Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 12213-12232 of 25279
  • Vaittinen, Tiina (2014)
    Merenpohjan ruoppaus on usein vesiväylien ja satamien kunnossapidon edellytys Suomen rannikolla. Tämä johtaa tarpeeseen kuljettaa ja läjittää ruoppausmassoja, mikä voi aiheuttaa ympäristöhaittoja. Meriläjityksen vaikutukset ovat yleensä selvästi havaittavissa läjityksen aikana. Pidempiaikaisista vaikutuksista on vähemmän tutkimustietoa, sillä merenpohjassa olevat massat ovat hankalasti havainnoitavissa ja läjitystöiden vaikutuksia on vaikea erottaa taustaolosuhteista sekä muista merialueella tapahtuneista muutoksista. Työn tavoitteena oli tuottaa tutkimustietoa, joka auttaa meriläjitysten vaikutusten arvioimisessa ja läjityshankkeiden reunaehtojen määrittelyssä. Tutkimus keskittyy kahteen pehmeiden ruoppausmassojen läjitysalueeseen, jotka sijaitsevat Naantalissa ja Haminassa. Naantalin tutkimusalue sijaitsee aivan mantereen ja vilkkaasti liikennöidyn sataman tuntumassa. Haminan kohde on virtausolosuhteiltaan huomattavasti rauhallisemmalla alueella harvassa saaristossa. Meriläjityksen vaikutuksia tarkasteltiin kolme vuotta läjitysten päättymisestä. Erityisesti keskityttiin siihen, kuinka hyvin läjitetyt massat ovat pysyneet läjitysalueilla. Kummaltakin tutkimuskohteelta otettiin pintasedimenttinäytteet. Niissä havaittujen sedimentaation merkkien avulla pyrittiin ottamaan kantaa läjitysmassojen paikallaan pysyvyyteen. Massojen käyttäytymistä arvioitiin myös tutkimalla kolmen vuoden aikana alueilla tapahtuneita topografian muutoksia. Lisäksi työssä tarkasteltiin tarkkailuraporttien ja aikaisempien tutkimusten perusteella läjityshankkeiden havaittuja ympäristövaikutuksia ja niihin vaikuttavia tekijöitä Itämeren olosuhteissa. Tulosten perusteella Haminan kohde on erinomainen läjitysalue, jolla läjitysmassat ovat asettuneet osaksi merenpohjaa. Läjitetty sedimentti on myös fysikaalisesti selvästi parempilaatuista kuin alueen alkuperäinen hapeton pintasedimentti. Läjityksellä on saatu eristettyä runsaasti happea kuluttava alkuperäinen mätäliejukerros alusvedestä. Myös Naantalin läjitysalueella massat vaikuttaisivat suhteellisen hyvin stabiloituneilta, mutta tulos ei ole yhtä selvä kuin Haminassa. Tämä johtuu pitkälti läjitysalueella vaikuttavista voimakkaista potkurivirtauksista. Lisäksi läjitetyn sedimentin karakterisointi oli Naantalin kohteella suhteellisen vaikeaa, koska läjitetty ja alkuperäinen sedimentti olivat fysikaalisilta ominaisuuksiltaan hyvin samankaltaiset. Pintasedimenttinäytteenotto ja yksinkertainen fysikaalinen karakterisointi osoittautui hyväksi menetelmäksi selvittää läjitysmassojen asettumista. Mahdollisia sedimentaation merkkejä etsittäessä on näytteiden ylin pintakerros erityisen tärkeä. Myös syvyysaineistot soveltuvat läjitysalueiden seurantaan, tosin yksistään niiden perusteella on hankala ottaa kantaa topografian muutosten syihin.
