Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 12030-12049 of 24725
  • Tiilikainen, Toni-Petri (2012)
    Gradussa käsitellään jatkuvia logiikoita, joissa pääasiallisesti paneudutaan kompaktisuuslauseeseen, konnektiiveihin ja kvanttorien eliminointiin. Kompaktisuutta varten käydään läpi ultrafilttereitä käsitteleviä tuloksia. Vuorostaan kvanttorien eliminointia varten todistetaan tuloksia monsterimallien olemassa olosta. Lopussa annetaan vielä lyhyesti esimerkki kvanttorien eliminoinnista Hilbertin avaruuksissa.
  • Johansson, Sofia (2011)
    Helsingin ja Espoon yhteinen joukkoliikennehanke länsimetro on suuri uudistus pääkaupunkiseudulla. Tutkielmassa tarkastellaan uusien metrokaupunginosien asukkaiden länsimetrohankkeeseen liittämiä asenteita sekä yleisesti metroon ja metron automatisointihankkeeseen liitettäviä asenteita. Tutkielman metodologinen lähestymistapa on sosiaalipsykologian oppiaineessa kehitetty laadullinen asennetutkimus. Metodi pohjautuu retoriseen sosiaalipsykologiaan, jossa korostetaan asioiden moniulotteista luonnetta. Sosiaalipsykologiassa on tutkittu liikennejärjestelmiä vain vähän. Ympäristön sosiaalipsykologia ja sosiaalitieteellinen liikennetutkimus muodostavat tutkielman teoreettisen viitekehyksen. Tutkielmassa metroa tarkastellaan laaja-alaisesti esimerkiksi fyysisen ympäristön osana sekä matkustuskokemuksellisena tilana. Tutkielman aineiston muodostavat lokakuussa 2010 toteutetut 10 haastattelua. Haastateltavat asuivat haastatteluhetkellä Lauttasaaressa, Tapiolassa ja Matinkylässä. Tutkielman tutkimuskysymykset on muodostettu laadullisen asennetutkimuksen kiinnostuksenkohteiden mukaisesti ja tutkielmassa tarkastellaan sitä, mitä metrokeskusteluissa oikeastaan arvotetaan eli arvioidaan kielteisesti tai myönteisesti sekä kenen (subjekti)asemasta ja miten. Arvottamisen kohteiden ja subjektiasemien tunnistaminen mahdollistaa asenteiden tunnistamisen. Tutkielman aineistossa länsimetro näyttäytyy laadultaan hyvin monimuotoisena asenteen kohteena. Metro ei ole vain liikenneväline, vaan se näyttäytyy esimerkiksi erilaisia alueita ja ihmisiä yhdistävänä tekijänä sekä pahoinvoinnin ja turvattomuuden näyttämönä. Aineiston analyysin perusteella länsimetron vastustamiseen liittyy keskeisesti pelko asuinalueiden muutoksesta. Keskeiset lähteet: Vesala & Rantanen (2007), Billig (1996), Gatersleben, Clark, Reeve & Uzzell (2007), Tvvigger-Ross, Bonaiuto & Breakwell (2003)
  • Walden, Jari (Helsingin yliopisto, 2009)
    The need for mutual recognition of accurate measurement results made by competent laboratories has been very widely accepted at the international level e.g., at the World Trade Organization. A partial solution to the problem was made by the International Committee for Weights and Measures (CIPM) in setting up the Mutual Recognition Arrangement (CIPM MRA), which was signed by National Metrology Institutes (NMI) around the world. The core idea of the CIPM MRA is to have global arrangements for the mutual acceptance of the calibration certificates of National Metrology Institutes. The CIPM MRA covers all the fields of science and technology for which NMIs have their national standards. The infrastructure for the metrology of the gaseous compounds carbon monoxide (CO), nitrogen monoxide (NO), nitrogen dioxide (NO2), sulphur dioxide (SO2) and ozone (O3) has been constructed at the national level at the Finnish Meteorological Institute (FMI). The calibration laboratory at the FMI was constructed for providing calibration services for air quality measurements and to fulfil the requirements of a metrology laboratory. The laboratory successfully participated, with good results, in the first comparison project, which was aimed at defining the state of the art in the preparation and analysis of the gas standards used by European metrology institutes and calibration laboratories in the field of air quality. To confirm the competence of the laboratory, the international external surveillance study was conducted at the laboratory. Based on the evidence, the Centre for Metrology and Accreditation (MIKES) designated the calibration laboratory at the Finnish Meteorological Institute (FMI) as a National Standard Laboratory in the field of air quality. With this designation, the MIKES-FMI Standards Laboratory became a member of CIPM MRA, and Finland was brought into the internationally-accepted forum in the field of gas metrology. The concept of ‘once measured - everywhere accepted’ is the leading theme of the CIPM MRA. The calibration service of the MIKES-FMI Standards Laboratory realizes the SI traceability system for the gas components, and is constructed to enable it to meet the requirements of the European air quality directives. In addition, all the relevant uncertainty sources that influence the measurement results have been evaluated, and the uncertainty budgets for the measurement results have been created.
