Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 12213-12232 of 27946
  • Harjuhahto, Tytti; Hyyrynen, Auli (1990)
    Tutkimus on tehty yhteistyössä Lounais-Suomen Osuusteurastamon (LSO) ja kotieläinhygienian laitoksen kanssa. Projektin alkaessa suunnittelimme olosuhdekaavakkeen ja autoimme asiamiesten koulutuksessa sekä tallensimme kerätyt tiedot.Ensimmäisenä osana oli tapauskontrolli ja toisena seurantatutkimus. Veikko Tuovinen (LSO:n terveydenhuoltoeläinlääkäri) käsitteli aineistot yhdenmuuttujan ja monimuuttuja-analyyseillä osaruhohylkäysten suhteen. Tässä projektiraportissa on yhteenveto Veikko Tuovisen julkaisusta Thesis: Feeder unit environmental factors associated with carcass condemnations in market swine (Cornell University1990). Meidän tutkimus oli jatkoa edellisille ja tarkoituksena oli etsiä ympäristöolosuhteiden ja maksahylkäysten välisiä yhteyksiä. Se sisältää kirjallisuuskatsauksen, tutkimusosan ja tulosten tarkastelun. Tutkimuksessa todettiin ilmatilan sikaa kohti, minimi-ilmanvirtauksen karsinassa ja ammoniakkipitoisuuden olevan tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä korkeiden maksahylkäysten kanssa. Vapaa veden saanti oli tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä alhaisiin maksahylkäyksiin.
  • Sampolahti, Heikki (Helsingfors universitet, 2014)
    Kotieläintalouden eettisyys ja eläinten hyvinvointi on ollut vahvasti esillä yhteiskunnallisessa kes-kustelussa. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin lihasikojen hyvinvoinnin ja tuotannon taloudellisen tuloksen välistä yhteyttä. Tutkimus koostuu kahdesta aineistosta: Welfare Quality-menetelmällä saadusta hyvinvointiaineistosta ja katetuottomenetelmällä hankitusta talousaineistosta. Tutkimus-aineiston tilat ovat jossain määrin valikoituneita, koska mm. hyvinvointimittauksien kohteena ol-leita tiloja ei ole valittu satunnaisesti. Tutkimuksen tilat edustavat hyvinvoinniltaan hyvää tai erit-täin hyvää tasoa. Aineistoa analysoitiin korrelaatiota, ristiintaulukointia ja regressioanalyysia hyväksi käyttäen. Tutkimuksessa tarkasteltiin vain hyvinvoinnin ja taloudellisen tuloksen välistä yhteyttä. Syy-seuraussuhteita ei tässä tutkimuksessa tarkasteltu. Tutkimuksessa havaittiin viitteitä positiivisesta yhteydestä paremman hyvinvoinnin ja taloudelli-sen tuloksen välillä. Tilastollinen merkitsevyys on heikko hyvinvoinnin kokonaisarvosanan ja taloudellisen tuloksen välillä. Myös hyvinvoinnin osa-alueiden ja taloudellisen tuloksen välisen yhteyden tilastollinen merkitsevyys on heikko. Tilastollisesti merkitseviä tuloksia saadaan jonkin verran, kun tarkastellaan WQ:n kriteerien eli yksittäisten hyvinvointitekijöiden ja taloudellisen tuloksen välistä yhteyttä. Tulokset antavat viitteitä siitä, että taloudellista tulosta voidaan parantaa panostamalla ruokintaan, riittävään nippojen määrään, sikojen vaurioiden ja sairauksien ehkäisyyn sekä hyvään hoitaja-eläinsuhteeseen, vaikka tilan hyvinvoinnin tason olisi arvioitu olevan hyvä. Työkustannuksen havaittiin olevan erityisen mielenkiintoinen kustannuserä. Se on yhteydessä sekä tuotannon taloudelliseen tulokseen että hyvinvointiin. Tämän tutkimuksen tulokset tukevat aikaisempia samantyyppisiä tutkimuksia. Taloudellisen tu-loksen ja lihasikojen hyvinvoinnin välinen positiivinen yhteys ei kuitenkaan ole kovin vahva, mut-ta aineiston pienuus (32) ja mahdollinen valikoituminen rajoittavat johtopäätösten tekemistä.
  • Kankaanpää, Antti (2006)
    Tutkimus käsittelee suomalaisten siirtolaisten keskuudessa ennen ensimmäistä maailmansotaa syntynyttä konfliktia. Konfliktin keskeinen osa muodostui uskonnon ympärille. Tutkimuksessa on keskitytty suomalaisten siirtolaisten järjestöihin, joiden jäsenyyden pohjalta konfliktin osapuolet muodostuivat. Liha ja henki määrittävät kahden pääryhmän ideologisen aseman. Lihaa, eli maallisuutta, korostivat erityisesti suomalaiset sosialistit. Hengen puolelle ryhmittyivät puolestaan kirkollisiin oppeihin luottaneet siirtolaiset. Pääaineiston tutkimuksessa muodostaa siirtolaisten itsensä tuottama kirjallinen materiaali. Konfliktin osapuolten keskuudessa syntyi runsaasti poleemisia sanoma- ja aikakauslehtiä, joissa otettiin kantaa vallitsevaan tilanteeseen. Lehtien lisäksi aineistona on ollut sekä siirtolaispapiston että sosialistijohtajien kirjeenvaihtoa. Kirjeistä paljastuu sekä liikkeiden johtajien että kansan näkemyksiä järjestöjen toiminnasta ja konfliktin olemuksesta. Tutkimusote on diskursiivinen, jossa tarkoituksena on jäljittää sosiaalinen todellisuus käytetyn diskurssin taustalla. Tutkimuksessa on pyritty selvittämään miksi laajamittainen konflikti syntyi, ja miksi kiista sai niin suuret mittasuhteet siirtolaisten keskuudessa. Erityisesti huomio kiinnittyy tällöin siirtolaisuuden seurauksena muuttuneeseen yhteiskunnalliseen asetelmaan, jossa toisaalta kirkko ja uskonto menettivät perinteisiä asemiaan, ja toisaalta sosialismille tarjoutui erityisen hyvä lähtökohta oman aatteensa esiin tuomiselle. Tällöin koko tutkimusasetelma kiteytyy siirtolaisten ja heidän järjestöjensä kykyyn ja mahdollisuuteen sopeutua uuteen tilanteeseen. Siirtolaisten keskinäisessä konfliktissa ideologiset erimielisyydet muodostavat keskeisen osan. Järjestöjen ideologioiden erimaailmallisuus esti niiden toimimisen yhteistyössä. Käytännössä niiden tarjoama sanoma oli toiselle osapuolelle täysin mahdotonta vastaanottaa, koska sen sisältö olisi kumonnut heidän oman ideologiansa sanoman. Vaihtoehdottomuudesta seurasi jakautuminen liha tai henki asetelman mukaan. Käytännössä konflikti siirtolaisten keskuudessa näkyi usein siten, että vastapuolen ideologiaa väheksyttiin hyökkäämällä sen perusteita vastaan. Järjestöjen pyrkimyksenä oli oman ideologian arvon kohottaminen ja oman ryhmän aseman vahvistaminen. Vastapuolen mallin seuraamisesta oli seurauksena joko kadotukseen joutuminen tai orjuudessa eläminen. Oman ideologian seuraamisesta puolestaan seuraisi iankaikkinen elämä tai vapaus orjuudesta. Konfliktissa oli siten kyse kahden ideologian kilpailutilanteesta. Siirtolaisuustilanteessa suomalaisten keskinäiset suhteet järjestyivät uudella tavalla, jolloin kahden ideologian kamppailussa oli kyse siirtolaisyhteisöjen valtarakenteiden määrittämisestä. Ideologiset erimielisyydet konkretisoituivat siten valtakamppailuksi. Koska kahden keskeisen siirtolaisryhmän lähtökohtainen suhtautuminen maallisten olojen järjestämiseen poikkesi niin paljon toisistaan, oli niiden keskinäisen konfliktin syntyminen lähes väistämätön tapahtuma.
