Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 12010-12029 of 28489
  • Haussalo, Teija (Nykykielten laitos, 2014)
    The aim of this study is to contribute to the understanding of the dynamics in the use of articles towards the end of the 16th century, shortly before the creation of normative grammars, by studying the use of the zero article in 16th-century texts and by comparing it to the use of definite and indefinite articles and other determiners. The 16th century can be regarded as an important transitional stage in the development of the French language, as French became the official language of jurisdiction, and literature in French became more prominent. The basic selection criterion for the corpus was that the texts should be prose originally written in French, so poetic freedom or a source text in another language could not strongly influence the structures used. The main corpus is a selection from Heptameron, a collection of short stories written by Queen Margaret of Navarre, and the variants found in 10 different manuscripts of Heptameron. In addition, two other authors were chosen for comparison: Henri Estienne and Michel de Montaigne. The time span of all these texts is from 1545 to 1592. The study contains the following main parts: 1) a general overview of the use of articles in different syntactical positions in 16th-century texts; 2) an analysis of variation in the use of the zero article in the different manuscripts of Heptameron and a comparison with corresponding examples in the texts of Estienne and Montaigne; 3) an analysis of the use of different articles by each author in different contexts; and 4) comparison of the results of the study with the views of 16th-century grammarians as well as with current views of the use of articles in French. The analysis shows that most instances of variation in the use of articles are found in contexts where different interpretations are possible or when there is a problematic construction or even an error in a manuscript. The clearest visible development is the gradual extension of the use of de(s) as an article, which is linked with the loss of the final s in pronunciation. The combination à + de(s) is not found at all in the manuscripts of Heptameron, but in the later texts of Montaigne it occurs many times. It appears that at the end of the 16th century the article system was complete.
  • Aaltonen, Leena-Maija (Helsingin yliopisto, 1999)
  • Pääkkönen, Hanna-Maija (Helsingfors universitet, 2011)
    Tässä opinnäytetyössä olen tutkinut nicaragualaisia korkeakouluopiskelijoita. Aineistonani on 11 puolistrukturoitua haastattelua ja toissijaisena aineistonani 5 sähköpostihaastattelua. Vastaajina ovat olleet aikavälillä 1984 - 1990 syntyneet nicaragualaiset korkeakouluopiskelijat. Opinnäytetyöni keskeisimmät kysymykset ovat, miten haastattelemani nicaragualaiset korkeakouluopiskelijat rakentavat ja ilmentävät poliittista identiteettiään suhteessa aiempiin sukupolviin ja muihin oman sukupolvensa jäseniin, ja miten sukupolvitietoisuus näkyy nicaragualaisten korkeakouluopiskelijoiden haastatteluissa. Teoreettinen lähtökohtani on Karl Mannheimin yhteiskunnallisten sukupolvien käsite, jonka mukaan sukupolvet eivät muodostu vain saman syntymäajankohdan vaan myös yhdessä jaettujen keskeisten kokemusten perusteella. Laajemman taustan tutkimukselleni muodostaa nuorisotutkimus, jonka nuorista ja nuorisosta esittämiä yleistyksiä suhteutan omaan aineistooni. Haastateltujen poliittinen identiteetti muodostuu sekä kollektiivisista että yksilöllisistä piirteistä. He tuovat itsensä selkeästi esiin poliittisena kollektiivina, nuorisona, jota vanhempi ikäluokka hallitsee, ja jonka ääni on jäänyt kuulumattomiin. Vastaajat tekevät selkeän eron itsensä ja vanhemman sukupolven sekä muiden nuorten välillä. Erityisen selkeä jako on suhteessa hallituspuoluetta kannattavaan opiskelijajärjestöön kuuluviin opiskelijoihin. Tästä huolimatta vastaajat yhdistävät itsensä kokemustensa kautta selkeästi nuorisoon yhtenäisenä ryhmänä, joka eroistaan huolimatta jakaa yhteisen kokemuksen yhteiskunnan muuttumattomuudesta. Sukupolvitietoisuus näkyy erityisesti keskusteltaessa nuorten elämän näköalattomuudesta. Nuorisona, eli nimenomaan ryhmänä puhuminen antaa vastaajille enemmän rohkeutta kommentoida politiikan arvoperusteita. Nuoruus toimii turvaidentiteettinä, jonka suojista vastaajat uskaltautuivat rohkeammin kritisoimaan yhteiskunnan epäkohtia. Tiedostavan nuorison kollektiiviseen poliittiseen identiteettiin liittyy voimakkaita individualistisia