  • Airola, Annikki (1934)
  • Karjalainen, Mira (Helsingin yliopisto, 1999)
  • Saari, Sanna (Helsingin yliopisto, 2007)
    Kovakuoriaiset (Coleoptera) ovat sopeutuneet hyvin erilaisiin elinympäristöihin. Kuitenkin vain pieni osa kovakuoriaislajeista elää vedessä. Lehtikuoriaisista (Chrysomelidae) parhaiten vesielämään sopeutunut ryhmä on ruokokuoriaiset (Donaciinae), joista Macroplea-suvun lajit ovat sopeutuneet täysin akvaattiseen elämään. Meriuposkuoriainen (Macroplea pubipennis) elää murtovedessä ja voi esiintyä yhdessä rantauposkuoriaisen (M. mutica) kanssa. Meriuposkuoriainen tunnetaan vain Suomen rannikolta ja Kiinasta, kun taas rantauposkuoriainen on yleinen esim. Euroopassa. Meriuposkuoriainen on uhanalainen ja kuuluu EU:n luontodirektiivin liitteen II lajeihin. Uhanalaisten lajien suojelun suunnittelua varten tarvitaan tietoa lajin biologiasta, levinneisyydestä ja ekologisista vaatimuksista elinympäristönsä suhteen. Tässä työssä halusin selvittää meriuposkuoriaisen ja rantauposkuoriaisen esiintymistä ja suhteellista runsautta Espoonlahdella sekä muodostaa käsityksen meriuposkuoriaisen tyypillisestä elinympäristöstä. Lisäksi halusin selvittää lajin sukupuolijakaumaa ja parien osuutta populaatiossa sekä kehittää ja testata uutta menetelmää lajin esiintymisen tutkimiseen. Tein uposkuoriaisten esiintymisen ja vesikasvilajiston tutkimuksen linjalaskentana pintasukeltamalla 16 näytealalla. Veden fysikaalis-kemiallisten ominaisuuksista mittasin lämpötilaa, happi- ja suolapitoisuutta sekä laskin näytealojen avoimuuden aallokolle. Kenttätyöt tein Espoonlahdella kesäkaudella 2003. Tilastollisilla testeillä selvitin miten näytealat erosivat toisistaan tutkittujen elinympäristömuuttujien suhteen ja mitkä muuttujista vaikuttivat meriuposkuoriaisen esiintymiseen ja tiheyteen. Havaitsin meriuposkuoriaisia kahdeksalla näytealalla (yhteensä 134 yksilöä) ja rantauposkuoriaisia viidellä (yhteensä 17 yksilöä). Neljällä näytealalla lajit esiintyivät yhdessä. Suurin osa (85 %) heinäkuussa havaitsemistani meriuposkuoriaisyksilöistä oli pareittain, elokuussa enää pieni osa yksilöistä oli pareittain (15 %). Yksittäin löydetyissä kuoriaisissa koiraita oli paljon naaraita enemmän. Ilmeisesti aikuiset yksilöt kuolevat syksyllä ja naaraat saattavat kuolla koiraita aikaisemmin. Espoonlahden mittakaavassa veden lämpötila, happi- ja suolapitoisuudet eivät vaikuta meriuposkuoriaisen levinneisyyteen. Meriuposkuoriaisen ravintokasveja Espoonlahdella ovat hapsivita sekä tähkä- ja kalvasärviä, joista hapsivita on suosituin. Ahvenvitaa laji ei hyödynnä. Ravintokasvin suhteellinen osuus oli tärkein meriuposkuoriaisen esiintymistä määräävä tekijä ja selittää 57,6 % lajin esiintymistiheyden vaihtelusta. Alueen liiallinen suojaisuus saattaa vaikuttaa negatiivisesti meriuposkuoriaisen esiintymiseen. Pintasukeltaminen menetelmänä soveltuu hyvin meriuposkuoriaisten kartoitukseen, jos näkyvyys vedessä on tarpeeksi hyvä suhteessa kartoitettavan alueen syvyyteen. Meriuposkuoriaistutkimusten kenttätyöt kannattaa tehdä kesä-heinäkuun aikana. Tällä hetkellä meriuposkuoriaisen esiintymistä on tutkittu kattavasti ainoastaan Espoolahdella sekä osista Paimionlahtea. Ainoat lajin suojelemiseksi rajatut alueet ovat sen neljä tärkeintä esiintymispaikkaa Espoonlahdella. Tämä tutkimus on osaltaan vaikuttanut rajauspäätöksiin. Meriuposkuoriaisesiintymät tulevat yhä eristäytyneemmiksi, kun elinympäristöt pirstoutuvat mm. vesirakentamisen vuoksi. Jos lajia suojellaan Espoonlahdella ainoastaan sille rajatuilla pienillä alueilla ja rakennetaan tai muuten muokataan väliin jääviä alueita, on lajin säilyminen vaarassa. Meriuposkuoriaisen suojelun tehostamiseksi tarvitaan ajantasaista paikkatietoa lajin levinneisyydestä Suomessa ja jo tunnettujen esiintymien tilan seurantaa. Meriuposkuoriaisen populaatiodynamiikan ja leviämiskyvyn tutkimus olisi tärkeää, jotta lajin suojelemiseksi osataan valita sopivia alueita.
