Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 12253-12272 of 28489
  • El-Najjar, Nahed (Helsingin yliopisto, 2010)
    Colorectal cancer (CRC) is a major health concern and demands long-term efforts in developing strategies for screening and prevention. CRC has become a preventable disease as a consequence of a better understanding of colorectal carcinogenesis. However, current therapy is unsatisfactory and necessitates the exploration of other approaches for the prevention and treatment of cancer. Plant based products have been recognized as preventive with regard to the development of colon cancer. Therefore, the potential chemopreventive use and mechanism of action of Lebanese natural product were evaluated. Towards this aim the antitumor activity of Onopordum cynarocephalum and Centaurea ainetensis has been studied using in vitro and in vivo models. In vitro, both crude extracts were non cytotoxic to normal intestinal cells and inhibited the proliferation of colon cancer cells in a dose-dependent manner. In vivo, both crude extracts reduced the number of tumors by an average of 65% at weeks 20 (adenomas stage) and 30 (adenocarcinomas stage). The activity of the C. ainetensis extract was attributed to Salograviolide A, a guaianolide-type sesquiterpene lactone, which was isolated and identified through bio-guided fractionation. The mechanism of action of thymoquinone (TQ), the active component of Nigella sativa, was established in colon cancer cells using in vitro models. By the use of N-acetyl cysteine, a radical scavenger, the direct involvement of reactive oxygen species in TQ-induced apoptotic cells was established. The analytical detection of TQ from spiked serum and its protein binding were evaluated. The average recovery of TQ from spiked serum subjected to several extraction procedures was 2.5% proving the inability of conventional methods to analyze TQ from serum. This has been explained by the extensive binding (>98%) of TQ to serum and major serum components such as bovine serum albumin (BSA) and alpha-1-acid glycoprotein (AGP). Using mass spectrometry analysis, TQ was confirmed to bind covalently to the free cysteine in position 34 and 147 of the amino acid sequence of BSA and AGP, respectively. The results of this work put at the disposal for future development new plants with anti-cancer activities and enhance the understanding of the pharmaceutical properties of TQ, a prerequisite for its future clinical development.
  • Eskelinen, Helena (Helsingfors universitet, 2006)
    Tutkielman aiheena on ekfrasis Gabriele D'Annunzion romaanissa Il Piacere (1889). Lähtökohtana on selvittää, millaisissa muodoissa ekfrasis esiintyy romaanissa sekä miten ekfrasis vaikuttaa teoksen tulkintatradition esille tuomaan tematiikkaan. Pyrkimyksenä on myös selkeyttää ekfrasiksen käsitettä, jonka ongelmana ovat sanaan eri aikakausina liitetyt eri merkitykset. Tärkeimpiä lähdeteoksia ovat James A.W. Heffernanin Museum of Words (1993) ja W.J.T. Mitchellin Picture Theory (1994), Marinella Cantelmon Il Piacere dei leggitori: D'Annunzio e la comunicazione letteraria (1996) sekä John Hollanderin artikkeli "The Poetics of Ekphrasis" (1988). Tutkielman avainkäsitteenä on Heffernanin määritelmä, jonka mukaan ekfrasis on sanallinen esitys kuvallisesta esityksestä. Määritelmää sovellettaessa on otettu huomioon representaatiokäsityksen avautuminen, jolloin vastaanottaja, ympäristö etc. ovat osa esitystä. Korpuksen muodostavat tapahtumaympäristöä, taideteoksia, esineistöä ja henkilöhahmoja kuvaavat ekfrastiset katkelmat. Luokittelussa toimivat alakäsitteinä Valerie Robillardin kuvaileva, attributiivinen ja assosiatiivinen ekfrasis sekä Tamar Yacobin ekfrastinen vertaus. Analyysi osoittaa, että kuvaileva ekfrasis on yleisin, mutta vain kuvitteellisten teosten yhteydessä. Katkelmissa on näkyvissä ekfrasikselle luonteenomainen kerronnallinen impulssi. Ekfrasis osallistuu tunnetun ja uuden elementin vuoropuheluun ankkuroimalla kuvitteelliset taideteokset lukijalle tuttuun ympäristöön, jolloin myös uusi tulee toden kaltaiseksi. Attributiivinen ekfrasis takaa välittömän tunnistettavuuden. Henkilöhahmot, erityisesti keskeiset naishahmot, on määritelty ekfrastisten vertausten kautta. Ekfrasis ilmentää osaltaan naishahmojen vaihdettavuuden tematiikkaa. Kyseessä on myös toiseuden haltuunotto. Kuvallisen viittaussuhteen ansiosta ekfrasis toimii tehokeinona. Tekstuaalisena strategiana ekfrasis luo siteitä tapahtumien välille ja rytmittää teoksen vaiheita. Ekfrastiset katkelmat tarjoavat myös väylän vaihtoehtoiselle tulkinnalle haastamalla tekstin totuuskäsityksen. Kuvallinen ja sanallinen esitys tuovat tekstiin omat merkityksensä, jolloin merkityskenttä laajenee. Il Piacere on intertekstuaalinen kollaasi, jossa kokonaiskuva muodostuu eri elementtien vuorovaikutuksesta. D'Annunzion mielestä kauneus on taiteen ensisijainen tarkoitus, ja ekfrasis retorisena keinona on osa pyrkimystä tavoittaa täydellinen muoto.
  • Suviniitty, Jaana (Helsingin yliopisto, 2012)
    Internationalization is one of the strategic goals of universities and other higher education institutions in Finland. This tends to be transferred to English-medium instruction (EMI) and English degree programs. This "Anglicization has raised concerns and discussion despite its perceived benefits. The aim of this study was to investigate an international Master s Program in the field of engineering and to explore students perceptions of lectures and their comprehension within this Master s Program. These lectures were further examined in order to shed light on what linguistic features used in English as a lingua franca (ELF) lecturing influence students perceptions. This exploratory, descriptive case study takes a phasal approach to obtain a holistic view on this Master s Program. The findings of the study are based on authentic data: video-recorded lecture material, their transcriptions, and surveys. These surveys contain lecture evaluations provided by the students immediately after attending them. Guided by the student evaluations, an analysis based on genre analysis and discourse analysis was conducted to locate the linguistic differences of these lectures. The results indicate that students perception of lectures relates to the use of interactional features regardless of the lecturers perceived English skills. Those lectures students found accessible contained more interactional features than those lectures students found challenging. Additional results, contrary to prior studies, also show that the use of interactional features in native language (Finnish) lecturing is notably lower than in ELF lecturing. Furthermore, the comparison of student achievements when lecturing in the Master s Program was in Finnish with the student achievements from the ELF lectured program showed slightly higher results in the ELF lectured program. Conclusions drawn from these results suggest that when lecturing in a non-native language, lecturers attempt to ensure the audience s comprehension through various linguistic devices, interactional features being one of them. Therefore, ELF lectures do not have an adverse effect on lecture comprehension or course results.