arvoja yksilön oikeudesta mielipiteisiinsä ja niiden esittämiseen. He kokevat roolinsa opiskelijoina edellyttävän heiltä muuta nuorisoa kirkkaampaa kykyä analysoida poliittista toimintaa. Nicaraguasta vaikuttaa löytyvän sekä Mannheimin määritelmän mukaan aktualisoitunut sukupolviryhmä että massamittainen kokemuksellinen sukupolvi, joka tunnistaa tietyt yhteiset kokemukset. Yhtä lukuun ottamatta haastateltavat kuuluvat jälkimmäiseen ryhmään. Havaintojeni perusteella hallituspuoluetta kannattavaan opiskelijajärjestöön kuuluvat nuoret vaikuttavat muodostavan mannheimilaisittain aktualisoituneen sukupolviryhmän. Vastaajien poliittinen identiteetti muokkautuu jatkuvasti kansainvälistyvän maailman ja oman kotimaan arkirealiteettien ristipaineessa. Nicaragualaiset nuoret ovat väliinputoajia, jotka ovat jääneet nopeiden globaalien muutosten ja maailman mittakaavassa äärimmäisen köyhän maan todellisuuden välimaastoon. Vallalla olevat nuorista, heidän poliittisesta toiminnastaan ja sukupolvien määrittämisestä päätelmiä esittävät teoriat ja tutkielmat ovat lähtökohdiltaan syntyneet hyvin erilaisissa yhteiskunnissa kuin Nicaragua eivätkä ole sellaisenaan siirrettävissä tulkitsemaan nicaragualaisten nuorten elämää ja sukupolvien muodostumista nicaragualaisessa yhteiskunnassa. Opinnäytetyöni tulosten perusteella olisi tärkeää kehittää metodologinen näkökulma, jonka lähtökohtina eivät ole länsimainen yhteiskuntarakenne ja nuoruuskäsite. Näkökulmaa tulisi myös laajentaa kattamaan niin mannheimilaisittain aktualisoituneet kuin massamittaiset sukupolvet ja niiden mahdollinen yhtäaikaisuus ja lomittaisuus Nicaraguan kaltaisissa yhteiskunnissa.
  • Kokkoniemi, Samuli (Helsingfors universitet, 2012)
    Site index and site type are methods for describing a habitat’s highest annual production of tree (m3/ha/a). Site index is based on the growth of trees’ dominant height, and site type on the existence of plant communities in a habitat. This research examined whether site type can be estimated with site index derived by airborne laser scanning (ALS). ALS is a remote sensing method by which trees’ characteristics are predicted based on the height distribution and density values of laser pulses. Data were gathered from Syöte, Northern Ostrobothnia. Arbonaut Oy provided the ALS-data, and Metsähallitus provided age and habitat data of microstands. Site type, trees’ ages and dominant heights were also measured by field surveying. Experimental data from plots were generalized to microstand data. There were 208 experimental plots that were generalized to 39 microstands. Site indexes for experimental plots and microstands were calculated to index age 100 years with Vuokila and Väliaho’s (1980) growth models for dominant height and with Schumacher’s (1939) guide curve. Site indexes were converted to site types with Vuokila and Väliaho’s (1980) conversion diagram and then compared to site types of the field surveys. The accuracy of the site indexes was evaluated with an error matrix. Accuracy of age and dominant height was evaluated with a paired t-test. Variation of index aged dominant height inside a site type was examined with root mean square error (RMSE). The effect of the proportions of tree species on the site index was analyzed with a correlation coefficient. The percentage of properly classified site types was 57 % at best when using Schumacher’s (1939) guide curve and two site types (rich and poor). With Vuokila and Väliaho’s (1980) growth models for dominant height the best percentage of correctly classified site types was 46 %. The variation (RMSE) of index aged dominant height as an average in all site types was 3,2 m. The maximum variation of index aged dominant height in one site type was 6 m. This indicated that the dependency between site index and site type was poor with this data. The proportions of tree species did not have a significant effect on site index. Based on this study, predicting site types with ALS does not work. One problem is the absence of very rich site types. There are also many sources of error: SutiGIS’ (position knowledge system) age data, prescribed burning, possible fertilization of stands, and the problems of fitting site index and site type. Vuokila and Väliaho’s (1980) growth models for dominant height were made in the 1980s, so they do not acknowledge the increased growth of present-day trees. Site index cannot reliably predict the site type, but site index gives valuable extra information about the trees for example when evaluating the value of forest estates.
