Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 12030-12049 of 28473
  • Saari, Riikka (2007)
    Tutkimuksessa tarkastellaan varhaista puuttumista lasten ja nuorten näpistelyyn ja päihteidenkäyttöön. Tutkimus kohdistuu kahteen lastensuojelun interventiokäytäntöön, Näppäriin ja Päihdehankkeeseen. Tarkastelun yhteiskunnallisen viitekehyksen muodostaa 1990-luvun laman jälkeinen julkisen sektorin uudistaminen ja lastensuojelun käytäntöjen kehittäminen. Tutkittavat interventiokäytännöt edustavat lastensuojelun uusia käytäntöjä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu lapsuuden hallinnoinnin, lapsuuskäsityksen ja sukupolvisuhteen käsitteistä. Varhaista puuttumista lähestytään lapsuuden hallinnoinnin näkökulmasta. Tässä tutkimuksessa lapsuuden hallinnoinnilla tarkoitetaan aikuisten lapsiin kohdistamaa valvontaa ja kontrollointia. Lastensuojelutyötä ohjaa lapsuuskäsitys, joka pitää sisällään työntekijän näkemykset siitä, millainen lapsi on, mitä lapsuuteen kuuluu, miten lasta tulee kohdella ja mitä lapselta voi odottaa. Varhaisen puuttumisen käytännöissä työntekijä tekee yhteistyötä lapsen ja vanhemman kanssa, ja tulee samalla vaikuttaneeksi perheenjäsenten välisiin suhteisiin. Lapsen ja vanhemman välistä suhdetta tarkastellaan tässä tutkimuksessa sukupolvisuhteen käsitteen avulla. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisia lapsuuden hallinnoinnin käytäntöjä Näppäri ja Päihdehanke ovat, millainen lapsuuskäsitys käytäntöjä ohjaa sekä millaista sukupolvisuhdetta käytännöt tuottavat lapsen ja vanhemman välille. Tutkimusta varten haastateltiin kahdeksan sosiaalialan työntekijää Näppärin ja Päihdehankkeen parista. Haastattelumenetelmänä käytettiin laadullista teemahaastattelua ja kriittisen tapauksen menetelmää. Tutkimusaineiston analyysitapa on teoriasidonnainen, ja analyysissa on hyödynnetty adaptiivista analyysimenetelmää. Adaptiivinen aineiston analyysi ohjautuu tutkimuksen keskeisistä käsitteistä, jolloin analyysin tavoitteena on teorian ja empirian yhdistäminen. Tutkimusaineiston analyysin perusteella Näppäriä ja Päihdehanketta kuvaa varhainen puuttuminen näpistelyyn ja päihteidenkäyttöön, moniammatillinen yhteistyö puuttumisen toteuttamisessa, työskentelyn avoimuus suhteessa lapseen ja vanhempaan sekä interventioiden havaittu vaikuttavuus. Tutkimuksen kohteena olevia käytäntöjä ohjaa yksilöllinen lapsuuskäsitys, joka välittyy lapsikeskeisyyden, lapsen vastuuttamisen ja lapsuuden riskitekijöiden tunnistamisen kautta. Varhaisen puuttumisen tuottama sukupolvisuhde vaikuttaa tutkimuksen valossa hierarkkiselta, vanhemman auktoriteettiasemaa korostavalta. Sukupolvisuhteen hierarkkisuus ilmenee aineistossa kadonneen vanhemmuuden vahvistamisena ja kasvatusvastuun palauttamisena.
  • Sihvonen, Ella Tuulia (2005)
    Tämän tutkimuksen kohteena on lasten ja nuorten pahoinvointi. Lasten ja nuorten pahoinvointi on ajankohtainen ilmiö, joka on saanut runsaasti huomiota julkisuudessa. Julkisen pahoinvointikeskustelun kautta välittyy huoli perheestä, jonka ei nähdä enää entiseen tapaansa tukevan lasten ja nuorten hyvinvointia. Tutkimuskysymykset kietoutuvat perheen ja vanhemmuuden ympärille. Tarkastelen vanhemmuutta lasten ja nuorten pahoinvointia käsittelevien sanomalehtikirjoitusten avulla. Tutkin millainen toimija-asema vanhemmille rakennetaan riskien ja pelkojen täyttämässä yhteiskunnassa. Tutkimuksen aineisto muodostuu kahden sanomalehden, Etelä-Suomen Sanomien ja Helsingin Sanomien, pahoinvointikirjoituksista. Sanomalehtikirjoitusten analyysi perustuu tekstianalyysiin. Selvitän aluksi tarinoiden juonen, jonka jälkeen tutkin pahoinvoinnin puhetapoja. Sanomalehtien mielipidesivuilla ja uutisissa kokoontuu joukko puhujia tuottamaan eetosta lasten ja nuorten pahoinvoinnista. Eetoksessa tuotetaan toimintaohjelmaa vastuullisen vanhemmuuden toteutumiseksi. Tutkin syvemmin juonianalyysissä esiin nousseiden vanhemmuuskirjoitusten diskurssia. Tutkimus liittyy riskitietoisuutta, pelkoa ja hallintaa koskeviin sosiologisiin keskusteluihin. Tärkeimpänä lähteenä on