Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 12104-12123 of 28473
  • Kantola, Urpo (Helsingfors universitet, 2013)
    Käsittelen tutkielmassani latinalaisten nimien kirjoitusasuja kreikankielisissä piirto- ja papyruskirjoituksissa sekä rahoissa, jotka on ajoitettu viimeistään Augustuksen ajalle. Tavoitteena on ensisijaisesti selvittää, mitä kirjoitusasuja käsittelyyn valituista ilmiöistä käytettiin ja miten kirjoitusasut vaihtelivat ajan, paikan ja kirjoituksen tuottajan mukaan. Toissijainen tavoite on kommentoida esitellyn aineiston nojalla ilmiöiden syitä ja aiempia näkemyksiä niistä. Merkittävänä motiivina tutkielmalle on, että edellinen laajamittainen tutkimus vastaavasta aihepiiristä, Theodor Eckingerin Die Orthographie lateinischer Wörter in griechischen Inschriften vuodelta 1893, on aineistoltaan ja osin tulkinnoiltaan vanhentunut. Tutkimus on aineistolähtöinen, ja sen pohja-aineistona on keräämäni noin 2700 primaarilähdettä (joista 90 prosenttia on piirtokirjoituksia). Näistä noin 1500:ssa esiintyy käsittelyyn valitsemiani sellaisia ilmiöitä, joissa esiintyy vaihtelua ja joista on riittävästi diakronista näyttöä. Olen valinnut käsittelyyn seuraavien kreikkalaiset kirjoitusasut: lyhyet, /u i/- ja /o u/-vaihtelujen alaiset äänteet, Lucius-nimen ja sen johdoksien /u:/, puolivokaali /w/ ja labiovelaari /kʷ/ sekä vokaalimerkkien dittografiat varsinkin Marcus-nimessä ja sen johdoksissa. Käytän analyysissä apuna muodostamaani historiallisiin asiayhteyksiin perustuvaa ajallista jaottelua sekä mahdollisuuksien mukaan maantietellisiä ja kirjoitusten tuottajiin liittyviä erotteluja. Käsittelen aineiston ilmiöittäin. Muodostan tulkinnat ilmiöistä analysoimalla ensin kvantitatiivisesti käsiteltävän ilmiön esiintymät ja sitten kvalitatiivisesti tulkintaa täsmentävät olennaiset yksittäistapaukset. Suhteutan tulkintani aiempiin ilmiöistä esitettyihin näkemyksiin ja esitän kykyni mukaan omat näkemykseni ilmiöiden syistä. Tutkimus tarkentaa käsitystä ilmiöiden kronologioista, joiden päälinjat on tulkittu aiemmassa tutkimuksessa enimmäkseen oikein. Ilmiöiden syistä olennaisin tulkintani koskee Marcus- ja sen johdosnimien alfan dittografiaa: pidän usein viljeltyä aiempaa näkemystä latinalais- tai oskilaisvaikutuksesta dittografian syynä epäuskottavana ja esitän aineistooni nojaten, että syy on pikemmin äänteellinen ja liittyy alkujaan vokaalien välissä olleen äänteen katoon. Tutkielman ulkopuolelle jää useita kirjoitusasujen ja muita nimien ilmiöitä, joiden tutkimiseen pohja-aineistoa voisi hyödyntää. Tutkimuksessa käytettyä kirjoitusten tuottajien jaottelua voisi kehittää, jotta voisi paremmin selvittää tämän näkökulman merkityksen aineiston tulkinnalle. Tutkielmassa saatuja tuloksia voisi yrittää hyödyntää heikommin ajoitettujen tapausten tulkinnassa. Tutkimusta voisi myös jatkaa ulottamalla käsiteltävää ajanjaksoa edemmäksi, mikä antaisi laajemman kronologisen vertailupohjan tässä tutkimuksessa esittelemilleni ilmiöiden myöhäisille piirteille.
  • Partanen, Timo (Helsingfors universitet, 2015)
    This thesis studies Latin loan-words in the Cornish language. Latin was spoken in Britain for over four centuries during the period 1st century BCE – 5th century CE, and in this time many words were borrowed into local Celtic languages. Hundreds of these loan-words have been identified. I shall focus my study on Cornish even though I have made many references to Welsh and Breton. These three languages were not yet differentiated into languages of their own during the time of Latin influence, which is why comparing them is pivotal. I begin my thesis with an introduction to Celtic languages in general and Cornish in particular. After that I shall discuss the concept of British Latin and how it has been dealt with in previous studies. Word analysis will comprise the largest part of thesis. I shall analyse 120 Cornish words of Latin origin. This work will include phonological and semantic investigation as well as comparison with relevant languages, most of which, in addition to Cornish, Welsh and Breton, will be Romance languages. I shall argue that the knowledge of British Latin thus gathered reveals that this language was essentially similar to other varieties of substandard Latin. This information will, however, also expose some features that are unique to British Latin.