  • Mikola, Lauri (2015)
    Suomalainen ravitsemustilanne muuttui 1900-luvun aikana. Vuosisadan alussa ravitsemusta värittivät puutteellisen ravitsemuksen ongelmat ja vuosisadan lopussa liiallisen ravitsemuksen ongelmat. Yksi näistä yleistyneistä liiallisen ravitsemuksen ongelmista oli lihavuus. Tämä tutkielma keskittyy siihen miten lihavuus muuttui terveysongelmana samalla kun puutteellisen ravitsemuksen sairaudet vähenivät. Kiinnostus on siinä, että miten lihavuuden muuttui ja kasvoi ongelmana tullessaan aiempaa näkyvämmäksi. Tutkielman aikarajaus perustuu siihen, että vuonna 1945 päättyivät sotavuodet, jotka olivat viimeinen kerta kun suomalainen ravitsemustilanne on kokenut sisältämänsä energiamäärän suhteen notkahduksen. Tutkielma päättyy vuoteen 1977, koska silloin julkaistiin Suomen ensimmäiset kokonaisruokavalion koostumusta määrittäneet ravitsemussuositukset. Ennen ravitsemussuositusten julkaisua suomalainen ravitsemuspolitiikka oli keskittynyt yksittäisten puutosten korjaamiseen. Vuosi 1977 edustaa siten jakolinjaa suomalaisessa ravitsemustilanteessa, jota ennen ongelmana olivat olleet puutteet ja jonka jälkeen ongelmana oli kokonaisruokavalion optimointi. Tutkimusmenetelmänä toimii kriittinen diskurssianalyysi, jonka työkaluina käytetään rakenteellista ja temaattista jäsentelyä. Jäsentelymenetelmillä määriteltiin sekä lihavuuden ongelman rakenteen muutoksia tutkimusajanjaksolla että lihavuuteen liittyneiden puhetapojen muutoksia. Tutkielman aineistona toimi kolme terveyden asiantuntijoiden toimittamaa lehteä: Terveydenhuoltolehti, Duodecim ja Kotitalouslehti. Lehtien lisäksi aineisto käsitti myös valtion ravitsemusneuvottelukunnan julkaisuja. Aineistoksi valikoitiin kaikki lehtien ja julkaisujen tekstit, joissa käsiteltiin lihavuutta niin kattavasti, että niihin saattoi soveltaa rakenteellista jäsentelyä. Tutkimusaineistoon valikoitui yhteensä 79 tekstistä Tutkielman tulosten perusteella lihavuus oli rakentumiseltaan hyvin samanlainen ongelma koko tutkimusajanjakson ajan. Lihavuudelle esitetyt haitat, syyt ja ratkaisutavat eivät siis muuttuneet paljoa aikavälillä 1945–1977. Lihavuuteen liitetyt asiayhteydet ja puhetavat kuitenkin muuttuivat. Vaihtelevien puhetapojen ja asiayhteyksien perusteella lihavuudelle määriteltiin neljä ajallista ongelmavaihetta. Ongelmavaiheet nimettiin moraalivaiheeksi, hajaantumisvaiheeksi, ravitsemusvalistusvaiheeksi ja uusi uljas ihminen-vaiheeksi. Vaiheet osoittivat lihavuuden olleen tutkimusajanjakson alussa yksilön moraalinen ongelma, josta se muuntui ravitsemusongelmaksi, josta se taas muuttui omaksii kansanterveydelliseksi ongelmakseen. Koko ajanjakson edetessä lihavuus muuttui yksilöön ja itsekuriin sidotusta ongelmasta ennaltaehkäistäväksi ongelmaksi, jonka ratkaisijan rooli siirtyi yksilötasolta ylöspäin. Muutokset lihavuuden ongelmassa kertovat kansanterveyden kehityksestä ja tehostumisesta Suomessa. Ne kertovat myös lihavuuden ilmiön lääketieteellistymisestä ja ravitsemuspolitiikan noususta. Lihavuuden muutoksissa näkee myös terveyskasvatuksen roolin nousun. Tutkielman alkupäässä lihavuuden ensisijainen ratkaisutapa oli laihduttaminen, mutta loppupäässä ensisijainen ratkaisutapa oli sen ennaltaehkäisy nuoriin suunnattavalla valistuksella. Tutkielma osoittaa myös miten terveysongelmia on saatettu määritellä jatkuvasti uudelleen. Jokin asia voi olla yhtenä päivänä erilainen ongelma kuin toisena, vaikka itse asia ei muuttuisi miksikään.