  • Nela, Maria (Helsingin yliopisto, 2001)
  • Kaukola, Leena (Helsingfors universitet, 2011)
    Tutkimuksen tarkoitus: Tämän tutkimuksen tarkoitus on tutkia lasi-ionomeerisementtien sidoslujuutta dentiiniin ja sidoslujuudessa tapahtuvia muutoksia 420 vuorokauden kuluessa. Tutkimuksessa perehdytään myös sidosten murtumatyyppeihin. Materiaalit ja menetelmät: 128 poistetun viisaudenhampaan dentiinipinnat sidostettiin tai esikäsiteltiin valmistajien ohjeiden mukaisesti ja täyteainepilarit vietiin dentiinin pinnalle. Täyteaineena käytettiin lasi-ionomeerisementtejä (GC Fuji IX GP fast ja Photac-Fil) ja vertailu-materiaalina yhdistelmämuovia (Filtek Supreme) kolmivaiheista sidosmenetelmää (Adper ScotchbondTM Multi-Purpose) ja itse-etsaavaa sidosainetta (Hybrid Bond) käyttäen. Puolet näytteistä testattiin sidoslujuuden suhteen vuorokauden kuluttua valmistuksesta ja puolet 420 vuorokauden säilytyksen jälkeen. Sidoslujuus testattiin kohdistamalla työntövoima täyteainepilarin tyveen. Tulokset: Lasi-ionomeerisementit hävisivät sidoslujuuden suhteen yhdistelmämuoveille. Parhaat sidoslujuusarvot saavutettiin käyttämällä kolmivaiheista sidostusmenetelmää yhdistelmämuovien yhteydessä. Heikoimmat sidoslujuusarvot mitattiin konventionaalisilla lasi-ionomeerisementeillä. Valtaosa testatuista näytteistä sijoittui kohesiivisten murtumien ja mixed-tyyppisten murtumien ryhmään. Adhesiivisia murtumia havaittiin lähinnä yhdistelmämuovien sidosten pettämisen yhteydessä. Johtopäätökset: Lasi-ionomeerisementeillä ei kyetä saavuttamaan yhtä suuria sidoslujuuksia dentiiniin kuin yhdistelmämuoveilla, mutta lasi-ionomeerien heikot sidoslujuusarvot kertovat ennemmin materiaalin hauraudesta, kuin huonosta kiinnittymisestä hammaskudokseen.
  • Louhelainen, Alpo (1967)
  • Lindström, Anne (2002)
  • Nanna, Myllys (2015)
    Ilmakehässä tapahtuva hiukkasmuodostus on tärkeä tutkimuskohde, sillä muodostuvat sekundäärihiukkaset vaikuttavat ihmisten terveyteen ja maapallon säteilytasapainoon. Hiukkasmuodostuksen ensiaskeleista ei ole toistaiseksi tarkkaa tietoa, mutta laskennallisten ja kokeellisten tutkimusten avulla on selvitetty, että rikkihappo on keskeisessä roolissa uusien hiukkasten muodostumisessa. Se ei kuitenkaan yksin tai edes veden kanssa riitä selittämään kaikkia havaittuja muodostumistapahtumia. Ilmakehässä on useita erilaisia tiivistymiskykyisiä molekyylejä, joista tässä tutkielmassa keskityttiin ammoniakkiin ja dimetyyliamiiniin. Tutkimuksessa laskettiin kvanttikemiallisin menetelmin erilaisten rikkihappoa ja emästä sisältävien klustereiden Gibbsin vapaat muodostumisenergiat, joiden avulla muodostettiin klustereiden kokojakaumat ilmakehän klusteridynamiikkakoodilla (ACDC). Saatuja kokojakaumia verrattiin alemmalla kvanttikemiallisella menetelmällä laskettuihin tuloksiin ja havaittiin, että ACDC on herkkä käytetylle laskennalliselle tasolle. Tutkielmassa on esitelty myös kattavasti erilaiset likimääräismenetelmät Schrödingerin yhtälön ratkaisuun ja pohdittu, kuinka tutkittavalle ongelmalle valitaan sopiva menetelmän ja kantajoukon yhdistelmä. Tutkielman on tarkoitus tukea samankaltaisten laskennallisten systeemien ratkaisemista.