  • Kortelainen, Juuso (Helsingin yliopisto, 2016)
    Tutkielmassa tarkastellaan italialaisen kirjailijan, runoilijan ja elokuvaohjaajan Pier Paolo Pasolinin kahden ensimmäisen romaanin suomentamista. Ragazzi di vita (1955) ja Una vita violenta (1959) ovat käännöstieteellisestä näkökulmasta mielenkiintoisia etenkin siksi, että niissä käytetään huomattavan paljon Rooman murretta ja ”alamaailman slangia”. Analysoitavana on näiden kahden alkuperäisen italiaksi kirjoitetun teoksen lisäksi niistä jälkimmäisestä tehty Aira Buffan suomennos Kiihkeä elämä (1962). Teoksia lähestytään etenkin murteen kääntämisen kannalta. Ensin pyritään määrittelemään murteen rooli alkuperäisteoksissa, jonka jälkeen tarkastellaan suomentajan käyttämiä strategioita jälkimmäisen romaanin käännöksessä. Lopuksi tuloksien avulla pohditaan strategioita vielä kääntämättömän esikoisteoksen suomentamiseen. Käännösten tutkimisen pohjana on ns. skoposteoria, jonka perimmäisenä ajatuksena on määritellä alkuperäisen tekstin merkitys tai skopos, ja tutkia kuinka hyvin käännös onnistuu välittämään sen. Teoriaa sovelletaan erityisesti murteiden kääntämisen tutkimiseen. Murteiden kääntämistä on perinteisesti pidetty hyvin haastavana, ellei täysin mahdottomana prosessina; yleisesti hyväksytty ajatus on se, että murteita kääntäessä lopputekstistä tulee alkuperäistä standardisoituneempi. Murrekäännöksille on kolme perusstrategiaa. Ensimmäinen niistä on standardikielelle kääntäminen, joka häivyttää alkuperäisen tekstin kontrastin eri varianttien välillä. Toinen on murteen kääntäminen kohdekielen johonkin toiseen rekisteriin, kuten puhekielelle. Kolmas vaihtoehto on valita kohdekielen murre, mutta perinteisesti tätä on pidetty hankalana ratkaisuna, koska on vaikea löytää murre, joka ei toisi mukanaan vääränlaisia konnotaatioita. Kääntäjän eri strategioita lähestytään käyttäen hyväksi skeemaa, joka on elaboroitu aiheen teorioiden pohjalta. Murretta ja slangia käytetään alkuperäisteoksissa tekstin joka tasolla, niin dialogeissa kuin narraatiossakin, jossa se tulee esiin ns. vapaan epäsuoran esityksen mekanismein. Suomentaja on valinnut etenkin dialogien kääntämistä varten Rooman murteen vastineeksi suomalaisen puhekielen variantin, joka perustuu eteläiseen/helsinkiläiseen puhetapaan. Kääntäjä käyttää murre- ja slangi-ilmausten suomentamiseen useita erilaisia keinoja, mutta ilman minkäänlaista selvää koherenttia strategiaa. Joitain yksittäisiä ilmauksia mm. selitetään eri keinoin uudestaan vielä sen jälkeen, kun ne on jo kerran selitetty, mutta murreilmausten käännöksistä löytyy myös jonkin verran suoranaisia virheitä. Yksi murteen käytön ominaispiirteistä alkuperäisteoksissa on tiettyjen ilmausten ja sanojen repetitiivisyys, etenkin dialogeissa, mutta toisaalta narraatiossa murteelliset ilmaukset välillä rikastuttavat kieltä. Käännöksessä tämä näkyy täysin päinvastaisesti: siinä missä alkuperäisteoksessa on toistoa, on käännöksessä käytetty enemmän synonyymeja, kun taas alkuperäisteoksen kerronnan tason murreilmausten varieteetti on käännöksessä hävinnyt. Lopuksi pohditaan erikseen vielä kääntämätöntä Ragazzi di vitaa. Liitteenä on lyhyt ehdotus käännösstrategialle, joka suosii laajamittaisempaa stadin slangin käyttöä. Rooman ja Helsingin murteiden ja slangien eräiden yhtymäkohtien lisäksi slangin käytöllä olisi mahdollista säilyttää alkuperäisteoksen kielellisten varieteettien rikkaus. Myös Aira Buffa on käyttänyt ensin analysoidun teoksen käännöksessä joitain slangisanoja, mutta ehdotetussa strategiassa niiden käyttö olisi laajempaa ja johdonmukaisempaa. Ensimmäisen romaanin suomentaminen nostaa esiin myös kysymyksen jälkimmäisen mahdollisesta uudelleenkäännöksen tarpeesta.