  • Suominen, Jouni (2012)
    Länsimetro on ollut yksi pääkaupunkiseudun kiistanalaisimmista liikennehankkeista. Se on herättänyt vilkasta keskustelua aina 1960-luvun lopulta lähtien, jolloin Helsinki teki periaatepäätöksen metron toteuttamiseksi. Helsingin metron ensimmäinen osa valmistui vuonna 1982, jonka jälkeen metrolinjaa on laajennettu useaan otteeseen. Helsingin tavoite jatkaa metroa lännen suuntaan Espooseen ei sen sijaan toteutunut vuosikymmeniin. Vuonna 2006 Espoo teki periaatepäätöksen, jolla se hyväksyi liikennejärjestelmänsä kehittämisen nimenomaan metrolla. Länsimetron rakentaminen alkoi vuonna 2010. Tässä tutkimuksessa pohditaan mistä problematiikasta metron laajentumisessa pääkaupunkiseudun tapauksessa länteen (Espooseen) on ollut kysymys. Tavoitteena on lisäksi osoittaa millaisia mahdolli- suuksia Länsimetro tuo pääkaupunkiseudun kehittämiseen. Länsimetro edustaa tutkimuksessa ta- pausesimerkkiä, jota tarkastelemalla on pyritty hahmottamaan seudullista maankäytön- ja liikenteen yhteensovittamisen problematiikkaa. Tutkimusmenetelmänä on käytetty laadullisen aineiston analyysia, joka perustuu kirjalliseen aineistoon ja tehtyihin teemahaastatteluihin. Haastattelujen tavoitteena on ollut osoittaa mistä metron laajentumi- seen liittyvät näkemyserot Espoon ja Helsingin välillä ovat johtuneet sekä muodostaa käsitys Länsi- metroon liittyvistä strategisista tavoitteista niin seudullisella kuin paikallisella tasolla. Haastattelutee- mojen laajuuden ja strategisen tarkastelunäkökulman vuoksi haastateltaviksi valikoitui lähinnä virka- miesjohtoa. Haastatteluja tehtiin viisi ja niissä haastateltiin yhteensä seitsemää asiantuntijaa. Lisäksi kaksi asiantuntijaa antoivat kirjallisen vastauksen. Tehdyn haastattelu- ja kirjallisuustutkimuksen pohjalta voidaan todeta, että Länsimetron problema- tiikassa on kyse ennen muuta Espoon ja Helsingin erilaisista kaupunkipolitiikan ja kaupunkisuunnit- telun periaatteista ja tavoitteista. Helsingille seudullinen yhteistyö ja metropoliajattelu ovat olleet jo pitkään strategisesti tärkeitä tavoitteita, kun Espoossa on korostettu itsenäisen kaupungin merkitystä. Joukkoliikenteen näkökulmasta Espoo on panostanut bussiliikenteeseen, jonka on nähty palvelevan asukkaita tasapuolisesti ja soveltuvan metroa paremmin olemassa olevaan yhdyskuntarakenteeseen. Metron edellyttämää huomattavaa maankäytön tehostamista ei ole Espoossa pidetty toivottavana. Poliittisen tahdon puute sekä epäselvyydet valtion rahoitusosuudesta metron rakennuskustannuksiin ovat niin ikään hidastaneet Länsimetron toteuttamista. Nyt rakenteilla oleva Länsimetro on pääkaupunkiseudun kilpailukyvyn kannalta tärkeä liikennehanke, jolla pyritään osaltaan kontrolloimaan kasvusta johtuvia kilpailuhaittoja ja edistämään seudun kilpailu- kykyä. Länsimetro kytkeytyy moniin maankäytön, asumisen ja liikenteen kehittämistavoitteisiin, jotka vaikuttavat Helsingin metropolialueen kilpailukykyyn: yhdyskuntarakenteen tiivistäminen, asuntotuo- tannon lisääminen, palveluiden ja työpaikkojen saavutettavuuden parantaminen, elinkeinoelämän vahvistaminen, joukkoliikenteen toimivuuden ja kannattavuuden edistäminen sekä henkilöautoilun vähentäminen. Länsimetroa voidaan pitää esimerkkinä seudullisen yhteistyön parantumisesta, mutta samalla se on väistämättä osoitus vapaaehtoisuuteen perustuvan yhteistyön haavoittuvuudesta, jonka taustalla ovat kuntien pelko itsenäisyyden ja vaikutusvallan menettämisestä. Symbolisesti Länsimetron voi nähdä merkkinä metropoliajattelusta, joka parhaimmillaan sitouttaa eri toimijat ja asukkaat yhteisen tavoitteen taakse.
