Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 12027-12046 of 27946
  • Viitala, Tarja (1995)
  • Jantunen, Aija (2000)
    Staphylococcus aureus on lehmän tartunnallisista utaretulehduspatogeeneista merkittävin. Kliininen utaretulehdus on yleisin poikimisen yhteydessä ja ensimmäisten laktaatioviikkojen aikana. S. aureus -utaretulehdus on hankala hoitaa bakteerin useista virulenssitekijöistä johtuen. Tärkein S. aureuksen virulenssitekijöistä on bakteerin tuottama entsymaattinen beetalaktamaasi, joka voi tuhota penisilliiniryhmän antibiootin beetalaktaamirenkaan ja inaktivoida antibiootin. Penisilliiniresistenttien S. aureus -kantojen osuus utaretulehdusta aiheuttavista kannoista on lisääntynyt. Jos resistenttejä tapauksia aletaan hoitaa, ne ovat hankalia, koska indikaatioon sopivia, tehokkaita injektiovalmisteita ei ole Suomessa markkinoilla. Intramammaarihoidossa tulisi käyttää antibiootteja, jotka imeytyvät ja jakautuvat tasaisesti koko utareen alueelle. Sopivia antibiootteja ovat heikot emäkset tai muut antibiootit, jotka ovat utareessa suurelta osin ionisoitumattomassa muodossa. Intramammaarihoidon ongelmana akuutissa S. aureus -mastiitissa ovat tukkiutuneet maitotiehyet ja mikroabskessit, jotka yhdessä estävät lääkeaineen jakautumisen koko utareen alueelle. Yleishoidossa onnistumisen edellytyksenä on lääkeaineen kulkeutuminen verenkierrosta maitoon. Parhaiten maitoon siirtyvät lipidiliukoiset, veren proteiineihin sitoutumattomat ja ionisoitumattomat lääkeaineet. Yhdistelmähoito perustuu käsitykseen, että antibiootti-infuusio tavoittaa bakteerit utareen suuremmista maitotiloista sekä -tiehyistä ja antibiootti-injektio tehoaa synergisesti syvemmällä kudoksessa oleviin bakteereihin. Tämän työn tarkoituksena oli selvittää yhdistelmähoidon tehoa S. aureuksen aiheuttaman utaretulehduksen hoidossa sekä testata amoksisilliini-klavulaanihappo -yhdistelmän ja kloksasilliinin tehoa mastiitin hoidossa silloin, kun taudinaiheuttajana on beetalaktamaasipositiivinen S. aureus. Vertailuryhmä, joka käsitti beetalaktamaasinegatiivisten S. aureus -kantojen aiheuttamia mastiitteja hoidettiin bentsyylipenisilliinillä. Tutkimus tehtiin vuosina 1993-1997 Helsingin yliopiston Hautjärven (nyk. Saaren) yksikön praktiikka-alueen potilasmateriaalista. Aineisto koostui yhteensä 118 lehmän, 153 neljänneksen laktaatiokaudella hoidetusta akuutista utaretulehduksesta. Hoito perustui in vitro -herkkyysmäärityksiin. Bentsyylipenisilliinillä hoidettiin yhdistelmähoitona 88 neljännestä, amoksisilliini-klavulaanihappo -yhdistelmällä yhdistelmähoitona 28 neljännestä ja yleishoitona 12 neljännestä. Kloksasilliinilla hoidettiin intramammaarihoitona 25 neljännestä. Hoitotuloksia kontrolloitiin 2 ja 4 viikon kuluttua viimeisestä hoidosta. Hoidon onnistumista arvioitiin lehmän kliinisellä tutkimuksella, maidon bakteriologisella tutkimuksella sekä määrittämällä maidosta soluluku ja NAGaasi-aktiivisuus. Penisilliiniherkän kannan aiheuttamassa mastiitissa bakteriologinen parantumisprosentti yhdistelmähoidolla oli 65,9% ja penisilliiniresistentin kannan aiheuttamassa mastiitissa 21,4%. Amoksisilliini-klavulaanihappo -yhdistelmällä bakteriologinen parantumisprosentti koko aineistossa oli 15,0% ja kloksasilliinilla 20,0%. Tilastolliset erot eri hoitoryhmien parantumistulosten välillä olivat merkitseviä.
  • Christiansen, Camilla (2001)
    Ummessaolokauden aikana lehmän utare palautuu edellisen lypsykauden jälkeen ja valmistautuu seuraavan lypsykauden maidontuotantoon. Tällä ajanjaksolla maidontuotanto lakkaa, maito muuttuu ummessaolevan utareen eritteeksi ja utareessa tapahtuu histologisia muutoksia. Utare on kaikista herkin uusille infektioille heti umpeenpanon jälkeen sekä ennen poikimista, kolostrogeneesin käynnistyessä. Suurempi infektioalttius johtuu lypsyn huuhtelevan vaikutuksen loppumisesta, muutoksista utareen valkosolujen määrissä sekä solujen huonommasta toiminnasta. Utareen ollessa täysin involoitunut puolustuskeinot ovat normalisoituneet ja utare on varsin resistentti uusille infektioille. Ummessaolokaudella saatu infektio voi parantua ilman oireita muutamassa päivässä tai jäädä piilevänä utareeseen, jolloin lehmä sairastuu poikimisen jälkeen. Lehmä voi myös sairastua kliiniseen mastiittiin ummessaolokauden aikana. Ummessaolokauden uusia infektioita pyritään estämään umpeenpanohoidolla, jolla samalla hoidetaan lehmällä jo olevat subkliiniset tulehdukset. Tähän tutkielmaan liittyvässä tutkimusossa selvitettiin tavallisimpia ummessaolokauden utaretulehduksien aiheuttajia suomalaisesta potilasmateriaalista. Materiaali kerättiin Helsingin yliopiston Saaren eläinklininikan potilasmateriaalista vuosilta 1980-96. Tavallisin mastiitin aiheuttaja oli Actinomyces pyogenes (23 % tapauksista), muita yleisiä aiheuttajia oli Streptococcus uberis (17 %) ja koagulaasinegatiiviset stafylokokit (16 %). Tutkimustulokset ovat samankaltaisia kirjallisuuden kanssa.
  • Kiviranta, Anna-Maija (1980)
  • Ruokonen, Mervi (1987)
  • Rahikainen, Sinikka (1982)
  • Kaartinen, Vuokko (1976)
  • Hietanen, Arja (1988)
  • Jousea, Ulla (1988)
  • Manninen, Leena (1983)