  • Piipponen, Maria (2013)
    Tutkielma sisältää kirjallisuuskatsauksen ja kokeellisen osuuden. Suomessa noin puolet lihaksi kasvatettavista sonneista elää suurimman osan elämästään ryhmäkarsinoissa betonirakolattialla. Betonirakolattialla on kuitenkin todettu olevan haitallisia vaikutuksia muun muassa sonnien makuukäyttäytymiseen ja jalkaterveyteen. Jalkavikojen yleisyys ja huono makuumukavuus heikentävät merkittävästi sonnien hyvinvointia betonipohjaisissa lämminkasvattamoissa. On mahdollista, että jalkavioista aiheutuva kipu ja muutokset makuukäyttäytymisessä heikentävät sonnien päiväkasvua ja siten alentavat sonnien kasvatuksen kannattavuutta. Eräs ratkaisu sonnien hyvinvoinnin edistämiseksi lämminkasvattamoissa on betonirakolattiakarsinoiden makuualueelle asennettava rakolattian rakojen mukaan rei’itetty kuminen pehmike. Kumimaton on todettu vähentävän ihovaurioiden esiintymistä sonnien etupolvissa ja mahdollistavan normaalit makuuliikkeet, kun taas vaikutukset esimerkiksi kintereiden kuntoon ja makuuliikkeisiin käytettyyn aikaan eivät ole yksiselitteisiä. Aiemmat tutkimustulokset eivät ole suoraan yleistettävissä suomalaisiin kasvatusoloihin, sillä tutkimuksissa kasvatusryhmien koot ovat olleet pääsääntöisesti huomattavasti pienempiä kuin Suomessa yleinen 15−20 sonnin kasvatusryhmän koko. Myöskään tutkimuksissa sonnia kohden varatun karsinapinta-alan suuruus ei vastaa Suomessa käytössä olevia suhteellisen syviä karsinoita, jotka mahdollistavat ruokinta- ja makuualueen erottelun. Tutkimusosion tavoitteena oli selvittää betonirakolattiakarsinoiden makuualueelle asennetun rei’itetyn kumimaton vaikutuksia lihasonnien jalkaterveyteen, makuukäyttäytymiseen sekä päiväkasvuun. Aiempien tutkimustulosten perusteella odotusarvona oli, että kumimatolla on positiivisia vaikutuksia näihin tekijöihin. Tutkimuksessa oli mukana 240 sonnia, joista puolet kasvatettiin kumimattopäällysteisissä karsinoissa, ja puolet päällystämättömissä betonirakolattiakarsinoissa noin 6 kuukauden iästä 18−19 kuukauden teurasikään asti. Kuusi sonneista kuoli tai lopetettiin ennen teurasikää. Päiväkasvujen vertailuun saatiin tiedot yhteensä 78 kumimatolla eläneestä sonnista. Sonneja tarkkailtiin kahden kuukauden välein kasvatuskauden ajan. Mitattavia tekijöitä olivat sonnien makuullemenoon käyttämä aika, epänormaalien makuullemenojen ja ylösnousujen määrä, karsinan kumimattopäällysteisellä alueella ja vastaavalla alueella betonikarsinoissa oleskelevien sonnien määrä, etupolvien ja kintereiden ihovauriot ja turvotus sekä sonnien päiväkasvu. Lattiatyypin ja iän vaikutusta etupolvien ja kintereiden kuntoon sekä päiväkasvuun analysoitiin käyttäen lineaarista sekamallia. Makuullemenoparametreja analysoitiin muuttujien mediaaniarvojen avulla käyttäen Mann-Whitney-U-testiä. Betonirakolattiakarsinoissa sonnien mediaani makuullemenoaika oli pidempi kuin karsinoissa, joissa oli kumimattopäällysteinen makuualue (p < 0,05). Betonikarsinoissa esiintyi enemmän epätyypillisiä makuullemenoja ja ylösnousuja kuin kumimattokarsinoissa (p < 0,05). Sonnit vaikuttivat suosivan kumimattoa oleskelualueenaan. Sonnien etupolvien ja kintereiden keskimääräinen kunto pysyi kumimattokarsinoissa parempana kuin betonikarsinoissa (p < 0,05), tosin erot kintereiden kunnossa karsinatyyppien välillä tasoittuivat teurasikäisillä sonneilla. Päiväkasvuissa ei havaittu eroa karsinatyyppien välillä. Kumimattopäällyste betonirakolattiakarsinoissa edistää sonnien hyvinvointia vaikuttamalla positiivisesti niiden makuukäyttäytymiseen ja jalkaterveyteen. Näin ollen se on varteenotettava vaihtoehto sonnien kasvatusolosuhteiden parantamiseksi suomalaisissa lämminkasvattamoissa.