  • Karhu, Kaj (2013)
    Moniydinsuorittimet ovat yleinen tapa kasvattaa tietokonepelien käytettävissä olevaa laskentakapasiteettia. Näytönohjainten kehitys on muuttanut tilannetta kasvattamalla näytönohjainten roolia yleislaskentaan soveltuvina alustoina. Aikaisemmin tällainen näytönohjainten käyttö on tarkoittanut ohjelmoimista tietokonegrafiikan käsitteillä ja termeillä. Ohjainten ja niille soveltuvien rinnakkaisohjelmointiympäristöjen kehittyminen antaa mahdollisuuden käyttää ja ohjelmoida näytönohjainten toimintaa ilman, että käyttö ja ohjelmat ovat rajattuja ainoastaan tietokonegrafiikan yhteyteen. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan työssä toteutetun ohjelman avulla laskennan siirtämistä OpenCL-ohjelmistokehyksen näytönohjaimen suoritettavaksi. Ohjelmassa piirretään ruudulle kuutiojoukko, jonka koko voi vaihdella muutamista sadoista kymmeniin tuhansiin kuutioihin. Kuutioiden piirtämiseen ja sijaintien päivitämiseen liittyvä laskenta on siirretty näytönohjaimen suoritettavaksi. Laskennan siirtämisen vaikutuksia on työssä havainnollistettu mittaamalla ohjelman suorituskykyä kuutioiden päivittämiseen kuluneella ajalla ja ruudunpäivitysten lukumäärällä. Pienellä kuutiomäärällä suoritinversio oli kummallakin mittarilla mitattuna tehokkaampi kuin näytönohjainversio. Mittaustulokset kertovat, että suurilla kuutiomäärillä näytönohjaimen käyttäminen päivitysten yhteydessä nosti toteutetun ohjelman suorituskykyä. Pienillä kuutiomäärillä vaikutus suorituskykyyn oli päinvastainen. ACM Computing Classification System (CCS): D.1 [PROGRAMMING TECHNIQUES], D.1.3 [Concurrent Programming]: Parallel programming, I.3 [COMPUTER GRAPHICS], I.3.1 [Hardware Architecture]: Graphics Processors, I.3.7 [Three-Dimensional Graphics and Realism]
  • Nyrhinen, Mikko (2014)
    Eräiden sairauksien sekä jatkuvien verensiirtojen seurauksena potilailla saattaa esiintyä poikkeuksellista raudan kertymistä elimistöön. Raudan kertyminen elinten peruskudoksiin voi aiheuttaa rautaperäisiä pysyviä kudosvaurioita. Magneettikuvauksen (MK) gradienttimonikaikusekvensseistä saaduista kaikukuvista laskettujen T2*relaksaatioaikojen on havaittu lyhenevän elimistön rautapitoisuuden kasvaessa. Nykyään ei kuitenkaan ole vielä varmuutta parhaasta tavasta analysoida näitä kuvia.Työn tarkoituksena oli vertailla kirjallisuudessa esiteltyjä analyysitapoja T2*relaksaatioaikojen määrittämiseksi. Työssä tarkasteltiin, onko eri analyysimenetelmillä, ROIalueilla, sekvensseillä sekä sovitusmalleilla tilastollisesti merkittäviä eroja. Työssä tutkittiin myös maksan ja sydämen septumin rautapitoisuuden spatiaalista vaihtelua. Maksan ja sydämen potilasaineisto oli kuvattu käyttäen kahta 1,5 T magneettikuvauslaitetta: Siemens Avanto sekä Philips Achieva. Kaiken kaikkiaan työssä oli käytettävissä 57 leikesarjaa maksasta ja 9 leikesarjaa sydämestä. Työssä vertailtiin kahta erilaista sovitusalgoritmia: lineaarista pnssovitusta sekä epälineaarista LevenbergMarquardtalgoritmia. Työssä vertailtiin yhteensä viittä erilaista