  • Dahlqvist, Stephan (2000)
    Selvitän pro gradussani merivoimien kehittämistä, tehtäviä ja asemaa puolustusvoimissa. Ajallisesti olen rajannut työni vuosiin 1924-1939, joka muodostaa selvän ajanjakson merivoimien historiassa. Tänä aikana hyväksyttiin laivastolaki, joka paransi merkittävästi liikkuvan meripuolustuksen valmiuksia, vaikka laivasto jäikin vielä keskeneräiseksi. Rannikkotykistössä tehtiin laajoja parannustöitä, joiden seurauksena siitä tuli erittäin vahva aselaji verrattuna mihin puolustushaaraan tahansa. Rannikkotykistön tulivoima kasvoi ja tarkkuus parani. Näin luotiin myös edellytykset tiiviiseen puolustusyhteistyöhön Viron kanssa. Yhteistyö perustui Suomenlahden sulkemiseen venäläisiltä laivastovoimilta. Tulen työssäni käsittelemään merivoimien kehittämiseen ja asemaan vaikuttaneita tekijöitä ja selvittämään mitä tehtäviä merivoimilla oli puolustussuunnitelmissa. Näihin liittyen kerron merivoimien organisaation kehittämisestä, koulutuksesta, laivaston ja rannikkotykistön rakentamiseen liittyvistä asenteista, perushankintasuunnitelmista ja puolustussuunnitelmista sekä selvitän missä kunnossa merivoimat oli talvisodan syttyessä. Rannikkotykistön komentajana toimi vuodesta 1924 lähtien Väinö Valve, josta tuli myös rannikkopuolustuksen ja myöhemmin merivoimien komentaja. Yhtäjaksoisesti hän komensi koko Suomen meripuolustusta vuosina 1927-1946, tosin vuosina 1944-1945 hän oli puolustusministerinä, jolloin merivoimien toimintaa johti sijainen. Perushankintasuunnitelmissa oli 1930-luvun loppuun tultaessa merivoimien perushankintamäärärahat lähes kokonaan pyyhitty pois. Vähäisistä määrärahoista huolimatta onnistuttiin merivoimien pahimmat puutteet korjaamaan, vaikka monen asiantuntijan mielestä laivaston kehitys jäikin puolitiehen. Vahva rannikkotykistö kuitenkin osaltaan korjasi tilannetta. Puolustussuunnitelmissa merivoimien tärkeimmät tehtävät olivat kauppameriliikenteen suojaaminen, Ahvenanmaan puolustaminen sekä vihollisen maihinnousujen torjuminen. Lisäksi rannikkotykistön tehtävänä oli toimia maavoimien selustan turvana ja osallistua jopa maataisteluihin. Lähteinä olen käyttänyt etupäässä sota-arkiston materiaalia, josta tarkemmin olen tutustunut rannikkopuolustuksen- ja merivoimien esikuntien arkistoihin sekä puolustusministeriön ja yleisesikunnan kokoelmiin. Lisäksi olen käyttänyt eri komiteoiden arkistoja ja mietintöjä. Kirjallisuudesta tärkeimpinä mainittakoon Reino Arimon tykistöä ja puolustussuunnitelmia käsittelevät teokset, sekä "Suomen laivasto 1 1918-1968" teosta.
  • Kukko, Heli (Helsingin yliopisto, 2011)
    Merkel cell carcinoma (MCC) is a rare cutaneous malignancy that occurs predominantly on sun exposed skin areas. A new polyomavirus (MCPyV) was identified in MCC tumor tissues in 2008 suggesting that a viral infection might be an etiological factor. A typical MCC is a rapidly growing painless purple nodule. In its early stage it can be misjudged by its appearance as a cyst or abscess. Recurrences are common and approximately half of the patients will develop lymph node metastases and third of the patents will have distant metastases. It affects mostly elderly persons at an average age of 70 at the time of diagnosis. MCC was first described in 1972 and the first MCC patient in Finland was identified in 1983. MCC has been poorly recognized, but increased awareness and better diagnostic accuracy has increased the incidence since the early years. In this study, all cases with a notation of MCC during 1979 2008 were obtained from the Finnish Cancer Registry. Based on this data, the incidence is 0.11 for men and 0.12 for women. It is similar than that of other Nordic countries, but lower than in the USA. For clinical series, the files of patients diagnosed with MCC during 1983 2004 were reviewed, and the tissue samples were re-evaluated, if available (n=181). Third of the patients were men, and the most common site of the primary tumor was the head and neck (53%). The majority of the patients (86%) presented with a clinically node-negative (Stage I or II) disease, but the disease recurred in 38% of them. The treatment schemes were heterogeneous. No additional benefit from a wide margin (≥2 cm) was found compared to a margin of 0.1-1.9 cm, but intralesional excision was more often associated with local recurrence. None of the patients with Stage I-II disease who had received postoperative radiotherapy had local recurrence during the follow-up period. The 5-year relative survival ratio for Stage I disease was 68%, for Stage II 67%, for Stage III 16%, and for Stage IV 0%. The relative excess risk of death was significantly lower among women than among men. Some of these tissue samples were further analyzed for vascular invasion (n=126) by immunohistochemistry using vascular endothelial markers CD-31 and D2-40. Vascular invasion was seen in 93% of the samples and it was observed already in very small, <5mm tumors. The tissue samples were also analyzed for the presence of MCPyV by using a polymerase chain reaction (PCR) and quantitative PCR. MCPyV DNA was present in 80% of 114 samples studied. The patients with virus-positive tumors had better overall survival than patients with virus-negative tumors. Immunohistochemical analyses were performed for the expression of VEGFR-2 (n=21) and endostatin (n=19), but they had no prognostic value. Our results support the concept of treating MCC with margin-negative excision and radiotherapy to the tumor bed to reduce local recurrence. The finding of a high frequency of lymphovascular invasion reduces its value as a prognostic factor, but emphasizes the role of sentinel node biopsy even in very small primary MCC.
