako meteorologi sääennustetta laadittaessa ennusteelle merkittävää ja oleellista lisäarvoa, ja onko lisäarvon tuotto riippuvainen säätyypeistä ja vuodenajoista. Tutkimusosassa käytetään Ilmatieteen laitoksen verifiointi- ja luotausaineistoa. Käytössä ovat vuorokauden ylimmät ja alimmat lämpötilahavainnot vuosilta 2010-2013 Jokioisista ja Sodankylästä. Lisäarvoa tutkitaan vertaamalla havaintoja sekä meteorologin ennusteeseen ja HIRLAM:in ja ECMWF:n malliennusteisiin. Tutkimuksessa selviää, että meteorologi tuo Ilmatieteen laitoksella vuosina 2010-2013 merkittävästi lisäarvoa numeerisiin ensimmäisen vuorokauden lämpötilaennusteisiin. Meteorologin osuvuus on 5,9 % numeerisia säämalleja parempi. Lisäarvon tuottoon vaikuttaa vuodenaika, ennustettava muuttuja, sijainti sekä säätyyppi. Tutkimuksessa selviää, että vuodenajalla on enemmän merkitystä meteorologin tuomaan lisäarvoon kuin säätyypillä. Meteorologin lisäarvo on sitä suurempi, mitä enemmän säämallilla on vaikeuksia. Säämalleille vaikeita tilanteita ovat esimerkiksi talven minimilämpötilojen ennustaminen inversiotilanteissa. Eniten lisäarvoa syntyy säämallista riippuen keväällä tai kesällä. Eri virtaussuunnilla lisäarvon tuotto on helpointa kaakkoisvirtauksen vallitessa. Vähäisintä se on virtauksen käydessä koillisesta. Ilmanpaineen suhteen tarkasteltuna lisäarvon tuotto pienenee, kun ilmanpaine pienenee.
  • Galand, Pierre E. (Helsingin yliopisto, 2004)
  • Ibrahem, Salha Abdalah (Helsingin yliopisto, 2010)
    Regardless of the existence of antibiotics, infectious diseases are the leading causes of death in the world. Staphylococci cause many infections of varying severity, although they can also exist peacefully in many parts of the human body. Most often Staphylococcus aureus colonises the nose, and that colonisation is considered to be a risk factor for spread of this bacterium. S. aureus is considered to be the most important Staphylococcus species. It poses a challenge to the field of medicine, and one of the most problematic aspects is the drastic increase of the methicillin-resistant S. aureus (MRSA) strains in hospitals and community world-wide, including Finland. In addition, most of the clinical coagulase-negative staphylococcus (CNS) isolates express resistance to methicillin. Methicillin-resistance in S. aureus is caused by the mecA gene that encodes an extra penicillin-binding protein (PBP) 2a. The mecA gene is found in a mobile genomic island called staphylococcal chromosome cassette mec (SCCmec). The SCCmec consists of the mec gene and cassette chromosome recombinase (ccr)gene complexes. The areas of the SCCmec element outside the ccr and mec complex are known as the junkyard J regions. So far, eight types of SCCmec(SCCmec I- SCCmec VIII) and a number of variants have been described. The SCCmec island is an acquired element in S. aureus. Lately, it appears that CNS might be the storage place of the SCCmec that aid the S. aureus by providing it with the resistant elements. The SCCmec is known to exist only in the staphylococci. The aim of the present study was to investigate the horizontal transfer of SCCmec between the S. aureus and CNS. One specific aim was to study whether or not some methicillin-sensitive S. aureus (MSSA) strains are more inclined to receive the SCCmec than others. This was done by comparing the genetic background of clinical MSSA isolates in the health care facilities of the Helsinki and Uusimaa Hospital District in 2001 to the representatives of the epidemic MRSA (EMRSA) genotypes, which have been encountered in Finland during 1992-2004. Majority of the clinical MSSA strains were related to the EMRSA strains. This finding suggests that horizontal transfer of SCCmec from unknown donor(s) to several MSSA background genotypes has occurred in Finland. The molecular characteristics of representative clinical methicillin-resistant S. epidermidis (MRSE) isolates recovered in Finnish hospitals between 1990 and 1998 were also studied, examining their genetic relation to each other and to the internationally recognised MRSE clones as well, so as to ascertain the common traits between the SCCmec elements in MRSE and MRSA. The clinical MRSE strains were genetically related to each other; eleven PFGE types were associated with sequence type ST2 that has been identified world-wide. A single MRSE strain may possess two SCCmec types III and IV, which were recognised among the MRSA strains. Moreover, six months after the onset of an outbreak of MRSA possessing a SCCmec type V in a long-term care facility in Northern Finland (LTCF) in 2003, the SCCmec element of nasally carried methicillin-resistant staphylococci was studied. Among the residents of a LTCF, nasal carriage of MR-CNS was common with extreme diversity of SCCmec types. MRSE was the most prevalent CNS species. Horizontal transfer of SCCmec elements is speculated to be based on the sharing of SCCmec type V between MRSA and MRSE in the same person. Additionally, the SCCmec element of the clinical human S. sciuri isolates was studied. Some of the SCCmec regions were present in S. sciuri and the pls gene was common in it. This finding supports the hypothesis of genetic exchange happening between staphylococcal species. Evaluation of the epidemiology of methicillin-resistant staphylococcal colonisation is necessary in order to understand the apparent emergence of these strains and to develop appropriate control strategies. SCCmec typing is essential for understanding the emergence of MRSA strains from CNS, considering that the MR-CNS may represent the gene pool for the continuous creation of new SCCmec types from which MRSA might originate.