Frank Furedin pelon kulttuuria käsittelevät sosiologiset kirjoitukset. Pelon kulttuurin tulkinnassa käsitteet tulevat Ulrich Beckin riskiteorioista. Erityisesti riskiyhteiskunnassa ja pelonkulttuurissa esiin nousevaa asiantuntijahallintaa valotan Mitchell Deanin ja Nicolas Rosen tutkimuksiin tukeutuen. Rosen ja Deanin tulkinnan ovat lähtöisin Michel Foucault’n hallinnan analytiikasta. Tutkimus osallistuu myös keskusteluun emootioiden noususta ja terapiakulttuurin kasvaneesta suosiosta, joissa lähteenä käytän Furedin lisäksi Ulrich Beckin ja Elisabeth Beck-Gernsheimin, Eva Moskowitz ja Robert Bellahin kirjoituksia. Tutkimustulosten osalta tutkimus kietoutuu lisäksi sosiologiseen keskusteluun luottamuksen merkityksestä yksilöllistyneessä yhteiskunnassa. Lähteenä olen käyttänyt Kaj Ilmosen ja Kimmo Jokisen sekä David Riesmannin kirjoituksia. Tärkeimmät tutkimustulokset kietoutuvat vastuullisen vanhemmuuden ympärille. Vastuullinen vanhemmuus manifestoituu aineistosta esiin nousseessa vanhemmuuden emotionaalisessa diskurssissa. Emotionaalisessa diskurssissa onnistunut vanhemmuus on riippuvainen sisäisistä tekijöistä, vanhempien osaamisesta ja halusta. Hallitseva kulttuurinen jäsennys emotionaalisen diskurssin takana on lähtöisin terapiakulttuurista. Terapiakulttuurin kautta tarkasteltuna vanhemmuudesta tulee haavoittuvaista: vanhemmat ovat uhreja aivan kuten lapset ja nuoret. Lasten ja nuorten haavoittuvuus suosii neuvottelukulttuurin nousemista kasvatuksen ohjenuoraksi. Neuvottelukulttuurissa vastuuta kasvatuksesta siirretään lapsille ja nuorille. Seurauksena on paradoksaalisesti lapsuuden lyheneminen. Vastuullisen vanhemmuuden toiminnan mahdollisuudet ovat emotionaalisessa diskurssissa usein riippuvaisia psyykeen asiantuntijoiden tarjoamasta tiedosta ja tuesta. Emotionaalinen diskurssi sisältääkin sisäisen ristiriidan: vanhempien vastuun ottamisen taakse ei kasaudu luottamusta. Vanhemmilta vaaditaan vastuullisuutta vaikka samaan aikaan vanhempien kykyihin turvata lasten ja nuorten hyvinvointi ei luoteta. Aineistosta nousee esiin myös vastakkainen diskurssi, jossa luotetaan vanhempien kasvattajan kykyihin. Kulttuurinen jäsennys tämän diskurssin takana on vertaisuuteen perustuva tuki. Yhteisesti jaettujen traditioiden heiketessä vanhemmat tukeutuvat toisiin aikalaisvanhempiin. Tutkimuksen keskeinen tulos liittyy luottamuksen ja vastuun välisen suhteen huomioimiseen silloin, kun arvioidaan vanhemmuuden toimijuutta yksilöllistyneessä yhteiskunnassa. Vastuun ottaminen ilman luottamusta ei ole mahdollista. Vertaistuki tarjoaa vanhemmille luottamuksen lähteen ja mahdollistaa vanhempien vastuun ottamisen.
  • Jungell, Ann-Louise (1996)
  • Tossavainen, Marialiisa (1989)
  • Raattama, Satu-Marja (2010)
    Lapsuudesta nyky-Venäjällä on vain vähän tietoa Suomessa. Yhteiskunnan muututtua merkittävällä tavalla Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen myös hyvinvoinnin edellytysten voi olettaa muuttuneen. Hyvinvoinnin määrittely liittyy läheisesti siihen, mitä pidetään hyvänä elämänä, ja käsitykset lasten hyvinvoinnista ovat perustuneet aikuisten ymmärrykselle lasten arjesta. Tutkimuksessa etsitään vastauksia siihen, mitä lapset pitävät hyvinvoinnilleen merkityksellisenä nyky-Venäjällä. Hyvinvointia lähestytään tutkimuskysymysten kautta, joiden avulla etsitään tietoa lasten yhteisyyssuhteista, siitä, kuka päättää lasta koskevista asioista ja siitä, liittyykö lasten kokema hyvinvointi elintasoon tai eriarvoisuuteen. Tutkimuksen aineistona on kuuden viipurilaisen 7–9-vuotiaan lapsen litteroidut haastattelut sekä tutkimuspäiväkirja keväältä 2007. Tutkimuksessa sovelletaan pohjoismaista hyvinvointitutkimusperinnettä ja lasten hyvinvoinnin tutkimuksia. Tutkielman teoreettinen osuus jakaantuu neljään lukuun, jotka käsittelevät lapsuustutkimusta, lapsuutta Neuvostoliitossa ja nyky-Venäjällä, hyvinvointitutkimusta sekä lasten hyvinvoinnin tutkimusta. Lapsuuskäsitykset Venäjällä Neuvostoliitosta nykypäivään rakentavat kontekstia lasten kokemalle hyvinvoinnille. Lasten kerronnan kontekstina