Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 12010-12029 of 24416
  • Korhonen, Tiina (2004)
    Etsin pro gradu -tutkielmassani vastausta ongelmaan, miksi Nikkilän sairaalan käyttötarkoitus on muuttunut. Analysoin tutkimuksessani, mitkä eri toimijat ovat vaikuttaneet sairaala-alueen uuteen käyttöön. Tutkimukseni tarkoitus on selvittää, mitkä ovat Sipoon kunnan, Helsingin kaupungin, rakennuttajan, taiteilijoiden ja uusien asukkaiden roolit alueen muutoksessa. Tutkielmani tarkoitus on analysoida tyhjentyneen sairaalan uutta käyttöä. Nikkilän sairaala-alueen muutosprosessia selittää gentrifikaatio, jota tarkastelen Sharon Zukinin ja Neil Smithin gentrifikaatioteoriaa vasten. Zukin korostaa gentrifikaatioteoriassaan kulttuurin merkitystä. Kulttuurivaikutuksia Nikkilän sairaala-alueen muutoksessa selittävät Zukinin käsitteet symbolinen talous ja visuaalinen representaatio. Taiteilijat ja uusi keskiluokka ovat tärkeitä toimijoita Zukinin gentrifikaatioteoriassa. Smithin gentrifikaatioteoriassa alueen muutoksen syyt ovat taloudellisia. Smithin mukaan alueen gentrifikaation aloittavat urbaanit pioneerit, joita ovat investoijat, rakennuttaja ja julkinen valta. Smith kyseenalaistaa keskiluokan roolin alueiden muutoksessa. Haastattelin tutkimustani varten Sipoon kunnan ja Helsingin kaupungin virkamiehiä, rakennuttaja Ncc:n edustajaa ja taiteilijaa. Uusille asukkaille tein puolistrukturoidun kyselyn. Lähteenä tutkimukseni empiirisessä osiossa käytin myös selvityksiä ja maankäyttösopimuksia. Helsingin kaupungin omistaman Nikkilän sairaalan toiminta lopetettiin vuonna 1999. Sairaala-alue sijaitsee Sipoossa. Lakkauttamisen taustalla olivat hoitoideologian muutos ja Helsigin kaupungin säästötoimenpiteet. Tyhjenevälle sairaalalle mietittiin vaihtoehtoisia käyttöjä, joita olivat pakolaisten vastaanottokeskus, siviilipalvelukeskus, varuskunta ja muu hoitolaitos. Viranomaiset tulivat siihen tulokseen, että alueelle ei löydy yhtä käyttötarkoitusta, vaan alue oli pilkottava pienempiin osiin. Asumisesta tuli alueen pääkäyttö. Yhteistyöhön asuntojen sanaarauksessa päädyttiin yhden rakennuttajan, NCC:n kanssa, koska NCC sitoutui kunnostamaan suuren osan alueesta. Maankäyttösopimuksessa sovittiin alueen asemakaavoittamisesta ja maksettavista korvauksista. Alueen käytön muuttamisessa olennaista oli, että mielikuva saatiin muutettua sairaala-alueesta asuinalueeksi. Mielikuvan muuttaminen alkoi alueen nimen muuttamisella Itäiseksi Jokipuistoksi. Jokipuiston uudessa mielikuvassa korostuu jugendtyylinen puistokaupunki. Sairaalatoiminnan loputtua alueelle tulivat ensimmäiseksi taiteilijat. Taiteilijoilla on ollut tärkeä rooli alueen positiivisemman mielikuvan luomisessa. Sipoon kunnan aloitteesta taitelijat ovat saanet käyttöönsä yhden rakennuksen alueelta. Uudet asukkaat muuttivat Itäiseen Jokipuistoon Helsingin keskustasta. As Oy Lönnborgin asukkaat ovat aktiivisia asukasyhdistyksessä ja tarkastelevat asuinaluettaan kriittisesti. As Oy Pisaborgin asukkaat viihtyvät omissa oloissan ja arvostavat asuinalueensa rauhallisuutta. Suunnitteluvaiheessa on ilmennyt myös konflikteja. Ristiriitoja eri osapuolten kesken on aiheuttanut Sipoon kunnan kaavoittama kokoojatie Itäiseen Jokipuistoon. Ristiriidoista huolimatta Nikkilän sairaala-alueen gentrifikaatio on esimerkki hyvin onnistuneesta alueen muutosprosessista.