  • Sihto, Harri (Helsingin yliopisto, 2012)
    Background and purpose: Merkel cell carcinoma (MCC) is a rare and often aggressive skin cancer that usually arises in elderly individuals. MCC is frequently associated with ultraviolet radiation exposure and immunosuppressive conditions. The majority of MCCs harbor Merkel cell polyomavirus (MCPyV), a newly discovered human cancer virus. Several studies have indicated its importance in MCC tumorigenesis. The aim of the thesis was to evaluate the frequency of MCPyV infection in MCC and to investigate its associations with patient and tumor characteristics, and with survival. In addition, we aimed to investigate the associations between MCPyV infection with cell cycle regulatory protein expression, platelet-derived growth factor receptor (PDGFR) family protein expression, TP53, KIT and PDGFRA mutations, and their associations with clinicopathological factors. We also determined the frequency and type of leukocytes that infiltrate MCC, and their associations with the presence of MCPyV DNA in MCC and clinicopathological factors including disease outcome. Experimental design: The study was based on a population-wide MCC patient series from Finland, with the MCCs diagnosed in 1979 to 2004, and the corresponding archival formalin-fixed paraffin-embedded tumor tissue samples. The patients were identified from the files of the Finnish Cancer Registry. MCPyV DNA was detected using polymerase chain reaction (PCR) and quantitative PCR, tumor infiltrating immune cells were identified and the expression of MCPyV large T (LT) antigen and other proteins was assessed by immunohistochemistry. Gene mutations were investigated using PCR and DNA sequencing. Protein expression was usually assessed from tissue microarray (TMA) sections, while the numbers of tumor infiltrating leukocytes were counted from full tumor tissue sections. The associations between the molecular and host response factors studied and the clinicopathological factors including survival were investigated using conventional statistical tests, such as Kaplan-Meier survival analyses and Cox s proportional hazards models. Results: We found that most (approximately 80%) MCCs harbor MCPyV DNA and that the MCPyV LT antigen was expressed in 67% of the tumors. The presence of MCPyV DNA in tumor was associated with better disease-specific (5-year survival: 75.9% vs. 41.1%, p < 0.001) and overall survival (5-year survival: 45.0% vs. 13.0%, p < 0.001) as compared to MCPyV-negative MCCs. The MCPyV DNA-positive MCCs were located more often in a limb than in a trunk or head and neck region, they had less often metastasized to regional lymph nodes at the time of the diagnosis, and less often expressed p53 and KIT than MCPyV-negative tumors (p-values < 0.05). LT antigen expression in tumor cells was associated with the female gender, location of the tumor in a limb, low cell proliferation rate, and absence of p53 expression in tumor (p-values < 0.05). Retinoblastoma protein (RB) expression was almost invariably associated with presence of MCPyV DNA and LT expression in MCC (p-values < 0.0001), whereas TP53 mutations were found exclusively in MCPyV-negative tumors (p=0.001). The presence of MCPyV DNA and LT antigen expression in tumor were independent prognostic factors for favorable overall survival in a Cox multivariable analysis, when gender and the nodal status, or the post-surgical stage were included as covariables in the analyses. No KIT or PDGFRA mutations were found in MCC. Tumors with p53 expression were associated with worse MCC-specific and overall survival as compared to p53-negative tumors, whereas tumor RB expression was associated with favorable survival. MCPyV DNA-positive MCCs contained significantly higher numbers of tumor infiltrating CD3+, CD8+, CD16+, FoxP3+, and CD68+ cells in comparison to MCPyV DNA-negative MCCs. A higher than the median number of CD3+, CD8+ and FoxP3+ T lymphocytes, and high CD8+/CD4+ and FoxP3+/CD4+ cell ratios in tumor were associated with favorable overall survival. Both a higher than the median number of intratumoral CD3+ cells and the presence of MCPyV DNA in tumor were independently associated with favorable overall survival in a Cox multivariable analysis that included also the nodal status and gender as covariables. Conclusions: MCPyV-positive and -negative MCCs differ in molecular features. They show important differences also in their clinical outcomes and associations with several clinicopathological factors, as well as in host immune response. A high number of tumor infiltrating T lymphocytes and presence of MCPyV DNA in tumor were identified as novel independent prognostic factors in MCC.