sovitusmallia: monoeksponentti, pohjatason vähännys , kohinan korjaus , katkaisu sekä tasoitusmallia. ROIpohjaisen analyysin lisäksi suoritettiin analyysi myös pikselikohtaisella menetelmällä käyttäen 3x3 sekä 5x5 keskiarvoistusta kohinan ja liikeartefaktojen vähentämiseksi. Pikselikohtaisesta menetelmästä tulokseksi saatuja T2*karttoja vertailtiin ROIpohjaisesta menetelmästä saatuihin tuloksiin. Tasoitusmallista saatiin parhaimmat sovitukset, kun taas monoeksponenttimallista lineaarisella sovituksella saatiin huonoimmat sovitukset. Sekä monoeksponenttimalli lineaarisella sovituksella että tasoitusmalli poikkesivat tilastollisesti merkittävästi muista sovitusmalleista. Työssä ei havaittu tilastollisesti merkittäviä eo ja ROIpohjaisen eikä pikselikohtaisen menetelmän välillä. Myöskään keskiarvoistuksella ei havaittu olevan tilastollisesti merkittävää vaikutusta.Työssä ei havaittu tilastollisesti merkittäviä eroja eri ROIalueiden eikä eri sekvenssien välillä. Työssä havaittiin monoeksponenttimallin lineaarisella sovituksella olevan huonoin sovitusmalli. Muilla sovitusmalleilla saatiin toisiaan lähellä olevia tuloksia kliinisesti mielenkiintoisilla T2*relaksaatiajoilla. Työssä havaittiin T2*karttojen olevan hyödyllinen apuväline maksan rautapitoisuuden määrittämiseksi. Sydämen tapauksessa ROIpohjainen menetelmä havaittiin pikselikohtaista menetelmää paremmaksi. Jatkotutkimuksissa menetelmää voitaneen kehittää parantamalla sovitusalgoritmeja, sovitusmalleja sekä pikselikohtaista menetelmää.
  • Okkonen, Mari (Helsingfors universitet, )
    Tuomioistuinten antamien ratkaisujen on oltava oikeita sekä oikeuskysymysten että näyttökysymysten osalta. Näyttökysymyksiin kohdistuvaan tuomarin suorittamaan todistusharkintaan on kehitetty oikeustieteessä teorioita, joiden tarkoituksena on jäsentää tuomarin vapaata todistusharkintaa siten, että päätökset olisivat mahdollisimman oikeita ja perusteltuja, ja että intuition merkitys todistusharkinnassa olisi mahdollisimman vähäinen. Todistusharkinnan teorioista erityisesti frekvenssiteorioiksi kutsutut teemateoria ja todistusarvoteoria hyödyntävät todistusratkaisun tekemisessä laskentateoreettisia malleja. Frekvenssiteoriat perustuvat todennäköisyyksien ja todistusharkinnassa välttämättä esiintyvän epävarmuuden mittaamiseen numeroiden avulla. Todistusarvoteorian mukaisesti, kun todisteen todistusarvot on muutettu numeraaliseen muotoon, voidaan myötä- ja vastavaikutuskaavoilla laskea koko todistusaineiston yhteistodistusarvo. Psykologisissa tutkimuksissa on havaittu, että ihmisillä on tapana aliarvioida useamman todisteen myötävaikutusta ja yliarvioida vastavaikutusta, minkä vuoksi laskentateoreettiset kaavat voivat toimia tärkeänä apuvälineenä inhimillisten ajatusvirheiden korjaajina. Tässä tutkielmassa on pyritty jäsentämään todistusharkintaa laskentateoreettisella lähestymistavalla. Tutkielmassa käydään läpi oikeustieteellisiä teorioita, jotka hyödyntävät todennäköisyyslaskentaa, matemattiikkaa sekä logiikkaa todistusharkinnan työkaluina. Teoreettisen