  • Kallio, Varpu (2014)
    Tutkielman tarkoituksena on arvioida lihavuusleikattujen potilaiden elämänlaatua, terveyspalvelujen käyttöä ja erikoissairaanhoidon kustannuksia ennen ja jälkeen leikkauksen sekä tuottaa tuoretta, kliiniseen aineistoon perustuvaa tietoa leikkauksen kustannusvaikuttavuudesta. Kustannusvaikuttavuuden arviointi on resurssien optimaalisen kohdentamisen kannalta tärkeää, koska terveydenhuollon voimavarat ovat rajalliset ja erikoissairaanhoidon menot ovat kasvaneet vuosi vuodelta. Pro gradun tutkimusaineiston muodostaa HUS:n alueella mahalaukun ohitus- tai kavennusleikkauksen vuosina 2007–2009 läpikäyneet potilaat. Ohitusleikkauspotilaita oli tutkimuksessa mukana 147 henkilöä ja kavennusleikkauspotilaita 79 henkilöä. Tutkielmassa päivitettiin THL:n raportissa ”Sairaalloisen lihavuuden leikkaushoito” käytetty päätösanalyyttinen kustannusvaikuttavuusmalli ajantasaisilla ja toteutuneilla tiedoilla. Mallin ensimmäinen vuosi laskettiin päätöspuun avulla ja sitä seuraavat vuodet Markov-mallilla. Analyysi tehtiin käyttäen kymmenen vuoden aikahorisonttia. Mallin kustannukset pohjautuivat Ecomed-aineistoon ensimmäisen kahden vuoden osalta leikkauksesta. Toisesta vuodesta eteenpäin kustannukset ennustettiin. Elämänlaatulukemat olivat todellisia leikkausvuoden ja neljännen vuoden osalta, muiden vuosien osalta elämänlaatulukemat ennustettiin. Kirjallisuusosiossa tehtiin katsaus kansainvälisiin tutkimuksiin leikkauksen kustannusvaikuttavuudesta sekä leikkauksen vaikutuksista lääkehoidon muutoksiin. Kirjallisuuskatsauksen tulosten perusteella lihavuuden liitännäissairauksien hoidossa käytettävien lääkkeiden käyttö näyttäisi vähenevän leikkauksen jälkeen. Mielialalääkkeiden sekä vitamiinipuutosten ja mahasuolikanavan oireiden hoidossa käytettävien lääkkeiden käyttö kuitenkin lisääntyi. Useimmat tutkimukset päätyivät myös siihen tulokseen, että leikkaus on kustannusvaikuttava toimenpide konservatiiseen hoitoon verrattuna. Tämä tutkielma vahvistaa lihavuusleikkaushoidon asemaa sairaalloisen lihavuuden hoidossa. Vaikka terveydenhuollon kokonaiskustannukset kasvoivat ensimmäisen kahden vuoden ajan leikkauksen jälkeen, eivät mallin loppupäätelmät juurikaan muuttuneet aikaisemmasta THL:n tutkimuksesta, jonka mukaan lihavuusleikkaus on konservatiivista hoitoa halvempi, vaikuttavampi ja kustannusvaikuttavampi vaihtoehto. Kustannukset ohitusleikkaukselle olivat 30 309 €, kavennusleikkaukselle 31 838 € ja 36 482 € konservatiiviselle hoidolle. Laatupainotetut elinvuodet olivat 6,919 ohitusleikkaukselle, 6,920 kavennusleikkaukselle ja 6,661 konservatiiviselle hoidolle. Lisää tutkimustietoa tarvitaan kuitenkin leikkauksen pitkäaikaisvaikutuksista, hyödyistä ja haitoista. Se kuinka paljon todellisuudessa leikkaus säästää kustannuksia selviää toivottavasti tarkemmissa, pidempikestoisissa jatkotutkimuksissa, joissa tulisi olla mukana myös todellinen verrokkiryhmä.
  • Pohtila, Eliisa (Helsingfors universitet, 2001)
    Tutkimuksessa tarkastellaan moderniin kansalaisuuteen sisältyneitä normeja ja ihanteita, joita analysoidaan vuoden 1935 sterilisaatiolain toteuttamisessa syntyneiden asiakirjojen kautta. Pyrkimyksenä on löytää asiakirjoihin implisiittisesti kirjatut hyvän elämän ja kansalaisuuden kriteerit. Työn laajemman kehyksen muodostaa suomalaisen modernisaation ja ns. uuden keskiluokan analyysi erityisesti lääketieteen ja huoltotoimen asiantuntijaviranomaisten avulla. Rotuhygienian tarkastelu avaa uuden väylän tutkia moderniin kansalaisuuteen liittyneitä määreitä. Rotuhygienia ja erityisesti sen käytäntöön soveltaminen sterilisaatiolain muodossa tarjoaa kansalaisuuden näkökulmalle konkreettisen ja fokusoidun tutkimuskohteen. Sterilisaatioasiakirjoissa kristallisoituu lääketieteellisin perustein tehty huonon kansalaisen määrittely. Tutkimus rakentuu kolmesta pääluvusta. Ensin käydään läpi vuoden 1935 sterilisaatiolain toteuttamista yleisesti aikaisemman tutkimuksen perusteella, minkä jälkeen tarkennetaan kuvaa otoksista saatujen tulosten avulla. Seuraavassa luvussa tarkastellaan hyvän elämän kriteerejä oikeanlaisen elämänkulun hahmottamisen avulla. Viimeinen pääluku keskittyy modernin kansalaisen muotokuvan rakentamiseen normeiksi määrittyvien fysionomisten ja seksuaalisten sekä luonne- ja älykkyysominaisuuksien palasilla. Normaali, terve kansalainen oli lapsesta asti sekä fyysisiltä että psyykkisiltä ominaisuuksiltaan normien mukaan kehittynyt. Hänessä ei ilmennyt diagnosoitavia häiriötiloja vaan hänen yksilöllinen elämänsä noudatti sisäsyntyistä "luonnollista" elämänkulkua. Fyysiseltä olemukseltaan ihannekansalainen oli sopusuhtainen, säännönmukainen ja mahdollisimman symmetrinen. Normaali kansalainen oli alistanut viettinsä rationaalin alle. Hän hallitsi tunteitaan ja elämäänsä järkevästi niitä itse tietoisesti ohjaillen. Seksuaaliviettinsä ihannekansalainen oli rajannut porvarillisen avioliiton alueelle, ja sielläkin sukupuolielämän tehtävänä oli reproduktio uusien kansalaisten tuottajana. Viettielämän hallitsemattomuus ja ylivalta suhteessa yksilön järjen tahtoon osoitti sisäsyntyistä rappiota, degeneraatiota, jolloin vajaan, epänormaalin yksilön elämä oli jäänyt lapsen tai lähes eläimen tasolle. Normaali kansalainen kulki jatkuvan yksilöllisen kehityksen polkua, jonka tarkoituksena oli saattaa atavistiset piirteet ja vietit järjen ja sivistyksen tuoman hallinnan alle.Ihannekansalaisen evolutionääriseen kehitykseen kuului valintojen tekeminen yhteneväisinä kansallisvaltion päämäärien kanssa. Hän kykeni elättämään itsensä ja perheensä mahdollisimman itsenäisesti muiden apuun turvautumatta. Hän eli kristillisten moraaliarvojen mukaisesti rehellisyydessä, säästäväisyydessä ja anteeksiannossa. Modernin ihannekansalaisen kasvatus alkoi kotona, jossa häntä oli hoidettu ja kasvatettu normien mukaisesti sekä oikeanlaisessa tunnesuhteessa äitiinsä. Indoktrinoiva kasvatus ja ohjaus ihannekansalaisuuteen jatkui koulussa. Tutkimukseni osoittaa kristilliseen opetukseen sisältyneiden arvojen ja moraalikäsitysten jatkumon objektiiviksi kutsutuissa moderneissa (luonnon-)tieteissä. Tieteen avulla perustellut käsitykset työnteosta, sukupuolimoraalista sekä auktoriteetin ylivallasta ovat verrattavissa luterilaisen opin sisältöihin. Avainsanat: Kansalainen, sterilisaatio, rotuhygienia, moderni keskiluokka, älykkyys
  • Sams, Anni (2015)