  • Löflund, Mia Maria (2008)
    Valtakunnalinen normiohjaus on muuttunut informaatio-ohjaukseksi joka on vaikuttanut siihen, että vanhustenhuoltoa kehitetään eri tavalla eri kunnissa. Kunnan vanhuspoliittinen strategia sekä kehittämisohjelma ohjaa tänä päivänä vanhustenhuollon kehitystä. Suuri haaste kunnissa on väestön vanheneminen sekä talouden heikkenevä tilanne. Tutkimuksen perusajatuksena on kartoittaa ja paremmin ymmärtää vanhustenhuollon johtajuutta Suomessa. Tarkastelun kohteena ovat julkisen sektorin vanhustenhuollon palvelut ja julkisen sektorin rahoittamat yksityiset vanhusten palvelut. Tarkastelussa tuotiin esille johtajan vaikea asema eri tekijöiden välillä. Henkilökunta, asiakkaat, omaiset, esimiehet poliitikot sekä yksityisen sektorin hallituksen jäsenet asettavat johtajuudelle erilaisia vaatimuksia. Tehokkuus-, kommunikointi- sekä osaamisvaatimusten näkökulmasta olen tarkastellut vanhustyön johtajuutta. Tutkimuskysymykseni on ollut: Mitkä työvälineet vanhustyön johtajuus tarvitsee saavuttaakseen tasapainon eri tekijöiden asettamien vaatimusten välillä. Tutkimuksessa käytin kvalitatiivista lähestymistapaa teemahaastattelemalla kymmenen vanhustyön johtajaa Kymenlaakson maakunnan kymmenestä kunnasta. Näistä kymmenestä johtajasta kahdeksan ovat työssä julkisella sektorilla ja kaksi yksityisellä sektorilla. Aineisto kerättiin kesällä 2006. Tutkimustuloksista havaittiin, että vaikka johtajat ovat saaneet enemmän vastuuta uuden julkisjohtamisen myötä, heidän toimvaltansa on kuitenkin rajoittunut. Johtajat elävät ristiriidassa työn pirstaleisuudesta ja vaatimusten moninaisuudesta johtuen. He eivät kuitenkaan valita. Ajanpuutteen takia he joutuvat tekemään valintoja ja priorisoimaan työtään. Yhteys vanhuksiin sekä hallinnolliset tehtävät hoidetaan voimavarajohtamisen kustannuksella.Tehokkuus- kommunikointi- ja osaamisvaatimukset vaikuttavat johtajuuteen. Tehokkuus- ja kommunikointi vaatimusten välillä voi syntyä epätasapainoa.
  • Löflund, Mia Maria (2008)
    Det att den nationella normstyrningen har ersatts med informationstyrning har lett till att äldreomsorgen utveklas på olika sätt i olika kommuner beroende på kommunens äldrepolitiska strategi och uppgjorda utvecklingsprogram. Utmaningen för kommunerna är att de äldres antal kommer att öka samtidigt som den ekonomiska situationen kommer att försämras. Den övergripande tanken med denna studie är att kartlägga och att ge en bättre förståelse för ledarskapet inom äldreomsorgen i Finland. Jag har undersökt äldreomsorgen både inom den offentliga sektorn och inom den offentligt finansierade privata sektorn. Min arbetshypotes är att ledaren har en svår position mellan olika aktörer. Personal, klienter, klienters anhöriga, chefer, politiker och medlemmar i styrelser inom den privata sektorn är aktörer som ställer krav på ledarskapet. Utgående från effektivitets-, kommunikations- och kompetensperspektivet har jag besvarat min forskningsfråga. Vilka färdigheter kräver ledarskapet inom äldreomsorgen för att nå balans mellan olika aktörers krav? Undersökningen utfördes med kvalitativa temaintervjuer med tio ledare inom äldreomsorgen i tio kommuner i landskapet Kymmenedalen. Av dessa tio ledare arbetade åtta inom den offentliga och två inom den offentligt finansierade privata sektorn.Materialet samlades in sommaren 2006. Forskningsresultatet visar att ledarskapet inom äldreomsorgen påverkas av både effektivitets- och kommunikationskrav samt att ledarskapet kan ses i relation till kompetens. Trots att ledarna via New public management har fått mera ansvar och större befogenheter är deras makt begränsad. Ledarna befinner sig i ett dilemma då arbetet är splittrat och kraven från olika aktörer är många men de klagar inte över att arbetet är outhärdligt. Resultatet visar att kontakten till de äldre och managementuppgifterna prioriteras framom det personalinriktade ledarskapet då tiden inte räcker till. Materialet visar att det är svårt att balansera mellan effektivitets- och kommunikationskraven. Både personal och ledarskapet kan bli i kläm.
  • Montell, Janina Marika (2007)
    Avhandlingen handlar om ledarskapets betydelse för arbetslivskvaliteten. Syftet med uppsatsen är att se vilka faktorer inom arbetslivskvaliteten som påverkas mest av ledarskapet. Faktorerna som används är listade av Drafke & Kossen (1998) och de kan delas in i interna, externa och individuella faktorer. De viktigaste faktorerna ur ledarskapets synvinkel kan sägas vara feedback och erkännande, autonomi, sociala interaktioner, organisationsstruktur och engagemang. Som teori för avhandlingen används Human Resource Management och ett vidareutvecklat perspektiv av HRM som kallas för Strategic Human Resource Management (SHRM).Teorin är relevant för avhandlingen pga. att den fokuserar på arbetslivet och på hur ledarskapet kan förbättra arbetsförhållandena för att öka på arbetslivskvaliteten hos arbetstagarna. De mänskliga resurserna är även av stor vikt i teorin. Sekundäranalysen utgör metoden för den empiriska delen av avhandlingen. Materialet som återanvänds är utvalda delar ur Arbetsministeriets program "Työpoliittinen tutkimusohjelma 2003-2007". Ledarskapet är i fokus i sekundäranalysen och de viktigaste resultat som uppdagades var att ledarskapet borde satsa mer på att ge feedback åt arbetstagarna och lyssna mer till idéer som kommer från en lägre nivå i organisationen. Ledarna borde också ge mer möjligheter åt arbetstagarna att utveckla sina kunskaper, samt leda organisationen genom en demokratisk ledarstil. Ifall ledarskapet satsar på dessa faktorer leder det till en ökad arbetslivskvalitet hos arbetstagarna och därmed även till en ökad prestationsförmåga för organisationen. De viktigaste källorna för avhandlingen utgörs av Juha Antilas undersökning "Työn mielekkyydestä ja mielettömyydestä"(2006), Arbetslivsbarometrarna 2005 & 2006 (sammanfattade av Pekka Ylöstalo) samt Statistikcentralens undersökning "Uhkia ja mahdollisuuksia: työolotutkimusten tuloksia 1977-2003" av Anna-Maija Lehto och Henna Sutela (2004). Även Human Resource Management källor såsom Human Resource Management- a contemporary approach av Beardwell et. al. (2001 & 2004), Human Resource Management- theory and practice av Bratton & Gold (2003), The Human Side of Organizations av Drafke & Kossen (1998) samt Strategic Soft Human Resource Management av Ehrnrooth (2002) är av relevans för avhandlingen.