puolestaan tarkastellaan haastattelutilannetta ja laajemmin lapsi–aikuinen-suhdetta. Lasten näkökulmia hyvinvointiin tarkastellaan neljän eri teeman avulla, jotka ovat lapsen perhe, elintaso, yhteisyyssuhteet sekä turvallisuus ja osallistuminen. Lasten kerronnassa perheeseen kuulumista määrittää sukulaisuuden, suhteiden läheisyyden ja asumisen lisäksi se, elääkö lapsi ydinperheessä. Elintasoerot ja sosiaaliset ongelmat Viipurissa nousevat esiin lasten kerronnassa peloista. Eriarvoisessa yhteiskunnassa varakkuus voi tarkoittaa lapselle turvattomuutta tai toimintamahdollisuuksia rajoittavaa suojelua. Aikuisen tavoitettavissa oleminen, lapsen kuunteleminen sekä kokemus välittämisestä luovat turvallisuuden tunnetta. Mahdollisuus toteuttaa itseään ja onnistumisen kokemukset tukevat lapsen hyvinvointia. Tila omalle mielekkäälle tekemiselle on kuitenkin aikuisten määrittämää, sillä aikuiset päättävät, mitä lapsi saa vapaa-ajallaan tehdä. Lapsena ja vanhempana olemisen tavoissa on nähtävissä yhtäläisyyksiä Neuvostoliiton lapsuuskäsitysten kanssa lapselle asetetuissa kuuliaisuuden ja itsekurin vaatimuksissa. Nyky-Venäjällä lasten oikeuksien arvellaan uhkaavan vanhempien auktoriteettia ja kasvatustehtävää. Perheen vahvistamisen ja vastuuttamisen tavoite tuottaa ja uusintaa tietynlaista kuvaa lapsuudesta. Ymmärrys lapsesta suojelun ja kasvatuksen kohteena tukee perheen vahvistamisen tavoitetta, jota muunlaiset lapsuuskäsitykset voivat uhata.
  • Halmela, Petteri (Helsingin yliopisto, 2014)
    Children’s physical activity has a very important role for their safe growth, development and learning overall. According to Finland’s national early childhood recommendation children need two daily hours of vigorous physical activity to achieve all positive effects of physical activity. However latest research in this area shows that children are inactive most of the time in day care and none of the children achieve the daily two hours of vigorous physical activity. According to the latest research outdoor activities are the most important factor for children’s physical activity. In addition boys are more physically active than girls. The purpose of this study was to find out the amount of children’s vigorous physical activity in day care and find the factors which affect on children’s vigorous physical activity in day care. There were two research problems: (1) What factors increase children’s vigorous physical activity in day care. (2) In what situations are there differences in vigorous physical activity between boys and girls. The method of this research was quantitative. The data used in this study was a part of Jyrki Reunamo's Orientation project (2010). The data of physical activity of this study (n = 19576) was observed in day care centers (n = 18335) and at childminder’s (n = 1241). Physical activity was classified in three categories in this study: moderate, moderate to vigorous and vigorous. There were 1890 observations of children’s vigorous physical activity in this study. 1134 (60 %) of them were observed for boys and 756 (40 %) were observed for girls. Children in this study were 1 to 7 years old. The data was analyzed using cross tabulation and the chi-square test. Children were mostly moderately physically active in day care (56,1 %). They achieved vigorous physical activity 10 % of the time. The factors that increased children’s vigorous physical activity were for example: playing outdoors, higher age and children’s own activity. Boys were more vigorously physically active than girls. The amount of vigorous physical activity was 11,6 % on boys and 8,3 % on girls. If the intensity of vigorous physical activity was the same through the whole day, boys were vigorously physically active a little less than an hour during a day in day care. Girls were vigorously physically active about 40 minutes during a day in day care. According to these findings children need more than an hour of vigorous physical activity after a day in day care to achieve the national recommendations.
