Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 12027-12046 of 24939
  • Palmu, Raimo (Helsingin yliopisto, 2011)
    ABSTRACT Mental disorders and suicide attempts among acute burn patients were investigated in a collaborative research project between National Institute for Health and Welfare and Departments of Psychiatry and Plastic surgery in University of Helsinki in Finland. This project was realized in two parts. The first cohort of burn patients consisted of all burn patients admitted to the Helsinki Burn Centre during 1989 97. In this retrospective cohort, 5.7% (N=46) of the total of 811 burn patients had attempted suicide. The burn severity of suicide attempters was markedly higher than in the other burn patients. Suicide attempters were more often unemployed or on disability pension and had psychiatric history before the injury. The second sample was a prospective cohort of all acute consecutive burn patients admitted to the Helsinki Burn Centre during 18 months in 2006- 2007. All subjects (N=107) of the cohort were interviewed with the Structured Clinical Interview for DSM-IV for Axis I and II mental disorders (SCID-I and SCID-II) at baseline and then 86 % of all (N=92) with SCID-I at the end of six-month follow-up. Most (61%) patients had at least one lifetime mental disorder before burn; 47 % substance-related, 10% psychotic and 23% personality disorders. The overall prevalence of Axis I mental disorders increased significantly from the month prior to burn to acute care but decreased significantly from acute care to six months. However, more than one half (55%) of the cohort suffered from some mental disorder during follow-up. Less than one half of the burn patients with estimated need for psychiatric care received psychiatric care. Burn severity independently and strongly predicted risk for mental disorders during follow-up and pre-burn psychiatric history, severe burns and estimated need for psychiatric care significantly predicted psychiatric care received. The proportion of patients with self-inflicted burns is not high but mental disorders are common among burn patients. Mental disorders may predispose to burns. After burn injury, more than half of the patients suffer from mental disorders and a strong relationship exists between burn severity and some post-burn mental disorders. A minority of the patients with unequivocal need for psychiatric care actually receive it. Psychiatric consultations and care follow mainly the course of acute burn treatment.
  • Toffol, Elena (Helsingin yliopisto, 2013)
    This research aims at studying the relationship between mental health and reproductive features in women. The epidemiology and phenomenology of many psychiatric disorders differ between genders, with depressive and anxiety disorders, as well as attempted suicide, being more common in women, and completed suicide, personality disorders and substance use disorders, in men. It is plausible that (endogenous and exogenous gonadal hormones and reproductive events contribute to this pattern. Data on women who participated in two Finnish opulation-based studies (Health 2000 and FINRISK 1997, 2002 and 2007) were analyzed. Data were collected through face-to-face interviews, self-administered questionnaires and health examinations. Different structured (BDI-21, BDI-13, GHQ-12, CIDI) and non-structured tools were used to assess mental health and psychological well-being. Study I focused on the association between mental health and miscarriage, by history and number; Studies II and III focused on the relationship with use of hormonal contraception (either oral or intrauterine) and its duration; Study IV concentrated on the associations between mental health and hormone therapy in perimenopausal and postmenopausal women. Study I showed that a miscarriage as a pregnancy outcome was related to a high prevalence of depressive disorders, and to more severe depressive or anxiety symptoms compared with other pregnancy outcomes. Moreover, the higher the number of miscarriages was, the worse the current state of mood was and the higher the frequency of a psychiatric diagnosis. Studies II and III revealed that the use of hormonal contraception was not associated with adverse psychological status or depressive symptoms/disorders. Additionally, no effect of different hormonal compounds was detected. The main finding in Study IV was the high prevalence of depressive and anxiety disorders among women in connection with the menopausal transition. Moreover, in this group, an association between current use of hormone therapy and worse psychological well-being or mental health was detected. The results of this study support the hypothesis of an association between psychological well-being and reproductive features in women. The importance of considering reproductive health and events when assessing psychological status and mental health in women is discussed.