  • Tikkanen, Satuanna (2012)
    Tutkielmassa tarkastellaan ilmaisuutislehti Metroa mediatuotteena. Lehden liiketoimintamallia ja yleisöjen muodostumista pyritään ymmärtämään lähdekirjallisuuden kautta, jonka avulla Metro kytketään osaksi 1990-luvulla syntynyttä ilmaisuutislehtien genreä, mutta pääpaino on lehden sisällössä. Sitä tarkastellaan journalismin viimeaikaisten muutosten, etenkin kaupallistumisen kontekstissa. Tutkielma pyrkii vastaamaan siihen, millaista sisältöä Metro tarjoaa lukijalleen. Tutkielman aineistona ovat Metron suomalaisen painoksen lokakuussa 2010 ilmestyneet numerot. Niitä on analysoitu määrällisen sisällön erittelyn ja laadullisen lähiluvun menetelmin. Määrällisessä sisällön erittelyssä on käytetty erillisiä luokittelurunkoja lehden toimitukselliselle aineistolle ja lukijoiden lähettämästä aineistosta kootulle tekstiviestipalstalle. Numeroita aineisto on koodattu luokittelurungon avulla ja tuloksia on esitetty sanallisesti, taulukoin ja kuvioin. Metrossa on määrällisen sisällön erittelyn perusteella juttuja monipuolisesti eri aihepiireistä. Koska useimmat jutut ovat lyhyitä, lehti on kuin lyhennelmä perinteisestä sanomalehdestä. Suuri osa lehden sisällöstä on hankittu uutistoimistoilta. Omaa toimituskuntaa Metrolla on paikallisten uutisten tuottamista varten, ja ne ovatkin melko näkyvästi esillä lehden sivuilla. Lehden toimituksellinen sisältö koostuu pääosin uutisista, ja muita juttutyyppejä on vähän. Kaupallisesti turvalliset keskitien aihevalinnat näkyvät etenkin urheilu- ja kulttuuriaineistossa. Metron lyhytlehtiformaattiin sopii myös tekstiviestipalsta, joka korvaa perinteisen yleisönosaston. Lehti julkaisee lukijoiden lähettämiä viestejä suositulla palstalla, jossa varsinaista keskustelua ja ajatusten vaihtoa kuitenkin muodostuu rajallisesti. Muuta mielipideaineistoa Metrossa on niukasti, ja lehti itse sanoutuu irti kantaaottavuudesta. Lukukokemuksena Metro poikkeaa niin perinteisestä sanomalehdestä kuin iltapäivälehdistäkin. Lehti noudattelee omaa sisältökonseptiaan, jolla pyritään tavoittamaan riittävä määrä yleisöä, jotta lehden mainosrahoitteinen ilmestyminen on turvattu. Metron lukemalla saa jonkinlaisen yleiskuvan päivän uutisaiheista, mutta tarkempaa tietoa haluavan lukijan tulee etsiä sitä muualta. Lehti on löytänyt itselleen paikan suomalaisessa mediamaisemassa olemalla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Saman genren kilpailijoita sillä ei tällä hetkellä ole, mutta useat uudet median käyttötavat luovat Metrolle haasteita kilpailussa lukijoiden huomiosta ja ajasta. Koska Metro tarjoaa lukijalle pääosin sellaista aineistoa, jota löytää maksutta muualtakin, jää nähtäväksi, kuinka pitkäikäiseksi ilmaisuutislehden tarina Suomessa muodostuu.
  • Syrjänen, Markus (2013)
    Hochmanin, Pinesin ja Thissen (1995) spatiaalinen ja usean julkishyödykkeen optimointimalli paikallisen julkishallinnon rakenteille on kiinnostava suomalaisen kuntarakennekeskustelun näkökulmasta. Sen tulos on selkeä: metropolialueen paikallishallinto on optimaalista järjestää yhtenä hallintoyksikkönä, joka vastaa alueen kaikesta paikallisten julkishyödykkeiden tuotannosta. Maantieteellisesti päällekkäiset hallintoyksiköt johtavat tehottomuuteen, sillä hallintoyksiköt eivät sisäistä palveluntuotantonsa positiivista vaikutusta maan arvoon täysimääräisesti. Vastaavasti optimaalisista markkina-alueista poikkeava kuntarakenne johtaa vapaamatkustusongelmaan tai tehottomaan tuotantoon. Hochmanin mallin tulos on Helsingin toimintaympäristössä ja siitä käydyn keskustelun valossa uskottava ja selitysvoimainen. Toisaalta se on selvästi rajoittunut sen oletuksissa ohitetaan tärkeäksikin koettuja rakenteellisia haasteita. Ensinnäkin, jos Hochmanin olettama kaupunkialueiden välinen tieboutilainen kilpailu ei Suomen sisällä tai kansainvälisesti toimi, on kuntien yhdistymisen riskinä Leviatan-hypoteesin mukainen paikallisen julkisen sektorin pöhöttyminen. Toiseksi Hochmanin malli ohittaa asukkaiden heterogeenisyyden, joka puolestaan on vahva peruste monikerroksellisen hallintorakenteen tehokkuudelle. Opinnäytetyön tavoitteena on johtaa Hochmanin mallin tulokset yksityiskohtaisesti ja alkuperäisen artikkelin matemaattisista muotoiluista poiketen. Analyysin lähtökohtana käytetään mallin uudempia matemaattisia laajennuksia ja tarkennuksia (Arnott ym., 2008 ja Hochman, 2011). Lisäksi matemaattisten tulosten tulkintaa muotoillaan suomalaiseen kuntarakennekeskusteluun sopivaksi. Varsinaisen artikkelin lisäksi käsitellään mallin oletusten merkitystä tulosten tulkinnalle sekä peilataan tuloksia Helsingin seudun kuntarakenteesta käytyyn keskusteluun.