tutkimuksen lisäksi tutkielmassa esitellään ja analysoidaan tutkielman pohjaksi tehdyn yleisten tuomioistuinten tuomareille suunnatun empiirisen kyselytutkimuksen tuloksia. Kyselytutkimuksen avulla saatiin merkittävää tietoa näyttökynnykseen ja todistusharkintaan vaikuttavista seikoista. Todistusharkinnassa tärkeimpiä harkintaan vaikuttavia seikkoja olivat vastausten perusteella osapuolten mahdollisuudet esittää todistelua, tuomarille kokemuksen kautta kehittynyt intuitio sekä rikoksen vakavuus. Tutkielmaa varten tehdyn empiirisen kyselytutkimuksen perusteella tuomarien selkeä kanta on, että näyttökynnys on tapauskohtaisesti joustava. Tärkeimmiksi näyttökynnykseen vaikuttaviksi seikoiksi tuomarit valitsivat osapuolten mahdollisuudet esittää todistelua, riidan kohteena olevan intressin määrän sekä rikoksen vakavuuden. Kyselytutkimuksessa tutkittiin myös, kuinka suurena tuomarit näkevät numeroilla mitattuna erilaiset vakiintuneet näyttökynnyksen ilmaisut, kuten ”ei jää varteenotettavaa epäilyä” ja miten yhtenäinen käsitys tuomareilla on oikeudenkäynnissä käytettävän terminologian sisällöstä.
  • Suppala, Matti (Helsingfors universitet, 2012)
    Tehokkuus on kasvanut merkittävästi yksityisellä sektorilla viime vuosikymmenenä. Valtionhallinto on jäänyt merkittävästi jälkeen tehokkuuden kehityksestä. Valtiohallinnossa on yritetty yksityiselle sektorille luotujen teorioiden ja metodien soveltamista, mutta tulokset ovat olleet ristiriitaisia. Puutteelliset tietojärjestelmät eivät pysty ohjaaman valtionhallinnon toimintaa tehokkaasti. Laskentatoimi on yritysten perusinfrastruktuuria, josta ammennetaan tietoa yritystoiminnan hahmottamiseen ja johtamiseen. Laskentatoimen tarjoamat informaatiovirrat auttavat yritysten rahaprosessin hahmottamisessa. Rahaprosessista mitataan toiminnan tehokkuus, jonka avulla toimintaa suunnitellaan pitkällä ja lyhyellä aikavälillä. Laskentatoimi on työkalu organisaation johtamiseen, ei automaattinen järjestelmä, joka korjaa ongelmat tehokkuudessa automaattisesti. Liiketaloudellisten työkalujen soveltaminen valtionhallintoon on ongelmallista. Arpajaislupien kaltaisissa tapauksissa, joissa julkisilla palveluilla on selkeät vastuuyksiköt toimeenpanossa, sekä mitattavia palvelumaksuja, voisivat organisoida toimintaansa laskentatoimen avulla tehokkaamaksi. Markkina signaalit eivät voi vaikuttaa valtionhallinnossa, jolloin laskentatoimen lukujen tulkitseminen vaatii laajempaa toimintaa sidosryhmien kanssa, sekä osaavaa, paikallista johtamista. Tutkielman laadullinen aineisto koostuu liiketaloudellisesta kirjallisuudesta, joka on laskentatoimen suhteen on rajattu kotimaiseksi. Aineistoissa on myös henkilökohtaista havainnointia arpajaislupien työprosessista. Tutkielman laadullinen osa keskittyy laskentatoimen ja valtionhallinnon yhteensovittamisen hahmottamiseen. Tutkimuksessa on myös määrällistä aineistoa, jolla havainnoidaan arpajaislupien tuloja, joka todistaa laskentatoimen hyötyjä tehokkuuden havainnoinnissa, sekä nykyisen hinnoittelupolitiikan epämääräisiä tuloksia.