  • Korva, Marjo (1998)
  • Janhonen, Sannakaisa (2015)
    Tämä opinnäytetyö on tutkimus kansainvälisistä ja paikallisista adoptioista Keniassa. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää miten sukulaisuutta luodaan virallisissa adoptioissa Keniassa. Adoptiotutkimuksen pääpaino on ollut psykologisessa tutkimuksessa ja aihetta on tutkittu antropologiassa verrattain vähän, vaikka adoptiot liittyvät olennaisesti antropologian klassiseen teemaan, sukulaisuuteen. Antropologinen tutkimus adoptioista tuo uutta näkökulmaa keskusteluun sukulaisuudesta ja auttaa ymmärtämään adoptiosukulaisuuden merkityksiä. Aiempi adoptiotutkimus on keskittynyt aikaan ennen lapsenhakumatkaa tai vaihtoehtoisesti aikaan, jolloin lapsi on jo uudessa kodissa tai kotimaassaan. Tämä tutkimus sijoittuu kansainvälisissä adoptioissa noin vuoden kestävään lapsenhakumatkaan Keniassa ja paikallisissa adoptioissa aikaan, jolloin perhe on jo valinnut adoptiolapsen, mutta lapsi ei virallisesti vielä ole perheenjäsen. Tutkimus pohjautuu kevättalvella 2014 Keniassa tehtyyn antropologiseen kenttätyöhön. Tutkimusmetodina on käytetty osallistuvaa havainnointia ja haastatteluja. Aineistoa on kerätty pääsääntöisesti Nairobista, mutta myös Kisumusta ja Nakurusta. Tutkimuksessa kuvataan Keniaa tutkimuksen kontekstina sekä esitellään tutkimuksen teoreettinen viitekehys, joka muodostuu aiemmasta antropologisesta adoptiotutkimuksesta ja tieteenalan sukulaisuutta käsittelevästä keskustelusta. Tärkeimpiä vaikutteita tälle työlle ovat Marshall Sahlinsin, Marilyn Strathernin ja Janet Carstenin ajatukset sukulaisuudesta sekä Signe Howellin adoptiotutkimukset. Tutkimuksessa esitetään, että sukulaisuus sosiaalisena ilmiönä korostuu adoptioissa Keniassa ohi biologisen polveutumisen. Keniassa adoptiosukulaisuus oli luontevaa ja legitiimiä ilman biologista sidettä perheenjäsenten välillä. Tutkimuksen aineisto osoittaa, että sukulaisuus on ennen kaikkea aktiivista ja tietoista toimintaa. Ihmisten toimintaa ja yhdessä oloa korostettiin Keniassa sukulaisuuden luomisessa. Tutkimuksessa todetaan, että merkittävää sukulaisuuden muodostumisessa oli sukulaisuuden prosessimainen olemus ja temporaalinen ulottuvuus. Ajatus sukulaisuuden prosessimaisuudesta ja sukulaissuhteen muuttumisesta ajassa sekä toimivan systeemin rooli korostuivat adoptiovanhempien ja lastenkodin työntekijöiden haastatteluissa. Lisäksi tutkimus pyrkii haastamaan näkemyksen, jonka mukaan kansainvälisesti adoptioitujen lasten taustaa tietoisesti häivytetään adoptioprosessissa. Tutkielmassa osoitetaan, että taustan häivyttämisen sijaan perheenmuodostuksesta pyrittiin häivyttämään sattumanvaraisuutta. Lastenhakumatkan aikana Keniassa adoptiolasten taustaa korostettiin, tietyn lapsen valikoitumista tiettyyn perheeseen pidettiin aina oikeana valintana ja perheen yhteenkuuluvuutta vahvistettiin merkityksellisen henkilönarratiivin avulla.