  • Kosonen, Petteri (2014)
    Kaupunkien kehitystä koskevassa keskustelussa on viimeisten vuosikymmenten aikana vakiintunut käsitys kaupunkien muutoksesta, joka on ilmennyt erityisesti kaupunkirakenteen hajoamisena ja uudenlaisena monikeskuksisuutena. Perinteisesti säteittäisesti järjestetyt joukkoliikenteen runkoyhteydet eivät ole pystyneet vastaamaan tähän kehitykseen yhtä hyvin kuin kehäteiden ja sisääntuloväylien muodostama moottoriväylien verkosto. Poikittaisliikenteen merkitystä osana kaupunkikehitystä ei kuitenkaan ole juuri tutkittu. Tutkimuksessa käsiteltiin pääkaupunkiseutua, jossa saavutettavuutta ja ihmisten liikkumista on tutkittu paljon eri näkökulmista. Tutkimusta, jossa keskityttäisiin nimenomaan poikittaismatkoihin, ei kuitenkaan ole tehty. Tutkimuksen tavoitteena oli hahmottaa, miten poikittaisliikennettä pitäisi pääkaupunkiseudulla kehittää ja miten poikittaisliikenne kytkeytyy yleiseen suurkaupunkien kehitykseen. Tutkimusongelmaa lähestyttiin Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan (YTV) vuosina 2007–2008 keräämän matka-aineiston avulla. Aineiston matkat jaoteltiin erilaisiin ryhmiin niiden alku- ja päätepisteiden perusteella. Näin aineistosta oli mahdollista poimia poikittaismatkat, visualisoida ne kartalle ja verrata niitä muuntyyppisiin matkoihin. Tavoitteena oli ymmärtää poikittaisliikenteen merkitys, sen alueelliset erot ja erityispiirteet. Poikittaismatkat muodostavat 16 prosenttia kaikista pääkaupunkiseudun matkoista, mutta pitkistä matkoista ne muodostavat yli kolmanneksen. Poikittaismatkojen päätepisteitä tarkasteltaessa painottuvat monet alakeskukset, mutta myös suuret työpaikkakeskittymät. Poikittaisliikenteen suhteellinen merkitys on hieman suurempi pääkaupunkiseudun länsipuolella kuin itäpuolella. Poikittaismatkoissa joukkoliikenteen kulkutapaosuus on suhteellisen matala, mutta esimerkiksi matkan keston, tarkoituksen ja ajankohdan perusteella ne muistuttavat paljon esikaupungin ja keskusten välisiä matkoja. Poikittaisten joukkoliikenneyhteyksien kehittäminen on väistämättä yksi keino, jolla pääkaupunkiseudun ja suurkaupunkien kehitystä voitaisiin ohjata nykyistä kestävämpään suuntaan. Poikittaisliikenteen kehittäminen tulisi kuitenkin kytkeä osaksi muita suunnitelmia ja olemassa olevaa liikennejärjestelmää.
  • Harlio, Annika (2012)
    Tässä kokeellisessa tutkimuksessa seurattiin ennallistamistoimien vaikutuksia kenttäkerroksen putkilokasvilajistoon Seitsemisen kansallispuistossa vuosina 1995−2010. Ekologisen ennallistamisen tavoitteena on nopeuttaa ihmisen muuttaman ekosysteemin palautumista luonnontilaiseksi. Tässä tutkimuksessa ennallistamismenetelmänä käytettiin pienaukottamista, jonka avulla jäljitellään metsän luontaisia rakennepiirteitä ja prosesseja, kuten tuulenkaatoja ja myrskytuhoja. Sen ekologiset perusteet ovat boreaalisen havumetsän aukkohäiriödynamiikassa. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, (1) muuttaako pienaukottaminen kenttäkerroksen kasvillisuutta ennallistamiskäsittelyn saaneilla alueilla, (2) monipuolistaako pienaukottaminen metsärakennetta luomalla elinolosuhteita valoa vaativalle sukkession alkuvaiheen kasvillisuudelle, (3) aloittaako pienaukottaminen uuden sukkessiokehityksen aukkohäiriödynamiikkamallin mukaisesti ja (4) voidaanko tämän seurannan perusteella ennustaa tulevan sukkessiokehityksen suuntaa ja nopeutta. Tutkimuskohde oli nuori kivennäismaalla sijaitseva havupuuvaltainen kasvatusmetsä. Ennallistamiskoe sisälsi 15 koealaa. Viidelle koealalle tehtiin syksyllä 1995 pieni aukko (2 aaria), viidelle suuri aukko (8 aaria) ja viittä käsittelemätöntä aluetta käytettiin vertailualoina. Kenttäkerroksen putkilokasvillisuutta tutkittiin koealoilla neliömetrin kokoisilla kasvillisuusruuduilla. Kasvillisuusseuranta suoritettiin vuoden 1995 lähtötilanteen (ennen ennallistamistoimia) lisäksi neljä kertaa vuosina 1997, 2001, 2005 ja 2010. Tutkin eri tavalla käsiteltyjen koealojen kasviyhteisöjen rakennetta ordinaatioanalyysillä (Non-Metric Multidimensional Scaling; NMDS) ja ennallistamiskäsittelyn vaikutuksia kasvilajien runsauden vaihteluun yleistetyllä lineaarisella sekamallilla (Generalized Linear Mixed Models; GLMM). Tutkimusaineiston yleisimmät ja runsaimmat lajit olivat puolukka (Vaccinium vitis-idaea), metsälauha (Deschampsia flexuosa), mustikka (Vaccinium myrtillus) ja kanerva (Calluna vulgaris). Kasvillisuuden kokonaispeittävyys oli merkittävästi suurempi pienaukkokäsittelyn saaneilla koealoilla kuin vertailualoilla 6−10 vuotta pienaukkokäsittelyn jälkeen. Pienaukotettujen koealojen kasviyhteisön rakenteessa tapahtunut muutos oli voimakkaampaa ja erisuuntaista kuin vertailualoilla. Sukkession alkuvaiheen pioneerilajit runsastuivat pienaukkokäsittelyn saaneilla alueilla heti käsittelyn jälkeisinä vuosina, mutta vähenivät seuranta-ajan lopussa sulkeutuneen metsän lajien palatessa koealoille. Pienaukkokäsittelyn vaikutus oli samansuuntainen sekä pienissä että isoissa aukoissa. Koealojen pohjois- ja eteläosien kasvillisuuden kokonaispeittävyys muuttui samansuuntaisesti koko seuranta-ajan. Myrskyn jäljittely pienaukottamalla aiheutti alueella paikallisesti lyhytaikaisen ja pienialaisen häiriön, mikä loi metsikkötasolla selvästi rakenteellista monimuotoisuutta, mutta niiden pienen määrän takia vaikutus maisematasolla oli vähäinen. Viidentoista vuoden aikana pystyttiin käynnistämään aukkohäiriödynamiikkamallin mukaisia pienialaisia nuoria sukkessiovaiheita, joiden vaikutus näkyy mahdollisesti vasta pidemmän ajan kuluttua koko metsäalueen monirakenteisuutena. On todennäköistä, että sukkessiokehitys jatkuu näillä aloilla kohti sulkeutunutta metsää seuraavien vuosikymmenien ajan. Silloin metsään muodostunut monirakenteisuus edesauttaa monipuolisen ja luonnontilaisen metsän kaltaisen elinympäristöverkoston kehittymisen alueella.