  • Solala, Kari (Helsingfors universitet, 2009)
    The literature review of this thesis deals with light, different light sources and their properties. LED (Light Emitting Diode) light was specially taken into consideration, because the use of LED lights will increase in general illumination. The literature review also deals with the quality changes of dairy products and potatoes caused by exposure to light. The aim of this study was to search for such a spectral distribution of light which would cause only minor changes in the sensory quality of milk and the surface colour of potatoes. Objective was to also find out if there is a difference between the effects of fluorescent light and LED light on the quality of milk and greening of potatoes. Reduced (1,5 %) fat milk and new potatoes were used as testing materials. The milk in commercial carton board packages was exposed to six different light sources: white fluorescent lamp, white LED and LED of four different colours. The potatoes packed in transparent LDPE (Low Density Poly Ethylene) bags were stored under five different light sources: white fluorescent lamp, white LED and LED of three different colours. The light intensity at the surface of the packages was about 1000 lx in both studies. In the milk study, the effects of light were evaluated with a sensory method using descriptive analysis. In the potato study, the light effects were analysed with colour measurements (avalue) using a spectrophotometer and with surface temperature measurements using a laser thermometer. Sensory evaluation of milk there resulted in few statistically significant differences in the intensity of the attributes between the milks stored under different light sources. Light exposure caused a rapid greening of potatoes in every illumination. According to colour change percentage, the greening order under different lights was: white LED < yellow LED < green LED < turquoise LED < fluorescent light. The potatoes which were stored in dark had no change in their surface colour. The surface temperature of potatoes increased most under white LED and turquoise LED lights. A spectral distribution of light which would have caused less changes in sensory quality of milk than commonly used fluorescent light was not found in this study. The results showed, however, that in addition to blue light which has always been considered the most harmful for milk the red light also caused remarkable quality changes. Based on the results of this study, it could be suggested that under the LED lights the quality of packed milk retained its quality characteristics at least as well as under the fluorescent light. There were differences between the effects of different lights on the greening of potatoes. White and yellow LED light caused less greening of potatoes than the other lights. The strongest greening of potatoes was observed under the fluorescent light.
  • Neffling, Jonna (Helsingfors universitet, 2009)
    The literature review of this thesis deals with light, conventional light sources and the effects of light on the quality of foods. Impacts of light on the quality of frozen foods were also discussed. Effects of fluorescent light on frozen food have been previously reported in the literature, but effects of LED light have not. The literature review also deals with the quality changes of foods caused by freezing and frozen storage. The significance of package during frozen storage was reviewed. The aim of the experimental study was to investigate whether there are differences between the effects on frozen food when exposed to fluorescent or LED light. Frozen strawberries, shrimps, lamb loins and ice cream were exposed to fluorescent and LED light for 4 weeks. The samples were packed in transparent LDPE pouches except the lamb loins, which were vacuum-packed in transparent PA/PE film. References were packed in aluminium foil. Temperature of the samples was monitored by the sensors attached to the surfaces of the packages. The colour of the samples was measured every week using a spectrophotometer. Thiobarbituric acid (TBA) values of the shrimps and lamb loins were analysed after 0, 2 and 4 weeks of exposure. The odour of shrimps was evaluated with sensory evaluation using a multiple comparison test. Sensory evaluations of ice cream was conducted by trained panelists using a multiple comparison test. All the sensory evaluations were conducted after 2 and 4 weeks of exposure. In addition, ice cream was exposed to light under a yellow plastic film to find out the effects of riboflavin, which is known to operate as a sensitiser. After 4 weeks of exposure to the fluorescent light the total colour difference of the samples was higher than that of the products exposed to the LED light. Differences were pronounced especially in ice cream exposed to light under transparent film. The smell and taste of ice cream were affected when exposed to light under transparent or yellow plastic films. There were no statistically significant differences in the taste of ice cream when exposed to fluorescent or LED light for 4 weeks, but the smell of ice cream appeared to be more divergent from the reference when exposed to LED light under transparent film for 4 weeks than the smell of ice cream exposed to fluorescent light for 4 weeks. On the basis of this study, fluorescent light affected the colour of the frozen food more than LED light. Light sources did not differ from each other, when the results of the sensory evaluation of shrimps were considered. Because TBA values of lamb loins and shrimps also increased in reference samples, the effects of light could not be separated. Sensory properties of ice cream were affected by light exposures, but on the basis of sensory evaluation it is not possible to state which light source was more detrimental to the quality of ice cream.
  • Lindgren, Linda (Helsingfors universitet, )
    Ett värdepappersmarknadsrättsligt offentligt uppköpserbjudande kan definieras som en i företagsövertaganden användbar metod med vilken kan erhållas bestämmanderätt i målbolaget. Med uppköpserbjudandet förstås vidare ett uttryckligen till målbolagets aktieägare framställt erbjudande att sälja sitt aktieinnehav till det pris och på de villkor som bestämts av budgivaren. Av detta följer att målbolaget i sig självt inte utgör part i uppköpsprocessen. Man kan dock inte dra den slutsatsen att bolagsledningens roll skulle bli obetydlig eller elimineras i sammanhanget. I sammanhanget måste beaktas såväl de ur VPML framkommande bestämmelserna som också de självregleringsnormer som upprättats beträffande uppköpssituationer och de förfarandesätt som därmed förväntas iakttagas. I såväl uppköpskontexten som också vad beträffar verksamheten i allmänhet styrs bolagsledningens handlande av de s.k. fidusiariska skyldigheterna som ABL 1 kap. 8 § uppställer på bolagets ledning. I enlighet med dessa omsorgs- och lojalitetsplikter förpliktas ledningen att i sitt agerande omsorgsfullt främja bolagets intresse, vilket i sista hand kan omskrivas till att innefatta aktieägarkollektivets hypotetiska intresse. Ledningens aktiebolagsrättsliga ställning och relation till aktieägarna kan förklaras i enlighet med agent-teorin. Utmärkande för agenturförhållandet är att bolagsledningen, till följd av den separation mellan ägande och kontroll som skett och som karaktäriserar börsbolag, har ett informationsövertag i förhållande till aktieägarna. Denna informationsassymmetri kan sporra till opportunism från ledningens sida. Uppköpserbjudandet som företeelse kan tillsammans med marknaden för företagskontroll lindra det grundläggande agenturproblemet, dvs. intressekonflikten mellan ledning och aktieägare. Den disciplinerande effekten till trots, krävs även interna mekanismer för att tillförsäkra att ledningen de facto handlar med aktieägarnas bästa som rättesnöre. De aktiebolagsrättsliga omsorgs- och lojalitetsplikterna fastställer ledningens ställning och preliminära uppgift att fungera som aktieägarnas agent. En uppköpssituation avlägsnar inte ledningens omsorgs- och lojalitetsplikter då målbolaget blir föremål för ett uppköpserbjudande. Tvärtemot om en potentiell budgivare ämnar lämna ett förmånligt erbjudande med en god budpremie i förhållande till det rådande marknadspriset, skall ledningens handlande verka för att få till stånd ett så bra erbjudande som möjligt för aktieägarna att ta del av. Detta kan konkret innebära att ledningen måste börja förhandla med budgivaren. Syftet för denna avhandling är att utreda de ur uppköpserbjudandet föranledda skyldigheterna som närmare ankommer på bolagsledningen i uppköpskontexten. Meningen är vidare att kunna belysa och lyfta fram möjliga situationer och frågeställningar som ledningen möjligen måste beakta och ta ställning till då ledningen konfronteras med ett uppköpserbjudande. För att kunna svara på detta förutsätter avsikten vidare att målbolagsledningens aktiebolagsrättsliga ställning och handlande utformas. Den valda frågeställningen bygger ytterst på att försöka utreda innehållet i de på bolagsledningen uppställda omsorgs- och lojalitetsplikterna enligt ABL 1 kap. 8 § och belysa, dock inte uttömmande, olika slags situationer som kan följa av uppköpserbjudandet. I och med att strävan är att klarlägga det gällande finska rättsläget och innebörden i ABL 1 kap. 8 §, är också den valda metoden huvudsakligen rent rättsdogmatisk. Arbetet stöder sig även på den rättskomparativa metoden som används för, då det är påkallat, att lyfta fram komparativa argument som kan bidra som tolkningshjälp. De i arbetet presenterade rättshistoriska aspekterna kan däremot ge insikter om uppköpserbjudandet som företeelse och dess reglering. Essentiellt är likaså användningen av den rättsekonomiska begreppsapparaturen som bidrar till att gestalta den grundläggande intressekonflikten som alltjämt är rådande i aktiebolaget mellan ledningen och dess aktieägare. Denna konflikt avspeglar sig som ledningens rädsla för att bli utbytt och aktieägarnas intresse av ett så högt vederlag som möjligt. Framförandet av rättsekonomiska termer kan framförallt bidra till en klarare uppfattning om hur ledningens aktiebolagsrättsliga ställning skall uppfattas.