    Tässä pro gradu –tutkielmassa tarkastellaan yhteisöllisen muistin politisoitumista Miamissa vuonna 1973 perustetun Kuubalaisen taiteen ja kulttuurin museon tapauksessa. Museon perustivat Kuubasta vuoden 1959 vallankumouksen jälkeen paenneet kuubalaissiirtolaiset. Heidän tavoitteenaan oli ylläpitää kuubalaista kulttuuria ja kansanperinnettä kunnes kuubalaiset maanpakolaiset voisivat palata kotimaahansa. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miksi vuonna 1988 museolla järjestetty huutokauppa aiheutti yhteisön sisäisten suhteiden kärjistymistä ja miksi museon toiminta lopulta hiipui kokonaan. Tutkimusmetodi on antropologinen osallistuva havainnointi, etnografinen kenttätyö ja arkistotutkimus. Tutkimusaineisto on pääosin kerätty noin kahden kuukauden aikana kenttätyössä Miamissa vuonna 2006. Arkistoaineisto koostuu Kuubalaisen taiteen ja kulttuurin museon arkistoista kerätystä 49 dokumentista, jotka sijaitsevat Miamin yliopiston Kuubalaisissa kokoelmissa (The Cuban Heritage Collection). Haastatteluaineisto koostuu viidestä haastattelusta, joista kolme haastateltavaa olivat olleet keskeisiä toimijoita museossa. Lisäksi aineistona on osallistuvan havainnoinnin keinoin kerättyä materiaalia, kenttämuistiinpanoja sekä Kuubalaisista kokoelmista kerätyt 71 museota koskevaa mediatekstiä. Tutkielmassa osoitetaan, että vastamuistin prosessien ja virallisen historian välinen jännite joutuu neuvottelun kohteeksi museotoiminnassa, jossa kollektiivinen muisti tulee julkiseksi. Tutkielmassa tarkastellaan sitä, kuinka muistin poliittisuus ilmenee kuubalaisyhteisön yrityksessä institutionalisoida muistia ja näin osallistua kuubalaisuuden rakentumisen prosesseihin. Miamin kuubalaisyhteisön ja erityisesti ensimmäisen, kultaisen maanpaon sukupolven tiivis institutionaalinen rakenne ja kulttuurinen ja poliittinen yhtenäisyys ovat mahdollistaneet valtiolliselle kuubalaisuudelle rinnakkaisen, Miamin paikallisen julkisuuden rakentamisen. Tämä kuubalaisuuden määrittely nojaa erityiseen aikaprojektioon, jossa autenttiseksi Kuubaksi tunnistetaan vallankumousta edeltävä Kuuba, ja jossa sosialistinen Kuuba nähdään tätä kuubalaisuutta vääristävänä kontekstina. Kuubalaisten nostalginen nationalismi voidaan ymmärtää Victoria Boymin restoratiivisen nostalgian käsitteen kautta niin, että menneisyyden neuvottelu museotoiminnassa pyrkii tuottamaan uudelleen käsitystä kodista ja kuromaan kiinni temporaalista etäisyyttä ihanteelliseen menneisyyden Kuubaan tilanteessa, jossa yhteisö on pakon edessä maantieteellisesti etäällä kotimaasta. Tutkielmassa todetaan, että Kuubalaisen taiteen ja kulttuurin museo voidaan nähdä Johannes Fabianin ja John R. Eidsonin mukaan vastamuistia tuottavana sosiaalisena toimintana, jossa tehdään yhteisöllisestä muistista julkista. Museossa osallistuttiin yhteisöllisen muistin tuottamiseen ja keskusteluun autenttisesta kuubalaisuudesta vastakkaisena Kuuban valtion historiankäsitykselle. Tutkielmassa päädytään siihen, että Miamin kuubalaisyhteisössä vallitsevan maanpaon ideologian kautta yhteisöllisen muistin julkista esittämistä kontrolloidaan niin, että museon tuottama historiallisuus ei riittävästi edustanut sitä ympäröivää kuubalaisyhteisöä, eikä täten saanut yhteisön tukea taakseen. Tätä voidaan pitää yhtenä syynä siihen, että museon toiminta lakkasi, vaikka Miamissa kuubalaisyhteisö odottaa edelleen kotiinpaluun mahdollisuutta.
  • Sams, Anni (Helsingin yliopisto, 2015)
    This Master s thesis analyses the politisation of collective memory in the Cuban Museum of Art and Culture founded in 1973 in Miami. The museum was established by Cubans who exiled after the revolution of 1959. The goal of the museum was to maintain Cuban culture and tradition until the return to homeland. The purpose of this thesis is to find out why an auction that took place at the museum in 1988 polarised the internal relations in the museum and why the functions of the museum slowly ceased after the auction. The research methods are anthropological participant observation, ethnographic fieldwork and archive research. The data is mainly gathered during the two months of field work in 2006 in Miami. The archive data comprises of 49 documents from the archives of the Cuban Museum, derived from the Cuban Heritage Collection of the University of Miami. The interview data includes five in-depth interviews with key figures from Miami, three of which were central actors in the case of the museum. Furthermore, field notes and 71 media texts concerning the Cuban Museum collected from the Cuban Heritage Collection are analysed. The thesis demonstrates that the tensions between processes of counter-memory and official history are negotiated in the operations of the museum as the collective memory of a community becomes public. The thesis depicts how the politics of memory are apparent in the efforts of the Cuban community to institutionalise memory and participate in the processes of constructing Cubanness. The tight institutional structure and political and cultural unity of the Cuban community of Miami, and especially of the first, golden generation of exiles, have made possible a parallel public sphere local to Miami. This definition of Cubanness is based on a specific projection of time, where the authentic Cuba is recognised as the Cuba before revolution, and the socialist Cuba is considered a context of the disfigurement of Cubanness. Victoria Boym s concept of restorative nostalgia explains the nostalgic nationalism of Cubans forced to settle outside the borders of the homeland, as the negotiations of past in the operations of the museum aim at a reproduction of the home and at overcoming the temporal distance from the idealised Cuba of the past. This thesis proposes that the Cuban Museum of Art and Culture can be considered an institution that reproduces counter-memory, understood after Johannes Fabian and John R. Eidson as social action that makes collective memory public. The museum participated in the production of collective memory and discussion of authentic Cubanness as opposed to the State of Cuba s official understanding of history. The conclusion is that through the exile ideology of the Cuban community in Miami, the public representations of memory are controlled in such a way that the historicity produced in the museum did not sufficiently represent the Cuban community, and as such, did not gain general support. This may be one reason for the termination of the operations of the museum, even as the Cuban community continues to wait for the possibility of return.