  • Suvanen, Tiina (Helsingin yliopisto, 2013)
    Tutkielmassa tarkastellaan mitä merkityksiä sisätautiosastojen hoitajat antavat kuolemalle. Empiirinen aineisto on kerätty narratiivisella teemahaastattelulla helmi-maaliskuussa 2013. Aineisto koostuu yhdeksän naishoitajan haastatteluista ja analyysissa on hyödynnetty haastattelukysymysten teemoja. Koska kuolemaa on tutkittu niin monen tieteenalan piirissä, tarkastellaan sitä tässä työssä useammasta eri näkökulmasta. Hoitajien vastauksia peilataan lääketieteen näkemyksiin, psykologian alaan kuuluvaan teoriaan kuoleman mielekkyydestä ja uskontotieteellisiin käsityksiin rajasta, rituaaleista ja suomalaisesta kuolemankulttuurista. Analyysi jakautuu viiteen osaan. Aluksi tarkastellaan millainen oli hoitajien ensimmäinen kosketus kuolemaan. Tämän kysymyksen yhteydessä kävi ilmi, että hoitajat olivat suhtautuneet vainajan ruumiiseen pelotta. Erityistä huolta haastateltavat olivat kantaneet kuolleen omaisista. Hoitajat toivat myös esiin ohjauksen tärkeyden ja vainajan laiton arvokkuuden. Analyysin toisessa osiossa käsitellään, millainen on hoitajien mukaan hyvä kuolema. Yleisesti kuolema on hyvä, kun ihminen kuolee vanhana mielekkään elämän eläneenä. Hyvää kuolemaa määrittää arvokkuus ja kontrolloitavuus sekä se, että kuolevalla on hyvät välit omaisiinsa. Hoitajat toivoivat itselleen joko äkkikuolemaa tai aikaa valmistautua siihen. Läheistensä kuolemasta hoitajat puhuvat samalla tapaa kuin omasta kuolemasta. Kolmannen luvun teemana on paha kuolema, jota tarkastellaan surullisen, ahdistavan ja epäoikeudenmukaisen kuoleman näkökulmista. Surullista kuolemaa luonnehtii tuttuus ja tarkoituksettomuus. Kuolevaan on muodostettu tunneside ja/tai hänellä on elämä jollakin tavalla kesken. Ahdistusta hoitajissa aiheuttavat tuttujen kuolemat, potilaan kuolemanpelko, omaisten ja potilaan väliset ristiriidat, omaisten pärjääminen ja näiden vihamielinen suhtautuminen hoitohenkilökuntaan. Hoitajat ahdistuvat kiireestä, hoidon laiminlyönneistä sekä siitä, että kuoleva joutuu olemaan yksin. Ahdistusta tuottavat myös tietynlaiset kuolevat ja kuolintavat. Epäoikeudenmukaisiksi hoitajat kokivat tarkoituksettomat kuolemat. Neljännessä analyysiosiossa käsitellään mitä kuolemassa hoitajien mukaan tapahtuu. Hoitajat kokevat kysymyksen vaikeaksi. Kuolemista hahmotetaan fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen kuoleman kautta ja siihen liitetään myös yliluonnollisia kokemuksia. Viimeisessä luvussa tarkastellaan millainen kuolema ei herätä hoitajissa vahvoja tunteita ja miten hoitajien suhtautuminen kuolemaan on muuttunut hoitotyön myötä. Tunteita herättämätön kuolema on tyypillisesti odotettu ja hoitajan sekä kuolevan välille ei ole muodostunut tunnesidettä. Hoitotyön myötä kuolemasta on tullut kevyempi kantaa ja hoitajat kokevat tietynlaista ylpeyttä siitä, että he saavat olla kuolevan rinnalla. Kuolema on merkityksellinen ja monimerkityksinen. Siitä keskusteltaessa on syytä huomioida, kenen kuolemasta puhutaan. Kuolijalla ja kuolintavalla on väliä. Kuolemasta koetetaan tehdä monella tapaa kaunista ja tämä ilmenee myös vainajan laitossa. Paha kuolema ahdistaa hoitajia ja heillä tuntuu olevan tarve puhua siitä. Vaikka lääketieteellinen katsontatapa on hoitajissa syvässä, kuolema ei merkitse kaikille loppua. Aikaisemmin vallinnut kristillis-fatalistinen asenne kuolemaan vaikuttaa olevan murtumassa ja tämä näkyy muun muassa puheena energioista ja jälleensyntymästä. Esikristilliset piirteet näyttävät olevan edelleen osa suomalaista mielenmaisemaa.