  • Grönroos, Emma (University of Helsinki, 2015)
    Avhandlingen utgör en rättsdogmatisk studie av de processrättsliga aspekter som hänför sig till det lagstadgade skiljeförfarande, som föreskrivs i aktiebolagslagen (624/2006, ABL) 18 kap., det så kallade ”legala skiljeförfarandet”. Det legala skiljeförfarandet utgör primärt forum för sådana aktieinlösentvister, i vilka inlösenrätten istället för en civilrättslig disponeringsåtgärd, grundar sig på en bestämmelse i ABL. Avhandlingen inleds med att dessa så kallade lagbaserade inlösenrätter och deras bakomliggande motiv identifieras och systematiseras. De lagbaserade inlösenrätterna utgörs i huvudsak av de exit –rättigheter, som minoritetsaktieägarna under vissa omständigheter kan åberopa för att kontrollera sitt ekonomiska risktagande. Under vissa omständigheter möjliggör ABL även ett förfarande, där majoritetsaktieägaren vid ett innehav på över nio tiondelar av ett bolags aktier, erhåller rätt att lösa in resterande minoritetsaktier. Denna inlösenrätt kan realiseras även mot minoritetsaktieägarnas vilja, varvid förfarandet ska anses ha drag som liknar en form av expropriation. I avhandlingen diskuteras bland annat berättigandet av detta tvångsinlösen med beaktande av de egendomsskyddsfrågor som härmed aktualiseras. Enligt lag ska inlösentvister, som grundar sig på en dylik lagbaserad inlösenrätt, avgöras av skiljemän i legalt skiljeförfarande. Lagstiftarens motiv för att förordna att lagbaserade inlösentvister ska avgöras i ett skiljeförfarande utanför det statliga rättsmaskineriet granskas och evalueras. I avhandlingen granskas vidare vilka alternativa forum parterna eventuellt genom överenskommelse kan välja att hänskjuta sin tvist till, samt särskilt huruvida det legala skiljeförfarandet under vissa omständigheter kan utgöra exklusivt forum för tvisten. Syftet är särskilt att identifiera om, och under vilka omständigheter, en part med stöd av lag kan bli tvungen att blir part i ett rättskipningsförfarande utanför det traditionella, nationella domstolsväsendet. Det legala skiljeförfarandet skiljer sig på många sätt från det konventionella skiljeförfarandet, som baserar sig på en överenskommelse mellan tvistens parter. Dessa särdrag beror till dels på att det legala skiljeförfarandet är ett lagstadgat tvisteforum, men framförallt har dessa stadgats till skydd för inlösta minoritetsaktieägare. De processuella minoritetsskyddsrättigheter, som inlösta aktieägare beviljas i det fall inlösenrätten grundar sig på en lagbestämmelse, är tvingande till minoritetsägarnas förmån. Jag argumenterar därmed, att det legala skiljeförfarandet, i brist på ett specifikt skiljeavtal varigenom den inlösta parten ger avkall på sina processuella minoritetsskyddsrättigheter, enligt lag utgör ett exklusivt forum för lagbaserade inlösentvister. Härefter följer en redogörelse för denna processuella institution de lege lata i syfte att identifiera det legala skiljeförfarandet särdrag i förhållande till både en domstolsprövning och ett konventionellt skiljeförfarande. Det legala skiljeförfarandets mest säregna karaktäristika i förhållande till ett konventionellt skiljeförfarande utgörs av möjligheten att överklaga en legal skiljedom till Helsingfors tingsrätt på materiella grunder. Till följd av att den inlösande majoritetsaktieägaren i utgångspunkt står för det legala skiljeförfarandets kostnader, och till följd av det processrättsliga reformatio in pejus –förbudet, saknar den inlösta minoriteten enligt de lege lata incentiv för att låta bli att överklaga en legal skiljedom. Detta kan inte anses ändamålsenligt ur effektivitetssynpunkt. I avhandlingen diskuteras och utvärderas behovet av denna möjlighet till överklagan, särskilt i förhållande till rätten till rättvis rättegång enligt EMRK artikel 6. I ljuset av praxis från Europeiska människorättsdomstolen, föreslår jag att möjligheterna för att göra det legala skiljeförfarandet offentligt bör utredas. Härmed kunde det legala skiljeförfarandet uppfylla de konventionsenliga kraven på att utgöra rättvis rättegång. Detta skulle vidare möjliggöra att överklagandemöjligheten över legala skiljedomar slopas, varigenom effektivitetsfördelar skulle uppnås då materiella frågorna relaterade till inlösen skulle avgöras slutligt av sakkunniga i en enda instans. I andra hand föreslår jag vissa nödvändiga ändringar i den nuvarande överklagandeinstitutionen. Ändamålsenligheten med att besvär gällande en legal skiljedom, som avkunnas av särskilda sakkunniga skiljemän, ska kunna överklagas på materiella grunder på tingsrättsnivå ifrågasätts. Jag framför de lege ferenda att såväl överklagan i enlighet med ABL och klander av legala skiljedomar på de formella grunder som anges i lagen om skiljeförfarande, ska hänvisas till att behandlas koncentrerat i en hovrätt.