  • Ek-Hanni, Lise-Lottie (1999)
    Ihmiselämän sosiaalinen luonne edellyttää yksilöillä monia perusoletuksia ihmisestä ja yhteiskunnasta. Tällaisia arkiselitysmalleja ovat myös käsitykset sairauksista ja sairaista ihmisistä. Tässä tutkimuksessa pyritään Bernard Weinerin attribuutioteorian pohjalta selvittämään millaisia syitä mielisairauteen liitetään ja millaisia tunteita mielisairas herättää sekä miten nämä kaksi asiaa liittyvät yhteen. Weinerin teorian mukaan attribuutioprosessi alkaa lopputuloksesta. Lopputulokseen liittyvä tunneprosessi alkaa jo ennen sitä, kun ympäristössä olevat tapahtumat pyritään arvottamaan hyviksi tai pahoiksi. Arviointia seuraa yleinen positiivinen tai negatiivinen tunnereaktio. Jos tapahtuman lopputulos arvioidaan negatiiviseksi, odotusten vastaiseksi tai tärkeäksi, alkaa ihminen attribuutioprosessin avulla etsiä lopputulokselle syytä. Syyn eri dimensiot vaikuttavat niihin eriytyneisiin tunteisiin, jotka jokin tapahtuma, lopputulos tai henkilö ihmisessä (havainnoitsijassa) herättää. Nämä eriytyneet tunteet puolestaan antavat suunnan mahdolliselle toiminnalle, kuten auttamiselle. Ihmisten reagointia sosiaaliseen stigmaan, kuten mielisairauteen, voidaan tutkia Weinerin esittämällä tavalla olettaen, että stigma itsessään edustaa lopputulosta. Sosiaaliseen stigmaan liitetyt syyt vaikuttavat Weinerin mukaan vahvasti siihen, tunteeko henkilö stigman kantajaa kohtaan vihaa vai sääli. Weinerin mukaan mielisairauteen liitetään enemmän sisäisiä kuin ulkoisia syitä. Ulkoisiin syihin liittyvä tunne on sääli tai sympatia, sisäisiin kontrolloitavissa oleviin syihin liittyvä tunne on suuttumus ja sisäisiin, ei-kontrolloitaviin syihin liittyvä tunne on sääli tai sympatia. Weinerin mukaan mielisairauteen liitetään enemmän sisäisiä kontrolloitavissa olevia syitä kuin sisäisiä, ei-kontrolloitavia syitä, joten mielisairaat herättävät ihmisissä enemmän suuttumuksen kuin säälin tai sympatian tunnetta. Mielisairauden selitysmalleja tutkitaankin tässä tutkimuksessa syyn alkulähteen ja kontrollin mahdollisuuden dimensioista saatavana nelikentällä, jossa osatekijöinä ovat sisäiset vs. ulkoiset syyt sekä kontrollin mahdollisuus vs. sen puute. Lisäksi pyritään selvittämään millaisia tunteita mielisairaat herättävät sekä onko kokemus tai sukupuoli yhteydessä mielisairauden selitysmalleihin tai mielisairaiden herättämän tunteisiin. Mielisairauteen liitettiin tässä aineistossa enemmän ulkoisia kuin sisäisiä syitä ja sekä sääliä että sympatiaa tunnettiin enemmän kuin suuttumusta. Weinerin teorian oletusten mukaisia yhteyksiä mielisairauteen liitettyjen syiden ja mielisairaan herättämien tunteitten välillä ei myöskään löytynyt. Mielenkiintoisimpia tuloksia tässä tutkimuksessa saatiin sukupuolen ja kokemuksen yhteyksistä sekä syihin että tunteisiin. Sillä, miten miehet selittivät mielisairauksia, ei ollut yhteyttä heidän tunteisiinsa mielisairaita kohtaan. Mitä enemmän naiset puolestaan liittivät mielisairauteen sisäisiä, mielisairaan itsensä kontrolloitavissa olevia syitä, sitä enemmän he tunsivat pelokasta sääliä. Ne, jotka eivät olleet lainkaan tekemisissä mielisairaiden kanssa liittivät mielisairauteen enemmän sisäisiä, mielisairaan omassa kontrollissa olevia syitä ja tunsivat enemmän inhoa tai pelkoa kuin ne, jotka olivat olleet paljon tai jonkun verran mielisairaiden kanssa tekemisissä. Näin ollen kokemus näyttää olevan yhteydessä positiivisempaan mielikuvaan mielisairaasta.