  • Hokkanen, Ann-helena (2007)
    Uni on eläimille elintärkeää. Kaikkia sen merkityksiä ei vielä tunneta. Erityisen tärkeää uni ja lepo ovat nuorilla kasvavilla eläimillä, koska kehittyvät aivot vaativat paljon unta. Kotieläinten unta ja vireystilaa sekä uneen vaikuttavia tekijöitä on tutkittu hyvin vähän. Tuotantotiloilla saattaa olla pikkuvasikoiden uneen merkittävä vaikutus. Epämiellyttävät ympäristöolosuhteet, kuten liian suuret ryhmäkoot, liiallinen kosteus, likaisuus ja veto voivat heikentää unen laatua. Stressireaktio on yksi elimistön vasteista, jonka avulla yksilö selviää jatkuvasti muuttuvassa elinympäristössään. Aiemmin on todettu, että stressin jälkeen koe-eläinten NREM-unijaksot olivat pidempiä ja syvempiä. Myös eläimen vuorokausirytmi voi muuttua kroonisen stressin aikana. Unella voi olla myös vaikutusta yksilön kykyyn sietää pitkäaikaista stressiä paremmin. Lisääntynyt nukkuminen vähentää altistumista stressitekijöille. Siten uni säätelee ja lievittää stressin vaikutuksia. Tässä tutkimuksessa seurattiin kolmen kuukauden ikäisten vasikoiden lepo- ja unikäyttäytymistä yksilökarsinoissa sekä betonilattialla (12 vasikkaa) että pehmeällä kumimatolla päällystetyllä lattialla (12 vasikkaa). Vasikoita kuvattiin tauotta 24 tuntia. Vasikan aktiivisuus määriteltiin tutkimuksessa seuraavasti: seisoo tai makaa. Makaaminen jaoteltiin sen perusteella, makasiko vasikka rintansa päällä vai kyljellään (tukeutuuko vasikan lapa maata vasten). Makaavan vasikan käytöksen perusteella määriteltiin, onko se valveilla vai nukkuuko se, käyttäen Hännisen (2007) kehittämää metodia; Pään ja varsinkin kaulan asentojen perusteella uni jaettiin REM-uneen ja NREM-uneen. Jos vasikan pää liikkui vähintään kerran 30 sekunnin tarkkailujakson aikana, vasikan määritettiin olevan hereillä. Jos taas niska tuki vasikan päätä, mutta pää ei liikkunut 30 sekunnin aikana (vasikka saattoi myös märehtiä), vasikan koodattiin olevan NREM-unessa. Kun niska ei tukenut päätä, vaan pää tukeutui vasikan ruumiiseen tai alustaan, eikä pää liikkunut 30 sekunnin aikana, vasikan määritettiin nukkuvan REM-unta. Tutkimuksessamme vasikat nukkuivat vuorokaudessa lähes kaksi tuntia enemmän purukuivitetulla betonilattialla kuin kumimatolla (550,31 ± 103,61 min vs. 402,53 ± 102,69 min, p<0.05). NREM-unen määrä vuorokaudessa oli suuntaa antavasti (p<0.08) suurempi betonilattialla pidetyillä vasikoilla (428,13 ± 102,06 min) kuin kumimatolla pidetyillä vasikoilla (305,61 ± 101,15 min). Vasikat nukkuivat vuorokauden kokonaismakuuajasta enemmän betonilattialla kuin kumimatolla (54,78 ± 9,64% vs. 42,44 ± 9,55%, p<0.06). Vasikat makasivat vuorokaudessa kerrallaan betonilattialla 31,80 ± 4,48 min ja kumimatolla 25,95 ± 4,44 min (p=0.05). Päättelimme, että betonilattia on pikkuvasikalle epämiellyttävä makuualusta, johon vasikka sopeutuu lisäämällä untaan, erityisesti NREM-unta.