  • Partanen, Sanni (Helsingfors universitet, )
    Tutkielman aiheena on legaliteettiperiaatteen merkitys lainsäätämisessä ja laintulkinnassa laittoman maahantulon järjestämisen ja sen törkeän tekomuodon tunnusmerkistössä. Aiheen kannalta olennaista on Euroopan unionin (EU) rikosoikeudellinen ulottuvuus, sillä rikostunnusmerkistöön vaikuttavat EU-oikeudelliset velvoitteet. EU:n rikosoikeudellisen ulottuvuuden kehittyminen nostaa esille kysymyksen rikosoikeuden yksilön oikeuksia suojelevan legaliteettiperiaatteen toimivuudesta uudessa kontekstissa. Arvioitaessa legaliteettiperiaatteen merkitystä kansallisesti täytäntöönpantujen, mutta eurooppalaista alkuperää olevien velvoitteiden osalta tulee ymmärtää unionin rikosoikeudellisen ulottuvuuden peruselementit kuten oikeudellisten instrumenttien luonne, ulottuvuuden kehittyminen ja asemoituminen osana laajempaa EU-oikeusjärjestystä. Laittomasta maahantulosta säätämisen unionitasolla voi osittain ymmärtää ongelmalliseksi toimivaltakysymysten ja näin myös legaliteettiperiaatteen näkökulmasta. Unionin lainsäätäjän omaksuma lainsäädäntötekniikka on vaikeuttanut laitonta maahantuloa sääntelevien instrumenttien soveltamisalan täsmällistä hahmottamista. Toimivaltakysymyksiä alemmalla tasolla legaliteettiperiaatteen osanormien käsitteellistäminen ja vaikutus ovat monimutkaistuneet. Oikeudellinen ketju on laajentunut sisältämään useampia toimijoita, joka vaikuttaa sekä oikeuslähdeopillisiin, metodisiin että koherenssin rakentumiseen liittyviin seikkoihin. Näiden elementtien muutokset vaikuttavat väistämättä myös legaliteettiperiaatteen toimivuuteen. Kansallisesti täytäntöönpantujen eurooppaoikeudellisten instrumenttien yhteydessä legaliteettiperiaate ei enää täysin ongelmitta pysty täyttämään tehtäväänsä kansallisen lain sanamuodon nojalla ennakoitavuutta rakentavana elementtinä, vaan eurooppalaisen oikeusjärjestyksen kehittyminen aiheuttaa yllätysmomentin kansallisen lainsoveltajan toimintaan. Analyysiosiossa tarkastellaan kansallisen lainsoveltajan omaksumia oikeuslähdeopillisia ja tulkintametodisia linjanvetoja laittoman maahantulon järjestämisen rikostunnusmerkistön soveltamiskäytännössä ilmaisujen kauttakulku ja maahantuloon vaadittavan viisumin soveltamisalan tarkentamisessa. Toiseksi tarkastellaan poikkeusperusteen hyväksyttävistä syistä tehdystä teosta soveltamisalaa sekä analysoidaan poikkeusperusteen merkitystä eurooppalaisten instrumenttien valossa. Analyysiosissa vastataan myös kysymykseen, onko laittomassa maassa oleskelussa avustaminen ja sen yritys tällä hetkellä kriminalisoitu. Lopuksi tarkastellaan laittoman maahantulon järjestämisen törkeän tekomuodon 2 kohdan mukaista kvalifiointiperustetta teon tekemisestä osana järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa legaliteettiperiaatteen näkökulmasta. Analyysiosiossa ilmenee, että vaikka legaliteettiperiaatteen toteumista perustavat elementit ovat ymmärrettävissä eurooppalaisen oikeusjärjestyksen koherenssia rakentaviksi, on kansallisella lainsäätäjällä ja lainsoveltajalla aineellisen rikosoikeuden kyseessä ollessa vaikea hahmottaa muutoksen merkitystä omassa toiminnassaan.
  • Niemelä, Harri (Helsingfors universitet, )
    Lakimiehen ja asiakkaan välisen viestinnän luottamuksellisuus, tai lyhyemmin asianajosalaisuus, on tunnustettu laajalti eri puolilla maailmaa, mutta sen tarkempi luonne ja laajuus vaihtelevat eri valtioiden välillä. Kansainvälisen välimiesmenettelyn kannalta asianajosalaisuuden tarkempi luonne on relevanttia etenkin todistelun ja siihen liittyvän edition osalta, sillä asianajosalaisuuteen perustuvien vastalauseiden esittäminen edition yhteydessä on yleistymässä. Tämä johtunee osaltaan myös siitä, että common law –järjestelmissä, joissa editio (”discovery” tai ”disclosure”) on laajempaa ja yleisempää kuin monissa mannermaisissa järjestelmissä, asianajosalaisuus on yksi tärkeä peruste edition vastustamiselle oikeudenkäynnin yhteydessä. Asianajosalaisuuteen liittyvien kulttuurillisten erojen vuoksi riidan osapuolet saattavat nauttia erilaajuisesta suojasta, jolloin tietynlaisten tietojen luovuttaminen edition yhteydessä saattaa olla hyväksyttävää yhden osapuolen kannalta muttei toisen. Esimerkiksi yritysten sisäisillä lakiosastoilla toimivat in-house lakimiehet ovat tietyissä maissa asianajosalaisuuden piirissä ja toisissa eivät. Näin ollen asianajosalaisuuteen vetoamisella voi olla merkittäviä vaikutuksia saatavilla olevan todistusaineiston kannalta, ja välimiehen on lopulta ratkaistava minkä säännösten perusteella asianajosalaisuuden laajuus määritetään. Asianajosalaisuutta pidetään siinä määrin merkittävänä ja yleisesti tunnustettuna oikeutena, että osapuolten odotuksia sen voimassa olon suhteen sekä heidän oikeuttaan vedota siihen on pidetty perusteltuina myös kansainvälisessä välimiesmenettelyssä. Asianajosalaisuuden perustuessa perinteisesti kansalliseen lainsäädäntöön tai kansallisiin eettisiin sääntöihin osapuolet käyttävät näitä kansallisia säädöksiä vaatimustensa perusteena myös kansainvälisessä välimiesmenettelyssä. Jos osapuoliin sovellettavat asianajosalaisuutta koskevat lait ovat sisällöltään ratkaisevasti erilaisia, osapuolten tasapuolinen kohtelu on vaarassa, mikäli välimies soveltaa saman riidan osapuoliin eri säännöksiä. Välimiesmenettelyn tärkeimpiin periaatteisiin kuuluvan osapuolten tasapuolisen kohtelun laiminlyöminen voi pahimmillaan johtaa välitystuomion kumoamiseen. Näin ollen välimiehen on tällaisissa tilanteissa pyrittävä valitsemaan yksi asianajosalaisuuteen sovellettava laki, jota sovelletaan molempiin osapuoliin. On kuitenkin epäselvää, kuinka välimiehen tulee valita asianajosalaisuuteen sovellettava laki kansainvälisessä välimiesmenettelyssä. Kansalliset lait ja välitysinstituuttien säännöt ohjeistavat harvoin valinnan tekoa eivätkä osapuolet yleisesti sovi asiasta välityssopimuksessaan. Välimiehen harkintavaltaa onkin pidetty keskeisenä asian ratkaisemisen kannalta. Apunaan välimies voi käyttää lainvalinnassa yleisesti sovellettavaa läheisimmän liitynnän periaatetta, jolloin sovellettavaksi tulee editiopyynnön kohteena olevaan tietoon läheisimmin liittyvä laki. Asianajosalaisuuteen voi potentiaalisesti liittyä lukuisia eri lakeja monimutkaisissa kansainvälisissä menettelyissä, joissa osapuolet, asiamiehet ja suojattavat tiedot voivat kukin liittyä läheisesti eri valtioihin. Kuitenkin tiettyjä vaihtoehtoja, kuten riidan osapuolen kotipaikan lakia ja lakimiehen ammatillisen kotipaikan lakia on pidetty erityisen perusteltuina etsittäessä asianajosalaisuuteen sovellettavaa lakia kansainvälisessä välimiesmenettelyssä. Läheisimmän liitynnän periaatteen lisäksi välimies voi päätyä soveltamaan niin sanottua suotuisimman valtion lakia eli lakia, joka tarjoaa kattavinta suojaa asianajosalaisuuden piirissä oleville tiedoille. Tätä lähestymistapaa on pidetty toivottavana etenkin osapuolten tasapuolisuuden kannalta, sillä se mahdollistaa saman säännöksen soveltamisen molempiin osapuoliin. Soveltamalla sen osapuolen kotimaan lakia, joka tarjoaa kattavimman suojan asianajosalaisuuden piirissä, välimies antaa osapuolille samat prosessuaaliset oikeudet, jolloin myös editio voidaan kohdistaa tasapuolisesti molempien osapuolten materiaaleihin. Toisaalta luottamuksellisuuden suoja laajenee tällaisessa tilanteessa huomattavasti totuttua kattavammaksi sen osapuolen osalta, johon kyseistä lakia ei normaalisti sovellettaisi, jolloin saatavilla olevan todistusaineiston määrä ja laatu voi kyseisen osapuolen kohdalla poiketa tavanomaisesta.