  • Miettinen, Kaarin (1961)
  • Laakso, Jaana (1989)
  • Suokas, Annakaisa (2003)
    Tutkimuksen lähtökohtana oli havainto siitä, että yksinhuoltajuutta pidetään lapsen hyvinvointia uhkaavana tekijänä, mutta sen ei sinällään katsota suistavan lasta riskiryhmään. Keskeiseksi kiinnostuksen kohteeksi nousivat ne suojaavat tekijät, joiden avulla perheen hajoamisen kielteiset, lapsen hyvinvointia uhkaavat tekijät voitaisiin estää. Mieskaveritoiminta on yksi yksinhuoltajien lasten hyvinvoinnin edistämiseen tähtäävistä toiminnoista. Mieskaverilla tarkoitetaan vapaaehtoista tukihenkilöä, joka ryhtyy yksinhuoltajaäidin lapsen, useimmiten pojan, pitkäaikaiseksi ystäväksi. Tutkimuksessa analysoitiin äitien ajatuksia mieskaveritoiminnasta ja mieskaveruudesta. Tutkimustehtävänä oli selvittää minkälaisessa elämäntilanteessa mieskaveria haetaan ja mitä pojalle toivotaan mieskaverisuhteelta. Tavoitteena oli tuoda esiin äitien ajatuksia pojan hyvinvointia uhkaavista ja suojaavista tekijöistä. Aineistona käytettiin 44:ää Pienperheyhdistys ry:lle kirjoitettua mieskaverihakemusta. Äitien kertomuksissa painottuivat pojan yksinäisyyden, osattomuuden, ulkopuolisuuden ja turvattomuuden kokemukset. Sosiaalisiin suhteisiin ja emotionaalisiin kokemuksiin painottuvat kertomukset suuntasivat käsitevalintaa. Tutkimuksen avainkäsitteeksi valittiin syrjäytyminen, jonka pohjalta aineistoa jäsennettiin. Aineisto analysoitiin teemoittelun avulla. Mieskaveruudelle estetyt toiveet jäsentyivät kahteen pääteemaan: turvallinen ihmissuhde sekä tietojen ja taitojen oppiminen. Teemoja kuvaaviksi termeiksi valittiin sosiaalisen alkupääoman ja kulttuurisen pääoman käsitteet. Tutkimus osoittaa, että mieskaveria hakevien perheiden sosiaaliset verkostot ovat heikkoja. Turvallisten aikuissuhteiden vähyys voi synnyttää konkreettisia puutteita lasten elämään. Äidit pelkäävät, ettei perhe ja perheen ympärillä oleva sosiaalinen tukiverkosto pysty tarjoamaan pojalle riittävästi sellaisia elämäneväitä, jotka ovat tärkeitä yhteiskunnassa selviytymisen kannalta. Mieskaverisuhteen toivotaan kartuttavan lapsen elämäneväitä: vahvistavan pojan sosiaalista alkupääomaa ja kulttuurista pääomaa. Vahvoihin elämäneväisiin liittyy lapsen emotionaalinen kokemus turvallisuudesta, osallisuudesta ja kuulumisesta. Lapselle muodostuu myönteinen käsitys itsestä ja omasta elämästä. Hän saa käyttöönsä resursseja, jotka ovat tärkeitä elämänhallinnan tunteen saavuttamiseksi.
  • Äijänaho, Tiina (2010)
    Toista ihmistä on helppo kuvailla miehekkääksi tai naismaiseksi, mutta se mitä sillä todellisuudessa tarkoitetaan, riippuu ajasta, paikasta ja kulttuurista. Feminiiniset ja maskuliiniset piirteet ovat kulttuurisesti rakentuneita ja muodostuvat eri tekijöistä. Mielikuvien muodostumiseen vaikuttavat muun muassa ulkonäkö, käyttäytyminen, seksuaalisuus ja harrastukset. Perinteisiä länsimaisia sukupuoliin liittyviä stereotypioita löytyy loputtomasti ja niitä pidetään helposti niin itsestäänselvyyksinä, että kyseenalaistamista voidaan pitää turhana. Sukupuoliroolien rakentumista ja niiden muuttumista voidaan tutkia muun muassa lehtikirjoitusten avulla. Aineistoni koostuu 43:stä edesmenneen poptähti Michael Jacksonin henkilökohtaisesta haastattelusta tai hänestä kertovasta artikkelista. Michael Jackson oli ristiriitainen persoona, jossa yhdistyivät sekä maskuliiniset että feminiiniset piirteet riippuen siitä, mitä elämän osa-aluetta tarkastelu koski. Häntä pidettiin välillä lähes androgyyninä henkilönä, jonka sukupuoli ja seksuaalisuus olivat epäilyjen kohteena. Tutkielman tavoitteena oli etsiä aineistosta johdonmukaisesti toistuvia sukupuolta rakentavia tekijöitä diskurssianalyysimenetelmän avulla ja pohtia sitä, minkälaisten ominaisuuksien ja piirteiden perusteella miestä arvioidaan sukupuolensa edustajana, sosiaalisten suhteiden rakentajana ja yhteiskunnan jäsenenä. Diskurssianalyysi sopii sukupuolen rakentumisen analysoimiseen, koska sen avulla voidaan tutkia, miten teksti rakentaa todellisuutta. Tämä ajatusmalli tukee Judith Butlerin käsitystä performatiivisuudesta, jonka mukaan sukupuoli riippuu ajasta ja paikasta ja muuttuu tarpeen mukaan. Michel Foucault’n teoria pohtii valtaa, jota käytetään sosiaalisissa tilanteissa määrittämässä käyttäytymisnormeja. Media on yksi vallankäytön väline, jonka vaikutus yhteiskunnassa on huomattava. Median avulla voidaan vaikuttaa asenteisiin ja identiteetin muodostumiseen luomalla yhteisöllistä painetta toimia kulttuurin arvojen mukaisesti. Aineiston perusteella sukupuolta rakentavat kolme diskurssia: fyysinen olemus, ryhmäjako ja normaalius. Ensimmäinen diskurssi sisältää ulkonäköön ja sen muokkaamiseen liittyvät tekijät sekä ulkoiseen olemukseen vaikuttavat luonteenpiirteet. Fyysinen olemus on ensimmäinen asia, mihin kiinnitetään huomiota, kun arvioidaan ihmistä oman sukupuolensa edustajana. Ryhmäjakodiskurssissa sukupuoli määrittyy tekemällä yleistyksiä ryhmään kuulumisen tai kuulumattomuuden perusteella. Ryhmäjakodiskurssi korostaa dikotomista jaottelua kahteen ryhmään: naisiin ja miehiin. Ryhmän jäsenillä oletetaan olevan yhteiset arvot ja odotukset. Normaaliusdiskurssissa sukupuoli määrittyy rajojen määrittämisen kautta. Toimintatavat, käyttäytyminen ja muut tekijät määritellään normaaleiksi tai epänormaaleiksi, sopiviksi tai epäsopiviksi sen perusteella, mikä rajojen puitteissa kuuluu tietylle sukupuolen edustajalle. Tämän perusteella voidaan arvioida, kuinka ”hyvä” sukupuolensa edustaja henkilö on.