  • Mälkönen, Ville (2000)
    Metsien suojelulla on merkittävä vaikutus metsäteollisuuden kansainväliseen kilpailukykyyn. Tämä johtuu siitä, että metsien suojeluun liittyy hakkuurajoituksia, jotka nostavat raakapuun hintaa ja siten korottavat teollisuuden tuotantokustannuksia. Toisaalta metsäteollisuuden tuotantokustannuksiin vaikuttavat myös investoinnit, jotka vähentävät puunkäytön tuotantokustannuksia. Koska kilpailu kansainvälisillä puu - ja paperimarkinoilla on epätäydellistä, voidaan investointeja pitää myös strategisina investointeina, joiden avulla eri maiden metsäteollisuudet pyrkivät kontrolloimaan keskinäistä hintakilpailua. Lisenssiaattityössäni tarkastellaan metsien suojelun vaikutuksia metsäteollisuuden investointikäyttäytymiseen sekä miten strateginen kilpailu kansainvälisillä markkinoilla vaikuttaa julkisen vallan metsäpolitiikkaan, jos se pyrkii suojelemaan metsien lisäksi kotimaisen metsäteollisuuden kilpailukykyä. Perinteisesti ajatellaan, että metsäteollisuuden kilpailukyvyn määrää sen tuotantokustannukset, ja näin ollen työni ensimmäisessä osassa keskitytään tarkastelemaan metsiensuojelusta koituvien kustannuksien vaikutusta kilpailukykyyn ja julkisen vallan metsäpolitiikkaan. Toisessa osassa pohditaan miten metsäteollisuuksien ja julkisen vallan strateginen käyttäytyminen muuttuu, jos tuotteiden kysyntään vaikuttaa myös maissa harjoitettava metsäpolitiikka. Tarkastelussa käytetään strategisen kauppapolitiikan mallikehikkoa, jossa kahden maan (koti - ja ulkomaa) metsäteollisuuksien ja hallituksen vuorovaikutusta kuvataan kolmevaiheisena pelinä. Pelin ensimmäisessä vaiheessa hallitus asettaa kotimaassa hakkuurajoitukset. Toisessa vaiheessa maiden metsäteollisuudet tekevät investointipäätöksensä ja kilpailevat pelin viimeisessä vaiheessa kansainvälisillä vientimarkkinoilla. Tutkimuksen toisen osan mallissa käytetään edellä esitettyä aikarakennetta, mutta samalla oletetaan, että aktiivinen suojelupolitiikka kotimaassa nostaa kotimaisen tuotteen kysyntää, koska ostajat arvostavat suojelupolitiikan ympäristövaikutuksia kotimaan metsissä. Tutkimuksessa osoitetaan, että korkeammat hakkuurajoitukset lisäävät metsäteollisuuden tuotantokustannuksia, minkä seurauksena kotimainen metsäteolisuus lisää investointejaan vähentääkseen metsien suojelun kustannusvaikutuksia. Ulkomainen kilpailija puolestaan laskee investointiensa tasoa, mikä johtaa ulkomaisen tuotteen hintatason nousuun. Nämä strategiset vaikutukset antavat julkiselle vallalle motiiviin tiukentaa metsien suojelun tasolle, joka ylittää yhteiskunnan sosiaalisen optimin. Tämän lisäksi tutkimuksessa osoitetaan, että suojelupolitiikan aiheuttamat kysyntävaikutukset heikentävät julkisen vallan motiivia tiukentaa suojelun tasoa. Tämä johtuu siitä, että ulkomaisen tuotteen kysynnän laskun johdosta suojelupolitiikan vaikutus ulkomaisen tuotteen hintatasoon ei ole niin merkittävä kuin perusmallissa. Erikoistapauksena voidaan osoittaa, että kysyntävaikutuksen ollessa huomattava, strateginen suojelupolitiikka kotimaassa saattaa johtaa liian alhaisiin hakkuurajoitteisiin.