  • Nummela, Mari (2006)
    Tutkimuksessa analysoin laadullisin menetelmin mentoroinnin ideoiden soveltuvuutta kehitysvammaisten ihmisten tuetun työllistymisen työvalmennukseen. Aineisto koostuu Helsingin sosiaaliviraston tuetun työllistymisen palvelun viiden työvalmentajan ja viiden kehitysvammaisen tuetusti työllistyneen ihmisen parihaastatteluista. Lisäksi aineistossa on lisämateriaalina analyysin aikana käyty keskustelu kahdeksan työvalmentajan kanssa. Analyysin olen tehnyt teoriaohjautuneen teema-analyysin menetelmällä, jossa olen väljästi käyttänyt sisällönanalyysiä. Tutkimuksen tarkoituksena on ollut arvioida mentoroinnin ideoiden soveltuvuutta työvalmennukseen sekä ennen kaikkea mentoroinnin käsitteiden avulla tutkia työvalmennusta. Olen tutkinut mentoroinnin ja työvalmennuksen eroja ja yhtäläisyyksiä. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena on ollut tehdä tunnetuksi tuettua työllistymistä sekä työvalmennusta. Mentorointi on kahden tasavertaisen aikuisen välinen kehittämissuhde. Sen tarkoituksena on, että alansa kokenut asiantuntija toimii mentorina ja auttaa nuorta työntekijää kehittymään työelämän haasteita vastaanottavaksi, organisaation tuntevaksi työntekijäksi. Mentoroinnin tavoitteet voivat vaihdella riippuen mentoroitavan tarpeista ja toiveista. Tuettu työllistyminen on periaate, jonka mukaan myös vammaisilla ja vajaakuntoisilla ihmisillä on oikeus osallistua työelämään vapailla työmarkkinoilla. Työllistymisessä annetaan vammaiselle ihmiselle hänen tarvitsemaansa tukea ja apua siinä määrin kuin hän sitä tarvitsee ja haluaa. Työvalmentajan antama työvalmennus on keskeinen tukimuoto tuetussa työllistymisessä. Se on ohjaussuhde, jossa työvalmentaja auttaa työllistyvää ihmistä pääsemään avoimille työmarkkinoille sekä tukee työssä pysymistä ja viihtymistä. Tulokset osoittavat, että valtakulttuurin toimintatavoista tulevan mentoroinnin käsitteistön avulla voi jäsentää kehitysvammaisten ihmisten kanssa tehtävää työvalmennusta. Mentoroinnista ja työvalmennuksesta löytyy yhtäläisyyksiä, kuten pyrkimys tasa-arvoiseen vuorovaikutussuhteeseen. Molemmat menetelmät perustuvat luottamukselliselle keskustelulle. Mentoroinnin tavoitteellisuus ja päämäärähakuisuus ovat asioita, joita voisi edelleen kehittää työvalmennuksessa. Sitä kautta työvalmennus tulisi suunnitelmalliseksi ja nykyistä tehokkaammaksi. Työvalmennus on kehitysvammaiselle ihmiselle merkittävä tukimuoto hänen pyrkiessään työllistymään avoimille työmarkkinoille. Työvalmentajan antama tuki, rohkaisu sekä huolenpito auttavat työllistymisen eri vaiheissa ja työelämässä eteen tulevissa haasteissa ja muutoksissa. Mentorointi on määräaikainen prosessi. Työvalmennus taas jatkuu yleensä niin pitkään kuin työllistyneen työ. Tutkimuksen kautta haluan kuitenkin rohkaista pohtimaan sitä, missä tilanteissa työvalmentajan antamaa tukea voisi harventaa tai milloin työvalmennus olisi mahdollista lopettaa.