  • Sundgren, Charlotta (2001)
  • Aarela, Anne (1984)
  • Punakivi, Sanna (2008)
    Pro Gradu-tutkimuksessani tarkastelen sosiaalityöntekijämiehiä. Tutkimukseni on pitkälti keskittynyt tarkastelemaan miessosiaalityöntekijyyteen liittyvää ongelmallisuutta. Uskon, että näiden ongelmakohtien esiintuomisen ja niiden tiedostamisen kautta saamme tärkeitä vihjeitä siitä, mitä meidän tulisi tehdä korjataksemme tilannetta ja helpottaaksemme miesten tietä sosiaalityöntekijöiksi. sosiaalityö kaipaa lisää tutkimusta miehistä sen toteuttajina. Uskon, että miesten määrän lisääntyminen sosiaalityössä auttaisi kohtaamaan paremmin asiakkaiden tarpeet. Tutkielmani toivon selkeyttävän sitä, millaisena miessosiaalityöntekijä kokee oman sukupuoliroolinsa ja miten hän kokee muiden suhtautuvan häneen liittyen hänen ammatinvalintaansa ja sukupuolirooliinsa. Lisäksi tuon esille sitä, millaisena miessosiaalityöntekijä kokee sosiaalityön käytännöt, toimintamallit ja naisvaltaisen työyhteisön. Sosiaalityö on naisvaltainen ala, mutta onko se naistenala? Näiden kysymysten läpikäymisen kautta pyrin saamaan kuvaa siitä, millaiselta miessosiaalityöntekijöiden tulevaisuus näyttää ja mitä sille mahdollisesti tulisi tehdä? Aineisto koostuu yhdeksästä sosiaalityöntekijänä toimivan miehen teemahaastattelusta. Miehet olivat ikähaarukaltaan 30–60- vuotta. Sosiaalityöntekijöinä heistä kaksi oli toiminut 5-10 vuotta ja seitsemän 15–30-vuotta. Haastattelut äänitettiin ja litteroitiin. Tutkimukseni analyysia kuvaisin laajasti ilmaistuna laadulliseksi sisällön analyysiksi. Laadullista sisällön analyysia käyttäessäni pyrin kuvaamaan tutkimusaihettani mahdollisimman tiiviissä ja yleisessä muodossa. Aineiston työstämisessä käytin apuna teemoittelua. Teoreettisena viitekehyksenä toimii erityisesti sukupuolta, sukupuolirooleja ja sukupuolijärjestelmää käsittelevä kirjallisuus sekä muutamat aihetta sivuavat aiemmat tutkimukset. Haastattelemani miehet, yhtä lukuun ottamatta, kokivat sukupuoliroolinsa selkeästi maskuliinisena, naiseudesta eroavana. Julkisessa keskustelussa ja kirjallisuudessa heitä määrittämään luotua androgyynisyyden käsitettä ei kukaan heistä allekirjoittanut omaa sukupuolirooliaan kuvaavana käsitteenä. Miehet olivat itsevarmoja oman sukupuoliroolinsa suhteen ja osaa ärsyttikin se, miten siitä on tehty niin iso asia. He kun eivät itse kokeneet sitä kyseenalaisena millään tavalla. Työpaikalla koettiin usein, että etenkin uran alussa oli jouduttu sopeuttamaan omaa sukupuoliroolia naisvaltaiseen työyhteisöön, jossa usein oletettiin miehillä olevan vain perinteisesti miehisiksi luokiteltuja ominaisuuksia. Tällä hetkellä miehet kuitenkin kokivat voivansa tehdä työtä omana itsenään. Yhteiskunnan tasolla miessosiaalityöntekijöiden hämmästely kohdistui paitsi miehisyyden kyseenalaistamiseen, niin myös heidän epätavalliseen ammatinvalintaansa ja valinnan perusteluihin. Huolimatta esiintyvistä ongelmista miehet kokivat heidän ja naistyöntekijöiden välisen suhteen hyväksi. Vaikka miehet kokivat, että he eivät aina voineet tulla esiin oman persoonansa mukaisina sosiaalityöntekijöinä, niin silti koettiin, että heille ainokaisina annettiin myös erityisvapauksia työn toteuttamisessa. Ainokaisuudesta työssä koettiin myös helposti hyötyvän uralla etenemisessä, jonka miehet katsoivat heillä olevan helpompaa kuin naisilla ja usein taitoihin ja kykyihin perustumatonta. Haittapuolena ainokaisuudessa koettiin työn kuormittavuus, kun hankalat ja väkivaltaiset asiakkaat kerääntyivät vain yhdelle miehelle. Työn käytäntöihin ja toimintamalleihin liittyvät miesten toiveet kohdistuivat toiminnallisempiin toimintamalleihin, ratkaisukeskeisyyteen ja työn tehostamiseen. Muita miessosiaalityöntekijöitä kaivattiin tuomaan