  • Tuisku, Petri (2013)
    The thesis examines the theory of lattice models used in statistical physics from a mathematical perspective, and provides a case study of box-crossing property by proving Russo-Seymour-Welsh estimates in percolation model and the box-crossing property in the critical FK Ising (random cluster) model. The thesis is self-contained in its use of probability theory, but a general measure theory background is assumed.
  • Hazane, Juliana (Helsingfors universitet, 2009)
    Tutkielman pääpaino on suomen kielen morfologiassa. Tutkielmassa tarkastellaan latvialaisten suomen kielen opiskelijoiden nominintaivutuksen oppimista ja siihen liittyviä ongelmia. Työssä pohditaan myös suomen nominintaivutuksen vaikeutta sekä tuotosten että oman arvion pohjalta. Tulosten analyysissa tarkastellaan, miten hyvin informantit osaavat muodostaa eri nominityyppien perusmuodoista yksikön genetiivin ja monikon partitiivin sijamuodot. Analyysin tärkeänä osana on virheellisten tuotosten analyysi. Tutkimuksella selvitetään, mitkä ovat vaikeimpia nominityyppejä ja ovatko tietyt virheet tyypillisiä tietyille nominityypeille tai tietyn sijan muodostukselle. Tutkimuksessa selvitetään myös eri astevaihtelujen vaikeutta. Tutkielman tärkeimpänä lähteenä on Martinin väitöskirja (1995). Taivutustestin tuloksia verrataan Martinin taivutustestin tuloksiin. Aineistona ovat keväällä 2008 Latvian yliopistossa pidetyn taivutustestin tulokset. Informantteina olivat latvialaiset toisen ja kolmannen vuosikurssin opiskelijat, jotka kaikki opiskelevat suomen kieltä pääaineena suomalais-ugrilaisten kielten kandidaattiohjelmassa. Informantteja oli yhteensä 24. Ryhmä oli oppimistaustaltaan hyvin homogeeninen. Työssä osoitetaan, että latvialaiset opiskelijat hallitsevat suomen nominintaivutuksen toisella ja kolmannella vuosikurssilla jo kohtuullisen hyvin. Parhaiten hallitaan kaksitavuisten u-päätteisten nominien, nen- ja in-päätteisten nominien, astevaihteluttomien e:ee-nominien sekä Us:Ukse-nominien taivutus. Huonoiten hallitaan tOn-päätteisten nominien taivutus. Usein taivutusvaikeus on kytköksessä tiettyyn sijaan: osa nomineista on helpompi taivuttaa monikon partitiivissa, osa yksikön genetiivissä. Virheisiin johtavat syyt ovat yleensä nominin sijoittaminen väärään taivutustyyppiin, vartalonmuodostusongelmat sekä astevaihtelun ja taivutussääntöjen soveltamisen ongelmat. Tutkimustulokset ovat samansuuntaisia Martinin tulosten kanssa. Sanojen tuttuus ei kuitenkaan vaikuttanut yhtä vahvasti taivutustuloksiin – tekosanat hallittiin lähes yhtä hyvin kuin todelliset sanat. Sen sijaan nominin leksikaalinen tuttuus on avainasemassa informanttien omassa taivutusvaikeuden arvioinnissa. Semanttisesti tai taivutustyypiltä tutut sanat luokiteltiin useammin helpoiksi. Taivutustestini tulokset osoittavat enemmän hajontaa morfofonologisen kompleksisuuden edellyttämän järjestyksen osalta Martinin tuloksiin nähden. Taivutusvaikeuteen morfofonologisen kompleksisuuden, nominityypin käyttöyleisyyden sekä lekseemin tuttuuden lisäksi vaikuttavat myös oppimiskonteksti ja nominiin kytkeytyvä ongelmapotentiaali. Informanttien taivutusstrategioista yleisin on taivutussääntöjen käyttö.