  • Nummela, Mari (2006)
    Tutkimuksessa analysoin laadullisin menetelmin mentoroinnin ideoiden soveltuvuutta kehitysvammaisten ihmisten tuetun työllistymisen työvalmennukseen. Aineisto koostuu Helsingin sosiaaliviraston tuetun työllistymisen palvelun viiden työvalmentajan ja viiden kehitysvammaisen tuetusti työllistyneen ihmisen parihaastatteluista. Lisäksi aineistossa on lisämateriaalina analyysin aikana käyty keskustelu kahdeksan työvalmentajan kanssa. Analyysin olen tehnyt teoriaohjautuneen teema-analyysin menetelmällä, jossa olen väljästi käyttänyt sisällönanalyysiä. Tutkimuksen tarkoituksena on ollut arvioida mentoroinnin ideoiden soveltuvuutta työvalmennukseen sekä ennen kaikkea mentoroinnin käsitteiden avulla tutkia työvalmennusta. Olen tutkinut mentoroinnin ja työvalmennuksen eroja ja yhtäläisyyksiä. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena on ollut tehdä tunnetuksi tuettua työllistymistä sekä työvalmennusta. Mentorointi on kahden tasavertaisen aikuisen välinen kehittämissuhde. Sen tarkoituksena on, että alansa kokenut asiantuntija toimii mentorina ja auttaa nuorta työntekijää kehittymään työelämän haasteita vastaanottavaksi, organisaation tuntevaksi työntekijäksi. Mentoroinnin tavoitteet voivat vaihdella riippuen mentoroitavan tarpeista ja toiveista. Tuettu työllistyminen on periaate, jonka mukaan myös vammaisilla ja vajaakuntoisilla ihmisillä on oikeus osallistua työelämään vapailla työmarkkinoilla. Työllistymisessä annetaan vammaiselle ihmiselle hänen tarvitsemaansa tukea ja apua siinä määrin kuin hän sitä tarvitsee ja haluaa. Työvalmentajan antama työvalmennus on keskeinen tukimuoto tuetussa työllistymisessä. Se on ohjaussuhde, jossa työvalmentaja auttaa työllistyvää ihmistä pääsemään avoimille työmarkkinoille sekä tukee työssä pysymistä ja viihtymistä. Tulokset osoittavat, että valtakulttuurin toimintatavoista tulevan mentoroinnin käsitteistön avulla voi jäsentää kehitysvammaisten ihmisten kanssa tehtävää työvalmennusta. Mentoroinnista ja työvalmennuksesta löytyy yhtäläisyyksiä, kuten pyrkimys tasa-arvoiseen vuorovaikutussuhteeseen. Molemmat menetelmät perustuvat luottamukselliselle keskustelulle. Mentoroinnin tavoitteellisuus ja päämäärähakuisuus ovat asioita, joita voisi edelleen kehittää työvalmennuksessa. Sitä kautta työvalmennus tulisi suunnitelmalliseksi ja nykyistä tehokkaammaksi. Työvalmennus on kehitysvammaiselle ihmiselle merkittävä tukimuoto hänen pyrkiessään työllistymään avoimille työmarkkinoille. Työvalmentajan antama tuki, rohkaisu sekä huolenpito auttavat työllistymisen eri vaiheissa ja työelämässä eteen tulevissa haasteissa ja muutoksissa. Mentorointi on määräaikainen prosessi. Työvalmennus taas jatkuu yleensä niin pitkään kuin työllistyneen työ. Tutkimuksen kautta haluan kuitenkin rohkaista pohtimaan sitä, missä tilanteissa työvalmentajan antamaa tukea voisi harventaa tai milloin työvalmennus olisi mahdollista lopettaa.