kotoisuutta, jämäkkyyttä, vapautuneisuutta ja hyväksyttävyyttä työpaikan ilmapiiriin. Miehet kokivat, että kun työpaikalla oli yksikin mies heidän lisäkseen, saa sukupuolen sijaan persoonat enemmän tilaa. Syinä miesten vähyyteen sosiaalityössä miehet korostivat selkeästi kolmea tekijää: palkkaa, sosiaalityön imagoa ja ihmisten vääristyneitä mielikuvia. Työstä maksettavan palkan ei katsottu olevan tasapainossa työn vaativuuden ja koulutusvaatimusten kanssa. Miehille palkan nähtiin olevan tärkeä, sen ilmaiseman yhteiskunnallisen arvostuksen kautta.Tärkeänä tekijänä miesten saamiseksi sosiaalityöhön pidettiin sosiaalityön imagon kohotusta. Sosiaalityön tämän hetkisessä imagossa pidettiin suurimpana ongelmana ihmisten tietämättömyyttä alasta, joka mahdollistaa hedelmällisen maaperän vääristyneiden mielikuvien syntymiselle, sekä työstä että työntekijöistä. Vääristyneitä mielikuvia katsottiin olevan työn tekemisen malleista, työn vaikuttavuudesta ja työntekijöiden persoonista.
  • Kinnarinen, Kirsi (Helsingin yliopisto, 2005)
    Tutkimuksen punaisena lankana kulkee kysymys siitä, millainen on bikerkulttuurin eetos? Miten se on syntynyt, miten sitä ylläpidetään ja miten Misfit MC:n jäsenet sitä tulkitsevat ja toteuttavat omassa elämässään? Tarkastelen eetosta kahdenlaisen aineiston valossa. i) Kenttätyöllä (vuosina 1995-1998 ja 2000-2001) kerätyn aineiston valossa tarkastelen yhtä pääkaupunkiseudulla toimivaa HD-moottoripyöräkerhoa, vuonna 1989 toimintansa aloittanutta Misfit MC:tä. Jäsenet kutsuvat kerhoaan useimmiten talliksi, joskus pajaksi, kerhoksi tai klubiksi. Puhuessaan tallista, miehet voivat viitata kerhorakennukseen ("tuut sä tallille?") mutta myös ryhmään ("meidän talli") ja sen olemassaoloon ajallisesti ja paikallisesti. Aloittaessani kenttätyön vuonna 1995 Misfit MC:n kuului kymmenen 25-30-vuotiasta miestä. ii) Kenttätyöllä kerätyn aineiston lisäksi käytän materiaalia, joka koostuu Harley-Davidson-moottoripyörän ympärille rakentuneen bikerkulttuurin historiasta ja kulttuurituotteista, kuten kertomuksista, elokuvista, musiikista, kuvataiteesta ja moottoripyörälehdistä. Aineiston avulla valotan bikerkulttuurin eetoksen syntyä, alkuvaiheita, leviämistä ja keskeisiä elementtejä. Lähdeaineiston monimuotoisuus ja runsaus palautuu kenttätyöhöni jolloin vakuutuin siitä, että tutkimusmatka bikerkulttuurin historiaan, perinteisiin ja median välittämiin (mieli)kuviin on välttämätöntä, sillä menneisyys ja Harrikkaan ajan kuluessa varastoituneet merkitykset vaikuttavat ja ovat vahvasti läsnä Misfit MC:n toiminnassa ja talliin kuuluvien miesten elämäntyylissä. Tutkimus etenee seuraavanlaisesti. Luku I on Johdanto. Luvussa II Etnografia käsittelen etnografisen tiedon luonnetta niin tutkimusasenteena kuin kenttätyön valossa. Pohdin kenttätyötä ja sen suhdetta etnografian kirjoittamiseen eli miten kenttätyöllä kerätty aineisto muuntuu etnografiseksi monografiaksi. Käsittelen myös kenttätyöni reunaehtoja, kuten tyttöystävyyden ja sukupuolen merkitystä, ja tarkastelen tutussa kulttuurissa tehdyn kenttätyön ominaispiirteitä. Reunaehtojen kuvailu toimii myös johdatuksena bikerkulttuuriin sellaisena kuin se ilmenee Misfit MC:n tallielämässä ja käytänteissä. Lopuksi pohdin "tiheän kuvauksen" mahdollisuuksia ja vaateita aineistoni puitteissa. Luvussa III Bikerkulttuurin eetosta kartoittamassa, kuvailen Harley-Davidson-moottoripyörän ympärille rakentuneen elämäntavan syntyä, levittäytymistä ja keskeisiä elementtejä. Tarkastelen media- ja populaarikulttuurisia tekstejä (elokuvien kertomat tarinat, musiikkikappaleiden sanoitukset ja HD- ja bikerlehtien artikkelit) ja kuvia (elokuvien audiovisuaaliset aspektit, kuvataide ja HD- ja bikerlehtien kuvitus), jotka ovat vaikuttaneet bikerkulttuurin eetokseen. Luvun