  • Miettunen, Laura (2008)
    Lasten kotihoito on pienten lasten suosituin hoitomuoto. Useat kunnat ovat kannustaneet kotihoitoon lakisääteisen tuen lisäksi maksettavin vapaaehtoisin kuntalisin. Kuntalisistä on muodostunut kunnille merkittävä perheiden päivähoitovalintoja ohjaava ja kotihoidon tuen käyttöön kannustava osa. Suomalaisista puolet asuu kunnassa, jossa maksetaan kotihoidon tuen kuntalisää. Kuntalisää maksavien kuntien määrä on vuodesta 1995 lähtien jatkuvasti kasvanut. Huolimatta kuntalisien yleisyydestä, niitä ei ole juurikaan tutkittu, ja aiheesta tehdyt vähäiset tutkimukset ovat yli 15 vuotta vanhoja. Tässä tutkielmassa luon ensin katsauksen lasten kotihoidon tukeen yleisesti. Tarkastelen, mikä rooli kotihoidon tuella on osana suomalaista päivähoitojärjestelmää. Yleiskatsauksen jälkeen tutkin empiirisesti kotihoidon tuen kuntalisäjärjestelmän kehittymistä ja siinä tapahtuneita muutoksia 1990-luvulta tähän päivään saakka. Tutkielman päätavoitteena on paikata kuntalisiä koskevaan tutkimukseen syntynyttä aukkoa. Näkökulma on kunnissa: tutkin, miksi jotkut kunnat ovat kannustaneet lasten kotihoitoon kuntalisin ja miten anteliaasti eri kunnat ovat kuntalisää maksaneet. Tarkastelen myös, mitkä tekijät ovat yhteydessä kuntalisien anteliaisuuteen. Olen koonnut kuntalisiä koskevan aineiston Tilastokeskuksen Altika-tietokannasta ja Kelan Sovaka-tietokannasta, Kelan kuntien kanssa solmimista kuntalisäsopimuksista sekä Kuntaliiton vuonna 2007 suorittaman kuntalisäkyselyn aineistosta. Olen täydentänyt aineistoa kuntien internetsivuilta saaduilla tiedoilla. Kotihoidon tukea koskevista aikaisemmista tutkimuksista olen hyödyntänyt pääasiassa Ilmakunnaksen (1993 ja 1997), Korpisen (1997), Anttosen (1999), Takalan (2000) sekä Hiilamon ja Kankaan (2006) tutkimuksia. Edellä mainituista Ilmakunnas (1993) on tutkinut myös kotihoidon tuen kuntalisiä. Toinen kuntalisiä koskeva tutkimus, jota olen hyödyntänyt, on Kuismasen (1992) tutkimus kunnallisen kotihoidon tuen käyttöasteen vaikuttavista tekijöistä. Pääasiallisena analyysimenetelmänä olen käyttänyt logistista regressioanalyysia, jolla olen tarkastellut eri selittävien muuttujien yhteyttä kuntalisien maksamiseen. Kuntalisien anteliaisuuteen liittyviä tekijöitä olen tutkinut korrelaatiokertoimien avulla. Analyysieni perusteella kuntalisäkunnat ovat tyypillisesti suuria, muuttovoittoisia kuntia, joissa on paljon pieniä lapsia, hyvä työllisyystilanne ja alhainen veroprosentti. Näissä kunnissa kunnalliseen päivähoitoon kohdistuu suuri paine. Kuntalisien anteliaisuus on yhteydessä ennen kaikkea kunnan taloudelliseen tilanteeseen: mitä parempi työllisyystilanne ja alhaisempi veroprosentti, sitä anteliaampi on yleensä myös kuntalisä. Kuntalisien pääasiallisena tarkoituksena näyttää olevan päivähoitoon kohdistuvan paineen hillitseminen. Kuntalisän toivotaan vaikuttavan siten, että vanhemmat jäisivät kotiin hoitamaan lapsiaan, eivätkä toisi lasta kunnalliseen päivähoitoon. Kuntalisät on usein kohdistettu niille vanhemmille, jotka ovat töissä tai joilla on opiskelupaikka, eli joille kunnallinen päivähoito on todellinen vaihtoehto.
  • Laivuori, Tove (Helsingfors universitet, 2010)
    Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) sairaaloissa hoidettujen lasten kroonisten B- ja C-hepatiittien tartuntareittejä ja tartunnan riskitekijöitä sekä selvittää, miten hepatiittien seuranta ja hoito on HUS-piirissä toteutunut. Tutkimusaineisto kerättiin retrospektiivisesti strukturoitua tiedonkeruulomaketta käyttäen HUS-piirin sairaaloiden ja HUSLAB:n arkisto- ja sairauskertomustiedostoja. Potilaiden valintakriteereinä olivat alle 16 vuoden ikä ja laboratoriotutkimuksin varmennettu krooninen B- tai C-hepatiitti vuosien 1996-2006 aikana. B-hepatiittia sairastavista lapsista 61/66 oli syntynyt Suomen ulkopuolella, ja valtaosa heidän tartunnoistaan todettiin maahantulotarkastuksen yhteydessä. C-hepatiittia sairastavista lapsista 28/40 oli syntynyt Suomessa. Maahantulotarkastus sekä päihteiden käyttöön liittyvä seulonta olivat tärkeimmät diagnoosiin johtaneet tutkimustilanteet. Antiviraalisesta lääkehoidosta hyötyi 6/13 B-hepatiittia ja 2/4 C-hepatiittia sairastavista lapsista. HUS-piirissä B-hepatiittia esiintyy lähinnä maahanmuuttajataustaisilla lapsilla. Krooninen C-hepatiitti liittyi lapsen tai hänen vanhempiensa huumeiden käyttöön. Tutkimus korostaa lasten B- ja C-hepatiitin seulonta-, seuranta- ja hoitokäytäntöjä selkeyttävän ohjeistuksen tarvetta.