  • Halme, Eerika (Helsingfors universitet, )
    Liigaurheilusta on muodostunut taloudellisesti hyvin merkittävä elinkeinotoiminnan osa-alue, jossa vaikuttavat samaan aikaan sekä liike-elämän lainalaisuudet että urheilun aatepohja. Liigatoiminnan tulee olla muun yritystoiminnan tavoin kannattavaa, mutta liigatoiminnan huonosti järjestetyn taloudenpidon ja epärealistisen voitontavoittelun vuoksi useiden joukkueiden taloudellinen tilanne on monesti heikko. Liigaorganisaatio järjestää liigamuotoisen urheilukilpailun. Liigayhtiön omistavat liigassa pelaavat joukkueet, jotka ovat samanaikaisesti toistensa kilpailijoita ja yhteistyökumppaneita. Mielenkiintoisen liigan edellytyksenä on, että siihen osallistuu useampi joukkue, jotka ovat kilpailullisesti riittävän tasaväkisiä. Lähtökohtaisesti muilla aloilla elinkeinonharjoittajat pyrkivät ajamaan kilpailijansa markkinoilta, kun taas liigaurheilussa kilpailijat ovat taloudellisesti riippuvaisia toistensa menestyksestä. Eroavaisuudet joukkueiden taloudellisissa tilanteissa johtavat epätasaiseen kilpailuun. Liigan voitonjako on yksi keinoista, joilla on mahdollista vaikuttaa liigan kilpailulliseen tasapainoon. Tutkielmassa pohditaan, miten voitonjako vaikuttaa liigoihin. Tarkastelun kohteena on suomalainen liigayhtiö, mutta huomiota kiinnitetään myös eurooppalaisiin ja pohjoisamerikkalaisiin ammattilaisliigoihin. Voitonjaon vaikutusten lisäksi pohditaan, kuinka voitonjako on mahdollista ja kannattavinta toteuttaa. Aiheen käytännönläheisyyden vuoksi huomio kiinnitetään myös voitonjaon toteuttamiseen käytännössä. Tutkielma on toteutettu oikeusdogmaattista ja ongelmalähtöistä tulkintapaa noudattaen. Urheiluoikeudelliselle tutkimukselle ominaisesti ja aiheen kattavan tarkastelun saavuttamiseksi tutkielmassa on tukeuduttu vahvasti myös muihin kuin perinteisiin oikeudellisen tutkimuksen lähteisiin, kuten liigatoiminnan itsesääntelyyn, yleiseen tietoon liigatoimialasta sekä alalla toimivien henkilöiden haastatteluihin. Tutkielman lopputuloksena todetaan voitonjaon tasaaminen olevan keskeinen, joskaan ei kuitenkaan ainoa keino kilpailullisen tasapainon saavuttamiseksi. Riittävällä tulontasauksella turvataan joukkueiden taloudenpito ja mahdollistetaan liigan toiminnan tasapainoinen rakentaminen pitkällä tähtäimellä. Teknisesti tulontasaus on mahdollista toteuttaa liigayhtiössä sopimusperusteisesti tai osakeyhtiöoikeudellisin keinoin. Liigatoiminnassa osakeyhtiöoikeudelliset voitonjakokeinot ovat perinteisempiin yhtiöihin verrattuna hankalammin käytettävissä, jos tulonjako halutaan sitoa urheilulliseen menestykseen. Sopimusperusteisin tulonjakokeinoin liigayhtiöt pystyvät jakamaan voittonsa joukkueille joustavasti ottaen huomioon tulontasaustavoitteet ja mahdolliset sijoitukseen perustuvat tulonjakomekanismit.
  • Leskinen, Riikka (2005)
    Suomalaisen hyvinvointivaltion kehittymisen, kansanterveysajattelun ja kansallisen terveyden edistämisen projektin myötä terveyskasvatuksen ja terveysvalistuksen käytännöistä on tullut yhä olennaisempi osa jokaisen kansalaisen arkielämää. Tutkimuksen lähtökohtana on tarkastella, mitä sisältyy siihen toivottavaan terveystoimijuuden malliin, johon kansalaisia on terveysvalistuksen avulla ohjattu. Tarkastelun kohteena on terveysvalistuksen valossa määrittyvä terveystoimijuus sekä näissä määrittelyissä on viimeisen 50 vuoden aikana - vuosina 1954-2004 - tapahtuneet muutokset. Samalla terveystoimijuuden määrittelyjen analysoinnin kautta jäsennetään kuvaa terveydellisen elämäntapaprojektin noususta terveyskeskustelun keskeiseksi huomion kohteeksi. Tutkmusongelmaa lähestytään yhden erityisesti merkitystään kasvattaneen kansanterveystyön ja terveyden edistämisen osa-alueen, painonhallinnan kautta. Näitä kysymyksiä tarkastellaan suoraan maallikoille suunnatun, terveysvalistuksen sanomaa levittävän ja painonhallintaa käsittelevän terveysviestinnän valossa. Tutkimuksen näkäkulma on sosiaaliskonstruktionistinen ja kulttuurintutkimuksellinen, terveydelle ja terveystoimijuudelle annettuihin merkityksiin ja niissä tapahtuneisiin muutoksiin keskittyvä. Tällöin lähtökohtana on se, miten terveysvalistuksen ja terveysviestinnän voidaan katsoa tuottaneen historiallisesti muuttuvia terveyden ja ruumiillisuuden kokemisen malleja, terveystoimijuutta. Tutkimus on näkökulmaltaan myös genealoginen siinä mielessä, että terveystoimijuuden muotoutumisen taustalla vaikuttavaa suomalaista terveyden edistämisen projektia sekä terveystoimijuuteen liitettyjä normeja ja toimintamalleja ja tarkastellaan hallinnan ja vallan käytäntöinä Michel Foucault"n biopolitiikan ja hallinnan rationaalisuuden käsitteiden valossa. Valta-analyyttisesta näkökulmasta lähestytään myös painonhallintakeskusteluun liittyviä normaalistamisen käytäntöjä. Toisaalta elämäntapaprojektin nousun myötä yhä yksilöllisemmin määrittyvää terveyttä tarkastellaan osana subjektiuden muotoutumista sekä Michel Foucault"n minuustekniikoiden että refleksiiviseen modernisaatioteoriaan liittyvää identiteettiprojektin käsitettä hyödyntäen. Painonhallintakeskustelun alkutaipaleella 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa terveystoimijuutta määritellään pitkälti lääke- ja ravistemustieteellisten standardien kautta. Liikapainoisuuden ongelmaa selvitetään kansalaisille siihen liittyviä terveysriskejä ja kansallisia velvollisuuksia korostamalla. Samalla määrittyy kuva lihavuudesta ei-toivottavana sairauteen verrattavan tilana. Painonhallintakeskustelun huomio siirtyy terveyserojen ja terveysriskien määrittelyn myötä vähitellen väestöstä ja kansallisen tason terveydestä kohti yksilöiden elämänkäytäntöjä. Ongelman määrittelystä siirrytään toimintamallien tarjoamiseen yhä laajempaa ja monipuolisempaa asiantuntijatiedon kenttää hyödyntäen. Samalla yksilölliset elämänkäytännät nousevat entistä laajemman ja järjestelmällisemmän hallinnan, itsesäätelyn kohteeksi. Elämäntapakeskustelun kautta luodaan samalla uusia terveyden ja ruumiillisuuden kokemisen tapoja, yhä yksilöllisempää terveystoimijuutta. Terveysvalistuksen yksilöllisen haltuunoton kautta se otetaan osaksi omaa minuusprojektia. Yhä yksilöllisemmin määrittyvä terveys pitää sisällään toisaalta yksilön entistä suuremman vastuun omista elämäntapavalinnoistaan, toisaalta kansalaisia ohjataan entistä vapaampaan oman terveystoimijuuden ja hyvinvoinnin määrittelyyn. Terveystoimijuus ei määrity pelkästään velvollisuutena ja normien tavoitteluna vaan myös henkilökohtaisena hyvinvointina ja voimavarana, terveysstatuksen omista lähtökohdista tapahtuvana maksimointina.