keskeisiä - aineistosta nousevia ja miessukupuoleen vahvasti sidoksissa olevia - käsitteitä ovat biker, outlaw ja chopper, jotka ovat bikerkulttuurissa säilyneet alkuperäisessä muodossa maantieteellisestä tai kielialueesta riippumatta. Luvussa IV Misfit MC ja bikerkulttuurin eetos temaattinen painopiste siirtyy Suomeen ja Misfit MC:hen. Aluksi käyn läpi suomalaisen bikerkulttuurin muotoutumista ja ominaispiirteitä. Alkukappaleiden jälkeen keskityn Misfit MC:n jäsenten elämäntyylin sävyihin ja heidän käsityksiinsä bikerkulttuurin eetoksesta. Analyysin kiintopisteitä ovat Misfit MC:n jäsenten näkemys bikeriydestä ja tallitoiminnasta, miesten elämäntyylin moraaliset ja esteettiset sävyt, tallirakennus miesyhteisöllisyyttä ja bikerkulttuurin eetosta luovana ja ylläpitävänä sosiaalisena tilana ja Misfit MC miesten yhteisönä. Luvussa V Eetoksen ytimessä: mies ja Harley-Davidson keskityn bikerkulttuurin ytimeen: miehen ja Harley-Davidson-moottoripyörän väliseen suhteeseen. Luvun alussa esittelen ruotsalaisen yhteiskuntatieteilijä Lars Lagergrenin moottoripyörään soveltamaa työkalu - leikkikalu - toteemi - välittäjä -typologiaa ja tarkastelen moottoripyörän olemusta sukupuolittavana ja sukupuolittuvana artefaktina. Johdanto-osion jälkeen siirryn kuvailemaan Misfit MC:n jäsenten suhdetta Harley-Davidson-moottoripyörään. Lähestyn miesten ja moottoripyörien suhdetta kahden toiminnan - moottoripyörän kunnostamisen ja rakentamisen sekä moottoripyörällä ajamisen - kautta. Avainsanat: aineellinen kulttuuri, arvot, biker, bikerkulttuuri, chopper, eetos, elämäntapa, etnografia, Harley-Davidson-moottoripyörä, Harley-Davidson-moottoripyöräkerho, kenttätyö, maskuliinisuus, mieskulttuuri, mieskuva, moottoripyöräily, osakulttuurit, outlaw, populaarikulttuuri, sukupuoliroolit, yhteisöt
  • Sinivuori, Anne Marketta (2001)
    Tässä tutkimuksessa kuvattiin miesten alkoholikuolleisuuden muutoksia Suomessa jaksolla 1971-1995. Tavoitteena on ollut erityisesti selvittää kohorttien välisiä alkoholikuolleisuuseroja ja niihin vaikuttavia tekijöitä. Tutkimusaineisto perustuu Tilastokeskuksen muodostamaan ns. Eksy-aineistoon (Elinolot ja KuolemanSYyt). Tässä tutkimuksessa on käytetty EKSY-aineistoa, joka pohjautuu väestölaskenta aineistoihin vuosilta 1970, 1975, 1980, 1985 ja 1990, joihin on liitetty henkilötunnuksen avulla kuolemansyytiedot jokaiselta laskentaa seuraavalta viisivuotisjaksolta. Aineiston henkilövuosien määrä oli vuosina 1971-1995 45 429 000. Alkoholisyihin kuolleiden määrä koko aineistossa oli yhteensä 16 778 eli keskimäärin noin 671 tapausta vuosittain. Tulokset kuvataan kohorttikohtaisina alkoholikuolleisuuslukuina ilman ikävakiointia. Viimeisessä vaiheessa alkoholikuolleisuutta mallinnetaan Poisson-regression avulla. Tutkimuksen tuloksien mukaan miesten alkoholikuolleisuus on noussut aikavälillä 1971-1995 ja kuolleisuuden kehityksessä on havaittavissa selkeät kohorttierot. Kuolleisuus näyttäisi alkaneen nousta kohorteittain 1921-1925--syntyneestä kohortista lähtien aina vuosina 1951-1955-syntyneisiin kohortteihin saakka. Kuolleisuuden korkein huippu on ollut kaikissa kuolemansyyryhmissä alle 45-vuotiaiden ikäryhmässä vuosina 1946-1955 syntyneillä kohorteilla. Tämän aineiston perusteella ei kuitenkaan voi varmuudella päätellä, jatkuuko havaittu kuolleisuuskehitys näiden kohorttien osalta niiden vanhentuessa. Tulokset viittasivat myös selvään periodivaikutukseen kuolleisuuden kehityksessä, sillä laajin lähes kaikkia ikäryhmiä koskenut kuolleisuuden nousu on tapahtunut aikavälillä 1981-1990. Tulokset osoittivat lisäksi, että nuorien 1956-1970 syntyneiden kohorttien alkoholikuolleisuus on nuorissa ikäryhmissä edellisiä kohortteja alhaisemmalla tasolla. Tämä voi antaa viitteitä siitä, että näiden