  • Nummela, Mari (Helsingin yliopisto, 2006)
    Tutkimuksessa analysoin laadullisen menetelmin mentoroinnin ideoiden soveltuvuutta kehitysvammaisten ihmisten tuetun työllistymisen työvalmennukseen. Aineisto koostuu Helsingin sosiaaliviraston tuetun työllistymisen palvelun viiden työvahnentajan ja viiden kehitysvammaisen tuetusti työllistyneen ihmisen parihaastatteluista. Lisäksi aineistossa on lisämateriaalina analyysin aikana käyty keskustelu kahdeksan työvalmentajan kanssa. Analyysin olen tehnyt teoriaohjautuneen teema-analyysin menetelmällä, jossa olen väljästi käyttänyt sisällönanalyysiä. Tutkimuksen tarkoituksena on ollut arvioida mentoroinnin ideoiden soveltuvuutta työvalmennukseen sekä ennen kaikkea mentoroinnin käsitteiden avulla tutkia työvalmennusta. Olen tutkinut mentoroinnin ja työvalmennuksen eroja ja yhtäläisyyksiä. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena on ollut tehdä tunnetuksi tuettua työllistymistä sekä työvalmennusta. Mentorointi on kahden tasavertaisen aikuisen välinen kehittämissuhde. Sen tarkoituksena on, että alansa kokenut asiantuntija toimii mentorina ja auttaa nuorta työntekijää kehittymään työelämän haasteita vastaanottavaksi, organisaation tuntevaksi työntekijäksi. Mentoroinnin tavoitteet voivat vaihdella riippuen mentoroitavan tarpeista ja toiveista. Tuettu työllistyminen on periaate, jonka mukaan myös vammaisilla ja vajaakuntoisilla ihmisillä on oikeus osallistua työelämään vapailla työmarkkinoilla. Työllistymisessä annetaan vammaiselle ihmiselle hänen tarvitsemaansa tukea ja apua siinä määrin kuin hän sitä tarvitsee ja haluaa. Työvalmentajan antama työvalmennus on keskeinen tukimuoto tuetussa työllistymisessä. Se on ohjaussuhde, jossa työvalmentaja auttaa työllistyvää ihmistä pääsemään avoimille työmarkkinoille sekä tukee työssä pysymistä ja viihtymistä. Tulokset osoittavat, että valtakulttuurin toimintatavoista tulevan mentoroinnin käsitteistön avulla voi jäsentää kehitysvammaisten ihmisten kanssa tehtävää työvahnennusta. Mentoroinnista ja työvalmennuksesta löytyy yhtäläisyyksiä, kuten pyrkimys tasa-arvoiseen vuorovaikutussuhteeseen. Molemmat menetelmät perustuvat luottamukselliselle keskustelulle. Mentoroinnin tavoitteellisuus ja päämäärähakuisuus ovat asioita, joita voisi edelleen kehittää työvalmennuksessa. Sitä kautta työvalmennus tulisi suunnitelmalliseksi ja nykyistä tehokkaammaksi. Työvalmennus on kehitysvammaiselle ihmiselle merkittävä tukimuoto hänen pyrkiessään työllistymään avoimille työmarkkinoille. Työvalmentajan antama tuki, rohkaisu sekä huolenpito auttavat työllistymisen eri vaiheissa ja työelämässä eteen tulevissa haasteissa ja muutoksissa. Mentorointi on määräaikainen prosessi. Työvalmennus taas jatkuu yleensä niinn pitkään kuin työllistyneen työ. Tutkimuksen kautta haluan kuitenkin rohkaista pohtimaan sitä, missä tilanteissa työvalmentajan antamaa tukea voisi harventaa tai milloin työvalmennus olisi mahdollista lopettaa.
  • Lindström, Irmeli (Helsingin yliopisto, 2013)
    Asthma is a significant and increasing health problem among the working aged population and is associated with decreased work ability. The aim was to study the asthma prognosis and the work ability of men with asthma since youth as well as the risk factors for poor asthma outcome and decreased work ability. The current goal to extend careers makes this study highly relevant. We used the Finnish Defence Force registers to select the two different study populations. Initially, in 2007 a postal questionnaire was sent to all 216 men with verified asthma from the 2004 2005 Central Military Hospital register. Asthma was significantly less severe at the two-year follow-up than during military service and allergic sensitisation predicted more severe asthma. Study subjects included in our second study population were men currently aged at approximately 40 years old. The Recruits with asthma (n=505) consisted of all asthmatics who were referred to the Central Military Hospital during the period 1987 1990 and who had relatively mild asthma in youth. The Asthmatics exempted from service (n=393) included men who were exempted from military service during the period 1986 1989 due to asthma and had more severe asthma in youth. The Controls (n=1500) had performed their military service without asthma. A postal questionnaire including validated questions about asthma and work ability was sent out approximately twenty years after military service or exemption at call-up. Thereafter, a total of 119 respondents from the recruits with asthma group attended the clinical tests. Approximately half of those men who attended the clinical visit approximately twenty years after their military service had current persistent asthma and a positive exercise test and obstructive spirometry at baseline were associated with asthma persistence. The self-assessed current work ability for recruits with asthma and asthmatics exempted from service was significantly reduced when compared with the controls. In asthmatics exempted from service, being a manual worker or self-employed were also associated significantly with the occurrence of asthma exacerbations during past 12 months. Conclusions: Military aggravated asthma had a good 2-year and 20-year prognosis. Positive exercise test might be a meaningful prognostic measure in asthmatics. Both mild and more severe asthma at the age of around 20 seems to be associated with reduced work ability among middle-aged men. This is socioeconomically meaningful, as 40-year old men are an essential part of workforce. Furthermore, current occupational exposure may be associated with asthma exacerbations among men with relatively severe asthma in youth and taking into account asthma in vocational planning might be necessary in this group of asthmatics. Additionally, health care providers should carefully follow men with asthma that began in youth, support their work ability and pay close attention to their work environment.