  • Sankari, Suvi (2011)
    This study in EU law analyses the reasoning of the Court of Justice (the Court of Justice of the European Union) in a set of its preliminary rulings. Preliminary rulings are answers to national courts questions on the interpretation (and validity) of EU law called preliminary references. These questions concern specific legal issues that have arisen in legal disputes before the national courts. The Court of Justice alone has the ultimate authority to interpret EU law. The preliminary rulings bind the national courts in the cases giving rise to the preliminary reference, and the interpretations of EU law offered in the preliminary rulings are considered generally binding on all instances applying EU law. EU law is often described as a dynamic legal order and the Court of Justice as at the vanguard of developing it. It is generally assumed that the Court of Justice is striving to realise the EU s meta-level purpose (telos): integration. Against this backdrop one can understand the criticism the Court of Justice is often faced with in certain fields of EU law that can be described as developing. This criticism concerns the Court s (negatively) activist way of not just stating the law but developing or even making law. It is difficult to analyse or prove wrong this accusation as it is not in methodological terms clearly established what constitutes judicial activism, or more exactly where the threshold of negative activism lies. Moreover, one popular approach to assessing the role of the Court of Justice described as integration through law has become fairly political, neglecting to take into consideration the special nature of law as both facilitating and constraining action, not merely a medium for furthering integration. This study offers a legal reasoning approach of a more legalist nature, in order to balance the existing mix of approaches to explaining what the Court of Justice does and how. Reliance on legal reasoning is found to offer a working framework for analysis, whereas the tools for an analysis based on activism are found lacking. The legal reasoning approach enables one to assess whether or not the Court of Justice is pertaining to its own established criteria of interpretation of EU law, and if it is not, one should look more in detail at how the interpretation fits with earlier case-law and doctrines of EU law. This study examines the reasoning of the Court of Justice in a set of objectively chosen cases. The emphasis of the study is on analysing how the Court of Justice applies the established criteria of interpretation it has assumed for itself. Moreover, the judgments are assessed not only in terms of reasoning but also for meaningful silences they contain. The analysis is furthermore contextualised by taking into consideration how the cases were commented by legal scholars, their substantive EU law context, and also their larger politico-historical context. In this study, the analysis largely shows that the Court of Justice is interpreting EU law in accordance with its previous practice. Its reasoning retains connection with the linguistic or semiotic criteria of interpretation, while emphasis lies on systemic reasoning. Moreover, although there are a few judgments where the Court of Justice offers clearly dynamic reasoning or what can be considered as substantive reasoning stemming from, for example, common sense or reasonableness, such reasons are most often given in addition to systemic ones. In this sense and even when considered in its broader context, the case-law analysed in this study does not portray a specifically activist image of the Court of Justice. The legal reasoning approach is a valid alternative for explaining how and why the Court of Justice interprets EU law as it does.
  • Valleala, Aija (Helsingfors universitet, )
    ABSTRACT The aim of this master’s thesis is to examine the jurisprudence of the European Court of Human Rights (’the Court’) regarding same-sex couples and families in order to determine how their need for protection and legal recognition has been met by the Court. The primary method applied is legal dogmatics although the study will, to some extent, go beyond the traditional legal dogmatics and try to identify the major problems in, as well as the reasons behind the Court’s current approach. In addition, a de lege ferenda aspect is present in the thesis. The ‘right to respect for family life’ and the ‘right to marry and found a family’ are human rights that are guaranteed in article 8 and article 12 respectively in the European Convention of Human Rights (‘the Convention’). Furthermore, article 14 provides that enjoyment of these rights shall be secured without discrimination. These rights are protected, at first hand, in the national level in each contracting state, but in case of alleged breach, the European Court of Human Rights (‘the Court’) has the final jurisdiction and its judgment is binding. This thesis clarifies, through an analysing of the Court’s jurisprudence on same-sex family life, what is the Court’s current position on the legal recognition of same-sex families. Especially the most recent judgments strongly support the conclusion that any discrimination between unmarried different-sex couples and same-sex couples is unacceptable under the Convention. However, the special status of marriage still justifies the continuing exclusion of same-sex families from rights and benefits only available to marital families. Furthermore, the Convention does not require the contracting states to set up any kind of separate legal framework for same-sex couples. Given that the same-sex families have equal need for affirmation and legal recognition as different-sex families, the situation remains unsatisfactory until the same level of protection is afforded to them. Also, considering how much the Court’s position has evolved in the past twenty years it is very likely that in the coming decades the Court will find that the Convention requires the states to legally recognise same-sex families, first through civil partnership legislation and ultimately through marriage legislation. Meanwhile, it is important that the convention states do not hinder positive development in the field of same-sex family rights only because the Court currently allows them a wider margin of appreciation. Ideally, the contracting states should comply with the evolving human rights standards on their own accord. TIIVISTELMÄ Tämän valtiosääntöoikeudellisen tutkielman tarkoituksena on tutkia Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) oikeuskäytäntöä, joka koskee samaa sukupuolta olevia pareja ja heidän perheitään. Tutkielmassa selvitetään, miten EIT on vastannut heidän tarpeeseensa tulla juridisesti tunnustetuksi ja suojelluiksi perheinä. Tutkielmassa on käytetty pääosin oikeusdogmaattista metodia, joskin tutkielma menee myös osittain perinteisen lainopin ulkopuolelle pyrkiessään erittelemään ongelmia EIT:n nykyisessä ratkaisukäytännössä ja selvittämään syitä sen tämänhetkiselle lähestymistavalle. Tämän lisäksi tutkielmassa on de lege ferenda näkökulma. ’Oikeus nauttia perhe-elämän kunnioitusta’ ja ’oikeus avioliittoon’ ovat ihmisoikeuksia, jotka on turvattu Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS) 8 ja 12 artikloissa. Lisäksi sopimuksen 14 artikla takaa, että näistä oikeuksista nauttiminen turvataan ilman minkäänlaista mm. henkilön seksuaalisesta suuntautumisesta johtuvaa syrjintää. Ihmisoikeussopimukseen perustuvan järjestelmän tarkoituksena on, että siinä taatut oikeudet turvataan ensisijaisesti kansallisella tasolla, mutta väitetyissä oikeuksien loukkaustapauksissa EIT:lla on yksinomainen toimivalta tutkia loukkaukset, minkä jälkeen sen tuomio on jäsenvaltiota sitova. Tutkielmassa selvitetään oikeustapausanalyysin avulla, mikä on EIT:n tämän hetkinen kanta samaa sukupuolta olevien perheiden juridiseen tunnustamiseen. Erityisesti tuomioistuimen viimeisimmät tätä asiaa koskevat ratkaisut tukevat johtopäätöstä, että kaikenlainen syrjintä samaa sukupuolta olevien parien ja naimattomien eri sukupuolta olevien parien välillä on kiellettyä. Sen sijaan avioliittoinstituution erityisasema edelleen oikeuttaa avioliiton säilyttämisen pelkästään eri sukupuolta olevia pareja koskevana. Tällä perusteella on myös oikeutettua olla myöntämättä samaa sukupuolta oleville pareille kaikkia samoja avioparien nauttimia oikeuksia ja etuja. EIS ei myöskään velvoita sopimusvaltiota luomaan erillistä vain samaa sukupuolta oleville pareille tarkoitettua instituutiota, kuten rekisteröityä parisuhdetta. Kun huomioidaan, että samaa sukupuolta olevilla pareilla ja heidän perheillään on sama suojelun ja juridisen tunnustuksen tarve kuin eri sukupuolta olevilla pareilla ja heidän perheillään, oikeustila pysyy epätyydyttävänä kunnes heille suodaan samat juridiset oikeudet. Ottaen huomioon myös sen, miten paljon tuomioistuimen kanta on muuttunut viimeisen parinkymmenen vuoden aikana, on hyvin todennäköistä, että EIT sisällyttää tulevina vuosikymmeninä myös samaa sukupuolta olevien parien juridisen tunnustamisen EIS:n turvaamien oikeuksien piiriin. Tämä tapahtuisi todennäköisesti ensin rekisteröidyn parisuhteen ja lopulta avioliittolainsäädännön kautta. Sitä odotellessa on tärkeää, että sopimusvaltiot eivät tarkoituksella viivyttele samaa sukupuolta olevien perhe-elämää koskevia uudistuksia vain koska EIT tällä hetkellä myöntää niille laajan harkintamarginaalin. Ihanteellisesti sopimusvaltiot seuraavat mukana ihmisoikeuskehityksessä omasta tahdostaan eivätkä tuomioistuimen pakottamina.