  • Mustonen, Laura (2007)
    Tutkimuksessa matkapuhelimen suosiota avataan tutkimalla käyttäjien laitteelle antamia merkityksiä. Tutkimus on luonteeltaan kulttuurintutkimus ja se on tehty laadullisin tutkimusmenetelmin. Tutkimuksen pääaineiston muodostavat tutkimushetkellä 25-26-vuotiaiden opiskelijoiden haastattelut, jotka suoritettiin puolistrukturoitua haastattelurunkoa käyttäen. Lisäksi on seurattu tutkimuksen teon aikaan (keväästä 2005 syksyyn 2006) julkisissa viestintävälineissä käytyä kännykkään liittyvää keskustelua, jota on osin käytetty myös tutkimuksen aineistona. Tutkimuksen empiiriseen aineistoon perustuvia tutkimustuloksia verrataan myös matkapuhelimesta aiemmin tehtyihin tutkimuksiin, jolloin saadaan kuva matkapuhelimen merkitysten muuttumisesta pidemmällä aikavälillä sekä merkitysten eroista eri väestöryhmien kesken. Keskeisenä tutkielmassa toimii Mika Pantzarin tulkinta tavaramaailmasta, jonka nähdään muodostuvan ihmisten ja tavaroiden välisistä suhteista. Tällöin suhde laitteen ja sen käyttäjän välillä nähdään aktiiviseksi, ja ymmärretään, että myös esineillä on vaikutusta toistensa menestymiseen. Käyttäjien kiinnostusta matkapuhelimeen avataan Kai Ilmosen tarpeen-käsitteen avulla. Matkapuhelimen teknisten ominaisuuksien vaikutusta ihmisen ja laitteen välisessä suhteessa pohditaan tarjouman-käsitteen avulla. Tutkimuksessa ovat keskeisinä myös mm. Johanna Uotisen, Marja Vehviläisen, Sari Tuuvan, Riitta Nieminen-Sundellin ja Ilkka Tuomen tulkinnat ihmisen ja laitteen välisestä suhteesta. Matkapuhelinta tutkimalla on mahdollista saada esiin käyttäjien tunteita, sosiaalisia suhteita ja taitoja. Tutkimuksessa matkapuhelin määrittyy hyvin henkilökohtaiseksi laitteeksi. Matkapuhelimella on suhteita myös muihin esineisiin: se on esimerkiksi raivannut lankapuhelimen tieltään ja koska Internetiä on totuttu käyttämään tietokonepäätteeltä, on tämä estävä tekijä kännykkävälitteisen Internetin yleistymiselle. Tutkittavien puheessa viestintävälineet muodostivat hierarkian, jossa kasvokkaista tapaamista arvostettiin eniten. Kännykkä on koettu helpoksi lähestyä, sillä ensimmäisten GSM-puhelinten käyttöliittymä on osattu rakentaa kulttuurisen tiedon mukaiseksi. Kännykkään tuodut uudet ominaisuudet ja monimutkaisempi käyttöliittymä saattavat tehdä siitä pelottavamman. Kännykällä on yhä statusarvoa, koska sen avulla on mahdollista esittää arvostuksiaan. Käyttäjän suhde kännykkään muuttuu elämäntilanteen mukaan: lapselle se on lähinnä lelu, teinille väline vertaisryhmän kommunikointiin ja lapsen vanhemmalle väline huolenpitoon ja arjen järjestämiseen. Tutkittaville nuorille aikuisille se oli sosiaalisten suhteiden ylläpitäjä. Tutkittavat eivät kokeneet kännykän velvoittavan jatkuvaan sosiaalisuuteen, vaan pikemminkin he halusivat olla jatkuvasti tavoitettavissa. Kännykkä ei ole korvannut sosiaalista kanssakäymistä, vaan se on tullut sosiaalisten suhteiden ylläpitäjäksi. Kännykän sosiaalinen luonne oli tutkittaville yhä kännykän tärkein ominaisuus. Kännykälle on annettu keskeinen sija ihmisten ja laitteiden muodostamassa tavaramaailmassa, joten sitä ei koeta enää vapaaehtoiseksi eikä siitä siksi haluta luopua.