  • Aaltonen, Annina Katariina (2009)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkittiin päihdetyön tekstiviestipalvelun kahta vertaistukiryhmää, joissa keskustelivat tekstiviestien välityksellä ihmiset, jotka pyrkivät muuttamaan alkoholin käyttöään. Tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida päihdetyön uuden matkapuhelinteknologiaa hyödyntävän menetelmän funktionaalisuutta laadullisella teorialähtöisellä ja aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Tutkimus jakautui kahteen tutkimustehtävään, joissa aiheina olivat: a) ryhmissä esiintyvän vuorovaikutuksen ja sosiaalisen tuen laatu, ja b) ryhmissä esitetyt käsitykset alkoholin ongelmakäytön muuttamisen keinoista sekä tekstiviestiryhmistä selviytymisresursseina. Tutkimustulokset osoittivat: a) tekstiviestiryhmien vuorovaikutus oli pääosin kannustavaa ja yhteistoiminnallista, mutta siinä esiintyi myös lannistavia konflikteja, b) tekstiviestiryhmissä esiintyi monenlaista sosiaalista tukea, c) ryhmissä esiintyi relevanttia tietoa alkoholin ongelmakäytön muuttamisen keinoista, ja d) ryhmien jäsenet esittivät käsityksiään tekstiviestiryhmien vahvuuksista ja heikkouksista, jotka tukivat ensimmäisen tutkimustehtävän tuloksia siitä, että ryhmät voivat yhtäältä tukea jäseniään ja toisaalta myös ehkäistä tuen saamista ja selviytymistä.
  • Aaltonen, Annina (Helsingin yliopisto, 2009)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkittiin päihdetyön Voimapiiri-tekstiviestipalvelun vertaistukiryhmiä, joissa keskustelivat tekstiviesteillä alkoholin ongelmakäytön muuttamiseen pyrkivät ihmiset. Tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida matkapuhelinteknologiaa hyödyntävän uuden päihdetyön menetelmän funktionaalisuutta laadullisella teorialähtöisellä ja aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Tutkimus jakautui kahteen tutkimustehtävään, joissa aiheina olivat: a) ryhmissä esiintyvän vuorovaikutuksen ja sosiaalisen tuen laatu, ja b) ryhmissä esitetyt käsitykset alkoholin ongelmakäytön muuttamisen keinoista sekä tekstiviestiryhmistä selviytymisresursseina. Tutkimustulokset osoittivat, että 95 prosenttia ryhmien vuorovaikutusepisodeista edusti voimaannuttavaa eli luonteeltaan kannustavaa ja yhteistoiminnallista vuorovaikutusta. Viidessä prosentissa episodeista esiintyi lannistavia ja ahdistusta tuottavia konflikteja. 85 prosenttia yhteistoiminnallisen vuorovaikutuksen episodeista edustivat sosiaalista tukea, mikä ilmeni informatiivisena, emotionaalisena ja arvonantoa osoittavana tukena sekä sosiaalisena kumppanuutena ja konkreettisena tukena. Ryhmien jäsenet esittivät päihdetyön ja aiemman tutkimuksen valossa relevanttia tietoa alkoholin ongelmakäytön muuttamisen keinoista ja -resursseista, jollaisia olivat erilaiset psyykkiset ja toiminnalliset keinot. Ryhmien jäsenten käsitykset tekstiviestiryhmien vahvuuksista ja heikkouksista tukivat ensimmäisen tutkimustehtävän tuloksia siitä, että ryhmät voivat yhtäältä tukea jäseniään ja toisaalta myös ehkäistä tuen saamista ja selviytymistä. Ryhmien vahvuuksina pidettiin tekstiviestiryhmien kannustavaa ja turvallista keskusteluympäristöä, ryhmien positiivista yhteisöllisyyttä ja ryhmien ominaisuuksia yksilöllisen tuen lähteinä. Ryhmien heikkouden liittyivät puolestaan