  • Torop, Cathriin (Helsingfors universitet, )
    With their number and reach steadily expanding, international organisations as subjects of international law are increasingly intersecting with domestic legal systems. As entities with no territory or population of their own, they are highly dependent on states that can provide them with both: headquarters and staff. States, on the other hand, are interested in the cooperation opportunities that international organisations provide, and hosting an organisation can be in the interests of state’s economic and political agenda. Despite this co-dependence, it might seem surprising that there are generally not many legislative instruments regulating the legal relationships of international organisations and their host states, not to mention the legal relationships with other (non-member) states. This may be due to actual practice which shows that despite not being explicitly regulated, the problems are rare to rise. Nevertheless, this does not mean that the matter should be disregarded altogether. Estonia, while being evidently very favourable towards international organisations and seeking to actively participate in their activities, has not had much opportunities to host international organisations. For different reasons, its attractiveness as a host state has remained relatively weak. As a consequence, Estonian legislators and legal scholars have not put much effort into analysing and regulating the legal status of international organisations under Estonian law. In recent years, especially with and after the establishment of NATO Cyber Defence Centre in Tallinn, Estonia is taking steps to clear the situation with regards to establishment and functioning of such institutions in Estonian territory. However, the progress has been taking place just recently and despite the current, fragmented system of legislative acts, no significant action has been taken towards establishing a coherent regime for regulation the relations with international organisations on domestic level. This indicates that in the upcoming years the matter will become more urgent, especially if international organisations start participating more actively in legal relations on Estonian territory. The present paper seeks to analyse the legal acts available and put them into the context of theory on the domestic legal personality of international organisations, which has developed over time. In order to do that, first a comprehensive overview of that theory needs to be presented and then, the realisation of that theory is put to the test in the context Estonian legal system. The outcomes show that international organisations obtain domestic legal personality under Estonian legal system as a result of treaties concluded between the organisation and Estonia and customary law, where applicable (e.g. where Estonia is a member of the organisation or hosts its headquarters). As a result, such organisations that have been conferred domestic legal personality have the capacity to contract, to acquire and dispose of immovable and movable property and institute legal proceedings. Such can be done only as legal persons recognised under Estonian law. Non-legal persons cannot institute legal proceedings and thus, they would not have the all the capacities listed in legal theory under “model description”. With different legislative acts of different legal force regulating the aspects of potential activities of international organisations, the current system is fragmented and does not produce a clear outcome. Without doubt, it could benefit from a clearer, updated and more unified regime. If the goal is to expand the number of international institutions residing in Estonia, then some core aspects, such as their legal status and capacities, should be resolved in an unambiguous manner. On the other hand, it should not be forgotten that Estonian legal system is relatively young and needs time to develop and turn its focus on such novel area as international institutional law. Especially since there has not been much practical urgency to focus on the matter. The idea that international organisations could possess domestic legal personality when acting in Estonian territory is obviously not completely outrageous, since many organisations have already been conferred such personality with bilateral or multilateral treaties to which Estonia is a party. For the time being, the legislator has reserved itself the position to decide and legislate who can and will be considered a legal person in Estonian legal system, but the generally favourable attitude towards international organisations and existing practice gives no reason to doubt that no significant restrictions will generally be set for the functioning of international organisations in Estonian territory. However, the prominent position of the legislator to make relevant determinations shall probably not be lost, as it is visible from current regime of establishing legal persons under Estonian law.
  • Salonen, Riikka (1990)
  • Hänninen, Erja (Helsingin yliopisto, 2014)
    The objective of this thesis is to study policy making in the Nepalese rural water supply and sanitation sector by analysing the process of national policy formulation and how the donors and their policies influence the national policies in aid recipient country, such as Nepal. It exposes the dynamics underlying the interaction between donors and the Nepalese water bureaucracies by focusing on the analysis of the roles, motives and interests of the sectoral actors in the making of policies. The study highlights the political side in the aid giving and receiving through making use of the politics of policy theoretical perspective. The rural water supply and sanitation sector was chosen as the framework for this study, because of the important role that water has for Nepal often presented as the blue gold of Nepal and the multiple and powerful donors that are active in the sector, for whom the water sector is also an important investment target. The policy making process is analysed through a case study, the Rural Water Supply and Sanitation Policy, Strategy and Action Plan formulated in 2002-2004 and funded by the Asian Development Bank. The empirical evidence of this study is based on the mixed qualitative methods research done in Kathmandu, Nepal, in the summers of 2009 and 2010. The core data is based on the interviews of 89 people, as well as water supply and sanitation related policy documents draft versions, final policy documents and reports, prepared in the process of policy formulation. In addition, I have included a wide-ranging literature study. The research illuminates that policy making in the Nepalese rural water supply and sanitation sector is a game between donors and the water bureaucracies both having political and economic interests that they aim to secure in policy formulation. Based on these interests, the policy actors manoeuvre in the policy negotiations. The aim of the donors is to legitimate their aid towards the donor headquarters through influencing national policy making into their preferred direction in order to keep their business ongoing. Yet, even though the donors are able to influnce policy making, the study found out that the Nepalese water bureaucracies are not powerless in front of the donors, but they have successfully adopted several strategies in manoeuvring the donor influence. Thus, even though the aid relationship is inherently unequal, is not only the donors that have interests and power that drive policy making, but also the water bureaucracies have their own incentive structures that shape the policy processes. The donor involvement in the policy process can be characterised as a state of permanent negotiation, in which policy formulation is just a part of the further institutional entanglement by the donors.