  • Fredrikson, Martta (2013)
    Tämän pro gradu -tutkimuksen tarkoituksena on luoda yleiskuva metsä-terveys-talous-toimikentästä aiemman tutkimuksen perusteella. Lisäksi tarkoituksena on havainnollistaa laskennallisen esimerkin avulla, kuinka metsien virkistyskäytön terveyshyötyjä voi arvottaa. Metsien ja viherympäristöjen terveysvaikutuksista on lukuisia tutkimuksia ja vahvaa näyttöä. Tässä tutkimuksessa valittiin liikunnan näkökulma, koska metsien itsenäinen virkistyskäyttö on useimmiten liikunnaksi luokiteltavaa toimintaa ja lisäksi luontoympäristön todetuissa terveyshyödyissä on paljon yhtäläisyyksiä liikunnan terveyshyötyihin. Terveyshyötyjä voidaan arvottaa eri laskentamenetelmin. Yleisimmin käytettyjen menetelmien perustana on ihmishengen tilastollinen arvo tai sairauskustannukset ja menetetyt työpanokset. Tämän tutkimuksen laskennallinen esimerkki toteutettiin Maailman terveysjärjestö WHO:n kehittämällä kävelyn ja pyöräilyn terveyshyötyjen mittaamisen työkalulla HEAT (Health Economic Assessment Tool), jonka perustana on ihmishengen tilastollinen arvo. Lisäksi esitettiin karkea arvio sairauskustannuksiin perustuen. Laskennallisen esimerkin perustana ovat kuvitteellinen sadan hehtaarin kaupunkimetsä ja sen lähiympäristön työikäiset asukkaat. Terveysvaikutusten arvo 5000 työikäisen populaatiolle on huomattava: laskentatavasta riippuen jopa yli kaksi miljoonaa euroa vuosittain. Terveysvaikutusten arvo on suurempi kuin keskimääräiset vuosittaiset tulot, jotka metsästä saataisiin metsätaloutta harjoittamalla, mutta pienempi kuin rakentamiseen tarkoitetun tonttimaan arvo. Metsien terveysvaikutusten taloudellinen arvo etenkin tiiviisti asutuissa kaupungeissa tai niiden läheisyydessä on siis merkittävä. Tämä tutkimus on vasta pintaraapaisu metsien terveysvaikutusten taloudellisesta arvosta ja jatkotutkimukselle on suuri tarve. Kuitenkin jo olemassa olevaa tietoa hyödyntäen on mahdollista tuottaa terveyshyödyistä euromääräisiä arvioita, joita tulisi käyttää viheralueiden käyttöä koskevan päätöksenteon tukena.
  • Tähkälä, Tiina (2012)
    Taman tutkielman tarkoituksena oli selvittaa metsikon rakenteen seka hakkuiden vaikutuksia pintakasvillisuuden lajikoostumukseen ja biomassaan Etela-Suomen lehtomaisilla, tuoreilla ja kuivahkoilla kankailla. Aineistona tassa tyossa on 8. valtakunnan metsien inventoinnin yhteydessa vuosina 1985–86 metsaluonnon ja ympariston tilan seurantaa varten perustetuista noin 3 000 pysyvasta koealasta poimittu otos. Pintakasvillisuuden lajisto muuttuu metsikon kehitysvaiheen mukaan. Hakkuu on huomattava hairio, joka aiheuttaa nopeita ja suuria muutoksia pintakasvillisuudessa. Pintakasvillisuutta on tarkasteltu lahinna lajiryhmittain (heinat, ruohot, varvut, sammalet seka jakalat). Kunkin lajiryhman peittavyyden eroavaisuuksia testattiin varianssianalyysilla kun selittavana muuttujana ovat luokittain metsikon ika ja edellisesta hakkuusta kulunut aika. Lajikohtaisia tarkasteluja on sen sijaan tehty kasvillisuuden ordinaatioanalyyseilla. Tassa kaytetty ordinaatiomenetelma on epametrinen moniulotteinen skaalaus (Non-metric multidimensional scaling, NMDS), jonka avulla voidaan tehda paatelmia kasvillisuuden rakenteen ekologisesta vaihtelusta ymparistomuuttujien suhteen. Harvennus- ja avohakkuiden vaikutuksia pintakasvillisuuteen myos mallinnettiin lajiryhmittain kayttaen yleistettyja lineaarisia malleja (Generalized linear models). Lajiryhmien peittavyyksien kehitysta mallinnettiin puuston pohjapinta-alan funktiona. Metsikon ian kasvaessa heinien ja ruohojen osuus pienenee, kun taas varpujen ja sammalten osuus lisaantyy. Harvennushakkuiden vaikutukset ovat lievempia kuin avohakkuiden eivatka ne useimmiten aiheuttaneet tilastollisesti merkittavia muutoksia pintakasvillisuuden peittavyyksissa. Avohakkuu sen sijaan on voimakkaampi ja aiheuttaa merkittavia muutoksia. Heinia ja ruohoja esiintyy hakkuun jalkeen enemman ja vastaavasti sammalet ja varvut taantuvat. Kasvillisuuden kokonaispeittavyys ja biomassa ovat suurimmillaan hakkaamattomissa metsikoissa. Harvennushakkuun jalkeen peittavyys ja biomassa voi kuitenkin hetkellisesti olla suurimmillaan kun harvennuksesta on kulunut muutama vuosi. Yleistetyt lineaariset mallit kuvasivat pintakasvillisuuden kehitysta metsikon pohjapinta-alan funktiona luotettavasti. Malleja voidaan kayttaa myos ennustamaan miten pintakasvillisuus kehittyy avohakkuun jalkeen. Malleja voidaan soveltaa esimerkiksi laskettaessa pintakasvillisuuden sitoman hiilen maaraa eriikaisissa metsissa. Niiden avulla voidaan myos arvioida esimerkiksi avohakkuuta voimaperaisemman energiapuun korjuun vaikutuksia pintakasvillisuuden runsauteen.