vuorovaikutuksen puutteisiin, ryhmien negatiivisiin vaikutuksiin sekä tekstiviestipalvelun käytön ongelmiin. Tutkimuksen johtopäätöksinä oli ensinnäkin se, että tekstiviestiryhmien vuorovaikutus voi tarjota monenlaista tukea ongelmista selviytymiseen ja alkoholin ongelmakäytön muuttamiseen. Toisaalta ryhmät voivat vaikuttaa jäseniinsä myös negatiivisesti ja siten ehkäistä tuen saamista. Täten on tärkeää, että päihdetyön piirissä tarjottavia tekstiviestiryhmiä valvotaan ja moderoidaan. Mikäli vuorovaikutus ryhmissä säilyy asiallisena ja tarjoaa tukea jäsenilleen, voivat ryhmät toimia tärkeinä päihdetyön menetelminä alkoholin käytön haittojen ehkäisemisessä ja korjaamisessa.
  • Pasanen, Päivi (Helsingin yliopisto, 2009)
    The methodology of extracting information from texts has widely been described in the current literature. However, the methodology has been developed mainly for the purposes of other fields than terminology science. In addition, the research has been English language oriented. Therefore, there are no satisfactory language-independent methods for extracting terminological information from texts. The aim of the present study is to form the basis for a further improvement of methods for extraction of terminological information. A further aim is to determine differences in term extraction between subject groups with or without knowledge of the special field in question. The study is based on the theory of terminology, and has mainly a qualitative approach. The research material consists of electronically readable specialized texts in the subject domain of maritime safety. Textbooks, conference papers, research reports and articles from professional journals in Finnish and in Russian are included. The thesis first deals with certain term extraction methods. These are manual term identification and semi-automatic term extraction, the latter of which was carried out by using three commercial computer programs. The results of term extraction were compared and the recall and precision of the methods were evaluated. The latter part of the study is dedicated to the identification of concept relations. Certain linguistic expressions, which some researchers call knowledge probes, were applied to identify concept relations. The results of the present thesis suggest that special field knowledge is an advantage in manual term identification. However, in the candidate term lists the variation between subject groups was not as remarkable as it was between individual subjects. The term extraction software tested here produces candidate term lists which can be useful, but only after some manual work. Therefore, the work emphasizes the need to further develop term extraction software. Furthermore, the analyses indicate that there are a certain number of terms which were extracted by all the subjects and the software. These terms we call core terms. As the result of the experiment on linguistic expressions which signal concept relations, a proposal of Finnish and Russian knowledge probes in the field of maritime safety was made. The main finding was that it would be useful to combine the use of knowledge probes with semi-automatic term extraction since knowledge probes usually occur in the vicinity of terms.