  • Rautio, Heikki (2014)
    Tutkimuksessa tarkastellaan laadullisin tutkimusmenetelmin musiikkiäänitteiden kulutusprosessia yksittäisen kuluttajan näkökulmasta. Teemahaastattelujen avulla kerätyn tutkimusaineiston tarkastelu on jaettu kolmeen osaan käyttäen apuna Ilmosen (2007) kulutuksen ulottuvuuksien ja kuluttajan toiminnallisten asemien mallia. Musiikkiäänitteiden kulutusta tarkastellaan sen taloudellisen, tavaraopillisen sekä symbolisen aspektin kautta. Tutkimuksessa on perehdytty äänitteiden ostamiseen, äänitteisiin esineinä sekä teknologian rooliin musiikkiäänitteiden kulutuksessa. Tutkimusaineisto on kerätty haastattelemalla yhtätoista 20–31-vuotiasta aktiivista musiikin kuluttajaa. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten musiikin digitaalisen murroksen aikaansaamiin muutoksiin sekä sen mukanaan tuomiin uusiin kulutuskäytäntöihin suhtaudutaan. Lisäksi vertaillaan fyysisten ja digitaalisten äänitteiden kulutusprosesseja, tutkitaan millaisia ulottuvuuksia kuluttajat niihin liittävät ja mitä ne kuluttajille merkitsevät. Fyysiset äänitteet näyttäytyvät tutkimuksessa omistajilleen merkityksellisinä esineinä. Niihin liitetään muistoja menneistä elämäntilanteista, tapahtumista ja esimerkiksi elämyksellisistä levykauppakokemuksista. Kuluttajan kokemaa esinearvoa nostavat symbolisten ominaisuuksien lisäksi äänitteiden esteettiset ominaisuudet. Koetun omistusarvonsa vuoksi fyysiset äänitteet, etenkin vinyylilevyt osoittautuvat tutkimuksessa mielekkäiksi keräilyn kohteiksi. Toisaalta fyysiset äänitteet näyttäytyvät tutkimuksessa myös toisenalaisessa valossa: ylimääräisinä tilanviejinä ja turhana materiana. Digitaalisen musiikin ekotehokkaiksi katsottavat, aineettomat palvelut nähdään tästä näkökulmasta hyvänä vaihtoehtona fyysisten äänitteiden kulutukselle. Omistamisen tunne kohdistuu haastateltavien puheessa selkeästi konkreettiseen tavaraan. Digitaalisten tiedostojen vähäiseksi tai olemattomaksi koetun omistusarvon vuoksi niistä ei olla kovinkaan halukkaita maksamaan. Musiikin suoratoistopalveluista maksamiseen suhtaudutaan sen sijaan avoimemmin. Fyysisten äänitteiden kulutusprosessissa digitaalisen musiikin rooli korostuu sen tarjoamien koekuuntelumahdollisuuksien myötä rationaalisen ostopäätöksen tekemisessä. Yleisellä tasolla musiikista maksamisen taustalla vaikuttaa tutkimuksessa vahva arvosidonnaisuus ja velvollisuuseetiikan mukaiset toimintaperiaatteet. Digitaalisen musiikin kulutuskäytäntöjen vaivattomuus nähdään positiivisena asiana, mutta ne koetaan fyysisten äänitteiden kulutusprosessiin verrattuna kokemuksellisuudeltaan vähempiarvoisina – ”pelkkänä kuunteluna”. Kaiken kaikkiaan uuden teknologian vaikutus musiikkiäänitteiden kulutuksessa ilmenee kaksijakoisena. Sen todetaan helpottavan ja monipuolistavan musiikin saatavuutta ja kuuntelumahdollisuuksia, mutta toisaalta tuovan haasteita aktiiviselle kuuntelulle. Kertakäyttöiseksi koetun luonteensa vuoksi se saattaa estää myös syvien musiikillisten tunnesiteiden syntymisen.
  • Seppänen, Erkki (Helsingin yliopisto, 2012)
    This thesis examines the problem of "meaning" from an evolutionary perspective. It seeks to understand how linguistic meaning arises and what is its prehistory by examining simpler, non-linguistic phenomena. The work takes a relatively wide, cognitive view on "meaning", where this phenomenon is interpreted as a continuum of "representations" of the world, created by organisms in the course of the actions in the world. In the end, these representations are seen more as functional postulates, the ontological status of which is not necessarily real, but rather that "meaning" is perceived from an "intentional stance", a term introduced by the philosopher Daniel Dennett. This thesis also discusses criticism directed at the notions of "representation" and "intentional stance". Various crucial theories concerning the evolution of meaning are discussed, from such linguists as Bickerton, Hurford and Jackendoff, as well as philosopher Dennett. In addition, the work considers computer and robot simulations that have been done in evolutionary linguistics, as well as empirical evidence from paleoanthropology and animal cognition studies.