  • Pulli, Jari (Helsingfors universitet, 2012)
    Tutkielmassa perehdytään liikeidean mukaisen palvelupaketin hinnoitteluun, vastaako se ostajan arvoja, hyötyjä ja tarpeita. Tutkielman aihealueita käsitellään pääasiassa liiketoiminnan hinnoittelunäkökulmasta. Teoriaosuus alkaa liikeidean ajatuspohjalta. Se vastaa kysymyksiin mitä yritys myy, kenelle ja miten. Liikeidean jalostuessa palvelujen markkinointi korostaa asiakaslähtöistä ajattelutapaa, joka auttaa ymmärtämään asiakaskeskeistä toimintamallia. Asiakkuudet ovat erilaisia ja eri asiakassegmenttejä on palveltava omalla yksilöllisellä tavalla. Hinnoittelu perustuu kustannuksiin ja siihen liitetty asiakasajattelu auttaa yrittäjää rakentamaan asiakasarvoja ja odotuksia vastaavan hinnoittelumenetelmän. Teoreettinen viitekehys on muodostunut tutkimuksen teoriasta. Empiirinen osa vastaa tutkimuksen tuloksista, sekä miten ne ovat johdettavissa teoreettisesta viitekehyksestä. Varsinaisessa tutkimuksessa haastateltiin 20:ä yrityksen palveluita käyttänyttä asiakasta. Tutkimuksen haastatteluissa käytettiin puolistrukturoitua lomakehaastattelua. Tutkimusmenetelmänä oli kartoittava tapaustutkimus, joka sallii yleistykset. Menetelmän avulla tutkimuskohteesta saatiin kuvailevia tutkimushavaintoja, joista tehtiin erilaisia tulkintoja. Tutkimuksen tulokset vastasivat tutkimusongelmaan, miten asiakkaan arvonmuodostus rakentuu ja ovatko he valmiita maksamaan saamastaan palvelusta paremman hinnan. Tutkimus osoitti myös sen, että palvelujen markkinoinnin hallitseminen ja asiakastyytyväisyydestä huolehtiminen on merkittävä kilpailuetu. Tyytyväinen asiakas on uskollinen ja toimii yrityksen suusanallisena ”word of mouth” -markkinoijana. Uskollisuus perustuu luottamukseen, joka johtaa parempaan asiakaskannattavuuteen.
  • Heikkilä, Ulla-Maija (1947)
  • Raiskio, Sanna (Helsingin yliopisto, 2005)
  • Ekholm, Laura (2004)
    Tutkimus käsittelee juutalaisten tekstiilialan yrittäjien sosiaalisia verkostoja Helsingissä 1920- ja 1930-luvuilla. Suomessa ei koskaan ole ollut suurta juutalaisvähemmistöä. Sotienvälisenä aikana juutalaisten määrä oli suurimmillaan, silloinkaan juutalaisia ei ollut yli kahta tuhatta. Vähäiseen määräänsä nähden juutalaiset näyttäytyivät Helsingin katukuvassa ja liike-elämässä merkittävällä tavalla: lähes kaikki työskentelivät vaatteiden ja turkisten tukku- tai vähittäiskauppiaina. Tutkielmassa kysytään, miten juutalaisiin tekstiilialan yrittäjiin suhtauduttiin ja miten yrittäjyys oli kytköksissä juutalaisuuteen 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla, erityisesti maailmansotien välisenä aikana? Sodan jälkeen juutalaiset on hyväksytty osaksi suomalaista yhteiskuntaa, ja juutalaiset mielletään tavallisesti pieneksi uskonnolliseksi vähemmistöksi, ei varsinaisesti erilliseksi etniseksi ryhmäksi. Työmarkkinat ovat avainasemassa etnisen ryhmän ja muun yhteiskunnan kohtaamisessa. Siksi kysymys, miten vieroksutuista ja diskriminoiduista ortodoksijuutalaisista perheistä tuli menestyvää ylempää keskiluokkaa, johon ei liity erityistä etnistä stigmaa, muodostuu mielekkääksi juuri elinkeinoelämän kysymysten kautta. Työn teoreettisena viitekehyksenä ovat sosiaalisen pääoman teoriat, joissa painotetaan ihmisten välisiä sosiaalisia tukiverkostoja tärkeänä osana yhteisöjen taloudellista menestymistä ja kykyä jakaa resursseja. Tiiviit sosiaaliset suhteet, kattavat tukiverkostot ja muilta suljetut instituutiot näyttävät lisäävän yhteisön taloudellista menestymistä, vaikkei niiden ensisijainen funktio lainkaan liittyisi liike-elämään. Kaupparekisteriä, yrityskalentereita ja Suomen juutalaisen arkiston aineistoa yhdistelemällä olen kartoittanut, miten Helsingin juutalaisen seurakunnan ja juutalaisten yrittäjien suhteet nivoutuivat yhteen ennen toista maailmansotaa. Yrityksiä tarkastelemalla kävi ilmi, että seurakunta oli yhtenäinen, mutta ei kovin tasa-arvoinen mitä tulee sen jäsenien sosiaaliseen asemaan ja elinoloihin. Hyvälle yhteishengelle löytyi muita, juutalaisten asemaan liittyviä syitä. Juutalaisiin liitettiin hanakasti liike-elämään ja keinotteluun liittyviä mielikuvia, jotka kuvasivat vastakohtaisuutta ”aitojen kansalaisten” ja ”vieraiden juutalaisten” välillä. Aikaisemmissa tutkimuksissa juutalaiset yrittäjät on yleensä mainittu lyhyesti viittaamalla autonomian ajan juutalaisten elinkeinoja rajoittavaan lainsäädäntöön, erityisesti narinkka-toriin, jolla juutalaiset myivät vanhoja vaatteita. Tämän tutkielman valossa yrittäjyys on ollut keskeinen osa juutalaista identiteettiä, eikä juutalaisten sijoittumista vaatetusalalle voi perustella vain aikaisemmilla rajoituksilla. Vaatetusala kehittyi voimakkaasti 1900-luvun alkuvuosina ja osa juutalaisista yrittäjistä menestyi erittäin hyvin. Menestys kanavoitui koko yhteisön hyväksi mm. erilaisten lahjoitusten ja avustujärjestöjen kautta. Toisaalta yksipuolinen ammattirakenne teki seurakunnasta haavoittuvaisen lama-aikoina. Lamavuodet 1930-luvulla ja toista maailmansotaa seurannut pula-aika leimaavat muistoissa vahvasti ”juutalaisten rättikauppiaiden” kokemuksia. Tämä osaltaan vaikuttaa siihen, että sotienvälinen aikakausi on usein kuvattu vain siirtymäkaudeksi, jonka aikana juutalaiset vähitellen pääsivät pois narinkan ikeen alta.