  • Nurminen, Hanne (Helsingin yliopisto, 2006)
    The object of this study was to find out which factors made landowners interested in From Sea to Forest co-operation network. Co-operation networks protect biodiversity across boundaries and among groups of landowners with different kind of protection contracts. The social effects of From Sea to Forest - project are studied by analyzing the experience of co-operation and trust. Furthermore the possibility to influence decision making when choosing the pilot areas and doing the contracts was surveyed. Economical effects are estimated for those landowners, who signed a protection contract for ten years. The study is part of The Finnish Forest Research Institute s Ecological considerations in landscape-level collaborative planning of private forestry project. The material of the study comprises 13 interviews done in January 2006; seven interviewed were landowners and six forest professionals. The interviews were transcripted and analyzed with Atlas.ti programme. The economical effects were estimated with MOTTI forest simulation programme. From Sea to Forest project interested the landowners for similar reasons: the voluntariness of participation, compensation, fixed-term contracts and the possibility to protect forests so that the proprietary right remains. It was possible to form four different groups of interviewed landowners according to trust: networkers , opportunists , carefuls and selfemployed . Only in the group of opportunists the project created so much trust that a significant increase of interest to participate in the project was noticed. In all the other groups the project didn t create remarkable trust, so trust didn t have an effect on landowners decisions to participate. Other factors, like compensation and voluntariness were decisive for their interest to participate. From Sea to Forest project wasn t a network based on landowners co-operation, the communication was directly with the project worker. The effects on landowners income by signing a ten year ´Natural value trading´ -contract was analyzed by comparing the protection income with predicted forestry income in case that the protection contract wouldn t have been agreed on. For two landowners there was no suggested forestry work within ten years, so their protection income might be an additional income, if they decided to log their forests later. For three landowners delayed thinning of the sapling stand would cause income losses in the future, if they decided to move to active forestry after ten years of protection. For eight landowners the effect of protection is positive to income if they moved to active forestry after the ten years protection period. This occurred, because the tree stand is now mature for final felling on behalf of its age, but ten more years of growth increase the net present value. Longer term protection might diminish the net present value. The protection was profitable because hectare specific forestry income grew compared to forestry cutting plan income.
  • Friman, Mikko (2010)
    Taloudellisen päätöksenteon tavoitteena on niukkojen voimavarojen tehokas kohdentaminen. Viime vuosikymmeninä taloustieteen mielenkiinto on laajentunut tavanomaisista markkinahyödykkeistä muun muassa luonnon tuottamiin ekosysteemipalveluihin. Koska ekosysteemipalveluiden hinta ei määräydy tehokkailla hyödykemarkkinoilla, markkinat eivät myöskään voi taata resurssien tehokasta kohdentumista. Suomenlahden merkitys erityisesti öljynkuljetusreittinä on kasvanut merkittävästi viime vuosina Öljyvahinkojen riski kasvaa meriliikenteen määrän lisääntyessä. Laajamittainen öljyvahinko on yksi Suomenlahden ekosysteemipalveluiden pahimmista uhista. Suomenlahden ekosysteemille on ominaista rikkonainen rannikko saaristoineen, vesistön mataluus, veden heikko vaihtuminen ja sekoittuminen, veden viileys sekä alhainen suolapitoisuus. Öljyaltistuksen vaikutukset eliöihin, lintuihin, rantaleviin ja kasvillisuuteen tunnetaan melko hyvin, mutta öljyonnettomuuksien taloudellisia seurauksia on tutkittu vähän. Haittojen rahallista arvoa on arvioitu lähinnä öljyonnettomuuksista aiheutuneiden puhdistuskustannusten perusteella. Nämä eivät kuitenkaan täysimääräisesti sisällä vahingoittuneiden ekosysteemipalveluiden arvoa eivätkä ne ota huomioon öljyaltistuksen pitkäaikaisia vaikutuksia. Öljyvahinkojen taloudellisista vaikutuksista ja niiden riskin pienentämisen hyödyistä kaivattaisiinkin kattavia arvioita. Öljyonnettomuuden tapahtuessa jälkien siivous on kallista ja luonnolle aiheutettuja tuhoja ei voi rahalla korvata. Näin ollen tehokkainta olisikin pyrkiä estämään onnettomuudet kokonaan. Suomenlahti on tähän asti säästynyt suurilta öljyonnettomuuksilta ja ylipäätään onnettomuuksia on alueella tapahtunut vähemmän kuin kansainväliset tilastot antaisivat olettaa. Itämeri luokitellaan usein maailman saastuneimmaksi mereksi ja Suomenlahti sen saastuneimmaksi osaksi. YK:n alainen kansainvälinen merenkulkujärjestö IMO (International Maritime Organisation) antoi vuonna 2004 itämerelle ”erityisen herkän merialueen” statuksen.