  • Haataja, Mika Tapani (2013)
    Tutkielman tarkoitus on esitellä ja määritellä yksi menetelmä, jonka avulla voidaan rakentaa kaikki intuitiivisesti laskettavat funktiot. Tähän on valittu tarkoitukseen URM-kone, joka vastaa ajatukseltaan nykyisen tietokoneen toimintaa. URM-koneen lisäksi käydään läpi muitakin tapoja, joilla voi luoda yksinkertaisemmista perusfunktioista uusia funktioita. Tutkielman toinen esiteltävä asia on Churchin teesi, joka yhdistää kaikki tunnetut tavat luoda laskettavia funktioita. Sen mukaan lähtökohdasta riippumatta saadaan sama joukko laskettavia funktioita. Tämän esittelyn yhteydessä mainitaan muutamia erilaisia lähestymistapoja laskettavuuteen. Näistä ehkä tunnetuimpana pidetty Turingin kone –lähestymistapa käydään myös läpi, mutta huomattavasti kevyemmin kuin URM-koneen kohdalla.
  • Heinonen, Juho (Helsingfors universitet, 2011)
    Puudutemyrkytysten hoitoon suositellaan joissain maissa laskimonsisäisesti annettavaa rasvaemulsiota. Suomessa kansallista suositusta ei kuitenkaan ole, eikä kyseisen hoidon yleisyyttä ole aiemmin kotimaassa tutkittu puudute-­ tai muissakaan lääkemyrkytyksissä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää millaiseen näyttöön hoito perustuu käymällä läpi aiheesta julkaistu kirjallisuus sekä selvittää sähköpostikyselyn avulla kuinka yleisesti anestesiaosastoilla on laadittu omia ohjeistuksia rasvaemulsion käytöstä puudutemyrkytystapauksissa. Lisäksi selvitetään onko kyseistä hoitoa jo käytetty, hoitosuositusten perustaa, käytettyjä rasvaemulsiota ja missä niitä säilytetään. Kysely lähetettiin myös kahteen ensihoitoyksikköön muiden lääkemyrkytysten hoitoon laadittujen ohjeistusten osalta. Hieman yli puolella Suomen anestesiaosastoista on laadittuna oma ohjeistus laskimonsisäisen rasvaemulsion käytöstä puudutemyrkytyksissä, vaikka hoidon tehosta on ristiriitaisaa näyttöä eikä kontrolloituja ihmistutkimuksia ole julkaistu. Ensihoitoyksiköillä taas ei ole omia suosituksia hoidosta. Hoitoa on myös käytetty viidellä anestesiaosastolla. Hoitosuositukset eri osastoilla on kuitenkin johdettu useista eri lähteistä. Käytetyin rasvaemulsio on Intralipid® ja myrkytysten hoitoon tarkoitettuja emulsioita säilytetään pääasiassa leikkaussalissa tai sen yhteydessä.