  • Kerttula, Anne-Marie (Helsingin yliopisto, 2007)
    Staphylococcus aureus is one of the most important bacteria that cause disease in humans, and methicillin-resistant S. aureus (MRSA) has become the most commonly identified antibiotic-resistant pathogen in many parts of the world. MRSA rates have been stable for many years in the Nordic countries and the Netherlands with a low MRSA prevalence in Europe, but in the recent decades, MRSA rates have increased in those low-prevalence countries as well. MRSA has been established as a major hospital pathogen, but has also been found increasingly in long-term facilities (LTF) and in communities of persons with no connections to the health-care setting. In Finland, the annual number of MRSA isolates reported to the National Infectious Disease Register (NIDR) has constantly increased, especially outside the Helsinki metropolitan area. Molecular typing has revealed numerous outbreak strains of MRSA, some of which have previously been associated with community acquisition. In this work, data on MRSA cases notified to the NIDR and on MRSA strain types identified with pulsed-field gel electrophoresis (PFGE), multilocus sequence typing (MLST), and staphylococcal cassette chromosome mec (SCCmec) typing at the National Reference Laboratory (NRL) in Finland from 1997 to 2004 were analyzed. An increasing trend in MRSA incidence in Finland from 1997 to 2004 was shown. In addition, non-multi-drug resistant (NMDR) MRSA isolates, especially those resistant only to methicillin/oxacillin, showed an emerging trend. The predominant MRSA strains changed over time and place, but two internationally spread epidemic strains of MRSA, FIN-16 and FIN-21, were related to the increase detected most recently. Those strains were also one cause of the strikingly increasing invasive MRSA findings. The rise of MRSA strains with SCCmec types IV or V, possible community-acquired MRSA was also detected. With questionnaires, the diagnostic methods used for MRSA identification in Finnish microbiology laboratories and the number of MRSA screening specimens studied were reviewed. Surveys, which focused on the MRSA situation in long-term facilities in 2001 and on the background information of MRSA-positive persons in 2001-2003, were also carried out. The rates of MRSA and screening practices varied widely across geographic regions. Part of the NMDR MRSA strains could remain undetected in some laboratories because of insufficient diagnostic techniques used. The increasing proportion of elderly population carrying MRSA suggests that MRSA is an emerging problem in Finnish long-term facilities. Among the patients, 50% of the specimens were taken on a clinical basis, 43% on a screening basis after exposure to MRSA, 3% on a screening basis because of hospital contact abroad, and 4% for other reasons. In response to an outbreak of MRSA possessing a new genotype that occurred in a health care ward and in an associated nursing home of a small municipality in Northern Finland in autumn 2003, a point-prevalence survey was performed six months later. In the same study, the molecular epidemiology of MRSA and methicillin-sensitive S. aureus (MSSA) strains were also assessed, the results to the national strain collection compared, and the difficulties of MRSA screening with low-level oxacillin-resistant isolates encountered. The original MRSA outbreak in LTF, which consisted of isolates possessing a nationally new PFGE profile (FIN-22) and internationally rare MLST type (ST-27), was confined. Another previously unrecognized MRSA strain was found with additional screening, possibly indicating that current routine MRSA screening methods may be insufficiently sensitive for strains possessing low-level oxacillin resistance. Most of the MSSA strains found were genotypically related to the epidemic MRSA strains, but only a few of them had received the SCCmec element, and all those strains possessed the new SCCmec type V. In the second largest nursing home in Finland, the colonization of S. aureus and MRSA, and the role of screening sites along with broth enrichment culture on the sensitivity to detect S. aureus were studied. Combining the use of enrichment broth and perineal swabbing, in addition to nostrils and skin lesions swabbing, may be an alternative for throat swabs in the nursing home setting, especially when residents are uncooperative. Finally, in order to evaluate adequate phenotypic and genotypic methods needed for reliable laboratory diagnostics of MRSA, oxacillin disk diffusion and MIC tests to the cefoxitin disk diffusion method at both +35°C and +30°C, both with or without an addition of sodium chloride (NaCl) to the Müller Hinton test medium, and in-house PCR to two commercial molecular methods (the GenoType® MRSA test and the EVIGENETM MRSA Detection test) with different bacterial species in addition to S. aureus were compared. The cefoxitin disk diffusion method was superior to that of oxacillin disk diffusion and to the MIC tests in predicting mecA-mediated resistance in S. aureus when incubating at +35°C with or without the addition of NaCl to the test medium. Both the Geno Type® MRSA and EVIGENETM MRSA Detection tests are usable, accurate, cost-effective, and sufficiently fast methods for rapid MRSA confirmation from a pure culture.