  • Vaittinen, Tiina (2014)
    Merenpohjan ruoppaus on usein vesiväylien ja satamien kunnossapidon edellytys Suomen rannikolla. Tämä johtaa tarpeeseen kuljettaa ja läjittää ruoppausmassoja, mikä voi aiheuttaa ympäristöhaittoja. Meriläjityksen vaikutukset ovat yleensä selvästi havaittavissa läjityksen aikana. Pidempiaikaisista vaikutuksista on vähemmän tutkimustietoa, sillä merenpohjassa olevat massat ovat hankalasti havainnoitavissa ja läjitystöiden vaikutuksia on vaikea erottaa taustaolosuhteista sekä muista merialueella tapahtuneista muutoksista. Työn tavoitteena oli tuottaa tutkimustietoa, joka auttaa meriläjitysten vaikutusten arvioimisessa ja läjityshankkeiden reunaehtojen määrittelyssä. Tutkimus keskittyy kahteen pehmeiden ruoppausmassojen läjitysalueeseen, jotka sijaitsevat Naantalissa ja Haminassa. Naantalin tutkimusalue sijaitsee aivan mantereen ja vilkkaasti liikennöidyn sataman tuntumassa. Haminan kohde on virtausolosuhteiltaan huomattavasti rauhallisemmalla alueella harvassa saaristossa. Meriläjityksen vaikutuksia tarkasteltiin kolme vuotta läjitysten päättymisestä. Erityisesti keskityttiin siihen, kuinka hyvin läjitetyt massat ovat pysyneet läjitysalueilla. Kummaltakin tutkimuskohteelta otettiin pintasedimenttinäytteet. Niissä havaittujen sedimentaation merkkien avulla pyrittiin ottamaan kantaa läjitysmassojen paikallaan pysyvyyteen. Massojen käyttäytymistä arvioitiin myös tutkimalla kolmen vuoden aikana alueilla tapahtuneita topografian muutoksia. Lisäksi työssä tarkasteltiin tarkkailuraporttien ja aikaisempien tutkimusten perusteella läjityshankkeiden havaittuja ympäristövaikutuksia ja niihin vaikuttavia tekijöitä Itämeren olosuhteissa. Tulosten perusteella Haminan kohde on erinomainen läjitysalue, jolla läjitysmassat ovat asettuneet osaksi merenpohjaa. Läjitetty sedimentti on myös fysikaalisesti selvästi parempilaatuista kuin alueen alkuperäinen hapeton pintasedimentti. Läjityksellä on saatu eristettyä runsaasti happea kuluttava alkuperäinen mätäliejukerros alusvedestä. Myös Naantalin läjitysalueella massat vaikuttaisivat suhteellisen hyvin stabiloituneilta, mutta tulos ei ole yhtä selvä kuin Haminassa. Tämä johtuu pitkälti läjitysalueella vaikuttavista voimakkaista potkurivirtauksista. Lisäksi läjitetyn sedimentin karakterisointi oli Naantalin kohteella suhteellisen vaikeaa, koska läjitetty ja alkuperäinen sedimentti olivat fysikaalisilta ominaisuuksiltaan hyvin samankaltaiset. Pintasedimenttinäytteenotto ja yksinkertainen fysikaalinen karakterisointi osoittautui hyväksi menetelmäksi selvittää läjitysmassojen asettumista. Mahdollisia sedimentaation merkkejä etsittäessä on näytteiden ylin pintakerros erityisen tärkeä. Myös syvyysaineistot soveltuvat läjitysalueiden seurantaan, tosin yksistään niiden perusteella on hankala ottaa kantaa topografian muutosten syihin.
  • Airola, Annikki (1934)
  • Karjalainen, Mira (Helsingin yliopisto, 1999)