  • Majasalmi, Titta (2011)
    Kasvuston G-funktio kuvaa säteilyn vähenemistä tai ”sammumista” auringon eri korkeuskulmissa varjostavan lehtialan suhteen. Sen vuoksi sitä kutsutaan sammumiskertoimeksi. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää vaihteleeko G-funktion muoto eri puulajien metsiköissä, ja voidaanko puulajit erottaa toisistaan G-funktion muodon avulla. Arvioin lisäksi G-funktioiden muodossa kasvukaudenaikana tapahtuvia muutoksia. Muita tutkimuksen kannalta mielenkiintoisia tutkimuskysymyksiä olivat voidaanko ryhmittymistä tai latvusmuotoa arvioida G-funktion muodon avulla. Maastomittaukset suoritettiin 3.5.2010 -30.9.2010 välisenä aikana. Tutkimusalueena oli Hyytiälän metsäaseman (68˚59`N, 35˚72`E) ympäristö, jonka metsät edustavat tyypillistä boreaalista havu- ja lehtimetsää. Tutkimusta varten perustettiin kuusi yhden puulajin koealaa, kaksi kutakin puulajia kohden. Tutkittavat puulajit olivat mänty (Pinus sylvestris), kuusi (Picea abies) ja rauduskoivu (Betula pendula). Koealaparit valittiin niin, että kullekin puulajille muodostui varttuneesta metsästä ja taimikosta muodostuva pari tai vaihtoehtoisesti tiheämpi ja harvempi koeala. Koealoille perustettiin 81 mittauspistettä sisältävä mittaushila, jossa kunkin pisteen aukkoisuustiedot mitattiin kahden viikon välein. Mittaukset suoritettiin kahdella LAI-2000 Plant Canopy Analyzer -laitteella. Laitteiden tulosteista koealoille saatiin aukkoisuustiedot T(θ) ja LAI, joiden avulla saatiin laskettua tarkasteltavat G-funktiot. Saman puulajin G-funktiota vertailtiin toisiinsa puulajityypillisten trendien havaitsemiseksi. Keskikesällä eri puulajien G-funktioita verrattiin toisiinsa. Teoreettisten simulointien avulla tutkittiin latvuksen dimensioiden (latvuksen pituus ja säde) ja sisäisen ryhmittäisyyden vaikutusta puulajikohtaiseen G-funktioon. Simuloinneissa käytettiin hyväksi tietoa koealojen puustotunnuksista, lehtialasta sekä runkoluvusta. Puulajikohtaiset G-funktiot ovat erotettavissa toisistaan funktion minimi- ja maksimiarvojen sijoittumisen sekä suhteellisen vaihteluvälin perusteella. Havupuualojen G-funktiot eivät juuri muuttuneet kasvukauden aikana. Koivualoilla G-funktion kasvukaudenaikaiset muutokset (pelkät oksat, hiirenkorvat ja täysikasvuiset lehdet) olivat sitä vastoin helposti havaittavissa. G-funktion muodon avulla voidaan myös arvioida latvusmuotoa ja ryhmittymistä. Mäntyjen latvusmuoto on approksimoitavissa parhaiten ympyräkartion avulla. Kuusien ja koivujen latvusmuodon approksimointiin parhaana vaihtoehtona voidaan pitää ellipsoidia. Teoreettisten simulointien perusteella nuori kuusikko on muita havupuualoja ryhmittyneempi. Tutkimuksen mukaan säteily sammuu satelliittien yleisimmässä kuvaussuunnassa tehokkaammin kuin kaikkien suuntien yli laskettu keskiarvo (0,5) antaa olettaa. Puulajikohtaisten G-funktioiden avulla voidaan epäsuorasti arvioida sekä metsästä tapahtuvaa heijastusta että metsikön sisäisiä säteilyolosuhteita, sillä puulaji yhdessä metsikön rakenteen kanssa vaikuttaa metsästä heijastuvaan säteilyyn. Puulajikohtainen G-funktio on parametri, jonka avulla voidaan kalibroida malleja, joissa tarvitaan tietoa säteilyn kulusta erilaisissa kasvustoissa.