  • Rinne, Jaakko (Helsingfors universitet, 2008)
    The aim of the thesis was to analyze the use of barley as an input for bioethanol production and the impacts the use has on the Finnish barley markets. Two main research questions were formulated. First, privately and socially optimal bioethanol production levels were examined. In the social optimum, the climate benefits of bioethanol production were considered. It was calculated that the production and use of bioethanol created smaller CO2 -emissions when compared with the production and use of gasoline. Second, the impacts of bioethanol production on farmland allocation and agricultural production were analyzed. In more detail, the second aim was to analyze the farmland allocation between wheat and barley cultivation and green set aside in the private and social optimum. An analytical model was produced to analyze the barley markets in Finland. To provide an empirical counterpart to this model, existing research data on bioethanol production and barley cultivation was used. The aim of the model was to analyze the supply and the demand as well as market equilibrium of barley. Furthermore, the model provided a framework for analyzing the differences between the private optimum and social optimum of bioethanol production in Finland. The demand for barley consists of animal feed demand and bioethanol demand. On the supply side, a heterogeneous model of farmland quality was used. With this framework, it is possible to analyze farmland allocation between barley and wheat cultivation and green set aside and how the climate benefits of bioethanol production affects the allocation. Moreover, the relative changes in barley price between the private and social optimum were analyzed. Based on the empirical analysis, the private optimum for barley based bioethanol production is 58 691 metric tons. However, the social optimum for barley based bioethanol production is 72 736 metric tons. The portion of farmland that is allocated to barley cultivation is increased if the climate benefits of bioethanol production are considered. In the private optimum, 1/19 of the total farmland is allocated to barley cultivation whereas in social optimum the share increases to 7/19. Furthermore, the increase in barley price between private and social optimum is rather modest. Total increase in price is only about 1,8 percent.
  • Räty, Pekka (2008)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan koko tieverkon ja sen osan liikennesuoritteen ja liikenteen muutoksen estimointia tieverkolta poimitun suppean mittauspistejoukon avulla. Tavoitteena on malli, jolla liikennesuorite saadaan estimoitua mille tahansa ajanjaksolle ja liikenteen muutos minkä tahansa kahden vertailukelpoisen ajanjakson välille. Lisäksi mallista pitää saada arvio tuotettujen estimaattien luotettavuudelle sekä otoskoko, jolla tavoiteltuun laatuun voidaan päästä. Sopivan mallin muodostamista varten työssä selvitettiin, millaisia mittauspisteistöön perustuvia liikenteen estimointimallcja eri Pohjoismailla on käytössä. Sen jälkeen jokaista mallia testattiin simuloimalla siten, että malleilla tuotettiin sarjat liikennesuoritteen, liikenteen muutoksen ja niiden keskivirheiden estimaateista, joita verrattiin keskenään. Otantakehikkona testauksessa oli Suomen päätieverkon homogeeniset liikennelaskentavälit ja niille sijoitettu kiinteiden laskentapisteiden verkosto. Tarkasteltu tieverkko jaettiin ticpiireittäin ositteisiin ja otokset poimittiin kiinteistä laskentapisteistä ositetun otannan mukaisesti kullekin mallille tyypillisellä tavalla. Otoskoko valittiin siten, että otokset saatiin vaihtelemaan simuloinnin otossarjoissa Otoskoko vakioitiin otossarjoissa vertailukelpoisuuden lisäämiseksi. Tarkasteltavana olivat Suomen yhdistelty suhde-estimaattimalli, Norjan indeksimalli. Tanskan eroteltu suhde-estimaattimalli ja Ruotsin malli, joka on PPS-mallin erikoistapaus. Siinä osittect jaetaan alaositteisiin ja kustakin alaositteesta poimitaan PPS-menettelyilä yksi havainto. Ruotsin mallista tutkittiin kahta vaihtoehtoa, jotka muutoin olivat samat mutta toisessa otoksen muuttumista simuloinnin otossarjoissa hidastettiin satunnaislukujen kiinnittämisen avulla (PRN-menetelmä). Tarkasteltujen mallien lisäksi työssä muodostettiin uusi PPS-otantaan perustuva cstimointimalli, jota testattiin samalla tavalla kuin muita malleja. Testatuista malleista parhaaksi osoittautui uusi PPS-malli. Sillä pystyttiin tuottamaan kaikki halutut tunnusluvut sekä arviot niiden laadusta. Sen tuottama estimaattien laatu oli myös paras. Lisäksi se on helppo sovittaa nykyiseen liikcnnelaskentajärjestelmään ja se on myös hyvin joustava tieverkon osittelun ja tarkasteltavien ajanjaksojen valinnan suhteen. Tanskan yksinkertaiseen satunnaisotantaan perustuvaa mallia tarvittiin kuitenkin apuna riittävän otoskoon määrittämisessä. Ruotsin mallit olivat malleista kustannustehokkaimpia, koska niissä käytettiin parhaiten hyödyksi olemassa olevaa tietoa tieverkosta ja sen liikenteestä. Niiden tuottamien estimaattien luotettavuus oli kuitenkin heikoin, minkä lisäksi niiden muuntautumiskyky uusiin tilanteisiin oli vähäisin. Suomen ja Norjan mallit pärjäsivät testissä huonoiten, koska niiden tuottamien estimaattien laatua voitiin arvioida vain simuloimalla. Työssä käytettiin hyväksi Suomen nykyistä liikennclaskcntajärjestelmää ja siitä muodostettua tarkastelukehikkoa. Tiedot eri Pohjoismaiden mallijärjestelmistä saatiin pääasiassa haastattelemalla kunkin Pohjoismaan asiantuntijoita sekä tutustumalla maiden laskenta-ja estimointijärjestelmiä kuvaaviin dokumentteihin ja muistioihin. Suurin osa muistioista on kuitenkin julkaisemattomia ja luonnosmaisia PPS-mallin taustatiedot saatiin yleisestä otantateoriaa koskevasta kirjallisuudesta jota käytettiin hyväksi myös muiden mallien tulkitsemisessa.