  • Riikonen, Selja (Helsingin yliopisto, 2016)
    Pro gradu -tutkielmassani käsittelen musiikkiviittauksia sekä barokkityyliä kuubalaisen kirjailijan ja musikologin Alejo Carpentierin (1904-1980) romaanissa Concierto barroco (suom. Tarja Härkönen, otsikkona Barokkikonsertto, 1995). Tutkielmassani lähden kartoittamaan teoksessa runsaasti esiintyviä musiikkiviittauksia sekä selvittämään, miten musiikillisia elementtejä on kuvattu ja miten niitä on käytetty. Tutkielmassani tarkastelen viittauksia eri säveltäjiin ja musiikkiteoksiin. Lisäksi selvitän, miten populaarimusiikkia ja kansanperinteisiin liittyvää musiikkia kuvataan. Tutkielmassani annan myös esimerkkien avulla kuvan Carpentierin käyttämästä barokkityylistä, joka muodostaa teokseen ikään kuin tarinaa eteenpäin vievän pohjan. Tutkielmani on luonteeltaan tekstianalyyttinen; analyysi pohjautuu lähiluvun (close reading) avulla tehtyihin havaintoihin. Tutkielmani kuuluu komparatiivisen kirjallisuuden tutkimuksen piiriin. Komparatiivisen kirjallisuuden tutkimuksen avulla voidaan tutkia muun muassa eri taiteenlajien, kuten oman työni kohdalla, kirjallisuuden ja musiikin vastaavuuksia ja tietynlaista rinnakkaisuutta yli kieli- tai kulttuurirajojen. Alejo Carpentier on esittänyt esseissään näkemyksiään musiikista ja barokista. Hänen kaunokirjallisissa teoksissaan esiintyy niin kutsutun maagisen realismin piirteitä, jossa todellisiin tapahtumiin sekoittuu ihmeellisiä ja erikoisia piirteitä. Tässä teoksessa, kuten monissa muissa Carpentierin romaaneissa, aikakäsitys poikkeaa tavallisesta kronologiasta ja tapahtumat ovat ajoitukseltaan monitasoisia ulottuen 1700-luvulta 1900-luvulle. Romaanin tapahtumat lähtevät liikkeelle Etelä-Amerikasta, josta meksikolaiseen ylimystöön kuuluva valloittajien jälkeläinen lähtee palvelijansa kanssa kohti Venetsian karnevaaleja. Venetsiassa meksikolainen ja hänen kuubalainen palvelijansa tutustuvat kuuluisiin barokkisäveltäjiin Antonio Vivaldiin, Domenico Scarlattiin ja G.F. Händeliin. Yhdessä näiden kanssa syntyy ajatus Meksikon valloitukseen perustuvan oopperan säveltämisestä. Oopperan nimi tulisi olemaan Moctezuma (Montezuma, Motezuma). Todellisuudessa Moctezuma-ooppera on Vivaldin säveltämä ja sen kantaesitys oli 1733. Kirjan tarinan edetessä esiintyy paljon musiikkiaiheisia kohtauksia ja viittauksia, mutta kaikkein mielikuvituksellisin kohtaus tapahtuu, kun tarinan hahmot pitävät yhteisen improvisoidun konsertin, jossa länsimainen musiikki ja perinteinen afrokuubalainen musiikki yhdistyvät täydelliseksi barokkikonsertoksi. Tutkielmani myötä selvisi, että Carpentier kuvaa teoksessaan eri säveltäjiä ja teoksia varsin totuudenmukaisesti, ainakin siten kuin musiikinhistoria opettaa. Tämä on huomioon otettava seikka, sillä maagisen realismin mukaisesti kuvaukset voisivat poiketa totuudesta. Aikatasojen sekoittuminen ja anakronismit kuitenkin poikkeavat tavanmukaisesta historiankirjoituksesta. Carpentier kuvaa myös paljon afrokuubalaista kansanperinnettä, ja hänen teoksensa La música en Cuba on ollut työni edetessä hyödyksi. Romaanissa esiintyy myös paljon karnevalistisia piirteitä, joita muun muassa Mihail Bahtin on tutkinut. Barokkityyli esiintyy myös Concierto barroco -teoksessa etenkin vastakohtaisuuksina, ylitsepursuavan ja mahtipontisen kielen avulla, mutta myös tietynlaisen sarkastisen esityksen, groteskin ja parodian avulla. Koska kirja on hyvin monipuolinen ja koska Carpentier viittaa musiikkiin hyvin yksityiskohtaisella tavalla, voisi tästä työstä olla hyötyä etenkin niille, jotka haluavat syventää tietouttaan kirjan sisällöstä. Ilman musiikillista taustaa tai tietämystä musiikin historiasta lukija saa vain hyvin pintapuolisen näkemyksen teoksesta. Jatkossa olisi kiinnostavaa tutkia eri taiteenlajien ilmentymistä teoksessa, sillä Alejo Carpentier oli kulttuurin saralla erittäin monipuolinen kirjailija ja hänen teoksissaan kulttuuria on käsitelty hyvin moniulotteisesti. Mielenkiintoa herättävät myös teoksen karnevalistiset piirteet ja niiden samankaltaisuus barokkityylin kanssa. Tutkielmaani voisi jatkaa vielä syventymällä tarkemmin maagiseen realismiin ja barokin ilmentymiseen teoksessa.