  • Jaranova, Ksenija (2012)
    In the 2003 Latvian citizens voted ‘Yes’ to EU accession. However, a closer look at the referendum results shows that the Russian-speaking citizens of Latvia voted predominantly against EU accession, while the Latvian-speakers predominantly voted in favour of accession. While there are various explanations put forward by other researchers to understand this difference, the aim of this work is to compare what has been published on EU accession matters in the Russian language press and the Latvian language press in Latvia before the referendum. Two largest Latvian language newspapers (Diena and Neatkariga Rita Avize Latvijai) and two largest available Russian language newspapers (Chas and Telegraf) were used in the study with a total data set of 181 articles. Quantitative and descriptive content analysis was used to analyze the data. Surprisingly, the results of the study showed that there was no large difference in the presentation of EU in the two language newspapers. While the Latvian language newspapers published mostly positive articles on EU accession, the Russian language newspapers did not publish mostly negative articles – on the contrary, neutral or positive articles were noted most frequently. Also news frames were applied in quite a similar fashion in both Latvian and Russian language newspapers. Thus, in the case of this study it has been concluded that the Russian language media most likely did not play a role in influencing the predominant no-vote by the Russian-speakers or this influence might have been minor. Thus, the cause of the predominant no-vote must be sought elsewhere; perhaps, it can be explained as a protest vote against government policies of the time or a protest vote to voice dissatisfaction with the economic difficulties in the areas densely populated by Russian-speakers. A possible explanation to the small differences between the presentations of EU in the two language newspapers could be that the clashing points between the Latvian and Russian speakers lies elsewhere – in the education, language and citizenship policies and EU accession did not affect this areas in any significant way.
  • Anttila, Minna Christel (2004)
    Tutkimuksen aiheena on Latvian suunnittelualueiden rooli kansallisen aluekehityspolitiikan toimeenpanossa. Analyysissä tarkastellaan myös Euroopan union rakennerahastojen hallinnointia, sillä rakennerahastot täydentävät merkittävästi unionin jäsenmaiden kansallista aluepolitiikkaa. Rakennerahastot ovat Euroopan unionin huomattavin aluepolitiikan toteuttamisväline. Hallinnon hajautus on ollut huomattavassa asemassa transitionmaiden hallinnon uudistuksessa. Hallinnon hajautus koskee myös aluepolitiikan hallinnollisia järjestelyjä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää kuinka aluekehityshallinnon hajauttamisaste vaikuttaa aluekehityspolitiikan toimeenpanoon ja rakennerahastojen hallinnointiin. Guy Hollisin ja Karin Plokkerin Towards democratic decentralisation. Transforming regional and local government in the new Europe –teoksessa (1995) esittämään analyysimalliin perustuen tutkimuksessa tarkastellaan Latvian aluekehityshallinnon hajauttamisastetta. Analyysimalli erittelee kolme hajauttamisen astetta hallinnon rakenteen, tehtävänjaon, rahoitusjärjestelyiden sekä viranomaisten välisten suhteiden perusteella. Hallinnon hajauttamisen kolme astetta ovat dekonsentraatio, delegaation ja devoluutio. Aluekehitys politiikan toimeenpanon ja rakennerahastojen hallinnoinnin tarkastelu perustuu Latvian aluekehityslakiin (2002) kirjattuhin periaatteisiin. Latvian aluekehityslaissa ilmaistuja aluepolitiikan periaatteita verrataan Euroopan unionin asiakirjoihin kirjattuihin vastaaviin periaatteisiin. Tutkimuksessa analysoidaan ohjelmallisuus-, toissijaisuus-, täydentävyys-, kumppanuus ja läpinäkyvyysperiaatteiden toteutumista Latvia aluekehityspolitiikan toimeenpanossa sekä rakennerahastojen hallinnoinnissa. Analyysi osoittaa, että aluekehityspolitiikan ja rakennerahastojen hallinnointi on Latviassa pitkälti keskittynyt kansalliselle tasolle. Rakennerahastojen osalta sekä tehtävät että rahoitusjärjestelyt ovat kansallisen tason hallinnassa. Aluekehityslain myötä aluekehitystehtäviä on hajautettu suunnittelualueille, mutta keskushallinnon hallitseva asema rahoitusjärjestelyissä estää alueellistettujen tehtävien toteuttamista. Tutkimuksessa ehdotetaan alukehityspolitiikan toimeenpanon ja rakennerahastojen hallinnoinnin laajempaa hajauttamista. Analyysin mukaan suunnittelualueiden aseman määritteleminen aluekehitysohjelmien suunnittelussa selkeyttäisi alueellisten toimijoiden toimialaa. Tutkimus perustuu perustuu tapaustutkimus- ja arviointimenetelmiin. Empiirinen tutkimusaineisto koostuu yhdestätoista puolistrukturoidusta teemahaastattelusta. Haastatellut ovat latvialaisia ja suomalais aluepolitiikan asiantuntijoita. Analyysi sisältää myös vertailevia piirteitä, sillä tutkimuksessa vertaillaan osittain Latvian ja Suomen aluehallintojärjestelmiä.