kohorttien alkoholikuolleisuuden kehitys voisi olla tulevaisuudessa suotuisampi kuin edellisten kohorttien. Koulutustason mukaisten alkoholikuolleisuuserojen taustalta löytyy tämän tutkimuksen tulosten valossa selkeät kohorttierot. Koulutusryhmien väliset kuolleisuuserot ovat kasvaneet tutkimusaikana jyrkästi lähes kaikkien kohorttien (1926-55) keskuudessa etenkin jaksolta 1981-1985 eteenpäin. Pääkaupunkiseutu edusti kaikkein korkeinta alkoholikuolleisuuden aluetta koko jaksolla 1971-1995 lähes kohortista ja ajankohdasta riippumatta, minkä lisäksi kaupungeissa asuvien miesten alkoholikuolleisuus on ollut selvästi suurempaa kuin maalla asuvien miesten. Selvin odotettavissa oleva kehityssuunta koulutustason mukaisissa alkoholikuolleisuuseroissa nyt vallitsevien kohorttierojen perusteella on kuolleisuuserojen pysyminen yhtä suurina tai lisääntyminen entisestään. Alueellisten alkoholikuolleisuuserojen kehitystä nyt saatujen tulosten valossa on vaikea ennakoida eri kohorttien osalta, mutta vaikuttaa todennäköiseltä, että ainakin kaupungissa asuvien miesten alkoholikuolleisuustaso tulee pysymään maaseudulla asuvia korkeammalla tasolla kaikissa kohorteissa.
  • Varanka, Jouni (2004)
    Tutkielmassa tarkasteltiin miesten ja feminismin suhteen ongelmakohtia diskurssianalyyttisesti ideologisen dilemman käsitteen avulla. Aineistona oli suomalaisen Man-sähköpostilistan feminismiä ja feministejä koskevat keskustelut vuosina 1997-2002. Man-sähköpostilista on osa suomalaista miesliikettä oleva keskustelulista, jonka kirjoittajat ovat pääosin miehiä jotka toimivat miestutkijoina tai miesliikkeen aktiiveina. Työn teoreettisena viitekehyksenä toimivat sosiaalinen konstruktionismi sekä kolmen kriittisen tutkimuksen traditioista muodostettu yhdistelmä. Analyysi jakaantui kahteen lukuun, joista ensimmäisessä selvitettiin Man-listan feminismiä koskevan keskustelun kontekstia ja toisessa paikannettiin ideologisia dilemmoja. Tutkittuna aikana listan feminismiä koskeva keskustelu tapahtui feminismille myönteisessä ilmapiirissä ja osa kirjoittajista identifioitui feministeiksi tai profeministeiksi. Tulos osoitti, että väite miesten ja feminismin suhteesta väistämättä antagonistisena on myytti. Feminismistä kirjoi-tettiin pääasiassa ikään kuin se olisi yksi yhtenäinen asia. Listalta paikannettiin kaksi ideologista dilemmaa. Toinen koski sitä, sopiiko miesten asettautua feminismin subjekteiksi. Toinen taas käsitteli miesliikkeen suhdetta miehiin: tulisiko painottaa miesten ylpeyden tukemista vai kriittistä suhdetta miehiin. Dilemmojen paikantamisen ja rakenteen esittämisen jälkeen käsiteltiin niiden esitettyjä ratkaisuvaihtoehtoja sekä näiden mahdol-lisia ideologisia seurauksia. Lisäksi dilemmojen avulla kommentoitiin työtä motivoivaa kysymystä: miten saataisiin miehet osallistumaan tasa-arvotyöhön nykyistä enemmän ja rakentavalla tavalla. Vaikuttaisi siltä, että miesten asettuminen feminismin subjektin asemaan saattaisi lisätä osallistumista. Mutta samalla subjektiasemaan asettuminen voisi siirtää feminismin huomiota miesten kokemiin ongelmiin ja vähentää miehille vaikeiden teemojen (kuten väkivallan) käsittelemistä. Tärkeimmät lähteet olivat: Messner, Michael. (1997). Politics of Masculinity. Men in Movements; Billig, Michael et al. (1988). Ideological Dilemmas. A Social Psychology of Everyday Thinking; Digby, Tom (toim.) (1998). Men Doing Feminism; Schacht, Steven & Ewing, Doris (toim.) (1998). Men and Feminism; Jeff Hearnin kirjoitukset kriittisestä miestutkimuksesta; Edley, Nigel. (2001). Analysing masculinity: Interpretative Repertoires, Ideological Dilemmas and Subject Positions (Teoksessa Wetherell, Margaret - Taylor, Stephanie - Yates, Simeon J (toim.) Discourse as Data. A Guide for Analysis.