  • Heikkinen, Ulla (2000)
    Tutkielman tutkimuskohteena ovat lasten kulttuuriset elämäntavat ja hyvinvointi. Tutkielman tarkoituksena on kuvata lasten hyvinvointiin vaikuttavia seikkoja tavallisessa arkielämässä, toiminnassa ja sosiaalisissa suhteissa. Keskeisen tutkimusaineiston muodostaa neljän Suomen pääkaupunkiseudulla perheissään asuvan 9-11-vuotiaan lapsen, kahden tytön ja kahden pojan, haastattelut. Tutkielman teoreettinen viitekehys ja tulokset pohjautuvat lasten haastatteluista, sekä pieneltä osin lasten vanhemmilta ja haastattelujen yhteydessä havainnoin saatuun tietoon. Tutkielma on induktiivinen ja kuvaileva. Keskeistä tutkielmassa on lasten näkeminen yksilöllisinä toimijoina eri toimintaympäristöissään ja sosiaalisissa suhteissaan, eri yhteisöissään, kulttuureissa, joissa he ovat jäseninä. Keskeisimpänä lasten yhteisönä on oma perhe, joka muodostaa lasten keskeiset arkielämän toiminnan ehdot. Lasten kulttuurisia elämäntapoja ja hyvinvointia tarkastellaan vuorovaikutuksessa toisten kulttuuristen elämäntapojen kanssa, sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Tutkimusmenetelmät ovat laadullisia. Apuvälineenä on käytetty laadullisen vertailevan tapaustutkimuksen tarjoamia apuvälineitä, koska lapset ja heidän perheensä muodostavat tutkittavat tapaukset. Perheiden, lähemmin vanhempien kulttuuriset elämäntavat ja suhtautumistavat lapsiin muodostavat lapsia toisistaan erottavat lasten arkielämän toiminnan ehdot. Lapset on jaettu sekä vanhempien suhtautumistapojen pohjalta että lasten omien ilmaisujen avulla 'tässä ja nyt' suuntautuneisiin ja tulevaisuussuuntauneisiin lapsiin, joiden kulttuurisia elämäntapoja vertaillaan keskenään. Keskeisiä päätelmiä tutkielmassa ovat havainnot, että kullakin lapsella on oma kulttuurinen elämäntapansa. Lasten kulttuurisia elämäntapoja voi olla yhtä paljon kuin lapsiakin. Lasten hyvinvoinnin kannalta kulttuurinen elämäntapa on luovaa sopeutumista olosuhteisiin niin, että lapset kokevat itsensä sosiaalisesti hyväksyttävinä. Sosiaalisen hyväksyttävyyden kokemiseen vaikuttavat kulttuurisen ja sosiaalisen identiteetin myönteisinä kokeminen, niiden tasapaino. Edellytyksenä lasten hyvinvoinnille ovat myönteiset itsemäärittelyn ainekset ainakin yhdessä yhteisössä, kulttuurissa, jossa he ovat jäseninä. Keskeiset lähteet tutkielmassa ovat sosiologiset, sosiaalipoliittiset ja sosiaalipsykologiset aiemmat tutkimukset ja kirjallisuus liittyen yhteiskuntaan, kulttuuriin, kulttuurisiin ja sosiaalisiin muutoksiin, perheisiin, lapsiin ja lapsuuteen, lasten toimintaan, sosiaalisiin suhteisiin ja hyvinvointiin. J.P. Roosin elämäntavan tutkimus, sekä Harriet Strandellin ja Maritta Törrösen lapsia, lapsuutta, lasten toimintaa ja sosiaalisia suhteita koskevat tutkimukset ovat keskeisiä. Lisäksi Willard. W. Hartupin ja Monica Rödstamin haastateltujen lasten ikäisten lsten toimintaa ja vertaissuhteita koskevat havainnot ovat keskeisiä. Gunilla Halldénin vanhempien lapsiin suhtautumistapoja koskevat havainnot ovat keskeisiä lasten ja heidän perheidensä välisten eroavuuksien tarkastelun kannalta yhdessä Roosin ja Strandellin tutkimusten kanssa.