  • Suihkonen, Pentti (1976)
  • Lehtinen, Marja-Leena (1968)
  • Kallio, Kati (Helsingin yliopisto, 2013)
    Ways of singing. Performance arena, register and local genre in West-Ingrian oral poetry The focus of this doctoral research is on the registers, performance arenas and local genres of kalevalametric singing in Western Ingria (1853 1938). It combines the approaches of folkloristics, ethnomusicology and linguistic anthropology to obtain an understanding of the cultural patterns of singing in one historical performance tradition. The song poetics, musical structures and the performative features are, together with the poems themselves, essential in order to analyse the logic of the local (indigenous, emic) genres. Following the character of the archival material, the research concentrates on Izhorian and Ingrian-Finn festive singing cultures. The local, ethnic and historical backgrounds have a significant position in the analysis. In the analysis, the concepts of register and performance arena are central tools for understanding the local genres. The register denotes a recurrent speech or singing style, while the performance arena means a recurrent type of situation or situational frame of reference. A register, as noted by the researcher, must be named by the singers themselves in order to be interpreted as a local genre. The registers and local genres are taken as frames of interpretation, which gain their meanings via different kinds of recurrent uses and associations within a speech community. In Western Ingria, the most notable differences between different local genres were on their quality and the amount of variation. While some genres were textually, musically and performatively rather fixed and restricted, others were characterised by the exact opposite, as they were able to merge various texts, melodies, refrains and movements. Ingrian oral poetry fits well into theoretical discussions about registers as flexible, layered and complex means of communication. The notion of the situational character of the use of musical features has not previously been discussed in relation to Ingrian cultures, although the situational local genres have been analysed by Senni Timonen. A new aspect is also the interpretation of the recording situation as a multilayered performance arena, situated in various ways between public and private, formal and informal.
  • Henriksson, Laura (Suomen Musiikkitieteellinen Seura, 2015)
    Summary Vocal humour and critique in the couplet recordings by J. Alfred Tanner, Matti Jurva, Reino Helismaa, Juha Vainio and Veikko Lavi The aim of this study is to research the lyrics and singing styles of five Finnish couplet singers who are connected to the Finnish schlager tradition. The material-oriented study is performed by analyzing altogether 160 couplet recordings sung by J. Alfred Tanner, Matti Jurva, Reino Helismaa, Juha Vainio, and Veikko Lavi. The study examines the singers humoristic and critical approaches to the lyrics and investigates how the attitudes are performed orally by the singers. The aim of the study is to analyze the singing styles of the songs together with the content of the songs lyrics. The history of the couplet and the previous studies of the subject are reviewed in the beginning of the first part of the work, which also contains the methodological background of the work, which is divided into cultural models and attitudes and to textual and musical conventions. The methodological section introduces a viewpoint which takes into account the couplet songs musical and textual practices alongside with the general cultural views such as attitudes advocating the culture of contestation and hegemonic masculinity. A detailed analysis of Juha Vainio s couplet song Käyn ahon laitaa demonstrates in practice how the couplet recordings can be analyzed. In the articles the couplets themes are examined by using scientific concepts and by analysing couplet recordings. In the first article couplets and their critical attitudes towards persons in power are examined by using the term of carnivalism. The second article deals with self-irony of the couplets characters which is investigated by using the concept of incongruity and the relief theory previously used in humour studies. The subject of the third article is female characters in the couplet songs. The subjects of the fourth article are masculinity and its vocal interpretation in the songs. The theoretical framework of the study is based on the Judith Butler s concept of performativity and Zygmunt Bauman s categories of the postmodern pilgrim and its followers. Keywords: Couplet, humour, carnivalism, culture of contestation, performativity