  • Majasalmi, Titta (2014)
    Kasvuston G-funktio kuvaa säteilyn vähenemistä tai ”sammumista” auringon eri korkeuskulmissa varjostavan lehtialan suhteen. Sen vuoksi sitä kutsutaan sammumiskertoimeksi. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää vaihteleeko G-funktion muoto eri puulajien metsiköissä, ja voidaanko puulajit erottaa toisistaan G-funktion muodon avulla. Arvioin lisäksi G-funktioiden muodossa kasvukaudenaikana tapahtuvia muutoksia. Muita tutkimuksen kannalta mielenkiintoisia tutkimuskysymyksiä olivat voidaanko ryhmittymistä tai latvusmuotoa arvioida G-funktion muodon avulla. Maastomittaukset suoritettiin 3.5.2010 -30.9.2010 välisenä aikana. Tutkimusalueena oli Hyytiälän metsäaseman (68˚59`N, 35˚72`E) ympäristö, jonka metsät edustavat tyypillistä boreaalista havu- ja lehtimetsää. Tutkimusta varten perustettiin kuusi yhden puulajin koealaa, kaksi kutakin puulajia kohden. Tutkittavat puulajit olivat mänty (Pinus sylvestris), kuusi (Picea abies) ja rauduskoivu (Betula pendula). Koealaparit valittiin niin, että kullekin puulajille muodostui varttuneesta metsästä ja taimikosta muodostuva pari tai vaihtoehtoisesti tiheämpi ja harvempi koeala. Koealoille perustettiin 81 mittauspistettä sisältävä mittaushila, jossa kunkin pisteen aukkoisuustiedot mitattiin kahden viikon välein. Mittaukset suoritettiin kahdella LAI-2000 Plant Canopy Analyzer -laitteella. Laitteiden tulosteista koealoille saatiin aukkoisuustiedot T(θ) ja LAI, joiden avulla saatiin laskettua tarkasteltavat G-funktiot. Saman puulajin G-funktiota vertailtiin toisiinsa puulajityypillisten trendien havaitsemiseksi. Keskikesällä eri puulajien G-funktioita verrattiin toisiinsa. Teoreettisten simulointien avulla tutkittiin latvuksen dimensioiden (latvuksen pituus ja säde) ja sisäisen ryhmittäisyyden vaikutusta puulajikohtaiseen G-funktioon. Simuloinneissa käytettiin hyväksi tietoa koealojen puustotunnuksista, lehtialasta sekä runkoluvusta. Puulajikohtaiset G-funktiot ovat erotettavissa toisistaan funktion minimi- ja maksimiarvojen sijoittumisen sekä suhteellisen vaihteluvälin perusteella. Havupuualojen G-funktiot eivät juuri muuttuneet kasvukauden aikana. Koivualoilla G-funktion kasvukaudenaikaiset muutokset (pelkät oksat, hiirenkorvat ja täysikasvuiset lehdet) olivat sitä vastoin helposti havaittavissa. G-funktion muodon avulla voidaan myös arvioida latvusmuotoa ja ryhmittymistä. Mäntyjen latvusmuoto on approksimoitavissa parhaiten ympyräkartion avulla. Kuusien ja koivujen latvusmuodon approksimointiin parhaana vaihtoehtona voidaan pitää ellipsoidia. Teoreettisten simulointien perusteella nuori kuusikko on muita havupuualoja ryhmittyneempi. Tutkimuksen mukaan säteily sammuu satelliittien yleisimmässä kuvaussuunnassa tehokkaammin kuin kaikkien suuntien yli laskettu keskiarvo (0,5) antaa olettaa. Puulajikohtaisten G-funktioiden avulla voidaan epäsuorasti arvioida sekä metsästä tapahtuvaa heijastusta että metsikön sisäisiä säteilyolosuhteita, sillä puulaji yhdessä metsikön rakenteen kanssa vaikuttaa metsästä heijastuvaan säteilyyn. Puulajikohtainen G-funktio on parametri, jonka avulla voidaan kalibroida malleja, joissa tarvitaan tietoa säteilyn kulusta erilaisissa kasvustoissa.
  • Airola, Sofia (2014)
    Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, voisiko Metsäntutkimuslaitoksen ja Aalto-yliopiston vuonna 2001 kehittämällä FEMMAmallilla simuloida luotettavasti metsäiseltä valuma-alueelta huuhtoumana poistuvan typen määrää. Tutkimusta varten FEMMAa testattiin Juupajoen Hyytiälässä sijaitsevalla Helsingin yliopiston koealalla. Mallin tuottamia tuloksia ammoniumin, nitraatin ja liukoisen orgaanisen typen pitoisuuksista valumavedessä verrattiin mitattuihin pitoisuuksiin. Työssä on esitelty kirjallisuuteen perustuen typen keskeisimmät prosessit metsämaassa ja tarkasteltu typpihuuhtouman vesistövaikutuksia. Lisäksi työssä on esitelty FEMMAn lisäksi eräitä muita typpimalleja. Mallinnukseen liittyviä epävarmuuksia on arvioitu kriittisesti. Työn tulokset osoittivat, että FEMMA-malli ei sovellu typpihuuhtouman mallintamiseen tällä koealalla. Mallin tuottamat tulokset huuhtoumista eivät vastanneet mitattuja. Merkittävimmät työssä havaitut kehittämiskohteet FEMMAssa olivat systeemistä kaasuna poistuvan typen laskentaan käytetty parametrisointi, kasvillisuuden typenoton määrän tarkistaminen ja hajoamisprosessissa vapautuvan typen eri fraktioiden laskennan kehittäminen. Jatkotutkimuksen kannalta keskeiseksi kysymykseksi nousi se, onko typpihuuhtouman simuloiminen prosessipohjaisilla malleilla ylipäätään mielekästä. Huuhtoutumalla systeemistä poistuvan typen määrä on ainakin Hyytiälän koealalla niin vähäinen suhteessa muissa prosesseissa liikkuvan typen määriin, että sen simuloiminen riittävän tarkasti on varsin vaikeaa.