  • Närhi, Riikka (2010)
    Tasapainoinen väestönkasvu on edellytys sille, että huoltosuhde pysyy vakaana. Länsimaissa ja Suomessa tämä huoltosuhde on ollut uhattuna liian hitaan väestönkasvun takia. Lapsia hankitaan liian vähän. Tässä tutkielmassa analysoidaan poliittisten toimien mahdollisuutta lisätä lasten kysyntää. Tutkielman lähtökohtana on, että lapsi on hyödyke, josta vanhemmat saavat hyötyä. Lapsi poikkeaa muista normaalihyödykkeistä siinä mielessä, että vanhempien palkka vaikuttaa lasten hintaan. Tämä johtuu siitä, että lapsi on aikaintensiivinen hyödyke, jonka kanssa on vietettävä aikaa, joka taas on pois siitä ajasta, jonka voisi käyttää työntekoon. Tämä on perinteinen premissi perhetaloustieteissä. Tutkimusote on mikrotalousteoreettinen ja pohjaa erityisesti Appsin ja Reesin (2004) malliin. Tutkielmassa referoidaan lisäksi tutkimuskysymystä sivuavia empiirisiä tutkimuksia. Tutkielmassa esitellään aluksi perhetalousteorian perusteita ja erityisesti perehdytään beckeriläiseen syntyvyyden mikroteoriaan ja totutellaan ajatteluun lapsesta hyödykkeenä. Osoitetaan että syntyvyyden subventointi voi olla yhteiskunnallisesti optimaalista, jos esimerkiksi eläkejärjestelmän rahoitustarpeen myötä lapset aiheuttavat positiivisia ulkoisvaikutuksia. Jotta teoreettinen analyysi ankkuroituisi reaalimaailman, työssä esitellään eri maiden perhepoliittisia instrumentteja. Lasten kysyntä on riippuvainen perheen taloudellisesta tilanteesta. Niinpä perhepolitiikan aiheuttamilla taloudellisilla insentiiveillä on myös vaikutusta lasten kysyntään. Tässä tutkielmassa analysoidaan useita eri perhepoliittisia instrumentteja; lapsilisää, päivähoidon tukea, kotihoidon tukea ja perheverotusta. Havaitaan, että kaikki instrumentit, perheverotusta lukuun ottamatta, nostavat lasten kysyntää sopivissa olosuhteissa. Lapsilisä laskee lasten hintaa, jolloin voisi olettaa, että lasten kysyntä kasvaa. Toisaalta lapsilisä myös vähentää naisen työntarjontaa, jolloin tulovaikutus taas vähentää lasten kysyntää. Tutkielmassa havaitaan, että olemassa tilanteita, jolloin lapsilisän kasvattaminen itse asiassa vähentää naisten työhön osallistumisen ohella myös lasten kysyntää. Apps ja Rees (2004) eivät analysoineet kotihoidon tukea, mutta tutkielmassa osoitetaan että se rinnastuu lapsilisään. Siten kotihoidon tuen vaikutus lasten kysyntään on samansuuntainen kuin lapsilisällä. Perheverotuksesta sen sijaan voidaan tämän analyysin perusteella yksiselitteisesti todeta, että se vähentää sekä naisten työn tarjontaa että lasten kysyntää. Päivähoidon subventio kasvattaa sekä lasten kysyntää että naisten työhönosallistumisastetta ja se voidaan mieltää tehokkuuden merkiksi. Niinpä päivähoidon subvention suosiminen suhteessa muihin instrumentteihin on tämän analyysin mukaan talousteoreettisesti perusteltua.
  • Ahde, Sirpa (Helsingin yliopisto, 2013)
    Early studies have shown that parents in modern society are living their everyday life in the middle of the cultural expectations. Studies also show that children enjoy being in day care, if they have friends there, as well as the opportunity to play and to do something meaningful. Purpose of this study was to bring children's voices heard and to describe the child's everyday experiences. The study was to find out pre-school children's everyday life experiences at home, in family and in day care center. Children live their everyday life at home and in day care centers. This study describes the child's well-being and everyday in the basis of Bronfenbrenner eco-logical theory of education. The data were collected by questionnaire in Hämeenlinna day care centre personnel and its customers in the spring of 2011. For the individual interviews participated 478 children. The data were analyzed by using content analysis and content analysis methods. The study was a qualitative and approach by phenomenographic. The results showed that children want to play both at home and in day care centers. 39 % of the children wanted to spend time with their parents at home and in day care center only 13 % of children wanted to be with adults. Importance of friends in day-care center was emphasized, because 37% of the children mentioned in their responses friends. The study also asked if children are listened by the adults and 63% of the children felt that adults listen them carefully.
  • Louko, Sanni-Karoliina (University of Helsinki, 2015)
    Aims: The purpose of this research was to clarify things that matter to children at a birthday party and how the consumer culture shows in children´s views of a birthday party. Birthday parties just for friends is a modern phenomenom, that began to stabilize in the end of the 1960´s. Birthday parties became more substantial in hospitality, decoration, the number of guests and program. The upturn in children´s position and in the standard of living, plus the growth of children´s market and their becoming a consumer have affected in the change of a birthday party. The previous studies showed that birthday parties were usually celebrated with old customs until the end of 1990. The latest change in the birthday party customs is giving gifts for the quests. In addition, organizing a birthday party outside home in a commercial playground has become very popular, which will further increase the commercialism of the birthday party. Data and methods: This study is a qualitative study. The research data was collected by means of five group interviews. There were 23 children participating in total. Eight of the children were girls and the rest were boys. The data was analyzed using thematic content analysis. Results and discussion: The results showed that most of the children´s birthday parties were celebrated with old customs. Gift giving, hospitality, a guided program, free play time and goody-bags were the basic elements. Birthday parties were celebrated both in and out of homes. Parties at home were more common, although children were wishing for parties in commercial playgrounds. The results showed that goodies, guests and material gifts are important to children at a birthday party. The media culture and individuality were present at the birthday parties. Taste preferences and theme decorations pointed this out. Children´s gift wishes reflect the children´s desire to own material things and how children´s consumption has become a part of the everyday life. Particularly boys wish for expensive gifts. According to children´s view they have some influence in the planning process. The results show that the parties are not as child-oriented as children would wish them to be. This is because the adults make the decisions in some subjects such as the limit of the guests and the duration of the party. Particularly informal birthday parties are very important to children. Free play time, informal eating and less supervision are the things that children wish for a birthday party.