  • Kettunen, Merita (2015)
    European criminal law consists of EU criminal law and influences stemming from the ECHR regime. The legitimacy of this European criminal law has not really been theoretically examined by criminal law researchers. Many of the previous studies on European criminal law start from the dynamic rationale of general EU law rather than from the thinking which reflects the discipline of criminal law. This study aims to fill this space. The study provides a criminal law-oriented normative view on how the use of European criminal law, and in particular the use of EU criminal law, could be legitimized from the perspective of criminal law doctrine. In other words, the study aims to show how, under which criteria, the use of criminal law as it stands, and the enactment of criminal legislation in particular, can be seen as legitimate. Thus, the aim of this study is not to argue for the legitimacy of criminal law in general. This research suggests that European criminal legislation ought to respect and follow certain European criminalization principles. The research adopts a constitutional approach since the limits for the use of European criminal law, the European criminalization principles, are derived from European constitutional norms. Constitutional elements are increasingly important also to criminal law, especially in its European transnational context. The main research question is how the use of European criminal law can be justified. The research starts by illustrating the differences of traditional and European criminal law. It then reflects on differences between general EU law and EU criminal law to illustrate the special character of European criminal law. The research claims that even though the European states have lessened their autonomy by engaging in cooperation in the field of criminal law, this cooperation actually increases their sovereignty because it enables the Member States to react better to cross-border crime which affects their interests. The use of European criminal law needs to respect the normative paradigm which it was designed to follow. In the EU context, this normative paradigm is expressed in the safeguard mechanisms included in the substantive criminal competence provision enshrined in the Treaty on the Functioning of the European Union (Article 83 TFEU), and in the European principles of criminalization that can be derived from this Article. The European Convention on Human Rights regime also provides a value basis for criminal law enacted at both EU and national levels. This research focuses on the use of substantive criminal law as it stands at the level of criminalization (enactment of criminal legislation). It is also possible to draw some general conclusions on the acceptability of European criminal law. The legal basis for the legislative act and its ratio legis affect the teleological interpretation of the Union s substantive criminal legislation. For this reason the choice of legal basis is not merely a technical legal issue. The question of legal basis is in fact a normative issue and an issue of criminal policy. The choice of legal basis determines the type of instruments that can be used to enact EU criminal legislation, namely whether the legislation is given in a form of a regulation or a directive. This determines how EU criminal law affects national law and its application. The legal basis affects how much flexibility there is for the Member States in the implementation of that instrument into the national criminal justice system. The research shows that the European criminalization principles ought to guide the choice of legal basis when legislative proposals include criminal law content. Recent changes in how the Court of Justice of the European Union interprets the Treaties support this argument. The Court has changed its doctrine to allow the travaux préparatoires to the EU Treaties as evidence. In these cases, the travaux are used in order to establish the ratio legis of the Treaty provisions. The Court refers to the travaux only when textual interpretation is not sufficient and when the travaux can add value to the interpretation by establishing the ratio legis. The Court has only made static references to the travaux, meaning that the Court has relied on them only when the reference does not entail constitution-building through dynamic Treaty interpretation. Criminal law measures are highly intrusive for those individuals on whom they are imposed. In this individual rights-sensitive sense criminal law is highly political field of law, which needs to be enacted in a democratic process. Since criminal law is also an highly sovereignty-sensitive area of law, criminal legislative mechanisms at the transnational level should be fundamental rights sensitive and respect the core contents of national criminal justice systems and thus also state sovereignty. The principle of legality demands that criminal legislation is interpreted strictly. The principle of ultima ratio requires that criminal legislation is used sparsely. From this criminal law perspective, the travaux préparatoires of the Treaties ought not to be utilised to support dynamic interpretations of the Union s substantive criminal law competence if this would increase the scope of the Union s substantive criminal law competence or change its nature. The travaux préparatoires of the Union s substantive criminal law competence in addition to the Court s new interpretation method support this kind of restrictive interpretation.
  • Asp, Emil (2014)
    Tutkielmassa käsitellään sanomalehdistön ja sen kriisin merkitystä paikallisen demokratian kannalta. Etenkin perinteiset sanomalehtitoimijat ovat viime vuosien aikana olleet taloudellisesti kovilla esimerkiksi laskevien levikkien sekä mainostuottojen vuoksi. Vaikeudet kytkeytyvät pitkälti internetin leviämiseen sekä digitaalisuuden tuomiin uusiin haasteisiin. Sanomalehtitoimijat eivät maailmalla ja Suomessa ole pääsääntöisesti löytäneet internetmaailmassa toimivia ansaintamalleja. Tämä on myös paikallisten lehtien ongelma. Tutkielmassa pohditaan, minkälaisia tehtäviä paikallisella lehdistöllä on kunnallisen demokratian kannalta ja osaltaan sitä, mikä niiden tulevaisuus on kriisin jatkuessa. Tutkielmassa keskitytään tähän myös julkisuuden kautta. Perinteisesti lehdistöllä on ollut tärkeä osa poliittisessa julkisuudessa. Tutkielman empiirisen osan esimerkkialueena ja -lehtenä käytetään Riihimäen kaupunkia ja sanomalehti Aamupostia. Tutkimusmenetelmät ovat laadullisia, osin myös sen vuoksi, että sanomalehdistön kriisiin liittyvässä tutkimuksessa on havaittu olevan kvalitatiivisten menetelmien ja tutkimusten suhteen puutteita. Tutkielman aineisto koostuu seitsemän Riihimäen kunnanvaltuutetun teemahaastatteluista. Haastateltaviksi valittiin kunnallispolitiikassa tärkeässä asemassa olevia henkilöitä, eli kunnanvaltuuston ja –hallituksen puheenjohtajat sekä valtuustoryhmien puheenjohtajia. Aineisto käsiteltiin ja koodattiin Hyperresearch-ohjelman avulla. Analyysimenetelmänä käytettiin laadullista tyypittelyä. Tutkielmassa esitellään neljän luokan tyypittely lehden demokratiatehtävistä. Julkista keskustelua ja julkisuutta käsitellään teemoitellen. Haastateltavien näkemyksen mukaan Aamupostilla on tärkeä rooli Riihimäen kunnallisen demokratian kannalta. Alueen lähes ainoana poliittisen tiedon tuottajana sillä on tiedotuksen lisäksi useita muita oleellisia tehtäviä. Tärkeimmäksi niistä nousee kaupunkilaisten äänen tuominen päätöksentekoon sekä julkisen keskustelun alustana toimiminen. Tämä nähdään tärkeänä myös kaupunkilaisten vaikutusmahdollisuuksien kannalta. Kaupungin poliittisessa julkisuudessa lehdellä nähdään suuri rooli. Osaltaan Aamuposti myös esimerkiksi ohjaa kaupungin suhteellisen epäaktiivista julkista keskustelua. Lisäksi Aamupostia pidetään tärkeänä työkaluna aktiivisemman keskustelun kannalta. Lehdistön ja Aamupostin ongelmien jatkuminen nähdään nykyisen edustuksellisen demokraattisen järjestelemän kannalta hyvin haitallisena. Demokratian ja deliberatiivisen keskustelun kannalta tärkeiden tehtävien täyttäminen on pienentyvien resurssien ja heikentyvän julkisuuden oloissa äärimmäisen hankalaa. Tuloksia voinee yleistää muihin vastaaviin kaupunkeihin ja kuntiin, pitäen mielessä vain kunnallispoliitikkojen haastatteluihin perustuva aineiston tietyt rajoitteet sekä mahdolliset eri alueiden erityispiirteet.