  • Kalle, Toiskalllio (2002)
    Liikenteen sosiologiaa on Suomen ensimmäinen sosiologinen väitöskirja liikenteessä liikkumisesta ja autoilusta. Näkökulma on kaupunkilaisen taksinkuljettajan ja asiakkaan, kaupungin liikenteessä eri liikennemuodoilla liikkuvan, sekä automainoksia lukevan ja katselevan toimijan. Näissä kaikissa perustilana on epäpersoonallisuus, josta hetkittäin poiketaan läheisemmältä vaikuttavaan yhteyteen. Liikennettä ja autoilua ei tässä tutkita yhteiskunta- tai ympäristöpoliittisena, ei edes liikenneturvallisuusongelmana, vaan sitä miten ”sosiaalisen” koetaan ilmenevän paljolti hallinnollisesti ja teknologisesti määrittyvässä autoilussa ja kaupunkilaisessa katuliikenteessä. Pääväite on, että vaikka katuliikenne ja jopa automainonta vaikuttavat epäsosiaalisilta, ne ovat sosiaalista toimintaa – toiminta on vain muodoltaan epäpersoonallista. Epäpersoonallisuus on liikenteen sosiaalisuuden kantava voima. Liikenteessä liikkujien samuuteen sopeutumisen moraalinen periaate. Tärkeintä on itsen ja tilallisten oikeuksiensa korostamisen sijaan sopeutuminen yleiseen epäpersoonalliseen liikennevirtaan. Durkheimin negatiivisen kultin tapaan kaikkien tulee välttää henkilökohtaisten halujen hallitsematonta esiinpyrkimistä. Positiivista kulttia puolestaan edustaa vaatimus ottaa toisten tarpeet huomioon. Tältä pohjalta arvioidaan itseä ja muita liikkujia. Silti henkilökohtaisen tilanoton strategiat ovat rikkaat. Liikenteelle tyypillinen henkilöhtainen etäisyys ja indifferenssi suhteessa muihin liikkujiin mahdollistavat yksilöllisen vapauden tunteen - ja kokonaisuuden toiminnan, kun vapaudutaan yksilöllisistä tahdoista ja elämyksistä. Niin tilanteiset mm. vauhdin tai katsekontaktin avulla käydyt ’reittineuvottelut’, kuin moraalisesti sävyttyneet julkiset neuvottelut sopivaisesta sääntöjen soveltamisen asteestakaan eivät ole merkki ”vääristä asenteista” tai puutteellisista liikennesäännöistä. Neuvottelut eivät riko liikennekonetta -- eivätkä tietenkään koskaan päädy sopimukseenkaan, vaan uusintavat liikennettä alati. Liikenteessäliikkujat olisi syytä nähdä ohjauksella determinoitujen käyttäytyjien ja sääntöjen noudattajien (tai rikkojien) sijaan sosiaalisina toimijoina. Tällainen näkökulma virkistäisi liikennepoliittista keskustelua ja toisi sen lähemmäs liikkujien omia kokemuksia, mikä loisi parempia edellytyksiä myös erilaisille liikennevalistuksen muodoille. Koska taksi on liikenneoloissa sosiaalisen vuorovaikutuksen kannalta erityisen tiheä puolijulkinen tila, jossa yksityisyyden ja julkisuuden väliset jännitteet on joka kyydin aikana ratkaistava aina uudelleen, sitä käytetään usein kaupunkilaisuuden symbolina. Sen kiinnostavuutta lisää, että se sijoittuu lukuisten peruskategorioiden väliin. Automainosten sisältö, ominaisuuksien luetteleminen ja piilevät viittaukset sosiaaliseen vertailuun, ei ole juurikaan muuttunut sadassa vuodessa. Ihmisiä ja erityisesti tavallisia käyttäjiä niiden kuvamaailmassa on kuitenkin yhä vähemmän. Jatkossa liikennettä tulisi tutkia rationaalisen paikasta toiseen liikkumisen lisäksi myös sosiaalisena kanssakäymisenä ja olotilana jossa liikkujat nähdään sosiaalisina toimijoina, ei vain sääntöjä noudattavina tai niitä rikkovina käyttäytyjinä. Tutkimusaineisto: yleisten tilastojen lisäksi useiden vuosien ajan koottu osallistuva havainnointi, kuusi temaattista ryhmä- ja kymmeniä yksilöhaastatteluita sekä 700 automainosta.
  • Erälinna, Leena (Helsingin yliopisto, 2013)
    The Connections between Dimensions of the Business-to-Business Relationship in Agricultural Supplies Trade The present study focuses on the business-to-business (b-to-b) relationships between agricultural entrepreneurs and agricultural supplies trade companies. The primary purpose of this study is to determine and derive the dimensions of the business relationships from theories. The dimensions examined include trust, the benefits of the relationship commitment, and the value of the business relationship. The second aim of the study is to model and verify the connections between dimensions of the business relationships from theories, produce hypothesis, and test them. The methodological aim of this study is to complement the empirical measurement of the business relationship value. The theoretical framework of this study is primarily based on the views of customer relationship management (CRM), the central idea of which is to create value for customers, which in turn helps to keep them committed. Literature on CRM and relationship marketing provide an overview of the formation of value and commitment from the viewpoint of the product/service provider. The present study examines customer and business relationships from the customers point of view. The social dimensions of business and customer relationships influence how well a business relationship works; these factors are examined mainly in light of the social exchange theory, and also the transaction cost analysis. The data were collected by way of a national survey that was sent to 610 agricultural entrepreneurs. A total of 250 responses were received for the study, making the response rate 41.5 %. The data was collected using stratified sampling, and it was analysed using statistical methods: linear structural equation modelling (LISREL 8.80 program) was used to analyse the connections between the dimensions of the relationship, and factor analysis was used to analyse the benefits. The results of the study reveal that there are different benefits that mainly influence commitment and relationship value. The benefits are factored in three groups according to the factor analysis. The groups are named as service benefits, offering benefits, and know-how benefits. Trust was the most significant dimension, which had an impact on all benefit factors. According to the results, there is a significant connection between the value of the relationship and service benefits or offering benefits. Especially the service benefits have a significant, positive effect on the value of the relationship. The know-how benefits have a significant effect on commitment, but no influence on the value of the relationship. According to this study, we can verify that different benefits have an impact on the value of relationships and on the commitment of the customer in business-to-business relationship. In this study, customer value has been measured utilizing a renewed method whereby the business-to-customer value measurement method has been combined with a business-to-business context. The novelty of this study involves, in particular, the development of new empirical measurements of relationship value based on theoretical concepts. Keywords: CRM, trust, relationship benefits, relationship value, commitment, agricultural supplies trade.