  • Savolainen, Minerva (Helsingfors universitet, 2013)
    Tutkimuksessa kartoitettiin, millaisia tekijo?ita? lasten obesiteetin hoidon tuloksellisuuden taustalta lo?ytyy. Aineistona oli HYKS Lastenklinikalla vuosina 2004-2006 ka?yneita? 0-16-vuotiaita lapsia. Tutkimuksessa oli 237 potilasta, joiden tiedot kera?ttiin potilasarkistoista. Tuloksista on havaittavissa, etta? diagnoosin asettaminen yli 10 ika?vuoden ja?lkeen johtaa suurempaan painonnousuun kuin nuoremmissa ika?ryhmissa?. Sukupuolen suhteen ei saatu merkitta?via? eroja. Lapsilla, joilla oli taustalla perussairaus lihavuuden lisa?ksi, painon kehitys oli jonkin verran noususuuntaisempi. La?a?kitys oli tutkittavista 42 %:lla ja heilla? hoidon tulokset olivat huonommat. Vanhempien lihavuus ei vaikuttanut merkitta?va?sti hoidon vasteeseen kuten ei myo?ska?a?n perheen tuki. Normaalit ruokailutottumukset tukivat painon suotuisaa kehitysta?, mutta ravitsemusterapialla ei saatu merkitta?va?a? etua. Potilaiden jakautumisessa Helsingin alueella erot olivat huomattavia, kun taas hoidon tulokset eiva?t juurikaan eronneet toisistaan.
  • Salazar Nievas, Javier (2001)
    Uusi kodin taloustiede pyrkii selittämään mahdollisimman kattavasti perheiden käyttäytymistä elämän eri tilanteissa. Tässä työssä esitetyt mallit tarkastelevat perheen ajankäyttöä sekä perheen valintaa lasten lukumäärän ja laadun suhteen. Uuden kodin taloustieteen mallien mukaan viime vuosina tapahtunut lasten lukumäärän lasku johtuu siitä, että varallisuuden kasvaessa vanhemmat ovat sijoittaneet enemmän laatuun ja vähemmän lukumäärään. Laadun nousu taas on nostanut ylimääräisen lapsen hintaa, ja näin ollen prosessi on vain kiihtynyt laadun ja lukumäärän välisen vuorovaikutuksen kautta. Vanhemmat pitävät siis nykyään lasten laatua lukumäärää parempana vaihtoehtona ja sijoittavat lasten lukumäärän laskun ansiosta säästetyn kotityöajan markkinatyöhön. Pitääkö uuden kodin taloustieteen väite paikkaansa? Lasten inhimillisen laadun kustannukset ovat tiettävästi lähinnä aikakustannuksia. Vanhempien ajan arvon noustessa lapsen hinta myös nousee. Äidin ja isän ajan arvo on viime vuosina noussut palkkatason mukaan. Merkittävimmän kasvun vanhempien ajan arvossa on saattanut kuitenkin aiheuttaa vapaa-ajanviettomahdollisuuksien ja -tapojen räjähdysmainen nousu. Aikuisilla on nykyään paljon enemmän houkuttelevia vaihtoehtoja mihin rahansa ja varsinkin aikansa käyttää. Tämä on asettanut vanhempien preferenssit ristiriitaan, joka on ratkaistu joskus lasten eduksi ja hyvin usein vanhempien eduksi. Uuden kodin taloustieteen väitteet lasten lukumäärän ja laadun välisestä suhteesta eivät näytä pätevän nykyään monissa kehittyneissä maissa, joissa nuorten hyvinvointi näyttää vähentyneen. Vanhempien muuttuneet preferenssit ja lasten inhimillisen ja aineellisen laadun erottaminen toisistaan voivat jatkossa auttaa selvittämään todenmukaisemmin kotitalouksien käyttäytymistä. Tekijän mukaan vanhemmat ovat viime vuosina sijoittaneet enemmän lasten aineelliseen laatuun ja paljon vähemmän inhimilliseen laatuun, joka syntyy vanhempien lastensa kanssa viettämästä ajastaan. Lasten lukumäärä ja inhimillinen laatu vaativat vanhemmilta runsaasti aikaa kun taas aineellinen laatu ei. Kasvattaakseen vapaa-ajantoimintojaan vanhemmat ovat vähentäneet aikaintensiivistä inhimillistä laatua ja aikaintensiivistä lasten lukumäärää ja kasvattaneet lasten aineellista laatua jonkinlaisena korvikkeena. Lasten laadun jakaminen kahtia – aineelliseen ja inhimilliseen laatuun – voi jatkossa auttaa uutta kodin taloustiedettä selvittämään todenmukaisemmin viime vuosina tapahtunutta lasten lukumäärän ja hyvinvoinnin laskua.