  • Tallberg, Teemu (2000)
    Tutkimuksen kohteena on varusmieskoulutuksessa käytettävien opetuselokuvien mieskuva. Mieskuvaa tarkastelemalla selvitetään, pitääkö Suomen puolustusvoimat yllä käsitystä , jonka mukaan armeija on miesten koulu. Tutkimuksessa kysytään, mikä on armeijakontekstissa miehenä olemiselle sallittava alue, mitkä sen rajat sekä millä elokuvallisilla ja retorisilla keinoilla mieheyden rajat määritellään. Aineistona on 29 tällä hetkellä varusmieskoulutuksessa käytettävää opetuselokuvaa, jotka ovat valmistuneet 1983-1998. Analyysissa yhdistetään semioottisen sosiologian ja elokuvatutkimuksen käsitteellisiä ja menetelmällisiä välineitä. Opetuselokuvat nähdään representaatioina, jotka konkretisoivat puolustusvoimien sukupuoli-ideologian. Elokuvien lähiluvun avulla analysoidaan tekstuaalisten katsojien eli kerronnan puhuttelun olettamien katsojien rakentumista. Tutkimuksen taustana ja rakenteistajana toimii R. W. Connellin teoria maskuliinisuuksista. Maskuliinisuus määritellään samanaikaisesti positioksi sukupuolijärjestelmässä, käytännöiksi joiden kautta positioon sitoudutaan sekä näiden käytäntöjen seurauksiksi ruumiillisissa kokemuksissa, persoonallisuudessa ja kulttuurissa. Maskuliinisuus on tutkittavissa sukupuoliprojektina eli prosesseina ja vuorovaikutussuhteina, joiden kautta sukupuolittunutta elämää eletään. Sukupuoli strukturoi maskuliinisuuksia, käytäntökonfiguraatioita, jotka pakottavat käytäntöjä ja yksilötilanteita. Opetuselokuvia tarkastellaan käytäntökonfiguraatiopiirien osatekijöinä. Sukupuoli on sosiaalisena rakenteena jaoteltavissa kolmeen alarakenteeseen eli valtasuhteisiin, tuotantosuhteisiin ja seksuaalista halua määräävään lataus-rakenteeseen. Tämä jako jäsentää opetuselokuvien analyysin osiin, joissa keskitytään kuhunkin alarakenteeseen liittyviin representaatioihin, rakenteen uusintamiseen sekä alarakenteiden limittymiseen. Tutkimuksen tulos on, että puolustusvoimat ylläpitää myyttiä, jonka mukaan armeija on miestenkoulu. Sukupuoli-ideologiansa representaatiuoissa varusmieskoulutus rakentuu sukupuoliteknologisena sukupuolet tuottavana kasvatusinstituutiona, "mies(ten)kouluna". Kehityskulut alokkaasta sotilaaksi ja pojasta mieheksi kietoutuvat elokuvien tarinarakenteissa yhteen. Varusmieskoulutus on ratkaisu alokkaan maskuliinisuutta koskeviin ongelmiin, jotka kytkeytyvät mm. oman toiminnan hallitsemattomuuteen sekä seksuaalisuuteen ja alkoholinkäyttöön. Asepalvelus on hegemoniseen maskuliinisuuteen sitouttamisen projekti, jossa miehen osaksi tulee maan ja perheen suojeleminen. Ideologiaan suturoimisen keinoina esiin nousevat toistuva unirakenne, tekstien naispuoliset sisäkkäisauktoriteetit sekä traumaattinen katsojapositio.
  • Tähtinen, Mika (2005)
  • Ahonen, Marja (1979)
  • Lõhmus, Gerly (2014)
    The object of this thesis is to demonstrate that the concept of location of provision of investment services and performance of investment advice is a fundamental element of the MiFID framework which has not deserved expected attention of the European legislators. The study demonstrates the importance of this notion for both investment firms and for national supervisors. It analysis of the evolution of the concept and addresses problems that are likely to arise in the light of recent legislative developments - the adoption of MiFID II and MiFIR that recognise the application of the principle of solicitation in the context of defining the location of provision of services by third country firms. The thesis analysis the interplay between the notion of location of provision of services and principle of solicitation, it further examines those concepts in the light of other relevant provisions and definitions embedded in the MiFID framework and analysis problems that may occur as a lack of coherence between European legislative instruments in general. The study is supplemented with an example of problems experienced by the national legislators in Estonia when implementing the concept of location of provision of services. The research concludes that Europe is lacking guidance in this matter and considering that the Member States are soon to face the challenge of implementing the revised MiFID suggests that it is the foremost time for providing clarity. The thesis makes suggestions for providing a coherent approach to the understanding of the concept of location of provision of services and application of the solicitation principle.