  • Kurki, Minttu (Helsingin yliopisto, 2015)
    The aim of this qualitative study is to produce descriptive information about children’s connections to nature and the possibilities of primary school teaching to support that relation. The subject is viewed through the perceptions of the professionals in environmental education (EE). Relationship with nature is a multiplex phenomenon that builds up by factors of physical and sociocultural environment. According to researchers the most determinative causes are authentic connections to natural environments and the role model given by adults. It is also stated that the relationship with nature also deals with wellbeing of human and environment, which serves as a basis for this study. The first part of the study discusses children’s relation to nature on a general level and the second part is examined from the viewpoint of environmental education in primary school. The data was collected through the interviews of four experts of environmental education in December 2014. A semi-structured interview was used as the method of collecting data, which consists of 4,5 hours of recorded material. The analysis was accomplished by adapted qualitative content analysis: the analysis was connected to the collected material and also to the theoretical framework. The interviewees’ perceptions were considered to indicate a wider professional view on the phenomenon over the ideas of an individual. The professionals of EE thought that for supporting children’s relation to nature it is crucial to secure their authentic experiences of nature. An important factor associated with it was the importance of benefiting the nature nearby. Parents were considered an important role model when building up a connection to nature. However, there seems to be a great variance in the nature education that families give to children: some get a lot of experiences and guidance while others lack the support to engage with nature. Primary school was also considered as an important agent in supporting children’s relation to nature, although its possibilities were seen as limited. According to the interviewees the pedagogical approach to help children engage with nature is based on authentic experiences in natural environments and the active role of a student in the learning process. Outdoor learning was considered as the most efficient way to set EE in practice in primary schools.
  • Ranta, Jussi (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tutkielma käsittelee päihde- ja mielenterveysongelmaisten äitien lasten riskiä erilaisille mielenterveyden häiriöille. Kiinnostuksen kohteena on, millainen äidin päihteiden käytön ja mielenterveyden ongelmien sekä erilaisten sosioekonomisten tekijöiden vaikutus on lapsen psyykkisen kehityksen häiriöihin, käytös- ja tunne-elämän häiriöihin sekä masennukseen ja ahdistuneisuuteen. Äidin päihdeongelmalla näyttäisi aikaisemman tutkimuksen valossa olevan yhteys lasten yleiseen sairastavuuteen ja psyykkisen kehityksen oireisiin ja häiriöihin. Lisäksi päihteisiin liittyvien diagnoosien määrä äideillä on Suomessa lisääntynyt. Tutkimus on osa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa toteutettavaa äidin päihteidenkäytön ylisukupolvista siirtymistä käsittelevää rekisteritutkimusta. Tässä työssä keskitytään tutkimaan alakouluikäisiä lapsia ja heidän äitejään, koska heistä ei ole aikaisempaa tutkimusta. Tarkastelun kohteena ovat kaikki Suomessa vuonna 1997 syntyneet lapset. Niitä lapsia, joiden äideillä on rekisterimerkintöjen perusteella päihteiden ongelmakäyttöä, verrataan niihin, joiden äideillä ei ole päihdemerkintää rekisterissä. Kohorttia on tarkasteltu vuoden 2009 loppuun saakka eli vuoteen, jolloin lapsi täyttää 12 vuotta. Aineisto on kerätty Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylläpitämistä rekistereistä. Syntyneiden lasten rekisteristä on poimittu vuonna 1997 syntyneiden lasten ja heidän biologisten äitiensä henkilötunnukset. Niiden avulla aineistoon liitettiin muita rekisteritietoja vuosilta 1993 2009. Aineisto nojaa ammattilaisten tekemiin diagnooseihin ja hoito- tai sosiaalityön kontakteista tehtyihin rekisterimerkintöihin. Lapsille annetut diagnoosit oli laskettu koko seuranta-ajalta. Äideille diagnoosit oli annettu alkaen neljä vuotta ennen lapsen syntymää jatkuen vuoteen 2009 asti. Selitettävinä muuttujina tarkemmin ovat lapsen psyykkisen kehityksen häiriöt (ICD-10: F80-89), käytös- ja tunne-elämän häiriöt (ICD-10: F90-98) sekä masennus ja ahdistuneisuushäiriöt (ICD-10: F30-39 ja F40-48). Selittävät muuttujat ovat äidin päihdeongelma sisältäen sekä huumeiden että alkoholin ongelmakäytön, äidin mielenterveyden häiriö, äidin parisuhde lapsen syntymähetkellä, perheen varallisuus mitattuna pitkäaikaisen toimeentulotuen vastaanottamisella sekä äidin koulutustaso ja äidin ikä. Muuttujat on kerätty eri rekistereistä ja yhdistetty tätä tutkimusta varten yhdeksi aineistoksi. Tutkimusmenetelminä käytetään kvantitatiivisia menetelmiä: ristiintaulukointia, khii toiseen -riippumattomuustestiä ja logistista regressioanalyysiä. Tuloksista selviää, että äidin päihde- ja mielenterveyden ongelmat yhdessä muiden äitiin liittyvien tekijöiden kanssa lisäävät lasten yleisimpien mielenterveyden häiriöiden riskiä. Äidin päihdeongelman yhteys lapsen psyykkisen kehityksen ja käytös- ja tunne-elämän häiriöihin oli voimakkaampi kuin äidin mielenterveyden häiriöiden yhteys näihin lapsen häiriöihin. Lapsen masennukseen ja ahdistuneisuuteen äidin mielenterveyden häiriöillä oli päihdeongelmaa voimakkaampi vaikutus. Sosiodemografisista tekijöistä äidin vähäisellä toimeentulolla oli voimakkain yhteys lapsen riskiin sairastua mielenterveyden häiriöihin.